Pointti 1/2011 by Pointti

Pointti Porin ylioppilasyhdistyksen jäsenlehti

VAAL IT

1/2011

P LY LU E L T T GA 7 NÄY RI E A T T A E T

YO-

WA P P U

Yhteistyö “Ei yksinäinen puheenjohtaja maailmaa valloita”

Sisällys

1/2011

Pääkirjoitus 3 Tapahtumakalenteri 4 YO-keskuksen tervehdys 5 Puheenjohtajien yhteistyö 6 A7: Projekti kaupunkitilassa 8 Akateeminen Wappu 10 YO-pohjainen sisäänotto 14

Ylioppilasteatteri 16 Valtiomme vaalit 18 Gallup 21 Vieraskynä 22 Ruoka-angst 23

Piäkirjoitus

Tästä se alkaa Maailmalla mannerlaatat vavahtelevat, tsunamit nousevat ja Libyassa koetaan kuumia hetkiä. Punaisen pallon lipun alla elävän kansakunnan urhot tekevät kaikkensa minimoidakseen tuhojen vaikutukset ja yhteistyössä tuhoalueet rakentuvat uudelleen. En halua verrata tätä aviisia maailman katastrofeihin muutoin kuin siten, että sekin tekee historiaa, joskin huomattavasti pienemmässä ja mukavammassa kontekstissa. Pitelet kädessäsi Porin historian tiettävästi ensimmäistä ylioppilaslehteä. Siinä on monenlaista symboliikkaa, väittäisin.

Pointti-lehden ensimmäinen numero tarjoaa siivun siitä, mitä on porilainen opiskelijaelämä. Se on monipuolista, vivahteikasta, särmikästäkin. Kulttuuria, akateemisia perinteitä, taiteita. Tapahtumia moneen makuun. Tradition pyörteisiin päästään kohta ovella olevassa Akateemisessa Wapussa, jonka kattaus on tänä vuonna laadukkuudessaan erinomainen. Wappujulisteen perusteella näitä kemuja ei kannata unohtaa. Tapetilla on myös paljon puhuttu aihe, yliopistokeskuksen ylioppilaspohjainen sisäänotto, jota läheltä liippaa jokaisen meistä mahdollisuus valita valtakunnan päättäjiä tulevissa eduskuntavaaleissa. En näe syytä olla äänestämättä. Nukkumalla ohi siunaat pahimmillaan opiskelijoiden asemaa heikentävän päätöksenteon nelivuotiskaudeksi. Pointti esittelee yliopistokeskuksen omaa ehdokastarjontaa, mutta vaihtoehtoja on monia muitakin. Yhtä köyttä vetämällä opiskelijatkin voivat saada äänensä kuuluviin Arkadianmäelle. Yhtä köyttä vedetään myös yliopistokeskuksen opiskelijajärjestöissä. Yhdistysten puheenjohtajisto tapaa toisiaan toimintaa kehittääkseen ja yliopistokeskus on erinomainen alusta poikkitieteelliselle yhdistystoiminnalle. Paljon yhdistystoimintaa tehdään jäsenistölle vähemmän näkyvän edunvalvonnan merkeissä, mutta aina keskiössä on yhdistyksen jäsen. Opiskelija, sinä, jolle tämäkin lehti on alusta alkaen suunniteltu. Jos haluat vaikuttaa sen sisältöön, katso takasivulta ohjeistus. Otamme mielellämme vastaan kaikki ehdotukset ja kommentit. Mutta sitä ennen, vaikuta isommin, vaaleissa.

Pointti

Tämä pääkirjoitus on omistettu henkilökohtaisille toimittajaguruilleni, Pulssi-lehden päätoimittaja Pia Raskille sekä freelancer-toimittaja Sabina Mäelle, jotka ovat toimituksellisella saralla itselleni paljon antaneet. Yhtä lailla pääkirjoitus on omistettu loistavalle toimituskunnallemme, jota ilman Pori ei olisi saanut ensimmäistä ylioppilaslehteään. Pointti 1/2011 TOIMITUS Pointer ry / Pointti PL 181 28100 PORI SÄHKÖPOSTI pointti.lehti@gmail.com

PÄÄTOIMITTAJA Jani Wahlman jani.wahlman@tse.fi ART DIRECTOR Laura Nyyssölä Isabell Vanhatalo

Janni a Wahlmmittaja

TEKIJÄT Iina Ikonen Nana Keränen Miikka Kunnari Minka Leino

ISSN 1799-6627

Tuomas Meriniemi Wilhelmina Sederholm Anna-Mari Österlund

28430 PORI

pääto

PAINOPAIKKA Ai-Ri Offset ky

PAINOS 200 kpl

Pointti on Porin Ylioppilasyhdistys Pointer ry:n jäsenlehti, joka ilmestyy kolmesti vuodessa. Samalla se toimii Porin yliopistokeskuksen viiden opiskelija-ainejärjestön yhteisenä lehtenä. Lehti ottaa vastaan sen aihepiiriin kuuluvia kirjoituksia ja kuvia. Lehden sisältö ei välttämättä edusta ylioppilasyhdistyksen tai ainejärjestöjen virallista kantaa. Lehti ei vastaa artikkeleissa esiintyvistä virheistä. Ilmoituksissa vastuu virheistä rajoittuu ilmoitushintaan.

Tapahtumakalenteri

Kevät - kesä 2011 12.4. MiXaa ristiinopiskelu mieleiseXi-tapahtuma klo. 12–13.30 ravintola Sofian käytävällä.

Porin Ylioppilasteatterin näytelmän Minä olen Adolf Eichmann ENSI-ILTA ravintola Kulttuurikulmassa klo 19 - Tarkasta juttu sivulta 16.

27.4.–1.5.

AKATEEMINEN WAPPU – tsekkaa Wappujuliste sivulta 13.

29.4. Opinnäytetyöseminaari opiskelijoille ja opinnäytetyön ohjaamisen työpaja opetajille yliopistokeskuksella. 30.4. Naisten kevätkirmaus Porin maauimalassa – kirmaa kevääseen joko 5 tai 10 kilometrin lenkillä. 11.5. Studia generalia: Teatterityö sosiaalityönä yliopistokeskuksessa klo. 17 18.15. 16.–22.5. Kansainvälinen museoviikko – Museopäivänä 18.5. ilmainen sisäänpääsy moneen museoon!

19.5.

Porin yliopistokeskuksen lukuvuoden päättäjäisjuhla klo 19 alkaen.

9.-17.7.

Pori Jazz 2011 – bongaa Kirjurinluoto Arenalta esimerkiksi Elton John!

13.-16.7.

Suomi Areena Porissa.

16.-17.7.

Pori Jazz for Professionals-seminaari.

18.-21.8.

Pori Folk-kaupunkifestivaali.

24.8.

TTY:n ja TuKKK:n uusien opiskelijoiden saunaillat.

31.8.

TaY:n, TY:n ja Aallon uusien opiskelijoiden saunaillat.

Koonnut: Iina Ikonen

Vappu, vaalit ja yhteistyö Oloni on juhlallinen kun kirjoitan tätä, olenhan saanut kunnian laatia kolumnin Pointti –lehden ensimmäiseen numeroon. Pointti on Porin historian ensimmäinen ylioppilaslehti ja Porin yliopistokeskuksen aktiivisten opiskelijoiden hyvän yhteistyön tulos. Juhlalliseksi oloni tekee se, että tätä kirjoittamalla saan olla mukana kokemassa ja tekemässä Porin yliopistokeskuksen ja Porin historiaa. Kolumnissa minua pyydettiin huomioimaan, että lehden teema on vappu, vaalit ja yhteistyö. Otsikko olikin sitten helppo keksiä – tai ei sitä edes tarvinnut itse keksiä vaan copy pasten käyttö riitti. Yhteistyötä Porin yliopistokeskuksessa tehdään jo paljon, mutta lisää tarvitaan. Erityisen ilahtunut olen Satakunnan korkeakoulujen opiskelijoiden välisestä yhteistyöstä. Näkyvä ja konkreettinen tulos siitä on uusi Opiskelijatalo Saikku, jonka toiminta on päässyt hyvään alkuun. Porin yliopistokeskus on monella tavoin ainutlaatuinen opiskelu- ja työskentelyympäristö. Neljän yliopiston muodostama monitieteinen tiede- ja taideyhteisö tarjoaa hyvät mahdollisuudet opiskella yli yliopistorajojen. Yhteiset tutkimuksen ja opetuksen painoalat edistävät monitieteisyyden laajempaakin toteutumista. Satakorkea-yhteistyö laajentaa mahdollisuuksia maakunnan eri korkeakoulujen väliselle ristiinopiskelulle sekä tutkimusja kehittämistoimintaan liittyvälle yhdessä tekemiselle. Yhteistyö ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Opiskelijat ovatkin olleet aktiivisia ja terveen kriittisiä yliopistokeskuksen sisäisen ja Satakunnan korkeakoulujen välisen yhteistyön toteutumista arvioidessaan. Lisää voimia, ajatuksia ja yhdessä tekemistä kuitenkin tarvitaan.

