FAX

Haastattelussa Kulttuurin moniosaaja Kolumni Taviksista juoruilu ei ole fresh Testissä TikTokresepti

Jääkiekko Jalat vievät Raksilaan vuodesta toiseen Tatuoinnit Kipeää luksuskosmetiikkaa Testi Mikä energiajuoma olet?

Pääkirjoitus

On okei olla keskeneräinen JOS JOKU KYSYISI MINULTA, mikä muumihahmo

olisin, vastaisin empimättä, että Nipsu. Olisin Nipsu, koska Nipsu rakastaa ruokaa ja nukkumista. Ehkä minussa on hieman myös Muumi­peikon seikkailunhaluisuutta ja toisaalta Muumi­­mamman huolenpitoa.

Jos joku kysyisi minulta, mikä kodinkone olisin, vastaisin olevani mikroaaltouuni. Yleispätevä ja elämää helpottava, mutta ollakseen hyödyllinen tarvitsee energiaa.

Jos joku kysyisi minulta, mikä kukka olisin, vastaisin ehkä olevani metsätähti. Viihdyn muiden kanssa ja pidän luonnosta.

Mutta jos joku kysyisi minulta, kuka minä olen, mitä vastaisin?

Vastaisin kysymykseen luultavasti elämäni erilaisten roolien kautta.

Jollekin minä olen sisko, toiselle ystävä, joku tuntee minut töistä ja neljäs taas koulusta.

Siskona olen ohjaava, neuvova ja auttava, mutta toisinaan saa-

tan myös hermostua. Ystä­vänä olen menevä ja huolehtiva, mutta en koskaan hermostu. Töissä ja koulussa taas olen aikaansaava, ehkä hieman suorittajapersoona. Mutta mikä näistä rooleista olen minä?

Se on kysymys, johon minulla ei ole antaa vastausta. Ehkä olen kaikki, ehkä en kukaan.

Mutta tiedätkö mitä? Sillä ei ole väliä.

Me nuoret olemme elämänvaiheessa, jossa etsimme itseämme. Kokeilemme rajojamme ja samalla siipiämme. Minulla on varmasti koko kaikkien toimittajien tuki, kun sanon, että oman polun löytämisessä kestää paljon nuoruutta kauemmin. Sitä ei välttämättä löydy koskaan.

Kaikki me etsimme itseämme edelleen.

Päätimme tehdä lehden nuorille, koska koimme, että meillä on painavaa sanottavaa.

FAX on täynnä tarinoita erilaisista ihmisistä.

Tarinat lehden sivuille on kirjoittanut suuri ja monenkirjava joukko. Haluamme sanoa, että on ihan okei olla keskeneräinen.

Nuoret, tämä on meiltä, melko nuorilta ja ehkä vähän aikuisilta, teille.

Päätoimittaja Reetta Salmela

s i s ä l l y s

Paljon muutakin kuin leikkiä

4

Kolumni: Kuuntelemisella on hintansa

7

Kulttuurin moniosaaja

8

Arvostelu: BEHM hurmasi Tullisalin

10

Arvostelu: Five nights at Freddy´s

12

TUVA:sta eväät tulevaan

13

Saamelainen oikeassa paikassa

15

Jalat vievät Raksilaan vuodesta toiseen

18

10

Kommentti: Yhteisö vetää kärppäpeleihin edelleen 20 Taskuun mahtuva harrastus

21

Huutelua ja treffipyyntöjä

24

Urheillessa tunnen itseni vapaaksi

26

Parasta just nyt

28

Ruutuajan hyvät puolet

30

Jotta sinä olisit turvassa

33

Vertaansa vailla

36

Testissä TikTok-resepti

39

Vaikuttaa, mutta ei määritä

40

Kipeää luksuskosmetiikkaa

43

Kaapista kirpparille

46

Kolumni: Taviksista juoruilu ei ole fresh

48

Testi: Mikä energiajuoma olet?

49

Kolumni: Sanojen säilä ja supervoima

50

Lehden tekijöiden nolot mokat ja oudot tavat

51

33

36

Päätoimittaja

Graafikot

Toimittajat

Reetta Salmela

Emma Puttonen

Viivi Itälä

Joni Nalli

POPA

Sanni Vähäkuopus

Iida Koskela

Livia Piira

Pohjolan Palvelut Oy

Santeri Kujanpää

Niina Saarijärvi

Rovaniemi 2023

Valokuvaajat

Painettu

Itu Torvinen

Editorit

Juho Lankila

Tuomas Soukka

Miika Yliniemelä

Essi Mittilä

Susanna Mendelin-Sonny

Tuuli ´Turunen

Päivi Pakonen Art Director

Elina Pekki

Tanja Valikainen

Ella Vuokila

Ohjaajat Kati Teirikko Katso video lehdentekoprosessista QR-koodin takaa:

Henna Raitala

FAX KERTOO

Paljon muutakin kuin leikkiä Nuorena monet haluavat häivyttää leluja ja leikkimistä ympäristöstään. Leikki-iän ei kuitenkaan tarvitsisi loppua koskaan. Yksi keino ylläpitää leikkimielisyyttä on lelujen keräily, joka on samanaikaisesti kiva harrastus ja väylä itseilmaisuun.

4 FAX

FAX KERTOO On torstai-iltapäivä, ja makoilen sängyllä. Vieressäni on ainakin kaksikymmentä kaveria, ja tunnelma on tiivis. Onneksi me kaikki olemme pehmeitä, ahtaus ei siis haittaa ollenkaan. Olemme jokainen uskollisia ystäviä, valmiina jakamaan ilot ja surut. Jo pitkään olen ollut läsnä, halannut, lohduttanut, toiminut kuuntelevana korvana. Tätä on Man, pehmeän valkean nallekarhun, elämä.

Man vieressä istuu ruskea nalleveli Mo. Susanna Kanniainen, 18, esittelee heidät kuvaillen toista introvertiksi ja toista ekstrovertiksi. Pehmolelut ovat Kanniaisen rakkaita ystäviä ja keräilykohde.

Suuresta kokoelmasta, joka on aseteltuna siististi sängylle, löytyy karhuveljesten lisäksi lähes 30 muuta kaveria. Myös musta Linus-kissa hypähtää sängylle maukumaan ja tervehtimään. Kissa sulautuu hahmojen joukkoon hyvin. Niin pehmoissa kuin muuallakin asunnossa on havaittavissa selkeä eläinteema.

Karhut ja koalat ovat Kanniaisen suosikkeja.

Pehmoleluja Kanniainen on keräillyt koko elämänsä. Lelut on hankittu hänen kotiinsa ympäri maailmaa joko itse tai saatu lahjoina. Osa on löytynyt läheltä lelukaupasta tai Suomen matkoilta, osa on saapunut postin mukana Aasiasta saakka. Alkunsa harrastus on saanut jo lapsena, vaikka monet ajattelivat vaiheen olevan ohimenevää. Edelleen ulos lähtiessä mukana kulkee aina vähintään yksi lelu.

Leikki kuuluu kaikille Pehmot ja muutkin lelut yhdistetään usein lapsuuteen ja leikkiin. Lelu- ja leikintutkija Katriina Heljakka Turun yliopistosta vastaa puheluun iltapäivällä. Tiedossa on lähtö lelumessuille New Yorkiin seuraavana päivänä, mutta aikaa jutella tärkeästä aiheesta löytyy silti. Keskustelussa käy heti ilmi, miksi lelut ja leikki ovat tärkeitä. ”Ilman leikkiä maailma olisi tosi paljon ikävämpi paikka.”

Lasten lisäksi myös nuoret ja aikui­set leikkivät. Vaikka moni luu­­­lee toisin, e­simerkiksi ­pe­­laaminen

ja ­f idgettien pyörittely ovat leikin muotoja. Eräs teoria on, että lelut ja leikki auttavat purkamaan ylimääräistä energiaa. Lisäksi leikki on oiva väylä itseilmaisuun ja luovuuteen.

Nämä ovat tärkeitä asioita kaiken ikäisille.

Heljakan mukaan lelusuhteet ovat iloa tuovia ja tervehdyttäviä

”Ilman leikkiä maailma olisi tosi paljon ikävämpi paikka.”

Lelu- ja leikintutkija Katriina Heljakka

asioita. Ne luovat hyvinvointia monella tavalla. Parasta on se, että lelujen kanssa saa olla juuri sellainen kuin haluaa, ja leluista saa tehdä sellaisia kuin haluaa. Leikin vapaus on ihanaa maailmassa, jossa loppujen lopuksi voi vaikuttaa melko harvaan asiaan.

Esittelyssä Manu ja Myrsky Keräilyharrastus on tuonut myös Susanna Kanniaiselle paljon positiivista elämään. Sängyn nurkassa nököttää valtavan kokoinen ja halattavan näköinen nalle nimeltä Manu.

Manu on tunnettu siitä, että hän nukkuu paljon. Monina öinä Kanniainen huomaa hakeutuvansa pehmojensa ympäröimäksi yhteen suureen halaukseen. Uni maistuu tällöin parhaiten.

Unikaverina olemisen lisäksi lelujen kanssa käydään keskusteluja, ja ne ovat olleet tukena asioiden käsittelyssä sekä tuomassa turvaa haastavina hetkinä. Lelut ovat auttaneet häntä muun muassa sairautensa, pakko-­ oireisen häiriön, hallinnassa. ”Ihmisillä on stigma siitä, että olet heti jotenkin sekaisin, jos sinulla on tämän ikäisenä pehmoleluja.

Mutta kun siinä on oikeasti se, että siitä vaan tulee niin hyvä ja turvallinen olo.”

Katriina Heljakan mukaan pehmolelukeräilyssä on paljon yksin leikkimisen piirteitä. Tästä huolimatta niistä jaetaan myös usein tarinoita ja kokemuksia toisille,

­ rityisesti kysyttäessä. Yleensä nimi e on ensisysäys tarinankerrontaan.

Lähes kaikilla Kanniaisen sängyllä istuvista ystävistä onkin kutsumanimi ja taustatarina. Vain uusimmat lisäykset ovat vielä vailla nimeä. Kanniainen istuu keskelle sänkyä ja esittelee mielellään kokoelmansa pehmolelu kerrallaan. Nimet ovat ylhäällä puhelimen muistiossa, ja niissä on havaittavissa selkeä M-teema. Joukosta löytyy niin Matti, Masa, Miika kuin Morriskin. Muutaman harrastuksen ja luonteenpiirteenkin hän paljastaa.

Yksi on energinen, toinen vetäytyvä, kolmas tekee musiikkia ja neljäs on vanha ja viisas. Eräs pehmo käy terapiassa. Myrsky-saukolla on energia­j uoma-addiktio. Joukosta löytyy myös yksi uniikilla tanssilla varustettu kaveri. Tanssin Kan­n iainen näyttää heiluttamalla otuksen siipiä nopeasti sivuttain.

Keräilyn lisäksi pehmojen kanssa leikkiminen tulee esiin juttelun tai tanssin ja liikkumisen kautta.

Leikin uudet säännöt Kanniainen on joskus tehnyt keräilyharrastuksellensa myös yksityisen Instagram-tilin. Salasana on unohtunut, joten kuvia ei pääse katsomaan, mutta ajatuksena olisi aktivoida tili uudestaan. Sosiaalinen media osana leikkiä tulee puheeksi myös Heljakan kanssa. Hänen mukaansa esimerkiksi erilaiset TikTok-haasteet ovat usein hyvin leikinkaltaista toimintaa. Myös monet lapset, nuoret ja aikuiset leikkivät tuottaakseen materiaalia sosiaalisen median kanaviin. Koska tässä leikissä on työn kaltaisia piirteitä, on syntynyt uusi termi ”playbour”. Termi tulee englannin kielen sanoista ”play” (leikki) ja ”labour” (työ).

Heljakka uskoo, että tulevaisuuden työelämässä näkyy enemmän leikinomaisuutta. Silti vieläkään monet vanhemmat tai kasvattajat eivät ymmärrä teknologisoituvaa leikkiä edes vapaa-ajalla. Nykyään leikkiä jaetaan, kulutetaan ja kehitetään juuri somessa. ”Leikki ei katoa, vaan se elää ja tarttuu uusille alustoille. Yksi niistä on teknologia.”

FAX 5

FAX KERTOO Leikki ei siis ole ainoastaan perinteisen materiaalisen lelun kautta tapahtuvia hoiva-, rooli- tai mielikuvitusleikkejä. Teknologiasta voi olla hyötyä leikille. Monet ajattelevat sitä vain passivoivana tekijänä, mutta sisältö on se, mikä ratkaisee.

Aikuisten keskuudessa leikkiä, hulluttelua ja hassuttelua ei aina katsota hyvällä. Tämä saattaakin herkästi heijastua myös tapaan, jolla leikistä ja leluista puhutaan lapsille ja nuorille. Jokaisen tulisi ymmärtää, että leikki ei ole paha sana eikä asia.

Leluja ja leikkejä ei tarvitsisi piilottaa.

Eräänlaista leikin ja lelujen piilottamista on helposti havaittavissa arkisessa ympäristössämme. Kun havahdut katsomaan tarkkaan, saatat nähdä ystävilläsi opiskeluvälineitä, jotka muistuttavat paljon leluja. Repusta roikkuva heijastin voi olla pelihahmon näköinen, ja jopa hajuvesipullo voi muistuttaa nallea.

Tätä kutsutaan lelullistumiseksi.

Monille esineille, joilla on hyötytarkoitus, annetaan lelullisia piirteitä.

Lelullistetut esineet voivat olla helppo tapa pitää lelut mukana arjessa, kun tuntuu, että lapsuuden leikkeihin pitää ottaa etäisyyttä. Nuoren elämässä energia ja aika kuluu kasvamiseen ja pohtimiseen, millainen ihminen minusta tulee. Tällöin lelut jäävät usein pienempään rooliin.

Kannattaa kuitenkin harkita, voisiko lelut vain pakata hetkellisesti sivuun ja säilyttää. Ne voi olla mukava kaivaa vanhempana uudestaan esille.

Lapsena saatuja leluja Kanniaisella ei enää ole, mutta uusia sitäkin

Susanna Kanniainen esittelee pehmolelunsa uniikkia tanssia.

enemmän. Hänelle on tärkeää, että kerättyjä leluja kohdellaan hyvin.

Niitä ei saa laskea lattialle tai heitellä miten sattuu. Myös lähipiiri tietää tämän. Ystävät ovat suhtautuneet keräilyyn vain positiivisesti. Vaikka ystävissä ei ole muita harrastajia, ottavat he kyläillessään usein pehmokaverin halaukseen. Muille lelujen keräilystä kiinnostuneille nuorille Kanniainen antaa tiiviin, mutta sitäkin tärkeämmän vinkin: ”Muiden ihmisten mielipiteiden ei saa antaa lannistaa.”

Muiden mielipiteet voivat usein yllättää positiivisesti. Katriina Hel­jakka kertoo pakanneensa New Yorkin matkalleen mukaan pehmoleluista tehdyn liivin, jonka pukee messuilla ylleen. Hän on vakuuttunut, että se

herättää keskustelua ja kiinnostusta.

Tällaiset ulospäin näkyvät lelut ovat kuin kutsu muille leikkimielisille.

Lopuksi Heljakka haluaa kuitenkin muistuttaa tärkeästä asiasta: ”Leikkiin ei voi ketään pakottaa, siihen voi ainoastaan kutsua.”

Teksti Tanja Valikainen Kuvat Miika Yliniemelä

mokka MAnu

MAT

ma & Miika

TI

ky Myrs

6 FAX

Mo

KULTTUURI

kolumni

Kuuntelemisella on hintansa ISTUN BUSSIIN. Kello on neljä iltapäivällä, takanani

seitsentuntinen koulupäivä. Kulkuneuvossa vallitseva melusaaste sekä ruutuaikasuositusten räikeä laiminlyönti eivät helpota ohimoillani kummittelevaa päänsärkyä. Oloni on nuutunut ja tympääntynyt.

Kaivan älypuhelimeni taskusta. En kuitenkaan halua altistaa aivojani kännykän sinivalolle enää yhtään sen enempää kuin on tarpeen, joten napautan bluetoothin päälle, yhdistän laitteeseen langattomat kuulokkeeni ja avaan podcast-sovelluksen. Painan play-nappia, huokaisen ja suljen silmät. Laskeudun omaan rentouttavaan kuplaani, pelkkä ääni seuranani. Ääni, joka jutustelee minulle kuin vanha ystävä.

Ystävä, joka ei kuitenkaan tiedä olemassaolostani ja jolle minun ei koskaan tarvitse vastata mitään.

Podcastin taika piilee nimenomaan siinä, ettei se perustu vastavuoroisuuteen. Saan kuulla tarinoita, viihtyä ja nauraa tai halutessani vaikka toteuttaa terapeuttista itsreflektiota toisen ihmisen ohjaamana ilman, että minun täytyy sanallisesti kommunikoida kenenkään kanssa. Oikean elämän vuorovaikutus­ tilanteet voivat toisinaan tuntua kuormittavilta, koska kuuntelijan roolissakin tulee vähintään kehonkielellä viestittää olevansa läsnä. Podcastien kuunteluun ei liity velvoitteita. Paitsi kuukausittainen tilausmaksu.

Usein kuulee valitettavan, miten yhä useampi vaikuttaja tekee uusia aluevaltauksia sosiaalisen median alustoilla jättäen perinteiset kanavat historiaan. Sama närkästys kuuluu myös niissä keskusteluissa, kun puhutaan podcasteista.

On totta, että etenkin viime vuosina audiosisällön suosio on kasvanut räjähdysmäisesti ja moni julkisuudesta tuttu henkilö on kiinnostunut kokeilemaan siipiään myös puheohjelman juontajana. Tämän myötä tarjonta on luonnollisesti lisääntynyt. Maksull­isen sisällön vallatessa markkinoita kuluttajat ovat joutuneet priorisoimaan, mistä kannattaa maksaa.

Minä kuitenkin liputan podcastien puolesta ja väitän, että laadusta kuuluukin maksaa. Samanlaista kyseenalaistamista kohtasivat aikanaan myös ääni­­­­­­­­kirjat, joiden kuuntelu on nykyään vakiintunut ja varteen­ otettava tapa kuluttaa kirjallisuutta, eikä äänikirjasovel­ luksiin isketty hintalappu herätä enää vastalauseita ja laajamittaista niskurointia. Some ja sen alustat kehittyvät koko ajan, joten on ymmärrettävää, että myös vaikuttajat pyrkivät pysymään kehityksessä mukana ja fokusoimaan tarjontaansa sen mukaan, missä milloinkin on kysyntää.

Onneksi jokaisella on lupa sijoittaa rahansa juuri niihin asioihin, jotka tuottavat mielihyvää. Kaikkien ei tarvitse syttyä podcasteista, mutta mikäli joku niistä innostuu, niin ainakin tarjontaa vilkaistessa luulisi, että jokaiselle löytyy kyllä kuunneltavaa. Ja jos ei löydy, metelin voi nostaa sitten siitäkin.

Teksti Tuuli Turunen Kuvat Pexels ja Freepik

FAX 7

KULTTUURI

Kulttuurin

moniosaaja

Kulttuurituottaja, dj ja tanssija Johanna Polojärvi on hyvä esimerkki siitä, ettei kaikkea tarvitse ottaa elämässä niin vakavasti. Unelmat voivat vaihtua, ja harrastuksista voi halutessaan tehdä itselleen ammatin.

potkaisu tälle kaikelle. ”Oulu Urban Cul­t­u rella oli kulttuurituottajan paik­­ka avoinna, joten hain sitä paikkaa ja sain sen. Tätä olen nyt tämän syksyn tehnyt.”

