Pointti 3/2020 by Pointti

Testeissä glögit ja pizzat / Jouluruno / Esittelyssä Joulupukki

pointti. 3/2020 Porin ylioppilaslehti

Sisällys Pääkirjoitus.................................................... . . . .3 Toimituksen suosikit.................................................4 Kuka auttaisi löytökissaa?...........................................5 Ainejärjestöcorner.........................................................6 Glögimaistelu........................................................8 Jouluruno............................................................10 Esittelyssä Joulupukki...............................................11 Avaruuden lapsia.....................................................12 Tärpit...............................................................16 Joulureseptit........................................................18 Jouluelokuva-arvostelu...............................................20 Wanha ja wihainen....................................................21 Pizzatesti...........................................................22

Toimitus: Pointer ry / Pointti / PL28101 pointti.lehti@gmail.com / www.porinylioppilaslehti.com Päätoimittaja: Jenni Vuorela / Taitto: Aapo Nissi Tekijät: Sanna Aaltonen, Rico Rokka, Lotta Bjerstedt, Miko Vahekoski, Aasa Timonen, Sara Heino, Henna Mäntylä, Tytti Wallenius, Aleksi Olander Kannen kuva: Jenni Vuorela ISSN 1799-6627 / Painopaikka: Plusprint / Julkaisija: Pointer ry

Teksti: Jenni Vuorela

Pääkirjoitus

Jotain vanhaa, jotain uutta

illainen on teidän joulunne? Monille jouluun liittyvät olennaisesti vuodesta toiseen jatkuvat perinteet: valmistetaan samoja ruokia, kokoonnutaan yhteen samalla porukalla ja tehdään samoja aktiviteetteja. Oman perheeni perinteisiin kuuluu esimerkiksi se, että isä hakee metsästä kuusen, joka on yleensä vähintäänkin toispuolinen, ja sitten se asetellaan niin, että kauniimpi puoli on katseltavana. Monet joulukoristeet on jo useaan kertaan kursittu kasaan teipillä ja niiteillä, mutta ne laitetaan edelleen esille samoihin paikkoihin kuin aina ennenkin. Esimerkiksi liitoksistaan repeilevä kultainen tähti ripustetaan tietyn ikkunan eteen katossa olevaan nastaan. Sen verran on kuitenkin muuttunut, etten enää kiipeä tuolille sitä varten, vaan pyydän kaksimetrisen pikkuveljeni hoitamaan homman. Aikuisiällä meille on muodostunut aivan erityisen hauska perinne, nimittäin se, että aaton ensimmäisen joulupuurolautasellisen kanssa juodaan skumppaa ja skoolataan samalla, kun katsotaan joulurauhan julistus. Riisipuuro ja skumppa ovat yllättävän toimiva yhdistelmä – saa ottaa käyttöön! Joulun perinteisiin tuntuvat meillä liittyvän myös etenkin kaikenlaiset kommellukset, ja jouluaatosta onkin yleensä rauha kaukana. Muistan eräänkin aaton, kun isäni esitteli liekinheittimen toimintaa keittiössä äidille – sillä oli tarkoitus saada takkapuut syttymään helposti. Kerran taas lähdin toimittamaan joulutervehdystä naapuriin, kun koko aamupäivän oli pyryttänyt lunta. Aura-autoja ei maaseudulla tietenkään siihen hätään kiertänyt. Iso pakettiauto selvisi kuitenkin puolentoista kilometrin matkan naapuriin saakka ja joulutervehdys pääsi perille. Sen sijaan auto ei meinannut päästä pihasta enää liikkeelle, vaan suti tyhjää paikallaan. Minä en sitä saanut irti, ja naapurin isännälläkin meni aikansa, ennen kuin auto saatiin takaisin tielle. Kotiin päästyäni totesin, että uudestaan en enää lähde liikenteeseen. Milloin on joulukuusi kaatunut sohvan päälle, vasta silitetylle pöytäliinalle kaatunut punaviiniä tai perinnöksi saatu tarjoiluastia haljennut. Aattoa ennen koko talo haisee aina yhden illan ajan etikalle, kun isä valmistaa perinteistä lasimestarin

silliä. Sienisalaatista tulee joka joulu eri makuista, mutta itse pantu sahti on kyllä vuodesta toiseen yhtä laadukasta. Tänä jouluna monilla ovat kuitenkin perinteet toisin, eikä joulua välttämättä päästä viettämään samoin kuin aikaisempina vuosina. Kukaan ei halua viedä tietämättään kotiin tuliaisiksi koronaa, eikä karanteenin pitäminen ennen joulua ole läheskään kaikille mahdollista. Moni viettää joulun pienemmässä porukassa kuin tavallisesti, jotkut jopa yksin. Etäyhteydet ja yhdessä oleminen ruudun välityksellä ovat käytössä myös jouluna. Tilanne tuntuu monelle pahalta, ahdistavalta ja surulliselta. Näihin tunteisiin ei kuitenkaan kannata jäädä vellomaan, joulunakaan. Niille läheisille, joita ei voi tänä jouluna nähdä, kannattaa soittaa ja vaihtaa kuulumiset ja jouluterveiset. Siitä tulee molemmille osapuolille hyvä mieli. Jos viettää joulun yksin, kannattaa silti koristella koti jouluiseksi ja valmistaa jouluisia ruokia omaksi iloksi – hyviä reseptejä on muun muassa tässä Pointissa. Samassa tilanteessa olevien tuttujen kanssa voi sopia etätapaamisesta, ja muutenkin kannattaa suunnitella kivaa tekemistä joulun päiviksi. Lue hyvä kirja (tai useampi), kokoa palapeli, pelaa mieluista peliä tai lähde ulos katselemaan jouluvaloja! Monet järjestöt myös toimivat etenkin kaupungeissa joulun aikaan ja auttavat yksinäisiä ja vähäosaisia. Mikset siis lähtisi vapaaehtoiseksi mukaan heidän toimintaansa jakamaan joulumieltä muille sitä kaipaaville! Voit myös osallistua esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan ja olla apuna karvaisille ystäville. Kerromme tässä Pointissa, kuinka voit ryhtyä sijaishoitajaksi kotia kaipaaville kissoille. Tänä vuonna joulu onkin mahdollisuus viettää sitä perinteistä poiketen. Kuka tietää, voit vaikka saada itsellesi ihan uusia perinteitä tulevia jouluja varten. Joulu on usein yllätyksiä täynnä – vähän kuin tämä Pointtikin. Käännä siis sivua ja virittäydy joulun tunnelmaan joulurunon, jouluelokuva-arvosteluiden ja glögimaisteluiden avulla, ja nappaa pizza-arvostelusta talteen parhaat vinkit Tapaninpäivää varten! Pointti toivottaa rentouttavaa ja turvallista joulunaikaa kaikille!

Toimituksen suosikit

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille Pointin teossa mukana olleille! Ketkä kaikki olivat mukana tekemässä Pointtia tällä kertaa, ja mikä on heidän suosikki-joululaulunsa?

Jenni hyppäsi Pointin päätoimittajaksi kesäkuussa. Hänen ehdoton suosikkinsa joulubiiseistä on Johanna Kurkelan Kotiin, mutta myös Diandran esittämä Talvimaa, Muumien taikatalvi -elokuvasta, on aivan ihana.

Sanna sai kunnian haastatellla Pointtiin itseään Joulupukkia! Sannan suosikki jouluisista kappaleista on Sladen esittämä Merry Xmas Everyone

Tytti ja Aleksi tekivät Pointtiin tällä kertaa jutun porilaisten pizzerioiden tarjonnasta. Tytin lempi-joululaulu on Kun maas on hanki. Aleksi halusi sanoa suosikikseen Suvivirren, mutta koska sitä ei kelpuutettu, päätyi hän Hei tonttu-ukot hyppikää -lauluun.

Aasa arvioi taas leffoja rautaisella ammattitaidolla. Hänen mielestään paras joululaulu on Jarkko Matikaisen Joulu on juhlista pahin.

Sara jakoi Pointtiin herkullisen vegaanisen valkosuklaa-mousse-reseptinsä. Hänen suosikki-joululaulunsa on Raskasta joulua - Tulkoon joulu.

Miko antoi Pointin lukijoille taas vinkit parhaista levytärpeistä. Hänen lempi-joulubiisinsä on Run the Jewelsin A Christmas Fucking Miracle.

Hennan takuuvarman bataattilaatikon reseptin löydät sivulta 15. Hennan lempi-joulubiisi on Michael Bublén I’ts beginning to look a lot like Christmas.

Rico kirjoitti lehteen hauskan Yliopistokeskuksen joulurunon. Hänen lemppari-joulubiisinsä on tietenkin Stigin Piparia piparia.

Wanha & Wihainen -kolumnistimme pysyy tälläkin kertaa anonyyminä, mutta hänen lempi-joulubiisinsä on surullinen ja kaunis klassikko, Sylvian joululaulu.

Pointin MVP Aapo huolehti tuttuun tapaan lehden taitosta. Hänen lemppari-joululaulunsa on RUN-DMC:n Christmas in Hollis.

Lehteä oli myös tekemässä Lotta.

Teksti: Sanna Aaltonen

Kuka auttaisi löytökissaa?

Sisarukset Tiksu ja Toope olivat niin eläväisiä, ettei yhteiskuvaa saatu. Uusi, yhteinen koti onneksi saatiin nopeasti.

Nimensä veroinen Sähikäinen sai rankan alun elämälleen. Kissa asui elämänsä ensimmäiset 5kk ulkona. Kotihoidossa Sähikäisen kesyyntyminen kesti kolmisen kuukautta.

