PAJAKUNNAN KANSA
SYYSKUU 2017
Polku Nuorten työpajalle Polkuja nuorten työpajalle on monia. Yhteyttä voi ottaa esimerkiksi työpajan toiminnasta kiinnostunut nuori itse, hänen vanhempansa tai jokin lähettävä taho (TE -toimisto, Etsivä nuorisotyö jne.). Alkuhaastattelussa yksilövalmentaja selvittää nuoren kiinnostuksen kohteet. Tulevaisuuden toiveet ja muut pajajaksoon vaikuttavat tekijät. Haastattelujen ja keskustelujen kautta nuorelle valikoituu pajalta jokin osasto, johon hänet ryhmäytetään.
Yksilövalmentaja ja työvalmentaja laativat nuoren kanssa henkilökohtaisen valmennussuunnitelman, jonka tarkoitus on auttaa saavuttamaan tavoitteet. Pajajakson pituus suunnitellaan alkuhaastattelussa, yhdessä aloittavan nuoren kanssa. Jakson pituus räätälöidään nuoren tavoitteiden mukaisesti ja nuorta tuetaan saavuttamaan halutut tavoitteet, koko pajajakson ajan. Valmennussuunnitelman toteutumista seurataan säännöllisesti valmennuspäiväkirjan avulla.
Nuorten työpajan eri osastoilla työskentelee työvalmentajia, jotka vastaavat pajan työtoiminnasta. He ovat oman alansa ammattilaisia, joiden perustehtävänä on edistää nuoren työkykyä ja osaamista. Työvalmentaja opastaa nuoren pajan työtehtäviin, sekä jakaa tietonsa ja kokemuksensa tavoitteiden saavuttamiseksi. Työvalmentajan avulla nuorella on mahdollisuus saavuttaa työelämässä tarvittavaa osaamista, sekä kokea onnistumisen kokemuksia.
Tervetuloa Nuorten työpajaan! Aukioloajat
Osoitetiedot: Veturitallinkatu 7, 28120 Pori
Ma-Ke 8:00-16:00
Sähköpostit: etunimi.sukunimi@pori.fi
To 8:00-15:45
Internet: www.facebook.com/tyopajapori
Pe 8:00-15:00
www.pori.fi/nuortentyopaja
Työpajapäällikkö: Yksilövalmentaja: Yksilövalmentaja:
Janne Suomala Maarit Salokangas Minna Kajander
044-701 1296 044-701 1295 044-701 1385
HAASTATTELUSSA SATAKUNNAN TYP PÄÄLIKKÖ, JENNI KETONEN
Mikä on TYP? TYP on työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu. TYP on lakisääteistä palvelua, jota pitää olla saatavilla jokaisessa kunnassa. Siellä työskentelee kunnasta yleensä sosiaaliohjaajia ja sosiaalityöntekijöitä ja Porissa on myös oma terveydenhoitaja. Heillä on ollut psykiatrinen sairaanhoitaja mutta tällä hetkellä ei ole. TYP-toimintaan kuuluu myös Porin kaupungin työllisyyspalvelut, TE-toimisto eli työkkärin henkilökuntaa ja KELA:sta työntekijä on myös kerran viikossa paikalla. TYP-toiminnan ajatus on se, että pitkäaikaistyöttömiä autetaan monialaisesti/moniammatillisesti, yhden luukun periaatteella, eli aika monet palvelut siis saa yhdestä paikasta. TYP on toiminut vuodesta 2004 asti. TYP-toimintaan on tullut laki vasta 2015 vuoden alussa. Kenelle TYP on tarkoitettu? Työttömille työnhakijoille, jotka tarvitsevat monialaista palvelua. Laki määrittelee työttömyysaikakriteereitä ja niiden mukaan yli 25-vuotiaan asiakkaan pitää olla ollut 12kk työttömänä ja alle 25-vuotiaan 6kk työttömänä, jotta voi päästä TYP-palveluun. Työkkäristä ohjataan TYP:iin jos näyttää siltä että asiakas tarvitsee henkilökohtaisempaa palvelua. TYP on henkilökohtaisempaa palvelua, koska siellä on jokaista asiakasta kohden oma pysyvä työntekijäpari, eli työvoima-asiantuntija ja sosiaaliohjaaja. Missä TYP sijaitsee? Teljänkatu 5, Pori. Työkkärin talo, toinen kerros. Muissa kunnissa Satakunnassa ei ole omia TYP-toimistoja, mutta työkkärin ja sosiaali- ja terveyspuolen ihmiset tekee osaaikaisesti TYP-työtä. Miten TYP eroaa TE-toimistosta? Jokaisella asiakkaalla on pysyvä työpari, Kelan palvelut ja Kelan työntekijä on käytettävissä kerran viikossa, terveydenhoitaja tekee terveystarkastuksen jokaiselle asiakkaalle ja TYP:llä on työkkärin, kunnan ja Kelan palvelut käytössä. Kuinka monta henkilöä TYP auttaa työllistämään arviolta vuodessa? N. 40% vuotuisesta asiakaskunnasta, keskimäärin 20% pääsee palkkatuella ja toiset 20% ilman palkkatukea töihin. Sen lisäksi hyviä tuloksia ovat koulutukseen ohjaamiset sekä asiakkaille oikeisiin palveluihin ohjaamiset esim. Kelan kuntoutuksiin. Jollekin asiakkaalle oikea ratkaisu voi olla myös työkyvyttömyyseläke, jos työ- ja toimintakykyä ei syystä tai toisesta ole. Mitä TYP:iin tarkalleen ottaen kuuluu sekä miten se auttaa todellisuudessa työnsaannin kanssa yhteistyössä muiden virastojen kanssa? Työkkärin ja sitä kautta myös TYPen perustyöhön kuuluu työnvälitys, työpaikkojen ilmoittaminen ja asiakkaiden etsiminen niihin ja erilaiset kokeilut, joissa pääsee harjoittelemaan työntekoa. Työhönvalmennus eli otetaan ostopalveluna valmentaja etsimään töitä tai auttamaan työllistymisessä tai työssä aloittamisessa. Tarjolla on myös
mm. uravalmennuksia, joissa voi harjoitella työnhakutaitoja, hioa omia suunnitelmia ja saada apua arjessa tarvittaviin taitoihin. Työkkärin palveluihin kuuluu myös työvoimakoulutus sekä omaehtoisen koulutuksen tukeminen työttömyysetuudella. Työkkärissä on myös ammatinvalintaohjaus, ja sitä myös TYP-asiakkaat voivat hyödyntää. Kunnan puolen työntekijät voivat antaa sosiaali- ja palveluohjausta, käsitellä täydentävää/ehkäisevää toimeentulotukea ja antaa talous- ja velkaneuvontaa. Monen luokse tehdään kotikäyntejä. Jos asiakas ohjataan työelämäkokeiluun, niin asiakkaan työntekijät ovat työpaikkaan yhteydessä ja tukevat asiakasta kaikenlaisella neuvonnalla, ohjauksella ja motivoinnilla. Kunnalla on perhetyömahdollisuus, eli jos asiakkaalla on lapsia, niin TYP pystyy järjestämään kodinhoidossa apua, sekä sosiaalista luotatusta joka on lainaa pienellä korolla vähävaraisille. Kuntouttava työtoiminta, joka muuttui työelämäkokeiluksi elokuussa, on kunnan tarjoama palvelu. Mitä tarkoittaa ohjaamo? Mitä se on? Missä se sijaitsee ja millaista apua se tarjoaa? Ohjaamo on aika samantyyppistä, kun TYP mutta se on nuorille tarkoitettu. Se on myös valtakunnallinen juttu jossa ei ole vielä lakia taustalla. Ohjaamoita on ollut ympäri Suomen jo vuosia isoissa kaupungeissa mutta Satakunnassa Porissa ei ole jostain syystä ollut, mutta nyt se siis on alkamassa. Kesällä on ollut haut työntekijöille. Ohjaamolla ei ilmeisesti ole mitään fyysistä paikkaa vielä, mutta keskustasta on yritetty etsiä. Matalan kynnyksen ja yhden luukun taktiikka tässäkin. Oppilaitoksia on myös mukana. Koulutus- ja työnhakuneuvontaa, sekä sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja. Kuntouttavan työtoiminnan ja työelämän kokeilun erot? Kuntouttavassa työtoiminnassa sai olla korkeintaan 4 päivää viikossa, työelämäkokeilussa voi olla 1-5 päivää viikossa ja 4-8 tuntia päivässä. Kuntouttavassa työtoiminnassa ei ole varsinaisesti maksimiaikaa, kun taas työelämäkokeilussa voi olla enimmillään 12 kuukautta. Työelämäkokeilussa voi olla myös yrityksessä enintään 6 kuukautta. Asiakkaan etuna on, että kun pääsee työelämäkokeiluun yritykseen, niin työpaikan löytyminen on todennäköisempää kuin kuntouttavassa työtoiminnassa. Työelämäkokeilun pitäisi myös olla enemmän aidossa työympäristössä tapahtuvaa kuin mitä kuntouttavassa työtoiminnassa vaadittiin.
