Yhteistoiminnalla synergiaa Helsingin kaupunginosissa

Kaupunginosayhdistykset ovat aina tehneet alueellista yhteistyötä monenlaisissa teemoissa. Pohjoisessa Helsingissä on esimerkiksi hiljattain liittouduttu koostamaan proaktiivisesti omaa näkemystä Tuusulanväylälle suunnitteilla olevasta kaupunkibulevardista.

Kansallisen kaupunkipuiston saamista Helsinkiin on määrätietoisesti ajanut jo seitsemän vuotta verkosto, jossa toimii iso joukko kaupunginosayhdistysaktiiveja eri puolilta Helsinkiä. Kaavavaikuttamista on tehty yhteistyössä naapurikaupunginosien kesken iät ja ajat.

Uutena yhteistyömuotona käynnistyi vuonna 2022 tapahtumayhteistyö. Kuusi Helsingin ranta-alueilla toimivaa kaupungi- nosayhdistystä järjesti yhdessä koordinoiden ”Venetsialaiset Stadissa 2022” -tapahtumakokonaisuuden. Upeasti onnistuneesta tapahtumasta halutaan luoda perinne, ja tämän vuoden Venetsialaisiin on jo ilmoittautunut mukaan kymmenkunta uutta yhdistystä.

Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helka on noin 70 jäsenensä yhteistyöjärjestö, joka tukee monipuolista ja osallistavaa kaupunginosatoimintaa. Vaikutamme sen puolesta, että kaupungin eri alueet voivat kehittyä viihtyisiksi, omaleimaisiksi ja yhteisöllisiksi. Tarjoamme neuvontaa ja koordinointiapua jäsenyhdistysten väliseen yhteistoimintaan.

Turkuseura sparraa ja inspiroi kaupunginosaseuroja

Turkuseura on jokaisen turkulaisen ja Turun ystävän yhdistys, turkulaisuuden koti. Henkilö- ja kannatusjäsenten lisäksi yhdistykseen kuuluu 17 kaupunginosaseuraa.

Alueyhdistysten kanssa seurataan yhdessä Turun kehittämis- ja kaavoitushankkeita ja otetaan niihin tarvittaessa kantaa. Turkuseura tarjoaa kaupunginosaseurojen puheenjohtajille oman verkoston, jossa pääsee vaihtamaan ideoita ja sopimaan yhteistyöstä.

Tarjoamme alueyhdistyksille myös esimerkiksi kokoontumistilan ja viestintäsparrausta.

Monilla toimijoilla on haasteena pienet resurssit ja vähäinen vapaaehtoisten määrä, joten me isompana toimijana pyrimme tukemaan heitä.

Turkuseura on toteuttanut viime vuosina useita Turku-aiheisia menestystuotteita, kuten Manu-tuotesarjan, Turku-muistipelin ja viimeisimpänä lapsille suunnatun väritys- ja tehtäväkirjan. Tuotteilla tehdään Turkua tunnetuksi ja vahvistetaan kaupunkilaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Yhdistys pyrkii parhaillaan tavoittamaan erityisesti turkulaisia lapsiperheitä ja uusia turkulaisia jäseniksi. Hauskat tapahtumat ja tuotteet tuottavat tulosta.

Pyrimme toiminnallamme inspiroimaan kaupunginosayhdistyksiä. Hyviksi todetut teot ja tapahtumat kannattaa aina monistaa.

Varsinais-Suomen liiton Kirsi Stjernberg puhui Kotiseutuliiton maakunnallisen kokouksen osanottajille joulukuussa 2018.

Varma kevään merkki: kotiseutuväen maakunnalliset kokoukset

Kotiseutuliitto ja maakuntien liitot järjestävät jälleen kotiseututoimijoiden maakunnalliset kokoukset ja ajankohtaiskeskustelut.

Kokouksissa kuullaan katsaukset ajankohtaisista kotiseututyön ja maakunnan asioista, vaihdetaan kuulumisia sekä valitaan maakunnan ehdokas Kotiseutuliiton valtuustoon.

Kokoukset järjestetään maalis-toukokuus- sa. Kokouskutsut lähetetään jäsenyhteisöille ja Kotiseutuliiton kannattajajäsenille noin kuukautta ennen kokouspäivää.

”Lämpimästi tervetuloa mukaan. Tämä on erinomainen tilaisuus verkostoitua muiden kotiseutuyhdistysten kanssa ja vaihtaa kuulumisia liiton luottamushenkilöiden ja henkilökunnan kanssa”, Kotiseutuliiton järjestöpäällikkö Marika Punamäki kehottaa.

