Pointti 3/14

pointti.

III/MMXIV Porin ylioppilaslehti

hevosia radalla / asuntoautoja pellolla / Iisa <3 / Anssin kela arvioita / kolumneja / ainakin 1 juttua in english

pointti. opiskelijan asialla

2

Pääkirjoituksia 5 Uutisia 6-7 Iisa ja Anssi 8-9 Karavaanarit 10-12 In english 13 Hevosurheilua 14-21 Kolumnia 22 V & V 23 Kulttuuri 24-25 Don Opas 26

Toimitus: Pointer ry / Pointti (faniposti) PL 181 28100 PORI Vastaava päätoimittaja: Esa Keskinen / Päätoimittaja & AD: Aleksi Malinen Taitto: Aleksi Malinen Tekijät: Vilho Pirttijärvi, Annina Hietaranta, Tytti Wallenius, Linnea Kotiniemi, Jani Mäntysaari, Timo Riihentupa, Riikka Suomilammi, Ville Lampi Kansi: Aleksi Malinen ISSN 1799-6627 / Painopaikka: Oriveden Kirjapaino PL 33, 35301 ORIVESI Julkaisija: Pointer ry 3

Porin ylioppilaslehti on somessa, ole sin채kin.

pointti.

4

Pitäkää pää ylhäällä

PÄÄKIRJOITUS\\ Satakunnan opiskelijat voivat esittää näkemyksiään rinta rinnan.

Tehdä hyvästä Porista vielä parempaa. Pointin ovet ovat avoinna.

Meille 2010-luvulla alottaneille opiskelijanketkuille aktiivinen opiskelijatoiminta ei ole enää mikään selviö. Syytän poliittista päätöksentekoa, sillä kiristyvät valmistumisvaatimukset tekevät harrastamisesta vaikeaa. Pakottakaa kaikki opintoputken läpi kolmessa vuodessa ja katsokaa, kuinka jokainen opiskelijalehti, -järjestö ja -tapahtuma näivettyy. Se niistä aktiivisista ja yhteiskuntaa muovaavista opiskelijoista, tulevaisuuden tekijöistä.

Osoitan ihailuni niille, jotka lähtevät täysillä mukaan lähes kaikkeen teatterista aina ainejärjestöjen kautta AKAVAan. He ottavat riskin ja vaarantavat opintojensa etenemisen yhteisen hyvän nimissä. Yhteinen hyvä on asia, joka turhan usein unohtuu töiden, opintojen ja elämän ristipaineessa.

Opiskelija-aktiivien puuha voi kuitenkin näyttäytyä ulospäin norsunluutornista huutelulta tai suljettujen sisäpiirien muniinpuhaltelulta, vaikka se ei sitä olisikaan. Yliopistokeskuksen rajallinen opiskelijamassa ei mahdollista niin laajaa innokkaiden tekijöiden poolia kuin tuhatpäiset opinahjot. Toivottavasti teistä tuoreista opiskelijoista löytyy ytyä ja uutta voimaa, joka tuulettaa nurkat ja jatkaa taistelua.

Parempi pitää välit silti tiiviinä torailun sijaan ja puhaltaa yhteen hiileen. Jokainen tutor, NESU-edustaja, tapahtumavastaava, puheenjohtaja ja jäsen on tärkeä. Kun opiskelu- ja muu maailma ympärillä mullistuu, on jokaisen pidettävä pää yhtälailla ylhäällä.

Olit sitten se kuulu edustajistojyrä tai kurinalaisesti opiskelemaan keskittynyt fuksi.

Esa Kesk in

Tämä on ensimmäinen Pointti, jota työstetään Satakunnan rahaston apurahan voimin. Kaikkea ei ole siis dokattu, joten toimituskunnan pyhänä aikomuksena on tehdä Porin ylioppilaslehdestä vakiintunut ja pitkäikäinen nuorisojulkaisu Poriin ja Satakuntaan. Karhukaupunki ansaitsee sellaisen, mutta Pointin tyypit eivät pysty siihen yksin rahoinensa.

Viime keväänä apurahojen jakotilaisuudessa salista ulos marssineista ihmisistä suurin osa oli lähempänä eläkeikää kuin abivuottaan. Ystäväni huomio juhlan jälkeen sai pohtimaan: tätäkö satakuntalainen kulttuuri on? Toki nuoriakin muistettiin, ja muistettaisiin useammin, jos jaksaisimme kokeilla onneamme useammin. Lykästihän pahaista opiskelijalehteäkin. en Jos kotiseutumuseointi ei vastaa käsitystänne hauskanpidosta, ottakaa ohjat omiin käsiinne. Jos ette jaksa enää istua örveltämässä sitseillä, keksikää jotain messevämpää laatikon ulkopuolelta.

Kaikkea ei tarvitse luoda itse alusta asti. Riittää, kun selvittää mitä valmiita keinoja ja rakenteita voi hyödyntää. Opiskelijoiden kannattaa käyttää jokainen sauma.

Nykäiskää ainejärjestötyyppiä hihasta, hakekaa apurahaa, soittakaa virkamiehille ja huudelkaa kylillä olemassaolostanne. Anteeksipyytelevä tylsäily sopii jonnekin muualle, ei porilaiseen kulttuuritoimintaan.

Porissa on paljon niitä tyyppejä, jotka eivät nyhvöile. Olen onnekseni saanut kohdata monta heistä, jopa tehdä yhteistyötä.

Toivottavasti te uudet opiskelijat törmäätte samanlaisiin neroihin touhuajiin.

Tämän Pointin sivuilla kaksi opiskelijavaikuttajaa kehottaa yhdistämään voimat. Pointti on juuri sellainen kanava, jonka kautta

PÄÄKIRJOITUS\\

Haikeat jäähyväiset

Kuka huutaa yksin yössä, vaikka vastausta ei kuulu?

Pointti on yliopistokeskusopiskelijoiden lehtenä ainut laatuaan.

Tämä tietysti hankaloittaa työtämme, sillä kaikkien yliopistojen opiskelijat pyritään ottamaan huomioon. Pointtilaiset yrittävät pysyä kärryillä kaikkien emoyliopistojen ja yksiköiden tapahtumista, jotta ajantasaista tietoa saadaan välitettyä lukijoille.

Kuluneiden puolentoista vuoden aikana Porin ylioppilaslehti on kokenut suuria harppauksia. Levikki on kasvanut, sivumäärä noussut, avustajakunta laajentunut. Pointti näkyy nykyään myös sosiaalisessa mediassa – ja onhan sillä omat verkkosivunsakin.

Ylioppilaslehti on alustana äärimmäisen herkullinen.

Se mahdollistaa käytännössä kaiken, mitä ikinä halutaankin toteuttaa. Siksi olemme haparoivan määrätietoisesti pyrkineet kehittämään lehdestä niin hyvää kuin suinkin keksimme. Haluamme, että Pointti on porilaisten opiskelijoiden näköinen, mutta panostamme myös journalistiseen laatuun ja juttuideoiden mielekkyyteen.

Turhaa lehteä kun on tarpeetonta tehdä.

Kirjoitin ensimmäisessä pääkirjoituksessani suurin piirtein niin, että aiomme lunastaa paikan maan muiden ylioppilaslehtien rinnalla. Jos ylioppilaslehtikenttää tarkkailee, on meidän tuotoksemme ainakin onnistunut erottumaan joukosta – kuten on Porin yliopistokeskuskin.

Tuleville tekijöille ja lukijoille sanon, että olkaa ennakkoluulottomia ja pelottomia. Yrittäkää, tehkää, kokeilkaa, epäonnistukaa.

Lopuksi haluan värittää omaa poistumistani maamme ainoan nobel-kirjailijan F.E. Sillanpään sanoin. ”Kuolemantapaus virkistää.”

Aleksi Ma li

Tämä on viimeinen kirjoitukseni Pointin päätoimittajana. Onneksi meitä on kaksi. Toisen lähtiessä toinen jää.

Porin ylioppilaslehti on puolentoista vuoden ajan ollut lempilapseni, silmäteräni, se, joka herättää yöllä tuskaiseen hikeen ja huutoihin. Pointti on ollut se, jota häpeän ja vihaan ja se, jota rakastan.

Ristiriitaiset tunteet kulkevat ajoittain käsi kädessä. Vihaa herättää sekin, että rakkaus tekee heikoksi. En tosin tiedä, onko rakkauteni Pointtia kohtaan aivan niin suurta. Mutta miksikäs ei.

Pointti, mi amor. Päästän sinut käsistäni ja lasken maailmaan.

Joku sanoi kerran, että rakkautta on myös se, että osaa päästää irti. Nyt ovat käsillä kohtalon hetket, kun irrotan otteeni ja nen annan mennä.

Tekeminen, puuhastelu opettaa jotain itsestä ja maailmasta. Lehden askarointi valaisee tietysti lehtityötä, mutta myös kieltä itseään ja omaa työskentelytapaa. Se on näyttänyt erilaisen kulman tapahtumiin, ihmisiin, ilmiöihin.

Päätoimittajuus on pakostakin antanut paljon. Ensin en tiennyt mistään mitään, nyt jo vähän jostain.

Tiedän suunnilleen miten haastatella ihmisiä ja miten editoida tekstejä. Tiedän, että ennen lehden painoon saattamista on helvetillinen kiire ja että välillä tekstit ovat paskoja, välillä vähemmän paskoja. Usein niitä kirjoitetaan kiireessä, vielä useammin öisin.

