Pajakunnan Kansa by Porin Nuorten Työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

PÄÄKIRJOITUS 3 VOIMAKERHO 4 PAJAJORENAT 5 VLOGAAMINEN 6-7 KAIKKI LUKEE - KUKA MAKSAA? 8-9 TEINI-ISYYS 10-12 MUUMIMUSEO 13 JÄÄKIEKKOMUSEO 14-15 NUORTEN YRITTÄJYYSPÄIVÄ 16 KUUKAUDEN KEKSITTY AMMATTI 17 PELIARVOSTELU 18 KÄDENTAIDOT MUUTTI 19 HAASTATTELUSSA: KALLE SALMI 20-21 ”MITEN MINUSTA TULI JÄRJESTÖAKTIIVI?” 22 RUNO 23 JOULUN ODOTUS 24 CONT’AKTI: 39 ASKELTA 25 INFO 26-32

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

kuukausi on meillä päätoimittajilla vilahtanut ohi ihan järjetöntä kyytiä. Meidän pajan Instagramia (ntppori, heti seuraamaan, ellette ole jo!) seuraavat ainakin tietävät jo, missä merkeissä. Aloitimme nimittäin yhteistyön Rauman nuorten työpajan kanssa! ULUNUT

ENSIMMÄINEN yhteinen projekti on musiikkivideo, jonka kanssa on sykitty koko marraskuu. Jokainen Porin ja Rauman tunteva on varmaankin tietoinen siitä, että näillä kahdella kaupungilla on aika viileät välit. Me nuoret emme tällaista kyräilyä suvaitse, vaan iskimme hynttyyt yhteen ja aloimme hommiin, kuntarajoista piittaamatta. Videon tekeminen alkaa olla jo loppusuoralla, ja nyt on hyvä huokaista helpotuksesta, taputtaa itseään ja kaveria selkään, ja korkata juhlan kunniaksi jääkaappikylmä limu. YHTEISTYÖ on ollut todella antoisaa. Me aktiivisesti mukana olleet nuoret olemme muljahtaneet ulos mukavuusalueeltamme ja tehneet tiivistä yhteistyötä täysin ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa, opetelleet sekä ryhmätyöskentelyä että ihan konkreettista kuvausten järjestelyä ja siinä sivussa pitäneet niin paljon hauskaa, että poskiin sattuu liika nauraminen. Tällaiset yhteistyöprojektit tuovat porukkaa hyvin yhteen, sekä meidän oman pajan sisällä, että muiden kaupunkien pajojen kanssa. Juuri tällaista me tarvitaan! ITSE PROJEKTISTA tulee ensi kuussa lehteen juttua, sillä julkaisupäivä on joulukuun ensimmäisellä viikolla ja siihen asti pidetään itse videosta matalaa projektia. Mut ei täs ny misää jänikse seläs ol, lue ny tää lehti ekaks!●

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

työpajan Voimakerhon ideana on yhdessäolo ja yhtenäisyys yhteisen mieluisan tekemisen kautta. Voimakerho kannustaa nuoria liikkumaan ja mahdollisesti saamaan jostain liikuntaharrastuksesta kiinni.

Tulevaisuudessa toimintaa mahdollisesti myös laajennetaan. Mietinnän alla on myös yhden yön pituinen leiri, ajankohta sijoittuisi mahdollisesti johonkin kohtaan kevättä.

UORTEN

TÄHÄN asti voimakerhossa on ollut mm. nyrkkeilyä ja lihaskuntoharjoittelua. Liikkuminen voimakerVOIMAKERHO kokoontuu Porin urheilutalolla keski- hossa on aika vapaata, ja jokainen tekee asioita viikkoisin ja torstaisin 12-13.30. oman jaksamisensa mukaan. Vetäjinä toimivat Jesse Peltoniemi ja Jouko Liikunta on myös siinä mielessä hyvä asia, Silventoinen. Voimakerhossa on tarkoitus liikkua että se on erinomainen tapa purkaa esimerkiksi monipuolisesti ja kokeilla uusia juttuja. kaikenlaisia negatiivisia tunteita. Kerhon puitteissa liikutaan sekä sisätiloissa että sään salliessa myös ulkona. JESSEN liikuntahistoria koostuu mm. nyrkkeilystä. Nuorien toiveitakin kuunnellaan ja ideoita oteJouko puolestaan on keskittynyt enemmän lihastaan vastaan. kuntoon ja itsepuolustukseen. Hänellä on myös kokemusta vapaaottelusta. JOKAISEN kerran lopussa Jouko aikoo mahdollisesti suunnata nuorion tapana kysyä nuoso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. ● rilta fiiliksiä ja suurimmaksi osaksi onkin TEKSTI Emilia saatu positiivista paKUVA Emilia lautetta.

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

PAJAJORENAT

” O

VAATEKORVAUKSISTAKAAN EI TARVITSE HUOLEHTIA, KUN TIPUTETAAN MUUTAMA ALASTON MIES JA NAINEN AUTIOLLE SAARELLE.”

aikoinaan melkoinen televisio-ohjelmien suurkuluttaja. Katselin runsaasti hyvin käsikirjoitettuja kotimaisia ja ulkomaisia sarjoja. Historialliset aiheet ja dokumentit kiinnostivat myös. Urheilu on sydäntä lähellä, ja hyvät elokuvat ovat aina saaneet minut nauliintumaan ruudun ääreen. LIN

ALOINKIN yhtenä lokakuisena päivänä pohdiskella, miksi telkkarin katseluni on vähentynyt niin dramaattisesti. Osasyynä on tarjonta. Kokosin tähän muutamia esimerkkejä yhden päivän osalta. Myytinmurtajat, Myytinräjäyttäjät. Varastojen metsästäjät. Maailman kauheimmat naapurit. Remonttipainajainen ja Yllätysremontti. Paimelan autoparoni ja Autojen ensiapu. New Yorkin luksuslukaalit. Amerikan lapsimissit ja Äärimmäiset kauneusihanteet. Silikonisukupolvi. Rikkaiden panttilainaamo. Ja sokerina pohjalla – Ehdonalaisvangit koirakouluttajina. Eivätkä tässä olleet mukana vielä edes ruokaohjelmat. NIINKÖ siinä kävi. Kun kanavat lisääntyivät, ohjelmien tekijät loppuivat. Ja onhan tietysti käsikirjoitettujen, ammattilaisten näyttelemien ohjelmien teko varmasti melko kallista. Helpompaa ja halvempaahan on koota joukko tavallisia pulliaisia huutamaan itselleen ummikkona jokin varasto ja myymään siellä olevia tavaroita mahdollisimman hyvään hintaan eteenpäin. Lopussa katsotaan, kuka on kerännyt eniten voittoa ja julistetaan hänet ykköseksi. VAATEKORVAUKSISTAKAAN ei tarvitse huolehtia, kun tiputetaan muutama alaston mies ja nainen autiolle saarelle. Kamera seuraa heidän selviytymistään tuulessa ja sateessa tai paahtavassa auringonpaisteessa. Maja pitäisi rakentaa, ruokaakin pitäisi löytää ja jossain vaiheessa etsiä paikka, josta pääsisi lähtemään takaisin kotiin. Erikoisjaksossa seurataan, kuka pystyy syömään silmät kiinni eniten paikallisia toukkia tai käärmeenpoikasia oksentamatta. Siitä hyvästä kasa lisäpisteitä ja 100 taalan bonusrahat. HIENOA on ilmeisesti myös tuijottaa telkusta, kuka on huonoin jossakin tietyssä asiassa: ruoanlaitossa, autolla ajamisessa, siivoamisessa. Ammatti-ihmiset puolestaan tulevat tekemään remonttia jonkin pariskunnan kotiin. Siinä sitä sitten selviääkin rempan edetessä, että puolet talosta on vesivahingon kourissa, sähköeristeet pitää vaihtaa ja kellarin seinät ovat rottien kaluamia. Korjausbudjetti paukkuu pahasti pakkasen puolelle, joten pitäisikö sittenkin ostaa sliipatun kiinteistövälittäjän tarjoama uuskohde, vaikka sieltä onkin työmatkaan tulossa tunti lisää. TÄMÄN Tosi-TV-ryöpyn ohella olen huomannut, että isossa osassa uusista filmeistä pääosassa on joku wrestling-hemmo, joka osaa näytellä ainoastaan lihaksiaan. Leffan tauottua lähes kaikki muut ovat kuolleet, ja siinä samassa on pantu murusiksi puolet avaruutta ja pelastettu ihmiskunta lopulliselta tuholta. Tekihän näitä aikoinaan Iso-Arskakin, mutta mittakaavat pysyivät vielä jotenkin käsitykseni piirissä, eikä näitä yliluonnollisia tapahtumaketjuja puutu nykyajan sarjatarjonnastakaan. Missä luuraavat elokuvat, joissa näyttelijät luovat alati vaihtuvia vedoten tunteiden koko skaalaan, rakkaudesta vihaan. Ja jättävät jotain myös ihmisen oman mielikuvituksen pureskeltavaksi. TÄSSÄ infotulvassa on pakko tunnustaa, että vauhti on turhan kova ja ajanut rauhallisuuden suuntaan kääntyvän miehen ohi. Mutta toisaalta pitää tuumia, olinko sittenkään telkkutoiveissani aiemmin kauhean paljon erilainen kuin nytkään. Kehitys on vain kehittynyt niin hiton hurjalla vauhdilla.● TEKSTI Jorma 5

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

MITÄ VIDEOBLOGGAAMINEN ON? VIDEOBLOGGAAMISELLA TARKOITETAAN OMAN ELÄMÄN KUVAAMISTA JOKO KAMERALLA TAI PUHELIMELLA VIDEOMUODOSSA. VIDEOBLOGGAAMISEEN SISÄLTYY MONIA ERI KATEGORIOITA, KUVATAAN JA KERROTAAN OMIA KUULUMISIA: MITÄ ON ESIMERKIKSI KOKO PÄIVÄNÄ TEHNYT, AIHEVIDEOITA, REAKTIOVIDEOITA, MIELIPITEISIIN VAIKUTTAMISTA YMS.

USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET: MITEN ALOITTAA VIDEOBLOGGAAMINEN? Suosittelen olemaan oma itsensä, eikä esittää sitä mitä ei ole. Seuraajia ei kannata kerjätä, koska siinä vaiheessa se antaa huonon kuvan itsestä, ja ainakin silloin se saa seuraajia kiinnostumaan videoistasi vähemmän. Kannattaa tehdä videoblogeja niistä aiheista, jotka herättävät sinussa eniten mielenkiintoa sekä olla aktiivinen videoita tehdessä, sillä omana itsenä oleminen herättää myös seuraajissa kiinnostusta katsoa videoitasi.

MITÄ, JOS SAAN NEGATIIVISTA PALAUTETTA VIDEOIHINI? Aina internetin maailmasta löytyy niitä niin sanottuja trolleja, jotka haukkuvat ärsyttääkseen muita, joten nettikiusaajista ei kannata ikinä välittää. Kritiikkiä tulee milloin mistäkin, joten sinä olet vastuussa siitä mitä kannattaa laittaa internettiin ja mitä ei. KUINKA USEIN KANNATTAA LADATA VIDEOITA YOUTUBEEN? Teet videoita niin kuin siltä tuntuu, koska omasta mielestäni videoiden teko on kuitenkin harrastuspohjaista. Suomessa löytyy jopa niitäkin, jotka tekevät työkseen videoita, jolla pystyvät elättämään itsensä. Itse videobloggaajana olin miettinyt rauhassa mistä halusin tehdä aiheen, mutta en ajatellut videoitani rahan tai seuraajien toivossa. Videobloggaaminen ei ole mitään yksinkertaista hommaa, vaikka se siltä näyttäisikin. Toki niitä videoita voi tehdä pienemmällä vaivalla ilman, että editoi niitä, mutta eri asia on herättääkö se katsojissa mielenkiintoa. Editoimiseen menee jonkin verran aikaa, minulla saattoi mennä tunnista neljään tuntiin. Se riippuu niin paljon siitä, kuinka paljon sisältöä videoon haluaa, paljonko nähdään vaivaa ja minkä pituiseksi videota halutaan tehdä. Editoidessa kannattaa leikata välistä hiljaiset kohdat pois, tehdä videosta selkeä eikä toistaa liikaa samoja asioita.