Kuka auttaisi löytökissaa?

arpu löytyi kolmisen vuotta sitten kotitaloni pihalta: pienenä, hellyydenkipeänä, nälkäisenä ja yksinäisenä – ja ilman tunnistesirua. Toimitin kissan vielä silloin Porissa toimineeseen kissojen löytöeläinkotiin, ja vahingossa lupasin hakea hänet sieltä, mikäli oikeaa omistajaa ei löydy. Tämän jutun kirjoittamisessa onkin siis auttanut tämä kotini monivarpainen johtaja, Varpu-kissa. Kaikilla kodittomilla kissoilla ei ole yhtä hyvä tuuri kuin Varpulla. Valistustyötä kissojen siruttamisen ja leikkauttamisen tärkeydestä tehdään jatkuvasti, mutta kissan arvo on monille edelleen surullisen kertakäyttöinen. Eläinsuojelutahot saavat jatkuvasti ilmoituksia kodittomista kissoista, ja etenkin tämän syksyn aikana Satakunnan kissapopulaatio-ongelma tuntuu räjähtäneen käsiin. Populaatioiden koot Satakunnassa ovat tähän mennessä olleet viitisentoista kissaa, mutta ne voivat kasvaa jopa sadan kissan kokoisiksi. Siksi niihin onkin tärkeä puuttua mahdollisimman pian. ”Yritämme pelastaa niin monta kissa kuin vain voimme,” kertoo Elina Peltonen Satakunnan Eläinsuojeluyhdistys ry:stä. ”Loukutuksia on käynnissä jatkuvasti ympäri maakuntaa, mutta pelastetuille kissoille tarvitaan myös lisää kotihoitopaikkoja, ennen kuin ne löytävät lopullisen kotinsa.” Porissa vuosia toiminut kissojen löytökoti on lopetettu, ja lähin löytöeläintalo sijaitsee Eurajoella. Pohjois-Satakuntaan, Kankaanpäähän, on perustettu uusi paikallinen eläinsuojeluyhdistys, mutta maakunnan eläinsuojelutoimijoiden resurssit vastaanottaa ja huolehtia kaikista apua tarvitsevista kissoista ovat silti hyvin rajalliset. Kissoja olisi tulossa jatkuvasti enemmän, kuin niille on tiloja. Vapaaehtoisten kotihoitajien työ onkin eläinsuojelutoiminnassa äärimmäisen tärkeää, ja kotihoitajia kaivataan kipeästi lisää. Erityisesti talven tulo vaikeuttaa tilannetta, sillä pelastettavia kissoja pyritään saamaan turvaan

pakkasten alta. Kotihoitajien lisäksi apua kaivataan tällä hetkellä paljon myös loukutusten järjestämisessä ja loukkujen tarkistamisessa. Loukutuksessa pyritään saamaan kissa ’loukkuun’, ja toimittamaan eläinsuojelun tai kotihoitajan hoivaan odottamaan pysyvää kotia. Kotihoitajaksi eli ”sijaiskodiksi” pelastetuille kissoille voivat ryhtyä monenlaiset ihmiset. Kissat ovat sijaiskodissa vaihetelevia aikoja, ja kaikille pyritään löytämään loppuelämän koti mahdollisimman pian. Kotihoidossa kissa on kuukaudesta puoleen vuoteen riippuen siitä, miten kesy se on, miten paljon aikaa se vaatii ja miten nopeasti ikikoti löytyy. Satakunnan Eläinsuojeluyhdistys auttaa kotihoitajia mahdollisuuksien mukaan. Yhdistys kattaa hoitokissan ruuat, hiekat ja eläinlääkärikulut. Opiskelijalle (vuokrasopimuksen ehdot huomioiden) kotihoitajaksi ryhtyminen on myös erittäin mahdollista ja palkitsevaa. Vaihteleva elämäntilanne ei usein salli kymmenien vuosien sitoutumista, mutta kotihoito on oiva tapa auttaa hädässä olevia eläimiä. ”Kotihoitajan tärkein ominaisuus on eläinrakkaus,” sanoo Peltonen. ”Haastattelemme kotihoitajaksi haluavat ja tuemme heitä koko ajan, joten ei tarvitse olla kouluttautunut eläintenhoitaja. Välittäminen, huolehtiminen ja kärsivällisyys riittää.” Mikäli voit auttaa joko kotihoitamisessa tai loukutuksissa tai vaikka molemmissa, ota pikimmiten yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen kissojenpelastustiimi@satesy.fi. Satakunnan Eläinsuojeluyhdistyksen toiminnasta löydät lisätietoja osoitteessa www.sey.fi/satakunta. Juttu on tehty yhteistyössä Satakunnan Eläinsuojeluyhdistyksen kanssa.

Ainejärjestöcorner

Teksti: Potka Ry

Mitä kuuluu, PoTka ry ?

orin teekkareiden tarina eroaa muista järjestöistä monella tavalla. PoTkan toiminta on lähtenyt liikkeelle, kun ensimmäiset opiskelijat astuivat yliopiston tiloihin Porissa. Liikkeelle lähdettiin tosin eri nimellä ja eri opiskelualoilla, kuin mitä tällä hetkellä opiskellaan. Myöhemmin nimi vaihtui ja PoTkan edeltäjästä tuli Pointer. Uusien koulujen ja linjojen myötä perustettiin uusi yhdistys, joka uudestaan PoTkaksi ristittiin. Aluksi kaikki oli suurta ja mahtavaa. Opiskelijoita oli paljon niin kandi- kuin maisterivaiheessakin. Rakennettiin sauna, poltettiin sauna, rakennettiin uusi sauna. Saunaa vedettiin vielä pitkin suomea (kts. YouTube). PoTkan historian käännekohta tapahtui, kun teekkareiden kandivaiheen opetus loppui. Pelkkään maisterivaiheen opetukseen siirryttäessä, PoTkan liekki alkoi hiiltymään. Ainejärjestöt toimivat perinteisesti uusia opiskelijoita ja vanhempia alan opiskelijoita yhdistävänä voimana ja tekijänä. Ainejärjestö vetää uusia opiskelijoita järjestämiinsä tapahtumiin, jotta saa kaikki opiskelijat tuntemaan olonsa kotoisaksi uudessa paikassa ja uusien ihmisten ympäröimänä. PoTkan opiskelijoista suurin osa opiskelee maisterivaiheen tutkintoaan etätoteutuksien varassa ja koulutukseen hakeudutaan tutkinnon takia, eikä verkostojen tai ystäväpiirin laajentamista koulussa koeta yhtä tärkeänä. Kaikille järjestöille ja toimijoille, sekä ihan yksilöillekin, vuosi on ollut hyvin erilainen normaaliin verrattuna. Tapahtumia on jouduttu perumaan tai siirtämään verkkoon ja lähikontaktit karsimaan minimiin. PoTkalle ja sen opiskelijoille tämä on ollut silti lähes samanlainen vuosi kuin moni muukin. Isoimmat tapahtumamme, vapun päivän perinteinen silliaamiainen sekä teekkarikaste, jouduttiin kuitenkin perumaan eikä muitakaan tapahtumia etäilyn takia järjestetty. Koulunkäyntiin vuosi ei ole vaikuttanut juuri lainkaan. Sosiaalinen puoli ja opettajien ja oppilaiden

väliset kontaktit tosin muuttuivat etäilyn johdosta ja siirtyivät lähi- ja verkko-opetuksen hybridimallista ainoastaan verkossa toteutettaviksi. Opetus on tapahtunut suurelta osin etänä jo ennen nykyistä tilannetta, joten isoilta muutoksilta vältyttiin. Toisaalta voisi mainita, että opetuksen digitaalisen sisällön laatuvaatimukset nousevat, kun opetus on vahvemmin niiden varassa. Tässä olisi ollut parannettavaa jo lähiopetuksen aikana, joten toivotaan, että sisällön laatu parantuu näin pakon edessä. Myöskään opintojen sosiaaliseen puoleen vuosi ei vaikuttanut suuresti. Suurin osa opiskelijoista käy Porissa vain muutaman kerran opiskeluidensa aikana pakollisilla tunneilla tai tenteissä. Verkostoituminen tapahtuu puhelimien viestisovelluksien kautta, jos tapahtuu. PoTka on pyrkinyt luomaan kanavan, jonka avulla opiskelijat löytäisivät toisensa ja jossa apua olisi tarjolla samassa tilanteessa olevilta opiskelijoilta, sillä opiskelun edetessä suurin osa huomaa tarvitsevansa apua. Verkostot helpottavat opiskelua huomattavasti ja sparrauksesta ei koskaan ole ollut haittaa, päinvastoin. Useimmiten se kehittää omaa ajattelu aivan samoin, kuin itse opiskelukin. Tapahtumien järjestäminen on etätoteutuksien ja täyteen buukattujen lähipäivien takia ollut muutenkin vähäistä, sillä osallistujia tapahtumiin on ollut niukasti. Opiskelijoiden tutustuttaminen teekkarikulttuuriin on jäänyt siis hyvin vähäiseksi. PoTkalla on pitkä ja hieno historia, ja on ollut hienoa olla osa sitä. Ainoastaan maisterivaiheen opetuksen tarjonta ja tarjonnan suuntaaminen etäopetukseen sekä töiden ohessa käytäväksi koulutukseksi verottaa luonnollisesti järjestötoiminnasta kiinnostuneiden määrää. Tästäkin haasteesta huolimatta, on ollut erityisen hienoa, että myös pienellä ja tiiviillä porukalla saa paljon aikaan. Joskus jopa tuntuu, että tehoja on ollut enemmän kuin verrattain isommalla tiimillä. Kahden vuoden aikana PoTka on saanut oman järjestötilan,

Tiesitkö? PoTkan lemppari joulubiisi on Jaakko Tepon Mikko-Sika Mallorcalla.

kunnostanut saunaa, hankkinut uuden lipun, ostanut logolla varustettu paitoja sekä heijastimia ja järjestänyt useita tapahtumia omille jäsenilleen ja muillekin yliopistokeskuksen opiskelijoille. Lakkeja on hankittu runsaasti ja haalareistakin on ollut kiinnostuneita. Lisää tekemistäkin olisi varmasti ollut. Etäopetus luo omat haasteensa esimerkiksi teekkarikulttuurin opettamiseen sekä opiskelijoiden ryhmäytymiselle. Verkostojen luonti on tärkeää jokaiselle opiskelijalle iästä, sukupuolesta tai nykyisestä työtehtävästä riippumatta. Opiskellessa verkostoja tarvitaan kursseista suoriutumiseen ja myöhemmin samoja verkostoja voi käyttää uuden työpaikan etsinnässä tai vapaa-aikaa viettäen. Verkostoja tuskin voi koskaan olla liikaa. Ainejärjestön roolin ja sen tehtävän löytäminen maisterivaiheen opiskelijoille etätoteutusten viidakossa ei ole helppoa ja se vaatisi lisää tekemistä sekä koko Porin teekkariyhteisön tukea ja halua. Järjestötoiminnan kuuluu ja täytyy muokkautua jäsenistönsä näköiseksi ja toivomme, että PoTka kokee myös tämän muutoksen tulevaisuudessa. Koko hallituksen puolesta toivomme, että joskus vielä löytyy uusia innokkaita teekkariopiskelijoita, jotka herättävät PoTkan uudestaan henkiin, niin kuin me teimme syksyllä 2018. Toivomme, että opiskelijoidemme etuja valvotaan ja että saunan kunnossapitoa ja aktiivista vuokraamista, teekkarilakkien tilaamista ja yhdessä tekemistä toteuttaisi joku myös tulevaisuudessa. Järjestötoiminta antaa enemmän kuin ottaa. Vaikka järjestötoimintaa harvemmin tehdään itseä varten, pystyy sen avulla tekemään opiskelija-ajasta enemmän oman näköistä ja kohentamaan opiskeluajan kokemuksia. Kaikella rakkaudella, PoTkan 2018-2020 hallitus. Emmi, Tiina, Niilo ja Mikael sekä Kalle

