Pointti 4 -2018 by Pointti

Ikuisen auringon alla /Rakkaudesta ympyrĂ¤suiisiin

/Asiaa alkoholista

pointti. 4/2018 Porin Ylioppilaslehti

Pääkirjoitus Atte Timonen

SISÄLTÖ:

Pääkirjoitus s.3

Pitäkää painokoneet pyörimässä

Ympäristötekoja ravintola Sofiassa s. 4-7 Rakkaudesta ympyräsuisiin s.8-9 4 opiskelijabjettiin sopivaa kasvisruokaa s.10-11 Ikuisen auringon alla s.12-15 Asiaa alkoholista s. 16-17 Sohvahumanistit s. 18-19

Toimitus: Pointer ry / Pointti / PL28101 pointti.lehti@gmail.com / www.porinylioppilaslehti.com Päätoimittaja: Atte Timonen / Taitto: Markus Ketola Tekijät: Marko Teerioja, Atte Timonen, Marika Österlund, Anna Kimpimäki, Lotta Bjerstedt, Juho Virtanen, Markus Ketola, Sara Heino ja Sonja Luoma. Takakannen kuva: Annu Voipio ISSN 1799-6627 / Painopaikka: Plusprint / Julkaisija Pointer ry

ämä on viides ja näillä näkymin viimeinen pääkirjoitukseni Pointtiin. Olen käyttänyt tätä mahdollisuutta puhuakseni monista aiheista jotka ovat olleet minulle ja monille muille opiskelijoille tärkeitä. Olen kiitollinen siitä että olen saanut toimia Pointin päätoimittajana, ja toivon että muut ovat nauttineet näiden sisällöstä yhtä paljon kuin minä. Kiitos kaikille, erityisesti vanhoille päätoimittajille, joiden seuraan hiljaisuuden saleihin nyt liityn, monista hyvistä vinkeistä ja jatkuvasta tuesta.

lakkauttaminen oli lohduton tapaus. Ylioppilaslehdet toimittavat tärkeää tehtävää, antaen äänen ja monimuotoisen ilmaisun kanavan opiskelijoille. Oli kyse sitten opiskelijaelämää- ja politiikkaa koskevista jutuista tai vain yleisesti opiskelijoita kiinnostavista aiheista, Pointti ja muut antavat mahdollisuuden olla äänessä, ilmaista itseään tekstin, valokuvien tai vaikka sarjakuvien muodossa. Kuinka monelle ylioppilaslehti on toiminut ponnahduslautana media-alan opiskeluihin ja töihin? Olen oppinut itse todella paljon Pointin parissa, monet näistä ovat taitoja, joista on ollut minulle hyötyä niin kirjoittajana kuin tulevaisuudessa työelämään siirtyessä. Eri tahojen motiivit ylioppilaslehtien lakkauttamisen takana vaihtelevat. Huonoimpia argumentteja on ollut sisällön poliittisuudesta valittaminen. Yleisin on printtimedian kuolemalla pelottelu. Vaikka mediat ympäri maailman ovat siirtäneet resurssejaan digitaalisiin ympäristöihin, on tämän lukeminen jonkinlaisena uutena universaalina totuutena väärä askel. Printtimedialla on yhä yleisönsä, ylioppilaslehdillä tarkoituksensa ja jos jokin jää perinnöksi päätoimittajan ajastani, olkoon se puhuminen Pointin ja muiden ylioppilaslehtien olemassaolon puolesta. Toivottavasti muut jatkavat tätä taistelua.

Marraskuun 28. päivä pidetyssä TYY:n edustajiston kokouksessa käsiteltiin Turun Ylioppilaslehti Tylkkärin budjetin tulevaisuutta. Osa halusi leikata lehden budjettia rankalla kädellä, siihen pisteeseen asti että lehti muuttuisi kokonaan sähköiseen muotoon. Edustajisto päätti kuitenkin ettei budjettia leikata. Kaikki ylioppilaslehdet eivät kuitenkaan ole olleet yhtä onnekkaita. Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan ISYY:n edustajisto päätti 21.11 kokonaan lakkauttaa ylioppilaslehti Uljaan toiminnan. Lakkauttamista perusteltiin muun muassa YTHS-maksujen korottamisella ja mahdollisen automaatiojäsenyyden poistumisella. Kuulostaa tutulta. Stressasin paljon Tylkkärin kohtaloa ja Uljaan 3

Ympäriistötekoja ravintola Sofiassa

Teksti ja kuvat: Lotta Bjerstedt

Ympäristötekoja ravintola Sofiassa

Porin yliopistokeskuksessa palveleva ravintola Sofia palvelee päivittäin 300 - 600 asiakasta seitsemän vakituisen, ja kolmen kausityöntekijän voimin. Vuoden 2019 kantava teema ravintolassa, kuten koko Fazer-konsernissa, on vastuullisuus.

avintola Sofia on ollut toiminnassa vuodesta 1999. Parissakymmenessä vuodessa henkilökunta on nähnyt asiakkaiden ruokailutottumusten muuttuvan. “Tällä hetkellä näyttää olevan vallalla terveellisyyden trendi.” Kertoo ravintolapäällikkö Merja Naukkarinen. “Asiakkaat kokoavat annoksensa lautasmallin mukaan siten, että aterialla syödään paljon kasviksia ja vihanneksia.” Kasvissyöjien ja vegaanien määrän on ravintolassa huomattu lisääntyneen. Osa asiakkaista on hyvinkin tarkkoja ruokavaliostaan. Tyypillistä on myös sekasyönti. Monet ottavat yhtenä päivänä liha- ja seuraavana kasvisruokaa. Kasvisruoan kasvavasta suosiosta huolimatta lihatuotteiden tilausmäärät ovat ravintolassa pysyneet samoina kuin ennenkin. Menekin perusteella opiskelijoiden suosikkiruokiin lukeutuvat erilaiset makkara- ja jauheliharuoat, sekä pastat. Huonoiten opiskelijoille maistuu seiti.

