PAJAKUNNAN KANSA
Pajalla ei kesällä lepäillä, toimintaa on koko kesän!
HEINÄKUU 2017
Polku Nuorten työpajalle Polkuja nuorten työpajalle on monia. Yhteyttä voi ottaa esimerkiksi työpajan toiminnasta kiinnostunut nuori itse, hänen vanhempansa tai jokin lähettävä taho (TE -toimisto, Etsivä nuorisotyö jne.). Alkuhaastattelussa yksilövalmentaja selvittää nuoren kiinnostuksen kohteet. Tulevaisuuden toiveet ja muut pajajaksoon vaikuttavat tekijät. Haastattelujen ja keskustelujen kautta nuorelle valikoituu pajalta jokin osasto, johon hänet ryhmäytetään.
Yksilövalmentaja ja työvalmentaja laativat nuoren kanssa henkilökohtaisen valmennussuunnitelman, jonka tarkoitus on auttaa saavuttamaan tavoitteet. Pajajakson pituus suunnitellaan alkuhaastattelussa, yhdessä aloittavan nuoren kanssa. Jakson pituus räätälöidään nuoren tavoitteiden mukaisesti ja nuorta tuetaan saavuttamaan halutut tavoitteet, koko pajajakson ajan. Valmennussuunnitelman toteutumista seurataan säännöllisesti valmennuspäiväkirjan avulla.
Nuorten työpajan eri osastoilla työskentelee työvalmentajia, jotka vastaavat pajan työtoiminnasta. He ovat oman alansa ammattilaisia, joiden perustehtävänä on edistää nuoren työkykyä ja osaamista. Työvalmentaja opastaa nuoren pajan työtehtäviin, sekä jakaa tietonsa ja kokemuksensa tavoitteiden saavuttamiseksi. Työvalmentajan avulla nuorella on mahdollisuus saavuttaa työelämässä tarvittavaa osaamista, sekä kokea onnistumisen kokemuksia.
Tervetuloa Nuorten työpajaan! Aukioloajat
Osoitetiedot: Veturitallinkatu 7, 28120 Pori
Ma-Ke 8:00-16:00
Sähköpostit: etunimi.sukunimi@pori.fi
To 8:00-15:45
Internet: www.facebook.com/tyopajapori
Pe 8:00-15:00
www.pori.fi/nuortentyopaja
Työpajapäällikkö: Yksilövalmentaja: Yksilövalmentaja:
Janne Suomala Maarit Salokangas Minna Kajander
044-701 1296 044-701 1295 044-701 1385
Yyterin sannat
Olimme käymässä Yyterin hiekkarannoilla tutustumassa sen puhtaanapitoporukkaan. Porukka oli iloinen ja he kertoivat, että siellä työskentely ei ole hassumpaa. Tekemistä löytyy paljon ja he kertoivat Yyterin olevan paras paikka kesällä työskentelyyn. Lämpimällä säällä on mukava kulkea mönkijällä ja keräillä roskia. Porukalla huumorintajua riittää ja Mia kertoi, että vaikka silloin tällöin jotain pientä on, niin kaikesta ollaan aina puhumalla selvitty. Työkaverit ovat kaikki mukavia ja he tulevat hyvin toimeen keskenään. Puhtaanapitoporukka kulkee kahden hengen ryhmissä ja toisella ryhmällä on tehtävinään hoitaa rannan aluetta ja baarin vessoja. Toinen ryhmä ottaa tällöin vastuun parkkipaikan puolen tehtävistä, johon kuuluu esimerkiksi hotellitie. Tehtävää on paljon, eikä työt lopu kesken. Jokainen porukkaan kuuluva kertoo tulevansa töihin hyvällä ja positiivisella mielellä. Vaikka toisinaan aamuisin väsyttää, niin koskaan ei ole ollut aamua, jolloin töihin ei haluaisi tulla. Dyynien suojelua ei kauheasti kunnioiteta, vaikka suojelu on tullut enemmän ja enemmän ajankohtaiseksi. Tällä hetkellä haastateltavat ovat olleet noin kuukauden päivät Yyterissä töissä ja sen aikana siellä on ihmisiä käynyt vaihtelevasti, lämpiminä päivinä enemmän ja toisinaan sitten vähän vähemmän. He uskovat, että juhannuksena ihmisiä varmasti Yyteriin tulee paljon, mutta jos ei ole lämmin, eivät kaikki varmasti tahdo rantaan asti mennä. –Jemina, Frida & Jesse (alakuva netistä kaapattu)
