Pointti 1-2019 by Pointti

Laulava professori / Matkalla Intiassa osa 3 / Aikamme suoratoistokuva

pointti. 1/2019 Porin ylioppilaslehti

VO L . 2 SAIKULLA KLO 19 ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY

Teksti: Aleksi Olander

Pääkirjoitus

Pointti on ylioppilaslehti

irjoitin ensimmäisen juttuni Pointtiin vuoden 2015 alkupuolella ollessani Porin Kyltereiden vastavalittu, nuori ja innokas koulutuspoliittinen vastaava. Juttu käsitteli muistaakseni jollain tavalla yhteistyötä ja olin siihen aikoinaan melko tyytyväinen. Minusta on vastenmielinen ajatus lukea uudelleen omia vanhoja tekstejäni, enkä aio sitä nytkään yrittää. Luultavasti tekstissäni ei kuitenkaan ollut kovinkaan montaa omaperäistä ideaa, vaan onnistuin keksimään jo monta kertaa keksityn pyörän uudelleen. Mutta ei se mitään. Ei kaikkien tekstien tarvitse sisältää suuria oivalluksia tai mullistaa maailmaa. Jokainen aihe on jo vähintään kertaalleen käsitelty ja jonkun mielestä mielenkiintoinen kirjoitus voi toisen mielestä olla latteuksia täynnä olevaa sanahelinää, mikä ei tuo mitään uutta lukijalle. Kirjoittamisessa hienointa on, kun pystyy herättämään edes jotain tunteita ja ajatuksia lukijassa. Ensimmäisen kirjoitukseni jälkeen huomasin yllätyksekseni, että tätä lehteähän ihan oikeasti joku lukee. Monet, useimmat toki muutaman rohkaisevan oluen jälkeen, tulivat keskiviikon juhlissa yön pikkutunneilla nykäisemään hihasta ja kehumaan juttuani. Näin muuten tapasin tyttöystävänikin. Unohtakaa siis Tinder ja kirjoittakaa Pointtiin kolumni - se todistetusti toimii! Pointissa minua innostaa eniten vapaus kokeilla ja harjoitella. Meidän ei tarvitse miellyttää ketään ja juttuaiheet voivat olla kaikkea maan ja taivaan välillä. Vaikka kir-

joittaminen voi hetkittäin tuntua yksinäiseltä touhulta, paras lopputulos tulee toimivan joukkuepelin ansiosta. Tämä on ensimmäinen päätoimittamani lehti, eikä minulla olisi ollut aavistustakaan lehden tekemisestä ilman raudanlujan Pointin toimituskunnan apua. Olen saanut vanhoilta pointtilaisilta korvaamatonta apua alusta asti, ja haluan pitää Pointissa yhdessä tekemisen kulttuurin voimissaan. Toimituskunnan vertaistuen avulla kaikki pystyvät kehittymään toimittajina, mikä taas johtaa laadukkaampiin lehtiin. Monet Pointin entisistä ja nykyisistä tekijöistä ovat löytäneet yhdessä tekemisen kautta innostuksen journalismiin ja viestintään, ja monista on myöhemmin viestinnän alan ammattilaisia. Ei ole tutkittu, onko niin käynyt Pointin ansiosta, vai siitä huolimatta. Kallistun kuitenkin mutututkimuksessani ensimmäiseen vaihtoehtoon. Ylioppilaskuntien kustantamien ylioppilaslehtien asema on horjunut monissa suuremmissa opiskelijakaupungeissa, mutta Pointti on välttynyt turbulenssilta. Emme joudu vakuuttelemaan ylioppilaskuntien edustajistoille lehtemme tarpeellisuutta, vaan Pointin perusrahoitus on vakiintunut Pointerin vuosibudjettiin. Sen taas vaalijännitystä poteva kokousväki on perinteisesti hyväksynyt mukisematta Pointerin hallituksen arviointikykyyn luottaen ja mielenkiintoisiin henkilövalintoihin siirtymistä odotellessa. Tulkitsen tämän vapaasti niin, että porilaista ylioppilaslehteä pidetään tärkeänä osana opiskelijakulttuuria. Tehdään yhdessä niin hyvää journalismia, että tulkinta pätee jatkossakin!

Sisällys Pointerin palsta.....................................................5 Laulava professori...................................................6 Matkalla Intiassa osa 3: Valtion hommissa............................8 Aikamme suoratoistokuva.............................................12 Larppaamisen maailmassa.............................................14 Esittelyssä Janne Salakka - Miehet Ry:n puheenjohtaja...............16 Nylénin häviö.......................................................18 Sohvahumanistit.....................................................20 Levyarvostelu.......................................................22 Kohti oikeudenmukaisempaa maailmankauppaa...........................23

Haastattelussa yliopistokeskuksen uusi johtaja. s. 6

Sohvahumanistit katsoivat tanskalaisen lännenelokuvan. s. 20

Porilainen kylteri työharjoittelussa Intiassa. s. 8

Turun yliopisto on reilun kaupan korkeakoulu. s. 23

Toimitus: Pointer ry / Pointti / PL28101 pointti.lehti@gmail.com / www.porinylioppilaslehti.com Päätoimittaja: Aleksi Olander / Taitto: Aapo Nissi Tekijät: Ville-Veikko Päivömaa, Aapo Nissi, Tytti Wallenius, Atte Timonen, Anna Kimpimäki, Sara Heino, Esa Keskinen, Marika Österlund, Miko Vahekoski, Maija Talja ja Anna Kankaanpää ISSN 1799-6627 / Painopaikka: Plusprint / Julkaisija: Pointer ry

Teksti: Ville-Veikko Päivömaa

Pointerin palsta

”Vahva yhteisöllisyys luo vakaan pohjan yliopistokeskuksen tulevaisuudelle.”

opinnoissa. Nykyaikana opiskelijan elämä on monella tapaa kiireistä, joten on tärkeä muistaa myös vastapaino tenttikirjojen lukemiselle. Teemme myös hartiavoimin töitä, jotta opiskelijamme ja työelämä kohtaisivat paremmin Satakunnassa. Pointer on mukana asiantuntijoina eri hankkeissa, joista esimerkkinä alkuvuonna hyvin käyntiin lähtenyt akateemista asiantuntijuutta Satakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen tueksi edistävä ASTe-hanke. On tärkeä saada opiskelijoiden ääni kuulumaan hankkeiden valmistelussa, sillä opiskelijat itse tietävät parhaiten, miten opiskelijat tavoitetaan. Olemme olleet yhteydessä moniin eri tahoihin, jotka haluavat tuoda yrittäjyyshankkeita sekä startup-kiihdyttämöitä Satakunnan alueelle. Selvä viesti on, että opiskelijoiden yrittäjyyskasvatusta halutaan lisätä monelta eri taholta ja siihen ollaan myös valmiita rahallisesti panostamaan. Lumet alkavat hiljalleen sulamaan, ja edessä on tapahtumarikas kevät. Oman mausteensa kevääseen tuo neljän vuoden välein käytävät eduskuntavaalit, sillä tulevalla hallituksella on suuri vastuu siitä, miten koko Suomen korkeakoulukenttä kehittyy. Olkaa aktiivisia, pitäkää mieli avoimena ja hyvä asenne matkassa. Se huokuu myös yliopistokeskuksen seinien ulkopuolelle! Muistakaa myös Pointerin paloitelaatikko, johon voi vapaasti laittaa palautetta ja kehitysehdotuksia. Otamme mielellämme niin risut kuin ruusutkin vastaan. Pointer on olemassa täällä teitä varten opiskelijat.