Musiikkia, tanssia ja itsensä ilmaisua

”Unelmani on toteut­ taa intohi­ mojani, asua Euroo­p assa ja kehittää kulttuuria eteenpäin.”

24-vuotias Johanna Polojärvi tekee kulttuurituottajan työn lisäksi myös dj:n hommia sekä on tanssinut jo 12 vuotta. Hänen intohimoihinsa kuuluu kaikki luova ja taiteellinen tekeminen. Muualle Eurooppaan Polojärvi haluaisi mennä tekemään taidetta ja kulttuuria, mutta myös oppimaan ja ottamaan vaikutteita. ”Haluan toteuttaa omia visioita ja päästä näyttämään niitä muille.”

Kulttuurituotannon pariin Polojärvi päätyi vuonna 2021, kun hän osallistui Oulu Urban Culturen järjestämään urbaanin tuot-

8 FAX

tajan valmennukseen. Koulutus kesti kolme kuukautta, ja sinä aikana syntyi muun muassa monitaidefestivaali Offroad art fest, jota Polojärvi nykyisin tuottaa yhdessä tiiminsä kanssa. Pian tämän jälkeen Polojärvi aloitti myös dj:n hommat, ja dj-kollektiivi Barbitalo perustettiin. Nyt Polojärvi järjestää Barbitalolle erilaisia reivejä ja bileitä yhdessä kollektiivin jäsenten kanssa sekä tekee kulttuurituottajana tapahtumia. Valmennus oli alku­

Barbitalokollektiivi järjestää itse tapahtumia, mutta jäsenet myös käyvät keikoilla eri kaupungeissa ympäri Suomea. Dj:nä olemisessa Polojärven mukaan parasta on, kun saa energiaa takaisin ihmisistä. ”On ihanaa, kun saa muut ihmiset tanssimaan musiikin tahtiin, mistä itsekin pitää.” Dj:n hommia Polojärvi tekee Chimanda-­ taiteilijanimellä, ja tyylilajeina ovat muun muassa jungle, dubstep, tekno ja breakbeat. Musiikki on ollut Polojärven elämässä läsnä jo varhain. Peruskoulunkin hän kävi musiikki­luokalla.

Myös tanssimisen Polojärvi aloitti jo peruskoulussa. Nykyisin tans­ siminen on iso osa hänen identiteettiään, ja sen avulla Polojärvi pystyy ilmaisemaan itseään tavalla, johon ei mitenkään muuten pystyisi. Tanssiminen ikään kuin kiteyttää kaikki Polojärven mielenkiinnon kohteet, sillä siinä yhdistyvät musiikki, itsensä ilmaiseminen ja taiteellisuus. ”Tanssi merkitsee minulle todella paljon, siinä näkyy oman elämän polku. Olen kokeillut erilaisia tyylejä,

KULTTUURI

ja tällä hetkellä street-lajit on se oma juttu.”

Uusia unelmia ja suuria tavoitteita Menevä, avoin ja hauskuuttelija.

Näillä kolmella sanalla Polojärvi kuvailisi itseään. Hänen lapsuuden unelma-ammattinaan oli kosmetologi, ja se unelma täyttyi, kun Polojärvi päätti opiskella kaksoistutkinnon. Hän opiskeli ammattikoulussa kosmetologiksi ja suoritti saman­ aikaisesti aikuislukiota.

Uusia haaveita on kuitenkin tullut tilalle. Polojärvi rakastaa luonnossa ja mökillä olemista, joten kaiken kaupunkielämän vastapainoksi hän unelmoi toteuttavansa tapahtuman, jossa yhdistyisivät syvemmin luonto ja musiikki. ”Viiden vuoden päästä näen itseni Euroopassa jossain under­ground-kulttuurityön pa­rissa tekemässä cooleja juttuja.”

”Tanssi merkitsee minulle todella paljon, siinä näkyy oman elämän polku.

Olen kokeillut erilaisia tyylejä, ja tällä hetkellä streetlajit on se oma juttu.”

Viimeisin tapahtuma, jota Polo­ järvi on ollut tuottamassa oli queer­henkinen tapahtuma nimeltä Glow.

Tapahtuman tarkoituksena on lisätä tietoisuutta ballroom-kulttuurista eli afrikkalais-amerikkalaisesta queer-kulttuurista, jossa yhdistyvät erilaiset itseilmaisun muodot.

Polojärvi kehitteli tapahtumaan myös työpajoja, joissa halukkaat pääsivät oppimaan, osallistumaan ja kokemaan ballroom-kulttuuria ammattilaisten esittelemänä. Iltatapahtumassa puolestaan päästiin nauttimaan esityksistä, ja muun muassa Barbitalo esiintyi tapahtumassa.

Vapaa-ajallaan Polojärvi käy erilaisissa kulttuuritapahtumissa,

Polojärvi rakastaa kaikkea luovaa ja taiteellista tekemistä.

juhlii, kuuntelee musiikkia sekä tietysti tanssii. Lisäksi hän skeittaa ja talvisin lumilautailee. Polojärven tavoitteena on aina ollut tehdä har­ rastuksista itselleen työ. ”Siinä olen nyt ainakin tähän mennessä ihan hyvin onnistunut.”

FAXBOX Johanna Polojärvi, 24 Oululainen kulttuurituottaja, dj ja tanssija Työskentelee Oulu Urban Culturella Unelmoi muualle Eurooppaan lähtemisestä Yksi dj-kollektiivi Barbitalon jäsenistä

Teksti Ella Vuokila Kuvat Helmi Padatsu

FAX 9

KULTTUURI

Arvostelu

BEHM hurmasi Tullisalin Laulaja-lauluntekijän esiintyminen liikutti ja huvitti täyttä salia.

10 FAX

KULTTUURI

SATOJA IHMISIÄ jonotti vesisatees-

sa ja jäätävän tuulen ulvonnassa Tullisaliin marraskuisessa Oulussa.

Vaikka loputtoman tuntuinen jono liikahtelikin suhteellisen verkkaisesti kohti tavoitettaan, kuvittelisi 2020-luvulla valmistuneessa tapahtumakeskuksessa olevan enemmän kuin yksi sisäänkäynti. BEHM, eli Rita Behm on julkaissut toisen albuminsa, ja jonottajien määrästä voi päätellä sen olleen oululaisille mieleinen.

Ennalta loppuunmyyty Behmin Tullisalin keikka alkoi jännityksellä.

Ihmismassan siirtyessä vielä saliin oli lavan edustalle jo kerääntynyt kunnioitettava määrä innokkaimpia faneja.

Heidän ystävällisyytensä ilahdutti kameran kanssa kulkijaa. Esiintyjää odotellessaan eräs innokas fani ei jättänyt kuuluvalla äänellään epäselväksi, kenet hän jo toivoisi lavalla näkevänsä.

Fanin toive toteutui lähes samalla hetkellä, kun bändin sisääntulon jälkeen jokaisen odottama Behm toivotti yleisön tervetulleeksi valtavien suosionosoitusten saattelemana.

Vaikka lava esiintyjineen ja tehosteineen kuvaannollisesti kaksinkertaistui, toi Behm itsensä lähelle yleisöä maanläheisellä huumorillaan ja vuorovaikutuksellaan.

Kokovalkoiseen pukeutunut Behm oli vaikuttava ja elegantti näky näyttävästi laskostettujen ver-

hojen ja tunnusomaisen Behm-siluetin edessä.

Ensimmäisen kappaleen jälkeen yleisöstä toivottiin ahnaasti Syntymäpäivää, ja jälleen yleisön toive toteutui välittömästi. Sosiaalisessa mediassa suurta huomiota saanut kaksikymmentä vuotta vanha teksti­ osuus oli koko illan inter­a ktiivisin osa, kun Tullisali raikui yleisön laulaessa sitä Behmin mukana. Behmin Instagram-tilin kohokohdissa voi tutustua Syntymäpäivä! (Vielä KRRAN jee) -kappaleen tarinaan.

Behmin esiintyminen vaikutti luontevalta, ja välispiikit pursuilivat tunnetta ja huumoria. Saadessaan tiedon viulistin kielen katkeamisesta, huvitti Behm yleisöä toivomalla kielen katkenneen soittimesta viulistin sijaan.

Behm on ker­ tonut aiemmin, että hän ei suunnittele välispiikkejään etukäteen.

Etukäteissuunnitelma olisikin vienyt illasta monet naurut, kun laulaja-lauluntekijä reagoi spontaanisti ympärillään tapahtuviin asioihin lakonisella huumorillaan.

Huumori ei suinkaan ollut ainoa tapa reagoida ympäristöön. Yleisön hoilatessa Päästä varpaisiin ­-kappaletta puhkesi laulaja itkuun.

Itkulle ei meinannut tulla loppua

Behmin esiintyminen vaikutti luontevalta ja välispiikit pursuilivat tunnetta ja huumoria.

yleisön tuenilmauksista huolimatta, tai juuri niiden takia, mutta pian esiintyminen taas jatkui ammattilaisen varmuudella.

Behmin bändi suoritti myös iltavuoronsa varmuudella ja vakuuttavasti. Rokkistarojen näköiset vähäeleiset basisti ja rumpali eivät tehneet itseään erityisen näkyviksi, mutta rytmiryhmän varma soitanta oli jokaisen kuultavissa kappaleesta toiseen. Vaikka valtavien kitarasoolojen ja vaikuttavien viuluosuuksien myötä huomio siirtyi Behmistä toisinaan soittajiinkin, ei bändin perusteellinen esittely olisi ollut lainkaan haitaksi. Taitava viisikko olisi sen eittämättä myös ansainnut.

Behm esitti uuden Merkittävät erot -albuminsa kappaleiden lisäksi valikoituja biisejä ensimmäiseltä albumiltaan. Uuden albumin kappaleiden livesovitukset vastasivat pitkälti levyversioita, mikä oli lopulta ilahduttava asia. Esimerkiksi Egokatastrofin kertosäe taustanauhoineen todisti levyversioiden olevan loppuun asti hiottuja ja siten erinomaisesti myös livenä toimivia sovituksia.

Suomi-iskelmän ystävälle Behmin keikalle meneminen on itsestäänselvyys, mutta voi sitä suositella myös laaja-alaisemmin kotimaisesta musiikkikulttuurista nautiskeleville. Liput tosin kannattaa hankkia jo hyvissä ajoin. Laajan suosion saaneen ensimmäisen albumin jälkeen Behm onnistui myös toisessa albumissaan, ja naulasi viimeistään sillä nimensä suomalaisen iskelmä­skenen huipulle.

Teksti ja kuvat Tuomas Soukka

FAX 11

KULTTUURI

arvostelu

Five Nights at Freddy’s ja sen hukattu potentiaali FIVE NIGHTS AT FREDDY’S, tai suomalai-

sittain viisi yötä Freddyllä, on samannimiseen kauhupelisarjaan pohjautuva elokuva. Pelisarja on ollut olemassa jo vuodesta 2014, ja sen loi yhdysvaltalainen Scott Cawthon.

Elokuvassa seurataan päähenkilö Mike Schmidtiä (Josh Hutcherson), joka työskentelee paikallisessa ostoskeskuksessa vartijana. Mike tekee työssään vakavan virheen, jonka seurauksena saa potkut.

Säilyttääkseen pikkusiskonsa Abbyn (Piper Rubio) huoltajuuden Mike on valmis ottamaan minkä vain työn vastaan, mikä lopulta johtaa hänet yövartijaksi Freddyn pitserialle. Hänen tehtävänään on huolehtia, ettei jo kauan tyhjillään olevaan rakennukseen murtauduta. Työnkuvaan kuuluu myös ravintolan aikoinaan suosittujen eläinhahmorobottien silmällä pitäminen.

Uuteen työpaikkaan saapuminen polkaisee elokuvan kauhunhetket käyntiin.

Elokuvakokemus saattaa jäädä laimeaksi katsojalle, jolle Five Nights at

12 FAX

Freddy’s maailma ei ole ennestään tuttu. Elokuvan tapahtumat ja juoni olivat kiehtovia ja jännittäviä toiseen ravintolassa vietettyyn yöhön asti, minkä jälkeen suunta oli vain alaspäin.

Ravintolan robotit tuntuivat alkuun uhkaavilta ja arvaamattomilta, ja ne toivat uniikin elementin nykyään jo hieman paikallaan tallaavaan kauhuelokuvagenreen. Pelottavuus kuitenkin katosi hyvin nopeasti useamman sivuhahmon kuoltua elokuvan alkumetreillä. Myös hahmojen uskottavuus kärsi huonon näyttelijätyön myötä. Asia olisi ollut sivuutettavissa, mikäli suorituksen huono taso olisi rajoittunut vain yhteen hahmoon, mutta valitettavasti kyseessä oli yleinen ongelma.

Elokuvassa juonenhaarojen määrä tuntui liian suurelta, sillä ruutuaika ei riittänyt niiden kunnolliseen läpikäymiseen, ja moni asia jäi katsojan arvattavaksi. Tuntui kuin kaikkien aikaisemmin ilmestyneiden pelisarjan osien juonet yritettiin pakata ja mahduttaa yhteen elokuvaan. Myös loppuhuipennuksen

juonenkäänne oli helposti arvattavissa, vaikka se olikin omalta osaltaan kiinnostava. Elokuvassa oli toivon pilkahduksia, mutta lopulta ne eivät riittäneet muuttamaan kokonaiskuvaa.

Emma Tammen ohjaama elokuva sai ensi-iltansa 27.10.2023.

arvosana

Teksti Niina Saarijärvi Kuva yksityiskohta Five Nights at Freddy’s julisteesta / FILMIKAMARI

FAX KERTOO

Tuva:sta eväät tulevaan

Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus, tutummin TUVA, käynnistyi elokuussa vuonna 2022. Opintojen aikana voi muun muassa nostaa peruskoulun päättötodistuksen arvosanoja ja tutustua eri aloihin ammattikoulussa.

Koulutuksen maksimikesto on vuosi, mutta opintoihin voi osallistua myös vähemmän aikaa nuoren tavoitteiden ja tarpeiden mukaan. ”Veli mä vannon jos sä kosket mun muijaan vielä kerran nii mä shänk­ kään sut”, lukee koulun käytävän seinälle ripustetussa teoksessa, jonka pohjana on Hugo Simbergin maalaus Unelma vuodelta 1900.

Hugo Simbergin maalaus uudella twistillä.

Kyse on TUVA-opiskelijoiden tekemästä opiskeluprojektista, jossa perinteisiä kuvataideteoksia tuodaan lähemmäs nykyhetkeä nuorten puhekielellä maustettuna.

Käytävällä on nuorten koulutöiden lisäksi dippiteline leuanvetomahdollisuudella sekä pöytäjalkapallo urheilusta pitäville oppilaille.

Tauoilla saattaa kuulua kiroilua ja kiivasta keskustelua juuri pöytäjalkapallon suunnalta. Käytävän päässä näkyy suuri sininen sohvaryhmä, jonka ääreen on hyvä asettua viettämään taukoa. Sohvat ovat tuore lisäys TUVA:n tiloihin, sillä ne on tuotu tänä syksynä käytävälle opiskelijoiden rentoutumista ja kokoontumista varten.

Siirtyessäni luokkaan opettajien perässä, käytävältä alkaa kuulua puhetta ja askeleita. Opiskelijat saa-

puvat luokkaan aloittamaan kouluviikkoa. On selvää, että viikko lähtee hieman tahmeasti käyntiin. Kun kello lyö yhdeksän, kolmen ryhmän opiskelijoista on paikalla vain murto-osa, hekin väsyneen oloisina. Pikkuhiljaa paikalle saapuu lisää opiskelijoita suurin osa puhelin kädessään. Ohjaajat kyselevät oppilaiden viikonlopusta, mutta vastauksia he saavat niukasti.

Kun loputkin nuoret ovat asettuneet luokkaan, esittelen itseni ja oman värikkään opinto- ja työhistoriani eli sen, miten olen päätynyt tähän pisteeseen. Kannustan nuoria kokeilemaan rohkeasti uusia asioita, vaikka epävarmuus painaisikin taustalla. Monella nuorella on vaikeuksia päättää, mitä he haluavat tulevaisuudessa tehdä varsinkin, jos tietoa vaihtoehdoista on rajallisesti.

FAX 13

FAX KERTOO että syksyn aikana heille on käyty myös esittelemässä diaesityksen avulla tekniikan aloja, kuten putkiasentajan koulutusta ja robotiikkaa.

Toivo tulevasta

Minna Sahlgren toimii TUVAohjaajana sekä erityisopettajana.

TUVA:n tavoitteet Erityisopettaja Minna Sahlgrenin mukaan erilaisten uratarinoiden lukeminen ja kuunteleminen on keskeisessä osassa koulutusta. Nuorten on esimerkiksi tarkoitus kysyä vanhemmiltaan heidän työstään ja opiskeluajoistaan. Tavoitteena on avartaa nuorten näkemystä eri ammateista ja uramahdollisuuksista.

Yksi TUVA:n tärkeimmistä tehtävistä on antaa opiskelijoille riittävästi tietoa vaihtoehdoista, jotta he voivat itse tehdä tulevaisuuttaan koskevat valinnat.

Tietoa jaetaan nuorille monella eri tavalla. Yksi konkreettinen tapa on viikon mittainen koulutuskokeilu, jonka nuori voi suorittaa missä vain Oulun seudun ammattiopiston yksikössä. Kokeilun aikana saa kattavan käsityksen alan opinnoista kuitenkaan sitoutumatta siihen kolmeksi vuodeksi. Oppilaat kertovat,

Siirtymä peruskoulusta toiselle asteelle on radikaali, sillä opiskelijan täytyy ottaa itse vastuuta opintojensa suunnasta opettajalähtöisen opiskelun sijasta. Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus on tarkoitettu varsinkin niille nuorille, joilla on jäänyt peruskoulun jälkeen koulupaikka saamatta tai

Koulutuksen sisältö räätälöidään jokaiselle yksilöllisesti. jotka muuten tarvitsevat lisäaikaa ennen toiselle asteelle siirtymistä.

Oppilaiden mukaan moni heistä on TUVA:ssa korottamassa peruskoulun päättötodistuksen arvosanoja päästäkseen haluamaansa toisen asteen koulutukseen.

Koulutuksen sisältö räätälöidään jokaiselle yksilöllisesti, oli sitten tarkoituksena parantaa arvosanoja tai selvittää omia kiinnostuksen kohteita ja taitoja. TUVA:ssa on mahdollista suorittaa myös yhteisiä tutkinnon osia kuten englantia, äidin­kieltä ja matematiikkaa. Tämä nopeuttaa toisen asteen opintoja

sitten, kun on aika jatkaa seuraavaan opinahjoon.

Kaiken jännityksen ja epävarmuuden takaa paistaa myös odotus ja toivo tulevasta. ”Oma yritys, hieno auto ja talo”, avaa kuusitoistavuotias TUVA-opiskelija Kassu tulevaisuuden haaveitaan. Samanikäinen Tuomas kertoo, ettei jännitä tulevaa alavalintaa, koska ei vielä tiedä, mihin aikoo hakea. Sen sijaan hän odottaa jo, että pääsee korottamaan terveystiedon arvosanaansa. Lisäksi Tuomas haluaisi selvittää, sopisivatko putkiasennus- tai tietotekniikka-alan opinnot hänelle TUVA-koulutuksen jälkeen.

FAXBOX Muita vaihtoehtoja peruskoulun jälkeen Ammattikoulu Useita eri aloja ja käytännönläheistä opiskelua.