Kolumni

Akateeminen Wappu on vuoden tärkein opiskelijatapahtuma. Vappuna opiskelijat näkyvät ja kuuluvat. Siksi onkin tärkeää, että kaikki kynnelle kykenevät osallistuvat juhlintaan. Näkyminen on aina myös vaikuttamista. Kaupunkilaiset arvostavat sitä, että Poriin on kehittynyt opiskelijayhteisö, joka vuodesta toiseen pitää yllä akateemisia vappuperinteitä. Maksutta tarjottava vappupäivän silliaamiainen on ihan ainutlaatuinen tapahtuma, josta monet ovat minuakin aiheettomasti kiitelleet. Pointer ry on ollut hyvin aktiivinen vaikuttamistoiminnassaan ja kannanotoissaan. Näin vaalikeväänä vaikuttamistoiminnalle onkin tarvetta ja tilausta. Kaikki satakuntalaiset kansanedustajaehdokkaat ovat saaneet opiskelijajärjestön kannanoton, jossa vaaditaan Porin yliopistokeskuksen toimintaedellytysten turvaamista sekä nykyisen kaltaisen monipuolisen opiskelijasisäänoton varmistamista jatkossakin. Pääministeri asettui selvin sanoin kannattamaan Porin yliopistokeskuksen ylioppilaspohjaisen sisäänototon jatkamista. Opetusministerikään ei näe asialle mitään esteitä. Luonnollisesti kaikki satakuntalaiset kansanedustajaehdokkaat ovat olleet asian puolella ja lupautuneet sitä ajamaan. Vapun jälkeen koittaa arki. Uskallan luvata, että yhteistyön ja vaikuttamisen tarvetta riittää vapun jälkeenkin. Meidän on huolehdittava siitä, että poliitikkoja ei päästä moittimaan lyhyestä muistista ja muistutettava heitä lupauksistaan. Opiskelijoiden yhteiskunnallista osallistumista ja vaikuttamista tarvitaan. Onneksi meillä on aktiivisia opiskelijoita sitä toteuttamaan.

Harri Peltoniemi Yliopistokeskuksen johtaja

Puheenjohtajamme

kokoontuvat kuukausittain

Porin yliopistokeskuksen opiskelijayhdistysten puheenjohtajat kokoontuvat yhteen kerran kuukaudessa. Tapaamisessa vaihdetaan tietoja ilman tiukkaa agendaa. Puheenjohtajat keskustelevat tulevista tapahtumista ja yliopistokeskuksen asioista, muun muassa sisäänottomääristä. Tärkeintä on kuulla toisten yhdistysten kuulumisia. Haastatteluhetkellä käsittelyssä ovat muun muassa Pointerin strategia, valmistumisjuhlat, vaalipaneeli sekä akateeminen vappu. Kuluvana vuonna opiskelijayhdistysten yhteistyötä kehitetään useilla tavoilla. - Viime kerralla oli puhe roolijaosta Pointerin ja ainejärjestöjen välillä,

mainitsee Utopian puheenjohtaja Anna-Mari Österlund. Porin ylioppilasyhdistys Pointerin puheenjohtaja Elina Valtonen kertoo puolestaan, että tarkoituksena on markkinoida toisten yhdistysten tapahtumia ristiin kuluvana vuonna. Näin tapahtumat ja toiminta tulevat tietoon laajemmin. Valtonen painottaa kuitenkin, että yhdistysidentiteettejä ei yhteistyöstä huolimatta kannata kuitenkaan häivyttää taka-alalle. Yhteistyössä on myös haasteensa. Porin Kyltereiden eli PorKyn puheenjohtaja Anna Johansson toteaa, että opiskelijat ja opiskelijakulttuuri ovat eri ainejärjestöissä erilaisia, mikä tuo oman haasteensa yhteistyöhön. Hän lisää, että jo oma ainejärjestötyö vie paljon aikaa, mikä voi olla pois yhteis-

työn kehittämisestä. Valtonen nostaa haasteeksi ikuiset resurssikysymykset. Kulman puheenjohtaja Lilli Sihvonen toteaa kuitenkin, että toistaiseksi varsinaisia hankaluuksia ei ole ollut ja yhteistyö on sujunut mutkatta. Puheenjohtajatapaamisten perimmäinen tarkoitus on siis jakaa tietoa yhdistysten kesken. Näin yhdistykset voivat edelleen kehittää toimintaansa jäsenistöään paremmin palvelevaksi. - Jäsenistömme ei seuraa kovin tarkasti viikkotiedotteita, joten esimerkiksi tutoroinnista saatiin tietoa tämän yhteistyömuodon kautta, toteaa Sihvonen. Österlund ja Johansson toteavat puo-

lestaan, että tapaamisissa syntyy uusia ideoita, joiden kautta voidaan kehittää myös kunkin ainejärjestön toimintaa. Osa ideoista voi päätyä esimerkiksi opiskelijoille vähemmän näkyvään edunvalvontatyöhön, osa saattaa puolestaan näkyä jäsenistöllekin asti. PoTkan puheenjohtaja Jari Palosaari ei ole itse haastattelussa paikalla, mutta vastaa jälkikäteen sähköpostilla, että yhteisen pöydän ääressä käydyt suulliset keskustelut virittävät toisinaan idearikkaita ajatuksia ja tapaamisissa jokainen ainejärjestö voi tuoda esiin ajatuksiaan. Yhdistysten kevät on täynnä tohinaa. Kulma puuhaa muun muassa päättäjäisiä, omaa 90°-lehteään ja kehittää nettisivujaan. Utopialla vuoden kehittämiskohteina ovat viestintä ja edunvalvonta. PoTkan kanssa järjestetään harkkasitsit ja tenttiarkisto ollaan perustettu. PoTka itse on vierallut kuluvana vuonna perinteiden mukaisesti TTY:n kiltasitseillä ja sitsimeininkiä on luvassa myös Oulusta saapuville ainejärjestön vieraille. PorKyä on työllistänyt kevään puolestaan yhdistyksen kahdeksas vuosijuhla, johon odotettiin noin 150 vierasta. Pointer luotsaa taasen Akateemista Wappua, joka on jokaisen ainejärjestön yhteinen ponnistus. Lisäksi ylioppilasyhdistys on aloittanut strategian kehittämisen ja ollut mukana monissa

edunvalvonta-aktiviteeteissa. Allekirjoittanut on ainakin pohtinut joskus, miltä tuntuu olla puheenjohtaja ja miksi puheenjohtajaksi lähdetään. Johansson mainitsee tehtävän olevan paitsi antoisaa, myös kiireistä. Samalla tutustuu uusiin ihmisiin. Mukaan hän lähti siksi, että halusi vaikuttaa asioihin kokonaisvaltaisesti.

Pointer ry:n pj Elina Valtonen

Palosaari toteaa puolestaan, että aktiivisen ja toimivan hallituksen puheenjohtajana on miellyttävä toimia. Puheenjohtajaksi oli luontevaa lähteä jo aikaisemmin toiminnassa mukana olleena. - Paljon oppii erilaisista asioista. Tehtävä on myös hyödyksi, vaikka tuntuukin välillä hankalalta ja stressaavalta, kommentoi puolestaan Sihvonen, joka halusi puheenjohtajatehtävän kautta kokeilla omia rajojaan. Valtonen korostaa tehtävän vastuullisuutta ja voimaannuttavuutta ja toteaa, että vastaavaa haastetta tuskin olisi tullut vastaan myöhemmin. Österlund lähti puheenjohtajaksi vaikuttamisen halusta.

PorKy ry:n pj Anna Johansson

Kulma ry:n pj Lilli Sihvonen

- Tehtävä antaa paljon. Ei tätä tekisi, ellei tykkäisi. Puheenjohtajan täytyy olla kova kestämään stressiä, hän mainitseekin.

Teksti: Jani Wahlman Kuvat: Laura Nyyssölä Utopia ry:n pj Anna-Mari Österlund

ANTINKATU 7 AVAUTUI NÄYTEIKKUNAKSI AALTO-YLIOPISTON PORIN TAITEEN JA MEDIAN LAITOKSEN TOIMINTAAN

Hanna Välitalo sparraa Anna Jenseniä ennen naiseutta ja representaatiota käsitelleen performanssin alkua. Performanssia seurattiin kadulta. Innokkaita näyttelyvieraita täyttämässä sukupuoliaiheista kyselyä.

