Pointti 2-2016 by Pointti

Totaalikielt채ytyj채

mielipidevanki

Kuukautiset

eiv채t

ole

salaisuus

pointti. 2/2016 Porin ylioppilaslehti

“Ei ole minun vikani, että armeijaan ei haluta transihmisiä, vaan järjestelmän.”

Sisällys Sisällys..................................................................... 3 Pääkirjoitus................................................................. 4 Pointerin blogi.............................................................. 5 Naisten vai miesten vessat................................................... 6 Sateen haastis............................................................... 8 Esan juttu................................................................... 12 Menkkajuttu.................................................................. 16 Arvostelut................................................................... 20 Pakina....................................................................... 23

Toimitus: Pointer ry / Pointti / PL 181 281200 Pori Päätoimittaja: Tytti Wallenius Tekijät: Sonja Lautamatti, Annina Hietaranta, Esa Keskinen, Riikka Huuskonen, Atte Timonen, Vilho Pirttijärvi, Juho Virtanen, Aleksi Malinen, Anna Heinonen Kansi: Aleksi Malinen Taitto: Tytti Wallenius & Anna Heinonen ISSN 1779-6627 / Painopaikka: Eura Print Julkaisija: Pointer ry 3

Pääkirjoitus

Tytti Wallenius

Huonoja uutisia

velvollisuuslakiin jos johonkin liittyy epäkohtia ja kummallisuuksia.

n tiedä, onko vika vain minussa, vai ovatko uutiset muuttuneet entistä negatiivisemmiksi. Raiskauksia, pahoinpitelyitä, tasa-arvon puutetta ja muita epäkohtia. Koulutuksesta leikataan, vanhukset jäävät yksin ja Arman Alizad tutustuu Suomen kodittomiin. Kaikkialla puhutaan siitä, kuinka vihapuhe ja hyökkäävä käytös sosiaalisessa mediassa on lisääntynyt merkittävästi. Olemme ilkeitä toisillemme, emme näe omaa napaa pidemmälle ja heikompien puolestapuhujien ääni ei kuulu, ellei satu olemaan suosittu mediapersoona.

Vaikka Porin ylioppilaslehti ei siirtäisi vuoria, niin toivon mukaan se herättää keskustelua. Toivon, että yliopistokeskuksen aulassa, Sofiassa, keskustan kahvilassa tai jossain Porin anniskeluravintolassa istuessaan opiskelijat pohtisivat, miten erilaisiin epäkohtiin voisi puuttua. Massiivisilla mielenosoituksilla voi protestoida hallituksen leikkauksia vastaan, mutta olemassa on varmasti muitakin ideoita, joilla voimme tehdä Suomesta pikkuisen paremman paikan elää, meille kaikille.

Vaikka uutiset ikävistä asioista voivat aiheuttaa pahaa mieltä ja jopa ahdistusta, niin ilman asioista keskustelua mikään ei muutu. Tässä numerossa pointtilaiset pohtivat esimerkiksi, miksi naisten kuukautiset ovat kaikessa luonnollisuudessaan nolo ja vaiettu aihe. Lisäksi jututin itse sukupuolensa korjannutta nykyistä asevelvollista, joka päätti ryhtyä totaalikieltäytyjäksi. Juttua tehdessä tajusin, että ase-

Jotta elämä ei näyttäytyisi niin kovin synkältä ja ikävältä, mukana on myös arvio hyvänmielen elokuvasta ja tiukkaa kritiikkiä kahdesta uutuusalbumista. Tämän lehden myötä toivotan kaikille opiskelijoille ja muille Pointtiin tarttuville oikein riemukasta vappua ja rentouttavaa, virkistävää ja lämmintä kesää!

Pointterin blogi

Sonja Lautamatti

Mitä historia on?

on voittajien historiaa. Tärkeää olisikin ymmärtää, että yleisillä käsityksilläsi historiasta on useita puolia ja että mikään, mitä olet ikinä historiasta lukenut, ei ole välttämättä totta. Myönnän, että tietämys historian tapahtumista on avain niin yhteiskunnan kuin nykypäivän tapahtumienkin ymmärtämiseen, mutta historian yksittäisten tapahtumien muistaminen ei ole oikeasti tärkeää. Tulisi ymmärtää, etteivät menneisyyden tapahtumat ja niiden esitykset ole mustavalkoisia. Esitykset ovat moninaisia, värittyneitä, joskus vääristyneitä. Se, mitä me kerromme tästä päivästä huomenna, on aivan yhtä epävarmaa. Historian todellista luonnetta en lukiossa oppinut, ja nyt alaa opiskelevana toivoisin jokaisen ymmärtävän sen. Ehkä historian luonteen ymmärtäminen saisi meidät kaikki ymmärtämään toisiamme ja ympärillä olevaa maailmaa hiukan paremmin.

iimeaikoina niin iltapäivälehdissä kuin muissakin medioissa kansaa on puhututtanut Opetus- ja Kulttuuriministeriön lanseeraama lukion tuntijakouudistus, jonka tarkoituksena olisi testata valinnaisempaa tuntijakoa reaaliaineiden osalta. Lyhyesti sanottuna opiskelijat saisivat valita ympäristö- ja luonnontieteiden ”korista”, sekä humanistis-yhteiskunnallisten aineiden ”korista” kummastakin 9 kurssia, pakollisia olisivat lain nojalla vain yksi kurssi terveystietoa ja uskontoa. Eniten omaan korvaani on särähtänyt tuntijakokokeilua vastustavien kommentti, jossa kauhistellaan sitä, että esimerkiksi historian voisi kokeilun perusteella jättää kokonaan lukematta. Ottamatta sen koommin kantaa tuntijakokokeilun hyvyyteen tai huonouteen, jäin iltapäivälehtien otsikoiden pohjalta pohtimaan, mitä historia tai historian opetus edes on? Itse opiskelin lukiossa verrattain paljon humanistis-yhteiskunnallisia aineita. Luin kaikki mahdolliset lukiossani tarjotut kurssit niin historiasta, yhteiskuntaopista kuin uskonnostakin. Kahdesta ensimmäisestä kirjoitin molemmista eximian. Olin kiinnostunut monesta asiasta: kuvataiteen puolelta löysin kiinnostukseni niin taide- kuin kulttuurihistoriaan, mutta toisaalta myös yhteiskuntatieteet ja varsinkin poliittinen historia olivat mielenkiinnonkohteitani. Historiasta kiinnostuneena kaikki yliopistohakukohteeni liittyivätkin jollain tavalla historiaan ja päädyin Poriin opiskelemaan kulttuuriperinnön tutkimusta. Luulin ennen yliopistoon tuloani olevani todella hyvä historiaksi kutsutussa oppiaineessa, vaikka en todellisuudessa ollut vielä ymmärtänyt, mitä historia oikeasti on. (En väitä, että ymmärtäisin sitä täydellisesti vieläkään.) Historia ei ole pelkkiä tapahtumia menneisyydessä, niiden syitä ja seurauksia, joiksi lukiossa sitä luulin. Historia on noiden syiden ja seurausten ymmärtämistä. Miksi joku historian tapahtuma esitetään tietyllä tavalla? Historiasta ei ole vain yhtä versiota siitä, mitä menneisyydessä on tapahtunut, vaan historioita on monia. (Historia-käsitteen käyttö monikossa oli ensimmäisenä oli mielestäni aluksi erittäin outoa.) Erilaisten historioiden ja niiden motiivien ymmärtäminen on keskeistä menneisyyden ymmärtämisessä.

Kirjoittaja on Porin ylioppilasyhdistys Pointer ry:n puheenjohtaja.