Lukio Yleissivistävä koulutus, lisänä erikoislinjat, esim. matikka.

Kaksoistutkinto Yhdistää ammattiin opiskelun ja lukio-opinnot.

Opistot ja kurssit Maksullisia ja maksuttomia vaihtoehtoja, kesto n. vuosi.

Oppisopimuskoulutus Yritykset palkkaavat, suoritetaan enimmäkseen työpaikalla.

TUVA-opiskelijoita lähdössä ruokailemaan.

14 FAX

Teksti ja kuvat Essi Mittilä

FAX KERTOO

Saamelainen oikeassa paikassa Huomattava osa saamelaisista asuu Saamenmaan ulkopuolella.

Synnyin- tai asuinpaikka ei kuitenkaan ole este kulttuurinelvytykselle.

FAX 15

FAX KERTOO

Tuiralaisen asunnon ovella on vastassa hiljattain uuteen kotiinsa muuttanut Sissi Jomppanen. Ouluun hän muutti aiemmin tänä vuonna Inarista.

Hän ei asu yksinään, sillä kämppäkaverina on Mesimarja-niminen kissa. Nimi tulee pohjoissaamen mesimarjaa tarkoittavasta sanasta váđot, joka oli Jomppasen mielestä kaunis sana. Hän kuitenkin päätyi suomalaiseen sanaan, sillä ajatteli, ettei kukaan osaisi lausua saamea.

Jomppanen on isänsä puolelta pohjoissaamelainen ja äitinsä puolelta suomalainen.

Puuttuva kieli Lapsuudenkodissa Viialassa ei puhuttu saamea. Kielen hiipuminen alkoi jo sukupolvi aiemmin.

Jomppasen isän lapsuudessa tulevaisuus nähtiin pelkästään suomenkielisenä. Isoäiti ei opettanut lapsilleen saamea, koska suomen ajateltiin olevan parempi kieli lapsille. Sillä pärjäisi paremmin elämässä. Uskottiin, että kaksi kieltä sekoittaisi lapsen pään.

Kielen puuttumisesta huolimatta isä teki lapsilleen aina selväksi, että hekin ovat saamelaisia. Saamelaisuus oli isälle sydämen asia, vaikka perhe asuikin etelässä. Matkoja Inariin sukulaisten luo tehtiin usein, ja luonto tuli tutuksi.

Lukioaikoina halu saada suvun kadonnut kieli takaisin kasvoi jatkuvasti. Jomppanen päätti lukion jälkeen muuttaa Inariin opiskelemaan pohjoissaamea. ”Kun kerroin lähteväni yliopiston sijasta Inariin, ihmiset olivat yllättyneitä.”

Hän kohtasi enemmän kyseenalaistusta kuin innostusta luonnontieteisiin painottuvan lukionsa kanssaopiskelijoilta. Jomppanen oli päätöksensä tehnyt, ja edessä olisi muutto satojen kilometrien päähän etsimään puuttuva pala takaisin.

Isä ei kuitenkaan ollut näkemässä lapsensa kulttuurinelvytysprosessia, sillä hän kuoli Jomppasen ollessa lapsi. Äiti kuitenkin piti huolen, että lapset eivät unohda saamelaisuuttaan.

16 FAX

Sissi Jomppanen huoltaa sotkeentuneita silkin nauhoja suoristusraudalla.

Pelkojen kohtaaminen oli pakollinen tehtävä Jomppaselle oli alusta asti selvää, että jos puhuminen jännittää liikaa, vuosi Inarissa menisi hukkaan. ”Jotta voi tulla hyväksi puhujaksi, täytyy ensin olla huono ja epäonnistua useita kertoja”, hän muistuttaa.

Koulun alettua hän alkoi puhumaan ja kirjoittamaan saameksi mahdollisimman paljon. Hän kirjoitti someenkin saameksi, vaikka jälkikäteen vanhojen tekstien näkeminen nolottaa. Se oli kuitenkin tärkeä askel kielen oppimisen kannalta. ”Pelotti enemmän, että aika menee hukkaan kuin se, että joku kuulee, kun puhun huonosti saamea.”

Pelot piti kohdata uudelleen kerta toisensa jälkeen, sukulaisten kanssa,

koulussa ja muualla. Keskustelumme aikana hän muistuttaa pelkojen kohtaamisen tärkeydestä useaan otteeseen.

Jatko-opintosuunnitelmatkin saivat lopulta kyytiä, kun Jomppanen oppi kielen nopeasti ja päätti hakea yliopistoon opiskelemaan pohjois­ saamea.

Mikään aiemmista suunnitelmista ei tuntunut enää niin tärkeältä kuin halu opiskella lisää saamea.

”Jotta voi tulla hyväksi puhujaksi, täytyy ensin olla huono ja epäonnistua useita kertoja.”

FAX KERTOO

Suku näkyy puvussa Kuulen Jomppasen huokaavan ”gáfat”, kun hän alkaa selvittelemään saamenpukuunsa kuuluvan silkkihuivin nauhojen solmuja. ”Käytän tuota sanaa eniten. Se tarkoittaa kauheaa.”

Palataan ajassa taakse päin. Ensimmäisen saamenpuvun, gáktin, ompelu lähti käyntiin Inarissa asuvan tädin opastuksella. Vuosia aiemmin täti oli ehdottanut, että he ompelisivat yhdessä Jomppaselle puvun. Vielä silloin hän ei lämmennyt ehdotukselle.

Ylioppilasjuhlien lähestyessä mieli kuitenkin muuttui.

Jomppanen päätti lähteä Inariin opettelemaan saamenpuvun ompelun salat tätinsä opastuksella. Kuukausien aikana Inariin piti tehdä useita matkoja. Häntä turhautti pitkä prosessi, sillä täti oli todella tarkka.

Vasta myöhemmin hän tajusi, miksi tarkkuutta vaaditaan niin paljon.

”Olisi hirvittävää ajatella elämää ilman saamelaisuutta.” ”En osaa oikein sanoin kuvailla, miltä tuntui pukea saamenpuku päälle ensimmäistä kertaa. Se oli jännittävää. Pelotti, että muut saamelaiset huomaisivat, että puku on päälläni ensimmäistä kertaa, että pitäisin sitä jotenkin väärin. Samalla se tuntui luonnolliselta. Kun laitoin lakin ensi kertaa päähän, en olisi halunnut ottaa sitä enää ollenkaan pois.”

Jomppanen pukee samaisen lakin päähänsä ja kasvoille nousee leveä hymy. ”Tämä lakki on minulle tosi tärkeä, sain sen tädiltäni lahjaksi.”

Jomppanen on ommellut paljon, ja hän kokee sen tärkeäksi. Ommellessaan hän tuntee saavansa yhteyden edellisiin sukupolviin.

Järkyttyneenä Jomppanen pohtii, kuinka herkästi saamelaisuus olisi voinut kokonaan vain unohtua.

Mitä jos äiti ei olisikaan vienyt lapsia Inariin ja nähnyt sitä vaivaa, että lapset oppivat saamelaisuudesta?

Jomppasen mielestä missään vaatteessa ei tunnu niin kauniilta kuin saamenpuvussa.

FAXBOX Sissi, 21 vuotta.

Syntynyt Tampereella.

Opiskelee Oulun yliopistossa pohjoissaamea ja saamelaista kulttuuria.

Haaveilee perinteisestä sinisestä verkagáktista.

”Olisi hirvittävää ajatella elämää ilman saamelaisuutta”, hän toteaa.

Jomppanen on kiitollinen myös itselleen siitä työstä, jota on tehnyt.

Sisarukset ja serkut ovat alkaneet miettimään enemmän omaa saamelaisuuttaan. Se on hänelle palkitsevaa.

Ennen Inariin muuttoa Jomppanen ajatteli, että olisi kaksi tapaa olla saamelainen: oikea ja väärä. Se vaikutti paljon siihen, miten hän uskalsi tehdä asioita. Vähitellen hän tajusi, että jokaisella on oma tapansa olla saamelainen, eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Itsensä ilmaisu helpotti. ”Jos nuorempi Sissi näkisi, mitä teen joka päivä, hän halkeaisi ylpeydestä ja onnesta. Pystyn nykyään kaikkeen vaikeaan, mihin en ennen pystynyt.”

Teksti ja kuvat Emma Puttonen

FAX 17

URHEILU JA HARRASTUKSET

Oulun Kärppien äänekäs fanikatsomo kannustaa omiaan.

18 FAX

URHEILU JA HARRASTUKSET

Jalat vievät Raksilaan vuodesta toiseen Oulun Kärppien omistautuneimpien kannattajien tunteet heittelevät äärilaidasta toiseen.

Joukkueen otteet kentällä herättävät ylpeyttä ja toisinaan vetävät mielen matalaksi, mutta ottelukokemus rakentuu kaukalotuotteen lisäksi muistakin elementeistä.

Lukija näyttää vihreää valoa ja tunnistaa QR-koodin vaivatta puhelimeni rikkinäisestä näytöstä huolimatta. Järjestyksenvalvoja asettaa välittömästi lauantaiselle pelipäivälleni positiivisen nuotin toivottamalla antoisaa ottelua. Oulun Energia Areenan käytävät ovat vielä melko autiot. Ihmisten puheensorinasta on helppo erottaa kokonaisia lauseita, sillä pahin ryntäys ja sen tuoma meteli on vasta edessä.

Suuntaan kohti Kärppien fanikatsomoa, josta äkkään nopeasti Oona Lammelan ja Silja Veijolan. Kärppäkannattajiin eli Oulun Kärppien viralliseen kannattajayhdistykseen kuuluvan kaksikon avustuksella saan seuraavan kolmetuntisen aikana kuulla ja kokea, millaista on todistaa ottelutapahtumaa sitoutuneimpien fanien keskuudessa. ”Olemme käyneet otteluissa viiden vuoden ajan ja tutustuneet toisiimme hallilla. Kärpät yhdistää, sillä tänään olemme ensimmäistä kertaa uusien tuttavuuksiemme kanssa yhdessä täällä. Toinen heistä saapui Kemistä asti. En ole jättänyt yhtään kotiottelua väliin neljään ja puoleen vuoteen.

Siihen pitäisi olla melko hyvä syy”, 18-vuotias Lammela taustoittaa nopean kioskivisiitin aikana.

Tarvittaessa kritiikki kuuluu kannattamiseen ”Koo, ää, är, pee, ää, tee!” katsomosta kuuluu kiekon pudottua jäähän, ja fanikatsomo aloittaa villin elämöinnin sekä taputtamisen. Jokaisella pelikatkoilla alarivillä seisovien näkökentän peittää oululaisjoukkueen

väreillä varustettu lippu, jota innokas nuori kannattaja heiluttaa.

Faniryhmä jaksaa suitsuttaa omiaan ja tulkita kannatuslaulujaan energisesti. Kun vastustaja siirtyy ensimmäisessä erässä johtoon, erotan hälyn seasta myös negatiivissävytteisemmän huudon. ”Lauri ulos!” lehtereiltä kajahtaa viitaten mustakeltaisten päävalmentaja Lauri Marjamäkeen. Se, pitäisikö hänelle antaa potkut, on puhuttanut fanien keskuudessa ja mediassa säännöllisesti viime kaudesta lähtien. ”Kyllä huonot otteet vaikuttavat kannattajiin. Varsinkin viime kaudella katsomossa oli tosi turhautunutta porukkaa”, Lammela kertoo.

Edellisenä keväänä oululaisjoukkueen huono runkosarjakausi sai jatkoa, kun Kouvolan KooKoo passitti ryhmän säälipudotuspeleistä ennenaikaiselle kesälomalle. Kärppien toinen kannattajaryhmä Poromafia kannatteli kevään viimeisissä peleissä lakanaa, jossa ivattiin joukkueen otteita suhteessa suureen pelaajabudjettiin tekstillä ”Se oli neljän miljoonan joukkue”. ”Hävittyjen pelien jälkeen tietysti harmittaa, mutta hallille on silti mukava tulla”, 16-vuotias Veijola kuvailee.

Ottelussa riittää myös ilonpilkahduksia, kun pikkupedot kampeavat toisessa erässä pelin tasatilanteeseen.

Riemunkiljahdukset saavat korvat tinnittämään hetkeksi. Kun vastikään tervakaupunkiin saapunut tšekkiläispakki Martin Jandus hoitaa puolustusvelvoitteitaan kiitettävästi, Veijola suitsuttaa uutta lempipelaajaansa.

”Jandus hoitaa”, kannattaja kuittaa.

Kaksikko kertoo tavanneensa jäällä viilettävät idolinsa myös kasvotusten. ”Liian monta kertaa. Pari kautta takaperin odotimme aina pelaajien saapumista ja lähtöä hallin edessä.

Heillä riittää aikaa faneille”, Lammela ja Veijola toteavat.

”Kyllä huonot otteet vaikuttavat kannattajiin.

Varsinkin viime kaudella katsomossa oli tosi turhautunutta porukkaa.” kärppäfani Silja Veijola

Yhteisössä on voimaa Erätaukojen aikana Lammela ja Veijola käyvät kiertelemässä hallia ja aistimassa tunnelmaa käytävillä.

Fanikatsomon portti käy tiheään, kun puolen Suomen joukkueen kannattajat suuntaavat hoitamaan äänihuuliaan virvokkeilla tai pienellä purtavalla.

Kolmannen erän puolivälin jälkeen vastustaja siirtyy jälleen edelle.

Halli huokuu pettymyksen tunteita, ja osa kipuaa jo pois lehtereiltä alakulon saattelemana. Taistelusta huolimatta Kärpät ei saa tasattua puntteja, joten pian 50-vuotiaan hallin uumenista valuu kadulle joukko maansa myyneitä oululaisia.

FAX 19

URHEILU JA HARRASTUKSET Veijolan ja Lammelan pelipäivät täyttävät rutiinit, kuten tunnelmaa nostattavan musiikin kuunteleminen aamusta alkaen. Ennen ottelua he uskoivat vakaasti Kärppien voittoon ja toki odottivatkin sitä. Lauantain iltapuhteen aikana minulle kävi kuitenkin hyvin selväksi, että nuoret saapuvat otteluihin ennen kaikkea yhteisön takia.

”Viime kaudesta alkaen olem­ me käyneet myös vierasreissuilla, jotka ovat parhaita kokemuksia ja muistoja. Kaikki Kärppäkannattajat ovat tulleet matkojen aikana tutuiksi ainakin nimeltä, ja miltei jokaisen kanssa on tullut vaihdettua ainakin muutama sana”, Veijola kertoo.

Teksti ja kuvat Santeri Kujanpää

Viisi vuotta otteluissa kulkeneet Oona Lammela (vasemmalla) ja Silja Veijola fanikatsomon vakiopaikallaan.

Kommentti

Yhteisö vetää kärppäpeleihin edelleen KÄRPPIEN VIIME VUOSIEN suhteellisen heikosta menes-

tyksestä huolimatta on ihailtavaa kuulla fanien olevan edelleen lojaaleja joukkueelle. Näyttää nyt siltä, että uskollisuus saatetaan viimein palkita. Vaikka ennen dominoineelle kärppäjoukkueelle ei runkosarjan tämänhetkinen 4. sija ole vielä kovinkaan kummoinen, on se edistystä verrattuna viime kauden suorituksiin.

Yhteisö on selvästikin vetävä voima Kärppien kotiotteluissa. Voittoja juhlitaan porukalla, ja tappiot kärsitään yhdessä leuka rinnassa. On ihailtavaa nähdä, että ikään katsomatta faniporukoissa luodaan ihmissuhteita ja ystäviä yhteisen kiinnostuksen kohteen parissa. Tänä päivänä usein tuntuu siltä, että ihmiset ovat vieraantuneet toisistaan.

20 FAX

Teksti Joni Nalli

Kannattajien uskoa ovat varmasti ylläpitäneet myös joukkueen pelaajat. Joukkueen jäsenet ymmärtävät selkeästi, että koko homma pyörii käytännössä fanien vuoksi. Heiltä on aina aikaa nähdä kannattajiaan.

Toivon myös vakaasti, että pelaajat antavat edelleen aikaa fanien tapaamiseen ja heidän kanssaan keskustelemiseen, kun Kärpille tulee väistämättä taas lisää menestystä. Kannattajat arvostavat nöyriä pelaajia, joihin pystyy samaistumaan.

Urheilu on monella tapaa kaunista, mutta vähemmän puhuttu asia on se, kuinka se tuo ihmisiä yhteen.

Toivon mukaan urheilu nähtäisiin vastaisuudessa yhä enemmän tässä valossa, eikä ainoastaan joukkueiden välisenä kilpailemisena.

URHEILU JA HARRASTUKSET

Taskuun mahtuva harrastus

Älypuhelimien kehittyminen on tuonut mukanaan parempia kameroita, jotka ominaisuuksilta ovat alkaneet muistuttamaan peruskameroita.

Samalla valokuvauksen harrastamisesta on tullut helpompaa, sillä yhä useammalta löytyy puhelin taskusta.

Bussi pysähtyy Raatin stadionin edustalla. Ruska on jo ehtinyt värjätä suurimman osan kasvillisuudesta miellyttävän väriseksi, ja lempeä syystuuli on puhallellut lehtiä ympäriinsä koristamaan maata.

Bussista astuessani jo huomaan potentiaalisen kuvauskohteen. Pysäkiltä en 100 metriä pidemmälle ehtinyt, kun saan kaivaa kiireellä puhelimen taskusta. Näpäytän näyttöä. Räps, kuva otettu.

Lähdin liikenteeseen tavoitteenani valokuvata muutamia kuvia ympäristöstä, mutta perinteisen kuvauskaluston sijaan käyttäen ainoastaan puhelinta. Olen samalla palannut siihen lähtöpisteeseen, josta itsekin olen aikanaan aloittanut valokuvauksen harrastamisen.

FAX 21

URHEILU JA HARRASTUKSET Matka jatkuu Siirryn Ämmänväylän sillalta kohti keskustaa vaeltaen Linnansaaren sekä Pokkisen- ja Madetojan puistojen läpi. Nappaan valokuvia sieltä täältä. Rauhallisena sunnuntaipäivänä voin keskittyä hyvin ympäristön tarkkailuun ja kuvaamiseen, kun ei ole kiire mihinkään. On aikaa käydä myös kahvilla.

Ei ole kiire mihinkään.

Pienen kahvitauon jälkeen askel käy kohti Otto Karhin puistoa, jossa syksyn kuihduttamasta kukkapenkistä pistää jotakin silmään. Sieltähän löytyvät vielä muutamat värikkäät kukkien rippeet. Taas otollinen kuvauskohde. Ohikulkijat katselevat ihmeissään, kun kumartelen ja kyykin istutuksen vieressä samalla heiluttaen mielipuolisesti puhelintani. Muutaman kuvakulmakokeilun ja useamman otetun valokuvan jälkeen puhelin on oikeassa asennossa ja saan sen, mitä lähdin hakemaan: miellyttävän näköisen valokuvan tai useammankin.

22 FAX

Matka jatkuu seuraavaan paikkaan. Pienen lenkin kautta siirryn kohti Franzéninpuistoa. Haluan vaihteeksi ottaa kuvan arkkitehtuurista, joten matkalla nappaan kuvan kirkon katosta. Totean kuvan näyttävän hyvältä etenkin mustavalkoisena.

Ruskasta värjääntynyt Franzéninpuisto on hiljainen.

Puiston rauhoittava tyhjyys kuitenkin rikkoontuu, kun minä pingon pitkin puistoa puhelin kädessäni. Franzénin patsaan ympärillä heiluttelen raivoisasti puhelinta näpytellen näyttöä kuin viimeistä päivää. Silti patsas poseeraa minulle nätisti ja saan otettua kuvan. Maassa makaava punertunut lehti saa myös osan huomiostani ja päätän ikuistaa senkin.

