Piispalan Nuotta-valmennusleiri

Pääsin kesäkuussa Porin presspajan myötä osallistumaan Piispalan leirikeskuksessa pidettävään aktiivileiriin. Leiri kesti noin neljä päivää, ja oli meille nuorille täysin ilmainen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin kuullut tämän kaltaisesta keskuksesta, ja leirin myötä sain myös kuulla että samanlaisia keskuksia on enemmänkin, ympäri Suomea. Itse matka keskukseen Porista kesti noin neljä ja puoli tuntia, joka tuntui lievältä ikuisuudelta istuen paikallaan. Matkassa oli itse pressiltä muutama henkilö, mutta loput olivat ihmisiä joita olin nähnyt vain vaivihkaa.

Leirin alkuun koin jonkin verran jännitystä siitä, kuinka pysyisin muiden mukana, ottaen huomioon etten ollut kovin aktiivinen yleisellä tasolla. Saapumisen ja majoituksen järjestämisen jälkeen kuitenkin koitti ensimmäinen touhu leirikeskuksen kuplahallissa, jossa pääsimme kokeilemaan kuplafutista. Kun juoksin ympyrää muiden leiriläisten kanssa suuressa muovipallossa, tehden kuperkeikkoja ja lentäen kumoon, kaikki murheet mukana pysymisestä olivat jo kaukana. Leirin ilmapiiri ei kertaakaan tuntunut jättävän minua ulkopuolelle.

Toinen huomattavan mukava puoli leirissä oli ruoan määrä ja ruokailujen aikataulut. Leirin aikana huomasi helposti miten päivittäisessä elämässä jättää vahingossa väliin aterioita, tai joko syö liian vähän tai ei tarpeeksi. Päivän aikana Piispalassa syötiin neljästi, joka auttoi pitämään yllä päivärytmiä sekä varmisti että jokaisen osallistujan energia riitti koko päivään. Ruoka oli kaiken lisäksi hurjan hyvää. Ensimmäisen päivän lopulla tuli ensimmäinen hetki tutustua ihmisiin hieman tarkemmin, keilauksen merkeissä. Rata oli varattu meille noin tunniksi, ja sinä aikana ehti jo hieman rennommin keskustella ratojen välissä muille osallistujille.

Leirin majoitus oli erittäin hyvä. Meidät majoitettiin huoneisiin joissa olisi ollut tilaa vaikka neljälle, ja jokainen meistä sai silti oman huoneen. Huoneissa oli myös jokaisella oma suihku, työpöytä ja suuri ikkuna, josta sai huoneessa rauhoittuessa siltikin mukavasti luonnonvaloa.

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen, lähdimme kohti Pieneläinkoti Pihkaa, jossa pääsimme tapaamaan kaikenlaisia hauskoja otuksia. Uljaaseen eläinvalikoimaan kuului mm. Vuohia, marsuja, kanoja, chinchilloja, jänis sekä poni! Smilla, Pihkan Shetlanninponi oli mukana ulkoilussa, vetäen vaunuissa vuorotellen kutakin pajalaista perässään. Vierailun aikana ryhmän nuoret pääsivät hoitamaan eläinten häkkejä ja oleskelutiloja, ja myös viettämään aikaa eläinten seurassa.

Lounaan jälkeen leiriläiset pääsivät kiipeämään 15 metrin korkeuteen kiviseinämää pitkin. Leirin ohjaajat varmistivat kiipeilijöiden noustessa että kaikki pääsisivät turvallisesti myös alas. Jotkut leiriläisistä kipusivat tornin huipulle saakka, ja jotkut meistä, kuten kirjoittaja itse, olivat aivan tyytyväisiä noustessaan puolitiehen, katsoen alas, ja jättäen leikin sikseen.

Kiipeilyn jälkeen, kädet ja jalat täristen, joukko pääsi leirin korukivenhiontapajalle. Jokainen leiriläinen sai mahdollisuuden valita pienestä valikoimasta kiviä oman suosikkinsa, josta pajan aikana hiottiin ja kiillotettiin oma riipus! Nämä riipukset saatiin myöhemmin illemmalla takaisin, sillä niitä piti tovin kuivattaa rauhassa.

Päivällisen jälkeen päivän ohjelma oli vapaavalintaista, ja osa nuorista lähti ohjaajien seurassa frisbeegolfaamaan, jotkut uimaan, ja jotkut jäivät majoitukseen rauhoittumaan.

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen, nuoret saapuivat taas kiipeilytornille. Tällä kertaa, ideana oli kumminkin tulla tornista alas, köyden ja valjaiden avustuksella. 15 metriä näyttää jostain syystä huomattavasti korkeammalta ylhäältä päin katsottuna, ja vaikka kaikki pajalaiset kävivät tornin huipulla tällä kertaa, jotkut päättivät laskeutua mieluummin portaita pitkin rauhassa alas.

Lounaan jälkeen lähdettiin järvelle. Ryhmäläiset saivat ensin valita aironsa, ja hakivat päälleen kelluntaliivit, sekä myös kantoivat rantaa kohden kaiken reissuun tarvittavan.

Suunnitelmana oli siis meloa kanootein pienen matkan päähän, jossa rantauduttiin laavulle. Matka itsessään oli kovin rauhallinen, vaikkakin lievästi keikkuva, ainakin niille meistä jotka eivät olleet melontaa aikaisemmin kokeneet. Laavulla itsellään oli erittäin rauhallista, ja matkasta muodostui taas uusi mahdollisuus tutustua muihin leirin osallistujiin.

Illalla, päivällisen ja hetken rentoutumisen jälkeen oli meille varattu vuoro saunatuvalta. Leiriläiset pääsivät siis rentoutumaan, ja myös laiturilta uimaan. Itse tuvassa oli tulisija jossa saimme paistaa illalliseksemme lettuja takkatulella. Tämän illan aikana myös raapustimme vieraskirjaan oman sivumme täyteen kaikkea mahdollista leirin ajalta.

Viimeisen päivän aamuna pakkasimme tavaramme valmiiksi itse lähtöä varten, ja huolimme että majoituksemme oli puhdas ja siisti. Tämän jälkeen ohjaajamme kävi luovuttamassa avaimet, ja suuntasimme viimeiseen aktiviteettiin.

Viimeiseksi toiminnaksi oli valittu meille jousi- sekä ekoaseammunta. Osa nuorista tykästyi heti jompaan kumpaan, ja joillain oli jopa aikaisempaa kokemusta, joko harrastus- tai kokeilutaustalla. Tähän meille oli varattu kaksi tuntia aikaa, joka sujahti leiriläisten touhutessa nopeasti. Ammunnan jälkeen suunnattiinkin vielä lounaalle, jonka jälkeen hypättiin takaisin autoon, ja lähdettiin taas Poria kohden.

Leiri oli suurenmoinen kokemus, liikunnallisesti, sosiaalisesti, ja myös mielenterveydellisesti. Sain leirin aikana uusia tuttavuuksia, liikuttua, hyvää ruokaa, ja hyvin paljon raikasta ilmaa. Jos saan ikinä mahdollisuuden, ilmoittaudun heti mukaan uudelle reissulle Piispalaan.