Teksti: PATS ry

Glögimaistelu

Mikä ihmeen PATS ry? Juuri perustettu yhdistyksemme sai kunnian suorittaa pikkujoulukauden alla glögimaistelun ja tuoda tulokset julki. Aloitetaan kuitenkin kertomalla, että mistä ihmeen yhdistyksestä tässä nyt puhutaan? Kyseessä on Porin Akateeminen Tasting Seura, tuttavallisemmin PATS ry. Olemme alkusyksystä 2020 perustettu TYY:n alainen yhdistys, jonka toiminta on kaikille yliopistokeskuksen opiskelijoille avointa. Tarkoituksenamme on vaalia ja edistää viiniin, gastronomiaan sekä muihin alkoholijuomiin liittyvää tietämystä sekä kulttuuria opiske-

lijoidemme keskuudessa, sopivan rennolla otteella tietenkin! Pääsimme haastavasta koronatilanteesta huolimatta järjestämään marraskuussa ensimmäisen pienen viini-iltamme. Jos missasit tämän, älä huoli, lisää on tulossa! Jos kiinnostuksesi heräsi, ota meidän somet haltuun Facebookista ja Instagramista @Porin Akateeminen Tasting Seura/tastingkerho sekä liity jäseneksi! Tämän jälkeen tärkein on tehty, eli stay tuned ja tuu kurkkaamaan kevään tapahtumissa tarkemmin, mistä tässä on kyse!

Marjaisia makuja ja punaisia poskia

lögit ovat mielenkiintoinen tuoteryhmä, ja ne ovat viime vuosina nostaneet suosiotaan. Alkon valikoimista löytyy nykyisin jokaiselle jotakin, ja glögien valmistajat ovat paikoin jopa leikitelleet todella mielenkiintoisilla makupaleteilla tuotteissaan. Tästä siis vinkki vitonen opiskelijalle, glögi voi olla, ja on paljon enemmän, kuin perinteinen Marli ja Vergi (tunnetaan myös nimellä glörgi) lämmitettynä mikrossa, nopeasti kurkusta alas kumoten! Tavoitteenamme oli maistella poikkileikkaus Alkon valikoimasta, jossa on mukana

perinteistä, sekä noh, ei niin perinteistä, kuten tulet huomaamaan. Otokseen valittiin mukaan alkoholitonta, punaviinipohjaista, valkoviinipohjaista, maustettua sekä maustamatonta glögiä. Tuotteet maisteltiin luonnollisesti lämmitettyinä. Raatimme seitsemän jäsentä antoi jokaiselle glögille pisteet välillä 1-100, joista laskettiin lopuksi keskiarvo. Osa tuotteista jakoi vahvasti mielipiteitä, osassa muodostui yhteinen konsensus raadin kesken. Lue siis seuraavat arviot ja ota vinkit talteen tulevaa joulunaikaa varten. Kaikki maistellut tuotteet löytyvät hyvin varustelluista Alkoista läpi maan.

Dufvenkrooks Valkoviiniglögi Luomu

Alko Pihjalanmarja Glögi

8,99€ 10% 73 pistettä

3,29€ 0% 63 pistettä

Raadille entuudestaan olivat tuttuja punaiset glögit, mutta moni ei ollut valkoista glögiä vielä kerennyt maistamaan. Tämä tuote jakoi raatia vahvasti kahtia. Lasista glögiä haistaessa ensimmäisenä esiin nousee makeus sekä mielenkiintoisesti pippurisuus. Maku on huomattavasti erilaisempi kuin punaisilla verrokeilla ja tuotteen makeus puskee esiin vahvasti. Jouluisissa tunnelmissa makeutensa vuoksi, tämä tuote toimii varmasti jälkiruokajuomana!

Heti ensimmäisenä avasimme pelin hieman eksoottisemmalla valinnalla. Raadissa heräsikin alkuun kysymys, että miltä pihlajanmarjan kuuluisi maistua? Tämä Alkon itse tuottama alkoholiton glögi tuo varmasti vaihtelua perinteisiin glögeihin. Heti ensimmäisenä tuoksusta nousee esiin marjaisuus sekä manteli, sekä jo nimessä mainittu pihlajanmarja. Makupaletissa ei kuitenkaan ensimmäisenä tule mieleen pihlajanmarja, vaan enemmänkin omena. Tuoteselostetta tarkemmin katsottuna, raati huomasikin juoman pohjautuvan omenamehutiivisteeseen, joka asiaa selittää. Tämä tuote ansaitsi raadin kunniamaininnan ja hatunnoston tuottajalle hieman erikoisemman tuotteen tuomisesta markkinoille.

Hehkuviini 11,69€ 22% 84 pistettä

Alpenglitzern Organic Glühwein 7,99€ 8% 65,5 pistettä

Tämä Alkon valikoimista läpi vuoden löytyvä glögi oli raadin suosikki. Tuotteella on pitkät perinteet, sillä se on löytynyt jo vuodesta 1933 lähtien valtion monopolin valikoimista. Tuotteen vahva alkoholipitoisuus tulee tuoksussa ja maussa vahvasti esiin ja saa posket punoittamaan. Makuna ovat perinteiset joulumausteet. Edelliset huomioon ottaen, ei siis ihme, että tuote on ollut kohta lähes sata vuotta Alkon hyllyillä. Ehdoton suositus pimeneviin talvi-iltoihin.

Toisena maisteluun pääsi Keski-Eurooppalaisilta joulutoreilta tuttu glühwein, hehkuviini. Tämä on Keski-Euroopan oma versio glögistä, joka on tunnetumpi juoma Pohjoismaissa. Glühweinin ominaispiirteitä pohjoismaiseen verrokkiinsa verraten ovat hieman matalampi alkoholipitoisuus sekä sokerimäärä. Nämä piirteet myös raati tunnisti maistellessaan tuotetta. Maku todettiin jopa hieman laimeaksi. Juoma on punaviinimaisempi kuin muut maistellut tuotteet. Siinä ei ollut havaittavissa yhtä vahvasti läsnä olevia joulumausteita, kuin muissa tuotteissa. Raati totesi kiteytetysti tämän tuotteen olevan lämmitettyä punaviiniä. Ei missään nimessä huono, mutta erilainen. Jos haluat vaihtelua perinteiseen punaiseen glögiin, raati suosittelee kokeilemaan miten glühwein sopii omille makunystyröille.

Vana Tallinn Glögi 11,98€ 15% 53 pistettä Viimeisenä maistoimme Viron lahjan glögimarkkinoille. Risteilyiltä tuttu Vana Tallinn etiketissä, voiko tämä olla pahaa? Valitettavasti pisteiden valossa tämä tuote sai huonoimmat kaikista. Maku ja tuoksu ovat hyvin marjaisia sekä piparisia. Glöginä keskinkertainen, varmasti toimiva, mutta muihin maisteltuihin tuotteisiin verrattuna todella mehumainen. Pisteet 53 sekä viimeinen sija maistelluista glögeistä puhuvat puolestaan.

Jouluglögi Vadelma 9,98€ 15% 82 pistettä Seuraavaksi saimme maisteluun punaviinipohjaisen, vadelmalla maustetun glögin. Heti tuoksussa esiin nousee vadelma sekä erilaiset joulumausteet, kuten kardemumma. Tämä oli yksi erikoisemmista tuotteista, jonka raati valitsi maisteluun. Yksi syistä oli selvittää, miten jouluinen glögi ja kesäinen vadelma toimivat yhdessä. Me selvitimme, ja sehän toimii! Jos etsit jotakin uutta, erilaisempaa glögiä, niin raati antaa vahvan suosituksensa tälle tuotteelle. Toiseksi parhaat pisteet puhuvat osittain myös edellisen puolesta. Ehdottomasti jatkoon!

Ja Porin Akateemisen Tasting Seuran lempi-joulubiisi on tietenkin Cliff Richardin Mistletoe and Wine!

Jouluruno

Teksti: Rico Rokka

YLIOPISTOKESKUKSEN JOULURUNO à la Rico Rokka (Meinas tätä tehdessä pettää mun pokka)

Lunta tupaan tuiskuttaa, Kun katseemme suuntaa kohti Puuvillaa Aurinko laskee yliopistokeskuksen taa, Ja on tonttu tullut Augustin ikkunan taakse kurkistaa Ainoastaan yksi pupu siellä kirjoja pänttää, Yrittää vuoden viime hetkillä espanjan tenttejä vääntää Missä ovat kaikki nuoret opiskelijat koulukirjoja lukemassa? Vai ovatkohan he keskiviikon kunniaksi Heidi’s Bier Barissa? Työskentelytila aivan tyhjä on, Muttei syynä suinkaan pullo korkiton Korona pitää opiskelijat visusti kotikaupungeissaan, Kaikki ovat lähteneet sieltä joulumieltä hakemaan On tonttu täten ypöyksin Poriin jäänyt, Kaverina ainoastaan tyhjät torin päädyt Ainoastaan kuusi sen keskellä kimmeltää, Ja sekös tuon Tontun iloiseen mieleen jää Tonttu matkaa Porin torilta tua noi nii etelään, Matkalla hän miettii ”miksi kaikki ovat lähteneet menemään?” Onhan Porissa nyt hyvä joulua viettää, Ympäri Kävistä ne jouluvalotkin kiertää Tontun matka taittuu kohti rautatieasemaa, On vain yksi keino millä voi joulumielen pelastaa Tonttu astelee kohti Porin rautatieaseman ainoaa laituria, Yrittää pelastaa joulunsa suuntaamalla kohti Tamperetta Vaan on VR:n juna taas raiteille matkansa jättänyt, Ja tontun joulusta näyttää tulevan hyvin, hyvin, lyhyt Yhtäkkiä tonttu havahtuu kulkusten helinään, ”Pukkihan se sieltä tulee!”, porojen vetäessä rekeään ”HOU HOU HOU” kaikuu taivaanrannassa, kun huutaa pukki, Koronasta äänensä käheänä, koska hänhän on riskiryhmää kuten ukki Hän saapunut on pelastaakseen kaikkien joulut, Täyttääkseen joulumielellä koko Porin, sekä sen korkeakoulut Muistakaa nauttia joulusta kohtuudella, Ja käyttää tuoppia myös vesihanan alla! Hyvää Joulua ja rauhallista joulunodotusta kaikille, Niin yliopistokeskuksen väelle, opettajille kuin oppilaille!