URHEILU JA HARRASTUKSET Hyviä kuvia etsimässä

Kuvia on napattu ja keskustaa kierrelty, mutta vielä matka ei jää tähän, sillä seuraavana kohteena on Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Matka taittuu nopeasti bussilla ja jalan, ja pian huomaankin olevani jo perillä.

Kasvitieteellisessä puutarhassa ei porttia pidemmälle ehdi, kun on jo aika kaivaa kuvauskalusto taskusta ja alkaa taas kuvaamaan. Otan muutamia kuvia kasveista ja samalla kiertelen puistoa. Tovi ehtii vierähtää, kunnes huomaan, että on aika pistää päivä pulkkaan, sillä pilvien täyttämä taivas alkaa pikkuhiljaa hämärtymään illan myötä. Kuvauskalusto sujahtaa taskuun.

Valokuvaus harrastuksena voi kuulostaa haasteelliselta ja vaikeasti aloitettavalta, etenkin kun katsoo kuvauskaluston hintalappua. Sitä sen ei välttämättä kuitenkaan tarvitse olla, sillä lähestulkoon kaikilta löytyy taskusta kamera älypuhelimen muodossa.

Nykypäivän puhelimien kamerat ovat oiva ratkaisu, jos haluaa lähteä kokeilemaan valokuvaamisen harrastamista ja opettelemaan valokuvauksen alkeita. Nykypuhelimilla saa aikaan hyvälaatuista kuvaa automaattiasetuksilla etenkin sosiaaliseen mediaan julkaistavaksi. Jos kuvaajalta löytyy uskallusta lähteä kokeilemaan automaattisen kuvausasetuksen sijaan manuaalisia kameran säätöjä, löytyy sellainen mahdollisuus nykyään useimmista laitteista. Puhelimella valokuvaaminen on myös hyvä lähtökohta harjoitella kuvan­ käsittelyä eri ohjelmilla.

Valokuvaus on myös helppo harrastus kokeilla, sillä sen aloitus ei vaadi suurempaa rahallista panostusta, ja internet on täynnä ohjeita, joilla voi lähteä rakentamaan omaa osaamistaan itsenäisesti. Vaihtoehtoisesti voi myös osallistua erilaisille kursseille, joilla opetellaan valokuvaamisen taitoja.

FAXBOX Puhelimella parhaimmat kuvat saat hyvässä valaistuksessa.

Testaa monenlaisia kuvakulmia ja ota useampia kuvia, joista voit valita parhaimmat. Älä käytä digitaalista zoomia!

Käytä mieluummin optista zoomia tai mene lähemmäksi. Älä pelkää salaman käyttöä pimeässä. Salama voi jopa saada kuviin aikaan erilaisia hauskoja efektejä.

Teksti, kuvat ja grafiikka Miika Yliniemelä

FAX 23

URHEILU JA HARRASTUKSET

Huutelua ja treffipyyntöjä Tietokonepelaaminen on suosittu tapa viettää aikaa nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Se kehittää reaktiokykyä, luovuutta ja kielitaitoa.

22-vuotiaalle Hennalle pelaaminen on piirtämisen, maalaamisen ja striimaamisen ohella rakas harrastus. Kun hän avaa koneen, tulee jännittynyt fiilis: mitenköhän pelit tällä kertaa menevät?

Hennan peliharrastus alkoi jo alaasteella. Yksi parhaista kavereista alkoi pelata Minecraftia, ja innostus pelaamista kohtaan roihahti. ”Innostuin siitä, ja tein itsellenikin käyttäjän”, Henna muistelee.

Hän alkoi pelata Minecraftia aktiivisesti, ja samalla mukaan tuli muitakin pelejä. Samoihin aikoihin Minecraftin aloitti myös Hennan pikkuveli. Peliharrastus vei mukanaan ja johti nuorempana jopa kilpailulliseen joukkueeseen. ”Minecraftin sisällä oli minipeli nimeltä Minestrike, joka on Mine­ craft versio CS:GO-nimisestä pelistä. Sitä kautta siirryin CS:GO:n pariin. Siellä taitoni huomattiin, ja sain kutsun Minestrike-tiimiin.”

24 FAX

Nykyään pelaaminen on Hennalle kuitenkin harrastus ja tapa viettää aikaa, eikä kilpailullisia haaveita ole.

Minecraft on silti vuodesta toiseen pysynyt Hennan lempipelinä sen monipuolisuuden johdosta. Minecraftin lisäksi suosikkeihin kuuluu muiden muassa kauhupeli Devour, selviytymispeli Sons of the forest ja FPS-peli Valorant. FPS on lyhenne sanoista first person shooter, ja sillä tarkoitetaan ensimmäisen persoonan ammuntapeliä.

Sosiaalinen harrastus Aloittelijana voi kestää monta päivää, ennen kuin uudesta pelistä pääsee jyvälle. Jotkut pelit vaativat paljon tehokkaamman koneen, mutta

matalammalla budjetilla voi saada peli­läppärin. ”Jos on mahdollista laittaa rahaa peliin, niin kannattaa ostaa oikea tietokone.”

Lisäksi tarvitaan näyttö, näppäimistö, hiirimatto, hiiri ja kuulokkeet. Tietysti täytyy olla myös pöytä ja tuoli. Nykyisen tietokoneensa Henna sai 20-vuotislahjaksi. Hän tykkää itse pelata kahdella näytöllä. ”Yhdelläkin näytöllä pärjää, mutta kaksi monitoria on ollut itselleni paras pelaamiseen ja yhteyden­pitoon.”

Yhteydenpito onkin Hennalle hyvin oleellinen osa pelaamista, sillä hän pelaa pääosin kavereiden kanssa. ”Meillä on tosi tiiviitä porukoita, joiden kanssa jutellaan. Pelimaail-

URHEILU JA HARRASTUKSET man kautta on tullut todella läheisiä ystäviä.”

Hennan mielestä nettikaverit voivat olla yhtä läheisiä kuin mistä tahansa muualta tulleet ystävät. Hän kuitenkin muistuttaa, että netissä voi aina väittää olevansa kuka vain.

Ystävyyssuhteen edetessä esimerkiksi videopuhelu on yksi tapa todeta toisen aitous.

Asiatonta käytöstä Naisena pelimaailmassa voi usein kohdata vähättelyä ja ikäviä kommentteja, joista Hennakin on saanut osansa. Peleissä voi kuulla heittoja kuten ”mene keittiöön” ja ”nainen hiljaa”. Joissain peleissä negatiivisia kommentteja tulee enemmän kuin toisissa. Ikävin ilmapiiri on Hennan mukaan ehdottomasti Counter Strikessa. Naisia käskytetään ja pidetään usein lähtökohtaisesti miehiä huonompina pelaajina. ”Hirvein juttu, jonka olen kuullut jollekin sanottavan on: Minä löydän sinut, raiskaan sinut ja tapan sinut.”

Asiattomat kommentit Henna on oppinut laittamaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tällaisia kommentteja heittelevillä on yleensä ongelmia itsensä kanssa. Hän kehottaa laittamaan huutelijat mutelle eli hiljentämään heidät pelissä. ”Tiedän, että ne ovat tuntemattomia ihmisiä, he eivät tunne minua, tiedä missä olen tai tiedä minusta mitään.”

Myöskään lirkuttelulta Henna ei ole välttynyt. Osa pelaajista näkee naispelaajassa heti potentiaalisen kumppanin. ”Sieltä tulee sellaista ’oh honey you are doing so well, can i give you a kiss’ -kommenttia, sellaista jätkien simppailua.”

Henna toivoisi pelaajien ymmärtävän, että kaikenlainen käytös nimettömänäkään ei käy päinsä. Aina ei voi piiloutua nimimerkin taakse. ”Auttaisi, jos muut pelissä läsnä olevat ihmiset puuttuisivat huuteluun ja sanoisivat vastaan.”

Enemmän hyvää kuin pahaa Ilmapiiri ja kohtaamiset muiden pelaajien kanssa ovat kuitenkin yleensä mukavia. Hyvä yhteishenki jouk-

Hennan mielestä suurin osa kohtaamisista peliyhteisössä ovat hyviä.

”Hirvein juttu, jonka olen kuullut jollekin sanottavan on: Minä löydän sinut, raiskaan sinut ja tapan sinut.”

kueen kesken johtaa ehkä uusiin ystävyssuhteisiin. Parhaimmillaan tiimiltä voi saada myös tukea omiin huoliin. ”Yhden kerran eräs poika oli kesken pelin pahalla mielellä ja alkoi itkemään. Joukkuetoverit sanoivat, että peli seis, ja kaikki menivät kysymään häneltä, mikä on hätänä.

Hän kertoi tyttöystävänsä pettäneen häntä, ja kaikki vihollistiimiä myöten menivät lohduttamaan.”

Henna kannustaa naisia ja tyttöjä lähtemään rohkeasti mukaan tietokonepelaamisen maailmaan. Hyviä kokemuksia on loppujen lopuksi paljon enemmän kuin huonoja. ”Jos tunnet jonkun, joka harrastaa pelaamista, niin kysy, voiko tulla mukaan.”

Hänen mielestään netistä löytyy todella mukavia ja hyviä ihmisiä. Se voi myös toimia turvapaikkana. ”Videopelien pelaaminen on minullekin ollut jopa elämän pelastus.”

fAXBOX Henna, 22 Nimimerkki: Copium Pelivuosia takana yli 10 Kotoisin Oulusta

Teksti Viivi Itälä Kuvat Itu Torvinen

FAX 25

URHEILU JA HARRASTUKSET

Urheillessa tunnen itseni vapaaksi Nuorten olympialaisiin valmistautuva Nelli-Lotta Karppelin ei koe jääneensä mistään paitsi urheilun vuoksi.

Nelli-Lotta Karppelin näki pienenä isänsä maratonmitalin ja totesi, että ”näitä minä haluan joskus paljon.”

Kiiltävä mitali herätti heti kiinnostuksen pienen lapsen silmissä. ”Nelli ei koskaan tykännyt istua rattaissa lapsena. Jo yksivuotiaana hän halusi kävellä pitkätkin matkat itse. Annoin hänen tehdä niin. Liikkuminen oli jo hyvin varhain hänelle luontaista”, Nellin äiti Minttu Karppelin kertoo Nellin varhaisvuosista.

Karppelin on urheillut kilpaa pienen ikänsä. Taitoluistelun aloittaminen viisivuotiaana opetti kurin­ alaiseen harjoitteluun jo lapsena.

Harjoituksia oli joka päivä, ja alakoululainen joutui olemaan koulusta poissa iltapäivän viimeiset tunnit, jotta ehti Raksilan jäälle ajoissa.

Kilpailuja pidettiin ympäri Suomen, joten viikonvaihteet menivät niihin keskittyen. Kilpaileminen sytytti tytön, mutta lajin taiteellisuus ja käsien asentoihin keskittyminen ei ollut hänelle ominaista. Jatkuva siirtyminen Limingasta Ouluun myös haastoi koko perheen aikatauluja arjessa. Taitoluistelu sai jäädä Karppelinin ollessa 9-vuotias.

vahvemmin. Erityisesti pitkän matkan juoksu sekä hiihto valloittivat hänen sydämensä.

”Siitä ei vain tule mitään, jos häviän lautapelissä.

En kestä sitä ollenkaan.”

Urheilija Nelli-Lotta Karppelin

Kilpailuhenkisyys on näkynyt Karppelinin elämässä myös koulussa. Yläkouluiässä hän halusi olla monessa aineessa luokan paras ja asetti itsensä kympin tytön rooliin.

Urheilija on pystynyt löysäämään kovimmista tavoitteista opintojen suhteen, koska urheilulukiossa luokkatoveritkin keskittyvät ensisijassa urheiluun. Edelleen on yksi asia, mistä hän kieltäytyy kohteliaasti kilpailuvietin vuoksi. Se on lautapelien pelaaminen. ”Siitä ei vaan tule mitään, jos häviän. En kestä sitä ollenkaan”, Karppelin kertoo nauraen.

Kuljeta, kustanna ja kannusta Omat vanhemmat ovat olleet Karppelinin suurin tuki kilpaurheilussa.

Tekeminen nivoutuu kolmen koon periaatteeseen: kuljettamiseen, kustantamiseen ja kannustamiseen. ”Treenikuskaukset, kilpailumatkat ja kannustaminen ovat mieles-

Yleisurheilu ja hiihto ykköslajeina Pian tilalle tulivat yleisurheilu ja Limingan Niittomiesten kautta myös hiihto talvilajiksi. Kovaan harjoittelutahtiin tottuneena Karppelin koki, että ehtisi kyllä harjoitella enemmänkin. Hän liittyi myös Limingan Pallokarhujen jalkapallojoukkueeseen. Kotipaikkakunnalla harrastaessa siirtymiin ei tarvinnut varata paljon aikaa, ja tytössä riitti virtaa kahteenkin eri lajiin illassa. Vuosien varrella yksilölajit alkoivat kutsua

26 FAX

Karppelinin kauden päätavoite on alkuvuonna 2024 pidettävät nuorten olympialaiset.

URHEILU JA HARRASTUKSET täni hauskaa ajanvietettä. Toki aika paljon joustan omista menoistani lasten takia. Olen kuitenkin ottanut tavaksi itsekin liikkua sen ajan, kun lapset ovat treeneissä”, Minttu kuvaa vanhemman roolia urheilevan nuoren tukena.

Kilpaurheilussa suurin haaste ovat kovat kustannukset. Karppe­li­nin perheessä on neljä lasta, ja jalkapallo- ja hiihtoharrastuksiin menee vuositasolla rahaa todella paljon. ”Nelli on onneksi saanut muutaman yhteistyökumppanin, joiden mukanaolo on ehdoton edellytys hiihdon harrastamiselle nuorten maajoukkuetasolla. Nelli on tätä kautta saanut aidon mahdollisuuden tavoitella unelmiaan. Mitä muuta sitä lapselleen voisi toivoa”, Minttu avaa sydäntään.

Tärkeä arkinen tuki on valmentaja Mikael Väliheikki. Jokaisen harjoituksen jälkeen Karppelin lähettää viestinä valmentajalle fiilikset, ja päivittäin ollaan yhteydessä pienistäkin asioista. Yhteisiä harjoituksia on pari kertaa viikossa.

Karppelin saa luonnosta voimaa lukion ja kilpaurheilun täyttämään arkeen.

Nuorten olympialaiset jo nurkan takana

SM-hiihdot ajoivat vanhojen tanssien ohi

Nuori urheilija aikoo suorittaa lukion neljässä vuodessa. Tämä antaa liikkumavaraa harjoittelulle ja leirityksille. ”Opinnot ovat joustaneet todella hyvin urheilun ehdoilla. Olen voinut valita niitä aineita, jotka aidosti kiinnostavat minua. Koin yläasteen paljon stressaavampana”, hän avaa kokemustaan urheilulukiosta.

Vuokatti on tuttu hiihtäjien leirityspaikka, ja siellä Karppelin harjoittelee useasti vuodessa. Pian eletään jännittäviä hetkiä, kun joulukuussa tehdään valinnat nuorten olympialaisiin alkuvuodelle 2024. Olympialaiset ovat Nellin selkeä tavoite. Tulevan talven aikana pidetään myös SM-kilpailut sekä Pohjoismaiden mestaruuskisat Virossa. Tällaiset isot haasteet ovat omiaan aiheuttamaan stressiä nuorelle.

Tavoitteet antavat kuitenkin motivaatiota harjoitella, ja päivittäinen urheilu antaa vapauden tunnetta. ”Koen, etten ole jäänyt mistään paitsi urheilun vuoksi.”

Karppelin joutui tekemään valinnan, kun SM-kilpailuiden aikataulut selvisivät alkusyksystä. Ne sattuivat lukion tärkeän virstanpylvään, vanhojen tanssien, kanssa samalle päivälle. Nuorelle urheilijalle ei tuottanut vaikeuksia tehdä valintaa: SM-hiihdot merkittiin kalenteriin isolla.

Suurin osa hänen ystävistään on myös urheilijoita, ja leireillä jää aikaa jutella muustakin kuin urheilusta. Karppelin rentoutuu liikunnan lisäksi leipomalla ja laittamalla ruokaa, hoitamalla koiraa ja luonnossa olemalla. Marjojen ja sienten poiminen ja mummolassa oleminen ovat myös hänelle rakasta vapaa-ajan viettoa.

Nuoria, jotka eivät ole löytäneet liikunnan pariin, Karppelin kannustaa kokeilemaan eri lajeja. ”Kaikkien ei tarvitse tykätä kuntosaliharjoittelusta. Tärkeintä on, että saat iloa liikkumisesta ja tavoitteet eivät ole vain ulkoisia”, nuori urheilija kiteyttää.

FAXBOX Nelli-Lotta Karppelin, 17 Opiskelee Kastellin urheilulukiossa 2. luokalla Asuu Limingassa Edustaa Limingan Niittomiehiä hiihdossa ja juoksussa Edustus nuorten maajoukkueessa sekä European Youth Olympic Festivalissa 2023, Vapaan hiihtotavan N17-suomenmestaruus 20 km matkalla, useita SMmitaleja juoksusta

Teksti ja kuvat Susanna Mendelin-Sonny

FAX 27

FAX KERTOO

Parasta just nyt Tiedätkö, mikä trendaa tällä hetkellä?

Luettuasi tämän olet kartalla parhaimmista uutuuksista.

Elokuva

Valoa valoa valoa

Valoa valoa valoa on Inari Niemen ohjaama monitasoinen draamaelokuva ensirakkaudesta. Elokuva sai ensi-iltansa 13. lokakuuta 2023. Elokuva perustuu kirjailija Vilja-Tuulia Huotarisen palkittuun romaaniin, johon käsikirjoittaja Juuli Niemi on tuonut aikuisen Mariian (Laura Birn) näkö­ kulman. Elokuvassa aikuistunut Mariia tulee vierailulle lapsuudenkotiinsa äitinsä (Pirjo Lonka) luokse ja palaa muistoissaan nuoruutensa kesään. Kesään, jolloin hämäläiseen pikkukylään saapunut tyttö nimeltä Mimi sai teini-ikäisen Mariian elämän hetkeksi täyteen valoa. Ensirakkauden kasarikesään palatessa on kuitenkin päästettävä irti syyllisyydestä sekä annettava anteeksi niin muille kuin itselleenkin.

Tiktokkaaja Megarokkistara Juulia Valikainen tunnetaan TikTokissa paremmin Megarokkistarana (@thisgirlispower). Valikainen julkaisee TikTok-tilillään aitoa ja humoristista sisältöä omasta elämästään. Lisäksi hän osallistuu aktiivisesti TikTok-trendeihin omalla persoonallisella tyylillään. Valikainen pitää myös lähes päivittäin livejä, ja hänellä on tähän tarkoitukseen erikseen live-tili. Valikainen ei pelkää olla oma itsensä, ja kaikesta hassut­telusta huolimatta hän on asiallinen kaikessa tekemisessään.

28 FAX

Nuoruuden kesän Mariiaa elokuvassa näyttelee Rebekka Baer ja Mimiä Anni Iikkanen. Kuvat Birgit Puve / Lucy Loves Drama.

FAX KERTOO

Kolmannella kaudella lukioelämää seurataan Kasperin (Vanotit Muyau, ensimmäinen vas.) näkökulmasta. Kuva Peter Salovaara / Yle.

