Maahanmuuttajakoulutus 30 vuotta by TAKK

KAIKEN MAAILMAN TARINOITA 30 VUOTTA MAAHANMUUTTAJAKOULUTUSTA TAMPEREEN AIKUISKOULUTUSKESKUKSESSA

Sisällys ESIPUHE....................................................................... 4 ALUSSA OLI VENEPAKOLAISET.............. 6 Hua Maria............................................................................ 5 Su Hui.................................................................................. 11 Osmo ja Irmeli. . ................................................................. 12 Ensimmäiset koulutukset.. ............................................. 14 Suomen kielen opetus ja opettajan monet roolit. . ... 16 Tiina..................................................................................... 16 Stina ja Leena.................................................................... 20

IHMINEN LIIKKUU JA MUUTTAA.. ............. 22 “Miksi ja mistä niitä oikein tänne tulee?”.................... 24 Mouhamed.. ....................................................................... 26 Sodat ja kriisit maailmalla – pakolaisuus.................... 27 Maat ja alueet, joista yleisimmin on muutettu Suomeen. . ........................................................ 28 Jalal...................................................................................... 33 Moradin perhe.................................................................. 34 Tekstit: TAKK:n työryhmä

Nabeel. . ............................................................................... 36

Valokuvat: TAKKin arkisto ja haastateltujen kotialbumit. Shutterstock (s. 27) Irina Kolomijets (s. 73)

KOTOUTUMINEN KÄSITTEENÄ................. 38

Taitto: Mene Creative Paino: Offset Ulonen Oy Tampere 2019 ISBN 978-952-94-2392-7 (nid.) ISBN 978-952-94-2393-4 (PDF)

Kotoutuminen ja kotouttaminen................................. 40 Milloin maahanmuuttaja on kotoutunut?.................. 41 Krisztína............................................................................. 43 Tina...................................................................................... 44

MAAHANMUUTTAJAKOULUTUKSEN MONET MUODOT.. ................................................. 46 Luku- ja kirjoitustaidon koulutukset........................... 48 Nima.................................................................................... 51 Alkuvaiheen koulutukset............................................... 52

Mária. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54

KOTOMOLAISTEN POLKUJA.................. 112

Jatkovaiheen koulutukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56

Osmo M........................................................................... 115

Eszter. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57 Marina.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59 Tutkinto- ja ammatilliset koulutukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61 Edi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66 Ahti. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 Uniikit koulutukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 Yusof.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70 Olga. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73 Henkilöstökoulutukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 Muut palvelut.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75 Tietoa, elämyksiä, oppimista, virikkeitä ja motivaatiota kielitaidon oppimiseen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77 Hankkeet kehittämisen ja uusiutumisen välineinä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80

KOTOUTUJIEN POLKUJA.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 Alireza. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90 Dario.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92 Aivi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93 Kiki. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94 Do Mau. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96 Vy. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97 Abderrahmane.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98 Tanja.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99 Irina.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102 Elena.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104 Margarita. . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106 Sujana.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107 Jan-Erik.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108 Faisal. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111

Irmeli................................................................................ 115 Tiina S............................................................................... 116 Tiina J............................................................................... 116 Helena. . ............................................................................ 117 Kaija.................................................................................. 118 Osmo J............................................................................. 118 Päivi.................................................................................. 119 Sari.................................................................................... 120 Pirjo.................................................................................. 120 Terhi. . ................................................................................ 121 Katja................................................................................. 122 Riitta................................................................................. 123 Janne ............................................................................... 124 Tuija.................................................................................. 124 Mia.................................................................................... 125 Nora. . ................................................................................ 126 Tarja.................................................................................. 126 Soile.................................................................................. 127 Riikka ............................................................................... 128 Inge................................................................................... 129 Kaisa................................................................................. 130 Eeva.................................................................................. 131 Nadja................................................................................ 132 Anna.. ................................................................................ 133 Hanna. . ............................................................................. 133

TÄHÄN ON TULTU – MITÄ EDESSÄ?............................................... 134

ESIPUHE

ässä TAKK:n maahanmuuttajakoulutuksen 30-vuotishistoriikissa on tarkoitus kuulua erityisesti entisten ja nykyisten opiskelijoidemme ääni. Olemme halunneet tuoda esiin sitä moninaisuutta, joka on ollut maahanmuuttajakoulutuksen ja laajemmin maahanmuuton arkea viime vuosikymmenet. Julkisen keskustelun ja kahvipöytäjutustelun yhteinen harha tuntuu olevan se, että maahanmuuttajat otsikoidaan ryhmänä milloin milläkin kuvitellulla yhteisellä ominaisuudella. Tälle historiikille äänensä antaneiden tarinoista voi kuitenkin lukea sen, että kototutumisen tarinoita, tapoja ja polkuja on lukematon määrä. Oma arkikokemukseni on se, että ihmisiin tutustuminen yksilöinä auttaa hälventämään ennakkoluuloja. Ehkä tämän historiikin eräs tehtävä voisi olla tuoda näkyviin yksilöitä yleistysten takaa ja tehdä sillä tavalla oma osansa ennakkoluulojen ja rasismin ehkäisemiseksi. Tämän historiikin on kirjoittanut entisistä ja nykyisistä TAKK:n kotoutumiskoulutuksen työntekijöistä koostuva työryhmä. Historiikin alussa on laajahko katsaus maahanmuuttajakoulutuksen alkuvaiheisiin TAKK:ssa. Tämän jälkeen taustoitetaan maahanmuuton syitä ja tehdään pieni katsaus kotoutumiseen liittyvään käsitteistöön. Näitä seuraa kuvaus erilaisista koulutuksista ja hankkeista, joita TAKK:ssa on 30 vuoden aikana toteutettu. Historiikin lopussa pohditaan sitä, miltä kotouttamisen tulevaisuus näyttää koulutuksen järjestäjän näkökulmasta. Historiikkia kirjoittaneen työryhmän tapaamisissa päädyttiin hyvin usein muistelemaan entisten opiskelijoidemme kotoutumispolkuja, ja yhä uudelleen nousi ihmisten tarinoiden kautta esiin se, kuinka monenlaisia onnistuneet kotoutumispolut voivat olla. Tähän monimuotoisuuteen haluamme antaa lukijalle mahdollisuuden tutustua ja siksi olemme sijoittaneet tekstin lomaan paljon opiskelijoiden tarinoita, joissa he kuvaavat omaa kotoutumispolkuaan.

TAKK:n maahanmuuttajakoulutuksissa on 30 vuoden aikana työskennellyt kymmeniä opettajia ja muita ammattilaisia. Moni heistä on mukana tässä historiikissa, mutta ehkä vielä useampia ei tässä nimeltä mainita. Kaikki ovat kuitenkin tehneet suurta ammattitaitoa vaativaa työtä ja antaneet oman arvokkaan panoksensa koulutusten kehittämiselle. Maahanmuuttajakoulutuksen ensimmäiset 30 vuotta ovat olleet pioneerityötä: koulutus on hakenut muotoaan ja painopisteitään ja ollut jatkuvassa muutoksessa. Monet opettajamme ovat edelläkävijöinä jättäneet pysyvästi oman jälkensä siihen, mitä maahanmuuttajakoulutus tai s2-opetus tai kotouttaminen Suomessa 2010-luvun lopussa on. Siitä on jokaisen lupa olla ylpeä. Tätä historiikkia ei olisi syntynyt ilman e-klubia eli TAKK:n maahanmuuttajakoulutuksesta eläkkeelle jääneiden opettajien kerhoa. He tekivät ison ja merkityksellisen urakan tämän teoksen koostamisessa. Kiitokset siis Irmeli Kniivilä, Osmo Moilanen, Helena Kalevo, Pirjo Kapanen, Kaija Vähätalo, Tiina Sangi, Anna-Liisa Murto ja Osmo Jäkkö! Kiitokset myös kaikille haastatelluille opiskelijoille sekä entisille ja nykyisille työtekijöille, jotka ovat osallistuneet tämän historiikin tekemiseen. Ja lopulta kiitokset myös TAKK:lle työnantajana – on hienoa, että maahanmuuttajakoulutuksen merkitys osana aikuiskoulutusta on nähty ja tehty näkyväksi. Tampereella 27.6.2019 Janne Haikansalo

Tiina Sangi ensimmĂ¤isten vietnamilaisopiskelijoiden kanssa. 8

ALUSSA OLI VENEPAKOLAISET Tampereella käytiin vuonna 1987 vilkas keskustelu pakolaisten ottamisesta kuntaan. Näkemys pakolaisten vastaanotosta jakautui kielteisiin ja myönteisiin. Joku pelkäsi pakolaisten vievän jopa venepaikatkin. Valtuustossa myönteinen näkemys kuitenkin voitti, ja Tampereen kaupunki päätti ottaa 50 venepakolaista. Venepakolaisilla viitattiin Vietnamin rauhansopimuksen jälkeisen tilanteeseen, jossa lähinnä hävinneen osapuolen kannattajat pakenivat uutta vallanpitäjää. Laittomat bisneksen tekijät myivät hädänalaisessa tilanteessa olleille ihmisille pakomatkoja, jotka tehtiin yleensä pienillä, usein merikelvottomilla kalastajaveneillä.

eneet pakattiin täyteen pakenijoita ja mukaan voitiin ottaa vain muutaman päivän vesi- ja ruoka-annokset. Useimmiten pakenijoiden aikomuksena oli päästä joko Thaimaahan, Filippiineille tai jopa Australiaan asti. Merimatkalla oli iso riski joutua myrskyyn ja hukkua tai päätyä merirosvojen kynsiin. Iso osa menehtyi matkalla, mutta osa onnistuttiin kuitenkin pelastamaan mereltä ja toimittamaan pakolaisleireille. Useimmat Suomeen tulleista venepakolaisista odottivat pääsyä turvalliseen maahan joko Thaimaan, Filippiinien tai Malesian pakolaisleireillä, jotka olivat YK:n ylläpitämiä. Odottelu alkeellisissa leirioloissa saattoi pahimmillaan kestää jopa 7–8 vuotta. Syksyllä 1988 Tampereen kaupunki perusti pakolaisten vastaanottoa valmistelemaan ja suunnittelemaan työryhmän, johon kuului 70 henkilöä hallinnon eri aloilta. TAKK nimesi työryhmään Osmo Moilasen suunnittelemaan ja koordinoimaan aikuisten pakolaisten vastaanottoa ja koulutusta. Pakolaisten vastaanottoa valmisteleva työryhmä teki muutamia tutustumis- ja opintomatkoja Helsinkiin ja Turkuun. TAKK haki oppia myös pääkaupunkiseudun pakolaiskoulutuksesta, jossa opetusta oli järjestetty jo lähes kymmenen vuotta. Myös perehdyttävää valmennusta kaakkoisaasialaiseen kulttuuriin oli jonkin verran tarjolla pakolaistyöhön osallistuville ennen pakolaisryhmän saapumista. Valmennuksen sisältö saattoi joskus olla vähän huvittavaakin. Muun muassa piti varoa osoittelemasta

sormilla tai varpailla, mistä aasialainen pahoittaisi mielensä. Valmennuksen jälkeen osallistuja ei oikein tiennyt, miten päin pitäisi aasialaisen edessä istua, etteivät vaan sormet tai varpaat osoittaisi häntä. Myös vilkuttamista suomalaiseen tapaan piti välttää, sillä sen vietnamilainen tulkitsisi helposti kutsuksi. Tällaisia ”kulttuurieroja” arjen työssä ei kuitenkaan havaittu, puhumattakaan, että tällaiset seikat olisivat tuottaneet koskaan mitään ongelmia. Ensimmäisen pakolaisryhmän piti saapua jo vuoden 1989 alussa, mutta tulo viivästyi ja peruuntui useita kertoja, koska Finnairin reittikoneisissa ei ollut tilaa pakolaisryhmälle. Vihdoin elokuun lopussa 1989 ensimmäinen ryhmä saapui Tampereelle. Pakolaisleiriltä valittuun ryhmään kuului perheitä, yksinäisiä nuoria aikuisia sekä joitakin vanhempia yksinäisiä. Osa ryhmästä oli valittu vahvasti sosiaalisin ja humanitaarisin perustein, ja osa oli niin sanottuja resurssihenkilöitä, jotka olivat jonkin verran englantia taitavia nuoria aikuisia. Usean miespuolisen aikaisempi ammatti kotimaassaan oli ollut kalastaja. Ennen venepakolaisten tuloa Tampereelle oli tullut pieni ryhmä chileläisiä pakolaisia, jotka olivat osa vuoden 1973 vallankaappauksen seurauksena Suomeen tullutta 182 hengen ryhmää. TAKK järjesti jo silloin noin kolmen kuukauden mittaisen valmennuskurssin osalle pakolaisista. Varsinainen jatkuva pakolaisten vastaanotto ja kotouttaminen alkoi kuitenkin vasta venepakolaisista 1980-luvun loppupuolella.

Hua Maria Hua Maria lähti tuttavien kanssa pakoon veneellä sodan runtelemasta ja hitaasti jälleenrakentuvasta Vietnamista, Minh Hain kaupungista ja muistaa vieläkin tarkasti kaiken. Veneessä oli 110 henkeä ja veneen numero oli MBB 744. Venematka Malesiaan kesti kaksi yötä ja kolme päivää, ruokana oli muutama kourallinen riisiä ja vähän vettä, kaikki oli pelottavaa varsinkin yöllä. Päivälläkin näkyi vain merta ja korkeat aallot keinuttivat täyteen pakattua paattia, ja heidän venekuntansa luultiin jo hukkuneen kovaan merenkäyntiin. Lopulta Malesiassa sijainneelle pakolaisleirille päästiin ja sieltä myöhemmin kaukaiseen ja täysin tuntemattomaan Suomeen. Tampereelle Hua Maria päätyi syyskuussa 1989. Hän kuuluu ensimmäiseen Vietnamin venepakolaisten ryhmään, joka aloitti kotoutumiskoulutuksessa TAKK:ssa. Hervannan vapaa-aikatalon askarteluhuoneessa opiskeltiin aamui-

sin, ensin suomen kieltä ja kulttuuria neljä tuntia päivässä viiden kuukauden ajan. Opiskeluun sisältyi myös monenlaisia opintoretkiä ja tutustumiskäyntejä Tampereella ja ympäristössä: kauppahallissa, kirjastossa, Särkänniemessä, erilaisissa työpaikoissa ja tuotantolaitoksissa ja jopa Helsingissä. Hiihtoretkikin tehtiin Ellivuoreen. Viiden kuukauden jälkeen siirryttiin työhön valmentavaan ryhmään, jossa opiskeltiin työelämäasioita ja yhteiskuntatietoa; silloin oli jo Hatanpään teollisuustalosta löytynyt sopivat tilat kotoutumiskoulutukselle. Kysyttäessä opiskelusta TAKK:ssa 30 vuotta sitten muuten hyvämuistinen, nyt 65-vuotias Hua Maria sanoo nauraen, ettei muista enää mitään, mutta kieli oli vaikeaa ahkerasta opiskelusta huolimatta - ja on edelleenkin. Hän pärjää kuitenkin hyvin keskeisissä asioissa ja sanavarasto on kehittynyt. Kuten monilla vietnamilaisilla suomen kielen ääntäminen on haasteellista vielä vuo-

sikymmenten jälkeenkin - mm. äänteet l, r, s ja t sekä niiden yhdistelmät ovat vaikeita tuottaa ja erotella. Vietnamia kirjoitetaan kuitenkin latinalaisin kirjaimin, mikä on helpottanut jonkin verran suomen kielen oppimisessa. Vietnamin kielessä on tärkeää mm. intonaatio ja sävelkulu; niinpä eri kieliryhmään kuuluvan ja rakenteellisesti täysin erilaisen suomen omaksuminen ei ole ollut todellakaan helppoa, kun pohjana ei ole ollut muidenkaan kielten taitoa. Hua Maria, joka oli Suomeen tullessaan 35-vuotias sinkku, oli kotimaassaan käynyt koulua kolme luokkaa ja tehnyt monia töitä, kuten torimyyntiä ja lasten hoitoa. Koulussa hän oli oppinut lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Hän ei halunnut kieli- ja työelämäkoulutuksen jälkeen ammattiopintoihin vaan suoraan töihin. TAKK:n työelämäopettajan avulla löytyi harjoittelupaikka ja Hua Maria työllistyi pian moneksi vuodeksi Nansoon ompelijaksi. Eri-

laisten sairastelujen takia hän joutui lopettamaan Nansolla, mutta tervehdyttyään ei halunnut olla työttömänä eikä toimettomana. Rohkeasti itse kyselemällä hän löysi mieluisan työn Ruskosta kirjapainosta, joka pystyi tarjoamaan ainoastaan pätkätyötä, joka kuitenkin jatkui monta vuotta. Hua Maria joutui jäämään eläkkeelle 60-vuotiaana uusien sairauksien ja varsinkin pahan astmansa takia, mutta sitä ennen ehti vielä olla useita vuosia Tampereen kaupungilla siivoojana monissa eri kohteissa, kuten kulttuuritalo Laikussa, Sampolan koulussa, museoissa ja ravintolassa, mistä hän vaikuttaa olevan hyvin ylpeä. Kuten monet muutkin vietnamilaiset, Hua Maria aina pitänyt työnteosta ja häntä on kehuttu kaikissa pai-

koissa hyvin ahkeraksi ja luotettavaksi työntekijäksi. Hua Maria oli 10 vuotta naimisissa suomalaisen miehen kanssa ja asui silloin mm. Helsingissä ja Turussa, mutta avioliitto päättyi eroon ja Hua Maria palasi kotiin eli Tampereelle, jossa on asunut tyytyväisenä Hatanpäällä nyt 12 vuotta. Hän kuuluu Kissanmaan baptistiseurakuntaan ja nyt hänellä on aikaa harrastaa seurakunnassa monia asioita, hän tapaa siellä paljon suomalaisia ja saa puhua suomea, joka häneltä sujuukin melko hyvin. Yksi tärkeä työtehtävä seurakunnassa on katutyö, josta hän kertoo innostuneesti. 30 vuoden aikana Hua Maria on käynyt syntymämaassaan Vietnamissa vain kaksi kertaa. Hänen vanhempansa ovat

jo kuolleet ja sisarukset elävät omaa elämäänsä. Hua Maria ei tunne koti-ikävää, vaan on tällä hetkellä tyytyväinen ja reipas sekä iloinen eläkeläinen, vaikka elämä ei ole ollut helppoa sairastamisten takia ja avioliiton epäonnistuminen ja lapsettomuus sekä muut vaikeudet ovat myös olleet iso pettymys. Hän kertoo, että uskoon tuleminen on kuitenkin tuonut rauhan hänen elämäänsä ja hän on kiitollinen siitä, että hänellä on monia hyviä suomalaisia ystäviä. Hän on tekemisissä muiden vietnamilaisten kanssa myös jonkin verran. •

Hän on aina pitänyt työnteosta kuten monet muutkin vietnamilaiset ja häntä on aina kehuttu kaikissa paikoissa hyvin ahkeraksi ja luotettavaksi työntekijäksi.

Su Hui 30 vuotta sitten vietnamilaisryhmän kanssa Tampereelle saapuneen Su Huin tarina on kuin osa maailmanhistoriaa: hän on syntynyt vuonna 1935 Kambodžassa, isä oli kiinalainen, äiti kambodžalainen, joten perheessä puhuttiin kahta kieltä. Su Hui kävi seitsemän vuotta kiinankielistä koulua ja meni 25-vuotiaana naimisiin. Perhe ja lähes koko suku asui pienessä kaupungissa. Miehellä oli pieni tekstiilikauppa, jossa Su Huikin välillä auttoi. Perheeseen syntyi kuusi lasta, kaikki tyttöjä. Kaikki muuttui kuitenkin traagisesti, kun hirmuhallitsija Pol Pot nousi valtaan. Su Huita lukuun ottamatta koko perhe, mies ja tytöt, samoin kuin lähes koko hänen sukunsa sai tuolloin surmansa. Su Hui pakeni Vietnamiin, jossa hän ehti asua 18 vuotta. Kun Vietnamissakaan elämä ei enää ollut turvallista, Su Hui pakeni täpötäydessä veneessä Thaimaahan. Siellä hän ehti olla pakolaisleirillä

kaksi vuotta, kun hän sai tiedon uudesta maasta. 30. elokuuta 1989 hän yhdessä muun vietnamilaisryhmän kanssa saapui Tampereelle, jossa opiskelu alkoi parin viikon kuluttua. Su Hui on asunut koko tamperelaisaikansa Hervannassa ensin Sähköraitilla, sitten Sähkökadulla ja nyt palvelutalossa Pietilänkadulla. Tällä hetkellä eläkeläisen elämä soljuu rauhallisesti, ja vaikka sairauksia onkin eikä liikkuminen ilman rollaattoria enää oikein suju, Su Hui pystyy ja haluaa kuitenkin hoitaa omat asiansa. Hän käy asioilla lähellä olevissa kaupoissa ja apteekissa, laittaa itse ruokansa ja siivoaa pienen asuntonsa. Hän ei myöskään halua olla laiskana neljän seinän sisällä, vaan rientää lähes päivittäin auttamaan lähellä olevaan aasialaiskauppaan. Su Huin työura Suomessa jäi lyhyeksi: hän oli kielikoulutuksen jälkeen työharjoittelussa mm. päiväkodeissa ja kirjoja muovittamassa kirjastossa. Varsinaista

työaikaa kirjastossa kertyi kuitenkin vain yhdeksän kuukautta. Monien sairauksien takia Su Hui joutui jäämään eläkkeelle 60-vuotiaana. Eläke jäi pieneksi ja siksi onkin tarkoin mietittävä, miten ja mihin rahansa käyttää. Su Hui vaikuttaa kuitenkin tyytyväiseltä. Hän kertoo, että hänellä on muutama kiinalainen ystävä ja Hervannassa asuvia vietnamilaisiakin hän tapaa satunnaisesti. Televisiota hän sanoo katsovansa liikaakin. Yhteydet Hongkongissa, Vietnamissa ja Kiinassa oleviin sukulaisiin ovat satunnaisia: huonon kuulon takia puhelimessa puhuminen on vaikeaa eikä kirjoittaminenkaan enää oikein suju. Oman elämänsä tapahtumia hän on kiinaksi ja suomeksi kirjoittanut paksuun vihkoon, sieltä löytyy monta tärkeää tietoa. •

Osmo ja Irmeli Heti vietnamilaisten saavuttua syksyllä 1989 käynnistettiin ensimmäiset maahanmuuttajakoulutukset. TAKK sai hoitaakseen aikuisten maahanmuuttajien koulutukset. Vetovastuun otti koulutuskoordinaattori Osmo Moilanen, joka lähti suunnittelemaan koulutusta ja rekrytoimaan opettajia uuteen koulutukseen. Koulutuksia varten vuokrattiin tilat Hervannan vapaa-aikatalolta.

SANDAALIT TAMMIKUUSSA

Ensimmäisissä koulutuksessa aloitti 30 opiskelijaa kolmen opettajan johdolla. Koulutettava ryhmä oli monimuotoinen. Tampereelle otettiin humanitäärisin perustein vanhuksia, mutta myös nuoria ja pariskuntia lapsineen. Ja vaikka lähtömaa oli sama, kaikki eivät puhuneet edes keskenään samaa kieltä. Opiskelutaidoissa oli isoja eroja: osa ei osannut lukea eikä kirjoittaa, osa oli opiskellut ja osasi englantiakin. Vietnamilaiset olivat odottaneet Thaimaan pakolaisleireillä jopa viisi vuotta, elinpiiri oli pieni ja olosuhteet ankeat. Totuttelu suomalaiseen arkeen ja lähes-

tyvään talveen alkoi TAKK:n kouluttajien tuella. Ensimmäisiin pakolaiskoulutuksiin sisältyi suomen kielen opiskelun lisäksi paljon myös suomalaisen elämäntapaan ja kulttuuriin tutustumista. ”Talven tullen perehdyttiin Anttilan kuvaston ja mallinuken avulla kerrospukeutumisen saloihin. Siitä huolimatta tammikuussa kauhisteltiin opiskelijaa sandaaleissaan ja paljain varpain”, muistelee ensimmäisiä koulutuksia vetänyt suomen kielen opettaja Irmeli Kniivilä. ”Helsinkiin ensimmäiset vietnamilaiset olivat tulleet jo 70-luvun lopussa, mutta siitä huolimatta sopivaa oppimateriaalia suomen kielen opetukseen ei juurikaan ollut, vaan lähes kaikki piti rakentaa itse. Ensimmäiset pakolaiskoulutukset olivat pedagoginen ja didaktinen haaste, mikä laittoi opettajan kekseliäisyyden koetukselle”, muistelee Irmeli. Hän oli opettanut suomen kieltä ennen TAKK:iin tuloaan mm. Unkarissa ja Romanian puolella Transilvaniassa. Kuvat, piirtäminen, näyttäminen ja toiminnallisuus olivat tärkeä osa opetusta. Välillä kokeiltiin myös teatterin keinoja. ”Opiskeluun sisältyi runsaasti tutustumiskäyntejä ja vierailijoita sekä elämyksellisyyttä. Opiskelijat vietiin

14 14

avantouimaan ja heille järjestettiin hiihtokilpailuja”, kertoo Osmo Moilanen. Erityisesti alkuvaiheessa tamperelaiset innostuivat uusista tulokkaista. Lahjoituksia – niitä kaivattuja talvitakkeja ja muuta tarpeellista – tuli paljon. Vietnamilaiset saivat ystäväperheitä SPR:n kautta. Innokkuudesta kertoo, että monet saivat useammankin perheen. Irmelin mukaan ystäväperheiden kesken syntyi peräti pientä kilpailua, kun piti pistää paremmaksi kuin toiset. Koulutuksissa on tarjottu mahdollisuuksia myös kaksisuuntaiseen kotoutumiseen, järjestämällä mm. yhteisiä keskustelutilaisuuksia lääkäri- ja poliisiopiskelijoiden kanssa. Kaksisuuntaiselle kotoutumiselle on kotoutumiskoulutuksissa edelleen aikaa ja mm. Poliisiammattikorkeakoulun kanssa yhteistyö jatkuu.

PAREMPI ELÄMÄ

Kielen opetuksessa huomio keskitettiin enemmän puhumiseen kuin kirjalliseen tuottamiseen. Suomen opiskelu aikuisiällä on haastavaa erityisesti tietyiltä kielialueilta tuleville. Jotkin äänteet ovat

Irmeli Kniivilä, Osmo Moilanen ja Tiina Sangi tekivät pitkän työuran maahanmuuttajakoulutuksessa.

haastavia, kun ne puuttuvat omasta kielestä kokonaan. Alkuvaiheessa joissakin koulutuksissa kokeiltiin puheterapeuttia, jonka kanssa äänteiden muodostamista yritettiin harjoitella, mutta sekään ei tuonut apua. Koulutuksessa oli tukena myös tulkkeja, mutta tulkeiltakaan ei onnistunut kaikki, esim. työmarkkinajärjestelmään liittyvien asioiden tulkkaus niin, että opiskelijat olisivat ymmärtäneet. Vietnamilaisten oppimiskäsitys oli erilainen; asioita oli totuttu opettelemaan ulkoa. Opettaja oli ehdoton auktoriteetti ja aikuinen koulun penkillä oli vakava asia. Osa vietnamilaisista ei koskaan oppinut kunnolla suomea, osa on menestynyt hyvin työelämässä ja yrittäjinä. Monella vanhemmalla oli tavoitteena, että lapset saavat paremman elämän ja lähtökohdat. Lasten koulutukseen panostettiin.

Uusi luku koulutuksessa kääntyi, kun 90-luvun alussa saapui seuraava maahanmuuttoaalto Somaliasta. Suurin osa ensimmäisistä tulijoista oli korkeasti koulutettuja nuoria miehiä, joilla oli kielitaitoa ja oppimisvalmiudet olivat hyvät. ”Opetusmenetelmät ja -tyyli piti muuttaa tyystin toisenlaisiksi kuin vietnamilaisten kanssa. Meillä kouluttajilla on ollut TAKK:ssa aika vapaat kädet ideoida, kokeilla ja kehittää koulutusta sekä opetusmenetelmiä”, Irmeli kiittelee.

YLI 100 KIELTÄ JA KANSALLISUUTTA

Vuosittain TAKK:ssa opiskelee erilaisissa kotouttavissa koulutuksissa satoja opiskelijoita, kiireisimpinä vuosina jopa yli tuhat. Kolmeenkymmeneen vuoteen on

mahtunut yli sata kieltä ja kansallisuutta. ”Vaikka pakolaiset ja turvapaikanhakijat saavat isoimman palstatilan ja aiheuttavat eniten keskustelua, suurin osa maahanmuuttajista tulee tänä päivänä Suomeen avioliiton kautta”, kertoo nykytilanteesta Osmo, joka jäi kotoutumiskoulutuksen koulutuspäällikön tehtävästä eläkkeelle vuonna 2018. Myös Irmeli ehti ennen eläkkeelle jäämistään olla TAKK:n maahanmuuttajakoulutuksen kouluttajana lähes koko koulutuksen historian eli liki 30 vuoden ajan. Toinen yhtä pitkän uran tehnyt kouluttaja on Tiina Sangi: ”Opettajina olemme saaneet paljon tietoa eri kulttuureista, erilaisia näkökulmia siihen, miten asioista voi ajatella. Olemme saaneet olla osa opiskelijoiden elämäntarinoita. Vuosiin on mahtunut mukaan paljon iloa, uskoa ja monenlaisia onnistumisia.” •

Ensimmäiset koulutukset

1980

KOULUTUS KIERTOLAISENA VAIHTUVISSA TILOISSA

-luvun loppupuolella Suomessa muutamalla paikkakunnalla aloitettu aikuispakolaisten koulutus jakautui kahteen viiden kuukauden mittaiseen osioon; ensimmäinen osa oli nimetty Pakolaisten alkuopetukseksi, johon rahoitus haettiin Sosiaalihallitukselta. Tämän koulutuksen välittömänä jatkona järjestettiin Ammattikasvatushallitukselta anottu ja työvoimakoulutuksena toteutettu Pakolais-tyko eli työelämään ja koulutukseen valmentava kurssi. Ensimmäisten koulutusten hankinnassa ei ollut kilpailua, vaan hakemukset toteutussuunnitelmineen ja budjetteineen toimitettiin viranomaisille. Kilpailutus koulutusten hankintaan tuli vasta 1990-luvun alkupuolella. Tampereella ensimmäinen aikuisten Pakolaisten alkuopetus aloitettiin kahden viikon jälkeen maahantulosta, syyskuun puolivälissä 1989. Koulutukseen osallistui 30 henkilöä, jotka jaettiin kolmeen, keskimäärin 10 opiskelijan ryhmään.

Ensimmäiset koulutukset järjestettiin kaupungin nuorisotoimistolta vuokratuissa tiloissa Hervannassa. Vuoden 1990 alussa siirryttiin Hatanpäälle, jossa TAKK:n Maahanmuuttajakoulutus on toiminut useaan otteeseen. Alkuaikojen koulutuksen järjestelyjä leimasi väliaikaisuuden ja kuriositeetin tuntu. Koulutustilat olivat pitkään irrallaan muusta koulutuksesta ja ne vaihtuivat moneen kertaan. Toisaalta erillisyydellä saattoi olla hyvätkin puolensa ja saattoipa se lisätä maahanmuuttajakoulutuksen sisäistä kiinteyttäkin. Maahanmuuttajakoulutuksen aktiivinen henkilökunta myös stailasi itse omat tilansa ja oppimisympäristönsä maahanmuuttajakoulutukseen sopiviksi. Vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana maahanmuuttajakoulutusta on integroitu selkeästi muuhun ammatilliseen koulutukseen.

PAKOLAISTEN ALKUOPETUS

Vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana maahanmuuttajakoulutusta on integroitu selkeästi muuhun ammatilliseen koulutukseen.

Alkuopetuksen päivittäinen opiskeluaika oli viisi tuntia. Suomen kielen opiskelua oli viikossa 20 tuntia. Suomalaiseen yhteiskuntaan ja elämäntapaan perehdyttävää opetusta oli viisi tuntia viikossa. Yhden ryhmän tulkkaustarpeisiin voitiin käyttää tulkkia 10 tuntia viikossa. Vietnamin kielen tulkeista oli silloin valtava pula, ja tätä tilannetta tulkit tietysti käyttivätkin hyväkseen palkkaneuvotteluissa. Tulkit kuuluivatkin jonkin aikaa koulutusalan palkkaeliittiin, kunnes tulkkien määrä ja tarjonta lisääntyi ja palkkakin asettui kohtuulliseksi. Myöhemmin tulkkien käyttö kotoutumiskoulutuksessa on jäänyt hyvin vähäiseksi. Pakolaiskoulutukseen valikoitui heti alusta alkaen kokeneita ja päteviä opettajia. Ensimmäisen ryhmän suomen kielen opettajina toimivat Irmeli Kniivilä, Tiina Pelkola (Sangi) ja Estu Rainio. Yhteiskuntatiedon opettajina olivat Riitta Metsänen ja Osmo Moilanen. Viimeksi mainittu toimi myös koulutuksen koordinaattorina ja vastuuhenkilönä. »

Maahanmuuttajakoulutuksen eri toimipisteistĂ¤ voisi painattaa vaikkapa kiertuepaidan.

TYÖELÄMÄÄN JA KOULUTUKSEEN VALMENNUS Ensimmäinen Pakolais-tyko eli työelämään ja koulutukseen valmentava viiden kuukauden mittainen kurssi järjestettiin vuoden 1990 alussa. Lupa koulutuksen järjestämiseen haettiin Ammattikasvatushallitukselta ja se toteutettiin työvoimahallinnon tilaamana työvoimakoulutuksena. Pakolais-tykossa koulutukseen tuli vahvasti mukaan työelämätietous ja -valmennus. Koulutus sisälsi myös kaksi työharjoittelujaksoa. Tietysti myös suomen kielen ja yhteiskuntatietouden opetus olivat edelleen iso osa koulutusta. Tyko-kursseilla oli hyvin resursseja myös opiskelijoiden henkilökohtaiseen ammatinvalinnalliseen ohjaukseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Päivittäinen opiskeluaika oli seitsemän tuntia kuten muissakin työvoimakoulutuksissa. Työharjoittelussa noudatettiin työpaikan normaaleja työaikoja, niin kuin nykyistenkin koulutusten työssäoppimisessa. Pakolaisten työllistyminen 1990-luvun alun nousukaudella sujui hyvin. Muutamat nuoret miehet työllistettiin jopa kesken koulutuksen, jolloin suomen kielen oppiminen tietysti hidastui. Suhtautuminen Vietnamin pakolaisiin sekä työpaikoilla että yhteiskunnassa yleensäkin oli hyvin myönteistä. Jos pikku konflikteja harjoittelupaikoilla tuli, syyt niihin eivät juuri koskaan olleet rasistisia tai etnisiä, vaan ne johtuivat lähinnä kielellisistä väärinymmärryksistä.

Tiina Tiina Sangi muistelee koulutusten alkuvaihetta: “Toukokuussa 1989 olin tullut valituksi kahden muun suomen opettajan lisäksi TAKK:ssa aivan uuteen Tampereen ensimmäisille Vietnamin venepakolaisille suunnattuun koulutukseen. Jo keväällä ja kesällä kävimme tutustumassa mm. Turussa ja Helsingissä, miten siellä koulutuksia oli toteutettu jo vuosikausia. Koulutuspäällikkömme Osmo Moilanen hankki meille kouluttajille monenlaista perehdytystä. Koko kesä meni odottaessa ja syyskuun puolivälissä lopulta alkoi tapahtua, kun Hervantaan ilmestyi oudon näköisiä ihmisiä. Heidät huomattiin, myös paikallislehdissä, ja he puolestaan itse ihmettelivät valtavasti, missä kaikki ihmiset olivat Hervannan ”aamupäiväruuhkassa”. Hervannan nykyinen monikulttuurisuus oli vielä kaukana tulevaisuudessa. Kun kielitaitoa oli muutamien viikkojen jälkeen karttunut, muistan erään opiskelijan kysyneen tekemäm-

Suomen kielen opetus ja opettajan monet roolit Kielikoulutuksessa takkilainen näkemys on lähtenyt alusta alkaen siitä, että maahanmuuttajan tulee saada koulutusaikana arki- ja työelämässä tarvittavan kielitaidon lisäksi myös valmiudet jatkuvaan ja omatoimiseen suomen kielen opiskeluun.

me kirjastoretken jälkeen: ”Miksi kaikki katsovat me?” Oli poikkeuksellisen lämmin syyskuu, lämpötila +18, mutta suoraan kosteankuumasta ilmanalasta Malesian pakolaisleiriltä tänne lennätetyt ihmiset pitivät sitä tietenkin hyvin kylmänä. Heidän kotimaassaan ei kuuleman mukaan lämpötila laske ikinä alle +25 asteen. Niinpä he värjöttelivät Hervannan leppeässä ruskaan kääntyvässä kesässä autiolta tuntuvan ostoskeskuksen ja nuorisotalon liepeillä ja jo alkuun kyselivät kauhuissaan, miten kylmää olisikaan talvella, josta he olivat jo jotakin ehtineet kuulla. Opiskelun alussa käytännön asiat hoidettiin tulkkien avulla. Heitä oli apuna välillä oppitunneilla, mutta pääasiassa opetus tapahtui (ja tapahtuu edelleenkin) suomeksi. Opetusmateriaalina oli suomenruotsalaisille koululaisille suunnattu ja pitkään siinä tehtävässä käytetty oppikirja ”Tässä tulemme”, ja siihen oli jo vuosia aiemmin Helsingissä tehty suomi-vietnam -sanasto, joka oli suppeudestaan huolimatta hyvin tärkeä apu. Toisena oppikirjana oli uunituore alkujaan vietnamilaiselle suunnattu

kirja ”Huomenta Suomi”, jossa oli hyvin konkreettiset kuvat, rakenneseikkoja käsiteltiin minimaalisesti ja se oli selkeästi aikuisten kirja. Opiskelijoiden koulutustausta oli vaatimaton, monella vain 2–3 vuotta luku-, kirjoitus- ja laskutaidon opettelua, ja vain harvat osasivat muuta kieltä kuin vietnamia. Englantia puhuivat muutamat, jotka pystyivät tarvittaessa olemaan tulkkeina erilaisissa käytännön pulmatilanteissa. Kielen opiskelussa liikkeelle lähdettiin konkreettisista asioista, ympäristön esineistä, ruoka-asioista ja keskeisistä tervehdyksistä ja fraaseista kaupassa ja muissa asiointitilanteissa. Monipuoliset kuvat, käytännön tilanteiden harjoittelu ja pienet parikeskustelut olivat heti mukana opetuksessa eli pyrittiin aktiiviseen kielen tuottamiseen. Myös esimerkiksi Anttilan kuvasto oli tärkeänä materiaalina: sen monet tuotteet, kuten vaikkapa talvivaatteet ja monet laitteet, olivat tuntemattomia ja täysin uusia opiskelijoille. Samalla kuvastosta opittiin esim. suomalaista hintatasoa. Laulujakin käytettiin opetuksessa varsinkin ääntämisen takia.

Suomen kielen rakenne poikkeaa täysin vietnamista, joka perustuu sävelkulkuun – opettajan puheen sävelkulkua kuunneltiinkin tarkasti, koska opiskelijoille oli täysin uutta, ettei sävelkulku vaikuta useinkaan sanan merkitykseen. Suomelle ominainen pääteaines ja sanan muuttuminen aivan erinäköiseksi päätteitä lisätessä oli täysin käsittämätöntä ja myös suomen pitkät sanat olivat hämmentäviä – vietnamissa sanat ovat hyvin lyhyitä ja niistä yhdistellään kokonaisuuksia. Esimerkiksi mennyttä aikaa ilmaistaan apusanoilla eikä verbin aikamuodoilla ja monet tavallisetkin konkreettiset asiat kuten värit hahmotetaan hiukan eri tavalla. Aikuisen vietnamilaisen on lähes mahdotonta oppia tuottamaan ja erottelemaan erityisesti äänteitä l, r , s ja t sekä niiden yhdistelmiä (kuten meillekin olisi vaikkapa vietnamin sävelkulun oppiminen aikuisena). Monet opiskelijoista asuivat mm. Arkkitehdin-, Insinöörin-, Ruoveden- tai Lindforsinkadulla, jotka siis sattuvat olemaan vietnamilaisille todella vaikeita ääntää eikä oman kaupunginosan nimen, Hervannankaan lausuminen, puhumattakaan sen taivuttamisesta ollut

» 19

helppoa. Aikuiskoulutuskeskuksessa opiskeltiin, mutta sitä sanaa ei moni varmasti edes yrittänyt sanoa. Monille vietnamilaisille suomen kielen ääntäminen on haasteellista vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Merkittävä helpotus kaikenlaisten pienten yllätysten keskellä oli, että vietnamia kirjoitetaan latinalaisilla kirjaimilla, joten aivan aakkosista ei tarvinnut lähteä, ja kaikilla oli tässä ensimmäisessä ryhmässä vähintäänkin auttava lukuja kirjoitustaito. Monista yllättävistä kulttuurieroihin liittyvistä seikoista ja ymmärtämisvaikeuksistakin huolimatta asiat selvisivät aina jotenkin. Jo muutamassa viikossa oli opittu kysymään kaupassa hintaa ja muita asioita sekä kertomaan itsestä ja perheestä ja myöhemmin jopa jotakin esimerkiksi omasta ammatista. Opittiin myös käyttämään keskeisiä substantiiveja, adjektiiveja ja verbejäkin, vaikka taivuttaminen oli vielä hyvin haasteellista. Ymmärsin heti ensimmäisten viikkojen aikana, että lopulta asiat selviävät elekielellä, piirtämällä tai millä tahansa muulla luovalla tavalla, ja että vaikka mistä päin maailmaa ihminen tuleekin, hän ymmärtää aina, milloin ollaan liikkeellä ystävällisin ja hyväntahtoisin

aikein. Se on kansainvälistä kieltä. Koulun penkillä istuminen oli varmasti vaativaa vain muutaman luokan koulua käyneille ja kotimaassaan jo työelämässä olleille aikuisille. Vaikean tuntuisen uuden kielen opiskelu oli pelottavaakin autoritaarisiin opetusmenetelmiin tottuneille – kotimaassa oli opettaja lyönyt laiskaa tai muuten heikkoa oppilasta viivottimella sormille. Niinpä opiskelijat olivat hyvin ahkeria ja tunnollisia ja opiskelivat kotona paljon, kirjoittivat sanalistoja ja sanasto karttuikin kohtuullisesti. Hyvin uutta heille oli varmasti myös se, että heti koulutuksen alkupuolelta alkaen lähdettiin suomen opettajan kanssa opintoretkille tutustumaan eri kohteisiin: kirjastoon, jossa opeteltiin sen käyttöä, kauppahalliin, muihin kauppoihin, Särkänniemeen ja moniin muihin keskeisiin kohteisiin, metsään (jossa ei ollutkaan tiikereitä), sienestämään, ja mm. useisiin tuotantolaitoksiin ja työpaikkoihin, joiden kautta suomalaista elämänmuotoa opittiin, kerättiin sanastoa ja harjoiteltiin käytännössä asioimistilanteita. Esim. kauppahalli oli valtava elämys, koska se muistutti ilmeisesti kotimaan toreja. Silloin siellä oli vielä myynnissä sian päitä, sorkkia

ja erilaisia sisäelimiä, joita tavallisessa Hervannan marketeissa ei ollut. “Vihdoin kunnon lihaa eikä muovipaketteja!” totesi moni. Siellä myös eräs ison perheen äiti, jolle lukusanat ja muukin luokassa tapahtuva oppiminen oli selkeästi tuottanut vaikeuksia, alkoi heti aktiivisen kaupankäynnin ja niin vain käytännön tilanteessa tarvittavat sanat löytyivät kommunikaatioon ja ostokset onnistuivat. Erikoisinta suomalaisessa ruoassa näiden ensimmäisten opiskelijoiden mielestä oli se, että se ei maistunut miltään – ruokalaan hankittiinkin pian hei-

Erikoisinta

suomalaisessa ruoassa näiden ensimmäisten opiskelijoiden mielestä oli se, että se ei maistunut miltään – ruokalaan hankittiinkin pian heitä varten chilikastikkeita höystämään suomalaista perusruokaa.

tä varten chilikastikkeita höystämään suomalaista perusruokaa. Muutaman viikon päästä alkoi myös eräs helsinkiläinen etninen kauppa tuoda Hervannan kirjaston takapihalle pakettiautolla vietnamilaisille sopivia ruokatarvikkeita, mausteita ja nuudelipusseja – niitä ei vielä silloin ollut myytävänä missään Tampereella. Itsekin ostin laatikoittain näitä kotiin ja nimitimme niitä silloin perheessämme “viekkupusseiksi”. Sinä vuonna talvi tuli aikaisin ja se oli uutta kaikille, mutta pikku hiljaa opittiin, että kylmällä säällä esim. koulun ulko-ovia pidetään kiinni ja että kaksi päällystakkia päällekkäin ei lämmitä, vaan oli opetettava mitä kerrospukeutuminen tarkoittaa ja miten huivia ja myssyä käytetään. Ihon kuivuminen huolestutti varsinkin nuoria naisia ja heille neuvottiin ihovoiteiden käyttöä. Sanaa ”ulkoilla” ei vietnamin kielessä ole, koska Vietnamissa ollaan aina ulkona. Koulussa opastettiin, että ”suomalaiset ulkoilevat paljon ja se on terveellistä, vaikka onkin kylmä”. Teimmekin tähän liittyen opintoretken Ellivuoren hiihtokeskukseen ja jokainen halukas sai kokeilla tavallista murtomaahiihtoa, josta ei selvitty suorin jaloin eikä pystypäin. Pieni hiihtokil-

pailukin silti pidettiin ja hauskaa oli aurinkoisena talvipäivänä. Opin silloin, että jos joku kaatuu tai jos sattuu jokin muu haaveri, muut vietnamilaiset nauravat silloin, eikä nauraminen ole pilkkaamista, vaan sen avulla koetetaan siirtyä ikävästä tilanteesta naurun avulla eteenpäin. Eräs taitava opiskelija, jolle suomen kielen vokaalien keston vaikutus sanan merkitykseen oli jo valjennut, sanoikin myöhemmin luistelua harjoiteltuaan: ”Ensin kaatuu, sitten katuu.” Ensimmäinen suomen kielen koulutus kesti syyskuusta jouluun saakka. Tämän jälkeen osa siirtyi työelämään valmistavaan ryhmään ja sitten työharjoitteluun, osa jatkoi vielä suomen kielen opiskelua. Joulun alla sain ryhmältäni joulutervehdyksen, joka oli hyvin koskettava: koska olin nauranut heidän kanssaan (sitä sattui tunneilla usein ja ilmapiiri muuttui alun jännittyneisyydestä vähitellen rennommaksi), olin näin ollen heidän ystävänsä. Ja tämän he osasivat jo kertoa ihan selvällä suomen kielellä. Kaikki opintoretket poissa luokassa tapahtuvasta opiskelusta lisäsivät paikkakuntatuntemusta ja tutustuttivat suomalaiseen elämäntapaan, mikä on

ollut myöhemminkin keskeistä suomen opetuksessa ja kaikessa kotoutumiskoulutuksessa. Retkiin liittyvää sanastoa ja muita asioita on opiskeltu oppitunneilla etukäteen, retken aikana on voitu harjoitella käytännön tilanteita, on ollut tiedonhakutehtäviä ja hyvän kielitaidon osaajat ovat kirjoittaneet raportteja, kirjoittamista vähemmän osaavat ovat keränneet sanastoa ja tehneet suullisia raportteja. Itse tekemällä ja kokemalla saadaan usein parhaat oppimistulokset. Alkuaikoina oli käytettävissä vain vaatimaton määrä oppikirjoja ja opiskelijat olivat paljon opettajan varassa aivan toisin kuin nyt, jolloin oppimateriaalia on paljon ja internet ja esim. erilaiset älypuhelinsovellukset tuovat täysin toisenlaisia mahdollisuuksia itseopiskeluun. Kaikissa tapauksissa kuitenkin oma aktiivisuus, ahkeruus ja motivaatio ovat edellytys oppimiselle. Opetus ja opettaja voivat antaa hyvän alun ja välineet, joilla itseopiskelu jatkossa onnistuu. Kielen oppiminen on vuosien työtä ja edellyttää myös osallisuutta yhteiskuntaan työpaikoissa sekä muissa suomenkielisissä yhteisöissä ja ympäristöissä. •