Lehden kasaamiseen tarvitaan rutkasti typeriä ideoita. Mitä enemmän ajatuksia heittää ilmaan, sitä enemmän hyvää saa aikaan.

Tuhoa olemme toivottavasti aiheuttaneet vain vähän.

Porin ylioppilaslehden olemassaolo on porilaisen opiskelijaelämän kannalta elintärkeää. Kuka muu heijastelee tätä uniikkia yhteisöä kuin aviisi, joka on siihen tarkoitukseen luotu? Kuka muu kyselee typeriä ja varmistaa, että äänemme – tai edes joku ääni - kuuluu?

5

//UUTISET

Kuva:Annina Hietaranta

Muuttuva kampus Yliopistokeskuksen tiloja uudistetaan.

Pinta-ala vähenee, mutta uusien ratkaisujen on tarkoitus palvella yksiköitä aiempaa paremmin

Kesän aikana yliopistokeskuksessa on käynyt kuhina: Käytävillä ovat pyörineet yliopistoväen lisäksi remonttimiehet, jotka ovat tehneet tilamuutoksia. Remontti on myllertänyt joka kerroksessa, ja useita tilaratkaisuja on muutettu.

Yliopistokeskuksen toimitila- ja tietotekniikkapalveluista vastaavan RTK-Palvelun kohdepäälikkö Tero Hämäläisen mukaan tilamuutokset johtuvat yliopistoyksiköiden muuttuneista tilatarpeista.

– Päätöksen tilamuutoksista ovat tehneet yliopistoyksiköt. Muutoksilla pyritään tehostamaan tilojen käyttöä ja saada tilat vastaamaan paremmin yksiköiden tarpeita, Hämäläinen kertoo.

Uusia tiloja ovat suunnitelleet omat työryhmät kaikissa yksiköissä. Yliopistokeskustasolla näitä suunnitelmia on sovitettu yhteensopiviksi ja pohdittu yhteisten tilojen ratkaisuja. Opiskelijoiden toiveita on pyritty huomioimaan yleisen palautteen kautta.

– Kolmanteen kerrokseen tulee ryhmätyötila. Opiskelijat ovat toivoneet sellaista työskentelytilaa, jossa voi myös pitää vähän ääntä ja keskustella. Nykyinen kirjaston tila tulee muuttumaan lukusaliksi, esittelee Hämäläinen yliopistokeskuksen tilakartasta.

Huomattavimmat muutostyöt tehdään yliopistokeskuksen aulassa. Aulasta halutaan tehdä yliopistokeskuksen tapahtuma-aukio, jossa on elämää ja yhteiset palvelut löytyvät helposti heti ulko-ovesta sisään astuessa. Muun muassa opiskelijapalvelut ja ainejärjestötila muuttavat aulaan. Myös uuteen sähköiseen 6

tenttitilaan eli tuttavallisemmin tenttiakvaarioon tulee sisäänkäynti aulasta.

Toisaalta tilamuutokset myös supistavat yliopistokeskuksen pinta-alaa. Esimerkiksi vanhat opiskelijayhdistystilat poistuvat yliopistokeskuksen käytöstä. Aalto-yliopiston tilat jäävät kuitenkin entiselle paikalleen – nyt tosin hieman erilleen muusta yliopistokeskuksesta.

Hämäläisen paperilla esittelemät tilaratkaisut kuulostavat lupaavilta. Erityisesti yliopistokeskuksen eri palveluiden keskittäminen aulan kupeeseen helpottaa niiden saavutettavuutta ja tuo aikaisemmin usein hyvin hiljaiseen aulaan elämää. Myös Hämäläisen vakuuttelu siitä, että pistorasioiden määrää on lisätty helpottamaan kannettavalla tietokoneella työskentelyä ilahduttaa.

Epäilyksiä kuitenkin herättää ryhmätyötilan sijoittuminen kolmanteen kerrokseen.

Löytävätkö opiskelijat tämän tilan ja ottavatko he sen omakseen?

Aikataulu tilojen muutostöissä on ollut kiireinen. Muutos haluttiin ajoittaa kesäaikaan, jolloin ei järjestetä opetusta, sillä muutostyöt ovat poistaneet osan tiloista väliaikaisesti käytöstä. Remontin on suunniteltu valmistuvan syyskuun alkuun mennessä, ja uudessa aulatilassa järjestetään keskiviikkona 3.9. avajaiset. Avajaisten yhteydessä esitellään myös yliopistokeskuksen ja Pointerin yhteinen #meidänkampus-kampanja, joka kannustaa uusien tilojen luovaan käyttöön ja tekemään yhteistyötä yli yksikkörajojen.

Annina Hietaranta

Puuvillan kauppakeskuksen havainnekuva

Somenosto #pori

@ReinoNordin: Lahjakkuuden huippukeskittymä. Pori2014 #pori24h #talent

Puuvillan kauppakeskus avataan lokakuussa Puuvillan kauppakeskuksen rakennustyöt ovat viimeistelyvaiheessa. Porin Puuvillan kauppakeskus avataan asiakkaille lokakuun 30. päivä. Kauppakeskuksesta tulee Satakunnan suurin, ja avajaispäivistä odotetaan vilkkaita. Kauppakeskus tähtää houkuttavuuteen koko Satakunnan alueella.

Projektin kanssa pidetään edelleen kiirettä, sillä aikataulu on tiukka loppuun asti.

Rakennusyritys Skanska luovuttaa kauppakeskuksen tilaajalleen kuukauden kuluttua.

Puuvillan kauppakeskus on saanut luvan aukioloon myös pyhäinpäivänä 1.11.

Kauppakeskuksen tilat on vuokrattu lähes kokonaan. Uuden kauppakeskuksen tiloihin tulee vaate-, urheilu- ja päivittäistavaraliikkeiden lisäksi muun muassa ravintoloita, kahviloita, kuntokeskus ja liikuntaseik-

kailupuisto. Puuvillassa toimintansa aloittaa myös K-Citymarket. Joitakin vuokrasopimuksia solmitaan vielä ennen avajaisia.

Kauppakeskus on herättänyt keskustelua yliopistokeskuksen henkilökunnan ja opiskelijoiden keskuudessa. Osa odottaa mielenkiinnolla vilkkaan keskuksen hyötyjä ja palveluita. Toisaalta rakentamisen ja liiketoiminnan vaikutukset miljöön ulkonäköön ja ilmapiiriin ovat herättäneet kritiikkiäkin. Myös paikallinen media on seurannut tarkasti projektin etenemistä.

Arkkitehtuurikilpailu alueen kehittämiseksi Kauppakeskuksen ja Puuvillan muodostamaan alueeseen viitataan jo Puuvillan

Yliopistokeskuksen johtaja vaihtuu Porin yliopistokeskuksen uusi johtaja selviää lähiaikoina. Johtajahaku päättyi 14.8.2014.

Porin yliopistokeskus tiedotti, että johtajaksi hakivat seuraavat henkilöt: Ahonen Kimmo, Harlin Ali, Häyhtiö Tapio, Lantelankallio Raimo, Liikamaa Kirsi, Lähteenmäki-Uutela Anu, Multisilta Jari, Nokelainen Mika, Rinne Jarmo, Rusanen Timo, Rönkkömäki Hannu, Santala Janne, Varis Keijo, Viitala Jaakko ja Ylihonko Kristiina. Lisäksi paikkaa haki 17 henkilöä, jotka halusivat pysyä nimettömänä.

Virka on tarkoitus täyttää mahdol-

lisimman pian. Yliopistokeskuksen johtajan haku käynnistyi kesäkuun alussa, kun Valtioneuvosto nimitti entisen johtajan Harri Peltoniemen Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen johtajaksi.

Rekrytoinnista vastaa Tampereen teknillinen yliopisto, joka on Porin yliopistokeskusta koordinoiva yliopistoyksikkö. Uuden johtajan nimittämiseen asti yliopistokeskuksen toiminnasta vastaa yliopistokeskuksen varajohtaja, TTY:n Porin laitoksen johtaja Tarmo Lipping.

Esa Keskinen 7

kaupunkikorttelina. Alueen kehittämiseksi Porin Puuvilla Oy järjestääkin arkkitehtuurikilpailun syksyn aikana.

Tavoitteena on tutkia erityisesti asuntorakentamisen mahdollisuuksia. Voimassa olevan kaavan mukaan Puuvillan alueella on noin 80 000 kerrosneliömetriä rakennusoikeutta. Porin Puuvilla Oy järjestää kilpailun yhteistyössä Suomen Arkkitehtiliiton kanssa.

Palkintolautakunnassa tulee olemaan 5–10 jäsentä, jotka edustavat muun muassa omistajia, Porin kaupunkia sekä kaupunkisuunnitteluun erikoistuneita arkkitehteja.

Esa Keskinen

Yksipäiväinen Karmarockfestivaali kokoaa Harjavaltaan erityisesti paikalliset ja Maj Karman kovimmat fanit, mutta mukaan mahtuu myös kattavan artistivalikoiman houkuttelemia festarikävijöitä.

Pointti kävi kyselemässä Iisan ja Kelan kuulumisia.

Lopputuloksena oli kaksi tiivistä haastattelua Karmarockin hikisiltä kentiltä.

Iisa

”Toiset sanoo, ettei voi ostaa onnea, mutta se auttaa, jos ei oo pee aa”, laulaa Iisa Harjavallassa, Karmarockin päälavalla.