Kide Leppäpohja Kide on Nuorten työpajan bändipuolen ohjaaja, musiikkialalla ammattilaisena toiminut. Lähinnä rock-musiikkia tehnyt, mutta tehnyt myös kaikenlaista muutakin, kuten kansamusiikkia ja afroa. Hänellä on aika paljon painottunut homma bändisoiton ohjaamisen lisäksi siihen, että hän hoitaa keikkatilaisuuksia ja yhteistyökontakteja. Alussa Kide soitti Koivulan erityislasten kouluun ja tarjosi Bändipajaa sinne. Tapaamiset saatiin toimimaan ja siitä tuli viikoittainen traditio. Se lähti siitä, että he tekivät erityislasten kanssa omia biisejä. Koivulan koulussa oli henkilö, joka oli bändiohjaaja. Hänellä oli ollut toiveita ja haaveita sellaisesta, mutta oli miettinyt mistä saisivat rahoituksen. Palmgrenin musiikkiopiston studiotekniikan opiskelijat äänittivät harjoittelutyönä kappaleet ja demo julkaistiin. Edelleen he vetävät siellä musiikintunteja. Sitten heidät pyydettiin mukaan KUHA-projektiin, johon Tuomas Keskimäki teki biisejä, ja myös kalevalabändi Sammontakojat oli mukana. He kävivät kouluissa projektin kanssa ja kertoivat Kalevalasta koululaisille. He ovat myös saaneet eriikäisiä mielenterveyskuntoutujia Sarastuksesta samaan projektiin ja Sarastuksen kanssa he ovat käyneet erilaisissa tilaisuuksissa muutenkin. Bändipaja teki yhteistyötä myös kenialaisen artistin Robinan kanssa. Hän lähetti swahilinkielisiä tekstejä Nairobista tänne ja bändipajalaisten kanssa tehtiin afromusa-projekti. Kide lähti Tansaniaan Dar es Salaamiin äänitettyjen biisien kanssa ja Mazuu Records tuotti materiaalin. Heidän isompi toiveensa oli saada rahoitus sellaiseen, että he olisivat päässeet pajalaisten kanssa sinne. Mutta Robina tuli Suomeen ja he kiersivät yhdessä tasa-arvo ja monikulttuurisuusteemalla kouluja. Afromusiikin kerho on edelleen Nakkilassa. Silloin kun bändipaja oli uusi, niin Porissa oli jo kulttuurikeskus Annis ja heidän piti puolustaa rahoittaville tahoille, että miksi tarvitaan nuorten työpajalle bändipaja. Yhteistyökuviot ja näkyvyyden hankinta vaati monta vuotta hommia ilman ylimäärästä rahoitusta ja aika paljon he ovat pystyneet tekemään ilman sitä. Kidellä oli bändikerhojen ohjauksia bändikeskuksessa ja Otsolan opistolla. Myöhemmin hän pyysi Jonttua mukaan ja sitten he osallistuivat erilaisiin projekteihin. Sitä kautta nuorten työpajan johto sai kuulla ja innostuivat kysymään heitä nuorten työpajalle. Kiden mielestä parasta hänen työssään on, kun on niin paljon erilaisia ihmisiä. Se on sosiaalista ja voi käyttää innovatiivisuutta. Häntä kiinnostaa uudet tavat toimia ja vireyttää yhteisöä ja musiikki on siihen hyvä väline. Teksti Jemina & Frida