Stina ja Leena Stina Salakoski, silloiselta sukunimeltään Ristimäki, tuli marraskuun alusta 1989 maahanmuuttajakoulutuksen sihteeriksi. Kesällä 1989 tulleet vietnamilaiset opiskelivat silloin Hervannassa, mutta Stinan työpaikka oli aluksi Turjankadulla. Sieltä hän kertoo useampaan otteeseen tulleensa tuomaan Osmo Moilasen kanssa Hervannan Vapaa-aikakeskukseen kopiointipapereita, kyniä ynnä muita tarvikkeita. Maahanmuuttajien opetuksen siirtyessä vuoden 1990 alussa Hatanpään Teollisuustaloon pääsi Stinakin samaan tilaan maahanmuuttajaopiskelijoiden ja -opettajien kanssa. Tuolloin opiskelijat tapasivat Stinaa useammin työn touhussa, ja Stina muistaakin opiskelijoiden kysyneen, onko hänellä murheita, kun hän on nyt niin vakava eikä enää hymyile. Hervannassa Stina oli käynyt vain vierailulla, joten hymy oli ehkä herkemmässä; vietnamilaisessa kulttuurissahan kuuluu hymyillä, vaikka ongelmia ja vaikeuksiakin olisi. Stina muistelee myös niitä monia juhlia, joita vietnamilaiset ja vietnamilaisille järjestettiin. Käytiin myös koulutuksissa, joista niis-

täkin on jäänyt mukavia muistoja. Vietnamilaisten jälkeen tulivat nuoret somalit. Heistä Stinan mieleen on jäänyt erikoisesti eräs nuori somalinainen, joka naisseurassa pyydettynä suostui näyttämään pitkän ja kauniin tukkaansa, normaalistihan hiukset olivat tiukasti huivin alla piilossa. Monet somalinuoret olivat innokkaita opiskelemaan ja pääsemään eteenpäin elämässä. Somalien jälkeen tulivat kurdit ja ex-Jugoslavian pakolaiset; työt lisääntyivät – varsinkin kun Stina alkoi tehdä myös Ohjaavan koulutuksen suomalaispuolen sihteerin töitä. Työparikseen hän sai Leena Oraluoman, jonka kanssa töitä jaettiin. Vuosina 1998–2001 Stina oli äitiyslomalla ja sieltä palattuaan siirtyikin vähitellen kokonaan tekemään suomalaispuolen töitä. Nyt työpaikkana on ollut jo kymmenisen vuotta Verve, jossa tehdään ammatillista suunnittelua niille, jotka eivät aiemmassa ammatissaan voi jatkaa, vaan tarvitsevat apua uuden uran suunnittelussa – olivatpa he suomalaisia tai maahanmuuttajia. Maahanmuuttajien parissa työskentely opetti paljon siitä, miten erilaisia tapoja

toimia ja ajatella on, miten eri kulttuurit eroavat ja kuitenkin kuinka samanlaisia ihmiset pohjimmiltaan ovat. Ihmisten ulkonäköhän ei aina paljasta, millainen ihminen hän on, mitä hän osaa ja ajattelee. Tätä hän on yrittänyt muistuttaa myös omalle tyttärelleen. Leena tuli sihteeriksi TAKK:iin huhtikuussa 1996 Stina Salakosken työpariksi. Silloin maahanmuuttajakoulutus kuului Ohjaavan koulutuksen alaisuuteen, joten sihteerityöhön kuului sekä suomalaisten että maahanmuuttajien asioiden hoitamista. Stinan jäätyä äitiysvapaalle maahanmuuttaja-asiat siirtyivätkin Leenalle. Maahanmuuttajille tarkoitettuja koulutuksia on ollut monenlaisia; Balkanin sodan jaloista tulleet olivat ensimmäisiä maahanmuuttajia, joita Leena TAKK:ssa kohtasi. Sitten tuli maahanmuuttajille tarkoitettu yrittäjäkoulutus ”Enterpreneurship Course for Immigrants”, jonka kouluttajan, Sylvain Kipren Leena muistaa hauskuuttaneen sihteereitä steppaamisella ja ranskan kielen opetustuokioilla. Oppimispaja alkoi Naulakadulla 1998. Se oli kaikille uusi kokemus. Seu-

raava esimerkki havainnollistaa pajan alkutilanteita: ”Huoneen ovelle ilmestyy värikkääseen kulttuuriasuun pukeutunut nainen. Hän seisoo, katsoo silmiin ja hymyilee. Yritän käyttää eri kieliä, mutta hän ei sano sanaakaan. Näytän hänelle paperia, ehkä hänellä on kutsu mukanaan. Hän ojentaa Liikennelaitoksen aikataulun ja hymyilee. Keksin näyttää kelakorttia, jospa hänelläkin olisi sellainen. Silloin hän kaivaa esille pienen lapun, josta löytyy hänen nimensä. Saattelen naisen pajalle ja ajattelen, miten rohkeita nämä ihmiset ovatkaan.” Leena kertoo ihmetelleensä myös, mitä taikoja kouluttajat oikein käyttivät, kun lukuja kirjoitustaidottomat ”ummikot” alkoivat käyttää pikkuhiljaa suomea myös keskinäisissä jutteluissaan. Monia koulutuksia on ehtinyt olla: PiPa, Moduulikoulutus, AVEK, Alkukartoitus, Pajakoulutukset, Valma jne. On ollut myös monia koulutuspaikkoja: Tampereen valtatie 15:sta siirryttiin Naulakadulle, sieltä Hatanpäälle, Hervantaan, Pyynikintielle ja edelleen Vuolteenkadulle. Opiskelija- ja työmäärä lisääntyivät suuresti ja olivat huipussaan vuonna 2017. Nyt ympyrä on sulkeutunut Leenan työpisteen ja Kotomo-koulutuksen siirryttyä takaisin Tampereen

valtatielle, joskin iso osa koulutuksista on myös Nirvassa. Monista projekteista ehkä mieluisin on ollut MORO!-projekti (vuosina 2001– 2004). Siinä näki ideointia, sai olla mukana ja nähdä kokonaisuutta, syntyi myös hyviä tuotteita. Erityisesti mieleen on jäänyt Rooman-matka: ”... istuin siellä rinta rottingilla, kun takkilaiset pitivät oman luentonsa. Kyllä se meidän osaamisemme näkyi, miten mamu-koulutuksessa ollaan edellä ja vähintään Tampereen huippuja!” YKI-testin tulo TAKK:iin alkoi melko pienesti, mutta kasvoi mittavaksi toiminnaksi. Koska YKI-paikkoja oli rajoitetusti, ilmoittautumispäivän aamuna jo seitsemän aikaan ensimmäiset olivat innokkaina Hatanpäällä rappukäytävässä odottamassa kahdeksalta alkavaa ilmoittautumista. Ruuhkaa oli ja kiperiä tilanteitakin syntyi: ”...Hatanpään aulassa vuoroaan odottaneet satakunta ilmoittautumiskandidaattia suorastaan hyökkäsivät minua kohti, ja jokaisen ajatuksena oli ilmeisesti olla ensimmäisenä, koska paikkoja oli jäljellä vain muutama. Silloin pelotti, mutta siitäkin selvittiin.” Koska yksittäisiä nujakoitakin syntyi, melko pian myös vartija tuli mukaan tähän ilmoittautumistapahtu-

maan. Nyt ilmoittautuminen onneksi hoidetaan verkossa. Tähtihetkiä ovat olleet mm. maahanmuuttajien juhlat ja tapahtumat sekä opiskelijoiden niihin järjestämät taidokkaat ohjelmat. Työn plussapuolia ovat ehdottomasti asiakkaat. Täällä näkee erilaisia ihmisiä, oppii laajakatseisuutta. Tunnelma koulutusalalla on ollut lämmin ja rohkaiseva. Tämä on erikoinen ja mielenkiintoinen työpaikka, tällaista ei koe muualla. Mitä tämä kaikki on opettanut? ”Olen oppinut Maahanmuuttajakoulutusalalla itsensä peliin laittamista. Jos opiskelijat täällä vieraassa ympäristössä rohkenevat muutamalla oppimallaan suomen kielen sanalla esittää asiansa, on minun sitä yritystä kunnioitettava ja rohjettava osaltani avata mieleni niin, että tahtotilana on todella ymmärtää se sanoma, rohkaista ja tulla vastaan, jotta maahanmuuttajan oppimispolku olisi ainakin minun osaltani mahdollisimman mutkaton.” Siinä ohjenuora kaikille maahanmuuttajien parissa työskenteleville! •

IHMINEN LIIKKUU JA MUUTTAA Ihmiset ovat liikkuneet aina ja muuttaneet monista eri syistä. 2000-luvulla maahanmuutto on kiihtynyt ja ihmiset ovat liikkuneet maasta toiseen enemmän kuin koskaan. Maailmassa arvioidaan olevan noin 250 miljoonaa maahanmuuttajaa. Myös suomalaiset ovat ahkeria muuttajia. Suomalaistaustaisia asuu Siirtolaisinstituutin mukaan maailman eri kolkilla yhteensä noin kaksi miljoonaa.

uomi oli 1900-luvun alussa hyvin kansainvälinen maa. Kansalaissodan jälkeen täällä asui enemmän maahanmuuttajia kuin muissa Pohjoismaissa. Tilanne kuitenkin muuttui heti toisen maailmansodan jälkeen. Suomi ei houkutellut maahanmuuttajia ja täällä elettiin noin 40 vuotta ”eristyneisyyden” aikaa, jolloin maahanmuutto oli hyvin vähäistä. Osasyy tähän oli, ettei täällä juurikaan ollut sellaista teollisuutta, joka olisi tarvinnut lisätyövoimaa. Pikemminkin päinvastoin, Suomen ennen näkemättömän nopea talouden rakennemuutos tuotti työttömyyttä ja työnsi väkeä työn perässä erityisesti Ruotsiin. Vasta 1990-luvun alussa maahanmuuttajien määrä alkoi olennaisesti kasvaa. Merkittävimmät syyt maahanmuuton kasvulle olivat ensinnäkin maahanmuuttopolitiikan vapautuminen, mikä mahdollisti muun muassa inkerinsuomalaisten joukkomuuton sekä toisaalta Neuvostoliiton ja itäblokin sosialistijärjestelmien romahdus, mikä avasi näiden maiden kansalaisille paremmat mahdollisuudet muuttaa ulkomaille. Suomen ulkomaalaistaustaisen väestön osuus on edelleen Euroopan pienimpiä, vaikkakin maahanmuuttajien määrä on kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana kiihtyvästi noussut. Vuonna 2019 Suomessa asuu Tilastokeskuksen mukaan noin 400 000 ulkomaalaistaustaista henkilöä, mikä on hieman yli 7 % koko väestöstä.

“Miksi ja mistä niitä oikein tänne tulee?”

uomeen muutetaan monista eri syistä. Jokaisella muuttajalla on oma tarinansa. EU:n ulkopuolelta vuonna 2017 muuttaneista 81 % tuli Suomeen joko perheen, työn tai opiskelun takia. Useimmiten tänne muutetaan perhesyistä ja rakkauden perässä. Vuosittain noin 2500 suomalaista solmii avioliiton ulkomaalaisen kanssa. Vuonna 2015 suomalaiset naiset löysivät puolison eniten ruotsalaisista, brittiläisistä, virolaisista ja venäläisistä. Miehet avioituivat useimmiten thaimaalaisen, venäläisen, filippiiniläisen, virolaisen, kiinalaisen ja vietnamilaisen kanssa. Vuonna 2017 Suomeen muuttaneista 14 % tuli kansainvälisen suojelun perusteella tai kiintiöpakolaisina (1088).

Suomen ulkomaalaistaustaisen väestön osuus on edelleen Euroopan pienimpiä, vaikkakin maahanmuuttajien määrä on kolmen viime vuosikymmenenä kiihtyvästi noussut.

Mistä TAKK:n vuoden 2018 opiskelijat tulivat?

Lukumäärä opiskelijaa 174

TAKK:n vieraskielisten opiskelijoiden yleisimmät lähtömaat vuonna 2018

yr ia ai m a So a m al ia Ira N n ig er ia Ki in a Tu r k Fi lip ki pi in it Ko n U go kr Yh ai dy na sv al la Br t as M ilia ek sik o Eg yp Et ti io pi a In tia

Ira Ve k Af näj ä ga ni st an

200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0

Mouhamed Mouhamed NDoye syntyi Senegalin pääkaupungissa Dakarissa lokakuussa 1975. Hän kävi siellä kuusi vuotta peruskoulua ja neljä vuotta lukiota. Koulussa Mouhamed tykkäsi matematiikasta ja fysiikasta, ja nuoruuden haaveena oli tulla lentäjäksi, mutta hän ei koskaan edes yrittänyt hakeutua lentäjän ammattiin, vaan meni lukion jälkeen töihin. Mouhamed työskenteli mm. isän veljen motellissa muutamia vuosia. Siellä hän tapasi suomalaisen naisen vuonna 2002 ja kaksi vuotta myöhemmin hän muutti Suomeen. Pariskunnalle syntyi kaksi lasta (2006, 2009). Avioliitto päättyi kuitenkin eroon; nykyisin Mouhamed tapaa lapsiaan joka toinen viikonloppu. Myös Mouhamedin omat vanhemmat olivat eronneet ja isä oli muuttanut uuden vaimonsa kanssa USA:han. Äiti asuu edelleenkin Dakarissa. Mouhamed pitää yhteyttä niin äitiinsä kuin isäänsäkin, hän soittelee heille ja myös muille sukulaisille, joista yksi asuu Hollannissa. Mouhamed on käynyt Senegalissa Suomeen muuttonsa jälkeen ehkä kahdeksan kertaa, viimeksi kaksi vuotta sitten. Lapset eivät siellä ole vielä käyneet. Mouhamed toivoo, että hänen äitinsä

pääsisi käymään Suomessa. Mouhamedin äidinkieli on wolof, mutta koulussa opiskeltiin ranskaksi. Vaimon kanssa puhuttiin aluksi englantia, vaikka Mouhamedin englannin taito oli silloin todella huono. Suomea Mouhamed opiskeli ensiksi Sofian salissa, sitten hän pääsi TAKK:iin ja AVEK-koulutukseen v. 2005. Työharjoittelussa hän oli Lempäälässä päiväkodissa. AVEK:in jälkeen Mouhamed suoritti kuorma-autonkuljettajan tutkinnon, mutta ei juurikaan toiminut kuljettajana, vaan pääsi melko pian töihin Pirkkalaan Johnson Metall -nimiseen firmaan. Hän oli siellä töissä kahdeksan vuotta, piti työstä ja palkkakin oli melko hyvä. Ongelmaksi tuli kuitenkin allergia ja niinpä Mouhamedin oli lopetettava työ siellä. Hän haki TAKK:in vartijakoulutukseen ja pääsikin sinne, ja ensimmäisenä tummaihoisena hän suoritti vartijan tutkinnon vuonna 2015. Työharjoittelussa Mouhamed oli AVARN Securityssä, josta hän sai myös työtä. Aluksi työsuhteet olivat lyhyehköjä, mutta vähitellen työtuntimäärä on lisääntynyt ja nyt on toiveissa kokoaikainen työsopimus. Mouhamed pitää

työstään ja on mielestään hyvä vartija; hän huomaa esim. tavarataloissa nopeasti varkautta yrittävät, mitä muut kollegat ihmettelevätkin. Vartijalla pitää olla hyvä keskustelutaito ja kunto. Omaa kuntoaan Mouhamed hoitaa mm. käymällä juoksulenkeillä. Mouhamed on sitä mieltä, että hänen suomen kielen taitonsa voisi olla parempi, hän pitää sitä yllä lähinnä keskustelemalla, mutta hän lukee lehtiä ja työhön kuuluu mm. raporttien kirjoittamista. Mouhamedilla on suomalaisia työkavereita ja ystäviä. Hän ei halua vertailla elämää Senegalissa ja Suomessa. Varsinaista koti-ikävää hän ei tunne, mutta toivoisi, että Suomi olisi lämpimämpi maa. Välillä hän haluaisikin oleskella lämpimillä, aurinkoisilla rannoilla… Ehkä joskus tulevaisuudessa hän vie konteissa televisioita, jääkaappeja yms Senegaliin. Jos haluaa löytää paikkansa Suomessa, pitää yrittää ja yrittää, ei saa lannistua. •

Sodat ja kriisit maailmalla – pakolaisuus

akolainen on henkilö, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainon kohteeksi rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa tai mielipiteensä vuoksi tai sen takia, että hän kuuluu tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään, ja joka oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja joka tällaisen uhan vuoksi ei voi tai ei halua palata kyseiseen maahan” (lähde: Vuoden 1951 sopimus pakolaisten oikeudellisesta asemasta). YK:n tilastojen mukaan maailman pakolaisista vain noin kuusi prosenttia on Euroopassa, ja maailman pakolaistaakkaa kantavat pikemminkin köyhät maat kuin Eurooppa. Silti puhutaan pakolaistulvasta Eurooppaan. Pakolaisuus maahanmuuton syynä on varsin pieni osa Suomenkin maahanmuuttoa, vaikka julkisesta keskustelusta voisikin muuta päätellä. Suurimpia pakolaisuuden aiheuttajia ovat sodat, erityisesti sisällissodat, jotka voivat olla äärimmäisen raakoja. Niissä syntyvä koston kierre saattaa jatkua pitkäkestoisena ja säilyä sukupolvien yli jatkuvina traumoina ja katkeruuksina. TAKK:n maahanmuuttajakoulutuksen ensimmäinen vuosikymmen oli suurimmaksi osaksi pakolaisten koulutusta. Vasta ensimmäisen kotouttamislain voimaantulon jälkeen vuonna 1999 muiden kuin pakolaisstatuksen saaneiden osuus maahanmuuttajien koulutuksessa lisääntyi voimakkaasti.

Suurimpia pakolaisuuden aiheuttajia ovat sodat, erityisesti sisällissodat, jotka voivat olla äärimmäisen raakoja.

Maat ja alueet, joista yleisimmin on muutettu Suomeen Vaikka pakolaisuus, sodat ja kriisit ovatkin pieni osa Suomen maahanmuuton taustasyistä, nousevat ne julkisessa keskustelussa hyvin vahvasti esille. Tämän takia on hyvä lyhyesti kuvata syitä ja taustoja niistä maista ja alueista, joista useimmiten olosuhteet ovat ajaneet tai johtaneet ihmisiä muuttamaan kotiseuduiltaan Suomeen ja erityisesti Tampereelle. On tietysti huomattava, että näistäkään maista tai alueilta kaikki eivät ole tulleet pakolaisina, vaan joukossa on myös töihin, opiskelemaan tai naimisiin tulleita. Maa- ja aluekuvausten tietolähteenä on pääosin käytetty Wikipediaa.

VIETNAM

SOMALIA

Vietnamin sota käytiin vuosina 1954–1975 Pohjois- ja Etelä-Vietnamin sekä kummankin osapuolen liittolaisten välillä. Yhdysvallat liittolaisineen tuki Etelä-Vietnamia. Kiina ja Neuvostoliitto tukivat Pohjois-Vietnamia. Varsinaiseen sodankäyntiin Yhdysvallat tuli mukaan lentopommituksilla vuonna 1964. Tästä alkoi ensimmäinen niin sanottu TV-sota, jota seurattiin maailmanlaajuisesti. Vietnamin sota vaikutti myös Laosiin ja Kambodžan sisällissotaan. Osa Tampereellekin tulleista pakolaisista oli kambodžalaistaustaisia. Yhdysvaltojen tukema Etelä-Vietnam hävisi sodan ja lopullinen rauha saatiin vuonna 1975. Sodan jälkeen monet Etelä-Vietnamin hallinnossa mukana olleet menettivät asemansa ja saattoivat joutua uudelleenkoulutusleireille. Romahtanut talous ja köyhyys saivat miljoonat etelävietnamilaiset lähtemään maanpakoon vesitse heikkokuntoisilla veneillä ja lautoilla tavoitteenaan päästä johonkin turvalliseen länsimaahan. Iso osa menehtyi merimatkalla tai päätyi vuosiksi pakolaisleirille. Näistä pakolaisista alettiin käyttää nimitystä ”venepakolaiset” Myöhemmin 1980-luvulla myös pohjoisvietnamilaisia pakeni samalla tavalla. Yhdysvaltoihin pakeni noin miljoona vietnamilaista, myös Australiaan, Ranskaan ja Saksaan syntyi suuria vietnamilaisyhteisöjä. Suomeen ensimmäiset Vietnamin kiintiöpakolaiset tulivat vuonna 1979. Nyt 2010-luvun loppupuolella eri statuksilla asuvia vietnamilaisia Suomessa on noin kymmenentuhatta.

Somaliaa ovat asuttaneet vuosisatoja somalian kieltä puhuvat, paikasta toiseen liikkuvat paimentolaisryhmät. Paimentolaisryhmien riitojen ratkaisemiseksi ja on vuosisatojen aikana syntynyt klaanijärjestelmä, joka on säilynyt tähän päivään asti ja joka ei ole täysin sukujärjestelmä. Esimerkiksi pienemmät klaanit ovat voineet liittyä suurempiin ilman sukulaisuutta. Oikeudenkäynnin pohjaksi kehittyivät myös xeer-käräjät. Tämä käytäntö oli käytössä aina eurooppalaiseen siirtomaaherruuteen 1800-luvulle asti. Eurooppalaiset vallanpitäjät, britit ja italialaiset toivat tullessaan omat lakinsa. Kuitenkin somalien riitojen ratkaisijana toimivat edelleenkin xeer-käräjät. Riippumattomat šaria-tuomioistuimet hoitivat perheoikeuteen kuuluvat asiat. Homma hoitui yleisesti ottaen hyvin, kunnes britit miehittivät Somalian toisessa maailmansodassa. Sodan jälkeen vuonna 1949 YK teki Somalian alueesta kymmeneksi vuodeksi suojelualueen, jonka hallinnointi annettiin Italialle. Vuonna 1960 Somalia itsenäistyi, jolloin Britannian Somalimaa ja Italian Somalimaa yhdistyivät itsenäiseksi liittovaltioksi. Itsenäisyyden alkuvuosiin kuuluivat rajariidat Kenian ja Etiopian välillä. Vuonna 1969 vallan kaappasi kenraali Siad Barre, joka käytti hyväkseen Somalian perinteistä klaanijakoa ja sovelsi hajota ja hallitse -taktiikkaa, mikä synnytti eripuraa eri klaanien välille. Hän itse suosi kolmea klaania. Toisaalta Somalia

hivuttautui kohti sosialismia ja pyrki eroon heimo- ja klaanijärjestelmästä. Neuvostoliitosta tuli Somalian liittolainen ja se antoikin maalle avokätisesti taloudellista ja sotilaallista tukea. Vuonna 1977 Somalia hyökkäsi Etiopiaan, jolloin suhteet Neuvostoliittoon kuitenkin katkesivat. Yhdysvalloista tuli Somalian uusi liittolainen, joka alkoi heti vahvasti aseistaa maata. Aseita käytettiin sumeilematta myös omaa kansaa vastaan. Tyytymättömyys Barren diktatuuria kohtaan laajeni, ja kapinalliset klaanit alkoivat sissisotaan hallitusta vastaan. Vuoden 1988 jälkeen sissisota muuttui täydelliseksi klaanien väliseksi sisällissodaksi. Kesällä 1990 sota kiihtyi, mikä pakotti ihmisiä muuttamaan maasta. Alkuvuodesta 1991 maassa toimi hätätilahallitus ja valta oli jakautunut kahtia hallitusta kannattaviin ja sitä vastustaviin. Maan pohjoisosan entinen Brittiläinen Somalia julistautui itsenäiseksi, mutta mikään maa ei ole sitä tunnustanut. Muu Somalia sen sijaan sirpaloitui pieniksi heimo- ja klaaniyhteisöiksi, valtion hallinto ajautui kaaokseen ja romahti. Vuonna 1992 YK lähetti So-

maliaan USA:n johtaman rauhanturvajoukon, joka kuitenkin epäonnistui ja joutui vetäytymään maasta häntä koipien välissä jo vuonna 1995. Somalian tilanne on edelleen epävakaa ja se kuuluu maailman köyhimpiin ja turvattomimpiin maihin. Ensimmäiset somalit saapuivat Suomeen vuonna 1990 poliittisina pakolaisina Neuvostoliiton kautta junalla. Moni heistä oli ollut opiskelijana Neuvostoliitossa eikä paluumahdollisuutta kotimaahan enää ollut. Juuri 90-luvun lamakauden alkuun ajoittunut somalien tulo yllätti Suomen ja aiheutti suuren mediakohun, joka leimasi heidät pitkäksi aikaa. Tampereelle tulleet ensimmäiset somalit olivat keskimäärin korkeasti koulutettuja ja aktiivisia kotoutujia. Heille myönnettiin oleskeluluvat lähinnä humanitaarisista syistä tai suojelun tarpeen perusteella. Myöhemmin tuli myös huomattava määrä lukuja kirjoitustaidottomia. Somaleihin kohdistunut uutisointi on usein ollut kielteistä ja osin sensaatiohakuistakin. Heihin on kohdistunut myös ehkä enemmän ennakkoluuloja ja uhkakuvia kuin aikaisemmin Tampereelle tulleisiin pakolaisiin.

Somalian tilanne on edelleen epävakaa ja se kuuluu maailman köyhimpiin ja turvattomimpiin maihin.

NEUVOSTOLIITON ROMAHDUS JA KUNNIAVELKA INKERILÄISILLE VENÄJÄ Neuvostoliiton romahdus 1990-luvun vaihteessa avasi venäläisille entistä paremmat mahdollisuudet muuttaa ulkomaille. Suomi Venäjän naapurimaana näkyykin hyvin Suomen maahanmuuttotilastoissa, sillä venäjää puhuvat ovat Suomen suurin vieraskielisten ryhmä. Osa Venäjältä muuttaneista on etnisesti suomalaisia. Toisaalta myös opiskelemaan, töihin ja naimisiin muutetaan paljon. Lisäksi Venäjältäkin tulee turvapaikanhakijoita, joista osa saa Suomessa kansainvälisen suojelun. Tampereella asui vuoden 2017 lopussa 1299 venäläistä.

VIRO Neuvostoliiton romahduksen ja Viron itsenäistymisen jälkeen kiihtyi myös virolaisten maahanmuutto Suomeen. Tänä päivänä maahanmuuttotilastoissa virolaiset ovat suurin kansalaisuusryhmä. Virolaisissa maahanmuuttajissa on iso osa töihin tulleita, opiskelijoita ja yrittäjiä sekä heidän perheenjäseniään. Tampereella asui vuoden 2017 lopussa 2203 virolaista.

INKERI Presidentti Mauno Koivisto nimesi TV-haastattelussa vuonna 1990 inkerinsuomalaiset ulkosuomalaisiksi. Yleisesti Koiviston motiivina pidettiin hyvitystä ja kunniavelkaa inkeriläisten joukkopalautuksesta jatkosodan jälkeen Neuvostoliittoon. Tuon lausunnon jälkeen viranomaiset tulkitsivat väljästi maahanmuuttosäädöksiä siten, että inkeriläisille voitiin myöntää paluumuuttajan status. Tämä ja Neuvostoliiton hajoaminen tarjosivat inkeriläisille mahdollisuuden muuttaa Suomeen. Tuohon mahdollisuuteen tarttui 1990-luvulta 2010-luvulle noin 35000 inkeriläistä ex-Neuvostoliitosta ja Virosta.

ENTINEN JUGOSLAVIA Entisen Jugoslavian aluetta jakoivat useat erilaiset rajat. Alue oli monietninen kansojen, uskontojen ja kulttuurien mosaiikki ja kohtaamispaikka, jonne vuosisatojen kuluessa oli asettunut useita eri kansoja. Siellä eli rinnakkain ja yhdessä useita kulttuureja, kuten albaaneja, serbejä, kroaatteja, sloveeneja, bosniakkeja, makedonialaisia ja montenegrolaisia sekä unkarilaisia. Myös uskontojen kirjo oli suuri, mikä jakoi alueen väestöä eri kansoihin. Alueella oli ja on edelleenkin jäänteitä entisestä ottomaanien eli turkkilaisten valtakunnasta, mikä näkyy islamilaisuutena osalla aluetta. Myös Itävalta-Unkarin historia vaikuttaa alueella. Serbit ovat pääosin ortodokseja ja kroaatit katolilaisia. Taloudelliset erotkin entisessä Jugoslaviassa eri alueiden välillä olivat erittäin suuria. Tätä mosaiikkia johti toisen maailmansodan jälkeen partisaanijohtaja, marsalkka Josip Broz Tito, joka loi rautaisilla otteilla sosialistisen, Neuvostoliiton paimennuksesta vapaan liittovaltion. Hän johti tätä monikulttuurista valtiota käytellen taitavasti kovia ja pehmeitä keinoja ja sai pidettyä sovun osavaltioiden sekä eri uskontojen ja etnisten ryhmien välillä. Tito kuoli keväällä 1980, jonka jälkeen presidentin virka kiersi vuorollaan kaksi vuotta Jugoslavian presidenttineuvostossa. Vahvaa keskusjohtoa ei enää ollut eikä presidenttinä ja puoluejohtajana toiminut sama henkilö. Kytevä kansallisuusmielisyys nosti päätään, mikä ensimmäisenä tuli esille albaanienemmistöisessä Kosovossa, jossa albaanit järjestivät mellakoita. Serbian vahva armeija murskasi mellakat. Talouden ja vaurauden erot alueiden välillä kasvoivat ja kasvattivat kansojen välisiä kiistoja. Slovenia ja Kroatia olivat taloudellisesti parhaiten menestyneitä ja pidemmälle teollistuneita osavaltioita. Nämä kokivat epäoikeudenmukaiseksi köyhempien alueiden tukemisen heidän kustannuksellaan. Titon kuolema oli jättänyt jälkeensä valtatyhjiön, jonka täyttämiseen pyrki ensimmäisenä Serbian osavaltion johtoon noussut kansallismielinen Šlobodan Milosević. Hän pyrki vahvistamaan serbien hegemoniaa liittovaltion alueella ja luomaan Suur-Serbian, mihin hänellä oli käytössään liittovaltion armeija. Serbian hegemoniapyrkimykset lisäsivät entisestään Slovenian, Kroatian, Bosnia-Hertsegovi-

nan sekä Makedonian halua irtaantua liittovaltiosta. Osavaltioissa järjestettiin vapaita vaaleja. Aikaisemmin maltillisena pysynyt lehdistö sai uusia vapauksia, minkä jälkeen lehdet täyttyivät kansanryhmien äärinationalistisilla ja propagandistisilla kirjoituksilla. Valtaan nousivat kovan linjan nationalistiset poliitikot ja Jugoslavian kansat alkoivat syytellä toisiaan. Sosialistinen järjestelmä veti viimeisiään koko itäisessä Euroopassa 1990-luvun alussa ja vahva sisällissodan uhka leijui Jugoslavian yllä. Vuoden 1991 alussa Kroatian alueella oli serbien ja kroaattien välikohtauksia, joissa Jugoslavian armeija yritti olla erotuomarina, vaikka tukikin serbejä. Kesäkuussa 1991 Kroatia ja Slovenia julistautuivat itsenäisiksi. Tämän jälkeen kesällä 1991 serbit aloittivat sodan.

JUGOSLAVIAN HAJOAMISSODAT Entisen Jugoslavian alueella vuosina 1991–1999 käydyt sisällissodan kaltaiset liittovaltion hajoamissodat käytiin Sloveniassa, Kroatiassa, Bosniassa ja Kosovossa sekä Etelä-Serbiassa. Näissä Jugoslavian sodissa käytiin Euroopan verisimmät taistelut toisen maailmansodan jälkeen ja niissä kuoli 100 000–300 000 ihmistä ja noin kaksi miljoonaa joutui pakolaisiksi entisen Jugoslavian sisälle tai muualle Eurooppaan. Jugoslavia on pelottava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos nationalismi pääsee valloilleen. Äärinationalismin synnyttämät sisällissodat ovat yleensä erityisen raakoja, julmia ja pitkäaikaisesti traumatisoivia. Jugoslavian hajoamissodissakin etniset puhdistukset olivat yleisiä, joihin liittyi muun muassa joukkokarkotuksia, ryöstämistä, tappamista, talojen räjäytyksiä, tuhopolttoja sekä kidutuksia ja raiskauksia. Myös sodan jaloista Tampereelle selviytyneiltä on kuultu kauhistuttavia tarinoita, kuinka aiemmin hyvässä sovussa eläneet tutut naapurit muuttuivat sodassa kiduttajiksi, raiskaajiksi, tuhopolttajiksi ja teloittajiksi. Sisällissodan yksi ominaispiirre on myös, että kauheuksista syntyvää kaunaa ja koston kierrettä on vaikea saada loppumaan. Suomeen Jugoslavian hajoamissotia pakoon tulleita on noin 9000 henkilöä.

KURDISTAN Kurdit ovat valtioton kansa, joka asuu viiden valtion alueella Lähi-idässä. Noin puolet kurdeista asuu Turkissa. Kurdiväestöä asuu myös Irakissa, Iranissa, Syyriassa ja Armeniassa. Kurdistanin rajoja on vaikea tarkkaan määritellä, koska yksikään mainituista valtioista ei ole tunnustanut Kurdistania itsenäisenä valtiona. Maailmassa arvioidaan olevan 30–35 miljoonaa

kurdia, joista iso osa elää pakolaisina. Kurdit ovat taistelleet omasta itsenäisestä valtiosta ja kapinoineet usein Turkissa, Iranissa sekä Irakissa ja ajautuneet sotien ja konfliktien jaloista usein pakolaisiksi Länsi-Eurooppaan. Kurdien haave itsenäisestä valtiosta elää edelleen. Suomessa asuu yli 12 000 äidinkielenään kurdia puhuvaa henkilöä.

Jalal Jalal Golparian on kotoisin Iranin kurdialueelta. Hän oli paennut vaimonsa kanssa Iranista Turkin puolelle, jossa he kolme vuotta asuttuaan pääsivät kiintiöpakolaisina Suomeen helmikuussa 2002. Iranissa Jalal oli ehtinyt käydä lukion, Turkissa hän työskenteli mm. ravintolassa. Tampereella hän opiskeli suomea ensin pakolaisille tarkoitetulla kurssilla, jolla opiskeltiin vain kerran viikossa. Syksyllä 2002 hän pääsi kolmen kuukauden pituiseen suomen kielen koulutukseen TAKK:iin. Tätä kurssia pidettiin tuolloin Ratinanlinnassa Koskikeskuksen lähellä. AVEK-koulutukseen Naulakadulle Jalal siirtyi vuonna 2003. Koulutukseen kuuluvan työharjoittelun hän suoritti Isku Volleyn lentopallovalmentajan apulaisena, koska oli nuorempana harrastanut lentopal-

loa ja toiminut valmentajanakin. Yhteydet Rantaperkiön Iskuun ovat säilyneet edellen. AVEK:sta Jalal jatkoi opiskelua edelleen TAKK:ssa siirtyen maahanmuuttajien Valmistavaan koulutukseen vuonna 2004. Sitten oli vuorossa ravintola-ala, Jalal opiskeli TAKK:ssa tarjoilijaksi ja oli sekä työharjoittelussa että työssä TAKK:n ravintolassa, mutta kun ravintola vaihtoi omistajaa, työt loppuivat. Vuosina 2008–2009 hän opiskeli oppisopimuksella kokiksi ja oli töissä kokkina mm. Etapin ja Nauha Ry:n ravintolassa. Myös Maahanmuuttajainfo Mainiossakin Jalal on ehtinyt olla ohjaajana jonkin aikaa. Hän pystyi auttamaan maahanmuuttajia heidän asioissaan kurdiksi, persiaksi, urduksi, turkiksi ja suomeksi. Jalalin vaimo on suorittanut sosionomin

tutkinnon ja työskentelee Tredussa, lapsia heillä ei ole. Suomen kansalaisuuden he saivat noin 10 vuotta sitten. Tämän vuoden helmikuussa Jalal on aloittanut uuden koulutuksen: hän opiskelee nyt TAKK:ssa lähihoitajaksi. Koulutus kestää puolitoista vuotta, viiden viikon harjoittelujaksoja on kaikkiaan kolme. Jalal haluaa suorittaa ensimmäisen harjoittelunsa päiväkodissa, toisen vanhusten parissa ja vasta sen jälkeen päättää, kummalle alalle hän erikoistuu. Opiskelu tuntuu hyvältä, opiskelijoita on yhteensä 24, ja monet heistä ovat Jalalin tapaan ammatinvaihtajia. Jalalin lisäksi koulutuksessa on toinenkin maahanmuuttaja, ranskalainen nainen. Toivotaan, että monia ammatteja kokeillut Jalal löytää lisätyöntekijöitä tarvitsevalta hoitoalalta vihdoin oman paikkansa! •

AFGANISTAN Vuosina 1933–1973 Afganistan oli lievästi Neuvostoliittoon kallellaan oleva sitoutumaton ja itsenäinen, kohtalaisen rauhallinen kuningaskunta, joka oli myös suosittu turistikohde. Vuonna 1973 kuningas syöstiin vallasta Neuvostoliiton tukemalla vallankaappauksella ja maa julistautui Afganistanin tasavallaksi. Tätä seurasi pitkäkestoinen poliittinen kaaos. Maata pyrittiin hallitsemaan toisaalta islamin periaatteiden mukaisesti ja toisaalta tekemään marxilaisia uudistuksia. Maa ajautui sekasortoiseen tilaan ja sen johdossa käytiin kiivasta valtataistelua. Afganistanin ja Neuvostoliiton välit olivat äärimmäisen tulehtuneet 1970-luvun loppupuolella ja Neuvostoliitto alkoi keskittää joukkojaan Afganistanin rajan pintaan. Joulukuun lopussa 1979 maanpaossa ollut Babrak Karmal nousi Neuvostoliiton tuella Afganistanin johtoon ja samalla myös Neuvostoliiton maavoimat ylittivät Afganistanin rajan. Neuvostoliiton tavoitteena oli nostaa sille mieluinen hallitus valtaan, vakiinnuttaa tilanne nopeasti ja poistua. Toisin kuitenkin kävi. Neuvostoliitto ajautui vuoristosissejä vastaan taistelutoimintaan, johon sillä ei ollut kovin hyviä valmiuksia. Afganistanista muodostui Neuvostoliitolle pitkäkestoinen sotilaallinen sekä ulkopoliittinen ongelmapesäke. Vastapuolelle tuli taloudellista ja sotilaallista tukea arabivaltioilta ja Yhdysvalloilta. Neuvostoliiton miehitys ja sotiminen Afganistanissa jatkui helmikuuhun1989 asti. Neuvostojoukkojen vetäydyttyä Afganistanista vuonna 1989, taistelut jatkuivat maassa sisällissotana. Vuonna 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen sota laajeni, kun Yhdysvaltojen johtama länsimaiden ja Afganistanin pohjoisosaa hallitsevan pohjoisen liiton joukot hyökkäsivät Afganistaniin tuhotakseen talibanin ja sen suojissa toimineen terroristijärjestö Al-Qaidan. Suunnitelmat Afganistanin vakauttamiseksi eivät kuitenkaan ole toistaiseksi onnistuneet. Myös äärijärjestö Isis on alkanut toimia maassa ja vallata alueita talibanilta. Väkivalta Afganistanissa on edelleen lisääntynyt ja Naton ja Yhdysvaltojen lyhytkestoiseksi tarkoitetut operaatiot ovat pitkittyneet. Vielä vuonna 2018 taliban teki verisiä siviileihin kohdistuneita iskuja. YK:n tilastojen mukaan Afganistan on yksi suurimpia pakolaisten lähtömaita. Tällä hetkellä maailmassa arvioidaan olevan noin kolme miljoonaa Afganistanin pakolaista. Suomessa afgaanitaustaisten määrä vuonna 2019 on noin 8000 henkilöä.

Moradin perhe Moradin perhe asui Afganistanissa kauniissa Heratin kaupungissa, isä oli matematiikan professori ja äiti maantiedon opettaja. Perheeseen syntyi kaksi poikaa ja kolme tyttöä: Samad Ali, Ramin, Soudabeh, Elaheh ja Elham. Elämä muuttui jyrkästi, kun taliban nousi valtaan ja perheen oli sodan takia muutettava Iranin puolelle. Osa lapsista oli käynyt koulua jo Afganistanin puolella ja kaikki jatkoivat sitä Iranissa. Perhe ei kuitenkaan saanut oleskelulupaa Iranista, joten heidän oli jatkettava sieltä matkaa. YK:n pakolaisina he tulivat Suomeen vuonna 2000. Tytöt ja toinen pojista olivat ehtineet mennä naimisiin Iranissa, mutta puolisot jäivät odottamaan Suomeen pääsyä. Samad Ali, joka oli aloittanut lääketieteen opiskelun Iranissa, meni jatkamaan sitä takaisin Iraniin. Muut aloittivat Tampereella suomen opiskelun. Isä, Soudabeh, Elaheh ja Ramin jopa samassa TAKK:n 40 opintoviikon ryhmässä. Äiti kävi lyhyempia kursseja ja nuorin tytär meni peruskouluun.

Ahkerat ja hyväoppiset nuoret etenivät nopeasti, he tulivat molemmille TAKK:n AVEK-kursseille, jonne jälkimmäiseen myös lääkäriopintonsa Iranissa päättänyt Samad Alikin tuli. Isä jatkoi opiskelua ja harjoittelua yliopiston puolella. Kun tyttärien miehet, Fardin Qasemi ja Mohammad Hashemi parin vuoden odottelun jälkeen pääsivät vaimojensa luokse Suomeen ja Tampereelle, myös he tulivat opiskelemaan TAKK:iin. Molemmat kävivät AVEK:n ja olivat myös kuorma-autonkuljettajakoulutuksessa. Fardin sai sitten työtä erikoiskenkiä valmistavasta tehtaasta, jossa hän ollut nyt työssä runsaat 10 vuotta. Mohammad jatkoi bussinkuljettajakoulutukseen ja kuljettaa matkustajia Länsilinjat-busseilla. Samad Ali toimi keikkalääkärinä Lappia lukuun ottamatta lähes joka puolella Suomea. Hän on erikoistunut sydänsairauksiin, perustanut oman firman ja konsultoi kollegoita myös mm. Afganistaniin. Hän asuu nykyisin Tampereen keskustassa, hänellä on kolme lasta, vaimo on lastenhoitaja, joka on nuorimmaisen kanssa äitiyslomalla. Ramin, Soudabeh ja Elaheh jatkoivat yhdessä opiskelua ensin avoimessa yliopistossa,

sitten Tampereen teknillisessä yliopistossa aineinaan tietotekniikka ja erityisesti signaalien käsittely. Ramin lähti Lontooseen tekemään väitöskirjaansa. Hän on väitellyt siellä ja on tällä hetkellä työssä firmassa, joka on erikoistunut navigaattoreiden hienouksiin. Ramin asuu perheineen Lontoossa, kaikki muut perheenjäsenet ovat Tampereella. Soudabeh meni valmistumisensa jälkeen töihin Helsinkiin Mapvisioniin, joka on erikoistunut autoteollisuuden mittalaitteisiin. Soudabehilla on 13-vuotias Sahar-tyttö, jonka lempiharrastus on ratsastus. Tällä hetkellä Soudabeh on äitiyslomalla alle 2-vuotiaan Elias-pojan kanssa. Elaheh jatkoi yliopiston jälkeen vielä opiskelua ja teki väitöskirjan. Hän on työssä Tampereen yliopistossa, jossa hänen erikoisalaansa ovat olleet diabetekseen ja syöpäsairauksiin liittyvien laitteiden ohjelmointi. Elahehilla ja Fardinilla on kaksi tyttöä: 11-vuotias Zahra ja 9-vuotias Zoha. Tytöillä koulu sujuu hyvin ja he ovat innostuneet myös koripallosta, jonne isä kuskaa heitä 3–4 kertaa viikossa. Nuorin tyttö Elham jatkoi ylioppilaaksi päästyään vanhempien sisarusten

jälkiä ja meni opiskelemaan Teknilliseen yliopistoon elektroniikka- ja sähköpuolelle, hän on myös väitellyt aiheesta ja työskentelee nykyisin suuressa firmassa. Hänkin on mennyt naimisiin ja Iranista tullut afganistanilainen puoliso opiskelee parhaillaan Tampereen yliopistossa, on myös perustanut firman, joka tarjoaa ATK- tuki- ja huoltopalveluja. Heillä ei ole vielä lapsia. Samad Alin, Raminin, Soudabehin, Elahehin ja Elhamin vanhemmat voivat olla ylpeitä lapsistaan. Kaikki ovat saaneet hyvän koulutuksen ja löytäneet työtä ja oman paikkansa. Kaikki ovat Suomen kansalaisia. Eläkkeellä olevilla isovanhemmilla onkin nyt tärkeä rooli, paitsi seurata lastensa etenemistä, myös hoitaa ja vaalia kasvavaa lastenlasten laumaansa! Isovanhemmat ovat käyneet Afganistanissa, mutta sanovat, että heidän paikkansa on nyt Tampereella, jossa suurin osa perhekunnasta asuu. Fardin-vävy myös kiittää kauniisti TAKK:ia, jonka koulutusten kautta hän on päässyt paremmin sisälle tamperelaiseen elämänmuotoon. •

LÄHI-ITÄ JA ARABIKEVÄT Nykyisen pakolaistulvan juurisyyt löytyvät suurelta osin suurvaltojen puuttumisesta Lähi-idän kansojen sisäisiin asioihin ja alueen kehittymiseen. Suurvaltojen puuttumisen keskeisenä vaikuttimena ovat olleet ensi sijassa taloudelliset intressit. Uskontoja ja kansallisuuskysymyksiä on voitu käyttää hyväksi ja verukkeina sekasorron ja sodan lietsomisessa. Yhtenä Lähi-idän alueen ongelmien taustana voidaan pitää Irakin sotaa, jossa Yhdysvallat ja Britannia murensivat Irakin valtion rakenteita, minkä jälkeen Irakin shiiat, sunnit ja kurdit alkoivat taistella Irakin hallinnasta. Vuonna 2011 Tunisian vallankumouksesta varsinaisesti alkaneen arabikevään tapahtumat olivat erityisesti koulutetun nuorison vastareaktio mielivaltaiselle ja korruptoituneelle itsehallinnolle. Arabikeväältä odotettiin uudenlaista demokratisoitumiskehitystä arabimaihin, mutta kuitenkin se johti ennenäkemättömien ja vaikeasti ratkaistavien konfliktien vyyhtiin, mielenosoituksiin, vallankumouksiin ja sisällissotiin myös Libyassa, Egyptissä, Jemenissä, Algeriassa ja Syyriassa. Vuonna 2019 Syyrian sota näyttää olevan loppumaisillaan, mutta edelleenkin pelissä on ristiriitaisia intressejä ja valtapelejä: Trumpin Yhdysvaltain ja Putinin Venäjän vaikutusvalta Lähi-idässä, Turkin lisääntyneet suurvaltapyrkimykset sekä Iranin ja Saudi-Arabian valtataistelu. Pelkästään pitkään jatkunut Syyrian sota on tuottanut yli neljä miljoonaa pakolaista. Samanaikaisesti Pohjois-Afrikan konfliktit ja luonnon katastrofit ovat synnyttäneet miljoonien pakolaisaallon kohti Eurooppaa. Pakolaisen polku on usein hyvin pitkä ja vaarallinen. Viimeisen kahden vuoden aikana yli 5300 ihmistä on hukkunut Välimereen.

