Missä sydän, siellä kotona

Ukrainan sota on pannut miettimään, missä on ihmisen koti. Äitini puolelta olen kotoisin Karjalasta, Ruskealasta, isäni Sodankylästä, Siurunmaasta.

Äitini oli sotalapsena Ruotsissa ja oppi ensimmäisenä kielenään ruotsin. Sodankylässä edelleen käymme, vaikka isämme on kuollut. Mökkimme on Unarin-Luusuassa. Kuka tietää, missä se on, vaikka kylässä onkin Lapin neljänneksi suurin järvi?

Itse olen syntynyt Oulussa mutta opiskellut ja asunut pitkään Turussa ja Tampereella. Nykyisin pyörin Tampereella ja Nokian Siurossa. Tampere on minulle sydämen kaupunki. Osa on sitä mieltä, että tamperelaiseksi pääsee, kun on viisi polvea takana todistettua tamperelaisuutta. Osa, kuten minä, on sitä mieltä, että ihminen itse valitsee, missä on koti.

Olisi myös kiva pystyä valitsemaan sukulaiset, totesi yksi tamperelainen. Osan voisi vaihtaa, totesi toinen. Joku kiertääkin Etelä-Pohjanmaalla sukujuhlia. Josko löytyisi mieluisia sukulaisia, usein löytyykin, pohtii kolmas. Pullakahvit nyt ainakin.

Tamperelaiset mainitsevat usein ylpeinä historiastaan seuraavia nimiä: Wilhelm von Nottbeck, James Finlayson, Wivi Lönn, Rudolf Winter, Sara Hildén, Eino Salmelainen, Jaakko Syrjä, Kirsi Kunnas, Väinö

Linna, Hannu Salama, Eila Roine, Veikko Sinisalo, Tenho Saurén, Kalle Päätalo, Pekka Marjamäki, Kalle Kaihari. Onneksi Lönn, Hildén, Marjamäki ja Kaihari ovat syntyneet Tampereella. Osalla heistä juuret eivät ulotu polveakaan kauemmas eivätkä he ole jääneet Tampereelle. Tamperekin on nuori kaupunki, teini-iässä, perustettu vasta 1779.

Keskustelin ystäväni kanssa, keitä hän kokoaisi yhteen ja minne menisi, jos perustaisi oman kotikolon. Perhe, sukulaisia ja ystäviä. Mutta ei kaikkia. Torailevaa enoa hän ei haluaisi mutta äiti suuttuisi. Pakko ottaa mukaan, hän totesi.

Minne sitä mentäisiin? Pitäisikö mennä mökille? Siellä kuitenkin on liian pienet tilat. Yksi haluaisi kalastaa, toinen haluaisi soudella. Kuka lämmittää saunan, kuka saa nukkua parvella? Ei tule mitään, hän totesi. Parempi kokoontua Tammerkoskelle tai Pyynikille eväsretkelle. Siitä kukin voi halutessaan mennä minne haluaa. Jos haluaa saunoa, voi porukalla mennä Rajaportin saunaan ja siitä halukkaat Mältinrantaan uimaan. Ja loput voi syödä kivimiehen Vaakon nakissa ja painua kotiin. Sekin sydämen asia.

Kirjoittaja on Tampere-Seuran toiminnanjohtaja