Erimingle Porin Nuorten Työpajan Musapajalla oli sovittu keikka Keski-Porin kirkossa maanantaina 10.7.2017 Erimingle tapahtumaan. Musapajalta toivottiin esitettäväksi potpuri ja yksi uusi biisi. Potpuri-biisin kappaleiksi valittiin Rakkauden haudalla, Pelastaja ja Aamunkuiskaus. Erillisenä biisinä otettiin Pave Maijasen Pidä huolta. Nuoret tekivät uuden biisin inspiraation hurmiossa kahdessa päivässä. Sanoituksen kirjoitti Katri Oksa, joka antoi kappaleelle nimeksi ”Tie” ja nuoret ja Musapajan ohjaajat tekivät sävellyksen. Keikkaa harjoiteltiin monena päivänä ja biisejä hiottiin aina keikkapäivään asti. Keikkapaikalle saavuttiin ajoissa, valitettavasti Musapajan yksi esiintyjistä oli äkillisesti sairastunut eikä pystynyt esiintymään, joten esitystä sovellettiin sen verran, että Pave Maijasen Pidä huolta- kappaleen lauloi yksi Musapajan ohjaajista. Kirkkoväki ja tapahtuman järjestäjät kiittelivät Musapajan nuoria keikasta. Teksti Katri O & Kimi / Kuva Wiltsu
Maarit Salokangas Maarit Salokangas on yksilövalmentaja/sosiaalisohjaaja Porin nuorten työpajalla. Työnkuvaan kuuluu valmentautujan eli nuoren kokonaisvaltainen tukeminen, johon sisältyy kaikki mitä ihmisen elämään voi kuulua. Ei ole väliä koskeeko asia nuoren perhettä, lapsia tai mitä vain, sitä se kokonaisvaltaisuus tarkoittaa. Nuoria pyritään auttamaan ison verkoston kanssa, jotta saataisiin apua ja tukea nopeasti. He ovat myös byrokratiatulkkeja, ja ottavat selvää asioista sekä pyrkivät siihen, että apu tulisi saman katon alta. Päivittäiseen työhön kuuluu jatkuva ajan anto. Maaritin mukaan se on se isoin ja arvostetuin juttu, kun pääsee heti puhumaan jollekin. He myös haastattelevat ja kirjoittavat sopimukset kaikille nuorille, jotka tänne tulevat. Yksilövalmentajat tekevät siis koko nuorten työpajan rekrytoinnin sekä eri tahojen kanssa työllistymissuunnitelmat. Kaikki opiskelijat ovat myös yksilövalmentajien ohjattavana ja arvioitavana. Maarit on koulutukseltaan sosiaalikasvattaja ja käynyt täydennyskoulutuksia siihen liittyen ammattikorkeakoulussa sekä suorittanut psykososiaalisen työn ammatilliset erikoistumisopinnot. Hän päätyi työpajalle ensin opiskelijana pajakouluun. Sitä kautta hän sai työpajan sosiaaliohjaajan töitä. Vastaavissa töissä Maarit ei ole ollut. Sosiaalitöitä ja perhetyötä hän on kuitenkin tehnyt. Parasta työssään Maarit sanoo olevan positiivinen muutos nuoren elämässä heti nuorten jälkeen. Heidän takiaanhan hän on tullut tänne ja taistelee heidän puolestaan. Mutta kuitenkin tarvitsisi saada nuorille enemmän aikaa, niin paljon kuin he tarvitsevat. Myös pysyvämpi henkilöstö olisi tarpeellinen työpajalla. Teksti Frida & Jemina