Nabeel Nabeel Yaseen tuli äidin ja kahden pikkuveljen kanssa Suomeen Irakista 10 vuotta sitten vuonna 2009. Nabeel oli Bagdadissa valmistunut sähköinsinööriksi. Hän opiskeli ensin moduulikoulutuksessa, josta siirtyi AVEK:iin. Kun hän oli työharjoittelussa TAKK:ssa Rami Salosen ohjauksessa, keksittiin, että hän voisi suorittaa täydennyskoulutuksena suomalaisen sähköasentajatutkinnon. Niin tapahtuikin ja hän teki sähköasentajan töitä rakennuksilla määräaikaisilla sopimuksilla. Poikamies Nabeel oli kuitenkin löytänyt Bagdadista tyttöystävän, pari meni kihloihin kesällä 2011 ja hakuprosessi morsiamen Suomeen pääsemiseksi aloitettiin vuonna 2012. Kielteinen päätös asiaan tuli vuonna 2013, juuri kun Nabeelin työtkin olivat loppuneet. Hänen oli löydettävä kiireesti töitä ja lisättävä tuloja, jotta saisi tulevan vaimonsa Suomeen. Nabeel teki uskomattomia ratkaisuja: hän ilmoittautui Alma Medialle lehdenjakajaksi ja sai aluksi

jakajan töitä Pälkäneeltä, jossa pitkäaikainen jakaja oli sairastunut. Nabeel ajoi ostamallaan vanhalla autolla yöllä Pälkäneelle ja opetteli laajan alueen reitit. Siellä kierto lumisessa ja vaikeassa maastossa kesti alkuvaiheessa runsaat kuusi tuntia. Sen jälkeen olivat vuorossa päivän muut työt, sillä Nabeel myös siivosi, ensin Plantagenissa ja sitten Rautaharkossa vetureita pesten. Kun Nabeel oli näyttänyt yritteliäisyytensä Alma Medialle, hän sai seuraavaksi oman jakoalueen Raholasta. Hän teki ankarasti töitä, jotta voisi todistaa, että pystyy elättämään vaimonsa. Syyskuu 2013 olikin sitten hyvä kuukausi:

Nabeel sai Suomen kansalaisuuden ja vaimon Suomeen tulolle tuli myönteinen päätös. Häitä vietettiin myöhäissyksyllä 2013 Pohjois-Irakissa ja juhlien jälkeen pariskunta matkusti yhdessä Tampereelle. Perhe asuu Hervannassa lähellä Nabeelin äitiä, joka iloitsee lapsenlapsistaan: 4,5-vuotiaasta Mustafasta ja joulukuussa syntyneestä Watin-tyttärestä. Vaimolla on lähihoitajan opiskelu meneillään. Nabeel jatkoi veturinpuhdistustöitä, mutta suoritti sen lisäksi 40-tuntisen taksikoulutuksen ja toimi myös taksinkuljettajana. Oma sähköala kuitenkin kiinnosti edelleen ja hän pääsi Avoin väylä -hankkeen kautta

opiskelemaan Tampereen teknilliseen yliopistoon vuonna 2017. Opinnot ovat nyt jo niin pitkällä, että pakolliset kurssit on käyty ja diplomityön tekeminen pitäisi aloittaa. Kun osa-aikatöitä vielä löytyi Nokialla toimivasta sähköteknisiä suunnitteluja tekevästä Merus Powerista ja kun hän voi tehdä sinne diplomityönsäkin, elämä alkaa vähitellen tuntua lähes normaalilta. Kiireitä kyllä riittää edelleenkin. Perheellinen Nabeel, joka sekä hoitaa lapsia ja perheen asioita että opiskelee ja käy töissä, toteaakin, ettei äidin luona asunut poikamies Nabeel tiennyt kiireistä mitään. •

Perheellinen Nabeel, joka sekä hoitaa lapsia ja perheen asioita että opiskelee ja käy töissä, toteaakin, ettei äidin luona asunut poikamies Nabeel tiennyt kiireistä mitään.

Maahanmuuttajaopiskelijoiden kanssa kuvassa ylimpänä istuu kouluttaja ja nykyinen koulutuspäällikkö Janne Haikansalo. 40

KOTOUTUMINEN KÄSITTEENÄ Kotoutuminen käsitteenä on monisyinen, monimerkityksinen ja sisällöltään yksilöllinen kuvaus prosessista, jolla yleensä tarkoitetaan maahanmuuttajan henkilökohtaista yhteiskuntaan kiinnittymistä sekä niitä elementtejä, jotka kuvaavat hänen kykyään elää ja toimia uudessa kotimaassaan. Näitä elementtejä ovat muun muassa työllistyminen, suomen kielen hallinta, suomalaisen elämäntavan tuntemus sekä se, miten hän itse kokee olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa. Kotouttaminen tarkoittaa viranomaisten ja muiden toimijoiden maahanmuuttajiin kohdistuvia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on edistää ja tukea maahanmuuttajia kiinnittymään uuteen kotimaahansa.

Kotoutuminen ja kotouttaminen

otoutuminen on suomalainen termi, josta kansainvälisessä keskustelussa käytetään integraatio -nimitystä. Tämä uudissana syntyi ensimmäisen kotouttamislain valmistelun yhteydessä vuonna 1996, ja se on löytänyt hyvin paikkansa sekä julkisessa keskustelussa että kansan suussa. Uudissanana sillä ei ole ollut painolastinaan samanlaista merkityssisältöä kuin vaikkapa sopeutua- tai mukautua-sanoilla, joihin on saattanut latautua normatiivista rasitetta. Sanana kotoutuminen on johdettu myönteisiä mielikuvia antavasta koti-käsitteestä. Se kuvaa hyvinkin osuvasti sitä prosessia, jossa maahanmuuttaja kiinnittyy uuteen kotimaahansa. Koti on useimmille paikka, jossa on hyvä olla ja elää, ja kotoa saadaan myös peruseväät yhteiskunnassa toimimiseen ja elämiseen. Kotoutuminen kuvaa siis kaikkea sitä, kuinka maahanmuuttaja tuntee uuden kotimaansa omakseen ja kuinka hyvin hän voi ja osaa toimia uuden kotimaansa normien ja pelisääntöjen mukaisesti.

Kotoutuakseen uuteen kotimaahansa maahanmuuttajan on siis voitava tuntea se kodikseen ja hänen on voitava osallistua kanta-asukkaiden kanssa tasavertaisesti uudessa kotimaassaan esimerkiksi työhön, koulutukseen, harrastuksiin sekä yhteiskunnalliseen elämään. Ihmisen identiteetti, persoonallisuus, kulttuuriset ja uskonnolliset käsitykset, käsitys oikeasta ja väärästä alkavat muotoutua jo lapsesta alkaen. Hyvään kotoutumiseen katsotaankin sisältyvän myös mahdollisuus säilyttää aiemmin omaksutun kulttuurin mukaista elämää ja asioita menettämättä omaa identiteettiään. Keskeisenä erona usein käytetyille käsitteille integroitua ja sopeutua, suomalaisessa kotoutumisessa nähdään siis sekä maahanmuuttajan menneisyys että tulevaisuus. Kotoutua-käsite ottaa huomioon maahanmuuttajan kulttuurisen taustan ja hänen aikaisemmassa elämässä muotoutuneen identiteettinsä sekä hänen tulevaisuutensa uudessa kotimaassaan. Lisäksi kotoutumiseen liittyy myös maahanmuuttajan oma subjektiivinen kokemus siitä, miten hyvin hän itse tuntee kiinnittyneensä uuteen kotimaahansa.

Ihmisen identiteetti, persoonallisuus, kulttuuriset ja uskonnolliset käsitykset, käsitys oikeasta ja väärästä alkavat muotoutua jo lapsesta alkaen. Hyvään kotoutumiseen katsotaankin sisältyvän myös mahdollisuus säilyttää aiemmin omaksutun kulttuurin mukaista elämää ja asioita menettämättä omaa identiteettiään.

Milloin maahanmuuttaja on kotoutunut?

otouttamiselle ladataan yleensä paljon odotuksia: maahanmuuttajan on päästävä nopeasti töihin, hänen on saatava heti hyvä suomen kielen taito, hänen pitää osata elää nuhteettomasti ja hänen pitää kunnioittaa suomalaisia arvoja ja elämäntapaa. Jos odotukset eivät toteudu, kotoutumisessa on epäonnistuttu. Maahanmuuttajan kotoutumisprosessi on kuitenkin yleensä pitkä ja aikuisen maahanmuuttajan täydellistä kotoutumista uuteen kotimaahansa saavutetaan harvoin ensimmäisen sukupolven aikana. Esimerkiksi juutalaisia alkoi muuttaa Suomeen jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien. He ovat kiinnittyneet hyvin tähän yhteiskuntaan ja toimivat usein muun muassa liike-elämässä. He ovat myös säilyttäneet omat kulttuuriset tapansa ja uskontonsa. Paljon venäläisiä muutti Suomeen erityisesti 1900-luvun alkupuolella. Hekin ovat kiinnittyneet ja kotoutuneet Suomeen hyvin. Uudessa kotimaassa vieraus voi kuitenkin olla jollakin tapaa läsnä koko loppuelämän ajan, ja usein vasta toisen tai jopa kolmannen polven kotoutujan voidaan sanoa kotoutuneen täydellisesti. Onko työllistynyt maahanmuuttaja aina kotoutunut maahanmuuttaja, ja onko työ paras kotouttaja? Valitettavasti näin ei aina ole, vaikka varsinkin poliittisissa keskusteluissa näin usein esitetään. Suomessa on paljon sellaisia maahanmuuttajia, jotka ovat päässeet lähes välittömästi maahantulon jälkeen töihin. Monen tällaisen suoraan työhön menneen suomen kielen taito ja suomalaisen yhteiskunnan tuntemus on kuitenkin jäänyt hyvin heikoksi ja ohueksi. Toki työ on useimmiten tärkeä ja keskeinen elementti kotoutumisprosessissa, mutta aina se ei takaa riittävää kotoutumista. Yksipuolinen, vähän kommunikointia ja suomen kieltä vaativa työ saattaa joskus jopa hidastaa maahanmuuttajan kiinnittymistä yhteiskuntaan. Nopeasti, ilman kotoutumiskoulutusta työllistynyt on kotoutumiskoulutusta saaneita suuremmassa vaarassa pudota kielitaidottomana yhteiskunnan ulkopuolelle ja syrjäytyä suomalaisessa yhteiskunnassa. Hyvä kotoutuminen vaatii useimmiten aktiivista kielen opiskelua ja tilanteita, jotka mahdollis-

tavat osallistumisen yhteiskunnan toimintaan. Suomalainen elämäntapa, kulttuuri ja normisto eivät välity kotoutujalle itsestään vaan hänen täytyy päästä siihen osalliseksi. Julkisessa keskustelussa suomalaista kotouttamispolitiikkaa arvioidaan usein hyvinkin kriittisesti. Keskustelu on hyväksi ja aina löytyy parannettavaa. Kansainvälisessä vertailussa, jossa oli mukana 38 maata, Suomen kotouttamispolitiikka sijoittuu kuitenkin aivan kärkipäähän (Mipex-indeksi, 2011). Suomen kotouttamispolitiikka pärjää kansainvälisessä vertailussa ehkä siksi, että sen perusfilosofiana ei ole sopeuttaa, sulauttaa eikä eristää, vaan kiinnittää yhteiskuntaan eli kotouttaa. Myös se, että Suomi on ottanut suhteellisen vähän maahanmuuttajia, on helpottanut erityisesti resurssien osoittamista kotouttamistyöhön.

KOTOUTUMISKOULUTUS KOTOUTTAMISEN JA KOTOUTUMISEN VÄLINEENÄ Viranomaisille kotoutumiskoulutus on kotouttamisen väline ja maahanmuuttajalle se on väline kotoutumiseen. Suomalainen kotoutumiskoulutus on saanut vaikutteita ja malleja Ruotsista. Suomessa koulutuksen alkumetreillä, jolloin se vielä oli pääasiassa pakolaiskoulutusta, koulutuksen tausta-ajatteluun vaikutti jossain määrin Ruotsista ohjaaviin koulutuksiin omittu kulttuurirelativistinen perinne. Tämän ajattelun perusnäkemys on, että kaikilla kulttuureilla on omat arvonsa ja norminsa, joita ei voida arvioida toisen kulttuurin lähtökohdista, ja että ne tulee hyväksyä sellaisinaan. TAKK:n kotoutumiskoulutus on pitänyt alusta alkaen perustehtävänään kieliopetuksen lisäk-

si välittää ja opettaa suomalaisen yhteiskunnan ja työelämän keskeisiä arvoja ja pelisääntöjä. Myös normien ja sääntöjen rikkomusten seuraamukset ja sanktiot käsitellään normaalisti kotoutumiskoulutuksissa. Kotoutumiskoulutus antaa suomen kielen perustaidot ja valmiudet omatoimiseen jatko-opiskeluun sekä peruseväät suomalaisessa yhteiskunnassa ja erityisesti työelämässä toimimiseen. Koulutus tutustuttaa myös kotoutujan suomalaiseen elämäntapaan ja normeihin. Jokaista se ei pysty tekemään nuhteettomaksi, kuten ei pysty suomalainen peruskoulukaan.

Kriszt´Ina Krisztína Possuth kävi Suomessa ensi kerran kesällä 1991, kun hän lukiolaisena tuli kuukaudeksi visiitille isänsä työkaverin perheeseen Tampereelle. Seuraavasta Suomen matkasta vuonna 1997 tuli jo pitempi, kun tämä isän ystävän poika pyysi Krisztínaa hoitamaan perheensä lapsia. Matka järjestyi Opetusministeriön Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen, Cimon kautta. Krisztína kävi tuolloin lastenhoidon ohessa Sampolassa suomen kielen iltakurssilla. Tampereella asuessaan hän oli tavannut Nokia-yhtiössä työskentelevän unkarilaisen nuoren miehen, Dávidin. Tuolloin Suomeen tarvittiin vielä pitempää oleskelua varten viisumi. Kun Krisztínan viisumi vanheni, hän oli eripituisia kausia välillä Unkarissa ja sitten taas Suomessa. Tätä vaihetta kesti pari vuotta. Hän hoiti tuttujen lapsia ja kävi myös TAKK:n iltakurssilla suomen tunneilla vuonna 1999. Lähes sattumalta hän kuuli opiskelukaveriltaan, että TAKK:ssa oli myös päiväkursseja. Hän meni kysymään asiasta ja kuuli, että ammatilliseen

koulutukseen valmentava koulutus, Valma olisi alkamassa. Krisztína opiskeli Valmassa vuonna 2000. Koulutukseen kuuluvan työharjoittelun hän suoritti Kalevanpuiston koulun erityisluokissa. Suunnitelmissa oli fysioterapeutin koulutus, mutta työharjoittelu muutti suunnitelmia. Krisztína innostui erityisluokissa työskentelystä niin paljon, että kouluttautui koulunkäynnin ohjaajaksi vuonna 2001 ja toimikin sitten ohjaajana samaisessa Kalevanpuiston koulussa. Krisztína oli ennen Suomeen asettumistaan valmistunut liikunnan opettajaksi vuonna 1997. Nyt tutustuminen erityisluokkaan innosti häntä jatkamaan opiskelua myös erityispedagogiikan alalla. Sen hän suoritti Unkarissa, suurelta osin etäopiskeluna. Dávidin työn takia he olivat muuttaneet Japaniin, jossa perheen molemmat lapset, Áron (2006) ja Hanna (2008) syntyivät. Hannan syntymävuonna perhe muutti takaisin Suomeen ja äitiyslomalla ollessaan Krisztína innostui suorittamaan luokanopettajan tutkinnon Tampereen yliopistossa vuonna 2010. Takaisin

kouluun ja töihin erityisopettajaksi Krisztína meni vuonna 2011. Töitä on riittänyt, vaikka vakinaista virkaa hän ei ole saanutkaan. Tällä hetkellä hän opettaa määräaikaisena Puistokoulussa 6–9-vuotiaita lapsia. Omilla lapsilla on paljon harrastuksia: sekä 12-vuotias Áron että 10-vuotias Hanna harrastavat uintia aivan kilpailutasolla, molemmat soittavat myös trumpettia ja esiintyvät konserteissa. Äidillä riittää kuljettamista harjoituksiin, kilpailuihin ja leireille. Kun Dávidin työt Nokia-yhtiössä loppuivat, hän oli jonkin aikaa työttömänä. Nyt työpaikkana on asiakastyytyväisyyttä mittaavassa HappyOrNot -firmassa. Perhe käy ainakin kaksi kertaa vuodessa Unkarissa, kesällä ollaan pitempään, lasten unkarin taito on säilynyt hyvänä, vaikka koulukieli suomi onkin parempi. Perheen ruuhkavuodet ovat menossa, mutta Krisztínan mielestä balanssi työn, perheen ja vapaa-ajan suhteen on melko hyvä. •

TINA Vietnamilaislähtöisen Tina Nguyenin tarina eroaa Suomeen 1980-luvulla rantautuneiden venepakolaisten kertomuksista, sillä hän muutti 16-vuotiaana, vuonna 1990, syntymämaastaan perheenyhdistämisohjelman kautta Saksaan, Göttingeniin, jonne setä perheineen oli muuttanut pakolaisena jo aiemmin. Tinan isä oli ollut Nha Trangin merenrantakaupungissa lentäjä ja äiti yliopiston biologian opettaja sekä myöhemmin rehtori, mutta Saksassa isä perusti remonttialan yrityksen ja äiti oli sen jälkeen kotiäitinä. Tina oli ehtinyt Vietnamissa käydä lukion ja opiskeli uudessa maassa muutaman vuoden maahanmuuttajaryhmissä saksaa, minkä jälkeen hän suoritti lääketyöntekijän opinnot ja oli alan töissäkin neljä vuotta Saksassa.

Kohtalona oli opiskeluaikana tutustua suomalais-saksalaiseen mieheen, jonka kanssa syntyi kolme lasta. Liitto päättyi kuitenkin vaikeaan avioeroon ja lapset määrättiin isälle, joka halusi muuttaa tässä vaiheessa Suomeen, Tampereelle. Tästä elämänvaiheesta kertominen nostaa Tinalla vieläkin tunteet pintaan, eikä oma päätös Suomeen lähtemisestä ollut helppo – hän oli käynyt täällä aiemmin miehensä kanssa ja ajatellut, että Suomi on viimeinen paikka, johon hän haluaa: pimeä, surullinen, kylmä ja aivan liian hiljainen. Lasten takia hän kuitenkin joutui tekemään ratkaisunsa. Nuorin lapsi oli silloin vain yhdeksän kuukauden ikäinen, ja Tina tuli marraskuussa 2006 Tampereelle, jossa ei tuntenut ketään. Edelleen lämmöllä muistelemiensa sosiaalityöntekijöiden avustuksella Tina

pääsi aloittamaan elämän Suomessa ja sai myös opiskelupaikan TAKK:ssa tammikuussa 2007 maahanmuuttajien moduulikoulutuksessa. Sen jälkeen hän

Edelleen lämmöllä muistelemiensa sosiaalityöntekijöiden avustuksella Tina pääsi aloittamaan elämän Suomessa ja sai myös opiskelupaikan TAKK:ssa tammikuussa 2007 maahanmuuttajien moduulikoulutuksessa.

kartutti taitojaan AVEK-koulutuksessa vielä 10 kuukautta vuonna 2008. Hyvän opiskelutaustansa ja varsinkin sinnikkyytensä ansiosta – Tina nimittäin opiskeli suomea päiväkoulun lisäksi koko ajan myös iltalukiossa – kieli kehittyi nopeasti ja Tina läpäisi keskitason YKI-testin jo vuonna 2007. Omien sanojensa mukaan Tina pääsi yhdessä putkessa suoraan TAKK:n myynnin ammattitutkintoon, jonka suoritti stipendin arvoisesti, ja heti perään hän meni TAKK:n merkonomin oppisopimuskoulutukseen ja sai tutkinnon valmiiksi vuonna 2011 eli vain neljä vuotta kotoutumiskoulutuksen aloittamisen jälkeen. Koko vaativan oppisopimuskoulutuksen ajan Tina opiskeli iltalukiossa jo muutakin kuin kieltä. Lopulta hän suoritti vuonna 2016 ylioppilastutkinnon, 42-vuotiaana – aineina pitkä matematiikka, kemia, saksa ja s2.

Oppisopimuskoulutus järjestettiin Lentävänniemen K-Marketin kanssa. Nyt Tina on ollut pian kahdeksan vuotta samassa työpaikassa hymyilevänä asiakaspalvelijana ja kertomansa mukaan saanut jatkuvasti kiittävää palautetta asiakkailta. Hänen tehtäviinsä kuuluukin pääasiassa kassatyö, koska hän jaksaa jutella ystävällisesti kaikkien kanssa pitkänäkin työpäivänä ja monista asiakkaista on tullut hänen ystäviään. Tina haluaa kiittää Suomea ja varsinkin alussa kohtaamiaan sosiaalityöntekijöitä ja muita auttavia ihmisiä kaikesta. Hänen buddhalaiseen uskoonsa kuuluu asenteenakin kiitollisuus, ja sen hän toivoo välittyvän myös työssään. Vaikka Suomeen tulo oli hyvin vaativaa ja raskasta jo poikkeuksellisen vaikean byrokratian ja elämäntilanteen takia eikä muutto surulliseen kylmään maahan kuulunut nuoren Tinan suunni-

telmiin, tällä hetkellä elämä sujuu ihan hyvin. Kolme pääasiassa isänsä luona asuvaa tyttöä ovat jo isoja, menestyvät koulussa ja ovat myös ylpeitä sisukkaasta ylioppilasäidistään. Voimia vievän kaupan alan työn ohessa Tina jaksaa käydä joka toinen viikonloppu Vantaalla opettamassa vietnamin kieltä ja kulttuuria buddhalaistemppelin koulussa. Lomilla hän käy lastensa kanssa tapaamassa sukulaisia Saksassa. Tulevaisuudessa Tina haluaisi opiskella vielä lisää ainakin suomea, koska omasta mielestään hänen kielitaitonsa on jäänyt paikoilleen. Muukin opiskelu kiinnostaa. Joskus hän on haaveillut myös ekonomin koulutuksesta. Nähtäväksi jää, mitä tällä vietnamilaisella sisulla vielä saadaan aikaan. •

Oppimispelit auttavat lukuja kirjoitustaidon oppimisessa. 48

MAAHANMUUTTAJAKOULUTUKSEN MONET MUODOT

Luku- ja kirjoitustaidon koulutukset

Tärkeänä tavoitteena oli suullisen kielitaidon kehittyminen lukemisen ja kirjoittamisen rinnalla.

aahanmuuton yleistymisen ja suomen kielen koulutuskokemusten myötä kävi selväksi, että joukossa oli opiskelijoita, joilla oli vain vähän tai ei minkäänlaista koulutaustaa. Osa ei ollut koskaan saanut mahdollisuutta oppia lukemaan edes äidinkielellään. Olemassa olevien kotoutumiskoulutusmallien rinnalle ja lisäksi tarvittiin lukuja kirjoitustaidon opetuksesta lähtevää koulutusta. Tähän haasteeseen TAKK:ssa alettiin panostaa vahvasti 90-luvun puolivälissä. Aikuisten maahanmuuttajien lukuja kirjoitustaidon opetuksessa on TAKK:ssa tehty uraauurtavaa, pitkäjänteistä suunnitteluja kehittelytyötä sekä luotu koko maata hyödyntäviä toimintamalleja. Koulutussuunnitteluissa ja -toteutuksissa on ollut mukana monialaisia ammattilaisia. Psykologien, artesaanien, erityisopettajien ja suomen kielen opettajien panostuksella on vuosien mittaan rakennettu ja kehitelty kohderyhmän tarpeita vastaavia, toimivia opetussisältöjä ja oppimisympäristöjä. Kokemuksellista tietoa ja hyviä käytänteitä sekä monipuolista tutkimuksellista aineistoa on saatu mm. tutustumis- ja osallistumisvierailujen kautta Ruotsista, Norjasta ja Itävallasta. TAKK:n lukuja kirjoitustaidon kouluttajat ovat järjestäneet myös lukutaito-opettajien lisäkoulutusta ja olleet aktiivisina toimijoina alan hankkeissa ja projekteissa. Samalla oma tietotaito ja ammatillinen osaaminen ovat laajentuneet. Aikuisten maahanmuuttajien opinpolkua voivat lukuja kirjoitustaidon puuttumisen ohella vaikeuttaa myös vähäiset opiskelukokemukset, kognitiiviset oppimisen rajoitteet sekä sosiaaliset ja terveydelliset haasteet. Tämän pohjalta suunnitelluissa koulutuksissa opetuksen sisältö pyrittiin alusta asti rakentamaan mahdollisimman joustavaksi. Tärkeänä tavoitteena oli suullisen kielitaidon kehittyminen lukemisen ja kirjoittamisen rinnalla. Suullinen asiointivalmius kun on avainasemassa etenkin, jos informaatioyhteiskunnan edellyttämä lukutaito jää heikoksi.

TAKK:n lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelman mukaan arkeen limittyvät oppimis- ja toimintapajat niin luokkahuoneiden sisä- kuin ulkopuolellakin toimivat keskeisinä oppimisympäristöinä. Mahdollisimman autenttisiin toiminta- ja asioimistilanteisiin yhdistyivät osallistavat, aisti- ja elämyskokemuksiin perustuvat toimintamallit. Opiskelijoiden omien osaamisalueiden ja toiminnallisuuden kautta saadut positiiviset kokemukset toimivat kimmokkeina uusien taitojen omaksumisessa. Toimiviksi oppimisympäristöiksi ja -sisällöiksi muodostuivat mm. koti, keittiö ja ruoka, erilaiset asiointitilanteet, kädentaidot, taide, musiikki, liikunta, luonto, yhteiskunnalliset asiat sekä eri ammattialat ja harrastukset. Myös numeeriset taidot ja sosiaalisen median käyttö linkittyivät autenttiseen asiointiin ja vuorovaikutukseen. Tekemällä oppiminen kehittää ja aktivoi kognitiivisia valmiuksia, mikä tukee myös kielen oppimista. Oppimispaja-tyyppisen tekemällä oppimisen ja siihen sisältyvän opiskelijalähtöisyyden pohjalta toteutetut opetusmallit ovat monien kohdalla osoittautuneet varsin tuloksellisiksi. Iso osa lukutason koulutuksia käyneistä on jatkanut eritasoisiin kotoutumiskoulutuksiin ja jotkut perusopetukseen tai ammatillisiin koulutuksiin. Moni on myös löytänyt tiensä työelämään, usein jopa vakituisiin työsuhteisiin. TAKK:ssa järjestetyistä aikuisten maahanmuuttajien lukuja kirjoitustaitotason koulutuksista käytettiin talon sisällä yleisnimitystä oppimispaja tai paja.

OPPIMISPAJA Pisimpään (1996–2018) järjestettiin työvoimakoulutuksena toteutettua koulutusta, jonka virallisena nimenä oli Suomen kielen oppimispaja maahanmuuttajille, viimeisinä vuosina Luku1 ja Luku2. Kielitaitotason ja muiden oppimisvalmiuksien perusteella opiskelu tapahtui pääasiassa ns. aakkos- ja lukuryhmissä. Tarpeen mukaan järjestettiin myös esim. kielen tai oppimissisältöjen mukaisesti räätälöityjä kursseja. Aikuisten maahanmuuttajien lukuja kirjoitustaidon koulutus siirtyi vuonna 2018 työ- ja elinkeinohallinnolta Opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulle ja sen myötä TAKK:sta muihin koulutusorganisaatioihin.

Kirjoitus- ja lukuharjoitusten monipuolisuus motivoi opiskelua.

TOIMINNALLINEN ERITYISOPETUS Luku- ja kirjoitustaidon opiskelijoiden joukossa oli paljon niitä, joiden oppimisessa ilmeni joko pysyvämpiä tai tilapäisiä hidasteita. Alkoi olla yhä enemmän tarvetta vaihtoehtoisille ja joustaville opiskelupoluille. Luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen sisään kehiteltiin yksilöllisten opetussuunnitelmien mukaisesti toteutettava koulutusmalli, omaehtoisena koulutuksena toteutettu Maahanmuuttajien toiminnallinen erityisopetus. Sen puitteissa opiskelijoilla oli mahdollisuus saada henkilökohtaisen opiskeluohjelman kautta yksilöohjausta ja monipuolista pedagogista tukea opiskelussaan. Tekemällä oppii.

Nima Nima on valoisa ja sympaattinen nuorimies. Lempinimi Nima sisältää merkityksen reilu, reiluus. Nimensä mukaisesti hän pyrkii olemaan tekemisissään rehti ja kohtelemaan ihmisiä hyvin. Hän kertoo arvostavansa samanarvoisuutta ja avarakatseisuutta todella paljon. Murrosikäisenä Nima lähti asuinmaastaan perheensä mukana vaaralliselle matkalle kohti turvallisempia elinoloja. Muu perhe selvisi halki maiden ja merien ja sai turvapaikan Suomesta, mutta Nima oli itsestään riippumattomista syistä joutunut matkan varrella eroon perheestään. Hän oli tuolloin vielä alaikäinen ja perhe anoi hänelle lupaa tulla maahan perheenyhdistämisen perusteella, kuitenkin ilman tulosta. Nuori poika pystyi monien vaikeuksien jälkeen tulemaan itsekseen Suomeen ja löytämään vihdoin perheensä. Koko perheelle yhdessäolo on ollut valtavan tärkeää ja eheyttävää.

Lähtömaassa Nima ei voinut käydä virallista koulua, mutta oppi kotiopetuksessa lukemista, kirjoittamista ja peruslaskutaitoja. Suomessa hän opiskeli aluksi TAKK:n suomen kielen kursseilla latinalaisen kirjainjärjestelmän mukaista lukuja kirjoitustaitoa, numeerisia taitoja sekä suullista ja kirjallista ilmaisua. Kielitaidon ohella karttui myös muuta opiskeluvalmiutta. TAKK:n kurssien jälkeen hän opiskeli muutaman kuukauden mm. suomen kieltä ja matematiikkaa kansanopistossa. Myöhemmin hän haki ja pääsi peruskouluopintoihin. Reilun kahden vuoden tunnollisen ja sitkeän aherruksen tuloksena hän sai peruskoulun päättötodistuksen ja sitä myötä pääsyn lukioon. Sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä on tarvittu roppakaupalla, sillä opiskelu ilman aikaisempaa koulutaustaa ja uudella kielellä ja on ollut ja on edelleen erittäin haastavaa.

Juttua kirjoitettaessa Nima on opiskelijana lukiossa. Hän on suorittanut sekä perusopinnot että lukion ensimmäisen vuoden turvapaikanhakijana. Ulkomaalais- ja koulutuslakien perusteella turvapaikanhakijalla on onneksi mahdollisuus opiskella, tosin ilman valtion taloudellisia tukia. Jouhea edistyminen opinnoissa ja muussa kotoutumisessa on pitkälti Niman oman aktiivisuuden ja positiivisen tavoitteellisuuden tulosta. Lähipiirin ja kouluttajatahojen rohkaisu ja mukanaolo on mahdollistanut opintien. Nima on nyt pitkän odottelun jälkeen saanut ns. jatkuvan oleskeluluvan. Hän on siitä tavattoman onnellinen. Lukion jälkeen hän haluaisi opiskella ja toimia tulevaisuudessa esimerkiksi lääkärinä tai muussa palveluammatissa. •

Alkuvaiheen koulutukset KOTOUTUMISKOULUTUS Alkuvaiheen kielikoulutusta on järjestetty TAKK:ssa vuodesta 2003 ensin nimellä Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus ja myöhemmin Kotoutumiskoulutus. Koulutusta on järjestetty vuodesta 2003 alkaen moduulimuotoisena, yhtenä ensimmäisistä oppilaitoksista Suomessa. Vuoden kestävä koulutus jaettiin neljään noin kymmenen viikon mittaiseen moduuliin sekä työelämäjaksoon, joka kesti kuudesta kahdeksaan viikkoa. Kotoutumiskoulutusta alettiin moduulirakenteen mukaisesti kutsua moduuli- tai modu-koulutukseksi. Ennen vuotta 2002 aikuisten maahanmuuttajien alkuvaiheen koulutukset kestivät viidestä kymmeneen kuukautta, ja opiskelijaryhmät pysyivät samoina riippumatta siitä, miten opiskelijat edistyivät kurssin aikana. Opiskelijat valittiin ryhmiin pääosin TE-toimiston jonotusjärjestyksessä. Samassa opetusryhmässä saattoi siten olla kielitieteen maisteri ja kouluja käymätön peltotyöntekijä. Luonnollisesti he etenivät eri tahtia eikä opetus palvellut parhaalla mahdollisella tavalla kumpaakaan. Uusi moduulimuotoinen koulutus mahdollisti entistä tasaisemmat opiskelijaryhmät. Opiskelijoita otettiin samanaikaisesti pari kolme ryhmällistä sisään. Koulutuksen alussa oli viikon mittainen alkukartoitus, jonka aikana opiskelijoiden oppimisvalmiuksia ja kielitaitoa tarkkailtiin ja arvioitiin. Viikon lopussa opiskelijat jaettiin taitotasonsa mukaisiin ryhmiin ja osa opiskelijoista myös palautui takaisin TE-toimiston jonoon, jos katsottiin, ettei aika kurssin aloittamiseen ollut sopiva tai jos opiskelijalle oikean tasoista ryhmää ei voitu aloittaa. Moduulikoulutus oli alusta alkaen kehityshakuista. Kun opiskelijavolyymi kasvoi ja koulutusmalli alkoi toimia, toteuttamistapaa muokattiin tarpeiden ja palautteen mukaan. Jokaisen kymmenen viikon moduulin jälkeen opiskelijoiden kielitaitoa testattiin ja opiskelijat, jotka eivät omaksuneet moduulin aikana sen keskeisiä sisältöjä, kertasivat moduulin ennen kuin pääsivät eteenpäin. Näin voitiin vaikuttaa siihen, että kaikilla oli omalle taitotasolleen sopivaa opittavaa. Hitaimmat opiskelijat

eivät joutuneet roikkumaan mukana itselleen mahdottomassa tahdissa, ja nopeammat opiskelijat saivat edetä omien kykyjensä mukaan. Opiskelijoiden kielitaidon arviointitapa muuttui kokonaan vuonna 2007 kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelmasuositusten päivittämisen myötä. Tällöin moduulikoulutuksessakin otettiin suositusten mukaisesti käyttöön Eurooppalaiseen viitekehykseen pohjautuva kielitaidon tasojen kuvausasteikko. Samalla kotoutumiskoulutuksen tavoitetasoksi vakiintui taitotaso B1. Muutosta vastustettiin ensin laajalti, koska taitotasoasteikko koettiin monimutkaisena. Taitotasoasteikko tuli kuitenkin nopeasti tutuksi ns. maamerkkeilyharjoituksilla, joissa opettajat yhdessä arvioivat opiskelijoiden kielitaitoa asteikon kriteerien mukaisesti ja joita tehtiin säännöllisesti. Seuraavan kerran moduulikoulutuksen järjestämistapa muuttui huomattavasti vuonna 2012, kun voimaan tulivat kotoutumiskoulutuksen uudet opetussuunnitelman perusteet (aiemmin koulutus oli perustunut opetussuunnitelmasuositukseen) ja opiskelijoiden kielitaidon lähtötasoarvioinnit alkoivat. Lähtötasoarvioinneissa opiskelijat saivat kurssisuosituksen hitaalle, perus- tai nopealle opiskeluraiteelle ja arvion siitä, miltä kielitaitotasolta opiskelun tulisi alkaa. Kurssisuositus alettiin merkitä uuteen Koulutusportti-järjestelmään. Aiemmin opiskelijavalinnat oli tehty kouluttajan ja TE-toimiston virkailijan yhteistyönä TE-toimistossa. Nyt moduulikoulutuksen opiskelijat alkoivat tulla kurssille TE-toimiston lähettäminä. Opiskelijoiden jakaminen hitaalle, perus- ja nopealle raiteelle oli hyvä uudistus, joka aiheutti kuitenkin ajoittain ongelmia. Eri raiteille ei aina saatu tasaisesti opiskelijoita ja ryhmäkoot saattoivat vaihdella hyvinkin paljon. Ongelmallisinta oli, jos eniten tukea tarvitsevia hitaan raiteen tulijoita oli paljon ja ryhmäkoot kasvoivat. Työelämälähtöisyys on kuulunut kotoutumiskoulutukseen oleellisesti alusta saakka, ehkä siksi, että koulutusta on järjes-

Työelämälähtöisyys on kuulunut kotoutumiskoulutukseen oleellisesti alusta saakka, ehkä siksi, että koulutusta on järjestetty työvoimakoulutuksena, jonka tavoitteena on lähtökohtaisesti työllistymisen edistäminen. Opiskelijoille on opetettu arkisuomea, mutta myös yhteiskunnallisia ja työelämäsisältöjä.

tetty työvoimakoulutuksena, jonka tavoitteena on lähtökohtaisesti työllistymisen edistäminen. Opiskelijoille on opetettu arkisuomea, mutta myös yhteiskunnallisia ja työelämäsisältöjä. Moduulikoulutuksen tiimiin on aina kuulunut suomen kielen opettajien lisäksi ohjaavia kouluttajia, jotka ovat tehneet jatko-opintoja urasuunnitelmia opiskelijoiden kanssa sekä ohjanneet opiskelijoiden työharjoitteluja. Vierailut eri kohteisiin Tampereelle, lähiseuduille ja bussiretket Hämeenlinnaan tai Helsinkiin ovat olleet olennainen osa opiskelua. Vuoden 2015 odottamaton turvapaikanhakijamäärä vauhditti kotoutumiskoulutuksen muutosta. Vuonna 2016 elettiin epätietoisuudessa opiskelijoiden koulutusten keston suhteen. Moduulikoulutus oli vakiintunut noin vuoden mittaiseksi, mutta vuonna 2016 opiskelijat hyväksyttiin koulutukseen yhdeksi 12 viikon moduuliksi kerrallaan. Jatkuiko kurssi vai ei, riippui opiskelijan menestyksestä, aktiivisuudesta ja elämäntilanteesta. Käytännössä hyvin monet opiskelijat jatkoivat kurssia neljän moduulin verran, mutta joidenkin koulutus myös loppui aiemmin. Vuonna 2016 Opetushallitus esitteli kotoutumiskoulutuksen uudet mallit ja vuonna 2017 moduulikoulutuksessa koettiin sen historian suurin muutosvaihe. Työ- ja elinkeinoministeriön alaisena kotoutumiskoulutuksen järjestäminen

on perustunut kahden, kolmen vuoden välein järjestettyyn tarjouskilpailuun. Vuoden 2016 kilpailutuksessa TAKK sai järjestettäväkseen uuden ammatillisen kototutumiskoulutuksen moduulit 3–4. Uudessa toteuttamistavassa opiskelijat tutustuvat ammatillisiin opintoihin TAKK:n ammatillisessa koulutuksessa kotoutumiskoulutuksen aikana ja työelämäsisällöt korostuvat entisestään.

MAAHANMUUTTAJIEN ORIENTAATIOJAKSO Maahanmuuttajien orientaatiojaksojen ideana on, että opiskelijat saavat pian maahan tultuaan omalla kielellään perustiedot suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta ja työelämästä. Koulutuksen tavoitteena on se, että opiskelijalla olisi kotoutumiskoulutukseen siirtyessään paremmat valmiudet suunnitella opiskelupolkuaan ja elämäänsä Suomessa. Orientaatiojakso on viiden viikon mittainen. Orientaatiojaksoa on järjestetty vuodesta 2017 alkaen. Siitä on toteutettu kaksi arabiankielistä versiota sekä englanninkielinen versio. Muutamia orientaatiojaksoja on suunnattu lukuja kirjoitustaidottomille, ja niiden keskeisenä tavoitteena on ollut lukuja kirjoitustaidon vahvistaminen.

MÁria

Mária Balogh opetti kotoutumiskoulutuksessa 2000-luvun alkupuolella, mutta palasi sitten Unkariin.

Jos suljen silmäni, on viileä kesäaamu, olen juuri saapunut Lempäälästä pyörällä TAKK:iin ja huomaan, että Päivi on ollut paikalla jo pitkään. Kollegat saapuvat, opetus alkaa, tauolla kahvitellaan tai juodaan teetä yhdessä, Kata lukee lehdestä mielenkiintoisia uutisia, käydään kopioimassa ja ihailemassa Terhin piirustuksia. Yhtäkkiä Osmo J. on vasara kädessä ja etsii Jarkkoa. Pirjon kanssa lähdetään töiden jälkeen juomaan teetä, kun Tiina istuu vielä valmistautumassa seuraavaan päivään, vaikka kaikki muut ovat jo lähteneet kotiin. Joskus töiden

jälkeen Irmeli pitää meille joogaa ja kerran kuussa hän mittaa verenpaineemme. Poikaystäväni odottaa minua rakennuksen edessä ja pyöräilemme kotiin Lempäälään. Aloitin työt TAKK:ssa lokakuussa vuonna 2002. Kollegoinani olivat Sari ja Riitta. Mietimme muistaakseni viikon verran yhdessä Osmo M:n kanssa, miten olisi hyvä järjestää moduuliopetusta, jotta kurssi sopisi oppilaille mahdollisimman hyvin. Ensimmäisellä kurssilla Hatanpään valtatien Ratinanlinnassa sain opiskelijoiksi vasta-alkajia. Opetus oli täynnä seikkailua. Oli elämys nähdä, miten oppilaat edistyivät, miten rohkeasti osa heistä yritti puhua jo parin viikon jälkeen. Muistan, kun otettiin mukaan perhekuvia ja oppilas katsoi kuvaani yliopistoajalta ja huudahti: ”Mutta opettaja! Tässä kuvassa sinä olet lihava, mutta nyt sinä olet laiva!” Opetus sujui monikielisessä ympäristössä hyvin, kun ei ollut yhteistä kieltä. Toisaalta jotkut olivat kuin patsaita, heitä en pystynyt siirtämään pois ystävän vierestä. Liikuttavaa oli, kun pareittain tehtävissä harjoituksessa eräs vanha mies jäi yksin; hän ei ollut niin

nopea oppimaan tai liikkumaan kuin nuoret, mutta yhtäkkiä nuori thaimaalainen tyttö huusi minulle: ”Opeetajaa! Minäää haluan olla isoisän kanssa.” Ensimmäinen kurssi loppui, ja omien (Ratinan)Linnan juhlien jälkeen me muutimme päärakennukseen. Siellä oli ravintolakin, jossa lounastauon aikana käytiin mukavia keskusteluja, keskustelukumppaniksi tuli usein Irmeli, Helena, Tiina, Maria-Liisa, Anna-Liisa, Pirjo ja myöhemmin myös Julia ja Tuija. Muistan, kun Osmo M. tuli vähän ennen kello 16.30 ilmoittamaan, että työtä voi tehdä huomennakin, kello on melkein puoli viisi, voimme pian lähteä kotiin ja mennä vaikka perheen kanssa ulos, koska on niin kaunis ilma. Mutta hän jäi usein vielä sinne. Se oli minulle aivan uudenlainen pomokokemus. Joskus minusta tuntui, että olin rooliongelmissa. Esimerkiksi silloin, kun aamulla vanha kenraali suuttui, koska hän ei ollut tehnyt kotitehtäviä, ja minä sanoin, ettei se ole hyvä – miten minä, paljon nuorempi nainen, joka voisi olla hänen tyttärensä tai tyttärentyttärensä, rohkenin sanoa hänelle sellaista? Hän lähti pois luokasta. Tai kun toinen opis-

kelija suuttui, koska en osannut riittävästi kampaamosanastoa ja pyysin Päiviä tulemaan tunnille. Samalla ilmoitin, että ei ole ongelma, jos ei osaa kaikkea, ihmisen ei tarvitse olla elävä sanakirja – mutta opiskelija ajatteli toisella tavalla ja lähti pois tunnilta. Olin kiitollinen, kun sain apua – ja sain myös tutustua Erkkiin, josta tuli työnohjaajani. Työnohjauskeskustelut auttoivat löytämään oman roolin ja tien. Kun avaan silmäni, olen kotona Unkarissa ja odotan, että entinen poikaystäväni (nykyinen mieheni) ja kaikki meidän neljä lastamme tulevat kotiin. Keitto on valmiina, toivottavasti pian käännöstyönikin. Opiskelen parhaillaan kääntämistä Budapestin yliopiston nettikurssilla. Minulla on usein Suomi-ikävä, odotankin, että ensi kesänä pääsemme taas Suomeen. TAKK:sta on jäänyt kauniita muistoja ja eläviä ihmissuhteita, olen saanut hyviä ystäviä, ja kun käydään Tampereella, mennään aina syömään entisen opiskelijani ravintolaan. Toivon, että pystyin auttamaan ihmisiä ympärilläni TAKK:ssa vuodesta 2002 vuoteen 2004, minä ainakin olen saanut kollegoilta ja opiskelijoilta paljon. •

TAKK:sta on jäänyt kauniita muistoja ja eläviä ihmissuhteita, olen saanut hyviä ystäviä, ja kun käydään Tampereella, mennään aina syömään entisen opiskelijani ravintolaan.

Jatkovaiheen koulutukset AVEK Aktiivinen ja verkostoituva kotoutuminen eli AVEK-koulutus alkoi 2000-luvun alussa, kun tuli ilmi voimakas tarve järjestää jatkokoulutusta edistyneille jo 10 kk:n alkuvaiheen koulutuksen käyneille maahanmuuttajille. Jatko-opintoja tarvittiin sekä kielitaidon että muiden valmiuksien parantamiseksi ja monipuolistamiseksi, jotta vaativampiinkin töihin tai opintoihin olisi mahdollista päästä. Opetushallituksen rahoituksen turvin luotiin uudentyyppinen koulutus, jossa nimen ”aktiivinen” ja ”verkostoituva” kuvastavat, mihin koulutuksen painopiste haluttiin asettaa. AVEK-lyhenne tulikin pian tutuksi niin opiskelijoiden kuin koulutuksen hankkijoiden keskuudessa. Hakijoita AVEK-koulutukseen oli aina hyvin runsaasti ja valintaprosessissa painotettiin hyvän kielitaidon lisäksi aktiivisuutta, opiskelumyönteistä asennetta sekä tavoitteellisuutta. Myös opiskelutaidot ja tietotekniset valmiudet olivat kriteereinä. Koska kyseessä oli valtionrahoitus, AVEK-koulutukseen oli mahdollista valita myös turvapaikanhakijoita, mikä toi monelle maahanmuuttajalle mahdollisuuden opiskella myös vastaanottokeskuksesta käsin. AVEK-koulutuksen tärkeänä tavoitteena oli monenlaisin itseohjautuvin menetelmin ja tehtävin vahvistaa ja aktivoida suomen kielen käyttöä. Opiskelijat kirjoittivat raportteja, tekivät haastatteluja, projektitöitä ja esitelmiä ajankohtaisista aiheista, jotka liittyivät työelämään, yhteiskuntaan tai opiskelumahdollisuuksiin sekä suomalaiseen kulttuuriin tai perustuen opintoretkiin, jotka olivat olennainen osa koulutusta. 2010-luvulla koulutukseen sisältyi myös verkko-opiskelua, mikä osaltaan antoi lisävalmiuksia jatko-opintoihin. Koulutuksen yhtenä päätavoitteena oli työ- tai koulutuspaikan löytyminen, joten koulutukseen kuului myös työelämäjakso, jolloin opiskelija pääsi tutustumaan toiveammattiinsa tai tavoiteopintoihinsa, oppi suomalaisen työelämän pelisääntöjä,

saattoi tarkastella omaa soveltuvuuttaan alalle ja kehitti samalla sekä kielitaitoaan että ammatillista sanastoaan. AVEK-koulutuksen aikana suoritettiin henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman mukaisesti YKI-testejä sekä muita työelämässä vaadittavia kortteja, esim. hygieniapassi, työturvallisuuskortti, trukkikortti, anniskelupassi yms. Opiskelusisältöihin kuuluivat pitkään myös työelämälainsäädännön pääkohdat, joita testattiin osallistumalla maahanmuuttajille suunnattuun valtakunnalliseen työelämäsertifikaattitestiin.

Jatko-opintoja tarvittiin sekä kielitaidon että muiden valmiuksien parantamiseksi ja monipuolistamiseksi, jotta vaativampiinkin töihin tai opintoihin olisi mahdollista päästä.

