Tasa arvosanomat 2/ 2007 by staatus

2 / 2017

TASA-ARVOSANOMAT

Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura

Sisällysluettelo Tuottavuuden vaikutus ansiotason muodostukseen

Tasa-arvosanomat -lehti, vuosikerta 1, numero 2 ilmestyy osoitteessa: www.issuu.com/staatus Päätoimittaja: Pauli Sumanen, staatusfi@gmail.com Kustantaja: Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry -STAATUS ISSN- 2489-6292 Taitto ja kannen kuva suomalaisesta muinaiskorusta JL

Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS

Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry (STAATUS)

15.12.2017

Tuottavuuden vaikutus ansiotason muodostukseen Abstrakti: Käsittelemme tässä artikkelissa tuottavuuden vaikutusta ansiotason muodostukseen. Otamme myös selvää niistä YK:n, ILO:n ja EU:n poliittisten tai oikeudellisten elinten tuottamista päätöksistä, joissa määritellään, mikä on tasa-arvoinen palkka sekä laskusäännöt sille, miten samapalkkaisuutta verrataan tasa-arvoisesti, kun tuottavuus huomioidaan.

Samapalkkaisuuden määrittelyn ja mittaamisen taustaa tuottavuuden näkökulmasta Eaa Jo muinaisissa keräilytalouksissa oli sääntönä, että riistan kaataja sai saaliista enemmän ja paremmat palat. Tuottavuus eli ahkeruus ja tehokkuus palkittiin. Sama tapa on edelleen voimassa mm. hirvenmetsästyksessä. 1860-luku Kun orjatyö vaihtui tehdastyöksi, työntekijää alettiin palkita rahapalkalla. Rahapalkka perustui työn vaikeuden arviointiin, tehtyihin työtunteihin ja työn tulosten määrään. Ns. urakkatyöpalkkio muodosti suuren osan palkasta. Karl Marx kehitti talousteoriassaan tehdyn työn arvon. Vuonna 1965 hän määritteli näin: ”Näin muodoin voimme todeta yleiseksi laiksi: tavaroiden arvo on suoraan verrannollinen niiden valmistamiseen käytettyyn työaikaan ja kääntäen verrannollinen käytetyn työn tuotantovoimaan.” Marxin mielestä siis oikeudenmukainen palkka on toisaalta riippuvainen tehdyistä työtunneista ja toisaalta työntekijän työtehosta tehtyä työtuntia kohden. Jotta tuotantovälineiden omistajat eivät pääsisi riistämään työväestöä kiristämällä työtahtia ilman sen näkymistä palkassa, ryhdyttiin kehittelemään erilaisia urakkapalkkamenetelmiä, jossa kuukausiansiot nousevat työtehon kasvaessa. ( Huom: EU-sanastossa käytetty työaika = kvantitatiivinen tuottavuus ja työn tuotantovoima eli työteho työn laatu huomioiden tuntia kohden = kvalitatiivinen tuottavuus. Näitä EU-termejä käytetään myöhemmin.) Tulemme myöhemmin huomaamaan, että nämä Marxin palkanmaksuperusteet ovat käytössä kaikissa nyky-yhteiskunnissa vaikkakin usein toisin tavoin ilmaistuna. Ja voimistuva suuntaus on muuttaa palkka- ja palkkiojärjestelmää yhä enemmän työn

Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS

tuottavuuden mukaiseksi. Urakka-, tuotanto- ja tulospalkkiot ovat kaikki ammattiliitojen ajamia palkanlisiä. SAK:n lakimies Tuija Lehto sanoo tiedotteessa 19.3.2017: ” (Työaikalain) Uudistamista pohtivan työryhmän olisi tärkeää löytää aikaan ja paikkaan sidottuun työhön keinoja, joiden avulla työntekijät voivat nykyistä joustavammin käydä töissä. Työpaikalla olon sijasta tulee painottaa työn tuloksia.” Hän ei puutu kokonaistyöaikoihin, vaan kirjoittaa työaikojen sopeuttamisesta työntekijän tarpeeseen ja työn tulosten eli tuottavuuden painottamisesta. 1951 YK:n alainen Kansainvälinen työjärjestö ILO kehitti samapalkkaisuusajatuksen sopimuksessa nro 100 Samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettava sama palkka. Se on vain yhden A4-liuskan mittainen ja siinä artiklan 3 momenteissa 1-3 kerrotaan näin: ” 1. Mikäli siten voidaan helpottaa tämän sopimuksen täytäntöönpanemista, on

ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotka edistävät työtehtävien objektiivista arvostusta suoritettavana olevan työn perusteella. 2. Tässä arvostuksessa käytettävistä menetelmistä saavat päättää palkkaperusteiden määräämisestä vastuussa olevat viranomaiset tai, milloin sellaiset perusteet määrätään työehtosopimuksissa, näiden sopimusten osapuolet. 3. Palkkaeroja, jotka vastaavat, työntekijän sukupuolta huomioon ottamatta, tällaisen objektiivisen arvostuksen perusteella todettuja eroavuuksia suoritettavana olevassa työssä, ei ole pidettävä samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettavan saman palkan periaatteen vastaisina.” Suomi ratifioi ILO 100 – sopimuksen 1965, joten jos laissa tai työehtosopimuksissa on määritelty palkkaetuuksia, kuten erilaiset lisät ylitöistä, hankalista työajoista (esim. vuoroja yötyöstä) ja työolosuhteista (esim. raskaat, likaiset ja vaaralliset työt), niiden eroja ei pidetä samapalkkaisuuden määrittelyn vastaisina. Ei myöskään niitä lisiä, joita maksetaan yksilön paremmasta tuottavuudesta, kuten urakkalisät, tuotantopalkkiot, provisiot, jne. Joten nekin tulee jättää pois palkkaerolaskennasta. Myös korvaukset varallaolosta ja päivystystyöstä kuuluvat ILO 100 – sopimuksen piiriin. 1957 EU:n perustamisasiakirja allekirjoitettiin 60 vuotta sitten. Ote siitä, pykälästä 141: ”1. Jokainen jäsenvaltio huolehtii sen periaatteen noudattamisesta, jonka mukaan miehille

ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka.

Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS

2. Tässä artiklassa palkalla tarkoitetaan tavallista perus- tai vähimmäispalkkaa ja muuta korvausta, jonka työntekijä suoraan tai välillisesti saa työnantajaltaan työstä tai tehtävästä rahana tai luontoisetuna. Samalla palkalla ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää tarkoitetaan, että: a) palkka, joka maksetaan työn tuloksen perusteella, lasketaan saman mittayksikön mukaan; b) palkka, joka maksetaan työhön käytetyn ajan perusteella, on sama samasta tehtävästä.” Kun Suomi liittyi EU:hun, tämä pykälä oli kopioitu Maastrichtin sopimukseen, jota Suomi ilmoitti noudattavansa. Nykyisin on voimassa Lissabonin sopimus, jossa tämä on pykälässä 157. Kohta a) puhuu kvalitatiivisesta ja kohta b) kvantitatiivisesta tuottavuudesta. 1968 Suomen ensimmäinen sosiologinen tutkimus tasa-arvosta ilmestyi 1968. Se on Elina Haavio-Mannilan tutkimus, kirjana ”Suomalainen nainen ja mies” (WSOY Porvoo, 1968). Tässä naistutkimuksen perusteoksessa hän vertaa sivulla 69 neljältä eri vuodelta eri ammattiryhmien naisten ansioiden prosenttiosuutta miesten ansioista. Lainaus: ”Tässä ei ole selvitetty sitä, tekevätkö miehet ja naiset yhtä paljon työtä näiden erisuuruisten palkintojen saavuttamiseksi. Eräät tiedot esimerkiksi lääkärien ja hammaslääkärien työstä osoittavat, että naisten pienemmät tulot liittyvät siihen, että he tekevät päivittäin vähemmän työtä kuin miehet (Haavio-Mannila 1964, Kääriä 1965/66).” Tämän hypoteesin mukaan myös yleisen palkkaeron syynä voi siis olla miesten ja naisten erisuuruinen työpanos. Tätä hypoteesia ei kukaan suomalainen (virallinen) tutkija ole osoittanut oikeaksi tai vääräksi tutkimuksessaan, sillä kukaan heistä ei ole tutkinut miesten ja naisten erilaisen kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tuottavuuden vaikutusta palkkoihin HaavioMannilan hypoteesin mukaisesti. 1990 Yhteisöjen tuomioistuin määritteli asiassa C-262/88 (1) 17 päivänä toukokuuta 1990 antamassaan tuomiossa, että kaikenlaiset työeläkkeet muodostavat osan palkasta perustamissopimuksen (ns. Rooman sopimus) artiklan 141 mukaisesti. 1993 Iiris Niemi julkaisee tutkimuksen: SYSTEMATIC ERROR IN BEHAVIOURAL MEASUREMENT: COMPARING RESULTS FROM INTERVIEW AND TIME BUDGET STUDIES, Social Indicators Research 30. sivut 229-244 . Siinä käy tutkimuksen sivutuotteena ilmi, että syysSukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS

marraskuun aineistosta 1987 laskettuna kokoaikatyötä tekevät naiset tekevät noin 80 % miesten viikkotyötunneista. Aineistossa ovat mukana vain ne palkansaajat, jotka ovat tehneet tutkimusviikolla ansiotyötä ja aineisto on syksystä, jolloin ei juuri pidetä lomia. Kun tarkastellaan koko vuotta, naisilla on Suomessa keskimäärin pidemmät lomat kuin miehillä. 1998 EU-tuomioistuin on linjannut Ruotsia käsitelleessä tapauksessa (Jämo C-236/98) koskien yötyölisiä, että palkkavertailuun ei pidä ottaa mukaan palkanlisää, joka maksetaan epämukavista työajoista. Tämä sama vaatimushan on jo ILO-100 – sopimuksessa. 2001

STM:n tasa-arvojulkaisuja sarjassa ilmestyi Juhana Vartiaisen tutkimus ”Sukupuolten palkkaeron tilastointi ja analyysi”. Siinä hänen johtopäätöksensä oli, että palkkaero kutistuu kolmannekseen, jos ”miehiä kohdeltaisiin kuin naisia” taustamuuttujia analysoidessa. Hän käytti analyysissään erilaisia taustamuuttujia, kuten ikää, palvelusvuosia, ammattiluokitusta, toimialaa jne. Sivulla 22 hän kuitenkin tunnustaa, ettei taustamuuttujina ole hänenkään tutkimuksessa käytetty työaikoja eikä ylitöitä. Mikä vahinko! Toisaalta ymmärrettävää, sillä hän käytti analyysissään Tilastokeskuksen palkka-aineistoa, jossa kuukausipalkkaisilla ei ole tietoja tehdyistä työtunneista. Tilastokeskuksen Kulttuuri ja viestintä – sarjassa (2001:6) ilmestyy Iiris Niemen ja Hannu Pääkkösen kirja ”Ajankäytön muutokset 1990-luvulla”. Sivulta 21 löytyy taulukko, jonka mukaan palkansaajamiesten päätoimen ja sivutoimien tuntimäärä on vuodessa noin 1908 ja naisten noin 1516 tuntia. Mainittakoon, että työllisten vuosityötunnit olivat muuttuneet vuosista 1987 -1988 alle prosentin. 2004 Ilmestyy Samapalkkaisuusohjelman perustamisen selvitys ex. tasa-arvovaltuutetulta: ”Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2004:13, Tuulikki Petäjäniemi: Selvitys hallituksen samapalkkaisuusohjelman rakentamisen edellytyksistä yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa.” Siinä hän sanoo sivulla 16: ” Vakiintunut käsitys työmarkkinoilla ja oikeuskäytännössä on, että kokoaikaisesta ja osa-aikaisesta työskentelystä sekä yli- ja lisätöistä tai erilaisista olosuhdelisistä johtuvat palkkaerot ovat hyväksyttäviä.” Hän sanoo siis, että kvantitatiivinen tuottavuus on huomioitava ja että ei-syrjivät lisät on poistettava samapalkkaisuutta verrattaessa (vrt. ILO 100 - sopimus).

Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS

2004 EK (Mikko Mankki, Jari Haapasalmi) tekee tutkimuksen palkkaeroista samassa yrityksessä: ”EK:n viimeisintä palkkatilastoaineistoa käyttäen (2003) selvitettiin sukupuolten palkkaeroa 13 suuressa yrityksessä. Selvityksen tulosten perusteella samassa tehtävässä ja samassa yrityksessä naisten palkka oli keskimäärin 98 – 104 prosenttia miesten palkasta. Muutaman prosentin vaihteluväli selittynee sellaisilla tekijöillä, joista ei ole tietoa palkkatilastoaineistossa. Tulokset osoittavat, että tarkastelun kohteena olleissa yrityksissä sukupuolten välinen palkkatasa-arvo toteutuu varsin hyvin.” Julkaistu Prima -lehdessä 2006. Vain suuryrityksistä löytyy kelvollisen suuri verrattavissa oleva aineisto samaa työtä tekevistä miehistä ja naisista. 2004 ilmestyy kirja: Raija Julkunen, Jouko Nätti ja Timo Anttila: Aikanyrjähdys – Keskiluokka työn puristuksessa. Kirjassa on paljon mielenkiintoista tutkimustietoa koskien tuottavuutta ja tehtyjä työtunteja. Seuraavassa on graafi tehtyjen viikkotyötuntien sekä tunti- ja kuukausiansioiden suhteesta:

Huomaamme, että kuukausitulot ovat lineaarisessa suhteessa tehtyihin viikkotyötunteihin siten, että tuntipalkka pysyy suunnilleen samana. Jos lisäämme tehtyjä viikkotyötunteja 50 % niin kuukausitulot nousevat noin 50 %. Heidän kyselytutkimuksensa mukaan 34 % ei saanut ylitöistä erillistä palkkaa ja heidän aineistossaan 15 % työskenteli yli 50 tunnin viikkoja säännöllisesti. He myös mainitsevat, että akateemisesti koulutetut palkansaajat

Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS

eivät usein itse osanneet kertoa, millainen työsopimus heillä on ylitöiden korvattavuuden suhteen. Lisää tietoa tutkimuksesta: ”Säännöllisesti venyneitä työaikoja tekivät useimmin yksityisen sektorin miehet.” Ja ”Yli kuudenkymmenen tunnin viikkoa tekevissä on enemmän lasten vanhempia kuin muissa ryhmissä.” Tämän tutkimuksen mukaan muissa ammattiryhmissä, paitsi opettajissa, miehet tekevät pidempää työviikkoa kuin naiset. Selityksenä naisopettajien pidempään työpäivään on varmaan se, että miesopettajien määrä on suhteessa painottunut naisia enemmän (tekniseen) käsityöhön ja liikuntaan, joissa ei ole kokeita eikä kotiläksyjä. Samoissa oppiaineissa opettajien työtunneissa on tuskin eroja. Vuodet 2005 - 2007 Vuonna 2006 hyväksytty samapalkkaisuusdirektiivi 2006/54/EY ei määrittele samapalkkaisuutta eikä palkkaeron laskentatapaa kuin työeläkkeiden osalta. Se sanoo kohdassa 37: ”Jotta syitä miesten ja naisten erilaiseen kohteluun työhön ja ammattiin liittyvissä kysymyksissä ymmärrettäisiin paremmin, olisi kehitettävä ja analysoitava vertailukelpoisia sukupuoleen perustuvia tietoja ja tilastoja ja asetettava ne saataville asianmukaisilla tasoilla.” Direktiivi ei määrittele, mitä se tarkoittaa sanalla ”vertailukelpoinen”. Tässä on siis turvauduttava Euroopan Unionin muiden toimielinten määritelmiin ja EU-tuomioistuimen päätöksiin sekä perusasiakirjaan. Johdannon kohdassa 13 direktiivi sanoo: ” Yhteisöjen tuomioistuin määritteli asiassa C262/88 17 päivänä toukokuuta 1990 antamassaan tuomiossa, että kaikenlaiset työeläkkeet muodostavat osan palkasta perustamissopimuksen 141 artiklan mukaisesti.” Euroopan komission oikeusasioiden pääosasto huomauttaa julkaisussa: ”Sukupuolten palkkaeron kaventaminen” näin sivulla 3: ”EU:ssa sukupuolten palkkaeroon viitataan virallisesti ”tasoittamattomana sukupuolten palkkaerona”, koska siinä ei oteta huomioon kaikkia sukupuolten palkkaeroon vaikuttavia tekijöitä, kuten koulutuseroja, kokemusta työmarkkinoilla, työaikaa, työn laatua jne.” Tässä on sattunut suomentajalle kaamea virhe. Alkuperäisteksti kuuluu ” differences in education, labour market experience, hours worked, type of job, etc.” ”Hours worked” on suomeksi ”tehdyt työtunnit” eli "työntekoon käytetty aika tunteina”. Sitä ei voi mitenkään suomentaa sanalla ”työaika”, joka on englanniksi ”working time”. 2008

Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS

EU-parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta (FEMM, jossa on 31 naista, 4 miestä) ideoi ja valmistelee päätöslauselman, jossa se suosittelee EUparlamentille, että tuottavuus huomioidaan tasa-arvoisessa palkkaerolaskelmassa. EU-parlamentti hyväksyy FEMM:n suosituksen päätöslauselmassa 2008/2012(INI) ”Suositukset miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta”. Siinä sanotaan (ote kohdasta G):”G. katsoo, ettei palkkaero perustu pelkästään bruttotuntipalkkojen eroihin, vaan että pitäisi ottaa huomioon myös yksittäiset palkat, ammatillinen osaaminen, työn organisointi, ammatillinen kokemus ja tuottavuus, joita on arvioitava ei vain määrällisesti (fyysiset läsnäolotunnit työpaikalla) vaan myös laadullisesti, sekä lyhyemmästä työajasta, lomista ja hoitovelvollisuuksista johtuvien poissaoloaikojen vaikutukset palkkojen jakautumismekanismeihin…” Kaikki Suomen parlamenttiedustajat äänestivät hyväksymisen puolesta sukupuoleen ja puoluekantaan katsomatta. Lääkärilehti 7.11.2008. Lainaus Ulla Järven artikkelista ”Onko nainen erilainen lääkäri?”: ”Suomessakin mieslääkärit etenevät uralla naisia paremmin ja tekevät pidempää työpäivää, mikä myös näkyy heidän tulotasossaan, Kaisa Kauppinen huomauttaa.” Kaisa Kauppinen on Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori ja Helsingin yliopiston dosentti. 2009 Työelämän tasa-arvopolitiikka, tekijä: Julkunen, Raija, teoksen nimi: Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:53, Raportti hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa varten. Lainaus raportista: ”Tasa-arvohallinto on tuottanut ja hankkinut uutta tietoa palkkaeroa synnyttävistä mekanismeista. Esimerkiksi EU:n työllisyysstrategian kansallisen toimintaohjelman suvannut Reija Lilja (2000) piti tärkeänä palkkakuilun hajottamista komponentteihinsa. Näin voitiin myös paikantaa politiikan kohteita.” Tosin sanoen: Mahdollista palkkaeroa on liki mahdotonta korjata, jos ei tunneta syitä siihen. Siksi ansioiden erojen syyt on kaivettava esiin ja yksilöitävä. Ero miesten ja naisten tuottavuudessa on niin suuri, ettei sitä voi jättää huomiotta. 2011 YK ja ILO julkaisevat verkossa yhteisen webinaarin, jossa ne kysyvät: Mikä selittää tasoittamatonta/korjaamatonta palkkaeroa? Ja vastaavat: Koulutustaso ja koulutusala; Työkokemus ja virkaikä; Tehdyt työtunnit; Organisaation koko ja toimiala… http://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/@ed_emp/@emp_ent/@multi/documents/m eetingdocument/wcms_156288.pdf 2012 Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS

EU-parlamentti hyväksyy FEMMin kehittämän ja esittelemän päätöslauselman 2011/2285(INI) ”Miehille ja naisille samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka”. Siinä suositellaan, että komission ja jäsenvaltioiden tulee laskea: ”Sukupuolten palkkaero, jonka ei pidä kattaa ainoastaan bruttotuntipalkkaa ja jossa on eroteltava tasoittamaton ja nettona laskettava sukupuolten palkkaero.” Onko näillä (INI)-päätöslauselmilla (2008/2012(INI) ja 2011/2285(INI)” oikeudellista vaikutusta? Outi Anttila sanoo 2008 väitöskirjassaan ”Kohti tosiasiallista tasa-arvoa? Sukupuolisyrjinnän kiellot oikeudellisen pluralismin aikana”, että jos direktiivit eivät määrittele asiaa, soft law -päätöslauselmilla on oikeudellinen vaikutus. Lainaus Outi Anttilan väitöskirjasta kappaleesta ”Sukupuolten välinen tasa-arvo ja ns. pehmeä sääntely”: ”EU:n eri toimielimet ovat luoneet paljon oikeudellisesti ei-sitovia ns. soft law asiakirjoja tasa-arvon edistämiseksi. Tällaista pehmeää sääntelyä ovat muun muassa erilaiset suositukset, lausunnot, käytännesäännöstöt ja ohjeet, päätöslauselmat, suuntaviivat, puitestrategiat sekä toimintaohjeet.” Ja: ”SEUT 288.5 artiklan mukaan suositukset ja lausunnot eivät ole oikeudellisesti sitovia. Niillä voi kuitenkin olla oikeudellista vaikutusta esimerkiksi direktiivien tulkinnassa, jolloin ne vaikuttavat EUsäädösten sisällön määräytymiseen. EU-tuomioistuin on todennut, että kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus ottaa huomioon myös EU:n soft law – instrumentit kansallista oikeutta tulkitessaan.” Samapalkkaisuudessa on juuri näin, EU:n samapalkkaisuusdirektiivi 2006/54/EY ei määrittele samapalkkaisuutta, ei palkkaeroa eikä sen laskentatapaa, mutta päätöslauselmat 2008/2012(INI) ja 2011/2285(INI) määrittelevät. Sen sijaan direktiivin johdannossa sanotaan selvästi (§ 13), että kaikenlaiset työeläkkeet ovat osa palkkaa EYtuomioistuimen päätöksen mukaan. 2013 Reija Lilja Palkansaajien tutkimuslaitokselta laskee STM:n verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa elinikäisen tulon, kun kun mies ja nainen saavat samaa palkkaa koko työuransa ajan ja tekevät töitä yhtä kauan, http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/reija-lilja. Heidän työtulonsa ovat ennen molempien eläkkeellesiirtymistä 1.463.600 euroa. Heidän eläkkeensä miehen kuolemaan saakka ovat 310.400 euroa ja naisen eläkekertymä on miehen kuoleman jälkeen 146.000 euroa kuuden vuoden aikana. Eli nainen ansaitsee elinaikanaan samasta peruspalkasta 8,2 % miestä enemmän. Tässä oletamme, että he tekevät yhtä monta työtuntia vuodessa töitä. Vuonna 2015 naisten kuoliniän keskiarvo oli 7,8 vuotta miehiä suurempi ja mediaani 9 vuotta miehiä korkeampi, joten vuoden 2015 keskikuolleisuuden tiedoilla naisen todellinen eläkehyöty on yli 10 % miehiä parempi. Samaan tulokseen päädytään eläkeyhtiöiden raporttien perusteella. Vuonna 2012 naisilta ja heidän työnantajiltaan kerättiin noin 7,9 miljardia euroa työeläkemaksuja ja miehiltä noin 11,1 miljardia. Samana vuonna naisille maksettiin työeläkkeitä noin 9 miljardia ja Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS

miehille noin 10 miljardia. Miehiltä siirrettiin naisille naisten eläkerahoitusvajeen kattamiseksi vuodessa 1,1 miljardia, noin 10 % miesten eläkemaksuista. 2015 Suomen tasa-arvovaltuutettu ilmoittaa www.tasa-arvo.fi -verkkosivullaan: ” Silloin, kun palkkaus koostuu erilaisista palkanosista, kaikkien palkanosien tulee olla erikseen syrjimättömiä. Palkkavertailua ei siis tehdä kokonaispalkan perusteella. Palkkauksen syrjimättömyyttä arvioidaan erikseen myös rahapalkan eri osien - peruspalkan ja kaikkien erilaisten lisien - osalta.” Samoilla sivuilla tasa-arvovaltuutettu sanoo: ” Suomen virkamiesten eläkejärjestelmän mukaiset eläke-etuudet ovat EU:n tuomioistuimen mukaan luettava palkaksi.” Myös yksityisen eläkejärjestelmän työeläkkeet luetaan palkaksi, se on sanottu jo samapalkkaisuusdirektiivissä 2006. 2015 Ekonomiliitto julkaisee ekonomeja koskevan palkkaerotutkimuksen. Siinä sanotaan mm. näin: ”Yksityisellä sektorilla tehdään myös pidempää työviikkoa kuin kunnissa tai valtion virastoissa, mikä osaltaan selittää yksityisen sektorin korkeampaa palkkatasoa.” Eli palkkaero pienenisi, jos kvantitatiivinen tuottavuus huomioitaisiin laskelmassa. 2015 Pauli Sumanen julkaisee Horizon Reseach Publishingin julkaisussa ”Sociology and Anthropology” vol 3 number 10 tutkimuksen ” The quantitative productivity of full time working male and female employees in Finland”. Tutkimus löytyy osoitteesta: http://www.hrpub.org/download/20151130/SA6-19605042.pdf Tutkimuksessa osoitetaan, että normaalissa taloustilanteessa naiset tekevät noin 75 % miesten tehdyistä vuosityötunneista ja kokoaikatyötä tekevät palkansaajanaiset saavat keskimäärin noin 80 % kokoaikatyötä tekevien miesten vuosiansioista. Tutkijaa ja julkaisua kohtaan on osoitettu arvostelua periaatteella “Argumentum ad hominem”, mutta itse artikkelin tutkimustietoa ei kukaan ole kyseenalaistanut. 2016 Tutkijat Matti Keloharju, Samuli Knüpfer ja Joacim Tåg 18.2.2016 julkistamassaan tutkimuksessa (Aalto-yliopisto: Equal Opportunity? Gender Gaps in CEO Appointments and Executive Pay) väittivät, että sukupuolten palkkaero johtuu syrjinnästä, koska he olivat tutkimuksessaan käyttäneet kaikkia mahdollisia taustamuuttujia. 2016 julkaistaan tutkimus: Azmat, G, and R Ferrer (2016), “Gender Gaps in Performance: Evidence from Young Lawyers”, Journal of Political Economy, forthcoming. Tässä Helsingin Sanomissakin laajasti käsitellyssä tutkimuksessa osoitetaan, että professionaalimiesten

Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS

suuremmat ansiot selittyvät sillä, että he tekevät enemmän työtunteja ja ovat myös muulla tavoin tuottavampia työntekijöitä. Tutkimusta käsiteltiin Suomessa eri lehdissä keväällä 2016. Matti Keloharju joutui tunnustamaan Helsingin Sanomissa Azmat-Ferrerin tutkimusta arvioidessaan, että he itse eivät olleet käyttäneet tehtyjä työtunteja (= kvantitatiivinen tuottavuus) taustamuuttujana vaikka he väittivät käyttäneensä kaikkia mahdollisia taustamuuttujia. Milja Saari kirjoittaa tasaarvovaje.fi –sivustolla näin: ” Median uutisoinneissa puhutaan aina vain yleisesti hoitajien palkoista. Niihin lasketaan usein lisät mukaan, mikä on väärin. Lisät ovat korvausta siitä, että tehdään töitä epäinhimillisinä kellonaikoina ja silloin kun muut istuvat joulupöydässä.” Saaren väitöskirjassa viitataan pelkästään sellaisiin tilastoihin ja tutkimuksiin, joissa nämä ILO 100 – sopimuksessa mainitut lisät ovat mukana? Eli Milja Saari todistaa väitöskirjassaan valitsemaansa samapalkkaisuusmääritelmää vastaan. Väitöskirjassa samapalkkaisuuden mittarina käytettiin ”tasoittamatonta eroa ansioissa” eli ”unadjusted gender monthly pay gap”, jonka EU, YK ja ILO tuomitsevat epätasa-arvoiseksi. 2016 Helsingin yliopiston matematiikan dosentti Jouni Luukkainen ja luonnontieteen kandidaatti Pauli Sumanen julkaisevat yhdessä tutkimuksensa ” Methods of measuring the gender wage gap in the European Union”. Siinä he osoittavat mm. miten tasa-arvoinen palkkaero tulee laskea ja sen, että Tilastokeskus ja monet suomalaiset tutkijat laskevat miesten ja naisten keskituntipalkan väärin. He myös osoittavat, että tilastotieteessä eri tilastoista saadut miesten ja naisten palkat ja vuosityötunnit ovat hyväksyttävää aineistoa keskituntipalkkaa laskettaessa. Tutkimuksen osoite on: http://www.ejbss.com/Data/Sites/1/vol4no12march2016/ejbss-1706-16methodstomeasurethegenderwagegap.pdf Tutkijoita ja julkaisua kohtaan on osoitettu arvostelua periaatteella “Argumentum ad hominem”, mutta itse artikkelin tutkimustietoa ei kukaan ole kyseenalaistanut. 2017 Kirjassa ”Työelämän myytit ja todellisuus”, toimittanut Pasi Pyöriä, (2017 Gaudeamus), luvussa 8: ”Yrittäjien työaika ja tulot”, työelämän tutkijat Satu Ojala, Pasi Pyöriä, Hanna-Mari Ikonen

ja Tuija Koivunen ovat laskeneet Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksesta, että palkansaajanaiset tekivät normaalin talouden vuonna 1999 79,6 % miesten vuosityötunneista. Kun he laskevat palkansaajien keskituntipalkkaa, he ottavat työtulot Tilastokeskuksen Veronalaiset tulot –tilastosta ja saavat lopputuloksen, että naisten keskituntipalkka oli vuonna 1999 noin 99 % miesten keskituntipalkasta.

Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS

Lääkäriliitto kertoo 2017, että mies- ja naislääkärien palkkaero on pienentynyt. Yksi syy on, että hyväpalkkaisia mieslääkäreitä, jotka ovat tehneet pitkää työpäivää, jää koko ajan eläkkeelle enemmän kuin naislääkäreitä ja heidän tilalleen tulevat lääkärit eivät enää tee yhtä paljon työtunteja. Tähän ilmiöön liittyy myös se, että ulkomailla syntyneiden lääkärien osuus nousee koko ajan. Se on nyt jo noin 10 % lääkärikunnasta. Jos koulutusmääriä ei suurenneta ja alalle tulevat mies- ja naislääkärit tekevät lyhyempiä työpäiviä kuin eläkkeelle siirtyvät lääkärit, lääkärivajaus täytyy korvata ulkomailla syntyneillä lääkäreillä. 18.8.2017 väitteli Juho Jokinen tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa. Hänen väitöstutkimuksensa nimi oli: ” Essays on wages, promotions and performance evaluations”. Seuraavassa ote väitöstiedotteesta ” Hyvästä työsuoriutumisesta palkitaan": "Yliopistotutkijoita koskevan tutkimuksen mukaan esimiehet tunnistavat ja palkitsevat työntekijöitä näiden työsuoriutumisen perusteella. Enemmän tieteellisiä artikkeleita julkaisevat ja muutoinkin tuotteliaammat tutkijat saavat parempia suoriutumisarviointeja, ylenevät muita todennäköisemmin ja ansaitsevat muita enemmän. Toisaalta pidempään saman työnantajan palveluksessa palvelleiden työntekijöiden työsuoriutuminen arvioitiin paremmaksi kuin heidän yhtä tuotteliaiden mutta vähemmän työkokemusta kerryttäneiden kollegoidensa työsuoriutuminen, Jokinen kertoo. Tutkimustulokset osoittavat myös, että taustaltaan samankaltaiset ja yhtä tuotteliaat mies- ja naistutkijat saavat yhtäläisiä suoriutumisarviointeja ja palkankorotuksia sekä ylenevät yhtä todennäköisesti vaativampiin työtehtäviin. Sukupuoliero keskipalkoissa selittyy paitsi eroilla taustatekijöissä, niin merkittävissä määrin myös eroilla tieteellisessä julkaisuaktiivisuudessa. Naistutkijat tuottavat vähemmän vertaisarvioituja tiedeartikkeleita kuin vastaavissa akateemisissa työtehtävissä työskentelevät ja taustaltaan samankaltaiset miehet.” Tuottavuus on siis keskeinen tekijä myös mies- ja naistutkijoiden palkkaeroissa. Valitettavasti Tilastokeskuksen käyttämä ammattiluokitus ei tunne Palkkarakennetilastossa luokkaa tutkijat. 235 Muut opetusalan erityisasiantuntijat – luokassa (johon tutkijat kuulunevat) on miesten keskiansio kuussa 3581 euroa ja naisten 3482 euroa, eroa 99 euroa eli alle 3 %. 5.9.2017 ja 10.9.2017 HS julkaisee Juha-Pekka Raesteen artikkelin ” Kuulutko voittajiin vai häviäjiin? HS:n laskuri kertoo, oletko maksanut eläkemaksuja enemmän vai vähemmän kuin saat eläkettä. Suurimpia voittajia ovat iäkkäät naiset. Jutussa olevan graafin mukaan kunkin ikäluokan naiset saavat noin 10 % eläkehyödyn miehiin verrattuna.

Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS

Naiset ja tuottavuus Kvantitatiivista tuottavuutta mitataan tehtyinä työtunteina. Edellä mainitussa, 1993 ilmestyneessä Iiris Niemen tutkimuksessa oli havaittu, että naisten tehdyt työtunnit olivat noin 80 % miesten työtunneista. Sama käy ilmi Tilastokeskuksen kirjasta ”Ajankäytön muutokset 1990-luvulla”, sivu 21. Myös edellä mainitun tutkimusryhmän, Satu Ojala, Pasi Pyöriä, Hanna-Mari Ikonen ja Tuija Koivunen, laskema tulos vuodelta 1999 on noin 80 %. Kvalitatiivista tuottavuutta eli työtehoa tunnissa on vaikeampaa mitata. Kuitenkin erilaiset kvalitatiivista tuottavuutta mittaavat tilastot kertovat, että miesten kvalitatiivinen tuottavuus on korkeampi kuin naisten. Esimerkkejä: EK:n palkkatilastoissa naisten urakkalisät ovat alle 90 % miesten urakkalisistä. Useiden ammattiliittojen mukaan tuotantopalkkiot ovat miehillä suuremmat kuin naisilla myös prosentuaalisesti mitattuna. Provisiotyössä miesten myyntiprovisiot ovat naisia suuremmat mm. agrologeilla (Agrologi 4/2007). Mieslääkärit tutkivat samassa aikayksikössä useampia potilaita kuin naislääkärit ja saavat siten suuremmat toimenpidepalkkiot (Lääkärilehti 7.11.2008). Lainaus Ulla Järven artikkelista ”Onko nainen erilainen lääkäri?”: ”Tutkimusten mukaan naislääkäreiden työaika on noin viidenneksen lyhyempi kuin mieslääkärien, ja naiset käyttävät myös hieman enemmän aikaa yhteen potilaaseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että (nais)lääkäreitä tarvitaan enemmän tekemään samat työt.” Kirjassa ”Työelämän sukupuolistavat käytännöt” (Vastapaino 1996) Tilastokeskuksen tutkija Anna-Maija Lehto kertoo luvussa ”Tuottavuus- ja joustavuuspuheiden sukupuoli” (sivut 71 – 87) kuinka negatiivisesti naiset suhtautuvat tuottavuuteen ja tehokkuuteen työelämässä. Hän sanoo artikkelissaan, että tuottavuusajattelun kannalta eräs ongelmallinen piirre naisille on, että tuottavuudessa kilpailu ja sitoutuminen korostuvat, mikä ei sovi naisille. YLE:n ohjelmassa RELE "Miehen euro on 87 senttiä, balladi ansiotasoindeksistä” Tilastokeskuksen tutkija Anna-Maija Lehto sanoo: ” "Kun me saadaan palkkaa, me saadaan palkkaa tän säännöllisen työajan perusteella, niin mitä järkeä on ottaa sitten niitä todellisia työtunteja huomioon?" Lehto ei ymmärrä, ettei kaikkien palkka tule säännölliseltä työajalta. Suomessa on satoja tuhansia palkansaajia, joilla on kokonaistyöaika tai ei ole lainkaan säännöllistä työaikaa, kuten opettajat. Myöskään hän ei tunnu tietävän, ettei kaikilla ole samanpituinen säännöllinen viikkotyöaika? Kuntasektorin toimiostoissa se on 36,25 tuntia viikossa, eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa jopa vain 30 tuntia viikossa ja joillakin se on 40 tuntia viikossa, nämä ovat pääsääntöisesti miehiä. Vaatiiko hän kaikille samaa kuukausipalkkaa viikkotyöajasta riippumatta? Pitäisikö siten osa-aikaistenkin saada samat kuukausiansiot kuin kokoaikaisten? On olemassa useita tutkimuksia, joissa todistetaan, etteivät naiset halua kilpailla, esimerkkeinä Muriel N, Vesterlund L: ”Gender and Competition”, Aura Paloheimon Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS

väitöskirja “Women and Higher-Engineering Education – Supporting Strategies” ja Lauri Sääksvuori (THL): ”Miksi naiset eivät halua kilpailla”. Suomessa naistutkijat vastustavat tuottavuuden huomioimista samapalkkaisuutta laskettaessa. Edellä olevan perusteella on ymmärrettävää, miksi. Professori Kevät Nousiainen piti esityksen, missä hän arvosteli Suomen palkkaerolaskelmaa 4.12.2014 Samapalkkaisuusseminaarissa. Hän mainitsi EU:n perussopimuksen, EU-direktiivin maininnan eläkkeen olevan osa palkkaa ja EUtuomioistuimen päätöksen, jossa epämukavista työolosuhteista saatavat lisät eivät kuulu tasa-arvoiseen palkkavertailuun. Mutta sanallakaan hän ei puuttunut miesten ja naisten erilaisen tuottavuuden vaikutuksesta palkanmuodostuksessa vaikka EU, YK ja ILO olivat raportoineet asiasta jo useita vuosia aikaisemmin. Tohtori Paula Koskinen Sandberg kirjoitti Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla 26.7.2017 (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005302902.html) näin: ” Keskimääräinen noin 20 prosentin palkkaero on eräänlainen indikaattori, jota seurata – tunnusluku, joka kätkee taakseen moniulotteisen todellisuuden sukupuolittuneista työmarkkinoista. Keskimääräisessä palkkaerossa ei ole vakioitu taustamuuttujia, kuten koulutusta, työkokemusta tai toimialaa.” Kun Koskinen Sandberg kertoo tehneensä väitöskirjansa palkkaeroista, hän on varmasti tietoinen EU:n, YK:n ja ILO:n päätöksistä, joissa kerrotaan, etteivät myöskään kvantitatiivinen eikä kvalitatiivinen tuottavuus ole taustamuuttujana hänen mainitsemassaan indikaattorissa. Hän siis ”poimii rusinat pullasta” ja jättää mainitsematta, ettei keskimääräisessä 20 % palkkaerossa ole huomioitu miesten ja naisten kvantitatiivista eikä kvalitatiivista tuottavuuseroa, joka on yli 20 % miesten hyväksi. Pääasiassa naistutkijoiden ylläpitämän ”tasa-arvovaje” –sivuston twitter tasaarvovaltuutetun twitter-tilille 16.8.2017 kuuluu: ” Sukupuolten väliseen palkkaeroon vaikuttavat mm. koulutus, työkokemus, ammatti ja toimiala. Naistutkijat poimivat rusinat pullasta, koska he ”haluavat” unohtaa tehtyjen työtuntien (kvantitatiivinen tuottavuus) ja kvalitatiivisen tuottavuuden vaikutuksen palkan muodostuksessa. Mistä he ovat löytäneet luettelonsa, kun siitä puuttuu tuottavuus, jonka vaikutus sukupuolten välistä palkkaeroa kaventavasti on noin 20 %? Usein naistutkijat vetoavat siihen, että naiset tekevät enemmän kotitöitä, joita ei oteta huomioon. Tässäkin he poimivat rusinat pullasta ajankäyttötutkimuksen aineistosta. Miehet panostavat valtavasti enemmän koko perhettä hyödyntävään ansiotyöhön, joka siten vaikeuttaa osallistumista kotitöihin. Kun mies tulee myöhään kotiin illalla ansiotyöstä, kotityöt on jo pääosin tehty. STM:n sivuilla on tutkimus, jonka mukaan parisuhteessa elävät miehet tekevät keskimäärin yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä noin tunnin ja 12 minuuttia enemmän päivässä kuin hänen kumppaninsa.

Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS

(https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/112487/Selv200673.pdf?sequence=1, sivu 24) Miten suomalaisten naistutkijoiden palkkaeroväitöskirjoissa on huomioitu se, että miesten ja naisten väillä on yli 20 % eroa kvantitatiivisessa ja kvalitatiivisessa tuottavuudessa? Näissä väitöskirjoissahan naisen (ansio)euro on 80 senttiä. Ei mitenkään. Ei minkään näköistä mainintaa kvantitatiivisen tuottavuuden vaikutuksesta ansionmuodostuksessa. Kolme viimeisintä naisten kirjoittamaa väitöskirjaa sukupuolten palkkaeroista ovat 1. Terhi Maczulskij’n väitöskirja (Jyväskylän yliopisto): ”Economics of wage differentials and public sector labour markets”. 2. Milja Saaren väitöskirja (Helsingin yliopisto): ”Samapalkkaisuus - neuvoteltu oikeus: Naisten ja miesten palkkaeriarvoisuus poliittisena ja oikeudellisena kysymyksenä korporatistisessa Suomessa” https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/165108/samapalk.pdf?sequence=1 3. Paula Koskinen Sandbergin väitöskirja (Hanken): ”The politics of Gender Pay Equity”. https://helda.helsinki.fi/dhanken/handle/10138/167165 Odotamme jännityksellä, poikkeaako Aalto yliopistossa tekeillä oleva väitöskirja tästä yksiulotteisesta kaavasta. M.Sc. Francesca Valentini, Helsinki, sai vuonna 2017 Irma Äärin rahastosta 27 500 euroa yksityisen sektorin palkkaeroja Suomessa käsittelevään väitöskirjatyöhön. Naiset eivät halua ottaa tuottavuutta huomioon sukupuolten välisessä palkkavertailussa, se on selvääkin selvempää. Ja he vastustavat sitä kaikella sillä voimalla, joka heillä on ”monopolina” tasa-arvoelimissä. STM:n tasa-arvoyksikkö, Samapalkkaisuusohjelma sekä YLE jopa väittävät, että sloganissa ”naisen euro on 80 senttiä” miesten ja naisten ero tehdyissä työtunneissa on otettu huomioon.. Tässä asiassa ei ole kuitenkaan mitään epäselvää. Ohessa otteita Tilastokeskuksen yliaktuaarin Sampo Pehkosen Powerpoint-esityksestä TANE:n miesjaostossa 24.8.2016: "Sukupuolten palkkaerojen tilastointi ja tulkinta: Palkkaeroluvut perustuvat monesti Tilastokeskuksen (TK) tietoihin. TK ei suoranaisesti tuota palkkaerotilastoja. Kaikkien suomalaisten kokoaikaisten miesten keskiansiot ovat 3 625 / kk ja kaikkien suomalaisten kokoaikaisten naisten keskiansiot 3 003 / kk . Palkkaero = (1 – (3003 / 3625)) = 17 prosenttia .

Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS

STM: ”Keskimäärin säännöllisen työajan perusteella maksettava naisen palkka on noin 17 % miehen palkkaa pienempi.” Eurostat laskee oman indikaattorinsa ”Unadjusted gender pay gap” samalla periaatteella, mutta tuntiansioista. Eurostat laskee (tai tosiasiallisemmin ohjeistaa laskemaan)

palkkaerot palkattujen tuntien pohjalta, ei tehtyjen. "

(Toim. huom: Eurostatin tilaston mukaan sukupuolten välinen tuntipalkoista laskettu palkkaero oli 2015 Suomessa samat noin 17 %!!!!!)