Historia on myös valtaa. Valitettavan usein se 5

Teksti Anniina Hietaranta

Naisten vessat, miesten vessat, kaikkien vessat? ”Naiset ruuhkauttavat vessajonot!” ”Miehet sotkevat vessat!” ”Seksuaalista häirintää!” Pointti tutustui sukupuolineutraaleihin vessoihin rapakon takana. Miten käy, kun nainen astelee vessaan, joka on tarkoitettu kaikille sukupuolille?

elämässä? Paras paikka yhteisvessoihin tutustumiselle lienee länsinaapuri Ruotsi. Ruotsi on tunnettu edistyksellisyydestään tasa-arvokysymyksissä ja vahvasta feministiliikkeestä. Myös yhteisvessat ovat Ruotsissa melko tavallinen käytäntö, ja niitä voi löytää niin kauppakeskuksista, tavarataloista, elokuvateattereista kuin monesta muusta julkisesta paikasta.

hteisvessat. Aihe, joka puhuttaa meitä suomalaisia. Puolestapuhujien tärkeimmät argumentit ovat sukupuolien tasa-arvo sekä jonojen tasoittelu. Esiin on nostettu myös näkökulma siitä, että perinteisen sukupuolijaottelun ulkopuolelle jäävien ei yhteisvessojen myötä tarvitsisi valita, meneekö miesten vai naisten vessaan. Jaottelusta kiinni pitävät taas kokevat yhteisvessat epähygieenisiksi ja epäreiluiksi. Naiset pelkäävät usein miesten sotkevan vessoja ja miehet puolestaan naisten pitkittävän vessajonoja. Myös seksuaalisen häirinnän on pelätty lisääntyvän julkisissa vessoissa, jos sukupuolijaottelu poistetaan. Mutta entä käytännössä? Miten eri osapuolten perustelut ja kauhukuvat toteutuvat oikeassa

Yliopisto Aloitan yhteisvessoihin tutustumiseen niin sanotusti easy leveliltä, Linköpingin yliopiston Valla-kampukselta. Kampus on Linköpingin yliopiston neljästä kampuksesta suurin, ja vessoja 6

todellakin on myös kaikille yhteisiä tiloja, mikä aiheuttaa halun tarkistaa vielä kerran ovesta, että olenhan nyt oikeassa paikassa. Olen minä. Vessakäytävässä jokaiseen oveen on vielä liimattu tarra, joka osoittaa jokaisen vessakopinkin olevan myös sukupuolineutraali. Koppiin astuessa vessa paljastuu yllättävän siistiksi julkiseksi vessaksi. Ei mitään valittamista. Ikeassa ei ole juuri käyntihetkelläni ruuhka-aika, joten myös wc-tiloissa on rauhallista. Vaikka wc-kopissa on oma käsienpesupaikka, menen testimielessä yhteiseen käsienpesuaulaan. Saan pestä käteni melko lailla omassa rauhassa, mutta huomaan kyllä pohtivani, olisiko tilanne jollain tavalla kummallinen, jos paikalle sattuisi joku mies pesemään käsiään samalla kun kohennan kampaustani ja pyyhin varissutta maskaraa poskiltani peilistä peilaten. Kokonaisuudessaan myös Ikean yhteisvessakokemus oli ihan tavallisen tuntuinen yleisö-wc-kokemus sukupuolineutraaleista wc-tiloista huolimatta. Siisteys oli samaa luokkaa kuin yleensä naisten vessoissa, enkä joutunut täälläkään tirkistely-yritysten kohteeksi.

on siellä paljon. Kaikki kampuksen vessat ovat sukupuolineutraaleja eli kaikkien käytettävissä sukupuolesta välittämättä. Suurin osa vessoista ovat omia huoneitaan, joihin jokaiseen on oma sisäänkäyntinsä yliopiston käytävältä ja joissa jokaisessa on oma käsienpesupaikka vessan sisällä. Eli vaikka vessat ovat kaikille yhteiset, on ainakin yksityisyys hyvin taattu paksujen seinien ansiosta. Vaikuttaa helpolta haasteelta. Ei kun testaamaan. Vessan olinpaikan osoittaa kyltti, jossa mies- ja naisfiguurit on piirretty yhteisen neliön sisään. Selvä juttu. Tänne siis saa astua sisään, oli päällä sitten housut tai hame. Tarkistan vaatetukseni: edustan mekkokansaa eli sisään vain. Ensimmäisenä silmiin osuu vessan siisteystilanne. Vessassa ei ole varsinaisesti saastainen, mutta paperisotku on silmiinpistävä ja jostain kantautuu nenään vieno tuoksu. Tarkastan wc-istuimen renkaan. Se vaikuttaa silmämäärin puhtaalta, joten siihen uskaltaa istahtaa. Wc-kokemus on rauhallinen ja WC-paperia löytyy kuten myös saippuaa käsien pesuun. Vessan suurin ongelma on kuitenkin käsipaperi. Sitä on telineessä hyvin, mutta roskis jonne käytetyt paperit pitäisi heittää, on melko lailla alimitoitettu. Tästä aiheutuu vessan suurin siisteyshaitta. Kaiken kaikkiaan ainakaan tämä julkinen vessa ei naisnäkökulmasta suuremmin kuitenkaan kärsi siitä, että sitä voivat käyttää miehetkin. Merkittävää eroa naistenvessoihin ei ole: Kukaan ei ole pissannut istuinrenkaalle, eikä tässä umpiseinäisessä vessassa kukaan pääse mistään raosta vessassa istujaa kurkkimaan. Myös miesten murhe naisten aiheuttamista vessajonoista on turha. Jonoa ei ole ollenkaan! Tosin se varmasti johtuu siitä, että talon käytävät ovat kaiken kaikkiaan melko tyhjät torstain alkuillasta muutenkin.

Vastaus suureen kysymykseen Entä sitten vastaus suuren vessakeskustelun keskeisimpään kysymykseen: Raunioituuko vessarauha ja kärsiikö asiointimukavuus, jos miehet ja naiset käyttävä samaa vessaa? No, ei kärsi. Ei ainakaan tämän pienen ja epätieteellisen, empiirisen tutkimuksen pohjalta. Kummassakaan vessassa ei ollut erityisen likaista, ei saastaisia istuinrenkaita, eikä kukaan koittanut tirkistellä tai muuten häiriköidä. Tosin molemmissa vessoissa oli umpiseinät eli seinän ali tai yli ei olisi vessaan päässyt kurkkimaan kuitenkaan. Vessoissa ei ollut myöskään naisten peilailuista johtuvia jonoja, eikä mikään julkisen keskustelun kauhukuvista muutenkaan toteutunut. Loppupäätelmänä voitaneen siis väittää, ettei sukupuolineutraaleista vessoista aiheutuisi suurta haittaa Suomessakaan. Päinvastoin, kun vessaresurssit ovat rajalliset, kulkee jono sutjakammin, kun koko kapasiteetti on kaikkien käytössä. Toisaalta on totta kai paikkoja, joissa vessat ovat syystä sukupuolijaoteltuja Ruotsissakin, ja hyvä niin. Koska kaikenlainen häiriökäyttäyminen usein korostuu ihmisten ollessa humalassa, saattaa olla ihan hyvä pitää vessat edelleen miehille ja naisille erikseen esimerkiksi yökerhoissa ja kapakoissa. Päiväkohteissa, kuten ostoskeskuksissa, yliopistoissa tai kirjastoissa, yhteiset vessat toimivat sen sijaan mainiosti.

Ikea Kohde kaksi, paikallisen Ikea-tavaratalon vessa, vaikuttaa heti kättelyssä haasteellisemmalta kuin yliopiston käymälä. Ensinnäkin käyttäjiä on paljon enemmän ja käyttäjäjoukko on paljon kirjavampaa. Myös Ikeassa on päädytty toteuttamaan koko vessakapasiteetti kaikille yhteisenä. Matkustan Ikeaan varta vasten vessaa testaamaan eräänä perjantai-iltapäivänä. Valitsen vessoista tavaratalon niin sanotut päävessat eli sen suurimman vessakeskittymän lihapullaravintolan kupeessa. Vessaan johtaa yksi ovi, jossa jälleen sekä mies, että naisfiguuri osoittamassa tämän saman oven olevan tarkoitettu kaikille sukupuolille. Astun sisään. Tämä yleisökäymälä eroaa yliopiston vastaavista siten, että täällä on yhteinen käsienpesu- ja peilauspaikka vessan aulassa. Vessassa siis 7

Teksti: Tytti Wallenius Kuvat: Aleksi Malinen

Kun Sade Kondelin vuonna 2013 sai miehen henkilötunnuksen, hänestä tuli samalla asevelvollinen. Kutsuntakirjeen saadessaan Kondelin kuitenkin tiesi, ettei tule astumaan palvelukseen. Ajatus totaalikieltäytymisestä oli käynyt Sateen mielessä jo ennen sukupuolenkorjausta. Nyt, kolme vuotta kutsuntojen jälkeen, Sade kärsii valvontarangaistusta. Suomen asevelvollisuuslain epäkohtia vastaan taistellessa arki ja sosiaalinen elämä ovat joutuneet koetukselle, mutta Sade seisoo päätöksensä takana.