Maakunnalliset kokoukset 2023

Pohjois-Pohjanmaa 20.4.

Satakunta 26.4.

Etelä-Pohjanmaa 27.4.

Pohjois-Savo 4.5.

Pirkanmaa 23.5.

www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumakalenteri

Seurantaloille 2,3 miljoonaa euroa

energia-avustusta

Valtioneuvosto on sopinut lisätalousarviossaan seurantaloja ylläpitävien yhteisöjen tukemisesta vallitsevan energiakriisin aikana. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle ehdotetaan 2,3 miljoonaa euroa avustuksiin yhteisöllisiä taloja eli seurantaloja omistaville yhteisöille kohonneiden sähkö- ja lämmityskustannusten nousun johdosta.

“Seurantalot ja kylätalot ovat monilla seuduilla erittäin tärkeitä harrastus-, juhla- ja kokoontumistiloja. Ne ovat tärkeä osa kansalaisyhteiskunnan selkärankaa. Huomioitava on myös se, että toimijat tekevät tärkeää työ- tä ylläpitämällä näitä tiloja pitkälti vapaaehtoisvoimin”, tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen totesi.

Energia-avustusten käsittely on tarkoitus delegoida Suomen Kotiseutuliitolle. Kotiseutuliitto on huolehtinut opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta seurantalojen korjausavustusten jakamisesta vuodesta 2004 ja niihin liittyvästä neuvonnasta jo vuodesta 1984 lähtien.

”Seurantalojen ahdinkoa on kuultu ja siihen on vastattu. Siitä lämmin kiitos. Etenemme nyt ministeriön ohjeiden mukaan. Työskentelemme pika-aikataululla, jotta avus- tukset saadaan mahdollisimman nopeasti hakuun ja maksuun”, Kotiseutuliiton vs. toiminnanjohtaja Teppo Ylitalo sanoo.

Talous oli tiukilla jo ennen energiakriisiä

Suurella osalla yhteisöllisiä taloja ylläpitävistä tahoista tulot ovat romahtaneet viime vuosien kokoontumisrajoitusten vuoksi. Talouden puskurit on kulutettu ylläpitokustannuksiin ja välttämättömiin korjauksiin. Samaan aikaan sähkön ja polttoaineiden hinnannousu on kasvattanut ylläpitokustannuksia jopa moninkertaisiksi.

”Teimme kyselyn nuorisoseuroille energiakriisin vaikutuksista, ja saimme viikossa lähes 200 vastausta. 85 prosenttia vastaajista sanoi energiakriisillä olevan vakavia vaikutuksia nuorisoseurantalojen toimintaan. Kriisi vaikuttaa suoraan lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksiin sekä sitä kautta ystävyyssuhteisiin ja hyvinvointiin. Olemme valtavan kiitollisia energiatuesta, joka tulee toden teolla tarpeeseen. Harrastustoiminta voi jatkua eikä taloja tarvitse laittaa kylmäksi”, sanoo Suomen Nuorisoseurat ry:n pääsihteeri Annina Laaksonen.

Myös Kansantalojen liitto teki syksyllä kyselyn jäsenilleen.

”Valtaosa taloista piti tilannetta erittäin vaikeana. Tuki tuo helpotusta taloille, joilla energialasku on eniten kasvanut. Energian hinnan nousu ja ilmastonmuutos ovat saaneet talot pohtimaan energiatehokkuutta ja ympäristöystävällisiä energiaratkaisuja. Taloilla on edessä kalliit remontit, ja toivomme, että valtion korjausavustukset seurantaloille huomioivat seurantalojen kasvavat tarpeet tällä saralla, liiton toiminnanjohtaja Kati Tyystjärvi toteaa.

”Tällä hetkellä on kaikenlainen toiminta työväentaloilla veitsenterällä. Varsinkin nuoriso- ja eläkeläistoiminnan maksukyvyt ovat hävinneet kilpailun energian hinnoille, joten yritykset jatkaa toimintaa ovat syömässä talojen aivan viimeisiä taloudellisia voimavaroja”, kertoo Suomen Työväentalojen Liiton toiminnanjohtaja Anssi Leskelä.