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

MISTÄ VIDEOIDEN TEKEMISEEN KIINNOSTUS LÄHTI JA MITEN VIDEOBLOGGAAMINEN ON SITTEN MUUTTANUT MINUA IHMISENÄ? Silloin, kun aloitin videoiden teon, halusin oppia uusia asioita ja kokea uusia haasteita. Kaverini olivat armeijassa ja minulla oli eräänä päivänä tylsää, kunnes ajattelin aloittaa videobloggaamisen. Olin aikoinaan tosi ujo kameran edessä, mutta videoiden teko sekä katsominen ovat auttaneet minua sosiaalisissa tilanteissa. Jos haluaa tehdä videosta selkeän, niin kannattaa miettiä ennen, mistä aiheesta voisi puhua sekä. Mikäli haluaa käsikirjoittaa videoita niin se auttaa helpottamaan videoiden tekoa ja selkeyttää mistä aiheesta puhua. En käsikirjoita videoitani, ainoastaan mietin ennen videota ja käyn läpi muutamia asioita, mistä voisin puhua. Toki käsikirjoittaminen helpottaisi, mutta haluan pitää videoni yllätyksinä. Lisäksi hyvä puoli on siinäkin, että videon voi editoida ja leikata sellaiseksi kuin itsestä tuntuu sen jälkeen, kun on saanut kuvaamisen valmiiksi. Uskon, että tästä kirjoituksesta oli hyötyä niille, jotka haluavat enemmän tietoa videoblogeista ja siitä, miten ne auttavat ajattelemaan asioita eri tavalla.● TEKSTI Eerik KUVA clipart-library.com

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

ja tuulinen lokakuun lopun aamu Porin keskustassa. Kello 5.15. Viisi persoonaa astuu hieman unisena, mutta samalla innokkaana pikkubussiin. Matka Turkuun alkaa. Sen varrelta napataan mukaan vielä muutama kollega. Mikä ihme saa tämän joukon lähtemään ristiretkelleen näin aikaisin? No, Satakunnan, Tampereen ja Turun journalistiyhdistysten yhteinen, joka syksyinen mediaseminaari. IILEÄ

SILJA LINEN alus suuntaa kuohuville aalloille kohti Maarianhaminaa, jossa vaihdamme laivaa ja palaamme illaksi takaisin kotiin. Menomatka on täynnä asiaa ja myös kevyempiä osioita. Tuttuun tapaan mukana on useita alustajia, jotka johdattavat mielenkiintoisiin alan keskusteluihin. Tällä kertaa pääaiheena on ”Kaikki lukee – kuka maksaa”. Otsikosta voi heti päätellä, että kyseessä on perinteisen printtilehden suhde digilehteen.

ENSIMMÄISENÄ meidän 40henkisen joukkomme eteen astuu Turun yliopiston Braheakeskuksen kehittämispäällikkö Mikko Grönlund. Hän on ollut mukana kansainvälisessä tutkijaryhmässä, joka on tarkastellut Yhdysvaltain sanomalehtimarkkinoita. Pääpiirteissään selviää, että digitalisaation kehitys täällä ei ole ollut niin nopeaa kuin esim. muissa Pohjoismaissa. Levikkimäärien ja lehtimainonnan lasku on kuitenkin arki-

päivää jo rapakonkin takana. Yhtenä ratkaisuna on nähty irtonumero- ja tilaushintojen korotus, joka ei tietenkään voi jatkua loputtomiin. Joissakin lehtitaloissa digilehden tuloa jopa vastustetaan, toisissa se nähdään tulevaisuuden mahdollisuutena ja pienissä määrin sitä on alettu kehittää nopeallakin tahdilla.

taas haetaan kasvua juuri digitaalisista kanavista. Jotkut paikallislehdet lisäävät tulojaan mm. sisältömarkkinoinnilla, verkkokaupoilla tai videotuotannolla. Loviisan Sanomat esimerkiksi videoi kaupunginvaltuuston kokouksia ja laskuttaa siitä kaupunkia.

PAIKALLISLEHTIEN suurimpina haasteina koettiin jakelun ongelSATAKUNNAN KANSAN toimittaja mat ja kulutustottumusten muuKaisa Ylhäinen on saanut valtos, esimerkiksi kilpailu sosiaalimiiksi pro gradu -työnsä nimeltä sen median kanssa, sekä maiKAKSILLA RATTAILLA YLI KUOnostajien hidas kiinnostuminen LEMANLAAKSON - Paikallisleh- paikallislehtien verkkoversioista. tien verkkostrategiat ja ansaintaSaman aikaisesti digitalilogiikka median murroksessa. saatiolla uskottiin pystyttävän Tutkimuksessa haastatel- vähentämään kuluja ja säästätiin kahdeksaa paikallislehden mään jakelukuluissa. päätoimittajaa. Mukana olivat mm. Alasatakunta, KankaanKOLMANTENA estradille asteli Rappään Seutu ja Loviisan Sanomat. portin toimitusjohtaja Jari JärPrinttilehti hiipuu päätoivenpää. mittajien mukaan lähes varmasRapport on tänä vuonna ti, verkosta puolestaan voi odot- täysin uudistettu journalismin taa kasvua. joukkorahoitustyökalu ja julkaisualusta. Rapportin listoilla on yli HAASTEESEEN vastattiin kolmella 40 kirjoittajaa. eri strategialla, jotka ovat printin Yhtiön toimintamalli on suojelun strategia, yhteisön luo- mielenkiintoinen. Tilaajat valitsemisen strategia ja mobiili ensin - vat palvelusta journalistit, joiden strategia. tuottamia juttuja he haluavat Printin suojelun strategias- erikseen seurata ja tukea. sa ensisijaisena on printtilehden Kirjoittaja tekee synopsin tuloskunnon ja lukijasuhteen säi- jutusta, jonka hän aikoo kirjoitlyttäminen. Digisisältö nähdään taa. Kiinnostuneet voivat tässä vain välttämättömänä lisäarvo- vaiheessa tukea kirjoittajaa hana. luamallaan summalla. Jos sumYhteisön luomisen strategi- ma kohoaa sovitulle tasolle, kirassa verkosta rakennetaan kiin- joittaja kirjoittaa tarinansa valnostavaa muilla kuin vain journa- miiksi. listisilla sisällöillä. Siitä voidaan rakentaa osallistuva, koko aluMITÄ muuta maksaja saa? een keskustelu- ja kohtaamisJournalistin päivitykset palpaikka. jastavat, miten työ etenee ja jutMobiili ensin -strategiassa tu muotoutuu. Tilaajien avulla

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017 juttu leviää someen ja nousee puheenaiheeksi. Tilaajilla on pääsy kaikkiin Rapportin sisältöihin. Lisäksi journalistit saavat palkkionsa sen mukaan, miten paljon heillä on seuraajia. Tilaajat päättävät, ketkä rahoituksen ansaitsevat ja millaista journalismia he tukevat. Eli se, joka maksaa, se myös lukee. MARKKINOINTI- JA TUTKIMUSJOHTAJA Sirpa Kirjonen Sanomalehtien liitosta puolestaan kertoi, että kaikesta huolimatta Suomessa ollaan edelleen ahkeria printtilehden lukijoita. Tilaususkollisuus on korkeaa tasoa. Lisäksi suurin osa lukijoista luottaa vakaasti painetun sanan totuudenmukaisuuteen. Kyselyssä kävi ilmi, että mittava osa kaikenikäisistä lukijoista olisi valmis myös maksamaan digilehden lukemismahdollisuudesta suurin piirtein printtilehden irtonumeroa vastaavan summan. Nähtäväksi jää, tuleeko tämä toteutumaan myös todellisuudessa. Mainoseurojen määrä tuskin tulee kasvamaan, vaan päinvastoin. Avainasemaan nouseekin lehden tuottamiskulujen karsiminen, jota toimittajakunnan mukaan on hoidettu ”kiitettävästi” yt-neuvottelujen kautta. Lisääntymään tulee myös monenlainen yhteistyö kuten eri lehtien yhteistoimitusosastot päällekkäisyyksien poistamiseksi ja kulujen minimoimiseksi. Yhteistyötä on nyt jo olemassa aluelehtien ja paikallislehtien välillä. Paikallislehti tuottaa sisäl-

lön, ja aluelehti hoitaa lehden teknisen kasaamisen. NIIN SEMINAARIN aikana kuin vapaamuotoisemmassakin keskustelussa tuli esille useita kysymyksiä, esimerkiksi että tekivätkö lehdet ja miksei muukin media itselleen karhunpalveluksen kilpaillessaan digilehden maksuttomuudella? Kauanko printti pitää pintansa? Mitä printtiin tottuneen väestönosan poistuessa tulee tapahtumaan? Ostetaanko tulevaisuudessa vain itseä kiinnostavia juttuja ja tavallaan jokainen kokoaa itse oman lehtensä, ja miten tämä vaikuttaisi yleissivistykseen sekä eri asioiden tietämykseen? Vastauksia näihin saan lisääntyvässä määrin varmasti näissä jokavuotisissa syysseminaareissa. Selvää on, että muutos tulee – ja varmasti yllättävänkin ripeästi. AI NIIN. Se viihdeosuus. Seminaarin aikana mm. saimme eteemme kolme kuvaa, joista piti viidessä minuutissa keksiä toimiva tarina. Onneksi tarinan voimaa ei ole voittanutta! Lisäksi meistä koottiin teatteriryhmä, jonka piti keksiä viidessä minuutissa aihe sketsiin, jossa sai käyttää kolmea sanaa, hei ja no niin. Ylpeydekseni pitää vaatimattomasti sanoa, että pääsin pääosaan, suoriuduin hyvin, ja väki nauroi meille riemukkaasti. Ensi syksynä siis taas sinisille aalloille.● TEKSTI Jorma

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

” M

YHTÄKKIÄ KÄTILÖ SANOI MINULLE, ETTÄ TULE KATSOMAAN, TÄÄLLÄ ON MAAILMAN KAUNEIN IHME. JÄTKÄT, ÄLKÄÄ IKINÄ USKOKO TÄHÄN, ÄLKÄÄ MISSÄÄN OLOSUHTEISSA KATSOKO SINNE ALAS. SIELLÄ EI OLE MITÄÄN KAUNISTA. VERTA, LIMAA JA MUITA ERITTEITÄ.”

ihan mutkalle siitä. Kun kuulin, että minusta on ehkä tulossa isä, raskaustestiä ei oltu vielä tehty. En osannut siihen reagoida. Olin 19-vuotias rääväsuu tissiposki, joka ei ollut ikinä siihen mennessä ottanut yhtikäs mitään vastuuta elämästään. Lapseni äiti ei ollut vielä sillä kertaa raskaana, ainakaan raskaustestin mukaan. Syystä tai toisesta sain kunnon raivarit sen johdosta ja karjuin, ettei tällaisilla asioilla saa leikkiä. Potkin jotain rantapalloa hetken päin seinää pihisten kiukkuista henkeä, minkä jälkeen lähdin pihalle tupakalle vaikeroimaan aina niin dramaattista ja sääliä herättävää räkäitkua. Itkin koska olin egokeskeisessä päässäni käynyt läpi luopumistyön koko elämästäni, hyvästellyt kaikki ystäväni ja allekirjoittanut mielessäni sopimuksen, ettei minulla tule ikinä enää olemaan hauskaa hetkeä. Paljonpa sitten ymmärsin siitäkin asiasta. Ystäväni tuli rauhoittelemaan ja tilanne lopulta valui vaan ohi. Kuitenkin mieleni perukoille oli kylvetty siemen, mielikuvia itsestäni jonain röhöttävänä perheen isänä, kuka tekee kotona ruokaa ja naurattaa perhettään. Kaikki nauravat posket punaisina niin lujaa, että puoli Eurooppaa tärisee. Se oli lämmin, vaikkakin hieman pöljä mielikuva ja vieläENIN

kin kun mietin sitä, niin pystyn rauhoittumaan hetkeksi. SEURAAVA testi olikin positiivinen ja sitä seuraava. Ja sitä seuraava. Ja sitä seuraava. Niitähän sitten tehtiin aika monta koska olen aika varma, että kukaan ei missään puolella kumpaakaan sukua tiennyt, että halutaanko me se lapsi. Meidän asiat muutenkin koitettiin päättää aina meidän puolesta, oltiinhan mekin lapsia. Päätimme kuitenkin melko nopeasti, että aiomme pitää lapsen ja pitää huolen hänestä. Siitä sopimuksesta olemmekin pitäneet kiinni, vaikka monien mutkien kautta mutta kuitenkin.

eipä juuri halutakaan tietää. Muistan kävelleeni kolmelta yöllä hakemaan ABC:n Hesburgerilta hampurilaisia lapsen äidille. Jos en hakenut niin sain osakseni hieman mullittelua ja mökötystä, se oli lähinnä suloista, mutta kun tiesin että toinen tosissaan yrittää olla vihainen niin en viitsinyt sitä kertoa. Solmin hänen kenkänsä, kun ei itse ylettynyt ja kävin välillä kolme kertaa yhden päivän aikana kaupassa, kun hän halusi suklaata tai muita herkkuja. Mitä voisin kertoa omasta tunnetilastani odottamisen aikaan. Olin hyvin hämmentynyt, kuka minä olen? Kuka tuo on? Mitä tässä nyt tapahtuu ja syntyykö tänne oikeasti lapsi?