ointerin kevät on lähtenyt vauhdilla käyntiin, ja alkuvuoteen on mahtunut monenlaista tapahtumaa. Yhdistyksemme motto Pointer yhdistää on jatkuvasti mielessä toiminnassamme. Yksi tärkeimmistä tavoitteistamme on luoda hyvät olosuhteet sille, että yliopistokeskuksen eri tieteenalojen opiskelijat löytäisivät toisensa paremmin niin opiskeluiden, kuin tapahtumienkin yhteydessä. Toimiva vuoropuhelu ainejärjestöjemme välillä on asia, jota ei voi koskaan olla liikaa. Myös hyvien suhteiden ylläpitäminen yliopistokeskuksen johtoon on tärkeää, jotta opiskelijoiden toiveet ja tarpeet huomioidaan kaikessa päätöksenteossa. Yliopistokeskuksemme suurin vahvuus on sen yhteisöllisyys. On kaikkien etu, että opiskelijat tuntevat sekä toisensa että henkilökunnan. Vahva yhteisöllisyys luo vakaan pohjan yliopistokeskuksen tulevaisuudelle. Poikkitieteellisyys antaa opiskelijoille monipuolista osaamista tulevaisuuden työelämään. Viime vuonna paljon puhuttanut yhteiskampushanke ei ole edennyt, joten saamme rauhassa jatkaa yliopistokeskuksemme kehittämistä toimivissa Puuvillan tiloissa. Tänä vuonna pyrimme erityisesti kehittämään liikuntapalvelujamme, jotta kaikille opiskelijoillemme löytyisi mieluisaa tekemistä opiskeluiden ohelle. Olemme jo saaneet alkukeväälle oman kaukalovuoron, ja työn alla on sopimus tanssituntien järjestämisestä. Riittävä liikunta ja mielenkiintoiset tapahtumat tukevat jaksamista

Laulava professori

Teksti: Aleksi Olander Kuva: Aapo Nissi

Laulava professori

aaliskuun alussa kaikkien opiskelijoiden sähköpostiin saapui tieto yliopistokeskuksen uuden johtajan valinnasta. Valituksi tuli signaalikäsittelyn professori Tarmo Lipping (s. 1967), joka oli toiminut kampuksen virkaatekevänä johtajana Jari Multisillan siirryttyä loppukesästä SAMK:in rehtoriksi. Pointin toimitus kipusi yliopistokeskuksen aulan portaita kakkoskerrokseen ja kävi jututtamassa uutta johtajaa.

Tarmo on ollut yliopistokeskuksen toiminnassa tiiviisti mukana sen alkuajoista lähtien. Hän on toiminut pitkän yliopistokeskusuransa aikana lehtorina, tutkijana, tutkimusryhmän vetäjänä, professorina ja yksikön johtajana. - Olen käytännössä kasvanut lähes koko työurani TTY:n Porin yksikössä ja myöhemmin Porin yliopistokeskuksessa, joten se antaa minulle tietynlaisten näkemyksen toiminnasta kokonaisuudessaan, Tarmo kertoo.

Hänen pitkän työuransa aikana yliopistomaailma on muuttunut paljon. Alueellinen tuki yliopistokeskukselle on kuitenkin pysynyt vahvana sen koko olemassaolon ajan. - Aluekehitysrahoitusta oli 90-luvulla saatavilla vapaammin, nykyään raha on paljon tiukemmassa. Kilpailemme kaikesta rahoituksesta sekä alueellisella, kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Rahoitusta jaetaan nykyään suorituskeskeisemmin, mikä tarkoittaa esimerkiksi julkaistujen artikkelien ja 55 opintopistettä vuodessa suorittaneiden opiskelijoiden määrän mittaamista. -Yliopistokeskuksen tutkijat ja tutkimusryhmät julkaisivat viime vuonna 188 vertaisarvioitua artikkelia ja täällä suoritettiin 159 ylempää korkeakoulututkintoa. Pärjäämme vertailuissa hyvin kansallisella tasolla, Tarmo avaa yliopistokeskuksen rahoitusmallia.

Tarmo Lipping Syntynyt vuonna 1967 Signaalinkäsittelyn professori Työskennellyt TTY:n Porin yksikössä vuodesta 1995 Harrastaa laulua, klarinetin soittoa ja tennistä

insinööriopinnoista teoreettisempiin DI-opintoihin olisi helpompaa, tai päinvastoin. Uskon että kaupungilla voisi olla toiveita kanditason koulutuksen lisäämiseen, mutta todennäköisemmin se voisi toteutua yhteistyössä SAMK:in kanssa, Tarmo pohtii. Tarmo pitää yhdessä tekemisen edistämistä ja yliopistokeskuksen tunnettuuden edistämistä oman työnsä kannalta tärkeinä osa-alueina. - Opiskelijoiden ottaminen mukaan kaikkeen yliopistokeskuksen kehitystoimintaan on tärkeää, Tarmo sanoo painavasti. Työssään hän nauttii eniten onnistumisen tunteista. - Yksittäisenä tutkijana onnistumisen elämykset tulevat, kun oma artikkeli menee läpi. Tutkimusryhmän vetäjänä onnistumisia tulee jo huomattavasti useammin. Nyt yliopistokeskuksen johtajana pystyn iloitsemaan kaikista talon sisältä tulevista hyvistä uutisista, joten onnistumisen elämyksiä tulee huomattavasti useammin, Tarmo naurahtaa. Vapaa-aikansa tuore johtaja viettää musiikin ja liikunnan parissa. Hän harrastaa kuoro- ja yhtyelaulua, soittaa klarinettia, pelaa tennistä ja lenkkeilee. Eräs paha puute Tarmolla kuitenkin on: hän ei ole koskaan käynyt teekkareiden vappukasteessa, eli häntä ei ole koskaan kastettu opiskelijaperinteen mukaisesti teekkariksi. - Tässä asiassa pääsi käymään niin, että päädyin Suomeen opiskelemaan vasta vuonna 1991 vaihto-opiskelijana Virosta. Jäin sitten aika opintojeni loppusuoralla suorittamaan tutkintoni loppuun Suomessa vaihdon jälkeen, joten siinä vaiheessa ei tullut enää kasteella käytyä, Tarmo selittää. Puute on kuitenkin helposti korjattavissa, sillä Tarmo on lämpimästi tervetullut osallistumaan Porin teekkareiden perinteiselle teekkarikasteelle vapunpäivänä Kokemäenjoen rantaan. Hän lupasi harkita asiaa.

Opiskelijoiden ottaminen mukaan kaikkeen yliopistokeskuksen kehitystoimintaan on tärkeää.

Suurin osa yliopistokentän muutoksista ei välttämättä näy ulospäin. Tampereella aloitti vuodenvaihteessa yhdistynyt Tampereen yliopisto, mikä tarkoitti myös Porin kahden Tampereella toimineen yliopiston sulautumista yhdeksi. - Aika vähän nämä suuret muutokset ovat näkyneet Porissa. Olemme olleet hyvin suojassa myrskyiltä. Muutoksia on näkynyt lähinnä organisaatiorakenteissa ja esimiehien vaihtumisessa, Tarmo kuvailee Tampere 3 -hankkeen vaikutuksia Porissa. Tarmo arvelee, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö tulee tiivistymään jatkossa. - Esimerkiksi tekniikan alalla meillä voisi olla jossain vaiheessa mahdollista rakentaa SAMK:in kanssa osittain yhteinen kandiohjelma. Tampereella tämä on toiminut rakennustekniikan alalla, jossa osa kandiopinnoista on yhteisiä. Duaalimallin ollessa olemassa opiskelijan pitäisi silti hakea joko ammattikorkeakouluun tai yliopistoon, mutta vaihtaminen kesken opintojen käytännöllisemmistä

Matkalla Intiassa osa 3: Valtion hommissa Pointin kolmiosaisen Intia-teemaisen juttusarjan viimeisessä osassa haastatellaan monen mutkan kautta Delhiin työskentelemään päätynyttä Porin Kylteriä. Edelliset osat löytyvät Pointin verkkosivuilta: www.porinylioppilaslehti.com 8

