Porin ylioppilaslehti Pointti 1/2016 by Pointti

Tyylitutkassa porilaiset opiskelijat / Vastaanottokeskuksen arkea / Iso paha humala

pointti. 1/2016 Porin ylioppilaslehti

Kuva: Tytti Wallenius

Sisällys Sisällys..................................................................... 3 Pääkirjoitus................................................................. 4 Pointerin blogi.............................................................. 5 Uutiset...................................................................... 6 Kampuksella tapahtuu......................................................... 7 Kesätöihin!.................................................................. 8 Tavallisia ihmisiä........................................................... 10 Trift Shopping .............................................................. 12 Wöyhötystä................................................................... 15 Tyylikatsaus................................................................. 18 Paha viina................................................................... 21 Goa.......................................................................... 24 Vaihdossa Porissa............................................................ 26 Arvostelut................................................................... 28 Vanha ja vihainen............................................................ 31

Yhdessä mennään ja yhdessä tehdään, se on porilaista. s.31, ”Pori-aiheinen lautapeli on oiva tapa tutustua rakkaaseen opiskelukaupunkiimme. Juomapelinä pelaaminen on vielä jännittävämpää.” s. 21 ”Jos haluatte, voitte suudella sitä. Se ei pahastu. Mutta ei silmään! Siitä se pahastuu.” s. 15 Toimitus: Pointer ry / Pointti / PL 181 28100 PORI Päätoimittaja: Tytti Wallenius Toimittajat: Sonja Lautamatti, Maria Ojanen, Retu Parilo, Aili Järvinen, Marika Österlund, Juho Virtanen, Outi Vänskä, Aleksi Olander, Esa Keskinen, Kristiina Seppä, Atte Timonen, Vilho Pirttijärvi Kansikuva: Outi Vänskä Taitto: Tytti Wallenius & Anna Heinonen Painopaikka: Oriveden Kirjapaino Julkaisija: Pointer ry 3

Pääkirjoitus Tytti Wallenius

Tervetuloa mukavuusalueelle T

halua pois Porista. Se olisi omalta mukavuusalueelta poistumista.

iedätkö sen tunteen, mikä syntyy kun edessäsi on jokin uusi haaste? Jännittää, vatsaa kutittelee, etkä oikein tiedä miten päin olisit. Uusi työ, uusi opiskelupaikka, paikka ainejärjestössä, uusi vastuualue elämässä. Se pelottaa, mutta samalla innostaa ja saa sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi. Melkein tekee mieli huutaa riemusta. Joskus uusi haaste aiheuttaa kuitenkin vain päänvaivaa ja pahimmillaan kauhu valtaa mielen. Onko minusta sittenkään tähän?

Kun päätin hypätä Keskisen Esan saappaisiin ja ryhtyä Pointin päätoimittajaksi, en arvannut mihin päätyisin. Kuvittelin, että tämä on helppo nakki ja osaan jo ne asiat, joita tässä tehtävässä täytyy osata. Olin väärässä. Tupsahdin epämukavuusalueelleni ihan huomaamatta. Ensin säikähdin, mutta nyt alan jo rauhoittua. Ei, en oikeastaan osaa taittaa. Photoshop on minulle yhtä tuttu kuin serbialaiset kansanlaulut. En myöskään olen opiskellut kielioppia sitten lukion, joten muiden tekstien tarkistaminen tuntuu arveluttavalta. Mutta niin vain saimme lehden kasaan, minä ja monta mahtavaa pointtilaista.

Meitä kehotetaan usein tekemään jotain, mikä ei ole omalla mukavuusalueellamme. “Poistu mukavuusalueeltasi, kokeile rohkeasti jotain uutta!” kehottavat naistenlehdet, tsemppaavat lauseet Instagramissa ja mainokset bussipysäkillä. Kavahdan joskus noita lauseita. Minäkö lähtisin pois mukavuusalueeltani? Tekisin jotain, mikä saa minut stressaantumaan ja kokemaan itseni huonoksi. Ihan oikeesti?

Sen sijaan, että puhutaan mukavuusalueelta poistumisesta, voitaisiin alkaa puhua mukavuusalueen laajentamisesta. Uusi ja pelottava ei olekaan epämukavaa, vaan jotakin miellyttävää ja jännittävää. Päätoimittajana en varsinaisesti tee mitään uutta, vaan ainoastaan täydennän osaamistani ja hion jo olemassa olevia taitojani. Oivallus karisti pelot ja stressin ja tätä pääkirjoitusta kirjoittaessani olen jo varma, että sinä ja minä pitelemme pian käsissämme aivan loistavaa Pointtia.

Eräs kuopiolainen kysyi perusporilaiselta mieheltä Tullibaarissa, onko tämä koskaan käynyt Kuopiossa. “En kai mää ny nii kauas kotootani oo lähteny”, porilaismies vastasi. Vastaus esitettiin pilke silmäkulmassa ja se nauratti, mutta uskon, että lauseessa kyti totuuden siemen. Myös Vanha ja vihainen -palstalla (s. 31) pohditaan porilaisten sielunmaisemaa ja todetaan, että porilainen ei

Kuva: Esa Keskinen

Pointerin blogi Sonja Lautamatti

Mihin menet yliopisto?

set ovat alkaneet muotoutua aikuiskoulutus- ja tutkimuskeskuksiksi, vaikkakin vielä neljässä yliopistokeskuksessa tarjotaan kandidaatin tutkintoon johtavaa koulutusta. Yksi yhdistävä tekijä yliopistokeskuksissa kuitenkin on – ne erottuvat edukseen erikoistumisellaan.

oulutusleikkaukset ovat puhuttaneet yliopistoväkeä viime syksystä lähtien. Leikkaukset yliopistojen tuista ovat johtaneet myös konkreettisiin toimiin. Helsingin yliopisto vähentää henkilöstömääräänsä lähes tuhannella, ja Aalto-yliopisto irtisanoo lähes 200 työntekijää. Turussa irtisanomisilta vältyttiin, mutta yliopiston syksyllä käynnistämällä soke-ohjelmalla pyritään talouden sopeuttamiseen ja rakenteiden kehittämiseen.

Tällä hetkellä on tärkeää tiedostaa, että muutoksia tulee varmasti tapahtumaan, ennemmin tai myöhemmin. Jotain on tietenkin jo tapahtunut, Tampereen yliopiston lopettaessa kandidaatin sisäänoton Porissa ja Aalto yliopiston muuttaessa toimintansa projektiluontoiseksi. Tulevaisuudessa mahdollisuuksia on monia: kandisisäänoton pienentäminen (tai poistaminen kokonaan), toiminnan supistaminen ja yhtenä vaihtoehtona yhteistyön tiivistäminen entisestään Satakunnan ammattikorkeakoulun kanssa. Osat vaihtoehdoista tuntuvat paremmilta, toiset huonommilta.

Yle uutisoi tammikuussa opetus-ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen väläyttäneen, että yliopistoverkko voisi olla vieläkin tiiviimpi. Vastikään ministeriö vaati, että Lapin ja Oulun yliopistojen päällekkäisyyksiä kasvatustieteiden tiedekunnissa tulisi karsia, samalla se kuitenkin ilmoitti, ettei tavoitteena ole yliopistojen yhdistäminen. Tampereella taas on otettu yksi askel kohti Tampere3-yliopistokonsernia, kun OKM asetti työryhmän valmistelemaan sen perustamista.

Meidän ei tule takertua vain negatiivisiin uutisiin, meneehän Porin yliopistokeskuksella, ainakin minun mielestäni, yllättävän hyvin. Turun Kauppakorkeakoulun Porin yksikön kandidaatintutkinnon sisäänottomäärää nostettiin kuuteenkymmeneen sisäänotettavaan ja valmisteilla oleva pelillistämisen professuuri on Tampereen teknillisen ja Turun yliopiston yhteinen hanke. Ja lahjoittihan Länsi-Suomen Osuuspankki kesällä 2015 miljoona euroa satakuntalaiselle yliopisto-opetukselle, ja yliopistojen varainhankintaan varatun valtion vastinrahan myötä lahjoituksen arvo saattaa nousta neljään miljoonaan euroon. Tulevaisuus ei välttämättä ole aina täysin käsissämme, muttei se tarkoita sitä, etteikö siihen voisi mitenkään vaikuttaa.

Väkisinkin tulee ajatelleeksi, miten meille sitten käy? Mikä on yliopistokeskusten paikka tulevaisuuden korkeakouluverkossa? Päättävätkö meidän tulevaisuudestamme tahot, joilla ei ole kosketuspintaa yliopistokeskusten toimintaan? Nykymallisinaan yliopistokeskukset eivät ole kovin vanhoja organisaatioita, OKM perusti kuusi nykyistä yliopistokeskusta vuonna 2004. Porissa juuret kuitenkin juontavat 1980-luvulle, jolloin Tampereen teknillinen korkeakoulu aloitti täydennyskoulutuksen täällä. Yliopistokeskuk-

Kirjoittaja on Porin ylioppilasyhdistys Pointerin puheenjohtaja. 5

Kuva: Petteri Nurmi

Uutiset

Seikkaileva vaatturi vieraili Porissa

orin yliopistokeskuksen luentosali on lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä. Valkokankaan edessä puhuu innostunut mies, ja aina välillä joku kohottaa puhelimensa ottaakseen hänestä kuvan. Mies on Arman Alizad, lähes kaikille tuttu toimittaja-tuottaja-seikkailija. Alizadilla, jos kenellä, on kokemusta unelmien muuttamisesta työksi. ”Nuorena en vielä oikein tiennyt, mitä haluaisin tehdä työkseni. Olin aika hukassa ja epätoivoinen”, Alizad kuvailee. Ennen seikkailuohjelmiaan Alizad tuli tunnetuksi vaatturina. Vaateompelusta nuori mies löysi hieman sattuman kautta itseään kiinnostavan työn. ”Innostus ja päättäväisyys ovat aina vieneet minua eteenpäin. En olisi nyt tässä, unelmaduunissani, ellen olisi heittäytynyt uusiin haasteisiin ja uskonut siihen, mitä teen.”

tunnettuja tv-ohjelmia. Kaikki alkoi kamppailulajeja käsittelevästä Kill Arman -ohjelmasta. Sitä seurasi Arman ja viimeinen ristiretki. ”Molemmat ohjelmat heijastelevat omia kiinnostuksen kohteitani. Kun Kill Armania suunniteltiin, mietin enemmän sitä, mitä olisi hauska tehdä ja millaista ohjelmaa haluaisin itse seurata. Esimerkiksi rahoituskuvioista en tajunnut tuolloin vielä mitään”, Alizad parahtaa. Kaikki onkin opittu kantapään kautta ja itse tekemällä. Siksi Alizad on oikea henkilö kertomaan oman tien löytämisestä. ”Huomisesta ei voi koskaan olla varma. Siksi kannattaa ottaa tästä hetkestä kaikki irti, tavoitella omia unelmiaan ja muistaa myös olla kiitollinen kaikesta toteutuneesta”, Alizad painottaa. Arman Alizad saa täydeltä salilta pitkät ja raikuvat aplodit. Hänellä näyttää olevan kiire pois salista, mutta siitä huolimatta aikaa on yhteen faniselfieen. Alizadista huokuu välittömyys ja ystävällinen asenne. Asenne todellakin ratkaisee – ilman sitä ei Arman Alizadkaan olisi toteuttanut unelmiaan ja käynyt sen vuoksi Porissa puhumassa European Job Day -työelämätapahtumassa.