Teksti: Katri / Kuva: Piia
PRESSpaja haluaa kiittää Jenni Ketosta haastattelusta!
SOKERIPÄÄKALLO KUVAUKSET ANNIKSELLA Maanantaina aloiteltiin PRESSpajan uutta valokuvausprojektia, jonka teemana on halloween. Ensimmäisten kuvien aiheeksi tuli Día de los Muertos sokerikalloineen, ja minäkin "pääsin" ensimmäistä kertaa pajalla kameran ns. väärälle puolelle. Jännitys oli aamulla niin paha, että teki jo mieli lavastaa oma kuolemansa tai jotain muuta yhtä radikaalia, mutta ei se poseeraaminen loppujen lopuksi niin kamalaa ollutkaan! Kuvauspäivä alkoi minulla ja Riikalla maskeerauksella, teimme meikit itse pajalla aamusta. Riikan kampauksesta vastasi Jaana. Siitä jatkettiin Annikselle, missä osa PRESSin porukkaa oli laittanut lavastukset valmiiksi. Sitten päästiinkin jo hienosäätöjen jälkeen kuvaamaan. Itse kun on tottunut pyörimään aina kameran takana, oli kuvaustilanne tosi hämmentävä, etenkin kun savukoneen ja valojen takia ei lavastusten ulkopuolista tilaa oikeastaan edes nähnyt. Ja kyllä, kuvaustilanteessa oli savukone mukana. Savua oli niin paksusti, että kurkkuun koski, mutta kuvissa tämä ei valitettavasti näkynyt tippaakaan! No, tästä opimme taas uutta. Jälkikäteen kuvia katsellessa iski armoton jälkiviisaus, kuvaustilanne meni itse kultakin ehkä vähän turhan hätiköidysti ja suunnittelematta. Onneksi onnistuneitakin kuvia tuli ihan hyvin, ja jos ei muuta, niin tästä opittiin paljon! Seuraaviin kuvauksiin mennäänkin sitten vähän paremmin valmistautuneena. (Toim. huom. Ei menty…) Pajalla aloitti maanantaina myös muutamia uusia tyyppejä, ja tämä olikin oikein mainio ensimmäinen työpäivä heille. En ainakaan itse valittaisi! Oli ihan huikeaa päästä kuvailemaan pitkästä aikaa ihan kunnon valojen ja rekvisiittojen kanssa, ja kuvausprojekteja onkin ollut ikävä! Tää on huippua! Parasta! Jes! Kiitti kaikille messissä olleille! Teksti: Henna / Kuva: Pessi
Kiitos Annislaisille ja JP:lle avusta ja tilojen ja muiden lainasta!
KAKSI TARINAA MELONTARETKESTÄ Tarina 1 / Minä ja mela Olimme muutaman pajalaisen kanssa viettämässä melontapäivää Oravajoella. Alun perin meitä piti lähteä yksitoista henkeä, mutta loppupeleissä meitä oli vain kuusi ja Mikko. Päivä oli sateinen ja kostea, mutta se ei retkeä haitannut, päinvastoin. Aloitimme melonnan nopealla perehdytyksellä, jotta kukaan ei kaatuisi kanootilla. Meitä oli muutama, jolla ei ollut ollenkaan kokemusta melomisesta kanootilla. Meloimme pareittain, Mikko tietenkin ryhmänjohtajana edellä yksin. Perehdytyksen jälkeen melominen rannan tuntumilla oli vielä hieman hankalaa ja opettelu meni pienen epätoivon merkeissä. Ensimmäisen juoksun kohdalla pumppu hakkasi jo tuhatta ja sataa, mutta kuitenkin minä ja Kristian pääsimme sen juuri ja juuri lävitse. Meinasimme kuitenkin kaatua, sillä vaikka neuvottiin että missään nimessä ei saa ottaa reunoista kiinni, me otimme. Se oli kauhea kokemus alkuun tälle retkelle, sillä kanoottiin tuli reippaasti jostain syystä vettä ja meinasimme keikahtaa ympäri. Tämän jälkeen fiilikset ja adrenaliinitaso olivat todella korkealla, jolloin melomiseen liittyi hauskuus ja nauru. Edellämme suurin piirtein koko ajan meloivat kaksi kokenutta melojaa. He hyräilivät jotakin jo ennen puoliväliä matkaa, sillä he joutuivat odottelemaan meitä muita hitaampia. Hyräilyä kuunnellessa rupesi itseäkin vähän laulattamaan, jolloin matkanteko muuttui täydelliseksi, kunnes vastaan tuli jälleen kerran juoksu. Syke nousi varmaan tuhanteen, kun menimme juoksun kohdalle, sillä jäimme jumiin. Olimme kiven päällä ja heiluimme kuin kaislat turbiinissa. Aikamme tökittyämme pohjaa pääsimme vihdoin irti kivestä. Se oli rehellisesti sanottuna pelottavaa, sillä uimataitoni olivat päässeet ruostumaan vuosien varrella. Perässämme tulivat koko matkan ajan Piia ja Ville. He meloivat siten, että he vetivät varmaankin 20km ylimääräistä matkaa pelkästään ristimelonnan takia, eli vetelivät siksakkia. Se oli hauskaa, vaikka ei saisikaan nauraa. Kaikki oli taas hyvin, kunnes kohdalle osui suurin juoksu, kuitenkin koskien asteikolla vielä hyvin pieni. Eli helppo, meille neljälle se oli painajainen. Edellä ollut pari pääsivät sen kympin suorituksella yli, minä ja Krisu jälleen kerran vyöryimme täysillä kiveä päin, jolloin paniikinomaisesti, otimme laidoista kiinni ja unohdimme jatkuvan melomisen. Perässämme tulleilla ei mennyt niin hyvin. Piia ja Ville tekivät sen virheen, että he meloivat juoksun kohdalla samalta puolelta ja ottivat kiinni reunoista, jonka seurauksena he pääsivät uimaan. Se näytti sivusta katsottuna aika kauhealta. Kaatumisesta huolimatta he jatkoivat matkan maaliin täydellisesti. Melontaretki oli kiva! Teksti: Sami / Kuva: Mikko