että miehet listataan asevelvollisiksi 17-vuotiaina, mutta sukupuolen korjaaminen onnistuu vasta täysi-ikäisenä. Näin ollen naisen henkilötunnuksen saavat transihmiset ovat eriarvoisessa asemassa muiden naisten kanssa. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka kankeasta järjestelmästä on kyse. Asevelvollisuusjärjestelmän epätasa-arvoisia piirteitä on kritisoitu YK:n ihmisoikeuskomiteaa myöten. Eniten Suomea on ehkä kritisoitu siitä, että vaikka Jehovan todistajat saavat vakaumukseensa vedoten jättää asevelvollisuuden suorittamatta, niin esimerkiksi pasifisteille tai muille aate tai ideologia ei ole peruste jättää asevelvollisuutta suorittamatta. He joutuvat valitsemaan siviilipalveluksen, elleivät halua päätyä mielipidevangiksi. Maamme nimi Amnesty Internationaalin mielipidevankeja pitävien maiden listalla on melko surullinen näky. Kun Sade syksyllä 2013 osallistui kutsuntoihin, hän ilmoittautui siviilipalvelukseen. Myös tuolloin Sade tiesi, että tulisi kieltäytymään siviilipalveluksesta, mutta siviilipalvelushenkilöksi ilmoittautumisella oli syynsä: kriisin aikana varusmiespalveluksesta kieltäytyneet ovat edelleen asevelvollisia, siviilipalveluksesta kieltäytyneet eivät. ”Olisin voinut saada myös vapautuksen psykiatrisiin diagnooseihin vedoten. En kuitenkaan halua, että transsukupuoli nähdään sairautena, joka oikeuttaa vapautukseen ja vahvistaa näin meihin liittyvää syrjintää ja epäilyksiä”, Sade summaa. Lopulta Sateen päätös ryhtyä totaalikieltäytyjäksi liittyy lähinnä arvoihin. Jo ennen puoluetoiminnassa aktivoitumista Sade koki asevelvollisuuden epätasa-arvoiseksi järjestelmäksi, jota pitäisi kehittää. Vasemmistolaisten keskuudessa totaalikieltäytyminen ei ole harvinaista ja tiettyjä ryhmiä syrjivää järjestelmää haluttaisiin kehittää. Sade on itse vasemmistolainen ja aktiivisesti mukana puolueen toiminnassa. Henkilökohtaisten syiden lisäksi Sade on huolissaan niistä vahingollisista maskuliinisuuden kuvista, joita armeijassa luodaan. Miehen tulee olla aina valmiina puolustamaan maataan, miehet eivät itke, miehillä ei ole tunteita, mies ei saa olla

ateen tilanteesta erityisen tekee se, että hän on korjannut sukupuolensa. Asevelvollisuuteen ja siitä kieltäytymiseen liittyy Suomessa muutenkin paljon ennakkoluuloja. Siviilipalvelukseen hakeutuvat ovat jotenkin heikompia miehiä ja armeijan käyneiden odotetaan kasvavan pojista miehiksi muutamassa kuukaudessa. Vapautuksen voi saada esimerkiksi pitkäaikaissairauteen vedoten, mutta jotkut pitävät sitäkin nössöjen pakokeinona armeijan riveistä. Koko asevelvollisuusjärjestelmä on kuitenkin melko epäreilu. Suomessa on kaksi kansanryhmää, jotka välttyvät asevelvollisuudelta kokonaan: Jehovan todistajat saavat vapautuksen vakaumukseensa vedoten eikä Ahvenanmaalla pysyvästi asuvilta vaadita armeijan suorittamista. Muut eivät voi kieltäytyä palveluksesta uskontoon tai aatteeseen vedoten, eikä asuinpaikalla ole merkitystä, jos asuu Manner-Suomessa. Näitä, ja monia muita Suomen lakiin kirjattuja asevelvollisuuden epäkohtia vastaan Sade Kondelin taistelee kieltäytymällä palveluksesta kokonaan. Suomessa mies, joka ei halua suorittaa asevelvollisuuttaan missään muodossa, on rikollinen. Totaalikieltäytyminen johtaa rangaistukseen, kuten mikä tahansa muukin rikos. Siitä ei kuitenkaan jää rikosrekisteriin merkintää, eikä se vaikuta mahdollisten myöhempien rikosten käsittelyyn. Totaalikieltäytyminen siis on siis hyvin poikkeuksellinen rikos. Epätasa-arvoa vastaan Sade Kondelin oli 27-vuotias, kun hän sai miehen henkilötunnuksen pitkän sukupuolenkorjausprosessin jälkeen. Pian sen jälkeen hän sai myös kutsuntakirjeen: hänestä oli tullut asevelvollinen. Sade oli miettinyt jo ennen sukupuolen korjaamista menevänsä armeijaan, vain jotta voisi asevelvolliseksi muututtuaan ryhtyä totaalikieltäytyjäksi. Naisista tulee asevelvollisia 45 palveluspäivän jälkeen. Sen lisäksi, että miehet joutuvat suorittamaan varusmies- tai siviilipalveluksen, asevelvollisuus koskee myös melko marginaalista naisryhmää. Sukupuolensa miehestä naiseksi korjaavat ovat edelleen naisina asevelvollisia. Tämä johtuu siitä, 8

Pallo nilkassa

menot, kuten jo ennen rangaistusta alkaneet harrastukset. Toimintasuunnitelmaan kuuluu myös tiukka aikataulu, jota tulee noudattaa.

heikko. Se on erityisen hankalaa yksilöille, jotka eivät mahdu tuohon machomuottiin. ”Miehet joutuvat leikkaamaan pitkät hiuksensa pois palveluksen aikana. Naisilta samaa ei vaadita, vaan hiusten tulee ainoastaan olla tiukalle sidotut. Miksi nainen saa pitää osan feminiinisyydestään, mutta miehiltä kielletään asia, joka ei edes kerro henkilön maskuliinisuudesta tai feminiinisyydestä mitään?” Sade pohtii.

Valvontarangaistukseen ei pääse automaattisesti, vaan siihen tulee hakea. Kuka tahansa alle 180 vuorokauden ehdottoman vankeusrangaistuksen saanut henkilö voi suorittaa tuomionsa valvontarangaistuksena, mikäli sitä haluaa ja on siihen soveltuva. Esimerkiksi päihdeongelmat ovat este valvontarangaistukselle. Rangaistavan on osoitettava kykenevänsä valvomaan itse itseään. Jos kontrolli omasta elämästä puuttuu, valvontarangaistus ei onnistu. ”Kun miettii asioita pikkurikollisen näkökulmasta, monet valvontarangaistukseen liittyvät säännöt tuntuvat järkeviltä. Totaalikieltäytyjien kohdalla säännöt eivät kuitenkaan aina ole kovin mielekkäitä. Minulla esimerkiksi ystäväpiiri ei vaikuta siihen, pääseekö vanhoista pahoista tavoista eroon, sillä tämä on rikos jota ei voi uusia”, Sade naurahtaa. Toisin on murtovarkaan kohdalla. Työpäivä on Sateelle melko vapaan liikkumi-

