Vaeltaja

Teollisuuskadut jatkuivat loputtomiin hänen silmissään, sireenien ja muiden hälytysten soidessa hänen ympärillä. Ne kertoivat joillekin heidän työvuoronsa loppumisesta, joillekin sen alkamisesta, ja jotkut tiesivät sen tarkoittavan lounastaukoa.

Hän ei tiennyt mitä ne tarkoittivat hänelle, vaeltajalle näissä labyrinttimäisissä kaduissa ja kujissa, orvolle jolle ei ikinä tunnusnumeroa ja työpaikkaa annettu. Miten hän oli jäänyt tämän tehtaan byrokratian silmien näkemättömäksi hän ei tiennyt, eikä välittänyt. Muutkaan tehtaan työläis-asukkaat eivät välittäneet hänestä, vain siitä, että he tekivät työnsä, seurasivat annettuja ohjeita, ja pitivät tehtaan koko ajan käynnissä.

Hän vain käveli eteenpäin, etsien ruokaa ja romua jota voisi käyttää itsensä hyväksi, ei tehtaan. Hän katsoi niitä, jotka keräsivät roskaa hänen läheltä, ja mitä he keräsivät. Jos se oli hyödyllistä hänelle, hän otti ne itsellensä heidän kärrystä. Hän ei välittänyt siitä, jos he huomasivat hänet, eivät hekään nähtävästi välittäneet.

Ja niin hänen matkansa jatkui, ohi lukemattomien ihmisjoukkojen, läpi kaikuvien hälytysten, ahtaiden kujien, ja suurten savua yskivien piippujen. Niin jatkoi matkaan nimetön mies suuressa tehtaassa, joka oli kaikki mitä kukaan tiesi.

Juuso H.