Teksti: Sanna Aaltonen

Haastattelu

Esittelyssä Joulupukki

Mikä on Joulupukin työssä parasta? Kyllä se varmaan on se matkustelu. Tässä työssä näkee paljon maailmaa, ja voi tutustua erilaisiin kulttuureihin. Porojen vetämä reki on muuten hiilineutraali ajoneuvo. Myös lasten ja eläinten kanssa vietetty aika pitää mielen virkeänä! Kaikenlainen rakentelu ja näpertely on myös Pukin sydäntä lähellä, ja lahjoja saakin tehdä pitkin vuotta. Mutta savupiipuissa kiipeilystä en kauheasti välitä, kovin ovat ahtaita.

ormaalisti tässä kohtaa Pointtia on esitelty henkilökuvassa Porin yliopistokeskuksen reippaita työntekijöitä. Ansaitut joululomat kolkuttelevat kuitenkin jo ovella, joten päätimme antaa heille huilivuoron ja haastatella sen sijaan sesongin ahkerinta työntekijää. Lähestyimme arvovaltaista haastateltavaamme ensin kirjeellä, mutta erinäisistä syistä se ei Korvatunturia ole vielä saavuttanut. Onneksi poikkeusvuoden digiloikka on ulottunut myös lumisimmille tuntureille, joten saimme lopulta Zoom-langan päähän itse Joulupukin. Etäjutustelu Joulupukin kanssa tuntuu kovin tutulta mukaan tunkevine perheenjäsenineen. Taustalla Joulumuori huutelee välikommentteja, ja Nana-poro hyppii kuvassa sarvet täristen – hyvin normaalia Zoom-arkea Korvatunturillakin.

Mitä pukki tekee vapaa-ajalla? Taitaa tehdä samaa kuin muukin maailma tällä hetkellä, eli kovasti olen innostunut ulkoilusta! Sitä voi tehdä turvallisesti, ja Pukki onkin lenkkeillyt oikein tosi paljon. Taustalta kuuluu Muorin kovaäänistä naurua. Mitenköhän lie todellisuudessa pukin lenkkeilyn laita…?

Onkos Joulupukki pysynyt terveenä? Joulupukkihan pysyy aina terveenä! Koronasta ei ole Pukille henkilökohtaista uhkaa, totesihan se Ameriikan tautitohtorismies Anthony Faucikin, että Joulupukki on koronalle immuuni.

Mikä on pukin lempijoululaulu? Kaikkihan ne ovat aivan valtavan hienoja! Paitsi siitä, missä lauletaan, että Jollei jouluna ole lunta, en pahemmin välitä. Lumi kuuluu talveen, mutta viime vuosina on huolettanut se, ettei lunta oikein ole. Kun on niin lämmintä jouluisin. Näistä ilmastoasioista kun taitaa olla tapana puhua opiskelijalehdissä, näin olen kuullut?

Onko koronatilanne muuten huolettanut Pukkia? Kyllähän se huolettaa. Erityisesti harmittaa se, että ihmisiltä on tainnut vähän kilttinä oleminen unohtua. Pukille taitaa tänä vuonna tulla normaalia nopeampi lahjojenjakokierros, kun on vähän oltu tuhmia, etenkin siellä intternetissä. Puhdas maski, puhtaat kädet ja puhdas sydän, siinä on kansalle kolme hyvää valttia!

Haluaisiko Pukki vielä lähettää terveisiä? Voi toki, olenkin aina halunnut lähettää terveisiä, koska Joulupukin Kuumalla linjalla kaikki aina lähettelevät terveisiä... No niin, Joulupukki toivottaa kaikille eläville olennoille rauhallista, onnellista, iloista, turvallista ja kaikin puolin mainiota joulua! Muistakaa olla kiltisti vuoden ihan jokaisena päivänä, myös siellä intternetissä!

Teksti: Lotta Bjerstedt

Avaruuden lapsia

iihen aikaan Annika asui Vantaan Mikkolassa Venuskujalla. Hänen perheeseensä kuului isä, monen monta huonekasvia, sekä kaniini nimeltä Söpö. Isä, jolla oli tapana laulaa huonekasveille lastenlauluja vielä siinäkin vaiheessa, kun Annika oli jo kasvanut sen vaiheen yli. Isä oli alkanut hävettää häntä, sillä he asuivat 1970-luvulla rakennetussa elementtitalossa, jossa oli hyvin ohuet seinät. Annika oli huolissaan, että A) Naapurit kuulevat hienoisen epävireen isän äänessä. Sen, joka sai Annikan korvat särisemään ja punehtumaan, ja B) luulevat isän laulavan hänelle, 14-vuotiaalle nuorelle, lastenlauluja! Tehdäkseen näkemyseronsa selväksi hänellä oli tapana lukittautua huoneeseensa kuunnellen punkkia tai suoratoistopalveluiden female composers –soittolistoja niin lujalla, että isän ääni peittyi. Sekös vasta hävettikin, naapurin tätiä siis, jota nouseva desibelitaso ja sen sisällön määrittämiseen liittyvä taisto muistutti jostain, mitä kohti hän ei ollut osannut kurottaa, sisäisen kapinansa tukahduttaen. Annikan huoneessa oli tapetit, joissa oli valkoisella pohjalla kämmenen kokoisia oransseja ja keltaisia kehäkukkia, sekä tummasiipisiä perhosia. Lattiaa peitti tumma pörröinen, pehmeä matto, ja seinää hiljalleen kasvava, täydentyvä kollaasi, johon hän leikkasi hauskoja lauseita, artikkeleita ja kuvia muotilehdistä. Kaniinin, Söpön, häkki oli Annikan huoneessa. Söpöä ei missään nimessä saanut ottaa väkisin ulos häkistään. Sen sisään paperimassasta ja kartongista muovailtu pieni linna oli Söpön mieluisin turvapaikka. Piti odottaa, mielellään lattialla makoillen, tai nojatuolissa kirjahyllyn vieressä herkkupalan kanssa, että Söpö itse uskaltautui ulos asumuksestaan. Aika usein se uskaltautui. Annikan lempipuuhia oli rakentaa kaniinille labyrinttejä. Söpö sai loikkia asun-

nossa melkein ihan vapaasti. Isän työhuone oli ainut huone, jonne sillä ei ollut mitään asiaa. Annikan huoneen yhteydessä olevaan vaatehuoneeseen se pääsi vain valjaissa, hänen kesäaikaan ennen puistoon lähtemistä valitessa asusteita, jotka sopisivat yhteen Söpön vaalean pehmeän turkin kanssa. Ajatella, että toiset tytöt mieluummin pukivat kuolleet kaniinit päälleen, kuin ottivat sellaisen oman ihanan elävän, lämpöisen pienen otuksen, jonka korviin saattoi kuiskia murheet, salaisuudet ja haaveet. Yhdellä yhteisellä kävelyllä Annika oli tavannut Aarnin. Poika oli tullut kameran kanssa läheiseltä omakotitaloalueelta ihmettelemään, millainen oli lähiö, jonka kaikki kadut oli nimetty planeettojen ja muiden avaruusaiheiden mukaan. Aarni oli halunnut ottaa hänestä ja Söpöstä kuvan. Myöhemmin he olivat tavanneet nuorisotalon pimiössä, jossa Annika oli jännityksen vallassa seurannut, kuinka hänen kuvansa piirtyi näkyviin valokuvapaperin lilluessa nesteessä, josta Annika poimi sen tummilla pihdeillä valojen ja varjojen tultua sopivasti näkyviin. Hän sai itselleen kopion kuvasta. Parasta oli hänen lävitseen kulkenut värähdys Aarnin sipaistua hänen poskeaan. Tällä oli ihmeelliset ulkonevat kirkkaat silmät, joiden edessä Annika jotenkin tunsi olevansa todellisempi ja näkyvämpi, kuin missään muualla. Epätodellisuuden tunteeseenkin tottuu, Annika ajattelisi, vuosia myöhemmin levittäessään Nasan kehittämää kuivashampoota rasvaiseen hiustyveensä. Oli kummallista, kuinka täällä, ylhäällä avaruudessa käsivarret eivät hiuksia laittaessa väsyneet samalla lailla, kun maankamaralla, vaikka lihasvoimat avaruuslennon aikana surkastuivat. Vessan seinällä peilin vieressä oli tuo mustavalkoinen valokuva, kuva hänestä itsestään, nuorena. Kuva hänestä ja Söpöstä. Se oli tuntunut tärkeältä ottaa mukaan.