Teksti: Aleksi Olander Kuvat: Tytti Wallenius

urun kauppakorkeakoulun Porin yksikön opintojensa loppusuoralla oleva Santeri Ojala on viettänyt viimeiset viisi kuukautta työharjoittelussa Intiassa. Santeri työskentelee Suomen valtion omistamassa kansainvälistymis- ja rahoituspalveluita tarjoavassa organisaatiossa nimeltä Business Finland. - Lähdin hieman ex tempore vuonna 2018 mukaan yritysjuridiikan kurssille, johon kuului opintomatka New Delhiin kestävän kehityksen seminaariin. Kurssilla kiinnostukseni Intiaa kohtaan heräsi, ja päätin hakea opetushallituksen harjoitteluun Business Finlandille, Santeri kertoo. Business Finland toimii kahteen suuntaan. Se auttaa suomalaisia yrityksiä kansainvälistymään sekä edistää ulkomaisia investointeja ja matkailua Suomeen. Santerin työtehtäviin on kuulunut yritysdelegaatioiden järjestämistä, yksittäisten yritysten auttamista ja markkinatutkimuksen tekemistä. Tiimiin kuuluu kolme intialaista työntekijää ja kolme suomalaista. - Pienessä tiimissä jokainen työpäivä on toistaiseksi ollut erilainen ja olen päässyt olemaan mukana monessa mielenkiintoisessa projektissa. Toimialat ovat vaihdelleet suuresti, ja olen ollut mukana edistämässä esimerkiksi puutavaran vientiä, terveysteknologiaa, tekoälyä sekä ideoimassa ulkomaisten lahjakkuuksien saamista Suomen työmarkkinoille. Business Finlandissa olen päässyt olemaan monessa mukana tasavertaisena tiimin jäsenenä, Santeri kuvailee työtään. Business Finlandin toimisto sijaitsee New Delhin Suomen suurlähetystössä. Lähetystö ja Business Finland tekevät paljon yhteistyötä, vaikka ovat erillisiä organisaatioita.

Masalaa ja kulttuurieroja Intialaiseen työ- ja liikekulttuuriin pääsee Santerin mukaan nopeasti sisälle. - Työskentely on suoraviivaista ja helppoa. Intiassa englanti on liikekieli, mikä tekee asioinnista selkeää. Intialaiset menevät usein neuvotteluissa suoraan asiaan, eikä ylimääräisiä muodollisuuksia tarvita, Santeri sanoo. Omassa tiimissään Santeri on päässyt työskentelemään kahden intialaisen kollegan kanssa päivittäin. Hänen mielestään erilaisuus on todellakin rikkaus. Vaikka maailmankatsomukset tiimin sisällä ovat täysin erilai-

Matkalla Intiassa

Intian arjessa on muutenkin välillä niin sanotusti hieman liikaa masalaa suomalaiseen makuun. set, yhteistyö on mutkatonta. - Työskentely täällä on ollut ajattelua avartava kokemus, ja eri kulttuurit voivat oppia toisiltaan paljon. Santeri kiteyttää. Intia koostuu 29 osavaltiosta ja on pinta-alaltaan Euroopan kokoinen, joten ei ole olemassa yhtenäistä intialaista kulttuuria. New Delhi on hallintomainen pääkaupunki, mutta sieltä katsottuna etelässä sijaitsevat Mumbai ja Bangalore ovat todelliset liike-elämän superkeskukset. - Viiden ja puolen miljoonan ihmisen Suomesta muuttaminen 22 miljoonan ihmisen Delhiin sisältää omat haasteensa. Liikenne on kaoottista, ruokaan tottumiseen on mennyt oma aikansa ja Intian arjessa on muutenkin välillä niin sanotusti hieman liikaa masalaa suomalaiseen makuun. Maana Intia on kuitenkin valtavan hieno ja monipuolinen, Santeri kuvailee arkeaan.

Mahdollisuuksien maa Intia on valtava talousalue, jonka bruttokansantuote kasvaa seitsemän prosentin vuosivauhtia. Maassa on paljon sosiaalisia ja ekologisia ongelmia, jotka toisaalta tarjoavat paljon mahdollisuuksia kehitykselle. Intialainen keskiluokka vaurastuu jatkuvasti ja heidän ostovoimansa kasvaa. - Suomella on paljon huippuosaamista aloilla, joihin Intiasta löytyy ostovoimaa sekä yhteistyökumppaneita. Suomalainen teknologiaosaaminen voisi olla ratkaisu moniin ympäristöongelmiin esimerkiksi energiasektorilla, maataloudessa tai energiajätteen käsittelyssä, Santeri pohtii. Suomalaiset yritykset laajentavat jatkuvasti Intiaan ja uusia menestystarinoita syntyy lähes viikoittain. Esimerkiksi suomalaista tekoälyosaamista voitaisiin Santerin mukaan hyödyntää monella eri toimialalla.

Aurajoen tuolla puolen

jota Santeri lämpimästi suosittelee kaikille. Vastavalmistuneena ei välttämättä pääse heti ulkomaankomennukselle, joten työharjoittelu ulkomailla on mainio ensiaskel kansainväliselle uralle. Business Finlandin harjoittelussa olen päässyt olemaan monessa mukana tasavertaisena tiimin jäsenenä. Olen ollut mukana järjestelemässä korkeatasoisia tapahtumia, kuten esimerkiksi ministeridelegaatioita sekä päässyt osallistumaan huippuseminaareihin. - Ennen lähtöä kannattaa kuitenkin hoitaa opinnot mahdollisimman hyvään kuntoon, ja mielellään kirjoittaa gradukin alta pois. Kansainvälisten tehtävien jälkeen houkutus työmarkkinoille siirtymiseen kasvaa, eikä gradunteko välttämättä tunnu niin houkuttelevalta, valistaa Santeri.

- Vaikka tämä onkin kliseisesti sanottu, niin on ollut silmiä avaava kokemus ymmärtää, että elämää on myös Aurajoen tuolla puolen, turkulaistaustainen Santeri naurahtaa. Harjoittelujaksonsa parhaaksi puoleksi hän nostaa intialaiseen elämään ja kulttuurin tutustumisen. Hän on myös saanut uusia ystäviä paikallisista työ- ja harrastuskavereistani. - Loputtomat liikenneruuhkat ja väenpaljous ovat olleet täällä asumisen huonoja puolia. Ympärillä näkyvä loputon köyhyys ja surkeissa oloissa asuvat katulapset ovat surullinen näky. Intiassa on paljon ratkaisemattomia ongelmia ja välillä tuntuu ahdistavalta, ettei ongelmien ratkaisemiseksi voi tehdä juuri mitään, Santeri kuvailee Intian nurjaa puolta. Työharjoittelu ulkomailla on kokemus,

Artikkelin kirjoitushetkellä haastateltavan pro gradu -tutkielma oli kirjoittamista vaille valmis.

Teksti: Atte Timonen

Aikamme suoratoistokuva

Aikamme suoratoistokuva Tammikuussa englantilainen tubettaja saattoi Twitch-streamilla muuttaa tapaa miten hyväntekeväisyyttä ja politiikkaa harjoitetaan verkossa.

luoja John Romero ja Donkey Kong -pelihahmoa ääninäytellyt Grant Kirkhope. Kaikki julistivat trans-ihmisten oikeuksien puolesta. Viidenkymmenen tunnin kohdalla kuitenkin mukaan liittyi

aikki alkoi yhden ihmisen transfobiasta. TV-käsikirjoittaja Graham Linehan on pitkään toiminut äänitorvena trans-sukupuolisten ihmisten oikeuksia polkeville poliittisille ideoille. Kun Mermaids UK -järjestö, jonka tehtävänä on auttaa nuoria kehodysforiaan liittyvien ongelmien kanssa, voitti British National Lotteryn apurahan, aloitti Linehan järjestön lokaamisen. Lokaaminen toimi, ainakin hetken; National Lottery otti apurahan antamisen uuteen harkintaan. Hetken näytti siltä, että transfobia olisi voittanut. Englantilainen tubettaja H.Bomberguy, oikealta nimeltään Harry Brewis, halusi auttaa Mermaidsia hädässä. Hän ilmoitti aloittavansa tammikuun 17. päivänä hyväntekeväisyyspelistreamin Twitch-kanavallaan. Harry pelaisi läpi Donkey Kong 64 -pelin kokonaisuudessaan, kesti siinä sitten kuinka kauan tahansa. Sinä aikana hän keräisi lahjoituksia Mermaidsille auttaakseen järjestöä ja ärsyttääkseen Linehania. Hän odotti saavansa kasaan ehkä tuhat dollaria ja aloitti streamin maltillisella 500 dollarin tavoitteella. Tämä täyttyi ennen kuin hän ehti edes aloittaa peliä. Streami kesti 57 tuntia. Donkey Kong 64 -pelin sataprosenttinen läpipeluu ei ole mikään helppo tehtävä, ja Harryn piti myös nukkua ja syödä välillä. Tämän 57 tunnin aikana monet eri tasoiset julkisuuden henkilöt osoittivat tukensa hänelle. Muita tubettajia liittyi mukaan äänichatin välityksellä. Aktivisti Chelsea Manning oli mukana pariinkin otteeseen, kuten myös Doom-pelisarjan