Yhteenveto Edellä esitetystä käy kiistatta ilmi, että kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen tuottavuus ovat ollut koko historian ajan ollut keskeisiä tekijöitä ansioiden suuruutta määriteltäessä. Tämä huomioimalla naisen euro on Suomessa paljon yli 100 senttiä seuraavan laskelman mukaan: Suomessa Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen mukaan normaalin talouden vuonna 1999 palkansaajanaisten kvantitatiivinen työpanos oli noin 79 - 80 % miesten työpanoksesta. Muut saatavissa olevat luotettavaan aineistoon perustuvat tutkimukset päätyvät samoihin lukemiin, kuten edellä olemme todenneet. Verohallinnon keräämien verotietojen mukaan naisten palkkatulot olivat noin 76 - 80 % miesten palkkatuloista. Palkkatuloista verotettavia miehiä ja naisia on kumpiakin vuosittain yhtä paljon, noin 1,4 miljoonaa. Verotettavat palkkatulot sisältävät ylityökorvaukset. Kun tämä huomioidaan, miesten ja naisten palkka tehtyä vuosityötuntia kohden on suunnilleen sama. Pelkkä kvantitatiivisen tuottavuuden huomioiminen supistaa Suomen käyttämän ”korjaamattoman eron kuukausiansioissa” nollaan. Huomattakoon, että verotettavissa ansioissa ovat mukana kaikki lisät, tuotantopalkkiot, tulot sivuansioista, tulos- ja voittopalkkiot, tantiemit, lomarahat sekä muut kertaluonteiset palkkana verotettavat ansiot, mutta tulevaisuuden työeläke-etuutta ei huomioida. Huomattakoon myös, että miesten tekemistä työtunneista puuttuvat asevelvollisten tekemät maanpuolustustunnit, jotka ovat noin 4-8 % miesten elinikäisistä työtunneista riippuen asevelvollisuus- ja kertausharjoitusjan pituudesta. Laskelmasta puuttuu myös se EU:n palkkatasa-arvodirektiivin maininta, että työeläkeetuus on erottamaton palkan osa. Reija Lilja on osoittanut, että kuuden vuoden ero merkitsee noin 8 % etuutta naisille. Mutta esimerkiksi vuonna 2015 kuolleiden miesten kuolinikä oli Tilastokeskuksen tilastojen mukaan 7,8 vuotta naisia alhaisempi. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että leipää ostetaan vain sillä rahalla, joka maksetaan palkkatilille. Miesten palkkaveroaste on ollut viime vuosina noin 4-5 % -yksikköä korkeampi kuin naisten.

Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS

Viimeisten vuosikymmenten ajan on ollut useita hankkeita palkkausjärjestelmien kehittämiseksi. Sekä työnantajapuoli että työntekijäliitot ovat olleet yhtä mieltä, että palkkauksen pitää perustua aikaisempaa enemmän tuottavuuteen. Siksi on tärkeää, että tuottavuus otetaan huomioon taustamuuttujana samapalkkaisuuslaskelmissa, aivan kuten EU-parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta FEMM on ideoinut ja esittänyt EU-parlamentille. Tämä suositus hyväksyttiin EU-parlamentissa vuosina 2008 ja 2012 (päätöslauselmat 2008/2012(INI) ja 2011/2285(INI)). EU-maista ainakin Tanska on huomioinut nämä suositukset ja siellä lasketaan palkkaero myös vuosityötunnit huomioivalla indikaattorilla. Edellytämme Suomen siirtyvän tasa-arvoisen palkkaeroindikaattorin käyttöön siten kuin EU, YK ja ILO ovat asiasta päättäneet ja luopuvan Suomen käyttämästä ”unadjusted gender monthly pay gap” – periaatteella laskettavasta indikaattorista ainoana totuutena. Suomen indikaattori on ansiotasoindeksitilastosta laskettu ”sukupuolten palkkaero bruttokuukausiansioista, joista on vähennetty tuntiperustaisesti korvatut ylityölisät”. Edellä osoitimme, että tämän indikaattorin EU, YK ja ILO ovat tuominneet epätasaarvoiseksi. Yhdistystämme on syytetty miesnäkökulmasta ja naisvihamieliseksi. Sitä ihmettelemme. Älkää ampuko viestintuojaa, sillä mehän itse asiassa levitämme sitä ilosanomaa, ettei Suomessa ole palkkaeriarvoisuutta ainakaan naisia kohtaan, kun laskemme samapalkkaisuutta niin kuin EU, YK ja ILO suosittelevat ja määrittelevät. Se, että tasaarvovaltuutettu, STM:n tasa-arvoyksikkö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta ja virallisesti hyväksytyt tasa-arvotutkijat väittävät, että ansiotasosta johdettu ”palkkaero” on naisten tasa-arvo-ongelma, on epäloogista uuslukutaidottomuutta koskien Tilastokeskuksen aineistosta tehtyjä palkkatilastoja. Kun tilastoja luetaan EU:n, YK:n ja ILO:n määritelmien mukaan, tasa-arvo-ongelma onkin miehillä, jotka saavat elinaikanaan jokaisesta tekemästään työtunnista noin 10 - 20 % vähemmän tasa-arvoiseksi määriteltyä palkkaa kuin naiset, riippuen siitä, mikä lasketaan tasa-arvon piiriin kuuluvaksi, mikä ei. Onko esimerkiksi se epätasa-arvoa, että vain miehiä koskee asevelvollisuus, vaikka Perustuslain 6 § antaa ymmärtää ihan toista? Eihän tietojemme mukaan kukaan Suomessa ole koskaan esittänyt perustuslain vaatimaa ”hyväksyttävää perustetta”, jolla asevelvollisuus on säädetty vain miehiä koskevaksi. Ilmainen pakkotyövoima ei voi olla peruste.

Sukupuolten välinen palkkaero ei ole naisia syrjivä vaan se on miehiä syrjivä ja miesten suuremmat vuosityötunnit on tasa-arvo-ongelma. On syytä tutkia, mikä osuus niillä on miesten alhaisempaan elinikään. Ei testosteroni liene keskikuoliniän alhaisuuteen ainoa syy. THL:n mukaan työntekijämiesten elinikä on 6 vuotta toimihenkilömiehiä alhaisempi, naisilla vastaava ero on 4 vuotta. Jos duunarimiehet kuolevat noin 68vuotiaina niin toimihenkilömiehet elävät noin 74-vuotiaiksi. Duunarinaiset kuolevat silloin vastaavasti noin 75-vuotiaina ja toimihenkilönaiset noin 79-vuotiaina.

Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry - STAATUS