Sinustako aineenope�aja?

Yleisimmät ovat aineenopettaja (yläaste ja lukio) sekä luokanopettaja (ala-aste). Opettajia on myös muita, kuten erityisopettaja, mutta tässä jutussa keskitytään aineenopettajan toimenkuvaan.

Haet yleisenä hakuaikana, yleensä keväällä, aineenopettajan opintoihin. Hakuun kuuluu soveltuvuuskoe, jossa sinua tullaan testaamaan sekä yksityisesti että pienryhmässä soveltuvuutesi osalta. Kysymykset liittyvät opettajuuteen – pienryhmässä voitaisiin esimerkiksi kysyä, kuinka ratkaisisitte ryhmätyön ja yksityisesti, miten sovellut luonteesi ja ihmiskuvasi puolesta opettajaksi.

Nyrkkisääntö ryhmätilanteeseen: älä ole päällepäsmäri äläkä täysin hiljaa. Kuuntele muiden mielipiteitä ja ehdota omiasi, varsinkin, jos keksit jotain sopivaa sanottavaa. Älä kuitenkaan jännitä tarpeettomasti: jokainen on kireänä ja tilanne on melko epäluonteva. Jos et pääse sisään ensi yrittämällä, yrität uudestaan myöhemmin.

Lyhyesti: harjoitteluista ja teoriakursseista. Harjoitteluita on neljä, ja niistä käytetään lyhenteitä H1, H2, H3 ja H4. Harjoittelut ovat yleisesti opettajaopintojen pidetyintä ja opettavaisinta antia, mutta myös raskaimpia. Teoriakurssit tarjoavat tietopohjaa, joka rakentaa opettajakuvaa ja opettaa työssä vaadittavaa pedagogista ajattelua.

Malli harjoittelujen suorittamiselle (ei kiveen hakattu, näin itse toimin): haku opettajaksi ensimmäisen vuoden keväällä. Toisen vuoden syksyllä H1. Kolmas vuosi kandidaatin tutkielmaa ja oheiskursseja. Neljännen vuoden syksyllä H2, tammi-helmikuussa H4 ja maaliskuusta toukokuuhun H3.

On myös mahdollista tehdä H1 toisena vuonna, neljäntenä H2 ja H3 ja H4 viidentenä vuonna. Yleisesti ottaen ensimmäinen harjoittelu suositellaan toisena vuotena tehtäväksi ja neljäntenä vuonna vähintään H2 ja H3 mahdollisuuksien mukaisesti. Näistä voidaan kuitenkin joustaa opintojen etenemisen ja muiden elämänvaiheiden (työssä käynti, henkilökohtaiset syyt, vaihto) mukaisesti. Asia kannattaa ottaa puheeksi joko amanuenssin kanssa tai harjoittelujen aikana, koska perääntyminen – väliaikainen tai pysyvä – ei ole koskaan häpeä.

Ensimmäisillä kursseilla opetetaan esimerkiksi oppimiskäsityksiä (lähikehityksen vyöhyke, sosio-konstruktivismi, opettajakuva…) ja pyritään luomaan pohjaa opettajan re ektoivalle pohtimiselle. Re ektoinnilla tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että opettajakandidaatti pohtii omia oppimiskokemuksiaan, tapaansa oppia ja opettaa, suhdettaan oppilaisiin (auktoriteetti vai vapaamuotoinen, opettajajohtoinen vai oppilaslähtöinen) sekä pyrkii miettimään osaansa opetusmaailmassa ja kehittymään jatkuvasti. Tämä voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta kehittyy ajan kanssa ja liittyy laajempaan teoreettisen ymmärtämyksen kehittymiseen historian opintojen aikana.

Myöhemmillä kursseilla mukaan liitetään käytännön opetustyön puolia, kuten lakien käsittelyä, opetushenkilöstön tapaamisia, opetusprojektien tekemisiä sekä tietojärjestelmien käyttämistä. Yleisesti ottaen teoriakurssit muuttuvat mielekkäämmiksi myöhemmin, kun on opetuskokemusta ja teoriaa kykenee liittämään jo opittuun sekä opettajapuolella että historiassa.

