1 / 2018
TASA-ARVOSANOMAT
Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura
Sisällysluettelo Onko naisen euro 76 senttiä, niin kuin YLE uutisoi?
Sivu 3
Naisvalitus - ovatko miehet yleisesti sellaisia kuin naisvalittajat väittävät? 9
Tasa-arvosanomat -lehti, vuosikerta 2, lehden numero 1/2018 Lehteä on ilmestynyt 3 numeroa Ilmestyy osoitteessa: www.issuu.com/staatus Päätoimittaja: Pauli Sumanen, staatusfi@gmail.com Kustantaja: Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry -STAATUS ISSN- 2489-6292 Taitto ja kannen kuva suomalaisesta muinaiskorusta JL
Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS
2
Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry (STAATUS)
10.2.2018
Onko naisen euro 76 senttiä, niin kuin YLE uutisoi? Ylen uutinen oli perustuvinaan seuraavaan julkaisuun: Eläketurvakeskuksen (ETK) tilastoja 13/2017 ISSN 1796-0479 Suomen virallinen tilasto (verkkojulkaisu) http://www.julkari.fi/handle/10024/135752 SUOMEN TYÖELÄKEVAKUUTETUT 2016 Seuraavassa lainauksia julkaisusta (suluissa omia johtopäätöksiä): Suomessa ikävälillä 18–68 tehty ansiotyö ja yrittäjätoiminta on työeläkevakuutettava. Vakuuttamisvelvollisuus alkaa 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta ja päättyy 68 vuoden iän täyttämiskuukauden lopussa. Työeläkejärjestelmä koostuu yksityisestä ja julkisesta eläkesektorista. Yksityisellä sektorilla työskentelee kolme neljäsosaa työvoimasta ja julkisella sektorilla kolmannes. Henkilö voi olla vakuutettuna usean eri lain piirissä samanaikaisesti. Vuonna 2016 yksityisellä sektorilla työskenteli 2 054 000 henkilöä ja julkisella sektorilla 856 000 henkilöä. Työskentelyä molemmilla sektoreilla vuoden aikana oli noin 200 000 henkilöllä. Yrittäjinä (YEL) tai maatalousyrittäjinä (MYEL) työskenteli noin 300 00 vakuutettua. Julkaisu sisältää myös tietoja rekisteröityjen palkattomien aikojen ja VEKL:n mukaisista eläkkeen karttumista. (VEKL = kotihoidontuki vähintään ammatillisen perustutkinnon suorittaneille) Työeläkettä karttuu lapsenhoito- (noin 210 000 henkilöä), työttömyys- (noin 670 000), sairaus- (noin 157 000), opiskelu- (noin 105 000), kuntoutus- (noin 39 000), aikuiskoulutus- (noin 23 000) ja vuorotteluvapaa-ajoilta (noin 14 000). Vuosittain näitä etuuksia rekisteröidään noin 1,07 miljoonalle henkilölle.
Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS
3
Vuonna 2016 palkansaajien keskimääräinen työeläkevakuutettu ansio oli 2 857 euroa kuukaudessa. Miesten keskiansio oli 3 264 euroa ja naisten 2 468 euroa kuukaudessa. Keskimääräinen kuukausiansio on saatu jakamalla työeläkevakuutettu vuosiansio työkuukausilla (vajaa kuukausi korotetaan yhdeksi kuukaudeksi, sillä työajan pituudella ei ole merkitystä työeläkevakuutuksessa). Esimerkki. Palkansaaja oli työssä 20.8.–10.9. ja työeläkevakuutettu työansio oli 2 000 euroa. Tällöin tilastoissa käytetty kuukausiansio oli 2 000/2 € = 1 000 €/kk, koska työ on tehty kahden eri kuukauden aikana. Seuraavassa on julkaisun taulukoista poimittua lisätietoa: Vakuutettuja oli 1 888 358 miestä ja 1 816 206 naista. (Kun miesyrittäjiä on noin 100 000 enemmän, on palkansaajamiehiä ja -naisia suunnilleen yhtä paljon.) Vuonna 2016 heistä kävi työssä miehistä 1 180 062 ja naisista 1 160 779. Palkattomien aikojen ja VEKL:n mukaisia korvauspäiviä oli miehillä 501 117 ja naisilla 567 447. (Erotus on yli 2 % aineistosta. Näiden korvauspäivien korvaukset lasketaan ETK:n tilastoissa palkaksi. Korvausjaksojen lukumäärää ja pituutta sukupuolittain ei tutkimuksesta löydy.) Edellisestä aineistosta YLE teki verkkosivuilleen uutisen: https://yle.fi/uutiset/39986070
YLE: "Vertaa omaa palkkaasi muihin: Naisen euro onkin vain 76 senttiä" Toimittajat Anna Karismo ja Eemeli Martti eivät erota ansiota ja palkkaa toisistaan. Ei sukupuolten palkkaeroa voi laskea bruttokuukausiansioista ottamatta huomioon työpanoksen suuruutta vaan EU:ssa tasa-arvoinen palkkaero lasketaan EU:n päätösten mukaan keskituntipalkasta, jossa jakajana käytetään tehtyjä työtunteja. Yritämme (tosin turhaan!) laskea seuraavassa, mikä naisen euro on Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan, kun tehdyt työtunnit huomioidaan. Mukana ovat siis kaikkien 18- 68 –vuotiaiden työeläkevakuutettujen sellaiset työnantajan maksamat ansiot, joista kertyy työeläke-etuutta. Mukana eivät siis ole esimerkiksi asevelvolliset, sillä asevelvollisuusajan maanpuolustustyöstä ei makseta palkkaa eikä siitä kerry eläke-etuutta.
Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS
4
Työeläkevakuutettujen palkansaajamiesten keskikuukausiansio oli 3 264 euroa ja naisten 2 468 euroa. Se on paljon vähemmän kuin EK:n ja julkisen sektorin palkansaajien palkkatilastot osoittavat. Naiset ansaitsivat Eläketurvakeskuksen laskemassa noin 75,6 % miesten keskikuukausiansiosta, kun Tilastokeskuksen käyttämän palkka-aineiston mukaan tuo erotus on kolmisen prosenttia suurempi, noin 78- 79 %. Tässä on oleellista se, ettei Eläketurvakeskuksen laskelmassa kuukausiansiota ole laskettu kokonaisia työkuukausia kohden, vaan vajaat työkuukaudet on laskettu kuukausipalkkaa laskettaessa täyden työkuukauden arvoisiksi. Yhdenkin päivän palkka lasketaan kuukausiansioksi. Kun naisilla on enemmän määräaikaisia työsuhteita ja kuten edellä näimme, enemmän myös muita palkallisten työsuhteiden katkeamisia naisten siirtyessä ja palatessa palkattomalta vapaalta, jona aikana heille maksetaan etuuksia, joista kertyy eläkettä, näiden alkaminen ja päättyminen aiheuttavat naisille miehiä enemmän liikaa työkuukausia. Joten naisten todellinen keskikuukausiansio putoaa raportissa miehiä enemmän. Pantakoon merkille, että näiden palkattoman ajan etuuksia saavien lukumäärä oli liki puolet työssäkäyvistä eli niiden vaikutus vajaisiin kuukausipalkkoihin on suuri. Lisäksi vuodessa päättyy noin 200 000 työsuhdetta ja solmitaan noin 200 000 uutta työsuhdetta, joten pätkäkuukausia on niidenkin vuoksi paljon. Usein uusi työsuhde ei ala heti vanhan päätyttyä, mutta siinä välissä karenssien takia työttömyysturvaetuudet eivät ala juosta ja työntekijä voi olla välillä ilman palkkaa lyhyitä jaksoja. Eläketurvakeskuksen laskemat keskikuukausiansiot eivät siten ole vertailukelpoisia miesten ja naisten välillä eikä niitä voi suoraan verrata myöskään Tilastokeskuksen aineistoon. Eivätkä Eläketurvakeskuksenkaan laskemat kuukausiansiot anna oikeaa kuvaa oikeasta työelämästä sen vuoksi, että niistä ei voi laskea keskituntiansiota. Raportissa palkansaaja määritellään näin: ”Palkansaajalla tarkoitetaan työeläkelakien piiriin kuuluvaa työtä tekevää henkilöä, jos työtä ei vakuuteta työeläkelakien YEL tai MYEL mukaan. Toisin sanoen mukana ovat käytännössä kaikki työssä olleet lukuun ottamatta yrittäjiä ja maatalousyrittäjiä. Tässä palkansaajiksi katsotaan myös KuEL:n piiriin kuuluvat erityisryhmät, esimerkiksi luottamustoimessa olevat ja omaishoitajat. Palkansaajiksi katsotaan myös perhehoitajat, jotka ovat tehneet toimeksiantosopimuksen vaikka eivät olisikaan työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään.” Mitä tarkoittaa ”työtä tekevää henkilöä” tai ”työssä olleet”? Epäilemme ETK:n määritelmää. Eiköhän vain ETK:n tilastossa olekin mukana ne palkansaajat, jotka ovat saaneet palkkatuloa työnantajalta riippumatta siitä, ovatko he tehneet kuukauden aikana tuntiakaan töitä eli olisi kai parempi sanoa ”palkkaa saaneet henkilöt”.
Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS
5
Ovatko esimerkiksi seuraavat palkansaajia vai eivät ja vain kerran yhden kuukauden aikana: - Osa-aikaiset ja nollatuntisopimustyöntekijät, jos ovat saaneet palkkaa tunninkin työstä - Osa-aikaisesti lomautetut, jotka saavat osan normaalista palkasta - Palkansaajat, jotka ovat saaneet palkkaa kahdelta/useammalta työnantajalta saman kuukauden aikana. Onko palkat laskettu yhteen vakuutuslaitoksesta riippumatta? - Sairaslomalla olevat, jotka saavat osan palkasta - Työstä tilapäisesti poissa olevat, jotka saavat jotain sosiaalietuutta tai vakuutuskorvausta - Osa-aikaeläkkeellä olevat tai varhennettua vanhuuseläkettä osittain saavat - Työstä irtisanoutuneet tai irtisanotut, jotka saavat viimeisen työpäivän jälkeen seuraavassa kuussa tai myöhemminkin esimerkiksi ylityökorvauksia, tuotantopalkkioita, voittopalkkioita jne. - Työstä irtisanoutuneet tai irtisanotut, joilla ei ole työvelvoitetta tai joita estetään tulemasta työpaikalle, mutta joille maksetaan palkkaa - Osaako ETK yhdistää palkat, joita saadaan kahdesta/useammasta työpaikasta kuukauden aikana yhdeksi kuukausipalkaksi? Kyseessä on Suomen virallinen tilasto ja siksi käsite palkansaaja tulee rajata selvästi. Esimerkiksi Tilastokeskuksen tilastoissa palkansaajan määritelmä on miltei aina erilainen tilastosta riippuen. Siksi Tilastokeskus useimmiten kertoo, miten kyseisen tilaston palkansaaja määritellään. Koska Tilastokeskus laskee miesten ja naisten keskikuukausiansion vain koko kuukauden täyttä palkkaa saaneista palkansaajista, Tilastokeskuksen ja Eläketurvakeskuksen aineistossa ei lienekään ristiriitaa vaan voimme olettaa, että kokonaisia työkuukausia kohden laskettu mies- ja naispalkansaajien ansioero on molemmissa tilastoissa sama, noin 78- 79 %. Ja verohallinnon tilastot päätyvät suunnilleen samaan. Jos osa-aikaiset jätetään laskelman ulkopuolelle, naiset ansaitsevat vuodessa noin 83 % miesten kuukausiansioista Tilastokeskuksen käyttämän aineiston mukaan. Tilastokeskuksen kirjasta Iiris Niemi, Hannu Pääkkönen: ”Ajankäytön muutokset 1990luvulla” (ISBN 951-727-964-7) löydämme sivulta 21 taulukon, jonka mukaan palkansaajanaiset tekivät 3/1999 – 2/2000 välisenä aikana noin 79- 80 % työllisten miesten vuosityötunneista. Koska luotettavaa tietoa vuodesta 2016 ei ole saatavilla, käytämme tätä tietoa tässä arviossa, olihan vuosi 1999 ensimmäinen laman jälkeinen
Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS
6
lähes normaali vuosi, ihan niin kuin vuosi 2016. Vuonna 2016 Suomen BKT kasvoi 1,9 % ja lama oli myös silloin jo loppunut. Kaikki palkansaajanaiset siis ansaitsivat noin 78- 79 % kaikkien miesten ansioista ja tekivät noin 79- 80 % miesten vuosityötunneista. Tilastojen mukaan miehet saavat vuosittain tuntiperustaisesti maksettuja ylityökorvauksia noin 2 % -yksikköä naisia enemmän kokonaisansiosta laskettuna, joten palkansaajanaisten keskituntipalkka tehtyä työtuntia kohden ilman em. ylitöitä ei ole ainakaan alhaisempi kuin miesten. Työeläkeyhtiöiden virallisesta tilastosta korjatuilla työeläkevakuutetuilla naisilla ja miehillä ei ole palkkaeroa, kun jätetään huomioimatta ILO-100 – sopimus, EU:n perusasiakirja ja EU:n samapalkkaisuusdirektiivi, eräät EU-tuomioistuimen päätökset palkkaeron laskennasta sekä EU-parlamentin päätöslauselmat 2008/2012(INI) ja 2011/ 2285(INI). Jos ne ja palkattomat maanpuolustustyötunnit huomioidaan, tasa-arvoisesti laskettu naisen euro onkin noin 120 senttiä elinaikaisista ansioista laskettuna.
Johtopäätökset 1 1. YLE:n uutinen oli huonosti asiaa tuntevien ja tutkineiden toimittajien laatima uutisankka. 2. Eläketurvakeskuksen raportissa on epätasa-arvoinen tapa laskea keskikuukausiansio. Missään ei varoiteta siitä, että mitään raportin eri sarakkeissa olevia keskikuukausiansioita ei voi verrata keskenään. Todellisessa vertailukelpoisessa kuukausiansiossa pitää huomioida se, kuinka monta työpäivää kuukausiansion laskennasta puuttuu. Miesten ja naisten työsuhteissa ja edellä esitetyissä palkanmaksukatkoksissa on niin suuri keskinäinen ero, etteivät raportin miesten ja naisten luvut ole vertailukelpoisia tasa-arvoisella ajattelutavalla asiaa ajatellen. 3. Eläketurvakeskuksen aineisto vuosiansioista on edustava otos työllisistä, mitä Tilastokeskuksen aineisto ei puolestaan ole. Kun kummastakaan aineistosta ei voida laskea keskituntiansioita tehtyä työtuntia kohden, Eläketurvakeskuksen palkka-aineisto on mikäli mahdollista jopa kehnompaa sukupuolten välisen palkkavertailun aineistoksi kuin Tilastokeskuksen palkka-aineisto. 4. Sukupuolten välinen palkkaero on ETK:n tilastojenkin julkistamisen jälkeen naisten hyväksi, kun se lasketaan EU:n, ILO:n ja YK:n määrittelemien tasa-arvoisen palkkaerolaskennan mukaan. Naisen euro lähestyy 120 senttiä, kun mukaan otetaan ei-
Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS
7
syrjivien palkanosien poisto (epämukavat työajat ja työolosuhteet sekä miesten suurempi kvalitatiivinen tuottavuus), eläke-etuus ja miesten asevelvollisuustyötunnit.