Lihan kulutus vähenee

Myös osassa kulutustutkimuksista on huomioitu lihan kokonaiskulutuksen vaikuttaneen pysyvän toistaiseksi ennallaan, vaikka lihansyönnistä luopuneiden kuluttajien ja kotitalouksien määrä on kasvanut. Tilastokeskuksen asiantuntijablogissa eritellään vuosien 2012 ja 2016 välillä kerätyn kulutustutkimuksen aineistoa. Aineistosta on ha-

vaittavissa, että vuonna 2012 kulutustutkimukseen vastanneista 5,3 prosenttia ei ostanut lihaa kahden viikon mittaisen tutkimusajankohdan aikana. Vuoden 2016 otoksesta jo 8 prosenttia jätti lihatuotteet kauppojen hyllyille. Samalla ajanjaksolla lihan kokonaiskulutus kasvoi 77,5 kilosta 81 kiloon jokaista suomalaista kohti.

Tuloksissa näkyy kaikkeen käyttäytymiseen ja arvoihin liittyvä toimintatapa. Ihminen usein ensin valehtelee esimerkiksi syövänsä kasviksia tai välttävänsä lentomatkustamista, ennen kuin oikeasti tekee niin, selittää Aalto-yliopiston markkinoinnin laitoksen professori ja liikkeenjohdon valmennus- ja kehittämispalveluita tarjoavan Aalto EE:n

toimitusjohtaja Pekka Mattila Ylen nettisivuilla julkaistussa kuluttajakäyttäytymistä käsittelevässä artikkelissa. Ääneen sanottua käyttäytymistavan muutosta seuraa kokeiluvaihe. Onnistuneessa muutoksessa kokeilu jatkuu usein osin riittävän ryhmäpaineen ansiosta. Lopulta tavasta tulee rutiini ja uusi normaali.

silmällä, mikä asiakkaille maistuu. Hiljattain tehty ruokahävikkiä vähentävä muutos on ollut sekin, että leipäpöytään laitetaan tarjolle myös leivän kantapalat. Syntyvät jätteet henkilökunta lajittelee huolellisesti. Parhaillaan ravintolassa kehitetään keinoja vähentää kertakäyttöastioiden käyttöä. Aamiais-smoothie on alettu tarjoilla lasista muovipikarin sijaan. Opiskelijoita ravintolapäällikkö Merja kannustaa käyttämään omia termosmukeja pahvisten take away –kuppien sijaan ostaessaan kahvin mukaan.

Jätevuoren minimointia Ravintola Sofiassa vastuullisuus suhteessa ympäristöön ilmenee kasvisruokavaihtoehtojen tarjoamisen lisäksi myös siten, että henkilökunta tekee töitä ruokahävikin ehkäisemisen, kierrättämisen, sekä kertakäyttöastioiden käytön vähentämisen eteen.

Raaka-aineiden alkuperään kiinnitetään huomiota Ravintola Sofian reseptit tulevat Fazerin koekeittiöstä. Myös tuotetilaukset tehdään keskitetysti. Tässä mittakaavassa lähellä tuotettu viittaa kotimaiseen, eikä mahdollisuuksia valita paikallisten satakuntalaisten tuottajien tuotteita juuri ole. Salaattipöydän ja lämpimien kasvisruokien raaka-aineiden valinnoissa suositaan kotimaisia kauden kasviksia ja vihanneksia. Ravintolassa tarjottu nauta, broileri ja possu ovat täysin kotimaisia. Liha- ja kalajalosteissa kotimaisuusaste on 95%. Toisinaan ravintolasta ei saa esimerkiksi tonnikala-ruokia, koska raaka-aineiden hankinnoista vastaava osasto ei ole löytänyt heille sopivaa vastuullisesti pyydystetyn tonnikalan toimittajaa.

Ruokahävikkiä ehkäistään kolmella tasolla: varastossa, esillepanossa, sekä minimoimalla lautashävikin määrä. Varasto toimii first in, first out –logiikalla, eli vanhimmat tuotteet käytetään ensin. Ruokaa laitetaan esille sen verran, että päivän päätteeksi sitä täytyy kaapia tarjoiluastioiden pohjalta biojäteastiaan mahdollisimman vähän. Lautashävikin pienuudessa ravintola Sofia pärjää hyvin. Asiakkaat ovat vuoden 2018 aikana heittäneet päivittäin ruokaa roskiin noin 18g / asiakas. Vuonna 2017 lukema oli 24g / asiakas. Lukema on usean tekijän summa. Asiakkaat osaavat ottaa ruokaa sen verran kuin jaksavat syödä, ja valveutunut henkilökunta pitää

Kaikista tuotteista kotimaista versiota ei ole saa6

tavilla. Tästä esimerkkejä ovat maustekasvit, sitrushedelmät, sekä monet pavut, palkokasvit ja pähkinät. Joissain tapauksissa näiden alkuperä on vaikeammin jäljitettävissä monimutkaisen välittäjäketjun takia. Fazerin ostamasta kaakaosta vuonna 2013 vasta 40% täytti vastuullisesti tuotetun kaakaon hankinnan kriteerit, eli sillä oli joko UTZ, Rainforest Alliance tai Fairtrade Cocoa Programme -sertifikaatti. Yritys on sitoutunut nostamaan vastuullisesti hankitun kaakaon osuutta vuosittain.

teeseen aikaisemmin turvallisena pidetyn 2 asteen sijaan. Yksittäiselle ihmiselle merkittävin keino pienentää hiilijalanjälkeään on lihan ja maitotuotteiden välttäminen. Muut tärkeät ratkaisut liittyvät liikkumiseen ja asumiseen. Myös erilaisilla kestävän kehityksen innovaatioilla on vaikutus ihmisten kulutuskäyttäytymiseen. Merkittävimmät ruokateollisuuden tuotteet uusien kasviproteiinien saralla ovat niin hiljattain kehitettyjä, että niiden rooli osin eläinperäisten proteiinien vaihtoehtona tuskin vielä täysin näkyy kuluttajatutkimuksessa, jonka aineisto on kerätty vuosien 2012 ja 2016 välillä. Myös erilaisten kasvipohjaisten maidon tapaisten tuotteiden tuotekehitys on mennyt vauhdilla eteenpäin. Näiden tarjoamisen vaihtoehtoina eläinperäisille tuotteiden rinnalla näkisin mielelläni lisääntyvän myös ravintola Sofiassa, joka on monessa suhteessa ottanut roolin myös vastuullisuutta vaalivana toimijana. Mielenkiintoista onkin nähdä, millaisia tuloksia tulevat kuluttajatutkimuksen antavat, ja muuttuvatko jossain vaiheessa jopa opiskelijoiden suosikkiruuat.