Tavoite täyttyi ennen kuin hän ehti edes aloittaa peliä. joku, jota kukaan ei osannut odottaa: Yhdysvaltain kongressiedustaja Alexandria Ocasio-Cortez New Yorkista. Hän puhui ihmisoikeuksista, politiikasta ja omasta historiastaan pelaajana. Hänkin julisti lopussa: “Trans rights are human rights.” Kun peli lopulta päättyi, oli Brewis onnistunut keräämään Mermaidsille 340 000 dollaria lahjoituksina. Mermaids sai myös lopulta National Lotteryn apurahan, 500 000 puntaa jaettuina tukina viiden vuoden aikajaksolla. Twitch.tv:n streamauspalveluita on aiemminkin käytetty hyväntekeväisyyden keräämiseen, mutta ei kertaakaan tässä mittakaavassa. Twitchin globaali kattavuus oli yksi avain tähän. Tuona viikonloppuna yli 659 000 katsojaa seurasi streamia ympäri maailman, mukaan lukien minä. Brewis lupaili jo, että hän miettii ensi vuodeksi uuden pelin ja jatkaa rahan keräämistä toiselle hyväntekeväi-

syyskohteelle. Toimiiko tämä tempaus yhtä hyvin vuoden päästä? Onko Twitch-varainkeruusta tulossa uusi puhelinkeräys, jossa studioon soittamalla lahjoitetaan rahaa? Twitch-varainkeruu absurdismiin taipuvaisen vasemmistolaistubettajan pelatessa Donkey Kong 64 -peliä 57 tuntia on toisaalta juuri tämän ajan kuvaa: idea on niin outo, että se voi vain toimia. Brewisille myönnettiin Skotlannin parlamentin erityiskiitos streamin järjestämisestä. Hän on ensimmäinen streamaaja, joka on koskaan saanut kiitokset parlamentilta. Monet ovat myös kommentoineet Alexandria Ocasio-Cortezin lyhyttä mukanaoloa muutoksen merkkinä. Vaikka sosiaalisen median alustat, kuten Twitter, ovat olleet politiikan kenttiä jo hyvän aikaa, eivät poliitikot ole juuri lähteneet suoratoiston maailmaan mukaan. Ocasio-Cortezin mukanaolo oli esimerkki solidaarisuudesta trans-ihmisten oikeuksien puolesta, mutta myös ovela poliittinen liike. Kongressiedustajan nuoret äänestäjät näkevät tämän jälleen yhtenä lisänä Ocasio-Cortezin ymmärrykseen modernin maailman tärkeistä kulttuuri-ilmiöistä ja kannatuksesta tasa-arvoisemman maailman puolesta, sekä tämän avoimuudesta erilaisille media-alustoille. Hänen vanhemmat kriitikkonsa puolestaan eivät tiedä mistä Twitchissa on edes kyse, saatikka mitä edes kritisoida. Hän meni tähän politiikan käymättömään korpimaahan, ja tuli sieltä ulos voittajana, keräten lähinnä positiivista mediahuomiota ympäri maailman. Twitchin poliittiset mahdollisuudet on nyt huomioitu, ja on mielenkiintoista nähdä miten tätä alustaa tullaan näkemään politiikassa tulevaisuudessa. Mitään tästä ei oltu suunniteltu. Harry Brewis ei odottanut saavansa edes sadasosaa sii-

TWITCH.TV-tietopaketti . Twitch.tv on 2011 perustettu reaaliaikaiseen suoratoistoon keskittynyt palvelu tietokone-, konsoli- ja roolipelaajille. Nykyään sen omistaa Amazon.

. Twitchin välityksellä pelaajat voivat jakaa reaaliajassa peliä sitä pelatessaan, antaen yleisölle mahdollisuuden kommentoida chatin avustuksella. Suosituimmat pelit tällä hetkellä ovat League of Legends, Fortnite ja Apex Legends.

. Twitch.tv:llä oli maaliskuussa 2018 2,2 miljoonaa lähettäjää ja yli 15 miljoonaa päivittäistä kävijää. Twitch Partner -käyttäjiä, jotka jakavat mainoksista tulevat tuotot Twitchin kanssa, oli samana vuonna 27 000.

tä summasta, jonka hän lopulta keräsi. Alexandria Ocasio-Cortez ei suunnitellut osallistuvansa Donkey Kong 64 -pelistreamiin sinä viikonloppuna. Kyseessä ei kuitenkaan ole vain satunnaisten tekijöiden muodostama yksittäinen viraali-ilmiö. Järisyttävän menestyksekäs Donkey Kong 64 -hyväntekeväisyys-stream on osa aikamme kuvaa, jossa hullun kuuloiset ajatukset toteutuvat. Tämä vain sattui olemaan positiivinen tapaus, jonka vaikutuksia tulevaisuuden kannalta voimme vielä vain spekuloida. Tapa miten Twitchiä käytetään ja siitä puhutaan on mahdollisesti ison muutoksen edessä. Thanks, Graham!

Larppaamisen maailmassa

Teksti ja kuvat: Anna Kimpimäki Väestönsuojassa ilmapiiri oli jännittynyt ja pelokas. Monet hahmoista pyrkivät helpottamaan oloaan turvautumalla pulloon. Tämä puolestaan johti papin sekoamiseen ja muutamaan salamurhaan.

Larppaamisen maailmassa Tammikuussa päättyi Varjojen aika -niminen kurssi, jonka Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma toteutti yhteistyössä Porin suomalaisen yhteislyseon lukion ja Satakunnan museon kanssa. Tavoitteena oli luoda lukiolaisille uudenlainen tapa suorittaa lukio-opintoja ja samalla tutustuttaa heidät yliopistomaailmaan KTMT:n opiskelijoiden ohjaamina.

yseessä oli pilottiprojekti, jonka avulla pyrittiin kehittämään eri tahojen välistä yhteistyötä ja luomaan kiinnostusta yliopistotason opiskelua kohtaan. Satakunnan museossa työskentelevä Carita Tulkki kertoo yhteistyön tavoitteena olleen vahvasti myös kulttuuriperinnön tärkeyden korostaminen: “Halusimme mahdollistaa sen, että henkilö oppisi katsomaan asuinaluettaan uudella tavalla ja huomaisi kurssin ansiosta sellaisia asioita omasta ympäristöstään, joihin ei ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota.” KTMT:n opiskelijoille kurssin suunnitteleminen tarjosi puolestaan mahdollisuudet projektiosaamisen kehittämiseen ja työelämän kannalta tärkeiden kontaktien luomiseen. Kurssin teemana oli tutustua talvi- ja jatkosodan vaikutuksiin Porissa. Lukiolaiset pääsivät muun muassa osallistumaan yliopiston ja museon

luennoille, joissa käsiteltiin eri aineistojen käyttöja lukutapoja sekä tutustuttiin sota-ajan historiaan. Tämän lisäksi kurssi sisälsi historiallisten faktojen täyttämän bussikierroksen Porin keskustan läpi sekä tutustumisen Rosenlew-museoon ja Porin metsän kulttuuriperintökohteisiin. Kaikista kiehtovinta kurssilla mahtaa olleen kuitenkin oman larppihahmon luominen ja osallistuminen LARP:iin (Live Action Role Play) eli live-roolipelaamiseen. Larppaamisen asiantuntija ja siihen liittyviä luentoja vetänyt Kerttu Lehto kertoo kyseessä olevan improvisaatioteatteriin rinnastettavissa oleva peli- ja taidemuoto, jossa ei tyydytä luomaan vain kuvitteellista pelihahmoa pöydän äärellä, vaan todellakin eläydytään hahmoon teatterimaisella innolla. Larppi voi sijoittua minkälaiseen maailmaan tahansa ja sen tarkoituksena on osallistaa ihmisiä ja luoda yhteishenkeä. Valmista käsikirjoitusta ei ole. Se

mahdollistaa paneutumisen monimutkaisiin ja synkkiin aiheisiin, joiden käsitteleminen voi muuten olla hyvin vaikeaa. Varjojen aika -kurssin teema sijoittui toisen maailmansodan vuosiin ja larppaustilanteeksi muodostui lyseon lukion väestönsuojaan hakeutuminen ilmahyökkäyksen aikana. Lukiolaiset Manu Rantanen ja Sakari Mattila kertovat etteivät omaa teatteritaustaa, eivätkä olleet koskaan larpanneet. Larppaamiseen suhtaudutaan usein kyseenalaistavasti ja se yhdistetään negatiivisella vivahteella osaksi niin sanottua nörttikulttuuria. Rantanen ja Mattila ottivat kokemuksen kuitenkin innolla vastaan, ja yhdessä muiden lukiolaisten kanssa larppaustilanteesta muodostui sangen onnistunut.

