Fuksin vuosi

Olen Aatos Uusikylä, kuluneen lukuvuoden fuksi. Kerron tässä hieman kokemuksiani ensimmäisestä vuodesta historian opintojen parissa ja Joensuussa näinä poikkeuksellisina aikoina.

Joensuu vaikutti kaupunkina pieneltä ja etäiseltä Helsingistä käsin, mutta pienen harkinnan jälkeen se alkoi houkuttaa uutena mahdollisuutena. Minulla ei valmiiksi ollut juurikaan käsitystä kaupungin kokoluokasta tai sen tarjoamista mahdollisuuksista opiskelijaelämän rientoihin.

Jo ensimmäisenä tutustumispäivänä yliopistolla paikka ja ihmiset loivat positiivisen vaikutelman itsestään. Ajatus lähiopetuksesta yksinäisen etäopiskelun sijaan ilahdutti, ja tapahtumia ehdittiin pitää ensimmäisestä päivästä alkaen. Eikä ohjelman tarvinnut edes olla sen kummempaa, kuin lähteä uusien ihmisten kanssa vaikka Ilosaareen viettämään iltaa.

Tutorit ja muut fuksit kävivät nopeasti tutuiksi ensimmäisten päivien aikana, ja kursseilta oli luontevaa siirtyä lounaalle hissalaisten kanssa sankalla joukolla. Olosuhteet olivat siis mainiot hyvälle alulle uudessa kaupungissa. Keskustelua syntyi sekä kursseilla että vapaalla helposti, varsin monipuolisista aiheista. On isomman porukan rikkaus, että jokainen tuo oman panoksensa keskusteluihin. Lähiopetus jatkui pitkälle syksyyn, vaikka kurssit vähenivätkin ja osa niistä oli kokonaan etänä. Kun alussa oli jo saanut tutustua ihmisiin ja tapahtumiakin pystyttiin järjestämään, se ei kuitenkaan ollut sosiaalisella tasolla suuri ongelma. Toki mukavampaa oli viettää luentoja yhdessä yliopistolla.

Kun lähiopetus loppui kokonaan, tuntui aluksi vaikealta motivoitua kotoa käsin kursseilla. Joidenkin taktiikkana oli opiskella yhdessä, mutta minulla opiskelu jäi lähinnä itsenäiseksi puurtamiseksi. Loppusyksy ja alkukevät olivat opintojen kannalta ainakin minulle raskaita.

Pikkuhiljaa keväällä löytyi tahti opiskella itsekseen, ja etäopetus rutinoitui uudeksi normaaliksi. Onneksi sosiaaliset kontaktit olivat olemassa, jottei kaikki aika uponnut pelkästään opiskeluun. Myös tapahtumien puuttumiseen tottui, vaikka se alkuun harmitti.

Vappuna päästiin onneksi haalarikasteen merkeissä näkemään isommalla porukalla, turvallisesti ulkotiloissa. Se oli varmasti iso piristys monen uuden fuksin ja vanhemmankin opiskelijan arkeen. Vaikka isompia tapahtumia ei sen jälkeen olekaan ollut, on hissalaisten ja muidenkin kanssa keksinyt vapaalla tekemistä, ja kaupunkikin tuntuu jo vahvasti kodilta.