KAINO Kiia Heikkilä, Vilma Kärkkäinen, Sanna Vartiainen & Kit Yrjänä
Tekijänoikeudet © 2022 Kiia Heikkilä, Vilma Kärkkäinen, Sanna Vartiainen & Kit Yrjänä Projektipäällikkö: Kiia Heikkilä Kannet: Kiia Heikkilä Kuvitus: Vilma Kärkkäinen, Sanna Vartiainen & Kit Yrjänä Tarina: Vilma Kärkkäinen & Kit Yrjänä Alkuperäinen idea: Joona Aartola Ohjaaja: Karoliina Niemelä Julkaisija: OAMK
KAINO
6
Elipä kerran kaukaisessa metsässä vanha kanipari, Kikko ja Mumma. Kikolla ja Mummalla oli pieni poikanen: Kaino. Kikko ja Mumma rakastivat Kainoa hyvin paljon. Ja koska he olivat jo vanhoja, he myös toivoivat, että Kaino kasvettuaan alkaisi pitää huolta heistä ja kodista.
7
Kainolla oli paljon ystäviä, joista läheisin oli saukko nimeltä Lumme. Kaino leikki mielellään ystäviensä kanssa, ja he tapasivat toisiaan usein.
8
9
Leikkihetkien lomassa Kaino alkoi saada tehtäväkseen pieniä kotitöitä: - Autapa Mummaa pyyhkimään pölyt. Voit sitten sen jälkeen mennä leikkimään, sanoi Mumma, ja Kaino auttoi. - Kannapa minun apunani puut tupaan. Sen jälkeen ehdit leikkiä vaikka iltaan asti, sanoi Kikko, ja Kaino kantoi. - Kun kotityöt hoitaa heti, eivät murheet pääse painamaan, opettivat vanhemmat Kainolle. Tämän opin Kaino pitikin visusti mielessään. 10
Keväät kuluivat ja Kaino kasvoi, mutta kävipä niin, että samalla kasvoi myös kotitöiden määrä. Lakaise lattiat, pyyhi pölyt, tiskaa astiat, hae postit, pese ikkunat, pilko porkkanat, vie roskat…
11
12
Kun ystävät pyysivät Kainoa leikkimään, hän vastasi: - Minä hoidan vain kotityöt ensin, niin sitten voin olla murehtimatta. Ja niin ystävysten leikkihetket alkoivat muuttua harvemmiksi.
13
Talvet tulivat ja menivät. Kikon ja Mumman turkit olivat jo yhtä valkeat kuin lumi, eivätkä he vanhuuttaan enää jaksaneet tehdä talon töitä. Niinpä Kainon askareiden määrä kasvoi kasvamistaan. Sen lisäksi, että hän laittoi ruokaa, siivosi kotia ja hoiti kasvimaata, auttoi hän myös rakkaita vanhempiaan nousemaan sängystä, harjaamaan turkkinsa, pukemaan tossunsa ja käymään kävelyllä.
14
15
16
Lopulta Kainolla ei ollut enää lainkaan aikaa leikkiä ystäviensä kanssa. Ainoastaan Lumme tuli välillä käymään ja viihdytti Kainoa hauskoilla tarinoillaan samalla, kun Kaino hoiti askareitaan.
17
Eräänä kauniina kesäpäivänä Lumme päätti pyytää Kainoa mukaan piknikille. Kaino, joka oli koko aamun tehnyt kotitöitä, epäröi. Hän oli jo lakaissut lattiat, puistellut matot, pessyt pyykit ja leiponut porkkanakakun. Jäljellä oli enää ison kattilan tiskaus. Kaino katsoi kattilaa mietteliäänä.
18
- No ehkä voisin lähteä hetkeksi. Valutan vain ensin kattilaan vettä, niin se ehtii liota sillä aikaa, kun olen poissa. Tiskaan kattilan ensitöikseni, kun tulen takaisin, totesi nuori kani. Jätettyään kattilan likoamaan hän ja Lumme lähtivät yhdessä piknik-paikalle, missä muut ystävät jo odottivatkin heitä.
19
Kaino nautti piknikistä ystäviensä kanssa. He söivät ja joivat, leikkivät ja lauleskelivat yhdessä. Ennen kuin Kaino huomasikaan, oli aurinko jo laskemassa.
20
21
22
Kaino lähti kiireen vilkkaa kotia kohti aikeissaan suunnata suoraan likaisen kattilan luo. Kaino ei kuitenkaan ehtinyt kuin ovesta sisään, kun Mumma jo pyysi häntä viikkaamaan pyykit. Ja niin tiskaaminen sai odottaa. - Huomenna minä tiskaan sen kattilan, ajatteli Kaino mennessään nukkumaan.