Mokaamalla oppii ja unelmat kantavat Unelmaduunista puhuessaan Alizad ei suinkaan tarkoita enää vaatturin hommia, vaan omaa tuotantoyhtiötä ja sen tekemiä, ulkomaillakin

Teksti ja kuva: Maria Ojanen 6

Tapahtumia

Kampuksella tapahtuu Porin yliopistokeskuksella on ehtinyt alkaneen vuoden kuluessa tapahtua yhtä ja toista. Tässä pieni katsaus siitä, mitä ainejärjestöissä, ylioppilasteatterissa ja kampuksella yleensä on tapahtunut – ja tulee tapahtumaan. Yliopistokeskuksella on järjestetty alkuvuonna muun muassa hyvinvointipäivä ja European Job Day –tapahtuma, jossa puhujana oli Arman Alizad. UCPori aloitti uuden somekampanjansa: #poristajustnyt. 24.3. Pointerin kevätkokous 27.4.-1.5. Akateeminen wappu

Kulma ry on järjestänyt jäsenistölleen peli-illan ja osallistunut Porkyn beerbong-kisaan. Kulman tulevat tapahtumat: 13.4. Aprilfest Toukokuussa retki kansallispuistoon Vuonna 2016 Porky ry:n hallitus on ehtinyt järjestää perinteisiä kahvihetkiä, markkinoida tulevaa poikkaritapahtumaansa ja edustaa kyltereiden tapahtumissa. Porkyn tulevat tapahtumat: 16.3 Poikkitieteelliset haalaribileet feat. JVG 8.8-10.4 Vuosijuhlaviikonloppu Porin ylioppilasteatteri käynnisti toimintansa uudella näytelmällä. Huorasatua esitettiin helmi- ja maaliskuussa.

KAIKKI IRTI

KESÄTYÖNHAUSTA Teksti:Retu Parilo

toija välttämättä jaksa lukea kaikkia hakemuksia, vaan hän perehtyy ainoastaan ansioluetteloihin. Tämän takia on ensisijaisen tärkeää tehdä hyvä ansioluettelo ja pyrkiä herättämään rekrytoijan mielenkiinto. Mikäli CV on hyvä, saattaa hän lukea myös työhakemuksesi.

esä lähestyy ja kilpailu kesätyöpaikoista on juuri kiivaimmillaan. Paikkoja lienee kuitenkin tarjolla vähemmän kuin hakijoita, joten hyvän kesätyön saaminen ei onnistu pelkästään hätiköiden tehtyjä hakemuksia lähettämällä. Hakemusta ja CV:tä, eli ansioluetteloa, kirjoittaessa täytyy pitää mielessä, että rekrytoiva henkilö saattaa joutua lukemaan jopa satoja hakemuksia. CV:n kirjoittaminen on suomalaisille yllättävän vaikeaa, joten siihen satsata, sillä pienellä vaivannäöllä voi saada hyvän etumatkan muihin hakijoihin verrattuna. Kuinka omasta ansioluettelosta sitten saa jotain muuta, kuin pelkän luettelon? Miten kirjoitetaan hakemus, joka jää rekrytoijan mieleen?

Kerro työtehtävän kannalta olennaisesta osaamisestasi Yleisin virhe ansioluettelossa on se, että aiemmista työtehtävistä ei kerrota tarpeeksi tai niistä ei kerrota haettavan työn kannalta olennaisia asioita. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaista haettavaa työpaikkaa varten tulisi kirjoittaa oma CV. Miksi? Eri työpaikat vaativat erilaista osaamista. Nosta esiin asioita, jotka tuovat esiin taitosi ja kyvyt, joita hakemassasi työpaikassa tarvitaan. En kannus-

CV ennen hakemusta Mikäli hakemuksia tulee todella paljon, ei rekry-

ta ketään liioittelemaan tai valehtelemaan, vaan yksinkertaisesti korostamaan omia vahvuuksia. Mieti tarkkaan, mitä kaikkea olet aiemmissa tehnyt. Jos olet toiminut opiskelijajärjestösi hallituksessa viestintävastaavana ja haet asiakaspalvelutyöhön, niin kerro viestintävastaavan työstä korostaen asiakaspalvelun roolia. Opiskelijajärjestön hallituksessa toimiessasi olet todennäköisesti ollut myymässä lippuja, myynyt opiskelijatapahtumassa haalarimerkkejä tai vastannut jäsenistöltä saatuun palautteeseen – kaikki asiakaspalvelutilanteita, joista on hyötyä hakemassasi työssä. Näytä rekrytoijalle, että sinulla on juuri sellaista kokemusta, mitä he kaipaavat. Pidä CV:tä kirjoittaessa koko ajan mielessä, mitä työtä olet hakemassa ja mitä hakijalta odotetaan. Jotta voit kertoa haettavan työn kannalta olennaisia asioita, edellyttää se tutustumista haettavaan työpaikkaan. Tutustu hyvin hakuilmoitukseen, sekä yrityksen nettisivuihin. Soita yritykseen ja kysy asioita, jotka jäivät epäselviksi. Soittamalla osoitat myös yritykselle olevasi kiinnostunut. Nimesi saattaa jäädä hakemuksia lukevan mieleen jahän saattaa tutustua ansioluetteloosi ja hakemukseesi paremmin.

Entä jos kokemusta ei ole? Kyllä sitä on. Opiskelija ei välttämättä ole vielä ehtinyt työskentelemään monessa eri työpaikassa, mutta osaamista on voinut kertyä esimerkiksi harrastusten tai luottamustehtävien kautta. Näitä voi kuvailla samalla tapaa kuin kuvailisit työkokemustasi, esimerkiksi: Ylläpidän salibandyjoukkueeni Facebook- ja Twitter-tilejä ja niiden seuraajamäärät ovat minun aikanani kolminkertaistuneet. Kohtalaisen urheilumenestyksemme lisäksi uskon vakaasti siihen olleen vaikuttamassa myös oma aktiivinen otteeni sosiaalisessa mediassa joukkueeni nimissä. Tai: Opiskeluaikana olin mukana rekrytoimassa tutoreita uusille opiskelijoille. Minun vastuullani oli hakijoiden alkukarsinta sekä hakuprosessin viestintä. Olin myös mukana kouluttamassa valittuja 30 tutoria. Kokonaisuus oli erittäin onnistunut ja sai tutoreilta arvosanaksi 4,5/5. Otathan tässäkin huomioon, että sisällytät mukaan ainoastaan hakemaasi työtä koskevaa relevanttia osaamista, etkä jaarittele turhaan. Pitkästä listasta ei ole mitään hyötyä, jos siitä ei käy ilmi, miksi olisit pätevä juuri hakemaasi työhön.

Velvollisuudet saavutuksiksi Sen lisäksi, että kerrot haettavan työpaikan kannalta olennaista tietoa, tulee sen myös olla mielenkiintoista. Pelkkien tehtäväkuvausten sijaan kannattaa kertoa mitä sait aikaan, missä olit hyvä, mitä opit työstä ja miten se sinua kehitti, eli toisin sanoen: kerro kokemuksesi saavutusten, äläkä velvollisuuksien muodossa. Jos pystyt konkretisoimaan saavutuksesi numeerisesti, niin vielä parempi. ”Palvelin päivittäin niin sisäisiä kuin ulkoisia asiakkaita hymy huulilla ja sain hyvää palautetta palveluasenteestani. Asteikolla 1-5 sain asiakaspalautteesta keskiarvon 4,7. Erityisvahvuutenani on vaikeiden asiakastilanteiden voitoksi kääntäminen”. Edellä mainittu esimerkki on huomattavasti mielenkiintoisempi lukea kuin tavanomainen ”vastuulla asiakaspalvelu ja kassatyöskentely”. Siinä näkyy enemmän kirjoittajan persoona ja se kertoo, mitä hän on aikaisemmassa työssään saavuttanut.

Lyhyesti Panosta ansioluetteloon ennemmin kuin hakemukseen. Laadi CV juuri hakemaasi työtä varten ja nosta kokemuksestasi esiin sellaista osaamista, kuin haettavassa tehtävässä tarvitaan. Pidä luetteloa kirjoittaessa mielessä, mitä työtä olet hakemassa. Ilmaise velvollisuutesi saavutuksina. Jos työkokemusta ei ole paljoa, hyödynnä harrastuksiasi ja luottamustehtäviäsi. Onnea työnhakuun! Kirjoittaja on henkilöstöalan opiskelija. Tekstin tarjoaa Suomen Ekonomit.

