Arkea löytökissani kanssa

Arki löytökissani kanssa

Aamuisin heti herättyä kissani juoksee sängyn viereen hakemaan rapsutuksia, joita ei yöllä saatu. Tämän jälkeen täytyy tietysti seurata keittiöön, hyppiä tuolille katsomaan mitä teen tai muuten vain pyöritään jaloissa ja jäädään keskelle lattiaa makoilemaan. Ruuan kerjääminen tapahtuu samalla tavalla, tuijotetaan ja kuljetaan vierellä ympäri asuntoa. Nyt ilmojen lämmettyä olen pitänyt välillä parvekkeen ovea auki ja hän pääsee lämmittelemään auringonpaisteeseen samalla naapurustoa vahtien. Eläinsuojeluyhdistyksessä sanottiin ettei hän ole hirveän leikkisä tai tarvitse huomiota, mutta melko äkkiä hänen kotiuduttua on alkanut lelujen kantaminen minun luokseni (tekee tätä myös vieraille) ja tiukka tuijotus: ”nyt leikitään”. Joskus hän katselee myös televisiosta hiirivideoita ja jahtaa niitä vaikka useamman tunnin.

Kun lähden vaikka muutamaksi tunniksi kotoa, palatessani hän juoksee aina ovelle vastaan ja täytyy päästä syliin halailemaan, koska eihän sitä ikinä tiedä jossen palaakkaan joltain reissulta. Ja kaksi tuntia on pitkä aika pienelle kissalle. Iltaisin kun pitäisi rauhoittua unille, hän tunnistaa minun yörutiinit ja silloin alkaa päivän aikana kertyneiden energioiden purkaminen. Lelukopasta kaivetaan kaikki mahdolliset pallot ja hiiret joiden kanssa sitten juostaan yömyöhään maukuen ja seiniin törmäillen.

Joinain öinä hän kantaa saaliinsa päälleni sänkyyn ja kylkeä kääntäessä kuulen lelujen piipitystä ja kilinää. Tiivistettynä, hän on rakas, ärsyttävä ja pieni lapsi kissan muodossa.