Täällä avaruudessa hän on alkanut taas muistuttaa tuota nuoruuden kuvajaista, kun iho on muuttunut kimmoisaksi, eikä painovoima vaikuttanut kehoon yhtä voimakkaasti vetäen rintoja pitkiksi ja hiuksia lyttyyn. Ne olivat kuohkeat ja samalla lailla pörrössä, kun nuoruudessa, puuterimaisen kuivashampoon sellaisiksi sotkemina. Söpö näytti valokuvassa onnelliselta. Sillä oli ollut hyvä lemmikkikanin elämä, Annika ajatteli. Oli kaniineja käynyt avaruudessakin, koe-eläiminä, osa jopa selvinnyt noilta matkoilta hengissä. Söpö oli kuitenkin varmaan ihan tyytyväinen, ettei se ollut ollut sen osa maailmassa, vaikka Annikasta välillä tuntuikin, kuin kaniini olisi jollain lailla ollut mukana tälläkin seikkailulla.

taan utuisina, säteilevinä maailmaan leviävinä valotäplinä. Huoneessa oli yhteensä kymmenkunta henkeä, enimmäkseen perhettä ja sukua. Sellaisia ihmisiä, joiden keskuudessa saattoi olla hellittävänä kuin pikkupoika, ja yhtäaikaisesti kidutettuna kuin pikkupoika. Tyytyä puoliväkisin päähän painettu tonttulakki päässä siihen glögiin, joka ei tuoksunut yhtä vahvan aromaattiselta, kuin se isommassa kattilassa oleva. Nakertaa sen jäähtyessä porsaan muotoista piparkakkua reunoja myöten pienemmäksi. Ilta alkoi olla siinä vaiheessa, että Aarni huomasi äitinsä pään kallistuvan välillä nuokkuen eteen ja sivulle. Hyvin todennäköisesti hän virkistyisi vielä, kun malttaisi levätä hetken. Äidin silmäluomet roikkuivat raskaina, mutta tämä onnistui kuitenkin vielä jonkun aikaa jatkamaan keskustelua sienisalaatin koostumuksesta ja Botticellin maalauksien viittauksista aristoteliseen rakkauteen. Unen läpi keskustellen, puoliunisin kommentein, tai äännähdyksin, joiden Aarni tulkitsi useimmiten tarkoittavan sanaa aivan. Hän oli tottunut tähän hetkeen aikojen saatossa. Aarni puhui rauhallisella tasaisella äänellä, kuin äidin iltaisin uneen vaivuttava radio. Lopulta äiti torkahti ja Aarni kurotti mielikuvituksensa sillalla tätä kohti. Hän kävi äidin uneliaan olemisen ovensuussa, mutta päätti kuitenkin kääntyä toiseen suuntaan. Palaten samaa reittiä takaisin omaan kehoonsa, omaan hengitykseensä. Oman sydämensä rytmiin. Veli heitti Aarnia lahjapaketilla, jossa saattoi varmuudella tietää olevan tädin neulomat villasukat. Aarnia alkoi ahdistaa. Lahjojen jakaminen tuntui kiusaannuttavalta perheen sisäiseltä näytelmältä. Täti katsoi hänen suuntaansa uteliaana, Aarnin mielestä jotenkin liian vaativana ja tarkkaavaisena. Täti ei ollut ollenkaan sellainen kuin äiti. Täti ei ollut sillä lail-

***

Jouluaattona puoli vuotta heidän ensitapaamisen jälkeen Aarni oli loikoillut olohuoneen napakalla plyysisohvalla pää äidin tumman sinisen samettimekon peittämässä sylissä. Siinä osassa olohuonetta, jota käytetään, kun oli vieraita kylässä. Äiti, Helena, silitti poikansa hiuksia muistellen aikaa, kun he vielä sopivat sohvalle mukavasti molemmat. Nyt Aarnin jalat olivat venähtäneet niin pitkiksi, että ne sojottivat käsinojan päällä. Aarnilla oli tavallaan ihan hyvä olla, vaikka sohvan puinen runko painautui hänen pohjelihakseensa. Parempi kuin olisi missään muualla koko maailmassa olla juuri sinä hetkenä, hän uskoi. Hän oli hyvin syönyt, raukea ja tarkkaavainen. Odottavainen. Sellaisessa autuaassa pöllyssä, johon saattoi päätyä huvipuistossa tai jouluaattona. Kevyt sokerihumala sekoittui hajuihin ja makuihin. Läheisyyteen ja rakkaiden ääniin. Siihen kuinka äidin hiukset heilahtivat tämän kaulan kaartuessa nauruun. Sävyt muuttuivat pehmeiksi, ilma väreili ja valot näyttäytyivät reunoil-

la pehmeä ja suloinen, vaan muistutti henkilönä niitä kiliseviä, teräviä metallisia puikkoja hänen käsissään, joilla lanka liikkui silmukan läpi siirtäen sen puikolta toiselle, ja jatkaen siitä seuraavaan silmukkaan. Nopeasti napakan varmoin ottein, täydellinen tiukka silmukka toisensa jälkeen, jatkuvasti rakentaen jotain vallitsevasta hetkestä.

kohdellen muita samalla hellällä julmuudella. *** Aarnin täytti kehoa värisyttävä materialistinen onnen autuus hänen asetellessaan vasta paketista otettua kaukoputkea kolmijalan varaan yläkerrassa sijaitsevan ikkunan eteen. Se hohteli fallisena ja messingin sävyisenä. Oli oikein kaunis esine. Sen kautta hän vihdoin pääsi lähelle tähtiä ja kuuta, koko laajaa avaruutta, joka aukeni hänen makuuhuoneensa ikkunan kautta. Tarkentaessaan objektiivin syväterävyyttä niin, että tähdet terävöityivät, katseen sivellessä kuun pinnassa ammottavia kraatereita, hänestä tuntui, kuin olisi saanut yhden aistinelimen lisää.

*** Isosedän mielestä tavassa, jolla Aarni päätti sinä jouluna toimia oli jotain perusteellisen kieroon kasvanutta. Pojan toiminta oli isosedälle niin käsittämätöntä, se tuntui loukkaukselta kaikkia hänen joulujaan kohtaan. Ei setä paljoa pyytänyt, joululta, mutta antamisen ilon nyt ainakin. Sen kun näki riemun ja tyytyväisyyden, tai toisinaan tarkasti piilotetun pettymyksen häivähdyksen pojan kasvoilla, joilta tunteet välittyivät kirkkaina ja selkeinä. Silloin tuntui, kuin olisi katsellut muistoa omasta itsestään. Tuntui kuin maailmassa olisi jotain pysyvää, jotain muuttumatonta. Tuntui kuin tämä jouluinen lahjojen vaihtamisen ilo olisi jotain konkreettista, käsin kosketeltavaa ja ikuista ohikiitävässä elämässä. Aarnin äiti ymmärsi sukulaisensa pettyneen suuttumuksen oikein hyvin. Aarni oli hänenkin päiviensä riemu ja riesa, epätoivo, onni ja täyttymys. Hän ymmärsi miltä tuntui, kun tämän auringon säteet jättivät. Ehkä Aarnin toiminta oli jonkinlaista kulutuskritiikkiä, äiti arveli, tai ehkä hänen ajatteluunsa liittyi aspekti, että lahjan antaminen olisi jotenkin pyyteetön teko, sellainen, josta ei odota vastalahjaksi yhtään mitään. Sen sijaan, että se olisi jonkinlaista kahden, tai monen suuntaista vuorovaikutusta, jossa myös lahjan saajaa sitoivat tietyt käyttäytymiskoodit. Aarnilla ei ollut veljiensä taipumuksia diplomaattiseen huomaavaisuuteen. Hän oli herkkä ja nopea valinnoissaan. Rakkaudella kyllästetty, mutta välillä itsekäs ja lyhytnäköinen. Sellainen, että antoi itsestään ajattelematta, pohtimatta, mitä saisi takaisin,

- Miks et sä avannut tota lahjaa, jonka mä annoin, Annikan ääni kysyi. - En mä oo jaksanut. Sain niin monta. - Toi on aika törkeetä. - Miten niin? Kuka senkin sanelee, että ne pitäisi avata kaikki kerralla. - No ei kaikkia, mutta mun antaman lahja nyt ainakin. - Sä varmaan tajuut, että noin kaikki muutkin ajattelee. - Ei ajattele, joillekin on ihan sama mitä sä teet. Mulle ei. Anna se sit takas, jos et haluu sitä. - En mä sanonut, etten haluu sitä, mut ota vaan. Mulla on jo mitä mä tartten. Annikaa ärsytti Aarnin leveä, poispäin kääntynyt selkä. Tämän ikkunan edessä olevan työpöydän ääreen muistiinpanojen ylle kumartunut hahmo, joka välillä kurottautui tähyämään kolmijalan päälle kiinnitetyn kaukoputken läpi ylös avaruuteen. Lattialla lojui siellä täällä kiilteleviin paketteihin käärittyjä lahjapaketteja. Pöydällä oli tähtikartta ja käsinkirjoitettuja muistiinpanoja tähtitaivaan liikkeistä ja planeettojen kiertoradoista. Pöydällä Aarnin vieressä oli kolme avonaista suklaakonvehtirasiaa. Annika arvioi pojan päivittäisen energian tarpeen täyttyneen viime päivinä.

Hän selaili avaruutta käsitteleviä kirjoja Aarnin kirjahyllystä. Tekstasi Maijulle ja isälleen. Antoi kiukkunsa laantua, ajan kulua. Seinäkellon viisarit raksuttivat eteenpäin, eikä Aarni edelleenkään irtaantunut kaukoputkesta.

Iso osa tähdistä on sellaisia, että ne kuuluu kahden tai useamman tähden järjestelmään, joista kaikki ei aina ole näkyvissä. Ne jakaa yhteisen kiertoradan, ja joissain tapauksissa vaikuttaa toisiinsa keskinäisellä vetovoimallaan.

- Kuka toi on? Annika kysyi, ja osoitti työpöydällä kehyksissä olevaa kuvaa astronautin asuun pukeutuneesta naisesta. - Aaa, se, se on Anna Lee Fisher, joskus nuorena. Nyt se on jo kuollut. Se oli eka äiti avaruudessa. Välillä toivon, et se olis synnyttänyt mut. - Oookoo, sun omakin äiti on kyllä ihan kiva. Tuliko sieltä joku avaruusolento sillä välin äidiksi sen lapsille? - Voi olla. Tai ehkä se osasi olla äiti sieltä avaruudesta käsin. Luin, että universumin kokonaismassasta vain noin neljä prosenttia olis tavallista, näkyvää ainetta, kuten atomeja, ihmisiä tai tähtiä. Noin neljäsosa olis pimeää tai tunnistamatonta ainetta. Avaruudesta siis saattaisi löytyä jotain lastenhoitaja-alienvoimia, ilman että ihminen tietäisi siitä vielä mitään. Ehkä niitä voisi rahdata sieltä tänne ja orjuuttaa.