Ryhmissä. Opettajapuolella ryhmätyöt muodostavat keskeisen osan opintoja, ja pienryhmätöillä ja niiden arvioinnilla on keskeinen rooli kurssiarvosanoissa. Tämä on sekä etu että rasite: ryhmissä työskentelemisen taidot (työnjako, viestintä eri kanavien kautta, kirjoitustyö, teoriapohja, sosiaalinen kanssakäyminen) kehittyvät kuin huomaamatta. Toisaalta usea päällekkäinen ryhmätyö voi tuntua turhauttavalta ja aikaa vievältä. Ryhmätöihin kannattaa suhtautua oppina, joka kantaa hedelmää myöhemmin. Yliopistossa moni kurssi voi tuntua turhalta aluksi, mutta saatu oppi hyödyttää myöhemmin; esimerkiksi lakiopinnot ovat aluksi raskaita, mutta tukevat ymmärtämystä yhteiskuntamme toimivuudesta ja siinä toimimisesta. Kannattaa myös aina kohdella muita ryhmäläisiä ihmisinä ja olla sopivan ymmärtäväinen: muita kuuntelemalla, neuvomalla tarvittaessa ja kannustamalla ryhmä edistyy, ja tarpeettomilta välikohtauksilta säästytään. Kaikilla on välillä raskasta. Ryhmä on kuin yksikkö, jolla on tehtävä, joka pitää suorittaa, ja kukon leikkiminen tunkiolla ei ole kannattavaa – sama pätee kaikkiin ryhmäläisiin.

Sivuaineilla myyt opettajana itseäsi työmarkkinoiden tarpeisiin. Suomeksi siis opetat näitä aineita. Historian puolella pääaine historian kylkeen otetaan käytännössä aina yhteiskuntaoppi opetettavana aineena sekä vähintään kolmas opetettava aine. Suosittuja ehdokkaita jälkimmäiseksi ovat esimerkiksi uskonto, elämänkatsomustieto, loso a, luokanopettajaopinnot sekä maantieto. Kannattaa ottaa sellainen aine, josta olet kiinnostunut ja jota jaksat opettaa.

Mikäli et tiedä, millainen tämä aine olisi, käy harjoittelujen aikana mahdollisimman monen eri aineen tunnilla ja mieti, miltä ne vaikuttavat. Kannattaa myös kysyä harjoittelujen ohjaajilta ja muiden aineiden opettajilta oppiaineistaan.

Antaa yhteiskuntaopin opettajan pätevyydet. On hyvin mielenkiintoinen paketti kaiken kaikkiaan, ja tukee hyvin historiallista ymmärtämystä. Tätä pidetään selviönä historian opettajalle: on hyvin vaikea saada työtä historian opettajana, jolla ei olisi yhteiskuntaopin rinnakkaispätevyyttä.

Muutama sananen tietyistä kursseista. Yhteiskuntaoppi opetettavana aineena sisältää kolme lakitieteen kurssia (hieman vapaavalintaisuutta kurssien osalta) sekä taloustieteen perusteiden kurssin. Suosittelen vakaasti, että panostatte näihin kursseihin ja varaudutte siihen, että ne ovat haastavia. Ne ovat täysin läpäistäviä, mutta vaativat erilaista vastaustekniikkaa ja tottumusta kuin mitä historian kursseilla opetetaan. Suositankin, että käytte kyseiset kurssit silloin, kun kalenterissanne on mahdollisimman tyhjää ja autatte mahdollisuuksien mukaan toisianne. Kurssit ovat kuitenkin hyvin opettavaisia ja suorittamisen riemu on melkoinen, kun ne ovat alta pois. Asennoitukaa näin niihin: ne ovat vaikeita, mutta palkitsevia, ja pitkässä juoksussa hyödyllisiä.

Aluksi hyvinkin hektistä ja sekavaa, kunnes aikaa myöten asiat selkiytyvät. Harjoittelut koostuvat seurattavista tunneista (omat oppiaineet sekä muut), pidettävistä tunneista (45 tai 75 minuuttisia), muista oheistapaamisista (ohjaavan opettajan kanssa ja koulun tapahtumista, kuten vanhempainilloista) sekä kurssin oheistöistä, kuten raporteista. Ohjaavat opettajat saattavat vaihtua harjoittelun aikana H3:ssa esimerkiksi, mutta sitä ei kannata ennalta murehtia. On tärkeää olla itselleen armollinen harjoittelujen aikana. Kannattaa kokeilla erilaisia opettamisen tapoja, kuten yhteistunteja ja tunteja, joilla vaihtelee vaikkapa opettajajohtoisen luennoinnin ja oppilaslähtöisten ryhmätöiden välillä – harjoitteluissa saa ja pitää kokeilla ja mokailla, jotta oppii itsestään ja muista – mutta virheistä ei kannata lannistua. Tärkeää on onnistumisten ja epäonnistumisten jälkeen miettiä, mikä onnistui ja missä on kehitettävää, ja muistaa, että koskaan ei ole täysin valmis opettaja, vaan aina on jotain uutta edessä. Jälkimmäinen näkemys tulee hyvinkin tutuksi harjoittelujen kuluessa.