Johtopäätökset 2 Koska naisten ja miesten eläkemaksuprosentti on suunnilleen sama, edellä olevasta seuraa, että naiset yhteensä maksoivat vuonna 2016 työeläkevakuutusmaksuja noin 76 % siitä, mitä miehet yhteensä maksoivat. Eläketurvakeskuksen taskutilasto 2017 kertoo puolestaan, että naisille maksettiin vuonna 2016 noin 97 % miesten saamasta kokonaiseläketulosta. Naisille tuotto eläkemaksulleen on yli 30 % parempi kuin miesten. Naisten hyöty eläkejärjestelmästä on käsittämättömän suuri eikä sitä ole juurikaan käsitelty samapalkkaisuustutkimuksissa vaikka EU:n samapalkkaisuusdirektiivi sanoo, että eläke on erottamaton osa palkasta. Ja edellä on vain Eläketurvakeskuksen eläkejärjestelmän tulot ja menot. Kansaneläkevakuutuksessa miesten tappiokuilu on jopa suurempi.
Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS
8
Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura
10.2.2018
Naisvalitus - ovatko miehet yleisesti sellaisia kuin naisvalittajat väittävät? Lainaus Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulta 18.12.2017 Lifestyle- sivuston uutispäällikkö Johanna Miikkulaisen kirjoituksesta: ”Lapsiperhevalituksessa on jotain samaa kuin naisvalituksessa, jota tutkitaan Jyväskylän yliopistossa. Naisvalitus tarkoittaa puhetapaa, jolla naiset keskustelevat keskenään parisuhteidensa epätasa-arvoisista käytännöistä. Kun ystävä valittaa oman miehensä käytöksestä, omakin parisuhde tuntuu siedettävämmältä. Pahimmillaan naisvalitus ylläpitää tyytymättömyyttä ja johtaa siihen, että mikään ei muutu. Lapsiperhevalitus taas saa lapsettomat kauhistumaan ja on yksi syy lapsenteon lykkäämiselle.” Vai että naisvalitusta tutkitaan Jyväskylän yliopistossa. Ovatkohan tutkijat samoja, jotka kirjoittivat Feministien vuoro – verkkosivustolla kirjoituksen: Vieraan vuoro: ”Epätasaarvo parisuhteissa synnyttää tyytymättömyyttä”, kirjoittajina Heidi Elmgren, tutkija, Jyväskylän yliopisto, Raisa Jurva, tutkija, Tampereen yliopisto, Annukka Lahti, tutkija, Jyväskylän yliopisto ja Tiina Sihto tutkija, Jyväskylän yliopisto? Kyseisessä kirjoituksessa sanotaan mm. näin: ” Tutkija Lauren Berlant (2008) puhuu naisvalituksen käsitteellä siitä, miten naiset keskinäisellä valituksella käsittelevät romanttiseen heterosuhteeseen liittyviä kulttuurisia lupauksia läheisyydestä ja vastavuoroisuudesta. Kun nämä odotukset eivät toteudukaan, kun miehet esimerkiksi tekevät liian vähän kotitöitä, se kanavoidaan naisvalitukseen.” Lopun viiteluettelossa on vähäisyydestä Suomessa.
mm.
viittauksia tutkimuksiin
miesten
kotitöiden
1.
Jokinen, E. 2004. Kodin työt, tavat, tasa-arvo ja rento refleksiivisyys. In E. Jokinen, M. Kaskisaari & M. Husso (toim.) Ruumis töihin! Käsite ja käytäntö. Tampere, Finland: Vastapaino., 285-304 2. Miettinen, Anneli (2008) Kotityöt, sukupuoli ja tasa-arvo. Palkattoman työn jakamiseen liittyvät asenteet ja käytännöt Suomessa. E 32. Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos, Helsinki. http://vaestoliitto-fibin.directo.fi/@Bin/50ed44830da28d939e6c5dfbb4801ab3/1453222541/appli cation/pdf/237612/Kotity%C3%B6t%20ja%20tasaarvo_ebook.pdf Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS
9
Ensinnäkin, Eeva Jokisen artikkelissa” Kodin työt, tavat, tasa-arvo ja rento refleksiivisyys” Jokinen on haastatellut 40 naista ja päättelee näiden kertomuksista yhtä ja toista. Ansiotyöstä ei artikkelissa mainita sanallakaan, joten artikkeli ei anna tasaarvoista kuvaa miesten panoksesta perheensä hyväksi. Toiseksi, Anneli Miettisen tutkimus vuodelta 2008 ei sekään ole oikeastaan vakavasti otettava tieteellinen tutkimus lainkaan. Miksi? Tutkimuksen materiaali ei täytä tilastotieteen luotettavan otoksen sääntöjä. Vaikka valtaosa suomalaisista yli 25-vuotiaista miehistä ja naisista elää parisuhteessa, on lähetetty postissa kyselylomake vain 2 500 miehelle ja naiselle ikäväliltään 25-50 vuotta. Eli otoskoko on niukin naukin riittävä. Ihmettelemme kylläkin rajausta. Eikö Suomessa muka yli 32-vuotiaat miehet ja naiset saa lapsia? Kun 33-vuotias mies tekee lapsen, on lapsi hänen 51-vuotissyntymäpäivillään vielä alle 18-vuotias, mutta isä ei kelpaa Miettisen tutkimuksessa parisuhteessa eläväksi lapsen isäksi. Oletamme, että homo- ja lesboparit on jätetty tutkimuksen ulkopuolelle. Mukaanotto muuttaisi miesten ja naisten suhdetta otoskoossa. Tutkimusaineisto kerättiin huhti- toukokuun aikana 1998. Se ei siis kuvaa vuoden keskimääräistä miesten ja naisten ansio- ja kotityön määrää, sillä huhti- toukokuu ei kuvaa keskimääräisiä ansiotyötunteja eikä kotityötuntejakaan, sillä osa niistäkin on vuodenaikasidonnaisia. Esimerkiksi lasten kesälomat koulusta ovat kesä- elokuussa ja silloin lasten kanssa olemisen tarve on erilaista kuin muina kuukausina. Aikuistenkin kesälomilla ajankäyttö on erilaista kuin muulloin, mutta huhti- toukokuussa on harvalla lomia. Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus tehdään vuoden jokaisena päivänä eikä tätä virhettä tehdä siinä. Tutkimusaineistoon hyväksyttiin vastauksista vain 457 miestä ja 723 naista. Tutkimukseen kelpuutetut miesten vastaukset kattavat vain 37 % otoskoosta ja naisten vastaukset 58 % otoskoosta. Hannu Pääkkösen väitöskirjassa kerrotaan, että ajankäyttötutkimuksiin vastaavat vähiten ne, jotka tekevät paljon ansiotyötä. Se selittää Miettisenkin aineiston otokseen vastanneiden määrät ja samalla vinouttaa vastausaineiston, sillä miehet tekevät keskimäärin paljon enemmän ansiotyötä kuin naiset. Paljon työtä tekevät miehet saattavat puuttua aineistosta, ainakin he ovat aliedustettuna. Mutta ei tässä kaikki. Tutkimus käsittää 25- 50 -vuotiaat ja heistä on tehty neljä eri ryhmää: a) parisuhteessa - ei alle 17-vuotiaita lapsia – alle 40 vuotta, b) parisuhteessa – ei alle 17-vuotiaita lapsia – 40-50 vuotta, c) parisuhteessa - nuorin lapsi 0-6 vuotta ja d) parisuhteessa –nuorin lapsi 7-17 vuotta. Kun tutkimusaineisto jaetaan osa-aineistoihin, muuttuu vaatimus otoskoon suuruudelle.
Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS
10
Seuraavassa Miettisen materiaalin ja meidän nyrkkisääntömme vertailu: Parisuhteen perhemuoto
Miettisen materiaali
Nyrkkisääntö otoskoosta
25- 50 –vuotiaat (M + N)
25- 50 vuotiaat (M + N)
Ei lapsia
146 + 219 = 365
447 + 447 = 894
Nuorin lapsi 0-6 vuotta
79 + 262 = 441
458 + 458 = 916
Nuorin lapsi 7-17 vuotta
131 + 242 = 373
623 + 623 = 1246
Ryhmiin jaetun tutkimusaineiston materiaalissa olisi tullut olla vähintään 3000 henkilöä. Miettisen materiaali ei täytä otoskoon vaatimusta minkään mies/naisryhmän osalta. Jos 210 000:tta alle 7- vuotiaan lapsen isää edustaa näytteessä 79 miestä ja kysely on kuitenkin lähetetty yli 300:lle ryhmää edustavalle miehelle, virhemarginaali nousee huimaksi. Vaikka miehistä noin 7 % teki osa-aikatyötä ja naisista noin 17 %, osa-aikatyötä tekeviä miehiä ei näy tutkimuksessa lainkaan ja naisiakin on vain noin 7 %. Miettisen tutkimusmateriaali ei ole edustava otos suomalaisista parisuhteessa elävistä miehistä ja naisista eikä tulosten voi sanoa kuvaavan ”miehiä ja naisia”. Miettisen materiaalissa ei haastateltu pareittain parisuhteessa elävää miestä ja naista, vaan haastatellut miehet ja naiset ovat eri parisuhteista. Näin ei voida saada selvyyttä, onko parisuhteessa elävällä miehellä ja naisella sama näkemys asioista. Voi sanoa mitä vaan joutumatta sanoistaan vastuuseen. Tämä käy ilmi esimerkiksi tehdyissä työtunneissa. Kokoaikatyössä olevat pienten, alle 7 -vuotiaiden lasten äidit kertovat tekevänsä vuodessa 2312 työtuntia ansiotyötä. Kun naisten säännöllisen työajan tehdyt vuosityötunnit ovat keskimäärin alle 1600 tuntia, ja otamme huomioon, että naisilla työmatkat kestävät vuodessa noin 90 tuntia, he muka tekevät vuodessa ylitöitä 622 tuntia. Laillisten ylitöiden yläraja on 250 tuntia ja siihen saa lisää paikallisesti sopimalla 80 tuntia. Miettisen raportin tehtyjen työtuntien luvut eivät ole lähelläkään totuutta. Miettisen materiaali oli paitsi liian pieni, myös vastauksiltaan epätäydellinen. Seuraava taulukko on tutkimuksesta, sivulta 156:
Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS
11
Arkipäivän tiedot ovat varsinkin miehillä hyvin vajaat (jopa puolet puuttuu!) ja mitä tulee viikkotietoihin, niihin ei voi luottaa, vaikka ne olisi annettu, sillä haastattelu/ kirje/puhelinkyselyssä ei voi saada luotettavaa tietoa ajankäytöstä, joka on tapahtunut ennen eilistä. Seuraavassa vertailu Miettisen postikyselytutkimuksen ja Piekkola-Ruuskasen Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimusaineistosta tehdyn tutkimuksen välillä (STM selvityksiä 2006:73) Miesten ja naisten ansio- ja kotityösummien erotus tuntia/viikko Parisuhderyhmä Miettinen M-N Piekkola-Ruuskanen M-N 25-50 v Kaikki parisuhteessa elävät Ei lapsia -3 Nuorin lapsi 0-6 v. - 8,2 Nuorin lapsi 7-17 v. - 18,8