Antje Sariolan performanssissa leivottiin groteskeja pullia. Taiteilijat Hanna Välitalo (vas.) ja Anna Jensen (oik.) sekä Taikin Porin taiteen ja median laitoksen lehtori Pia Euro sekä laitoksen johtaja Harri Laakso. ANTINKATU 7 28100 PORI 24.3.-29.4.2011 KE - LA 15.00 - 18.00 AVAJAISET KE 23.3. 18.00-20.00 TERVETULOA!

TUULA BERGQVIST NIINA COCHRAN AWA ELOMAA PIA EURO EETU HENTTONEN ANNA JENSEN ELVIN KARAASLAN

OUTI KURRI MARKKU PELTOLA NIILO RINNE HANNE SALONEN ANTJE SARIOLA HANNA VÄLITALO CHOW YIK

AALTO YLIOPISTO TAIDETEOLLINEN KORKEAKOULU PORIN TAIDE JA MEDIA VISUAALINEN KULTTUURI KIITOKSET PORIN KAUPUNKI LISÄTIETOA: ANTINKATU7.BLOGSPOT.COM

se kaikki alkoi Lempi-saunasta

”Lempi leimahti liekkeihin” on enemmän kuin osuva ilmaisu vappuna 2007 tapahtuneeseen välikohtaukseen, jolloin teekkarisauna Lempi paloi kuumasti jättäen jälkeensä harmaat rauniot. Tapahtuma jätti varmastikin jälkeensä hienoja muistoja Lempi-saunalla vietetyistä hetkistä niin varsinaisten saunojien kuin siellä muuten vain aikaansa viettävien opiskelijoiden keskuudessa.

Nykyistä teekkarisaunaa suunniteltiinkin tovi aktiivisten PoTkalaisten keskuudessa. Viisaiden suunnitelmien päätteeksi unelmasta saada uusi ja entistä upeampi teekkarisauna, siirryttiin varsinaiseen rakentamiseen elokuussa 2008. Itse saunan rakentamiseen pääsivät osallistumaan kaikki asiasta innostuneet teekkarit, joskin pääosaa esittivät itse suunnittelijat. Vuodenvaihteessa 2008 - 2009 sauna siirtyi verstaalta päivänvaloon. Eikä aikaakaan, kun siellä päästiin kokemaan ensimmäiset löylyt. Edellisestä Lempi-saunasta poiketen uusi ja uljas teekkarisauna on raken-

nettu suuremmalle traktorin perässä vedettävälle alustalle. Lisätila on tuonut mukanaan sen, että nykyiseen saunaan saatiin mahdutettua suihkunurkkaus sekä pukuhuone. Itse saunan kiuas on puulämmitteinen, joten sauna saadaan lämpimäksi sielläkin missä sähköä ei ole saatavissa. Saunasta löytyy tietysti lämpimän veden lisäksi tunnelmavalaistus. Pukuhuoneen puolelta voidaan saunojille tarjoilla i-pod-liittymän kautta musiikkia. Sähkölaitteita varten saunassa on oma akku. PoTkan omistama pieni, mutta sitäkin pippurisempi Massey Ferguson 165 on valjastettu saunan vetojuhdaksi.

Suunnittelua on sittemmin viety eteenpäin ja seuraavana askeleena oli asentaa katolle aurinkopaneelit. Tulevaisuudessa saunaan on tarkoitus viritellä mm. langaton nettiyhteys, taulutelevisio sekä jääkaappi mahdollisia virvokkeita varten. Kaluston tarpeelliset huolto- ja kunnostustyöt hoituvat talkootyyliin kuitenkin siten, että siellä noudatetaan teekkarimaista ammattitaitoa ja ripeyttä.

Porin akateemiseen wappuun liittyy olennaisesti pyörillä vedettävä sauna. Sauna palvelee lähes koko vappuviikon ajan opiskelijoita sen liikkuessa juhlapaikasta toiseen. Suuri yleisö näkee teekkarisaunan suurella varmuudella ainakin Wapprobaturkiertueen ja vapunpäivän teekkarikasteen aikana Etelärannassa. Teekkarisauna kuuluu tärkeänä osana Porin yliopistokeskuksessa järjestettäviin opiskelijatapahtumiin. Porin Teekkarit pyrkivät hyödyntämään saunaa omissa tapahtumissaan ja vuosittain järjestetään niin uusille kuin vanhoillekin opiskelijoille mahdollisuuksia päästä kokemaan teekkarisaunan rauhoittavat löylyt. Myös ulkopuoliset tahot ovat havainneet saunan monipuoliset käyttömahdollisuudet ja vain mielikuvituksen puute voi olla rajana sen soveltamiseen erilaisissa tapahtumissa. Porin Teekkarit PoTkan omistamaa pyörillä liikkuvaa teekkarisaunaa on mahdollista vuokrata mitä moninaisimpiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Tiedustelut kannattaa lähettää osoitteeseen potka@tut.fi.

Teekkarit

Akateeminen Wappu gonzojournalistinen tarina vapusta, ajasta, jolloin porilaisella opiskelijalla on lupa ottaa - Lähdetkö mukaan peliin, joka tulee kestämään koko loppuelämäsi? No okei, ainakin koko wapun. Sinun on päätettävä asia nyt. Mieti tarkkaan mitä vastaat. - Koko wapun? Okei, olen mukana.

Sitsit, ja koko wappu, saa alkaa. Yhtikset, taikkilaiset, teekkarit, kylterit ja humanistit, kaikki ovat sulassa sovussa keskenään. Sulavaa näyttää illan lähetessä olevan myös poikkitieteellinen syljen vaihto. Epäilen että huhutuilla vappubudjetin 27:llä kirkkaalla pullolla saattaa olla osansa sopassa.

- Et saa enää koskaan juoda, jos olet oikeakätinen, oikealla kädellä. Jos juot ja joku sanoo akateeminen wappu, joudut juomaan kaiken lasin sisältämän nesteen yhdellä ryypyllä ja räpäyttämättä.

Olen tyytyväinen ensimmäisen päivän suoritukseeni. En ollut liian humalassa, en menettänyt muistiani, en tehnyt mitään typerää. Hauskaa kyllä riitti. Saan siis olla itsestäni ylpeä. Eikö niin?

Keskiviikko – humikset ja yhtikset avaavat wappuviikon sitseillä

Torstai – Soudut, Wapprobatur ja korkeakoulujen välinen yhteistyö

Kulman ja Utopian opiskelija-aktiivit ovat somistaneet sitsisalin viidakkoteeman mukaisesti. Viinalla täytetyt ananakset ja synkkiä ajatuksia herättävä voodoo-keppi Jari, yllyttävät pahaa-aavistamattomia vapun juhlijoita rettelöimään.

-Se on kotiviiniä. Ei kovin hyvää, mutta vahvuus on wappuluokkaa.

On vapun ensimmäinen päivä. Lupasin itselleni ostaessani jokaiseen vapun tapahtumaan osallistumisoikeuden takaavan rannekkeen, että en jätä ainoatakaan iltaa välistä ilman yhtä painavaa syytä kuin Twilight-faneille olisi uuden leffan ilmestyminen. Tätä lupausta tulisin vanhempien opiskelijoiden mukaan katumaan.

Toinen päivä alkoi liian aikaisin. Luulin ottaneeni rauhallisesti, mutta nyt jokainen liike, jokainen ottamani askel tuntui vihlontana koko kehossani. Oloa ei voi parantaa kuin yksi asia. Saavuttuani ystäväni luokse ojentaa hän käteeni hämärän vihreän pullon. Vilkaisen itsetehtyä etikettiä joka ilmoittaa, että ”ottasit sinäkin joskus”.

joka kerta?) kisataan taas korkeakoulujen herruudesta. Poikkean opiskelijatovereistani, jotka ovat yhtä suurta hymyä. Mahtaako hymy johtua baarintäyteisen päivän ennakko-odotuksista vai kenties akateemisen juomaviikon vielä jäljellä olevista neljästä juhlapäivästä? Minua heikottaa. Haemme appro-passit ja lähdemme massan mukana vyörymään kohti keskustaa. Kahdeksannen kierretyn baarin, ja juoman jälkeen olen jo valmis hoipertelemaan kotiin. Ympärilläni remuava rähjääntynyt wappukansa ja väljähtynyt ylimakea kotiviinin loppu saa kuitenkin melko vaivattomasti mieleni kääntymään. Sitäpaitsi, olinhan ensimmäisenä päivänä tehnyt lupauksen, jota en voinut rikkoa. Eikun siis Seppo Mauno Antero ”Sedu” Koskisen ilon taloon pyörimään.