Harrastustoiminta voi jatkua

”Kylät kiittävät Marinin hallitusta fiksusta arvovalinnasta. Pienellä energia- ja sähkötuella on suuri vaikutus kylien yhteisöille, harrastusporukoille ja ennalta ehkäisevälle hyvinvoinnille. Kun tuemme kylätaloja, tuemme harrastusmahdollisuuksia maaseudun muksuille, mopopojille ja kylämummoille. Iloinen uutinen lisäbudjetissa”, kuvaa Suomen Kylien toiminnanjohtaja Aleksi Koivisto.

Seurantaloiksi kutsutaan muun muassa kyläyhdistysten, nuorisoseurojen, työväenyhdistysten ja maamiesseurojen kaikille avoimia tiloja. Ne ovat monilla seuduilla ainoita kokoontumispaikkoja. Merkittävä osa rakennuksista on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita, ja niiden ylläpitäminen on jo itsessään valtava ponnistus taloja omistaville yhdistyksille.

Teksti: Teppo Ylitalo, Anna-Maija Halme

Mikko Härö maastossa Hyvinkään Kytäjällä. Koronavirus sai Härön harrastamaan pienimittakaavaista kulttuurimatkailua ulkomaanmatkojen sijaan. ”Siinä on paljon enemmän potentiaalia kuin ollaan huomattu”, Härö huomauttaa ja kertoo tehneensä hienoja reissuja esimerkiksi Hailuotoon ja Noormarkkuun.

Mikko Häröstä seurantaloasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja

Museovirastosta tunnetuksi tullut Mikko Härö on valittu Seurantaloasiain neuvottelukunnan puheenjohtajaksi.

Härö jatkaa tehtävässä Maire Mattisen jälkeen, joka Härön lailla teki uransa loppuhuipennuksen näkyvällä ja kuuluvalla paikalla Museoviraston osastonjohtajana.

Mikko Härön urasta Museoviraston kulttuuriympäristöpalvelujen osastonjohtajana jäi jämäkkä vaikutelma. Työ oli Härölle rakas, mikä heijastui myös ulospäin.

Härön mielestä kulttuuriympäristön tilanne on Suomessa nyt hyvä, parempi kuin usein ajatellaan. Kulttuuriympäristön vaaliminen on kehittynyt pitkinä, hyvinkin kymmenien vuosien mittaisina kaarina, strategioina ja ohjelmina.

Jotta lentoaseman kulttuurihistorialliset arvot olisivat säästyneet, olisi asioiden pitänyt olla toisella tavalla jo kauan sitten. Lentoaseman tapauksessa vastassa oli liian isot voimat, jotta asia olisi ratkennut keskustelemalla.

Juuri keskustelemalla Härö huomasi ajan mittaan asioiden etenevän parhaiten.

”Nuorena rakennustutkijana katsoin enemmän, mitä pykälissä sanottiin, mutta ajan mittaan toimintatapani muuttui vuorovaikutteisemmaksi. Asioista voidaan silti puhua oikeilla nimillä silloinkin, kun näkemykset eroavat vahvasti toisistaan”, Härö huomauttaa.

Asioita on järkevää lähestyä myönteisen kautta. Ammattilaisen on tärkeä puhua kulttuuriperinnön merkityksestä sillä tavalla, että poliitikotkin ymmärtävät asian.

Kansalaistoiminnalla ollut usein ratkaiseva merkitys

Härön pääaine yliopistossa oli aluksi arkeologia. Oppiaine oli tuohon aikaan liian esinelähtöistä hänen makuunsa, ja hän vaihtoi opinnot historiaan.

Härö syntyi Lauttasaaressa, mutta vietti suurimman osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Suomenlinnassa. Hänen isänsä Elias Härö työskenteli Museovirastossa yli-intendenttinä. Myös hänen serkkunsa Erkki Härö oli Museovirastossa.

Nuorempana Härö toimi Suomenlinnaseuran puheenjohtajana, seuran lehden päätoimittajana ja asukkaiden edustajana. Työelämään siirtymisen jälkeen vapaaehtoistyölle ja kansalaisvaikuttamiselle ei ollut enää tarvetta, koska työn kautta saattoi hyvin tuoda esiin näkemyksensä samoista asioista.

Härö arvostaa kansalaisliikkeiden saavutuksia esimerkiksi Tampereella Tammerkosken rannoilla. Sama koskee pienessä mittakaavassa vaikka naapurin Ylöjärven rakennusperintöä, mutta saavutuksia on ym- päri maata. Myös esimerkiksi Puu-Vallilan ja Käpylän säilymisessä liikkeillä oli ratkaiseva merkitys.