RASKAUSAJASTA voin sanoa sen verran, että toisinaan se tuntui hyppyselliseltä kidutusta ja toisinaan vähän vähemmän. Jälkimmäistä yleensä, kun lapseni äiti nukkui, kaikella rakkaudella. Tuntui, että välillä käytimme sen pohtimiseen aika paljon aikaa, että millä tavalla olen tällä kertaa loukannut odottavan äidin tunteita. Se oli kuitenkin oikeasti ihan mukavaa aikaa silti ja meillä oli enimmäkseen hyviä hetkiä. Tietysti aikaamme määritteli raskaushormonit ja muut jutut mistä me miehet ei hirveästi mitään tiedetä ja kun niiden vaikutuksen on vierestä nähnyt, niin

LOPPUAIKOINA halusin vain, että odottaminen loppuisi jo, ne viikot olivat raastavan pitkiä ja tuntuivat vaan kestävän ja kestävän. Lapseni äidin olo oli päivä päivältä tukalampi ja niin oli sitä myötä minunkin. Aloin harjoitella autolla ajamista sairaalaan. Kuvittelin mielessäni kaikki esteet ja vaarat, joita saattaisimme matkalla kohdata. Lopulta koitti se päivä, kun menimme sinne sairaalaan. Muistan kun tuleva äiti kiljui ja huusi kivuista, jonka jälkeen sairaanhoitaja tuli huoneeseen, otti ampullista 5ml hyvin vahvaa kipulääkenestettä ja törkkäsi sen lihakseen. Loppui

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017 huuto, alkoi oksentelu. Kävin hakemaan taas Hesburgerista ruokaa. Synnytys kesti lopulta 5 päivää yhteensä. Se oli ehdottomasti pidempi 5 päivää kuin mikään 5 päivää ikinä. Jouduin nimittäin jättämään hänet yöksi sairaalaan ja menemään itse kotiin. Voi olla, että siihen on jokin evoluution kehittämä rakenne miehessä sen suhteen, että koko ajan tuntui siltä, että olen väärässä paikassa ja minun pitäisi olla suojelemassa häntä, jos hän vaikka sattuisi jostain syystä tippumaan yöllä sängystä.

elämässäni tällä hetkellä. Tai sitten se, kun hän otti ensimmäistä kertaa minun sormesta kiinni omilla äärimmäisen haurailla ja ohuilla pikku sormillaan. Liikutuin siitä kyyneliin. Taisin hetkeksi nukahtaa samalla kun istuskelin siinä Jade rintani päällä, kun vihdoin koko projekti oli ohi.

kinlaista. Sillä tavalla elämä tietääkseni kulkee. Jaden toisen vuoden aikana skarppasin huolella ja aloin viettää hänen kanssaan aikaa entistä enemmän. Toisen vuoden aikana myös erosin hänen äidistään ja sain myös harjoitella yksin hänen kanssaan olemista.

ISÄNÄ oleminen ei ole tunne, se ei ole asenne, se on muutos ajattelussa sekä mielentilassa. Pysyvä muutos, vaikka kaikki näyttäisi toisinaan ihan hirvittävältä niin tiedän, että tässä maailmassa on ja tulee aina olemaan yksi, joka tulee tarvitsemaan minua ja tulee aina olemaan minun lapseni, osa minua ja minä tulen aina olemaan osa häntä. Sitä asiaa ei muuta vallitsevat olosuhteet, aika, eikä edes

ENSIMMÄISET kahdestaan vietetyt ajat olivat kylmäävän jäätäviä. Tapaamiset olivat kolmen tunnin pituisia, olin aivan kauhusta soikeana. Väitin itselleni, että en osaa, en pysty, en kykene. Olen hävinnyt tämän jo, ei ole mitään toivoa. Jos nyt sydämestä rehellisesti totta puhutaan, niin inhosin aluksi niitä tapaamisia ja isänä olemista. Tunsin itseni todella epävarmaksi ja kammoksun epävarmana olemista. Saatoin korottaa Jadelle ääntä, koska olin jatkuvasti hädissään siitä turvattomuudesta, että hän loukkaa itsensä enkä pysty hallitsemaan tilannetta. Pumppu hakkasi ja olin ihan ylikuormittunut, koska en kerta kaikkiaan kokenut osaavani sitä. Illalla kun sitten olin palauttanut Jaden äidilleen, niin yöhön asti häpesin sitä, miten tapaaminen meni ja aloin jännittää seuraavaa. Tätä kesti joitain kuukausia, sitten huomasin pikkuhiljaa alkavani ikävöidä Jadea tapaamisten välissä. Jos tapaaminen peruuntui, niin minua harmitti. Huomasin myös, että kun kohtasimme, niin Jade nosti kädet pystyyn ja juoksi syliini. Kun side alkoi syntyä, niin tajusin, että tämähän on minulle yksi tärkeimpiä asioita elämässä. Syyllisyys ei enää painanut, vaan pystyin oikeasti keskittymään yhteiseen aikaamme. Vietimme monia tosi hyviä tapaamisia, ihan hyviä ja muutaman vä-

OLIN VIERAILULLA viidentenä päivänä sairaalassa synnytyksen aikana. Olin juuri pihassa tapaamassa kavereita, kun lapseni äiti soittaa minulle, tiesin jo kun näin nimen kännykässä, että nyt synnytys alkoi lopulta oikeasti. Itse pinnistelyt ja ponnisVaikka kaikki näyttäisi telut ja se osa synnytyksestä oli toisinaan ihan mielestäni osittain huvittava hirvittävältä niin tiedän, tapahtuma. Elokuvista olen nähnyt, miten mies saattaa että tässä maailmassa seistä jopa kylmän viileästi jos- on ja tulee aina olemaan yksi, sain päin huonetta. Itse kiljoka tulee tarvitsemaan minua juin, pompin ja huusin sekä kannustin niin paljon, että kätilö ja tulee aina olemaan minun lapseni, osa minua ja minä sanoi minulle jossain kohtaa ”koita sinä nyt ainakin rauhoit- tulen aina olemaan osa häntä. ” tua”. Lapseni äiti taas oli niin tuskissaan, että hän imi todella päätökset. lujaa ilokaasua, niin että koko pussi puhkesi lopulta. Nauroim- TUTUKSI tuli kakkavaippojen vaihme hetken, sitten synnytys taas taminen, valvotut yöt, kun vauva jatkui. nukkuu aluksi tyyliin 20h päiväsYhtäkkiä kätilö sanoi minul- sä mutta saattaa nukkua niin, le, että tule katsomaan täällä on että heräilee 10 minuutin välein maailman kaunein ihme. ja siksi ei ikinä tiennyt, että milJätkät, älkää ikinä uskoko tähän, loin voi nukkua. älkää missään olosuhteissa katEn oikein ensimmäisen soko sinne alas. Siellä ei ole mi- vuoden aikana edes ymmärtänyt, tään kaunista. Verta, limaa ja että olen isä. Valehtelisin jos muita eritteitä. Kunnes lapsi on väittäisin, että ensimmäinen vuopesty. si meni muutenkaan oikein putSitten sain Jaden syliin, se keen. Se oli sellaista silloin, nyt oli upea ja lämmin hetki, paras on tällaista ja huomenna on jon-

”

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017 hän kehnommankin. Nykyään en kadu enää ollenkaan sitä, että päätimme pitää lapsen. Jade on minulle hyvin rakas ja aika jonka vietämme yhdessä, on todella tärkeää molemmille. Tapaamme joka lauantaiaamusta sunnuntai-iltapäivään. KUN HAEN Jaden äidiltään, niin hän odottaa minua jo innoissaan ikkunassa. Välillä tykkäämme herkutella Mcdonaldsin nugeteilla, useimmin minä teen meille ruokaa. Olen tänä päivänä aika ässä jo isänä, vaihdan vaipan yhdellä kädellä, pistän tuttipulloon maitoa toisella ja etsin tuttia kolmannella. Kärsivällisyys riittää saman kirjan lukemiseen yli 20 kertaa ja meillä on jo joitain itsekeksimiämme leikkejä, joihin on käytetty suunnattomasti aikaa ja mielikuvitusta, vaikka itse sanonkin. Saan hänet nauramaan jo muutamalla eleellä ja jos hän pahoittaa mielensä niin annan myös luvan itkeä ja kuuntelen. Tapaamme välillä muitakin ihmisiä tapaamisten aikana, mutta pitkälti kyllä pyhitämme ne ajalle kaksistaan. Vieläkin joskus Jade saattaa alkaa itkeä äitiänsä, tietysti

se vähän harmittaa, mutta nykyään se on ihan okei, se ei tarkoita, että minä en kelpaisi. Vaan että äiti on pop ja niinhän se onkin. HUOMENNA tapaamme taas, en ole suunnitellut tapaamista mitenkään. En nykyään suunnittele niitä. Ainoastaan tyhjennän kalenterini kaikesta muusta ja pistän älypuhelimeni narikkaan ja keskityn menemään lapsen ehdoilla, koska olemme vain hölmöjä puhuvia apinoita avaruudessa lentävällä isolla kivellä ja meillä on vain se aika mitä meillä on ja se on hyvin rajallinen. Sen loppuessa elintoimintomme pysähtyy ja alamme maatua, sekä ennen pitkään mädäntyä takaisin atomeiksi maahan se on väistämätön kiertokulku, eikä yhtäkään sekuntia enää saa takaisin, vaikka olisi kuutiolitrakaupalla surullisenkuuluisaa suomalaista sisua. OLEMME yhteistuumin Jaden kanssa sopineet — vaikka toinen meistä on-

kin äänetön yhtiömies, että annamme kuukaudessa 4 vuorokauden verran aikaa vain ja ainoastaan toisillemme. Olen tällä hetkellä tyytyväinen sopimukseen, se palvelee tarkoitustaan, molempien elämää, sekä tunne-elämää. Saa nähdä, jos tulevaisuudessa näemme vuoroviikoin. Kuulin tuossa, kun kävin Raumalla toisten hoitaneen sen asian niin, että lapsella on kaksi päiväkotia ja työn tekeminenkin onnistuu. Joten suuntaan katseeni hyvin toiveikkaana myös tulevaisuuteen. Tiedän, että asioilla on tapana muuttua aina vain paremmaksi, jos keskittyy suureen kuvaan pikkuseikkojen sijasta. En voi suositella, tai olla suosittelematta kenellekään teini-isyyttä, se saattaa onnistua tai saattaa olla onnistumatta. Se on pääasiassa kiinni omasta toiminnasta, eikä horoskoopista, taivaankappaleiden välisistä asemista, tai uuden vuoden tinojen muodoista. Se on myös sitä arjen raadollista osaa, josta ei juuri iltapäivälehtiin kirjoitella, tai muutenkaan siitä ei jaella pokaaleita, mutta palkinto joka lopussa seisoo sydämessä, sielunelämässä ja läheisten katseessa ei ole millään tavalla verrattainen rahaan, maineeseen tai muihinkaan turhakkeisiin.● TEKSTI JA KUVAT Tino