Odottelua ja onnenpotkuja Sade Kondelin seisoo kotitalonsa edessä ja polttaa tupakkaa. Matka töistä kotiin on kestänyt odotettua lyhyemmän ajan. Sade joutuu odottamaan sisälle pääsyä, sillä kello ei ole vielä tarpeeksi. Samana päivänä Sade on saattanut lähteä töihin tuskan hiki otsalla, jos aamutoimet ovat venähtäneet. Tätä ihmisen elämä valvontarangaistuksessa on: odottelun ja kiiruhtamisen vuorottelua. Sateella on rangaistuksen valvojan kanssa laadittu toimintasuunnitelma, johon on merkitty pakolliset menot, kuten työ, sekä vapaaehtoiset 10

kohdalla elämää määrittelee työ ja muutama vapaa-ajan harrastus, jotka ovat valvontarangaistusta suorittavalle mahdollisia. Sade on esimerkiksi TYY:n edustajistossa ja saa näin ollen osallistua kuukausittaisiin kokouksiin. ”Normaalitilanteessahan ihminen saa lähteä kotiin silloin kun haluaa, mutta minun on lähdettävä kun kello näyttää tiettyä aikaa. Joudun siis joskus lähtemään kotiin kesken kaiken. En myöskään saa käyttää alkoholia”, Sade kuvailee valvontarangaistuksen luonnetta. ”Myös muiden ihmisten tulee sopeutua tähän”, hän jatkaa. Vankilassa istumiseen verrattuna rangaistus on kuitenkin melko lievä, vaikka tilanne toisinaan turhauttaakin Sadetta. ”Jos olisin päätynyt suorittamaan rangaistusta pidemmäksi aikaa, en ehkä olisi kestänyt näin hyvin”, Sade summaa. Ratkaisu Kun kysyn, mitä asevelvollisuudelle tulisi Sateen mielestä tehdä, hän toteaa, ettei tiedä mikä olisi paras ratkaisu. ”Ihan ensimmäiseksi tulisi muuttaa siviilipalveluksen pituus. Vaikka siviilipalveluksen aikana onkin eri tavalla vapaa kuin armeijassa, se vaikuttaa silti opintojen edistymiseen.” On totta, että monet suorittavat asevelvollisuutensa mielellään joko armeijan riveissä tai siviilipalveluksessa. Onkin kyseenalaista olla muuttamatta järjestelmää siinä pelossa, että kukaan ei enää haluaisi suorittaa velvollisuuttaan isänmaata kohtaan. Yksi vaihtoehto voisi olla valmiusvelvollisuusjärjestelmä, jonka puolesta esimerkiksi vasemmistonuoret puhuvat. Se koskisi kaikkia sukupuolia ja perinteiset kutsunnat säilytettäisiin. Sade ei kannata palkka-armeijaa, vaan puolustuksen tulisi perustua vapaaehtoisuuteen. Kansanarmeijassa on hänen mukaansa paljon hyviä piirteitä, joita tulee vaalia, mutta järjestelmä vaatii korjaamista. ”Oleellisinta olisi se, että sukupuoli, vakaumus tai asuinpaikka ei asettaisi ihmisiä eriarvoiseen asemaan asevelvollisuuden edessä”, Sade päättää. Sateen valvontarangaistus päättyy 26.4. Kolme kuukautta on ollut välillä pitkä aika, mutta Sade on selvinnyt siitä kunnialla. Olen onnellinen, että on olemassa hänen kaltaisiaan ihmisiä. Niitä, jotka uskaltavat uhmata järjestelmää, joka on selvästi vanhentunut, mutta jota suojellaan uskomattomalla voimalla. Muutos on kuitenkin jo alkanut: yhä useammat naiset haluavat suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen ja keskustelu asevelvollisuuslain uudistamisesta on käynnissä. Nyt jäämme vain odottamaan, koska maahamme saadaan oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen asevelvollisuusjärjestelmä.

sen aikaa. Sade on tohtorikoulutettavana Turun yliopiston Sukupuolentutkimuksen oppiaineessa, joten työalueena on koko kampus. Näin Sade pääsee käymään esimerkiksi kirjastossa ja muissa työlle välttämättömissä paikoissa. Sukupuolentutkimuksen oppiaine tarjosi Sateelle myös siviilipalveluspaikan viiden kuukauden ajaksi. Vaikka totaalikieltäytyminen oli alusta asti Sateen suunnitelmissa, hän päätti suorittaa asevelvollisuutensa osittain siviilipalveluksen muodossa. ”Kaverini kehotti minua menemään Lapinjärven siviilipalveluskoulutukseen. Minulle tarjoutui myös puolivahingossa mahdollisuus suorittaa siviilipalvelus ikään kuin harjoittelijana omassa oppiaineessani. Ajattelin, että vakaumukseni antaa myöden muutaman kuukauden verran, sillä siviilipalveluksesta hyötyi sekä Sukupuolen tutkimuksen oppiaine että puolisoni, joka sai siviilipalveluksen aikana parempia tukia. Lisäksi sain itse arvokasta työkokemusta yliopistolla heti valmistumiseni jälkeen”, Sade kertoo. Sateen tapauksessa valvontarangaistusta edeltävä aika oli siis onnenpotku monella tavalla. Koska Sade kuitenkin halusi edelleen vaikuttaa poliittisesti oman elämänsä kautta, hän aloitti kolme kuukautta kestävän valvontarangaistuksensa tammikuussa 2016. Oikeus ja kohtuus Joulukuussa 2015 Sade istuu oikeussalissa. Hänen lisäkseen salissa istuvat tuomari, syyttäjä ja kaksi käräjäoikeuden lautamiestä, sekä siviilipalvelukeskuksen johtaja. Sade on halunnut fyysisen oikeudenkäynnin, sillä arvelee tilanteen olevan hänelle ainutlaatuinen kokemus. Sade on kirjoittanut oikeutta varten pitkän kieltäytymiskertomuksen, jossa perustelee valintaansa. Vaikka Sade on saanut läheisiltään paljon kannustusta ja tukea, ja vaikka kaikki viranomaiset, joiden kanssa hän on asioinut, ovat olleen asiallisia ja mukavia, jopa kunnioittavia, oikeudessa esiin tulleet ajatukset tulevat yllätyksenä. Sekä tuomari että syyttäjä antavat ymmärtää, että järjestelmä kaipaisi muutosta. Nyt Sade kuitenkin saa kolmen kuukauden tuomion totaalikieltäytymisestään, sillä ”järjestelmä nyt on tällainen ja näin on toimittava”. Sadetta oikeudessa kuullut sanat kannustavat: ”Tuli sellainen olo, että kukaan salissa istuneista ei pitänyt touhua mitenkään mielekkäänä. Jos järjestelmän osat eivät pidä systeemiä toimivana, syntyy usko siihen, että mahdollisuus muutokseen on olemassa.” Valvontarangaistus on rangaistusmuotona melko inhimillinen, sillä esimerkiksi totaalikieltäytymistapauksissa olisi kohtuutonta pitää ihmistä vankina kuin ketä tahansa rikollista. Sateen 11

Väärällä puolen aitaa

Siirtolaisuus on jättänyt jälkensä taiteeseen ja kulttuuriin kaikkina aikoina. Kuinka yhteinen tajuntamme on käsitellyt Euroopan viimeisintä ihmisliikettä? Millaisista todellisuuden esityksistä koostuu siirtolaisuuden Suomi? Niihin liittyvät ainakin näköispatsas hukkuneesta lapsesta, MV-lehti ja Musta Barbaari. Teksti: Esa Keskinen 12

havahtuu, kun vastaanottokeskus uhataan perustaa naapurikuntaan. Silloinkin hän reagoi heittelemällä polttopulloja. Median rajaukset ja sanavalinnat ovat todellisuutta muovaavaa vallankäyttöä. Esimerkiksi luontoon viittaavat sanat, kuten pakolaisaalto, pakolaistulva ja pakolaisvirta ovat yleisiä uutiskielessä. Espanjassa asuva kuvataiteilija ja provokaattori Riiko Sakkinen esitti Facebook-sivuillaan, että maahanmuuttokriittisyys pitäisi vaihtaa köyhyyskriittisyydeksi tai tuloerokriittisyydeksi, sillä sitä se on. Köyhä maailma pakenee sotaa ja ahdinkoa, emmekä halua sen pääsevän osaksi yltäkylläisyyttämme. Rikkaat maahanmuuttajat voivat kyllä tulla. Maahanmuuttoa tai vähemmistöä käsittelevissä keskusteluissa suuntaan ja toiseen tehdyt yksinkertaistukset ja valheelliset väitteet ovat nekin nykyään arkipäivää. Tällaista sisältöä levittää tietoisesti muun muassa MV-lehti (MV??!!, Mitä Vittua?). Sitä voi pitää eräänlaisena epäkeskona medianäytöksenä, jonka syntyminen on osaltaan institutionaalisen median vastuulla. MV-lehden muualta kopioima, tarkistamaton ja yltiörasistinen eetos on puistattava some-ajan projekti. Toki muuallakin mediassa pakolaiset ovat esillä yksinkertaistetusti vain ongelmien aiheuttajina, jonkin uskonnon edustajina, turvallisuusuhkana tai taloudellisena painolastina. Myönteiset esitykset liittyvät lähinnä maahanmuuttajien hyödyntämiseen työvoimana. On ymmärrettävää, että pakolaistilanteesta puhutaan pinnallisella ja abstraktilla tasolla, koska harvalla suomalaisella on kokemusta sodista, nälänhädästä tai diktatuurista. Julkinen keskustelu ei kuitenkaan muutu järkevämmäksi, ennen kuin muutamme median ja kulttuurin esitystavat monipuolisemmiksi.