Luomutuotteita on päivittäin tarjolla osassa tuoteryhmistä. Ravintolassa tarjoiltu pasta on luomua, samoin vähintään yksi leipäpöydän leipälajeista, kaikki puurohiutaleet, sekä mahdollisuuksien mukaan osa kasviksista. Myös reilun kaupan tee, sekä muutamat muut juomat ovat luonnonmukaisesti tuotettuja.

Muutos vaatii riittävästi ryhmäpainetta Kuluttajien käyttäytymisen suuntaa kohti kestävämpiä vaihtoehtoja on melko helppo ennustaa, mutta haastavampaa on arvioida, kuinka nopeasti kulutuskäyttäytyminen muuttuu. Muutos voi olla merkittävissä määrin ennakoitua nopeampaa, erityisesti, jos omaa toimintaa vahvistavaa informaatiota tulee ympäristöstä runsaasti. Lokakuussa julkaistun hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n ilmastoraportin keskeinen sisältö oli, että ilmastonlämpeneminen täytyy pysäyttää 1,5 as-

“Lautashävikin pienuudessa ravintola Sofia pärjää hyvin.”

Rakkaudesta ympyräsuisiin

Juho Virtanen

Rakkaudestani ympyräsuisiin Mikä saa ihmisen nauttimaan asiasta, joka nopean vilkaisun perusteella luulisi tuottavan yhtä paljon mielihyvää kuin juurihoito? Erikoiskirjekaverimme Juho kertoo nahkiaisten taiasta:

ahkiainen, nahkapää, silmu, likomato, latinaksi lampetra fluviatilis. Rakkaalla ruoalla on monia kutsumanimiä ja enemmän yhtymäkohtia moderniin, satakuntalaiseen opiskelijaan kuin päällepäin uskoisi. Se nousee syksyisin satakuntaan kutemaan, se elää pohjamudissa, on limainen ja ruma, sekä imee verta isäntäeliöstään kuin opiskelija alkoholia. Sen lisäksi, että nahkiainen on kausiluontoinen pappaherkku, joka vaatii sekä ennakkoluulotonta asennetta, että myös arkisesti harjautunutta makuaistia, on tuo Nakkilan vaakunassa esiintyvä leuaton pohjamutaeliö mitä mainioin perehdytys suomalaiseen ja etenkin satakuntalaiseen ruokakulttuuriin. Mikäli kalaruoat eivät ole sinulle, etkä ole koskaan maistanut mitään eksoottisempaa, kuin Hesburgerin kebab-burgeria, niin suosittelen pysymään edelleen Saarioisen kamarapullissa.

olekin niitä, jotka eläessään ovat niin epämieluisissa olosuhteissa ja olomuodoissa, että päätyminen lautaselle ja ravinnoksi on vain helpotus niiden kurjaan elon tiehen? Osterit, kuoriaiset, etanat, mongolialainen silmämunamehu, kiinalaiset satavuotiset munat, sardinialainen toukkajuusto ja muut maistuvat merkillisyydet saavat nahkiaisen kalpenevan merkillisyydessään. Maussaan nahkiainen kuitenkin vähintäänkin pärjää ja jopa voittaa nämä monet muut ruokaympyrän ulkopuoliset nautintoaineet. Oma historiani nahkiaisten parissa kulkeutuu kahdenkymmenen vuoden päähän. Vanhempani ovat kotoisin Porista, jonne isovanhempani jäivät viettämään elämänsä ehtoopuolta. Aina vieraillessamme isovanhemmillani, isoisälläni oli tapana viedä isääni, minua ja veljeäni monen tunnin mittaisille kirpputorikierroksille. Kuten kaikkiin hyviin tutkimusmatkoihin, myös näihin kuului lounastunti ja ruokalepo. Kaudesta riippuen haimme joko muovipussillisen nakkeja Ulvilan Sata-Lihasta tai kerpun* nahkiaisia Nakkilan nahkiaispaistamolta. En muista ensimmäistä nahkiaistani, sillä mielestäni olen aina pitänyt nahkiaisista ja aina niitä olen syönyt. Todennäköisempää on, että olen aluksi pakottanut itseni nauttimaan niistä, sillä muistan suurimpien sankareideni, isoisäni ja isäni kehuneen niiden makua maasta taivaisiin. Jollain tapaa kokemusta voidaan verrata oluen juomiseen tai salmiakin syömiseen. Eihän kukaan niitä ensimmäistä kertaa nauttiessaan ajattele että ”ju-

Toisaalta haluaisin mahdollisimman monen kokeilevan nahkiaista, sillä siihen tuntuu liittyvän varsinkin ulkopaikkakuntalaisten keskuudessa hirveästi ennakkoluuloja. Se on ihan ymmärrettävää. Nahkiainen on saatanan ruma elikko, jonka elinympäristö ja -tavat luovat siitä mielissämme viheliäisen lieron, jolta tekisi mieli vain vääntää niskat nurin ja viskata sitten tuo veltto pötkylä tunkiolle. Onneksi esi-isämme ovat aikanaan syöneet selvitäkseen seuraavaan päivään, muutoin tämä imusuullaan kalojen kyljestä ja kiduksista ravintonsa järsivä eliö helvetistä olisi jäänyt pois ruokapöydästämme. Välihuomautuksena teille, joita iljettää kuvailuni nahkiaisesta: eikö parhaimmat kulinaariset ilotulitukset 8

maliste että on hyvää, tekeepä mieli lisää”. Sen kuitenkin muistan, että alun perin minua on suositeltu olemaan syömättä nahkiaisen päätä ja häntää. Vasta nyt ymmärrän, että nämä osat nahkiaisesta saattavat karkottaa uudet ihmiset nahkiaisten parista, sillä ne ovat kuivempia ja savuisempia kuin nahkiainen muutoin on. Siksi uusille kokeilijoille suosittelenkin samaa, mitä vanhempani ja isovanhempani ovat minulle sanoneet. Leikatkaa ne hännät ja päät pois, ennen kuin maistatte ruokaa. Vasta sitten, kun nahkiaisen himonne pakottaa teidät kokeilemaan myös ruoan loppuosaa, kokeilkaa. Lupaan ettette siinä kohtaa enää pety.