Annika ei oikein tiennyt mitä vastata. Aarnikaan ei jatkanut keskustelua. Sitä paitsi, oli tylsää jutella toisen selälle. He antoivat ajan kulua. Seinäkellon viisarit raksuttivat eteenpäin, eikä Aarni edelleenkään irtaantunut kaukoputkesta. Annika katseli ruskeaan voimapaperiin käärittyä pakettia lipaston päällä. Ehkä Aarni piti siitä sellaisena, paketoituna, tuntemattomana, täynnä jotain hänen aistihavaintojensa näkökulmasta pimeää materiaa. Tietoisuus sen hetkisestä sijainnistaan Aarnin selän takana suhteessa tämän edessä aukenevaan tähdistöön vaivasi Annikaa. Annika olisi halunnut Aarnin silmien kääntyvän hänen suuntaansa. Hän tunsi itsensä arkisen maanläheiseksi tajutessaan Aarnin löytäneen maailmasta jotain, mitä katseli sinä hetkenä hänen silmiensä tuikkeen sijaan. Mustasukkaisuuden läpi hän kuitenkin tunsi uteliasta ihmetystä, mikä oikein saattoi maailmassa olla niin kiinnostavaa, että siihen kohdisti huomionsa ennemmin, kuin hänen suloisuuteensa. Kotona oman huoneensa puolihämärässä puolikuun muotoisen lampun valossa, hän kertoi syliinsä illan hellyyshetkeä varten loikkineelle Söpö-kaniinille kaiken, mitä oli sinä iltana oppinut. Kertoi Aarnista, elämästä, avaruudesta. Kertoi sille pimeästä energiasta, joka ajoi galakseja ja galaksijoukkoja kauemmas. Kertoi voimista, jotka näyttäytyivät kaaoksena ja epäjärjestyksenä. Sellaisessa maailmankaikkeudessa tuntui ihanalta ja ihmeelliseltä, kun sai olla ilta toisensa jälkeen sillä lailla, lähekkäin, pienen nuuhkuttavan kaniinin kanssa, joka kuunteli korvat höröllään Annikan ajatuksia ja arvauksia universumin lainalaisuuksista. Voi, kuinka se tahtoikaan tietää, laajenevasta maailmakaikkeudesta, muista kaukaisemmista auringoista.

- Ei voi. Dark lives matter, you know. Jos ne on kiinnostuneita hoitamaan ihmislapsia, niin mun mielestä voitais ennemmin kokeilla lähettää lapset avaruuteen. Ja sit illaksi takasin kotiin. Tai ainakin viikonlopuiksi. - Siellä on kuule kaikenlaista muutakin meille vielä tuntematonta. Sillä kaikki loppu, noin 70 prosenttia universuminen massasta on pimeää energiaa. Painovoiman kaltaista poistovoimaa, joka ajaa galakseja ja galaksijoukkoja erilleen. - Oho, en tiennyt. Saanko mä hei kattoa siihen sun kaukoputkeen. Mäkin haluaisin nähdä pimeydessä lastenhoitaja-alieneita. - Joojoo, ihan just. Haluun vaan ensin paikantaa yhden kaksoistähtiparin, jota oon ettinyt jo pari iltaa.

Tärpit

Teksti: Miko Vahekoski

DJ Sabrina the Teenage DJ - Charmed

Vuoden 2017 debyyttialbumillaan: Makin’ Magick kulttimainetta niittänyt DJ Sabrina palaa viidettä kertaa entistä massiivisempana. Kolme tuntia pitkä taukoamaton kaari tarjoilee letkeän melodista housea alusta loppuun, kuitenkin monipuolisesti genrevaikutteita sekoitellen. DJ Sabrinalle tyypillinen 2000-luvun lastenohjelma-estetiikan nostalgisointi lofi-mausteilla saavuttaa huippunsa lopun pitkissä yli 10-minuuttisissa house-eepoksissa. Charmedin kanssa kolme tuntia vierähtää huomaamatta.

Levyt Mixed Matches - Opium

Cloud rapin viipyilevin ja melodisin artisti ylittää itsensä uusimmalla levyllä. Räpin ja puhtaan taidepopin rajamailla kulkeva Mixed Matches tekee Opiumilla tähän mennessä kunnianhimoisimman statementtinsä murtamalla perinteistä räp-rakennetta. Kappaleet albumilla ovat sekä äärimmäisen melodisia, että myös rakenteiltaan kiinnostavia. Kohokohtina toimivat muun muass mieleenpainuva Betterdays ja kasvaviin äänivalleihin sulava Dark.

clipping. - Visions of Bodies Being Burned

Myös näyttelijänä tunnetuksi tulleen Daveed Diggsin luotsaama clipping. -räppiryhmä julkaisee Visions of Bodys Being Burned -albumilla sekä taiturumaisimman että helposti lähestyttävimmän teoksensa. clipping. tunnetaan kauhukuvastoa ja kokeellista tuotantoa sekoittelevasta tyylistään, mutta monista vastaavien tyylien edustajista poiketen clipping.-yhtyeen vahvuuksiin on kuulunut aina myös taitava korva toimiville koukuille ja kertosäkeille. Väkevä yhtälö kulminoituu tuoreimmalla albumilla, jossa kuulijan kiinnostusta herätellään vahvasti laatikon ulkopuolelta tulevalla tuotannolla, voimakkailla kielikuvilla ja tanssittavalla tarttuvuudella.

Teksti: Aasa Timonen

Tärpit

Wolfwalkers (ohj. Tom Moore) Mistä: Apple TV

Irlantilaisen animaatiostudio Cartoon Saloonin neljäs kokopitkä elokuva jatkaa studion voittokulkua perinteisen 2D-animaation saralla. Englantilaisen metsästäjän tytär ystävystyy mysteerisen susityttö Mebhin kanssa 1600-luvun Irlannin susijahtien ollessa täydessä käynnissä. Kaunis animaatio yhdistyy hienosti tarinaan puritaanisesta yhteiskunnasta pakenemisesta sekä luonnon ja ihmisen yhteiselosta.

I’m Thinking of Ending Things (Ohj. Charlie Kaufman) Mistä: Netflix

Käsikirjoittaja-guru Charlie Kaufmanin elokuva perhetapaamisesta muuttuu hetkessä psykologiseksi kauhuelokuvaksi, jossa kaikkein pohjimmaisin tunne on turhautuminen ihmisiin; poikaystävään, äitiin, mieheen, ja miten tämä luo painetta muutenkin painostavaan tapaamiseen. Kaufmanin elokuva ei tarjoa yksinkertaisia vastauksia, tyydyttävää lopetusta tai mahdollisuutta rentoutua, nojaten eksistentiaalisiin teemoihin ja surrealistiseen symboliikkaan. Lopputulos joko toimii tai ei, enkä suosittele katsomaan elokuvaa väsyneenä tai ahdistuneena.

Mank (ohj. David Fincher) Mistä: Netflix

David Fincher palaa elokuvien pariin monen vuoden tauon jälkeen, ja aiheena on ohjaajan edesmenneen isän käsikirjoitukseen perustuva elokuva miehestä, joka kirjoitti Citizen Kanen. Gary Oldmanin Mank on ilkikurinen totuuden puhuja valheiden valtakunnassa, ja käsikirjoitus on hänen tapansa puhdistaa alkoholismin ja väärien valintojen tahraamaa sieluaan. Kunnianhimoinen käsikirjoitus ja tyyli eivät ihan saavuta toisiaan, mutta kokonaisuus toimii silti hyvin.

Leffat Klaus (Ohj. Sergio Pablos) Mistä: Netflix

Netflixin animaatioelokuva Klaus on animaattori-legenda Sergio Pabloksen hengentuotos, joka kertoo hilpeän erilaisen version joulupukin myytistä. Laiska postimies siirretään pohjoiselle saarelle töihin, ja saaren asukkaat vihaavat kaikki toisiaan. Saadakseen työnsä sujumaan, hän suostuttelee metsän siimeksessä asuvan vanhan leluntekijän jakamaan työnsä helmet kaupungin lasten kanssa - kunhan he lähettävät aluksi hänelle kirjeen. Energinen animaatio yhdistelee sekä klassisen käsinpiirretyn että tietokoneella tehdyn animaation vahvuuksia, ja tarina on suloinen ja mieltä lämmittävä, kuten jouluun kuuluu.

Joulureseptit

Teksti: Sara Heino, Jenni Vuorela, Henna Mäntylä, Tytti Wallenius

Saran vegaaninen valkosuklaamousse Joulu tulossa, vegaanikaverit tulossa kylään etkä tiedä mitä tarjota? Ei hätää, tässä luottoreseptini hyvään herkulliseen ja helppoon jälkiruokaan vegaaneille. 4-6 annosta Ainekset: 1 prk soijavispiä (alpro 250ml), jos olet olet allerginen soijalle niin kauravispi on hyvä vaihtoehto 1 levy vegaanista valkosuklaata (80g-100g) Esimerkiksi IChocin (Itse tykkään käyttää IChocin Nougat Crisp Valkosuklaata, toki pähkinäallergiselle se ei sovi) 2 tl vaniljasokeria hitunen suolaa Pipareita ja joulukarkkeja koristeluun (vegaanisia)

Valmistus: 1. Vaahdota kylmä soijavispi 2. Sulata suklaa vesihauteessa tai varovasti mikrossa. Anna jäähtyä hieman ennen vaahtoon lisäämistä (jos laitat suklaan kuumana kylmään vaahtoon, se voi klimppiintyä), mutta älä anna jähmettyä 3. Lisää suklaa, sokeri ja suola vaahtoon ja sekoita varovasti 4. Annostele kulhoihin ja koristele pipareilla ja joulukarkeilla Tarjoile ja nauti! Säilytä jääkaapissa. Ps. Kyllä, on täysin ok dipata pipareita mousseen ja syödä sillä tavalla!

Päätoimittajan perinteiset piparkakut Mikä on parempaa kuin piparitaikina? No, itse tehty piparitaikina! Tämä perinteisten joulupipareiden, eli siirappileipien niin kuin wanha kansa sanoo, ohje on ikivanhasta leivontakirjasta. Piparitaikinan tekeminen itse alusta alkaen vie hieman aikaa, mutta on taatusti sen arvoista. Taikina kannattaa tehdä valmiiksi jo paistamista edeltävänä päivänä.