Teksti: AIli Järvinen Kuvat: Maija Talja

TAVALLISIA IHMISIÄ K

ten kohtaamiseen. Henkilökunnan mottona on: ”jos emme tiedä, niin selvitämme”. Vakituisen henkilökunnan lisäksi vastaanottokeskuksessa työskentelee SPR:n vapaaehtoistyöntekijöitä.

aarramme harmaassa räntäkelissä Liinaharjan vastaanottokeskuksen pihaan. Keli ei mieltä ylennä, mutta pihalla meitä on vastassa joukko iloisia, hymyileviä kasvoja. Lauma lapsia ryntää paikalle meidät nähdessään. He osaavat jo muutamia suomen kielen sanoja. Otamme kuvia rakennuksesta, mutta kuvaan päätyvät myös pihan lapset: on täysin mahdotonta ohittaa näitä hymyileviä kasvoja ilman kuvan ottamista. Lapset innostuvat entisestään päästessään poseeraamaan. Pihalla seisoo myös muutamia aikuisia. Vastaanottokeskuksessa on avoimet ovet, jotka käyvät ainakin tähän aikaan jatkuvasti. Olemme sopineet tulostamme, sillä halusimme löytää haastateltavan asukkaan. Saapuessamme Liinaharjaan suomen kielen tunti englantia osaaville asukkaille on loppumaisillaan. Aulassa pelataan biljardia ja pingistä ja lapset leikkivät ympärillä. Aulan ilmoitustaululla on erilaisten kerhojen ja kurssien aikatauluja. Suomen kieltä, käsitöitä, jalkapalloa. Vastaanottokeskuksessa on reilut 270 asukasta. Perheitä on noin puolet, joista alaikäisiä on 60. Enemmistö on Irakista, Somaliasta ja Afganistanista. Pakolaisia saapuu Suomeen myös esimerkiksi Syyriasta. Kaikkiaan vastaanottokeskus työllistää 15 työntekijää, joihin kuuluu sosiaalityöntekijä, terveydenhoitaja ja vastaava ohjaaja. Työ vastaanottokeskuksessa on henkilökunnan mukaan monipuolista: työtehtävät vaihtelevat tarpeen mukaan. Asiakkaita autetaan esimerkiksi suomalaiseen kulttuuriin tutustumisessa ja arkipäivän asioiden hoitamisessa. He kaipaavat vinkkejä esimerkiksi kaupassa käymiseen, bussiyhteyksien löytämiseen tai suomalais-

Perheenäiti Irakista Suomen kielen tunti loppuu ja saamme haastateltavaksi hymyilevän ja helposti lähestyttävän Nadan. Nada on 28-vuotias rakennusinsinööri, sekä kahdeksan- ja viisivuotiaiden lasten äiti. Ammattiaan hän ei ole koskaan päässyt harjoittamaan, mutta englantia hän puhuu hyvin. Pian selviää, että yksi pihalla tapaamistamme lapsista oli Nadan tytär. Nada on tullut miehensä ja lastensa kanssa Suomeen 5 kuukautta sitten Irakin pääkaupungista Bagdadista. Nadan isä ja aviomies työskentelivät armeijalle, mutta hän itse oli loukussa kodissaan. Sodan takia ihmiset eivät uskaltaneet liikkua ulkona, sillä jatkuva pelko hallitsi elämää ja kodin ulkopuolelle pääsi vain harvoin. Kun perhe päätti, että oli tullut aika jättää Irak, Nada olisi halunnut muuttaa Yhdysvaltoihin. Hänen tätinsä asuu siellä, joten sosiaalinen verkko olisi ollut valmiina. Hänen miehensä puolestaan halusi Eurooppaan. He olivat lukeneet Suomen sodasta Venäjää vastaan ja ajattelivat suomalaisten ymmärtävän paremmin heitä ja Irakin tilannetta. Nada perheineen saapui ensin Tornioon, missä he viipyivät kolme päivää. Suurkaupunkiin ja kuumuuteen tottunut perhe piti autioita katuja suurimpana kulttuurishokkina. Heille on sittemmin kerrottu, että kesällä ihmiset ovat enemmän liikkeellä, vaikka näin talvella pysytelläänkin sisätiloissa. Nada kokee, että heitä pelätään. Pelon aiheuttaa ehkä tietämättömyys tai mediassa esillä olleet 10

asiat. Nada haluaisi tutustua ihmisiin, puhua heidän kanssaan ja näyttää heille, kuinka tavallisia he ovat. He eivät ole mikään tasapäinen suuri ihmismassa, vaan kaikki turvapaikanhakijat ovat yksilöitä. Torniossa ollessaan Nada tutustui erääseen reposaarelaiseen naiseen. Tämä pyysi perhettä muuttamaan Poriin, jotta he voisivat tutustua paremmin, ja näin tapahtui. Poriin muuttamisen jälkeen Nada on pitänyt säännöllisesti yhteyttä uuteen ystäväänsä. Ensin he saapuivat Reposaareen hätämajoitukseen, jossa he viipyivät kolme kuukautta ennen Liinaharjaan muuttoa. Nadan mies haluaisi nyt palata takaisin Irakiin, koska ei kestä odottamista ja toimettomuutta. Hänestä myös tuntuu, että ihmiset vihaavat heitä. Irakissa hänellä oli työpaikka ja häntä kunnioitettiin. Nada taas tuntee kotiutuneensa tänne, eikä halua takaisin Irakiin. Erityisesti hän pitää rauhasta ja vapaudesta liikkua ulkona. Nada haluaa opiskella suomen kieltä ja haaveena on kouluttautua hoitajaksi. Vanhainkodista vastaanottokeskukseksi Vastaanottokeskuksessa elämä on ollut rauhallista. Nada näyttää meille luokkahuoneen, jossa hän opiskelee suomea. Suomen kieltä opetetaan sekä vapaaehtoisten opettajien johdolla että Sataedun pakollisilla kielikursseilla. Nadan poika käy koulussa muiden vastaanottokeskuksen lasten kanssa. Hän opiskelee suomen kieltä, lukemista, kirjoittamista ja matematiikkaa. Matematiikan Nada mainitsee olevan tärkeää, koska se on kaikkialla samanlaista. Lapset pääsevät tavalliselle luokalle opittuaan ensin suomen kielen. Nadan nuorimmainen on käy päiväkodissa. Jatkamme matkaa entisen vanhainkodin suurtalouskeittiöön, johon on tehty useita ruuanlaittopisteitä, joissa asukkaat pääsevät itse

kokkaamaan ruokansa. Mausteisen ruuan herkullinen tuoksu leijailee ovelle asti perheiden valmistaessa illallista. Seinää koristavat lasten taideteokset hedelmistä. Uskonto ei näy vastaanottokeskuksen arjessa. Yksi SPR:n seitsemästä periaatteesta on tasapuolisuus, jonka vuoksi uskontoa ei saa harjoittaa yleisissä tiloissa. Luterilainen kirkko ei saa pitää tilaisuuksiaan yleisissä tiloissa, eivätkä asukkaat rukoushetkiään. Osalta asukkaista löytyy rukousmatot omista huoneistaan. Pääsemme vastaanottokeskuksen työntekijän kanssa kierrokselle asuinkerrokseen ja käymme tyhjässä huoneessa. Käytävät ja hissit ovat ahtaita ja on helppo ymmärtää, miksi perusturva luopui Liinaharjan vanhainkodista lokakuussa. Muistelimme, että huoneissa oli toisinaan ollut kaksikin sänkyä. Palon tai muun hätätapauksen sattuessa leveiden sairaalasänkyjen saaminen ulos nopeasti olisi ollut vaativaa. Nyt sairaalasänkyjen tilalla ovat kerrossängyt. Nelihenkinen perhe asuu yhdessä huoneessa, mutta jos perhe on esimerkiksi viisihenkinen, he saavat käyttöönsä kaksi huonetta, joihin perhe jakaantuu. Huoneet sopivat hätämajoitukseen, mutta pitkiä aikoja tuskin kukaan toivoisi heidän siellä viettävän. Kohtaamisia Vastaanottokeskuksessa vierailu oli toimittajallemme herättelevä kokemus. Haastattelijan ja haastateltavan taustat olivat lähtökohtaisesti hyvin samanlaiset: molemmat ovat nuoria äitejä, ja koulutukseltaan rakennusinsinöörejä. Molemmat puhuvat sujuvaa englantia ja haluavat menestyä elämässä. Molemmat naiset ovat lopulta hyvin samanlaisia, erona vain se, että toinen heistä elää vastaanottokeskuksessa, paettuaan turvatonta kotimaataan, ja toinen opiskelee Porin yliopistokeskuksessa.

t f i r h t o g e w n ? a g C n i p p sho

lund

Öster a k i ar at: M v u k i ja Tekst

ELI MITÄ LÖYDÄT PORIN KIRPPUTOREILTA Irtosiko viimeisistä ehjistä farkuista nappi, hajosiko sohva vai kaipaako astiakaappi päivitystä? Joulun alennusmyynnitkin ehtivät jo loppua. Onneksi Porista löytyy kirpputoreja jokaiseen hätätilanteeseen tai ostoskierrokseen ihan muuten vain. Tämä pieni opas johdattaa teidät Porin kirpputorien maailmaan.

Patakirppis, Satakunnankatu 33-35 Avoinna ma-su 10.00-19.00

n ta

ens i mm ä ine

uut t

er o

L ö yt ö : T ai ka vi

Entisen Hintakaaren tiloissa Satakunnankadulla toimiva Patakirppis on ehkä Porin kirpputoreista suurin. Tavaraa löytyy todella paljon ja vaihtuvuus on nopeaa. Patakirppiksellä teet parhaat vaatelöydöt, mutta myös esimerkiksi sisustustavaroiden valikoima on laaja.

t ut k im

r u ski

Outous: Onnistuneesti suoritetun kurssi jälkeen voit painaa päähäsi arvoisesi kruunun. Se on yhtä suuri kuin egosi sillä hetkellä.

Hyllymeri, Rautatienpuistokatu 2 Avoinna ma-pe 10.0018.00 ja la-su 10.00-15.00 Hotelli Amadon alakerrassa sijaitseva Hyllymeri on jaettu kahteen osioon. Toisella puolella ovat myyntipöydät ja toisella lattiapaikat. Hyllymerestä löydät perinteisen kirpputoritavaran lisäksi paljon erilaista keräily- ja vintagetavaraa.

Löytö: Pori-aiheinen lautapeli on oiva tapa tutustua rakkaaseen opiskelukaupunkiimme. Juomapelinä pelaaminen on vielä jännittävämpää. Mainittiinko Ässät? Ota ryyppy!

Outous: Mikä lie..

Aarrepori, Mikkolantie 33 Avoinna ma-pe 10.0018.00 ja la-su 10.00-16.00 Aarrepori on Porin kirppiskentän uusin tulokas. Marraskuussa auenneelta kirppautorilta löydät erityisesti vaatteita ja kirjoja. Plussaa hyllyköstä, jossa myytävää aina sesongin mukaan.

Outous: Aarreporista löydät ratkaisun opiskelustressiin.

Löytö: Vintagehuonekalut ovat tällä hetkellä kuumaa kamaa ja niistä saatetaan maksaa suuriakin summia. Tämä 60-luvun pöytä maksoi vain vaivaisen kympin. 13

Porin Kontti, Paanakedonkatu 2 Avoinna ma-pe 9.00-18.00 ja la 9.00-16.00 Punaisen Ristin ylläpitämä Kontti ei ole kipputori, mutta ansaitsi päästä listalle laajan valikoimansa vuoksi. Kontissa myydään tavaraa murtomaasuksista soppakauhoihin. Myymälätila on jaettu selkeästi eri osastoihin ja kassojen edestä löydät aina sesongin mukaan myytävää tavaraa. Esimerkiksi vierailun aikana myytiin ystävänpäivään liittyviä tuotteita. Kontista löydät halvalla hyväkuntoisia huonekaluja ja myös vaatevalikoima on mainitsemisen arvoinen.