Teollisuusperintö ja liikenteen historia ovat olleet Härön suuria kiinnostuksen kohteita. Perinteisemmät, kuten säätyläiskulttuurin ja kirkolliset kohteet, ovat jo vanhastaan varsin hyvin hoidettuja. Mutta kaikki kiinnostaa, vaikkapa arkeologia tai metsiemme ja vesiemme kulttuuriperintö.

Teollisuusperinnön tilaa hän pitää kokonaisuutena melko hyvänä, vaikka uusien käyttöjen löytäminen etenkin kasvukeskusten ulkopuolella on usein vaikeaa.

Sodan jälkeen rakennettu kulttuuriperintö on hänen kolmas erityinen huolenaiheensa.

”Esimerkiksi 50- ja 60-lukujen arkkitehtuuri on vielä suuresti aliarvostettua”, Härö toteaa ja kertoo asuvansa Itä-Helsingissä, Puotilan kartanon naapurissa, 1960-luvun alun kerrostalossa. Tällaisten ympäristöjen arvoa ei edelleenkään tunnisteta riittävän laajasti.

Asenteet eivät muutu motkottamalla

Seurantalojen kokonaisuutta Härö pitää moninaisena ja identiteetiltään vahvalta. Monesti ne ovat paikkakunnan tärkeitä maamerkkejä.

”Seurantalot ovat yhtä vahvoja kansalaisyhteiskunnan rakennuksia kuin kansakoulut”, Härö toteaa.

Yksityisten ihmisten mahdollisuus vuokrata seurantaloja juhlapaikoiksi kasvattaa niiden merkitystä. Kulttuuriperintö onkin vain yksi rakennusten merkityksen ulottuvuuksista.

”Rakennustutkijana työskennellessäni lähdin aina liikkeelle materiaalisesta ympäristös- tä, mutta ei ympäristön muutosta voi pelkkänä asiantuntijatietona käsitellä. Tärkeää on myös rakennuksen liittyminen ihmisten elämään ja minkälaisia merkityksiä se heille antaa”, Härö huomauttaa.

Erottelu aineelliseen ja aineettomaan kulttuuriperintöön on Härön mielestä tarpeetonta. Yhteisöjen, yhteisöllisyyden ja elävän perinnön merkitys on alkanut hahmottua enemmän ja enemmän.

”Poliittisten päättäjien joukossa ei aina kuunnella riittävästi kansalaisten mielipidettä”, Härö toteaa.

Toisinaan jossain pienessä kunnassa, jossa on pari kolme kohdetta saatu suojeltua, parahdetaan jo, ettei kaikkea voida suojella.

”Se on yhteisten intressien hakemisen paikka. Asenteet eivät muutu motkottamalla, vaan sitä kautta, että tehdään yhteistyötä ja koitetaan löytää yhteisiä arvoja”.

Kannattavuuslaskelmista voimavara-ajatteluun

”Ilmastonmuutoksen vuoksi meidän tulisi siirtyä voimavara-ajatteluun, sen sijaan että pohditaan, olisiko kannattavampaa rakentaa kokonaan uutta. Suunnittelussa pitäisi lähteä liikkeelle olemassa olevasta rakennuskannasta ja pitää se käytössä mahdollisimman maltillisin muutoksin”, Härö evästää.

Aulangolla.

Härö näkee, että asenteet muuttuivat 1970-luvulta aina 1990-luvulle saakka parempaan suuntaan. 2000-luvun ristipaineissa tilanne on ehkä taas mutkistunut. Kulttuuriperintöbarometri osoittaa kuitenkin, että kansalaiset arvostavat kulttuuriperintöä, vaikka saattavat ymmärtää sen toisinaan eri tavalla kuin viranomaiset.

”Ihmiset pyrkivät vaikuttamaan ja osallistuvat keskusteluun. Pari-kolmekymppisten aikaperspektiivi on toisenlainen kuin minun ikäiseni. Nuorempien on helpompi tunnistaa oman aikansa ilmiöt, joista vanhempien on toisinaan vaikea saada kiinni”, Härö toteaa.

Globalisaatio on muuttanut meidän suhdettamme kulttuuriperintöön. Populaarikulttuurista on tullut maailmanlaajuisesti yhteistä, joten paikallisella omaleimaisuudella ja kiinnittymisellä lähiympäristöön on entistä isompi merkitys.

Kaupunkirakenteen tiivistämisessä on Härön mukaan hyvät puolensa ja raideyhteydet ovat hyvää kehitystä. Teiden oikaisu toisaalta synnyttää katvealueita.

Teksti: Anna-Maija Halme