hmistä on helppo vihata. Mies kannattelee lasta sylissään väkijoukossa. Muista ihmisistä näkyy vain selkä, mutta lapsi kääntyy katsomaan kameraan. Lapsi puristaa värikyniä kädessään. Verkkoaidan toisella puolen mies jakaa vuoronumeroita hengityssuoja kasvoillaan. Vuoronumeron avulla matka saattaa jatkua. Turvaan aidan toiselle puolen. Hamy Ramezan ohjaama ja käsikirjoittama Tuntematon pakolainen seuraa Eurooppaan saapuvia pakolaisia Välimeren rannalta kohti pohjoista. Rameza ja koomikko ja radiojuontaja Ali Jahangiri kulkivat pakolaisten mukana viime syksynä. He ovat molemmat paenneet aikanaan ja päätyneet Suomeen. Dokumenttia on kuvattu kuin piilokameraohjelmaa. Elokuvan kohtaamiset näyttävät sen, mitä iltauutiset eivät saa välitettyä. Vesipisteellä seisoskelevat lapset tutustuvat toisiinsa vertailemalla kenen äiti on kuollut ja miten. Vähän kuin lapset tavallisesti vertailisivat vanhempiensa ammatteja. Jossain Serbian rajalla poliisin turhautuneisuus kertoo paljon. Hän toteaa yksinkertaisella englannilla väsyneesti, että matkaan on lähdetty sinisilmäisinä. On liikaa ihmisiä, liikaa ongelmia. Ateenan satamassa Jahangiri menettää malttinsa. Ohi ajavan auton kuljettaja näyttää kuolleen pakolaislapsen kuvaa ja nauraa. Perkeleessä ja vitussa kuuluu voimattomuus.

”Perkeleessä ja vitussa kuuluu voimattomuus.”

Välimeressä on enemmän hylättyjä passeja kuin kaloja. Näin toteaa Aki Kaurismäen Le Havre -elokuvan Chang, joka on itse saanut jäädä Eurooppaan väärennetyn passin turvin. Nykyisin uhkaa olla niin, että Välimeressä on enemmän ihmisruumita kuin kaloja. Kaurismäen elokuvan siirtolaisuus oli suomalaisille tuntematonta vuonna 2011. Pakolaisuus oli todellisuutta Etelä-Euroopassa jo silloin. Italiassa pakolaisten hökkelikylissä mellakoitiin, mutta se kaikki oli kovin kaukaista televisiokuvaa. Nyt se televisiokuva on tullut lähemmäs. Historiantutkija Aino Korvensyrjän mukaan kärsivän pakolaisen esitystapa on kuvapolitiikkaa. Pakolaisia tuotetaan mediassa. Esimerkiksi kuva rannalle ajelehtineesta kuolleesta syyrialaispojasta levisi laajalti mediassa vuonna 2015. Wikipediassa kuvan tiedostonimi on lakonisesti Alan_Kurdi_lifeless_body. Siitä tuli ikoninen lehtikuva, mutta muuttiko se mitään? Pekka Jylhän teos Kunnes meri hänet vapauttaa (2015) aiheutti sekin laajaa keskustelua. Jylhän teos on näköispatsas kuvan kuolleesta pojasta. Onko eurooppalainen yksilö on lopulta vain sohvallaan istuva sivustaseuraaja, joka antaa tilanteelle hiljaisen hyväksynnän? Hän

Rasismi ja syrjintä ovat laajalti hyväksyttyjä. Ne ovat osa yhteisöjemme ja yhteiskuntamme rakenteita. Se näkyy mediassa, instituutioissa, politiikassa, työelämässä, linja-autoissa ja kahvipöydissä. Syrjiviä rakenteita on kuitenkin mahdollista valottaa ja kiertää taiteen avulla. Maija Vilkkumaa lausuu tuoreessa Ylen #kulttuurinvälikysymys-sarjassa Hassan Blasimin runon Pakolainen paratiisissa jonka nimi on Eurooppa. Siinä neonatsit polttavat taloja ja lapsesi kuollutta ruumista tutkitaan televisioruudussa. Oheen liitetyssä haastattelussa Blasim toteaa, että pakolaisista ei saisi puhua liikaa. Positiivisellakin julkisuudella on haittapuolensa, sillä asettumiselle täytyisi antaa rauha. Blasim saapui turvapai13

”MV-lehden muualta kopioima, tarkistamaton ja yltiörasistinen eetos on puistattava some-ajan projekti. ” kanhakijana Suomeen 11 vuotta sitten, jouduttuaan ohjaustensa vuoksi vaikeuksiin Irakissa. Tulevaisuuden Jussi- ja Finlandia-palkinnoista kisaavat nyt maahan saapuvat ihmiset ja heidän jälkeläisensä. He luovat uuden kulttuurisen pohjavireen, kuten jokainen sukupolvi tekee. Samalla tavalla kuin nykyiset suomalaiset kirjoittavat talvisodasta, luovutetusta Karjalasta tai sisällissodan teloitusleireistä. Blasimit ja ramezat luovat maailmoja omista kokemuksistaan. Myös James Nikander, eli Musta Barbaari on liikkunut huumorin sävyttämästä materiaalista entistä enemmän vakavamieliseen rasisminvastaiseen ulosantiin artistina ja julkisuuden hahmona. Miehen sinkkujulkaisut Salil eka salil vika ja Kuka pelkää pimeet käsittelevät monikulttuurisen henkilön identiteettikriisiä oivaltavasti itseironian ja satiirin keinoin. Tuoreella Dauda Koroman kappaleella Palaan kotiin Nikanderin sanoma on asetettu esille yksinkertaisemmin. Musta Barbaari aloittaa säkeistönsä kysymyksellä: ”Mitä pitää tehä, et ne hyväksyy?” Keskustelussa on olemassa me ja ne. Musta Barbaari jatkaa: ”Taisin syntyy maahan kylmimpään, tuntuu, että oisin yksin tääl --- oon kyllästyny oleen muukalaine maas, jossa oon saanu alun”. Retoriikka on tässä vaiheessa melko selkeää. Hän puhuu kaikkien monikulttuurista taustaa olevien nuorten kielellä. Enää ei vitsailla, sillä Suomen Vastarintaliikkeen kannattaja tai rivira-

sisti ei välttämättä ymmärrä monitasoista läppää. Ei ole sattumaa, että RAY:n verkkojulkaisu Raymondin jutussa Nikanderiin liitettiin yhdysvaltalaiset kansalaisoikeustaistelijat Malcolm X ja Martin Luther King. Mahtipontista tai ei, hän on tulevaisuuden esikuva jo nyt. Ehkä joskus 2030-luvulla lapsia nimetään Jamesiksi Nikanderin mukaan. On toki huomioitava, että hän on supisuomalainen. Kielitaidottoman maahanmuuttajan on vielä turha haaveilla samanlaisesta kulttuurisesta asemasta. Tuijotus on ahdistavan pitkä. Se on oikeastaan vaivaannuttava – tekee mieli katsoa muualle. Tuntemattoman pakolaisen viimeinen kuva on pojasta, joka katsoo ilmeettömänä suoraan kameraan. Hänellä ei ole paikkaa maailmassa. Ramezan dokumentin keskiössä on pakolaisen katse. Ei uutistoimiston kuvaajan tai Rajat kiinni -mielenosoittajan katse, vaan katse väärältä puolen aitaa. Nämä teokset eivät ole meidän kuluttamistarpeitamme varten. Ne ovat olemassa, ettei vääryys unohtuisi. Että totuus ja myötätunto eläisivät ja saisivat meidät toimimaan.

KILPAILUT • ETKOT • AINEJÄRJESTÖN/KILLAN ILLANVIETOT • KAVERIPORUKALLE PALJON PELEJÄ

Opiskelijatapahtumat nousi Porissa uudelle tasolle!

