Vas�ne kirjoitukseen ”Huolestuneiden varnitsalaisten kannano�o”

Kun tekstissä kirjoitetaan “Meille Varnitsa tarkoittaa yhteisöä, jossa kaikki ovat tervetulleita poliittisesta ajatusmaailmastaan ja arvoistaan riippumatta, eikä kukaan lähde sensuroimaan toisen puheita pelkkien eroavien näkemysten vuoksi”, niin allekirjoittaneita ainakin jäi mietityttämään – erityisesti tekstin yleinen sävy huomioiden – että mikä kaikki menee ”eroavien näkemysten” alle? Onko esimerkiksi jonkin ryhmän ihmisarvon kieltäminen pelkkä eroava näkemys? Onko toisten pitäminen henkilökohtaisten ominaisuuksien takia vähempiarvoisena pelkkä näkemysero? Kun nuo näkemykset muuttuvat toiminnaksi - kuten vaikkapa puheeksi - niin kyseessä ei ole enää myöskään vain mielipiteestä. Ja teoilla – kuten kannanotossakin mainittiin - on seurauksensa, kuten vaikkapa toiminnalle ilmenevä vastareaktio.

Tekstissä esiintyvä käsitys ”oikeuksista” ja ”tyranniasta” on varsin mielenkiintoinen: tyranniaa vaikuttaisi olevan se, kun jätetään jotain tekemättä vaikkapa tarkoituksella pyrkiä vähentämään ihmisarvoa loukkaavan kuvaston toistamista. Sen sijaan tämän kuvaston toistaminen väkisin muille yhdistettynä vaatimukseen siitä, että muiden on joko osallistuttava tai seurattava hiljaa vierestä, on ilmeisesti yksilön oikeus. Mielenkiintoinen tämä oikeuskäsitys, jossa oikeus turvalliseen osallistumiseen jää toissijaiseksi, koska tarve toistaa loukkaavaa kuvastoa on joillekin tärkeämpi. Herääkin kysymyksiä, että onko tässä taustalla osittain pelko sosiaalisen kontrollin menetyksestä, kun omat arvot ja toiminta ei olekaan enää se yhteisön standardi. Tätä ajatusta vahvistaa tuo esitetty ”kompromissi”, jossa kirjoittaja ”antaa periksi” ja tarjoaa muille mahdollisuuden olla laulamatta. Lopputulos on todellisuudessa se, että mikään ei muutu, sillä onhan se jo nyt mahdollista olla laulamatta. Vapaudesta ja oikeuksista puhuttaessa olisikin tärkeää huomioida, mistä lähtökohdista ja oletuksista aihetta käsitellään. Oma etuoikeutettu asema voi sokaista sille, ettei muilla välttämättä ole samanlaisia mahdollisuuksia ottaa osaa käytyihin diskursseihin. On helppo sortua tulkitsemaan tilanteita vain oman asemansa ja kokemuksiensa perusteella ja unohtaa, etteivät muut välttämättä voi tai halua ohittaa vaikkapa sitsilauluissa esiintyvää syrjivää kielenkäyttöä. Vaikka itseä ei jokin häiritse, ei se tarkoita, etteikö se sama asia ahdistaisi muita. Se arka fuksi, joka haistelee ainejärjestön ilmapiiriä ensimmäisessä tapahtumassaan ei välttämättä tule paikalle toiste, jos kanssaopiskelijoiden käytös tai kielenkäyttö jää hiertämään tai vaikuttaa suoraan vihamieliseltä. Kenenkään ei tarvitse sietää naamaansa heilahtelevia natsitervehdyksiä. Peräänkuulutamme empatiaa kanssaopiskelijoita kohtaan, kutsukaa sitä sitten ”wokeiluksi” jos haluatte.

Varnitsa ei yhdistyksenä ole poliittisesti tai aatteellisesti sitoutunut. Siispä jäsenistön vapauksien, oikeuksien ja viihtyvyyden takaamiseksi kaikkea suvaitaan, paitsi suvaitsemattomuutta. Kunnioittamalla toistensa oikeuksia yhteisö tulee toimeen keskenään. Tärkeää olisi ottaa huomioon se, että tämä koskee kaikkia: seurataan omaa käytöstämme ja mietitään mitä voimme tehdä vähentääksemme muiden tarpeetonta loukkaamista ja samalla tukemaan toisiamme sen sijaan että toistamme ja ylläpidämme vahingollisia sosiaalisia valta-asetelmia ja niihin liittyvää toimintaa. Tämä ei siis tarkoita, että pitää elää jatkuvassa pelossa sanovansa jotain ”väärää”, vaan yksinkertaisesti muiden huomioimista.