Rannassa on elämää eilisestä juontuvaan jännittyneeseen olotilaani nähden aivan liian paljon. Haaveilen aurasta, jolla voisi kipata puolet väkijoukosta kaiteen yli jokeen. Kirkkoveneillä (miten tämä nimi naurattaakin

Perjantai – Kyltereiden järjestämä rentoutumispäivä yyterissä

Mitä tapahtuu? Kenen sängyssä olen? Kuka purppurahaalarinen vieressäni lojuu? Ai, täällähän on muitakin. Eriväriset haalarit hautaavat pienen yksiön sotkuisesti alleen. Ilmassa leijuu viinin ja makutupakin - vapun tuoksu. Taisimme olla jatkoilla? Ei, me olemme jatkoilla. Joku vetäisee pahaa oloa lietsovalta auringon kirkkaudelta suojaavat pimennysverhot rivakasti ikkunan edestä ja porukasta kuulee, ettei ele ollut toivottu. -Meillä on kiire, jos tahdomme ehtiä kylteri-päivään mukaan. Enää ei ole aamupäivä lapset rakkaat. Ehdimme. Nyt lillumme yhdessä kylpylän lämminvesialtaassa mahdollisesti kaikkien kuviteltavissa olevien ihmisten eritteiden keskellä kuin kuninkaat. Juhlinnasta uupuneena, tämä on parasta. En tahdo uskoa kuulemaani. Tänään on ollut sekä fyysisesti, että henkisesti minulle raskain wappupäivä ja vielä tänäänkin tarvitsisi lähteä jatkoille kuuntelemaan live-bändiä?

Lauantai – opiskelijatalon avajaispäivä

Olemme tutustumassa uuteen opiskelijataloon. Olen yllättävän pirteällä tuulella siitä huolimatta, etten muista milloin ja miten olen edellisenä päivänä saapunut keikalta kotiin. Kehoni joko alkaa tottua tähän ryvettymiseen tai sitten olen vieläkin etanolin vaikutuksen alaisena. En taida kuitenkaan olla ainoa, sillä joku on erehtynyt kukkapenkin ja tuolin ominaisuuksista. Tai vaihtoehtoisesti päättänyt tehdä

istuintilaa muille, kuka tietää. Valmistelemme kaupungin läpi harppovaa kulkuetta varten julisteita. Pidän spraymaalin tuoksusta. Ei luultavasti ole kovin terveellistä jatkuvasti nuuhkia ilmassa leijuvia aivovaurioita aiheuttavia tolueenihiukkasia, mutta mikä tässä viikossa nyt terveellistä olisikaan. Saan kunnian olla yksi akateemisen karhun, raatihuoneen kivipatsaan pesijöistä. Vanhempani tulevat luultavasti siis näkemään minut paikallisen maakuntalehden etusivulla pöhnäpäissäni. On se hienoa edustaa vappuna.

fuksiopiskelijamme, ja minä, joutuvat pian kokemaan. Alapuolella odottaa jäinen Kokemäenjoen kuravesi. Kaste on jotain mitä haluaa, mutta ei todellakaan haluaisi. Teekkarien, Porissa muidenkin Yliopisto-opiskelijoiden, olemassaolon paradoksi. Selvisin akateemisesta juomaviikosta ja sen lopullisesta koettelemuksesta eli kasteesta. Nyt olen oikea opiskelija, Yliopistoni vakavasti otettava jäsen, ja ylpeä siitä.

Isabell Vanhatalo

Sunnuntai – teekkarit ja silliaamiainen

On viimeinen päivä. Teekkarit ovat järjestäneet koko vapun yhteen kokoavan, oloja helpottavan, ehkä jopa haikean silli-aamiaisen raatihuoneen puistossa. On kuraista. On ilmapalloja. Heliumheilani vinkuu kanssani Jukka Pojan Rullaan-biisin sanoja videolle, kunnes lyyhistyy maahan tyhjäksi imaistu pallo käpälissään. -Mä en saa, en saa, saa henkee. Itse jatkan hilpeänä laulamista, vaikka ystävälläni on hengitysvaikeuksia. Naurun ja itkun sekainen haalarikasa hytkyy vierelläni. Munat kuuluu pääsiäiseen, helium kuuluu vappuun. Hilpeys lopahtaa nosturin äännähtelyyn Etelärannassa. Krapulaisesta mylvintä kuulostaa yhtä järkyttävältä kuin eteläkorealaisten elävältä haudattujen possujen viimeiset äännähdykset kasvissyöjän korvaan. Eikä tässä vielä olisi kaikki se tuska, jonka

Gonzo on säännötön, osallistuvan, subjektiivisen journalismin muoto, jolle on ominaista tosiaioiden hämärtäminen ja liioitteleva retorinen tyyli. Gonzo ei ole puolueetonta, objektiivista, tai edes eettisesti oikeaoppista. Wikipedia sanoo Gonzojournalismista seuraavaa: “faktaa ja fiktiota yhdistävä omakohtaista kokemusta korostava journalismin muoto. Gonzossa toimittajan ja jutun päähenkilön sekä faktan ja fiktion rajat hämärretään. Sen perustajana pidetään yhdysvaltalaista Hunter Stockton Thompsonia.”

Teksti: Minka Leino ja Anna-Mari Österlund

Yhdessä Elämme vuotta 2006 Ranskassa Pariisin yliopiston kampuksella. Opiskelijat ovat kerääntyneet osoittamaan mieltään maan hallituksen kaavailemaa työlainsäädäntöä vastaan. Hallituksessa on suunnitteilla laki, jonka avulla työnantajan on mahdollista irtisanoa nuori työntekijä kahden ensimmäisen vuoden aikana ilman erityistä syytä ja lyhyellä tai ilman varoitusaikaa. Kaksi vuotta myöhemmin olemme Suomessa Porin kaduilla osoittamassa mieltä vaatien Satakunnan opiskelijoille omaa taloa. Mielenosoituksen väkimäärä on aivan toista luokkaa, mutta tahtotila ja taisteluhenki ovat tästä huolimatta yhtä korkealla kuin

pystymme

vaikuttamaan

Pariisissakin. Opiskelijoiden periksi antamattomuuden ja sitkeyden ansiosta kumpikin taistelu voitetaan hyväksemme. Nyt elämme vuotta 2011 ja taas on aika nousta barrikadeille opiskelijoiden edun puolesta. Opetusministeriön uusi laki asettaa yliopistokeskukset vaikeaan asemaan: uudistus antaa yliopistoille vapauden päättää omista asioistaan ja toimia itsenäisesti, mutta mikäli toiminta ei miellytä Arkadianmäellä, tyytymättömyys näkyy yliopistoille annetuissa tukirahoissa. Tämä vaikeuttaa yliopistokeskusten asemaa ministeriön vaatiessa niiltä aikuiskoulutukseen keskittyvää opetusta ja pääaineiden sisäänottomäärien kasvattamista. Porin yliopistokeskuksessa ylioppilaspohjaisen sisäänoton

säilyttämisestä on käyty lähiaikoina kiivasta keskustelua ainakin Turun kauppakorkeakoulun sekä Tampereen yliopiston yksiköiden osalta. Tekemisen meininkiä Nyt ranskalaisilla on nuoret työntekijät huomioiva työlaki ja porilaisilla Opiskelijatalo Saikku. Jotta saisimme pitää myös yliopistokeskuksemme ylioppilaspohjaisen sisäänoton tulevaisuudessa, tarvitsemme isoja tekoja ja suuria sanoja. Aika saada päättäjien huomio on mitä osuvin lähestyvien eduskuntavaalien takia. Poliittisessa keskustelussa on puhuttu paljon opintotuen indeksiin sitomisesta, mikä on luonnollisesti meidän kannaltamme mitä tärkein asia. On kui-

tenkin harmillista etteivät edes Satakunnan poliitikot ole vaalipuheissaan näkyvästi kiinnittäneet huomiota Porin yliopistokeskuksen tilanteeseen. Mikäli opiskelijat eivät pidä meteliä itseään koskevista asioista, emme voi pitää selviönä opiskelijaystävällisiä ratkaisuja päättäjienkään toimesta. Opiskelijan kannattaa ottaa huomioon äänestäessään ehdokkaan opiskelijaystävällisyys ja myötämielisyys yliopistokeskusten ylioppilaspohjaista opetusta kohtaan. Mutta eihän pelkästään kansanedustajien huomio riitä. Jotta saisimme äänemme kuuluviin, tulee meidän tehdä paljon muutakin. Jokaisen ei kuitenkaan tarvitse olla yhdistysaktiivi tai poliitikko voidakseen vaikuttaa asioihin, vaan esimerkiksi olemalla tukemiesi järjestöjen ja yhdistysten jäsen tuot niille alueellista ja valtakunnallista painoarvoa, ja näin ollen mahdollistat tukemasi järjestön äänen paremman kuulumisen.