23
Huominen tuli, mutta ei ehtinyt Kaino tiskaamaan, kun Kikko jo pyysi häntä hakemaan puita takkaan. - Minä haen puut ja sitten tiskaan sen kattilan, tuumi Kaino, mutta seuraavaksi hänen pitikin tampata matot. 24
- Matot tampattuani pesen kattilan, totesi Kaino. Mutta ei Kaino vieläkään ehtinyt tiskaamaan kattilaa, kun seuraavaksi olikin jo aika lakaista lattiat. - Kunhan lattiat ovat putipuhtaat, niin sitten minulla on aikaa kuurata kattila! Mutta ei Kaino päässyt vieläkään tiskaamaan, koska aina tuli jotain yhtä tärkeää työtä tehtäväksi.
25
26
Niinpä kattila, vaikka pyörikin töiden lomassa Kainon mielessä, jäi lopulta kokonaan tiskaamatta. Kotitöitä oli vain liikaa Kainolle yksin hoidettavaksi. - Minä kyllä hoidan kotityöt, jotta murheet eivät pääse painamaan Kikkoa ja Mummaa.
27
Vuodet vierivät, kotityöt kertyivät ja Kainon vanhemmat väsyivät entisestään. Väistämättä eräänä syksyisenä iltana koitti Kikon ja Mumman aika lähteä ikuiseen lepoon.
28
Kaino ei nähnyt enää Kikkoa keittössä lukemassa lehteä tai kuullut Mumman sukkapuikkojen kilinää. 29
Talo tuntui nyt tyhjältä ja Kaino koki olevansa yksin. Suru koski sydäntä, mutta Kaino pyyhki kyyneleet poskeltaan ja totesi itsekseen: - Pölyt pitäisi pyyhkiä. Mitä Kikko ja Mummakin sanoisivat, jos näkisivät, että kotitöitä ei ole tehty.
30
31
32
Niinpä Kaino tarttui jälleen kerran työhön. Pölyjä pyyhkiessään hänelle muistui mieleen tuo tiskaamaton kattila ja yhtäkkiä hänet valtasi musertava syyllisyys.
33
- Niin, se kattila...
34
35
36
37
38
Tarinan pohdinta ”Kaino” on tarina nuoresta kaninpoikasesta, joka asuu vanhempiensa kanssa ja joka vuosien saatossa kasvatetaan hoitamaan kaikki kotityöt siivoamisesta ruuan laittoon ja kasvimaan hoitoon. Lopulta Kainon vastuulle jää myös omaishoitajan rooli, kun hänen vanhempansa ovat liian vanhoja ja sairaita huolehtimaan itsestään. Kun Kainon vanhemmat sitten menehtyvät vanhuuteen, tuntee Kaino jäävänsä täysin tyhjän päälle. Kaino potee myös syyllisyyttä vanhempiensa kuolemasta, koska hänelle oli aina opetettu, että kun kotityöt hoitaa, eivät murheet pääse painamaan. Kainolla jää kuitenkin muiden kiireiden takia yksi kattila tiskaamatta ja tämä yhdistyy hänen mielessään siihen, että ehkä vanhempien kuolema olikin hänen syytään? Vaikka Kainon satukirjamaisesti kuvitettu tarina itsessään on fiktiivinen, piilee sen taustalla aito huoli siitä, miten käy, kun lapsen harteille kasataan liikaa vastuuta ihan liian nuorena. Mitä se tekee lapsen – tai tässä tapauksessa kaninpoikasen – psyykkiselle kehitykselle ja hyvinvoinnille? Kainon tarina voi valitettavasti tulevaisuudessa olla todellisuutta yhä useammille lapsille ja nuorille, kun väestö ikääntyy samalla, kun julkiset vanhustenhoidon ja terveydenhuollon palvelut huononevat ja kallistuvat. Kirjan tarina ei tarjoa valmista ratkaisua tähän yhteiskunnalliseen tilanteeseen, vaan sen tarkoitus on ensisijaisesti herättää tunteita ja ajatuksia aiheen tiimoilta sekä pistää pohtimaan lasten oikeuksia. Millaisen tulevaisuuden haluamme heille tarjota? Annetaan lapsille mahdollisuus olla lapsia.
39
Elipä kerran metsän siimeksessä vanha kanipariskunta, Kikko ja Mumma. Heille syntyy pieni poikanen, joka saa nimekseen Kaino. Kaino kasvatetaan pienestä pitäen auttamaan vanhempiaan kodin askareissa: talossa riittää monenlaista puuhaa aina lattioiden lakaisusta pölyjen pyyhkimiseen sekä kasvimaan hoidosta ruuanlaittoon. Ajan saatossa kotitöiden määrä kuitenkin vain kasvaa kasvamistaan ja samalla Kainosta tulee koko ajan kiireisempi ja kiireisempi. Miten Kaino kaikista töistään selviää ja ehtiikö hän enää lainkaan leikkiä ystäviensä kanssa?