Outous: Nyljetystä Pikatchusta kokoon kursitut tossut ovat jokaisen 90-luvun lapsen unelmien täyttymys.

Kirpputorien historiaa Suomessa

ula-aikana, sodan jälkeen, vaatteet ja tavarat käytettiin loppuun asti, eikä niitä riittänyt uudelleen myytäväksi. Aika ei ollut vielä otollinen kirpputoreille. 1980-luvun talouskasvun ja kulutusjuhlan alkaan kirpputorit alkoivat yleistyä. Ensimmäisiä kirpputoreja Suomessa olivat hyväntekeväisyysjärjestöjen kirpputorit. Helsingissä avattiin vuonna 1981 Hietalahden torin kirpputori, jossa yksityisten henkilöiden oli ensimmäistä kertaa mahdollista myydä omaksi voitokseen. 1990-luvun laman seurauksena kirpputoreja avattiin vielä lisää ja niin nopeaan tahtiin, että tavaravalikoima huonontui. 2010-luvulla kirpputorit ovat yhä voimissaan, mutta käytetyn tavaran myynti on yhä enemmän siirtymässä nettiin. Lähde: Vihunen, Kaisa, Tutkimus suhtautumisesta kirpputorivaatteisiin, niiden ostamiseen ja niihin pukeutumiseen Suomessa vuosina 1989 ja 2014. Pro Gradu –tutkielma, Helsingin yliopisto, 2014.

Teksti: Juho Virtanen Kuvat: Adele Halttunen

! H Y Ö W

”On mahdotonta olla pitämättä albumista, joka sisältää lauseen ’Pingviinit käyvät hyökkäykseen´, ja joka muutenkin kuulostaa siltä kuin se olisi syntynyt Frank Zappan, Kom-teatterin kuoron ja Mötörheadin kimppakivasta alkunsa saaneen koeputkihedelmöityksen ja ankaran geenimanipuloinnin tuloksena. Ja antakaa rumpalille tikkunekku, hän on ansainnut sen.” - Esko Valtaoja, avaruustähtitieteen professori

(mitä helvettiä?), kappaleen nimeltään Kamppailu Merellä (mitä helvetin helvettiä?). Vaikka olimme jo kotipihassa, minun oli pakko jäädä kuuntelemaan kappale loppuun. Harvoin sitä kuulee pingviinien hyökkäyksestä ja ihmisen ja eläimen välisestä sodasta kertovaa kappaletta radiosta (mitä helvetin, helvetin helvettiä?). Kun musiikki loppui, kaksimetrinen ruhoni keinutti pientä Ford Ka:ta pihassamme, hymyni ylettyi korvasta korvaan ja tunsin, miten päänahkani sisäpuoli oli muuttunut puudutusaineen, sitruunamehun ja sementin suloiseksi sekasotkuksi, joka pursuaa hammastahnan tavoin ulos korvista. Kappale oli jotain, mitä en voinut verrata mihinkään aikaisemmin kokemaani. Tätä oli siis wöyhöproge. Tässä vaiheessa tarinaani on montaasi, sillä jokainen hyvä tarina kaipaa sellaisen. Minulle selviää, että kyseessä on Jussin ja STAM1NAn keulahahmona tunnetun Antti ”Hyrde” Hyyrysen veljesproggis.

li kevät 2015 ja idyllisen kaunis, satakuntalaista hengenmaisemaa kuvaava sateisenharmaa päivä. Ajoimme yliopistokeskukselta tyttöystäväni kanssa kotiin ja selailimme radiokanavia. Valintanuppi jämähti kuin universumin tahdosta YleX:lle, jossa iltapäivän tiskijukka tuotti bändihaastattelua eetteriin. Haastattelija uteli myöhemmin Jussi Hyyryseksi paljastuneelta henkilöltä tämän tuoreimman bändin nimen taustoja: mitä WÖYH! oikein tarkoittaa? Vastaus oli hyvin yksinkertainen. WÖYH! ei tarkoita mitään. Se on vain wöyhötykseen, vaikeasti määriteltävään toimintaan, viittaava huudahdus. Hymähtelin partaani kuunnellessani haastattelua. Vastaukset kuulostivat mielipuolisilta. Tässä oli selvästi taustalla jotain muuta kuin levy-yhtiön ajatus geneerisestä rokkibändistä, jolla tahkotaan rahaa. Hyyrynen kertoi haastattelussa soittavansa ensisoiton yhtyeen uudelta DWZYREK-albumilta 15

kyssä lavaa vasten. ”C - E molli - mistä yhteinen kertsiin lähtö? Sanokaa jos joku sointu on väärin.” Sitten pääsimme todistamaan ennakkonäytöstä. Lavalta varoitettiin paljastamasta biisiä kellekään. “Tää biisi on muuten sit salaisuus! Älkää kertoko tästä kellekkään ennen keikkaa, jookos?”

Kesällä 2015 näen yhtyeen ensimmäisen kerran livenä, ostan fanipaidat, tilaan esikoisalbumin LP -versiona ja saan yhtyeen julisteen nimmareilla varustettuna. Homma lähtee lapasesta. Saan joululahjaksi liput yhtyeen kevään kiertueen toiselle keikalle Tampereen Klubille. Päätän haastatella yhteyettä Pointtiin, sillä olisihan se kenen tahansa fanin märkä päiväuni.

Hieman hapokasta

Tampere, 4. helmikuuta, klo 19:00

Bändin DW2YREK016-kiertueella yhtyettä ei nähdä Porissa. WÖYH! ei myöskään konsertoinut täällä viime keväänä, mutta Jussi kertoo bändin käväisseen Porin Kulttuurikulmalla muutama vuosi takaperin. Vaikka yhtye ei muistuta millään tavalla periporilaiseen korvaan sopivia Yötä, Dingoa tai Mambaa, jäi yhtyeelle sellainen vaikutelma, että porilaiset kyllä ymmärtävät jutun juonen vallan mainiosti ja pitivät kuulemastaan. Bändin jäsenillä on muutenkin kytköksiä karhukaupunkiin. Anssi paljastaa viettäneensä lapsuutensa kesiä Porissa ja tämän vuoksi kokee syvää sympatiaa porilaisia kohtaan. Tutustuminen bändin musiikkiin saattaa olla aluksi eriskummallinen kokemus, näin nelikko myöntää kaanonissa. Jussi tiivistää mietteet lauseeseen: “Ensipuraisu saattaa olla alkuun hivenen hapokas, sittemmin kupliva ja pirskahtelevakin. Jälkimaku yllättää lähes varmasti ja jättää kummallisen mutta ihmeellisen tunteen kuulijaan.“ On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että vaikka bändin ympärillä vellova ilmapiiri muistuttaa delirium tremensin ja ehkä jopa skitsofreenisen hallusinaation audiovisuaalista maailmaa, niin kaikki yhtyeen liikkeet ovat tarkoin laskettuja ja harkittuja päätöksiä, joissa katsotaan aina kokonaiskuvaa. Jussi kertoo luomisprosessin ja esiintymisen olevan hauskanpitoa, jota tehdään vakavissaan. Matalaotsaista esiintyminen ei kuitenkaan ole, siitä kertoo sanoitusten lisäksi musiikkivideoilla ja keikoilla nähdyt maratoonarin ja astronautin asut, sekä Anssin mieltymys toogaan ja kultaiseen laakerinlehti seppeleeseen. Kahden albumin ajan meri on ollut vahvana teemana kappaleissa. Yhtye kertoo, että ei ole mitään syytä, miksi se on valikoitunut tarinoiden näyttämöksi. Kolmas albumi on tekeillä ja keikkojen jälkeen WÖYH! aikoo keskittyä kappaleiden tekemiseen. Keikkailun lisäksi yhtyettä kiinnostaa tietenkin suuremmat kesäfestarit, joilla heitä nähtäneen tulevaisuudessa. WÖYH! pitäisi jättipottina paikkaa Pori Jazzeilla, mutta vasta tulevina vuosina. WÖYH! ei ole pelkästään yhtye ja musiikkia, vaan myös spektaakkelimainen ilmiö, joka rikkoo rajoja ja on moniulotteinen. Jo pelkkä vilkaisu yhtyeen fanituotekojuun tai verkkokauppaan antaa ymmärtää, että wöyhöttämistä voidaan jatkaa

Pikakelauksen ansiosta olemme nyt Tampereen klubilla. On helmikuu. WÖYH! esiintyi edellisenä päivänä Espoon Sellosalissa, yhdessä Ulpu Dance Companyn kanssa. Monitaiteellista tanssin ja musiikin synergiaesitystä ylistettiin vuolain sanoin jo samana iltana Rumbassa, joten odotukset olivat korkealla. Tampereella saimme tyytyä ainoastaan yhtyeen esitykseen, mutta se ei meitä haitannut. Keikan alkuun oli vielä aikaa, kun saavuimme Klubille. Sound-check oli käynnissä, fanituotepöydät notkuivat paitojen painosta. Pöydällä makasi vino pino juuri julkaistuja Kivi Sakset Paperi -värityskirjoja. Kyllä, yhtyeellä on omat värityskirjansa. Lavan yläpuolella roikkui Dwzyrek -albumin kuvituksessa nähty astronautin puku. Bändin epäviralliseksi maskotiksi muodostunut lokki tuijotti katalilla silmillään paalupaikalta rumpusetin edestä suoraan yleisöön. Istuimme alas tuopposten ääreen, tervehdimme yhtyeen jäseniä ja seurasimme treeniä silmä kovana. Molemmat Antit ja Jussi tapailivat salaista tribuuttikappaletta ennen keikan alkua. He etsivät sointuja ja Jussi kirjoitti niitä ylös kyy-

söä kiittäen. Encoreksi oli jätetty yleisön eniten rakastamat kappaleet. Lokki-biisin aikana yhtyeen maskotti liiteli yleisön joukossa. Anssi muistutti tiukasti säännöistä: ”Jos haluatte, voitte suudella sitä. Se ei pahastu. Mutta ei silmään! Siitä se pahastuu.” Encoren kruunasi se, mistä meidän piti olla hiiskumatta koko keikan ajan. Yhtye teki kunniaa hiljattain edesmenneelle populäärimusiikin outolinnulle, David Bowielle, soittamalla Hectorin sanoittaman suomenkielisen version Life on Marsista. Yleisö itki vuolaita kyyneleitä ja vaappui liikuttuneena musiikin tahtiin. Keikan jälkeen Hyyryset saapuivat vielä fanituotekojulle jakelemaan nimikirjoituksia ja poseeraamaan yhteiskuviin. Ilta kokonaisuutena oli juuri sellainen, miksi se on tarkoitettu. “Meidän missiomme on tehdä sellaista musiikkia, mistä itse olemme innoissamme, ja sitä kautta välitämme positiivista mieltä ympäröivään maailmaan”. Sekalaisesta joukosta huokui ilo. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin yleisössä niin korsetteihin pukeutuneita gootteja, tribaalihevareita, irokeesipunkkareita, takkutukkaisia hippejä kuin Hilfigerin neuleeseen ahdettuja kolmannen polven steroidipurjehtijoita. Tästähän hyvässä musiikissa on kyse: nautitaan siitä kaikki yhdessä ja lauletaan mukana.