mälässä vanhahko mies istui keskellä myymälää kiikkustuolissaan ja nousi tiskin taakse myymään meille iloisesti vielä lämpimiä nahkiaisia. Kiitimme toisiamme ja toivotimme hyvät illan jatkot. Palasimme autoon kaikilla vaaleat ja lämpimät paperipaketit kainaloissamme. Istuimme alas ja jokainen meistä kääräisi pakettinsa auki. Olin valinnut pakettiini sekä pieniä nahkiaisia, että myös isompia rötkäleitä. Pienissä nahkiaisissa maku on intensiivisempi, mutta ehdottomana heikkoutena on niiden pienempi koko. Suuremmissa nahkiaisissa maku on miedompi, mutta ne riittävät pitempään herkuttelusessioon. Tuijotin tuota koppuraista naamaa sormieni välissä samalla kun tunsin sylkirauhasteni pumppaavan suussani kuin viimeistä päivää. Katselimme taustapeilistä isäni ja veljeni kanssa toisiamme mutta tällä kertaa olin itse ratin takana hymyilemässä sitä samaa hymyä kuin vuonna 1998, jossa ruskeat nahkiaisen palaset paistavat hampaideni pinnalta. Ymmärsin nahkiaisten sitovan sukupolvet toisiinsa, sillä muistan oman isoisäni ja yhteiset hetkemme aina nahkiaisia syödessäni. Tiedän myös, että tulevaisuudessa lapseni tulevat muistamaan oman isoisänsä nahkiaisten kautta samalla tavalla, takapenkillä niitä syöden ja leveää hymyä hymyillen. Sillä vain kaksi asiaa on varmaa tässä maailmassa: lapseni TULEVAT PITÄMÄÄN NAHKIAISISTA ja entropia hallitsee kaikkea.

Joka tapauksessa, nuo tuoreille nahkiaisille ominaiset tuoksu, lämpö, käärinpaperin rapina ja savuinen maku ovat asioita, jotka onnistuvat palauttamaan minut joka kerta isoisäni vuoden 1989 kultaisen Volvo 740 GL:n takapenkille hymyilemään suu täynnä ruokaa. Näin kävi myös nyt, kun Porista Turkuun matkatessani pysähdyimme isäni ja veljeni kanssa Nakkilassa kyltin kohdalle, jossa ilmoitettiin nahkiaisia vielä olevan myynnissä. Kävelimme tuohon paistamolle, joka toimii jo kolmannessa polvessa jo vuodesta 1946 lähtien. Näitä nahkiaisia ei ole tehopyydetty ja paistettu mekanisoiduissa paistolinjastoilla, vaan ne on käsin pyydetty Kokemäenjoesta merroilla ja paistettu leppähalkojen avotulella. Tuossa myy-

* 1 Kerpu 31 nahkiaiista

Reseptejä

Teksti: Sara Heino Kuvat: Sonja Luoma

Lihattoman lokakuun inspiroimaa – 4 opiskelijabudjetille sopivaa kasvisruokaa Kasvisruuan ja erilaisten lihan korvikkeiden suosion lisääntyessä on helppo eksyä kalliiden ja vaikeiden reseptien viidakkoon. Mutta kasvisruuan kokkaaminen voi olla helppoa ja myös sopia opiskelijabudjetille. Tästä todisteena neljä yksinkertaista ja halpaa, jotka olen itse kehittänyt. Älä anna raaka-aineiden määrän huijata, kyseessä on silti reseptejä, jotka kaikki pystyvät toteuttamaan ruuanlaittokokemuksestaan huolimatta.

LINSSIKEITTO Raaka-aineet: 2dl punaisia linssejä 1l vettä 2 kasvisliemikuutiota 1rkl tomaattisosetta 1tl suolaa 1tl mustapippuria chilijauhetta/hiutaleita Tabascoa OHJE: Liota linssit, jos et käytä käyttövalmiita. Laita vesi kiehumaan ja lisää kasvisliemikuutiot. Lisää linssit. Lisää suola ja pippuri sekä tomaattisose. Lisää chilijauhe/hiutaleet ja tabascoa makusi mukaan, riippuen siitä kuinka tulista tahdot. Anna kiehua, kunnes linssit ovat kypsiä. 15-30 minuuttia riippuen käyttämistäsi linsseistä. Tarkista maku. Tarjoile tuoreen leivän kanssa.

PAISTETTU RIISI TOFULLA Jos olet kuin minä ja keität aina liikaa riisiä, niin tämä ohje on sinulle. RAAKA-AINEET: Ylijäänyttä keitettyä riisiä 1 paketti valmiiksi marinoitua kuutioitua tofua 2dl wok-vihanneksia pakasteesta 1 kynsi valkosipulia 1 pieni sipuli vähän suolaa ja pippuria vähän öljyä OHJE: Laita paistinpannu lämpenemään neloselle. Viipaloi sipuli. Hienonna valkosipuli. Lisää öljy paistinpannulle. Lisää wok-vihannekset ja kuullota niitä Lisää sipuli ja valkosipuli, kuullota niitä mutta älä ruskista. Lisää tofu ja paista hetki. Lisää riisi ja mausteet. Paista hetki. Tarjoile sweet & sour kastikkeen kanssa.

Tomaattikastike soijarouheella Raaka-aineet: 2dl soijarouhetta 1tlk tomaattimurskaa 1 pieni sipuli 2 kynttä valkosipulia 3dl vettä 1 kasvisliemikuutio 1tl suolaa 1tl pippuria (mustapippuria rouheena tai jauhettuna tai pippurisekoitusta) hitunen sokeria (tomaatin hapokkuuden vastapainoksi) 2tl basilikaa (ja/tai oreganoa/pizzamaustetta) vähän maidotonta margariinia tai rypsi/oliiviöljyä OHJE: Laita kasari/kattila levylle lämpenemään neloselle. Hienonna sipuli ja valkosipuli pieneksi. Lisää margariini/öljy kattilaan, lisää sipuli ja valkosipuli kattilaan ja kuullota kunnes sipuli on pehmeää. Älä ruskista niitä. Lisää soijarouhe ja kuullota sitä hetki sipulien kanssa, jotta ne imevät itseensä hieman rasvaa. Lisää tomaattimurska ja vesi sekä kasvisliemikuutio. Lisää mausteet ja anna hautua 20 minuuttia. Tarkista maku, lisää mausteita makusi mukaan tarvittaessa. Tarjoile haluamasi pastan kanssa.