Suloinen, mutta samalla särmä nainen soittaa tamburiinia ja tanssahtelee kappaleidensa tahdissa kuin keijukainen. Tällä keijukaisella on tosin röyhelömekon sijaan päällä musta t-paita ja maihareita muistuttavat korkkarit.

Aikaisemmin Regina-yhtyeestä tunnettu Iisa julkaisi ensimmäisen soololevynsä kuluvan vuoden alussa. Levy on saanut hyvän vastaanoton niin kriitikoilta kuin yleisöltäkin. Iisa itse kertoo olevansa ilahtunut keikkojen määrästä, sillä festivaaleilla tavoittaa myös uutta yleisöä.

– Suuret festarit pelaavat bändivalinnoissaan varman päälle, joten ei ole ollut itsestäänselvyys, että pääsen isoille lavoille, Iisa selventää.

Suomessa menestyneiden naisartistien kenttä on melko suuri, joten mukaan ei pääse noin vain.

Iisa tekee omien kappaleidensa lisäksi musiikkia myös muille.

Omiin biiseihin hänellä on kuitenkin erityinen suhde.

– Omien kappaleiden täytyy olla henkilökohtaisia, muiden biisejä tehdessä taas voi pitää yllä jotain roolia.

Kesällä Iisa pitää taukoa sanoittamisesta ja keskittyy keikkailuun.

Karmarockin jälkeen Iisa pakkaa bändeineen tavarat autoon ja suuntaa vielä toiselle keikalle Vaasaan.

Karmarockissa Iisa on ensimmäistä kertaa. Pienet festarit eivät ole hänen mielestään mitenkään helpompia esiintymispaikkoja kuin suuret, päinvastoin. Pienillä keikoilla ihmiset ovat usein lähellä, aivan lavan tuntumassa.

– Yleisö on ihan iholla, siinä kohtaa kuuntelijan ihan eri tavalla, laulajatar kuvailee.

Iisa kehottaa Pointin lukijoita nauttimaan Suomen syksystä.

– Alkusyksy on vielä ihanaa aikaa, siitä kannattaa ottaa kaikki irti! Eläkää hetkessä.

HENKILÖ\\

Anssi

Ensin lähtee soimaan Milla ja sen jälkeen Puistossa. Yleisö laulaa täysillä mukana alusta asti, vaikka ennakkoon onkin ihmetelty, mitä ihmettä Anssi Kela tekee Karmarockissa.

Keikka kulkee samalla linjalla alusta loppuun: hittejä hittien perään, yleisö tanssii ja laulaa mukana. Tuulikoneet heiluttavat Anssin ja muiden bändiläisten hiuksia ja eleet ovat kuin suurellakin rokkistaralla. Keikan jälkeen yleisö on hurmoksessa: Kela veti ehkäpä festarin parhaan keikan.

Anssi Kela itse näyttää keikan jälkeen hieman hämmästyneeltä ja luonnollisesti myös väsyneeltä.

– En tiennyt yhtään mitä odottaa, tämä kun on tällainen hevifestari, hän toteaa.

Kela oli ennen keikkaa ajatellut, että hänen täytyisi laittaa kaikkensa peliin, jotta saisi yleisön puolelleen edes jossain vaiheessa keikkaa.

Yleisön reaktio tuli yllätyksenä.

Kela kiittelee harjavaltalaisyleisöä hyvästä energiasta.

– On siistiä, että festareilla on erilaista musaa ja ihmiset myös uskaltavat avoimesti fanittaa sekä sitä raskaampaa heviä että jotain vähän kevyempää, Kela toteaa.

Kelalle kesä on ollut kiireistä aikaa, sillä uuden levyn hitit ovat saaneet ihmiset keikoille ja sen seurauksena keikkoja on myös ollut paljon.

– Kesä on artistin parasta aikaa.

Ei tämä silti mitään helppoa työtä ole, vaikka kiva onkin aina lähteä töihin. Tämä on ihan täysi palveluammatti, Kela päättää.

Teksti ja kuvat: Tytti Wallenius 9

//ILMIÖ

Karavaanari on kaveri Teksti: Annina Hietaranta Kuvat: Linnea Kotiniemi

On yleisesti tunnettua, että Pori on kuin eri kaupunki kesällä.

Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, että heinä–elokuun vaihteessa Porissa oli muutakin tapahtumaa kuin Pori Jazz ja Kuninkuusravit.

Kirjurinluodossa nimittäin järjestettiin 24.7.–1.8. karavaanarien suurtreffit. Monia porilaisia kauhistutti etukäteen satojen matkailuautojen saapuminen Poriin.

Ennakkoluulot olivat vahvat tätä tapahtumaa kohtaan, sillä valkoisten, liikkuvien, miniasumusten ounasteltiin tukkivan lähiseudun tiet. Moottoritie on kuuma myös Pointin toimituksessa, joten kiinnostuimme tapahtumasta ja kävimme tunkeutumassa, vahingossa, luvatta alueelle sekä haistelemassa tunnelmaa tapahtuman viimeisenä iltana.

Saavun torstaina tapahtumaalueelle avojaloin. Toinen kengänkantani osui hetkeä aiemmin Kokemäenjoen rannalla maassa lojuvaan putkeen ja kenkä lensi kaaressa joen syövereihin. Edes paikalle sattunut urhoollinen miesväki ei saanut neidon kenkää pelastetuksi rohkeista yrityksistään

huolimatta, joten joudun kirjurinluotoon kulkiessani tyytymään paljasjalkaiseen kohtalooni.

Luikahdamme kuvaajan kanssa tapahtuman portista sisään ja suuntaamme esiintymislavan tuntumaan jututtamaan järjestäjiä.

He kertovat F.I.C.C. Rallyn (Fédération Internationale de

“Pori on tosin sellainen paikka, että ilman polkupyörää olisi vaikea tutustua lähiympäristöön “, entinen merimies JeanPaul kertoo vahvalla aksentillaan.

Camping, Caravanning et Autocaravaning) olevan kansainvälinen karavaarien kokoontumisajo, joka järjestetään vuosittain eripuolilla maailmaa. Järjestäjät täsmentävät, ettei tapahtumalla ole kuitenkaan mitään tekemistä perinteisten ralliajojen kanssa, vaan sanalla rally viittaa tässä yhteydessä kokoontu-

misajoihin.

Tapahtuma järjestetään tänä vuonna 81. kerran. Suomessa on kokoonnuttu aiemmin kolmesti: vuonna 1981 Tampereella, 1994 Joensuussa ja 2004 Oulussa. Tänä vuonna on Porin Kirjurinluodon vuoro. Järjestävän tahon mukaan Poriin on kokoontunut noin 1400 karavaanaria.

Osallistujia on saapunut ympäri maailman aina Japanista ja Kanadasta asti. Valtamerten takaa tulevat osallistujat ovat tulleet paikan päälle lentämällä. Osa heistä on vuokrannut asuntoauton Suomesta, osa taas on nukkunut hotellissa.

Suurin osa osallistujista on kuitenkin saapunut paikalle omalla autolla maanteitä pitkin. Tapahtuman tarkoitus on kerätä karavaanarit ympäri maailmaa yhteen.

Mukana on ihmisiä, jotka ovat kiertäneet tapahtumissa mukana vuosikymmeniä ja muodostaneet paljon kansainvälisiä ystävyyssuhteita. F.I.C.C. Rally onkin heille tärkeä ystävien kohtaamispaikka.

Viikon aikana on järjestetty retkiä, karaokea, carambaa, tulevaisuuspaneeli ja SF-Caravanin 50-vuotisti-

laisuus.

Palokunnan soittokunta keskeyttää juttutuokiomme pystyttämällä soittimiaan esiintymislavan eteen tapahtuman päätösjuhlaa varten. Pujahdamme paikalta asuntoautojen väliin. Autoja on kirjurinluodossa silmän kantamattomiin. Ne on järjestetty maittain sektoreihin ja niitä on monenlaisia: niin bussimallisia jättiläisiä kuin pakettiautoon rakennettuja pieniä kotteroita, vanhoja ja uusia.

Kuljemme saksalaisalueen läpi sveitsiläissektorille, jossa tapaamme iloisen sveitsiläispariskunnan Jean-Paulin ja Verenen.

– Olemme viihtyneet täällä hyvin. Tapahtuman ohjelmassa on ollut muun muassa yhteisretkiä lähiseudulle. Eilen olimme yhteisretkellä Raumalla ja yhtenä päivänä pyöräilimme Yyteriin. Pori on tosin sellainen paikka, että ilman polkupyörää olisi vaikea tutustua lähiympäristöön , entinen merimies Jean-Paul kertoo vahvalla aksentillaan.

Jean-Paul kertoo olevansa uusi

karavaanariharrastaja. Hän on ollut mukana vasta pari vuotta. Harrastukseen tutustuttuaan se vei kuitenkin hänet heti mennessään. Nyt Porista Jean-Paul ja Verene aikovat jatkaa Ruotsiin ja sieltä Tanskan siltojen kautta Saksaan.

– Kilometrejä kuluu paljon, mutta meillä ei ole mikään kiire.

Yleinen tunnelmakin karavaanari alueella on kiireetön. Ihmiset ovat iloisia lempeässä kesäillassa.

Jätämme Jean-Paulin ja Verenen valmistautumaan pian alkavaan tapahtuman päätösjuhlaan ja siirrymme itsekin esiintymislavalle päin.