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

MIKÄ: 17.6.2017 avattu maailman ainoa Muumimuseo MISSÄ: Tampere-talo, Yliopistonkatu 55, Tampere AUKI: ti-pe klo 9-19, la-su klo 11-18 HINNASTO: aikuiset 12e, lapset (3-17v) 6e. ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY: perjantai 29.12. klo 15-19

kistelemaan sisälle, vaikka loppuillaksi, elleivät muutkin museon vierailijat olisi tunkeneet lasiin kiinni paremmin nähdäkseen. Pienoismallien yhteydessä on myös mahdollista kuunnella kuvaelmaan liittyvä tarina monella eri kielellä. Esteettömyyteen on museossa panostettu ihailtavan paljon. Näkörajoitteisillekin AMPEREELLE perustettiin maailman ensimmäi- on ’’kosketeltavia muumeja’’ ja hissillä pääsee nen ja toistaiseksi ainoa nykyisenkaltainen ylempiin kerroksiinkin. Näyttely löytyy tosiaan kahMuumimuseo kesäkuussa 2017, ja tätä desta eri kerroksesta, ja varsinaisten kuvien ja Suomen ylpeyttä oli minunkin tarkoitus mennä pienoismallien lisäksi on monenmoista muumiihastelemaan jo kesällä. Asia kuitenkin unohtui härpäkettä ympäri näyttelytilaa. joka kerta kun Tampereen suunnalle eksyin, ja jäi lopulta kokonaan. Onneksi uusi tilaisuus tarjoutui AINAKIN tuona ilmaisen sisäänpääsyn päivänä muvihdoin! Satuin Tampereelle kursseilemaan juuri seo suorastaan kuhisi ihmisistä. Muumiaihe selsopivasti sellaisena viikonloppuna, jolloin museol- keästi kiinnostaa sekä paikallisia, että kauempaa la oli avoimien ovien iltapäivä. Poliittisen vaikutta- tulevia turisteja. Voisi arvella, että museossa on misen kurssiini kuului tämä Muumimuseo-vierailu normaalina päivänä hiljaisempaa, mutta tuskin (onhan kyse Tove Janssonin yhteiskunnallisesta kovin autiota silloinkaan. Samasta yhteydestä taiteesta!), joten sinnehän me sitten yhdessä Tampere-talolta löytyy myös ”Muumikauppa”, joskurssitovereideni kanssa menimme. sa myydään erinäistä muumiroinaa, aina arkipäiNäitä ilmaisia perjantaiväisistä tavaroista erikoistuotteisiin, sekä syötäiltapäivän sisäänpääsyjä on muuten tämän vuoviin ja juotaviin herkkuihin. den puolella vielä yksi 29.12., klo 15-19. Jos satut Itse vein sieltä ystävälleni paolemaan Tampereella tuona päivänä, kannattaa ketillisen Muumipappa-kahvia, josta en ole vielä ehdottomasti käydä vilkaisemassa näyttelyä! saanut makuarviota. Toivottavasti se on oikein hyvää ja hienoista pavuista jauhettua kahvia, sillä NÄYTTELYSSÄ on esillä Tove Janssonin alkuperäisiä sen verran ylihinnoitellulta se ja kaikki muutkin muumikuvituksia (näitä on useita satoja). Lähinnä muumituotteet tuntuivat. mustavalkoiset, pienehköt tussikuvat on kehystetty kauniisti pitkin seiniä, aina muutaman kuvan NÄYTTELYSTÄ ei saanut ottaa valokuvia, mikä on muodostamiin kokonaisuuksiin. erittäin harmi, sillä Muumimuseo oli kokonaisuuKuvien vierestä löytyy myös dessaan hyvin katseita vangitseva. Jos kuvat kuikyseinen muumitarina sanallisessa muodossa, tenkin kiinnostavat, niin Muumimuseon oma Inmikä on ihan kiva, sillä kaikki hienoimmatstagram-tili löytyy: kaan tuherrukset eivät allekirjoittaneelle @moominmuseum. suuresti avautuneet ilman tekstiä. Lienee Ja ilmainen perjantaisiis selvää, että hieman tylsähköt piirussisäänpääsy kannattaa hyötukset eivät olleet minulle tämän vieraidyntää, jos vain mahdollislun kohokohta. ta, niin pääsee ihan itse ihastelemaan hienoa näytJANSSONIN tussitöiden lisäksi näyttelystä telyä. ● löytyy kolmisenkymmentä Tuulikki Pietilän tekemää ”pienoismallia” muumiaiheiTEKSTI Hanne sista skenaarioista. Ja ai että ne olivat hieKUVA moomin.com noja! Vaikuttavin teos itselleni oli Muumitalosta tehty, ehkä puolitoista metriä korkea ja erittäin yksityiskohtainen pienoismalli. Sen ikkunoista ja ovista olisi jäänyt kur-

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

JÄÄKIEKKOMUSEO

ensimmäisenä päivänä, keskiviikkona, tusinan verran innokkaita penkkiurheilijoita istahti Porissa minibussiin suuntana suomalaisen jääkiekon mekka, Tampere. Kyseessä oli Porin Urheilutoimittajain kerhon reissu. Kuulun kyseiseen yhdistykseen, sillä toimittaja-aikoinani tein paljon urheilujuttuja ja selostin paikallisradioon mm. jalka-, kori- ja lentopalloa. Seuranani oli tuttua porukkaa, kuten urheiluselostamisen ikoni Jouko Färd, kerhomme puheenjohtaja, Yle Satakunnan toimittaja Tapio Pukkila ja Satakunnan Kansan urheilutoimituksen esimies Juha Luotola. ARRASKUUN

ENSIMMÄISENÄ kohteena oli uudistettu jääkiekkomuseo Vapriikissa. Tiloissa oli esillä kattava kokoelma suomalaisen jääkiekon historiaa. Saimme ihailla vitriineihin koottuja peliasuja eri vuosikymmeniltä, huippupelaajien mailoja ja erilaisia mitaleja. Seinillä komeili useita kymmeniä kuvia aateloiduista suomalaiskiekkoilijoista, mukana myös porilaista väriä Raimo Kilpiön ja Veli-Pekka Ketolan malliin. Museotelkkarissa pyöri kooste suomalaisen maajoukkuekiekkoilun huippuhetkistä maaleineen ja mitalijuhlineen. Simulaattorinurkkauksessa sait yrittää yllättää huippumaalivahdin tai itse torjua maalinsylkijöiden laukauksia. JÄÄKIEKON historia liittyy ratkaisevasti Kanadaan, jossa peli kehittyi nopeasti jo 1800-luvulla, ja kyseisen vuosisadan lopulla sitä pidettiin jo maan kansallispelinä. Suomeen peli rantautui rauhallisesti. Ensimmäiset mitalit ratkaistiin vuonna 1928, ja voittajaksi tuli Viipurin reipas. Se kaatoi helsinkiläisen KIF:n maalein 5-1. Jääpallo kuitenkin piti pintansa ykköslajina aina 1950-luvulle asti. Vuonna 1952 Suomi otti osaa jääkiekkoon Oslon olympialaisissa, ja neljä vuotta myöhemmin valmistui ensimmäinen tekojäärata Tampereelle. Seuraavalla vuosikymmenellä Suomi onnistui jo kiusaamaan lajin suurmaita. Jäähalli syntyi Tampereelle vuonna 1965. Se oli heti myös MM-kisojen näyttämönä. Samaan aikaan muuten Porissa pelattiin pari jääkiekon B-sarjan ottelua. Maamme kaupungistuminen alkoi samoihin aikoihin lisätä jääkiekon suosiota. Selvä hyppäys tapahtui 1975, kun perustettiin edelleen toimiva jääkiekon SM-liiga. Laji ammattimaistui entisestään. Lisäksi ensimmäiset suomalaiskiekkoilijat siirtyivät rapakon taakse etunenässä jo aiemmin mainittu Veli-Pekka Ketola ja puolustaja Heikki Riihiranta. Vaikka peli parani, joutui Suomi odottamaan ensimmäistä arvokisamitalia aina vuoteen 1988. Silloin Galgaryn olympialaisissa pelaajien kaulaan ripustettiin kultaiset mitalit. Ruotsin kisoissa 1995 voitimme ensimmäinen MM-kullan. Toinen on Slovakian kisoista kuuden vuoden takaa. VÄRIKKÄÄN lajin historiaan mahtuu myös värikkäitä tarinoita. SM-liigan voittopysti, Kanada-malja, on saatu lahjoituksena Kanadan suomalaisilta. Eräiden voitonjuhlien jälkeisenä aamuna pystiä ei löytynyt mistään. Juhlivan joukkueen jäsenet ©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017 lähtivät kiireiselle etsintäretkelle, ja löytyihän malja lopulta juhlaravintolasta siististi pakattuna. Erään kerran malja oli otettu mukaan saunaan ja asetettu kunniapaikalle löylykivien päälle. Pystin pohja oli sulaa, joten jokin ratkaisu piti tulevaisuutta silmällä pitäen keksiä. Niinpä Kanada-maljasta teetettiin kopio. Alkuperäinen malja on ainoastaan jäällä ratkaisevan voitto-ottelun jälkeen. Se vaihdetaan kopioon katsojilta piilossa ennen pukukoppiin menoa. TIMO JUTILA on tuonut aikoinaan tärkeitä mitaleja museoon Anttilan muovikassissa. Ville Nieminen puolestaan lähetti Stanley Cup-mitalinsa Suomeen ja Tampereelle Yhdysvalloista minigrip-pussissa tutun lentokapteenin toimiessa kuriirina. Suurempia turvallisuusriskejä ei siis ole mietitty, kun jääkiekkomuseon esineistöä on kerätty kaiken kansan nähtäville. Jääkiekkomuseokierroksen aikana selvisi, että pääosin kaikki on saatu juuri lahjoituksina, eikä esineistöä ole samanaikaisesti esillä kuin murto-osa. Näin taataan näyttelyn tasainen vaihtuvuus.

JA SITTEN HAKAMETSÄÄN… Keskiviikkoillan toinen kohokohta oli Hakametsässä Tampereen Ilveksen ja Porin Ässien välinen jääkiekon SM-liigaottelu. Porukkamme saapui hallille jo puolitoista tuntia ennen ottelun alkua. Ilves Klubilla meidät vastaanotti entinen Ässien toimitusjohtaja, nykyisin Ilveksen markkinointitehtävissä toimiva Jukka Hirsimäki. Juttua riitti tuttujen kesken. Hirsimäki valotti mm. uutta hallihanketta. Viimeistään kolmen vuoden kuluttua Tampereella pelataan kiekkoa hienossa, uudessa areenassa, jonka lehtereille mahtuu n. 13 000 innokasta kiekkofania. Paikan päälle pääsee kuulemma näppärästi niin kaukoliikenteen linja-autoilla kuin junillakin sekä paikallisliikennettä hyödyntäen. Jukka muistutti, että pian Tampereella toimii myös raitiovaunu. KIEKKOTAPAHTUMAA seurasi reilut 4000 maksanutta katsojaa. Itse ottelu oli tasaista vääntämistä. Ilves oli koko ajan keulapaikalla. Ässät kavensi kahdesti maalin päähän, mutta lopussa tupsukorvat karkasivat ja voittivat lopulta 5-2. LEHDISTÖTILAISUUDESSA taiston tauottua haastateltavana oli voittajajoukkueessa hyvän ottelun pelannut Porilaislähtöinen puolustaja Valtteri Viljanen. Hän kertoi viihtyvänsä Tampereella hyvin, ja pelien menevän hänen osaltaan koko ajan parempaan suuntaan. Hakametsän parkkialue oli tyhjentynyt, kun kotimatka Poriin alkoi. Sen aikana selvisi Iltalehden sivuilta huhu, että Ässien nykyinen päävalmentaja Jyrki Aho ei jatkaisi tehtävässään ensi kaudella. huhu varmistui todeksi heti seuraavana päivänä, ja kaudella 2017-2018 vetovastuun ottaa entinen Ässien huippupelaaja Mikael Kotkaniemi.● TEKSTI Jorma KUVAT clipart-library.com