musiikillisten ja verbaalisten rajojen ulkopuolella. Laura Olli herätti Dwzyrek-albumin henkiin grafiikoillaan, joista myöhemmin julkaistiin Kivi Paperi Sakset -nimeä kantava värityskirja. Yhtyeen fanit ovat järjestäytyneet sosiaalisessa mediassa, eritoten instagramin puolella käyttäjänimellä @woyhoakatemia. Fanit saavat jakaa sivuilla wöyhöimpiä keikka- tai arkikokemuksiaan. Myös hashtageilla #wöyh, #wöyhöproge ja #wöyhötys löytää materiaalia, joka kiteyttää bändin olemusta visuaalisesti.

Testaa seuraavat kappaleet: 4. helmikuuta, klo 21:00 Aarteenryöstäjä Kello lyö yhdeksän ja ihKamppailu Merellä mismassa velloo lavan edesKaskelotti sä. WÖYH! kiipeää lavalle ja yleisö hiljenee. Musiikki Lokki nousee rauhallisesti hiljaisuudesta. Kyläläisten laulu saa Ikkillyk yleisön keinumaan tahdissa edestakaisin. Kappaleen voimakkuus kohoaa loppua kohden, ja aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta, Jussi aloittaa selkäkarvat pystyyn nostattavan kitarariffin. Hyrde seuraa perässä bassokuviolla, joka voisi tappaa. Yleisö tamppaa jalkojaan lattiaan ja irvistää melodian raakuuden voimasta. Yleisön kollektiivinen hurmio valtaa minut. Kohotan käteni ilmaan ja muodostan sormillani tuplaveen, jota heilutan edestakaisin musiikin tahdissa, enkä ole yksin. Helvetti, näillä on omat käsimerkitkin. Yhtye jatkaa yleisön hiostamista soittamalla kappaleita molemmilta albumeiltaan. Olen hiestä märkä, enkä halua lähteä vaihtamaan jo kauan sitten tyhjentynyttä tuoppiani baaritiskille. Edellisenä iltana jokainen bändin jäsen oli päässyt tanssimaan yhden kappaleen ajaksi Ulpu Dance Companyn seuraan lavalle. Jussi ja Hyrde kertovat, että tänään vain yksi bändin jäsenistä tulisi tanssimaan täysin improvisoidun kappaleen mukana. Yleisö vaatimalla vaatii, että Anssi tuodaan rumpujen takaa tanssimaan etualalle samalla, kun Jussi siirtyy kitarasta rumpuihin. Tulee aika päättää kappaleen genre ja yleisö ja yhtye päätyvät yhteisymmärrykseen salsasta. Progevelhot jamittelevat reilun viiden minuutin ajan latinorytmejä ja laulavat brassinaisesta, kun toogaan pukeutunut keski-ikäinen rumpali laittaa jalalla koreasti. Tähän kiteytyy yhtyeen vetovoima. Heidän esiintymisensä on keskinäistä hauskanpitoa, jota on aivan mahtavaa katsella. He eivät kuitenkaan sulje yleisöä ulkopuolelle vain katsojan rooliin, vaan yleisö on osa esitystä — viides yhtyeen jäsen. WÖYH! soitti kappaleensa, vastaanotti vihellykset ja massiiviset aplodit ja poistui lavalta ylei-

Bändiin kuuluvat: Jussi Hyyrynen Antti Hyyrynen Anssi Nykänen Antti Pitkäjärvi Albumit: Ikkillyk (2013) Dwzyrek (2015) Levy-yhtiö: Kaskelotti Records 17

T YYLITUTKA

Teksti ja kuvat: Outi Vänskä

Porin yliopistokeskuksen käytävillä voi törmätä mitä erilaisimpiin pukeutumistyyleihin ja asuihin. Saman katon alle mahtuu tyylejä joka lähtöön, ja eri tieteenalojen opiskelijat tuovat oman värinsä kampukselle – asuja löytyy aina klassisesta tyylistä sporttisempiin asuihin. Pointti haastoi muutaman eri tiedekunnan opiskelijan hyppäämään kameran eteen ja kertomaan omasta erottuvasta tyylistään.

Kuka?

Sandra Gustafsson, kylteri

Miten kuvailisit tyyliäsi? Tyylini on klassinen ja ajaton. Välillä on päiviä, jolloin pukeudun enemmän sporttisesti, mutta kausittain tyylini pysyy kuitenkin melko samanlaisena. Talvella käytän paljon mustaa ja kesällä taas valkoista. Neutraaleihin väreihin yhdistän välillä värikkäämpiä asusteita.

Mitkä ovat vaatekaappisi luottovaatteet? Tällä hetkellä luottovaatteeni on mustat vahapintaiset housut, jotka sopivat niin päivä- kuin iltamenoihinkin.

Kuka? Alisa Kuusisto, kylteri

Miten kuvailisit tyyliäsi? Viihdyn sata kertaa paremmin lenkkareissa kuin korkokengissä, enkä tykkää pukeutua täysin massan mukana. Asuissani on yleensä jokin juttu, kuten erikoisempi materiaali, leikkaus tai asuste. Arkena luennoille tai kirjastoon suunnatessani päälleni päätyy usein jotain rentoa, kuten Niken tennarit, neule ja farkut. Tyylini on siis aika rento ja urheilullinen.

Mistä saat vaikutteita pukeutumiseesi? Pääasiassa Instagramin katumuotitileiltä, mutta myös blogeista ja kavereiltani. Yksi suosikeistani Instagramissa on @bmnmlst ja blogeista Tickle Your Fancy!

Kuka?

Juho Virtanen, humanisti

Miten kuvailisit tyyliäsi? Päälleni päätyy milloin mitäkin. Sarjakuvapaitoja ei voi ikinä olla liikaa, ja veturikuljettajan lätsä on tarpeeksi iso melonipäähäni. Rakastan myös villapaitoja ja villatakkeja. Ostan vaatteita vain harvoin, jolloin satsaan laatuun ja mukavuuteen. Puen päälleni sitä, mikä miellyttää silmääni, enkä jaksa enää juosta tuoreimpien villitysten perässä.

Mitä et ikinä pukisi päällesi? En ikinä pukisi päälleni valkoisia farkkuja. Tai pilottitakkia.

Kuka? Arttu Grandell, kylteri

Miten kuvailisit tyyliäsi? Arkisin tykkään pukeutua vaatteisiin, joissa tuntuu hyvältä ja itsevarmalta. Usein päälläni on yksi lempivaate, jonka ympärille muut vaatteet valikoituvat. Välillä pukeudun rennosti t-paitaan ja revittyihin farkkuihin ja toisinaan taas enemmän kauppismaisesti kauluspaitaan ja chinoihin. Laitan mielelläni päälleni myös jotain värikästä.

Suositko jotain vaatemerkkiä tai liikettä, jossa teet vaateostoksesi?

Ei ole mitään tiettyä liikettä, jota suosin. Viimeisimmät ostokset olen tehnyt Carlingsista, Sokokselta, Zarasta, sekä H&M:stä. Jos täytyisi heittää yksi lempimerkki tällä hetkellä, niin sanotaan Tiger of Sweden.

Kuka? Lilja Pääkkönen, humanisti

Miten kuvailisit tyyliäsi? Pukeutumiseni vaihtelee ja mukaan mahtuu paljon sekalaisia asuja. Joskus pukeudun tosi siististi ja toisinaan taas en paljon kiinnitä huomiota siihen, mitä ylleni päätyy. Pidän paljon pin up -tyylistä, mikä näkyy enemmän juhlapukeutumisessani.

Onko tyylisi muuttunut vuosien varrella? On muuttunut. Sanoisin, että nykyään tyylini on sekoitus kaikkea sitä, mitä on tullut kokeiltua. Enää en tosin ole niin uskollinen bändipaitoihin pukeutuja, kuin muutamia vuosia sitten.

Teksti ja kuvat: Esa Keskinen

Kieltoja, haluja ja haittoja. Suomalaiset ja alkoholi ovat tahditon tanssipari. Ongelmallinen kuvamme alkoholista kumpuaa vuosisatojen takaa. Voiko tulevaisuudessa olla luvassa seesteisempää ja sivistyneempää juomakulttuuria?