Eszter

Eszterin nimi on unkarilaisittain virallisesti Papp Andrásné eli hän on András Pappin vaimo. Eszter saapui Suomeen pienen pojan, Norbertin kanssa tammikuussa 1999. Hänen miehensä András, joka on koulutukseltaan sähköinsinööri, oli tullut edellisvuoden lopussa ohjelmistosuunnittelijaksi Glaston Oy:n palvelukseen. Eszter oli tuolloin tullessaan raskaana, joten samana vuonna perheeseen syntyi vielä pieni tyttö, Renáta. Eszter olikin alussa lasten kanssa kotona, mutta kävi suomen kielen iltakursseilla Sampolassa, Ahjolassa ja Tampereen yliopistolla. Kun lapset olivat hieman kasvaneet ja menivät päiväkotiin, Eszter haki ja valittiin keväällä 2003 viiden kuukauden AVEK-koulutukseen. Koulutus sopi hänelle erinomaisesti, sillä nyt hän saattoi monipuolisesti ja aktiivisesti opiskella, keskustella, verkostoitua, sai tietoa työelämästä ja pääsi myös työhar-

joitteluun. Eszter oli Unkarissa käynyt terveydenhoitoalaan erikoistuneen lukion, jonka jälkeen hän suoritti Budapestissa kolmivuotisien ns. lääketeknikkokoulutuksen ja ehti olla myös töissä eräässä Budapestin apteekissa. Eszter pääsi Tampereella työharjoitteluun Sammon apteekkiin, jossa hänet otettiin heti ystävällisesti vastaan ja melko pian luvattiin myös töitä. Sattui myös niin onnellisesti, että saman vuoden syksyllä Helsingissä järjestettiin lääketyöntekijöiden farmanomi-muuntokoulutus. Koulutus kesti vuoden ja oli suurelta osalta etäopiskelua. Tämän lisäksi Eszter on suorittanut Tampereella vielä lääkealan logistiikkakoulutuksen. Vuonna 2006 perheeseen syntyi kolmas lapsi, Marcell, jonka kanssa Eszter oli pari vuotta vanhempainvapaalla. Sammon apteekki on ollut työpaikkana koko ajan. Eszter viihtyy työssään, hän saa

olla asiakaspalvelussa, josta hän pitää ja muutenkin työpaikalla on hyvä henki. Perhe asuu omakotitalossa Vehmaisissa, vanhin lapsista on jo lentänyt pesästä, hän opiskelee Teknillisessä yliopistossa. Kaksi lapsista asuu vielä kotona, Renáta opiskelee tietojenkäsittelyä Tampereen yliopistossa ja Marcell käy kuudetta luokkaa peruskoulua. Unkarissa perhe käy joka kesä, ja nyt on suunnitteilla, että mennään Unkariin myös ensi jouluksi. Kodissa eletään suomalais-unkarilaista elämää, laitetaan sekä suomalaisia että unkarilaisia ruokia, saunotaan. Nyt koti on Suomessa, mutta ehkä eläkkeellä Unkarissa – kuka tietää! •

VALMA Maahanmuuttajien Ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavan koulutuksen järjestäminen aloitettiin Suomessa 1.8.1999 ja samanaikaisesti myös Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa. Alkuvaiheen maahanmuuttajakoulutus ei yleensä riittänyt työelämään tai ammatillisiin opintoihin. Kielitaito ja yhteiskunnalliset valmiudet olivat edelleen puutteellisia. Koulutuspolun jatkuvuuden turvaamiseksi kehitettiin vuoden kestävä ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus. Koulutus ei siis ollut tutkintoon johtavaa, mutta opiskelijoiden siirtyminen tutkintokoulutukseen Valmasta oli mahdollista, jos valmiudet katsottiin riittäviksi. Koulutuksen tavoitteet ja tehtävät perustuivat opetushallituksen antamiin opetussuunnitelmasuosituksiin ja opetussuunnitelman perusteisiin, jotka vuosien myötä uudistuivat useamman kerran. Koulutuksen tavoitteita olivat mm. valmiuksien antaminen ammatilliseen peruskoulutukseen hakeutumiseksi, edellytysten vahvistaminen ammatillisen koulutuksen tai ainakin sen osien suorittamiseksi. Tavoitteena oli saavuttaa kielitaito B1.2. Alussa koulutus kohdennettiin alle 29-vuotiaisiin ja myöhemmin kohderyhmä laajeni työikäisiin maahanmuuttajiin. Alkuvuosina opiskelijoissa oli erityisesti Venäjältä ja Virosta tulleita, mutta vuosien myötä maiden kirjo laajeni ja kaikki maaosat olivat edustettuina. Vuonna 2015 lainsäädäntö rajasi kohderyhmäksi opiskelijat, jotka eivät olleet suorittaneet peruskoulun jälkeen toisen tai korkeamman asteen tutkintoa eikä muuta valmentavaa koulutusta kotimaassa eikä ulkomailla. Parin vuoden kuluttua palattiin jälleen väljempään sisäänottoon. TAKK:n kotoutumiskoulutuksen jälkeen moni on saanut jatkopaikan Valmasta. Opiskelijoita oli vuositasolla noin 30 ja ryhmiä kaksi. Opintojen sisältöjen painotukset vaihtelivat: suomen kieli, matemaattiset, tietotekniset ja luonnontieteelliset taidot, yhteiskuntatietous, kulttuurintuntemus, opiskelu- ja ammatinvalinnantaidot, valinnaiset opinnot ja henkilökohtainen ohjaus. Mahdollista oli myös suorittaa yleinen kielitutkinto (YKI). 2010-luvulla erilaisten työelämässä tarvittavien korttien ja

sertifikaattien suorittamisien tarve lisääntyi (esim. hygieniapassi, työturvallisuuskortti). Koulutuksen alkuvaiheessa laadittiin henkilökohtainen opiskelusuunnitelma ja jatkuvalla ohjauksella tuettiin opiskelijaa tunnistamaan omia kiinnostuksen kohteitaan. Työelämään ja koulutuksiin tutustumista pidettiin tärkeänä osana koulutusta ja sillä oli iso painoarvo koulutuksessa. Opiskelijat olivatkin yleensä innolla menossa työharjoitteluun. Työelämäjaksot ja/ tai koulutuksiin tutustumiset räätälöitiin yksilöllisesti opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Alkuvaiheessa opetussuunnitelmien perusteet oli usein tehty nuorten näkökulmasta, vaikka opiskelijat olivat aikuisia. Sisällöt muuttuivatkin myöhemmin aiempaa yksilöllisemmiksi, joustavammiksi ja työelämälähtöisemmiksi. Opinnot saattoi aloittaa myös kesken lukuvuoden ja siirtyä tutkintotavoitteiseen koulutukseen myös kesken valmentavan koulutuksen. Valmassa tehtiin tiivistä yhteistyötä alueen muiden koulutuksen järjestäjien, työelämän, järjestöjen, yhteisöjen ja seurojen sekä muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa. Opintojen laajuus oli 20–40 opintoviikkoa ja vuodesta 2015 alkaen 60 osaamispistettä. Kun opiskelijat tulivat Valmaan, heillä oli jo kokemusta sekä Suomessa että kotimaissaan opiskelusta. Tällä oli eittämättä merkitystä opintojen etenemiselle. Kotoutumiskoulutusten ongelmana ollut ryhmien heterogeenisuus jollakin tapaa tasoittui Valmassa. Ohjaustilanteet saattoivat olla haasteellisia maahanmuuttajille opintojen alussa, mutta Valmassa idea oli jo sisäistetty. Koulutuksen muuttuminen aikaisempaa joustavammaksi oli hyvä uudistus. Tällöin voitiin paremmin huomioida opiskelijoiden erilaisia taustoja ja ammatillisia suuntautumistoiveita. Koulutuksen fokus oli työllistymiseen johtavien polkujen rakentamisessa ja tärkeää oli sen kytkeminen osaksi ympäröivää yhteiskuntaa ja työelämää.

Marina Marina on syntynyt Leningradissa, mutta perhe muutti Viroon Kohtla-Järven kaupunkiin pian Marinan syntymän jälkeen. Perheeseen syntyi viisi lasta, joista kolme on Marinaa nuorempaa. Lapsuutta varjosti äidin menehtyminen Marinan ollessa 9-vuotias. Lapset joutuivat lastenkotiin, koska isä ei kyennyt huolehtimaan heistä. Kuuden vuoden jälkeen Marina pääsi asumaan tätinsä luokse. Marina kävi 10-vuotisen venäjänkielisen peruskoulun ja sen jälkeen hän suoritti Tallinnassa kauppaopistossa tuotantoprosessin kolmivuotisen tietojenkäsittelylinjan vuonna 1980 sekä myöhemmin vuonna 2002 manikyristin ja jalkahoitajan koulutukset. Vuosina 1979–1998 hän työskenteli siivoojana, tietojenkäsittelijänä ja sihteerinä noin seitsemän vuotta, ammattikoulussa myyjäkoulutuksen opettajana yhdeksän vuotta sekä vaatemyyjänä kaksi vuotta. Suomeen muutto ei aluksi kiinnostanut Marinaa, mutta tultuaan tänne man-

sikanpoimintaan hän teki havainnon, että Viroon verrattuna ihmiset asuivat täällä hyvin ja töitäkin oli. ”Suomessa voi saada ammatiksi ihan mitä sinä haluat”, näin puhuttiin. Virossa työmarkkinoilla taas näytti menevän huonommin ja huonommin, ja Marinakin oli jäänyt työttömäksi. Myös avioero masensi mieltä ja hän oli valmis lähtemään uutta kohti. Suomeen oli jo aikaisemmin muuttanut hänen kaksi sisartaan, jotka asuvat nyt Tampereella. Marina muutti Suomeen vuonna 2005 paluumuuttaja-statuksella, sillä hänen äitinsä oli inkerinsuomalainen. Marinan perheeseen oli syntynyt Virossa kaksi poikaa, joista vanhempi täysi-ikäisenä ei voinut tänne muuttaa, mutta 13-vuotias tuli äitinsä mukana. Marinalla oli vahva tahto päästä töihin ja pitää taloudellisesti huolta perheestään, mutta ensin piti oppia suomea. Suomen kielen alkeiden opiskelun Marina aloitti NNKY:ssä tammikuussa 2006 ja jatkoi sieltä saman vuonna

Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksen opintoihin, jossa hän reilun kahden vuoden aikana suoritti Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen, Aktiivisen ja verkostoituvan kotoutumiskoulutuksen sekä Ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavan koulutuksen. Koulutuksien aikana Marina suunnitteli ammatillista tulevaisuuttaan ja tutustui ammatteihin ja työpaikkoihin. Marinalla oli kokemusta sihteerin töistä, mutta tämä ammattihaave väistyi välittömästi sihteerin suomen kielen viestintätaitojen vaativuuden takia. Hänellä oli hyvät ompelutaidot ja hän oli pitkälti ommellut vaatteet sekä itselleen että lapsilleen, mutta hänelle sanottiin: ”Unohda tämä asia. Täällä ei tarvita ompelijoita.” Harjoittelun aikana hän pääsi tutustumaan hoitotyöhön, jonka ihmisläheisyys ja konkreettisuus tuntuivat hänestä sopivalta. Marina pääsikin toivomaansa lähihoitajakoulutukseen Tampereen am-

» 61

mattiopistoon, mutta kolmen kuukauden kulutta toukokuussa 2009 hänen piti lopettaa opinnot, koska kielitaito ei vielä ollut riittävällä tasolla. Seuraavaksi Sofian sali tarjosi hänelle puoleksi vuodeksi työharjoittelupaikkaa, jonka jälkeen hän tutustui vuonna 2010 Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksen kokkipajalla ravintola-alan tehtäviin. Osoittautui, että kokin tehtävissä hän ei tulisi viihtymään. Ystävä soitti ja kertoi, että maahanmuuttajille suunnatun lähihoitajakoulutuksen hakuaika päättyy seuraavana päivänä. Epävarmuus vaivasi ja yöunet menivät hakeutumista miettiessä. Hän ei epäröinyt soveltuvuuttaan hoitotyöhön, mutta oliko suomen kielen taito vieläkään riittävä? Opiskelijakaverit kokkipajalla ja opettajat kannustivat häntä hakeutumaan. Onneksi rohkeus voitti. Hän hakeutui, hänet valittiin ja hän valmistui lähihoitajaksi lokakuussa 2012. Marina sanoi olevansa hyvin kiitollinen kaikille koulutuspolkunsa aikaisille opettajille. Hän muistaa kaikki opetta-

jansa edelleen, vaikka heitä oli lähes 20. Hän sai aina tukea opiskeluunsa ja myös silloin, kun yksityiselämässä tuli eteen ongelmia. Viron kurinalainen opiskelukulttuuri ja eri puolilta maailmaa tulleiden opiskelijoiden opiskelutottumuksien eroavaisuudet hämmensivät ajoittain Marinaa. Lähihoitajaksi valmistumisensa jälkeen Marinalla on töitä riittänyt. Ensin hän teki tovin keikkatöitä ja sen jälkeen hän on työskennellyt jo viiden vuoden ajan vakituisessa työsuhteessa vuonna 2013 perustetussa yhteiskunnallisessa yrityksessä, joka tuottaa uudella tavalla hoitoa muistisairaille vanhuksille. Työpaikka on saanut positiivista palautetta niin omaisilta kuin julkisuudessakin. Jos Marina joskus työssään tarvitsee suomen kielen kiemuroissa apua, hän saa sitä työkavereilta. Nyt hän on työssä, jota hän haluaa tehdä ja työpaikka on mieleinen. ”Olen onnellinen, että pääsin tänne.” Marinalla on kuusi vuotta eläkeikään. Hän ajattelee nyt, että voisi tehdä keikkatöitä vielä eläköitymisensä jäl-

keenkin, jos terveyttä riittää. Jumppa ja uiminen pitävät työkuntoa yllä. Viroon palaamisesta hän ei haaveile. Terveyttä ja lapsilla asiat hyvin – siinä hänen suurimmat toiveensa tulevaisuuteen. Hän on myös matkustellut jonkin verran Euroopassa viime vuosina. Kunhan vielä joskus Kiinaan pääsisi! •

Jos Marina joskus työssään tarvitsee suomen kielen kiemuroissa apua, hän saa sitä työkavereilta. Nyt hän on työssä, jota hän haluaa tehdä ja työpaikka on mieleinen. ”Olen onnellinen, että pääsin tänne.”

Tutkinto- ja ammatilliset koulutukset OPPITUKEA AMMATTIALOILLA

uomen kielen tukea ammatillisiin koulutuksiin on kehitetty 2000-luvun alkupuolelta asti. Tukimallia kehitettiin ensin mm. ESR-rahoituksella Jokeri-hankkeessa muiden koulutuksen järjestäjien kanssa yhteistyössä. Myöhemmin työvoimaviranomaiset hankkivat kielitukea erillisenä lisäpalveluna työvoimapoliittisiin tutkintokoulutuksiin. Maahanmuuttajien ammatillisen koulutuksen tukemiseksi saatiin oma opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama ohjelma vuonna 2017. Tämä mahdollisti tukitoimien laajentamisen useille eri ammattialoille.

Suomen kielen tukea on annettu tiiviissä yhteistyössä ammattialojen kanssa. Suomen kielen tukea opiskelussaan ovat saaneet esimerkiksi lähihoitajat, kuljettajat, välinehuoltajat, kokit, tarjoilijat, taloushallinnon osaajat, myyjät, yrittäjät, vartijat ja rakennusalan ammattilaiset. Kielituki on ollut monimuotoista ja sitä on toteutettu opiskelijoiden yksilöllisten, ammatin opinnoista nousevien tarpeiden mukaisesti yhteistyössä koulutusalojen ja viranomaisten kanssa. Tukeen on kuulunut mm. • Koulutusten orientointijaksoilla ja alkuvaiheessa on selitetty käytäntöjä ja tutkintosysteemiä selkokielellä. • Suomea on opetettu integroituna ammatillisiin sisältöihin huomioiden ammatilliset kielenkäyttötilanteet ja tekstityypit. • Ammatillisia opetussisältöjä on avattu ja selitetty opiskelijoille. • Oppimistehtävien ohjeita on selkeytetty opiskelijoille. • Työelämän osaamistesteihin (ns. korttikoulutukset) on kehitetty valmennuksia esim. ensiapu-, hygienia- ja työturvallisuuskortti sekä anniskelupassi. • Korttikoulutusten oppimateriaaleja ja testejä on selkokielistetty. • On kerätty ja laadittu ammattisuomen oppimateriaalia yhteiseen käyttöön. • Olemassa olevia oppija oheismateriaaleja on selkokielistetty. • Ammatinkouluttajia on ohjattu oppimateriaalien selkokielistämiseen. • Tutkinnon suorittajia on tuettu, esim. tutkintosuunnitelmien ja itsearviointien laatimisessa. • Opiskelijoita ja työpaikkaohjaajia on tuettu työssäoppimispaikoilla.

Tuen ansiosta useammilla maahanmuuttajilla on ollut mahdollisuus päästä opiskelemaan ammatilliseen koulutukseen, suorittaa tutkintoja ja päästä työelämään, mikä on edesauttanut kotoutumista. Yhteistyö ja toiminta ammatillisissa koulutuksissa on luonut perustaa nykyisenlaiseen työelämälähtöisempään kotoutumiskoulutukseen, jossa osa koulutuksesta tapahtuu ammattialoilla. Nykyisin kielitukea annetaan TAKK:issa myös kotoutumiskoulutuksen ammattialoihin tutustumisen aikana.

Yhteistyö ja toiminta ammatillisissa koulutuksissa on luonut perustaa nykyisenlaiseen työelämälähtöisempään kotoutumiskoulutukseen, jossa osa koulutuksesta tapahtuu ammattialoilla.

KULJETUSALAN KOULUTUKSIA

TULKKAUSKOULUTUKSET

TAKK:n maahanmuuttajakoulutuksiin kuljetusala tuli ikään kuin sattuman kautta. Jalasjärven Aikuiskoulutuskeskus (JAKK) ja hieman myöhemmin myös Huittisten Aikuiskoulutuskeskus (HAKK, nyk. Satakunnan Aikuiskoulutuskeskus, Sataedu) suunnittelivat kuorma-autonkuljettajan koulutusohjelmaa maahanmuuttajille, mutta niillä ei ollut tarvittavaa tietoa ja taitoa maahanmuuttajien koulutuksesta. Niinpä sieltä käännyttiin TAKK:n maahanmuuttajakouluttajien puoleen, jotta saisivat perehdytyksen ja myöhemmin suomen kielen opetuksen kuljettajaryhmiinsä. Kuorma-autonkuljettajan yhdeksän kuukauden koulutuksesta suomen kielen opetusta oli noin 20 päivää. Koska opiskelijat olivat hyvin eri tasolla, neljän viikon opetusjakson alussa ensin kerrattiin suomen kielen perusasioita. Kaikki materiaalit tehtiin itse, ja niinpä sekä esimerkeissä että harjoituksissa käytettiin yksinomaan autoon ja ajamiseen, turvallisuuteen ym. kuljetusalaan liittyviä malleja ja tekstejä. Teoriakokeen onnistuminen ajokortin saamiseksi on olennaista ja siksi teoriakysymyksiä harjoiteltiin moneen kertaan. Opiskelijat kokivat, että suomen kielen opiskelu auttoi heitä myös autoalan oppimisessa. Paras tulos opiskelusta saatiin useimmiten niin, että suomen kielen opetuspäivät jaettiin tasaisesti koko koulutuksen ajalle. Koulutuksen alussa opiskelijoille tehtiin kielitesti, jossa heidän soveltuvuuttaan niin kielellisesti kuin muutenkin mitattiin sekä kirjallisesti että suullisesti. Myös lopuksi kielitaito testattiin. Monet suorittivat koulutuksen aikana YKI-testin. Kun kuorma-autonkuljettaja koulutusta oli jo ollut muutamia vuosia, ilmeni tarvetta myös bussinkuljettajakoulutukseen, johon myös annettiin suomen kielen opetusta. Useimmat opiskelijat jatkoivatkin kuorma-autonkuljettajakoulutuksesta lähes suoraan bussinkuljettajakoulutukseen. Tämä oli erittäin suosittua siksi, että bussinkuljettajien on ollut huomattavasti helpompi työllistyä kuin kuorma-autonkuljettajien. Kun JAKK:n ja HAKK:n kuljetusalan koulutuksia oli ollut lähes 10 vuotta, myös TAKK:iin saatiin alan koulutusta ja suomen kielen opetus jatkui lähes samaan tapaan hyväksi havaitulla konseptilla.

Asioimistulkkaus on 1990-luvulla suomalaisessa yhteiskunnassa maahanmuuton tarpeisiin kehittynyt tulkkauksen ala. Asioimistulkki ja oikeustulkki tulkkaavat suomalaisen viranomaisen ja maahanmuuttaja-asiakkaan välisissä asiointitilanteissa. Tulkin tulee hallita molemmat työkielensä erinomaisesti ja hänellä tulee olla erittäin hyvät viestintätaidot sekä vahva kulttuuri- ja yhteiskuntatuntemus kummankin työkielensä maista. TAKK on pyrkinyt vastaamaan yhteiskunnalliseen tulkkitarpeeseen kouluttamalla asioimis- ja oikeustulkkeja kielistä, joille on kysyntää kentällä. Yhteistyö julkisten ja yksityisten tulkkausalan toimijoiden kanssa on tiivistä. Tulkkiopiskelijat tulevat ympäri Suomea ja TAKK onkin merkittävä maanlaajuinen tulkkikouluttaja. Valtaosa opiskelijoista toimii freelancer-tulkkina ja opiskelee työn ohessa, minkä monimuoto-opiskelu sekä henkilökohtaistaminen mahdollistavat. Työllistymisprosentti tutkinnon suorittaneilla on erittäin korkea, ja työnantajat arvostavat tutkintoja, jotka vaikuttavat myös palkkaukseen. Tulkkien pätevöittämiselle on jatkuva kysyntä, ja myös uusille alalle haluaville täytyy tarjota kouluttautumismahdollisuuksia. Asioimistulkin ammattitutkinnon ensimmäiset tutkinnon perusteet julkaistiin vuonna 1996 Ruotsin mallia mukaillen. Tutkintoa järjestivät alkuvaiheessa Tampereen yliopisto ja Turun Aikuiskoulutuskeskus. Vuonna 2003 tutkinto siirtyi Opetushallituksen pyynnöstä Tampereen yliopistolta Tampereen Aikuiskoulutuskeskukselle koulutuspäällikkö Osmo Moilasen rohkealla päätöksellä. Uuden tutkinnon kehitystyö alkoi nopeasti, ja ensimmäiset näytöt järjestettiin jo vuonna 2004, jolloin asioimistulkkeja valmistui darin, arabian ja somalin kielestä. Tutkintoon valmistava koulutus käynnistyi vuonna 2005, ja se on toteutettu alusta lähtien työelämälähtöisenä monimuotokoulutuksena paikan päällä TAKK:ssa Tampereen valtatiellä ja verkon välityksellä. Koulutuksen sisällöt liittyvät kiinteästi asioimistulkin eri toimintaympäristöihin, ja pedagoginen lähestymistapa pohjaa tutkivan oppimisen ja yhteisöllisen oppimisen sekä jaetun asiantuntijuuden periaatteisiin. Tähän mennessä vuosittain on valmistunut 15–20 asioimistulkkia

yhteensä yli 30 eri kielestä, myös harvinaisemmista kielistä kuten amhara, kinjaruanda, kirundi, swahili, azeri, burma ja tamili. Vuosien varrella TAKK on järjestänyt myös tilaustutkintoja muille oppilaitoksille. Useat hankkeet ovat mahdollistaneet tutkinnon kehittämisen yhdessä muiden tutkinnon järjestäjien kanssa sekä koulutuksen ja erityisesti verkko-opetuksen jatkuvan kehittämisen. Oikeustulkin erikoisammattitutkinnon tutkinnon perusteet tulivat voimaan vuonna 2013, mitä edelsi vuonna 2010 voimaan tullut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2010/64/EU) oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä. TAKK haki ja sai tutkinnon järjestämisluvan ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana tutkinnon järjestäjä Suomessa vuonna 2014. Tutkintoa kehitettiin intensiivisesti jo edellisinä vuosina ja tutkinnon suorittamisen mallit luotiin yhteistyössä oikeusalan asiantuntijaverkoston sekä

Molempien tutkintojen tutkinnon perusteet päivitettiin ammatillisen koulutuksen reformin myötä viimeksi vuonna 2018, jolloin TAKK:lla oli tärkeä rooli OPH:n pyynnöstä perustetyöryhmän vetäjänä sekä uusien perusteiden ja uudenlaisen asioimistulkkauksen ammattitutkinnon luomisessa. Työelämäyhteistyön merkitys on kasvanut entisestään, kun näyttöjä järjestellään simuloitujen näyttöjen lisäksi aitoihin tulkkaustilanteisiin yhteistyössä opiskelijan, toimeksiantajien ja arvioijien kanssa eettisesti kestävällä tavalla tulkattavien asiakkaiden tietosuoja huomioiden. Tulkkitiimissä kouluttajan rooli on hyvin monipuolinen: työnkuvaan kuuluu opettamisen lisäksi paljon opiskelijan ohjaamista, tutkintojen järjestelyjä, arviointia, yhteydenpitoa työelämäkumppaneihin ja erikielisiin arvioijiin sekä jatkuvaa kehittämistä pedagogisten ratkaisujen, verkkoympäristöjen ja -välineiden sekä tutkintojen parissa. Tulkkikouluttajat kehittävät jatkuvasti omaa ammatillista osaamistaan erilaisten koulutusten, seminaarien ja luottamustehtävien avulla. Kouluttajat ovat ansioituneet kirjoittamalla lukuisia artikkeleita asioimis- ja oikeustulkkauskoulutuksiin ja tutkintoihin liittyen erilaisiin julkaisuihin, kuten ammattilehtiin sekä viimeisimpänä teokseen Asioimistulkkaus – Monikielisen yhteiskunnan arkea (Kaisa Koskinen, Jaana Vuori ja Anni-Kaisa Leminen (toim.), 2018). Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry palkitsi tulkkitiimin stipendillä esimerkillisenä maahanmuuttajakouluttajana syksyllä 2017. Pohjoismainen tulkkikouluttajien verkosto on toiminut aktiivisesti vuodesta 2011 lähtien järjestäen vuosittain seminaarin osallistujamaissa. Verkostossa on mukana tulkkikouluttajia Norjasta, Ruotsista, Tanskasta, Grönlannista ja Suomesta. TAKK on isännöinyt seminaaria Tampereella vuonna 2013 sekä yhdessä Diakin kanssa Helsingissä vuonna 2018. Seminaarien myötä on syntynyt Oslon ja Tukholman yliopistojen toimesta julkaisuja, joihin myös TAKK:n tulkkitiimi on kirjoittanut artikkelit. Lisäksi TAKK:ssa on käynyt luennoitsijoita ja vierailijoita eri maista. Tulkkitiimi on vuosien varrella myös osallistunut kansainvälisiin tulkkausalan konferensseihin. Tulevaisuuden tavoitteena on laajentaa yhteistyöverkostoja maailmalle ja saada uusia yhteistyökumppaneita tulkkausalalta sekä uusia ideoita digioppimiseen.

Tulkkikouluttajat kehittävät jatkuvasti omaa ammatillista osaamistaan erilaisten koulutusten, seminaarien ja luottamustehtävien avulla.

Pirkanmaan tulkkikeskuksen kanssa OPH:n rahoittamassa OIKEAT-hankkeessa (2014–2016). Tutkintoon valmistava monimuotokoulutus käynnistyi heti ja ensimmäiset oikeustulkit valmistuivat keväällä 2016 venäjän, viron ja arabian kielestä. Tähän mennessä (2019) on valmistunut lähes 50 oikeustulkkia 11 kielestä. Oikeustulkin/Oikeustulkkauksen erikoisammattitutkinnon suorittaneella tulkilla on oikeus hakeutua Opetushallituksen ylläpitämään vuonna 2016 perustettuun Oikeustulkkirekisteriin.

Tulkkaustutkintojen kouluttajat palkittiin AMKE:n vuoden maahanmuuttajakouluttajina vuonna 2017.

Edi Edward Igendia, tutummin Edi, on syntynyt ja asunut lapsuutensa Keniassa. Pienestä pitäen hän on viettänyt lyhyempiä ja pidempiäkin jaksoja myös toisessa kotimaassaan Suomessa. Äidinkielenään hän puhuu sekä suomea että Keniassa yleiskielenä käytettävää swahilia. Englanti on myös ollut aina läsnä, sillä se oli lapsuuskodissa vanhempien yhteinen kieli. Opiskeluissa, elämässä ja nykyisenä työkielenä englanti on ollut muutenkin aktiivisesti käytössä, joten sekin sujuu äidinkielen veroisesti. Isän suvun kautta Edi on oppinut myös Länsi-Kenian Kisii-alueella puhuttavaa ekegusii-heimokieltä. Yleissivistävää koulutusta Edi on käynyt sekä Keniassa että Suomessa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Suomessa ja pääsi ensi yrittämällä Suomen Ilmailuopiston järjestämään ammattilentäjän koulutukseen. Muitakin koulutusmahdollisuuksia avautui samoihin aikoihin, mutta pilotin ammatti oli kiinnostanut aina yläasteelta saakka, joten ilmailuopisto oli luonteva valinta. Edin valmistumisen aikoihin ilmailualallakin oli taloudellista käymistilaa

eikä vastavalmistuneelle lentäjälle ollut heti tarjolla alan töitä. Hän ei jäänyt suremaan tilannetta vaan suuntasi toimintaansa tulkin ja matkanjohtajan tehtäviin ja näiden alojen koulutuksiin. Sekä Keniassa että Suomessa kielitaitoinen ja sujuvasanainen nuorukainen oli toistuvasti ohjautunut tulkiksi monenlaisissa asiointitilanteissa. Lisääntyneen maahanmuuton myötä Suomessakin alkoi olla yhä enemmän tarvetta myös swahilin kielen virallisten tilanteiden tulkeista. Tulkin töiden lomassa Edi pätevöitti osaamistaan suorittamalla asioimistulkin ammattitutkinnon Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa. Valmistuttuaan hän oli yksi harvoista tutkinnon suorittaneista tulkeista, joilla työkielinä on suomi ja swahili. Elokuusta 2018 asioimistulkin ammattitutkinnon on korvannut asioimistulkkauksen ammattitutkinto. Edi oli mukana opetusministeriön asettamassa tutkinnon perusteiden uudistamisesta vastaavassa työryhmässä freelancer-tulkin roolissa, työelämäasiantuntijana. Nykyisin Edi työskentelee päätyök-

seen liikennelentäjänä Finnairilla ja toimii sen ohessa lähi- ja etätulkkina monenlaisissa asioimistilanteissa. Safarimatkojen suunnitteluun ja matkanjohtajan toimiin on viime vuosina jäänyt aiempaa vähemmän aikaresursseja. Edi tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa ja on kiinnostunut eri kulttuureista. Omasta elämänkokemuksesta saatua kulttuurista monimuotoisuutta hän on kanavoinut myös ammatilliseen asiantuntijuuteen. Hänellä tuntuu olevan vakaa keskittymis- ja havainnointikyky, taito ennakoida ja olla läsnä nopeastikin vaihtuvissa tilanteissa, rohkeutta tarttua haasteisiin ja tarvittavaa valmiutta tunnistaa myös omia kehittymistarpeitaan. Niinpä valittu ammattikirjo vaikuttaakin hänen kohdallaan varsin luontevalta. Hän ei koe moninaisuutta ja vaihtuvuutta uuvuttavana vaan mielenkiintoisena, virkistävänä ja motivoivana. Työelämää tasapainottaa ja pehmentää kotoisa arki valloittavan koululaisen isänä. •

AHTI Ahti El Massrin juuret ovat Gazan alueelta Palestiinassa. Siellä hän oli opiskellut englantia ja suorittanut kandin tutkinnon sekä ehtinyt olla töissä viisi vuotta, joista yhden opettajana. Hän oli Gazassa asuessaan tutustunut suomalaistyttöön. Vuonna 2001 hän muutti Suomeen ja Jyväskylään, jossa opiskeli ensin suomea maahanmuuttajille tarkoitetuilla kursseilla yhteensä neljätoista kuukautta Jyväskylän Aikuisopistossa sekä kansalaisopistossa. Suomessa hän on tehnyt erilaisia töitä: ollut kesätöissä rakennuksilla, työskennellyt Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnassa ja Suomen Punaisessa Ristissä. Juuri SPR:ssä ollessaan hän alkoi tehdä myös tulkkauksia. Tulkkausalasta hän kiinnostuikin enemmän kuullessaan, että Tampereella on mahdollista myös opiskella sitä ja suorittaa siitä tutkinto. Ahti tuli TAKK:iin vuonna 2013, aloitti asioimistulkin ammattitutkinnon suorittamisen ja jatkoi siitä oikeustulkin erikoisammattitutkintoon, jonka suoritti vuonna

2016. Opiskelu sujui hyvin ja se, että hän jatkoi AT:n suorittamisen jälkeen suoraan EAT:n opiskeluun, oli Ahtin mielestä hyvä asia, koska kaikki perusasiat olivat vielä tuoreena mielessä. Asioimistulkin ammattitutkintoa opiskeltaessa käytiin TAKK:ssa joka toinen viikonloppu: perjantaisin ja lauantaisin opiskeltiin ahkerasti ja etäjaksoilla suoritettiin erilaisia tehtäviä verkko-oppimisympäristöissä. Oikeustulkin erikoisammattitutkintoa tehtäessä lähiopiskelupäivä oli maanantai, ja silloin etätehtäviä saatiin vieläkin enemmän. Ne olivat hyvin mietittyjä ja veivät opiskelua aina eteenpäin. Ahti kiittääkin vuolaasti TAKK:n tulkkikoulutusta: se oli hyvin suunniteltu, kouluttajat auttoivat, neuvoivat ja kannustivat. Hän sanoo olevansa tyytyväinen ja kiitollinen saamastaan opastuksesta. Aluksi Ahti toimi tulkkina freelancerina, sitten toiminimellä. Nyt hän on mukana osakeyhtiössä, ja töitä arabian tulkille on riittänyt. Vaikka osa tulkkauksista voidaan suorittaa etäyhteyk-

sillä, tulkkausmatkoja on tullut tehtyä joka puolelle Suomea ̶ Utsjoelta Turkuun. Vuoden 2015 pakolaisaallon myötä työmäärä lisääntyi huomattavasti. Tällä hetkellä hän on valmis aina vain haastavampiin tulkkaustoimeksiantoihin. Oikeusala kiinnostaa ja sytyttää. Asioimis- ja oikeustulkkauksen eri viranomaistilanteissa vaadittavat vaikeat termitkin ovat hyvin hallussa. Ahti on Suomen kansalainen ja hänellä on kolme lasta, joista vanhin 16-vuotias on tyttö, nuoremmat, 8- ja 1 -vuotiaat, ovat poikia. Vuoden 2004 jälkeen Ahti ei ole käynyt Gazassa eikä vaarallisen tilanteen takia halua lapsiaankaan sinne viedä. Ahti uskoo hyvällä tulkilla olevan aina kysyntää, erityisesti pätevistä, tutkinnon suorittaneista ja ammattimaisesti toimivista tulkeista on pulaa, joten tulevaisuudessakin töitä riittänee. •

Uniikit koulutukset POTKUPALLO-OOPPERA – MONIKULTTUURINEN ILMAISUKOULUTUS TAKK on aina ollut monipuolinen ja uudistuva yhteisö ja kouluttajat ovat saaneet hypätä monenlaisiin hankkeisiin ja uraauurtaviin kokemuksiin. Yksi ehdottomasti mielenkiintoisimpia ja monipuolisimpia oppimiskokemuksia oli Potkupallo-ooppera ja sitä seurannut Bärzäch-produktio. Siinä opittiin ensinnäkin, että oopperaksi saa kutsua kaikkea musiikkia, joka on sävelletty näytelmään. Ooppera ei siis tarkoittanut sitä korkealentoista ja pateettista laulamista, johon tuon sanan ensimmäiseksi liitämme, vaan ihan tavallisia lauluja, jotka sävellettiin tämän produktion käyttöön. Potkupallo-ooppera oli maahanmuuttajien ja syntyperäisten suomalaisten yhteisprojekti, jonka tavoitteena oli monenlaisen oppimisen lisäksi säveltää, kirjoittaa, ohjata ja tuottaa useita esityksiä Viikinsaaren näyttämölle. Produktiolla oli alusta asti lukkoon lyödyt esityspäivät, mutta kaikki muu luotiin matkan varrella. Tämä oli uudenlaista yhteistyötä, jossa nivottiin yhteen työttömiä ja kieltä oppivia maahanmuuttajia, koulutusta ja työvoimatoimenpiteitä. Hommaa pitivät kasassa tuottaja ja suomen kielen opettaja sekä näytelmän ohjaaja, säveltäjä ja käsikirjoittaja. Produktiossa törmäsivät monet ennakkoluulot, suuret persoonat, näyttelijöiden nopeasti vaihtuvat olosuhteet ja maahanmuuttajien julkisiin esiintymisiin liittyvät pelot. Mutta porukassa oli myös ilmiömäinen yhteishenki, tekemisen meininki, uuden kokeilemisen into ja itsensä likoon laittamisesta seurannut onnistumisen tunne. Kaikki oppivat paljon elämästä, teatterista, tekemisestä ja yhteen hiileen puhaltamisesta. Tässä produktiossa oltiin edelläkävijöitä, ja se antoi välineitä monimuotoisemman oppimisprosessin luomiseen sekä maahanmuuttajien ja suomalaisten yhteisestä tekemisestä nousevaan yhteistyöhön. Potkupallo-ooppera huipentui Viikinsaaressa esitettyihin näytöksiin, joita hiottiin ja käsikirjoituksia muutettiin vielä kolme päivää ennen ensimmäistä esitystä. Myös suuri osa harjoi-

tuksista ja monista oppitunneista pidettiin Viikinsaaressa eli parhaana päivänä opettaja pääsi kulkemaan lautalla kolmekin kertaa edestakaisin. Tuona kesänä käveltiin useammankin kerran ympäri saaren luontopolkua, kun harjoiteltiin oikeaa ääntämistä ja painotusta maahanmuuttajaopiskelijoiden kanssa: ***kele, ei nimittäin kuulosta miltään, jos sen painotusta ei saa tukevasti sanan ensimmäiselle tavulle. Luovan prosessin kauneus oli siinä, että kohtaaminen tapahtui ihmisten eli yksilöiden, eikä kulttuurien tasolla. Potkupallo-ooppera oli niin opettavainen kokemus, että sen perään suunniteltiin toinen, vielä kunnianhimoisempi ja ammattimaisempi teatteritapahtuma: Bärzäch.

BÄRZÄCH Toisessa maahanmuuttajien ja syntyperäisten suomalaisten yhteisproduktiossa yhdessä oppiminen nostettiin vieläkin keskeisempään asemaan. Opiskelijat itse kirjoittivat, ohjasivat, tuottivat, lavastivat, suunnittelivat ja toteuttivat neljä piennäytelmää, joiden teemat vaihtelivat, mutta ne kaikki kuitenkin liittyivät yhteen ja esitettiin samassa tilassa yhteisenä jatkumona. Bärzäch-produktiossa ei enää ajateltu oppijoita suomalaisina tai maahanmuuttajina, vaan käsikirjoittajina, ohjaajina ja tuottajina. Jokainen käsikirjoittaja sai kielellistä ohjausta ja jokainen ohjaaja tukea ja opetusta ammattiohjaajalta. Tuottajat olivat oma tiiminsä, joka hoiti näytelmien tuottamisen hyvinkin ammatillisesti oman alan opettajansa ohjaamana. Lisäksi koko porukalle oli yhteisiä oppimisen aiheita, joista mielenkiintoisimmiksi muodostuivat monimuotoisuus ja oman kulttuurin lähtökohdat. Jokainen (siis myös suomalaiset oppijat) piti muille oppitunnin jostain oman kulttuurinsa piirteestä ja näitä seuraava keskustelu avasi monia mielenkiintoisia näkökulmia. Suomen kielen opettajalle vaikuttavin

oppimistuokio oli Amistad–elokuvan (1997 Steven Spielberg) katsominen, jonka yksi sierraleonelainen oppija halusi omana tuntinaan (elokuva itsessään kestää siis 2,5 tuntia) näyttää kaikille. Kukaan ei selvinnyt tuosta tuokiosta kuivin silmin ja kyseinen päivä jäi mieleen päivänä, jolloin orjuus ja sen tematiikka tunkeutuvat ensimmäistä kertaa ihon alle. Tämäkin prosessi oli opettavainen ja työläs. Luovan prosessin oppimisen yhdistäminen kielen ja kulttuurin oppimiseen oli erinomainen tapa toimia yhdessä ja saada tuloksia, mutta ihan kaikille näin syväluotaava toimintatapa ei sovi. Oman haasteensa projektiin toi sen työvoimapoliittinen vaatimus: Tampereella ei sittenkään ollut riittävästi luoville aloille suuntautuneita maahanmuuttajia. Projektiin osallistuneille se kuitenkin antoi suunnattoman määrän kokemuksia, välineitä ja keinoja ryhmätyöhön, sekä mahdollisuuden taiteellisen projektin elinkaaren kokemiseen. Opettajille parasta oli nähdä se loisto oppijoiden silmissä ja rentous heidän olemuksessaan, kun palaset loksahtivat kohdalleen, eivätkä mennyt tai tuleva juuri sinä hetkenä häirinneet olemista: elämä näyttämöllä on tässä ja nyt. Parhaimmillaan teatteri antaa osallistujilleen loistavia kokemuksia ja elämyksiä.

Yusof Yusof Mehteri on kotoisin Iranin kurdialueelta. Hän opiskeli insinööriksi, mutta koska hän oli mennyt mukaan politiikkaan, hän ei voinut päättää opintojaan, vaan päätyi putkimieheksi. Tätä työtä hän ei kuitenkaan ehtinyt tehdä pitkään; Iranissa tapahtui vallankumous, ajatollah Khomeini nousi valtaan ja kurdien tilanne huononi entisestään. Koska Yusof oli ollut aktiivinen kurdiasioissa, hän päätyi vankilaan, jossa kurjissa olosuhteissa vietti elämästään kaksi ja puoli vuotta. Tämän jälkeen oli vuorossa taas aktiiviaika, joka oli monia vaaroja täynnä. Esim. yhdeltä varmalta kiinniotolta hän välttyi vain sillä, että eräänä ratkaisevana yönä yöpyikin setänsä luona, ei kotonaan. Sitten seurasi eräänlainen vaellusaika, jolloin hän kylä kylältä siirtyi kohti pääkaupunkia, jossa hän asui seuraavat kolme ja puoli

Koska Yusof oli ollut aktiivinen kurdiasioissa, hän päätyi vankilaan, jossa kurjissa olosuhteissa vietti elämästään kaksi ja puoli vuotta. Tämän jälkeen oli vuorossa taas aktiiviaika, joka oli monia vaaroja täynnä.

vuotta. Kun Teheranistakin oli lähdettävä, Yusof matkasi Iranin ja Turkin rajaa kohti. Matka kesti viisi päivää ja osittain salakujettajien seurassa hän ylitti korkean vuoristorajan. Rajan ylitys oli erittäin haasteellinen ja siihen kului 13 tuntia. Oli välteltävä sekä Iranin että Turkin sotilaita. Yusofin tarkoituksena oli mennä Istanbuliin ja sieltä sitten Kreikkaan, mutta YK:n suojelua saadakseen olikin mentävä Turkin pääkaupunkiin Ankaraan. Kaikki ei tällä kertaakaan sujunut suoraviivaisesti: haastattelujen jälkeen oli pitkä odotusaika, jolloin Yusof teki hanttihommia, oli töissä mm. rakennuksilla ja lasitehtaassa. Yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen hän sai vihdoin YK:n pakolaisstatuksen, mutta joutui odottamaan vielä Ankaran lähellä lähtöä kolmisen kuukautta. Odotus päättyi 13. helmikuuta 1992, jolloin Yusof lensi

Suomeen ja sai ensimmäisen Suomen kotinsa Tampereen Nekalasta. Pitkän ja vaaroja täynnä olleen kiertolaiselämän jälkeen hän sai kuukauden lepoaikaa, jolloin totuteltiin tamperelaiseen elämänmenoon, tutkittiin terveyttä, hoidettiin byrokraattisia asioita. Ensimmäinen koulutus TAKK:ssa alkoi Hatanpään valtatie 34:ssä. Yusof laskee olleensa monella kurssilla ja sanoo, ettei ole ollut hyvä tai ahkera opiskelija. Hän opiskeli mm. kolme kuukautta kokki-tarjoilijaksi, oli harjoittelussa ravintola Haraldissa, mutta huomasi, ettei se ole hänen alaansa: itselleen hän voi kyllä laittaa ruokaa, mutta ei ravintolavieraille. JAKK:n kuorma-autonkuljettajakoulutuksen suomen kielen opetus oli TAKK:ssa ja hän muistaa sieltä monet hyvät keskustelut. Silloin mm. tapahtui Konginkankaan surullinen linja-auton ja

rekan yhteentörmäys. Se puhutti opiskelijoita, onnettomuudesta kertovia lehtiartikkeleita luettiin ja Yusofin mielestä niistä myös opittiin. Tarkoituksena oli jatkaa vielä linja-autonkuljettajakoulutukseen, mutta suunnitelmat muuttuivat jälleen. Yusof suorittikin kahden kuukauden taksinkuljettajakurssin ja toimi Pirkanmaan taksipalvelussa seitsemän vuotta. Vuodesta 2017 hän on ollut kuitenkin itsellinen yrittäjä, jolla on oma taksi. Se on tuonut jonkin verran muutoksia ajamiseen: nykyisin hän ei mielellään enää ota yökyytejä, vaan ajaa mieluummin vain päiväajoja. Yusofin monista koulutuksista täytyy mainita vielä mm. maahanmuuttajille ja suomalaisille tarkoitettu Potkupallo-ooppera sekä Bärzäch-produktio, jossa Yusof näytteli pääosaa. Vuonna 2008 Yusof suoritti myös asioimistulk-

kikoulutuksen. Kurdin lisäksi hän puhuu sujuvasti mm. persiaa, turkkia ja englantia ̶ ja tietenkin suomen kieltä, jonka taito on erityisesti taksiasiakkaiden kanssa jutellessa parantunut huomattavasti. Turkin taito kehittyi kuulemma vankilassa. Vaikka kutsuja tulkiksi vielä, esim. poliisilaitokselle, tuleekin, niin kyllä taksikuskin työ on sitä, mitä Yusof haluaa eläkeikään saakka Tampereella tehdä. Toivotaan Yusofille mukavia taksiasiakkaista ja leppoisia päiviä Iidesrannassa! •

PIPA ELI PIRKANMAAN PALUUMUUTTAJAT -PROJEKTI Presidentti Koiviston huhtikuussa 1990 inkeriläisten statuksesta antaman lausunnon vaikutukset ovat tuntuneet monilla alueilla – myös TAKK:ssa. Vuoden 1998 alussa Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa aloitettiin ns. PiPa-projekti, jossa koko entisen Neuvostoliiton alueelta Pirkanmaalle asettuneille paluumuuttajille järjestettiin koulutus. Näille paluumuuttajille opetettiin suomen kieltä, maan tuntemusta, atk-taitoja sekä työelämätietoja työharjoitteluineen. Yhdessä työvoimatoimiston kanssa koulutusta suunniteltiin mahdollisimman kattavaksi. Siinä pyrittiin ottamaan huomioon opiskelijoiden aikaisempi tietotaito ja täydentämään heidän kielellisiä ja muita taitojaan.

Alussa painotus oli suomen kielen opetuksessa, mutta työelämään suuntautuminen oli päätavoitteena. Siksi tutustuttiin eri työelämätilanteisiin, oltiin useissakin työharjoitteluissa, tehtiin monia retkiä, jotka suuntautuivat niin työpaikoille kuin kulttuurikohteisiinkin. Monien opiskelijoiden entisestä kotimaastaan hankkimaa koulutusta vastaavaa työtä joko ei ollut Suomessa tai se oli niin erilaista sekä erityisen hyvää kielitaitoa vaativaa, että eräät joko vaihtoivat ammattia tai menivät vaatimattomampaan työhön, esim. NL:ssa sairaanhoitajina työskennelleet opiskelivat Suomessa joko lähihoitajiksi tai välinehuoltajiksi. Kirjanpitäjä-ammattinimikkeellä toimineita oli koulutuksessa useita, ja myös monet heistä joutuivat etsimään uutta ammattia, sillä sihteerin tai suomalaisen kirjanpitäjän työtehtävä on useimmiten sekä kielitaidollisesti että teknisesti vaativampi kuin entisessä kotimaassa tehty työ. Varsinainen PiPa-koulutus loppui vuonna 2001, sen jälkeen nämä paluumuuttajat ovat osallistuneet TAKK:n muihin maahanmuuttajakoulutuksiin. Paluumuuttajien vastaanotto Suomeen lopetettiin vuonna 2016, jolloin Suomeen laskettiin tulleen paluumuuttajastatuksen turvin runsaat 60000 henkilöä ex-Neuvostoliitosta.