CHILI SIN CARNE SOIJAROUHEESTA Raaka-aineet: 2dl soijarouhetta 1tlk tomaattimurskaa 1tlk kidneypapuja 1 punainen chili 1 keltainen/punainen paprika 1 pieni sipuli 2 kynttä valkosipulia 3dl vettä 1 kasvisliemikuutio 1tl suolaa 1tl mustapippuria hitunen sokeria (tomaatin hapokkuuden vastapainoksi) vähän maidotonta margariinia tai rypsiöljyä OHJE: Laita kattila levylle lämpenemään neloselle. Hienonna sipuli, valkosipuli ja chili. Poista chilistä siemenet halutessasi. Kuutioi paprika. Lisää margariini/öljy kattilaan. Lisää paprika ja kuullota hetki. Lisää sitten sipuli, valkosipuli ja chili ja kuullota. Älä ruskista. Lisää soijarouhe ja kuullota. Lisää tomaattimurska, vesi ja kasvisliemikuutio. Lisää pavut. Lisää mausteet. Lisää tulisuutta halutessasi lisää tabascoa tai enemmän chiliä. Anna hautua miedolla lämmöllä (2-3) 30 minuuttia. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Jos chili on liian tulista, niin lisää vettä ja tomaattimurskaa laimentaaksesi makua. Hätätapauksessa lisää kaura/ soijakermaa. Tarjoile riisin kanssa.

Tämä on perus tomaattikastike soijarouheella ohje ja se on helppo mausteita ja kasviksia vaihtamalla muuttaa eri lisäkkeille. Esimerkiksi perunalle vaihda basilika persiljaan ja lisää esimerkiksi pinaattia. Ja riisille lisää paprikaa ja chiliä ja jätä basilika pois.

Ja tässä ne ovat. Neljä helppoa ja opiskelijabudjettiin mahtuvaa kasvisruokareseptiä. Kokkaamisiloa!

Ikuisen auringon alla

Teksti ja kuvat: Markus Ketola

IKUISEN AURINGON ALLA

30%

iimeksi, kun kävin Yhdysvalloissa, se tapahtui hieman ennen presidentinvaaleja, jossa vastakkain olivat Hillary Clinton ja Donald Trump. Me kaikki tiedämme miten nuo vaalit päättyivät. Saimme kuitenkin road tripillämme aikaan mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta kaikkien niiden kanssa, joilta aiheesta uskalsi kysyä. Nyt, vuonna 2018, jälleen Yhdysvalloissa kuohuu. Onnistuimme ajoittamaan matkamme Kaliforniaan juuri mid term -vaalien aikaan. Mid term -vaalien eli välivaalien tarkoitus on presidentin nelikautisen vaalikauden puolivälissä valita uusia edustajia edustajahuoneelle sekä osa senaattiin. Kyseessä olivat yhdet merkittävimmistä vaaleista sitten Donald Trumpin virkaanastumisen. Ilmapiiri oli hieman jännittynyt ja kukin uutistaho pyrki tuomaan oman kantansa ehdokkaistaan esiin. Juuri päivää ennen kuin lähdin reissuun, saimme tietää New Yorkissa tehdyistä pommikirjeistä. Niitä ilmaantui yhä enemmän ja enemmän. Kirjeiden lähettäjää etsittiin kuumeisesti. Uutisissa pyörivät jenkkileffoista tutut kopterikuvat mahdollisista paikasta, josta kirjeet levisivät. Tekijä saatiin kiinni muutaman päivän päästä kirjeiden lähettämisestä. Hänet löydettiin pakettiautosta, joka oli peitetty sisältä täyteen Trumpin kannatustarroja. Hätä vaalien tulosten merkityksellisyydestä oli siis niin suuri, että ihmiset olivat valmiita ottamaan tällaisia riskejä.

Kalifornia on täydellinen paikka elämälle. Siellä paistaa aurinko ympäri vuoden ja lämpötila pysyy kohtuullisena mukavalle elämiselle. Kalifornia erotettuna muusta maasta omaksi valtiokseen tekisi siitä maailman viidenneksi suurimman talousmaan. Kalifornia on varallisuutensa takia pystynyt panos-

Kalifornia erotettuna muusta maasta omaksi valtiokseen tekisi siitä maailman viidenneksi suurimman talousmaan tamaan uusiutuvaan energiaan. Kalifornian tavoitteena oli saada energiastaan 30 prosenttia uusiutuvilla tavoilla vuoteen 2025 mennessä, mutta se on päässyt jo nyt tähän tavoitteensa. Kalifornia asetti uudeksi tavoitteeksi olla täysin uusiutuvan energian varassa vuoteen 2045 mennessä. Lähtökohdat ovat hyvät, koska aurinkoa Kaliforniassa riittää. Hirmumyrskyt, joita olemme esimerkiksi Floridassa nähneet, ovat hyvin harvinaisia Kaliforniassa. Autoliikenne on muuttunut huomattavasti enemmän

hybridi- ja sähkökäyttöiseksi. Löytyyhän Kaliforniasta muun muassa tunnetun Elon Muskin Tesla-konsernin päämaja. Tesloja ja varsinkin hybridiautoja näkee liikenteessä paljon. Tämä on varmasti laskenut Los Angelesin tunnettujen ruuhkien aiheuttamia pakokaasujen määrää.

mista maamerkeistä. Tuona päivänä, kun sinne saavuimme, oli selkeää ja erittäin kirkasta. Näky oli kuin suoraan elokuvasta. Myöhemmin näin videon Facebookissa, jossa koko silta oli verhoutunut paloista johtuneen savun takia lähes kokonaan piiloon. Asukkaita varoitettiin liikkumasta ulkona, koska hengitysilma oli erittäin huonolaatuista.