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

tekemällä oppii. Näin vakuuttaa vanha sanonta, ja onhan siinä vinha perä. Tätä sanontaa toteuttivat Winnovan yrityskiihdyttämön nuoret marraskuisena perjantaina kauppakeskus Puuvillan käytävillä. Kyseessä oli ALL IN POPUP -yrittäjyyspäivä, jossa nuoret esittelivät yrityksiään ja ideoitaan. Myyntipisteitä oli viitisenkymmentä. Esillä oli mm. graafikoiden töitä, leivonnaisia, käsitöitä, käsihierontaa ja kynsien lakkauksia, sisustus- ja suunnittelupalveluita, kuvausviestintään sekä visuaaliseen viestintään liittyviä palveluja, pikakampauksia, ja peliosaajat opastivat pelien mielenkiintoiseen maailmaan. Omien yritysten pito on tärkeää siirryttäessä koulusta työelämään. Käytännön työn perusteet opitaan parhaiten näin. AIN

PUUVILLASSA piipahdin minä (Jorma) sekä Mari, Susanna ja Eerik Nuorten työpajalta. Ensimmäiseksi askeleet pysähtyivät pisteelle, jonka nimi sai meidät hymyilemään: Limppulikat. Tarjolla oli perinteisiä, itseleivottuja limppuja sekä mm. kaurakeksejä. Limppulikkoja on kaikkiaan neljä, tällä kertaa myyntihommissa kehityspäällikkö Karoliina Ljungman sekä myynti - ja markkinointipäällikkö Jasmin Limnell. Nuoret liiketalouden opiskelijat kertoivat saaneensa idean omaan yritykseensä oltuaan eräässä tapahtumassa jakamassa leipää. Leipominen ei kuulemma ollut kovinkaan tuttua, mutta harjoituksella homma alkoi sujua.

tehdyt, persoonalliset kortit. Ajankohtaan hyvin sopien myytävänä oli tietysti myös joulukortteja, ja kauppa oli kuulemma käynyt ihan kivasti. Ainakaan vielä opintojen tässä vaiheessa Laura ei ollut miettinyt oman yrityksen perustamista vaan mielessä oli siirtyminen palkollisena jonkun muun palvelukseen. Yritys voisi kyllä Lauran mukaan tulla kysymykseen taitojen karttuessa. Katri Kasken ja Nita Mäntylän liike Narupallo osui kohdalle seuraavaksi. Pöydällä komeili nuorten naisten tekemiä palloja valkoisella pöytäliinalla valosarjojen lomassa. Kaunista! Kauppaa oli tehty, ja kaksikko oli iloisella mielellä. Nitalla oli jo selvät sävelet tulevaisuuden suhteen: lehtijuttujen tekoa tai toimimista suunnittelukoordinaattorina esim. urheilutapahtumissa. TARKEMMIN tutustuimme vielä yhteen osastoon, joka oli nimeltään NY-autotarvike. Sen vetäjinä toimii kolme miesopiskelijaa: Joona Huopainen, Jesse Laaksonen ja Taneli Pirinen. Pöydältä saattoi ostaa mukaansa mm. puhelintelineitä, pesusieniä ja latureita. Tulevaisuuden suunnitelmat olivat hieman auki, mutta yhdestä asiasta kaverukset olivat yhtä mieltä: koulutuksessa on luokassa istumisen lisäksi onneksi riittävästi myös käytännön toimintaa, kuten kyseisen päivän myyntitapahtuma. NUORTEN YRITTÄJYYSPÄIVÄNÄ Puuvillassa järjestettiin myös ALL IN PITCH Yritysideakilpailu, jota juonsivat Rita Niemi-Manninen ja Aki Manninen. Tapahtumassa vallitsi mukava tunnelma. Nuoret yrittäjät saivat kosolti kokemuksia, ja kauppaväki tuntui viihtyvän. Kovasti nelikkomme kierteli, mutta ostokset jäivät vähäisiksi.● TEKSTI Jorma KUVAT Susanna

KIRPPUTORI&KORTIT -osastoa piti Laura Tammi. Päähuomion kiinnittävät juuri hienot, itse käsin ©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

ilmapiiriä ravistelevat avoimuuden tuulet. Puhutaan paljon henkisestä kasvusta ja tasa-arvosta. Ideaalitoimistossa on pyöreät pöydät, joiden ympärillä kaikki voivat vapaasti pallotella ideoita, seinät on maalattu valkoisen ja beigen sijaan kirkkailla väreillä, ja jossain on nuorelta taiteilijakollektiivilta tilattu inspiroiva muraali, koska on trendikästä tukea nuoria tekijöitä. Mutta tällaisesta solidaarisuudesta puuttuu yksi suomalaisen työ- ja vapaa-ajankulttuurin tärkeimmistä tekijöistä: kyräily. Minä olen keksinyt siihenkin ratkaisun. YKYAJAN

AUTORITÄÄRINEN KYRÄILYVALMENTAJA ELÄMÄNTAPANEUVOJAT kehottavat yleensä positiiviseen ajatteluun. Kyräilyvalmentaja on eri maata: hänen tärkein työkalunsa on negatiivinen elämänasenne. Kyräilyvalmentaja ei puhu mindfullnessista, itsensä hyväksynnästä tai tavoista muuttaa negatiiviset ajatusmallit ratkaisukeskeisemmiksi. Hän korostaa jäykkien hierarkioiden tärkeyttä työelämässä, pessimismin kautta tapahtuvaa kasvua ja aina niin tärkeää lähimmäisenkateutta. Toinen tärkeä ominaisuus työhön on auktoriteetti. Vain auktoriteetin omaava kyräilyvalmentaja osaa kylvää Jumalan pelkoa ympärilleen ja kitkeä kaikki jäljellä olevat positiivisuuden ja sallivan elämänasenteen idut. AUTORITÄÄRISEN kyräilyvalmentajan voi palkata työpaikalle joko vakituiseksi tai pitämään lyhyen kurssin pinnan alla kuplivan vihamielisyyden tärkeydestä. Hän opettaa eri tapoja, joilla kollegojaan voi kyräillä. Eri tyylejä kurtistaa kulmiaan paheksuvasti. Silmien pyörittelyä tavalla, jolla varmasti tekee selväksi halveksuvan mielipiteensä keskustelukumppaninsa ehdotuksista. Salakavalaa sivusilmällä tiirailua. Sanallisiakaan keinoja ei unohdeta. On tärkeää oppia, kuinka sanoa ”kiinnostavaa” mahdollisimman sarkastisesti tai kuinka ladata yksi ”hmm”-äänne niin täyteen passiivis-agressiivisuutta, ettei sen tarkoitus jää kenellekään epäselväksi. Työelämän lisäksi kyräilyvalmentajan palveluksia voi hankkia yksityiselämää varten. Kursseille voivat ilmoittautua ne, joita ei kiinnosta puidenhalailu tai sisäisen jumalattaren etsintä hyväksyvässä seurassa. Hyväksyntä - niin itsensä kuin muidenkin - on kyräilyvalmentajalle kirosana. Niin on myös terve ja aktiivinen elämänasenne. Fitness-intoilun jälkeen on jo korkea aika antautua bitchness-intoilulle. JOKU SAATTAA ajatella, että kyräilyvalmentaja vain lisää myrkyllistä ilmapiiriä. Mutta taustalla on kuitenkin hyvä tarkoitus. Sisun lisäksi suomalaisten suurin voimavara on tunnetusti kateus. Meillä on jopa kansallinen juhla varakkaiden kadehtimista varten, päivä joka joissain piireissä tunnetaan myös verotietojen julkaisupäivänä. Sen sijaan että pyrkisimme (turhaan) poistamaan kateutta työ- ja yksityiselämästämme, meidän pitäisi luottaa vahvuuksiimme. Palkata auktoriteetin omaava kyräilyvalmentaja työpaikalle katsomaan kaikkia pahalla silmällä ja tehostamaan näin työntekoa. Unohtaa boheemit avokonttorit ja lämminhenkinen jutustelu ja sen sijaan opetella taas, kuinka olla vähän katkera vähän kaikesta. Kyräillään Suomi kuntoon.●

TEKSTI Laura 17

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

MARIO ODYSSEY on 3D-tasohyppelypeli jossa on monia isoja uusia alueita, joissa pystyy kulkemaan minne tahansa mihin haluaa ja jopa löytää uusia tapoja päästä johonkin. Pelissä pääsee muihin alueisiin pelin uudella aluksella Odysseyllä. UPER

SUPER MARIO ODYSSEYSSÄ on hyvä tarina joka oli kiinnostava ja mukaansavetävä, jossa Mario taas tietysti yrittää pelastaa Prinsessa Peachin pelin pääpahukselta Bowserilta joka yrittää pakottaa Peachin menemään naimisiin kanssaan. PELIN jokaisella päävihollisella on hattu, ja jotkut heittävät sitä kuin bumerangia. Hattuja kuuluu hyödyntää päihittääkseen heidät. Joillakin vihollisilla on hattuja jotka estävät sinua ottamasta kontrollia heistä ennen kuin olet heittänyt sen pois heidän päästään. Pelissä pelataan Mariolla ja hänen uudella kumppanillaan Cappylla, jota Mario voi heittää vihollisia ja muita olentoja päin ottaakseen kontrollin niistä. Tämä mekaniikka on iso osa peliä. SUPER MARIO ODYSSEY heittää pois Mario-sarjasta elämät ja sen takia jos kuolee, menettää 10 kolikkoa ja pääsee takaisin peliin. PELISSÄ on paljon Power Mooneja joita kerätään ja niitä on ympäriinsä tosi paljon, jopa yli 800 erilaista ja siinä kestääkin jonkin aikaa jos haluaa etsiä kaikki. On myös mahdollista saada vinkkejä mistä niitä löytää, esim. puhumalla papukaijalle . PELISSÄ on myös paljon erilaisia vaatteita joilla voi vaihtaa Marion ja Cappyn ulkonäköä, osan näistä voi hankkia normaaleilla kolikoilla ja osan pystyy hankkimaan eri alueiden omilla kolikoilla, joilla pystyy myös hankkimaan matkamuistoja jotka menevät Odysseyhin.● TEKSTI Kristian KUVAT nintendo.fi ja muropaketti.fi ©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

osasto muutti uusiin tiloihin marraskuussa. Muutto on vielä hieman kesken, vaikka suurin osa tavaroista saatiinkin siirrettyä uusiin tiloihin. Uusissa tiloissa riittää vielä järjestämistä, tavaroiden pitäisi olla sellaisessa järjestyksessä, että ne löytäisi helposti. ÄDENTAITOJEN

Tavaroita on myös jouduttu karsimaan, koska tilat ovat sen verran pienet vanhoihin tiloihin verrattuna. Uusi tila on muuten kiva, mutta vähän ahdas. Muun muassa luomapuut ja valmiit työt vievät tilaa. Taidepuoli on muuttamassa myös jossakin vaiheessa. Mietinnän alla on jäljelle jääneistä tavaroista avoimien ovien päivät. SUOMI 100 –maton idea lähti siitä, kun Puolihulluille päiville viime keväänä mietittiin kävijöille tekemistä. Saatiin ajatus, että jokaisella olisi mahdollisuus kutoa oman raidan mattoon. Mattoon oman raitansa kutoi myös mm. kaupunginjohtaja Anna-Maija Luukkonen ja bändipajalta ja Dingo-yhtyeestä tuttu Jonttu.● TEKSTI Emilia

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

on viileä ja vielä vähän sumuinen, kun saavumme Porin keskustan nuorisotilalle. Alaovella meitä jo odotteleekin haastateltavaksi pääsevä tai joutuva erityisnuorisotyöntekijä Kalle Salmi. Kuljemme läpi sokkeloisen nuorisotalorakennuksen yläkertaan, jossa Kalle ensin esittelee nopeasti ihmiset joita viereisistä huoneista löytyy, ennen kuin menemme hänen työhuoneeseensa. ESKIVIIKKOAAMUPÄIVÄ

HAASTATTELU alkaa. Ihan ensimmäisenä pyydän Kallea kertomaan vielä, kuka hän on ja mitä hän tekee. - Oon tosiaan Kalle Salmi, ja teen Porin kaupungilla nuorisopalveluissa erityisnuorisotyötä. KALLEN työnkuva on laaja. Hän luettelee pitkän litanian eri työmuotoja, löytyy yksilötyötä, pienryhmätyötä, tapahtumien järjestämistä, nuorisopäivystystä kaduilla sekä leiri- ja retkitoimintaa. ERITYISNUORISOTYÖ eroaa tavallisesta nuorisotyöstä kuulemma juuri näissä työnkuvissa. - En tee sitä ns. normaalia tilatyötä ollenkaan, se ei kuulu mulle.