Useat olivat Neuvostoliiton hajaannuksen aikoihin ehtineet työskennellä monenlaisissa ammateissa, osalla taas ei ollut mitään työkokemusta ja myös koulunkäynti oli jäänyt peruskouluun.

Yhteensä PiPa-ryhmiä oli kahdeksan, joten kaikkiaan koulutuksessa oli yhteensä noin 120 paluumuuttajaa. Osalla opiskelijoita oli omasta maastaan hyvä korkeakoulu- tai ammattikoulutus, hyvin monet olivat olleet työelämässä jo pitkään, useat olivat Neuvostoliiton hajaannuksen aikoihin ehtineet työskennellä monenlaisissa ammateissa, osalla taas ei ollut mitään työkokemusta ja myös koulunkäynti oli jäänyt peruskouluun.

Olga Olga kuuluu siihen inkeriläisten ryhmään, joka sai presidentti Koiviston lausunnon jälkeen ns. paluumuuttajastatuksen ja luvan tulla Suomeen. Stalinin vainojen aikaan Olgan perhe oli siirretty Kazakstaniin, isoisä oli teloitettu lähellä Jekaterinburgia jo vuonna 1938. Tämän tiedon Olgan perhe sai tietää vasta Neuvostoliiton hajottua ja glasnostin alettua. Olgan isä oli 7-vuotias perheen asettuessa Kazakstaniin, jossa Olga on syntynyt, käynyt koulunsa ja valmistunut yliopistosta venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Hän oli ehtinyt mennä naimisiin, saada kaksi tyttöä ja toimia opettajana 13 vuotta, kun tieto mahdollisesta Suomeen muutosta tuli. Olgan äiti vastusti aluksi asiaa, mutta kun Olgan isä ja äiti olivat käyneet katsomassa isänisälle ja hänen kaltaisilleen pystytettyä muistomerkkiä Jekatenburgin lähellä, mieli muuttui. Isä ja äiti pääsivät muuttamaan Suomeen ja Tampereelle vain puolen vuoden odotuksen

jälkeen keväällä 1997. Olga perheineen muutti Tampereelle samana vuonna kesän lopussa. Olga pääsi heti suomen kielen kurssille ja tytöt kouluun, jossa opiskelivat ensimmäisen vuoden kieltä ja suomalaisia tapoja ja menivät sitten seuraavana vuonna ikäistensä suomalaiseen luokkaan. Kun PiPa-projekti ja koulutus (Pirkanmaan Paluumuuttajaprojekti) vuonna 1998 alkoi Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa, Olga pääsi toisena aloittaneeseen ryhmään. Koulutukseen kuului niin suomen kielen, kulttuurin ja tietotekniikan opiskelua kuin työelämätietojen ja -taitojen oppimista ja harjoittelua. Työelämään tutustumisjaksolla ja harjoittelussa Olga innostui kampaajaan työstä, jota hän harrastusluonteisesti oli tehnyt jo opettajan työn ohessa Kazakstanissakin. Hän pääsi ensi yrittämällä kampaajakoulutukseen ja valmistui ammattiin vuonna 2000. Tämän jälkeen oli vuorossa useita lyhyempiä ja pidempiä

työjaksoja ja -paikkoja. Näiden aikana syntyi henkilökohtaisia asiakassuhteita, ja niinpä lopulta vuonna 2014 Olga oli valmis oman liikkeen perustamiseen. Nyt päivät ovat työntäyteisiä, asiakkaita on mukavasti, mainoskampanjoita ei ole tarvittu. Olgan tytöt ovat itsenäistyneet, valmistuneet hyviin ammatteihin ja lentäneet pois kotoa, toinen asuu Helsingissä, toinen Tampereella. Olga tuntee, että hänen tyttärensä ovat löytäneet paikkansa, he ovat säilyttäneet hyvän venäjän taidon, mutta oppineet erinomaisesti suomen kielen. Olgan isä on kuollut, äiti elää vielä. Olga on äskettäin muuttanut uuteen asuntoon keskemmälle kaupunkia. Vaikka haasteita on, tuntuu, että elämä on asettunut aloilleen. •

Henkilöstökoulutukset TAKK on järjestänyt opetustoimen henkilöstökoulutuksia yhdessä kumppaniensa kanssa vuodesta 2009. Koulutukset ovat opetusalalla toimiville suunnattuja Opetushallituksen rahoittamia täydennyskoulutuksia.

Yhdenvertaisuus oppilaitoksen menestystekijäksi (2009– 2010) -koulutus tuki osallistujien taitoja edistää yhdenvertaisuutta ja huomioida sekä hyödyntää organisaationsa, sen henkilöstön ja opiskelijoiden monimuotoisuutta. Koulutuksessa tehtiin oppilaitokselle yhdenvertaisuussuunnitelma. Yhdenvertaisuussuunnitelman suunnittelussa työkaluna käytettiin Tools for Diversity -monimuotoisuusmittaria.

uku- ja kirjoitustaitoa aikuisena opiskelevien maahanmuuttajien erityistarpeet haastoivat myös ko. kohderyhmälle suunnatuissa koulutuksissa opettajina toimivia hankkimaan lisävalmiuksia ja –pätevyyttä. Tähän tarpeeseen vastasi TAKK:ssa 2009-2010 toteutettu lisäkoulutus, Tietotaitoa aikuisten maahanmuuttajien lukuja kirjoitustaidon opettamiseen. S2-opettajan täydennysopinnoista oli saatu tukea opettajuuteen ja työssä oppimalla hankittu ammatillista osaamista, mutta lukutaidon opettajat kaipasivat työhönsä kipeästi yhteisiä toimintamalleja. Kotoutumiskoulutusten sisällöt ja oppimateriaalit eivät sinällään soveltuneet lukuja kirjoitustaidon opetukseen, joten opettajat olivat kukin tahollaan joutuneet laatimaan opetusmateriaalia ja kehittelemään aikuisille soveltuvia ensiopetusmenetelmiä. Eri tahoilla käytössä olevien toimintamallien, toimivien materiaalien ja käytännön kokemusten jakaminen yhteiseksi hyödyksi oli mielekästä. Kotoutumiskoulutuksia järjestävät tahot alkoivatkin suunnitella ja toteuttaa alan opettajille täydennyskoulutuksia. TAKK:n Tietotaitoa -koulutus oli yksi ensimmäisistä. Mukaan tuli nelisenkymmentä aikuisten lukuja kirjoitustaidon opettajaa eri puolilta Suomea. Koulutuksen aikana koottiin opettajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa alaan liittyviä teoreettisia lähtökohtia ja jaettiin arjen työn tueksi parhaiksi havaittuja käytänteitä. Samoin pyrittiin tunnistamaan ja vahvistamaan omaa ammatillista identiteettiä. Osallistujilla oli myös mahdollisuus tutustua TAKK:n toimintamalleihin ja oppimisympäristöihin sekä saada mukaansa yhdessä koottu monipuolinen materiaalipankki.

Eurooppalainen viitekehys käytännön työssä (2011–2012) oli täydennyskoulutus suomi toisena kielenä -opettajille. Koulutuksessa tutustuttiin eurooppalaiseen viitekehykseen s2-opettajan työvälineenä arvioinnin, opetuksen kehittämisen ja oppimistehtävien laatimisen näkökulmasta. Moninaisuusosaaja-koulutus (2015–2016) oli suunnattu ensisijaisesti toisella asteella toimiville opettajille (etenkin ammatilliset opettajat), ja se antoi valmiuksia toimia kulttuurienvälisissä opetus- ja ohjaustilanteissa. Koulutus toteutettiin yhteistyössä TAMK:n ja SPR:n kanssa. Pedagogien osaaminen jakoon (2014–2015) oli suomi toisena kielenä -opettajille tarkoitettu käytännönläheinen täydennyskoulutuskokonaisuus, jossa opettajat kokeilivat opetusharjoittelumaista opetusnäytteiden pitämistä ja saivat tunneistaan vertaispalautetta. Koulutus oli suunnattu erityisesti sellaisille opettajille, joiden omasta opetusharjoittelusta oli jo pitkä aika tai jotka toimivat s2-opettajan työssä, mutta eivät olleet koskaan olleet opetusharjoittelussa, tai opettajille, jotka halusivat saada palautetta omasta opetuksestaan tai seurata oppimistarkoituksessa toisten opettajien työskentelyä.

Muut palvelut KIELITAIDON ALKUKARTOITUKSET

YLEISET KIELITUTKINNOT

AKK:ssa ja Kotomossa aloitettiin yleisten kielitutkintojen järjestäminen tammikuussa 2006, ensiksi suomen kielen keskitason tutkinnon vastaanottamisella. Näitä YKI-testejä oli Tampereella voinut suorittaa vain Tampereen työväenopistossa, josta saatiin tietoa käytännön testijärjestelyistä. Myöhemmin alettiin ottaa vastaan myös suomen kielen ylimmän tason testejä. Testiin tulijoita oli alusta alkaen enemmän kuin kielistudion paikkamäärän rajallisuuden vuoksi oli mahdollisuus ottaa vastaan. Nähtiinpä jopa nyrkkitappeluita ilmoittautumisjonossa! Aikaa myöten ilmoittautuminen siirtyi sähköiseksi. YKI-testipäivät lauantaisin sujuivat yleensä rauhallisesti, mutta kommelluksiakin sattui. Kerran joku muu kielistudion käyttäjä oli säätänyt nauhoituksen keston 45 minuuttiin. Koska suullisen testin osuus oli noin 55 minuuttia, kaikkien testiin osallistuneiden suorituksesta puuttui 10 minuuttia. Heidät kaikki jouduttiin kutsumaan uudestaan testiin! Jotkut tulivat Helsingistä asti, mutta onneksi juurikaan kukaan ei ollut kovin närkästynyt, monet olivat iloisia uudesta mahdollisuudesta. Pari kertaa testeissä yritettiin vilppiä: toinen henkilö yritti kaverin puolesta tehdä testiä tämän henkilötodistuksella. Nämä henkilöt jäivät kiinni ja heistä tehtiin Opetushallituksen ohjeiden mukaisesti rikosilmoitukset. Suurin osa testin suorittajista käyttää hyväksyttyä testitulosta ja siitä saatua todistusta Suomen kansalaisuuden hakemiseen. TAKK on testijärjestäjänä antanut tuhansille kansalaisuuden hakijoille mahdollisuuden osoittaa kansalaisuuteen vaadittavaa kielitaitoa.

Työvoimahallinto alkoi ostaa TAKK:sta Pirkanmaalle tulleille ja kuntapaikan saaneille maahanmuuttajille kielitaidon alkukartoituksia joulukuussa 2011. Valmiit testipaketit saatiin Helsingistä Testipisteestä, jossa käytiin ennen testien käyttöön ottoa koulutuksessa. Kartoituksissa selviteltiin asiakkaiden äidinkielen taitoa, koulutaustaa, opiskeluvalmiuksia, kielellistä hahmottamista, numeerisia taitoja sekä latinalaisten kirjainten hallintaa. Joidenkin jo suomea osaavien kohdalla arvioitiin puhumista ja puheen sekä kirjoitetun kielen ymmärtämistä ja vielä kirjoitustaitoakin. Tavoitteena oli suositella jokaiselle maahanmuuttajalle sopivaa joko hitaasti etenevää, perusraiteen tai nopeasti etenevää koulutusta. Suositukset annettiin asiakkaalle itselleen ja TE-viranomaisille, jotka tekivät päätöksen koulutuksesta. Alkukartoituksen yhteydessä oli alkuun lukuja kirjoitustaidottomille oma erillinen testistönsä, jonka testimateriaalit ja koulutustason arviointiperusteet olivat TAKK:n omien kouluttajien laatimia. Myöhemmin myös lukuja kirjoitustaidon koulutuksiin ohjautuvia testattiin soveltuvin osin yleisillä testipisteen materiaaleilla. Alkukartoituksia tehtiin viiden vuoden ajan. Tänä aikana Testipisteen testejä sekä sieltä saatuja käytänteitä muokattiin Tampereelle sopiviksi. Esim. tulkkeja TAKK:ssa ei juurikaan käytetty ja näin yritettiin haastatteluissa vähentää päällekkäistä työtä, koska TE-toimistossa asiakkaat myös haastateltiin tulkkien avulla. Haasteina työssä olivat mm. eri maiden koulutusjärjestelmien ja ammattinimikkeiden kirjavuus. Opettajana Afganistanissa oli saattanut toimia henkilö, jolla itsellään oli vain muutaman vuoden peruskoulutus. Ilmoitettu koulutus ei välttämättä korreloinut matemaattisten taitojen testissä: insinööri ei selvinnyt suomalaisen peruskoulun matematiikan tehtävistä. Kielitaidon alkukartoituksissa kävi viiden vuoden aikana satoja asiakkaita, jotka TE-toimiston palautteen mukaan päätyivät suosituksen mukaiseen koulutukseen.

KIELITAIDON ARVIOINNIT TAKK:ssa tarjottiin kielitaidon arviointipalvelua sellaisille kansalaisuuden hakijoille, jotka eivät pystyneet osoittamaan kansalaisuuden edellyttämää kielitaitoa YKI-testin avulla. Tällaisia asiakkaita olivat äidinkielellään lukuja kirjoitustaidottomat ja yli 65-vuotiaat maahanmuuttajat. Heille kielitaidon osoittamiseksi riittää todistus suullisesta kielitaidosta, joka pitää kansalaisuutta varten olla eurooppalaisen viitekehyksen mukaan tasolla A 1.3. Kielitaidon arviointia tehtiin myös ammatillista tutkintoa suorittaville maahanmuuttajaopiskelijoille. TAKK:sta tarjottiin usean vuoden ajan kielitaidon arviointia Poliisiammattikorkeakoulun ruotsinkielisille opiskelijoille, joiden tutkintoon kuuluu suomen kielen keskitason (eurooppalaisen viitekehyksen mukaan tason B1) suorittaminen.

tarvetta heidän tilanteensa edellytti. Henkilökohtaisen suunnitelman, arviointien ja kartoitusten pohjalta etsittiin sitten yhdessä osallistujien ja heidän hyvinvointiinsa ja kotoutumiseensa osallistuvien tahojen kanssa parhaiten soveltuvia koulutus- ja työllistymispolkuja sekä muita tarvittavia palveluja.

TYÖHÖNVALMENNUS MAAHANMUUTTAJATAUSTAISILLE TYÖNHAKIJOILLE 2010-luvulla kotouttamistoiminnassa alettiin vahvemmin tarjota työelämälähtöisiä palveluita. Tähän tarpeeseen kehitettiin maahanmuuttajien työhönvalmennus. Palvelun kohderyhmänä olivat kotoutumiskoulutuksen käyneet tai muut maahanmuuttajat, jotka tarvitsevat valmennusta ja työelämäläheistä viestintätaitojen tukemista. Tavoitteena oli tarjota yksilöllistä tukea ja ohjausta palveluun ohjatulle asiakkaalle ja nopeuttaa polkua työelämään tai ammatillista osaamista tukevaan koulutukseen. Valmennus räätälöitiin henkilökohtaisiin tarpeisiin. Sisältöinä oli tukea työnhakutaitoja, kielitaidon omatoimista kehittämistä mm. itseopiskelumateriaalin avulla sekä tuoda uusia tapoja ja kanavia työn etsimiseen. Suomen kielen tuessa pureuduttiin asiakkaan henkilökohtaisiin kielitaidon kehittämisalueisiin, joita olivat esim. oman ammattialan sanasto ja kielenkäyttötilanteet. Työnantajia etsittiin laajasti eri verkostoista. Työhönvalmennuksen työote oli voimaannuttava, osallistava ja ratkaisukeskeinen. Työhönvalmennuksen tulokset olivat rohkaisevia: palkkatyöhön työllistymisiä, työkokeiluja, joista monet johtivat palkkatuettuun työsuhteeseen ja osa asiakkaista pääsi myös uuden uran alkuun ammatillisessa koulutuksessa. Asiakkailta saatu palaute oli lähes yksinomaan myönteistä; asiakkaat kokivat voimaantuneensa ja saaneensa uutta puhtia ja rohkeutta itsenäiseen työnhakuun. Asiakkaat saivat myös välineitä ja oivalluksia ammatillisen kielitaidon kehittämiseen

KUNTOUTUSTARPEEN KARTOITUS MAAHANMUUTTAJILLE (KuKa) TAKK:ssa järjestettiin muutaman vuoden ajan (2014–2017) työvoimatoimiston maahanmuuttaja-asiakkaille räätälöidysti toteutettuja kartoitusjaksoja tilanteissa, joissa heidän edellytyksiään osallistua kotoutumista edistäviin toimiin oli tarpeen arvioida tarkemmin. Koulutus- ja työelämäkatkoksia ja sitä kautta kartoituksen ja arvioinnin tarvetta aiheuttivat mm. heikko tai heikentynyt terveys, akuutti tai pysyvä haasteellinen sosiaalinen tilanne, diagnosoidut tai oletetut oppimisvaikeudet. TAKK:n kotoutumiskoulutuksille keskeiseen, moniammatilliseen toimintamalliin perustuen kartoitusprosesseissa oli mukana asiantuntijoita niin opetuksen, hyvinvoinnin, työelämän kuin viranomaistaholtakin. Arviointijaksoon kuului sekä yhteistä ryhmätoimintaa että oleellisena osana henkilökohtaista tilannekatsausta ja tulevan suunnittelua. Kartoituksessa arvioitiin osallistujien suomen kielen taitotasoa, kartoitettiin heidän oppimis- ja opiskeluvalmiuksiaan, fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyään sekä selviteltiin millaista palvelun-

Tietoa, elämyksiä, oppimista, virikkeitä ja motivaatiota kielitaidon oppimiseen

Koulutusta on alusta alkaen haluttu viedä pois luokkahuoneista ja oppilaitoksien seinien ulkopuolelle. On myös nähty, että kielitaito ja muut valmiudet tarttuvat toiminnallisuuden, yhdessä tekemisen ja elämyksellisyyden kautta.

Luonto oppimisympäristönä

Asiointia opiskelemassa

Kädet kauniiksi

Puhu minulle suomea -tapahtuma 2009

Moni meni metsään

Helsinki tutuksi

Tutustumassa Eduskuntaan ja suomalaiseen päätöksentekoon 2008

Hankkeet kehittämisen ja uusiutumisen välineinä

uori kotoutumiskoulutus kehittyi ja uudistui nopeasti. TAKK pyrki alusta alkaen kotoutumiskoulutuksessaan vahvaan ammatillisuuteen ja korkeaan pedagogiseen osaamiseen sekä koulutuspalveluiden jatkuvaan kehittämiseen ja uusiutumiseen. Henkilöstön monipuolinen osaaminen on mahdollistanut erilaisten hankkeiden sekä jatkuvasti uudistuvien koulutuspalveluiden kehittelyn ja toteuttamisen. Kehittämistyön tavoitteena on usein ollut kotoutumiskoulutuksen lisäksi myös laajempi työelämän ja yhteiskunnan toimintamuotojen uudistaminen. Olemme koonneet esimerkinomaisesti kolmelta vuosikymmeneltä otoksen erilaisista hankkeista, joissa TAKK:n kotoutumiskoulutus on toiminut hankkeen toteuttajana joko koordinaattorin tai kumppanin roolissa. Satunnaisessa järjestyksessä esittelyyn nostetuilla lyhyillä hanke-esittelyillä pyrimme kuvaamaan hanketyön tavoitteiden, sisältöjen ja rahoituslähteiden kirjoa.

aikuisopisto Joensuussa ja Tampereen Aikuiskoulutuskeskus TAKK Pirkanmaalla. MORO!-projekti syntyi aikakauteen, jolloin maahanmuutto ja monikulttuurisuus olivat vielä suhteellisen pienimuotoista ja työelämästä monella tavalla erillistä toimintaa. Tavoitteena tuon ajan Suomessa oli kotouttaa Suomeen muuttaneet ihmiset, muokata suomalaisten asenteita avoimemmiksi ja luoda maahanmuuttajille siltaa erityisesti yhteiskuntaan. Opiskeltiin suomen kieltä, mietittiin monikulttuurisuutta työpaikoilla ja valmennettiin pieniäkin työyhteisöjä, pohjoisinta Suomea myöten. Terminologiakeskusteluakin käytiin. Sana ”maahanmuuttaja” korvattiin virallisissa keskusteluissa usein termillä ”maahanmuuttajataustainen”, viitaten siihen, että henkilö voi olla syntynyt Suomessa. Vuosituhannen alussa muutenkin Suomeen muuttaneen väestön sisällä alettiin huomata yksilöt massasta, maahanmuuton motiivit toisistaan ja kansalaisuudetkin pienempinä alueellisina sekä kielellisinä yhteisöinä. MORO!-projektin aikakautta kuvaa hyvin se, että hankkeen alkaessa Aamulehdessä oli maahanmuutolle oma sivunsa aika ajoin, kun taas hankkeen päättyessä sivun teemat alkoivat jo sekoittua kuhunkin osioon, kuten talouteen, työelämään, tapahtumiin sekä uutisiin. MORO!-projektin tavoite olikin viedä maahanmuuttokeskustelu puheeseen integraatiosta ja tehdä puheesta toimintaa. MORO!-projekti oli aikaansa edellä: siinä kehitettiin rekrytointikäytäntöjä, valmennettiin työyhteisöjä monikulttuurisuuteen, koulutettiin kulttuurivälittäjiä ja kehitettiin maahanmuuttajien ohjausmalleja, joita itse asiassa toteutettiin toden teolla vasta kymmenen vuotta myöhemmin.

MONIKANSALLINEN YHTEISTYÖ Aduqua – Quality Assurance in Integration Training for Adult Migrants, 20112–2014 Rahoitus: Grundtvig-rahasto Hankkeessa vertailtiin kotoutumiskoulutusten toteutusta ja laatua eurooppalaisella tasolla ja luotiin yhteiset eurooppalaiset kotoutumiskoulutuksen laatusuositukset. Hankkeessa oli mukana 13 organisaatiota 11 maasta. Moro! – monikulttuurinen rekrytointi ja oppiminen, 2002–2004 Rahoitus: EU:n EQUAL-rahasto Monikulttuurinen rekrytointi ja oppiminen eli MORO!-projekti oli EU:n EQUAL-rahaston projekti Pirkanmaalla, Pohjois-Karjalassa, Lappeenrannassa ja pääkaupunkiseudulla vuosina 2002-2004. Hanketta toteuttivat AIKE International Helsingissä sekä Aktiva Lappeenrannassa, Pohjois-Karjalan

Tools For Diversity, 2006–2008 Rahoitus: EU:n Leonardo da Vinci -ohjelma Hankkeen tavoitteena oli luoda menetelmiä ja työkaluja monimuotoisuuden arvioimiseen ja mittaamiseen. Hankkeen yhtenä konkreettisena tuloksena kehiteltiin yhteisöjen ja organisaatioiden käyttöön monimuotoisuusmittari tulkintaohjeineen.

Valorisation of Diversity Skills (ValoDi), 2009–2011 Rahoitus: EU:n Leonardo da Vinci -ohjelma TAKK:n koordinoima kansainvälinen hanke tavoitteli organisaation johtamisessa muutosta kohti proaktiivisuutta, toisin sanoen kaiken sen potentiaalin ja erojen hyödyntämistä, mitä organisaatiossa on olemassa henkilöstössä, asiakaskunnassa ja sidosryhmissä. Toisaalta pyrittiin myös pois sellaisesta reaktiivisuudesta, jossa kaikkia kohdellaan samalla tavalla lainsäädäntöön ja suosituksiin tukeutunen. ValoDi-metodologia tarjosi välineitä esimiesten ja henkilöstön monimuotoisuusosaamisen arviointiin, kehittämiseen ja johtamiseen. Monimuotoisuudella tässä yhteydessä tarkoitettiin työelämän elementtejä, jotka liittyivät sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, terveyteen, vammaisuuteen, kieleen, etniseen ja kulttuuriseen taustaan, ikään, vakaumuksiin, arvoihin ja mielipiteisiin. Monimuotoisuusjohtamisen arviointi ja koulutus pyrkivät tunnistamaan organisaatiossa vallitsevan tilanteen monimuotoisuuden johtamisessa sekä vahvistamaan keinovalikoimaa johtaa monimuotoisuutta tehokkaammin. Teemat ovat edelleen ajankohtaisia ja monimuotoisuutta käsitellään yhä useammilla yhteiskunnan sektoreilla ja foorumeilla, vähitellen osana perustyötä. Käytännössä monimuotoisuuden johtamisessa on kyse siitä, että huolehditaan systemaattisesti ja proaktiivisesti siitä, että kaikkia ihmisiä kohdellaan reilusti, useimmissa, jos ei kaikissa, organisaation toiminnoissa ja prosesseissa riippumatta ihmisten käsityksistä, työskentelytavoista tai muista ominaisuuksista, jotka näyttävät pitävän heitä erillään ”meistä” muista. Osallistavassa, inklusiivisessa organisaatiokulttuurissa useimmat ihmiset kokevat kuuluvansa ”meihin”. Tämä hanke voitti EU-hankkeiden Good Practice Award -palkinnon vuonna 2012.

hallinto. Koko projektin tavoitteena on luoda asteittaisen paluumuuton malli, jonka rakentamiseen sisältyi: 1) konkreettisia selvityksiä ja kartoituksia paluumuuton edellytyksistä, kuten maamiinatilanteesta, omistusoikeuksien palauttamisesta sekä sosiaalis-taloudellisesta tilanteesta Bosniassa, 2) paluumuuttovalmennusta, johon sisältyi muun muassa takaisin paluuseen ja uudelleenkotoutumiseen liittyvien psyykkisten prosessien käsittelyä, luottamuksen rakentamista ja yhteistyövalmiuksien kehittämistä, 3) työelämävalmennusta Suomessa, 4) Bosniassa tapahtunutta työharjoittelua ja työmahdollisuuksien selvittelyä sekä koulutustarpeiden kartoitusta, 5) yksilöllisten paluumuuttosuunnitelmien ja jatkokoulutussuunnitelmien laatimista. TAKK:n keskeisin rooli projektissa on toteuttaa paluumuuttovalmennuskoulutus. Lisäksi TAKK osallistui yhteistyökumppaneiden kanssa toteutettuun tilannearviointi- ja suunnittelumatkaan Bosniaan kesällä 1999. Bosnia Enterprise, 2000–2002 Rahoitus: ESR, TEM ja Pirkanmaan TE-keskus TAKK toteutti Balkanin pakolaisten paluumuuttoa tukevan ESR-projektin yhteistyössä Työministeriön ja Pirkanmaan ELY-keskuksen kanssa. Hankkeella oli kolme kohderyhmää: Balkanin alueen paluumuuttoa suunnitelleet pakolaiset Suomessa, suomalaiset yritykset, jotka suunnittelivat markkinointia tai tuotanto- ja alihankintayhteistyötä Balkanin maissa sekä eurooppalaisesta yhteistyöstä ja kehittämistoiminnasta kiinnostuneet yritykset Balkanin alueella. Hankkeen tavoitteina oli: 1) tukea Suomessa asuvien Balkanin pakolaisten paluumuuton edellytyksiä ja luoda realistisia mahdollisuuksia paluumuuton toteuttamiseen, 2) kehittää Suomessa asuvien Balkanin pakolaisten ammatillisia valmiuksia ja parantaa näin kotoutumisen edellytyksiä myös Suomessa, 3) edistää Balkanin maiden yritystoiminnan uusiutumista ja kehittymistä ja luoda siten mahdollisuuksia paluumuuttosuunnitelmien pitkäjänteiseen toteuttamiseen sekä 4) vahvistaa suomalaisten yritysten kansainvälistymistä ja mahdollisuuksia toimia Balkanin uudistuvilla ja kasvavilla markkinoilla. Valmennuskoulutukseen sisältyi kahden kuukauden harjoittelu Bosniassa.

Domovini-projekti, 1999 Rahoitus: EU:n komissio, IOM, TEM TAKK oli koulutusorganisaationa mukana EU:n komission tukemassa hankkeessa, jonka tarkoituksena on tukea Bosniasta lähtöisin olevien pakolaisten vapaaehtoista paluuta takaisin kotimaahansa. Keskeisiä yhteistyökumppaneita projektissa ovat Žepan ja Strebrenican sotavankiyhdistys, IOM sekä työvoima-

KANSALLINEN KOULUTUSTEN KEHITTÄMISTYÖ

ALUEELLINEN KOULUTUSTEN KEHITTÄMISTYÖ Kansainvälisen osaamisen palvelut (KOP), 2012–2015 Rahoitus: ESR/Pirkanmaa Hanke toteutettiin yhteistyössä Tampereen kaupunkiseudun elinkeino- ja kehitysyhtiö Tredean kanssa. TAKK:n rooli hankkeessa oli kehittää yrityksille työpaikkaympäristöissä kansainvälistymistä tukevia koulutuksia sekä testata kielikoulutukseen soveltuvaa uutta opetusteknologiaa. Hankkeessa kehiteltiin työpaikoille työpaikkaohjaajien ja työntekijöiden yhteiseen käyttöön tarkoitettu e-työkirja EKI, virtuaalinen 3D-oppimisympäristö RealXtend ja mobiilioppimisen hyvät käytännöt s2-opetukseen.

VERSOT-verkkosuomea maahanmuuttajille, 2009–2012 Rahoitus: ESR/OPH Hankkeessa tuotettiin ammattialakohtaisesti suunnattua suomen kielen opiskelumateriaalia kotisuomessa.fi-palveluun. Mukana oli 15 aikuiskoulutusorganisaatiota. Versot oli osa OPH:n laajaa Aikis-verkkomateriaalihanketta. Suomi-verkkari, verkkopohjainen suomen kielen itsearviointimateriaali, 2010–2012 Rahoitus: ESR/OPH Hankkeessa käsikirjoitettiin ja toteutettiin kielitaidon itsearviointiin tarkoitettu verkkomateriaali kotisuomessa.fi-palveluun.

KIITO, 2016–2019 Rahoitus: ESR Hankkeen tavoitteena on ollut luoda uusi työpainotteinen kotouttamisen malli, joka yhdistää riittävän kotoutumisen ja nopean työllistymisen. Hankkeessa selvitetään myös, kenelle työn kautta kotoutuminen sopii parhaiten ja minkälaisilla edellytyksillä. TAKK:n kumppaneina hankkeessa ovat Silta-Valmennus ry ja Tampereen Ammattikorkeakoulu. Tätä tekstiä kirjoitettaessa KIITO-kokeilu alkaa olla loppusuoralla ja näyttää siltä, että kehitetyn mallin mukaisella toiminnalla voidaan työllistää hyvin. Hankkeessa kootaan suositukset menettelytavoista ja siitä, kenelle tällainen kotouttamis- ja työllistämismalli sopii.

Virtuaalista suomen kielen opetusta kehittämässä, 2014– 2015 Rahoitus: ESR Projektissa selvitettiin virtuaalisen 3D-ympäristön rakentamista s2-opetukseen ja kotoutumisen tueksi. Projektissa vertailtiin ympäristön teknistä toteutusta ja laadittiin suositukset toteutusympäristöistä. Hankkeen toteuttivat Turun yliopisto, TAKK, Tampereen yliopisto, Axxell Oy, PragmatIQ Oy, Jyväskylän yliopisto, Heuristica Oy ja Ubiikki Oy.

Maahanmuuttajien ohjaus- ja työnhakupalvelut, 2008–2011 Rahoitus: ESR Maahanmuuttajien ohjaus- ja työnhakupalvelut -hankkeen tarkoituksena oli kehittää ja tuottaa työ- ja koulutuspaikkojen löytymiseen tähtäävää ryhmä- ja yksilöohjausta maahanmuuttajataustaisille työnhakijoille. Hankkeen tavoitteena oli lisäksi kehittää oppilaitosten, viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen yhteistyötä maahanmuuttajien työllistymisen edistämiseksi. Hanke toimi yhteistyössä valtakunnallisen Alkuvaiheen polku -verkoston sekä pirkanmaalaisten työllistämis- ja kehittämishankkeiden kanssa. Hanke tuotti

Yussif ja Matabishi onnistuivat KIITO-hankkeessa.

Luki-mamu -projekti 2006-2007. Luki-mamu-projektin puitteissa selvitettiin yhdessä työvoimatoimistojen kanssa kuinka paljon, minkämaalaisia sekä -kielisiä lukutaidottomia maahanmuuttajia oli Pirkanmaan TE-toimistojen alueella.Tuloksia hyödynnettiin koulutusten määrällisessä ja sisällöllisessä suunnittelussa.

koulutustarvearviointia viranomaisten käyttöön ja kehitti ohjaus- ja työnhakupalveluiden toimintamallia viranomaisten hyödynnettäväksi sekä etsi työ- ja koulutuspaikkoja maahanmuuttajille. Hankkeen ensisijaisena kohderyhmänä olivat kotoutumiskoulutuksen suorittaneet maahanmuuttajat. MajaVa-projekti, 2001–2003, Rahoitus: ESR/Länsi-Suomen lääninhallitus MajaVa-lyhenne muodostuu sanoista maahanmuuttaja ja vajaakuntoinen. Projektia suunniteltaessa lähdettiin siitä, että ilman lukuja kirjoitustaitoa olevat ovat Suomen työmarkkinapolitiikan mittapuulla vajaakuntoisia. Varsinkin sota- ja pakolaistaustatraumojen myötä monilla oli lukutaidon vajauksen lisäksi myös fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia rajoitteita sekä eriasteista kognitiivista oppimisen vaikeutta. Oppimista mahdollistamaan ja tukemaan tarvittiin totuttua luokkaopetusmallia täydentäviä opetussisältöjä ja -menetelmiä. Projektin aikana koottiin koulutuksen suunnittelua ja toteutusta hyödyntäviä tausta- ja opetusteorioita sekä esiteltiin monipuolisia oppimista edistäviä toiminnallisia opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä. Näiden pohjalta tuotettiin MajaVa-raportti, askelmia informaatioyhteiskuntaan.

PiPa eli Pirkanmaan Paluumuuttajat, 1998–2001 Rahoitus: ESR Tähän hankkeeseen kuului paljon koulutusta ja siksi sitä on esitelty Uniikit koulutukset -osiossa. EMMA – Etsivää kotouttamista maahanmuuttajanaisille, 2013 Rahoitus: Euroopan pakolaisrahasto/Sisäministeriö NNKY:n koordinoiman hankkeen puitteissa koottiin opetuksen piiriin maahanmuuttajataustaisia naisia, jotka olivat jääneet kielikoulutusten ja/tai työelämän ulkopuolelle. Useimmat heistä olivat avioliiton kautta tai puolison työn perässä Suomeen muuttaneita. Hanke toteutettiin yhteistyössä perhe- ja sosiaalityön kanssa. TAKK:n erityisenä vastuualueena hankkeessa oli verkkoasiointitaitojen opetus ja ohjaus.

OPSO-valmennus maahanmuuttajille, 2007–2008 Rahoitus: ESR-2-ohjelman kohdealueella (Hervanta ja Pohjoisja Etelä-Pirkanmaa) Osallistujilla tuli olla aikaisemmalla kokemuksella tai koulutuksella osoitettua suuntautumista metalli- rakennus-, kuljetus-, puhtaanapito- tai muulle työvoimapula-alalle. Tavoitteena oli antaa osallistujille valmiudet oppisopimuskoulutuksen aloittamiseen ja menestykselliseen suorittamiseen. Hankkeen tavoitteena on myös antaa näkemystä ja kokemusta uuden maahanmuuttajien oppisopimuskoulutusta tukevan toteutusmallin kehittämiseen. Hanke toteutettiin yhteistyössä TAO:n ja Pirkanmaan Oppisopimustoimiston kanssa.

Nemo, 2012–2013 Rahoitus: Euroopan pakolaisrahasto/Sisäministeriö TAKK:n rooli oli toteuttaa medialukutaidon ja verkkoasioinnin koulutusta Tampereen evankelis-luterilaisen seurakunnan hallinnoimassa hankkeessa. Vapaa-projekti ja Vapako-projekti, 2010–2012 Rahoitus: EU:n pakolaisrahasto/Sisäministeriö TAKK toteutti kaksi peräkkäistä hanketta, joiden kohderyhmänä olivat pakolaistaustaiset vammaiset, pitkäaikaissairaat ja mielenterveyskuntoutujat. Hankkeen yhteistyökumppaneina olivat Pirkanmaan ELY-keskus, työ- ja elinkeinotoimistot,

Ote työhön, 2017–2019 ja EME-hanke, 2018–2020 Rahoitus: ESR TAKK on mukana yhtenä kumppanina ESR-rahoitteisessa Ote työhön -hankkeessa, jossa luodaan uutta työllistymisen toimintamallia laajassa kumppaniverkostossa. Hankkeessa parannetaan osallistujien työelämävalmiuksia ja työllistymismahdollisuuksia, lisätään ammattijärjestöjen aktiivista osallistumista maahanmuuttajien työllistymiseen ja koulutukseen sekä parannetaan työpaikkojen valmiuksia työllistää maahanmuuttajia ja tukea yhdenvertaista osallistumista työyhteisöihin. TAKK on järjestänyt Tampereella kahdesti työelämäohjaajien koulutuksen. Työelämäohjaajat tukevat pitkäaikaistyöttömiä maahanmuuttajia löytämään polkua koulutukseen ja työelämään. TAKK on yhteistyössä TSL:n ja Silta-Valmennuksen sekä eri järjestöjen kanssa organisoinut myös vertaisryhmiä, jonne on ollut avoin pääsy kaikille työelämään suuntautuville maahanmuuttajille ja joissa koulutetut työelämäohjaajat ovat voineet harjoitella ohjausosaamistaan. EME-hankkeessa (Empowering Migrants for Work) jaetaan ja vertaillaan Ote työhön -hankkeen tuloksia ja toimintamalleja. Kumppaneina ovat Ote työhön -hankkeen kotimaiset kumppanit sekä järjestöjä ja julkisen sektorin toimijoita Ruotsista ja Belgiasta. Hankkeessa laaditaan menetelmäopas, jossa kumppanimaiden parhaat käytännöt kuvataan ja jaetaan kumppanimaiden käyttöön.

kunnat, terveysviranomaiset ja kolmannen sektorin järjestöt sekä alueen työnantajat. Hankkeessa kehitettiin vaihtoehtoisia oppimispolkuja ja -malleja erilaisille oppijoille testaamalla ja mallintamalla kohderyhmän tarpeita vastaavaa koulutusmallia. Hankkeeseen sisältyi muun muassa: työharjoittelupainotteinen koulutus, työnantajien valmentaminen, opiskelijoiden tutorointi työpaikoilla, tukihenkilötoiminta, kuntoutuksen mallintaminen, järjestötoiminta, seminaari ja evaluointi. Lisäksi järjestettiin koulutusta ja valmennusta viranomaisille ja eri alojen kouluttajille.

TYÖELÄMÄN KEHITTÄMISTYÖ Tuomo – tuottavuutta ja tulosta monimuotoisuudella, 2011–2012 Rahoitus: OPH:n Työelämän kehittämis- ja palvelutehtävä / Uudenmaan ELY-keskus Kehittämisverkostossa oli mukana neljätoista oppilaitoskumppania. Hankkeen tavoitteena oli ennakoida osaavan työvoiman saatavuus tarjoamalla yrityksille ja muille työyhteisöille välineitä ja materiaaleja, joilla organisaation osaamista eri strategisilla alueilla kehitettiin systemaattisesti. Keskeistä hankkeessa oli kuunnella työyhteisöstä nousevia tarpeita. Verkostoyhteistyönä hankkeen aikana laadittu Mukana! – monimuotoisuusosaamista työyhteisöille -materiaali on syntynyt työelämän tarpeista. Materiaalit ovat edelleen ladattavissa TAKK:n nettisivuilla.

Työelämäohjaajat tukevat pitkäaikaistyöttömiä maahanmuuttajia löytämään polkua koulutukseen ja työelämään.

Tuovi – Tuottavuutta vastuullisesti innovoiden, 2012–2013 Rahoitus: OPH:n Työelämän kehittämis- ja palvelutehtävä Hanke jatkoi verkostona Tuomo-hankkeessa alkanutta kehittämistyötä ja vei käytäntöön erityisesti yritysten yhteiskuntavastuuta tukevia koulutusmuotoja. Hankkeessa tuotetut yhteiskuntavastuumateriaalit eli benchmarkkaus-lomake, sosiaalisen vastuun riskikartta sekä yhteiskuntavastuun kartoituslomakkeet löytyvät edelleen TAKK:n nettisivuilta.

VERKOSTOT JA YHTEISTYÖN KEHITTÄMISHANKKEET Tampereen seudun maahanmuuttajatyön Resurssirengas, 1996–2007 Rahoitus: OPH Maahanmuuttajatyön Resurssirengas perustettiin vuonna 1996 kehittämään lähinnä koulutusorganisaatioiden ja viranomaisten yhteistyötä. Hallinnoinnista ja koordinoinnista vastasi Tampereen Aikuiskoulutuskeskus. Käytännössä Resurssirengas oli kaikkien Tampereen alueella kotouttamistyötä tekevien tahojen yhteistyöelin ja keskustelufoorumi. Resurssirenkaassa käsiteltiin maahanmuuttajatyössä esiin nousseita kysymyksiä, kehitettiin yhteistyökäytäntöjä ja yhteisiä toimintatapoja. Verkoston tavoitteena oli myös edistää maahanmuuttajakysymyksiin liittyvää tiedotusta ja informointia. Lisäksi Resurssirengas toimi epävirallisena neuvoa-antavana elimenä maahanmuuttajien asioista päättäville tahoille ja toi maahanmuuttajatyön alueellisia kehittämis- ja koulutustarpeita viranomaisten tietoon. Vuosittaisessa toimintasuunnitelmassa sovittiin toiminnan painopisteet ja keskeiset teemat, joina olivat muun muassa kotouttamislain alueellinen soveltaminen, tiedonkulku eri toimijoiden välillä, nuorten ja seniorimaahanmuuttajien erityiskysymykset, suomen kielen opetuksen yhteistyön kehittäminen ja arviointikäytäntöjen yhtenäistäminen sekä koulutuksen laadun kehittäminen ja arviointi. Resurssirengas piti keskimäärin seitsemän kokousta vuodessa. Toimintaan sisältyi alueellisten seminaarien järjestäminen, kannanottojen laatiminen viranomaisille, suomen kielen taitotasojen kriteeristöjen tuottamisen koordinointi oppilaitosten yhteistyönä sekä toimijoiden opintoja tutustumismatkojen järjestäminen sekä kotimaassa että ulkomaille. Verkoston keskeisiä osallistujatahoja olivat oppilaitosten lisäksi Tampereen ulkomaalaistoimisto, Tampereen työvoimatoimisto, Pirkanmaan TE-toimisto, Tampereen kaupungin opetuspalvelukeskus, Tampereen yliopiston suomen kielen laitos, SPR:n Hämeen piiri, Kansainvälinen naisten kohtauspaikka sekä maahanmuuttajien järjestöt.

Yrittäjät mamu-koulutuksen kumppanina -verkosto, 2007–2008 Rahoitus: OPH:n palvelutehtävärahoitus Tämän oppilaitos- ja työnantajaverkoston tavoitteena oli kehittää ja mallintaa erityisesti työperäiseen maahanmuuttoon liittyviä koulutus- ja valmennuspalveluita sekä edistää kotoutumiskoulutuksessa Suomeen muuttaneiden maahanmuuttajien ohjautumista työvoimapula-aloille. Tavoitteena oli myös luoda uusia kumppanuusmalleja maahanmuuttajien rekrytointiin ja työyhteisöjen monikulttuurisuusvalmennukseen. TAKK hallinnoi valtakunnallista oppilaitosverkostoa, jossa oli mukana neljä oppilaitosta eri puolilta Suomea. Kukin oppilaitos vastasi oman alueensa työnantajaverkoston luomisesta ja yhteyksistä.

Etna ja Nova Etna -verkostot Työ- ja Elinkeinoministeriön 2000-luvun alkupuolella hallinnoimia maahanmuuttajatyön asiantuntijaverkostoja, joissa TAKK toimi aktiivisesti. Luku- ja kirjoitustaidottomien jatkopolkujen koordinoinnin kehittäminen –hanke, 2011-2012 ja Luki-verkosto ja verkkoasiointitaitojen valmennus –hanke, 2013-2014 Rahoitus: OPH Aikuisten maahanmuuttajien lukuja kirjoitustaidon koulutukset ja niihin liittyvät erityisjärjestelyt olivat mahdollistaneet monille etenemisen kotoutumispolulla. Tätä prosessia tukemaan koottiin ko. kohderyhmän parissa Pirkanmaalla toimivaa viranomais-, koulutus- ja kolmannen sektorin palveluverkostoa. Jatkohankkeen puitteissa tiivistettiin ja kehiteltiin yhteistyökäytänteitä ja laajennettiin moniammatillista palveluja toimijaverkostoa. Yhteisten toimintalinjojen vaikutus on tässäkin kohtaa ollut ja on edelleen merkittävä. Jälkimmäisen hankkeen aikana järjestettiin maahanmuuttaja-asiakkaille sähköisen median käyttöön ohjaavaa valmennusta.

Kotoverkosto 2012–2015 OPH:n rahoittama valtakunnallinen 17 kotoutumiskoulutuksen järjestäjän verkosto, joka mm. antoi laatusuositukset kotoutumiskoulutukselle. Pohjoismainen tulkkikouluttajien verkosto 2011– Verkosto järjestää vuosittain seminaarin jossakin osallistujamaassa. Verkostossa on mukana tulkkikouluttajia Norjasta, Ruotsista, Tanskasta, Grönlannista ja Suomesta.