Sarja

Albumi

Luuserit, kausi 3

Anna Paavilaisen ohjaamassa sarjassa seurataan kolmen lukiokaveruksen, Veetin, Kasperin ja Oton elämää. Sarjaa on julkaistu kolme kautta, joista uusin julkaistiin vuoden 2023 marraskuussa. Jokainen kausi käsittelee aiheita yhden pojan näkökulmasta. Sarjassa seurataan lukioikäisten poikien elämää, esimerkiksi ihastumista ja seksuaalisuutta. Jaksojen kesto vaihtelee 7–15 minuutin välillä, joten kauden voi katsoa yhdeltä istumalta. Ensim­mäisen kauden kaksi ensimmäistä jaksoa julkaistiin Youtubeen, ja suosion myötä sarja siirtyi Yle Areenaan, josta sen voi katsoa ilmaiseksi.

Podcast

BFF podi

Podia juontaa kaksi helsinkiläistä naista, Emilia Aaltonen, 28 ja Selen Ahishali, 27. Podcast tarjoaa pakoa arjesta sekä hyvän ystävän, jonkun, keneen nojata ja jonka kanssa voi rentoutua ja nauraa. Podcastissa keskustellaan nuorten kaupunkilaisten elämän keskiössä pyörivistä aiheista, kuten parisuhteista, ulkonäköpaineista ja urahaaveista. Podissa myös kuullaan laajasti julkkisvieraita Korelonista aina Niko Saariseen.

Uusi ilmaisjakso julkaistaan joka torstai Spotifyhin ja Youtubeen, ja maksullisen VIP-jakson voi kuunnella maanantaisin.

Räppäri, Ibe

Vuosi 2023 on ollut Ibelle eli Ilmari Kärjelle erilainen. Omaa musiikkia artisti ei alkuvuodesta juurikaan julkaissut, mutta featteja hän on tehnyt pitkin vuotta.

Koko vuoden aikana Ibe heitti ainoastaan yhden keikan. Tästä Ruisrockin esiintymisestään Ibe sai peräti 50 000 euron korvauksen, mutta se oli selkeästi ansaittu, sillä suurin osa festari­ kansasta piti keikkaa tämän vuoden Ruisrockin parhaimpana.

Hiljaiseloa Ibe ei ole kuitenkaan viettänyt, vaan artisti on ollut varsin tuttu näky Spotifyn kuunteluiden kärkisijoilla muun muassa Blondina-hittinsä ansiosta. Kappale oli kesän striimatuin kotimainen biisi Suomessa. Kappale löytyy myös marraskuun alussa julkaistulta Räppäri-albumilta. Yhteensä kappaleita albumilla on 12, joista neljä on aikaisemmin julkaistu singleinä. Albumi kertoo artistin kiireisestä vuodesta sekä menestyksen hyvistä ja huonoista puolista. Ensi vuonna räppäri aikoo suunnata kiertueelle, joka pitää sisällään seitsemän paikkakuntaa ympäri Suomea.

Teksti Ella Vuokila ja Viivi Itälä

FAX 29

FAX KERTOO

Ruutuajan hyvät puolet Usein puhutaan digitaalisten laitteiden ja sisältöjen käytöstä haittojen ja vaarojen kautta. Ruutuajasta voi olla tutkijan mukaan myös hyötyä.

Aamu on syksyisen viileä, kun saavun OSAO:n tekniikan yksikköön Kaukovainiolle. Opiskelija Konsta Ounasti opastaa pieneen, sermeistä ja huonekaluista koottuun kokoustilaan, jossa ryhmä media-alan opiskelijoita aloittelee päiväänsä. ”Joko olette päättäneet, ketä teistä tänään haastattelen”, kysyn tervehdysten ja lyhyiden esittelyiden jälkeen. ”Ei vielä, mutta nyt päätetään”, Ounas­ti vastaa nauraen muiden opiskelijoiden yhtyessä vitsailevaan nauruun. Samalla hetkellä vielä yksi opiskelija kävelee tilaan. ”Haastattele

Maijua”, Ounasti ­sanoo ja osoittaa tilaan juuri saapunutta opiskelijaa.

Haastateltava on valittu, ja rento juttelu ja nauru valtaavat kokoustilan.

Haastateltava on 20-vuotias media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoa opiskeleva Maiju Herranen. Toisen vuoden opiskelija kuvailee päivänsä kulkua ruutuajan näkökulmasta hyvin rennolla otteella. ”Jos päivässäni on ylimääräistä aikaa, silloin ruutuaika lisääntyy. Digilaitteiden ja -sisältöjen käyttöni on kuitenkin kohtuullista, ja siksi sitä ei tule yleensä mietittyä sen enempää.”

Taustamusiikkia, inspiraatiota ja keskittymistä Herrasen tyypillinen arkipäivä koos­ tuu runsaasta musiikin kuuntelusta, opiskelusta niin kotona kuin koululla, kuntosalilla käymisestä ja bändi­­ toiminnasta. ”Yleensä herään arkena hieman ennen kahdeksaa.” Aamulla musiikki soi Spotifysta aamutoimia säestäen. ”Jos kavereilta on tullut viestejä, vastaan niihin.”

Matkalla koululle musiikki soi Herrasen kuulokkeissa eräänlaisena arjen soundtrackina. ”Koululla valokuvia muokatessa lisään keskittymistä taustamusiikilla. Musiikki on hyvä taustamelun häivyttäjä. Tauoilla nettiä selatessa löydän helposti itseä inspiroivia kuvia kouluprojekteja tai bänditoimintaa varten.” ”Yleensä koulupäivä on minulle tauko musiikista, koska yksin vapaa-­ ajalla ollessani musiikki soi koko ajan tauottomasti.”

Musiikki soi Herrasen kuulokkeissa myös kotimatkalla, joka taittuu pyörällä tai bussilla.

Viihtymistä, sisällön­ tuotantoa ja yhteydenpitoa Maiju Herranen, Konsta Ounasti ja Paavo Salonurmi keskustelivat sometavoista.

30 FAX

”Kotiin palattuani saatan katsoa Netflixistä jotain sarjaa tai leffaa.”

Herranen kertoo myös tekevänsä

FAX KERTOO silloin tällöin sisältöä TikTokiin ja Instagramiin. ”Kuntosalilla käydessä myös kuun­telen musiikkia, mutta en käytä mitään sovellusta.” Salilla Herranen ainoastaan kirjaa puhelimensa muistiinpanoihin tehdyt treenit seuratakseen kehitystään.

Sports Tracker -urheilusovellusta hän käyttää vain nähdäkseen tehdyn juoksulenkin pituuden.

Illalla on aika ottaa yhteyttä perheeseen Ylivieskassa, josta Herranen itsekin on kotoisin. FaceTime-­ puhelut siskojen tai muiden perheenjäsenten kanssa ovat tärkeä osa arkirutiineja. ”Saa todellakin olla iloinen, että elää tässä nykyajassa, koska meillä on todella hyvät mahdollisuudet yhteydenpitoon kauempana asuvan perheen kanssa.”

Puolenyön jälkeen on aika asettua nukkumaan.

”Sängyssä puhelin on aina mukana. Olen tosi huono ­­jättämään puhelinta pois mihinkään sängystä kauemmaksi.”

Iltatoimien jälkeen Herranen katsoo videoita Youtubesta tai jatkaa sarjan katsomista suoratoistopalvelusta. Noin viisitoista minuuttia ennen lopullista nukkumaan asettumista hän laittaa puhelimen sängyn vierelle yön ajaksi odottamaan tulevaa aamua.

Hyvinvointia sisältöjen äärellä Viikko ennen Herrasen haastattelua haastattelin mediakasvatuksen asiantuntija Inka Kiurua Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

Kiuru ei haluaisi käyttää ruutu­ aika-­käsitettä, kun puhutaan nuorten tavoista käyttää digitaalisia laitteita ja sisältöjä vapaa-ajalla. Ruutuajalla tarkoitetaan digitaalisten laitteiden ja sisältöjen parissa vietettyä aikaa.

FAXBOX Digilaitteita ovat esim. älypuhelin, televisio, pelikonsolit, tabletlaitteet ja muut tietokoneet.

Digisisältöjä ovat esim. some, elokuvat, videot, nettisivustot, mobiilisovellukset ja pelit.

Ruutuaikaan eivät kuulu opiskeluun tai työn tekoon tarkoitetut verkkoympäristöt ja laitteet.

Digihyvinvoinnilla tarkoitetaan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia digilaitteiden äärellä arjessa.

Toisen vuoden media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinnon opiskelija Maiju Herranen.

FAX 31

FAX KERTOO

Puhelimella Herranen kuuntelee musiikkia ja selaa joskus somea.

“Toivoisin, että käytettäisiin vähemmän ruutuaika-­ sanaa, koska se on negatiivinen sana.”

Opiskelija Maiju Herranen

­­ Ruutuaika on siis näiden laitteiden ja sisältöjen viihdekäyttöä. ­”Pitäisi puhua hyvinvoinnista laitteiden ja sisältöjen äärellä. Olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen, jääkö jotain oleellista arjessa tekemättä näiden digilaitteiden ja -sisältöjen käytön takia. On tärkeää myös kiinnittää huomiota siihen, minkälaista sisältöä nuori käyttää.” ”Esimerkiksi sosiaalinen media mahdollistaa yhteydenpidon ystäviin ja uusien ystävien hankkimisen maapallon eri puolilta. Etenkin aktiivinen ruutuaika, kuten pelaaminen, kehittää kielitaitoa, strategista ajattelua, ryhmätyötaitoja ja kolmi­ ulotteista hahmottamista.”

Huomio omaan ajankäyttöön ”Ei saa puhua nuorten puolesta, mutta aikuisten täytyy kantaa vastuu tarvittavien tietojen ja taitojen oppimisesta ja kehittämisestä”, ­K iuru huomauttaa. Hän vinkkaa myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton Nuorten Netin paikkana, jonne on koottu digihyvinvointivinkkejä.

Kerron Maiju Herraselle hänen haastattelunsa loppupuolella mediakasvatuksen asiantuntija Inka Kiurun ajatuksista ruutuajasta. Herranen nyökyttelee päätään kuunnellessaan kertomaani. ”Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Toivoisin, että käytettäisiin vähemmän ruutuaika-sanaa, koska se on negatiivinen sana, ja sillä leimataan nuoria ja heidän arkeaan digilaitteiden ja -sisältöjen parissa.”

Teksti ja kuvat Päivi Pakonen

32 FAX

”Meidän yhteiskunnassamme nuorten ruutuaika on selvästi enemmän esillä. Uutisissakin monesti kauhistellaan, kuinka paljon nuorilla on ruutuaikaa. Harvemmin missään puhutaan meidän kaikkien ruutuajasta.” ”Me kaikki tuijotamme m ­ on­i a r u u t u j a p ä i v ä n a i k a n a , ­­k o s k a ­nyky­arki koostuu eri ruuduista eri sisältöineen.” ”Mielestäni jokainen voisi muistuttaa itseä ja toisia käymään kodin ulkopuolella ja viettämään aikaa kavereiden kanssa ilman mitään laitteita.”

Haastattelun jälkeen koko opiskelijaryhmä lähtee syömään.

Jään kokoustilaan suuren pöydän ääreen pientä mustaa muistivihkoani selaten ja juuri kuulemaani mielessäni jäsentäen.

Selkeästi kaikki hyötyvät digilaitteista sisältöineen, kunhan kiinnittävät huomiota omaan ajankäyttöönsä niiden parissa.

FAX KERTOO

Jotta sinä olisit turvassa

Nikita Kagramanian ei olisi halunnut lähteä, mutta vaihtoehtoja ei ollut: vanhempien sana painoi enemmän.

Ukrainan sodan syttymisestä oli kulunut vain muutama kuukausi, kun 20-vuotias Kagramanian saapui Suomeen äitinsä, siskonsa ja mummonsa kanssa. Taakse jäivät Venäjän Kaluga, opinnot ja haaveet musiikkikor­ keakoulusta. Uusi koti oli Pohjois-Pohjanmaan peltojen keskellä Ruukin vastaanottokeskuksessa.

Kesä vaihtui syksyksi, ja pian punaisen rakennuksen ikkunanpieliin kertyi lunta. Läheiseen suureen kaupunkiin Ouluun oli lyhyt matka, ja Kagramanian kävi siellä usein, etenkin kun mummo kaipasi keskustan kirppu-

Tarina Huoju Aittolan, 22, ja Nikita Kagramanianin, 21, parisuhteen takana on poikkeuksellinen. Yhteistä arkea ja avioliittosuunnitelmia varjostaa huoli Kagramanianin turvapaikasta.

toreilta aina jotain tavaraa. Eräänä tammikuisena päivänä mummo oli vailla kattilaa, ja Kagramanian vailla seuraa. Tinderistä oli löytynyt kiinnostavan oloinen tyyppi, jonka kanssa tapaamispaikka oli sovittu kauppakeskuksen aulaan. Nikita odotti, mutta treffikumppania ei näkyny missään. Sitten puhelin soi. ”Nyt näet minusta heti kaikki huonoimmat puoleni”, nauroi Huoju Aittola linjan toisessa päässä. Hän oli tapansa mukaan myöhässä, mutta tulossa kyllä pian.

Seuraavana aamuna Aittola lähti töihin ja jätti Kagramanianin nukkumaan asunnolleen. Luottamus oli syntynyt heti.

FAX 33

FAX KERTOO

FAXBOX

Huoju Aittola, 22 Kotoisin Kärsämäeltä Rakastaa taidetta ja askartelua Nikita Huojusta: ”Huoju on turvallinen, eikä hänen seurassaan tarvitse olla mitään muuta kuin oma itsensä. Meillä on yhteiset arvot, ja näemme maailman samalla tavalla.”

Aittolan ja Kagramanianin olohuoneeseen paistaa eteläisestä ikkunasta lämmin syysvalo, jonka säteisiin mustavalkoinen kissa Titi käpertyy tyytyväisenä. Koti on tällä hetkellä Tampereella, asunto kaksikerroksisen puutalon alakerrassa. Sinne pari muutti kesällä puoli vuotta ensitapaamisensa jälkeen. ”Istuimme monta iltaa googlettelemassa eri kaupunkeja ympäri Suomen ja mietimme, minne ha­ luaisimme muuttaa”, kertoo Aittola.

Hän ei ollut kevään yhteishaussa päässyt opiskelemaan kuvataidetta, ja vaihtoehdot tuntuivat avoimilta.

Ennen kaikkea Aittola halusi pois Oulusta, Kagramanianille taas ei ollut niin väliä. Jotkin alueet Tampereella muistuttavat häntä kotikaupungista Kalugasta.

Käytetyistä tavaroista muodostunut sisustus muistuttaa somalla tavalla vanhaa tilkkutäkkiä, mutta laitettavaa on jäljellä jonkin verran. Aittolasta asunto ei ihan vielä tunnu kodilta: hänen esteettinen puolensa ei viihdy keskeneräisessä ympäristössä.

Haaveena turvapaikka Uuden kodin laittamisen yllä leijailee odotus päätöksestä Kagramanianin turvapaikan suhteen.

Nikita Kagramanian, 21 Kotoisin Kalugasta, Venäjältä Rakastaa ruuanlaittoa Huoju Nikitasta: ”Nikita on todella fiksu, ja opin häneltä jatkuvasti uutta. Hän tuo elämääni turvaa ja pysyvyyttä. Nikita myös opetteli kokkaamaan vegeruokaa ihan vain minua varten!”

Ennen Suomeen tuloa Kagramanian ei ollut koskaan käynyt ulkomailla. Elämä Kalugassa oli kuin kuplassa.

34 FAX

”Minulla ei ole tällä hetkellä muuta vaihtoehtoa kuin jäädä Suomeen”, sanoo Kagramanian.

Hänen perheensä hakee turvapaikkaa Suomesta poliittisin perustein. Kagramanianin äiti on Venäjän hallintoa vastustava aktivisti, ja siksi sinne palaaminen on vaarallista.

Häntä itseään taas odottaa varusmiespalvelus, mikä Kagramanianin mukaan tarkoittaa suoraa menolippua Ukrainan rintamille Venäjän joukoissa. Aseeseen hän ei halua tarttua. Lisäksi Kagramanianin äiti ja äidinäiti ovat ukrainalaisia.

Maahanmuuttoviraston päätöksen on määrä saapua marraskuun lopulla. Kagramanianin päätöstä puoltaa moni seikka, ja pari toivoo, että se riittää.

Ennen kaikkea yhdessä Kagramanianille avioliitto on ollut itsestäänselvyys jo kauan. Ajatus siitä on tuntunut luontevalta: liitto tuo pysyvyyttä ja vakautta, jotka ovat hänelle tärkeitä arvoja. ”Olen ehdottomasti parisuhde­ ihminen”, Kagramanian kertoo.

Aittola taas ei ollut juuri unelmoinut naimisiinmenosta, tai edes ajatellut sitä pitkään aikaan. Hän on lähtöisin lestadiolaisesta perheestä, ja liikkeen sisällä avioliiton malli on tiukka. Vielä liikkeestä erottuaankin häntä mietitytti ajatus avioliiton ikuisuudesta ja lopullisuudesta. Elämä kuitenkin yllätti. ”Olen valmis asettamaan vanhat periaatteeni sivuun, jotta Nikita ja sitä kautta hänen perheenjäsenensä olisivat turvassa”, Aittola sanoo.

Avioitunut pari pääsee monien sellaisten lakien piiriin, jotka tuovat turvaa ja helpottavat parin elämää.

Liitto saattaisi edesauttaa Kagramanianin turvapaikan saamista Suomesta. Lisäksi hänen isänsä ja siskonsa voisivat matkustaa Suomeen, mikä ei tällä hetkellä ole mahdollista.

Pariskunta keskusteli mahdollisesta avioliitosta paljon. Kuten useimmat pariskunnat, haluaisivat myös Aittola ja Kagramanian suhteen etenevän hitaasti askel kerrallaan, mutta tilanne on siihen liian epävakaa. Ennen kaikkea he vain haluavat saada olla yhdessä.

FAX KERTOO

Pariskunnan arkeen kuuluu erityisesti hölmöily ja hassuttelu. ”Jos joku näkisi meidät täällä kahdestaan, hän ajattelisi varmaan, että mitä hittoa.”

Päätöstä myös helpotti ajatus siitä, että avioliitosta voi tehdä parin itsensä näköisen: ”Ei meidän tarvitse noudattaa mitään sääntöjä.”

Aittola halusi ehdottomasti kosia, ja kävi ostamassa sormukset keskustasta. Ennen kosintaa hän keitti Kagramanianille kaakaota, joka on heidän yhteinen juttunsa. Sitten hän istui tämän viereen sängylle ja kysyi tärkeän kysymyksen.

Hidasta paperisotaa Pelkkä rakkaus ei kuitenkaan riitä avioliiton solmimiseen. Avioliiton esteiden tutkintaa varten Kagramanian tarvitsee asiakirjan Venäjältä, mutta sitä ei ole mahdollista lähteä itse hakemaan. Asiakirjan hankkimista varten oli laadittava valtakirjat, jotka piti kääntää suomesta venäjäksi ja lähettää rajan yli. Kun Kagramanianin läheiset ovat hankkineet asiakirjan, lähetetään se Suomeen. Vasta sen jälkeen vihkimisaika voidaan varata. ”Moni ei varmasti tiedä, miten vaikeaa naimisiinmeno on, jos ei ole suomalainen”, Aittola korostaa.