Tarina 2 / Miten noin niinkuin omasta mielestä meni? Oli syyskuun kahdeksas päivä, kun nuorten työpajan pihalta lähti joukko uhkarohkeita nuoria kohti Noormarkkua. Tähtäimessä heillä oli melontaretki Oravajoella. Pikkubussin kulkiessa Porista kohti Noormarkkua ilmassa väreili jännitystä ja puheensorina huumasi korvat. Noormarkkuun päästyämme paikalla odotti luontopajan oma Indiana Jones, mutta meille maallikoille hän on vain Mikko. Pikkubussimme lähti ajamaan Mikon auton perässä. Hetken aikaa matkaa taitettiin asfalttitiellä, mutta ei mennyt kauaakaan, kun olimme jo Ahlströmin metsätiellä ajamassa kohti Mustalahden taukopaikaa. Perille päästyämme nousimme kaikki jännittyneinä bussista pois. Ilmassa oli syksyn viileyttä ja pieni vesitihku alkoi kastella kuivia vaatteitamme. Mikko alkoi purkaa kanootteja peräkärrystään pois, kun me muut ihastelimme näkymiä. Ei siinä kauaa maisemia ihasteltu, kun Mikko alkoi pitää meille kanoottiharjoituksia kuivalla maalla. Täytyy tähän väliin sanoa, että ei se niin helppoa ollutkaan päästä kanootin kyytiin kuin olisi luullut, ja kuitenkin me olimme vasta kuivalla maalla. Mitä ihmettä??? Nopean oppitunnin jälkeen katsoimme haltioissamme, kun Mikko laski kanootin veteen melaa käyttäen. Kamalan jyrkkä rinne ja noin vain kanootti molskahti iloisesti ja hallitusti veteen. Näin ei ihan käynyt meillä muilla. Kyllä siinä vaiheessa alkoi jo tulla äitiä ikävä, emmekä olleet vielä edes vedessä. Muutamien voimasanojen saattelemina meidän porukkamme kuitenkin suoriutui kanoottien veteen laskussaan. Mutta oli se näkemisen arvoista nähdä, miten meidän norpat kanootteihinsa sitten pääsivät. Siinä olisivat käärmeihmisetkin olleet kateellisia asennoistamme. Luontopajan Indiana Jones istui ylväänä yksin kanootissaan ja seurasi silmät tarkkana, kun me muut sitten harjoittelimme melontaa. Kanoottiseurueessamme oli kolme kanoottia, jos Mikon kanoottia ei lasketa mukaan. Kahdella kanootilla sujui melonta erinomaisesti, mutta aina joukossa on se yksi melojapari, joka ei vain tajua miten melotaan suoraan, käännytään tai edes ollaan paikoillaan. Tämän kanootin porukkaan kuului allekirjoittanut. Harjoitus päättyi ja lähdimme vihdoinkin melomaan alas Oravajokea. Ensimmäiset 30 sekuntia oli täydellistä nautintoa. Sateen pisarat voitelivat kasvoja, ja tuuli hieman leikitteli hiuksilla. Tunsin itseni Pikku Hiawathaksi, joka esi-isien lailla meloi joella ja kunnioitti luontoäitiä. Voin sanoa, että tämä mielikuva romuttui hyvin nopeasti, kun ensimmäinen pienehkö juoksu tuli vastaan. Kanootti osui ensimmäiseen kiveen ja huomasin, kuinka tasapaino horjahti. Huh! Selvisimme! Juoksusta selvittyämme yritimme parini kanssa saada muita kanootteja kiinni, mutta kun ei se kanootti tahtonut mennä suoraan. Meloimme rannasta rantaan ja välillä kanoottimme oli jo kylki edellä menossa eteenpäin. Eihän siinä naurua pystynyt pidättelemään, kun melontamme muistutti enemmässä määrin humalaisen ihmisen kävelyä kuin melontaa. Muu porukka oli useamman kymmenen metriä meidän edellämme, ja me yritimme parhaamme mukaan kuroa välimatkaa kiinni. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut ihan fiksua, jos olisimme jääneet parini kanssa ihan vain harjoittelemaan sinne lähtöpaikkaan tätä melomista.
Siinä sitten kuulimme, kuinka Indiana Jones huuteli ohjeita seuraavaa juoksua varten. Kovasti näin, että Mikon huulet liikkuivat, mutta ääntä en kuullut. Mitähän lie huuteli? Meidän edellämme meloneet kaksi kanoottia mennä viipottivat juoksun alas kuin vanhat tekijät. Kylläpä näytti helpolta. Mikä siis voisi mennä mönkään? Lähdimme melomaan kohti juoksua ja jo ennen sinne pääsyä huomasin, että nyt taitaa käydä huonosti. Miksikö niin ajattelin? No yksinkertaisesti siitä syystä, että olimme menossa kylki edellä juoksuun. Kanootti osui kiveen ja me molemmat tarrasimme reunoihin kiinni. Eihän siinä sitten kerennyt muuta kuin huikkaamaan ihan vain yhden voimasanan ja kah… Niin vain kanootti kaatui nurin ja me kaksi siinä mukana päädyimme veteen. Mutta jos nyt taas jotakin positiivista tästä haetaan, niin mentiin veteen tyylillä. Mikko näki rannasta tämän kanootin kaatumisen ja oli jo tulossa kovaa vauhtia pelastamaan minua, koska jäin kanootin alle. Jostakin ne supervoimat kuitenkin löytyivät ja sain kun sainkin itseni pois veden alta. Siinä sitten uimme parini kanssa lähimpään rantaan. En voi kuin ihmetellä, miksi uimataitoni katosivat kanootin kaatumisen myötä. Siinä polskuttelin kuin ankanpoikanen suurin potkuin kohden rantaa. Voin muuten sanoa, että märät vaatteet painavat hippasen paljon, ja ne imevät itseensä koko ajan lisää painoa mitä kauemmin vedessä ehdit olla. Olimme parini kanssa kuin uitetut koirat rannalla. Kylmää emme vielä tunteneet, sillä vartaloissamme virtasi puhdas adrenaali. Ei siinä paljoa naurattanut, mutta pidimme toisiamme voittajina. Olimme kuitenkin molemmat valmiit luovuttamaan ja jatkamaan matkaa metsän läpi noutopaikkaamme. Mutta eihän se käynyt. Mikko lähti hakemaan kanoottiamme ja melojamme, eikä hän antanut meille armoa, vaan kanoottiin oli noustava takaisin. Lähdimme jatkamaan matkaa, mutta kyllä on pakko myöntää, että jos olisimme lähteneet kävelemään parini kanssa, en olisi enää koskaan noussut kanootin kyytiin. Matka taittui ja juoksujakin oli matkalla muutamia. En kyllä yhtään osaa sanoa tarkkaa lukua, mutta niitä oli ainakin miljoona, vaikka todellisuudessa niitä oli ehkä neljä tai viisi. Jos nyt leikkisästi voisin sanoa, niin loppumatka olikin sitten kylmää kyytiä. Syykin siihen on hyvin yksinkertainen, eli märät vaatteet. Mutta perille pääsimme Vanhan Sahan sillalle, Ahlströmin ruukin alueelle, jossa lämmin pikkubussi odotti meitä. Näin jälkikäteen, kun mietin, niin tahdon ehdottomasti uudestaan melontaretkelle, sillä melonta oli oikeasti hauskaa puuhaa. Ja hei, eihän sitä joka retkellä voi kaatua kanootin kanssa, eihän? Tahdon lopuksi vielä kiittää Luontopajan Indiana Jonesia, eli Mikkoa hulppeasta melontaretkestä! Harmi vaan, ettette ehtinyt pelastamaan neitoa vedestä. Teksti & kuvat: Piia
MUSACORNER