KOTOUTUJIEN POLKUJA

Alireza Alireza on kotoisin Iranista, Urmian kaupungista, jossa hänen perheeseensä kuului kaupungin hallinnossa työskentelevä isä ja alakoulun opettajana toimiva äiti sekä kaksi veljeä ja sisar. Jo nuorena poikana Alireza ihaili länsimaita, luki kirjoja ja katseli länsimaisia elokuvia ja haaveili maailmalle lähtemisestä. Ensin hän kuitenkin kävi lukiotasoiset opinnot ja meni isänsä käskystä opiskelemaan lakialan tutkinnon Urmian yliopistoon ja teki sen jälkeen toimistotöitä rakennusalan yrityksissä ja oli monissa muissakin tilapäistöissä, koska elannon hankkiminen ei ollut Iranissa helppoa. Hän oli miettinyt lähtemistä diktatuurin ja islamin hallitsemasta kotimaastaan hyvin pitkään, koska ei voinut hyväksyä kotimaansa ilmapiiriä ja tiesi paljon monien muiden maiden tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista, joita kotimaassaan näki jatkuvasti vakavasti loukattavan. Alireza teki erinäisten tapahtumien summana vihdoin oman päätöksensä ja lähti yksin loppukesällä 2015 Turkkiin

ja sieltä eri Euroopan maiden kautta Ruotsiin, jossa oli paljon maanmiehiä. Matkan aikana hän oppi ja tutki lisää asioita. Ruotsissa hän etsi tietoja myös Suomesta, josta tiesi ennestään vain Nokian puhelimet ja että se on kylmä maa. Alireza rakastaa luontoa ja Suomi näytti kuvissa kauniilta, ja vaikka hänelle ei kukaan suositellut missään tapauksessa Suomea, hän halusi tehdä itsenäisen päätöksen – kuten on koko elämänsä halunnut tehdä – ja lähti Tukholmasta junalla Tornioon. Torniosta hän meni Keuruun vastaanottokeskukseen, sitten Lammille ja Hartolaan, jossa hän pääsi suomen kielen ja kulttuurin kurssille. Sieltä tie vei Mänttään sen jälkeen, kun hän oli saanut myönteisen turvapaikkapäätöksen, ja siellä hän osallistui TAKK:n kotoutumiskoulutukseen vuonna 2017 ja lopulta pääsi muuttamaan myös Tampereelle, kun tuli valituksi TAKK:n AVEK-koulutukseen kevääksi 2018. Koulutusten aikana Alireza tutustui rakennusalan työhön, suoritti onnistu-

neen työharjoittelun myös lounasravintolassa Tampereella ja mietti vakavasti ravintola-alan opintoja, koska työnantajan palaute oli ylistävää ja ravintolatyö ja ruoka-asiat kiinnostavia. Tästä huolimatta hän haki AVEK-koulutuksen jälkeen bussinkuljettajan opintoihin, joihin ei kuitenkaan tullut valituksi. Neljän kuukauden työttömyysjakson jälkeen Alireza sai lopulta tuttavien kautta töitä rakennuksilta ja hän haluaakin ennen kaikkea tehdä töitä, koska tuntee, että opiskeleminen hänen iässään on liian hidas tie. Työ Tampereella rakennuksilla sujui hyvin, koska kotimaastakin oli tullut alan kokemusta jonkin verran, tehtävät vaikeutuivat alun aputöistä vaativiinkin tehtäviin ja myös palkka nousi, koska esimies oli tyytyväinen Alirezan ahkeraan työskentelyyn ja asenteeseen ja työkavereidenkin kanssa kaikki sujui hyvin. Koeajan jälkeen hän päätti kuitenkin seurata unelmaansa ja lähti maaliskuussa 2019 Helsinkiin, josta sai

ravintolasta töitä ja nyt hän haluaa oppia käytännön työn kautta alasta kaiken mahdollisen. 31-vuotias Alireza on hyvin tavoitteellinen ja suunnitelmana on avata oma ravintola jo kolmen vuoden päästä. Tätä varten hän on koko ajan säästänyt rahaa ja hän lopetti Tampereelle muuttaessaan tupakoinninkin, koska hän huomasi, miten paljon siinäkin saa säästymään rahaa. Niinpä terveys, oma vointi ja jaksaminen ovat parantuneet huomattavasti. Viiden vuoden päästä hänen visiossaan hänellä on jo useita työntekijöitä ravintolassaan ja siinä vaiheessa hän uskoo,

että hänellä on myös jo oma perhe ja lapsia. Lapsuuden perheensä ja varsinkin äitinsä kanssa Alireza on viikoittain skype-yhteydessä ja koti-ikävää hän ei kovin usein tunne. Syksyllä suunnitelmissa on tavata oma perhe monen vuoden jälkeen Turkissa. TAKK:n koulutuksissa Alireza kertoo oppineensa paljon asioita yhteiskunnasta, työelämästä ja ajankohtaisista asioista. Mieleen ovat jääneet monet tutustumiskäynnit ja retket hyödyllisiin ja opettavaisiin kohteisiin. Hän on oppinut riittävästi suomea, jolla pärjää asioissaan ja elämässään uudessa maassa. Hyvin

sosiaalinen ja myös huumorintajuinen Alireza kehittää jatkuvasti itse kielitaitoaan puhumalla suomalaisten kanssa ja sanoo, että yhteys suomalaisiin syntyy kyllä, kun vain itse on aktiivinen. Samaa hän suosittelee kaikille maahanmuuttajille. Hän on myös sitä mieltä, että kaikkien elämässä on paljon pahoja asioita mutta paljon myös hyviä asioita; kaikki se on elämää. Mutta elämää ei ole kuitenkaan se, että jää kotiin odottelemaan ja istumaan. Alirezan mielestä kaikkien olisi tärkeä tehdä työtä, niin suomalaisten kuin maahanmuuttajienkin ja viihtyä elämässään. •

Hyvin sosiaalinen ja myös huumorintajuinen Alireza kehittää jatkuvasti itse kielitaitoaan puhumalla suomalaisten kanssa ja sanoo, että yhteys suomalaisiin syntyy kyllä, kun vain itse on aktiivinen.

Dario Dario on tullut Suomeen Italiasta avioliiton takia vuonna 2015 – hän tutustui suomalaiseen vaimoonsa Italiassa, jossa vaimo asui 14 vuotta. Kun taloudellinen kriisi siellä pahensi työtilannetta, pariskunta päätti lähteä Suomeen, vaikka Dario ei ollut aiemmin ollut halukas muuttamaan kylmään pohjoiseen maahan, jossa oli toki vieraillut usein ja vaikka vihreä kesä on Darionkin mielestä ihana. He muuttivat ensin vaimon sukujuurille vuonna 2015 pohjoiseen, josta he tulivat pian vaimon opintojen myötä Tampereelle. Dario pääsi suggestopediseen kielikouluun 10 kuukaudeksi, jossa oli hänen mukaansa hyvät opettajat, mutta menetelmä ei sopinut hänelle. Vuonna 2016 Dario valittiin TAKK:iin AVEK-koulutukseen, jonka hän sanoo kokeneensa itselleen sopivaksi. Hän oli erityisen tyytyväinen sekä opettajien että opintojen joustavuuteen ja henkilökohtaistamiseen. Hänen ei esimerkiksi tarvinnut mennä työharjoitteluun, koska oman alan eli arkkitehdin työtä oli vaikea heti löytää ilman riittävää tietokoneohjelmien osaamista. Hän sai työssäoppimisjakson ajan opiskella itsenäisesti oman alansa sanastoa suo-

meksi ja käydä TTY:llä opiskelemassa alallaan tärkeää suunnitteluohjelmaa Revitiä. Tämän ansiosta hän pääsikin 10 kuukauden AVEK-koulutuksen jälkeen oman alansa töihin. Nyt 40-vuotias Dario suoritti Torinossa, vaativien arkkitehtiopintojen ohessa maanmittaajan koulutuksen. Sen jälkeen hän työskenteli Italiassa pitkään omassa toimistossa, mutta teki töitä samaan aikaan myös muissa toimistoissa. Asuessaan Belgiassa vajaan vuoden Dario oppi jonkin verran ranskaa, mutta hyvä englannin kielen taito on jäänyt hankkimatta. Kielitaito onkin Darion kohdalla suurin ongelma, vaikka hän työllistyikin AVEK-koulutuksen jälkeen arkkitehtitoimistoon, jossa hän oli ensin työkokeilussa, sen jälkeen koeajalla ja nyt toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella. Työssä tulisi osata puhua asiakkaiden kanssa kokouksissa ja myös puhelimessa hyvää suomea. Suomen kieli ei vielä tunnu riittävän, vaikka ammattisanasto alkaakin jo olla hallussa, ja koska englantikaan ei Darion mukaan suju, tilanne on välillä haastava. Suomen kielen jatkuva kehittäminen olisi hyvin tärkeää ja Dario käykin kerran viikossa

iltakurssilla, muuhun ei aika riitä. Kotona käytetään pääasiassa edelleenkin italiaa. Dariolla on tällä hetkellä erittäin hyvä työtilanne nopeasti kasvavan Tampereen asuntotuotannon suunnittelussa, mutta rakennusalan suhdanteet muuttuvat nopeasti eikä varmuutta tulevaisuudesta ole. Dario pelkää, että varsinkin kielitaidon puutteet saattavat jatkossa olla este työllistymiselle. Työ on vaativaa: 3D-ohjelma Archicad vaatii keskittymistä ja jatkuvaa opettelua ja myös kielitaito tuo koko ajan jonkinasteisia haasteita. Mutta kotona on vastapainona pieni 3-vuotias vilkas poika, jonka kanssa puuhailu riittää vapaa-ajan harrastukseksi tällä hetkellä. Dario harrasti kotimaassaan juoksemista ja ehkä jatkaa sitä vielä joskus Suomessakin, koska hän on huomannut, että istumatyö koneen ääressä alkaa vaikuttaa terveyteen. Suomi on nyt koti, mutta Italian-ikävä vaivaa ja sitä Dario hoitaa käymällä kaksi kertaa vuodessa Torinossa, jossa ovat vanhemmat, sisar sekä kaikki tärkeät ystävät. •

Aivi Aivi on kotoisin Virosta. Hän on suorittanut Tartossa ylioppilastutkinnon vuonna 1982 ja myyjä-kassatutkinnon vuosina 1984–1985. Hän työskenteli Virossa noin 10 vuotta hammaslääkärin avustajana, kassana sekä myyjänä vuoteen 2008 asti. Aivin puoliso tuli Tampereelle töihin ja Aivikin muutti myöhemmin perässä. Tampereesta Aivi tiesi sen verran, että se oli Tarton ystäväkaupunki, mutta eipä juuri muuta. Työpaikkaa hän etsi aluksi ’ovelta ovelle’ -menetelmällä, mutta huomasi, ettei se toiminut täällä. Suomen kielen opiskelun ja suomalaiseen yhteiskuntaan tutustumisen Aivi aloitti opiskelemalla ensin TAKK:ssa 10 kuukautta kotoutumiskoulutuksessa vuosina 2009–2010 ja sen jälkeen Maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavan koulutuksen 2010–2011. Koulutuksia Aivi piti itselleen tarpeellisina. Opiskelijat olivat samassa tilanteessa ja koulutusaika antoi kielitaitoa sekä mahdollisuuden tutustua ohjatusti mm. työpaikkoihin ja ammatillisiin koulutuksiin. Valmistavan koulutuksen jälkeen Aivi siirtyi välittömästi TAKK:n laitos-

huoltajakoulutukseen ja valmistui sieltä vuonna 2012. Valmistuttuaan laitoshuoltajaksi Aivi sai heti koulutustaan vastaavan työn Tampereen yliopistollisesta sairaalasta ja siellä Aivi työskentelee edelleen samalla osastolla. Työ on jatkuvaa kolmivuorotyötä. Aivi on tykännyt työstään, sillä se on monipuolista, työyhteisö on tasavertainen ja työkaverit mukavia. Sairaalahierarkia on mennyttä aikaa. Työssä toimiminen ja viihtyminen ovat Aivin mukaan paljon myös itsestä kiinni. Pienistä asioista ei pitäisi tehdä ongelmaa. Hän ei ole ollut yhtään päivää poissa töistä, mistä hän on syystäkin ylpeä. Työkykyä hän pitää yllä mm. lenkkeilemällä ja kuntosaliharjoittelulla. Aivin puoliso haluaisi muuttaa Tarttoon takaisin, kunhan hänen eläkepäivänsä lähivuosina koittavat. Heillä on siellä edelleen omakotitalo odottamassa. Takaisin muutossa olisi erityisesti mieleistä se, että voisi olla enemmän mukana Tartossa asuvan ainoan tyttärensä ja pienten lastenlastensa elämässä. Vierailut Tarttoon ovat olleet hankalasti järjestettävissä puolison ja

oman vuorotyön takia. Toisaalta Aivilla on vielä lähes 10 vuotta eläkeikään ja Tartossa ei ole työpaikkaa odottamassa. Aivin mielestä kaikki on nyt Suomessa järjestyksessä, ”ei mitään murheita täällä”. Hänellä on suomalaisia ja virolaisia ystäviä ja hän on kotiutunut hyvin Suomeen. •

Kiki Kiki on syntynyt Iranin pääkaupungissa Teheranissa. Kikin omaan lapsuudenperheeseen kuului isä, äiti ja viisi sisarusta; neljä veljeä ja yksi sisar. Isä on nyt jo kuollut, ja sisaret yhtä veljeä lukuun ottamatta eivät asu Iranissa. Kaksoisveljet asuvat Ruotsissa, sisko Dubaissa ja yksi veli asuu Englannissa. Iranin islamilaisen vallankumouksen yhteiskunnalliset seuraukset vaikuttivat siis Kikinkin perheen hajoamiseen ja Iranista pakenemiseen. Nuorin veli halusi jäädä Teheraniin. Hän oli jo nähnyt, kuinka vaikeaa vanhempien sisarusten oli luopua kaikesta ja aloittaa nollasta. Kaksoisveljet suunnittelivat yliopisto-opintoja, mutta ehtona koulun ovien avautumiselle oli asepalveluksen suorittaminen. Monet heidän kavereistaan lähtivät armeijaan, mutta eivät koskaan sieltä palanneet. Veljekset pakenivat Ruotsiin, jossa ovat asuneet jo lähes 30 vuotta. Kikin isä oli yrittäjä. Yritys menestyi. Hänellä oli ensin ”sokeritoppatehdas” ja myöhemmin hän hankki

modernin sokeritehtaan. Kikin arvion mukaan heidän perheensä oli varakas. Elämä Suomessa on ollut silloiseen Teheraniin verrattuna taloudellisesti vaatimattomampaa, mutta turvallisempaa. Kiki suoritti Teheranissa 12-vuotisen lukiotason koulutuksen ja sen jälkeen noin puolen vuoden kampaajakoulutuksen. Kiki sai opiskelupaikan yliopistosta, mutta perhesyiden vuoksi opinnot kuitenkin keskeytyivät. Hän avasi kampaamon, jossa ehti työskennellä kolme vuotta ennen kuin henkisesti ja fyysisesti hyvin raskas matka kahden lapsen kanssa Suomeen alkoi. Siitä matkasta ja alkuajoista Suomessa hänen on edelleen vaikea puhua. Kiki saapui Suomeen lastensa kanssa jouluna 2002. Lapset olivat silloin 8- ja 9-vuotiaita. Asuttuaan aluksi kuukauden ajan Helsingissä perhe muutti Tampereelle. Kikin puoliso oli tullut Suomeen kolme ja puoli vuotta aikaisemmin. Perheasiat eivät kuitenkaan edenneet suunnitelmien mukaan. Kiki

erosi ja jäi lastensa kanssa yksin. Puolentoista vuoden kuluttua vuonna 2004 Kiki sai oleskeluluvan ja perhe pääsi muuttamaan omaan asuntoon. Vuonna 2004 Kiki aloitti suomen kielen perusteiden opiskelun Sofian salissa ja siirtyi sen jälkeen Tampereen Aikuiskoulutuskeskukseen maahanmuuttajakoulutukseen. Opinnot etenivät mukavasti ja hänelle esitettiin siirtymistä Ammatilliseen koulutukseen valmistavaan koulutukseen jo ennen maahanmuuttajakoulutuksen päättymistä. Koulutuksiin sisältyi mm. suomen kielen, kulttuurin, työelämä- ja koulutustietouden opiskelua. Opettajilta Kiki kertoi saaneensa aina tukea, rohkaisua ja kannustusta. Työharjoittelujaksoilla Kiki tutustui varasto-, kukkakauppa- ja kampaamotyöhön sekä opetukseen kampaamokoulussa. Kukkakauppa oli mieleinen paikka ja Kiki olisi halunnut mennä sinne uudelleen, mutta koulussa häntä kehotettiin harkitsemaan myös johonkin toiseen ammattiin tutustumista.

Monet varoittivat Kikiä suoraan yrittäjäksi lähtemisen riskeistä. Kiki ajatteli, että jos hän ei pärjää, niin sitten etsitään muita vaihtoehtoja.

Pienissä kukkakaupoissa kun harvoin avautui työpaikkoja. Kikillä oli parturi-kampaajan koulutus ja kokemusta, joten häntä kannustettiin kysymään itse harjoittelupaikkoja. Kokemukset kyselykierroksesta olivat masentavia eikä hän halunnut mennä enää lainkaan harjoitteluun. Kiki epäili, että ulkomaalaisuus oli iso tekijä työnantajien nihkeässä suhtautumisessa. Syynä lienee ollut sekin, että tutustujalle ei ollut tarjolla sopivaa tekemistä. Kiki pääsi kuitenkin nopeasti yli pettymyksestä. Hänelle jär-

jestettiin tutustuminen kampaamokouluun ja kampaamoon. Nämä kokemukset olivat hyvin positiivisia ja kohottivat Kikin itsetuntoa. Sitten Kiki yllätettiin. Harjoittelupaikalla kampaamon omistaja oli seurannut hänen työskentelyään, tunnollisuuttaan ja asiakaspalveluasennettaan. Omistaja oli kertonut jäävänsä pitkän työuransa jälkeen eläkkeelle ja esitti Kikille yritystoiminnan jatkamista kampaamossaan välittömästi harjoittelun jälkeen. Kiki teki rohkean päätöksen ja toukokuussa 2006 hän teki sopimuksen kampaamoyrityksen ostamisesta. Monet varoittivat Kikiä suoraan yrittäjäksi lähtemisen riskeistä. Kiki ajatteli, että jos hän ei pärjää, niin sitten etsitään muita vaihtoehtoja. Hänelle oli ensisijaisen tärkeää nopea työelämään kiinnittyminen. Kiki sai Suomen kansalaisuuden asuttuaan Suomessa jo 10 vuotta vuonna 2013. Äiti kävi Suomessa vuonna 2005, mutta ensimmäisen kerran Kiki näki sisarensa vasta vuonna 2013.

Yrittäjän arki ei ole ollut helppoa. Työviikko on koko ajan ollut kuusipäiväinen. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana hän ei pitänyt yhtään lomapäivää. Viimeisinä vuosina hän on pitänyt vuosittain kahden viikon loman ja käynyt silloin Teheranissa tapaamassa sukulaisiaan. Jatkuvat toistoliikkeet ja seisomatyö ovat aiheuttaneet tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja, mutta toistaiseksi hän on pärjännyt niiden kanssa. Viime vuosina Tampereelle on avattu lukuisia uusia parturiliikkeitä ja kilpailu on kovaa. Kikille vuosien myötä muodostunut uskollinen asiakaskunta on auttanut pärjäämään kovenevassa kilpailussa. Kikillä on ollut taitoa selviytyä isoistakin vastoinkäymisistä. Tärkein asia hänelle on ollut omien lastensa hyvinvointi ja perhe onkin hitsautunut tiiviisti yhteen. Lapset ovat ahkeria ja tavoitteellisia opiskelijoita. Entä Kikin tulevaisuus? Ehkä Teheran – ehkä lasten mukaan, minne he menevätkin – ehkä Tampere. •

Do Mau Do Mau oli vain 16-vuotias nuori poika, kun hän pakeni Vietnamista Thaimaahan äitinsä siskon kanssa. Thaimaan aikaa kesti viisi ja puoli vuotta. Täti lähti Yhdysvaltoihin, mutta nuoreksi aikuiseksi varttunut Do Mau saapui ensimmäisen, runsaan 30-henkisen vietnamilaisryhmän kanssa Suomeen Tampereelle kesän lopussa 1989. Syyskuun alussa alkoi TAKK:ssa viiden kuukauden suomen kielen kurssi ja heti sen jatkoksi vielä toinen viiden kuukauden Tyko-kurssi. Nämä ensimmäiset Tampereen vietnamilaiset olivat mediassa usein ja positiivisesti esillä, heillä oli työntekijöinä hyvä maine, ja kun vielä 90-luvun alussa sekä harjoittelu- että työpaikkoja löytyi melko helposti, pääsi Do Maukin heti työn makuun. Nuori mies halusi kuitenkin ammatin, joten hän meni ammattikouluun, valmistui kolmen vuoden koulutuksen jälkeen autonasentajaksi, toimi kolmisen vuotta koneistajana, meni sitten pieneen autokorjaamoon töihin ja omistajan jäädes-

sä eläkkeelle, osti korjaamon itselleen. Do Mau on viihtynyt koko Tampereella olonsa ajan Hervannassa. Korjaamo oli aluksi Hepolammininkadulla, mutta nykyisin hänen yhden miehen korjaamonsa toimii Ruskossa. Nuori Do Mau kävi vuonna 1994 hakemassa vaimon itselleen Vietnamin Saigonista, josta hän itsekin on kotoisin ja jossa hänen äitinsä ja veljensä vielä elävät. Perheeseen syntyi seitsemän lasta, kuusi tyttöä ja yksi poika. Vanhimmat lapset ovat jo lentäneet kotipesästä, neljä nuorimmaista on vielä kouluiässä ja asuu kotona. Aluksi perhe asui kerrostalossa, mutta vajaat 20 vuotta sitten, kun markka muuttui euroksi, Do Mau osti Casino-raaputusarvan, sai päävoiton ja osti perheelleen omakotitalon Ruovedenkadulta. Onni on ollut monessa asiassa myötä, mutta myös vastoinkäymisiä on ollut, vaimo sairastui viime vuonna vakavasti, joten Do Maun on osallistuttava nykyisin entistä enemmän kotitöihin. Omaan terveydenhoitoon on myös

kiinnitettävä tarkemmin huomiota, sillä diabetekseen sairastuminen vaatii sekä päivittäisiä pistoksia ja huomion kiinnittämistä terveelliseen ruokailuun että tarkkojen ruoka-aikojen noudattamasta. Oman korjaamon pitämisessä ja itsensä työllistämisessä on kuitenkin se hyvä puoli, että Do Mau voi nykyisin tehdä lyhyempää työpäivää ja lähteä kotiin, kun tarve vaatii. Koko perhe kävi viimeksi vuonna 2007 Vietnamissa. Do Mau sanoo, että Suomi ja Tampere tuntuvat kuitenkin nykyisin omalta paikalta; Vietnamissa oli liian kuumaa, myös katujen melu ja hälinä oli liikaa hänen korvilleen. Tampereelle tulleiden vietnamilaisten määräksi Do Mau arvelee 400–500. Joitakin 30 vuotta sitten tulleita hän tapaa satunnaisesti, monet heistä asuvat edelleen Hervannassa ja koko vietnamilaisyhteisö suunnittelee suurta juhlaa ensi vuoden puolelle, jolloin aiotaan juhlia myös 30 vuotta sitten Tampereelle tulleita. •

Vy Vy Haring oli mennyt naimisiin suomalaisen miehen kanssa ja muuttanut Vietnamista Tampereelle vuonna 2004. Hän tuli seuraavana vuonna TAKK:iin opiskelemaan, opiskeli kahdessa AVEK-koulutuksessa ja jatkoi vielä 10 kk TAO:ssa, jossa suoritti myös merkonomin tutkinnon. Pari vuotta sitten avioliitto päättyi eroon ja nyt hänellä on ex-miehensä kanssa 5-vuotiaan lapsen yhteishuol-

tajuus, joten lapsi on osan aikaa Vyn hoidossa, osan aikaa ex-miehellä. Vy ehti opiskelun jälkeen olla töissä mm. kaupassa ja tilitoimistossa, mutta hän kuitenkin halusi jotain omaa. Vajaat vuosi sitten hän teki rohkean ratkaisun ja perusti oman vietnamilaisen ravintolan Tampereelle Ilmarisenkadulle lähelle Tammelan toria. Hän haluaa tarjota ravintolassaan ruokaileville aitoja vietnamilaisia makuelämyksiä. Juuri

nyt töitä on paljon, sillä hän yrittää ainakin alkuvaiheessa suoriutua itse lähes kaikista ravintolan töistä, vain keittäjä ja väliaikainen tarjoilija auttavat häntä, muuten Vy tarjoilee, tilaa ja ostaa tarvittavat tuotteet, hän myös siivoaa ja tekee kirjanpidon ym. Toivotaan Vyn Món Viêt -ravintolalle menestystä ja runsaasti asiakkaita! •

Abderrahmane Nyt 48-vuotias Abderrahmane Haovari tuli Suomeen kesän lopussa 2001 Algeriasta, Chelifin kaupungista. Hän varttui perheessä, johon kuului seitsemän lasta. Abrerahmane oli käynyt Algeriassa peruskoulun ja lukion suorittamatta kuitenkaan ylioppilastutkintoa. Hän opiskeli Algeriassa kylmäkoneasentajan tutkinnon ja työskenteli leipomossa ja alumiinitehtaassa. Algerian sisällissotaa käytiin vuosina 1990–2000. Sodasta johtuva epävarmuus ja väkivalta vaikuttivat siihen, ettei Abderrahmane voinut jäädä kotimaahansa. Monien vaiheiden jälkeen hän saapui Helsinkiin, jossa hänen serkkunsa asui. Helsingissä hän anoi turvapaikkaa ja päätyi sen myötä joulukuussa 2001 Tampereen vastaanottokeskukseen. Pohjolankadulla asuessaan hän löysi kaverin kautta tiensä TAKK:iin, jossa opiskeli ensin toiminnallisella oppimispajalla. Näppäräksi oppijaksi huomattu Abderrahmane pääsi sieltä AVEK-koulutukseen, jonka hän aloitti tammikuussa 2003. AVEK:n jälkeen hän kävi vielä TAO:ssa valmistavan koulutuksen.

Samana vuonna 2003 hän oli tutustunut suomalaiseen Ninaan, jonka kanssa hän meni naimisiin vielä samana vuonna. Perheeseen syntyi kaksi poikaa, jotka ovat tällä hetkellä 10- ja 13-vuotiaita. Pojat puhuvat isän kanssa arabiaa, äidin kanssa suomea. Ensimmäisen viiden vuoden aikana entiseen kotimaahan ei voinut matkustaa, mutta sen jälkeen Abderrahmane on käynyt perheen kanssa Chelifissä joka vuosi. Viime syksynä hän toteutti myös pitkäaikaisen haaveensa ja kävi pyhiinvaelluksella Mekassa. Abderrahmane oli Koskikeskuksen Abu-Fuadissa ja Tammelan torin Nile-Kebab -ravintolassa töissä lähes 15 vuotta. Työt loppuivat vuodenvaihteessa. Alkuvuosi onkin ollut mietinnän aikaa: miten tästä eteenpäin, mihin suuntaan? Kielitaito voisi Abderrahmanen mielestä olla parempi, puhuminen kyllä sujuu, mutta kielitaitoa voi aina kehittää; keskustelut asiakkaiden kanssa ovat olleet tässä hyvänä apuna. Luku- ja kirjoitustaitoa hän harjoittaa Aamulehteä lukemalla sekä reseptejä ja tekstiviestejä kirjoittamalla.

100

Vähitellen Abderrahmanesta alkoi kuitenkin tuntua, että hän on nähnyt ravintola-alaa jo tarpeeksi. Pohdinnassa on ollut mm. hoiva-ala, jossa työntekijöitä tarvitaan. Vai olisiko kuitenkin parempi kokeilla rakennus- tai siivousalaa? Abderrahmane tietää, ettei ratkaisua voi kovin pitkään venyttää, onhan hän jo lähellä viittäkymmentä! Maaliskuussa hän hakeutui opiskelemaan TAKK:n Puhtaus- ja kiinteistöpalvelualalle ja on nyt suorittanut harjoittelua sekä Tampere-talossa että TAYS:ssa. Jos ala alkaa tuntua sopivalta, niin ehkä oman firman perustaminenkin voisi tulevaisuudessa olla mahdollista? Toivotaan myötätuulta Abderrahmanen suunnitelmiin! •

Tanja Tatjana (Tanja) Severova tuli miehensä ja nuoren poikansa kanssa Tampereelle vuonna 1996. Toinen, jo aikuistunut poika jäi Tallinnaan. Miehen äiti oli inkerinsuomalainen, joten perhe kuului ns. paluumuuttajatulokkaisiin. Tanja syntyi vuonna 1947 Itä-Saksan Berliinissä, sillä hänen isänsä oli upseeri, jonka palveluspaikka oli 40-luvun lopussa oli siellä. Tyttären ollessa pari vuotta vanha perhe muutti takaisin Neuvostoliittoon ja asettui asumaan Ukrainaan. Siellä Tanja aloitti koulun. Peruskoulun jälkeen hän jatkoi opiskelua Moldovan Kishinjovin ammattioppilaitoksessa ja suoritti viininvalmistuksen prosessiteknikon tutkinnon. Työskenneltyään vuoden Kishinjovissa Tanja jatkoi opiskelua Leningradin teknologisessa kylmäteollisuusinstituutissa aineinaan maito- ja maitotuotteiden teknologia. Sieltä hän valmistui prosessi-insinööriksi vuonna 1974. Leningradissa opiskellessaan Tanja oli tutustunut liikunnanopettajaksi opiskelevaan Borikseen, joka oli kotoisin Tallinnasta. Pariskunta meni naimi-

siin vuonna 1969 ja asettui opiskelun jälkeen asumaan Tallinnaan. Tanja sai töitä Tallinnasta Liha- ja maitoteollisuuden ministeriön alaisesta sublimaatiokuivauslaboratoriosta, jossa hän työskenteli runsaat 20 vuotta. Hän oli laboratoriossa ensin insinööriteknologina, sitten johtavana insinööriteknologina ja runsaat kymmenen vuotta osastopäällikkönä sekä viimeiset viisi vuotta laboratorion johtajana. Paikka ei ollut mikä tahansa laboratorio, sillä siellä valmistettiin erityisruokia avaruuslentäjille! Ruokia tehtiin mm. seljankasta, sianlihasta ja paprikasta, naudanlihasta ja perunasta. Tehtiin myös perunamuusia, tattaripuuroa samoin kuin hunaja-, kaakao-, mansikka- ja mustaherukkarahkaa sekä pirtelöitä. Valmistettiin niin ikään erilaisia mehuja mm. raparpereista, punajuurista, mansikoista jne. Kuivatettiin myös mehiläisen maitoa, jota käytettiin lääkkeiden valmistukseen. Sublimaatiokuivaus on säilömisprosessi, jossa vesi on tuotteissa ensin jäädytetyssä tilassa (-30 asteessa), sitten se lämmitetään tyhjiössä, jolloin se muuttuu kaasuksi

101

olematta kuitenkaan juoksevassa tilassa. Prosessi on pitkä, se kestää 15–24 tuntia. Kun ruoka oli saatu tehdyksi, siitä otettiin makunäytteet. Ruoka paketoitiin erityisiin tyhjiössä oleviin muovipaketteihin valmiiksi annoksiksi. Sitten ne vielä analysoitiin sekä mikrobiologisesti että kemiallisesti ja tarkastettiin myös visuaalisesti. Kun ruoka oli saanut vielä sotilashyväksymisen, se lähetettiin ensin Moskovaan ja sieltä sitten kosmonauteille Baikanurin kosmodromiin. Näin valmistettu ruoka säilyttää kaikki vitamiinit ja ravintoaineet. Veden lisäämisen jälkeen ruoka on luonnollisen kaltaista ja hyvänmakuista. Tanja kertoo pitäneensä kovasti tästä työstä; laboratorio ei ollut suuri, osastoja oli kaksi: tuotanto- ja valvontaosasto. Työtekijöitä oli yhteensä 17 ja siellä työskenneltiin kolmessa vuorossa, koska kuivausprosessi ei saanut keskeytyä. Tanja oli silloisessa työssään osallistunut myös Neuvostoliiton kansallisen talouden saavutusten näyttelyyn Moskovassa ja saanut sieltä sekä hopeamitalin että diplomin. Kaksi kosmonauttiakin

ehti vierailla laboratoriossa. Tuotanto siirrettiin kuitenkin vuonna 1995 Moskovaan, koska Viron itsenäistyttyä Tallinnan tuotanto lopetettiin. Tanjalla oli siis Suomeen tullessaan jo pitkä ja vankka työkokemus, ja työhön hän halusi päästä Tampereellakin. Ensiksi täytyi kuitenkin opetella suomea. Tanja oli ensin kahdella Onnenkielen kurssilla ennen kuin tuli paluumuuttajien PiPa-koulutukseen keväällä 1998. Koulutuksen aikana hän suomen kielen, tietotekniikan, työelämätietojen opiskelun jälkeen pääsi kahden kuukauden työharjoitteluun Tampereen kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratorioon ja sieltä projektin kautta oppisopimuksella Tampereen kaupungin vesilaitoksen laboratorioon. Täältä Tanja sai laborantin töitä ja työskenteli vesilaitoksella parisen vuotta, mutta työpaikan saneerauksen jälkeen jäi työttömäksi. Onneksi uusi työpaikka löytyi kahdeksan kuukauden kuluttua, kun työvoimatoimisto järjesti kolmivuotisen kokeilun, jossa erityiset työnetsijät etsivät aktiivisesti töitä työttömille. Tanjalle töitä löytyi heti hankkeen alussa, ja elokuussa 2002 hän aloitti laborantin työt Tammer-Tutkan Maljat Oy:ssä, joka on yli 30 vuotta toiminut suomalainen yritys ja erikoistunut ela-

102

tusaineiden valmistukseen. Sen suurimman asiakasryhmän muodostavat kliiniset laboratoriot, elintarvike- ja muu teollisuus sekä eläinlääkärit ja eläinlääkäriasemat ympäri Suomea. Tämän työn Tanja kertoo muistuttaneen jonkin verran Tallinnan työtä. Tanja viihtyi tässä työpaikassakin hyvin ja jäi 68-vuotiaana eläkkeelle vuonna 2015. Nyt siis sekä Tanja että Boris-puoliso ovat eläkkeellä. Heillä on Suomen ja Viron kansalaisuus. He käyvätkin melko usein Tallinnassa, jossa toinen poika perheineen asuu. Nuorempi poika asuu Tampereen tienoolla. Lapsenlapsia on yhteensä neljä. Boriksella on vielä jonkin verran hommia, sillä hän toimii Pyrinnössä vapaaehtoisena valmentajana ja on erikoistunut erityisesti painonnostajien valmennukseen. Työ on ollut tärkeä osa Tanjan elämää, joten mitään erityisiä harrastuksia ei juuri ole ehtinyt tulla. Aikaisemmin pariskunta matkusteli paljon, käytiin mm. Israelissa, Kreikassa ja koko Euroopassa sekä Afrikan puolella Tunisiassa. Nyt käydään etupäässä Virossa. •

Tatjana AamulehdessĂ¤ 11.9.2002

103

Irina Irina Lyukhatanin elämästä ei ole tapahtumia puuttunut, siitä saisi jännityskertomuksen tai vaikka televisiosarjan! Irina syntyi arktisella alueella Aasian koillisnurkassa Alaskaa vastapäätä Venäjän Kaukoidässä olevalla Tšukotkan alueella. Aluetta pidettiin Neuvostoliiton kaukaisimpana kolkkana. Irina oli perheen ainoa lapsi, ja hänen ollessaan viisivuotias perhe muutti Magadanin kaupunkiin Ohotanmeren rannalle. Kaupunki on ollut itäisin Euraasian mantereen rannikon kaupunki, johon on tieyhteys. Asukkaita oli parhaimmillaan noin 150 000, nykyisin runsaat 90 000. Irina kävi Magadanissa peruskoulun ja lukion sekä 5-vuotisen ammattikorkeakoulun ja valmistui historian ja yhteiskuntatieteiden opettajaksi ja lähti valmistuttuaan töihin Nakhodkaan, joka on 180 kilometriä Vladivostokista. Nakhodka on noin 150 000 asukkaan satama-, öljy- ja kalastuskaupunki Tyynenmereen kuuluvan Japaninmeren Nakhodkanlahden länsiosassa.

Kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja työtilanteet olivat epävarmoja, Irina haki töitä pankista. Nakhodkassa hän myös avioitui ja sai pojan, Markin vuonna 2001. Avioliitto ei kuitenkaan kestänyt, avioero tuli vuonna 2003. Samana vuonna Irina muutti toiseen kaupunkiin, jonne hänen vanhempansa olivat siirtyneet. Irina oli tuolloin vielä kolmevuotisella äitiyslomalla, hän auttoi isäänsä, joka toimi kaupungin lisenssiasioista vastaavana virkamiehenä. Isän työ oli vaarallista, koska hän työnsä puolesta käsitteli tärkeitä lisenssi- ja raha-asioita ja Venäjällä korruptio on voimakasta. Isä yritti toimia rehellisesti, mutta ei voinut olla kaikkien mieliksi. Alkoi tapahtua surullisia asioita, isää uhkailtiin, heidän mökkinsä poltettiin ja loppujen lopuksi isä murhattiin. Irina tunsi, että oma ja pojan henki oli vaarassa ja siksi hän pakeni poikansa kanssa turistina Ruotsiin. Hän halusi jäädä sinne, haki turvapaikkaa ja ehti opiskella jo puoli vuotta ruot-

104

sin kieltäkin. Mutta koska hän oli matkustanut viisumin antaneen Suomen kautta, hänet palautettiin Suomeen, ensin Helsingin vastaanottokeskukseen. Kahden kuukauden päästä hän pääsi sieltä tammikuussa 2006 Tampereelle, Pohjolankadulle. Siellä asuessaan hän opiskeli suomea kerran viikossa. Tätä ei kuitenkaan kestänyt kauan, vaan kun Pohjolankadun toiminta lopetettiin, Irina passitettiin Markin kanssa Pohjois-Pohjanmaalle, Ruukkiin. Siellä asuminen tuntui hankalalta ja ankealta; Irina teki rohkean päätöksen ja muutti syksyllä takaisin Tampereelle vuokra-asuntoon. Pojan sai päivähoitoon, jos opiskeli, niinpä Irina kuljetti Kalkusta poikaansa Etelä-Hervannan päiväkotiin ja opiskeli 10 kuukautta suomea NMKY:n kurssilla. Täältä hän siirtyi AVEK:iin, jossa opiskeli AVEK A:ssa viisi kuukautta. AVEK:ssa opiskelu sopi Irinalle mainiosti, hän piti AVEK:n metodeista ja tunsi oppivansa. Siksi Irina jatkoi opiskelua AVEK B:ssä,

mutta ei ehtinyt opiskella siellä kuin kaksi kuukautta, kun sai kolmannen negatiivisen päätöksen hakemaansa turvapaikka-anomukseen. Irina oli hakenut suojelua Harjun seurakunnasta, koska Venäjälle paluu oli hengenvaarallista. Seurakunta ja erityisesti seurakunnan kirkkoherra auttoivat tuossa tilanteessa sekä Irinaa että poikaa monin tavoin. Maastakarkotus oli kuitenkin uhkana, mutta Irina keksi vielä yhden portin: jos turvapaikan hakijalla on meneillään opiskelu ammattiin valmistavassa koulutuksessa, karkotusta ei panna voimaan. Irina haki ja pääsi Tampereen ammattioppilaitoksen (TAO) suurtalouskokkikoulutukseen. Irinan tapaus sai huomiota osakseen myös mediassa: hänestä oli juttu Aamulehdessä sekä MTV 3:ssa ja TV 4:ssä. Irina sai B-luvan, jolla voi jäädä maahan opiskelun ajaksi. Koulutus kesti kaksi vuotta ja kokiksi valmistuttuaan hän oli töissä ensin Fazer Amicassa Hatanpään valtatiellä 11 kuukautta. Tällöin hänellä

oli jo A-lupa, mutta tämä lupa on voimassa vain, jos on töissä. Irina oli kuitenkin hakenut Sataedun myyjäkoulutukseen. Hänen täytyikin luopua opiskelusta ja siirtyä takaisin työelämään. Hän ehti olla kaksi viikkoa siistijänä PirkkaCleanissa, mutta vaihtoi pian tämän työn ja meni Raholassa olevaan lounasravintolaan, jossa hän työskenteli neljä vuotta. Mark-poika on käynyt peruskoulua Tesomalla ja Kaukajärvellä. Peruskoulun jälkeen hän on jatkanut opiskelua Sammon keskuslukiossa, jossa ylpeä äiti nautti helmikuussa poikansa vanhojen tansseista. Suomen kansalaisuuden saaminen loppuvuonna 2014 oli juhlava hetki ja hyvä joululahja niin äidille kuin pojallekin. Välillä Irina on joutunut olemaan lyhyempiä ja hieman pidempiäkin kausia työttömänä. Vuonna 2015 hän sai harjoittelupaikan Tampereen kaupungin maahanmuuttajainfosta, Mainiosta. Tämä on kuitenkin ollut pätkätyötä, välillä on ollut työttömyyttä. Nykyinen

105

työsopimus Mainiossa on voimassa heinäkuuhun 2019. Irina tykkää työstään ja tuntee, että hän osaa ja voi auttaa asiakkaitaan. Mainio on matalan kynnyksen paikka: maahanmuuttaja voi tulla sinne anonyymisti moninaisine ongelmineen. Työ on kuitenkin melko stressaavaa ja päätökset ovat vaikeita. Irina palvelee asiakkaitaan sekä äidinkielellään venäjäksi että myös englanniksi ja suomeksi. Epävarmuus on kuitenkin mukana elämässä edelleenkin, koska vakituista työtä ei ole löytynyt, vaikka hän on lähettänyt hakemuksia useisiin työpaikkoihin. Irina miettiikin, kannattaisiko muuttaa Helsinkiin, jossa työmahdollisuuksia on enemmän. Toivotaan, että sitkeä ja sisukas sekä monia taitoja osaava Irina löytää paikkansa Tampereelta! •

Elena Anokhina näyttelynsä avajaisissa

Elena Elena Anokhina syntyi Pietarissa, mutta hänen ollessaan alle vuoden ikäinen perhe muutti Georgiaan upseeri-isän työn takia. Siellä vierähti viisi vuotta. Perhe asettui kuitenkin takaisin Pietariin ja Pietarissa Elena kävi myös koulunsa. Taide kiinnosti Elenaa, ja hän hakikin peruskoulun jälkeen Pietarin taideakatemiaan. Pääsykoe oli vaikea ja se onnistui Elenalta neljännellä kerralla. Väliajan Elena teki sihteerin töitä, hankki mm. erinomaisen koneella kirjoittamisnopeuden (400 lyöntiä minuutissa). Elena opiskeli taidehistoriaa ja taidearvostelua, mutta hän teki myös sihteerin töitä koko opiskelunsa ajan. Onneksi työkin liittyi taiteeseen, siihen kuului kirjoittamisen lisäksi mm. näyttelyjen järjestelyä ja pystyttämistä. Kuuden opiskeluvuoden jälkeen Elena valmistui

taidehistorioitsijaksi ja taidekriitikoksi. Erikoistyönsä hän teki Lontoon arkkitehtuurista – käymättä kuitenkaan koskaan Lontoossa. Elena oli opiskeluaikana mennyt naimisiin ja liitosta oli syntynyt poika vuonna 1990. Liitto ei kestänyt pitkään ja Elena muutti poikansa kanssa takaisin vanhempiensa luokse, jossa asui myös Elenaa 12 vuotta nuorempi pikkusisko. Perestroikan ja Neuvostoliiton hajoamisen myötä taidekriitikonkin työt vähenivät, olipa hän jonkin aikaa työttömänäkin. 2000-luvun alussa Elenan elämä muuttui tyystin, kun suhde nuoruusajan tuttavan kanssa syveni, hän meni naimisiin ja muutti vuonna 2005 Tampereelle. Mies on muusikko, hän soittaa pasuunaa Tampere Filharmoniassa. Perheeseen syntyi tyttö, joka

106

nyt on 11-vuotias viidesluokkalainen. Elenan kanssa Suomeen tullut poika on kuitenkin neljä vuotta sitten muuttanut takaisin Pietariin, jossa hän nykyisin pitää omaa liikettä. Kun Suomeen muutto alkoi näyttää varmalta, Elena alkoi hyvän opettajan johdolla opiskella jo Pietarissa suomea. Hän ehti opiskella vuoden, ennen kuin muutti Tampereelle. Tampereella hän opiskeli TAKK:n moduuli-koulutuksessa vuoden ja kävi sen jälkeen myös kummatkin AVEK-koulutukset. Taidehistorian tai -kriitikon työtä on kuitenkin toisessa maassa vaikea löytää. Elenallekaan ei hyviä harjoittelupaikkoja löytynyt, vaan hän suoritti harjoittelunsa Tiimarissa ja Lenin-museossa. Elena on ollut kotona tytön kanssa, mutta vuodesta 2008 lähtien hän

on osallistunut Tampereen venäläisen kulttuurin keskuksen toimintaan ja vuodesta 2011 hän on toiminut yhdistyksen puheenjohtajana. Keskuksella on oma tilansa Laikussa. Hän ei saa tästä palkkaa, vaan työ on tyystin vapaaehtoista. Elena voi pitää yhdistyksen jäsenille taideluentoja, käydä heidän kanssaan näyttelyissä, konserteissa. Yhdistys järjestää myös koulutusta, kokouksia, konsertteja ja erilaisia yhteisiä juhlia. Elena haluaa pitää itsensä taiteen suhteen ajan tasalla ja aktiivisena taiteentuntijana, siksi hän pitää ahkerasti yhteyksiä yllä Venäjän suuntaan ja lukee paljon taiteesta. Hän myös tutustuu ja tutustuttaa yhdistyksensä jäseniä Tampereen ja Suomen taide-elämään ja kirjoittaa siitä esim. venäjänkieliseen Spektr-aikakauslehteen. Venäläisen kulttuurin yhdistyksiä on eri

Elena haluaa pitää itsensä taiteen suhteen ajan tasalla ja aktiivisena taiteentuntijana, siksi hän pitää ahkerasti yhteyksiä yllä Venäjän suuntaan ja lukee paljon taiteesta.

107

puolella Suomea, ne järjestävät yhteisiä ohjelmia, pitävät kokouksia yms. Elena ymmärtää, että oman alan palkkatyötä on vaikea löytää Tampereelta, koska taidekriitikon tai -historioitsijan työssä kieli ja kielen vivahteet ovat tärkeitä. Vapaaehtoistyöt ovat kuitenkin mahdollistaneet sen, että hän voi työskennellä omalla alallaan. Parhaiten hän mielestään voi käyttää koulutustaan ja kiinnostustaan hyödyksi tarjoamalla osaamistaan venäläisen kulttuurin keskuksen jäsenten hyväksi. Omaa hyvinvointiaan Elena hoitaa sekä Ylöjärven että Pietarin mökillä; ilman niitä ei kesä tunnu kesältä lainkaan. Öljyväreillä maalaaminen on tärkeä osa elämää, ja siihen juuri mökillä tarjoutuu oivallinen tilaisuus. •

Margarita Margarita Niemi syntyi ja kasvoi Petroskoissa. Siellä hän kävi myös kolmivuotisen kulttuuriopiston ja valmistui kulttuuriohjaajaksi. Tuohon aikaan Neuvostoliitossa määrättiin, mihin työhön valmistumisen jälkeen oli mentävä kolmeksi vuodeksi. Margaritan työpaikaksi osoitettiin Valamon saari pohjoisella Laatokalla. Saaressa oli tuolloin asukkaita kolmisensataa; siellä oli iso kulttuuritalo, koulu ja kirjasto. Kuuluisan luostarin restaurointityötkin oli jo aloitettu. Työ oli Margaritalle mieluista, hän ohjasi teatteriesityksiä, järjesti erilaisia kulttuuritilaisuuksia – ja viihtyi saarella vuodesta 1983 vuoteen 1990. Hän meni myös siellä naimisiin ja sai tytön. Avioliitto päättyi eroon ja Margarita tuli pienen tytön kanssa takaisin kotikaupunkiinsa Petroskoihin, jossa hän sitten toimikin kulttuurialalla 15 vuotta. Petroskoissa Margarita kävi myös ensimmäisen suomen kielen kurssinsa. Toinen aviomies, Sulo oli Amerikasta Neuvostoliittoon kommunismia

rakentamaan muuttaneiden suomalaisten poika. Margarita muutti miehensä kanssa Tampereelle vuonna 1996 ja Lauri-poika syntyi samana vuonna. Mies toimi rakennusfirmojen tulkkina, joten hän joutui matkustamaan paljon. Nyt hän on jo eläkkeellä. Alussa Margareta opiskeli suomea Punaisessa Ristissä ja Eurolez-kielikoulussa. TAKK:iin Margarita tuli PiPa-koulutukseen. Koulutukseen kuuluvassa harjoittelussa hän pääsi mukaan venäläisen klubin toimintaan. Harjoittelun jälkeen hän toimi klubissa apulaisena ja sitten vapaaehtoisena työntekijänäkin useampia vuosia. Toiminta oli tuolloin enemmän harrastuksenomaista ja oli myös puutetta työntekijöistä. Kun huomattiin, että Margaretalla on sekä työhön kuuluva koulutus että halu tehdä tätä työtä, niin hän sai enemmän ja enemmän työtilaisuuksia: järjestettiin juhlia niin lapsille kuin aikuisille. Samaa työtä Margareta on jatkanut nyt jo parisenkymmentä vuotta. Tietynlainen

108

epävarmuus ja määräaikaisuus työssä on edelleenkin, sillä rahaa saadaan joko erilaisten projektien tai hakemusten kautta. Tapahtumia pystytään kuitenkin järjestämään paljon eri-ikäisille; on uuden vuoden juhla, pakkasukkojuhla sekä paljon konsertteja. Varsinaisten kulttuuritilaisuuksien lisäksi Tampereen venäläinen klubi antaa myös psykologista neuvontaa venäjänkielisille, järjestää matkoja – viime vuonna käytiin mm. Kiinassa. Nykyisin klubi toimii hyvällä paikalla keskellä kaupunkia, Keskustorin laidalla Laikussa, josta Tampereen kaupunki on osoittanut kauniin huoneen Margaretan työtilaksi. Koska venäjänkieliset ovat nykyisin Tampereen suurin vähemmistöryhmä, työtä riittää ja se tuntuu vain laajentuvan ja lisääntyvän. Margareta tuntee olevansa omalla alallaan ja on iloinen, että voi auttaa maanmiehiään sekä ammatti- että kulttuuriasioissa. •

Sujana Sujana Pradhan on kotoisin Nepalista. Yliopisto-opintonsa hän suoritti englanniksi Intian Bangaloressa ja Thaimaan Bangkokissa, josta hän valmistui liikehallinnon maisteriksi. Sen jälkeen hän työskenteli runsaat kolme vuotta konsulttiyrityksen apulaisjohtajana Nepalissa. Intiassa opiskellessaan hän oli tavannut tulevan aviomiehensä, joka oli tullut Suomeen ja Tampereelle päättämään maisteriopintojaan. Mies sai töitä IT-alalta ja jäi Tampereelle, joten Sujana tuli perässä vuonna 2016. Tampereella Sujana opiskeli ensin suomea Onnenkielessä kuusi kuukautta, sen jälkeen TAKK:n moduulikoulutuksessa seuraavat puoli vuotta ja keväällä 2018 viimeisessä AVEK:ssa vielä viisi kuukautta. Työharjoitteluja hän on suorittanut päiväkodissa ja ympäris-

Sujana pystyy palvelemaan maahanmuuttaja -asiakkaita äidinkielensä nepalin lisäksi englanniksi ja suomeksi sekä - kuten hän itse sanoo - myös perushindiksi.