Porin yliopistokeskuksessa vaikuttaminen on tehty suhteellisen helpoksi. Suoran palautteen antaminen opiskelijajärjestöille on vaivatonta ja heidän toimintansa kannalta myös erittäin toivottavaa. Järjestöt voivat viedä yksittäisenkin opiskelijan asiaa eteenpäin laitoksensa henkilökunnalle, joka puolestaan voi saattaa asian emoyliopiston päättäjien korviin. Ainejärjestöjen tuleekin aktiivisesti avata puheyhteyttä henkilökunnan ja opiskelijoiden välille, jotta jokaisella

“Pienilläkin teoilla on mahdollista olla vaikuttava opiskelija”

olisi tilaisuus tuoda ajatuksiaan julki. Mahdollisuuksia vaikuttamiseen ei silti aina tarjota näin avoimesti. Toisinaan on tehtävä itsensä hieman väkisinkin näkyväksi, jotta pääsee kertomaan näkemyksensä. Medialla on suuri vaikutusvalta saattaa asioita suuren yleisön tietoisuuteen, mutta miten saamme median kiinnostumaan meistä? Taas kerran peräänkuulutamme metelin pitämistä. Mitä enemmän olemme esillä milloin missäkin tilaisuudessa, sitä enemmän myös media kiinnostuu meistä. Esimerkkinä tästä on paikallisten opiskelija-aktiivien tekemä kannanotto Tampereen yliopiston Porin yksikön ylioppilaspohjaisen sisäänoton säilyttämiseksi. Kannanoton tarkoituksena on tuoda esiin kantamme ja muistuttaa päättäjiä opiskelijoiden olemassaolosta. Kyse on meidän tulevaisuudestamme, joten meitä ei tule unohtaa keskustelun ulkopuolelle. Vaikeneminen merkki

myöntymisen

Pienilläkin teoilla on mahdollista olla

vaikuttava opiskelija, mutta miksi se on niin tärkeää? Vastaus on hyvin yksinkertainen: mikäli emme aktiivisesti aja asiaamme, voi tulevaisuudessa käydä niin, ettei Porin yliopistokeskuksessa ole enää muuta kuin aikuisja täydennyskoulutusta. Ongelma ei ole Satakunnan tai Porin kaupungin suhtautuminen yliopistokeskuksen ylioppilaspohjaisen sisäänoton jatkumiseen. Paikallisesti meillä on kaikki tarvittava tuki. Ongelman ydin on emoyliopistoissa ja niitä painostavassa ministeriössä. Ministerit tulisikin nyt vakuuttaa alueellisesta merkityksestämme Satakunnassa ja rehtorit tulisi puolestaan saada uskomaan kykyymme tuottaa tieteellistä lisäarvoa emoyliopistoille. Jotta nämä tavoitteet toteutuisivat, tulisi kaikkien osallistua talkoisiin. Yksin olemme näkymättömiä, mutta yhdessä voimme saada äänemme kuuluviin. Mitään ei saa ilmaiseksi, vaan meidän on nähtävä vaivaa saavuttaaksemme päämäärämme. Haluamme opiskella ainutlaatuisia tutkintojamme Porin yliopistokeskuksen monitieteisessä tiede- ja taideyhteisössä ja luoda porilaista opiskelijakulttuuria nyt ja tulevaisuudessakin!

Rohkeiden tarinoiden teatteri Kansallissosialistinen eroottinen kabaree jatkaa ylioppilasteatterin rohkeaa linjaa

miostaan samalla kun hänet revitään moderniin tositelevision kyllästämään maailmaan.

Vartiokaartin lantiot vatkaavat, kun hirttäjäisiään odottavan miehen vaimoa tanssitetaan vankisellissä, ja sotasyyllisyydestä tehdään kansanviihdettä. Porin ylioppilasteatterin tulevan esityksen työryhmällä on tiukka harjoitteluaikataulu aina 12. huhtikuuta asti, jolloin ensi-iltansa saa näytelmä Minä olen Adolf Eichmann. Näytelmä jatkaa ylioppilasteatterin tuttua linjaa nostaen lavalle ajankohtaisia ja kyseenalaisia aiheita niitä etukäteen tuomitsematta. Näytelmän tuottaja Jarno Valtonen kertoo, että idea käsikirjoituksesta saatiin näytelmän ohjaajalta Paul Saloselta.

- Tämä näytelmä varmasti hätkähdyttää katsojia. Käsittelemme uudelleenherätettyä, Euroopassa liikkuvaa kansallissosialismin aavetta raadollisimmillaan ja makaabereimmillaan. Näytelmästä ei nouse vain yksi ajatus tai totuus ylitse muiden, vaan se kiteyttää länsimaisen negatiivisen ja aggressiivisen ajatusmaailman viihteelliseen muotoon, Valtonen kuvailee.

- Koko porukka lähti työstämään tätä näytelmää epäröimättä. Päätös tehdä juuri tämä käsikirjoitus oli ehkä alitajuinen reaktio ympärillä vellovaan muukalaisvastaisuuteen. Adolf Eichmann oli Saksan kansallissosialistisen puolueen jäsen, joka jäi historiaan holokaustin operatiivisena toteuttajana. Näytelmässä Eichmann odottaa oikeud e n käyntiä tie-toisena kuolemantuo-

Kunnianhimoinen kiertolaisteatteri

Vuonna 2008 toimintansa aloittanut ylioppilasteatteri on tuottanut jo kolme kokoillan näytelmää lukuisten pienempien tilausprojektien lisäksi. Itsemurhaa käsitellyt Hyppää pois, rakkaudenjanosta ja kommunikaation vaikeudesta puhunut Sexual Perversity in Chicago sekä mystinen kesäteatterinäytelmä Ansa ovat vakiinnuttaneet uuden harrastaja teatterin aseman porilaisten katsojien mielissä. Ylioppilasteatterilta ei puutu rohkeutta tarttua vaikeita asioita käsitteleviin näytelmiin. Jokainen näytelmä on tehty herkkyydellä ja pieteetillä.

-Teatterin synnyn alusta asti olemme tehneet paljon töitä sen aseman eteen, jonka olemme saavuttaneet. Olemme ansainneet porilaisten katsojien ja teatterintekijöiden luottamuksen, Valtonen summaa. Valtosen mukaan ylioppilasteatterin suurin voimavara ovat sen jäsenet. Hänen mielestään työryhmien rohkeus, kyseenalaistavuus sekä tahto rakentaa uudenlaista teatteria Poriin on syynä ylioppilasteatterin näytelmien menestykselle. Itse teatterin suosiota tekijöiden keskuudessa selittää hänen mukaansa siitä huokuva moderni, provokatiivinen ja intohimoinen asenne teatterintekoa kohtaan. - Meillä on ollut onni, sillä työryhmiin on saatu mukaan monipuolisia, osaavia ihmisiä ja näytelmävalintamme ovat selkeästi olleet osuvia. Vaikka ylioppilasteatterin suosio on kasvanut jatkuvasti sen koko olemassaolon ajan, on teatterilla haasteita vielä edessään. Näistä haasteista suurin on se, ettei teatterilla ei ole omaa harjoitus- ja esitystilaa.

- Olemme kiertolaisteatteri. Tilaongelma on suuri haaste, joka tulisi pikimmiten ratkaista, Valtonen myöntää. Samainen ongelma vaivaa myös muita porilaisia kulttuuritoimijoita. Keskusta-alueella tiloja on vähän. Tarjolla olevat tilat ovat myös usein vääränlaisia. - Meillä on ollut onni eri toimijoiden kanssa, sillä olemme aina löytäneet paikan, jolla on ollut tarjota tilat esityksiämme varten. Olen tyytyväinen siihen, että saamme esittää tämän näytelmän KulttuuriKulmassa. Paikka soveltuu omiin ja yleisön tarpeisiin mainiosti. Uskon, että saamme myös uusia katsojia. Vuodenvaihteessa avatun tapahtumaravintola KulttuuriKulman lavalla on ehditty jo näkemään monimuotoista esittävää taidetta. Ylioppilasteatterin esitys on kuitenkin ensimmäinen tilaan sovitettu näytelmä.