Tällä hetkellä valtakirjat ovat vasta matkalla Venäjälle. Niiden hankkiminen, postittaminen ja lähettäminen on kallista, ja lisäksi tulevaisuudessa häämöttää Maahanmuuttoviraston käsittelymaksu, jonka hintalappu on

500 euroa. On myös mahdollista, että vihkimisestä huolimatta Kagramanian ei saa jäädä Suomeen.

Kagramanian puhuu pitkään ja polveilevasti, jää välillä sivupoluille ja menee asioiden edelle. Aittola nauraa lempeästi ja muistuttaa siitä, mitä Kagramanianilla on jäänyt sanomatta. Kaksikosta huokuu lämpö ja välittäminen.

On mahdollista, että vihkimisestä huolimatta Kagramanian ei saa jäädä Suomeen. ”Kunhan vain päästätte” Arki sujuu pariskunnan taloudessa omalla painollaan. Työnjako on selkeä: Aittola tienaa rahaa henkilökohtaisena avustajana ja Kagramanian kokkaa ruuat. Lisäksi Kagramanian tekee vapaaehtoistyötä Ukrainaa avustavassa järjestössä.

Pariskunta rakastaa viettää aikaa kotona ja nukkua pitkään, mutta välillä he lähtevät yhdessä seikkailemaan ja tutkimaan kaupunkia.

Huumori ja oudot vitsit ovat erotta-

maton osa arkea. ”Eräänä yönä meidän teki hirveästi mieli jotain makeaa. Kokkasimme mutakakkua, kuuntelimme musiikkia ja heiluttelimme pyllyjä keskellä yötä”, tiivistää Aittola suhteen olemuksen. Heidän taloudessaan ei normeja juuri ole.

Papereiden hitaan liikkumisen vuoksi pari ei ehdi mennä naimisiin ennen Kagramanianin turvapaikkapäätöksen saapumista. Toisaalta päätös saattaa lykkääntyä ja siitä on mahdollista myös valittaa. Kagramanianin suurin haave tällä hetkellä on saada jäädä Suomeen: ”Aikoinaan musiikkikouluihin pyrkiessäni ajattelin, että lupaan olla paras opiskelija ikinä, kunhan vain päästätte sisään. Nyt tuntuu samalta. Lupaan olla paras pakolainen ikinä, noudattaa lakeja, äänestää vaikka Petteri Orpoa. Kunhan vain päästätte.”

Teksti ja kuvat Elina Pekki

FAX 35

MIELI FAX KERTOO JA KEHO

Vertaansa vailla Veritahra lakanalla, vatsan turvotusta ja kipua, epämiellyttäviä hajuja ja oloja? Jokaisella kuukautiset ja niiden oireet ovat yksilölliset, mutta yksi asia on kaikille sama: vuotoa on, ja se pitää saadaan hallintaan. Mikäli toimiva kuukautissuoja on vielä hakusessa, ei hätää. FAXin toimittaja testasi eri tuotteita.

Terveysside lienee tuttu sana jokaiselle. Kyseessä on sekä yleisen maailmanhistorian että minun henkilökohtaisen historiani vanhin kuukautistuote. Ensimmäiset kertakäyttöiset terveyssiteet tulivat markkinoille 1920-luvulla. Sitä ennen siteet olivat itse virkattuja tai neulottuja, ja imukyky vaihteli materiaalin mukaan. Noin satavuotisen historiansa aikana siteet ovat löytäneet erilaisia muotoja

36 FAX

jokaiseen tarpeeseen: on siivellisiä ja siivettömiä, pitkiä, ohuita, paksuja, yölle ja päivälle. Jopa niin paljon, ettei ole ihme, jos valinnanvaikeus iskee ensikertalaiselle lähikaupan hygieniatuotehyllyllä. Useampia malleja kannattaa kokeilla, eikä tyytyä ensimmäiseen, joka käteen ojennetaan. Näin minä tein ja sain sen myös kokea.

Helppouden nimeen eli siihen, mitä äidiltä löytyy kaapista, ei kannata

yksin nojata. Siipien, eli kahden teipinpalasen siteen reunoilla, on tarkoitus kiinnittyä alushousujen alaosaan. Tämäntyyppiset siteet sopivat hyvin heille, jotka haluavat varmistaa, ettei side lähde karkuteille kovassakaan liikkeessä.

Siivettömät siteet ovat itselleni kuitenkin tutumpia: olen herkkäihoinen ihminen, enkä pidä siipien tuntumasta, varsinkaan niiden repsottaessa. Siivetön side

MIELI JA KEHO asettuu yhtä hyvin alushousuihin kuin siivellinenkin oman kokemukseni perusteella. Itse valitsen siteet silloin, kun olen kiireinen enkä turhia urheile, niin tälläkin kertaa. Kiireisenä kouluaamuna side on helppo heittää paikalleen. Koskaan en kuitenkaan sanoisi, että side tuntuu mukavalta. Materiaalista riippumatta sen olemassaolon kyllä tuntee, varsinkin silloin, kun vaihdon aika on edessä. Märkä ja painava side on joka kerta ikävä kokemus.

Pakkaan laukkuun mukaan aina useamman siteen, sillä pelkään niiden pettävän. Olen huomannut, ettei siteiden paksuudella ole niinkään tekemistä imukyvyn kanssa. Varsinkin runsaalla vuodolla on se ja sama, mitä paketti mainostaa: vaihtaa pitää kuitenkin parin tunnin kuluttua. Eikä tuo liene ihme, sillä vasta vuonna 2023 tehtiin ensimmäiset verellä suoritetut testit terveyssiteisiin, sata vuotta tuotteen keksimisen jälkeen. Tutkimuksen suoritti yhdysvaltalainen tutkimusryhmä Oregonin yliopistosta. Sitä ennen siteitä on testattu tehdasympäristöissä vedellä ja muilla nesteillä.

Ekologisiksi kertakäyttöisiä terveyssiteitä ei voi myöskään kehua.

Terveyssiteet sisältävät selluloosan lisäksi muovia, sekä tuotteessa että pakkauksessa. Selluloosan tuottaminen vaatii paljon energiaa ja vesivaroja. Ekologisempi vaihtoehto on kertakäyttöisten sijaan käyttää pestäviä siteitä. Siteen voi tehdä myös itse, vaikkapa virkkaamalla. Aina voi ottaa mallia esivanhemmistaan.

Riippuu mistä roikkuu ”Mitä ei saa mainita biisissä? Tamponi”, laulaa Paula Vesala kappaleessa Nyt kommentoin. Tamponi, joka on vain kymmenen vuotta nuorempi tuote kuin terveyssiteet, onkin tabun aihe yhä edelleen. Se nähdään intiimimpänä tuotteena kuin side, johtuen todennäköisesti siitä, että se asetetaan sisälle kehoon keräämään veren sisäänsä. Mikäli itse voin valita tamponien ja siteiden välillä, valitsen mieluummin tamponin.

Käytän tamponeja varsinkin silloin, kun liikkuminen on pakollista. Tämä on tosin vain kuukautisten

keskivaiheilla, kun vuoto on runsasta. Kuukautisten alussa ja lopussa, kun verta tipahtelee vähemmän, on tamponi tuotteena liian kuiva ja jopa kipeä. Tämä lienee pelko monelle. Et ole yksin. Minua aikanaan pelotti myös.

Tamponien käytössä kannattaa muistaa, että oikein asetettuna tamponi ei tunnu miltään kehossa. Jos tunnet sen kävellessä, on se liian alhaalla. Asia korjaantuu työntämällä tuotteen sijaintia hiukan syvemmälle. Ei huolta, sen saa kyllä narusta vetämällä pois. Muista kuitenkin vaihtaa tamponi joka vessareissulla, oli se ollut kuinka kauan tahansa, mutta vähintään kahdeksan tunnin välein.

Näin pidät hygieniastasi huolta parhaiten. Joskus mukana tulee muovinen asetin, joka helpottaa tamponin paikalleen laittoa.

Vaikka muovinen asetin ei ole paras ratkaisu maailman kannalta, voi se olla sitä sinun kannaltasi.

Mikäli ajatus tamponin työntämisestä omin sormin paikalleen ahdistaa ja pelottaa, on asetin tehty pelastamaan tilanteesi. Tärkeintä on, että tuotteen käyttäminen on mukavaa.

Kuten sidekin, on tamponi ekologisuuden kannalta huono vaihtoehto. Sen sisältämät muovit ja kloorilla vaalennettu puuvilla kuormittavat maailmaa ja meriä.

Tamponin sisältämät muovit ja kloorilla vaalennettu puuvilla kuormittavat maailmaa ja meriä.

Mikäli tamponien käyttö miellyttää mutta haluat huolehtia myös maail­ masta, voisi kuukautiskuppi olla juttusi.

Kuppi nurin, onni oikein?

Kuukautiskuppien eli kuukuppien käyttö on yleistynyt kuluneen kymmenen vuoden aikana huo­m at­­­t a­

vasti, vaikka ensimmäiset kuukupit kehitettiin jo 1930-luvulla. Ensimmäisen oman kuppini hankin vuonna 2018. Olihan muillakin jo sellaiset.

Niin helppoa ja vaivatonta ja,

noh, usein ensimmäisillä kerroilla sotkuista. En oikein aluksi hallinnut kuukupin oikeanlaista poistamista, ja kaikki kuppiin keräytynyt veri roiskui ympäri vessaa. Onneksi harjoitusvuosia on takana jo muutama, ja omanlainen tekniikka niiden käyttöön on löytynyt. Kupin ohjeet kannattaa lukea tarkasti ja seurata niitä. Myös monia asentoja kannattaa kokeilla. Itse laitan aina taitellun kupin seisaaltaan paikoilleen.

Näin varmistan, että se varmasti plopsahtaa oikeaan muotoonsa ja täyttää tehtävänsä. Ohivuotoja on joskus tapahtunut, muttei onneksi enää hetkeen.

Kuukuppien kestoikä voi olla jopa kymmenen vuotta. Tänä vuonna heitin kuitenkin vanhan kuppini pois ja ostin tilalle uuden.

Olin onnistunut polttamaan sen reunan niin, etten uskaltanut enää käyttää sitä. Kannattaa olla aina varovainen kupin desinfioinnin kanssa. Kaupoilla ollessani ilokseni huomasin, että hinnat ovat tippuneet kuppien kohdalla alemmas. Maksoin uudesta setistä vain viisi euroa!

Kiitos tämän kokeilun jaksoin pitkästä aikaa desinfioida kuukuppini eli heitin sen kattilaan kuumaan veteen pomppimaan. Katsellessani sen iloista hyppelyä kuplien joukossa mietin, miksen käytä kuukuppiani useammin. Toistan samaa mantraa: olen laiska ja kiireinen.

Vaikka ekologinen ja pitkäkestoinen kuukautiskuppi kestää, on sen hoitaminen joskus kiireisessä elämäntilanteessa raskasta. Eihän se muuta vaadi kuin sille tarkoitetulla pesu­

FAX 37

MIELI JA KEHO aineella pesua ja desinfiointia kiehuvassa vedessä. Päivinä, kun kotona käväistään vain pyörähtämässä, ei edes sille välttämättä löydy aikaa.

Helppoa, mutta kallista Yhden uuden tuttavuuden pääsin hakemaan kaupasta tämän kokeiluni aikana: kuukautisalushousut. Niiden mainoksia on näkynyt enemmän ympäri kaupunkia, ja ajatus kokeilusta on pyörinyt mielessäni. Rohkaistuin kokeilua varten ja lähdin ostoksille. Kuukautisalus­ housut löytyivät omasta esillepanotelineestään, siististi rivissä. Eri laatuja oli neljä, joista päädyin valitsemaan hipsteri-malliset, mustat ja huomaamattomat. Kokotaulukon lukeminen oli minulle haaste, joten kotona surukseni huomasin, että valitsemani pöksyt olivat koon liian pienet. Palauttaakaan ei enää voinut, ja uusia en voi heti ostaa.

Halvimpien alushousujen hinta oli huimat 32 euroa. Sijoitushan tämä oli, mutta tällä kertaa yhteen sijoittaminen tuntui riittävältä.

Kotona luin käyttöohjeet tarkasti.

Alushousut vaativat kylmässä vedessä huuhtelua ja hellää konepesua ilman kuivausrumpua. Käyttöönotto oli kuitenkin helppoa. Sen kun sujautti ne jalkaan ja ei kun menoksi.

Loppupäivänä olo tuntui helpolta: ei

Siteitä löytyy siivellisiä ja siivetömiä, jokaiseen makuun.

märkää tunnetta niin kuin siteessä, ei huolta vaihtamisesta joka vessakerralla kuten tamponissa, ei yllättäviä vessansotkeentumisia kuten kuukupissa. Paras tuote, jota olen hetkeen kokeillut. Harmi vain, että omistan niitä vain yhdet.

Kymmenen tunnin jälkeen huuhtelin alushousut vedellä ja heitin koneeseen odottamaan seuraavaa pesukertaa. Kuukautiset vielä jatkuvat, joten toisen suojan käyttöönotto on pakollista. Uskon, että tarvitsisin vähintään viidet parit omistukseeni, jotta ne riittäisivät koko kuukautis-

FAXBOX Kuukautiskierto on usein epäsäännöllinen alkaessaan.

Verenvuoto johtuu siitä, ettei munasarjasta lähtenyt munasolu ole hedelmöittynyt matkalla kohtuun, eli sikiötä ei ole muodostunut.

ten ajaksi. Harmi, ettei se ole tällä hetkellä mahdollista, mutta tuotteen yleistyessä voi hintakin laskea.

Oma keho, oma päätös Mikä näistä neljästä on sitten paras tuote, yksi ylitse muiden? Ei oikeas­taan mikään. Tuotteen valinta riippuu itselläni päivästä, tilanteesta ja jaksamisesta. Myös rahatilanne vaikuttaa. Mikään vaihtoehto ei ole väärä, vaikka osan käyttäminen aiheuttaakin minussa ekologista maail­mantuskaa. Käyttää täytyy sitä, joka itsestä tuntuu parhaimmalta, onhan kyseessä oma keho ja omat kuukautiset. Kokeilemalla löytää kyllä sen, mikä itselle soveltuu. Älä huoli. Keskimääräisesti kohdullisella ihmisellä kuukautiset tulevat kerran kuussa 30–40 vuotta. Teknologia kehittyy ja jokaisen kokemuksesta syntyy ideoita. Aikaa on keksiä, etsiä, löytää ja vuotaa.

Veren lisäksi kehosta poistuu kohdun limakalvoa, minkä takia kuukautisvuoto on erilaista kuin muu verenvuoto.

Kuukautiskivut johtuvat esimerkiksi kohdun kramppaamisesta.

Kipujen ei kuulu tehdä ketään toimintakyvyttömäksi, eli tarvittaessa ota yhteys lääkäriin.

Muita oireita kuukautisiin voivat olla mielialanvaihtelut, turvotus, ripuli ja väsymys.

38 FAX

Teksti ja kuvat Itu Torvinen

MIELI JA KEHO

testissä tiktok-resepti sUPERmehevät BROWNIEpalat AINEKSET: 210 g tummaa

1 tl suolaa

vegaanista suklaata

6 rkl öljyä

2 dl vehnäjauhoja

2,3 dl kauramaitoa

2,5 dl sokeria

150 g vegaanisia suk-

0,75 dl kaakaojauhetta

laahippuja tai rou-

1 tl leivinjauhetta

hittua suklaata

i pt lee s f Re af ä w it ilt f @ til

VAIHE VAIHEELTA: Sulata suklaa mikrossa pienellä teholla ja sekoita tasaiseksi.

Sekoita kuivat aineet yhteen kulhossa.

Lisää öljy, kauramaito ja sula suklaa. Sekoita tasaiseksi.

Kääntele suklaahiput taikinan sekaan lastalla.

Paista 180 asteessa 25 minuuttia.

Paloittele jäähtyneet browniet pieniksi ruuduiksi.

Resepti oli helppo toteuttaa, ja melkein kaikki ainekset löytyivät kaapista. Toimitus vinkkaa, että valmiiden brownie­palojen kannattaa vielä antaa jäähtyä yön yli jääkaapissa. Kunnolla tiivistyneet palat muistuttavat videon brownieiden ”fudgy”-koostumusta. Syö vaniljajäätelön tai kermavaahdon kera!

FAX 39

Kuvat Unsplash ja Freepik

Kaada seos pieneen (20 cm x 20 cm) vuokaan ja tasoita.

Toimitus arvioi

MIELI JA KEHO

Vaikuttaa, mutta ei määritä Emmi oli 16-vuotias lukiolainen saadessaan ADHD-diagnoosin. Peruskoulussa ADHD:n piirteet olivat jääneet huomaamatta, ja lukion ensimmäisenä syksynä tehty lukihäiriöseula johti Emmin pyynnöstä keskusteluun erityisopettajan kanssa.

Nyt 21-vuotiaan Emmin arjessa ja opinnoissa on omat, toimivat tavat ja rutiinit.

Emmi esiintyy jutussa etunimellään asian henkilökohtaisuuden vuoksi.

40 FAX

MIELI JA KEHO

Emmi oli juuri aloittanut lukion. Uusille opiskelijoille oli pidetty lukihäiriötestit, ja Emmi halusi keskustella tuloksistaan erityisopettajan kanssa.

Hän tiesi, että lukihäiriötä hänellä ei olisi, mutta jotain hän oli epäillyt. Emmin veli oli saanut ADHD-­ diagnoosin hiljattain, mutta Emmi ei ollut ajatellut sen mahdollisuutta omalla kohdallaan. Erityisopettajan mukaan ADHD oli kuitenkin mahdollista, ja myöhemmin Emmi kävi keskustelemassa koulupsykologin kanssa, joka teki lähetteen lasten ADHD-lääkärille. Lääkäri oli sitä mieltä, että diagnostiset kriteerit täyttyivät, mutta ikänsä puolesta Emmillä ei voisi olla ADHD:tä vaan masennus.

Emmin äiti ei kuitenkaan uskonut tätä, vaan halusi saada lausunnon toiselta lääkäriltä, jolta Emmi sai diagnoosin: aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ja sen tarkkaamaton esiintymismuoto. Elettiin kevättä 2019.

Emmi muistaa, kuinka ensimmäinen tunne diagnoosin saamisen jälkeen oli viha. Viha aikuisia kohtaan, jotka eivät olleet huomanneet tätä aiemmin. Sen jälkeen tuli helpotus, kun Emmi ymmärsi, että hän ei ollut laiska, eikä hänessä ole ollut mitään vikaa.

Helppo ja harmiton oppilas Emmi muistaa, että ei koskaan saanut itsenäisesti luettua kokeisiin ilman aikuisen valvontaa. Läksyjen teon hän lopetti toisella luokalla puoleksi vuodeksi. Totuus selvisi, kun Emmin äiti soitti kouluun ja kysyi, miksi läksyjä ei anneta. Kuvaamataidon tunneilla ajan kulkua oli haastavaa hahmottaa, ja työt saattoivat jäädä viime tippaan. Yläkoulussa Emmi teki vain ne läksyt, jotka tarkistettiin. Emmillä on myös aisti­ yliherkkyyttä, joka lisäsi koulupäivien kuormittavuutta entisestään.

Koulupäivän ja harrastusten jälkeen voimavaroja ei enää ollut opiskella omatoimisesti.

Peruskoulussa Emmin arvosanat olivat 7–9 välillä miltei kaikissa aineissa, paitsi matematiikassa. Emmi opiskeli sitä yläkoulussa pienryhmässä, mutta ei saanut siellä tarvitsemaansa tukea. Pienryhmässä oli oppilaita, joilla oli haasteita käyttäytymisen kanssa, joten Emmi teki tehtäviä luokan sivussa. Emmi on myös keskustellut vanhempiensa kanssa, millainen oppilas hän oli.