MME NYT HALVIMMILLAAN. ME TARJOA YÖPELIT OVAT MEGAZONEA LÄ HALVEMMALLA! OPISKELIJOILLE YÖPELIT VIE Yöpelit ovat yksityistilaisuuksia, jotka kestää vähintään neljä tuntia. Pelit voidaan aloittaa klo 20, jonka jälkeen koko pelivalikoimamme ja kaikki tilat ovat ryhmäsi käytössä. Useimmiten yöpeleissä on mukana yli 30 pelaajaa. Isolla porukalla hinta jakautuu todella opiskelijaystävälliseksi.

Yöpelitarjous

Esimerkiksi arkisin 40 hlö:n ryhmällä pelien hinnaksi jää vain 10 € / pelaaja käyttäen

MA-TO 100 € ALENNUS PE-SU 50 € ALENNUS

tarjoustamme. Tutustu yöpelitarjontaan onlinevarauksessa tai ota yhteyttä sähköpostitse.

Tarjouksen voi käyttää min. 4 tunnin yöpeleihin. Leikkaa tämä ilmoitus mukaasi, voimassa 2017 loppuun asti.

Megazone.

Megazone Pori 050 517 0210

Futuristinen sisäliikuntapeli.

www.pori.megazone.fi

Nyt puhutaan

” ä t s i i n “

Koko 7. luokka apinoi pulpeteissaan, kun opettaja aloittaa tunnin karjaisemalla hyvät huomenet. Opettajan katse kiertää vaivaantuneesti luokkaa täydellisen hiljaisuuden laskeutuessa. Tänään terveystiedontunnilla käsiteltäisiin ”tyttöjen juttuja”. Pojat poistetaan luokasta ja kuukautissuojia valmistavan yhtiön tuotearsenaali nostetaan esille. Jokaiselle tytölle jaetaan esitteitä ja näytteitä, minkä jälkeen opettaja kertoo naama vakavana tulevaisuudessa häämöttävästä koitoksesta. Se on täysin luonnollista! Niinkin luonnollista, että tulevilta miehen aluilta peitettiin korvat ja silmät, jotta tytöt saisivat keskittyä mystisiin naistenpäiviinsä rauhassa. Teksti: Riikka Huuskonen 16

Kuukautissuojia valmistavat yhtiöt alkoivat perustaa internetsivuja, joilla nuorille naisille tarjottiin tietoa kuukautisista, omien tuotteiden mainostamisen ohessa. Monilla sivuilla oli myös tarjolla lääkärin kirjoittamia vastauksia, joissa muun muassa kumottiin erilaisia kuukautisiin liittyviä myyttejä: voit uida kuukautisten aikana, tamponi ei katoa sisällesi, eikä karhu hyökkää kimppuusi helpommin, vaikka vuodatkin verta.

inut on kasvatettu uskomaan tabuun, jossa kuukautiset ovat naisen ikioma salaisuus ja niin luonnollinen asia, ettei sitä kannata nostaa missään tilanteessa puheenaiheeksi. Riittää, kun tiedät kaikkien naisten vuotavan verta kerran kuussa. Mitä tästä mystifioinnista on seurannut? Saat hävetä silmät päästäsi ostaessasi kuukautissuojia miesmyyjältä, minkä jälkeen tunget ostoksesi laukkuun mahdollisimman nopeasti, ettei vain kukaan näe todisteita naiseudestasi. Julkisessa vessassa side pitää repiä pikkuhousuista mahdollisimman äänettömästi, ettei kukaan vaan kuule sinulla olevan kuukautiset meneillään. Kuukautiskipujen iskiessä työpäivän aikana, jatkat työskentelyä hammasta purren talvisotahengellä, koska esimiehelle ei voi missään nimessä sanoa olevansa morfiinin tarpeessa.

Keskustelu jatkui erilaisilla keskustelupalstoilla. Yksi suosituimmista oli, ja on edelleen, Demi -lehden keskustelualue, joka kerää paljon nuoria ihmettelemään ja aprikoimaan murrosikään liittyviä kysymyksiä. Samojen asioiden kanssa kamppailevat ovat vertaamaton tukiryhmä.

Elämme 2010-lukua ja terveystietoa on opetettu koulussa jo yli kymmenen vuotta. En tiedä saavatko pojat edelleenkään nähdä tamponia, ennen kuin tulevaisuuden tyttöystävä vahingossa tiputtaa sellaisen toilettipussistaan, vai pidetäänkö kuukautisia koulussa edelleen sukupuolet jakavana aiheena. Niin tai näin, asiaan on vihdoin tullut muutos koulumaailman ulkopuolelta. Menkkatabu on räjäytetty, kiitos internetin. Tietoa ja tukea 2000-luvun alussa tietoteknisen läpimurron seurauksena jokaisen talouden vakiovarusteeseen kuului tietokone. Google kasvoi räjähdysmäisesti, eikä nuorten ainoa tietolähde murrosiästä ollut enää Suosikki-lehden Bees & Honey -lääkäripalstan Dear Eki. Hakukoneen myötä kysymykset oli mahdollista esittää kotona omassa rauhassa. Tiedon hakeminen oli nopeaa ja vastauksen sai lähes aina. Hakukoneeseen oli helppo esittää tyhmältäkin tuntuva kysymys anonyymisti ja kenenkään tietämättä.

Kuvitus: Anna Heinonen

ja jopa skandaalihakuista. Kuluvan vuosikymmenen aikana kuukautisverellä on mässäilty ja haettu mediahuomiota – aina kuitenkin tarkoituksena murtaa kuukautisiin liittyviä tabuja. Amerikkalainen Kiran Gandhi juoksi kesällä 2015 Lontoon maratonin ilman kuukautissuojia, ja poseerasi ylpeästi verisissä housuissaan kuvissa, jotka saivat mediassa laajan huomion. Saman vuoden elokuussa Yhdysvaltojen presidenttiehdokas Donald Trump sanoi uutistenlukija Megan Kellyn esittämien, omasta mielestään huonojen, kysymysten syyksi ”blood coming out of her wherever”. Trump viittasi tällä yleisön tulkinnan mukaan kuukautisten aiheuttamaan mielialojen vaihteluun. Twitterissä levisi nopeasti #periodsarenotinsult, jonka kautta naiset twiittasivat suoraan Trumpille omista kuukautisistaan. Trump kommentoi jälkikäteen puhuneensa nenäverenvuodosta.

Neljäs aalto Kuluva vuosikymmen on avannut aikakauden, jossa nainen saa aukaista suunsa ja puolustaa itseään. Nyt saa jakaa kuvia kasvattamistaan sääri- ja kainalokarvoista, sekä ladata rinnoistaan kuvan Instagramiin Free the Nipple -kampanjan merkeissä. Historiaan on kirjoitettu feminismin kolmesta aallosta, joita tällä hetkellä seuraa kärkäs ja pikkutarkka neljäs aalto. Nyt jokainen nainen saa olla oman elämänsä Pikku Myy ja Peppi Pitkätossu: rikkoa rajoja ja olla omanlainen, uniikki nainen. Uusi feminismin vaihe on osittain internetin tuotos. Englannin kielessä käytetään sanoja networked feminism ja online feminism, kun halutaan ilmaista uuden aallon feminismiä, jossa naiset ovat yhdistäneet voimansa internetissä. Internetin ympärille kietoutuva nykykulttuurimme nostaa esille aina uudenlaisia ilmiöitä, kuten esimerkiksi meemit. Kuukautismeemeillä voi huumorin keinolla käsitellä vaikeasti kuvattavia tuntemuksia, joita kuukautisiin liittyy. Internet tarjoaa puitteet levittää ja jakaa mielipiteitä sekä ilmauksia. Siellä on helppo järjestäytyä yhtenäiseksi puolueeksi. Nettifeminismi ei vaadi banderollin tekoa ja osallistumista mielenilmaukseen äänioikeuden puolesta, vaan siihen on helppo liittyä mukaan esimerkiksi jakamalla Pussy Riotin video.