HÄN KERTOO tekevänsä aina kuuden viikon työnajansuunnitelman kerrallaan. Tarpeen mukaan hän on töissä iltaisin tai viikonloppuisinkin. Toisinaan tutummat nuoret saattavat myös ottaa Kalleen yhteyttä varsinaisen työajan ulkopuolellakin. - Aina saa laittaa viestiä, ja vastaan kun kerkeän. ERITYISNUORISOTYÖTÄ hän on tehnyt nyt jo jonkun aikaa, vuoden vaihteessa tulee kolme vuotta täyteen. Sitä ennen hän on ehtinyt työskennellä lastensuojelussa, ja vajaat pari vuotta Porin nuorten työpajallakin etsivänä nuorisotyöntekijänä. Eri työnkuvansa osa-alueiden väliltä Kalle ei oikein osaa valita suosikkia. Hän pitää kovasti leireistä nuorten kanssa, joita on pari-kolme vuodessa. Ne ovat kuulemma intensiivistä yhdessäoloa. Toisaalta myös kaduilla tehtävä nuorisopäivystys, jossa jutellaan nuorille ja tutustutaan heihin, on Kallen mieleen ja niin on myös tapahtumien järjestäminen.

ON INSPIROIVAA huomata, miten kokonaisvaltaisesti hän työstään nauttii. Monipuolisuus ja vaihteleMYÖS kohderyhmä on Kallella laajempi kuin vuus lienevät työn ehdottomia plussapuolia nekin. nuorisotyöntekijällä tavallisesti: erityisnuorisotyön- Ei ole kahta samanlaista päivää. tekijän kohderyhmää ovat kaikki alle 29-vuotiaat, jotka nuorisolaki siis määrittää nuoriksi. TYÖNSÄ palkitsevimmaksi puoleksi Kalle silti nimePian selviää myös, että kesällä 30 vuotta ää sen näkemisen, kun nuoret etenevät elämästäyttänyt Kalle on Porin, tai ehkä jopa koko Sata- sään. kunnan, ainoa erityisnuorisotyöntekijän nimikkellä - Jos nuorella on vaikka kriisi tai vaikea hetki toimiva henkilö. Pätevyysvaatimuksena Kallen työ- elämässä, ja sitä saa tuettua niin että lopulta nuohön on ammattikorkeakoulututkinto. ri pääsee eteenpäin. Koulutuspolku tähän työhön voi periaatteessa olla ainakin sosionomin, sairaanhoitajan tai TIETENKIN pienemmätkin onnistumiset merkitsevät, yhteisöpedagogin koulutus. ja niistä pitää muistaa iloita itse. - Harvoin saa suoraa kiitosta, mutta ei sitä edes KALLE itse on valmistunut vuonna 2012 sosionoodota. mi. Koulutuksen tavoiteaika on 3,5 vuotta, kuten useimmissa amk-tutkinnoissa yleensäkin ja siinä ajassa Kallekin ehti hyvin valmistua. VAIKEIMPINA tilanteina Kalle pitää niitä, jolloin ei Työajat voivat olla vaihtelevia ja Kallella on yksinkertaisesti pysty auttamaan nuorta jossain aika vapaat kädet oman työnsä suhteen. tämän ongelmassa. - Tulee voimaton olo, kun haluaisi auttaa, ©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

”

TYÖNSÄ PALKITSEVIMMAKSI PUOLEKSI KALLE SILTI NIMEÄÄ SEN NÄKEMISEN, KUN NUORET ETENEVÄT ELÄMÄSSÄÄN.”

mutta siinä hetkessä ei oo keinoja tai ehkä sellaista valtaa.

crossfit, joka toimii vastapainona sekä työlle että perhe-elämälle. - Jaksaa sitten olla läsnä.

KARTTUNUT kokemus kuitenkin auttaa siinä, että harvoin tulee täysin yllättäviä tilanteita, joissa menisi sormi suuhun.

HAASTATTELU alkaa tulla päätökseensä. Vielä kuvanotto ja kiitokset, sitten vapautammekin Kallen muihin työtehtäviinsä.●

VAPAA-AIKA Kallella kuluu nyt enimmäkseen kotona, sillä hän on melko tuore isä, ja lapsi vie paljon aikaa. Parikymmentä vuotta kestäneen salibandyharrastuksen Kalle lopetti viime keväänä. Sen tilalle on tullut

TEKSTI Hanne KUVA Hanne

©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

2015, 18-vuotiaana, otin ensimmäistä kontaktiani järjestöhommien suuntaan, kun lähdin ennaltaehkäisevää päihdetyötä tekevän YAD – Youth Against Drugs ry –nuorisojärjestön infopistekoulutukseen. Kyseessä oli lyhyt, yhden viikonlopun koulutus, joka antoi ”pätevyyden” toimia YAD:n vapaaehtoisena työntekijänä festareilla ja muissa tapahtumissa, minne järjestö nyt infopisteensä kulloinkin pystyttäisikään.

lä olen löytänyt muita järjestöjä, jotka koen enemmän omakseni. Saattaa olla, että ensi kesänä innostun taas lähtemään vaikkapa yksille festareille heidän kanssaan, tai sitten en. Se jää nähtäväksi.

YKSYLLÄ

FESTARITYÖTÄ olen tehnyt nyt kahtena kesänä, muutamilla eri festivaaleilla. YAD:n kanssa olen ollut mm. Tampereella South Parkissa, Joensuussa Ilosaarirockissa ja Kauhajoella Nummirockissa. Työ on käytännössä sitä, että kullekin festarille lähtee n.6-8 YAD:n vapaaehtoista, joista yksi on infopistevastaavan koulutuksen käynyt ”festarikonkari”. Festareilla meillä on YAD:n teltta, johon ihmiset tulevat hakemaan tarroja, vesitatuointeja ja esitteitä, tai ihan vain juttelemaan meidän työntekijöiden kanssa huume- ja päihdeasioista. Teemme myös ”huumetestejä”, joiden nimi herättää aina ihmisten kiinnostuksen. Varsinkin iltaisin hieman humaltuneet yksilöt vaeltavat teltalle, ja heidän kanssaan keskustelut ovat aika lennokkaita. ”Huumetestissä” on kuitenkin kyse keskustelusta teltalle tulijan kanssa, hänen valitsemastaan aihealueesta (esim. oma päihteidenkäyttö, huumeet ja maailmankauppa tai päihteettömyys). Palkinnoksi keskusteluun osallistumisesta saa kondomin tai korvatulpat. MUKAAN lähdin alun perin siksi, että koin kaipaavani uutta tekemistä lukion ohelle, jota vielä tuolloin kävin. YAD tarjosi mahdollisuuden tavata uusia, mahdollisesti samanhenkisiä ihmisiä ja koin myös, että heidän päihteettömyyden sanomansa oli tärkeä ja tahdoin jakaa sitä muillekin. Toki myös ilmainen sisäänpääsy festareille oli iso houkutin ja motivaattori itsessään. ”Palkaksi” YAD tarjosi siis (ja toki tarjoaa edelleen) sisäänpääsyn festareille, ruuat, majoituksen ja matkat. Enää en toimi YAD:ssa kovin aktiivisesti, sil©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

VUONNA 2016 liityin Setan jäseneksi Jyväskylän jäsenjärjestöön, yksissä heidän järjestämissään bileissä, jonne olin puoliväkisin raahannut jyväskyläläisen ystävänikin. Bileet eivät olleet kummoiset, mutta koska järjestö on minulle tärkeä ja koska olin miettinyt liittymistä jo vuosia, tartuin siellä vihdoin tilaisuuteen. SETA RY on siis vuonna 1974 perustettu ihmisoikeus-, seksuaali- ja sukupuoliasioihin erikoistunut kansalaisjärjestö ”jonka tavoitteena on yhteiskunnallinen tasavertaisuus riippumatta ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta.” Aivan lähiaikoina menenkin heidän järjestämäänsä ”aktiiviviikonloppuun”, joka on Setan aktiiveille tarkoitettu koulutus-/ yhdessäoloviikonloppu. Ohjelmaan kuuluu työpajoja, luentoja ja uusiin ihmisiin tutustumista. Tämän vuoden puolella päädyin lisäksi Vihreiden nuorten järjestämälle poliittisen vaikuttamisen kurssille, josta löysin heti oman paikkani. Poliittisessa mielessä varsinkin, sillä vihreät arvot, kuten yhdenvertaisuus, luonnon suojeleminen ja koulutus ovat minulle itselleni todella tärkeitä. VIHREÄT NUORET on ”valtakunnallinen vihreä nuoriso- ja opiskelijajärjestö, joka toimii kestävän, yhdenvertaisen ja oikeudenmukaisen maailman puolesta.” Kurssi on toistaiseksi ollut aivan huippu! Kurssiviikonloppuja on yhteensä viisi, joista kolme pidetään Helsingissä, ja viikonloppujen lisäksi teemme keväällä 2018 reilun viikon mittaisen reissun Belgiaan, Brysseliin. Siellä vierailemme mm. EU:n parlamentissa, mistä koko 25 hengen kurssiporukkamme on ollut aivan innoissaan alusta asti. Itsekin olen ahkerasti googlaillut belgialaisia suklaita, Brysselin nähtävyyksiä ja uusia matkalaukkuja. Olisipa jo maaliskuu!

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017 NYT LUKION jälkeen työttömänä (tai työkokeilussa) ollessani on järjestöjen tärkeys korostunut elämässäni. Järjestöissä toimiminen, vapaaehtoistyö ja uuden oppiminen pitävät kiinni normaalissa elämän rytmissä, kun ainakin yksi ja välillä useampikin viikonloppu kuukaudesta menee toisella paikkakunnalla ”maailmaa parantamassa”. Järjestöhommista on varmasti hyötyä myös tulevaisuudessa, esimerkiksi työnhaussa isommissa kaupungeissa, sillä tämänhetkisessä asuinkaupungissani Porissa ei taida Setasta tai Vihreistä olla kovin isoa apua. Myöskin luennot ja muu informatiivinen aktiviteetti hyödyttävät tulevissa yliopistoopinnoissani todella paljon, sillä olen hakemassa juurikin yhteiskunnallisia asioita käsittelevään tutkintoon opiskelemaan.