Iso paha humala M

arraskuisena yönä Turun hovioikeuden presidentti havahtui rikkoutuvan lasin ääneen. Hänen ikkunansa oli lyöty sisään. Paikalla oli nähty kolme ylioppilasta seurueineen. Nuo ylioppilaat olivat Abraham Collinus, Petrus Walstenius ja Arvid Rothovius nuorempi. Kun asiaa käsiteltiin 1680, se sai huomiota, sillä kaikki olivat eri paikkakuntien kirkkoherrojen poikia. Seurue oli hankkinut kapakoitsijalta olutta ja viiniä, jotka juotuaan he olivat lähteneet riehumaan kadulle. Käräjöillä muut sanoivat ikkunan rikkomisen olleen Walsteniuksen idea – mitä muutakaan hän olisi miekallaan tehnyt. Tuolloin ylioppilaat kantoivat miekkoja haalarimerkkien asemesta. Ylioppilaat ja alkoholi ovat olleet läpi historian hankala yhdistelmä. Kosteissa illanistujaisissa liityttiin osaksi opiskelijayhteisöä. Ympäröivän yhteiskunnan mielestä nuoriso oli pilalla jo tuolloin. Varhainen opiskelijakulttuuri kertonee jotain olennaista suomalaisten suhteesta alkoholiin. Ryyppääminen on tänäkin päivänä valtaosalle elimellinen osa sosiaalista kanssakäy-

mistä ja yhteisön osaksi kasvamista. Sitten välillä juodaan liikaa ja pimahdetaan. Perässä seuraa valtiovalta joka yrittää hillitä kansaa. Viinan kiroista varoitellaan, mutta kännääminen kuuluu kulttuuriin. Suomalaista sketsiviihdettä ryydittää alinomaa kovalle dokaamiselle naureskelu. Kaikki tietävät Kummelin Heikki Silvennoisen humalaisena lentäjänä tai pahoinvoivan krapulaisena (useissa sketseissä). Sketseissä on ehkä tavoiteltu tragikoomisuutta, mutta ne on käännetty ryyppäämisen ihannoinniksi samaan tapaan, kuin Murheellisten laulujen maa tai Rappiolla. Alkoholi ja yltiöpäinen ryyppääminen läpäisee koko kulttuurisen tajuntamme. Kavereiden kanssa kerrataan kuinka kännissä viimeksi oltiin ja kuinka paha krapula oli. Tämä rituaali on tietysti eräänlaista sosiaalista liimaa, mutta jälleen suurin lysti on olla aivan taulat. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, Valvira päätti, ettei olutpulloihin saa liittää huumoria. Tapauksessa oli tosin kyse nauravasta buddhasta, johon liittyi vitsailu uskonnolla. 21

Olutpulloihin saa liittää huumoria. Tapauksessa oli tosin kyse nauravasta buddhasta, johon liittyi vitsailu uskonnolla. Viina ja alkoholismi ovat edelleen tabuja, mutta niillä sopii kyllä vitsailla ja kerskailla pulloetikettien ulkopuolella. Käsitys humaltumisesta ja humalansietokyvyllä kerskailu vievät pitkälle menneisyyteen. Lisäksi 1960-luvun vapautumisen jälkeen käsitys on ollut se, että kunnon nainen tai mies ei päihdy vähästä määrästä. Alkoholista kieltäytyvä ihminen on tylsimys ja nihkeilevä persoona. Toteutan myös itse tätä stereotypiaa, sen kummemmin miettimättä. Ulkomailla Suomi-brändin olennaiset osat ovat koulutuksen korkea taso ja kova kännääminen. Humaltumisella on ollut tärkeä asema jo kansantarinoissa. Esimerkiksi Kalevalassa maailman syntyminen sotkan munasta selitetään 200 säkeellä, mutta oluen synnystä riimitellään 400 säettä. Yksiulotteinen kuva suomalaisten juoppoudesta ja perikatoon vievästä viinalla läträämisestä kehittyi kuitenkin vasta myöhemmin. Talonpoikien, renkien ja nuorison hurvittelua on leimattu laiskuudeksi yläluokan puheissa jo vuosisatoja. Sittemmin 1800-luvulla suomalaisen ihmisluonnon juoppous kohosi tieteellisesti tunnustetuksi tosiseikaksi. Seuraavan vuosisadan alkupuolella kuva kirkastui ilmiöksi, johon viitataan sanaparilla suomalainen viinapää. Suomalaisten viinanhimosta seurannutta turmelusta vastaan piti taistella. Sen perusteella on säädetty alkoholilainsäädäntöä jo 1600-luvulta asti, jolloin säädettiin lakeja esimerkiksi kirkkojuopumuksesta. Syyllisiä kansan turmiolle on etsitty milloin mistäkin. Kieltolakien vuosisadalla 1700-luvulla jopa kahvi kiellettiin. Alkoholi on kuitenkin ollut pääasiassa se taloudellisesti merkittävä tuote, jota on tullut kontrolloida. Vaasassa kiellettiin jo 1690-luvulla koulupoikien, renkien ja apulaisten maksullinen alkoholilla kestitseminen. Sittemmin 1700- ja 1800-luvulla työläisten ja nuorison dokaamismahdollisuuksia rajoitettiin. Heidän katsottiin olevan kehittymättömiä ja sen takia heitä täytyi suojella. Näin jäi myös enemmän aikaa työnteolle. Tämän seurauksena suomalaisille on kehittynyt eräänlainen tarve alkoholin protestikäyttöön, jolla osoitetaan mieltä rajoittamista vastaan. Terveyshaitoista varoittelulle kohautetaan olkapäitä, mutta “herrojen” kieltopolitiikasta kimpaannutaan. Alkoholin moderneja poliittisia mittasuhteita hahmottaa pelkästään jo se, että kieltolain kumoamisesta järjestettiin maamme ensimmäinen kansanäänestys vuonna 1931. Kirkkaan viinapullon hinnasta taas on käyty korkean tason poliittista keskustelua tasaisin väliajoin nykyhetkeen

asti. Porin torin kulmalla sijaitsee Beer Hunter’s, eräs Suomen maineikkaimmista olutravintoloista. Sen tiskin takana voi nähdä tarjoilemassa usein lommoposkisen, jämäkän miehen. Hän on paikan perustaja ja panimomestari Mika Tuhkanen. Kyyppari, jos joku näkee miten suomalainen nykyään juo. Lisäksi Tuhkanen on Pienpanimoliiton puheenjohtaja ja sosiaali- ja terveysministeriön asettaman alkoholilain uudistustyöryhmän jäsen. Valtaapitävät ovat jälleen ottaneet asiakseen kansan juomatapojen remontoinnin, ties monettako kertaa Suomen hallinnon historiassa. Tällä kertaa rajoituksia aiotaan purkaa. Lakiuudistuksen seurauksena saatetaan esimerkiksi pidentää keskioluen myyntiaikoja pienissä kaupoissa ja tuoda vahvemmat oluet ja siiderit päivittäistavarakauppoihin. Uudistusta johtaa perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.). Lainsäädännön on määrä tulla voimaan jo ensi vuoden tammikuussa, mutta vielä ei tarkkaan tiedetä mitä tuleman pitää. Tuhkasen mielestä politiikka on ollut jo vuosikymmenet epämääräistä. “Tuntuu, että kansanedustajat ovat pikemmin saaneet aikaan enemmän hallaa juomakäyttäytymiselle. Kossupullon hintaa voidaan kyllä vekslata, mutta alkoholikulttuuria monipuolistavien mietojen juomien valmistajia ei tueta.” 22

Alkon o stetuim mat 201 1. Orig 5 / lit inal Lo raa n g D r ink 3 1 2. Leij 6 5 153 ona Vii 3. Kosk na 3 08 enkorva 8 685 Viina 3 8% 3 05 4. Suom 7 413 i Viina 2 154 1 5. Karh 86 u A 1 2 23 939 Tilasto : Alko

– Miksi ylipäätään ihminen tarvitsisi mitään muuta kuin jonkun lämpimän kopin suojakseen ja puuroa ravinnokseen? Kai alkoholi on ihmiselle tarpeellista vähän kuin taide tai ruoka, joka maistuu herkulliselta. Se sijaitsee hieman tarvehierarkian alimman asteikon yläpuolella, Tuhkanen pohtii. Metsästäjä-keräilijät vetivät nuppinsa sekaisin käyneillä marjoilla, sienillä tai juurilla eläinten tapaan. Välillä kiistellään syntyikö maanviljelys oluen keksimisen seurauksena vai toisin päin. Alkoholi ja päihteet ovat olennainen osa ihmisenä olemista, se on hyvä tiedostaa. Sitten voi lähteä pohtimaan omaa ja ympäröivän yhteiskunnan suhdetta päihtymiseen. Nuorten alkoholinkäyttö on Nuorisobarometrin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusten mukaan ollut laskussa koko 2000-luvun. Opiskelijat taasen jatkavat perinteitä kunnioittaen. Alkoholi kuuluu hauskanpitoon ja suurimpiin opiskelijatapahtumiin. Nykyään asia kuitenkin tiedostetaan ja järjestöjä kannustetaan alkoholittomiin tapahtumiin ja vaihtoehtoihin. Haalarikansan näkee välillä horjuvan kadulla kuin entisajan esikuvansa, mutta eivät sentään enää miekat vyöllään.

Hän ei rinnastaisi mietoja ja väkeviä alkoholikeskustelussa. Hän arvelee, että laatuoluiden ja -siiderien terveydelliset ja sosio-ekonomiset haitat ovat kaukana perjantaipullosta. Käräjäkirjoja tutkiessa väkivallan tapauksiin liittyy usein viina. Saman huomion teki toimittaja Ilkka Karisto seuratessaan kuukauden Helsingin käräjäoikeuden oikeudenkäyntejä. Tavanomaisin rikos tehdään tänä päivänä umpihumalassa tai kamapäissään. Viinaa myös myydään tasaiseen tahtiin – ja paljon. Viime vuonna Alkon myydyimpien tuotteiden viiden kärkeen mahtui kolme eri viinamerkkiä. “Mun mielestä olut on ennemmin kuin elintarvike. Kun oluet laitetaan väkisin samaan nippuun väkevien kanssa, sillä on hyvä perustella kaiken kieltämistä ja rajoittamista.” Tuhkanen luottaa kulttuurin muuttumiseen. Siihen, että pikkuhiljaa ihmiset juovat vähemmän, mutta parempaa. Pitkän uransa aikana hän on jo huomannut hienoisen muutoksen. A-oluen kittaamisen tilalle ovat tulleet niin sanotut kulttuurialkoholit. Asiakkaat kokeilevat erikoisoluita ja viskejä. “Kuluttajat ovat muuttaneet kulutuspäätöksillään juomakulttuuria enemmän kuin lainsäädäntö.” Alkoholi on oikea intohimojen vyyhti. Olisiko meidän helpompaa ilman? Tupakalle puuhataan asteittain kieltolakia. Mihin alkoholia tarvitaan?

Jutussa on käytetty lähteenä Kustaa H.J. Vilkunan teosta Juomareiden valtakunta 1500–1850 – Suomalaisten känni ja kulttuuri sekä Unto Tikkasen kirjaa Suomalaisen olutkirja. 23

GOA Teksti: Aleksi Olander Kuvat: Tytti Wallenius

Sana Goa tuo monille mieleen psykedeelispäissään rannoilla trancen tahtiin tamppaavat hipit, kilometrien pituiset hiekkarannat ja palmupuut. Kaikkia näitä Intian pienimmästä osavaltiosta löytyy vieläkin, mutta Goa tarjoaa myös paljon muuta.