Avointa kotimaista keskustelua kuukautisista on vaikeaa löytää ennen tätä vuosikymmentä. Elokuussa 2015 Libresse haastoi suomalaisia vloggaajat puhumaan kuukautisista. Mukaan lähti kolme tubettajaa: Soikkuu, Mansikkka ja Papananaama. Jokainen teki vlogipäivityksen, jossa he kertoivat omakohtaisia kokemuksiaan, noloja juttuja ja ennen kaikkea perustelivat sitä, miksi kuukautisista tulee puhua. Sekä Soikkuu että Mansikkka aloittavat videonsa mainitsemalla menkkojen olevat tabu ja juuri sen vuoksi olevan tärkeää avata keskustelu. Näillä kolmella videolla on yhteenlaskettuna yli puoli miljoonaa katselu-

Nettifeminismi on luonteeltaan rääväsuista

jokaiselle oppitunnille osallistuvalle. Kontaktiopetus on tärkeää, jotta saadaan tuotettua oikeaa ihmisten välistä keskustelua. Miksi on syytä erottaa tytöt ja pojat kun kyseessä on seksuaalivalistus? Kun asioista opitaan puhumaan hyvissä ajoin niiden oikeilla nimillä, ei niiden ympärille synny ”tyttöjen juttu” -salaisuutta.

kertaa. Loppuvuodesta myös tubettaja Mariieveronica teki humoristisen videon, jonka alussa hän mainitsee aiheen olevan erittäin toivottu seuraajiensa keskuudessa. Tabusta normiksi Yhteistä tässä kirjoituksessa annetuille esimerkeille on vuosi 2015. Voimme pitää sitä vuotena, jolloin kuukautisiin liittyvä keskustelu on todella avautunut. Kuukautisten arkipäiväistäminen nostaa esille tärkeitä kysymyksiä, kuten esimerkiksi kuukautissuojien maksullisuus, johon on muun muassa Britanniassa juuri reagoitu asettamalla kuukautissuojille nollavero.

Monissa kehitysmaissa tytöt eivät välttämättä ole edes kuulleet kuukautisista, ennen kuin ne alkavat. Maapalloltamme löytyy kulttuureita, joissa naiset eristetään vuotopäivien ajaksi yhteisöstä, ettei naisen likainen kosketus pilaa talouden ruokaa. Kuukautissuojina käytetään kasvien lehtiä ja vanhoja kangaspaloja. Köyhyyttä suurempi syy uskomuksille ja huonolle hygienialle on tietämättömyys, joka tekee tabusta kaksihaaraisen: sinä missä me tarvitsemme tasa-arvoista tietoa, tarvitaan toisaalla edes jotakin tietoa. Tähän verrattuna housut veressä juoksentelu saattaa tuntua turhalta ja jopa ärsyttävältä feminismin ilmentymältä, mutta toisaalta se on etuoikeus. Elämäntilanne, jossa nainen kokee itsensä vapaaksi tehdä kuukautistensa aikana mitä huvittaa, on ideaali. Kuukautisista saa ja pitää puhua, jotta faktatieto leviää ja mystiikka haihtuu. Emme voi mennä kehitysmaihin valistamaan kuukautisten luonnollisuudesta, jos emme usko siihen itsekään.

Internet ja sosiaalinen media tarjoaa rajattomat puitteet tiedon hakemiselle ja jakamiselle. Ongelma on kuitenkin kohderyhmä: tiedon äärelle löytää vain sitä etsivä. Tämän vuoksi terveystiedon opettaminen on tärkeää: se on sukupuolineutraalia tietoa, jota voidaan tarjota tasa- arvoisesti

Oheinen sarjakuva on yksi osoitus niistä rohkeista ja räävittömistä teoista, jotka vievät kuukautisvereltä sen hätkähdyttävyyden. Näillä teoilla ei tavoitella tulevaisuutta, jossa naiset päivittäisivät kuukautiskierrostaan sosiaaliseen mediaan, vaan tulevaisuutta, jossa kuukautiset eivät ole korvia punoittava puheenaihe millekään sukupuolelle. Kuten muutkin terveyttä koskevat henkilökohtaiset tiedot, ovat omat kuukautiset jokaisen naisen henkilökohtainen asia, ja jonka esille ottamisesta määrää nainen itse. Tärkeintä on, ettei yksikään nainen tuntisi häpeää, eikä kukaan saisi naista tuntemaan itseään ällöttäväksi täysin luonnollisen asian tähden. Kuukautiset kuitenkin koskettavat meitä kaikkia, sillä tästä kerran kuussa tapahtuvasta verenvuodatuksesta on kiinni koko maailmamme väestön lisääntyminen. Eläköön tieto, avoimuus, naiset ja hedelmällisyys!

Sarjakuva: Min E. Christensen

Arvostelut

Atte Timonen

Fly Eddie, Fly

omat tavoitteensa, olivat ne kuinka matalalla tahansa. Hänessä ei ole mitään kyynistä tai pimeää puolta, hän vain rakastaa urheilua. Taron Egerton tekee uskomattoman muodonmuutoksen roolissa ja onnistuu näyttämään hieman huvittavalta, mutta silti realistiselta reppanalta samaan aikaan. Myös samoissa Olympialaisissa kisannut Matti Nykänen (Edvin Endre) piipahtaa ruudulla, ja on omasta mielestäni positiivisin kuvaus mäkilegendasta ikinä. Nykänen vertaa elokuvassa itseään Eddieen ja toteaa heidän olevan samasta puusta veistettyjä. He rakastavat lajia ja elävät sitä hetki hetkeltä. Tämä näkyy myös elokuvasta ja sen tekijöistä. Eddie the Eaglessa on roimasti sydämellisyyttä ja huumoria, joka nousee paljolti Eddiestä ja tämän innokkuudesta. Jos olet nähnyt tämänkaltaisia urheiluleffoja aikaisemmin, ei Eddie varsinaisesti tarjoa mitään uutta. Mutta niille, jotka eivät ole genren kliseiden turruttamia, on Eddie the Eagle oiva katsaus rakastetun urheilijan matkaan kohti maailmanmainetta.

rheiluelokuvat seuraavat usein aika samaa kaavaa, oli kyseessä sitten Kelkkajengi tai Mighty Ducks. On luuseri, johon kukaan ei usko, valmentaja, jonka häpeällinen ura on takanapäin ja kilpaileva urheilijajoukkue, jonka tehtävä on kiusata ja pilkata luusereita. Lopussa kuitenkin luuserit näyttävät kyntensä ja yleisö hurraa. Eddie the Eagle eroaa tästä mallista juuri tarpeeksi ollakseen viihdyttävä. Dexter Fletcherin ohjaama Eddie the Eagle on tositapahtumiin perustuva elokuva Eddie Edwardista (Taron Egerton) joka unelmoi olympialaisiin osallistumisesta. Lopulta hän löytää lajin, jossa hän voisi kisata Calgaryn Olympialaisia 1988. Laji on mäkihyppy. Ongelmaksi nousee kuitenkin hänen kyvyttömyytensä, mutta avuksi tulee ex-mäkihyppääjä Bronson Peary (Hugh Jackman) ja yhdessä he aloittavat matkan kohti kisoja ja mainetta. Elokuvassa on mukana lähes kaikki klassiset kliseet: kukaan ei usko Eddieen, muut kilpailijat nauravat, ja lopussa kaikki näkevät että hei, ei hän olekaan luuseri. Mutta kliseet eivät ole syntyjään pahoja, ja joitakin näistä hiotaan ovelasti tuomaan realistisuutta ja uusia näkökulmia elokuvaan. Altavastaaja on hyvä päähenkilön malli, ja Eddien tapauksessa kyse ei ole halusta voittaa tai kilpailla muiden kanssa. Eddie juhlii rikkoessaan 20