Maa jalkojeni alla

Kaliforniassa tapahtuu päivittäin useita maanjäristyksiä. Tuona aikana, jonka vietimme Kaliforniassa, maanjäristyksiä saattoi olla pelkästään päivässä kymmenenkunta. Lähes kaikki järistyksistä ovat kuitenkin sellaisia, ettei niitä huomaa tai tunne ollenkaan. Näin tarkemmat tiedot järistyksistä saa vain sivuston kautta, jossa näkyy, kuinka voimakas järistys oli ja missä se sijaitsi. Rakennuksissa saattoi olla pysyviä merkkejä siitä, kuinka muutaman vuoden takainen isompi järistys oli saanut rakennuksen seinään pienen halkeaman. Viimeisimmästä suuresta maanjäristyksestä on 161 vuotta. Se ei poista sitä todennäköisyyttä, etteikö San Andreasin siirros voisi tehdä jotain yllättävää. Jokainen päivä Kalifornian paratiisissa on siis myös pelkoa tulevasta. Koskaan ei voi tietää alkavatko lautaset putoilla kaapista ja maa jalkojen alla täristä.

Yosemite

Liekeissä

Jännitystä ilmassa

Yhden päivän reissulla päädyimme vierailemaan Yosemiten kansallispuistoon. Näky sieltä on kuin suoraan MacBook-taustakuvista, jotka itseasiassa ovat sieltä otettuja. Hulppeita huippuja, kirkkaita vesiä ja metsikköä. Suurin huolenaiheemme oli karhuun törmääminen. Karhuja alueella liikkui paljon, joten autoon ei saa jättää mitään syöväksi kelpaavaa tai karhu saattaa hajottaa lasit päästäkseen syömään kaiken mahdollisen. Valitettavasti Yosemiten kuuluisimpia vesiputouksia emme nähneet, sillä kuiva kausi Kaliforniassa todellakin oli valloillaan. Matkalla Yosemiteen törmäsimme viimeisimmän suuren kuivan kauden metsäpaloihin ja näky oli raaka. Pelkkiä palaneita hiileksi muuttuneita puita pitkin rinteitä.

Malibu on paikkana tunnettu varsinkin hiekkarannastaan. Pääsimme nauttimaan kokonaisen päivän ottaen aurinkoa ja katsellen auringonlaskua. Ilmeisesti löysimme rannan, jolla kaikki mahdolliset kuvaajat olivat paikalla. Rannalta löytyi urheilijoita, pariskuntia, malleja ja tieteinkin turisteja. Vain päiviä sen jälkeen, kun olimme jättäneet Kalifornian lämmön taaksemme, saimme uutisista lukea kuinka tuli valtasi Kalifornian metsät. Metsäpalot tekevät yhä pahaa jälkeä Kaliforniassa. Tunne kuvien jälkeen oli järkyttävä. Vain päivää aikaisemmin olimme vierailleet San Franciscon Golden Gate -sillalla, joka on yksi San Franciscon tunnetuim-

Kone laskeutuu Oslon lentokentälle ja saan laitettua pitkästä aikaa mobiilidatan päälle. Tulos välivaaleista on julkaistu. Lataan Helsingin Sanomien juttua ja etsin tulosta kuumeisesti. Ääntenlasku oli vielä tuolloin kesken, mutta tulos oli käytännössä jo selvillä. Käytännössä kaikki olivat vaaleissa voittajia. Selkeää etulyöntiasemaa kukaan ei saanut, mutta ehkä parempi näin. Jenkeissä käytäisiin siis Trumpin aikaista taistelua vielä ainakin seuraavat kaksi vuotta. Tulevaisuus näyttää mihin maa vielä päätyy. Tyypillisten leffojen tapaan lopetan kirjoitukseni sanoihin to be continued… El Matador beach, Malibu.

Yosemite kansallispuisto 14

Marko Teerioja

Asiaa Alkoholista

Asiaa alkoholista Käytännön neuvoja siihen, kuinka naamioida humalahakuisuus kulttuurin kaavulla. Tunnetaan myös nimellä ”Humanismia käytännössä -viinikulttuurin tutkimus”

ohvan nurkka on luovuuden ja niin sanottujen hyvien ideoiden lähde ja tyyssija, ajattelun Ateena ja ideoiden Olympos ainakin minulle. Kun löytää itsensä sohvan nurkasta niin on antanut periksi. Ei ole mitään tähdellisempää tekemistä. Silloin on hyvä jäädä kuuntelemaan aivorungon kipinöintiä, limbisen hermoston ja aivokuoren välistä diskursiota, jossa ne parhaat ideat syntyvät. Sohvan nurkka on ajanut minut metsästyskurssille, koska eräänä hetkenä huolestuin ruuan eettisyydestä ja päätin ruokkia perheeni pelkällä riiistalihalla. Lopputulos tästä oli, että nykyään ammun kilpaa savikiekkoja ja syön jauhelihaa. Ajatus oli hyvä mutta toteutus odottaa sitä ensimmäistä riistalaukausta. Tosin ampumatekniikka on kahden vuoden ja 42 000 kiekon jälkeen sen verran hyvä, että ehkäpä siihen riistaankin osuisi. Siis, jos sinne metsään asti pääsisi. Sohvan nurkka ajoi minut myös viinikurssille ja siitä alkaa tarina, josta kyllä riittää reviteltävää. Olen ”harrastanut” viinejä aika tarkkaan vuodesta 1997 lähtien. Harrastaminen tässä kontekstissa tarkoittaa samaa kuin ”juoda viiniä ja saada aikaan yksi juomaa kuvaava lause”. Tätä harrastamista olen jatkanut enemmän tai vähemmän intensiivisesti läpi koko elämäni.

kokemusta ja kohottaa henkeä. Varhaisessa vaiheessa viiniä kuvailtiin vapaasti ja jopa lennokkaasti, ilman mitään rasitteita siitä, mistä viinien arvioimisen sanasto tai syy siihen arviointiin oikeastaan juontaakaan juurensa. Itse työskentelin tuohon aikaan isossa amerikkalaisessa IT-yrityksessä, aikana ennen millenium bugia tai milleniaaleja. Ainoa yhtymäkohta nykyisiin humanistiopiskeluihin oli se, että myös 90-luvun lopussa tärkein viinin valintaan vaikuttanut kriteeri oli hinta. Mitä kalliimpi sen parempi. Varakkaampiin ammatteihin opiskelevat