Juhani ’’Juice’’ Leskinen oli suomalainen laulaja-lauluntekijä, sanoittaja ja runoilija. Hän oli yksi merkittävä vaikuttaja suomalaiseen musiikkiin, ja häntä onkin kutsuttu ’’Suomi-rockin Kekkoseksi’’ ja ’’Suomalaisen pop-musiikin kulmakiveksi’’. Juice oli itseoppinut muusikko, ja hän oli opiskellut itsekseen musiikin teoriaa. Hänelle tekstit olivat tärkeimpiä, ja hän vältti melodioita, jotka veisivät liikaa huomiota sanoituksista. Juice käytti sanoituksissaan paljon kielikuvia ja sanontoja. Monissa lauluissa suhtautuminen vallanpitäjiin ja yhteiskuntaan on kielteistä, ja aihetta käsittelevissä lauluissa puhutaan kapinalliseen sävyyn. Juicen laulut kertoivat hänen elämästään ja elämänvaiheistaan, ja monet laulut kertovat hänen parisuhteistaan tai julkisuudesta. Uransa aikana Juice teki 28 eri albumia eri yhtyeiden ja esiintyjien kanssa ja hänen levyjään on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta. Hänen tunnetuimpia laulujansa olivat esimerkiksi ’’Marilyn’’, ’’Syksyn sävel’’, ’’Musta aurinko nousee’’ ja ’’Viidestoista yö’’. Helsingin sanomien ’’Rakkaimmat rockit’’-äänestyksessä ehdotettiin noin 400 laulua joista 24 oli Juicen laulua, ja lopullisessa äänestyksessä ’’Viidestoista yö’’ tuli neljänneksi. Juice Leskinen on arvostettu ja siitä kertovat esimerkiksi monet hänestä tehdyt kirjat ja elokuvat, kutsu Linnan juhliin vuonna 1986 ja Juankoskella hänen mukaansa on nimetty Juicen tori, jossa sijaitsee hänen näköispatsaansa.
’’On helppoa olla samaa mieltä, on helppoa olla mieletön. Vaan enemmän löytää, kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön.’’– Juice Leskinen, Kaksoiselämää
Teksti ja kuva: Susanna Kalliomäki
PAJAJORENAT
Olen nuortunut. Se ei näy, kun katson aamulla peiliin. Sitä ei voi havaita käsien ryppyjen vähentymisestä. Askeleeni eivät ole lennokkaampia, eivätkä liikunnalliset taitoni ole palanneet 30 vuoden takaiselle tasolle. Olen nuortunut sisäisesti. Syykin on selvä – tulin työskentelemään Porin kaupungin Nuorten työpajan Presspajalle ohjaajaksi syyskuun alussa. Kymmenkunta nuorta naista ja miestä ovat kasvattaneet tekemisen iloni entiselle tasolleen. Heidän innostuksensa kaikkeen uuteen on iskenyt minuunkin tapettiliisterin voimalla, toivottavasti pysyvästi. Toivon myös itse oppivani nuorilta paljon. Olen sellainen vanha jäärä, dinosaurus, joka tuntee olevansa allerginen tietokoneille. Laskut tulee maksettua tabletilla, sähköpostailu onnistuu kyllä ja googlesta löytyy tarvittavaa tietoa. Mutta se some, se on jäänyt harmaaksi alueeksi. Lyhyemmälläkin tuntemuksella uskon, että tämä porukka saa päivitettyä minut ainakin jollain tavalla nykyaikaan, vaikka kieltämättä tämä kehityksen vauhti 57-vuotiasta ukkoa vähän pelottaakin. Tuntuu lähes uskomattomalta, mitä Presspajalla on saatu noin yhdeksässä kuukaudessa aikaan. Nettilehti Pajakunnan Kansa ilmestyy joka kuukausi, menemme porukalla mittaville kuvauskeikoille, tekstiä syntyy useampaan paikkaan, käymme tutustumiskäynneillä eri paikoissa, vieraita käy pajalla, teemme haastatteluja ja paljon muuta. On ollut upeaa havaita, kuinka sitoutunutta ja ahkeraa sakkia Presspajalla niin kuin tietysti koko työpajallakin on. Minut on otettu hienosti vastaan ja tunnen jo olevani yksi meistä. Tehtävien jako sujuu ns. vaakasuorassa, ei ylhäältä alas. Me innovoimme, kehittelemme ja toteutamme eri projekteja yhdessä, tasa-arvoisesti, kenenkään ideoita väheksymättä. Yhdessä tekemisen ideologia lyö läpi arjen jokaisena päivänä. Ja jos jollekulle sattuu joskus vähän huonompi päivä, niin se otetaan huomioon ja tukea löytyy. Olen nuortunut. Tunnen sen ilmeistäni, olemuksestani, innostani, kaikesta. Uskon sen näkyvän myös ulospäin. Minulla on ainoastaan yksi huolenaihe. Toivottavasti tämä nuortumisprosessini ei saa pääministeri Juha Sipilää korottamaan eläkeikääni. Teksti: Jorma Jorma on yksi uusista Presspajan ohjaajista. Nuorten työpaja on Jormalle jo entuudestaan tuttu parin vuoden takaa. Hän järjesti silloin myyjäisiä ja tutustumisretkiä eri paikkoihin sekä pajalle saapuvien kutsuvieraiden opastusta. Takana hänellä on 25-vuotta radiotoimittajan uraa monissa eri radioissa ympäri Satakuntaa. Teksti: Susanna & Mari
VAMPYYRI KUVAUKSET
PRESSpajalla on Halloween aiheisia kuvauksia suunnitteilla. Kahdet on järjestetty jo, joista yhdet olivat Marilyn Monroe vaikutteinen vampyyri. Miten onnistuu kuvaukset, kun suunnittelu palavereja kuvauksia varten on takana pyöreät nolla? Entä kun kuvauspaikan keskinäinen info on katkeillut, joka tarkoittaa sitä, että valoja ei ole rakennettu valmiiksi ja lavasteita ei ole katsottuna? Tai kun kuvaajalla on vain 3,5 tuntia aikaa? Tilanne kuulostaa katastrofilta! Onneksi ihmisiä oli kuvauspaikalla paljon mukana, joten tiimityöskentelytaidot laitettiin todella kovaan testiin. Yhdessä kannettiin lavasteita paikalle samalla kun Anniksen valovastaava JP rakentaa valoja. Aikaa valojen rakentamiseen ja lavasteiden kantamiseen ja asetteluun meni ehkä noin puolitoista tuntia, joten toiset saman verran jäi kuvaamiseen. Ei muuta kuin kamera laulamaan! Kuvat saatiin loppujen lopuksi otettua noin tunnissa eli meille jäi ylimääräistä aikaakin vielä. Lopputulos kuvissa oli hyvä ja meille jäi jopa aikaakin vielä yli. Kuitenkin koko tilanteesta nousi pintaan yksi kaikkien yhteinen mielipide: ''tää ei toimi näin!'' Ehdottomasti tästä viisastuneena jatkossa kuvauksista on pidettävä suunnittelu palavereja, informaation kulku on varmistettava niin, että jokainen osapuoli on varmasti tietoinen siitä, mitä tapahtuu milloinkin. Kuvaukset eivät aina toimi niin, että vain pöllähdetään paikalle ja aletaan kuvaamaan, kyllä se vaatii vähän suunnitteluakin. Teksti: Katri / Kuvat: Henna
PRESSpaja haluaa kiittää yhteistyöstä Annista ja JP:tä!