Syyllisyyden analyysi

Näytelmässä Minä olen Adolf Eichmann liikutaan eri vuosikymmenten lisäksi eri tyylilajien ja taidemuotojen välimaastossa. Lavalla tullaan näkemään niin tanssia, laulua kuin videotaidettakin. - Videot vievät tarinaa eteenpäin, mutta ne toimivat myös lavasteina. Multimedian käyttö on teattereissa nykypäivää ja sitä on helppo soveltaa. Videot ovat visuaalisesti miellyttäviä, ne näyttävät luontevalta osalta kokonaisuutta ja laajentavat katsojan kokemusta. Odotukset tulevaa ensi-iltaa kohtaan ovat kovat, sillä teatterin aikaisemmat näytelmät ovat olleet niin yleisö- kuin arvostelumenestyksiä. Näytelmän kunnianhimoinen taustaryhmä on suurempi ja nälkäisempi kuin koskaan aiemmin. - Kaikki tässä ryhmässä puhaltavat yhteen hiileen. Esityksestä on tulossa taiteellisesti erittäin korkealuokkainen, myhäilee Valtonen. Näytelmässä yhdistellään pahuuden, syyllisyyden ja viattomuuden iättömiä teemoja.

Valtosen mukaan katsojien tulisi varautua heitä osittain ahdistavaan ja osittain viihdyttävään kokemukseen. Vaikka näytelmä kertoo pahuudesta, se ei anna katsojille valmiita vastauksia. - Nürnbergin oikeudenkäynti oli etukäteen käsikirjoitettu, jossa maailmalle osoitettiin toisen maailmansodan tuhoihin ja joukkoteurastuksiin syyllistyneet. Epäilemättä he omilla toimillaan edesauttoivat toisen maailmansodan syntymistä, mutta he olivat vain kärki sille huomattavasti laajemmalle vihailmiölle, joka Eurooppaa tuolloin riivasi. Näytelmä osoittaa menneisyyden esimerkkejä apunaan käyttäen kuinka silmien sulkeminen pahuudelta vain tukee sitä. Paha ei jäänyt kansallissosialistiselle hallintokaudelle eivätkä oikeudenkäynnit pyyhkineet sitä pois maailmankartalta. On toivottava, että ihmiset huomaavat tämän eivätkä päästä pahuutta enää valloilleen, kiteyttää Valtonen näytelmän tarkoituksen. Teksti ja kuvat: Nana Keränen

Teksti: Miikka Kunnari

n a k i i t i l Po No?

SM-kilpailujen

lähtölauk

aus

Suomen järjestyksessään 36. eduskuntavaalit järjestetään sunnuntaina 17. huhtikuuta. Ennakkoäänestys on kotimaassa 6.4.–12.4. Ennakkoäänestää voi myös Porin yliopistokeskuksessa. Kansan tahdon toteutumisen näkökulmasta äänestysvilkkaus on ollu valitettavan alhainen. Äänestysprosentti viime eduskuntavaaleissa oli sodanjälkeisen historian alhaisin: 67,9. Syitä heikkoon äänestysintoon on esitetty lukuisia. Yksi näistä on kansalaisten kyky erottaa puolueita toisistaan. Puolueiden ohjelmat ovat hyvin samankaltaisia ja muutosta vaalien jälkeen voi olla hyvin hankala huomata. Ratkaisuksi tähän on esitetty mm. kaksipuoluejärjestelmää, jolloin muutoksen voisi aidosti huomata. Vaalirahoitussotku ei ole ainakaan lisännyt luottamusta kansanedustajia kohtaan. Äänestämättä jättäminen on myös vaihtoehto vaaleissa. Tämä on kuitenkin hiljainen hyväksyntä vaalitulokselle. Epäluottamuslauseeksi edustukselliselle demokratialle siitä ei ole. Julkisessa keskustelussa nukkuvien puoluetta pidetään ressukoina, joita pitäisi karkkien kanssa houkutella äänestämään.

Kyllä kansa tietää – mutta ei hallituspuolueita Helsingin sanomat uutisoi 21.3.2011, että vain 31 prosenttia suomalaisista tietää hallituspuolueet. Lisää tuskaa tarjoavat tiedot, joiden mukaan 26 % tietää, mitä tehtäviä eduskunnalla on ja vain 15 % tietää, montako meppia Suomella on. Nämä yhteiskunnallisen tietämättömyyden esimerkit asettavat myös äänestysinnokkuuden uuteen valoon. Äänestysprosenttia voi jopa pitää yllättävän korkeana! Vaikka tietämys ja asioiden seuraaminen eivät näytä olevan kansan vahvimmat osa-alueet, kollektiivisen tajuntaan on piirtynyt kuva päättäjien osaamattomuudesta. Hallituksen toilailujen päivittely kuuluu osaksi suomalaista identiteettiä.

Ehdotus kansanäänestyksistä yhteiskunnallisen kiinnostuksen lisäämiseksi ei ole vielä konkretisoitunut. Ajatus demokratian toteutumisesta voi kuulostaa aluksi jopa pelottavalta, jos kansan tietämys asioista on näinkin vähäistä. Voidaan kuitenkin

väittää, ettei aiemmin mainitut luvut osoita suomalaisten kykenemättömyyttä päättää omista asioistaan. Yhtäläisyysmerkkien vetäminen näiden asioiden ja kansan tyhmyyden välille ei ole aiheellista. Porin yliopistokeskuksen ehdokkaat Porin yliopistokeskuksesta on ehdolla yksi työntekijä ja kaksi opiskelijaa. Maria Väkiparta on ehdolla Vihreästä liitosta, Tuomas Meriniemi Keskustasta ja Raisa Ranta Vasemmistoliitosta. Tuomas Meriniemi, Keskusta # 10

Tuomas Meriniemi on 29-vuotias Keskustan kansanedustajaehdokas. Aiemmin hän on toiminut muun muassa Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVAn puheenjohtajana, Pointerin hallituksessa kahdesti ja työskennellyt Porin yliopistokeskuksen opiskelijamarkkinoinnin projektipäällikkönä. Naimisissa olevalla teekkarilla on myös vuoden ikäinen poika. Meriniemen vaaliteemat pyörivät perheen, koulutuksen ja työelämän ympärillä: - Omaan niistä eniten asiantumusta ja niiden eteen haluan tehdä työtä eduskunnassa, valiokuntatyöskentelyä

myöten, Meriniemi kertoo Koulutus ja työelämä ovat Tuomaksen mielestä nykyisellään liian etäällä toisistaan: - Työelämän odotukset vastavalmistuneista ovat kohtuuttomia, opinnoissa tulisikin antaa tietoa työelämästä. Nuorten odotukset työelämästä taas ovat aivan erilaisia kuin nyt työelämässä olevien, ja työnantajien tulee huomioida tämä. - Opintotukijärjestelmän tulisi mahdollistaa täysipäiväinen opiskelu, jota se ei nykyisellään tee. Opintojen ohessa tehtävä työ on tärkeää toimeentulon kannalta, vaikka sen pitäisi olla ensisijaisesti koulutustavastaavaa ja parantaa näin nuoren tulevaisuuden mahdollisuuksia, Meriniemi mainitsee opiskelijoiden työelämään siirtymisen ongelmia. Hän näkee ongelmia myös muualla. Oppilaitoksella ei ole kiinnostusta opiskelijasta enää valmistumisen jälkeen, toteaa Meriniemi ja jatkaa:

- Pitäisi luoda malli, erityisesti ammattikorkeakoulujen rahoitukseen, jossa valmistumisen jälkeinen laadullinen työllistyminen toimisi yhtenä mittarina. Toinen ratkaisu on korkea-

Tuomas

Meriniemi

koulujen ura- ja rekrytointipalvelut, joiden tulisi olla kaikkien saatavilla, myös valmistumisen jälkeen. Yhteiskunnallisen keskustelun kuuma peruna on ollut työurien pidentäminen. Meriniemi huomauttaa, että työuria tulee pidentää lopusta, keskeltä ja alusta. Alkupään osalta huoli kohdistuu muun muassa opintojen aloittamisen viivästymiseen, turhista välivuosista pitää päästä eroon. Yksi hänen huolenaihe on poliitikkojen vieraantuminen keskivertokansalaisesta.

ympäristön, tasa-arvon ja oikeudenmukaisemman talouden puolesta. Hän on tominut yrittäjänä ja omaa työkokemusta niin rakennustyömaalta kuin it-asiantuntijana toimimisesta.