eikä hirveää sekamelskaa syntynyt”, hän kertoo yllättyneenä. Äidinkielen opettaja Tytti Savolainen korostaa larppaamisen olleen erittäin tehokas tapa vahvistaa osallistujien taitoa tunnistaa toisten tunnetiloja ja kykyä reagoida niihin. Larppaaminen tarjoaa mahdollisuuden itseilmaisuun ja samalla antaa keinon päästä kokemaan asioita, joiden kokeminen omassa elämässä ei ehkä ole mahdollista tai toivottavaa. Uusien asioiden kohtaaminen avartaa maailmankuvaa. “Kun ihmiset joutuvat uuteen ja outoon tilanteeseen, se vähentää ennakkoluuloja tiettyjä asioita kohtaan”, Savolainen korostaa. Larppauksen jatkuvasti kasvava suosio perustuu juuri sen tarjoamaan vapauteen. Eläyty-

Kaikille jäi larppaamisesta positiivinen kokemus. Lukiolaiset toivovatkin, että Varjojen ajan kaltaisia kursseja järjestettäisiin enemmän.

“Ei mitään negatiivista sanottavaa koko larpista, varsinkaan kun vetää noin pienellä valmistautumisella. Siihen nähden meni kyllä tosi hyvin”, Rantanen toteaa. Mattila puolestaan korostaa, että hahmoon heittäytymisen teki helpoksi etenkin ääripäähahmon luominen, jolloin yksityiskohtaisia ulottuvuuksia ei tarvinnut keksiä. Hahmojen luonti olikin varsin lennokasta. Sisällöksi tuli muun muassa utelias amerikkalainen toimittaja, huumorintajuton kansakoulunopettaja, evakkotyttö, alkoholisoitunut pappi sekä maalta tullut piilokommunisti. Museolehtori Tulkki myöntää olleensa aluksi hyvin epäileväinen ja jopa vastahakoinen larppauksen onnistumisen suhteen. Pelko kohdistui etenkin opiskelijoiden heittäytymiskykyyn. “Epäilytti aluksi ettei tästä tule yhtään mitään. Etenkin kun oma heittäytyminen epäilytti, niin miten sitten opiskelijat? Mutta kaikki menikin tosi hienosti,

minen on äärettömän opettavaista. Tilanteet voivat perustua niin historiallisiin kuin myös post-apokalyptisiin tapahtumiin. Vain mielikuvitus on rajana. Nyt kun yhteistyökanava on luotu eri tahojen välillä, ei ole mitään estettä miksei Varjojen aika -kurssin kaltaisia projekteja toteutettaisi enemmän. Larppaaminen mahdollistaa todellisuudesta paon edes hetkeksi, mikä voi helpottaa etenkin opiskelijoiden kokemaa stressiä ja auttaa heitä saamaan objektiivisuutta omiin ongelmiinsa. Osallistavuuden lisääminen on myös yleisesti erityisen tärkeää nykyisen kaltaisessa kilpailukeskeisessä yhteiskunnassa, jossa elämyksellisyys nähdään kasvavana trendinä. Varjojen aika -kurssin nimi juontaa juurensa Leila Tuuren saman nimisestä teoksesta, joka sijoittuu 1940-luvun Poriin. Kannattaa ehdottomasti lukea, jos aikakausiromaanit kiinnostavat.

Haastattelu

Kuva: Maija Huusko Teksti: Sara Heino

Esittelyssä

Janne Salakka

– Miehet ry:n puheenjohtaja

arraskuussa 2018 perustettu Miehet ry on feministinen miesjärjestö, jonka tavoitteena on intersektionaalisen feminismin arvojen ajaminen miesnäkökulmasta. Yhdistyksen tämänhetkinen puheenjohtaja on Janne Salakka. Janne on pian valmistuva valtio-opin ja kansainvälisten suhteiden opiskelija Turun yliopistosta. Hän on toiminut aiemmin Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa ja on Turun kaupungin varavaltuutettu. Vapaa-aikaansa hän viettää läheistensä tai taide-elokuvien parissa. Haastattelussa Janne vastaa kysymyksiin järjestön taustoista ja tavoitteista.

Miksi Miehet ry?

toisella menee valtavan huonosti. Tilastollisesti tyypillinen toimitusjohtaja tai professori on mies, mutta niin on myös asunnoton, syrjäytynyt tai vanki.

Koska maailmassa on vielä monta tasa-arvokysymystä työstettävänä. Samalla koemme, että myös me miehet voimme osallistua aktiivisesti niiden ratkaisuun. Miehet ry:n toiminnan ytimessä on ennen kaikkea miesspesifit eli miehiin liittyvät tasa-arvokysymykset. Lisäksi haluamme monipuolistaa kuvaa miehuudesta.

Millä tavoin yhdistys pyrkii muuttamaan tilannetta? Ottamalla aktiivisesti osaa keskusteluun, lisäämällä tietoutta tasa-arvokysymyksistä, korostamalla miehuuksien monimuotoisuutta ja rikkomalla haitallisia käyttäytymismalleja. Vaikuttamistyön lisäksi suunnitteilla on tulevaisuudessa järjestää myös erilaisia tapahtumia, kuten keskustelutilaisuuksia. Samalla haluamme osoittaa tukemme muille tasa-arvotyötä tekeville yksilöille ja järjestöille.

Mistä saitte idean perustaa tämän kaltaisen yhdistyksen? Idean taustalla oli ennen kaikkea kaksi asiaa: yhtäältä koimme, että miehet voisivat tehdä enemmän tasa-arvokentällä. Toisaalta kyllästyimme siihen tapaan, jolla perinteiset “miesasiamiehet” ajoivat miesten asiaa – samalla aggressiolla ja toistaen samoja haitallisia käyttäytymismalleja, joista moni miesspesifi ongelma kumpuaa. Pohdimme, että eihän tämä näin voi mennä, joten perustimme oman yhdistyksen.

Koetko että saatte huonoa palautetta miehiltä, jotka kokevat feministisen miesyhdistyksen ongelmallisena? Entä naisilta? Miten pyritte hoitamaan tämän kaltaiset tilanteet?

Mikä on yhdistyksen tavoite?

Olemme saaneet myös huonoa palautetta, mutta paljon enemmän hyvää. On kuitenkin olemassa selvä joukko tietyllä tapaa ajattelevia miehiä, jotka pitävät meidän toimintaamme ongelmallisena riippumatta siitä, mitä itse asiassa sanomme tai teemme. Naisilta kritiikkiä on tullut vielä vähemmän. Yleinen periaate on se, että vastaamme aina rauhallisesti ja asialähtöisesti. Jos on meidän kanssa asioista eri mieltä, se on täysin hyväksyttävää ja sen saa ilmaista. Tarpeetonta öyhötystä ja aggressiota ei tosin meidänkään tarvitse sietää.