Vilho Pirttijärvi

Arvostelut

Tähtiportti: Eetterimessu

Svart Records

inua arvelutti Tähtiportin levyn kuunteleminen. Mielessäni yhtye on saanut niin väkevän vitsibändin leiman, että ennakkoasenteeni julkaisua kohtaan oli todella nihkeä. Nihkeyteni kuivui kasaan levyä kuunnellessani. Tähtiportti latoo vanhahtavasti sykkivän syntikkamusiikkinsa päälle omaleimaisia teemoja. Yhtyeen seikkailu okkultismin ja sysimustan spedeilyn parissa on aikamoista kuunneltavaa. John Carpenterin elokuvamusiikista muistuttava kylmä äänimaailma on hyytävää tunnelmanviritystä salatieteistä ja sarjamurhaajista kertoville teksteille. Minun on pakko nostaa levyltä tikun nokkaan sen kolmas kappale, Yllätys. Minä en nimittäin tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Kappaleen teksti luo kuvottavan henkilökuvan yleisissä vessoissa asioivia miehiä vaanivasta puukottajasta. Väkivaltaisen konerytmin tahtiin kerrotaan todella yksityiskohtaisesti siitä, mitä tappaja tekee ja mitä hänen päässään liikkuu. Se puistattaa minua. En voi kuitenkaan olla hykertelemättä sarjamurhaajan suuhun asetetulle aforismille ja huokauksille: “Vaikka maallinen vaelluksemme täällä on pitkä ja raskas, voi siihen sisältyä myös lyhyitä välähdyksiä makeasta elämästä. Aah, hah hah haa” Onko tämä sitten neroutta vai sietämätöntä pelleilyä? En tiedä. Tavallaan kuitenkin nautin siitä, kuinka hämmentävää Tähtiportin musiikki on. Vaikka nautinkin levyn kappaleista kovin, se ei ole mielestäni kokonaisuutena kovin hyvä. Ehkäpä yhtyeen jäsenillä on selkeä syy sille, miksi synkät tekstit hengellisistä kokemuksista limittyvät levyllä sarjamurhaajatarinan ja Georg Otsin tunnetuksi tekemän Unohtumaton Ilta -ikivihreän sekaan. Minä en ratkaisua ymmärrä. 21

Arvostelut

Vilho Pirttijärvi

Khid: ohi Monsp records

Jos käyttäisin arvioissani viiden tähden asteikkoa, Khidin uutuuslevy saisi suoraan kolme tähteä pituutensa vuoksi. 27 minuuttia on hävytön mitta pitkäsoitolle. Toisaalta, tällaiselle musiikille se on juuri oikea annoskoko. Khid eli Kristo Laanti ei ole räppärinä välttämättä kaikista monipuolisin, ja hänen luomansa äänimaailmat vaativat kuuntelijalta paljon, vaikka soivatkin vähin elementein. Siksi onkin uljas siirto tehdä levystä näin lyhyt. Kilahduksista, kalahduksista ja kylmistä koneäänistä muodostuva äänikuva on minimalistisuudestaan huolimatta niin tiivistä, että sellaista ei jaksaisi kuunnella keskittyneesti paljoa puolta tuntia pidempään. Edellinen ei siis tarkoita sitä, etteikö levyn tuotanto olisi hyvää. Se on loisteliasta. Khid pitää musiikkinsa pienet osaset hallinnassaan mestarillisesti. Levyn passiivis-aggressiivinen pohjavire

syntyy pidättelystä. Laannin visiossa äänet tulevat kohti kovaa ja uhkaavasti, mutta eivät täydellä vimmalla. Kyse on nimenomaan uhasta, ei hyökkäyksestä suoraan kohti. Tämä lähestymistapa sopii hienosti levyn lyyrisiin teemoihin. Päällimmäisenä aiheena levyn lyriikoissa on harkittu hiljaisuus. Laanti saarnaa levyllä useaan otteeseen, että jos ei ole mitään totisesti omaa ja ennenkuulematonta sanottavaa, suu kannattaisi pitää kiinni. Haluan uskoa, että tavallaan Laanti toimii niin kuin saarnaa. Lyhyelle levylle hän on tallentanut kaiken, mitä hänellä on ollut musiikillisesti tahi tekstin puolesta sen tekoprosessin aikana sanottavana, ja jättänyt turhat riimit muistivihkonsa täytteeksi.

Juho Virtanen

Pakina

Ajokortti internetiin Teoriatuntien opettajina voisi toimia henkilöitä, jotka ovat vaeltaneet internetin joutomailla vuosikymmeniä hikikomeroistaan käsin. Näitä tosielämän assburgereita, joilta löytyy oman käden kokemusta tilanteista, joista vain varoitellaan iltapäivälehtien ”TIEDÄTKÖ MITÄ LAPSESI TEKEE VERKOSSA, KATSO KUVAT?!?!” –otsikoiden alla. Samalla saisimme nämä syrjäytyneet kanssaeläjämme sopeutettua nyky-yhteiskuntaamme. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Käytännön vaihe olisikin rankempi. Oppilaat viettäisivät monia tunteja luokkahuoneessa, jossa “ajo-opettaja” ohjailisi harjoittelevia surffareita. Käytännön harjoituksissa voitaisiin harjoitella ihan perusteemoja, kuten selviytymistä suomi24 -palstoilla, valeuutisten tunnistamista, malttinsa pitämistä ja harkinnan käyttämistä. Myös teknisemmät harjoitteet voisivat tulla tarpeeseen: caps lockin kytkeminen on- ja off-asentoon, sekä kuva- ja videomateriaalin tarkistus ennen verkkoon lataamista. Loppukoe testaisi kaikkia opeteltuja taitoja, minkä jälkeen oppilas saisi oman verkkokorttinsa, jolla hän voisi ensimmäisen kahden vuoden aikana surfailla vain rajoitetuilla nopeuksilla. takaraivoon voitaisiin kiinnittää vaikka samanlainen tonttukolmio, kuin kevytmoottoripyörissä. Kun oppilas suorittaa toisen vaiheen kokeen, jossa on muun muassa Liukkaan kelin opetukseen osallistumalla henkilö voisi saada rajattoman nettioikeuden. Tämä kortti oikeuttaisi netin käytön, kunnes ikämittariin tulisi 45 vuotta. Tällöin kansalaiselta tarkistettaisiin näkökyky, sekä kärsivällisyys jokapäiväisessä netin käytössä. Nämä samat testit tultaisiin tekemään viiden vuoden välein. Jos henkilö saisi hylätyn arvosanan ajokorttikokeesta, hänet lähetettäisiin takaisin peruskouluun opettelemaan niitä kuuluisia käytöstapoja.

Tahdon leikkiä ajatuksella ajokortista, joka oikeuttaisi laajakaista-ajo-oikeuteen internetissä, etenkin alueilla joissa ihmiset ovat toistensa kanssa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Tällähän hetkellä tilanne on se, että kuka tahansa voi olla verkossa juuri niin vastuuton ja älyvapaa, kuin sielu sietää. Teinit ja aikuiset levittelevät toisistaan ja jopa itsestään kuvia, joiden sisältö saattaa olla hyvinkin kyseenalaista. Ihmiset jakavat puolelta toiselle perättömiä “uutisia”, joiden tarkoituksena on vain hämmentää ja aiheuttaa kaaosta. Loppu on tulossa ja kaikesta saa syövän. IHMISET KIRJOITTAVAT VIELÄKIN CAPS LOCKILLA VAIKKA HE EIVÄT YMMÄRRÄ ETTÄ SE TARKOITTAA VERKOSSA HUUTAMISTA!!?? Vain harvalla suomalaisella on tarpeeksi pokeria korottaakseen ääntään faceto-face kohtaamisessa. Suomessa kun niin harva osaa katsoa toista edes silmiin. Muistan, kun yli 10 vuotta sitten peruskoulun ATK -tunneilla meille oppilaille puhuttiin NETIKETISTÄ. Netiketti kuulostaa jo terminä hassunhauskalta sanaleikiltä, jonka holhoavat keski-ikäiset ovat kehittäneet Aku Ankan valistusvideoihin. Sana saa minut voimaan pahoin, sillä yhdistän sen mielessäni ”cooliin faijaan” tai ”mutsiin”, joka pukeutuu ajan hermon mukaisesti napapaitaan ja liian lyhyisiin housuihin. (Sukupuolesta riippumatta.) Sanavarastossaan tällä keski-ikäisellä hirviöllä on myös termit swägä, mehu, mintti, tubettaja, vlogit ja ikivihreä IHQ. Mutta siitä ajo-oikeudesta. Laajakaista-ajo-oikeus suoritettaisiin täysin samalla tavalla, kuin autokoulu. Olisi teoriatunteja, jossa kerrattaisiin esimerkiksi yhdyssanat, trollin tunnusmerkit, STOP -MERKKI silloin kun itsehillintä meinaa pettää, sekä tietenkin sitä mediaseksikästä lähdekriittisyyttä.

Pointti toivottaa lukijoilleen

hauskaa vappua!