Muutama vinkki käytäntöön. Kannattaa pitää kalenteri tyhjänä harjoittelujen aikana muista oheiskursseista. Harjoitteluissa tulee sen verran tunteja, tapaamisia ja muuta toimintaa, että muille kursseille ei jää aina aikaa kovinkaan paljon. Vakioneuvona kandidaatin tutkielmaa ei kannata tehdä yhtä aikaa harjoittelujen kanssa molempien suurten työmäärien vuoksi. Moni päällekkäinen kurssi myös kuormittaa omaa fyysistä ja henkistä jaksamista – itseään ei kannata vetää piippuun vain siksi, että vaikuttaisi ulospäin tehokkaalta tai haluaisi todistella itselleen jotakin. Muiden harjoittelijoiden kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä esimerkiksi tuntien pitämisen, tietojen jakamisen sekä neuvojen kysymisen ja ruokailutapaamisten kautta. Nämä keventävät kummasti työtaakkaa, kun pääsee purkamaan omia näkemyksiään ja ajoittaisia turhautumiaan muille.

Tuntien suunnitteleminen vie runsaasti aikaa, ja kannattaa varautua siihen, että tulet kuluttamaan monta tuntia valmistelemalla opetettavia tunteja. Eri kanavissa tapahtuvaa viestintää harjoitteluihin ja teoriakursseihin liittyen on erittäin suositeltavaa seurata jatkuvasti, jotta on perillä uusista tiedoista ja

muutoksista, joista osa voi tulla hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Kannattaa myös tottua yllättäviin sattumuksiin niin luokissa kuin jaetun tiedon muuttuvuudessa ja omien näkemysten kehittymisessä. Improvisointi on olennainen osa opettajan työtä, ja siihen kannattaa tottua jo harjoitteluissa. Muista myös pitää itsestäsi huolta: tavata ihmisiä, levätä, syödä, ulkoilla, mikä vain rentouttaa.

Vaihtelevaa. Osa luokista on hyvinkin passiivisia, kun taas osa on siinä määrin eloisia, ettei aina tiedä, miten reagoida mihinkin tilanteeseen. Oppilaat ovat erilaisia, ja rehellisyyden nimissä haasteita tulee ilmaantumaan täysin varmasti. Nämä haasteet ovat todennäköisesti samoja kuin omina kouluaikoinasi: motivaatio-ongelmia, levottomuutta, tarpeetonta hälinää, puuttuvia työvälineitä, oppimisvaikeuksia, nuoruuden ikävaiheen tarvetta näyttää kovalta opettajaa vastaan.

Näihin kannattaa asennoitua oppimisen paikkoina. Useasti sitä huomaa, että tuntisuunnitelma – näitä tehdään joko joka tunnille, viikolle tai myöhemmin jaksolle – muuttuu täysin yllättävän kommentin, tehtävään annettujen aikarajojen muutosten tai oman jännittämisen vuoksi. Tällöin ei pidä liikaa häkeltyä, vaan jatkaa eteenpäin parasta yrittäen. Opettaja on kuitenkin paikalla valvomassa ja auttaa tarvittaessa. Palautetta kannattaa aina kysyä ja sitä annetaankin tuntien jälkeen opettajan osalta. Palautetta ei kannata missään nimessä ottaa henkilökohtaisesti vaan ajatella se rakentavina neuvoina, kuinka kehittyä. Jos palaute tuntuu epäreilulta, ota se puheeksi palautteen antajan kanssa. Oppilaisiin kannattaa suhtautua nuorina ihmisinä. Osa heistä saattaa kokeilla hyvinkin vahvasti rajojaan – meluta, kyseenalaistaa opettajan auktoriteetin, opetettavan aiheen, härnätä toisiaan. Tällöin tilanteeseen tulee puuttua. Olen itse havainnut nopean kysymyksiin vastaamisen, sopivan huumorin, epäsopivasta käytöksestä huomauttamisen, kannustamisen sekä opettajan kanssa keskustelun toimiviksi keinoiksi. Uskon niiden toimivan sinullakin. Jokainen tunti on erilainen ja tältä pohjalta kannattaa lähestyä erityisesti tunteja, jotka tuntuvat jälkikäteen menneen mönkään.

