Puheenjohtajan palsta

Onneksi olkoon teille kaikille, jotka luette tätä lehteä. Olette ylittäneet elämänne vaikeimmat kuilut; yo-kirjoitukset ja pääsykokeet. Voin luvata, että tästä eteenpäin teidän elämänne tulee olemaan paljon helpompaa. Teillä on varmasti monia kysymyksiä opiskelusta ja Varnitsasta. Siksi ajattelin kertoa tässä pienimuotoisen yliopistoelämäntarinan itsestäni. Tämän myötä teidän ymmärryksenne yliopistoelämään ja sen mahdollisuuksin avautuvat paremmin. Vuonna 2016 vaihdoin alaani tietojenkäsittelytieteistä historiaan, koska historia on minulle ollut intohimo pienestä pitäen ja halusin tehdä elämässäni muutakin kuin vain koodata. Menin pääsykokeisiin ja kirkkaasti pääsin sisään aloittaen 2016 syksyllä opintoni. Itä-Suomen yliopisto oli minulle entuudestaan tuttu ympäristö, mutta muutos täysin toiseen tieteeseen oli kuitenkin todella suuri muutos elämässäni. Kiitos tuutorien, pääsin hyvin nopeasti opiskelun ja opiskelijaelämän arkeen, jonka myötä Varnitsa tuli minulle hyvin tutuksi. Ensimmäiset pari vuotta meni historian perus- ja aineopintoja tehdessä ja osallistuen Varnitsan tapahtumiin sekä opiskelijabileisiin. Varnitsan tapahtumat ja opiskelijabileet toivat minulle hyviä mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin ja olenkin näistä tapahtumista monia rakkaita ystäviä löytänytkin. Luonnollisesti introverttina sitä vähän aristelee, että kehtaako sitä lähteä opiskelijatapahtumiin mukaan. Voin kokemusasiantuntijana sanoa, että kannattaa lähteä. Varnitsan tapahtumista löytyy yllättävän paljon erilaista porukkaa. Varnitsaan mahtuu larppaajia, nörttejä, penkkiurheilijoita, tavallisia tyyppejä ja niitä sotahulluja, jotka kello 3 aamuyöstä väittelevät siitä, että oliko Panzer IV-tankki parempi kuin Sherman-tankki. Tämä on juuri Varnitsan oma rikkaus, koska Varnitsaan mahtuu todella paljon erilaista väkeä ja me kaikki otamme toiset mukaan. Tietysti tämä voi joskus johtaa siihen, että joissakin asioissa olemme eri mieltä. Kuitenkin me kaikki ymmärrämme, että asiat voivat riidellä keskenään, mutta ihmiset eivät riitele keskenään. Olin historian asiantuntijalinjalla, jonka vuoksi minun oli pohdittava sitä, että minkä asian asiantuntija haluan olla. En voi olla koko maailman tai edes Suomen historian täydellinen tietäjä. Asiantuntijana minun oli siis syytä valita oma tietty erikoistumisala, jossa tulisin olemaan yksi Suomen parhaista asiantuntijoista. Rikollisuus ilmiönä on kiinnostanut minua pidemmän aikaa, koska aina kun on olemassa yhteiskunta, on olemassa sääntöjä. Niin kauan, kun on olemassa sääntöjä, on olemassa sääntöjen rikkojia. Lisäksi Suomen historia on kiinnostanut minua enemmän kuin yleinen historia, jonka vuoksi Suomen rikoshistoria kuulosti järkevältä ajatukselta. Kiitos vapaan sivuaineoikeuden, Itä-Suomen yliopistossa voi opiskella mitä tahansa aineita, vaikka pääaine olisi täysin eri.