- Itse olisin valmis rajoittamaan kansanedustajien kausien määrää. Ei voida lähteä siitä, että kansanedustajat ovat ammattipolitiikkoja, jotka eivät ole koskaan tehneet muuta, Meriniemi sanoo.

Vaaliteemoja ovat ekologisuus, tasaarvo, tuloerojen pienentäminen ja yhteisten palvelujen julkinen tuottaminen.

Raisa Ranta, Vasemmistoliitto # 33

Porin Ahlaisissa asuva Raisa Ranta työskentelee tällä hetkellä Karhuseutu ry:ssä hankeneuvojana. Koulutukseltaan hän on insinööri ja tekniikan opinnot Porin yliopistokeskuksessa ovat loppusuoralla. Hän on vaikuttanut erilaisissa kansalaisjärjestöissä

Raisa

Ranta

Raisalla on runsaasti kokemusta ulkomailta, mikä on nykyisessä eduskunnassa erittäin harvinaista. Hän on työskennellyt Saksassa ja Irlannissa, sekä asunut Tansaniassa. - Omaa maailmankuvaani on muokannut paljon se, kun olin vuoden Afrikassa teini-iässä, Ranta kertoo.

Tuloerojen kasvu on Rannan mielestä todella suuri ongelma. Ensi vaalikaudella tähän trendiin olisi hänen mielestä saatava muutos. Korkeaa verotusta hän ei näe ongelmallisena – olennaisinta on progressiivisuus. Usein esitetty väite Suomen kilpailukyvyn kärsimisestä ei saa häneltä tukea. - Yritysten siirtymisen taustalla halvempiin maihin on ihan muut syyt kuin verotus. Yrityksen verotusta ei

Maria

Väkiparta 19

välttämättä ole syytä kiristää, mutta pääomaveroa on, Ranta toteaa. Energiapolitiikan keskustelu on Rannan mielestä hyvin yksipuolista. Hänen mielestä ydinvoimasta pitäisi luopua, eikä sitä pitäisi muualtakaan tuoda. - Aina keskustellaan, mistä saataisiin lisää energiaa. Keskustelu pitäisi käydä siitä, miten energiantarvetta voitaisiin vähentää. Vasemmistoliitto ajaa 750 euron vähimmäisperusturvaa, joka olisi yhtenäinen eikä vaatisi turvan saajalta monella eri luukulla käyntiä. - Suurin osa työttömistä ei ole vapaaehtoisesti työttömiä. En usko, että perusturvan nosto lisäisi työttömien passivoitumista. Hän kannattaa sukupuolineutraalia avioliittolakia ja tasavertaista adoptio-oikeutta. - Viime kesän Gay pride -tapahtumat ja Älä alistu! -kampanja osoittivat, että Suomessakin on selkeästi ongelmia suhtautumisessa seksuaalivähemmistöihin.

Maria Väkiparta, Vihreä liitto # 51 Maria Väkiparta, 33 toimii Porin yliopistokeskuksen yhteyspäällikkönä. Hän on kahden lapsen äiti ja koulutukseltaan kauppatieteiden ja filosofian maisteri. Hän on Vihreiden kaupunginvaltuutettu ja Satakunnan Vihreiden Naisten puheenjohtaja. Väkiparran vaaliteemat ovat suvaitsevaisuus, solidaarisuus, tasa-arvo, kestävä kehitys, vastuullinen valtiontalous ja kansainvälinen yhteistyö.

- Vaalimainonnassa käytän tietoa, tunnetta ja tarmoa -slogania. Mielestäni poliitikkojen kuuluisi puhua enemmän tunteella. He ovat liian diplomaattisia puheissaan, Väkiparta huomauttaa. Hänelle on tärkeää, että valtiontalous laitetaan kuntoon. Kestävyysvajeeseen pitää puuttua. Suomen kilpailukyvyn kannalta työn verotusta ei saisi lisätä. - Suomi ei missään nimessä saa velkaantua lisää. Hyvinvointipalveluja ei saa leikata. Tällöin mielestäni paras

keino on ALV:n korotus. Tämä on vihreää veropolitiikkaa. Pienituloisten osalla tämä tulisi huomioida verovähennyspuolella, Väkiparta kertoo. Vihreät ovat saaneet kritiikkiä osallistumisestaan hallitukseen, joka päätti kahdesta uudesta ydinvoimalasta. - Ydinvoimalat olisi rakennettu, vaikka Vihreät olisivat olleet oppositiossa. Vihreät pääsi vaikuttamaan moniin lakiin sen ansiosta, että me olimme hallituksessa. Näiden vaalien jälkeen Vihreät eivät mene hallitukseen, joka myöntää luvan uudelle ydinvoimalalle, Väkiparta sanoo. Vihreät ajavat perustuloa. Kaikkein heikoimmissa asemassa olevat eivät edes osaa hakea nykyisin monista eri paikoista haettavia tukia. - Perustulon määrän tulisi olla riittävä, jotta välttämättömyydet saisi hankittua, mutta sen tulisi kannustaa hankkimaan myös lisäansioita. Perustulosta hyötyisivät erityisesti pienija keskituloiset, pätkätyötä tekevät, pienyrittäjät ja opiskelijat.

Päiväni kansanedustajaehdokkaana, Tuomas Meriniemi Mitä kaikkea kansanedustajaehdokkaana oleminen tuokaan mukanaan? 7.40 Herätys, poikani toimien herätyskellona. Aamurutiinien lisäksi uutisten tarkastaminen on välttämättätöntä. 8.55 Autoon ja matkaan kohti Raumaa. 10.20 Nuorten vaalipaneeli Rauman lukiossa. Kuuntelemassa noin 250 kyselevää lukiolaista. 11.15 Kiireellä kohti Poria! Matkalla puhelut paneelin aikana vastaamatta jääneisiin puheluihin. 12.05 Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijakunta SAMMAKKO toivottaa tervetulleeksi paneeliinsa. Porin yksikön Agora-aukiolla pidetty paneeli herättää kiinnostusta. 13.50 Yliopistokeskukselle. Tällä kertaa seuraamaan panelia, jossa aiheena puolueiden erot ja yliopistokeskuksen tulevaisuus. 15.30 Päivän ensimmäinen kahvikuppi. Toritilaisuus Porin Eetunaukiolla jääkin väliin hyvän jälkikeskustelun johdosta. 15.55 Matka jatkuu kohti Pohjois-Satakuntaa, Pomarkkuun. 16.40 Oma puheenvuoro ja esittäytyminen kunnantalolla. Alustajana sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula.

17. t i l vaa a t n sku u d E

Gallup

Neljä yliopistokeskuksen opiskelijaa vastasivat Pointin vaaliaiheisiin kysymyksiin.

1. Aiotko äänestää tulveissa eduskuntavaaleissa? 2. Mihin asioihin toivoisit poliitikkojen kiinnittävän enemmän huomiota? 3. Onko opiskelijoiden asioihin mielestäsi panostettu riittävästi? MARITA YLIHUHTALA

JUSSI OJA

1. vuosikurssi

4. vuosikurssi

Tampereen teknillinen yliopisto

1. Alustavasti kyllä, mutta vastattuani vaalikoneeseen, olen nyt hieman epävarmempi asiasta. 2. Nuorten asioita tulisi ajaa paremmin. 3. Ei todellakaan ole panostettu tarpeeksi.

ALEKSI VIHONEN

Turun yliopisto, kauppakorkeakoulu 3. vuosikurssi

1. Kyllä, koska se kuuluu kansalaisen velvollisuuksiin. 2. Ydinvoimaan, yleiseen hyvinvointiin, vanhusten huoltoon sekä nuorten asioihin. 3. Peilaten omiin kokemuksiini niin panostus on ollut riittävää.

17.35 Ministeri Rehulan vierailu jatkuu vielä Karvialle, joten jälleen ratin taakse ja matkaan.

Turun yliopisto, kauppakorkeakoulu

1. Ehdottomasti, sillä haluan vaikuttaa asioihin ja lisäksi toimin vaalivirkailijana. 2. Opiskelijoiden asioihin. 3. Ei riittävästi, mutta pikkuhiljaa opiskelijoidenkin asiat ovat nousseet tapetille. Suunta on tällä hetkellä oikea.

KATARIINA HÖYSSÄ

Turun yliopisto, kulttuuri ja maisematutkimus 1. vuosikurssi

1.Kyllä varmaan, sillä haluan olla mukana vaikuttamassa. 2. Lasten ja nuorten asioihin, vanhuksiin, koulutukseen ja terveydenhuoltoon. 3. Ei kauheasti. Asioihin pitäisi panostaa enemmän.