KIRJA-ARVOSTELU Mielivallan vangit
Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän (1962) Suomentanut Risto Lehmusoksa WSOY, 374 sivua Ken Keseyn teos ‘’Yksi lensi yli käenpesän‘’ vuodelta 1962 on yksi kirjallisuuden historian kulttiklassikoista, josta varmasti lähes jokainen on kuullut, jos ei kirjana, niin sen pohjalta tehtynä elokuvana. Teos on vaikuttava ja kantaaottava yhteiskunnallinen kritiikki 1900luvun puolivälin Amerikasta, jossa psykiatristen sairaaloiden potilaita kohdeltiin täysin epäinhimillisesti. Kesey oli aikanaan töissä psykiatrisessa sairaalassa, ja tämä teos perustuu hänen aitoihin kokemuksiinsa ja hänen näkemiinsä potilaiden kaltoinkohteluihin, vaikka itse teos onkin tyylilajiltaan kaunokirjallinen romaani. Tarina sijoittuu 1960-luvun Oregonin psykiatriseen sairaalaan, ja tämä miljöö ei koko tarinan aikana juuri muutu. Päähenkilönä ja minäkertojana toimii Päällikkö Bromdenina tunnettu ’’puoliverinen intiaani’’, joka on ollut sairaalassa toisesta maailmansodasta asti. Bromdenia luullaan aluksi kuuromykäksi, ja hän onkin valitettavan näkymätön hahmo muiden joukossa. Toinen päähenkilö on uusi tulokas, McMurphy, joka on ensihetkistä lähtien sairaalan väripilkku, rohkea ja auktoriteetit haastava synnynnäinen johtaja. Myöskin neiti Ratched eli ’’Iso Hoitaja’’ on merkittävässä roolissa. Ratched on sairaalan kauhistuttava vallanpitäjä, joka näkee ja kuulee kaiken, ja onnistuu pitämään potilaat hallinnassaan julmalla, ulkopuolisille näkymättömällä terrorillaan. Keskeisiä tapahtumia kirjassa ovat McMurphyn tulo sairaalaan, hänen piristävät tempauksensa ja niiden vakavat seuraukset. Ennen McMurphyn saapumista potilaat ovat apaattisia, voimattomia Ratchedin edessä. He kuitenkin piristyvät ja löytävät pienen toivonkipinän tämän saapumisen myötä. McMurphy järjestää mm. luvattoman kalaretken ja tuo alkoholia ja kaksi prostituoitua sairaalaan. Kiinnijäämisten myötä Ratched ajaa yhden potilaan itsemurhaan, ja tästä raivostuneena McMurphy päätyy vastustamaan Ratchedia kovin ottein: hän lähes kuristaa tämän hengiltä. Sairaalan mielivalta on murenemassa lopullisesti, kun Ratched menettää puhekykynsä, mutta tästä onnistuneesta taistosta McMurphy joutuu maksamaan kovan hinnan. Hänelle tehdään lobotomia, minkä seurauksena hän muuttuu täysin apaattiseksi ‘’vihannekseksi’’. Lukukokemuksena Yksi lensi yli käenpesän, on ristiriitainen. Teoksen kieli on hieman sekavaa puhe- ja kirjakielen yhdistelmää, ja sen lukeminen ajoittain ärsyttää. Toisaalta se luo vakuuttavaa kuvaa kertojan päänsisäisestä kaaoksesta, joten se voinee olla kirjoittajan tietoista valintaa enemmän kuin huolimattomuutta. Aiheina valtaa ja vallankäyttöä tarkastellaan kahdesta näkökulmasta: miten potilaita hallitaan pelolla, väkivallalla ja uhkauksin, mutta myös miten uusi potilas haastaakin sairaalan normit ja valtaapitävän auktoriteetin keräten muut potilaat rinnalleen. Auktoriteetin uhkaaminen on rohkeaa ja epätavallistakin, mutta kaiken muutoksen syvimmässä ytimessä. Epäkohdat korjaantuvat vain sillä, että niihin uskaltaa puuttua. McMurphyä on pakko ihailla, ja hän onkin tarinan
punaista lankaa kannatteleva keskus. Sen sijaan Päällikkö Bromdenin rooli jää häiritsevän vaatimattomaksi. Kirjan teema, ihmisarvon puolustaminen, haluaa muistuttaa lukijalle, että oli kyseessä sitten perusterve kaduntallaaja tai vakavasti psyykkisesti tai fyysisesti sairas yksilö, ei kenelläkään ole oikeutta kohdella toista ihmistä kuin vähäpätöistä roskaa. Tämä 60-luvun kirja on siitä mielenkiintoinen, että vielä vuonna 2017 sen aiheisiin ja ajatuksiin pystyy samaistumaan. Vaikka mielenterveyspotilaiden kohtelu on muuttunut paljon paremmaksi, on tiettyjä ennakkoluuloja yhä olemassa. Tietenkin kirjan pohdintoja voi myös soveltaa muihin nykyajan ihmisoikeutta rikkoviin aiheisiin. Arvosanaksi tälle klassikkoteokselle annan 3/5. Aihe on tärkeä ja hyvin käsitelty, mutta ajoittain juoni jää ohueksi ja hahmot vähän latteiksi. Miinuspisteitä tuo myös kirjoitustavan sekavuus, asian kun olisi varmasti saanut ilmaistua selkeämminkin. Niin tai näin, ’’Yksi lensi yli käenpesän’’ on vaikuttava ja pohdintoja herättävä teos vallasta ja epätasa-arvosta. Sen lukaiseminen tekisi monelle yhteiskunnan ongelmista kiinnostumattomalle yksilölle oikein hyvää. Teksti ja kuva: Hanne
PELIARVOSTELU Mario + Rabbids Kingdom Battle Tämä peli on kierrospohjainen taktinen roolipeli. Peli on yhdistelmä Mario-hahmoja ja Rabbids hahmoja samassa maailmassa ja he taistelevat pyssyillä. Pelihahmot pystyvät myös juoksupotkaisemaan vihollisia ja hyppiä tiimijäseniensä kautta pidemmälle ja korkeille paikoille saadakseen paremman suojan. Pelin hahmoilla on omat kykynsä ja aseensa joista voi saada parempia versiota.