Lopulta päädyin siihen, että minun on parasta opiskella rikos- ja prosessioikeutta. On ymmärrettävä oikeustieteitä ja Suomen lakia, jotta voi ymmärtää itse rikollisuutta. Menin rikos- ja prosessioikeuden ensimmäiselle kurssille rikos- ja prosessioikeuden perusteet, jossa oli legendaarinen professori Matti ”The” Tolvanen vetämässä luentoa rikosoikeudesta. Tolvasen karismaattinen, mutta hyvin selkeä tapa opettaa asiasta sai minut innostumaan rikosoikeudesta todella suuresti. Lopulta tein 60 opintopisteen edestä rikos- ja prosessioikeuden perus- ja aineopintoja. Sivuainekandin tein privilegioituista henkirikoksista alkuperäisessä vuoden 1889 rikoslaissa ja 1969 rikoslain osittaisuudistuksessa saaden siitä 5/5, josta myös muodostui rikos- ja prosessioikeuden opintojen keskiarvosana. Tämä osoittaa sen, että mikä tahansa on opiskelijalle mahdollista, jos siihen on motivaatiota ja ennen kaikkea uskaltaa seurata omaa sydäntään.

Asiantuntijalinjalla pitkän sivuaineen (60 op) lisäksi pitää tehdä myös lyhyt sivuaine (30 op), joka oli minulla mediakulttuuri ja viestintä.

Tämä antoi minulle hyvät taidot sanomalehtien ja muun media-aineiston hyödyntämiseen historiantutkimuksessa. Myöskin minulle muodostui hyvä historiallinen ymmärrys siitä, miten suomalainen mediamaisema on kehittynyt ajan saatossa tähän päivään asti. Tämä esimerkki osoittaa sitä, että Itä-Suomen yliopistossa vain mielikuvitus on rajana sille, että mihin haluaa erikoistua. Ei hätää, jos ei tiedä yhtään, mihin haluaa tulevaisuudessa erikoistua. Yliopistossa ei ole mikään kiire tälle pohdinnalle, ja amanuenssi pystyy auttamaan sinua tämän pohdinnan kanssa. Kyllä omat kiinnostukset tulevat historian perus- ja aineopintojen aikana esille. Tämän voin luvata teille.

Varnitsa perustuu kolmeen pilariin, opiskelijatapahtumien pitämiseen, opiskelijoiden edun valvomiseen yliopistossa ja opiskelijoiden työllistymisen edistämiseen. Opiskelijatapahtumat ovat varmasti Varnitsan jäsenille Varnitsan näkyvin toiminta ja ihan syystäkin. Korona on osoittanut opiskelijatapahtumien tärkeyden ja tänä syksynä me pyrimmekin siihen, että monenlaisia opiskelijatapahtumia voidaan pitää Varnitsan jäsenille; perinteisistä sitseistä aina leffailtoihin asti. Varnitsa on myös pitämässä omien jäsenten eduista huolta yliopistossa. Varnitsalla on oma opiskelijaedustuksensa historia- ja maantieteen laitoksen kokouksissa, joissa yritämme ajaa Varnitsan jäsenten etuja. Viime keväänä Varnitsa ry yhdessä maantieteen opiskelijoiden ainejärjestön Tombolo ry:n kanssa kirjoitti avoimen kirjeen laitokselle, jossa vaadittiin opiskelijoiden erityisjärjestelyiden parempaa toteutumista käytännön tasolla. Tämän kritiikin laitos otti vastaan ja laitos on sitoutunut siihen, että tulevaisuudessa opiskelijoiden erityisjärjestelyt voivat paremmin toteutua. Tämä on käytännön esimerkki siitä, miten ainejärjestö voi ajaa opiskelijoiden etua yliopistossa.

Olette uusia opiskelijoita, mutta jonain päivänä opiskelijaelämänne tulee päätökseen ja on aika siirtyä työelämään. Siksi on tärkeää, että teillä on hyvät eväät työelämää varten. Työelämän kanssa tulette olemaan tekemisissä opiskelijaelämän aikana ainakin työelämäopintojen kautta. Varnitsa pyrkiikin omilla työelämätapahtumilla pitämään opiskelijoiden ja työelämän välisen kuilun mahdollisimman pienenä. Kokemusasiantuntijana suosittelen teille asiantuntijalinjalla oleville korkeakouluharjoittelua, jossa laitos maksaa osan palkastanne kahden kuukauden ajalta. Tämä on työnantajan näkökulmasta hyvin herkullinen tilanne, koska työantaja saa lähes ilmaiseksi työntekijän. Korkeakouluharjoittelun kautta pääsee myös verkostoitumaan työelämän kanssa. Monet sanovat tätä teille, mutta minä sanon sen nyt teille ensimmäisenä. Verkostoituminen on Suomen työmarkkinoilla hyvin tärkeää. Kannattaa panostaa verkostoitumiseen ja tehdä omaa nimeään näkyväksi. Verkostoitumisella pääsee heti alkuun hyvin pitkälle. Opettajaopiskelijoilla tämä korkeakouluharjoittelu on tietysti vähän erilainen, koska opettajaopiskelijoiden omat opetusharjoittelut ovat pakollisia.