4,4 2 3,7
Siinä missä Miettisen kyselytutkimus vuodelta 1998 väittää, että naiset tekevät kaikissa ryhmissä enemmän yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä kuin heidän mieskumppaninsa, Piekkola- Ruuskasen Ajankäyttötutkimuksen päiväkirja-aineistosta suraavana vuonna 1999 tehty tutkimus todistaa päinvastaista. Populaatio on hieman eri, Miettisellä 25-50 -vuotiaat, Piekkola-Ruuskasella kaiken ikäiset. Mutta Piekkola-Ruuskasen luvut eivät siitä muutu ainakaan pienemmiksi vaikka aineistot yhtenäistettäisiinkin, sillä alle 25vuotiaita parisuhteessa olevia on erittäin vähän, hekin useimmiten lapsettomia. Yli 50vuotiaissa naiset tekevät tutkimusten mukaan enemmän yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä kuin heidän mieskumppaninsa. Tämä johtuu ikäerosta ja keskikuolleisuudesta. Parisuhteessa elävät yli 50 -vuotiaat miehet ovat keskimäärin kumppaniaan iäkkäämpiä ja raihnaisempia ja siksi kumppaninsa huollettavina.
Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS
12
Tosiasia tutkimusten mukaan on, ettei ihminen muista siitä ajankäytöstään luotettavasti jälkikäteen mitään, mikä on tapahtunut ennen eilistä. Näin sanovat ajankäytön tutkijat Suomessa ja ulkomailla. Esimerkkejä: Professor Robinson from the USA states ‘... the burden of evidence clearly points to the strong likelihood that time diaries are the only viable method of obtaining valid and reliable data on activities’. A Norwegian researcher Ragni Hege Kitterød states ‘There is no dispute that studies based on time diaries form the best data source concerning people's time allocation ...’ A Danish Jens Bonke states ‘Time-use information is preferably obtained from diaries as this method is considered more reliable than information from questionnaires’. Eikä päiväkirjaakaan voi täyttää jälkikäteen. Näin sanovat Jonathan Gershuny, Kimberly Fisher, Anne Gauthier, Sally Jones ja Patrick Baert kirjassa “Changing Times”: “The ‘yesterday diaries’ are less accurate than a near-contemporaneously recorded diary, and in practical terms they are limited to a one-day diary format.” Lisäksi haastattelututkimuksessa esiintyy harhaa eli systemaattista virhettä: “One reason, why other studies than time diaries are more unreliable according to Niemi is that the interview method always includes the possibility that the respondent answers how he/she feels to be inside the social acceptable standards.” Olemme sitä mieltä, että vain ne tutkimukset, jotka perustuvat päiväkirjatutkimukseen antavat luotettavan kuva miesten ja naisten ansio- ja kotityöstä. Tässä ei tarvitse puuttua enempää niihin virhelähteisiin, mitä Miettisen tutkimuksessa on. Jos haluatte tutustua Miettisen omiin havaintoihin, ne löytyvät hänen tutkimuksensa liitteestä 1: “Tutkimuksen mittarit ja niiden luotettavuus”. Miettisen tutkimus on tyypillinen feministinen naistutkimus. Siitä on osoituksena, että miehillä ja naisilla on vertailuissa erilaiset kriteerit, naisilla lievemmät. Esimerkki: ”taloudet jakaantuvat sen mukaan, muodostavatko miehen tulot suuremman (naisen tulo-osuus alle 40 %), lähes samantasoisen (naisen tulot 40–54 %) vai hieman pienemmän osan (naisen tulot 55 % tai yli) talouden tuloista.” Miettisen tutkimuksen kotitöiden luettelo on ilmiselvästi jonkun all-female-panelin tulosta. Miesten kotitöiksi ei lasketa esimerkiksi hirvenmetsästystä, vaikka miehet tuovat kymmeniä miljoonia kiloja hirvenlihaa perheen ruokapöytään joka vuosi. Se vaatii metsästyksen lisäksi paljon riistanhoitotyötä, mikä sekään ei ole kotityötä. Kotitarvekalastus tuottaa joka kolmannen kalakilon suomalaiseen ruokapöytään, mutta kala muuttuu kotityöksi vasta kun mies tuo kalan keittiön kynnyksen yli perattuna tai perkaamattomana. Sen sijaan kalan haku kauppahallista matkoineen on kotityötä. Kotityötä ei ole myöskään sienestys eikä marjastus vaikka marjojen poimiminen pihan marjapensaista on. Neljännes Suomen pientaloista lämpiää puulla ja noin 90 %:ssa Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS
13