”E

maan kaoottisuudelle ja sekopäisyydelle. Alue oli pitkään Portugalin siirtomaa, ja niiltä ajoilta vaikutteita on jäänyt ruokakulttuuriin, uskontoon ja arkkitehtuuriin. Intialle tyypillisiä miljoonakaupunkeja ja slummeja ei löydy ja paikallisten elämänmeno on leppoista. Ääribyrokraattiseen ja voimakkaasti säänneltyyn muuhun maahan verrattuna Goalle on helppo matkustaa. Skootterin saa vuokrattua vaikka plussakorttia vastaan, olutta saa ostettua kaikista kaupoista vapaasti ja majapaikan löytää aina kyselemällä. Portugalilaisvaikutteet ovat Goalla vahvat ja

iks se oo joku ihan pakettimatkaturistirysä nykyään”, on monen ensimmäinen kysymys Goasta. On ja ei, riippuu miten Goalla lomansa haluaa viettää. Kansainvälisen lentokentän lähialueet ovat kehittyneet vaativammankin lomailijan tarpeisiin sopiviksi. Katukuvassa on viiden tähden hotelleja, uima-altaita, pikaruokaketjuja ja valtavat määrät turisteja. Suurpiirteisenä nyrkkisääntönä toimii, että mitä kauemmaksi etelään tai pohjoiseen lähtee, sitä rauhallisemmaksi meno muuttuu. Intian matkaajalle Goa on pehmeä lasku

unohtumaton kokemus. Rannan eteläpäädyssä sijaitsevan banianpuiden valtaaman Redi Fortin tutkiminen saa seikkailijan tuntemaan itsensä Indiana Jonesiksi.

esimerkiksi UNESCO:n maailmanperintökohdealueella Vanhalla Goalla mahtavien kirkkojen ja puistojen keskellä kävellessä voi pienen hetken kuvitella olevansa jossain päin Eurooppaa. Illuusio ei kuitenkaan kestä kovin kauaa, kun kohta autoja, mopoja, vankkureita, kärryjä, lehmiä ja koiria alkaa tulla seitsemästä eri suunnasta kohti. Kirkkoa maalataan kymmenen metrin korkeudessa kaikkien työturvallisuussuositusten vastaisen häkkyrän päällä. Joku mies nousee muina miehinä viemäristä siisteissä vaatteissa ja jatkaa matkaansa. Sannin tuore sinkku ”Että mitähän vittua” alkaa soida päässä useita kertoja päivässä, mutta muutaman päivän jälkeen Intian täysin päättömään meininkiin tottuu ja juuri mikään ei enää hämmästytä. Skootteri on lähes välttämätön kulkuväline, jos haluaa tutustua Goaan. Julkisella liikenteellä pääsee liikkumaan kohtalaisesti, mutta upeimmille autiorannoille ja hylätyille portugalilaislinnakkeille pääsee vain omalla skootterilla tai autolla. Ripaus seikkailumieltä ja skootteri alle, niin Goa ei todellakaan ole loppuun kaluttu turistirysä.

Aldona Goa tunnetaan ehdottomasti rannoistaan, mutta myös sisämaassa on paljon nähtävää. Aldonan pienessä kylässä on Amaralien perheen ylläpitämä Cancio’s House -niminen majatalo. Cancio’s House on valtava portugalilaisten rakentama kartano ja isäntäperheen vieraanvaraisuutta on vaikea sanoin kuvailla. Aldonassa ei ole mitään merkittäviä turistinähtävyyksiä, mutta kirjoja lueskellessa ja paikallisten elämää seuratessa mieli lepää. Aldona on Goaa aidoimmillaan. Tanshikar Spice Farm Tanshikarin maustefarmi on tulisen ruoan ystävän taivas. Tunnin ajomatkan päässä reppureissaajien suosimasta Palolemin rannasta keskellä Länsi-Ghattien vuoristoa sijaitseva satoja vuosia vanha farmi kasvattaa kymmeniä eri mausteita luonnonmukaisin menetelmin. Farmin tulisimmat chilit saavat kovimmankin pippurinsyöjän naaman punoittamaan. Tanishkarissa on mahdollista myös majoittua, tutustua farmin toimintaan ja perinteiseen mausteviljelyyn sekä vaeltaa läheisille vesiputouksille.

Maharastra Pohjois-Goalta pääsee helposti uutta siltaa pitkin päiväretkelle naapuriosavaltioon Maharastraan. Huonokuntoisia ja heikosti merkittyjä sorateitä pitkin reilun puolen tunnin ajomatkan päästä Goalta aukeaa täysin uusi maailma, ja Shirodan rannan lempinimi Paradise Beach ei ole liioiteltu. Kilometrien pituinen ranta vailla yhtään bungalowia, rantaravintolaa tai muita turisteja on

Teksti ja kuva: Kristiina Seppä

Vaihto-opiskelija Maria tuli Poriin sattumalta Ensimmäiset vaihto-opiskelijat saapuivat Porin yliopistokeskukseen syksyllä 2013. Toiminta on ollut hedelmällistä: ensimmäisen vuoden aikana yliopistokeskuksessa oli 25 ulkomaalaista opiskelijaa. Viime syksynä vaihto-opiskelijoita oli 23.

stun alas juttelemaan saksalaisen Maria Winterfeldin, 22, kanssa. Maria tulee Chemnitzin teknisestä yliopistosta, jossa hän opiskelee kansainvälistä viestintää. Vaihto-opiskelupätkä on pakollinen osa hänen opintojaan. ”Olisin halunnut tehdä kanditutkielman kokonaisuudessaan Irlannissa, mutta se ei onnistunut poikkeavien tutkintojärjestelmien takia. Irlannissa kandia tehdään neljä vuotta ja maisteriksi opiskellaan vuodessa. Suunnitelmien tähän kariuduttua halusin Pohjois- tai Itä-Euroopan maahan. Hain ensin Norjaan ja Viroon. Jälkimmäisestä sain hyväksyvän vastauksen, mutta päätin olla menemättä, sillä olisin ollut pitkälti vain muiden vaihtareiden kanssa. Haluan tutustua kulttuuriin maassa, jossa olen.”

tetut asunnot. Olisimme voineet järjestää asumisemme myös omillamme, mutta valtaosa meistä otti vastaan annetun avun. Jaan asuntoni toisen opiskelijan kanssa”, Maria kertoo. ”Saksassa luennoillamme on paljon enemmän opiskelijoita. Meidän myös oletetaan käyttäytyvän paljon virallisemmin luennoitsijoiden kanssa. Täällä on vaivatonta kysyä apua ja ottaa aktiivisesti osaa luentoihin. Opettajat vastaavat paremmin myös sähköpostiinsa”, hän jatkaa. Huomautan, että pienet ryhmäkoot ovat jokseenkin yliopistokeskuksen erikoisuus, eikä tämä ole yleistä muualla Suomessa. Yliopistokaupungin koko ei kuitenkaan haittaa opiskelijatapahtumien järjestämistä, joita Porissa Marian mukaan on paljon Saksaa enemmän. Varsinkin, kun tapahtumien määrä suhteutetaan kaupungin kokoon. ”Nautin esimerkiksi sitseistä”, Maria hymyilee. Yhtä osa-aluetta Maria haluaisi kuitenkin korjata: kurssitarjonta voisi olla vielä laajempi. Tällä hetkellä valtaosan kursseista tarjoavat Tampereen Teknillinen Yliopisto ja Turun Kauppakorkeakoulu. Se ei ole ihme, sillä nämä yksiköt vastaavat myös vaihto-opiskelijoiden koordinoinnista. Nyt syyslukukaudella vaihto-opiskelijat ovat voineet valita 15 kurssista, jos etä- ja verkko-opintoja ei lasketa. ”Yritin yhtä kurssia teknisen yliopiston puolelta, mutta se ei ollut oma juttuni. Olen valinnut muun muassa kauppakorkeakoulun yrittäjyyden kursseja. En ole ennemmin opiskellut sitä.” Esimerkiksi Turun yliopiston digitaalisen kult-

Hakiessani vaihtoon Viroon, sain hyväksyvän vastauksen, mutta päätin olla menemättä, sillä olisin ollut pitkälti vain muiden vaihtareiden kanssa. Haluan tutustua kulttuuriin maassa, jossa olen.

Suomi tuli mukaan kuvioihin sattumalta. Maria haki lisäapua vaihto-opiskeluihinsa yliopistonsa kauppatieteellisen laitokselta, josta ehdotettiin Poria. Chemnitz on Porin yliopistokeskuksen yhteysyliopisto. Yksi Marian opiskelijatutuista oli jo lähdössä yliopistokeskukseen. Hakuaika oli jo oikeastaan ummessa, mutta yliopistojen välisen hyvän kommunikaation ansiosta Maria sai luvan tulla opiskelemaan syyskaudeksi Poriin. Tästä näkyykin tärkeä työ, jota kansainvälisyyden yksikkömme tekee. Kaiken kaikkiaan Maria kiittää saamastaan avusta myös oleskelunsa aikana. ”Yliopistokeskus auttoi meitä löytämään kalus-

tävänsä kanssa. Marian äiti aikoo viettää aikaa Lapissa vuodenvaihteessa. Myös veli on innostunut Suomessa opiskelemisesta.

tuurin oppiaine olisi voinut tarjota Marian opintoihin sopivia kursseja. Valitettavasti kursseja, jotka sisältävät luentoja, ei syksyllä ole englanniksi. Onneksi kauppakorkeakoululla on ollut tarjota viestinnän opintoihin sopivia kursseja.

Tänä vuonna on ollut testissä lukukausimaksu vaihto-opiskelijoille, jotka tulevat EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta. Hallitus on päättänyt jatkaa vähintään 1500 euron pakollista vuosimaksua, vaikka se on saanut paljon kritiikkiä. Muun muassa SYL:n puheenjohtaja Jari Järvenpää on todennut lukukausimaksun näivettävän vaihto-opiskelijoiden määrää varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Onko Porin yliopistokeskuksen vaihtoopiskelutoiminta siis vaarassa? Valtaosa yliopistokeskuksen vaihtoopiskelijoista tulee EU- ja ETA-alueilta Erasmus-ohjelman kautta. Lukukausimaksu koskee vain niitä, jotka haluavat suorittaa kokonaisen tutkinnon Suomessa. Yliopistokeskus ei tällä hetkellä edes tarjoa englanninkielistä tutkinto-ohjelmaa. Suurin osa vaihto-opiskelijoista viipyy puoli vuotta. Toiset ovat koko lukuvuoden. Keväällä meille tuleekin lisää vaihto-opiskelijoita – yksi Brasiliasta asti.