Klo 12:05

18.50 Rehula poistuu oman puheenvuoronsa jälkeen, mutta paikalla olevat ehdokkaat jatkavat keskustelua vaalipaneelin muodossa. Ja kyllä, eri puolueiden ehdokkailla on eroja. 20.45 Paneeli venähtää yleisökysymyksien vetämänä, jonka jälkeen lopulta kotimatkalle. 22.05 Kotona. Iltapala, tai paremminkin lounas ja päivällinen. Vielä pikainen vilkaisu päivän uutistapahtumiin ja sähköposteihin.

Klo 16:40

00.25 Nukkumaan. Pitkiin päiviin mahtuu siis paljon, vaikka perinteinen toritilaisuus jäiki väliin. Rauhallisempana päivänä mukaan mahtuu reippaasti enemmän uutisten seurantaa, kirjoittelua sekä asioiden hoitamista muun muassa piiritoimistolla, sekä tietysti tovi oman perheen kanssa. Kansanedustajaehdokkaana oleminen on loppujen lopuksi kokopäivätyötä.

2211

Vieraskynä

Kilpailua

V i e lä muutama vuosi sitten opiskelijajärjestöjen välillä, myös Satakunnan alueella, oli melkoista vastakkainasettelua, ihan niin kuin järjestötoiminnan olisi tarkoitus olla kilpajuoksua (tai vappuisin soutua). Varsinkin SAMMAKKOn ja Pointerin välillä tämä oli lähinnä käsittämätöntä, sillä onhan heidän ”asiakaskuntanaan” aivan eri opiskelijat, mutta edunvalvonta on kaikkien opiskelijoiden osalta hyvin samanlaista, oli kyseessä sitten AMK- tai yliopisto-opiskelijat. Oliko kyseessä siis ennemminkin toimijoiden välisestä pätemisestä ja näyttämisen tarpeesta, kuin terveestä kilpailusta?

yhteisöllisyyttä?

vai

Opiskelijatalo on Satakunnan alueelta ehkä paras esimerkki siitä, kuinka yhteistyöllä voidaan saavuttaa tuloksia. En usko, että mikään täkäläisistä opiskelijajärjestöistä olisi yksinään saanut kaupunkia tekemään niinkin suurta panostusta, kuin kokonainen keskellä Poria. Opiskelijatalo-hanke ja viime vuoden alussa perustettu Porin Opiskelijataloyhdistys loivatkin tarpeen ympärivuotiselle yhteistyölle, aiemman parin tapahtuman ympärillä pyörineen yhteistyön sijaan. Koulutuspoliittiselta puoleltakin löytyy mainio esimerkki käynnistelyvaiheessa olevasta yhteistyöstä, korkeakoulujen välinen SataJOO-sopimus nimittäin mahdollistaa opiskelijoiden helpon liikkumisen korkeakoulujen välillä. Tulevaisuus näyttää ottavatko opiskelijat tämän mahdollisuuden omakseen ja sitä kautta laajentavat omia opiskelumahdollisuuksia tai että parantaako tämä satakuntalaisten korkeakoulujen vetovoimaa hakijoiden keskuudessa. Yllättävän harvoin sitä kuitenkaan näkee kuinka opiskelijajärjestöt tekisivät yhteistyötä tosissaan, vaan jostain syystä lähes kaikilla on pakonomainen tarve vähintäänkin haukkua muita järjestöjä. Useimmiten sekin yhteistyö jota näkee, keskittyy yksittäisten tapahtumien tai vaikkapa kannanottojen ympärille. Näitäkin täällä Porissa on vain muutama vuodessa ja vappu ja laskiainen lienevät ainoat vuosittaiset yhteiset tapahtumat. Jotta ei nyt aivan jeesusteluksi mene, niin todettakoon että vastakkainasettelusta voi joissain asioissa löytyä positiivisiakin puolia, ainakin teoriassa. Kahden vastavoiman kilpaillessa keskenään, on melko varmasti molemmilla osapuolilla tarve näyttää toisilleen kumpi on parempi. Tällainen näyttämisen tarve taas yksinkertaisesti ajaa osapuolet tekemään omat osuutensa paremmin, isommassa mittakaavassa ja näyttävämmin. Paitsi tietysti jos homma lähtee lapasesta, mikä toki vähän turhan usein myös tapahtuu. Tietenkään aivan kaikkea ei kannata, eikä voikaan ruveta yhdessä puuhastelemaan, sillä kohderyhmissä on eroja vaikka kaikki tässä opiskelijoita ollaankin. Lisäksi myös eri korkeakoulujen ja yksiköiden omalla toiminnalla saadaan säilytettyä esimerkiksi ylpeys siitä mitä kukin on, harmaaseen massaan vajoamisen sijasta. Terve kilpailu on siis aina very jees. No, oli miten oli, ainakin yksi asia yhteiseen toimintaan liittyen on varmaa. Tänä vappuna SAMMAKKO ei häviä soutuja yhtä nöyryyttävästi kuin viime vuonna! Jyri Sallinen Kirjoittaja on Satakunnan Ammattikorkeakoulun Opiskelijakunta SAMMAKKOn hallituksen puheenjohtaja

rs. ck, e t s y o si t t o a e ot ead - n .” n l l i “I w y food d d - dead t m ounde Allen n a I w not w oody W

Mouton le mouton

Okei, myönnetään alkuun, että olen itsekin helvetin kyllästynyt tähän iänikuiseen ruokapropagandaan. Karppaajat ja raakaravinnolla elävät! Superfoodailijat ja hifistelijät ruokablogeineen! Kaikkien pahimpia ovat lähiruuan kannattajat. Totta kai tämä kaikki pohjautuu perisuomalaiseen kateuteen, miten jollakin on aikaa ja varaa tähän kaikkeen? Entä mistä voi tietää, mikä ruokavalio on se pyyteettömin? Kuinka laittaa järjestykseen ekologisuus, tehotuotanto ja hyvinvointi? Monet tiedostavat kaupunkilaiset pyrkivät täydellisyyteen omassa ruokavaliossaan. Tällaiset ruokanatsit tuovat ruokapöytiin ne negatiiviset sävyt, kun tavoitellaan nopeita tuloksia ja maailmanparantajan säihkyvää leimaa otsassa. Törmäsin kerran blogiin, jossa nuori tyttö pyrki olemaan kuukauden heittämättä ruokaa roskiin. Ratkaisuna toimi ravintoloissa syöminen. Ei se kaikkein ekologisin vaihtoehto kuitenkaan? Työkaverit olivat myös taannoin innoissaan otsikoista joissa todettiin, että nuoret sinkkutaloudet heittävät eniten ruokaa roskiin. Tyydyin vain hymyilemään ja jälkeenpäin kirosin puolustuskyvyttömyyttäni.

Je suis Mouton le Mouton et c’est mon aniversaire.

Kyllä minäkin haluaisin perustaa ruokapiirin ja suosia luomua, mutta se pysynee vielä haaveena opiskelijabudjetilla. Iänikuisen jankkauksen opiskelijoiden ruokavalion niukkuudesta, tonnikalasta ja makaronista soisin silti loppuvan, kuka niitä edes enää syö? Juureksethan ovat rutkasti halvempia ja niistä voi valmistaa mitä vain!

Sofia tarjoaa nautinnolliset annokset huokeaan hintaan. Maha täyttyy hyvällä tuurilla iltaan asti. Mahanpuruja saattavat tosin tuottaa ”kunnolla koko rahan edestä” – annokset, niin kuin eräskin kohtalaisen sutjakka miespuolinen opiskelutoverini kerran virkkoi. Puruissa mennään sitten seuraavat luennot, ja aivotoiminta sulaa vatsaan. Siispä väliin pieni toive – siesta myös Pohjolaan! Millaista oikeaoppisen ruuan tai ruokailun sitten tulisi olla? Tuskin kaltaiseni okto-lakto-pesco-vegetaristi ja viikonloppuisin Junukseen sortuva opiskelija on oikea siihen vastaamaan. Mutta pieni neuvo, kuunnelkaa hyvät ystävät vatsojanne. Siellä jossain ne yrittävät kertoa teille mitä sen sisuksiin kuuluisi laittaa. Nimimerkki Whatever works

J’ai invité tous mes amis et la famille.

Ah mais non, ils sont tous kebab.

Oh boy, it’s Sheep the Sheep’s He’s gonna have a huge party Sheep wishes they all hadn’t birthday! with all his loved ones! gone to Turkey on holiday.

pointti Onko lasisi puoliksi täynnä vai

puoliksi tyhjä?

Anna palautetta tai hae toimituskuntaan:

pointti.lehti@gmail.com

Tämäkin lehti luettavissa verkossa: www.issuu.com/pointti 24