MITÄ sitten sanoisin ihmiselle, joka on kiinnostunut järjestöön liittymisestä? No, Google, sieltä kannattaa aloittaa. Järjestöjä on paljon, varsinkin isommilla paikkakunnilla. Pienimuotoista etsivän työtä vaaditaan siinä, että vähemmän tunnetut ja omia kiinnostuksenkohteita vastaavat järjestöt ylipäänsä löytää. Jos tuntee jonkun, joka jo toimii jossakin kiinnostavassa järjestössä, kannattaa kysäistä tältä henkilöltä neuvoa. Tässä esittelin nyt kolme itselleni tärkeää nuorisojärjestöä, ja jos jokin niistä herätti isompaa mielenkiintoa, niin lämpimästi tervetuloa mukaan toimintaan! Uudet aktiivit otetaan aina mielellään vastaan. Ja lisätietoa löytyy helposti esim. Facebookista ja järjestöjen omilta sivuilta.● TEKSTI Hanne

Tuhoon ja kaookseen koukussa, vihassani mä ryven, pääni sisässä loukussa, oon tehny pahoilaiselle duunii. Mulla oli sielussani merkki, ei mikään uponnu vihan muuriin, naamarit kasvoilla, ei saanu lapsi kasvaessaan leikkii, aikuisten maailmaan revittiin liian nopee, vastuu tuli, mut lyötiin elämän piinapenkkiin, rattaiden kautta paskaks jauhettu, sydän on rikki, myrkky mun suonissa virtas, nyrkit löi ennemmin kuin silmät itki, peiliin katon, takas tsiigaa tyhjyys, kuori, ihmisraunio, jolla on silmissä kylmyys. Ikää alle seitsemäntoista, iloitsen vaan muitten murheesta, saan voimaa pimeydestä mun sisällä, en oo kuullu ilosta, en rakkaudesta, en uudesta mahdollisuudesta. Mun sieluni on myyty pirulle jo enneku synnyin. En osaa venettä kääntää, viha on ainoo mihin pystyin. Merkki mun sielussa poltti, ajoissa aukes helvettiin portti.● RUNO Jokke

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

joulusta. Yhdessäolosta, ruuasta ja totta kai, lahjoista. Tai en minä mitään lahjoja enää saa, mutta niiden antamisesta, nykyään. Tyttärelleni on helppo ostaa lahjoja, koska hän on tyytyväinen lähes tulkoon mistä tahansa. Tapanamme on ollut viettää joulu maalla isäni tädin luona Merikarvialla. Tunnelma on ollut aidosti lämmin ja välittävä, eikä millään tavalla stressaava kuten yleensä kuulee. Mielestäni joulustressi on muutenkin itse kehitetty illuusio ja perustuu lapsenomaisiin odotuksiin ja vaatimuksiin siitä, kuinka joulun tulisi omasta mielestä sujua. Kun näin ei käy niin siitä seuraa pettymys. YKKÄÄN

muutenkin. Ihmiset muuttuvat ja perinteet sen mukana. Joulupukin rosoisesta menneisyydestä huolimatta pystyn hyvin mielin laulamaan joulupukille suukkojen saamisesta ja kykenen myös saavuttamaan mielihyvää katsellessani illalla joulupukkia ja noitarumpua televisiosta. Joulussa vaan on taikaa ja sitä taikaa en halua menettää järkeilemällä. Yksi asia tulee olla pyhä kaiken maailman faktoista ja johtopäätöksistä. Maailmassa mässäillään muutenkin liikaa monenlaisilla viisauksilla ja kylmillä tilastoilla.

JOULUAATON odottamisessa on myös maagista pintaa. Joulun alla viimeinen viikko ja viikko joulun jälkeen, jota seuraa uusi vuosi, on minulle henkilökohtaisesti irti päästämisen aikaa. ISÄNI täti tekee jouluisin erityisen hyvää kasleria, Rentoudun joulua kohti, jouluna ja vähän joka on tuntikausia uunissa ja suussa sulavaa joulun jälkeen. Vuodessa on muutenkin 11 kuusekä kaikki laatikot, rosollit ja muut jouluruuat. kautta aikaa stressata ja yrittää liikaa. Joten pyEikä hän ole vielä tähän päivään mennessä hitän irti päästämisen ajalle, kun ihmiset ovat vaikuttanut tippaakaan stressaantuneelta. En muutenkin hyväntuulisia jopa kyllästymiseen astosin tiedä johtuuko se terästetystä glögistä, vai ti. siitä, että hänelle on tärkeintä yhteisen myönteisen joulukokemuksen säilyminen itsensä koros- ON HELPOMPI sulautua tyytyväiseen porukkaan, tamisen sijasta. kun on itsekin samanlainen. Eikä se vaadi liikoja, jätän vaan hetkeksi pöyhkeilyn sivuun. NYKYINEN jouluhan on punaisella teemallaan CoTänä vuonna vietämme joulun vanhempieca-Colan lanseeraama joulupukkia myöden, on- ni luona Merikarvian sijasta ja inhan punanuttuinen joulupukki tullut jäädäkseen nolla odotan sitäkin kokevasta Haddon Sundblomin kynästä 1931, hänen musta. Aion osallistua joupiirrettyä joulupukin Coca-Colan joulumainokluruokien tekemiseen, seen. kuusen koristeluun ja Sitä ennen on jo 1800-luvun puolivälistä joulun järjestämiseen ollut erilaisia nykyisen joulupukin tapaisia hahmuullakin tavalla. motelmia. Vasta Sundblomin toiminnan seuraukAion olla läsnä ja sena iloinen möhömaha kuitenkin vakiintui. Var- käytettävissä rakkaille haisina aikoina ennen 1700-lukua ja kapitalisihmisilleni, siitä joulussa on mia tai kokisvallankumousta oli pakanallisessa kyse. Ei sen pohtimisesta onko Suomessa joulupukin kaltaisia nuuttipukkeja, lanttulaatikko oikeasti hyvää vai jotka kiersivät taloja ja nauttivat runsaasti alko- ei. ● holia. Ne saattoivat humalapäissään kiusata lap- HYVÄÄ JA LÄMMINTÄ JOULUA sia, tarjoten vitsoja tuhmille, mutta toisinaan kui- JOKAISELLE TASAPUOLISESTI. tenkin lahjoja kilteille lapsille. TEKSTI Tino ONNEKSI näistä ajoista ollaan sittemmin päästy eteenpäin, joulun kannalta ja noin ihmiskuntana ©PRESSpaja Porin Nuorten työpaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

ALOT SAMMUVAT,

hetken kuluttua spotti syttyy. Valokiilaan astelee tyylikkäästi pukeutunut Richard Hannay eli Mikko Törmänen. Eletään vuotta 1935, seikkailija ja maailmanmatkaaja Hannay on kyllästynyt tympeän tasaiseen elämäänsä Lontoossa, pienessä vuokra-asunnossaan, vanhojen ukkojen täyttämässä klubissaan ja sateisilla kaduilla. Mies päättää suunnata teatteriin, jossa esiintyy Mr Memory, kaiken tietävä muistinero. Näytöksen aikana kajahtaa laukaus, ja Hannay pelastaa paikalta asuntoonsa kauniin naisen, Annabella Smithin. Tämä kertoo outoja asioita: 39 askelta, vakoilurengas, joka yrittää kuljettaa salaisia tietoja maasta, kaksi miestä, jotka yrittävät surmata hänet – ja nyt myös Hannayn. Kun seikkailija aamulla herää, löytyy Annabella lattialta kuolleena, veitsi selässään. Hannayta epäillään murhaajaksi. Alkaa säälimätön pakomatka, jonka aikana olisi poistettava murhaepäilyt ja pelastettava monarki. Eikä tältä matkalta puutu jännittäviä käänteitä eikä herskyvää huumoria. NÄYTELMÄ perustuu John Buckhamin samannimiseen romaaniin 39 askelta vuodelta 1915. Seikkailun siirsi valkokankaalle mestari Alfred Hitchcock 20 vuotta myöhemmin. Voisi kuvitella, että tällaisen vauhtikomedian siirtäminen Cont’akti-teatterin suhteellisen pienelle lavalle olisi sula mahdottomuus, mutta mitä vielä. Mielikuvituksen avulla kaikki onnistuu, ja minimaalista määrää lavasteita siirretään näkymättömästi ja näkyvästi katsojan silmien eteen täydellisesti näytelmän rytmiin sopien. Tuolit ovat milloin tuoleja, milloin junan penkkejä, milloin auton istuimia. Irto-ovi liikkuu paikasta toiseen, sänky sujahtaa pyörillään paikalle, ja takkakin herää eloon hotellihuoneen nurkassa. HATUNNOSTON arvoista on se, että koko paketti pukataan kasaan vain neljän näyttelijän voimin. Törmänen on vain Hannay, joka omana itsenään on tietysti tarinan keskiössä – ja tekee sen tarkan tyylikkäästi.

taan persoonallisempia hahmoja. VAIKKA tarinan ja juonen kulku näyttävätkin seuraavan tarkasti käsikirjoitusta ja sovittuja kuvioita, tulee mukavalla tavalla kuitenkin tunne, että sakki on täysillä mukana ja improvisaatioonkin riittää tilaa. Jämerät jännityshetket, tahallinen ja tahaton komiikka, crazy-huumori ja lavasteiden kanssa tehtävät kohellukset sulautuvat yhteen mitä maittavimmalla tavalla. KAKSITUNTINEN lentää kuin siivillä, ja tällaiselta sisälle päin nauravalta hepultakin pääsee useampi naurunpurskahdus kaikkien kuultaville. Tai sanotaan mieluummin sinne kaiken sekaan. Sillä kaikilla, niin katsojilla kuin näyttelijöilläkin tuntuu olevan saumattoman hauskaa yhdessä. 39 askelta on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Minun mielestäni yksi tämän vuoden yllättävimmistä onnistumisista.● OHJAUS: Ilkka Aro NÄYTTELIJÄT: Mikko Törmänen, Tessa Stenroos, Harri Pitkänen, ja Kimmo Tihveräinen NÄYTÖKSIÄ JOULUKUUSSA: 1.12, 2.12, 3.12 8.12, 9.12, 10.12 13.12

TEKSTI Jorma STENROOSILLE lankeaa kolmen naisen rooli, mutta KUVA Cont’akti-teatteri kaksikko Pitkänen-Tihveräinen loihtii lavalle sellaisen repertoaarin toinen toistaan räiskyvämpiä roolihahmoja, että jo katsomossa sekoittuvat hiki ja nauru. On myyntimiestä, konnaa, vakoojaa, poliisia, maalaisisäntää, skottipappaa ja hotellinpitäjää. Toiset miehiä, toiset naisia. Ja toinen tois25

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

POLKUJA nuorten työpajalle on monia. Yhteyttä voi ottaa esimerkiksi työpajan toiminnasta kiinnostunut nuori itse, hänen vanhempansa tai jokin lähettävä taso (TE-toimisto, Etsivä nuorisotyö jne.). ALKUHAASTATTELUSSA yksilövalmentaja selvittää nuoren kiinnostuksen kohteet, tulevaisuuden toiveet ja muut pajajaksoon vaikuttavat tekijät. Haastattelujen ja keskustelujen kautta nuorelle valikoituu pajalta jokin osasto, johon hänet ryhmäytetään. Yksilövalmentaja ja työvalmentaja laativat nuoren kanssa henkilökohtaisen valmennussuunnitelman, jonka tarkoitus on auttaa saavuttamaan tavoitteet. Pajajakson pituus suunnitellaan alkuhaastattelussa, yhdessä aloittavan nuoren kanssa. Jakson pituus räätälöidään nuoren tavoitteiden mukaisesti ja nuorta tuetaan saavuttamaan halutut tavoitteet, koko pajajakson ajan. Valmennussuunnitelman toteutumista seurataan säännöllisesti valmennuspäiväkirjan avulla. NUORTEN TYÖPAJAN eri osastoilla työskentelee työvalmentajia, jotka vastaavat pajan työtoiminnasta. He ovat oman alansa ammattilaisia, joiden perustehtävänä on edistää nuoren työkykyä ja osaamista. Työvalmentaja opastaa nuoren työpajan työtehtäviin, sekä jakaa tietonsa ja kokemuksensa tavoitteiden saavuttamiseksi. Työvalmentajan avulla nuorella on mahdollisuus saavuttaa työelämässä tarvittavaa osaamista, sekä kokea onnistumisen kokemuksia.

TERVETULOA NUORTEN TYÖPAJAAN! AUKIOLOAJAT MA-KE 8:00-16:00 TO 8:00-15:45 PE 8:00-15:00 OSOITE Veturitallinkatu 7, 28120 Pori SÄHKÖPOSTIT etunimi.sukunimi@pori.fi INTERNET www.facebook.com/tyopajapori WWW.PORI.FI/NUORTENTYOPAJA TYÖPAJAPÄÄLLIKKÖ Janne Suomala 044-701 1296 YKSILÖVALMENTAJA Maarit Salokangas 044-701 1295 YKSILÖVALMENTAJA Marjo Leppäkangas 044-701 3145

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

PORIN nuorten työpajan bändipajalla on tarkoitus perehdyttää musiikin eri tyylilajeihin, soittamisen, teorian sekä musiikin teknologian puoleen. Bändipajalla pääsee kokemaan musiikin säveltämistä, säestämistä ja tuottamista nauhoitettuun muotoon. Yhteistyö on tärkeää bändipajan sisällä ja siellä pyritään, että kaikki tuntevat olonsa turvalliseksi uudessa ympäristössä ja uusien ihmisten keskellä. Bändipaja tekee myös yhteistyötä eri tahojen kanssa, kuten oppilaitosten, erityiskoulujen ja eri järjestöjen kanssa. Siellä autetaan myös verkostoitumaan eri yhteistyökumppanien kanssa ja kannustetaan musiikin opiskeluun tai työmaailmaan siirtymisessä.