“Muista aina ostaa koskenkorvaa ”vartijoiksi”. voivat ehkä tunnistaa tästä itsensä, sillä heillä riittää kesätienesteistä ostaa vaikka luonnonkorkilla varustettua chileläistä. Kierrokorkkiviineihin ei ole pakko tyytyä. Varhaisten vuosien parhaimmat käytännön niksit liittyvät sitten arvokkaan viiniomaisuuden eli ns. henkisen pääoman varjelemiseen. Muista aina ostaa koskenkorvaa ”vartijoiksi”. Missä ikinä viinejäsi säilytät niin muista laittaa niiden eteen vartijoita. Nämä vartijat suojelevat viinejäsi tilanteilta, jossa tulet kotiin yhä ”lisäkulttuuria janoavana” illan ”kulttuuririennoista”. Kun käsi hamuaa kaappiin, niin on parempi, että siihen jää alle 20 euron kossupullo, kuin se sinun kauan varjelemasi Chateau Latour 1995, jonka arvo on satoja euroja. Kotona, kello 04:00 jatkoilla avatuilla punaviinipulloilla on myös paha taipumus jäädä seisomaan vajaina pöydälle. Eikä se arvoviini siinä nakkistroganoffin kastikkeessa mitenkään erityisen hyvältä maistu.

Varhaiset vuodet

Tärkein huomio tästä ajanjaksosta liittyy siihen, että viinikulttuuria ei voi harrastaa yksin. Sooloseksi on OK ja tarjoaa erilaisia näkökulmia, soolomaistelu on vain huono synonyymi alkoholismille, tai ainakin alkavalle sellaiselle. Harrastaminen vaatii seuraa ja keskustelua oli se keskustelu sisällöllisesti ja laadullisesti ihan mitä tahansa. Kaveriporukassa, poisluettuna ryyppyringit, käyty arvioiva keskustelu nauttimisen kohteena olevasta juomasta rikastuttaa 16

Joskus sitä epäilee, että minulla on mennyt enemmän rahaa kastikkeisiin kuin ravintolaruokaan.

perustuu ja miksi niitä ylipäätään arvioidaan. Syyt ovat ehkä raadollisempia kuin mitä saattaisi äkkiä arvatakaan.

Tavoitteelliseen harjoitteluun

Tämän viikon viinivinkki

Palataan sinne sohvannurkkaan. Mistä lähtömateriaalista aivoni oikein jalostivat ajatuksen siitä, että minun pitää lähteä viinikursseille? Kiinnostus viineihin-check. Kiinnostus ruokaancheck. Vähemmän kiinnostusta saada valot poikki juomalla-check. Itse asiassa muistan hämmästyttävän hyvin ajatusprosessin, joka ajoi minut ravintolakoulu Perhon W(ine and) S(pirit) E(ducational) T(rust) level 2 -kursseille. Ajatus lähti siitä, kun mietin kuinka hyvät aistit viiniharrastajalla pitää olla ja kuinka vaikeaa on saavuttaa Master of Wine (MW) status. Ryhdyin tutkimaan asiaa ja kun tie statuksen saavuttamiseen oli selvillä, niin menin ja ilmoittauduin kurssille. Seuraavalla kerralla jatketaan siitä, millainen prosessi viinimaistelu on ja mihin viinien arviointi

Marraskuun 15. päivä oli Beaujolais Nouveau -viinien maailmanlaajuinen lanseerauspäivä. Itse viini on ihan pirun pahaa, joten suosittelen nauttimaan sen hyvin jäähdytettynä, jolloin maku ei pääse niin pahasti häiritsemään. Näin nuorissa viineissä ei ole edes mitenkään paljon alkoholia (12-13%), joten hinta-laatusuhteen osalta Alkosta löytyy palkitsevampiakin viinejä. Ainoa syy ostaa tuo alle 10 euron pullo on se, että sitä juodessa voi miettiä viininvalmistajien kaupallisia intressejä sekä nerokkaan markkinoinnin voimaa. Samalla sitä tuntee olevansa osa globaalia laumaa, jota jälleen kerran höynäytettiin ostamaan pahaa viiniä.

Teksti: Marika Österlund ja Anna Kimpimäki

Sohvahumanistit

Anna: Mut tässä heti alussa on kuitenkin ollu mielenkiintoinen tää asetelma kristillisten aatteiden ja tieteellisen ajattelun välillä. Marika: Joo, tieteen nousu tulee hyvin esille. Anna: Jäi hyvin mieleen, ku tossa henkilö, joka edusti vanhaa kristillistä uskomusta sano, että ”avoin mieli on tyhjä mieli”. Sehän on nykysin justiinsa tärkeetä, että on avoin mieli.

inding Altamira (2016) on Hugh Hudsonin ohjaama elämäkerta/draamaelokuva, joka hämmästyttää aidolla kerronnallaan teemasta, joka ajautuu turhankin usein hollywoodisaation uhriksi. Elokuva kertoo vuoden 1879 arkeologisen löydön, Espanjan Altamira-luolan kalliomaalauksista, sen löytäneestä perheestä ja löydön tuomasta kitkasta tieteellisten ja uskonnollisten aatteiden välillä. Kyseessä on elokuva, joka löytyy Netflixistä, ja jonka katsominen sujuu parhaiten sohvalta käsin kaakaomuki kourassa. Kaverin mukana olo on bonusta, sillä ilman keskustelukumppania, on hyvin todennäköistä, että ensimmäisten minuuttien jälkeen olet jo vaihtunut elokuvaa. Mikä olisi kuitenkin virhe, sillä juuri hitaasti etenevät ja tunnelmalliset elokuvat tarjoavat sitä mielenrauhaa, jota et tiennyt edes kaipaavasi. Elokuvan kommentaattoreina Anna Kimpimäki & Marika Österlund.