Kannanotossa nostetaan esille silloinen ”Valtaoja-kohu”, joka ei Varnitsan omaan toimintaan liity. Siitä mennäänkin taistolaisuuteen ja väitteeseen, että Varnitsassa pyritään luomaan ”hyvien” ihmisten ryhmää, joiden totuus on absoluuttinen. Turvallisen tilan periaatteet ja yhdenvertaisuus koetaan tekosyiksi rajata sananvapautta ja toimintaa. Kirjoituksen hetkellä sääntötyöryhmä ei kuitenkaan ollut edes aloittanut tähän liittyvien kohtien uudistamista, ja aiemmat turvallisemman tilan periaatteet eivät loogisesti oikeuta näin dystooppiseen päätelmään. Tässä lienee kyseessä ns. ”kaltevan pinnan (slippery slope)” ajattelu, eli jossa hypoteettisen epämieluisan seurauksen takia alkuperäinen ehdotus ei ole hyvä.

”Wokejen” salajuonena keskustelua pidettäessä on helpompi ymmärtää, miksi ongelmia ei koeta todellisina tai ratkaisuehdotuksia rehellisinä. Ajatellaan, ettei kritisoijat ole sellaisia Varnitsalaisia, joiden mielipiteet tai arvot ole yhtä arvokkaita tai tervetulleita. Jos kokee, että ainejärjestössämme esiintyvät ongelmat ovat ”wokejen” keksimiä eivätkä todellisia, niin suosittelen astumaan pois siitä omasta kuplasta ja keskustelemaan sen ulkopuolisten ihmisten kanssa: saattaa selvitä miksi moni ei pidä vaikkapa misogyniaa, rasismia tai vaikkapa natsismin kanssa irttailua kauhean hauskana, vaan jopa ahdistavana. Todettakoon vielä, että nämä ongelmat siis eivät ole vain meidän ainejärjestömme omia, vaan pitkälti sidoksissa laajemmin yhteiskuntamme rakenteisiin, mutta muutos kannattaa aloittaa läheltä, eli tässä tapauksessa omassa yhteisössämme.

Mikäli Varnitsa tukee julkaisemalla lehdessään tällaisia tekstejä, tulee se karkottamaan toiminnastaan sekä uusia että vanhoja jäseniä. Mikäli Varnitsa halutaan nähdä tulevaisuudessa moninaisena ja -muotoisena, on meidän lehtemme myös tuettava tätä asiaa. Mikäli jatkamme ”huolestuneiden varnitsalaisten” tekstissä esiintyvän asenneilmapiirin ylläpitoa, niin meille jää jäseniksi pian vain pienen möykkäävän porukan rinki. Emme muutenkaan pidä suotavana, että lehdessä julkaistaan kirjoitus, jossa uhkaillaan sekä Varnitsaa yhdistyksenä, että sen jäsenistöä. Järkevälle kritiikille on aina tilaa, mutta epämääräinen anonyymi uhkailu ei tuo muuta kuin epävarmuutta yhdistyksen ja henkilöiden turvallisuuden suhteen. Ainejärjestön tapahtumat ovat saaneet palautetta siitä, että niissä on koettu turvattomuutta. Myös eroilmoituksia järjestöstä on jätetty. Lisäksi huolta herättävät ne ”hiljaiset”, jotka jättävät osallistumasta ainejärjestön toimintaan ahdistavana koetun ilmapiirin vuoksi. Varnitsa on kuitenkin ennen muuta etujärjestö, jonka tarkoitus on valvoa kaikkien jäsenten etua eikä vain pienen porukan oikeutta laukoa mitä vain. Ainejärjestön on tuettava jäsenistönsä etua eikä Varnitsa ole poikkeus. Meidän on pakko pitää Varnitsa turvallisena kaikille - ei vain etuoikeutetuille. Tämäkään ei ole sensuuria tai ”taistolaista toimintaa”, vaan pakollista toimintaa, mikäli haluamme Varnitsan olevan historian opiskelijoiden etujärjestö myös tulevaisuudessa.

Emme voi, emmekä halua väittää puhuvamme koko jäsenistön äänellä. Perustamme puheemme omiin kokemuksiimme ja kuulemiimme asioihin, ja suosittelemme kuuntelemaan niitä hiljaisia ja turvattomia, joita nämä asiat todella koskettavat.