Seuraamme hetken ajan iltajuhlaa, jossa puheet ja palkintojen luovutukset pidetään kolmella eri kielellä: suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Moninkertaisesta tulkkauksesta johtuva ohjelman hidas eteneminen ei tunnu ollenkaan häiritsevän yleisöä. Sen sijaan ilo ja suosionosoitukset raikuvat katsomossa, kun palkintojenjako alkaa.

Lähdemme alueelta pois eri portista kuin tulimme. Portilla

12

järjestyksenvalvoja kysyy yllättäen tiukalla äänensävyllä, missä tyttöjen tapahtumapassit ovat. Puolustaudumme olevamme lehdistöä ja täysin vaarattomia. Lisäksi emme tienneet passin tarpeellisuudesta.

Saamme nuhteet, mutta portinvartijat antavat lopulta kuokkavieraille synninpäästön ja lyhyen juttelun jälkeen päästävät meidät menemään.

Päällimmäiseksi tapahtumasta jäi tunne, että karavaanarit ovat yhteisöllistä ja sosiaalista porukkaa. Vaikka poistumisportilla meille tähdennetiinkin, ettei karavaanari ole suinkaan kaikkien kaveri vaan nimenomaan vain toisen karavaanarin kaveri, ei meitä kuokkavieraitakaan huonosti kohdeltu.

Saimme hyvinkin iloista ja ystävällistä kohtelua. Toisaalta mitä muuta voisi edes odottaa ihmisiltä, joiden elämäntapa ja nautinto on lomailla yhdessä, tiiviisti, leirintäalueella monet palvelut keskenään jakaen? Tähän porukkaan ei tiukkapipoinen eksyisi.

STUFF IN A LANGUAGE\\

Happy sharking!

That one reality show that prides itself for organising the longest dates in the world is nothing in comparison. First consider how hard it is to come up with Actual Things to Do in Pori, especially for an entire week. Then, hide your valuables and hope for the best. (Ikea has some very nice-looking cupboards that have locks on them.)

4) Finally, Tinder is terrible. How do you start a conversation based on a couple of photos and some copy-pasted song lyrics? (“Oh yeah, I also think Timantit on ikuisia is the best song ever written!”) And that big red NOPE that gets stamped on a person’s forehead as you swipe left should make one feel borderline immoral.

With its super-slow pace of days and days spent just exchanging messages about the weather, about the sun, about the summer and about one’s vacation plans, online dating has actually been perfect for the kind of a heatwave we have been having. As it takes ages to actually set up a date to meet up (months if your date does end up coming all the way from Lapland) through messages that people check even less frequently than their Facebook inbox, you will not need to worry about how to share a bed in an apartment that feels like a sauna already on its own. No sweat, no sticky skin-on-skin contact, no need to try to make oneself feel somewhat attractive under circumstances that by nature make you feel roughly as attractive as a wet towel.

Luckily those days of summer seem to be over and the cold winds and rain whipping against windows will soon start drawing people together again. With all the new students coming in, the fall should present an ample number of real-life social occasions where you do not stamp people in the face with a big red NOPE the minute you glance at their face.

In some schools in America, hooking up with the freshly minted first year students is called sharking, which is something that you are advised to avoid at all costs. Considering that it is basically once a year that this town of Pori receives such an influx of new faces and that we do not, fortunately, all live in the same dormitories and take all the same classes during our years of uni, I would say go for it.

You can try out online dating some other time like when you go back to your parents’ place for Christmas. By that time even the new students’ faces will be all too familiar and the wind even colder.

Ville

La

When you study at a small school in the middle of nowhere (and by no means I do not mean Pori right now but a place literally in the middle of cornfields with no public transportation whatsoever), you never have a chance to try out online dating as you know practically everyone in the school at least by face.

Every year follows the same pattern: the only pub in the township fills up with the same regulars every weekend and at some point one will notice how the roulette of potential acquaintances has hit its end, forcing one to reconsider whether turning that once-rejected mediocre one night stand into something a bit more permanent would not be all that bad.

Now that I have lived in Pori for about a year and have seen my established social circles dissolve into thin air because of sumpi mer, jobs and Aalto moving into Otaniemi, I thought it m would be the right time to invest some of my ample free time into online dating.

After extensive research into web services that do not seem to have been updated since Web 1.0, countless of hours of photoshopping profile pictures and A/B testing different bio blurbs, here are some takeaways that I have gained from my experiences of the past months: 1) The average lifespan of a goldfish is longer than any potential relationship with an exchange student.

2) You have to set yourself a search radius of some sort or you will end up finding someone lovely as heck from somewhere in the middle of darkest Lapland. If you get extra lucky, that someone will be extremely attached to their birthplace, will own a family farm there or will, at least, have found their True Calling in Life—possibly performing some social work in their community, running art therapy for reindeer with problems of self-expression or something else that does not even compare with your life of going to work, going to gym and spending the rest of the night watching Netflix from bed. I doubt that these people will ever even see the possibility of moving elsewhere for anything as mundane as a Potential Soulmate.

3) If you do, after all, manage to score someone knee-deep in the northern tundra or, say, in Joensuu (which, for the record, is three different trains away from Pori), you will eventually end up welcoming a complete stranger into your apartment for no less than a week or so.

Kysy. Koe. Kohtaa.

Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe.

Kohtaa. Kysy. Koe.Kohtaa.Kysy. Koe.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa.

Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe.

Kysy. Koe. Kohta

Kohtaa.Kysy.

Koe. Kohtaa.

Kysy.

Kysy.

Koe. Kohtaa.

Kohtaa.

Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa.

Kysy. Koe.Kohtaa. Kysy.

Kysy.

Kysy. Koe.Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy.Koe.

Koe.Kohtaa.

Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa.

Kysy. Koe. Koht Posterinäyttely Kysy. Koe. Koe. Kohtaa. Kysy.

Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Koh Koe. Kohtaa.

Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy.

Kysy. Koe. Kohtaa.

Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa.

Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa.

Kohtaa.

Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy.

Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy.

Kohtaa.

Koe. Kohtaa. Kysy. Koe.Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Filosofia Goes Kapakka.

Kohtaa.

Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kysy. Koe.Science Slam. Kysy. Koe.Kohtaa. Kysy. Koe.

Koe. Kysy.

Koe. Kohtaa.

Koe. Kohtaa.

Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy.

Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa.

Kohtaa. Kysy. Koe. Kysy. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa.

Lasten yliopisto.

Koe. Kohtaa. Kysy.

Kohtaa. Kysy. Koe. Kysy.

Kysy. Koe. Kysy. Koe.Kohtaa.Koe. Kysy.

Koe. Koe. Koe.Kohtaa. Puuvilla past, Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa.

Koe. Kohtaa. Koe. Kysy. present and future. Koe. Koe. Kohtaa.

Kysy.

Koe. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Koe. Koe.Kohtaa. Koe. Koe. Science Slam. Koe. Kohtaa.

Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Koe.Kohtaa. Koe.Kohtaa.

Ko

Vuoden tutkijan julkistus.

Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Koe. Kohtaa. Kysy.

Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa.

Kysy. Koe. Kohtaa.

Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa.

Koe.Kohtaa.

Koe.Kohtaa.

Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa.

Koe. Kohtaa. Kysy. Koe.

26.9.2014 tiedeareena.fi Kohtaa.

Kysy. Koe. Kohtaa.

Kysy. Koe. Koht Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa.Kysy. Koe. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa.

Kysy. Koe. Kohtaa.

Kysy. Koe. Kysy. Koe. Kohtaa.

Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy.

Kysy. Koe. Kohtaa.Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa. Kysy. Koe.

Koe. Kohtaa. Kysy. Koe. Kohtaa.

Kohtaa. Kysy.

13

Tappioita ja v

14

voitonhurmaa

Teksti: Vilho Pirttijärvi Kuvat: Aleksi Malinen

hahmottaa. Raveja järjestetään kaikkina muina vuoden päivinä paitsi joulupäivänä. Toto-pelejä voi pelata R-Kioskilla tai netissä. Totoraveja järjestetään 43 eri raviradalla.

Siltikin, ravit tuntuvat ilmiönä etäiseltä. On vaikea hahmottaa, ketkä ovat tyypillistä ravikansaa. Ehkä sellaista ryhmittymää ei ole laisinkaan. Mikä on se kokemus, joka saa ihmiset lähtemään raveihin?

Uhkapelin hurma? Suuren urheilujuhlan tuntu? Joku muu, mikä?

Selvitin asiaa. Koin Porin raviradalla järjestyksessään 83. Kuninkuusravit.

Raviurheilu on näkymätön jättiläinen yhteiskunnassamme. Suomessa raveja käy katsomassa vuosittain 800 000 ihmistä. Se on hiukan alle 15 prosenttia maamme väestöstä.

En kuitenkaan tunne raveista kiinnostuneita henkilökohtaisesti kuin muutaman. Tuossa 800000 ihmisessä varmastikin on suuri osa sellaisia, jotka eivät raveissa säännöllisesti käy. Siitä huolimatta luku on huima.

Ei raviurheilu näkymätöntäkään ole, ehkä paremmin voisi sanoa, että ilmiön laajuutta on hankala 15

Tiedotustilaisuus Heinäkuisena tiistaina olen täysin oudossa paikassa. Olen saapunut tiedotustilaisuuteen, jossa julkistetaan Porissa alle kahden viikon päästä järjestettävien vuoden 2014 Kuninkuusravien kuningatar- ja kuningaskilpailujen hevoset. Tilaisuus on koruton.