109

töystävällisten tuotteiden yrityksessä Tampereella Haarlankadulla. AVEK:n aikanakin hän toimi harjoittelijana tässä yrityksessä. Nyt Sujana on oppisopimuksella maahanmuuttajainfo Mainiossa. Oppisopimukseen kuuluu opiskelua oppilaitoksessa, joten hän käy 3–4 kertaa kuukaudessa opiskelemassa päivän TAKK:ssa, jossa hän suorittaa sihteerin ammattitutkintoa. Sujana pystyy palvelemaan maahanmuuttaja-asiakkaita äidinkielensä nepalin lisäksi englanniksi ja suomeksi sekä - kuten hän itse sanoo myös perushindiksi. Sujana tykkää työstään, jossa hän oppii kaiken aikaa lisää Suomesta, Tampereesta sekä monista työhön, asumiseen ja sosiaalialaan yms. liittyvistä asioista. •

Jan-Erik Jan-Erik Finlanderin nimi kuulostaa kovin ruotsalaiselta, mutta mies on kotoisin sekä kauempaa että lähempää – hänen tarinansa on hyvin mielenkiintoinen. Jan-Erik sanoo, että hänen isoisänsä oli suomalainen laivuri, joka kävi tekemässä lapsen Italiassa, mutta poika syntyi ennen aikojaan Suomessa, Pohjanmaalla. Italialainen äiti asui melko pienessä kylässä, jossa poikakin aluksi varttui. Äitiään Jan-Erik ei kuitenkaan muista juuri lainkaan, koska tämä kuoli pojan ollessa aivan pieni. Poika kävi Italiassa pientä luostarikoulua, 8-vuotiaana hän muistaa ihmetelleensä opettajansa taskulaskinta. Koneet ja laitteet sekä vähän myöhemmin tietokoneet ovatkin kiinnostaneet poikaa aivan pienestä pitäen. Hän rakenteli nuorena omia pöytätietokoneitaan ja osti Yhdysvalloissa vuonna 1990 ensimmäisen kannettavansa. Opiskelun myötä hän päätyikin Yhdysvaltoihin. Lopputyön

harjoituksia tehtiin kuitenkin myös Etelä-Amerikan puolella, Brasiliassa, joten se mannerkin tuli jonkin verran tutuksi. Yhdysvalloissa Jan-Erik oli tutustunut suomalaiseen naiseen, ja Suomen vierailujen kautta tutustuminen maahamme alkoi tavallaan uudestaan. Hän kävi Suomessa, oli sitten täällä pitempäänkin ja tuli mm. TAKK:iin 40 opintoviikon koulutukseen syksyllä 1997. Samaan aikaan hän teki kuitenkin töitä Nokialle ja matkusti näiden töiden takia paljon käyden työmatkoilla mm. Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Suomen kansalaisuuden Jan-Erik sai Ahtisaaren ollessa presidenttinä vuonna 1997. Vuosina 1998–2003 Jan-Erik teki töitä mainostoimistossa, suunnitteli www -sivuja, mutta toimi jopa mallinakin. TAKK:iin Jan-Erik tuli ensin työharjoitteluun ja oli sen jälkeen siellä määräaikaisissa työsuhteissa yhteensä kolme ja puoli vuotta. Sen jälkeen hän oli koulut-

110

tajana Tampereen yliopistossa seitsemän vuotta. Koulutettavina siellä oli etupäässä insinöörejä ja teknikoita, jotka Nokialla työskentelyn ja irtisanomisen jälkeen tarvitsivat uudelleenkoulutusta. Monille löytyikin tämän koulutuksen ja harjoittelun kautta uusi työpaikka. Jan-Erik kertoo tänä aikana itsekin oppineensa paljon. Tämä työ poiki myös lisätöitä mm. TE-keskukselle ja Tampereen ammattikorkeakouluun. Suomikin tuli tutummaksi, sillä koulutus- ja työmatkoja tuli tehtyä mm. Etelä- ja Keski-Suomeen. Jonkin aikaa Jan-Erik on joutunut olemaan työttömänäkin, mutta työosuuskuntien kautta töitä on löytynyt. Nykyinen osuuskunta on perustettu vuonna 2014, jäseniä siinä on 22, kolme heistä on tällä hetkellä aktiivisia, muut ovat työllistyneet. Tärkeimpiä osuuskunnan työllistäjiä ovat yritykset, siksi myös rekrytapahtumiin mennään usein. Yrityksille tarjotaan ulkoista apua,

IT-osaamista, verkkokursseja yms. Varsinkin pk-yritykset ostavat mielellään ulkoisia palveluja. Tällä hetkellä Jan-Erik viimeistelee ja testaa eräitä verkkokauppaan liittyviä hienouksia, mutta tekee myös osuuskunnan hoitaakseen ottamia töitä. Jan-Erik kertoo, että tässä nopeasti kehittyvässä ja teknisessä ammatissa on jatkuvasti koulutettava myös itseään, pitää olla ajan hermolla, on oltava hyvin verkostoitunut. Vapaa-aikaansa Jan-Erik haluaa viettää luonnossa, valokuvaus on lempiharrastus. Hän käy myös uimassa, talvella avannossakin. Ulkomailla matkustelu on lähes tyystin jäänyt, USA:ssa hän oli viimeksi vuonna 1998 ja Italiassa vuonna 2000. Sattumalta löytyneiden ”ottovanhempien” ja muiden perheenjäsenten kanssa käytiin kerran Lanzarotella, mutta viime aikoina ollaan kuitenkin matkailtu pelkästään kotimaassa

Jan-Erik kertoo, että tässä nopeasti kehittyvässä ja teknisessä ammatissa on jatkuvasti koulutettava myös itseään, pitää olla ajan hermolla, on oltava hyvin verkostoitunut.

111

kuten Kainuussa, ”ottoisän”, paapan kotimaisemissa, tai aivan lähialueilla kuten esimerkiksi Tampereen kauniissa arboretumissa. Kun ”ottoäiti” eli mamma viime vuonna kuoli, on yhteys paapaan entisestään lähentynyt ja syventynyt. Jan-Erik sanoo huolehtivansa paapansa terveellisestä ruokavaliosta. He myös juttelevat paljon, tarkkailevat luontoa, ulkoilevat. Jan-Erik tietää istuvansa tietokoneensa ääressä liian pitkiä päiviä. Kuusi tuntia on varmaan pisin aika, kun hän on malttaa olla poissa koneen ääreltä, joten vastapainona luonto, lähimetsän rauha tulee tarpeeseen. •

Faisal Irsan

112

Faisal

Faisal Irsanilla on todistukset urheilukoulusta ja työhistoria kehonrakennusvalmentajana kotimaassaan Irakissa sekä kiinteistönhoidossa ja ravintola-alalla Jordaniassa. Suomessa työpaikan löytäminen tuntui kuitenkin kestävän ikuisuuden. Työllistyminen eteni harppauksin, kun Faisal pääsi mukaan KIITO-hankkeeseen. Siinä tähdätään osallistujien työllistämiseen ammatillisen osaamisen kartoittamisen sekä ammattitaidon ja työssä tarvittavan kielitaidon parantamisen kautta. Faisal näytti osaamistaan KIITO-kartoitusjaksolla tammikuussa. Seuraavaksi hänelle tarjottiin harjoittelupaikkaa ISS Palvelut Oy:stä. “Halusin nähdä minkälaista työ ISS:llä on, joten menin.” Harjoittelu kesti nelisen kuukautta. ISS

osoittautui kelpo firmaksi ja harjoittelija vakuutti asenteellaan työnantajan. ISS tarjosi kesäksi töitä ja oppisopimusta. Oppisopimuksella Faisal opiskeli puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan perustutkintoon kuuluvaa piha- ja ulkoalueiden hoitaminen -tutkinnon osaa. Syksyllä solmittiin toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Huoltomies Faisalin työkohteina on useita kiinteistöjä, joissa hän mm. leikkaa nurmikot, vaihtaa lamput, avaa rännien tukokset ja vie lehdet pois. “Teen pienet korjaukset itse ja isompia varten kutsun jonkun muun paikalle”, Faisal luettelee ja kertoo, että työpaikalla hänet otettiin hyvin vastaan. Työkaverit tekevät myös pieniä jekkuja toisilleen mukavassa hengessä. “Työkavereina suomalaiset ja irakilaiset

113

ovat samanlaisia. Molemmat nauravat paljon.” Esimies Asko Nieminen kehuu Faisalia aktiiviseksi ja positiiviseksi tekijäksi, joka tekee työt tunnollisesti ja haluaa oppia uutta. Hän tulee asiakkaiden kanssa hyvin toimeen ja kielitaito paranee koko ajan. “Työnantajan kannalta unelmatyöntekijä”, Nieminen kiteyttää. Faisal kertoo pitävänsä uusien asioiden oppimisesta ja haluavansa suorittaa ammatillisen tutkinnon. Ensin hän kuitenkin keskittyy työntekoon ja sen kannalta tärkeimpänä pitämäänsä – kielitaitoon. ”Kun osaa kielen, niin Suomessa pääsee kyllä töihin. Mutta opiskelussa kieli täytyy osata vielä paljon paremmin.” Faisal toteaa. •

Iloisia takkilaisia 114

KOTOMOLAISTEN POLKUJA

115

Suutarin lapsilla on hyvät kengät Vaativa työ vaatii myös jatkuvaa kouluttautumista ja ammattitaidon kehittämistä. Sisältö- ja pedagogisen osaamisen lisäksi kouluttajalta vaaditaan myös muun muassa tiimityöskentelytaitoja, erilaisuuden hyväksyntää, kulttuurista osaamista ja vahvaa eettistä ymmärrystä. Kotoutumiskouluttajan työ on osaavien, ammattitaitoisten ja maahanmuuttajien koulutukseen erikoistuneiden opettajien työtä. TAKK työnantajana on tukenut kiitettävästi henkilöstön osaamisen kehittämistä - osallistumista pedagogisiin koulutuksiin, henkilöstövaihtoon, ulkomaan tutustumismatkoihin ja ammatillisiin täydennyskoulutuksiin. TAKK:ssa suutarin lapset eivät kulje ilman kenkiä.

Seuraavassa esitellään kotoutumiskoulutuksen henkilökuntaa.

116

Osmo M

Irmeli

Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Olen tehnyt maahanmuuttajatyötä 30+ vuotta.

Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Työskentelin TAKK:n maahanmuuttajakouluttajana alusta asti yhtä taukoa lukuun ottamatta vuoteen 2013.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Rehtori Kosti Valkama määräsi minut suunnittelemaan ensimmäisten pakolaisten vastaanottoa ja koulutusta TAKK:ssa. Vastaanoton järjestäminen oli Tampereen kaupungin yhteinen hanke, työryhmään kuuluin noin 70 henkilöä kaupungin eri organisaatioista. Koulutuskoordinaattorin nimellä kävin kokouksissa, koulutuksissa ja Helsingissä mm. Opetushallituksessa ja Amiedussa tutustumassa senhetkisiin maahanmuutto-/pakolaistilanteisiin, -asioihin ja -koulutuksiin.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Olin työskennellyt aikaisemmin ulkomaanlehtorina 13 vuotta Romaniassa ja Unkarissa. Olin opettanut suomea mm. ulkomaalaisille tarkoitetuilla kesäkursseilla. Näin jutun maahanmuuttajien tulosta TAKK:iin, minkä jälkeen soitin ja kysyin töitä. Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Työpäivä riippui ryhmästä – ei kahta samanlaista päivää. Usein keskusteltiin myös edellisen päivän uutisista. Isot uutiset puhuttivat.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Työpäivät vaihtelivat suuresti, oli suunnittelua, kokouksia, neuvottelua, retkiä ym.

Mikä on parasta työssäsi? Parasta oli vapaus ja erilaisiin kulttuureihin tutustuminen.

Mikä on parasta työssäsi? Työssä parasta oli ehkä tietynlainen itsenäisyys, ei ollut ohjailua ylhäältä käsin.

Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Opettajan perustöiden lisäksi erityisesti suomalaiseen kulttuuriin liittyvät asiat. Ehkä olin koulutusalalla jonkinlainen kulttuuriasiantuntija, järjestimme teemapäiviä, näyttelyitä ym.

Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Työnimkkeet ovat vaihtuneet: kouluttaja, koulutuskoordinaattori, koulutussuunnittelija, koulutuspäällikkö – työ on ollut osittain samanlaista ja aina vaihtelevaa ja mielenkiintoista.

Minkä ohjeen haluaisit antaa opettajalle, joka tulee maahanmuuttajatyön pariin? Ole oma itsesi, jaksat paremmin ja uskottavuus säilyy. Työtä tehdään persoonalla.

Minkä ohjeen haluaisit antaa jollekulle, joka tulee maahanmuuttajatyön pariin? Ohjeena voisi olla esim. tasa-arvon, ammatillisuuden korostaminen. Maahanmuuttajien kanssa työskentelevä ei ole hyväntekijä, hän on työssä, ja rajat työn ja vapaa-ajan välillä on pidettävä. On oltava tasapuolinen, on pidettävä huolta omasta jaksamisesta, jätettävä aikaa myös muulle. Onko ikävä TAKK:iin? Ei, ikävä olisi liioittelua, mutta on kiva käydä ja vielä vähän harrastella.

117

Tiina S.

Tiina J.

Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Melkein 30 vuotta, mutta vuosien aikana on ollut äitiyslomaa ja hoitovapaata.

Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Lähes 25 vuotta, tulin taloon vuonna 1995. Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Näin työvoimatoimistossa ilmoituksen suomen opettajan paikasta. Siihen aikaan s2-opettajan muodollisia pätevyysvaatimuksia ei ollut. Olin opiskellut aikanaan Virossa, ja se varmaankin pätevöitti minut tehtävään.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Olin kyllästynyt äidinkielenopettajan työhön ja lopettanut sen vailla tietoa tulevasta. Radiosta kuului ohjelma (vuonna 1989) Tampereelle tulevista vietnamilaisista. Soitin heti sosiaalitoimistoon ja kyselin pakolaisten suomen kielen opetuksesta. Sitä kautta pääsin töihin TAKK:iin.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Olen yleensä luokassa viisi tuntia päivässä. Opettamisen lisäksi teen ohjaajan töitä ja erilaisia hallinnollisia töitä, kuten koulutuksen suunnittelua sekä verkostoyhteistyötä. Paljon aikaa vie myös arviointi.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Päivät hyvin vaihtelevia. Mikä on parasta työssäsi? Ihmiset, kohtaamiset, opiskelijan ja omat onnistumiset.

Mikä on parasta työssäsi? Opiskelijat.

Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Ei mitään, ehkä olisi voinut vähemmän stressata.

Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Koulutuksessa tarvittaisiin enemmän apukäsiä, mikä vaatisi myös enemmän resursseja. Olisi hyvä, jos joku muu voisi esimerkiksi välillä hoitaa opetustyötä, niin voisin itse keskittyä enemmän ohjaukseen, arviointiin tai hallinnollisiin töihin.

Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Suomen kielen opetus, ohjaavan opettajan työt. Minkä ohjeen haluaisit antaa kollegoille? Älä ota työtä liian vakavasti. Muutakin elämää on. Keskity onnistumisiin. Opiskelijoilla on aina vastuu omasta elämästään. Me emme voi tehdä ihmeitä (niitäkin on kyllä tapahtunut: mykkä alkoi puhua ja rampa kävellä). Kuljemme vain pienen hetken opiskelijoiden rinnalla.

Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Olen opettanut mm. työelämäsuomea maahanmuuttajille, minkä lisäksi olen työskennellyt lukuja kirjotustaidon oppimispajoissa, Modussa ja Valmassa. Minkä ohjeen haluaisit antaa opettajalle/ohjaajalle/jollekulle muulle, joka tulee maahanmuuttajatyön pariin? On tärkeää tutustua ryhmään ja edetä ryhmän tason mukaan: kaikki asiat eivät sovi kaikille, ja ryhmästä riippuu myös se, kuinka syvälle eri aihealueissa kannattaa mennä. Mitä terveisiä haluat lähettää päättäjille? Tarpeeksi resursseja, että pystymme tekemään jotakuinkin hyvin sen, mitä pitää tehdä.

118

Haluatko jatkossa tehdä samoja hommia, vai kaipaatko muutosta työnkuvaasi? Tällä hetkellä en kaipaa mitään muutoksia, vaan haluan aikaa sopeutua jo tulleisiin muutoksiin.

Minkä ohjeen haluaisit antaa opettajalle, joka tulee maahanmuuttajatyön pariin? Ohjeeksi kollegoille: pidä etäisyyttä sopivasti opiskelijoihin, muista oma roolisi, älä yritä tehdä kaikkea itse, vaan käytä olemassa olevia metodeja ja materiaaleja. Omalle elämälle pitää jäädä aikaa! En kadu hetkeäkään sitä, että lähdin vapaalle ennen eläkeikää. Sinäkin voit tehdä "helenat"!

Helena Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Tein 22 vuotta maahanmuuttajatyötä 1995–2017. Kun vuonna 1995 tein pedagogisen pätevyyden ja tulin tutustumaan TAKK:n maahanmuuttajakoulutukseen, se tuntui heti kiinnostavalta. Otin Osmoon yhteyttä tietämättä, että kouluttajahaku oli käynnissä ja tulin valituksi.

Mikä on tärkein muistosi TAKK:sta? Kiitollisuus näköalapaikasta maahanmuuttajuuteen, ihanat kollegat, joita voi edelleen tavata ja etenkin e-klubi, joka jatkaa TAKK:n yhteisöllisyyttä.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Tehtäväni ovat vaihdelleet opetuksesta arviointiin. Arviointi tuntui omalta heti alusta lähtien. Tullessani taloon arviointi oli pitkälti opetetun sisällön testaamista ja tätä lähdettiin Tiina J:n kanssa kehittämään kielitaidon arvioinniksi niin, että kaikkia kielitaidon osa-alueita (puhuminen, puheen ymmärtäminen, kirjoittaminen, tekstin ymmärtäminen sekä kielen rakenteet) painotettiin yhtä paljon. Muutaman vuoden kuluttua rakenteiden osuus kielitaidossa jätettiin YKI-tutkinnon mallin mukaan pois, koska se koettiin kielitiedoksi, ei kielitaidoksi. Kouluttauduin työn ohella YKI-testin haastattelijaksi ja arvioijaksi, ja 2000-luvun alkupuolella TAKK alkoi ottaa vastaan YKI-testejä.

Ohjeeksi kollegoille: pidä etäisyyttä sopivasti opiskelijoihin, muista oma roolisi, älä yritä tehdä kaikkea itse, vaan käytä olemassa olevia metodeja ja materiaaleja.

Mikä on parasta työssäsi? Parasta työssäni on ollut arviointityön tekeminen monilla eri tavoilla: arvioinnin kehittäminen, opiskelijoiden kielitaidon arviointi, kansalaisuuden hakijoiden kielitaidon arviointi, YKI-testin järjestäminen jne. Kun kielitaidon alkukartoitus siirtyi TAKK:sta kilpailijalle, opetustehtävät eivät enää kiehtoneet, ja jo kauan kypsytelty päätös lähteä toisiin maisemiin toteutui. Arviointi ei ole jättänyt minua, vaikka jätin TAKK:n. Olen edelleen YKI-arvioija.

119

Kaija Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? TAKK:ssa vuodesta 1982, maahanmuuttajatyötä vuodesta 1996, eläkkeelle vuonna 2013.

Ohjeita maahanmuuttajatyön pariin tulevalle Yhteistyötä kollegoiden kanssa myös kansainvälisesti. Pohjoismainen yhteistyö erittäin hyödyllistä ja palkitsevaa.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Ennen TAKK:ia tein Nokialla suomalaisten työttömien parissa ohjausta. Jokaisessa ryhmässä oli muutama maahanmuuttaja. TAKK:ssa etsittiin ohjaavaa kouluttajaa maahanmuuttajatyöhön, ilmoittauduin hakijaksi ja minut valittiin vuonna 1996. Ammatiltani olen psykologi.

Terveisiä kollegoille Jaksamista! Iloa pitää löytää rankkoinakin päivinä. Mitä kaipaat eniten eläkkeellä? Lukutaidottoman opiskelijan iloa, kun hän oppii lukemaan ja puhumaan.

Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? TAKK:ssa ensin ryhmä- ja yksilöohjausta. Sitten osaamiskartoituksia: työkuntoisuus, oppimiskyky (eli kuinka maahanmuuttajataustainen opiskelija pärjää länsimaisessa koulutuksessa), myös tutkimustyötä. Järjestin lukuja kirjoitustaidon opettajien maanlaajuisen koulutuksen. Luku- ja kirjoitustaidottomien opetusta piti kehittää nollasta. Olin toteuttamassa hyvin monia projekteja sekä hankkeita.

Osmo J. Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Reilut 20 vuotta. Vuonna 1995 menin vastaanottokeskukseen töihin yövalvojaksi ja pakolaisohjaajaksi. Se aika oli haasteellista, koska sinä aikana tapahtui Tampereella maahanmuuttajan tekemä henkirikos, mikä aiheutti voimakkaita rasistisia reaktioita. Vuonna 1997 tulin opettajaopintojen työharjoitteluun TAKK:iin ja tein joitakin sijaisuuksia. Vuonna 1998 tulin vakituiseen työsuhteeseen.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Luku- ja kirjoitustaidottomien opettajana työpäivät olivat erittäin vaihtelevia, alkuvaiheessa oli paljon luokassa opettamista, myöhemmin paljon projektityötä. Oli myös yhteistyötä eri tahojen kanssa, esim. VKK (vakuutuskuntoutus), TYP (työvoimapalvelu), TE-toimisto ja Kela.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? En ole koskaan mieltänyt itseäni varsinaisesti suomalaiseksi vaan maailmankansalaiseksi, olen ollut aina kiinnostunut globaaleista asioista, vieraista kulttuureista ja matkustamisesta. Koen, että erilaisten ihmisten kanssa oppii uutta toisin kuin samanlaisten.

Mitä on parasta työssäsi? Parasta työssä on ollut lukuja kirjoitustaidottomille maahanmuuttajille suunnatun opetuksen luominen ja kehittäminen. On voinut hyödyntää erilaisia oppimisteorioita, tehdä yhteistyötä mm. ruotsalaisten kollegoiden kanssa. Parasta on ollut nähdä opiskelijoiden motivaatio, oppimisen ilo ja kehitys.

Mikä on parasta työssäsi? Ihmiset, hyvät työkaverit ja opiskelijat. Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Niitä asioita haluaisi muuttaa, joita ei voi muuttaa. Koulutusten ostajat ja kilpailutukset aiheuttivat sen, että pitkäjänteinen suunnittelu oli vaikeaa. Pitkäjänteisyys ei toteudu, koska koskaan ei voi tietää tulevaisuudesta.

Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Projektien ja hankkeiden hallinnollista puolta, joka on erittäin raskas.

120

Päivi Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Olen työskennellyt toimintapajassa kouluttajana ja ohjaajana suomalaisille pitkäaikaistyöttömille tarkoitetuissa Motivoidu ja verkostoidu -koulutuksissa, matematiikan opettajana mielenterveyskuntoutujille ja Valman opiskelijoille sekä toimintapajan vetäjänä. Lisäksi olen ollut mukana hankkeissa, kuten tietotaitokoulutuksessa lukiopettajille. Vedin myös yhden veneenrakennuskurssin Nekalan raksapuolella.

Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? 20 vuotta, olen ollut ohjaavana kouluttajana Seinäjoen AKK:ssa ja TAKK:ssa.

Minkä ohjeen haluaisit antaa opettajalle, joka tulee maahanmuuttajatyön pariin? Kun uusiin työtehtäviin tulee, pitäisi nollata pää ja luopua ennakkoasenteista oppimiskäsityksen suhteen. Auditiivinen opetus ei sovi kaikille, eikä varsinkaan lukitaustaisille opiskelijoille. Kun uuden ryhmän saa ryhmäytettyä, oppii tuntemaan ryhmän tarpeet ja opiskelijat.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Työpäivään kuuluu lukuisia opiskelijakohtaamisia ja työnantajakontakteja.

Mitä terveisiä haluat lähettää päättäjille? Rajat eivät tule koskaan menemään kiinni, ihmiset tulevat aina liikkumaan. Pitäisi olla valmistautunut entistä suurempiin muuttoliikkeisiin, ihmiset tulevat Suomeen sekä työn perässä että pakolaisina. Suomen tulee olla valmis erilaisiin tilanteisiin ja maahanmuuttajaryhmiin.

Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Seinäjoen AKK:ssa ohjaava kouluttaja, psykologian ja kasvatustieteen opettaja koulunkäyntiavustajille, projektityöntekijä sekä peruskoulussa luokanopettaja. Lisäksi kesätöitä mm. siivooja, kaupan kassa, tehtaanmyymäläapulainen ja päiväkotiapulainen.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Seinäjoen AKK:ssa sain ensikosketuksen maahanmuuttajakoulutukseen sijaistamalla ryhmissä. TAKK:ssa kotimaispuolen kautta tulin modu-koulutuksen ohjaavaksi kouluttajaksi.

Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Pidempi koulutusaika toisi opiskelijan jatko-ohjaukselle paremmat edellytykset.

Minkä ohjeen haluaisit antaa opettajalle/ohjaajalle/jollekulle muulle, joka tulee maahanmuuttajatyön pariin? Älä ota yhtä opiskelijaa kannettavaksesi.

Onko sinulla ikävä TAKKia? Työyhteisöä on ikävä, mutta e-klubi korvaa sitä. Vaikka työstä pidin kovasti, nyt eläkkeellä haluan tehdä erilaisia asioita.

Mitä terveisiä haluat lähettää päättäjille? Tempoileva rytmitys koulutushankinnoissa voisi olla tasaisempaa.

121

Sari

Pirjo

Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Olen ollut TAKK:ssa vuodesta 1998.

Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Kokemusta maahanmuuttajataustaisten opetuksesta minulla on yli 20 vuotta. Keski-Euroopassa 90-luvulla ja TAKK:ssa 2002– 2019.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Opiskeluaikana kokeilin hommaa ja tykästyin. Myöhemmin Osmo tarjosi töitä Tiinan sijaisena Helenan parina.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Omien kotoutumiskokemusten kautta saatu tuntuma taisi olla vahva taustavaikuttaja alalle ajautumisessa.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Tavallisen työpäivän vietän luokassa suomen oppijoiden kanssa. Iltapäivällä suunnittelen seuraavia päiviä ja palaveeraan kollegoiden kanssa.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Aikuisten lukuja kirjoitustaito-opetuksen pohjana ovat arkielämän viestintätilanteita tukevat, hyvinkin vaihtelevat oppimisympäristöt. Toistuvuutta tuo päivittäisten opetussisältöjen ja -materiaalien työstäminen.

Mikä on parasta työssäsi? Se, että voi itsenäisesti suunnitella ja toteuttaa tiettyjen raamien puitteissa oppimiskokonaisuuksia. Ja se kun huomaa, että opiskelija on oppinut viestimään suomeksi tai oppinut asioita uudesta kotikaupungistaan.

Mikä on parasta työssäsi? Ihmisten kohtaaminen ja yhdessä uuden oppiminen.

Mitä muuttaisit työssäsi? Olen ihan tyytyväinen työhöni, en muuttaisi mitään.

Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Jospa voisin kerätä vähemmän paineita.

Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut urasi aikana? Suomen kielen ja viestinnän opettaja Kotokoulutuksessa, AVEK:ssa, Valmassa, lukuja kirjoitustaidon ryhmässä, muutamassa hankkeessa ja yrityskoulutuksissa, kotokoulutuksen tiiminvetäjä.

Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut urasi aikana? TAKK:ssa pääasiassa suomen kielen lukuja kirjoitustaidon opetus, opiskelijoiden ohjaus opiskelussa ja toimintapajoilla sekä suomen kielen alkukartoitus ja muu kielitaitotason arviointi. Lisäksi lähinnä lukuopetukseen linkittyviä projekteja, hankkeita ja koulutustehtäviä.

Minkä ohjeen haluaisit antaa uudelle opettajalle? Keskity positiiviseen, nauti työstäsi!

Minkä ohjeen haluaisit antaa uudelle opettajalle? Älä stressaa liikaa. Elämässä on muutakin kuin työ.

Älä stressaa liikaa. Elämässä on muutakin kuin työ.

122

Terhi Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Vuodesta 1997 alkaen.

Mitä erilaisia työtehtäviä on ollut työurasi aikana? Ennen TAKK:iin tuloa toimin suomen kielen opettajana. TAKK:iin tulin vuonna 2003, josta lähtien olin suomen kielen opettajana aina vuoteen 2011 asti, sen jälkeen hankkeita ja opettamista ja vuoden 2016 syksystä lähtien olen työskennellyt koulutussuunnittelijana Kotomossa.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Minulla oli 10 v yliopisto-opintoja täynnä, gradukin valmiina ja opintoraha loppui. Silloin piti päättää, mitä työtä sitä rupeaisi tekemään. Helsingin yliopistossa järjestettiin s2-opettajan pedagogiset opinnot, joihin päätin hakea. Kun aloitin opinnot, minulla ei ollut yhtään opetuskokemusta, mutta heti ensimmäisen opetustunnin jälkeen tunsin työn omakseni. Mietin, että suomen kielen opetus ja maahanmuuttajien parissa työskentely voisi olla lähinnä kulttuuriantropologin työtä, josta olin haaveillut. Aloitin opetusurani vauhdikkaasti opettamalla kolmessa paikassa samana syksynä: alakoulussa aamupäivät, aikuiskoulutuskeskuksessa iltapäivät ja yliopiston kielikeskuksessa illat.

Minkä ohjeen haluaisit antaa jollekulle, joka tulee maahanmuuttajatyön pariin? Kohtaa jokainen ihminen. Ensinnäkin kohtaa hänet siitä näkökulmasta, että aika, jonka hän viettää palveluissamme, on hänelle ainutkertainen ja tärkeä, ja toimi sen mukaisesti omassa työssäsi. Ja toisaalta kohtaa hänet myös siitä näkökulmasta, että hänellä on paljon annettavaa sinulle: joka päivä voi oppia opiskelijoilta ja nauttia siitä, mitä heillä on annettavana.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Työpäiväni alkaa säännöllisesti klo 8 ja päättyy useimmiten klo 16. Päivään mahtuu paljon kokouksia, jotka ovat koulutusalan sisäisiä ja myös yhteistyökokouksia eri tahojen kanssa, paljon sähköpostin lukemista ja vastaamista mm. asiakkaiden kyselyihin, Excel-taulukoiden pyörittämistä, luokkavarauksia ja resursointia.

Mitä terveisiä haluat lähettää päättäjille? 1) Maahanmuuttajakoulutus on asia, johon kannattaa satsata nyt. Kun maahanmuuttaja saapuu maahan, kotoutumisprosessin pitäisi lähteä liikkeelle heti. Meidän täytyy pitää tulijoista huolta, ettemme ole hetken päästä siinä tilanteessa, että täällä on paljon ihmisiä, joiden asioita ei ole hoidettu. Tämä saattaa tuntua nyt kalliilta, mutta on vielä monin verroin kalliimpaa, jos kotoutuminen ei onnistu. 2) Huomioidaan ne hyvät asiat, joita on jo tehty. Kehitystä tarvitaan, mutta sen tulee olla pitkäjänteistä, maltillista ja asteittaista eikä tehdä kerralla kaikkea uusiksi tietämättä, mitä se tuo tullessaan tai tarkoittaa. 3) Kotoutumisaika on nykyään käytettävä heti siitä lähtien, kun maahanmuuttaja tulee maahan, ja jos hän työllistyy, kotoutumisaika kuluu. Mielestäni kotoutumisajan pitäisi jaksottua siten, että jos maahanmuuttaja on välissä vaikkapa vuoden töissä, aikaa voi siirtää myöhempää käyttöä varten ja maahanmuuttaja voisi osallistua esimerkiksi suomen kielen kursseille vielä myöhemminkin. On hyvä, että työelämälähtöisyyttä ja ammatillisuutta lisätään, mutta silloinkin pitää huolehtia, että silloin kun maahanmuuttaja on ammatillisessa koulutuksessa tai työelämässä, hän saa suomen kielen opetusta ja tarvitsemaansa tukea, koska suomea ei opi ilman harjoittelua, varsinkaan, jos työssä ei ole paljon vuorovaikutusta muiden kanssa. Kielitaidon kehittyminen

Mikä on parasta työssäsi? Olen nyt koulutussuunnittelija, mutta identifioidun yhä opettajaksi, ja opettamisessa parasta ovat aina olleet opiskelijat: opettajana hyvänä päivänä tuntuu kuin olisi ollut turistina, huonompana taas todella tietää tehneensä töitä. Nykyisessä työssä parasta ja kiinnostavinta on uuden kehittäminen ja ideoiden toteuttaminen. Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Nykyinen työni on osittain varsin rutiininomaista verrattuna opettamiseen, jossa ihmiset on erilaisia joka päivä. Tässä Excelit pysyvät samanlaisina ja kaipaankin välillä ihmisiä, koska itsekseen tekeminen ei ole aina kaikista kivointa enkä kuulu varsinaisesti mihinkään tiimiin.

123

Katja on oleellinen osa kotoutumista ja siitä pitää huolehtia. 4) Lopuksi, pidetään yhtä! Teemme samaa työtä, samojen ihmisten kanssa ja puolesta. 5) Ja pakko vielä lähettää terveiset ihan kaikille: kotouttaminen on meidän kaikkien työtä ja huvia. Kotoutuminen tarkoittaa yhteiskuntaan mukaan pääsemistä ja siihen tarvitaan meitä kaikkia: työnantajia, naapureita, suomalaisia työ- ja kurssikavereita, ihmisiä harrastuspaikoilla jne. Kotoutuminen ei voi tapahtua pelkästään koulussa, luokassa, jossa kaikki muut ovat myös kotoutujia. Siellä kotoutujat saavat hyvän alun, jota he tarvitsevat, mutta yhteiskuntaan pääsee sisään vain, jos yhteiskunta ottaa vastaan.

Kuinka kauan on tehnyt maahanmuuttajatyötä? Olin vuodesta 2002 Moro! -projektissa sivutoimisena monikulttuurisuuskouluttajana. Asioimistulkkien kouluttajana olen toiminut vuodesta 2005 ja oikeustulkkien kouluttajana vuodesta 2015.

Mikä oivallus on syntynyt työskennellessäsi maahanmuuttajien parissa? Opetusurani alkuaikoina 1990-luvun loppupuolella opetin somalinaisten ryhmää, joka olikin todella hauska ja hyvä ryhmä. Tällöin eräänä arkipäivänä äitini oli tullut yöjunalla kaupunkiin ja kerroin opiskelijoille, että äiti viettää päivän kaupungilla ja että menen tapaamaan häntä sitten työpäivän jälkeen. Naiset olivat todella hämmästyneitä, miksi minä olen töissä, kun äiti on tullut minua katsomaan! Perustelin, että no kun minulla on tämä työ ja enkä voi olla poissa vain siksi, että äiti on kaupungissa. Siihen naiset totesivat, että ”Suomessa aina työtyötyö! Opettaja, ihminen on tärkeä! Ihminen ei voi odottaa, mutta työ voi.” Tämä jäi mieleeni ja olen yrittänyt aina muistaa, että ihminen on myös tärkeä eikä aina mennä vain töiden ehdoilla.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Työhön kuuluu tulkkien opettamista, ohjausta sekä tutkintotilaisuuksien järjestämistä.

Tai nolo hetki? Oi, niitä on paljon. Nyt muistuu mieleeni yksi, tämäkin on ensimmäisiltä opetusvuosilta. Nuori somalinainen ryhmässäni ja sanoi aamulla, että hän lähtee pois, koska "Äiti on koulu". Olin todella iloinen ja onnittelin opiskelijaa, tosi hyvä juttu, että äitikin on nyt koulussa, mutta eikö äiti voi mennä yksin kouluun? Opiskelija katsoi tyhjin silmin eikä vastannut mitään ja jäi luokkaan. Varmistin vielä opiskelijalle, että kyllä se äiti pärjää ja onpa tosi mukavaa, että äitikin nyt on koulussa. Nainen jäi loppupäiväksi kouluun, muttei tullut seuraavana päivänä, jolloin toinen opiskelija kertoi, että kyseisen opiskelijan äiti oli kuollut, ei koulussa. Nolotti aivan järjettömän paljon.

Ohjeita maahanmuuttajatyön pariin tulevalle Kärsivällisyyttä ja avointa mieltä!

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Moro! -projekti etsii lehti-ilmoituksella maahanmuuttajataustaista kouluttajaa, hain ja pääsin töihin. Moro! -projektin jälkeen siirryin tulkkikoulutukseen, koska olen ammatiltaan tulkki ja kouluttanut tulkkeja aikaisemmin mm. Tampereen yliopistossa.

Mitä on parasta työssäsi? Työssä on parasta, että pääsee erikielisten tulkkien kautta eri toimintaympäristöihin, tilanteisiin ja kulttuureihin. Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Haluaisin vaikuttaa enemmän tulkkausalan kehitykseen kertyneen kokemuksen kautta. Erilaisia työtehtäviä työuran aikana: opettamista, ohjaamista, tulkkausta, kääntämistä, tutkinnon järjestämistä sekä tutkintotilaisuuksien arviointia.

Terveisiä kollegoille Asioiden suhteuttaminen ja priorisoiminen!

124

Riitta Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Olen tehnyt yhteensä noin 17 vuotta opetustyötä maahanmuuttajien parissa.

Ammattialat: turvallisuus, kuljetus, puhdistuspalvelut, kaupan ala, yrittäjyys, ravitsemisala. Lisäksi olen vetänyt yksittäisiä koulutuksia, esimerkiksi espanjalaisille hammaslääkäreille, sairaanhoitajille ja yhdelle lääkärille. Olen myös tehnyt sijaisuuksia luki-koulutuksissa. Vuonna 2017 palasin moduulikoulutuksiin.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Lähdin aikuisena yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä. Valmistuttuani vuonna 2002 luin aamukahvipöydässä sattumalta TAKK:n työpaikkailmoituksen työvoimatoimiston rahoittamalle Työelämäsuomea maahanmuuttajille -kurssille. Soitin Osmo Moilaselle ja pääsin vielä samana päivänä työhaastatteluun.

Minkä ohjeen haluaisitko antaa opettajalle/ohjaajalle/jollekulle muulle, joka tulee maahanmuuttajatyön pariin? Sain kokeneelta kouluttajalta saman ohjeen tullessani TAKK:iin: opeta omalla tavallasi ja luota siihen.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Tavalliseen työpäivääni kuuluu opetukseen valmistautumista, opettamista ja opiskelijahallinnointia. Päivästä riippuen siihen voi kuulua myös loppuarviointia. Usein päivät ovat kiireisiä ja aika kuluu nopeasti. Palaverit ja sähköpostiviestintä kuuluvat työpäivään.

Mitä terveisiä haluat lähettää päättäjille? Oppiminen ja kielitaidon kehittyminen tapahtuu yksilölliseen tapaan ja tahtiin. Niille, jotka kykenevät, voi ja pitää asettaa koviakin tavoitteita, mutta joskus tilanne vain on sellainen, että hyvästä opetuksesta ja yrityksestä huolimatta oppiminen ei etene täysin toivotulla tavalla.

Mikä on parasta työssäsi? On ihanaa järjestää oppimisille mahdollisuuksia ja nähdä opiskelijoissa oppimisen tuottama ilo. Lisäksi on todella antoisaa olla vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa. Tykkään siitä, että opetuksen suunnitteluun ja materiaalien tekemiseen saa käyttää luovuutta.

Mitä haluat muuttaa kotoutumiskoulutuksessa yleensä? Haluaisin muuttaa arviointitapaa. Haluaisin, että esimerkiksi testeissä arvioitaisiin opiskelijan kykyä etsiä tietoa, soveltaa sitä, eli käyttää kieltä yleisen oppimisen ja kotoutumisen välineenä. Esimerkiksi testit voisivat olla aineistopohjaisia. Vanhasta testaamisen kulttuurista pitäisi päästä eroon.

Minä haluaisit muuttaa työssäsi? Haluaisin rauhaa keskittyä kaikkein tärkeimpään. Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Vuoden 2002 Työelämäsuomea maahanmuuttajille -kurssin jälkeen tulin TAKK:iin työsuhteeseen ensimmäisiin moduulikoulutuksiin. Työhöni kuului kehittämistyötä ja opettamista. Jatkoin näiden työtehtävien parissa vuoteen 2008 asti. Vuonna 2008 siirryin noin kolmeksi vuodeksi opettamaan Valmistavaan koulutukseen. Samaan aikaan olin mukana useissa hankkeissa ja annoin kielitukea ravintoalan ammatteja opiskeleville maahanmuuttajille. Vuodesta 2012 lähtien olen ollut mukana monenlaisissa hankkeissa, typan koulutuksissa, ja työhönvalmennuksessa. Työhöni ovat myös kuuluneet MAO-koulutukset (maahanmuuttajien osaamisohjelma).

On ihanaa järjestää oppimisille mahdollisuuksia ja nähdä opiskelijoissa oppimisen tuottama ilo.

125

Janne

Tuija

Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? 17 vuotta.

Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä ja miten olet tullut maahanmuuttajatyön pariin? Aloitin työt Forssan AKK:ssa vuonna 1994 venäjän ja saksan kielten opettajana, mutta, kun koulussa aloitti seuraavana vuonna ensimmäinen maahanmuuttajien ryhmä, siirryin myös s2 -opettajaksi. Tällä hetkellä toimin asioimis- ja oikeustulkkien kouluttajana ja tutkinnon järjestäjänä.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Työkkärin sivuilla oli työpaikkailmoitus. Melkein valmiina maisterina ajattelin käydä haastattelussa. Osmo jutteli haastattelussa niitä näitä. Sitten mentiin luokkaan, ja siellä piti antaa opetusnäyte, tosin matematiikasta. Seuraavana päivänä toivotettiin tervetulleeksi ja tehtiin työsopimus lukuja kirjoitustaidon opetukseen.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Teen paljon töitä tietokoneen ääressä. Tulkiksi opiskelevien opetus, suurelta osin verkko-opetus ja tutkintojen järjestely kuuluvat työpäivääni. Tulkin koulutuksessa ei opiskella enää kieltä vaan ammattia.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Työpäivät vaihtelee kovasti. Pääasiassa kuitenkin vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Mikä on parasta työssäsi? Parasta on nähdä ihmisten onnistuvan työssään. Ja jos on auttanut heitä siinä, niin vielä parempi.

Mikä on parasta työssäsi? Monikulttuurisuus ja suuri määrä ihania ihmisiä eri puolelta maailmaa. Tulkin koulutuksessa on suoritettu yli 30 kielellä tutkintoja. Tässä koulutuksessa kansalaisuus katoaa, olemme kaikki vain ihmisiä ja tulkkeja. Tapaan paljon innostuneita opiskelijoita ja näen heidän kehittymisen ammattilaisiksi.

Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Kiirettä saisi olla vähemmän ja epävarmuutta. Kotouttamistyö tarvitsisi pitkäkestoisempaa suunnitelmallisuutta yhteiskunnallisesti sekä ansaitsisi enemmän arvostusta.

Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? En haluaisi muuttaa juuri mitään. Pystyn itse suunnittelemaan ja kehittämään työtäni hyvän tiimin kanssa.

Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Olen ollut lukuja kirjoitustaidon opettaja, suomen kielen opettaja, ohjaava opettaja, projektityöntekijä, koulutussuunnittelija ja viime vuodet koulutuspäällikkö,

Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Monenlaista sekä monipuolista työtä on tehty: • venäjän ja saksan kielten opettaja • tulkki ja kääntäjä • s2-opettaja • kansanvälisistä suhteista vastaava • ohjaava opettaja • useiden hankkeiden koordinaattori • tulkkikoulutuksen opettaja ja suunnittelija • tutkintojen järjestäjä

Minkä ohjeen haluaisit antaa opettajalle, joka tulee maahanmuuttajatyön pariin? Kannattaa nauttia opiskelijoiden monimuotoisuudesta. Opiskelijoissa on niin hauskoja ja kiinnostavia tyyppejä, joskus kyllä traagisiakin tarinoita. Mitä terveisiä haluat päättäjille? Kotouttamistyötä on tehty TAKK:ssa 30 vuotta. Sitä on kehitetty ja viety eteenpäin tosi paljon. Toivon, että työtämme arvostetaan ja saisimme työrauhan ja riittävät resurssit työn laadukkaaseen tekemiseen.

126

Ohje maahanmuuttajatyöhön tulevalle? Ole valmis opiskelijan kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja ohjaamiseen. Pelkän suomen opettaminen ei riitä, myös elämän taitojen opettaminen kuuluu tähän työhön.

Mikä on parasta työssäsi? Parasta työssäni ovat opiskelijat ja keskustelut heidän kanssaan. Saan tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. On todella hienoa, kun opiskelija löytää suunnan elämälleen, oli se sitten mieluisa opiskelupaikka, työpaikka tai harrastus.

Terveisiä päättäjille? Hyvälle oppilaitokselle pitäisi varata pysyvät resurssit laadukkaan koulutuksen järjestämiseksi. Kilpailutuksesta kannattaisi luopua!

Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Toivoisin, että kurssien kestot olisivat pidempiä, jotta olisi enemmän aikaa ohjata opiskelijoita eteenpäin. Tuntuu että ohjausprosessi keskeytyy liian aikaisin. Toivoisin myös erilaisia polkuja kotoutumiskoulutuksen sisällä.

Jos olisit saanut mahdollisuuden aloittaa työurasi uudestaan, mitä tekisit? En vaihtaisi mitään omasta elämästä. Olen aina onnekkaasti saanut mielekkäitä tehtäviä kielten parissa. Alussa en tiennyt, että minusta tulee myös suomen kielen opettaja!

Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Lähetti, tarjoilija, useana kesänä sairaala-apulainen, Alkon myyjä, videovuokraamon työntekijä, kirjastonhoitaja…

Mia

Minkä ohjeen haluaisit antaa opettajalle, joka tulee maahanmuuttajatyön pariin? Tärkeintä kohdata jokainen opiskelija yksilönä eikä taustakulttuurinsa edustajana. On tärkeää olla empaattinen, mutta ei saa mennä liikaa mukaan opiskelijoiden elämään.

Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Noin 13 vuotta. Olin ensin pari vuotta pajalla ja sen jälkeen olen työskennellyt ohjaavana kouluttajana kotoutumiskoulutuksessa. Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Pitkän ja kimurantin polun kautta. Opiskelin ensimmäiset kolme vuotta yliopistossa englanninkielisessä ohjelmassa, jossa opiskelukavereitani olivat mm. trotskilainen iranilainen, ANC:n kannattaja Etelä-Afrikasta ja amerikkalainen feministi. Työskentelin pari vuotta Namibiassa, jossa opin tervehtimään joka aamu työkavereitani kädestä pitäen ja tiedustelemaan samalla, oliko takana hyvin nukuttu yö. Opettajan pedagogisessa harjoittelussa huomasin, että maailma on myös Tampereella.

Mitä terveisiä haluat lähettää päättäjille? Päättäjille viesti, että kotoutumiskoulutuksessa olisi erilaisia vaihtoehtoisia malleja ja polkuja. Kuvitteletko että jatkat koko jäljellä olevan työurasi maahanmuuttajatyön parissa? Kyllä. Toisaalta haaveilen myös erilaisista töistä ulkomailla.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Hektinen, yllätyksellinen, päivän aikana tapaan monia opiskelijoita, joiden kanssa keskustelen. Aina ei voi tietää mitä päivä tuo tullessaan, mikä on vain ilahduttava seikka. Se voi olla hopsausta, työpaikoilla käyntiä tai keskustelua opiskelijan jatkosuunnitelmista.

127

Nora Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? 29 vuotta: aluksi kansalaisopiston iltakursseilla s2-opetusta. Olen ollut töissä Rovaniemen AKK:ssa, Rovaniemen vastaanottokeskuksessa, Seinäjoen AKK:ssa, TAKK:ssa. Olen työskennellyt myös Lapin ja Tampereen yliopiston kielikeskuksissa.

Mitä terveisiä haluat lähettää lukijalle/päättäjille/opiskelijoille/kollegoille (valitse yksi)? Päättäjille: Viimeaikainen kehitys, jossa työelämäkosketus tulee kotoutumiskoulutuksessa jo varhaisemmassa vaiheessa, on hyvä suunta. Tulee enemmän elämän makua ja realiteettia mukaan.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Oulussa pedagogisten opintojen yhteydessä ohjaava lehtori suositteli heittäytymistä. Alussa ulkopuoliset maallikot jaksoivat kyllä muistutella, että syntyperäisiäkin opettajia olisi tarjolla noin viisi miljoonaa. Niihin aikoihin kun ulkomaalaisia ei juurikaan ollut vielä olemassakaan eikä opettamassakaan. Alkuaikoina kun s2-ala oli kehittymässä: välillä väiteltiin suom. äidinkielen opettajien kanssa partitiivin ehdottomuudesta, mutta s2-opettajakollegat olivat mukavia, rempseitä tyyppejä. Hauskaa ja innovatiivista pioneerihenkeä oli paljon.

Tarja Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Työurastani olen toiminut 20 vuotta maahanmuuttajien parissa. 10 vuotta täällä TAKK:ssa. Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Olin vuonna 1991 Haminan kauppaoppilaitoksessa ruotsin ja englannin kielen opettajana ja Haminaan tulivat tuolloin ensimmäiset somalipakolaiset. Olin organisoimassa heidän käytännön asioitaan alkuvaiheen kotoutumisessa. Sen jälkeen olin suunnittelijana ja mukana maahanmuuttajatyössä Helsingin Yliopiston Kymenlaakson Täydennyskoulutuslaitoksen Kouvolan yksikössä. Siellä toimin myös opettajana asioimistulkkikoulutuksessa sekä työvoimapoliittisilla kursseilla. Työni liittyi paljon ohjaukseen. TAKK:iin tulin suunnittelemaan OPH:n rahoittamia opettajien täydennyskoulutuksia vuonna 2008. Nämä toteutettiin laajan oppilaitosverkoston yhteistyönä. Tämä muuten oli piilotyöpaikka, jonka löysin sattumalta.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Orientoituminen alkaa Hesaria lukiessa, Yle-Areenaa katsoessa vaikka viikonloppuna, ajankohtaisia asioita tai jänniä kielioppiratkaisuja pohtiessa: että mitä niistä saisikin irti opiskelijoita varten? Itse opetuspäivät kulkevat omia ratojaan. Runkoja on kirjoitettu ja periaatteita on, mutta parhaiten opiskelijoita voi motivoida, kun reagoi heidän aktuaaleihin kysymyksiinsä. Silloin kaikki heittäytyvät, sekä opettaja että opiskelijat ja hyvä tulee. Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Toivoisin, että voisin seurata opiskelijoiden kehitystä pidempään. B1-tasolta ainakin B2-tasolle, jolloin varsinaisesti itsenäinen kielitaito käynnistyy.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Tavallinen työpäiväni on todella moninainen sisältäen paljon kontaktointia eri välineiden kautta. Käytännössä se tarkoittaa palavereja, ryhmä- ja yksilökohtaamisia ja skype-kokouksia. Koko 10 vuotta olen ollut mukana hankkeissa sekä koordinaattorin että oppilaitoskumppanin roolissa ja sen lisäksi ohjaus- ja opetustyössä. Olen välillä tehnyt myös TE-palvelujen alihankintana toteutettua työhönvalmennus- ja uravalmennustyötä yksilötyönä.

Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Satunnaisessa järjestyksessä: maissinpoimija, amatööriteatterin dramaturgi, iltalehden myyjä sillan kupeessa Budapestissa, saksan kielen opettaja, turistiopas, tulkki, K-kaupan kassa Pellossa, mehiläistarhan hoitaja, torimuija, kaunokirjallisuuden kääntäjä (hetken verran), sairaala-apulainen, tietokirjan taustoittaja jne.

128

Mikä on parasta työssäsi? Minulle antaa energiaa työn moninaisuus ja monipuolisuus. Olen saanut täällä TAKK:ssa mahdollisuuden käyttää ja lisätä osaamistani, josta olen tosi kiitollinen työnantajalleni.

että lasten ja nuorten opettaminen ei ole oma juttu, vaan aikuiset kiinnostaa. Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Toimenkuvani on moninainen. Suomen opettajan rooli korostui aluksi työssä. Vuosien varrella se on kuitenkin vähentynyt. Nykyään opetustyö enemmän yhteiskuntaan ja tulkin toimintaympäristöön liittyviä asiasisältöjä. Itse asiassa työssä on enemmän muuta kuin opetusta: hankkeita, kehitystyötä, verkko-opetuksen kehittämistä, paljon kontaktointia opiskelijoihin, toimeksiantajiin ja muiden oppilaitosten kanssa.

Minkä ohjeen haluaisit antaa opettajalle/ohjaajalle/jollekulle muulle, joka tulee maahanmuuttajatyön pariin? Ohje uudelle kouluttajalle: Oman toiminnan reflektointi on olennaista tässä työssä ja sitä kautta oman työn jatkuva kehittäminen. Ihmisen kohtaaminen kokonaisena itsenään on tärkeätä! Viesti päättäjille? Joustavuutta polutukseen enemmän eli mahdollisuuksia joustaa opinnoissa ja tehdä yksilöllisiä ja innovatiivisia ratkaisuja, myös polulla työelämään. Yksilökohtaiselle ohjaukselle tulisi olla enemmän aikaa, koska monet tarvitsevat tukea oikean jatkopolun löytämiseen.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Opetusta on yleensä perjantaisin. Sisältö riippuu siitä, onko verkkovai lähiopetusta. Verkko-opetuksessa tehdään töitä luurit päässä sanasto- ja tulkkausharjoituksia. Opiskelijat ovat silloin pienryhmissä. Lähipäivät ovat TAKK:ssa, sisällöltään monenlaisia. Lähipäivissä saatetaan olla yksin tai koko tiimi ja silloin järjestetään esimerkiksi simuloituja tulkkaustilanteita. Muuten uudet työelämänäytöt aiheuttavat paljon työtä ja yhteys opiskelijoihin, toimeksiantajiin ja arvioijiin, näyttöjärjestelyt, opiskelijoiden etäjaksojen materiaalien laatiminen ja kommentointi. Myös sähköpostiviestittely ja digitutorointi talon sisällä kuuluvat työhöni.

Viesti opiskelijalle? Muista, että jokaisella ihmisellä on Suomessa mahdollisuus kouluttautua ja päästä elämässä eteenpäin. Käytä se hyväksesi!

Soile

Mikä on parasta työssäsi? Parasta työssä on opiskelijat: heidän kanssa toimiminen, kun näkee heidän kehityskaarensa. Tykkään itsenäisyydestä ja vastuusta, saa huolehtia itse aikatauluista ja siitä miten työnsä tekee. Uuden kehittäminen on ehdottomasti hienoa ja tiimi on hyvä, pakko sanoa! Itsenäinen työ toimii, mutta myös tiimityö, kun voi luottaa, että jokainen hoitaa oman tonttinsa.

Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Valmistuin vuonna 2006, siitä lähtien tein samaan aikaan kahta työtä, Onnenkielessä ja alakoulussa. TAKK:iin tulin vuonna 2009, äitiysloman jälkeen. Kotoutumiskoulutuksessa tein töitä puoli vuotta ja sen jälkeen tulkkauskoulutuksissa 2009 syksystä alkaen. Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Minun ei pitänyt alkaa opettajaksi. Ensin pätevöidyin äidinkielen opettajaksi kuitenkin kaiken varalta, kun alkoi tulla sellainen olo, että jokin ammattikin pitäisi saada. Tein myös s2-opettajan opinnot ja jotenkin vain ajauduin alalle. Nopeasti kävi selväksi,

Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Varsinaisesti en mitään, mutta henkilökohtaisesti kaipaisin uusia haasteita. Kaikki on hyvin, mutta tietty rutinoituminen on vaarana, 10 vuotta täynnä.

129

Minkä ohjeen haluaisit antaa opettajalle/ohjaajalle/jollekulle muulle, joka tulee maahanmuuttajatyön pariin? Näe opiskelija yksilönä ja ihmisenä, ei jonkin kulttuurin edustajana. Kaikki ihmiset, joita olen kohdannut ovat olleet ihania, riippumatta siitä ovatko kristittyjä tai muslimeja tai mitä muuta. Ihmiset ovat yksilöitä ja ansaitsevat tulla kohdatuksi itsenään.

tumiskoulutuksen suomen kielen opettajana. Tällä hetkellä toimin kouluttajana KIITO-hankkeessa ja olen mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa ammatillisten perustutkintojen yhteisiä opintoja. Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Tavallinen työpäiväni on hyvin moninainen. Nykyisessä tehtävässäni minulla on yhteyksiä myös työelämään: käyn yrityksissä opettamassa suomen kieltä hankkeeseen osallistujille. Olen osallistunut myös aikaisempaa enemmän erilaisiin tilaisuuksiin hankkeen puitteissa. Olen hankkinut samalla uutta osaamista ja uusia näkökulmia työhöni puhumattakaan uusista työpaikkaverkostoista, joista on varmasti paljon hyötyä myös jatkossa hankkeen jälkeenkin.

Mitä terveisiä haluat lähettää päättäjille? Tilanteissa joissa on kysymys maahanmuuttaja-asiakkaan oikeasti tärkeistä asioista, olisi viranomais- ja tulkkaustahon varmistettava, että tulkkauksen suorittaa ammattilainen, jolla on koulutus ja tutkinto, jotta ei asiakkaiden oikeusturva vaarannu. Se maksaa, mutta siitä pitää olla näissä tilanteissa tilaajan valmis maksamaan, että saa laadukasta tulkkausta.

Mikä on parasta työssäsi? Parasta työssäni on opiskelijan kohtaaminen ja se, että joskus pienilläkin tukitoimilla on suuri merkitys opiskelijan elämässä etenemisessä koulutukseen tai työelämään. Ihanat työkaverit auttavat jaksamaan arjessa. TAKK työpaikkana on mahdollistanut monenlaisissa työtehtävissä toimimisen ja antanut mahdollisuuden kehittää jatkuvasti omaa osaamistani ja ammattitaitoani.

Muisto, jonka haluan jakaa? Ihanat palautteet, joita on saatu opiskelijoilta, ne lämmittävät sydäntä joka kerta.

Riikka

Terveiset uudelle kouluttajalle? Kohtaa ihminen ihmisenä, ole aidosti läsnä omana itsenäsi! Kuuntele yksilöä ja ryhmää.

Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä ja miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Ensimmäisen kosketuksen sain maahanmuuttajakoulutukseen vuonna 2000 perusopetuksen valmistavassa nuorten ryhmässä. Toimin silloin suomen opettajan sijaisena. 2000-luvun alussa saapui Ylöjärvelle afgaanipakolaisten ryhmä. Heille alettiin suunnitella omaa työvoimapoliittista koulutusta. Pääsin mukaan tähän pilotointiprosessiin yhdeksi vastuukouluttajaksi. Myöhemmin jatkoin samaa työtä myös muissa naapurikunnissa mm. Hämeenkyrössä, Lempäälässä ja Nokialla. TAKK:iin tulin keväällä 2006 palvelualojen äidinkielen ja tietotekniikan perusteiden kouluttajan sijaiseksi. Kyseessä piti olla vuoden sijaisuus, mutta Kotomoon tarvittiin suomen kielen kouluttajaa vuonna 2007 alkavaan Lukimamu-hankkeeseen. Hankkeen jälkeen olin mukana jonkin aikaa sekä lukuja kirjoitustaidottomien pajaopetuksessa että asioimistulkkien kouluttajana. Syksystä 2011 syksyyn 2018 toimin kotou-

Terveiset lukijalle? Uuden kielen oppiminen on jokaiselle aikuiselle yksilöllinen, eripituinen prosessi omine huippuja suvantovaiheineen.

Kohtaa ihminen ihmisenä, ole aidosti läsnä omana itsenäsi! Kuuntele yksilöä ja ryhmää.

130

Inge Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Tulin kouluttajaksi TAKK:iin vuonna 2015.

Minkä ohjeen haluaisit antaa opettajalle, joka tulee maahanmuuttajatyön pariin? Älä pelkää kysyä muilta neuvoa tai pyytää materiaalia. Meillä on paljon yhteistä. Ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Muutin Suomeen 2005 ja pääsin opiskelijaksi kotoutumiskoulutukseen TAKK:iin 2006. Sen jälkeen opiskelin ammatilliseen koulutukseen valmistavassa koulutuksessa. Tämän jälkeen osallistuin yrittäjäkurssille ja toimin yrittäjänä noin vuoden. Kuormituksen vuoksi lopetin yrityksen. Kävin vierailulla TAKK:ssa ja Anna-Liisa Murto suositteli minulle työharjoittelua TAKK:ssa. Suoritin suomen kielen maisteriopinnot 2009–2015 ja tein opiskelun ohessa sijaisuuksia. Opintojeni aikana vedin myös vaihto-oppilaskursseja yliopistossa. Kokoaikaiseksi kouluttajaksi tulin TAKK:iin 2015.

Mitä terveisiä haluaisit lähettää kollegoille? Jakakaa osaamistanne ja resurssejanne. Me tehdään hienoa työtä ja sen tuottamat hedelmät on hyvä jakaa kaikkien kanssa. Kerro omasta kotoutumisesta On tärkeää saada tarpeeksi kontakteja. Tässä kysymys ei ole ainoastaan suomalaisista. Voi olla myös niin, ettei itsellä ole jossakin elämäntilanteessa halua tai tarvetta tutustua muihin. Maahanmuuttaja on oman elämänsä herra. Pitää ottaa vastuu omasta kotoutumisprosessistaan. Kotoutuminen ei tapahdu yksin ollessa. Siihen tarvitaan ihmisiä. Kielikahvilat ja muut tapahtumat, joita kaupunki järjestää, ovat tärkeitä.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Olen osa-aikainen omasta toiveestani. Työtehtäviini kuuluu opetusta, avustavia tehtäviä yhdessä toisen opettajan kanssa. Työtehtäviini on kuulunut myös tilastointi ja arkistointityötä sekä materiaalien kokoamista yhteiseen käyttöön. Olen tehnyt myös arviointia, arviointitulosten ja opiskelijoiden polkujen kokoamista koulutusten tuloksellisuuden seurantaa varten. Mikä on parasta työssäsi? Aika monta asiaa, joten on vaikea valita. Halusin opettajaksi, koska on hieno aikaansaada oivalluksia. Se on mukavaa, että oppiminen näkyy. Muutos on tärkeää. Tärkeä on tuottaa materiaalia kaikkien käyttöön. Se antaa voimia ja tarkoitusta, että voin antaa panokseni työyhteisön käyttöön. Voin olla tiimissä mukana. Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Olisi kivaa, jos olisi mahdollista työajalla seurata ammattiopettajien opetusta ja sitä kautta oppia. Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Yllä mainittujen lisäksi olen opettanut hammaslääkäreitä Espanjasta ja tehnyt sijaisuuksia luki-koulutuksissa.

131

Kaisa Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Olen ollut 12 vuotta maahanmuuttajatyön parissa, ensimmäiset vuodet opetin Ahlmanilla äidinkielen opettajan työn ohessa muutamaa maahanmuuttajaryhmää. Näissä ryhmissä oli pääosin vain naisia, ja koulutukset toteutettiin yhteistyössä TAKK:n kanssa. Koskaan aikaisemmin en ollut toiminut liikunnan opettajana, mutta maahanmuuttajaryhmän kanssa tuli sekin koettua. Kaija ja Riikka tulivat tuolloin takkilaisista tutuiksi. Molemmista jäi lämmin muisto; Kaija teki etätehtävät ryhmälleni syyslomalle, kun itse lomailin, ja Riikka vinkkasi, että TAKK:ssa saattaisi olla äitiysloman sijaisuus tulossa.

Mikä on parasta työssäsi? Parasta työssä on opiskelijoiden kohtaaminen ja vuosien varrella myös oman työroolin selkeytyminen: se, että ei tarvitse miellyttää opiskelijoita tai olla kaveri heidän kanssaan, ja silti voi olla merkittävä ihminen, se on palkitsevaa.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Siirryin TAKK:iin syksyllä 2009, kun työt loppuivat Ahlmanilla. Jahkailin hakemuksen tekemistä ja kun sain sen vihdoin tehtyä ja lähetettyä, soitti Osmo heti seuraavana aamuna, että töitä olisi tarjolla! Siirtyminen kokoaikaiseksi maahanmuuttajien kouluttajaksi tapahtui siis kivuttomasti. Ensimmäisen vuoden opetin ja ohjasin omaa ryhmää, suomen opiskelun ohella teimme ruokaa Hatanpäällä ns. pajan tiloissa ja Kaija opetti ryhmälle käsitöitä. Retkeilimme ja teimme monenlaista, kurssiin liittyi myös työharjoittelu (kuten Ahlmanillakin). Nykyisin olen ohjaava kouluttaja, ja työnkuva on muuttunut ensin suomen, ja sitten työelämäsisältöjen opetuksesta lähinnä ohjaukseen, johon kuuluu harjoittelupaikkojen etsiminen yhteistyössä opiskelijoiden kanssa, työharjoittelupaikkakäynnit, kurssin loppukeskustelut jne.

Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Olen ollut äidinkielen opettaja, mutta myös mm. leiriohjaaja, tarjoilija, sairaala-apulainen, au pair, perushoitaja, rautakaupan ja kirjakaupan myyjä sekä siivooja, olen tehnyt töitä esimerkiksi taimitarhalla, muovitehtaassa ja kahvilassa, nyt TAKK:ssa olen s2-opettaja ja ohjaava kouluttaja.

Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Työn haastavia puolia on liiallinen kiire: opiskelijoihin ei ehdi tutustua ja TE-toimiston epärealistiset paineet työllistymisestä rasittavat välillä. Tällöin täytyy karsia ja miettiä, mikä on omassa työssä olennaista ja mihin omat rahkeet riittävät.

Minkä ohjeen haluaisit antaa opettajalle, joka tulee maahanmuuttajatyön pariin? Muista itsesi! Opiskelijoilla on oma elämä, kurssi on vain yksi osa siitä – läsnäolosi on heille tärkeintä. Mitä terveisiä haluat lähettää päättäjille? Kotouttamista ei voi tehdä hätäilemällä. Mikä on yllättävintä työssäsi? Maahanmuuttajatyössä yllättävintä on ollut se, että opiskelijat ovat usein tosi mukavia - kohteliaisuus lämmittää aina!

132

Eeva Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Valmistuin vuonna 2009 Jyväskylän yliopistosta. Vaikka pääaineenani oli venäjän kieli ja kirjallisuus, halusin jo opiskeluaikana suuntautua s2-alalle. Valmistumiseni jälkeen aloitinkin työt vastaanottokeskuksessa suomen kielen opettajana. Ensimmäinen ryhmäni koostui opiskelijoista, joiden joukossa oli korkeasti koulutettuja ja lukuja kirjoitustaidottomia. En tiennyt lainkaan opiskelijoiden taustoista luokkaan astellessani. Luokkatilana toimi iso liikuntasali, johon joka aamu rahtasimme opiskelijoiden kanssa varastosta liikkuvan valkotaulun, piirtoheittimen, opettajan pöydän ja opiskelijoille tuolit ja kirjoitusalustat. Siitä se lähti ja olen yhä samalla alalla.

Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Haluaisin saada kiirettä vähemmäksi. Olisi ihanaa, jos joskus olisi aikaa rauhassa tutustua esim. uusiin materiaaleihin ja aikaa kehittää omia materiaaleja ja toimintatapoja. Olisi hienoa, jos ELY-keskus antaisi opiskelijoille hieman lisää aikaa opiskella ja sisäistää asioita.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista maista, kansoista, kielistä ja uskonnoista ja se myös johti tälle alalle. En ole katunut päivääkään alan valintaani.

Minkä ohjeen haluaisit antaa opettajalle/ohjaajalle/jollekulle muulle, joka tulee maahanmuuttajatyön pariin? Tässä ammatissa pitää olla valmis tekemään aika paljon töitä, valmis jatkuviin muutoksiin ja kehittämään opetustaan ja itseään. Työssä itsereflektointi on todella tärkeää ja oman kielensä analysointi. Etenkin jos opettaa paljon alkeisryhmiä, niin se vaikuttaa omaan kielitaitoon. On tärkeää huolehtia rikkaasta kielenkäytöstä myös vapaa-ajalla, jotta oma kielitaito ei surkastu. Ihmissuhdetaidot ja kulttuurisensitiivisyys korostuvat erityisesti tässä ammatissa.

Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Opetusurani aikana olen pääasiassa opettanut vain suomen kieltä, joko vastaanottokeskuksissa, kotoutumiskoulutuksissa tai iltakursseilla työväenopistossa. Yki-testeissä olen ollut valvojana, esim. erityisjärjestelyissä tai studiossa.

Millainen on tavallinen työpäiväsi? Tällä hetkellä työskentelen kotoutumiskoulutuksessa suomen kielen kouluttajana moduuleissa 3 ja 4. Pääosin opetan akateemisesti suuntautuneita ryhmiä. Työnkuva on muuttunut, nyt kotoutumiskoulutuksessa työelämäosaaminen ja yhteiskuntatietous on saanut paljon painoarvoa. Se on muuttanut opetussuunnitelmia ja aikatauluja viime aikoina. Tuntuu, että aika ei riitä ja on täytynyt opiskella paljon uutta. Työpäiviini kuuluu tällä hetkellä uuden materiaalin tekoa ja itsensä kouluttamista työelämän saloihin.

Mikä sinusta tulisi isona, jos et olisi tällä alalla? En ole vieläkään keksinyt, mikä minusta tulisi isona, jos en olisi tällä alalla.

Mikä on parasta työssäsi? Pidän ihan puhtaasti opettamisesta ja siitä, että näen oppimisen tuloksia. Uusi tietysti aina myös virkistää. Tässä työssä pitääkin olla valmis aina kehittämään itseään ja oppimaan uutta! Päivät ovat aina erilaisia. Erilaisten ihmisten kanssa on mielenkiintoista työskennellä ja antoisaa tehdä työtä ja olen aina ihmetellyt, miten pienelläkin sanavarastolla voidaan kertoa meheviä vitsejä ja tuoda komiikkaa luokkaan. Maahanmuuttajat opettavat myös meille opettajille uusia asioista koko ajan niin omista kulttuureistaan kuin myös meistä suomalaisista ja meidän kulttuuristamme.

133

Nadja Näkyykö työ maahanmuuttajien kanssa jotenkin omassa elämässäsi ja arkipäivässäsi? Olen itse maahanmuuttaja ja ymmärrän vaikeudet oman kokemuksen kautta ja olen aina valmis auttamaan! Jos en osaa itse vastata, etsin jonkun, joka osaa auttaa.

Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Vuodesta 2007. Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Punkalaitumelle muutti venäläinen perhe, jossa oli neljä lasta ja heille piti järjestää valmistavaa koulutusta. Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Suomen kielen opetusta (moduuli 3 tällä hetkellä) ja opetuksen valmistelua. Mikä on parasta työssäsi? Näkee nopeasti tuloksia: ensin opiskelija ei ymmärrä paljoakaan, mutta nopeasti alkaa jo puhua suomea. Se myös kun saa hyvää palautetta ja opiskelijat antavat mielellään palautetta. Kaupungilla, kun tapaa vanhoja opiskelijoita, jotka tulevat juttelemaan, halaamaan ja jo kaukaa huutavat ”Hei, opettaja!”. On hieno nähdä, kun opiskelija on päässyt eteenpäin elämässä Suomessa.

Kaupungilla, kun tapaa vanhoja opiskelijoita, jotka tulevat juttelemaan, halaamaan ja jo kaukaa huutavat ”Hei, opettaja!”. On hieno nähdä, kun opiskelija on päässyt eteenpäin elämässä Suomessa.

Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Lyhyempi työmatka toiveissa, ei muuta. Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut? Olen ollut luokanopettajana Venäjällä. Tulin paluumuuttajana Suomeen. Ensimmäinen työ oli lastenhoitajana päiväkodissa. Sitten palasin kouluun töihin, maahanmuuttajatyöhön. Opetin venäläisiä ja myanmarilaisia ensi vaiheessa. Ohje maahanmuuttajatyöhön tulevalle Täytyy olla koko sydämellä mukana, muuten ei onnistu. Terveisiä opiskelijoille Kaikki on itsestä kiinni ja kieltä kyllä oppii, jos sitä haluaa! Soitan Ellinooran Leijonakuningas-kappaletta opiskelijoille. Sen opetus on, että opettaja on itse ollut myös ensin oppijan roolissa ja on nyt esimerkkinä, kuinka voi tavoittaa haaveensa

134

Anna Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Olen tehnyt maahanmuuttajatyötä lähes puoli vuotta.

Mitä terveisiä haluaisit lähettää? Päättäjille terveisiä: tarvitaan lisää resursseja, että on mahdollista tehdä työnsä hyvin. Kilpailutus on huono juttu. Opiskelijoille terveisiä, että kannattaa käyttää hyödyksi mahdollisuus opiskella. Pitää myös olla motivaatiota oppia asioita, joita tarvitsee myöhemmin elämässään.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Löysin Facebookista Terhin ilmoituksen opettajatarpeesta ja tein hakemuksen. Alun perin ei ollut suunnitelmissa ryhtyä opettajaksi, mutta jossain vaiheessa opintoja erityisesti s2-opettajan ammatti alkoi kiinnostaa.

Aiotko jatkaa alalla? Kyllä, ehdottomasti!

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Tavallinen työpäivä sisältää opetusta klo 9–14, aamulla opetuksen viimeistelyä, iltapäivällä seuraavan päivän opetuksen suunnittelua, materiaalin kopioimista jne., kirjaukset Studentaan.

Hanna Kuinka kauan olet tehnyt maahanmuuttajatyötä? Noin neljä vuotta.

Mikä on parasta työssäsi? Parasta työssä ovat opiskelijat.

Miten tulit maahanmuuttajatyön pariin? Vahingossa ajautumalla, monen mutkan ja suomalaisten ohjaavien koulutusten kautta.

Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Haluaisin lisää aikaa, ettei tarvitsisi tehdä töitä viikonloppuna. Kun tekee ensimmäistä kertaa, menee kaikkeen aikaa.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Opiskelijoiden kohtaamisia käytävillä ja sovitusti, kollegoiden kanssa keskusteluja, yhteydenpitoa yritysmaailmaan.

Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Aluksi rakennus- ja varastoalalle valmentava koulutus, sitten olen ollut kotoutumiskoulutuksessa.

Mikä on parasta työssäsi? Opiskelijoiden kohtaamiset ja onnistumiset sekä vaihtelevat työpäivät

Minkä ohjeen haluaisit antaa opettajalle, joka tulee maahanmuuttajatyön pariin? Kannattaa edetä ryhmän mukaan, esim. puhutaan sillä tavalla, että opiskelijat ymmärtävät. Ei voi myöskään suunnitella liian tarkkaan, vaan pitää tarkkailla, mikä toimii.

Mitä haluaisit muuttaa työssäsi? Olisi kiva tavata opiskelijoita myös ryhmänä. Mitä erilaisia työtehtäviä sinulla on ollut työurasi aikana? Monenlaisia: olen ollut luokanopettajana, erityisopettajana, koulukuraattorina ja kasvatusaineiden opettajana. Mitä terveisiä haluat lähettää opiskelijoille? Olette työn suola, teistä saa energiaa. Muistakaa, että te olette itse vastuussa opiskelustanne ja elämästänne.

135

136

TÄHÄN ON TULTU – MITÄ EDESSÄ?

137

Kilpailtu koulutusmarkkina kaipaa pitkäjänteistä kehittämistyötä

otouttavia koulutuksia on viime vuosina järjestetty rahoituksen näkökulmasta pääasiassa kahdella tavalla: alueellisten viranomaisten kilpailuttamina koulutuksina ja suoraan oppilaitoksille ohjattavalla valtionosuusrahoituksella. Kotoutumiskoulutusta ja vuoteen 2017 asti lukuja kirjoitustaidon koulutusta on toteutettu alueellisten ELY-keskusten kilpailuttamana työvoimakoulutuksena. Kilpailu työvoimakoulutusten järjestämisestä on kiristynyt 2010-luvulla erittäin paljon. Aiemmin Pirkanmaalla oli tavallista, että tarjouksia jätti vain muutama koulutuksen järjestäjä, joskus jopa vain yksi. Viime vuosina yksityiset valtakunnalliset koulutusyritykset ovat kuitenkin tulleet koulutusmarkkinoille erittäin aktiivisesti. Tämä on johtanut siihen, että kotoutumiskoulutuksen järjestämisestä on tullut hyvin kilpailtua ja sen myötä esimerkiksi koulutuksen hinta on laskenut. Kilpailu on johtanut myös siihen, että useat vakiintuneet koulutuksen järjestäjät ovat saaneet huomata, että ne eivät enää pärjää hintakilpailussa. Pahimmillaan kilpailuttaminen voi johtaa koulutuksen laadusta tinkimiseen edullisen hinnan edessä. Etenkin 2010-luvun alkupuolella toteutettiin eri puolilla Suomea kilpailutuksia, joissa hinnan painoarvo hankintakriteerinä oli erittäin suuri suhteessa koulutuksen laatuun. 2020-lukua lähestyttäessä koulutusten laatua kuitenkin painotetaan taas enemmän. Koulutuksen laatutekijöiden painottaminen hankintakriteerinä tuntuu laadukkaan koulutuksen nimiin vannovassa yhteiskunnassa korrektilta tavalta valita koulutuksen järjestäjiä. Toisaalta kotoutumiskoulutusten laadun arvioinnissa olisi myös edelleen kehittämistä; arviointi perustuu lähinnä koulutuksen tarjoajan kirjaamiin kuvauksiin koulutustoiminnasta – ei niinkään esimerkiksi opiskelijan kokemukseen koulutuksen laadusta, koulutuksen vaikuttavuuteen tai todennettuihin oppimistuloksiin. Muutamissa kilpailutuksissa on viime aikoina linkitetty laatuarviointi oppimistuloksiin. Tämä on periaattees-

sa hyvää kehitystä. On kuitenkin muistettava, että kotoutumiskoulutusten kohderyhmä on aivan poikkeuksellisen monimuotoinen, mikä olisi huomioitava tuloksiin perustuvassa arvioinnissa. Kotoutumiskoulutusten opiskelijoilla on oppimisvalmiuksiensa sekä koulutus- ja ammatillisen taustansa puolesta hyvin erilaiset valmiudet opiskella. Samoihin koulutuksiin osallistuvat toisaalta korkeakoulutetut monen vieraan kielen taitajat ja toisaalta oppijat, joilla ei ole lainkaan yleissivistävää koulutusta ja heikko lukuja kirjoitustaito. Tällöin esimerkiksi tietyn kielitaitotason saavuttaminen ei ole vain opettajan tai koulutuksen hyvyyttä, vaan paljolti kiinni taustatekijöistä eli opiskelijan valmiuksista oppia. Valtionosuudella järjestettävän koulutuksen etuna on rahoituksen oletettu jatkuvuus. Toisaalta valtionosuudetkin vaihtelevat vuodesta toiseen ja valtionosuusjärjestelmä siirtää resursseista kilpailemisen tavallaan organisaation sisälle. Isolla koulutusorganisaatiolla on paljon erilaisia koulutuksia järjestettävänään, eikä kotouttaviin koulutuksiin ohjata mitenkään erityisesti rahaa rahoituspäätösten sisällä. Kilpailuttamiseen verrattuna valtionosuudella järjestäminen antaa kuitenkin koulutuksen järjestäjälle verrattain suuret valtuudet ja rauhan kehittää koulutusta pitkäjänteisesti. Oli kotouttavien koulutusten järjestämismalli ja rahoitus tulevaisuudessa mikä hyvänsä, olisi tärkeää, että keskityttäisiin pitkäjänteiseen kehittämistyöhön ja strategiseen kehittämiseen. Kotouttavien koulutusten ensimmäiset vuosikymmenet ovat kyllä olleet paikoin kiihkeääkin kokeilujen ja kehittämisen aikaa, mutta välillä on tuntunut, että rahoituksella ja päätöksenteolla ei ole osattu tai haluttu rakentaa pitkiä kehityskaaria, joilla toteutettaisiin yhteistä visiota siitä, minkälaista on suomalainen kotouttaminen. Kouluttamisessa ja kotouttamisessa ei ole mahdollista saada pikavoittoja; oppimiselle pitää aina antaa aikaa. Toisaalta on kotouttamisen laadun kehittämisen

138

kannalta aivan erityisen hankala tilanne, että kotouttamistyötä tekevien pitää 2010-luvun lopun Suomessa usein maahanmuuttoon erittäin kielteisesti suhtautuvassa ilmapiirissä keskittyä puolustelemaan työnsä oikeutusta ja merkityksellisyyttä ylipäätään, sen sijaan että saisivat keskittyä kehittämään työtään. Kotouttamistyö ansaitsisi paljon enemmän myönteistä huomiota ja tunnustusta.

oli jo tiedossa, että lukuja kirjoitustaidon koulutuksia ei enää voitaisi järjestää TAKK:n kaltaisissa yksityisissä oppilaitoksissa. Joitakin vuosia kituliaasti yhden ryhmän voimin käynnissä pidetty lukuja kirjoitustaidon koulutus laajeni viime hetkillään TAKK:ssa suurimmillaan yli sadan opiskelijan kokonaisuudeksi. Turvapaikanhakijoiden suuri määrä vuonna 2015 herätti poliittiset päättäjät ja viranomaiset tarkastelemaan kotouttamista ja sen toimivuutta. Opetushallitus reagoi tarkistamalla kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteita. Perusteisiin tehtiin luonnosmainen liite, jonka keskeisenä ideana oli lyhentää koulutusten kestoa ja nopeuttaa työllistymistä. Työllistymisen edistäminen on itse asiassa aina ollut kotouttavien koulutusten keskeinen tavoite. Erityisen vahvasti tämä painotus on näkynyt työvoimaviranomaisten kilpailutuksissa. Opetushallituksen antamat kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet on toisaalta kuitenkin rakennettu hyvin kielitaitolähtöisesti. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että opetussuunnitelman perusteiden mukaan kielitaito on ainoa arvioitava osa-alue koulutuksen sisällä. Työelämä- ja yhteiskunnalliset valmiudet merkitään todistukseen vain hyväksytyiksi tai hylätyiksi. Tämä ei voi olla heijastumatta opetuksen sisältöihin. Tämän epäsuhdan korjaamisen toivoisikin olevan yksi tulevaisuuden kehityksen painopisteistä. Työelämä- ja yhteiskuntataidot on nostettava kotoutumiskoulutuksessa kieli- ja viestintätaitojen rinnalle yhtä keskeiseksi sisältöalueeksi mm. arviointia kehittämällä. Itse asiassa kaikessa kotoutumiskoulutuksen kehittämisessä pitäisi huomioida, että kotoutumiskoulutuksen tavoitteet ja sisällöt ovat laajat eikä kyse ole koulutuksista, joiden ainoana tavoitteena on kielitaidon kehittäminen. Vuosi 2015 ja turvapaikanhakijoiden suuri määrä nosti kotouttamisen ja maahanmuuton näkyvästi poliittiselle agendalle, ja siellä maahanmuutto on myös pysynyt, vaikka esimerkiksi turvapaikanhakijoiden määrä on sittemmin aivan dramaattisesti

Marginaalista keskiöön – vuosi 2015 oli vedenjakaja

2000

-luvun alkupuolella kotouttaminen ja kotoutumiskoulutus olivat turvallisesti yhteiskunnallisen keskustelun marginaalissa. Koulutuksesta ja sen kehittämisestä oli kiinnostunut pieni (mutta innokas) joukko eikä kotouttaminen ollut mediassa tai poliittisessa päätöksenteossa näkyvästi esillä. Maahanmuuton määrä on kuitenkin kasvanut jatkuvasti, joten on vain luontevaa, että maahanmuutto on tullut marginaalista yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön. Erityisesti vuoden 2015 suuri turvapaikanhakijoiden määrä oli vedenjakaja kotouttamistyössä ja kotoutumiskoulutuksessa. Viranomaiset ja oppilaitokset valmistautuivat ottamaan opiskelijoiksi suuria määriä turvapaikan saaneita. Erittäin monet tahot viranomaisista oppilaitoksiin ja kolmannesta sektorista yrityselämään aktivoituivat. Mieleenpainuvaa ajassa oli kokemus siitä, että halua auttaa ja osallistua tuntui Tampereellakin löytyvän poikkeuksellisen laajasti eri toimijoilta ja yksityishenkilöiltä. Kotouttavissa koulutuksissa vuosi 2015 aiheutti huomattavan lisäyksen etenkin lukuja kirjoitustaidon koulutuksiin. Ajankohta oli TAKK:n kannalta sinänsä surkuhupaisa, että

139

vähentynyt. Maahanmuutto ja kotouttaminen ovat aiheita, jotka julkisessa keskustelussa herättävät hyvin vahvoja tunteita. Keskustelu tuntuu usein pelkistyvän änkkäämiseksi siitä, pitäisikö rajat sulkea vai ei. Oikeistopopulistit ovat menestyneet vaaleissa hyvin, ja tämä on ehkä pakottanut maahanmuuttoon lähtökohtaisesti positiivisestikin suhtautuvia puolueita kiristämään kantojaan maahanmuuttoon. On mielenkiintoista nähdä, minkälaisia vaikutuksia tällä on kotouttamiseen tulevaisuudessa. Eduskunnan tarkastusvaliokunta julkaisi tammikuussa 2019 mietinnön, jossa esitettiin toimenpiteitä kotouttamisen toimivuuden parantamiseksi. Valiokunta esittää esimerkiksi, että kotoutumisaika pitäisi lyhentää yhteen vuoteen ja että eduskunta ryhtyisi toimiin “kotoutumiskoulutuksen kieliopintojen uudelleen järjestämiseksi, jotta opetuksen laatu turvataan ja oppimistulokset paranevat vastaamaan niille asetettuja oppimistavoitteita sekä työelämän kielitaitovaatimuksia”. Toisaalta siis vaaditaan nopeita tuloksia, toisaalta halutaan turvata paremmat oppimistulokset. Yhtälö vaikuttaa varsin haastavalta. Kotouttavissa koulutuksissa olisi kyllä laadullista kehittämistä, mutta ehkä olisi pyrittävä ennen kaikkea tasalaatuisuuteen. Kilpailutusten vaatimuksista johtuvat paikalliset erikoisuudet koulutusten järjestämistavassa, kirjava järjestäjäverkko, osittain epärealistiset odotukset vaikuttavuudelle ja oppimistuloksille ja poliittisen päätöksenteon tempoilevuus aiheuttavat sen, että kotoutumiskoulutukset voivat näyttää laadullisesti hyvin erilaisilta eri puolilla Suomea. Olisikin keskityttävä ensin siihen, että määriteltäisiin se, minkälaiset laatukriteerit kotoutumiskoulutuksen pitäisi eri puolilla Suomea vähimmillään täyttää. Tämän jälkeen pitäisi entistä enemmän toimia sen tosiasian ohjaamana, että kotoutettavat maahanmuuttajat eivät ole mikään homogeeninen ryhmä, jolle kannattaa tarjota vain yhdenlaista palvelua. Kotoutettavien monimuotoisuus vaatii kotouttamiselta räätälöintiä, jotta toimenpiteet voisivat olla tehokkaita. Nyt tuntuu, että kotoutumiskoulutuksen malli on haettu suomalaisesta peruskoulutusta, joka hienosti ja onnistuneesti tuo yhteen lapset kaikenlaisista taustoista. Kotouttamisessa tämä ei vain oikein toimi; tarpeiden ja valmiuksien erot ovat niin suuria, että ne eivät mahdu samaan luokkahuoneeseen.

Kenen pitäisi kotoutumiskoulutuksia järjestää?

otoutumiskoulutus ei oikein vielä ole vakiintunut pysyvän tuntuiseksi osaksi suomalaista koulutusjärjestelmää. Tämä voi johtua siitä, että koulutusta on hankittu parin vuoden välein järjestettävillä tarjouskilpailuilla, joiden seurauksena koulutuksen järjestämistapa, sisällöt ja järjestäjät ovat voineet muuttua paljonkin hyvin lyhyessä ajassa. Kotoutumiskoulutuksen kotipaikasta on keskusteltu viime vuosina useaan otteeseen, ja vaihtoehdot ovat Työ- ja elinkeinoministeriö sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö. Kotoutujille suunnattu lukuja kirjoitustaidon koulutus siirrettiin jo Opetus- ja kulttuuriministeriöön vuonna 2018, ja koulutuksen järjestäjien kentältä on kuulunut vahvasti ääniä, jotka näkevät siirtymisen myös kotoutumiskoulutuksen osalta toivottavana. Tässä taustalla on ainakin se, että kilpailutukset ovat olleet hyvin repiviä prosesseja, joissa ovat usein pärjänneet ne, jotka ovat pystyneet tarjoamaan koulutusta halvimmalla. Järjestämislupaan, ei kilpailuttamiseen, perustuva koulutuksen järjestäminen voisi rauhoittaa tilanteen ja vakiinnuttaa järjestäjäverkon. Tällöin luotaisiin jatkuvuutta ja koulutuksille selkeä oma profiili ja paikka suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Kotouttavien koulutusten järjestäjäverkko on kirjava. Kotoutumiskoulutusta työvoimakoulutuksena järjestävät ainakin yritykset, kunnat, säätiöt, yliopistot ja kolmannen sektorin toimijat. Omaehtoisen koulutuksen kentällä järjestäjiä on vielä enemmän ja koulutuksia jokaiseen lähtöön. Toisaalta tämä on rikkaus; voidaan ajatella, että koulutusta on kaikenlaisille kohderyhmille kaikkiin tarpeisiin. Toisaalta koulutustarjonta esimerkiksi Tampereen alueella näyttäytyy aika sekavana kurssiviidakkona, eikä ole ollenkaan varmaa, että kotoutuja löytää aina juuri siihen koulutukseen, joka on hänelle sopivin. Koulutustarjonnan hallitseminen edellyttäisikin enemmän yhteistä koordinointia ja sopimista, jotta maahanmuuttajat löytäisivät oikeisiin koulutuksiin oikeaan aikaan, eivätkä ainakaan ohjautuisi yhä uudelleen samankaltaisiin koulutuksiin. Tällaisissa pyrkimyksissä keskeinen rooli paikallisesti olisi kotoutumis-

140

lain mukaan kunnalla ja työvoimaviranomaisilla. Koulutusten järjestämisvastuun keskittäminen pelkästään kunnalle ei olisi kuitenkaan järkevä ratkaisu, koska osaamista on kertynyt kymmenien vuosien ajalta muualle kuin kuntaorganisaatioon. Tämä nähtiin jo lukuja kirjoitustaidon koulutusten järjestämisessä tehdyssä uudistuksessa; TAKK:lla ja monella muulla yksityisellä koulutuksen järjestäjällä oli parinkymmenen vuoden kokemus koulutusten järjestämisestä, mutta koulutukset siirrettiin koulutuksen järjestäjille, joilla ei aina ollut koulutusten järjestämisestä ollenkaan kokemusta. Kunta voisi kuitenkin olla aktiivisempi sovittamaan eri palveluita yhteen, jotta saataisiin aikaan kattavat palvelut ilman päällekkäisyyksiä.

sisältöjä ja toteutustapojakin merkittävästi. Kielitaito olisi toki edelleen koulutuksen kovaa ydintä, mutta nyt kielenopetusta voitaisiin suunnata yhä spesifimmin tietyn työnkuvan tarpeisiin. Toisaalta työperäisten maahanmuuttajien koulutuspalveluissa opiskelijoiden tarpeet voivat liittyä enemmänkin asettautumiseen ja arkielämän sujuvoittamiseen kuin itse työssä toimimiseen. Asumis- ja kouluasiat pitäisi saada toimimaan. Lapsille pitäisi löytää kivoja harrastuksia. Olisi mukava kuulua johonkin ryhmään täällä Suomessa ja ystävystyä uusien ihmisten kanssa. Jos haluamme houkutella osaavia ihmisiä tänne maailman reunalle, olisiko hyvä ymmärtää, että meidän on muotoiltava koulutusta yhä enemmän opiskelijalähtöisesti, opiskelijoidemme elämää helpottavaksi? Muutos voi ainakin ajatuksen tasolla nykytilanteeseen olla iso; kotouttamista on pitkään lähestytty suomalaisen yhteiskunnan ja etenkin työelämän lähtökohdista ja tarpeista. Vasta kotouttamislaissa vuodelta 2010 alettiin puhua kaksisuuntaisesta kotoutumisesta eli tuotiin lainsäädännön tasolle ajatus siitä, että kotoutuminen ei ole vain maahanmuuttajassa tapahtuva muutos vaan koskee myös suomalaista yhteiskuntaa, sen yhteisöjä ja yksilöitä – minua, sinua ja meitä kaikkia.

Työperäisen maahanmuuton uusi tuleminen

yöperäisestä maahanmuutosta puhuttiin 2000-luvun alkupuolella Suomessa paljon. Ennen vuotta 2008 se oli pitkään maahanmuutosta käydyn keskustelun keskiössä. Taantuma, resurssien niukentuminen ja ehkä myös oikeistopopulistien menestys vaaleissa vaikuttivat kuitenkin niin, että työperäinen maahanmuutto hävisi julkisesta keskustelusta ja myös koulutuskentältä vuosiksi lähes täysin. Huoltosuhteen heikkeneminen pakottaa päätöksentekijät kuitenkin pohtimaan monenlaisia ratkaisuja, jotta työssäkäyviä olisi tulevaisuudessa tarpeeksi suhteessa huollettavien määrään. Työperäisen maahanmuuton aktiivinen lisääminen lienee yksi osaratkaisu ongelmaan. Mitä haasteita se tuo kotouttamiselle? Perinteisesti kotoutumiskoulutus on ollut työttömien työnhakijoiden koulutusta. Koulutuksessa keskeistä on ollut vahva ohjaus, jolla on pyritty auttamaan opiskelijoita ammatillisen ja työllistymispolun valitsemisessa. Koulutusten keskeistä sisältöä ovat olleet suomalaiseen työelämään ja ammatteihin tutustuminen ammatinvalinnallisesta näkökulmasta. Jos opiskelijat olisivatkin jo työssä tai koulutukset vähintäänkin olisivat luonteeltaan rekrytoivia, se muuttaisi kotoutumiskoulutusten

141

Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa järjestettiin ensimmäiset kielikurssit vietnamilaisille vuonna 1989. Sen jälkeen tuhannet ihmiset joka puolelta maailmaa ovat osallistuneet erilaisiin maahanmuuttajien koulutuksiin TAKK:ssa. Tässä historiikissa tarinansa kertovat opiskelijat, opettajat ja muu TAKK:n henkilökunta.