Vanhemmat ovat kuvailleet häntä helpoksi ja harmittomaksi oppilaaksi, joka ei aiheuttanut häiriötä. ”Koulumenestykseni oli sen verran hyvää, että se ei ole herättänyt huolta.”

Tukea saa ja pitää pyytää Emmi aloitti lääkityksen samalla kun sai diagnoosin, ja se auttoi häntä opiskelemaan itsenäisesti. Lääkityksen myötä Emmi huomasi nauttivansa opiskelusta. ”Se vaati vain sen, että päässäni oli hetken hiljaista”, Emmi kertoo.

Lukion kurssikokeisiin Emmi ei kokenut tarvitsevansa erityistä tukea, mutta ylioppilaskirjoituksissa hänellä oli käytössä muun muassa kaksi tuntia lisäaikaa ja kirjoituspaikka salin takarivissä sermien takana. Yliopisto-opinnoissaan Emmi ei ole tuonut ADHD:tään usein esille, koska hän on pitänyt omista opinnoistaan, eikä niissä ole tarvinnut ponnistella. ”Uskon, että minulle olisi järjestetty tukea, jos olisin sitä tarvinnut.”

Emmi kannustaa kaikkia hakemaan tukea opintoihinsa, jos kokee, että se voisi auttaa.

”Se on voimavara, että pystyy sopeutumaan yhteiskuntaan, jota ei ole rakennettu meille.”

Rutiinit vievät arjessa eteenpäin Emmi kertoo löytäneensä omaa arkeaan ja opiskeluaan helpottavia tapoja. Isot esseet on pilkottu aihe­ alueittain kalenteriin, ja tehtävien palautuspäivät on asetettu itselle aiemmiksi kuin varsinainen palautuspäivä on. Emmi kirjoittaa paljon käsin, koska silloin kädet ovat automaattisesti liikkeessä. Tämä auttaa häntä keskittymään. Usein hän hyödyntää myös apuvälinettä tai ponnaria käsien liikkeessä pitämiseen.

Joskus Emmi kuuntelee oppikirjat äänikirjoina.

Omaan asuntoonsa Emmi on saanut rakennettua omat tavat ja rutiinit. Kotitöiden teko tiettynä päivänä ja kellonaikana on merkitty kalenteriin, ja tavaroilla on tietyt paikat, jotta ne löytyvät helposti eivätkä unohdu. Esimerkiksi hiusharjan paikka on eteisessä, ja lappu ulko-ovessa muistuttaa kotiavaimista. Emmi kokee yksinasumisen auttavan myös kuormituksen säätelyssä. Kun saapuu kotiin, saa olla hiljaa itsekseen.

Ei kahta samanlaista Emmi on kuullut monia ADHD-ihmisiä kutsuttavan sinnikkäiksi, ja tunnistaa sen itsestäänkin. ”Se on voimavara, että pystyy sopeutumaan yhteiskuntaan, jota ei ole rakennettu meille.”

Emmi kokee, että omasta diagnoosista on välillä vaikea kertoa uusille ihmisille, koska monilla on stereotypia ADHD-diagnoosin saaneista: ylivilkas poikalapsi. Stereotypian vuoksi kaikki eivät ymmärrä, miten iso jakauma ADHD-ihmisten välillä on. Jokaisella on oma oirekuvansa, ja erilaiset oireet eivät tee kahdesta ADHD-diagnoosin saaneista kummastakaan vähemmän ADHD:tä. Emmi kokee aiheesta puhumisen tärkeänä, jotta tietoisuus ADHD:n monimuotoisuudesta lisääntyisi. Tämän myötä moni voisi nähdä itsensä ja hakea apua, jos kokee sitä tarvitsevansa.

FAX 41

MIELI JA KEHO Haasteista voimavaraksi Lapsuudessa saadut kommentit asi­ oiden huolimattomasta hoitamisesta ovat kasvattaneet Emmin periksiantamattomuutta ja sinnikkyyttä. Kun joku asia aloitetaan, se viedään loppuun asti niin hyvin kuin osataan.

ADHD:n myötä myös Emmin empatia muita ihmisiä kohtaan on kasvanut ja ymmärrys siitä, että toisen ihmisen kuoren alla voi olla mitä tahansa.

Emmi on onnellinen perheestään ja ystävistään, joiden seurassa hän voi olla täysin oma itsensä. Lisäksi Emmi on erityisen kiitollinen lääkärille, joka antoi diagnoosin. Hän toimii tänäkin päivänä Emmin omana lääkärinä. Emmi ei osaa sanoa, missä olisi tällä hetkellä ilman diagnoosia.

Nuoremmalle itselleen Emmi haluaa sanoa, että kaikki tulee järjestymään. ”Se, mitä tulee, vaikuttaa elämääsi, mutta ei määritä sitä.”

FAXBOX Emmi, 21 Opiskelee 3. vuotta varhaiskasvatusta Oulun yliopistossa Sivuaineena kauppatieteet avoimessa yliopistossa

Teksti Sanni Vähäkuopus Kuvat Miika Yliniemelä

42 FAX

”En tiedä, missä olisin ilman diagnoosia”, Emmi toteaa.

MIELI JA KEHO

Kipeää

luksus­kosmetiikkaa FAX 43

MIELI JA KEHO D10. Violetti, kymmensivuinen noppa napsahtaa tarkasti valkoisen paperin päälle. Paperille on listattuna kymmenen eri aihetta, tulesta kasveihin ja avaruuteen. Muutaman pyörähdyksen jälkeen numero 6 osoittaa ylöspäin. Aiheeksi valikoituu vesi. On aika miettiä, mitä kaikkea veteen liittyy. Lumpeet, vesihöyry, syvä meri... Paperille löytyy kuusi eri aihetta. Nyt heitetään toista noppaa.

D6. Numero 3 kolahtaa päättäväisesti, joten aihe on syvä meri. Tämä oli koko setistä kenties mieluisin, joten nyt on hyvä suunnitella kuvaa tarkemmin. Tatuoijan kanssa mietitään, minkälaisia olentoja meren syvyydessä on. Ainakin isot hampaat ja hohtavat osat tulevat mieleen, ja niistä lähdetään kokoamaan lohikäärmetatuointia.

Ei enää vain merimiesten juttu Tatuoiminen on kehon merkitsemisen muoto, jota on harjoitettu tuhansia vuosia. Tatuointeja on löydetty Ötziltä, 3000 eaa. eläneeltä jäämieheltä, ja Egyptin muumioista on löydetty koristeellisia kuvatatuointeja. Tatuointien merkitys on kautta historian vaihdellut rikollisliigojen merkistä lääketieteellisiin toimiin, esimerkiksi syöpähoidoissa.

Ennen sädehoitoa hoitokohtiin ta-

Tatuoinnin suunnittelua.

44 FAX

Nykyään tatuoinnit mielletään ennen kaikkea kehon koristamiseksi. tuoidaan pienet pisteet näyttämään, mistä hoidetaan. Nykyään tatuoinnit mielletään ennen kaikkea kehon koristamiseksi.

Tatuointi pysyy iholla koko loppuiän, ja vain ihonsiirto tai laserhoito voivat poistaa tatuoinnin. Kumpikin on hankala ja kallis operaatio, joten kuvan valitsemisessa on syytä olla tarkkana. Kuten vaatteissa, tatuoinneissakin on muoti-ilmiöitä.

On ollut unisieppareita, tribaaleja ja tekstiä. Kukat ja eläimet ovat aina muodissa, ja jotkut hankkivat yhtenevät tatuoinnit kaveriensa kanssa.

Enää ei vain kävellä tatuointiliikkeeseen, jossa tatuoija päättää, että sinulle tehdään nyt tällainen ja sillä selvä. Ala on muttunut hyvin paljon asiakaslähtöisemmäksi. Hyvän tatuoi­j an perässä ollaan valmiita menemään ulkomaillekin.

Vaikka etenkin sosiaalinen media tarjoaa vaihtoehtoisia ja satunnaisuuteen perustuvia vinkkejä tatuoinnin ottamiseen, on tärkeää muistaa ottaa kuva, joka on itselle mieleinen. Tatuoija voi antaa myös

hyviä ehdotuksia, miten satunnaisuutta voisi halutessaan laittaa kuvaan. Asiakas voi esimerkiksi tahtoa lohikäärmeen, ja sen teemat ja elementit päätetään noppaa heittämällä.

Jotkut paikat pyytävät asiakasta täyttämään esitietolomakkeen, jossa selvitetään esimerkiksi pyörtymisherkkyys. Tatuoija näyttää toiveiden pohjalta tehdyn tatuointiluonnoksen, mahdollisesti useamman, ja niitä työstetään asiakkaan toivomaan suuntaan. Asiakas voi valmistautua tatuointiprosessiin ajamalla ihokarvat, rasvaamalla tatuoitavaa aluetta parin päivän ajan ennen tatuointiaikaa ja syömällä sekä nukkumalla hyvin.

Tarvittaessa kuvaa muokataan.

Moni artisti käyttää nykyisin piirtotablettia, jonka avulla on nopeaa muokata kuvaa ja näyttää helposti useampi vaihtoehto piirtämättä samaa kuvaa uudelleen ja uudelleen.

Kun asiakas on tyytyväinen lopputulokseen, tatuointi tulostetaan tavalliselle paperille. Sen avulla kuvaa sovitellaan tatuoitavaan alueeseen ja tarvittaessa suurennetaan, pienennetään tai vaihdetaan paikkaa.

Tatuointi sommitellaan niin, että se näyttäisi mahdollisimman virtaviivaiselta kehossa.

Tunnontarkkaa hygieniaa Kun kuva on viimeistelty, se tulostetaan siirtokuvapaperille ja asetetaan paikalleen. Tatuoitava kohta puhdistetaan vielä desinfiointiaineella, minkä jälkeen siihen laitetaan rasvamaista siirtokuvanestettä, joka auttaa siirtokuvan kiinnittymistä ihoon. Tässä vaiheessa katsotaan peiliin vielä kerran ja varmistetaan, että tatuointi on hyvässä kohdassa ja näyttää hyvältä, ja tarvittaessa tehdään viimeiset muutokset.

Seuraavaksi on aika valmistella tatuointipöydän tarvikkeet. Pistooleita muistuttavat tatuointikoneet ja niiden johdot on jo peitetty muovilla, ja työtason ja tuolien päällä on kelmua ja muuta muovia.

Modernit tatuointiliikkeet ovat kuin kauneussalonkeja. Musiikkia soitetaan, tilat ovat avarat ja hygiee­ nisyys huipussaan. Liikkeissä on

MIELI JA KEHO

Modernit tatuointiliikkeet ovat kuin kauneussalonkeja. usein hyvä valaistus, sillä siellä kuitenkin tehdään tarkkaa ja pysyvää piirtotyötä asiakkaiden ihoon. Tila on kokonaisuudessaan yhtä turvassa muovin sisällä kuin sarjakuvalehtien ensipainokset muovi­koteloissaan.

Työpisteellä on roskakori, johon ruokitaan käytettyjä kumihanskoja tiuhaan tahtiin. Hanskat vaihdetaan aina, kun kosketetaan jotain muuta kuin tatuoitavaa. Jos artisti korjaa paitansa asentoa, senkin jälkeen hanskat menevät Ö-mappiin. Roskiksiin menevät asiat käsitellään ongelmajätteenä. Useasti käytettävät asiat, kuten tatuointineulat, huuhdellaan ja viedään ultraäänipesuriin. Sen jälkeen ne käytetään klaavauskoneessa, joka desinfioi välineet perusteellisesti.

Piikki epidermiksessä Musta väri sekoitetaan pieneen fetsi-hattua muistuttavaan värikulhoon. Tatuoidessa tehdään ensin mahdolliset ääriviivat ja mustat kohdat, sen jälkeen edetään mustasta vaaleampaan. Muutoin väriä pyyhkiessä vaalea saattaa sekoittua tummempaan ja muuttua suttuiseksi. Tatuoitava voi pyytää käteensä lohtupaperin, eli palan talouspaperia, jota puristella prosessin aikana.

Ihminen ei voi istua täysin aloillaan, joten tatuoija tottuu nopeasti mukautumaan ihmisen liikkeisiin ja havaitsee, jos asiakkaan täytyy vaikka aivastaa.

Tatuoiminen itsessään on likaista puuhaa, sillä siinä pistellään ihon uloimman kerroksen, epidermiksen, läpi. Verta ja kudosnestettä lähtee vuotamaan, kun ihoon tehdään suurta avohaavaa neulojen ja musteen avulla. Muste koostuu väriaineesta ja kantaja-aineesta, joista väriaine jää näkyviin ja kantaja-aines varmistaa värin menevän oikeaan kohtaan. Tatuoimiseen on omat neulat, jotka vaihtelevat

Muovilla suojataan niin tatuoijan kädet kuin itse tatuointilaite.

Laite puhdistetaan huolellisesti talouspaperilla, kun vaihdetaan väriä.

muodon ja koon mukaan eri käyttötarkoitusta varten, ja jokaiselle tatuoijalle muodostuu lopuksi omat suosikkinsa.

Kun kaikki on valmista, työpiste suojattu ja asiakas valmis neulan alle, on aika tatuoida. Tatuoija ottaa napakan otteen asiakkaasta, venyttää ihoa saadakseen tasaista jälkeä ja tatuointikynän avulla alkaa seuraamaan tarkasti siirtokuvasta tullutta luonnosta. Kun neula uppoaa ihoon ja seuraa viivoja, se tuntuu terävältä mattoveitseltä ihossa. Kipu liikkuu pisteenä neulan mukana ja loppuu saman tien, kun piikki nostetaan ihosta. Tatuointilaitetta vaihdetaan, kun työstetään eripaksuista ääriviivaa. Toisessa laitteessa on kolme neulaa ja toisessa yhdeksän. Ääriviivoja tehdessä neulat ovat nipussa, ja värittäessä rivissä. Laitetta vaihtaessa myös sen tehoa säädetään tarvittaessa. Tatuointiprosessin aikana artisti pyyhkii talouspaperilla usein ylimääräistä mustetta ja verta, jotta näkee tatuoi­tavan kuvan selkeästi.

Kivun kuuluu sattua

pahoina, kun toisille värin pyyhkiminen tuntuu epämiellyttävältä.

Tatuointi on avohaava, joten se alkaa pian tuntua kiristävältä, kun iho hieman kohoaa. Tatuointineulan aiheuttama kipu häviää nopeasti, ja tatuoitu kohta tuntuu lähinnä kuumalta. Taukoa voi pyytää aina niin halutessaan. Mukaan on hyvä varata jotain naposteltavaa, koska tuolissa voidaan istua kivuissa kauankin.

Tatuoiminen kestää kuvan koosta ja haastavuudesta riippuen useamman tunnin. Varsinkin isot tatuoinnit tehdään kahdessa tai kolmessa osassa. Tällöin kuvaa jatketaan joko heti seuraavana päivänä tai kuukauden päästä, kun tatuointi on kokonaan parantunut.

Tatuoituun kohtaan voidaan joko laittaa rasvaa ja tuorekelmu tai siihen laitetaan kontaktimuovia muistuttava hoitokalvo. Seuraavan parin viikon ajan tatuointia rasvataan useita kertoja päivässä jollakin rasvaisella haavanhoitoaineella tai tatuointirasvalla. Hikoilua tulee välttää, sillä se voi työntää väriä ulos, joten saunominen on kiellettyä kahden viikon ajan. Tuona aikana tatuointi alkaa puskea ulos rupea, joka voi kutista. Sitä ei saa repiä tai raapia, sillä se rikkoisi kuvan värejä.

Paranemisen aikana on käytettävä löysiä vaatteita, jotka eivät hankaa.

Edessä on pitkältä tuntuvat kaksi viikkoa, jolloin on oltava hyvin varovainen. Onnistuneen ja hyvin hoidetun kuvan myötä tämä luksuskosmetiikka kyllä osoittautuu itsensä arvoiseksi.

Teksti Livia Piira Kuvat Itu Torvinen

Jokainen tuntee kipua eri tavalla, joten saman kohdan tatuoiminen tuntuu jokaisella aina eri tavalla kipeältä. Jotkut voivat kokea ääriviivat

FAX 45

FAX KERTOO

Kaapista kirpparille Kirpputorit ovat oiva tapa saada hieman lisätienestiä vaatteista, jotka eivät enää istu päälle tai muuten miellytä silmää. Erilaisia kirppistelymuotoja on useita, mutta mikä niistä on paras?

Vaatekaapin tyhjennyssiivous. Tuo kaikista vähiten pitämäni kotityö on minulla taas edessä. Olen pitkittänyt sitä niin kauan kuin vain mahdollista on. Nyt on kuitenkin sen aika.

Teen tyhjennyssiivouksen seuraavalla tavalla: sovitan kaikki kaapista löytyvät vaatekappaleet, kiroan sitä, että entinen suosikkipaitani ei enää istu päälleni yhtä hyvin kuin ennen ja seuraavaksi sovittamissani farkuissa on reikä.

Lajittelen vaatteet pidettäviin, myytäviin ja roskispinkkaan. Roskis­ pinkkaan päätyvät ne vaatteet, jotka ovat elinkaarensa päässä ja kelpaisivat enintään pikkusiskon askartelu­ operaatioihin. Ehkä tarjoan niitä hänelle.

Tällä kertaa myytävien pinoon eksyy muutama collegepaita, jotka viime tyhjennyksen aikaan jätin kaappiin siinä toivossa, että oppisin niitä pitämään. Nyt on kuitenkin niiden aika mennä. Myös parit farkut, joita voisi pituuden puolesta kutsua ennemmin capreiksi, päätyvät myyntiläjään.

Läjään löytyy vielä pari t-paitaa ja sähkönsiniset juoksu­housut, jotka osoittautuivat liian räikeiksi omaan makuuni. Nämä vaatteet viikkaan Ikean kesto­kassiin.

Loput vaatteet sullon takaisin vaatekaappiin, joka ei oikeastaan vaikuta aiempaa tyhjemmältä tai siistimmältä operaation jälkeen, mutta yritystä ainakin oli. Seuraavaksi minun täytyisi kuitenkin päästä

46 FAX

eroon myyntiläjästä, jotta se ei jää roikkumaan samalla tavalla kuin edelliskerran läjä jäi. Se taitaa itse asiassa löytyä vieläkin vaatekaapin ylähyllyltä. Bingo!

Vaihtoehtoja vertailemaan Lähden miettimään vaihtoehtoja, joilla pääsisi vaatteista eroon mahdollisimman helposti ja kustannustehokkaasti. Ensimmäisenä mieleeni pälkähtävät erilaiset kivijalkakirpputorit, joita kotikaupungissani Oulussa on useita. Muistan ystäväni kehuneen Kirkkokadulla sijaitsevaa Kirpparilla.fi-liikettä ja päätän, että käyn tutustumassa liikkeeseen ja sen toimintatapoihin ensimmäiseksi. Haluan vertailla vaihtoehtoni lävitse ennen päätöksentekoa.

Saavun Kirkkokadulle. Paikan ulkoasu on houkutteleva ja samaan aikaan hieman lapsekas sievine sinisine kukkineen. Astun sisään liikkeeseen kahden aikaan päivällä. Liikkeessä on rauhallista, mutta asiakkaitakin riittää. Katselen hetken ympärilleni, ja pistän mieleeni ylös muutamia seikkoja.

1.

2.

3.

Liikkeessä on myynnissä vaatteiden lisäksi myös paljon muuta, kuten erilaisia esineitä ja astioita.