Ainekset: 1 ½ dl siirappia 2 tl kanelia 2 tl inkivääriä 2 tl kardemummaa 1 tl neilikkaa 1 tl maustepippuria ½ tl muskottipähkinää (Mausteita voi käyttää oman maun mukaan! Esim. maustepippuri ja muskottipähkinä ovat maultaan voimakkaita) 200 g voita tai margariinia huoneenlämpöisenä 2 dl sokeria 1–2 tl vaniljasokeria 1 dl kuohukermaa 2 tl soodaa n. 8 dl vehnäjauhoja

3. Lisää vaahtoon jäähtynyt siirappi-mausteseos sekä kerma. 4. Sekoita keskenään sooda ja jauhot. Siivilöi ne seoksen joukkoon. 5. Sekoita tasaiseksi, kunnes koostumus on helposti muovattavissa eikä jää kulhoon kiinni. Vinkki! Varo ettet lisää liikaa jauhoja, ettei pipareista tule kovia. Kaikkia jauhoja ei välttämättä tarvitse käyttää. 6. Anna taikinan jähmettyä viileässä useita tunteja, esim. seuraavaan päivään. 7. Ota taikinasta osa kerrallaan ja kauli jauhojen avulla ohueksi, tasaiseksi levyksi. Osa taikinasta kannattaa ottaa hetkeksi pehmeämään huoneenlämpöön ennen leipomista, ja loppu pitää jääkaapissa odottamassa. 8. Ota levystä muotilla pipareita ja laita pellille leivinpaperin päälle. Älä täytä peltiä liian täyteen, sillä piparit kohoavat uunissa jonkin verran. Vinkki! Juustohöylä on hyvä apu, jos tuntuu, ettei taikina irtoa alustasta. 9. Paista 200-asteisessa uunissa n. 6–10 minuuttia. Varo palamista!

Valmistus: 1. Kiehauta siirappi ja mausteet (kiehauttaminen tarkoittaa keittämistä niin kauan, että seos kuplii kerran). Anna jäähtyä hyvin, mutta sekoita välillä. Seosta kannattaa myös maistaa, kun se on jäähtynyt! 2. Sekoita keskenään sokeri ja vaniljasokeri. Vaahdota voi ja sokerit.

Nämä piparit säilyvät kuivassa ja viileässä useita kuukausia.

Hennan takuuvarma bataattilaatikko

Tytin joululeipä

Tämä resepti syntyi, kun yritimme tehdä imellettyä perunalaatikkoa. No, se ei imeltynyt edes kolmannella yrityksellä. Sen jälkeen luovutimme ja päätimme kokeilla bataattilaatikkoa. Se onnistui ensimmäisellä yrittämällä ja oli todella hyvää! Siitä tulikin joulupöytämme vakiotarjottava. Resepti on pomminvarma, ja kaikki tykkäävät aina!

Tämän takuuvarman joulupöydän tuliaisen resepti on alun perin Marttojen, eli siis taattua Martta-laatua! Saaristolaisleipä maistuu erityisesti graavin kalan kanssa ja on yllättävän helppo tehdä! Ohjeella tulee 3 kpl leipiä.

Ainekset: 1 l appelsiinimehua 2 pkt (á 50 g) hiivaa 3 dl ruisjauhoja 3 dl tuoppimaltaita 3 dl kauraleseitä 3 dl siirappia 1 rkl suolaa 11–12 dl hiivaleipäjauhoja

Ainekset: 1 ½ kg (n. 2kpl) bataattia kuorittuna 1 L vettä + suolaa 20 g maidotonta margariinia 1 ½ dl bataatin keitinlientä ½ dl siirappia ½ tl kanelia ¼ tl muskottipähkinää ½ – 1 tl suolaa

Lisäksi voiteluun siirappia ja vettä

Valmistus: 1. Pilko bataatit paloiksi ja keitä. Vinkki! Mitä pienemmäksi pilkot, sitä nopeammin ne keittyvät ja sitä helpompi ne on soseuttaa. Jos lisäät keitinveteen suolaa, et tarvitse sitä myöhemmin kovinkaan paljon. 2. Soseuta bataatit. 3. Sekoita joukkoon loput ainekset. Kaada seos vuokaan. 4. Halutessasi piirrä haarukalla koristeita pinnalle tai ripottele päälle korppujauhoja ja sulatettua rasvaa. 5. Paista 175 asteessa 1–1,5 tuntia.

Valmistus: 1. Liuota hiiva lämpimään mehutilkkaan. 2. Sekoita hiivaliemi ja kaikki muut aineet jäljellä olevaan mehuun. Vinkki! Kannattaa käyttää isoa kulhoa, sillä taikina on melko löysää ja kuplii noustessaan. 3. Kohota taikinaa n. puoli tuntia. 4. Voitele kolme pitkää vuokaa (tilavuus 1 ½ litraa) ja jaa taikina vuokiin. 5. Paista 175 asteessa noin 1 ½ tuntia. 6. Halutessasi voit voidella leivät siirappivesiseoksella, kun ne ovat paistuneet n. tunnin.

Voit tehdä laatikon valmiiksi hyvissä ajoissa etukäteen! Sen voi pakastaa niin kypsänä kuin raakanakin.

Ps. Alkuperäisen reseptin sekä ravintosisällön ja hiilijalanjäljen löydät Martat.fi-nettisivuilta!

Päätoimittaja suosittelee: Joulupöydän kruunaa komea parfait. Parfait, eli jäädyke, on helppo valmistaa etukäteen eikä vaadi tarjoilua ennen kuin koristelun! Sen voit maustaa oman makusi mukaan, ja jos sinulla ei ole jäädykevuokaa, myös esimerkiksi leipä- tai kakkuvuoka toimii mainiosti. Googlaa mieleisesi ohje ja käytä koristelussa luovuutta! Kuvassa oleva parfait on maustettu vaniljalla ja vadelmilla, ja koristeltu vadelmakastikkeella, kokonaisilla pakastevadelmilla ja tomusokerilla. Huom! Parfait kannattaa ottaa ajoissa sulamaan ennen tarjoilua. Jos käytät pakastettuja marjoja sellaisenaan, muista valita turvallisia kotimaisia!

Jouluelokuva-arvostelu

Teksti: Aasa Timonen

Oodi mielikuvitukselle Jingle Jangle: A Christmas Story Ohjaus: David A. Talbert

uoratoistopalveluiden tarjonta jouluelokuvien saralla on usein suhteellisen sielutonta. Toki monet nauttivat Christmas Princen kaltaisista kalkkunoista ironisesti, mutta suurin osa näistä elokuvista on sieluttomia, samaa kaavaa seuraavia parisuhdedraamoja johon on tungettu sisään joku löyhä jouluinen viesti. Jokainen niistä myös näyttää aivan samalta, amerikkalaisen jouluestetiikan kulminoituessa aina punaiseen tai vihreään villapaitaan. On myös huomioitava, että ne ovat usein myös tuskallisen valkoisia elokuvia. Samaa ei voi sanoa Netflixin tämän vuoden jouluelokuvasta Jingle Jangle: A Christmas Story, joka on tuulahdus sekä tuoretta ilmaa että vanhojen jouluklassikoiden henkeä. Näytelmäkirjailija David A. Talbertin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva kertoo keksijä Jeronicus Janglesta (Forest Whitaker) joka on menettänyt uransa, maineensa ja perheensä. Janglen entinen oppilas Gustafson (Keegan-Michael Key) on varastanut hänen ideansa (mukaan lukien Ricky Martinin äänellä varustetun egoistisen matadori-lelun Don Juan Diegon), ja vanha keksijä on kaulaansa myöten veloissa. Janglen vieraantunut lapsenlapsi Journey (Madalen Mills) koittaa tutustua paremmin isoisäänsä tämän vastustelusta huolimatta, ja samalla löytää Janglen suurimman keksinnön, joka on ollut piilossa vuosikausien ajan. Valitettavasti myös Gustafson saa tietää tästä, ja Diegon rohkaisemana aikoo varastaa Janglen viimeisenkin keksinnön itselleen. Jingle Jangle: A Christmas Story olisi huomattavasti tylsempi elokuva ilman sen kolmea merkittävää kannatinpuuta. Ensimmäinen näistä on näyttelijät. Forest Whitaker tuo Janglena esiin sekä hänen luontaista taitoaa

esittää äkäistä ja hieman etäistä vanhaa miestä että hänen vähemmän tunnettua komedista taitoa, Keegan-Michael Key on yksi spontaanisti hauskimmista ihmisistä tällä planeetalla ja uusi tulokas Madalen Mills on erittäin energinen ja miellyttävän optimistinen päähenkilö. Näyttelijät ovat kautta linjan erinomaisia, jokaisen pelatessa hyvin yhteen elokuvan hieman yliampuvan estetiikan kanssa. Tämä estetiikka on toinen merkittävä kannatinpuu. Jingle Jangle ei varsinaisesti tapahdu oikeassa maailmassa; se omaa samanlaista estetiikkaa kuin Jali ja Suklaatehdas tai Grinch, jossa tapahtumapaikkana ei ole niinkään oikea paikka vaan idea oikeasta paikasta, tässä tapauksessa viktoriaaninen kaupunki jostain Charles Dickensin ja Jules Vernen teosten välimaastosta. Steampunk-laitteet ja pikkutarkan huoliteltu puvustus sekä enemmän fantastiset elementit sopivat hyvin yhteen tarinassa, jossa todellisuudenmukaisuus tai realismi eivät ole pilaamassa hyvää ja selkeää tyyliä, johon on selkeästi nähty paljon vaivaa. Viimeinen kannatinpuu on musiikki ja laulut, sillä Jingle Jangle on myös musikaali. John Debney ja John Legend eivät vain kopioi joululauluja ja liitä niitä mihin sattuu, vaan jokainen laulu on vastaus tunteeseen jota hahmot tuntevat. Näistä kahdesta viimeisestä elementistä varsinkin näkyy ohjaajan teatteritausta, ja Jingle Jangle kantaakin Broadwayn perinteitä hihassaan. Jingle Jangle: A Christmas Journey on lämminhenkinen ja hauska musikaali, tuleva jouluklassikko joka ei tunnu laiskalta eikä pinnalliselta, painottaen henkilökohtaisen uskon merkitystä niin mekaanisten laitteiden kuin ihmissuhteiden korjaamisessa. Se on niin sisällöltään kuin ulkokuoreltaan ylistyslaulu mielikuvitukselle, jollaisia toivoisi olevan enemmän.