Rabbidsit joutuvat Marion maailmaan ja suurin osa muuttui pahoiksi ja kun heitä päihitetään, he muuttuvat normaaleiksi ja ilmestyvät pelin keskusalueeseen. Keskusalueesta pääsee kaikkiin maailmoihin ja sieltä pääsee myös moninpeliin.
Pelissä on aika monta erilaista vihollistyyliä, kuten hyppijöitä ja puolustajia. Pelin pääviholliset ovat kiinnostavia ja haastavia. Sitten kun on läpäissyt maailman, sinne tulee lisää haasteita ja salaisuuksia joita voi etsiä. Samalla voi käyttää uusia kykyjä joita saa maailman läpäisystä avatakseen uusia alueita. Teksti: Kristian / Kuva: Kaapattu netistä
SOMEN TYÖKALUT -KOULUTUS 14.9. Nuorten työpajalta lähti valtakunnallisen työpajayhdistys ry:n koulutukseen muutama iloinen pajalainen eli starttivalmentaja Raimo, yksilövalmentaja Marjo, Presspajan ohjaaja Jorma sekä opiskelija/ohjaaja Piia. Suuntanamme oli ravintola Liisanpuiston auditorio, jossa koulutuksen aiheena oli ”Somen työkalut haltuun”. Saapuessamme paikan päälle meitä odottivat kahvi ja sämpylät. Siinä istuimme pöydän äärellä ja nautimme hyvistä tarjoiluista. Väkeä alkoi ilmaantua, ja hetken päästä ravintolan pöydissä oli muitakin innokkaita koulutukseen tulijoita. Vaihdoimme kuulumisia heidän kanssaan ja tutustuimme heihin ennen koulutuksen alkua. Somen työkalut haltuun TYP:n ja Verken somekoulutuksessa tietoa tuli paljon. Koulutus oltiin saatu aikaiseksi Erik Häggmanin AVI, Anna Kapasen TYP, ALU-koordinaattori Niina Vekon ja Verken Mimmi Mäkisen ja Marcus Lundqvistin ansiosta. Ensimmäisen puheenvuoron piti Erik, joka toivotti meidät kaikki tervetulleiksi. Seuraavana oli Anna, joka luennoi meille aiheesta vaikuttaminen ja viestintä työpajatoiminnassa. Lopuksi Verken Mimmi ja Marcus pitivät oman puheenvuoronsa. Koulutukseen kuului myös kooste tietokoneen kehitystä koskevista TV-ohjelmista vuosien varrelta. Hilpeät naurut kuultiin, kun 1980-luvun ohjelmassa miespuolinen tutkija kertoi, että naiset tuskin koskaan tulevat käyttämään tietokoneita; ne kun ovat miehisiä laitteita peleineen. Eri tilejä tiedonjaon välineinä oli sellainen liuta, että väkisinkin aloimme miettiä, missä niitä kaikkia oikein tarvitaan. Keskustelua herätti myös se, miksi tietoa pitää välittää niin hirvittävällä nopeudella. Jo vaivaisen viiden minuutin viiveen kerrottiin usein olevan liikaa. Mihin meillä on niin tulenpalava hoppu? Lisäksi mietimme, miten maailma tulee muuttuman digitalisoinnin edetessä. Esille nousivat mm. alati kehittyvä terveydenhuolto, työpaikkojen mullistava muutos ja lentävät autot. Mutta mitä uutta opimme koulutuksen aikana? No kuinka tehdä memejä itse ja mikä ihme on MaKay. Nuorten työpajan paikalla olleet ohjaajat kiittävät koulutuksen järjestäjiä ja tietenkin muita koulutukseen osallistuneita. Päivä oli kyllä kertakaikkisen pikselimössöinen. P.S. Oman memen voit tehdä https://memegenerator.net osoitteessa Teksti: Piia ja Jorma / Kuva: Piia Yhteiskuvassa: Starttivalmentaja Raimo Rajala, TYP Anna Kapanen, Yksilövalmentaja Marjo Leppäkangas, Verken Mimmi Mäkinen, Verken Marcus Lundqvist ja Presspajan ohjaaja Jorma Vesterholm
PIRUNPESÄN RETKI Olimme käymässä Lyttylässä Pirunpesällä 21.9. Lähdimme sinne kymmenen aikaan aamusta bussilla. Mukana oli 16 henkilöä. Keli oli hiukan pilvinen isoimman osan päivästä. Yöllä oli satanut vettä, mutta onneksi myöhemmin päivällä alkoi aurinkokin paistaa. Retki itsessään kesti muutaman tunnin, ja kaikki selvisivät sieltä pois ilman mitään tapaturmia. Pirunpesä on iso siirtolohkare, joka on jääkauden aikana päätynyt nykyiseen sijaintiinsa. Lohkare on aikojen saatossa halkeillut ja hajonnut, muodostaen luolia ja ”kallioita”. Pirunpesä on Suomen kolmanneksi suurin luolasto, ja luolilla on yhteensä pituutta noin 70 metriä. Pirunpesän korkein kohta on noin 10 metriä. Muulta osin maasto onkin aika laakeaa. Sijainti on tällä hetkellä keskellä metsää. Pirunpesän nimikin tulee tästä, koska aikoinaan ei ole ollut tietoa miten moinen kivi olisi voinut päätyä keskelle muuten laakeaa maastoa ja ihmiset ovatkin luulleet, että piru olisi sen sinne vienyt. Retki alkoi sillä, että noustiin bussista ja käveltiin noin kilometri metsäpolkua pitkin Pirunpesälle. Pirunpesällä käveltiin ja kiivettiin erilaisia reittejä pitkin ympäri louhikkoa. Kiipeilyä sai tehdä vähän oman halun mukaan, joten osa kiipeili enemmän ja osa vähemmän. Muutama henkilö kävikin myös ihan Pirunpesän päällä. Kiipeilyä kuitenkin hieman haittasi se, että aikaisemmin oli satanut ja kivet olivat hieman liukkaita. Luolissa emme paljoa käyneet, katsoimme vain muutamaa niistä. Meillä oli myös mukana kahvia, teetä, ja mehua, joten pidimme retken puolivälissä kahvitauonkin Pirunpesän vierellä. Henkilökohtaisesti en ollut oikein ihan varma mitä odotin koko reissulta. Kiipeily tulikin hieman yllätyksenä. Pirunpesä itsessään olikin sitten mielenkiintoinen, osittain sen takia kuinka hyvin osasta kivistä näkyi se, kuinka ne olivat joskus murtuneet siirtolohkareesta. Loppujen lopuksi koko reissu oli aika mielenkiintoinen kokemus. Teksti: Ville / Kuva: Pessi
Luontopajan Mikolle suuri kiitos mukavasta päivästä!