Pöydät, jotka ovat tyhjempiä kuin toiset, vaikuttavat paljon houkuttelevammilta kuin pöydät, jotka pursuavat tavaraa.

Pöydät, joissa vaatteet olivat rekissä eivätkä pöydillä, olivat paljon mukavampia katsoa ja luultavasti helpompia myös ylläpitää.

Pienen kiertelyn jälkeen istahdan juttelemaan tunti­ työntekijä Jonna Suhosen kanssa.

Hän vahvistaa havaintoni oikeiksi.

Puheenaiheeksi nousevat myös nuorten kasvava kiinnostus kierrätystä ja kirpputoreja kohtaan. ”Nettikirppikset ovat yleistyneet paljon. Niillä ei kuitenkaan ole ollut negatiivisia vaikutuksia ainakaan meidän toiminnallemme. Luulen, että nettikirppisten yleistyminen on enemmänkin laskenut nuorten kynnystä myydä ja ostaa kirpputoreilla. Kirppistely trendaa!” Suhonen kertoo.

Kirpparilla.fi vaikuttaa oikein hyvältä vaihtoehdolta, jolla päästä vaatteista eroon. Karu totuus kuitenkin on, että myytäviä vaatteita on sen verran vähän, että pöydän ottaminen pelkästään itselle olisi tuskin kovin viisasta. Toki voisin harkita pöydän ylläpitämistä esimerkiksi kaverin kanssa, mikä tekisi siitä kustannustehokkaampaa. Pöytää ei myöskään tarvitsisi aina olla järjestelemässä itse, vaan järjestelyvuorot voisi sopia ystävän kanssa.

Haluan kuitenkin kartoittaa vielä muita olemassa olevia vaihto­ehtoja.

Suhosen kanssa keskustellessa esille noussut nettikirppis kiinnostaa kovasti. Siellä ainakaan tuotteiden määrä ei tule ongelmaksi. Tarkkailuun pääsee puhelinsovelluksena toimiva nettikirpputori Tise. Tise kiinnostaa erityisesti siitä syystä, että toisin kuin Tori.fi tai Facebookin kirppisryhmät, se on myyjän sekä ostajan kannalta turvallisempi palvelu, koska kaupankäynti tapahtuu kokonaan sovelluksen sisällä. Sovel-

FAX KERTOO lus myös takaa rahojen palautuksen ostajalle, mikäli tuote ei vastaakaan kuvausta, ja toisaalta rahat saapuvat myyjälle aina oikein suoritetun kaupankäynnin päätteeksi.

kautta. Kuvat liikkeestä paljastavat, että myynnissä on ainoastaan vaatteita ja liike vaikuttaa siistiltä ja valoisalta.

Nettikirpparien maailma Tisen avatessani huomaan heti, että valikoima on valtava. Voin rajata, haluanko katsella vain jonkun tietyn merkin tuotteita, kiinnostavatko kenties enemmän t-paidat vai pitkähihaiset. Lisäksi tuotteita voi rajata myös värin ja koon mukaan.

Minun myyntiläjässäni on s-kokoinen harmaa collegepaita, jonka olen muistaakseni joskus ostanut 20 eurolla. Toivoisin, että saisin sen myytyä esimerkiksi 10 eurolla, sillä se on laadultaan kuin uusi. Asetan nämä kriteerit hakukoneeseen. Tuloksia pompahtaa esille kymmeniä, ellei satoja. Peukalo puutuu selaa­misesta ja tajuan, että vaatteeni hukkuisivat tarjonnan mereen. Paikka vaikuttaa päällisin puolin ostajan taivaalta. Myyjien kesken kilpailu on kovaa.

”Kirppistely trendaa!”

Kirpparilla.fi:n työntekijä Jonna Suhonen

Päähäni alkaa pikkuhiljaa muo­­ dos­t ua lista niin tavallisen kuin netti­kirpparinkin eduista. Tavallisella kirpputorilla myydessä tuotteeni eivät samalla tavalla huku tarjontaan ja säännöllisellä siivoamisella pöytäni pysyisi houkuttelevana ostajille. Nettikirppari ei vaadi yhtä paljon vaivannäköä, sillä tuotteen myyntiin laittaminen on vain muutaman kuvan päässä, mutta toisaalta netti­k irppareilla eniten huomiota tuntuvat saavan merkkivaatteet, jotka myydään halvalla.

Smukin nettisivuja selatessa silmääni osuu ”15 vaatteen” vaihtoehto.

Tämä herät­tää kiinnostukseni, koska se on suunnilleen se määrä, mitä minulla olisi myytä­vänä. Paketin idea on, että Smukin henkilö­kunta hoitaa vaatteiden hinnoittelun, esillepanon ja pöydän hoitamisen kymmenen euron pöytähintaan ja 50 prosentin myynti­p rovisiolla. He siis saavat myytyjen tuotteiden hinnasta puolet.

Ei ehkä kustannustehokkain vaihtoehto, mutta yksi huolettomimmista varmasti.

Smukin yrittäjä Maija Ärväs kertoo, että tämän tyylisille kirpputoreille on paljon kysyntää. ”Meillä on toinen toimipiste Rovaniemellä, ja suuren kysynnän vuoksi päädyimme laajentamaan Ouluun”, Ärväs kertoo.

Hän on samaa mieltä Kirpparilla. fi:n työntekijän Suhosen kanssa siitä, että nettikirpputorit eivät luo alalle painetta, vaan enemmänkin positiivista nostetta.

Vaihtoehdoista paras Erilaisia vaihtoehtoja tutkiessani tajusin, että on minusta itsestäni kiinni, mikä myyntimuoto sopii minulle parhaiten. Onko minulla tarpeeksi aikaa pitää omaa kirppu­toripöytää, tarpeeksi taitoja markkinoida ja myydä vaattei­tani netti­­kirpparilla tai olenko liian rahanahne, että antaisin 50 prosenttia mahdollisista voitoista pois?

Erilaisia vaihto­ehtoja tutkiessani tajusin, että on minusta itsestäni kiinni, mikä myyntimuoto sopii minulle parhaiten.

Minun täytyy ensin selvittää, mitkä ovat tavoitteeni myynnin suhteen. Siksi aikaa taidan laittaa myyntipinon vaatteet odottamaan vaatekaapin ylähyllylle.

FAXBOX Kirppisgurujen vinkit

Osta aina omantyylistä vaatetta. Älä perusta osto­ päätöstäsi ainoastaan tuotteen halpuuteen.

Vie kirpputorilla sovittamasi vaatteet oikeille paikoille. Jos et muista, mistä olet ottanut ne, kysy apua henkilö­kunnalta.

Kierrä kirpputoreja aktiivisesti.

Muista varata tarpeeksi aikaa kirpputori­ kierrokselle, jotta ehdit penkoa pöydät kunnolla.

Parhaat löydöt tehdään ajan kanssa.

Parhaita aikoja löytöjen tekemiseen ovat aamut ja aamupäivät, koska uudet tuotteet tuodaan kirppu­ torille yleensä sulkemis­ ajan jälkeen tai ennen avaamista.

Helppoa ja huoletonta Pohdin, mitä vaihtoehtoja minulla vielä olisi. Sitten ystäväni muistuttaa, että Oulun keskustaan on avattu vasta uusi second hand -liike Smuk.

Lähden selvittämään liikkeen tarjoamia vaihtoehtoja nettisivujen

Teksti Reetta Salmela Kuvat Pixabay

FAX 47

FAX KERTOO

Kolumni

Taviksista juoruilu ei ole fresh KAIKKI ME TUOTAMME ja kulutamme sisältöä eri

some­alustoille: Instagramiin kivoja kuvia, snäppiin kavereille kuulumisia ja muuta sekoilua tarinat­ osioon. Facebookista katsotaan boomer-sukulaisten viimeisimmät elämäntapahtumat, ja Jodelissa etsitään kuumeisesti bongaukset-kanavalta, jos joku olisi sattunut ihastumaan kauppareissulla minuun.

Lista on loputon. Some on ihana paikka. Itsekin kulutan aikaani siellä enemmän kuin tarpeeksi.

Somessa on myös hyvin synkkiä paikkoja: Redditin, Jodelin ja Ylilaudan snäppijuorukanavat. Siellä juoruillaan aivan tavallisista ihmisistä, joista hälyttävän suuri osa on jollain tavalla heikommassa asemassa olevia: kehitysvammaisia, mielenterveysongelmaisia, alkoholisteja tai huumeaddikteja. Missä välissä maailma on mennyt siihen pisteeseen, että on täysin hyväksyttävää jakaa tavallisten tallaajien somesisältöä julkisesti paikkaan, jossa tarkoituksena on vain haukkua ja pitää pilkkanaan toisia ihmisiä?

Vaikka osa jaetuista sisällöistä on julkisia, ei niiden jakaminen ole silti oikein. Ainakaan moraalisesti.

Täydelliset luuserit jakavat pahimmassa tapauksessa juorukanaville sisältöä yksityistileiltä, maksumuurien takaa ja jopa yksityisistä keskusteluista.

Avasin Redditin snäppijuorut. Vastassa oli heti kehitys­vammaisen henkilön snäppipostaus, jossa hän kertoi vastanneensa sähköposteihin. Kommentit olivat täynnä kirjoitusvirheistä pilkkaamista sekä kyseisen henkilön haukkumista: “Sua ei oteta ikinä tosissaan.”

Seuraavassa postauksessa oman elämänsä sala­ poliisit yrittivät selvittää erään juoruttavan oikeaa nimeä, jota hän ei selvästikään halua tuoda julki oman yksityisyytensä vuoksi. Tätä tapahtuu useasti, ja yleensä aina juoruttavan koko nimi saadaan selville ja julkaistaan kommentteihin. Tätä ilmiötä kutsutaan doksaamiseksi.

Merkittävä osa juoruilukanavia on cancel-­kulttuuri.

Ihmisiä yritetään tuhota pienien virheiden vuoksi.

Kamalinta on, että juoruttavaksi voi joutua yhden virheen vuoksi. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos julkaisisit someen harkitsemattoman postauksen, jonka vuoksi koko some haluaisi tuhota sinut?

Mutta ei hätää, jos satuit tekemään virheen, joka lähtee leviämään somessa. Kyllä ystäväsi ymmärtävät ja antavat anteeksi...

Toisin kuin Reddit, Jodel ja Ylilauta, ne eivät unohda koskaan.

Teksti Iida Koskela

48 FAX

FAX KERTOO

a

a t s Te

Mikä energiaj oma olet?

Lempivuodenaikasi? a) Kesä b) Syksy c) Talvi d) Kevät

Mitä juot, jos et juo energiajuomaa? a) Trooppista hedelmämehua b) Kahvia mustana, kiitos c) Glögiä ja mummon marjamehua d) Vettä sitruunatwistillä

Lempihedelmäsi? a) Mango b) Hedelmä? Hyi! c) Päärynä tai omena d) Sitrushedelmät

Lempiherkkusi? a) Viinikumikarkit b) Pitsa ja sipsit c) Piparit, joulutortut ja leivonnaiset d) Proteiinivanukas tai -jäätelö

Mitä teet vapaa-ajallasi? a) Taiteilen b) Pelaan tietokoneella c) Käperryn viltin alle kirjan kanssa d) Pumppaan rautaa kuntosalilla

Lempikouluaine? a) Kuvataide tai käsityöt b) Välitunti tai ruokatauko c) Matemaattiset aineet d) Liikunta ja terveystieto

Lempivärisi? a) Oranssi b) Musta c) Punainen d) Vihreä

Miten lohdutat ystävääsi? a) Vien hänet seikkailulle! b) Kevennän tunnelmaa hauskoilla heitoilla c) Halaan ja annan lahjaksi suloiset pörrösukat d) En tiedä, miten suhtautua tunnevyöryihin

Minkä eläimen ottaisit lemmikiksesi? a) Matelijan tai erikoisen hyönteisen b) Koiran, sehän on ihmisen paras ystävä c) Jyrsijän, esimerkiksi pupun tai marsun d) Ei minulla ole aikaa lemmikeille

Missä nautit energiajuomasi? a) Rannalla tai kavereiden luona b) Mopoautossa tai ostarilla c) Kotona, mieluiten takkatulen äärellä d) Pukuhuoneessa tai matkalla treeneihin

Millaista musiikkia kuuntelet? a) Kevyttä konemusiikkia b) Rokkia tai metallia c) Joululauluja tietenkin! d) Energistä poppia

Mitä someja käytät? a) Kaikkia niistä, olen aktiivinen kommentoija! b) Redditiä ja Ylilautaa c) En mitään, katson Netflixiä d) Whatsappia, Snapchattia ja Instagramia

Kurkkaa testin vastaukset lehden lopusta sivulta 51

FAX 49

FAX KERTOO

Kolumni

Sanojen säilä

ja supervoima

MIKÄ ON MAAILMAN voimakkain ase? Ei, se ei ole tuhoisa

vetypommi Tsar Bomba eikä Magnum-revolveri. Sanat, ne ovat suurinta valtaa. Sanat voivat yhdistää koko maailman tai sytyttää sodan. Sanat voivat viiltää haavoja, jotka eivät koskaan parane. Oikealla hetkellä tarkoin valitut sanat saattavat auttaa ihmistä jatkamaan elämää, josta oli jo päättänyt päästää irti.

Yksittäisillä sanoilla voidaan myös kirjoittaa historiaa.

”Rauha on tahdon asia.

Sovittelijan roolissa yhdistyvät laivan kapteenin, lääkärin, kätilön ja opettajan ammatit.”

Presidentti Martti Ahtisaari

Rauhantyötä ansiokkaasti tehneen presidentti Martti Ahtisaaren elämäntyö perustui vahvasti sanoihin. Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 2008 palkittu Ahtisaari uskoi vakaasti, että vaikeatkin maiden väliset ja sisäiset konfliktit voidaan ratkaista vuoropuhelulla. Ahtisaaren kuolema on nostanut esiin hänen merkittäviä sanontojaan, jotka ovat tänään maailmanlaajuisesti ajankohtaisempia kuin koskaan.

Sanat ovat sivistyksen ja tiedon elinehto. Tässä ajassa kielitieteilijät ovat huolissaan kielen rapistumisesta, mikä johtaa herkästi vuorovaikutuksen pinnallistumiseen.

TikTokin ja sosiaalisen median oikaistut totuudet haastavat nuoria valheen erottamiseen kaikesta tietotulvasta.

Olen aina rakastanut suomen kieltä. Journalismin opiskelijana olen havahtunut vielä isommin sanojen suuruuteen.

Omakohtaisesti saan suurta tyydytystä syvällisistä keskusteluista ja näkemysten erilaisuudesta. On mielenkiintoista kuulla, miksi toinen ajattelee, kuten ajattelee. Mitkä tekijät saavat ihmisen uskomaan vaikkapa enkeleihin ja yksisarvisiin?

Rakentavan vuorovaikutuksen synnyttää toisen kunnioitus ja erilaisuuden hyväksyminen. Historian merkkihenkilöitä on yritetty kautta aikojen vaientaa. On ymmärretty, miten paljon sanoilla voidaan rakentaa siltoja eri maailmojen välille.

Sanasi ovat neurobiologisella tasolla itsensä toteuttava ennustus. Se, miten puhut itsellesi, vaikuttaa vähintään kymmeneen ihmiseen ympärilläsi. Valitettavan usein sisäinen puhe on arvostelevaa, tuomitsevaa ja väheksyvää. Voisitko kokeilla, mikä muuttuu, jos puhutkin itsellesi kuten parhaalle ystävällesi? Kiitos, kehu ja kannustus ovat maailman tehokkaimpia moottoreita.

Kannan edelleen sydämes­ säni alakoulun opettajien nostavia ja alentavia sanoja. Tästä viisastuneena yritän joka päivä tehdä yhden ihmisen onnelliseksi sanojen avulla. Haastan sinut mukaan näihin talkoisiin!

Teksti Susanna Mendelin-Sonny

50 FAX

weird

Lehdentekijöiden nolot mokat ja oudot tavat Aina kun juon vettä, jätän sitä lasin pohjalle ainakin sentin verran. En usein edes huomaa tätä, vaan vedet saattavat loiskahtaa ympäriinsä, kun lasin laittaa tiskikoneeseen. @sukatmärkänä Mulla on tiettyjä sukkia, joita käytän tärkeissä tapahtumissa.

Onnensukat auttavat mua kokeissa, työhaaswtatteluissa sekä kilpailuissa. Jos ei oo onnensukat jalassa, uskon epäonnistuvani. @onnensukat Asun yksin ja omistan silti kokonaisen Iittalan astiaston. Minulla on käytössä kuudesta kupista tietenkin kerrallaan vain yksi. pyörittelen kaapissa olevia kuppeja eri järjestykseen, jotta en aina käyttäisi samaa. @kupinpyörittelijä

Oon kutsunut koulun siivoojaa äidiksi. @ohoEiku Sämpylän puolikkaiden väliin laitan aina vaan banaania ja italiansalaattia.

Best eväsleipä! @evästelijä Nukun usein farkut jalassa. @unihygienia Luulin 2022 asti, että lord of the ringsin klonkku ja gollum on eri hahmot. @hämmentynyt

Mulla on kirjat hyllyssä siinä järjestyksessä, jossa aion lukea ne, eli järjestys liikkuu koko ajan. Eipähän kirjat pölyynny! @lukeva_etana

Kotitaloustunnilla opettaja kehui, miten kaikki valkoiset pöytäliinat pysyi puhtaina tunnin ajan, eikä niitä siksi tarvi pestä. Heti sen jälkeen kaadoin suklaakakun keskelle pöytäliinaa. @leipuri

Tapasin kivan tyypin, joka esitteli itsensä mulle ja kavereilleni ainoastaan lempinimellä. Myös tyypin some oli lempinimellä. En siis tiennyt hänen oikeaa nimeä enkä viitsiny kysyä suoraan. Päätin olla nero menemällä kahville hänen kanssaan. Laitoin hänet maksamaan kahvit sanomalla, että siirrän oman osuuden Mobilepayn kautta. Kun kysyin tyypin numeron, näin samalla hänen koko nimen Mobilepaystä. Lempinimi ei ollut hänen oikea nimensä. @salapoliisi

Energiajuomatestin tulokset Eniten a-vastauksia: Olet pirskahteleva ja sosiaalinen Mango Loco Monster! Tulet kaikkien kanssa toimeen etkä ole liian totinen. Vapaa-aikasi vietät ystäviesi kanssa ulkomaanmatkoista haaveillen.

Seuraavaksi aiot suunnata palmupuiden katveeseen tai lähimmälle energiajuomahyllylle.

Eniten c-vastauksia: Olet mukavuudenhaluinen ja jouluinen Red Bull Winter Edition! Joulusesonki on elämäsi parasta aikaa, etkä tiedä mitään parempaa kuin viltin alle kääriytyminen pipareiden ja hyvän jouluelokuvan kanssa.

Eniten b-vastauksia: Olet näppärä ja perinteinen Megaforce! Tiedät, mitä mutteria vääntää, kun mopo pitää vääränlaista ääntä, ja siksi ystäväsi luottavat menopelinsä sinun käsiisi. Et ehkä ole hempeilijä, mutta ystäväsi tietävät sanomattakin, että välität heistä.

Eniten d-vastauksia: Olet aktiivinen ja menevä Celsius Lemon Crush! Ystäviesi mielestä asut kuntosalilla, ja se vain kasvattaa motivaatiotasi. Olet synnynnäinen johtaja ja nautit siitä, että langat ovat käsissäsi. Muista myös välillä ottaa rennommin ja käyttää aikaa palautumiseen.

PRODUCED BY VIE22SPJO

NRO. 1