Betonilattiaisen ravintolatilan keskelle on aseteltu pöytiä yhteen pidemmäksi pöydäksi. Pöydälle on aseteltu kivennäisvesi- ja limonadipulloja. Sivummalla on pöytä, jossa on tarjolla kahvia kakunpaloja, joiden päällä lukee “Kuninkuusravit 2014”. Tilassa parveilee keski-ikäisiä miehiä, joilla on päällään kuninkuusraveja mainostavia pikeepaitoja.

Toimittajia on paikalla vähänlaisesti.

Tilaisuudessa edetään asiaan melko äkkiä. Takahuoneesta kannetaan paikalle suuri plakaatti, josta näkyy vain valkoinen selkämys. Ei kulu kauaakaan, kun tuo plakaatti käännetään. Taulun toiselle puolelle on kirjattu Kuninkuusraveissa kisaavat

hevoset.

Ravihevosten nimet ovat huvittavia. Mitään muuta järkevää ajatusta en pysty muodostamaan nähdessäni hevosten nimet. Hullumies, Sekottaja ja Vaiva, ne ovat minulle outoja nimiä.

Isäni ja veljeni ovat intohimoisia hevosurheilun seuraajia. Minuun tuo innostus ei ole koskaan tarttunut. Nähdessäni heitä, ravit saattavat tuon tuosta nousta puheenaiheeksi.

Heidän puheestaan ei ole nyt ollenkaan apua.

Tiedotustilaisuuden päätyttyä Porin raviradan voimakaksikosta, Porin Ravit Oy:n toimitusjohtajasta Hannu Myöhäsestä ja hallituksen puheenjohtajasta Janne Ojasesta otetaan plakaatin kanssa kuvia. Itse keskustelen Kuninkuusravien tiedottajan, Miika Lähdeniemen kanssa ja päästän ilmoille lauseen, jonka tulen sanomaan Kuninkuusravien aikana tuiki tuntemattomille vielä moneen kertaan.

“Mä en ymmärrä raveista mitään.”

16

Spekulaatio-ilta Kuninkuusravien aatonaattona, torstai-iltana, olen saapunut Hevosurheilu-lehden järjestämään spekulaatio-iltaan porilaisessa Ravintola Kirjakaupassa. Tilaisuudessa Hevosurheilun päätoimittaja Jussi Lähde johti keskustelua, jossa jo aiemmin mainittu Porin raviradan toimitusjohtaja Hannu Myöhänen ja kaksi meritoitunutta raviohjastajaa, saarijärveläinen Jouko Tarvainen ja porilaissyntyinen Harri Koivunen puhuivat kuninkuusravien hevosista ja lajin luonteesta.

Minulla on vaikeuksia käsitellä kaikkea uutta tietoa.Ummikkona hämmennyin, kun kuuntelin perinpohjaista Kuninkuusraveihin osallistuvien hevosten syynäämistä ja pyrin samalla tulkitsemaan lähtölistaa minulle annetusta alan julkaisusta.

Toto-lehdestä löytyi kyllä opastus lähtölistan lukemiseen, mutta en oikein ymmärtänyt, mikä tarkoitus tällä kaikella pieneen tilaan mahdutetulla tilastotiedolla on.

Tilastoista ravimiehet tuntuvatkin

AJASSA\\

“Minulla on vaikeuksia käsitellä kaikkea uutta tietoa.”

17

18

pitävän. Puheen seassa mainitaan usein rataennätykset, eniten kuninkuuksia voittaneet hevoset ja muut pienet yksityiskohdat. Kun panelistit puhuvat ensimmäisistä kuninkuusraveistaan, vanhempi mies korjaa salamannopeasti keskustelijoiden virheen.

“Tella voitti vuonna 1972!”

En lopulta pääse selville siitä, että keitä ovat ne hevoset, jotka tänä vuonna kuninkuuden kotiin vievät.

Ilmeisesti kisat ovat tänä vuonna todella tasaväkiset. Vastapäätä minua istuva noin 50-vuotias nainen kysyy minulta, että sainko keskustelusta hyviä vinkkejä. ”Mä en ymmärrä tästä mitään”, vastaan.

Lounasravit Seuraavana päivänä lähden hämmentymään lounasraveihin. Raviradan alue oli kovin tyhjän oloinen silloin, kun vierailin siellä ensimmäistä kertaa. Nyt alue on täynnänsä teltoista ja kojuista. Ahdas alue aiheuttaa aluksi eksymisen tunteita.

On vaikea saada selvää siitä, mistä saa kulkea ja mistä ei.

Tulin paikalle oikeastaan siksi, ettei minun tarvitsisi seuraavana päivänä eksyä päivän alkajaisiksi hevosurheilutarvikkeita myyvien telttojen keskellä. Paikalle saavuttuani päätän kokeilla ensimmäisen kerran jonkun totopelin pelaamista.

Se on vaikeaa.

Jos lähtölistat ovat vaikeaa luettavaa, ovat Toto-kupongit yhtä vaikeaselkoisia vasta-alkajalle. Vasta myöhemmin ymmärsin, että erilaisten pelimuotojen pelaamiseen löytyi ohjeet Toto-kupongin kääntöpuolelta. Siispä soittelen kiireessä veljelleni, ja kysyn miten pelataan Troikkaa? Haluan pelata Troikkaa, koska uskon osaavani täyttää kupongin oikein.

“No se on kyllä aika vaikea peli kokeneellekin harrastajalle…”, veljeni vastaa.

Troikassa täytyy arvata lähdön kolme ensimmäistä hevosta oikein.

Onhan se vaikeaa. Näen televisioruudulla infoa seuraavasta lähdöstä.

Ruudulla lukee joidenkin hevosten numerot ylimpänä. Tällä yhdistelmällä on korkein kerroin. Aloitan varmalla vedolla.

Veto ei mennyt kohdalleen. Lähdön seuraaminen oli minulle hankalaa. En ymmärtänyt ollenkaan, mitä radalla tapahtuu. Lähden kotiin, ehkä huomenna on onni on myötä.

olevaa kakkosnelosen pätkää, johon pilttuunovi on kiinnitetty. Jatkuvaa kuljettamista, siis 5 tunnin ajomatkaa Hevosen kotipitäjästä Juvalta ja vielä koko raviviikonlopun jatkunutta kuljettamista Porin ulkopuolella sijaitsevalta hevostallilta raviradalle ja takaisin, ei juuri huomaa. Asiat vaikuttavat olevan kunnossa.

Kuninkuusravilauantai

Sunnuntai

Tänään on suuri päivä. Kuninkuusravit alkavat. Eilen Porin raviradalla oli väljää. Tänään raviradan ympäristö on aivan tukossa.

Käyn keskipäivän aikaan katsomassa Rikelme-nimistä oria tallialueella. Rikelme on mielenkiintoinen hevonen. Kahdeksanvuotias ori on ensimmäisissä kuninkuusraveissaan.

Rikelmestä ei tiedetä, mitä odottaa. Ravimiehet tietävät hevosen olevan hyvä, mutta täysi kysymysmerkki sen menestyminen on. Hevosen hoitaja, Sandra Kortekallio kertoo, että Rikelme on voittanut päämatkan, 3100 metriä, ylivoimaisesti.

Hevosella ei kuitenkaan ole 3100 metrin ja mailin matkoilta paljoa kokemusta, vaan se on pääsiassa juossut tyypillistä ravimatkaa eli 2100 metriä.

Tilanne on kuitenkin jännittävä Kuninkuusraveissa. Hevosen ohjastajana on aiemmin mainittu Harri Koivunen, jonka suitsisemana Rikelme on päätynyt laukkkaamaan.

Varmaa menestystä ei voida taata, mutta hevonen on voittamiseen kykenevä.

Torstaina spekulaatio-illassa kerrottiin, että Rikelmen omistaja, Juha Kortekallio, jonka omistama hevonen Patrik voitti 1990-luvulla ravikuninkuuden neljästi peräkkäin, on vaatimaton mies. Kortekallio oli sanonut Rikelmestä, että kyseessä ei ole erityisen hyvä hevonen, mutta sen voittamiseen vaaditaan todella hyvä hevonen.

Keskustellessani Sandra Kortekallion kanssa siitä, millainen hevonen on kyseessä, Rikelme on varsin rauhallisena pilttuussaan.

Iloisen oloinen hevonen pureskelee tyytyväisenä pilttuun nurkassa

”Rikelme joutui sumppuun muiden hevosten keskelle, ja sieltä oli hankala päästä pois”, kertoo Sandra Kortekallio seuraavana aamuna Rikelmen 2100 metrin lähdöstä, jossa ori sijoittui yhdeksänneksi.

Rikelme ei ollut raveissa aivan normaalilla tasollaan. Mailin matkalla ori sijoittui yhdenneksitoista ja 3100 metrin matkalla osaksi koitui hylkäys pitkän laukan vuoksi. Toisaalta, kuulemani mukaan hevonen ei juuri koskaan menesty ensimmäisellä kerrallaan kuninkuusraveissa.

Minulle ei oikeastaan muodostunut tähän hevoseen minkäänlaista fanisuhdetta. Oli kuitenkin jännittävää laittaa rahaa likoon hevosen puolesta, seurata lähtöä ja toivoa, että kaikki menee hyvin. Ymmärrän hevosurheilun hurmaa nyt paremmin.