Yhdistyksen tavoite on edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta intersektionaalisen feminismin ja antirasismin viitekehyksestä. Se tarkoittaa sitä, että perinteisten sukupuolikysymysten lisäksi tunnistamme sen, että syrjintä ja kaltoinkohtelu voi kohdistua myös esimerkiksi ihonväriin, vammaan tai sosioekonomiseen asemaan. Mitkä asiat koet suurimpina uhkina tasa-arvolle?

Mitä voimme odottaa Miehet ry:ltä tulevaisuudessa?

Isoin uhka tasa-arvolle lienee empatian puute ja haluttomuus ymmärtää toisten haasteita. Nykypäivän feminismissä korostetaan kuuntelemisen ja tilan antamisen merkitystä. Toisin sanoen pitää olla valmis tunnistamaan omat etuoikeudet ja tiedostaa, että vaikka jokin asia ei olisi itselle ongelma, se voi olla aidosti merkittävä ongelma jollekulle muulle. Miesten tasa-arvon kannalta olisi tärkeää kiinnittää erityisesti huomiota siihen, miten vahvasti polarisoitunut miesten ryhmä on. Siinä missä yhdellä menee aivan valtavan hyvin,

Jatkamme jo aloitettua työtä ja kehitämme uusia ideoita, kuten miehille suunnattuja vertaistapahtumia. Tällä hetkellä meillä on myös suunnitteilla yhdistyksen ensimmäinen virallinen sosiaalisen median kampanja, jonka tarkoituksena on purkaa ahtaita miehiin liitettyjä sukupuolikäsityksiä. Toimintamme on vasta aluillaan, mutta suunta on selkeä: rakentaa kaikille yhdenvertaisempi ja reilumpi maailma.

”Tarpeetonta öyhötystä ja aggressiota ei tosin meidänkään tarvitse sietää.” 17

Teksti: Esa Keskinen

Kirja-arvostelu

Nylénin häviö Antti Nylén pohtii uusimmassa kirjassaan voiko taiteilijuus olla ammatti ja kertoo rehellisesti kuinka kirjailija on tuomittu köyhyyteen ja täyteen epävarmuuteen.

inkälaiseen elämään arvostettu, mutta apurahojen varassa roikkuva kirjailija on kahlittu? Miksi suomentaa vuodesta toiseen ranskalaisia klassikoita kouralliselle lukijoita ja kirjoittaa sellaisia teoksia, joiden saama kriitikkoarvostus ei koskaan tule muuttumaan rahaksi? Antti Nylénin Häviö purkaa omakohtaisesti sitä, mitä on olla kirjailija yhteiskunnassa, jossa raha on kaiken mitta. Monologin kehyskertomuksena on viime vuoden keväästä alkanut työskentelyjakso, jota tekstin rakenne löyhästi noudattaa. Nylén on ehta älykkö, joka mainitaan aina suomalaisesta esseestä puhuttaessa. Suomentajana hän erikoistunut 1800-luvun ranskalaiseen

kirjallisuuteen. Hän on kääntänyt esimerkiksi Baudelairea, Flaubertia ja François-René de Chateaubriandia. Hän on katolinen, feministi ja vegaani. Nylénille oikeudenmukaisuus on melkoisen joustamaton asia. Nylén esitteli alkupään tuotannossaan kannattamansa vegaani anarko-dandyismin aatteen, jota noudattaen voi elää mahdollisimman moraalisesti kestävää elämää. Kirjailijan esikoisteos Vihan ja katkeruuden esseet (2007) on jonkinlainen kulttiklassikko. Nylén listaa suurimmaksi saavutuksekseen sen, että teoksen luettuaan ihmiset ovat kertoneet hänelle alkaneensa vegaaneiksi. Häviön teksti ei ole yhtä raakaa Vihan ja katkeruuden esseiden teksti (Nylén huomauttaa, ettei koe enää vetoa väkival-

Hän on katolinen, feministi ja vegaani.

taissävytteisiin teksteihinsä, mutta ei häpeäkään niitä), mutta Nylén asettaa itsensä ja kirjailijuutensa paljaana esille. Yllä mainittujen teemojen lisäksi Häviössä lukija saa siis kirjailijuuden kitkerän oppitunnin. Häviö on Nylenin risti, suurin häviön ikoni. Krusifiksi, jota hän kantaa. Eräänlainen hahmotelma kirjailijan kohtalosta. Häviössä Nylén käy läpi teoksiaan ja niiden saamaa vastaanottoa. Hänen uransa vaiheita ja ennen kaikkea niitä seurauksia, joita on siitä, että rakkaus kirjallisuutta kohtaan ei suostu hänessä kuolemaan. Sen takia hän on hävinnyt. Sen takia hänet on tuomittu taloudelliseen epävarmuuteen, joka repii välillä koko hänen perhettään. Aleksi Salokannel on tehnyt kirjan kansitaiteen, josta tulee mielleyhtymä iskulausetta kantavaan lentolehtiseen tai teesejä kantavaan seinätauluun. Lisäksi pehmeäkantinen versio kirjasta (en tiedä, onko muita versioita) on pienen, mutta paksun seinäkalenterin mallinen. Sitä siis selataan ja luetaan niin sanotusti “pystysuunnassa”. Teosta on kuvailtu muun muassa “vittumaiseksi monologiksi”, sillä rakenteeltaan se rullaa pitkän ja kettuilevan yksinpuhelun tapaan. Nylénin tyyli on eräänlaista sapenpäästöä. Teoksen keskeisin kysymys on, voiko kirjailijuus tai taiteilijuus olla ammatti? Nylén tuskailee kirjoittamisen demonin kanssa. Hän kuvailee kuinka kirjoittaa kasvavan laskupinon varjossa ahdistuneena teoksia, jotka keräävät kiitosta, mutta eivät tuo leipää pöytään. Hän kuvailee olevansa jonkinlaista älymystököyhälistöä, jonka pitää muun yhteiskunnan mielestä anella apurahoja eikä saada kunnon korvausta työstään. Toisaalta Nylén tuo myös suoraan esiin etuoikeutetun asemansa kirjailijana, joka on saanut tekstinsä julki. Häviö esittää myös perustavanlaatuisia kyseenalaistuksia itse työn käsitteestä. Nylénillä

on taito näyttää modernin elon surkuhupainen turhanpäiväisyys. Mikä saa meidät raahautumaan metallista ja lasista rakennettuun tornitaloon päivästä toiseen lähettelemään sähköposteja ja puhumaan palavereissa tyhjillä käsitteillä tyhjistä asioista, kuten vaikkapa konserniviestinnästä tai brändilupauksen tuomasta lisäarvosta? Tässäkin kirjassa Nylénin lauseet ovat täysiä ja kiteisiä. Tympeä katkeruus on vaihtunut riuskaan katkeruuteen. Lopussa Nylen tykittelee kauniisti taiteen, ja siinä sivussa koko olevaisen, olemuksesta. Yhdellä sivulla Nylén kertoo miten järjesteli itselleen aikaa kirjoittamistyölle päivähoidon ja lastenohjelmien avulla ja seuraavalla hän saattaa krisitoida purevasti Heikki Pursiaisen köykäisesti hahmoteltuja “liberaaleja” näkemyksiä. Oikeastaan Nylén sohii vähän joka suuntaan, pisteliäästi kuin kuolemastaan varma eläin. Juuri muille ilkeillessään Nylén onkin riemukkainta luettavaa. Kirjailijan omien teosten luetteleminen ja kehuminen taas voi tuntua pitkäveteiseltä, ellei ole Nylénin fani, tai sitten suunnittele kirjailijan uraa, jolloin teosten syntyprosessin selostaminen voi opettaa jotain itse ammatista, jos se edes on ammatti. Häviö on myös syytekirjelmä kaikille luovaa työtä vähätteleville ja yhteiskunnan koville arvoille. Kirjaa lukiessa alkaakin tuntua pahalta, että kerjäsin teoksen ilmaisena arvostelukappaleena. No, olen sentään lainannut edelliset esseekirjat kirjastosta, joten ehkä Nylén saa Sanastolta muutaman pennin kuvailemiinsa pasta-aineksiin. Se on kuitenkin melko vähän. Kirjan liitteenä on Nylénin laatima, irtileikattava lasku palkasta, jota hän ei ole kirjailijan työstä koskaan saanut. Jos kirjailijuus tunnustettaisiin ammattina, Nylén pohtii, suomalainen yhteiskunta Suomi-Finland, olisi hänelle velkaa kahdeksantoista vuoden korkeakirjallisesta työstä korkoineen päivineen 1 080 000 euroa. Viestikenttään tunniste: Kiitos ja anteeksi.