KUUKAUDEN
KEKSITTY AMMATTI
Jos tahtoo antaa pätevän vaikutelman työmaailmaan liittyvässä keskustelussa, voi käyttää fraasia ”työelämä on murroksessa.” Se kannattaa tehdä suhteellisen varhaisessa vaiheessa keskustelua, sillä jos ei sitä itse ehdi käyttää niin varmasti joku keskustelukumppani ujuttaa sen puheenvuoroonsa. Käteviä kliseitä ovat myös ”nuorten työttömyys on valtava ongelma nyky-yhteiskunnassa” ja ”digitalisaatio voi olla joko uhka tai mahdollisuus.” Mitä vain, mikä kuulostaa edes etäisesti älykkäältä ja siltä, että keskustelija oikeasti olisi perehtynyt asioihin. Ratkaisuja ei tarvitse tarjota. Tärkeintä on antaa itsestään tiedostava kuva. Sen sijaan, että itsekin tyytyisin päivittelemään alati muuttuvaa työmaailmaa, olen kuitenkin päättänyt tehdä asialle jotain. Aikoina, joina 14-vuotias voi rakentaa Instagramimperiumin tai kartuttaa eläkevarastoaan poimimalla metsät tyhjiksi mustikoista, on tärkeä muistaa kaksi sanaa: innovatiivisuus ja oma-aloitteisuus. Niiden, jotka edelleen etsivät sitä täydellistä ammattia ja tapaa olla yhteiskunnallisesti hyödyllinen täytyy olla innovatiivisia ja rakentaa itse omat mahdollisuutensa. Jos mielikuvitus ei kuitenkaan kuki, ei hätää: uudessa juttusarjassa aion esitellä uusia, mielenkiintoisia uravalintoja joita iänikuisista ammatinvalintaoppaista ei löydy. Kuten esimerkiksi… Freelance-palaverikonsultti (FPK) Tärkeintä on tyylikäs titteli. Sellainen dynaamisen oloinen, jonka merkityksestä ihmisillä ei ole tarkkaa ymmärrystä. Tarkkaa ymmärrystä ei tarvitse löytyä itseltäkään. Mielestäni freelance-palaverikonsultti täyttää tämän ehdon. Mitä se sitten tarkoittaa käytännössä? Yksinkertaista. Monissa eri työpaikoissa pidetään palavereja, joiden aiheet tai sisältö eivät aina jaksa työntekijöitä kiinnostaa. Millä pitää henkilökunnan mielenkiinto yllä palaverissa, jonka mielenkiintoisin tekijä on ilmainen kahvi? Freelance-palaverikonsultti auttaa! FPK:n tehtävä on pitää työntekijät varpaillaan. Työnantaja tai muu vastuussa oleva taho palkkaa konsultin istumaan kokoushuoneen nurkkaan ja näyttämään tärkeältä. Tuomitseva katse ei ole pahitteeksi. Rekvisiittana konsultilla voi olla kynä ja vihko, johon sitten tehdä merkintöjä tärkeänoloisena. Sillä, mitä ne merkinnät pitävät sisällään ei sitten olekaan väliä. Kukaan ei niitä koskaan tule näkemään. Työnantajan kuuluu antaa työntekijöilleen välttelevä kuva siitä, mitä tarkoitusta varten konsultti oikeastaan on palkattu. On parempi, jos henkilöstö jää siihen harhaluuloon, että FPK tarkkailee työläisten aktiivisuutta ja hyödyllisyyttä työyhteisössä. Vieraan läsnäolo saa työntekijät yrittämään ankarammin sillä uhalla, että tällä ulkopuolisella mahdollisesti olisi jotain sananvaltaa esimerkiksi palkkauksen tai työsuhteiden päättämisen suhteen. Näin ei tietenkään ole. Freelance-palaverikonsultin ei oikeasti tarvitse tietää yhtään mitään yhtään mistään. Työnkuva perustuu puhtaasti mielikuviin. Konsultti voi kiertää niin tietotekniikka- sosiaali- kuin rakennusfirmoissakin, ilman mitään pohjatietoa alasta. Oikeasti hän ei raportoi työntekijöiden aktiivisuudesta kenellekään, tärkeintä on, että työntekijät kuvittelevat niin. Tarvittaessa FPK voi laajentaa työkuvaansa palavereista ihan jokapäiväiseen työympäristöön. Kierrellä työpöytien lomassa huokuen (perusteetonta) auktoriteettia, kysellä ehkä ympäripyöreitä kysymyksiä työnkuvista tai työilmapiiristä. Minkäänlaista koulutusta ei siis tarvita – tärkeää aikana, jona koulutuksesta alati leikataan
ja korkeakoulun suorittamiseen tarvittavaa opintolainaa saattaa joutua makselemaan vielä eläkeiässäkin. HUOMIO: Porin Nuorten Työpaja ei ota vastuuta mahdollisista mielentilatutkimuksista joihin lukija saattaa joutua ehdottaessaan työvoimapalveluille sarjassa esiteltyjä ammatteja. Teksti: Laura
ELOKUVA-ARVOSTELU Nerve -Totuus vai tehtävä sosiaalisessa mediassa Elokuva ”Nerve” (2016) kertoo puhelimeen ladattavasta apista, jonka nimi on Nerve. Pelissä voit valita olevasi joko ”pelaaja” tai ”katsoja”. Katsojat lähettävät pelaajille erilaisia tehtäviä, jotka pitää suorittaa tietyn ajan kuluessa. Jos tehtävän suorittaa ajoissa, sovittu rahasumma siirtyy suoraan pelaajan tilille. Nerve on siis tosielämän totuus vai tehtävä -peli ilman totuutta. Katsojat siis yllyttävät pelaajia aina vain vaarallisempiin temppuihin ja sitä mukaa myös palkinnot kasvavat. Temppu live-streamataan aina pelaajan puhelimella, joten kaikki katsojat näkevät tempun kulun. Elokuva lähtee kunnolla käyntiin, kun päähenkilö ”Vee” (Emma Roberts) hyväksyy haasteen suudella tuntematonta poikaa ”Ian” (Dave Franco) sadasta dollarista. Katsojat tykästyvät pariin ja alkavat lähettää heille aina vain vaarallisempia tehtäviä jotka tulee suorittaa yhdessä ja sitä mukaa myös panokset kovenevat. Mitä vaarallisempi tehtävä, sitä suurempi palkinto. Elokuvan tapahtumapaikkana toimii New Yorkin metropoli ja tehtäviin kuuluu mm. ajaa moottoripyörällä silmät sidottuna n.100km/h nopeudella. Näyttelijäkaartiin kuuluu myös tunnettu Rap-artisti ”Machine Gun Kelly” joka näyttelee yhtä yllytyshulluista pelaajista. Nerve on viihdyttävä elokuva, joka kuvaa myös sosiaalisen median pimeämpää puolta, ja sitä mitä kaikkea itsestään kannattaa kertoa internetissä missä kuka vaan voi sen nähdä. Elokuva pohjautuu novelliin, jonka kirjoittaja on Jeanne Ryan, käsikirjoituksen on tehnyt Jessica Sharzer.