Teen itsestäni elävän esimerkin korkeakouluharjoittelun hyödyllisyyden suhteen. Sain korkeakoulu-harjoittelutukea ja sain Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen laitokselta kriminologian tutkimusryhmästä harjoittelupaikan tutkimusassistenttina. Kirjoitushetkellä olen kyseisessä työsuhteessa ja se päättyy elokuun viimeinen päivä. Päivittäiseen työhöni kuuluu Excel-taulukoiden täyttäminen erinäisellä datalla, haastattelujen litterointi, tutkimuskirjallisuuden etsintä jne. Toisin sanoen teen kaikkea pientä mutta opettavaa työtä, joka voidaan helposti delegoida tutkimusassistentille. Historian opinnoistani on työssäni ollut hyötyä siinä, että olen ollut tekemisissä historiallisen aineiston kanssa ja minulla on samalla mielessäni historiallinen ymmärrys siitä, miten lakimuutokset ja yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet tutkittavaan asiaan. Samalla joka päivä olen oppinut paljon uutta, jota välttämättä ei oppisi luentosalien penkistä käsin. Lisäksi saan tästä harjoittelusta hyvin tärkeän merkinnän CV:seen, jonka merkitystä ei voi ylikorostaa.

Olen tämän puheenjohtajan tervehdyksen aikana tuonut paljon käytännön esimerkkejä itsestäni. Tämä ei johdu siitä, että olisin omahyväinen ja nostattaisin omaa egoani teidän fuksien edessä. Minä haluan esimerkilläni kertoa opiskeluelämän käytännön asioita, jotka ovat teille jossain vaiheessa ajankohtaisia asioita. Opiskelijaelämään pystyy parhaiten tottumaan sillä, että kuuntelee vanhempien opiskelijoiden ja tuutorien neuvoja opiskelijaelämän suhteen. Niillä neuvoilla pystyy helposti välttämään opiskelijaelämän monet sudenkuopat. Teidän ei tarvitse jäädä yksin, sillä me vanhemmat opiskelijat haluamme, että te uudet nuoret opiskelijat saatte opiskelijaelämässänne hyvän alun. Minä toivonkin, että neljän vuoden päästä joku teistä on Varnitsan puheenjohtajana, ja omien esimerkkien avulla yrität neuvoa uusia fukseja opiskelijaelämän suhteen. Niin kuin minä olen tässä tehnyt teille.

Näin lopuksi haluan tuoda esille kaikkien tietämän mörön; koronan. Koronapandemia on ollut maailmalle, Suomelle, Varnitsalle ja erityisesti teille hyvin raskas ja kuluttava. Rajoitukset ovat käyneet mielenterveyden päälle ja varmasti on tullut todella paskoja iliksiä, kun i hmisiä ei voi nähdä samalla tavalla kuin ennen vanhaan. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja tämä korona todistaa sen todeksi. Mutta syksy vaikuttaa kirjoitushetkellä olevan sellaisessa tilanteessa, että perinteisiä opiskelijatapahtumia voidaan järjestää ja varnitsalaiset pääsevät näkemään toisiaan. Varnitsan hallitus pyrkiikin syksyllä järjestämään mahdollisimman monia opiskelijatapahtumia, koska jo pelkästään opiskelijoiden hyvinvoinnin vuoksi Varnitsa pyrkii tukemaan opiskelijoiden sosiaalista kanssakäymistä. Lisäksi tapahtumissa pääsee pitämään hauskaa. Tapahtumien järjestäminen tehdään tietysti terveys edellä. Etätapahtumia pidetään perinteisten livetapahtumien sijaan, jos koronapandemia ei ollenkaan helpotu. On Varnitsan velvollisuus pitää huolta, että sen tapahtumat ovat varnitsalaisten terveydelle turvallisia.