le noviiseille. The Salvation toimii hyvänä ensikurkistuksena villin lännen maailmaan, jota leimaa raakuus ja kuiva selviytymisen päättäväisyys. Kommentaattoreina Anna Kimpimäki ja Marika Österlund.

ristian Levringin ohjaama ja Anders Thomas Jensenin kanssa yhteistyössä käsikirjoitettu The Salvation (2014) näyttäytyy täysiverisenä westerninä, josta ei puutu draamaa saati villin lännen pyssytappeluita. Tanskalaissyntyisen uudisasukkaan Jonin (Mads Mikkelsen) perhe saapuu vuosien odotuksen jälkeen 1870-luvun Amerikkaan. Kaikki ei suju kuitenkaan kuin saduissa ja pian Jon ajautuu keskelle kostokierrettä, josta pakeneminen ei ole vaihtoehto. The Salvation pysyy lajityypilleen varsin uskollisena. Villin lännen erämaita hallitseva tyyneys ja pinnan alla kytevät ongelmat peilaavat kohtaloonsa tyytyneitä hahmoja onnistuneesti sekä tekevät elokuvasta visuaalisesti kaunista katseltavaa. Elokuvassa kaikki on periaatteessa kohdillaan. Tästä huolimatta kerronta jää riipaisevan alun jälkeen hyvin etäiseksi. Se ei tunnu pääsevän eroon yksiulotteisuudesta saati tuomaan esille läheisen menetykseen liittyviä tunteita. Tunnelatauksien puute tekee elokuvasta toisinaan latteaa katseltavaa, eivätkä toimintakohtaukset riitä pitämään katsojan mielenkiintoa yllä. Voisi ajatella, että yksi Skandinavian parhaista näyttelijöistä tekisi järkähtämättömän roolisuorituksen. Mutta ei. Mikkelsen toimii elokuvan visuaalisen tason merkkinä auringon polttamine kasvoineen, mutta edes hän yhdessä Eva Greenin timanttisten näyttelijän taitojen kanssa, kykene kompensoimaan elokuvan mielikuvituksen puutetta. Jatkuvat kliseet hiljaisuuksineen eivät aiheuta katsojassa iloisia huudahduksia tai surun nyyhkäisyjä, vaan pikemminkin sapettavat. Kaikki on jo nähty. Netflixistä löytyvä elokuva kaikista virheistään huolimatta uppoaa varmasti länkkäreille vannoutuneille suurfaneille tai vasta-aloittelevil-

Ensivaikutelma: Marika: No mää oon vähän liikaa nyt pelannut Red Dead Redemption 2:sta, nii kiinnitän kauheesti huomiota mitä samankaltaisuuksia tässä on. Ihan hyvältä vaikuttaa. Anna: No mää en oo pelannu RDR nii en voi siihen verrata, mutta alku oli tehty mielenkiintoisesti, just semmonen Villin lännen tapanen. Samalla rauhallinen vaikutelma ja samalla myös levoton. Marika: Nii, semmonen pinnan alla kytevä fiilis, joka sit räjähtää jossai vaiheessa. Anna: Joo ja sit tää kuvaustyyli on just semmone joka iski muhun heti. Kuvataan maisemaa, eikä puhuta mitään, semmonen tyyni tunnelma on just parasta. Ja sit pitää vielä lisätä, että Mads Mikkelsen tekee kaikesta parempaa. Pirun hyvä näyttelijä, jonka silmät niinku oikeesti puhuu.

Välikommentit: Marika: Tosi perinteinen tapa kuvata villiä länttä. Rupesin miettimään et pettyiskö katsojat jos ei oo semmosia tiettyjä kliseitä? Anna: Nii, tässähän on just toi kostoretki, joka on hyvin kliseinen osa villin lännen elokuvia. Ja sitku tässä on filtterinä niinku seepia

Teksti: Anna Kimpimäki ja Marika Österlund

Sohvahumanistit Anna: Ei oikeen pysty sanomaan mitään näyttelijöiden taidoista, ku ne oli niin vähäsanaisia ja näytettiin koko ajan melkeenpä samaa tunnetta.

väritys, nii seki on hyvin yleistä. Marika: Ja miks pahiksilla on aina jotain punertavaa päällä?

Marika: Toisaalta musta tuntuu et sekin et osaa näytellä ei-puhumalla, vaatii taitoa.

Anna: Ja miks pahikset on aina vaan yksiulotteisia? Aina vaan pahiksia.

Anna: No mitä mieltä oot tästä, välittyikö tunteet, vaikka ne ei puhunut?

Marika: No ehkä toi yllättää vielä ja vaihtaa vihreeseen väriin ja siit löytyyki semmone herkkä puoli.

Marika: No en oikee tiiä, ne näytti koko ajan vaan vihasilta. Joitain kohtii huomasin et oltiin yritetty rakentaa silleen et yllättäis hirveenä, mut sen kuitenkin arvas jo etukäteen et kohta tapahtuu jotain.

Anna: Ehkä. Mut mua alko oikeesti ihan sikana ärsyttämään toi ns. epäloogisuus eli silmä silmästä. Tossa ton yhen veli on hirvee kusipää, tappaa ja raiskaa ihmisiä, nii silti sen oma veli lähtee kostoretkelle siitä ku joku viimein taisteli vastaan ja tappo sen. Ei voida tehdä yhtään kompromisseja. Missään asiassa.

Anna: Kaikki oli hyvin yksiulotteisia hahmoja. Marika: Puuttu enää vaan se kohta et joku astuu saluunaan ja kaikki hiljenee. Se ois ollu yks klisee viel lisää.

Marika: Mut toisaalta oisko se sitten yhtään jännä elokuva, jos nii tehtäis?

Anna: Mads Mikkelsen on tosi hyvä näyttelijä, nii sille ois pitäny antaa parempi käsikirjotus tai jotain. Nyt sen roolissa ois voinu olla melkeenpä kuka tahansa muu näyttelijä ja lopputulos ois ollut ihan sama.

Anna: No ois se ainaki loogisempi.Täähän periaattees seuraa tylsää juonta, jossa tietää koko ajan mitä tapahtuu, silmä silmästä vaan. Et missä se odottamaton kompromissi on?

Marika: En kyl vaikuttunut yhtään. Olikohan halvan budjetin elokuva? Koko elokuva keskitty vaan kostoon samoissa maisemissa.

Loppuvaikutelma: Anna: Äänetön rakkaustarina. Kovia kokeneet löysivät lopussa toisensa.

Anna: Ja sitä kostoakaan ei esitetty onnistuneella tavalla. Kostoonki liittyy erilaisia tunteita, ja siit ois saanu vaikka mitä aikaseks. Ja mua alko myös vähän ärsyttään se kuinka elokuvissa on tapana korostaa naista jotenki erikoisena, jos se uskaltaa puolustautua.

Marika: Oli kyl kliseinen loppu. Ratsastetaan kaukaisuuteen auringonlaskuun. Anna: Jäi tosi paljon pimentoon. Esim. mikä sen naisen tarina oli? Ja mitä se tatuointi merkitsi?

Marika: Jep. En katsois uudestaan.

Marika: Ei tapahtunut mitään yllättävää. Ei todellakaan tullut miksikään suosikkielokuvaksi. Ei mikään mestariteos.

Anna: En mäkään.

Marika: Anna: Mads Mikkelsenin vuoksi.