Maria on nauttinut opinnoistaan sattumakohdemaassaan. Sitsien lisäksi Marian mieleen on painunut yrittäjyyden kurssin Identification and evaluation of entrepreneurial opportunities niin sanottu Opportunity Day, mahdollisuuspäivä, jonka tarkoituksena on toimia ryhmässä yhden päivän ajan mahdollisimman yritteliäästi. Päivän aikana opiskelijat suorittavat haasteita, jotka vaihtelevat TV- tai radiohaastatteluun pääsemisestä jonkun tarpeessa olevan ihmisen ilahduttamiseen. ”Päivä oli mielenkiintoinen, joskin haastava minulle. Porissa minulla ei ole kontakteja, enkä puhu suomea. Olen tottunut organisoimaan tällaisia tehtäviä ja Saksassa olisin voinut olla aktiivisempi”, Maria summaa. Maria kotiutuu Saksaan jouluksi. Hän suunnittelee palaavansa Poriin myöhemmin poikays-

Arvostelut

Rakkautta ensisilmäyksellä

katsojan on määrä samaistua ja Maran persoonan ja hillitymmän ulosannin vuoksi se on helppoa. Elokuva on kuvattu suoraan filmille, mikä saa sen näyttämään vanhanaikaiselta, mutta samaan aikaan aidon näköiseltä. Jotkut kohtaukset on sommiteltu kuin jouluiset postikortit, mikä onkin vain sopivaa elokuvan tapahtumien sijoittuessa jouluun. Elokuvassa on kohtia, joissa tarina tuntuu hieman laahaavan, mutta tämä ei haittaa yleistä katselunautintoa. Carol on hyvin tehty, tasapainoinen ja realistinen tarina ensirakkaudesta. Se toimii samaan aikaan sekä ajankuvauksena että samastuttavana kasvutarinana.

ammikuussa Finnkino tarjosi elokuvakävijöille mielenkiintoisen tilaisuuden: Mystery-näytöksen. Ideana oli, että yleisö ei tietäisi ennakkoon, mitä elokuvaa se menisi katsomaan, vaan se tulisi yllätyksenä. Menin mielenkiinnolla ostamaan lippuni ja odottamaan näytöksen alkua. Mielessäni kävi monia ajatuksia. Onko kyseessä vanhempi elokuva, ja tämä on harvinainen uusintanäytös? Onko se jokin tuleva elokuva? Tuhlaako elokuva vain aikaani vai onko luvassa mielenkiintoinen ilta hyvä elokuvan parissa? Onnekseni en joutunut pettymään. Carol kertoo rakkaudesta ensisilmäyksellä. Todd Haynesin ohjaama elokuva perustuu Patricia Highsmithin kirjaan The Price of Salt, joka perustuu osittain kirjailijan omaan elämään ja seksuaalisuuteen. On vuosi 1952, kun nuori Therese (Rooney Mara) tapaa Carolin (Cate Blanchett), vanhemman naisen, joka on vaikean avioeron keskellä. He rakastuvat toisiinsa, mutta tämä ei tapahdu liian nopeasti. Elokuva etenee rauhallisesti, luoden realistisen ja jännitteisen suhteen. He ovat aluksi ystäviä, tarkkailen toisiaan ja varovat etenemästä liian nopeasti. Kaikki uudet vaiheet, hyvä ja huonot, tuntuvat ansaituilta, koska elokuva ei kiirehdi niiden kanssa. Hahmoja vie eteenpäin myös huoltajuuskiista Carolin ja hänen ex-aviomiehensä Hargen (Kyle Chandler) yhteisestä lapsesta. Carol ei halua luopua tyttärestään, mutta hänen suhteensa Thereseen on este tällä tiellä. Vaikka suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on muuttunut kirjan tapahtuma-aikaan nähden, onnistuu elokuva tuomaan ajan tavat ja näkökulmat esiin hyvin. Heidän seksuaalinen suuntautumisensa ei ole inhotuksen aihe, enneminkin outoa niille, jotka sitä eivät ymmärrä. Harge on itse asiassa koko tilanteesta enneminkin hämmentynyt ja vihainen, kuin varsinaisesti homofobinen. Cate Blanchett loistaa nimikkoroolissa kuten Oscar-palkitulta näyttelijättäreltä sopii odottaakin, eikä Rooney Mara jää lainkaan hänen jalkoihinsa. Maran hahmonkehitys on se, mihin

Teksti: Atte Timonen 28

Arvostelut

Muuan mies: Aurinkolaulu Helmi-levyt

inua harmittaa kirjoittaa tästä levystä. Muuan mies -yhtyeen levy on ehjä kokonaisuus ja yhtyeen lähtökohta musiikin tekemiseen on tämän levyn perusteella mielenkiintoinen. Yhtye sekoittaa kansanmusiikkiin milloin mitäkin, reggaeta, hip-hopia tai diskoa. Muuan mies sotkee genrejä hyvällä maulla. Kansanlaulut, räppääminen ja Marion Rungin Tipi tii -euroviisuun viittaaminen solahtavat levyn linjaan kuuntelijassa irvistelyä aiheuttamatta. Ja siksi tämä levy harmittaa minua. Minä en saa Muuan miehen albumista tunnetilaa irti. Onko vika kuuntelijassa vai kappaleessa, jos levy ei aiheuta muuta tunnetta, kuin harmistuksen siitä, ettei levy tunnu missään? Minä en varmaan enää koskaan tule kuuntelemaan Aurinkolaulua uudestaan. Kyse ei ole siitä, että levy olisi erityisen huono. Mutta ei se ole hyväkään. Erityishuonouden äärelle tulisi palattua ihmettelyn hengessä. Muuan mies käy kääntymässä korvieni lähettyvillä ja lähtee pois. Hän lähtee kuitenkin tyylillä, levyn päättävä nimiraita on komea reggae-sukellus, ehkä levyn paras kappale.

Teksti: Vilho Pirttijärvi

Vilma Alina: Ufoja Universal Music

ilma Alina Lähteenmäen artistinimi koostuu hänen etunimestään ja toisesta nimestään. Erottuuko hän toisella nimellään kaikista niistä tulokasartisteista, jotka esiintyvät pelkällä etunimellään? Evelina, Ilari, Lucas, Ellinoora, mitä näitä nyt on. En tiedä. Vilma Alina tekee sitä, mitä Suomessa tehdään tällä hetkellä aika paljon. Popmusiikkia, jossa on ärsyttäviä huohotussämple-koukkuja, isoja syntikkasoundeja ja kevyttä räppiä. Levyä on vaikea vihata, vaikka se onkin tavanomainen ja ajoittain ohuesti hirvittävä. Hittisingle, Teflon Brothersin kanssa esitetty Juha88 on sietämätön kappale. Levyn ensimmäinen singlelohkaisu, jo puolitoista vuotta sitten julkaistu Hullut asuu Kallios on vähän opportunistinen nakkivenepop-renkutus. Vioistaan huolimatta, levy tuntuu erityisen

rehelliseltä. Sanoitusten sisältö ei välttämättä osu maaliin, mutta Vilma Alina tuntuu tarkoittavan sanojaan. Se riittää tekemään kuuntelemiskokemuksesta positiivisen. Kaikki musiikki on kulutustavaraa. Vilma Alina tuntuu selvinneen tähtitehtaan liukuhihnalta sielu ja toinen nimensä mukanaan. On mukava kuulla levyltä, että artistibrändin takana on ihminen.

Teksti: Vilho Pirttijärvi 29

Vanha ja vihainen

Kyl Pori o ain Pori Pori on outo kieli. Porilaisia pidetään nuivina ihan syystä. Porissa kun on hankala saada mitään haljua paskaa läpi. Porilaiset arvostavat aitoutta. Porilaiset ovat kovia haastamaan. Voit luulla, että porilainen vihaa sinua, mutta oikeasti porilainen on vain ilmaisee mielipidettään. Yhdessä mennään ja yhdessä tehdään, se on porilaista.

Pori on kaupunki. Porilaista olisi sanoa jotain raumalaisista tässä, mutta vittuakos niistä. On porilaista, että joku hullu porukka tekee Reposaaressa samurai-elokuvaa piittaamatta kannattavuudesta tai elokuva-alan vaatimuksista. Ja onnistuvat siinä. Vielä porilaisempaa on se, että bussikuski ei laskuta palveluistaan käyttäessään koululaisia tutustumassa tämän elokuvan tekemiseen.

Satakunnan Kansan verkkokommentointi ei oikeastaan ole porilaista. Se on kovaäänisen vähemmistön hullunkurinen harrastus. Satakunnan Kansan verkkokommentoinnin seuraaminen on ehkä porilaista.

Viimeinen juna pois Porista lähtee liian aikaisin. Porilaista on kävellä suojatielle, vaikka autoilijalla ei ole aikomustakaan hiljentää vauhtia. Kun hommat kusee, se on porilaista. Porilaista eivät ole kansanedustajan ahdasmieliset puheet. Porilaista ei ole evoluution kiistäminen. Porilaisuus on yhdistelmä nurkkapatriotismia ja kotiseutukatkeruutta. Pori on suojalumen tuoksu. Pori on näkymä Porin sillalta vasemmalle ja oikealle, olit sitten tulossa Etelärannasta tahi Pohjoisrannasta.

Porilaiset eivät tykkää, jos niiden silmille hyppii. Porilaiset eivät pidä siitä, kun joku muualta tullut määrittelee heitä. Porilainen ei halua neuvojasi. Porilaiset eivät halua pois Porista, vaikka joskus joku niin on väittänyt ja ehkä joku on joskus poistunut. Jazzkatu on porilaista. Pori Jazz ei ole ihan niin porilaista. Timo Koivusalon tekemä leipämainos on tavallaan porilaista. Porilaisuus on vähästä paljon. Se on porilaista, että Kokemäenjoen jäät lähtevät aina salaa. Pori on oikea urheilukaupunki. Pori on punatiiltä. Pori on pakeneva meri. Porilaiset kertovat olevansa Porista. Porilaista on pitää edelleen Karhua hanassa. Vaikka edellytyksiä ei olisi, Porissa järjestetään tapahtumia. Porilaisuus on kulttuuria.

Porilaisuus on erilaisuutta. Porilaisuus on sitä, ettei näe olevansa erilainen, vaan uskoo olevansa normaali ja muut erilaisia. Väkivalta ei ole porilaista, väkivalta on väärin. Porilaista on sanoa natseille, että menkää pojat kotiin leikkimään siksi aikaa kun aikuiset hoitavat asioita. Porilainen on myös grilliruoka. Porilaisuus on ihmisyyttä. Pori on totta.