Vaikutelma 40min jälkeen: Anna: Eli periaatteessa mää oon vähän pihalla tässä elokuvassa, mutta samalla en kumminkaa, koska tää etenee niin hitaasti, ettei tässä voi olla pihalla. Esimerkiks mää en edelleenkään muista ton miespäähenkilön nimeä. Marika: Mäkään en tiedä sen nimeä. Anna: Mää muistan vaan Marian ja Conchitan. Marika: Mielenkiintosesti nostetaan kyllä esille 1800-luvun ilmapiiriä, ja tota ristiriitaa uskonnon ja tieteen välillä. Anna: Joo, ku tässä suurin osa ei vielä usko evoluutioteoriaan. Marika: Ja sit tosi hienosti tuodaan esille ne kohtaukset, joissa se tyttö kattoo niitä luolamaalauksia ja kuvittelee, että ne elää. Marika: Ja tosi hienosti tuotu esille, että jos on tiukasti uskottu siihen raamatun luomiskertomukseen, nii milleen tommonen löytö on sitten järkyttänyt ja herättänyt mielikuvituksen. Anna: Nii, alkanu aattelemaan laatikon ulkopuolellaki. Tossahan just huomaa kuinka se Conchita, joka on tosi uskonnollinen, on ihan peloissaan, eikä

Yleisvaikutelma 20min jälkeen: Marika: Mun mielestä tosi hyvä, tykkään tän tyyppisistä elokuvista, jotka kuvaa mennyttä mahdollisimman realistisen oloisesti. Anna: Mää oon yleensä myös samaa mieltä, mutta alku lähti liian hitaasti liikkeelle, ei mielenkiintoisesti. Jos olisin yksinäni, olisin vaihtanu jo elokuvaa. Marika: Joo, mulla varmaan vaikuttaa just se, ku tää liittyy niin vahvasti arkeologiaan, jota oon lukenu sivuaineena, niin kiinnostaa tietty ihan hirveenä. 18

uskalla mennä sinne luolaankaan. Anna: Mut joo, nää historialliset faktat, jotka tulee esille välillä, esimerkiksi tuon ajan suuri lapsikuolleisuus, tuodaan hienolla tavalla esille. Marika: Joo, ne ovat semmosia hienovaraisia viestei siitä, että minkä takii esimerkiksi just uskonto miellettiin niin tärkeäksi. Anna: Nii, uskonnolta haettiin sitä tukea ja turvaa. Marika: Tää elokuva on kauheen mielenkiintonen, ainaki tälläselle ihmiselle, joka on ollut koko ikänsä kiinnostunu kaikesta tämmösestä ja sen takii päätyki opiskeleen humanistisii aloja. Anna: Joo, siis musta tää on ideana hyvä, mutta vois vähän kyllä edetä nopeampaa tahtia, mutta nyt toi ilmenny kolmidraama teki tästä vähän paremman. Marika: Ku on tommonen vähän vakavampi aihe taustalla, nii sit siihen on saatu semmonen pinnallinenkin vielä. Anna: Nii, pinnallinen just eli peruskauraa. Et onko sekää sit hirveen hyvä asia?

taustalla tapahtui. Anna: Mun mielestä toi taas oli hyvin kuvattu, mutta juoni oli liian tasainen, ei tapahtunu mitään erikoista. Selvästi haluttiin pitää se todellisuudentuntuisena, eikä värittää sitä. Marika: En tiiä, oiskohan meidän mieluummin pitäny kattoo dokumentti tästä samasta aiheesta. Anna: Joo varmaan, dokumenttina tää ois ollu paljon parempi. Näyttelijäkaarti oli muuten hyvä, mutta en tykänny hirveenä Conchitasta. Marika: Joo siis kiinnitin eniten ehkä huomioo just siihen, että toi oli enemmän kuvaus just tosta yhdestä perheestä ja sen sisäisistä ongelmista liittyen tohon tapaukseen. Marika: Pitää varmaan oikeesti ettii dokumentti tähän liittyen ja netistä tietoo, ku tää aihe rupes kiinnostamaan mua ihan hirveesti. Ja nyt mä haluaisin päästä käymään tuolla. Anna: Puvustukset ja lavasteet oli sika hienot. Marika: Joo, mää tykkäsin niistä kans tosi paljon. Niitä oli tosi hieno seurata, pukuja ja muita hienoja yksityiskohtia. Anna: En tiiä, en ehkä katsois tota elokuvaa uudestaan. Se oli sen verran kumminki tylsä suoraan sanottuna. Dokumentin voisi kyllä katsoa. Marika: No, mää ite voisin kyl kattoo sen uudestaan. Anna: Oisin kaivannu jotain enemmän tohon. Jotain semmosta joka ois herättäny katsojan mielenkiintoa enemmän. Marika: Mää oisin vähän kaivannu sitä, että ne ois puhunu espanjaa. Anna: Niijoo se! Muaki häiritse se. Se ois tuonu siihen enempi sitä autenttisuutta.

Vaikutelma 60min jälkeen: Anna: Tosta kolmiodraamasta, nii ensimmäistä kertaa kolmas osapuoli yllätti positiivisesti. Se oli niinku hyvä ihminen, se ei ängänny väliin, vaan tajus perääntyä. Anna: Heräskö sulla mitään uusia ajatuksia? Marika: Ei oikeen. Unohduin lukemaan googlesta tosta oikeesta tapahtumasta. Anna: Eli tää elokuva ei pitäny sua otteessaan? Marika: Piti, mutta mua aina kiinnostaa tämmöset tositapahtumat, nii pakko alkaa etsimään tietoa siitä. Anna: Mutta toihan on kyllä ihan positiivista. Mut joo ei mullakaan oikee mitään uutta sanottavaa ole. Paranee loppua kohden. Marika: Musta tää on hyvin tehty, en ite laskisi tätä isonbudjetin Hollywood elokuvaksi, räiskintää ja ilotulista, vaan aika maltillisesti kuvattu loppujenlopuksi.

ANNA: 2/5

Loppuvaikutelma: Marika: Tykkäsin kauheasti, tosi mielenkiintonen. Juoni oli ihan hyvä, voi tietty olla, että kiinnitin enempi huomiota niihin realistisiin faktoihin, mitä

MARIKA: 3/5

POINTTI TOIVOTTAA KAIKILLE HYVÄÄ JOULUA!