KÄDENTAITOJEN pajalla on kenellä tahansa mahdollisuus neuloa, kutoa, virkata, askarrella, tehdä helmitöitä, nahkatöitä, mattoja ja muitakin käsitöitä. Kädentaidoissa tehdään tilaustöitä ja myytäviä tuotteita.

TAIDEPAJALLA työskennellään itsenäisesti ja luodaan maalauksia erilaisia tekniikoita kokeillen. Taidepaja tekee myös tilaustöitä. Taidepaja tekee myös tilaustöitä sekä myytäviä tuotteita.

PRESSPAJA kirjoittaa blogeja, arvostelee elokuvia tai musiikkia, haastattelee ihmisiä, tekee mainoksia nuorten työpajalle, valokuvaa, kuvakäsittelee ja osallistuu erilaisiin tapahtumiin. PRESSpaja julkaisee Pajakunnan kansa -verkkolehteä kerran kuukaudessa, joka on luettavissa facebookista Nuorten työpaja pori tai Press paja. PRESSPAJA PÄIVITTÄÄ MYÖS: FACEBOOK Nuorten työpaja Pori ja Presspaja Pori INSTAGRAM ntppori PELIBLOGI porinpajanpelinurkka.blogspot.fi PORIN NUORTEN TYÖPAJAN BLOGI porinpajalla.blogspot.fi PAJAKUNNAN KANSA www.issuu.com/porinnuortentyopaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

NUORTEN työpajalla vaatepankki. Se on tarkoitettu työpajapalveluun tuleville henkilöille. Vaatepankista asiakas voi lainata työsuojavarusteet (työtakki, työsuojahousut ja käsineet), mikäli oma työtoimintapaikka ei voi niitä tarjota. VAATEPANKKI on avoinna arkisin ma-pe klo 10.00-14.00. Suositellaan soittamaan etukäteen!

RAKSAPAJALLA työskennellään puu-, pintakäsittely- ja rakennusalalla. Puutöissä ja pintakäsittelyssä korjataan, entisöidään ja maalataan vanhoja tuotteita pääasiassa asiakastöinä, sekä valmistetaan uusia. Rakennustöissä suoritetaan pienimuotoisia rakennustöitä, tällä hetkellä esimerkiksi nuorten työpajan uusien tilojen rakennusta. Kokemus alan töistä ei ole välttämätöntä. Rakennusperinne on hyvä paikka kartuttaa kokemusta alan töistä rauhalliseen tahtiin, osaavien työvalmentajien ohjeistuksella.

KULJETUKSISSA kuljettajat vievät ruokaa kaupungin keskuskeittiöltä päiväkoteihin, kouluihin ja hoivakoteihin 600 ateriaa päivässä, kahdeksalla autolla. Kuljettajien työtehtäviin kuuluu myös arkisto- ja keräyspaperin kuljettaminen jälleen käsittelyyn. Kuljetuksiin tulevilla on oltava ajokortti. Aikaisempaa koulutusta ei tarvitse vaan työkaverit perehdyttävät.

VARAOSAPANKKI on monipuolinen työympäristö, jossa voi tehdä ulko- ja sisähommia mm. lasitustöitä, paikkojen järjestelyä, siistimistä, pienimuotoista rakennustyötä, asiakaspalvelua ja myyntityötä. Varaosapankissa tehdään myös liitutauluja, sekä kunnostetaan ikkunoita ja väliovia. Varaosapankki hoitaa myös kiinteistöpuolen, joka pitää sisällään talvi- ja kesäkauden huoltotyöt. FACEBOOK Varaosapankki Pori

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

TYÖTEHTÄVÄT TYPA-pajassa ovat moninaisia, pääasiassa ne kuitenkin koostuvat rakennus- ja korjaustöistä, purkutöistä, metallitöistä, muutoista ja kuljetuksista. Muuttojen osuus työtehtävistä on viime aikoina lisääntynyt, mikä johtunee siitä, että TYPA-paja suorittaa osan kaupungin virastojen, koulujen ja päiväkotien muutoista. Vuokraustoiminta on myös osa TYPA-pajan toimintaa. TYPA-paja tarjoaa palveluksiaan sekä kunnalle, yrityksille, että yksityisille henkilöille.

PULPETTIPAJAN toiminta alkoi keväällä 2017 kouluhuollon tiloissa. Työtehtäviin kuuluu Porin kaupungin koulujen ja päiväkotien koulukalusteiden kunnostaminen ja pintakäsittely. Tarvittavat lupakortit: tulityökortti, työturvallisuuskortti ja EA.

KESKUSTAN nuorisotalon yhteydessä toimivassa Nuorten työpajan ylläpitämässä Café Nuokkarissa pääsee valmistamaan kahvilatuotteita sekä päivittäisen lounaan ja osallistumaan kahvilan yleiseen työskentelyyn ja asiakaspalveluun. Iltaisin tila toimii nuorisokahvilana, jolloin valmistetaan grillituotteita. Kahvila järjestää tarvittaessa tarjoilua erilaisiin tilaisuuksiin Nuokkarilla. Lisäksi kahvilassa tehdään tilaustöitä.

TARKISTATHAN POIKKEUKSELLISET AUKIOLOAJAT KESÄLLÄ! WWW.LOUNASPORI.FI/CAFE-NUOKKARI

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

EKOPAJA sijaitsee Laviassa. Ekopajalla on pääsääntöisesti töissä 30 henkeä. Päätehtävänä Ekopajalla on sähkö- ja elektroniikka romun vastaanotto, purku, lajittelu ja myynti eteenpäin kierrätysalayrityksille, kuten Stenalle. Laviassa tehdään myös vaappuja kuten esimerkiksi Lavia uistin.

PORIN Luontopajalle on jaoteltuna kaksi eri ryhmää; Liikkuva ryhmä sekä Lyttylän kartanon kiinteä ryhmä. Liikkuvassa ryhmässä liikutaan minibusseilla ja tehdään monenlaista luontorakentamista ja ympäristönhoitoa luonnossa ja vihreissä ympäristöissä, kuten Porin retkeilyreitistöillä. Luontopajan tukikohdassa Lyttylän kartanolla puolestaan on kasvimaa, kasvihuone, kanoja, mehiläispesiä sekä lampaita. Lisäksi kartanolla tehdään erilasia retkeilyreittien rakenteita sekä monenlaisia ympäristönhoidollisia askareita. Luontopajalla on tällä hetkellä kirjoilla yhteensä noin 60 henkilöä ja toimintaa on ympäri vuoden. Porin Luontopaja on Porin kaupungin työllisyysohjelman (2015–2025) mukainen Innovatiivinen Green Care -toiminto, joka liittyy työllisyyden edistämiseen ja sosiaaliseen kuntouttamiseen. FACEBOOK Porin Luontopaja

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

ETSIVÄN nuorisotyö auttaa alle 29-vuotiaita nuoria, jotka ovat hankalassa elämäntilanteessa, vailla opiskelu- tai työpaikkaa tai muuten avun tarpeessa. ETSIVÄT nuorisotyöntekijät ovat erityisnuorisotyöntekijöitä, joiden tavoitteena on olla läsnä nuorten elämässä ja tarjota paljon tukea ja apua. Yhdessä nuoren kanssa etsivät nimensä mukaisesti etsivät apuvälineitä nuoren ongelmien selvittämiseen. Etsiviin voi olla yhteydessä nuori itse, vanhemmat, kaverit, opettaja tai sosiaalityöntekijä. Kuitenkin kuka tahansa voi ilmoittaa Etsiville nuoresta, mikäli hänen tilanteensa mietityttää.

FACEBOOK etpori ETSIVIEN HENKILÖKOHTAISET FACEBOOK PROFIILIT Porin Etsivä nuorisotyöntekijä Moona Porin Etsivä nuorisotyöntekijä Satu ET-Pori Tiina Aydin Porin Etsivä Nuorisotyö Miia

SNAPCHAT tiinaet-pori etmiia1 etsivamoona etsivasatu INSTAGRAM porinetsivat YOUTUBE Etsivä nuorisotyö Pori

JEESARI.NUOKKA.FI on Karhukuntien 13-29-vuotiaiden oma palveluopas. Sivu auttaa nuoria löytämään apua oikealta henkilöltä esimerkiksi opiskeluun, työllisyyteen ja terveyteen liittyvissä asioista. Sivun teknisestä ylläpidosta vastaa Porin kaupungin nuorisopalvelut. Jeesarista löytyy paljon tietoa helposti. Alasivut on järjestetty selkeästi ja niiden selaaminen on vaivatonta. Sivu tekee paljon yhteistyötä monen nuorisopalvelun kanssa, kuten esimerkiksi Karhukuntien nuorten työpajojen sivut löytyvät sieltä. Niitä pääsee lukemaan kohdasta ”Työ”, josta aukeaa alasivu ”Työpajat”. Jos siis sinua kiinnostaa työpajatoiminta, silloin voit hakea tietosi jeesarista. Jeesarissa on myös kuntakohtainen blogi. Sinne voi kirjoittaa kuka tahansa pääsääntöisesti 1329-vuotias karhukuntalainen nuori, mutta myös aikuiset saavat kirjoittaa. SIVUILTA löytyy kalenteri, josta näkee nuorille tarkoitettuja tapahtumia kategorioittain. Jeesarissa on oikeassa alakulmassa Netari & Suunta -chat, jossa pääsee keskustelemaan Netarin luotettavien nuorisotyöntekijöiden kanssa mistä tahansa silloin, kun siellä ollaan päivystämässä. Netarissa päivystetään joka viikko TIISTAISTA TORSTAIHIN KLO 18-21. Suunta-ohjaaja auttaa erityisesti työhön ja opiskeluun liittyvissä asioissa. Suunta-chatissa päivystetään SUNNUNTAISTA TORSTAIHIN KLO 18-21.

PAJAKUNNAN KANSA Marraskuu 2017

Työpajapäällikko Toimistosihteeri Yksilövalmentaja Yksilövalmentaja Yksilövalmentaja Starttivalmennus ET-Pori ET-Pori ET-Pori ET-Pori Rakennusperinne työvalmentaja Rakennusperinne työvalmentaja Varaosapankki työvalmentaja Kuljetus työvalmentaja Yyterin hoitotyöt (1.6.-31.8.) Café Nuokkari Café Nuokkari työvalmentaja Kädentaitopaja Bändipaja työvalmentaja PRESSpaja Luontopaja Ekopaja TYPApaja Vastaava työnjohtaja TYPApaja Muuttotilaukset TYPApaja Toimistosihteeri Pulpettipaja Siistijät/Vaatepankki

Janne Suomala Mari Mettälä Maarit Salokangas Minna Kajander Marjo Leppäkangas Raimo Rajala Moona Hellsten Miia Hämäläinen Satu Sirviö Tiina Aydin Henry Kuusinen Pasi Vettenranta Ismo Riihikallio Matti Vandell Ohjaajat Leena Lehto Ohjaajat Lassi Nuolivaara Ohjaajat Mikko Kataja Olli Kiviniemi Kirsi Juhola Erkki Roiha Anne Heino-Kulmala Kirsi-Marja Kivimäki

044-7011296 044-7127277 044-7011295 044-7011358 044-7013145 044-7011387 044-7014185 044-7014186 044-7011386 044-7011302 044-7019384 044-7018260 044-7017645 044-7019385 044-7011757 02-6211432 044-7011413 044-7017074 044-7010303 044-7017647 044-7011037 044-7018572 044-7019245 044-7010922 044-7011916 044-7011384 044-7011291