Kokeilemalla selviää ja jos tunnet kiinnostusta opettamista ja ihmisten kanssa työskentelyä kohtaan, kokeile ihmeessä. Opinnot eivät itsessään ole useinkaan niin pahoja kuin pelotellaan – historian puolella ennakkoasenteet pedagogisia opintoja kohtaan ovat usein melko kielteisiä – mutta ne kyllä vaativat sitoutumista ja pyörivät mielessä jatkuvasti. Esimerkiksi lukiessa tai videota katsellessa vapaalla huomaa välillä pohtivansa, voisiko tätä käyttää opetuksessa, ja tästä voi olla vaikea päästä eroon. Myös omat opetuskokemukset myöhemmin kyllä seuraavat vahvasti, mutta näinhän menneisyyden muistotkin tekevät. Kannattaa suhteuttaa työn rooli omaan minäkäsitykseensä asiaan kuuluvasti ja miettiä, paljonko haluaa itseään arvottaa menneisyyden kautta. Mikäli myöhemmin ilmenee, ettei sovi opettajaksi, ainakin yritti ja sai arvokasta oppia itsestään ja tulevaisuutta varten.

Opintopisteet ovat melko yleinen pohdinnon aihe. On totta, että esimerkiksi kolme harjoittelua yhdessä vuodessa ovat raskaita, eivätkä anna välttämättä paljonkaan opintopisteitä työmäärään nähden. Kannattaakin olla tarkkana siinä, paljonko jaksaa ladata vuodelle opettajaopintoja suhteessa muihin opintoihin. Nyrkkisääntönä opintopisteitä kannattaa haalia joka vuodelle vähintään 45 – näin välttää ongelmat opintotuen kanssa – ja ottaa oheen, mitä suinkin jaksaa. Harjoittelujen pakolliset oheiskurssit selviävät WebOodista, infotilaisuuksista ja kysymällä muilta opiskelijoilta ja opettajilta.

Teoriakurssit ovat tosiaan puuduttavia alkupuolella, kun asia tuntuu uudelta ja niitä pidetään isossa massaluentosalissa Carelialla, jossa kontakti oppilaisiin (mm. sinuun) voi jäädä hyvinkin etäiseksi. Tuolloin myös kokemuksen puute puhuu teorian mielekkyyttä vastaan. Hyöty ilmenee harjoitteluissa ja palautetta antamalla voi vaikuttaa siihen, miten kursseja järjestetään myöhemmin (pätee muihinkin kursseihin; palautetta kannattaa antaa aina). Teoriatunneilta ei kannata odottaa liikoja, muttei myöskään suhtautua turhan kyynisesti.

Oppilaat ovat, kuten todettua, erilaisia ja vaihtelevia. Osan kanssa saattaa olla vaikea tulla toimeen. Kannattaa muistaa, että ensimmäiset tunnit tapaavat olla vaikeimpia, kun oppilaat eivät tunne sinua ja sinä et tunne heitä. Oppilaiden tuntemus kehittyy ajan kanssa ja samoin oma ymmärrys siitä, miten käsitellä eri tilanteita. Kannattaa olla reilu ja rehellinen, mutta tarvittaessa jämäkkä oppilaille. Opettaja on eräänlainen malli monelle nuorelle ja jos käyttäytyy inhottavasti, voi odottaa sitä luokaltakin.

Itsensä epäileminen on täysin normaalia, huolestuttavampaa olisi, jos et epäilisi mitään. Oma ammatillinen itsevarmuus ja itseisymmärrys kehittyvät ajan kanssa. Opintonsa päättänyt oppilas ei ole vielä valmis opettaja, ja ns. elinikäisen oppimisen mallin mukaisesti ei koskaan sitä täysin olekaan. Tämä ei ole syy lannistua, vaan tiedostaa, että opettajan toimen oppii tekemällä ja pikkuhiljaa. Mikäli oma luonne huolettaa, kannattaa muistaa, että jokainen opettaja on erilainen, ja opettajan työtä voi tehdä, vaikkei mikään aurinkoinen ilopilleri olisikaan. Sinun luonteesi ei ole muita huonompi ja edetessäsi opit kyllä, miten soveltaa sitä opetustyöhön.

Ville Pellinen