Oma arvioni elokuvasta: 3,5/5 tähteä. Teksti: Jussi / Kuva: Kaapattu netistä
TAAVIN TULET – VISUAALISTA TULITAIKAA Ilmassa oli taavillisen tulen tunnelmaa. Itselleni kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun lähdin muiden PRESSpajalaisten kanssa seuraamaan Taavin tulet -tapahtumaa Etelärantaan. Päivä oli syyskuun 22., ja aloitusaika iltakahdeksan. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, jotta saisimme mahdollisimman hyvän kuvauspaikan. Se löytyikin Suomalaisen Klubin edustalta: esteetön näköala Kirjurinluodon uimarantaan, jossa soihduin varustautuneet sytyttäjät odottivat malttamattomina petrolilla kyllästettyjen taideteosten äärellä.
Aiheena oli Suomi 100. Ämyreistä pärähtikin ensimmäiseksi korvien kuultaviksi 1970-luvun presidentin valitsijamiesten ääntenlaskenta, jossa toistettiin useamman kymmenen kertaa uudelleenvalittavan Urho Kekkosen sukunimeä. Taitoi muuten olla sama vuosi eli 1978, kun ehdokkaana oli Kristillisen Liiton tämän vuoden kesäkuussa 97-vuotiaana menehtynyt Raino Westerholm. Hän sai taakseen muistaakseni 24 valitsijamiestä, ja oli hienoa kuunnella oman sukunimensä kajahtavan eduskuntatalon historiallisessa salissa kyseisenä vuotena. Poltettavat taideteokset kuvasivatkin omalta osaltaan suomalaisille tärkeitä asioita: liekkeihin syttyivät mm. Tuntematon sotilas -kirjan figuuri, metsiemme eläimiä linnuista karhuun ja myös aikoinaan omaakin T-paitaani koristanut rauhanmerkki. Tunnin verran taivaalle kohosi sytytettyjen teosten mukana lieskoja, kipinöitä ja savua. Tulitapahtuma oli hieno, ja se keräsi satojen ihmisten innostuneen joukon, joka täytti koko Etelärannan.
Nuorten työpajalaisten kamerat nakuttivat ripeään tahtiin ja tallensivat ikimuistoisen illan kaikkien ihailtavaksi. Mietin, miksi en aikaisemmin ollut vaivautunut paikan päälle, niin hienolta kaikki näytti.
Valitettavasti korville anti ei ollut yhtä mieluisa. Ainoat epäviralliset miinuspisteet saa musiikki. Se koostui jumputtavasta tietokonesoundista, jonka lomaan nakutettiin tasaisen kyllästyttävään tahtiin entisen talouslippulaivamme Nokian puhelimen soittoääntä. Ilmeisesti tälläkin oli tietty tarkoitus, mikä ei kuitenkaan minulle avautunut. Se ei kuitenkaan poista sitä visuaalista hienoutta, joka silmillemme tarjottiin.
Kiitokset kaikille järjestäneille tahoille. Minua ei saa mikään pysymään poissa ensi vuoden Taavin tulet tapahtumasta. Tsemppiä ja loistavia uusia ideoita odotellen. Teksti: Jorma / Kuvat: Katri ja Kristian Kansikuva: Ville
KARKOTETUT NÄYTELMÄ RAJOISTA JA RAJATTOMASTA RAKKAUDESTA Pääsimme Presspajalta näkemään Rakastajat-teatterin näytelmän Karkotetut Studio Hilkassa. Karkotetut on näytelmä rajoista ja rajattomasta rakkaudesta, monimuotoinen tarina tositapahtumiin perustuviin kokemuksiin pureutuva näytelmä. Maasta karkotettujen tarinaan ja yhteiskuntaan monitahoisesti. Tunnelmia näytelmästä: Itse näytelmä oli Studio Hilkan katsomosta käsin tunnelmaltaan hyvin intiimi ja yleisön, näyttelijöiden välinen tunnelma oli lähes käsin kosketeltavissa matkan aikana. Tarina kuljettaa meitä läpi karkotettujen tarinoiden, kokemusten ja yhteiskunnan moraalien kysymysten halki, viranomaisten käsistä ihmiseen, ennen kaikkea katsojan sisäisen puheen ja ajattelun pyörteisiin. Teos pistää katsojana miettimään, haastamaan ja tuntemaan näitä tunnetiloja matkan aikana sekä haastaa meidän omia näkemyksiämme asioista. Teos tulee meille helposti lähestyttävän kerronnan ja näyttelijän työn kautta hyvinkin lähelle. Näytelmä pistää miettimään maailmassa ja meillä tapahtuvia ennakkoluuloja monen vähemmistön näkökulmasta, haastaa meitä kohtaamaan pelot, ennakkoluulot, omat käsityksemme asiasta puhuttelevalla tavalla. Karkotettujen tarinoita elävöittäen. Ennen kaikkea Humaania kohtaamista ja ihmisarvoista kohtelua elämään, meidän itseajatteluun kertoen asian niiden äänellä, joiden kohdalla ei voitu yleistää. Miettikäämme yhteiskunnallisia asioita ja maahanmuuttoa muustakin näkökulmasta, kuin siitä mitä kuvittelisit nyt tietävästi. Teksti: Miikka / Kuvat: Piia
Haasta itsesi tuntemaan, kokemaan ja rakastamaan. Presspaja suosittelee!
NUORTEN TYÖPAJAN PUHELINLUETTELO
Työnimike
Nimi
Puhelinnumero
Työpajapäällikkö Vastaava yksilövalmentaja Yksilövalmentaja Yksilövalmentaja Toimistonhoitaja Starttivalmentaja
Suomala Janne Salokangas Maarit Kajander Minna Marjo Leppäkangas Mettälä Mari Rajala Raimo
044-701 1296 044-701 1295 044-701 1285 044-701 3145 044-712 7277 044-701 1387
Etsivä työ Etsivä työ Etsivä työ Etsivä työ
Aydin Tiina Hellsten Moona Hämäläinen Miia Sirviö Satu
044-701 1302 044-701 4185 044-701 4186 044-701 1386
Raksapaja Raksapaja Kuljetusosasto Kädentaidot Taidepaja Cafe Nuokkari Cafe Nuokkari Varaosapankki Varaosapankki Bändipaja PRESSpaja Pulpettipaja Kiinteistöhuolto
Kuusinen Henry Vettenranta Pasi Vandell Matti Metsämaa Päivi Kallio Anna Lehto Leena
Nuolivaara Lassi Vesterholm Jorma Kivimäki Kirsi-Marja Riihikallio Ismo
044-701 9384 044-701 8260 044-701 9385 044-701 7074 044-701 7074 044-701 1434 02-621 1432 044-701 7645 02-641 6100 044-701 0303 044-701 7647 044-701 1384 044-701 7645
Luontopaja
Kataja Mikko
044-701 1037
Lavian ekopaja
Kiviniemi Olli
044-701 8572
TYPApaja Vastaava työjohtaja Muuttotilaukset Toimistosihteeri
Juhola Kirsi Roiha Erkki Heino-Kulmala Anne
044-701 9245 044-701 0922 044-701 1916
Vaatepankki
ma-pe klo 10-14
044-701 1292
Riihikallio Ismo
Sähköposti: etunimi.sukunimi@pori.fi