Ravilähdön seuraaminen ei oikeastaan eroa muista urheilulajeista, joissa päätavoite on saapua maaliin ensimmäisenä. Lienee kuitenkin niin, että hevosurheilun jännitys on nimenomaan perinteisen kilvoittelun ja rahapanoksen yhdistelmän tulosta.

Kuninkuusraveissa Toto-lapun sai laittaa vetämään melkein missä tahansa. Pelipiste löytyi jopa lehdistöteltasta. Kun veikkauskupongin oppii täyttämään, on veikkaaminen siitä lähtien todella helppoa.

Lapulle voi laittaa numeroita samassa hengessä kuin lottolapulle.

Onnennumeroita, läheisten syntymäpäiviä ja muita numeroyhdistelmiä, jotka tuntuvat selkäpiissä siltä, että ne ovat voittavia lukuja.

Itsekin sijoitin rahaa vetoihin noin 25-30 euron edestä. Taisin lopulta jäädä noin 7 euroa tappiolle.

19

“Tuloksen ratketessa huudetaan lisää, jos voitto on omalle lapulle kirjattuna.”

Se oli kuitenkin hauskaa.

Saavutin jonkinlaisen ravivireen, kun asetuin radan vierelle istumaan totolappu kädessäni ja jännäämään tuloksia. Tunnelman tihentyminen katsomossa hevosten saapuessa loppusuoralle oli hienoa kokea.

Ihmiset nousivat seisomaan.

Kurottivat päitään niin, että näkisivät maaliviivalle mahdollisimman hyvin. Ihmiset huutavat. Tuloksen ratketessa huudetaan lisää, jos voitto on omalle lapulle kirjattuna. Häviäjät ovat hiljaa.

Ravit ovat viihdettä. Oikein mukavaa viihdettä. Koin itse, että ravit ovat oikeastaan ihan mukava tapa viettää aikaa. Hevosurheilu ei ole mikään poikkeustapaus tai mörkö vaan urheilua siinä missä pikajuoksu tai jääkiekko.

20

Lyhyt kertomus ravivoitosta Porin ylioppilaslehden delegaatti kuninkuusraveissa oli kolmimiehinen. Paikalla oli vastaava päätoimittaja Esa Keskinen, päätoimittaja Aleksi Malinen ja allekirjoittanut.

Keskinen oli saanut vinkin.

Keskisen kotikunnassa, Orivedellä sijaitsevalla huoltoasemalla oli annettu keskisen ymmärtää, että viisi euroa hevoselle viisi lähdössä viisi on hyvä vihje. Lähtö viisi oli suomenhevoslähtö, ja hevonen numero viisi oli nimeltään Pikkukahveli.

Emme laittaneet hevosen voittoon kiinni viittä euroa. Laitoimme kukin euron. Olisi pitänyt laittaa viisi. Pikkukahvelin kerroin nimittäin oli 14 ja vähän päälle. Olo oli euforinen, kun epämääräinen ravivihje osoittautui voitokkaaksi.

Tämä tapahtui lauantaina. Katsoimme, toteutuisiko huoltoaseman vihjeen taika sunnuntainakin. Ei tapahtunut.

21

KOLUMNI\\

Pori, Suomen huonoin opiskelijakaupunki?

lukaupungeista vähiten korkeakoulutettuja työttömiä, vain 10 %, löytyy Porista. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita työttömiä oli myöskin vähiten, vain 30 %, kaikista korkeakoulutetuista työttömistä.

Työpaikan löytäminen Porista on siis suhteellisen helppoa.

Porista löytyy myös alhaisin vuokrataso neliömetriä kohti, ja jonotusaika opiskelija-asuntoihin on myös lyhin, 6 kuukautta. Joten asuntoasiatkaan eivät Porissa paljoa paina.

Tutkimuksessa mainitut ongelmat eivät ole niitä karuimpia.

Jutussa sivuttiin sitä pahinta epäkohtaa: ”Toimitus valitsi selvitykseen sekä isoja opiskelijakaupunkeja, että pienempiä paikkakuntia, joita ei aina ensimmäisenä mielletä korkeakoulukaupungeiksi.”

Suurin ongelma Porissa onkin, etteivät monet miellä sitä opiskelijakaupungiksi. Miten meistä voisikaan tulla opiskelijaystävällisempi kaupunki, jos leima saadaan näin helposti? Vastaukseksi ei auta muu kuin aika ja jokaisen työpanos. Ei Porista tehdä opiskelijakaupunkia ilman opiskelijoita.

Me opiskelijat olemme ne, jotka luovat todellisen opiskelijakaupungin, luomme sen tunnelman ja viitoitamme sitä, millaiseksi Pori opiskelijakaupunkina muodostuu. Meidän tehtävämme on saada ihmiset näkemään merkityksemme. Porissa kuitenkin opiskelee yli 10 000 yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijaa, sanovat tutkimukset mitä tahansa.

Joten sinulle, uusi opiskelija, joka olet lukenut Porin huonosta sijoittumisesta vertailussa. Älä huoli. Vaikka joidenkin mielestä Pori ei ole opiskelijalle ystävällinen kaupunki, me muut pidämme huolen, että se on sitä sinulle.

Ri

a Suomil ikk am

Elokuun alussa ilmestyi lehtiin ja verkkoon tuloksia Aamulehden teetättämästä Suomen opiskelijaystävällisin kaupunki -tutkimuksesta.

Kyseisessä tutkimuksessa Pori jäi hännänhuipuksi. Pisteitä jaettiin seitsemässä eri kategoriassa: väestö ja opiskelijamäärät, asuminen, palvelut ja vapaa-aika, liikenne ja ympäristö, työllisyys ja raha, kiva tietää sekä kansainvälisyys ja korkeakoulut.

Jutun luettuani aloin toden teolla miettimään voiko Pori muka oikeasti olla Suomen huonoin opiskelijakaupunki. Kyllä tuloksissa on oltava joku virhe, muka huonoin, vähimmät pisteet. Miten se on mahdollista? Itse täällä opiskelevalle ongelmat eivät ole pahimpia.

Tulosten mukaan Pori reputti kolme eri osa-aluetta. mi Väestöön suhteutettuna Porista löytyy vähiten opiskelijoita muihin vertailukaupunkeihin verrattuna. Tuliko tämä kenellekään yllätyksenä? No ei. Kysely oli Porin kannalta harhaanjohtava.

Eihän Porissa ole suurta massaa opiskelijoita.

Tämä on osaltaan hyväkin asia. Pienien piirien takia yhteistyö on helpompaa, tunnelma tiiviimpää ja oman koulun ulkopuolisiin opiskelijoihin on helpompi tutustua.

Toinen osa-alue oli palvelut ja vapaa-aika. Palveluihin luettiin YTHS:n palvelut, joita Porissa ei olla tilastoitu. Mitä tulee vapaa-aikaan, kyllä Porista mahdollisuuksia löytyy niin kulttuuri- kuin liikuntatarjonnastakin.

Viimeisenä alhaisimmille pisteille Pori jäi kansainvälisyydessä ja korkeakouluissa. Porin Yliopistokeskus vastaanotti ensimmäiset vaihto-opiskelijansa viime vuoden syksyllä, SAMK on vaihtooppilaita saanut jo pidempään. Opiskelijamäärän vähyys taas laski pisteitä korkeakoulu-osiossa.

Siinä ne ”huonot” asiat Porissa. Harva tuskin tuli uutena asiana.

Sitten parempiin puoliin. Opiskelijoiden kannalta Porista löytyy paljon hyvää varsinkin talouden ja työn kannalta. Kaikista vertai-

Kirjoittaja on Pointer ry:n puheenjohtaja ja kauppatieteiden opiskelija KOLUMNI\\

Yhdessä kohti parempaa Poria

vaikuttamistyötä sekä tarjoamme erilaisia palveluita jäsenistöllemme. Olemme kaikki opiskelijan asialla.

Yhteistyöllä saa usein huomattavasti enemmän aikaan kuin yksin. Tästä mitä loistavin konkreettinen osoitus seisoo muistutuksena osoitteessa Antinkatu 7. Aivan: Opiskelijatalo Saikku, opiskelijan olohuone ja porilaisen opiskelijaelämän sydän. Opiskelijoiden yhteinen tahtotila oli ratkaisevassa asemassa talon alkutaipaleella. Mitä kaikkea muuta voimmekaan yhteistuumin saavuttaa?

Vaikka meitä ei ole paljon, meitä on kuitenkin riittävästi siihen, ettei mielipiteitämme voi sivuuttaa päätöksenteossa.

Toivon vilpittömästi meidän opiskelijoiden voivan korkeakoulusta riippumatta lyödä kättä päälle ja ryhtyä vihdoin aidosti yhteistyöhön. Mieluummin yhdessä kuin erikseen.

Varmistetaan, että jatkossa Pori tunnetaan Ässien ja kesän suurtapahtumien ohella myös mahtavana opiskelijakaupunkina – se kun on pitkälti meistä itsestämme kiinni!

ni M a J

äntysa ar

Porin kadut ja ravitsemusliikkeet täyttyvät jälleen muutamien viikkojen kuluessa merkein kirjailtuihin haalareihin pukeutuneesta riemukkaasta massasta.

Opiskelijat nimittäin palaavat kesälaitumilta, tai no, lähinnä -töistä, luentojen, harjoitustöiden ja tenttien rytmittämään arkeen, jota värittävät monenlaiset opiskelijatapahtumat.