Wanha ja wihainen

Kivaa ja hyödyllistä Lähde mukaan hallitukseen. Se on kivaa ja hyödyllistä.” On tullut vuoroni toistella tuttua mantraa järjestötoiminnasta kiinnostuneille uusille tulokkaille. Syyskokouksen jännintä antia on yrittää saada todellisuudesta mitään tietämättömät fuksit ja muut puuhakkaat lankeamaan ansaan, jotta pääsisi itse kunnialla pois kiirastulesta nimeltä ”järjestön hallitus vuodelle 2021 on valittu!”. Silloin kun järjestötoiminta on kivaa ja hyödyllistä, se ihan oikeasti on kivaa ja hyödyllistä. Silloin kun se ei ole kivaa ja hyödyllistä, se on aivan uskomatonta paskaa. Hallituksen jäsenenä olet yhdistyslainkin nojalla enemmän tai vähemmän vastuussa yhteisen kivireen vetämisestä kalenterivuoden ajan. Sitä rekeä vedetään silloinkin, kun maassa ei ole lunta. Puheenjohtaja on tyyppi, joka on niin reipas, että ottaa vähintäänkin vastuuntunnosta ”oman” järjestönsä johtajan valtikan kantaakseen. Vaihtoehtoisesti puheenjohtajaksi pyrkii tyyppi, joka haluaa merkinnän ansioluetteloon, valtaa ja kuntanauhan. Tapahtumavastaava ja viestintävastaava tekevät parhaansa kaikenlaisten kivojen ja hyödyllisten tapahtumien eteen. Sitten niihin ilmaantuu keskimäärin kolme ihmistä. Vielä kivempaa ja hyödyllisempää, kun joku force majeure, sanotaan nyt vaikka maailmanlaajuinen pandemia, pakottaa perumaan kaikki fyysiset tapahtumat. Eipähän tarvitse istua vaivaantuneena niiden kolmen järjestön jäsenen kanssa pelaamassa jotain helvetin lautapeliä. Paitsi että tarvitsee, koska onhan meillä Zoom. Sihteeriksi hakeutuu yleensä tyyppi, jolla on kirjoittamiseen liittyviä neurooseja. Taloudenhoitajan kanssa kannattaa olla tarkkana, koska taloudenhoitaja saattaa kadota varoittamatta kuukausiksi yhdistyksen luottokortti povarissa. Kyllä, tämä on tapahtunut. Muut pestit menevät joko niille, jotka eivät jaksa tehdä mitään hyödyllistä, tai sitten niille, joita

ihan oikeasti kiinnostaa. Omalle pestilleen satasella omistautuneen järjestöjyrän puolituntiset monologit hallituksen kokouksissa ja aikaisintaan klo 23 hallituksen WhatsApp-ryhmään paukahtavat viestitykitykset imevät elinvoimaa minuutti ja viestiääni kerrallaan. Referaatti jostain ylioppilaskunnan järjestämästä neuvostosta, ei kiinnosta. Pling-pling-menkää-jumalauta-nukkumaan-pling. Järjestötoiminta on tietenkin vapaaehtoista. Silloin on ihan ok sanoa, että enpä nyt jaksakaan, sori. Paitsi jos se, mitä ei jaksakaan tehdä, on määritelty pakolliseksi yhdistyslaissa tai kirjattu toimintasuunnitelmaan, joka sattuu olemaan sitova. Silloin jonkun muun on hoidettava oharit tehneen hallituslaisen tehtävät. Se vasta kivaa onkin.

Pling-plingmenkää-jumalautanukkumaan-pling

Kuten miltei kaikessa, järjestötoiminnassakin ongelmana ovat muut ihmiset. Onneksi hallitustovereiden joukosta löytyy yleensä myös liittolaisia. Niitä, joiden kanssa helpottuneet katseet kohtaavat syyskokouksessa jonkun lausuessa sanat ”no joo, voisin ottaa pestin x”. Onnea meille, jotka emme ensi vuonna ole enää minkään järjestön hallituksessa. Teille, jotka olette, tsemppiä ja jaxuhali. Toimituksen huomautus: Kirjoittajan kokemukset ainejärjestötoiminnasta eivät onneksi ole peräisin Porista. Lisäksi hän on niin wanha, ettet ole häntä todennäköisesti tavannut, ja niin vihainen, ettet haluaisikaan.

Pizzatesti

Teksti ja kuvat: Tytti Wallenius ja Aleksi Olander

r i

Danten Burrata´n´Brie

– Suomen Napoli? Otsikko ei viittaa karhukaupungin mainittavaan jalkapallomenestykseen tai pahamaineisen mafian rooliin kaupungin jätehuollon järjestäjänä, vaan Porin pizzatiheyteen.

orin keskustaan on perustettu viime vuosina peräti kolme italialaistyylistä artesaanipizzeriaa – vain puolen neliökilometrin sisään. Tämä tekee kauppatorin lähistöstä todennäköisesti Suomen maukkaimman alueen. Pointin toimitus lähti makumatkalle Suomen Napoliin ja testasi, voiko harmaata koronasyksyä paeta Italian tunnelmiin aivan kotikulmilla.

kyvyn menetyksen loppupäiväksi. Pizza oli raadin makuun hienoinen pettymys. Keskellä komeillut burrata oli maultaan liian mieto kokonaisuuteen nähden, ja liian kylmänä tarjoiltuna se viilensi nopeasti koko pizzan. Brie-juuston ja mustikkahillokkeen yhdistelmä toimi hyvin, muttei riittävän hyvin pizzan pelastukseksi. Cashewpähkinöitä Aleksi ei löytänyt kuin vasta viimeisestä palastaan, mutta Tytti väitti niitä olleen mukana reilusti. Reunat olivat ehkä aavistuksen liian pehmeät ja taikina raa’ahko raadin makuun. Överi juustopizza vei nälän mennessään, makujen sinfonia muistutti ehkä ennemmin kakofoniaa. On kuitenkin mainittava, että arvostelijoiden aiemmat vierailut Dantessa ovat olleet lähes kympin arvoisia. Vakkarilistalla oleva etanapizza Sloth ja aiemmin syksyllä valikoimassa ollut nahkiaispizza sopivat vaativaankin makuun. Myös pohjan kypsyys oli aiemmilla testikerroilla parempi.

Dante Pizza & Bar (Antinkatu 10) Testin ensimmäiseksi koekaniiniksi päätyi kesällä 2020 entisen Ravintola Kirjakaupan tiloihin avattu Dante Pizza & Bar. Dantessa oli vierailumme aikana käynnissä juustoviikot, joten päätimme testata sesongin erikoispizzan Burrata´n´Brie. Tämä syntisen kuuloinen lätty oli saanut päälleen täytekavalkadin, jota ei voi suositella kevyeksi lounaaksi kesken tiukkaa opiskelupäivää: juustoa creme fraiché pohjalla, burrata tuoremozzarellaa, brie-juustoa, mustikkahilloketta, cashewpähkinöitä sekä rucolaa. Jo pelkkä menun lukeminen aiheutti orastavan ruokakooman ja toiminta-

Aleksi: 7 ½ Tytti: 8-

Nuåvo (Antinkatu 14) Testin toinen pizzeria Nuåvo avattiin hieman Danten jälkeen. Nuåvo sijaitsee saman kadun varrella, vain pari sataa metriä etelään päin Dantesta. Kahden samankaltaisen pizzerian avautuminen lähes samaan aikaan oli joko sattumaa tai osoitus yrittäjien kovasta luotosta porilaisten pizzanhimoon. Nuåvosta testiin valikoituivat Puttanesca (tomaattikastike, basilika, mozzarella, sardelli, oliivi, valkosipuli, parmesan) ja Funghi (mozzarella, tuore herkkusieni, valkosipuliöljy, mustapippuri, parmesan). Jos Danten pizzapohja oli aavistuksen liian pehmeä, niin Nuåvon pizzojen reunat olivat päässeet makuumme liian tummiksi. Funghi on maukas pizza, jossa tuoreet herkkusienet olivat luvatun mukaisesti tuoreita ja mozzarella maistuvaa. Kokonaisuus lähestulkoon ui valkosipuliöljyssä, tehden pizzasta aavistuksen vetisen, mutta maultaan erinomaisen. Puttanesca taas pyrki vastaamaan ikuisuuskysymykseen: kuuluuko sardelli pizzaan (asked by: no-one ever)? Raadilla oli asiasta hieman eriävät mielipiteet: Aleksin mielestä ilmankin olisi pärjännyt, mutta Tytin mielestä sardellit tekivät pizzasta erityisen hyvän. Kokonaisuus oli tasapainoinen ja maittava, joskin hivenen suolainen. Aiemmilta käyntikerroilta mieleen on jäänyt erityisesti Aurahoney, jossa aurajuuston ja hunajan liitto kruunaavat valkoisella kastikkeella kuorrutetun pizzan. Nuåvon Puttanesca ja Funghi

Aleksi: 8 ½ Tytti: 8 ½

Torget (Eteläkauppatori 2, sisäpihalla) Eteläkauppatorin kulmassa, sisäpihalla piilossa sijaitseva Torget tarjoili vielä muutama vuosi sitten fine dining -ruokaa. Sittemmin ravintola muuntui pizzeriaksi. Vallalla olleen pizzabuumin keskellä Torget on ehkä jäänyt näkyvämmillä paikoilla sijaitsevien kilpailijoidensa varjoon. Vaikka uutuudenviehätys on jo Torgetin kohdalla haihtunut, se ei jää millään kakkoseksi kaupungin muille pizzerioille. Torgetissa maisteluun pääsivät Salame (napolin salami, mozzarella, valkosipuli, gorgonzola, pinaatti) ja Carbonara (bianca) (mausteinen salami, pancetta eli italialainen pekoni, lähitilan kananmuna). Torgetin pizzapohja on kolmikosta onnistunein: täydellisen rapea, muttei kuitenkaan yhtään liian tumma. Parin vuoden etumatkasta on kenties ollut hyötyä ja tai kenties pohjan resepti on erilainen. Salame oli maultaan täyteläinen ja gorgonzolajuusto pyöristi makuja suussa entisestään. Salamia oli reilusti, mutta täytteenä se ei ollut yhtään liian hallitseva. Tytti on yleensä valkoisten pizzapohjien ystävä, mutta tässä tapauksessa tomaattipohja toimi hienosti. Carbonara ei jättänyt arvailun varaa toiseen ikuisuuskysymykseen: kuuluuko kananmuna pizzaan? Ehdottomasti. Aleksi on edelleen katkera Kotipizzalle siitä, että kananmuna on poistettu heidän täytevalikoimastaan kuulemma liian pienen kysynnän takia. Täytevalikoimaan on jätetty kuitenkin sellaisia koko kansan suosikkeja, kuten keltainen banaanichili. Onneksi joku sentään ymmärtää hyvän päälle. Carbonara oli tasapainoinen ja maukas kokonaisuus.

Torgetin Salame ja Carbonara

Aleksi: 9 + Tytti: 9 ½

Pointti toivottaa kaikille rentouttavaa ja turvallista joulunaikaa!

@pointtilehti

@porinylioppilaslehti