pientaloista on sekä historiallisista syistä että rakennusmääräysten vuoksi puulämmitteinen tulisija. Suomessa on siis noin miljoona puutulisijaa ja siihen päälle puulämmitteiset saunat. Niiden puuhuolto on isolta osin omasta tai jonkun toisen metsästä hankitun puun varassa, mutta puuhuolto ei ole kotityötä. Maalla asunnot ja kesämökit ovat joko yksityisteiden tai tiehoitokuntien hoitamien teiden varsilla, mutta oman pihan ulkopuoliset lumi/tietyöt eivät ole kotityötä. Seuraavassa kotityöluettelo Miettisen tutkimuksesta: ”Suhteellista työnjakoa koskeva osa sisälsi seuraavat tehtävät: (1) aterioiden valmistus (2) astioiden pesu, pöydän kattaminen (3) pyykinpesu, muu vaatehuolto (4) siivous, imurointi, järjestely (5) päivittäisostosten tekeminen (6) puutarha/pihatyöt (7) korjaus- ja asennustyöt (8) kunnostus- ja huoltotyöt, remontointi (9) lasten pukeminen ja pesutoimet, nukkumaanpano (10) auttaminen lasten ruokailussa (11) lasten kuljetus ja haku hoitopaikasta/koulusta (12) lasten kuljetus harrastuksiin (13) auttaminen lasten koulutöissä, harrastuksissa (14) lasten kanssa leikkiminen ja lukeminen, ulkoilu lasten kanssa (15) vastaajan kotona asuvan vanhuksen/sairaan hoito (16) raha-asioiden hoito (laskujen maksaminen, vakuutusten hoito) (17) viranomaisten kanssa asiointi (luvat, veroilmoitus ym.) (18) päivittäisten toimien (ruokien, ostosten, korjausten ym.) suunnittelu (19) lapsiin liittyvien asioiden hoito (lääkäri, vanhempainillat, ym.) (20) ansiotyöstä poissaolot lasten sairauden/lomien vuoksi” Tämä näyttää kovin feministiseltä näkemykseltä ns. miesten kotitöiden osalta.
Yhteenveto Miettisen tutkimuksesta Materiaali ei ole edustava otos suomalaisista miehistä ja naisista. Materiaali on riittämätöntä ja vinoa tieteellisten johtopäätösten vetämiseen. Tutkimusmenetelmä (postikysely) ei sovellu ajankäyttötutkimukseen viikkotasolla. Kyselyn luettelo kotitöistä ei ole tasa-arvoinen. Kysely olisi pitänyt tehdä parisuhteen molemmille puolisoille, ei eri talouksissa asuville yksittäisille ihmisille. Aineiston rajaus 25- 50 -vuotiaisiin rajaa pois kyselystä paljon sellaisia parisuhteessa eläviä vanhempia, joilla on alle 18 -vuotiaita Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS
14
lapsia.
Muita tutkimuksia Miesten osallistumista kotitöihin on tutkittu myös muualla. Esimerkiksi Clare Lyonette, University of Warwick UK ja Rosemary Crompton ovat julkaisseet tutkimuksen ” Sharing the load? Partners’ relative earnings and the division of domestic labour” (Work, employment and society 2015, Vol. 29(1) 23 –40), jossa he sanovat mm. näin: ” On average, men whose partners earn more than they do carry out more housework than other men…” Eli miehet, jotka ansaitsevat kumppaniaan vähemmän, tekevät enemmän kotitöitä. Tämä tukee ajatusmallia siitä, että miehet, jotka ansaitsevat enemmän, ehtivät tehdä kotitöitä vähemmän, onhan Suomessa tehty työaika suorassa suhteessa ansioihin (Raija Julkunen et alii: Aikanyrjähdys 2004). Verotietojen mukaan 75- 80 % miehistä ansaitsee enemmän kuin kumppaninsa eli siis tekevät myös enemmän ansiotyötunteja kuin kumppaninsa. Tutkittaessa Ajankäyttötutkimuksien 1999 ja 2009 aineistoja, huomio kiinnittyy ansioja kotitöiden muuttumiseen. Vuonna 2009 BKT putosi 8,6 % ja sen seurauksena miesten ansiotyötunnit supistuivat 2009 (vastentahtoisesti!) paljon yli 10 %. Mutta miesten kotityön määrä lisääntyi. Naisilla kehitys oli päinvastainen: Naisten ansiotyömäärä supistui alle 10 % ja naisten tekemän kotityön määrä supistui myös. Eli jos miehille järjestyy ansiotyön vähenemisen vuoksi aikaa tehdä lisää kotitöitä, he myös tekevät niitä enemmän. Siitä seuraa, että naisten on vähennettävä kotityön määrää, kotitöiden määrä kun on koko lailla vakio isolta osalta. Ei tiskejä voi tiskata eikä pyykkejä pestä kahteen kertaan. Jos mies hakee lapset tarhasta, naisen ei tarvitse tehdä niin, jne. Kyselytutkimuksessa (https://www.purewow.com/wellness/how-to-make-arelationship-last) osoitettiin, että onnellisen parisuhteen merkkejä ovat yhteiset kiinnostuksen kohteet, hyvä seksi ja vasta kolmantena tulee jaetut kotityöt. Miesten kannattaakin harkita tarkkaan ns. ”naisten kotitöiden” tekemistä. American Sociological Review -tiedelehti julkaisi tutkimuksen, jonka eräs tekijä oli Washingtonin yliopiston tutkija sosiologi Julie Brines. Sen mukaan parisuhteissa, joissa mies teki tasa-arvoisesti ns. ”naisten kotitöitä”, harrastettiin seksiä 1,6 kertaa kuussa muita pareja vähemmän. Se on iso muutos, kun vuonna 2015 kerätystä FINSEX-tutkimuksesta ilmenee, että keskiarvo on Suomessa hieman alle 5 kertaa kuussa. Ja sekin luku on koko ajan vähenemään päin.
Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS
15
Yhteenveto epätasa-arvosta naisten ja miesten välillä parisuhteessa Yksi ainainen valitus on sukupuolten väliset palkkaerot, vaikka palkkaeroja ei ole tasaarvoisesti tutkimalla samalla työpaikalla eikä koko kansantalouden tasolla. Kyseessä on feministitutkijoiden kyvyttömyys perehtyä palkka-aineistoon ja ajankäyttöaineistoon sekä tietämättömyys siitä, miten tasa-arvoinen palkkaero lasketaan EU:ssa. Jokainen parisuhteessa elävä nainen osaa itse päätellä, saako hänen kumppaninsa (75 % miehistä ansaitsee enemmän kuin kumppaninsa) palkkaa liikaa vai liian vähän tehtyyn työpanokseen verrattuna. Toinen valituksen aihe on miesten vähäisemmät kotityöt parisuhteessa. Useat feministitutkijat jopa sortuvat tutkimaan kotityötilastoja kaikkien yli 10-vuotiaiden miesten ja naisten välillä. Mutta ketä kiinnostaa, tekeekö vanhapoika Vantaalta enemmän vai vähemmän kotitöitä kuin ikäneito Ikaalisista. Parisuhteessa elävät miehet tekevät keskimäärin enemmän yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä kuin heidän kumppaninsa kaikissa parisuhteen vaiheissa lasten iästä riippumatta lukuun ottamatta viimeisiä elinvuosia. Miesten ansiotyöaika on niin pitkä, että ei ole vaikeaa kuvitella, että pääosa kotitöistä on jo tehty, kun mies tulee illalla kotiin työstä. Eikä virallisissa tilastoissa kaikkia miesluonteisia töitä edes lasketa kotitöiksi. Kun miehet ovat keskimäärin kumppaniaan vanhempia ja miehet kuolevat nykyään keskimäärin noin 8 vuotta kumppaniaan aikaisemmin, ei ole ihmeteltävää siinä, että raihnaiset ikäloput eläkkeellä olevat miehet tekevät vähemmän yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä kuin heidän vielä terveet kumppaninsa. Ennen meillä oli itkijänaiset, nyt naisvalittajat. ”Itkuvirret on jaettu neljään päälajiin: kuolinitkut, hääitkut, sotaanlähtöitkut sekä tilapäisitkut. Itkijöitä ovat yleensä olleet naiset. Itkijän kautta on purkautunut paitsi itkijän oma paha olo, myös yhteinen suru. Nykyaikaiselle itkuvirrelle on ominaista itsehoitotehtävä: itkemällä voidaan purkaa suruja ja pettymyksiä. Nykyitkijätkin saattavat entisten itkijöiden tapaan esittää itkuja myös julkisesti.” (lainaus Wikipediasta) Ne nykyisten naisvalittajien tunteet ovat varmaan todellisia niillä naisilla, jotka ovat pettyneet romanttisissa toiveissaan, epäonnistuneet parisuhteessaan tai/ja saaneet huomattavasti suomalaista keskivertomiestä huonomman kumppanin, mitä tulee mieselättäjyyteen ja kotitöihin. Mutta heidän kokemuksensa yleistäminen ”kaikkiin miehiin” virheellisiin tutkimuksiin vedoten on valetotuutta, jota ei pidä tukea yhteiskunnan tieteelle varaamista rahoista.
Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS
16
Miesten työpanos perheensä hyväksi on keskimäärin paljon suurempi kuin naisten, mutta he tekevät sen valittamatta. On jälleen löytynyt eroja sukupuolten välillä. Suomessa syntyvyys on laskenut tasolle noin 1,5 lasta naista kohden vaikka asukasluvun pelkkä ennallaan pysyminen (ilman maahan/maastamuuttoa) vaatisi noin 50 % suurempaa syntyvyyttä. Mikä osuus vääriä johtopäätöksiä tekevillä naisvalittajilla on tähän? Onko alussa siteeraamamme Johanna Miikkulainen oikeassa?
Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS
17