Paikkakunnalla toimii kuusi korkeakoulua: Satakunnan ammattikorkeakoulu, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yliopisto, Tampereen i yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto sekä Aalto-yliopisto.

Näissä edellä mainituissa korkeakouluissa opiskelevia on täällä Porissa noin 5700. Se ei kaupungin asukaslukuun suhteutettuna vastaa kuin seitsemää prosenttia, mutta opiskelijaelämä kuitenkin näkyy ja kuuluu Porissa. Huolimatta siitä, että “opiskelijakaupunki” ei välttämättä ole juuri se nimenomainen termi, joka tästä perinteisestä teollisuuskaupungista tulee ensimmäisenä mieleen. Eikä se oikeastaan juolahda aivan toisenakaan ajatuksena mieleen...

Porilaiset opiskelijajärjestöt tekevät kukin lukemattomia tunteja sellaista työtä, joka ei varsinaisesti näy ulospäin, ainakaan välittömästi. Tapahtumat näkyvät kyllä, mutta enimmäkseen teemme edunvalvontaa ja

22

Kirjoittaja on Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja ja yliopistokeskuksen opiskelija

VANHA JA VIHAINEN\\

Hyvät naiset ja herrat! Te olette yliopistossa!

Tervetuloa.

Tulevaisuutenne tulee määrittymään yliopiston mukaan, halusitte sitä tai ette. Osa teistä jättää yliopiston kesken, osa valmistuu kanditaateiksi, maistereiksi, jotkut tohtoreiksi. Jotkut lähtevät työelämään, osa jää yliopistolle.

Yhdentekevää. Te olette nyt yliopistossa. Yliopisto ei ole leikki, se on ikunen side.

Yritän pienillä irrallisilla ajatuksilla kuvata kaikkea sitä, mitä tarkoittaa yliopisto.

Yliopisto on kauneutta.

Yliopisto on rumuutta.

Yliopisto on pettymyksiä.

Yliopisto on suorituksia.

Yliopisto on saavutuksia.

Yliopisto on irallisia suhteita.

Yliopisto on ajatusten vaihtoa.

Yliopisto on huonoa seksiä.

Yliopisto on paarisuhteita.

Yliopisto on näkemyksiä.

Yliopisto on se kaunis mies tai nainen, joka ei koskaan ollut sinun.

Yliopisto on tunteettomuutta.

Yliopisto on ajattelua.

Yliopisto on ylimielisyyttä.

Yliopisto on nyörtymistä.

Yliopisto on hyvää kotikaljaa.

Yliopisto on kantakuppila.

Yliopisto on tunne.

Yliopisto on kaunis aamu täydellisen illan jälkeen.

Yliopisto on rakastelua.

Yliopisto on kritiikkiä.

Yliopisto puhuu, kun sinä puhut.

Yliopisto on kyseenalaistamista.

Yliopisto on viinalta haiseva ystäväsi luennolla.

Yliopisto on kun katsot ympäristöäsi.

Yliopisto tuntuu, kun sitä ei ajattele.

Yliopisto on lause.

Yliopisto on tulevaisuudessa.

Yliopisto tapahtuu.

Te, hyvät naiset ja herrat, te olette yliopistossa.

23

//ARVIO Juha Seppälä: Matka aurinkoon WSOY 252 s.

J

Sentimentaalisempi Seppälä

uha Seppälä tekee kirjoja kirjallisuudesta kiinnostuneille.

Koukeroiset, monitasoiset ja –mutkaiset rakenteet ja kenkälankin musta huumori saattavat vieroksuttaa ja hämmentää satunnaista lukijaa, joka ei ole perehtynyt kaunokirjallisiin tyyleihin ja tyyppeihin.

Teosten henkilöt kun voivat yllättäen tunnistaa olevansa romaanihenkilöitä tai sekoittua toisiinsa sopassa, jota Seppälä vuosikymmenten kokemuksen tuomalla ammattikirjailijan taidolla hämmentää.

Tällä kertaa Seppälä ottaa ehkä hieman yllättäen askeleen kohti sentimentaalisuutta, joka tuo mieleen kirjailijan alkutuotannon, erityisesti romaanin Sydänmaa ja novellikokoelman Mitä sähkö on?. Kuitenkin muiden viime vuosina julkaistujen Seppälän teosten tapaan kirjan struktuuri on kerroksinen ja murrettu. Kirjailija ripottelee palasia kuin leivänmuruja, jotka välillä johtavat toiseen aikaa ja paikkaan – ajoittain myös umpikujaan.

Teemat ovat tuttuja aiemmasta tuotannosta. Eräs keskeisimmistä on ihmisen kuolevaisuus ja heikkous, elon satunnaisuus. Seppälän luomat henkilöt tekevät virheitä, katuvat, kärsivät, näivettyvät, masturboivat ja kuolevat. Väkevä teksti tuo hahmojen tunteet iholle ja sen alle.

Seppälä tekee länsimaiselle kulttuurille tähystysleikkausta, katsoo

sisään tarkasti ja kertoo, mikä on vialla. Mikään tai kukaan ei välty kritiikiltä, kun kirjailija todistaa kuinka kynä on miekkaa mahtavampi. Sivaltavat lauseet ovat kuin jumalan suusta purkautuvaa myyttipuhetta.

Aiemmassa tuotannossa esiin nostettu kapitalismin ja tietoyhteiskunnan kritiikki saa jatkoa. Markkinatalouden pyörivät rattaat runnovat hampaidensa väliin kulttuurin, ja sosiaalinen media mahdollistaa oklokratian vallan, jonka seuraukset eivät ole näkyvissä.

Kirjailija käsittelee myös teosta itseään, sen teemoja. Kirjan päähenkilö kysyy, miten nainen voi kirjoittaa miehestä, miten mies naisesta.

Miten Juha Seppälä voi kirjoittaa 80-vuotiaasta kirjallisuustieteen emeritusprofessori Irmasta?

Kirja on siis itsetietoinen. Se tarkkailee itseään. Se myös esittää kritiikkiä kirjallisuuskritiikeistä.

Tämänkin tekstin laatimiseen kun menee murto-osa romaanin tekemiseen käytettävästä ajasta.

Vaikka romaani onkin tunteita nostattava, Seppälä välttelee viimeiseen asti paatosta ja spektaakkelia.

Vertailukonjunktiot ovat pannassa.

Lauseet kertovat vain sen, mikä on oleellista, tärkeää kokonaisuuden kannalta. Vaikka teksti vaikuttaakin purkautuvan impulsiivisesti tekijänsä sydämestä, se saa silti tarkan 24

muodon ja paikan rakennelmassa, jota virkkeet, kappaleet ja kirjan eri osat pystyttävät.

Sentimentaalisuus tekee Matkasta aurinkoon helpommin lähestyttävän kuin aiemmasta, Finlandia-ehdokkaaksi nimetystä Mr. Smithistä.

Myös teemat puhuttelevat suurempaa yleisöä.

Mutta onneksi Seppälä pitää kiinni omaleimaisesta vaikeaselkoisuudesta ja yllättävyydestä. Kirjailija on vuosien varrella hionut tyyliään teräväksi kuin keihäänkärkeä. Sanat muodostavat virkkeitä, jotka ovat subtiileja ja kauniita kuin hyvin leikattu jalokivi.

Jokaisessa Seppälän aikaansaannoksessa on enemmän sisältöä kuin koko Juha Itkosen tuotannossa yhteensä. Hän on titaani, jättiläinen, profeetta, joka tekee sanoilla taidetta sinne missä kulttuurista on tullut kulutushyödykkeitä, joiden parissa viihdytään.

Karihotakaisten ja tuomaskyröjen maassa vakavan ja kovan kirjailijan on hankala menestyä. Siitä huolimatta Juha Seppälä jaksaa synnyttää maailmaan mielenkiintoisia proosaluomuksia kerran toisensa jälkeen, ja siitä tahdon häntä suuresti kiittää.

Aleksi Malinen

ARVIO\\

Salil eka salil vika Kukapa ei haluaisi omistaa urheilullisesti ja tervettä vartaloa? Kroppaa, jossa elintasovatsan tilalla loistaisikin sixpack?

Varmasti jokainen, ja sen tietävät myös internetilmiö James Nikander aka Musta Barbaari sekä ProBody-lehden päätoimittaja Tomi Takamaa. Heidän kirjoittama ”Salil eka salil vika” -teos on puoliksi Mustan Barbaarin elämänkerta, puoliksi treenikirja.

Kirjan alkuosassa kerrotaan James Nikanderin tiestä Mustaksi Barbaariksi: miten tummaihoisesta ja innokkaasta jalkapalloilijasta tulikin koko Suomen nuorison tunnistama rap-artisti, viihdyttäjä ja bodari?

Teoksen toisella puoliskolla taas avataan nuoren kehonrakentajan treenifilosofiaa ja käytännön bodausoppeja.

Jotain erilaistakin ”Salil eka salil vika” tarjoaa verrattaessa muihin vastaaviin

treeniopuksiin.

Tämä kirja on nimittäin selkeästi tehty nuorisoa – eli Mustan Barbaarin faneja – varten. Jollain tavalla kirja ehkä antaakin vastauksia niihin kysymyksiin, joita nuoret ja aloittelevat bodarinalut saattavat miettiä.