Levy-arvostelu

Teksti: Miko Vahekoski

Dj Kridlokk Silius Katakombi 2019

uonna 2013 Kanye West julkaisi kuudennen soolo-albuminsa nimeltään Yeezus. Albumi oli täynnä vihaista uhoa, punchlineja sekä valtavirta-albumille täysin sopimattomia, kokeellisia biittejä. Sinne tänne näennäisen pinnalliselle albumille oli kuitenkin siroteltu itsetutkiskelevia osuuksia, jotka vaihtelivat yhden riimin töksäytyksistä koko Bound 2 -kappaleen mittaiseen reflektointiin. DJ Kridlokkin seitsemäs, Silius on monessa mielessä hyvin samanlainen albumi. DJ Kridlokk on kenties tunnetuimpia suomalaisen räp-undergroundin edustajia ja kunnostautunut erityisesti Memphis rap -skenen lähettiläänä Suomessa. Artisti on valtavirrassa tullut myös tunnetuksi läheisestä yhteistyöstään Paperi T:n kanssa, johon albumilla viitataan useasti. Undergroundissa artisti kuitenkin tunnetaan anteeksipyytelemättömistä sanoituksistaan ja utuisesta flowsta. Kumpikin näistä tekee paluun myös tällä albumilla. Kridlokk on selkeästi hakenut uutta suuntaa tuotantoonsa pinnalla olevasta trap-räpistä. Tämä on vahva kontrasti hänen edelliseen Khid-nimellä julkaisemaansa Ohi-albumiin, joka taas haki vaikutteensa grimesta. Trap kuitenkin istuu Kridlokkin manailevan ritualistiseen flowhun kuin nenä päähän, eikä se missään kohtaan tunnu tarkoitukselliselta suurten yleisöjen kosiskelulta. Olisi kuitenkin vääryys puhua albumin musiikista verraten sitä perustrappiin, sillä trap tuntuu Siliuksella vain kosmeettiselta viimeistelyltä huolitellun kokonaisuuden päällä. Ilmavat biitit vetävät myös vaikutteita cloud räpistä ja ennalla mainitun Yeezuksen kaltaisesta kokeellisesta räpistä. Ongelmaksi muodostuu nopeasti kuitenkin tyylin yksipuolisuus: erillään toisistaan kaikki kappaleet tuntuvat uniikeilta ja mielenkiintoisilta, mutta

albumin kontekstissa peräkkäin ne alkavat nopeasti tuntumaan yhdeltä hötöltä. Poikkeuksen tähän tarjoaa “Oon Paperi T” joka jää mieleen jo pelkästään huvittavan dadaistisen Paperi T-imitaationsa takia, mutta myös tyypillisen paprumaisen biittinsä takia. Myös koukkujen suhteen albumi ei loista mitenkään erityisesti ja varmasti se ei ole myöskään ollut tarkoitus, sillä Kridlokk ei koskaan ole ollut mitään kertsivetoista urheiluräppiä. Ongelmaksi tämä muodostuu, kun jossain kappaleessa selkeästi haetaan jotain mieleenpainuvampaa koukkua, kuten kappaleessa “Varaani”, jonka muuten hauskan kikan vetämän flown ärsyttävä kertosäe lähes pilaa. Lyyrisesti albumi on todella punchline-vetoista uhoamista. Tämä aspekti myös jaksaa viihdyttää albumin alkupuolella, mutta mitä pidemmälle mennään sitä enemmän siihen puutuu. Toisin kuin biittien kohdalla kuitenkin sanoituksissa Kridlokk tajuaa tarjoilla variaatiota. Edellä mainitut Oon Paperi T ja Varaani ovat tästä ehkä parhaita esimerkkejä. Myös Eli ja Mönjä loistavat sanoituksillaan ja flowllaan. Albumin kirkkain jalokivi on kuitenkin ehdottomasti henkilökohtainen ja vilpitön Jos. Se on tämän albumin Bound 2 ja Resnais, Beefheart & Aalto. Lyyrisesti Kridlokk ei vieläkään luovu punchlineista ja huumorista, mutta niiden alta pilkistää kuva hieman ontuvasta ja loppusuoralla olevasta parisuhteesta. Kappale poikkeaa albumin tyylistä tavalla, joka tuntuu tekevän siitä selittävän tekijän kaikelle tälle uholle. Dj Kridlokkin Silius on loppujen lopuksi hyvin viallinen albumi, jossa on kuitenkin useita loistavia hetkiä. Tuntuu kuitenkin siltä ettei sillä ole mitään tähdellisempää sanottavaa. Jos nautit räpistä eniten silloin kun se on huumoripitoista, kiukkuista ja täynnä uhoa, mutta sinua ei haittaa sen mitäänsanomattomuus, niin Silius saattaa olla juuri sinulle.

Teksti: Maija Talja Kuva: Luc Gnago

Kolumni

Kohti oikeudenmukaisempaa maailmankauppaa korkeakoulu kerrallaan

urun yliopisto liittyi lokakuussa 2018 kahdeksantena suomalaisena oppilaitoksena Reilun kaupan korkeakoulujen joukkoon. Reilun kaupan korkeakoulu on arvonimi, joka myönnetään hankinnoissaan ja viestinnässään Reilun kaupan ja eettisten kulutusvalintojen edistämiseen sitoutuneille ja raportointivelvollisuuden täyttäneille korkeakouluille. Porin yliopistokeskuksen yhteydessä toimivien Turun ja Tampereen yliopistojen lisäksi Reilun kaupan korkeakoulujen listalla Satakuntaa edustaa Diakonia-ammattikorkeakoulu. Yliopistot ja muut korkeakoulut rakentavat yhteiskuntaa tarjoamalla koulutusta ja tutkimusta, mutta myös reagoimalla tulevaisuuden haasteisiin ja tarpeisiin. Sivistyslaitoksina korkeakoulujen tulee olla tietoisia yhteiskunnallisesta vastuustaan paitsi alueellisella ja kansallisella tasolla, myös maailmanlaajuisesti. Monelle korkeakoululle Reilun kaupan sertifikaatin tunnettuuden ja käytön edistäminen kertoo oppilaitoksen arvoista ja toimii viestinä sitoumuksesta globaaliin vastuunkantoon. Ympäristötieteen lehtori Timo Vuorisalo luonnehti Turun yliopiston blogissa viime marraskuussa Reilun kaupan korkeakoulujen joukkoon liittymistä yliopiston tekemäksi reiluksi askeleeksi kohti tasa-arvoisempaa globaalia talousjärjestelmää. Hollantilaisesta kansalaisjärjestöstä maailmanlaajuiseksi liikkeeksi kasvanut Reilu kauppa

rantautui Suomeen 20 vuotta sitten. Tällä hetkellä sen suomalaisia jäsenjärjestöjä ovat muun muassa Suomen Ylioppilaskuntien Liitto SYL, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ja Kuluttajaliitto. Hippimäisen puuhastelun sijaan Reilusta kaupasta on kasvanut uskottava ja tunnustettu toimija vastuullisen maailmankaupan edistämisessä. Kuten mikään muukaan sertifiointijärjestelmä, Reilu kauppakaan ei ole täydellinen tae tuotantoketjun ongelmattomuudesta. Reilun kaupan sertifikaatti on kuitenkin ylivoimaisesti kunnianhimoisin käytössä olevista kehitysmaissa tuotettujen tuotteiden sertifiointijärjestelmistä. Korkeakoulujen ohella Reilua kauppaa edistävän toimijan arvonimiä myönnetään erillisten kriteerien täyttyessä kaupungeille ja seurakunnille. Pori on ollut Reilun kaupan kaupunki jo vuodesta 2008 lähtien, ja reiluus näkyy kaupungin imagotyössä. Reilun kaupan ostos ei vaadi paljoa, mutta antaa enemmän, kertoo paikallisliikenteen bussin kylkeen teipattu mainos. Niin ikään Länsi-Porin seurakunta on ottanut Reilun kaupan edistämisen osaksi arvojaan. Ottaen huomioon sitkeän stereotypian kaikkia Raumaa kauempaa saapuneita syvästi vihaavista porilaisista, karhukaupungissa näytetään panostavan kiitettävästi kestävän kehityksen edistämiseen ja kehittyvien maiden viljelijöiden tukemiseen. Kirjoittaja on Turun yliopiston Reilun kaupan kannatustyöryhmän jäsen.

Seuraava lehti ilmestyy toukokuussa 2019. Tule mukaan tekemĂ¤Ă¤n Pointtia!

pointti.lehti@gmail.com