Vaikka kirjanteon taustalla on varmasti Musta Barbaari -hypen ja yhteiskunnassa vallitsevan terveysbuumin hyödyntäminen, voi kirjalla ihan oikeasti olla jopa tilausta. Eikä kirjan lukeminen ja sen vinkeistä opiksi ottaminen ole pahitteeksi kenellekään, sillä: Education is important but big biceps are importanter.

Musta Barbaari, Tomi Takamaa: Salil eka salil vika, Otava 2014. 142 s.

Timo Riihentupa

ARVIO\\

Saijaa Saijaa: Mitäs me sankarit Lehtemme lukijoille entuudestaan tuttu Saijaa Saijaa on vihdoin saanut debyyttialbuminsa uunista ulos, ja tuoksu on huumaava. Porilaisviisikko tarjoilee rouheita kitarasoundeja ja moniäänisiä melodioita uuden aallon hengessä. Kompit ovat nopeita, riffit iskeviä.

Aloitusraita Sonta Santeri kertoo heti mistä on kyse. Tyylikkäät kitaramelodiat ja säröisä basso yhdistitetään absurdiin huumoriin. Kappale tuo jostain syystä mieleen edesmenneen humoristin ja neron Frank Zappan.

Levyn muissa kappaleissa huumori ei ole aloitusraidan tapaan alleviivattua.

Monissa teksteissä on läsnä modernin ihmisen kaiho: höyryävät kaivonkannet, sotakoneet, kotiinpaluu. Saijaa Saijaan vahvuus onkin haikean mutta ei surullisen kuvaston polyfonisessa kuvittami-

sessa.

Jokseenkin epätasaisen kokonaisuuden ehdottomiin helmiin lukeutuvat sotakuvastoa vilautteleva Joen rantaan, pimeässä kuunneltava Kuun valoa ja tuleva radiohitti Kakskytneljätuntia, jonka kertosäe laulattaa mukana vaikkei haluaisikaan.

Yhtyeen melodiataju on iskemätön, mutta tuotanto on paikoitellen ontuvaa.

Vahvat sävelmät kaipaisivat ympärilleen enemmän ilmaa. Osassa kappaleissa tämä toteutuukin oivallisesti, eikä moitinnan varaa löydy.

Toivottavasti porukka pysyy kasassa tätä levyä pidempään. Odotan yhtyeen seuraavaa liikettä mielenkiinnolla.

***½ Aleksi Malinen Saijaa Saijaa: Mitäs me sankarit (Karkia Mistika) ilmestyy 10.10

Syystouhuja pe 26.9. TiedeAreena 2014 TiedeAreena avaa tieteen ovet yleisölle yliopistokeskuksella.

Luvassa muun muassa vuoden tutkijan julkistus, kapakkafilosofiaa ja lasten yliopisto. ke 24.9. Yrjönkadun Appro Sika on irti, kun Yrjönkadun Appro valtaa Porin keskustan. Kapa-

kkakierroksella kerätään pisteitä haalarimerkkiä vastaan, ylisiistiä.

tai Instagramiin ja olet mukana kisaamassa leffalipuista.

28.8.-30.9. #meidänkampus -kilpailu / 28.8.-30.9 #ourcampus -contest.

to 16.10. Pointerin risteily

Ota kuva itsestäsi ja kavereistasi (monitieteisyys on plussaa!) lempipaikallasi Porin yliopistokeskuksen uudella kampuksella. Lataa se kilpailutunnisteella Facebookiin 25

Porin ylioppilasyhdistys Pointerin legendaarinen risteily palaa sapattivuoden jälkeen. Turusta lähdetään torstaina ja sinne palataan vuorokauden krebaamisen jälkeen.

Poriin saapuu uusia opiskelijoita. Kaikki palavat halusta kantaa opintotukensa kaupungin ravitsemusliikkeiden tiskille ja juhlia alkuillasta tappiin asti. Tuoppiin olemme tuijotelleet myös me täällä Pointin toimituksessa, joten ehkä voimme auttaa esittelemällä muutamia huvituksia tarjoavia ravinteleita. Tämä on Pointin kevyt opas kaikkeen sekä Porin yöelämään. Aukioloajat ja tarkemmat hinnat voitte selvittää omilla empiirisillä pistokokeillanne.

Ja ei, Porissa ei saa turpaansa kioskijonossa, jos on ihmisiksi. Onnea matkaan, yön ritarit!

Saikku Missä: Antinkatu 10

Beer Hunters Missä: Antinkatu 11

Mitä: Opiskelijoiden oma mesta. Itse vallattu ja tehty, nuff said. Edullista aloittelua ja hyviä pirskeitä. Päivällä opiskelijahintainen lounas.

Mitä: Beer Huntersiin suunnataan, kun halutaan laatua.

Illanviettoon kuin illanviettoon soveltuva olutravintola, jossa on paljon vaaleahiuksisia tarjoilijoita. Tarjolla reilut parisataa olutta. Tiskin takaa löytyy myös erinomainen valikoima viskejä. Hinnat ovat maltillisia.

Paikka on oikea asianharrastajan keidas Porin torin reunalla. Oma panimo tekee maailmanluokan oluita, jotka ovat keränneet useita palkintoja. Käy testaamassa Mufloni hanasta ja selvitä sitten, mikä mufloni oikein on.

Täällä toimii myös yksi Suomen kiinnostavimmista, ellei kiinnostavin, klubi nimeltään Validi Sekmentti.

Uusien opiskelijoid 20:00

22:00

One for the Road Missä: Otavankatu 7, kirjaston liepeillä Mitä: Porin vasemmalle kallellaan olevat kulttuuriihmiset juovat olutta tuopista ja viiniä lasista. Jotkut väittävät, että taiteilijat ja humanistit käyvät täällä, mutta niin sietäisi muidenkin käydä. ”Irkun” pyörittäjä Johnny on OG-irkku. Paikka on pala Irlantia Porissa.

Sisätila kunnioittaa aitoa pub-olemusta. Jos käyttäytyy nätisti, voi Guinnessiinsa saada vaahtoapilan. Ovien sulkeutuessa kahdelta voi jatkaa matkaa Havanaan.

Jos olet oikein kovassa vauhdissa, ehdit vielä tarkastamaan vaikkapa Soman isojaon (kats. yökerhot). St. Patricks Day on mahtava. Johnny osaa laulaa ja soittaa.

26

VITUSTI KALJAA\\

Soma Missä: Kauppakeskus IsoKarhu, 3. Kauppakeskuksen katolla. Sarjassamme baarit, joihin mennään hissillä!

Mitä: Voit nähdä kylterit larppaamassa suomenruotsalaissävytteistä suurkaupungin pintaliitoa 40 euroa maksaneissa H&M-pikkutakeissaan. Kyllä siellä tietysti muitakin näkyy keulimassa tiskillä. Tanssilattia, lounge ja kattoterassi samassa paketissa. Aika monta kertaa on ollut aika lystiä.

Cabaret Missä: Yrjönkatu 9 , Itell… Anteeksi Postia vastapäätä.

Mitä: Onko viinaa missään? Iso paha Cee. Sen tietävät kaikki. Paikka on viikonpäivästä riippuen ammattikoululaisten, lukiolaisten (jos eivät ole Kinossa) tai korkeakoululaisten bilemesta. Joskus myös ihan tavalliset porilaiset ihmiset käyvät siellä. Lähimpänä klassista sedulaa useine ravintolaosineen. Paljon opiskelijatapahtumien jatkoja järjestetään Cabaretin sokkeloissa. Pian löydät itsesi Suomi-puolelta räppäämässä Uniikkia.

den selviytymisopas 0:00

4:00

Kino

6:00

Missä: Itäpuisto 10.

Grillipori, alias GP

Mitä: Hiljattain uusittu yökerho komeassa rakennuksessa, jossa on aikoinaan ollut elokuvateatteri. Aivan hyvä krebausmesta tämäkin. Monet preferoivat K inoa perusiltana. Paljon keikkoja ja opiskelijabileitä.

Missä: Juhana Herttuan katu 19 Mitä: Nähtävyys ja tiukkaa grillimättöä. Ennen jatkoille siirtymistä kannattaa käydä tankkaamassa hiilarit ja muut koneeseen, että jaksaa taas. Jos viikkari on vikasuunta, voit turvautua torin ympäristön kebab-kanttiineihin. Ovat jotkut kuulemma lähteneet taksikyydillä jopa Tikkulan ketjuhuoltoaseman Hesburgeriin.

PK Missä: Sijaitsee verkkosivujensa mukaan paikassa ”puistojen risteys”. Vanhassa vapaapalokunnan talossa.

Mitä: Uhka vai mahdollisuus? Punainen kukko, le coq rouge. Jotkut sanovat ruotsinlaivasimulaattoriksi. Itse sanoisin Porin mittakaavassa isoksi paikaksi. Sellainen yllätysten sokkelo, jossa ei ikinä tiedä, mitä tulee vastaan seuraavan nurkan takaa. Labyrintti, jossa pitää välillä suorittaa tehtäviä päästäkseen eteenpäin, nujertaa leijonia jne. Jotkut suoriutuvat loppuun ja löytävät aarteen, toiset ei. Useimmiten monet ei. Pikkujouluaikaan täynnä hyvin tienaavia pikkutakkimiehiä. Kelpo puumatarjonta.Yökerhoon on myös melko korkea ikäraja, joten fuksit, jotka ovat vuosimallia jotain 1995, olkaa uskottavia.

27