Keittiömestari Frida En ole koskaan ollut mikään ihmeellinen keittiöihminen, enkä edes harkinnut meneväni keittiöalalle, sillä vaikka osaan kotona perusruokia tehdä niin ruuanlaitossa onnistumiseni ovat hieman arvailun varassa. Sämpylöitä kotona tehdessäni ei koskaan arvaa onko tulos aivan mahtava, vai tuleeko sämpylöistäni mahtavia tiiliskiviä. Olen myös onnistunut tekemään mustikkapiirakasta kengänpohjan. Kaikista ruuanlaittotaidoistani huolimatta minua pyydettiin SuomiAreena viikoksi Café Nuokkarille kiireapulaiseksi. Perjantaina mennessäni katsomaan, miten siellä hommat oikeastaan toimivat, totesin olevani kaikesta aivan pihalla. Yritin lähinnä tutustua edes siihen, että missä kaikki tavarat ovat ja miten siellä olevat vempeleet toimivat. Enpä tuntenut oloani kovinkaan mahtavaksi keittiöihmiseksi. Seuraavaa maanantaita odotin jännityksellä, kauhulla ja hieman epäuskoisena. Miten selviän, kun paikalle tulee ihmisiä aivan valtavasti ja pitäisi olla enemmän avuksi kuin tiellä? No, parhaani yritin ja kaiken tein mitä osasin. Onneksi minulla oli tallessa kenties äitini vanhat keittiökengät, koska luulen että kun Converset jalassa siellä olisi yrittänyt touhuta olisin joko liukastunut tai jalkani olisivat olleet perunamuusia päivän päätteeksi. Maanantaina paikanpäälle päästessäni järkytyin suuresti, sillä sain tehdä lounaan. Lounaan! Miettikää, ihminen joka kotona tekee perusruokia ja välillä uusia kokeilleissani katson hämmästyneenä, kun pieni tyttäreni syö onnellisena ruokaa, mitä itse en voi edes niellä ja sitten se vain hymyilee ja sanoo ”Äiti hyvää ruokaa”. Onneksi parisuhteen toinen puolisko on huomattavasti taitavampi keittiönpuolella. Omat ruuanlaittotaitoni kun ovat mitä ovat, onneksi silti kehityn koko ajan. Eikä vielä ole ruokamyrkytystä kukaan saanut. No, lounas ilmeisesti oli ihan syötävää, minulle tyypillisesti suolaa olisi saanut olla enemmän, mutta parempi että liian vähän kuin liikaa. Eikö? Kotiin päästessäni tiistaina katselin jalkojani, jotka olivat turvonneet kuin pullataikina. Vaikka sitä on tullut joka päivä kotonakin käveltyä ja lapsen kanssa päivittäin ulkoiltua, ei se kävelyn ja jaloilla olon määrä ollut koskaan ennen ollut niin suuri. Pelkäsin, että seuraavalla viikolla ainoa millä liikun eteenpäin, on pyörätuoli. Keittiössä ollessani valtasin tiskinurkan, jossa oli kuumempi kuin manalassa. Hiki virtasi jo muutaman minuutin jälkeen. Toivon vain, että yksinäni vahingossa, kun saatoin päästää mahtavat laulutaitoni ilmoille, että kenenkään kuulo ei vaurioitunut. Koko viikko meni juostessa edestakaisin paikasta toiseen, tekeminen ei todellakaan loppunut kesken. Parhaani yritin ja ilmeisesti palautteesta päätellen, olin enemmän avuksi kuin tiellä. Kokemus tämäkin, vähän erilaista välillä. Parhaani tein ja keittiö ei syttynyt tuleen, joten voimme siis mielestäni sanoa viikkoa ihan onnistuneeksi. Onneksi paikalla ollut henkilökunta oli mukavaa ja aina kun en jotakin heti osannut tai tiennyt, minua ei tuomittu vaan neuvottiin. Teksti Frida/ Kuva Henna
Pajan taiteilijat Milvi, 30 vuotta Kerro lyhyesti minkälaista taidetta teet? -Lähinnä piirrän realistisia kuvia. Nyt harjoittelen maalausten tekoa. Kuinka kauan olet harrastanut taidetta? -Noin 20 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti. Mikä on suurin haaveesi taiteen saralla? -Oma näyttely. Saada töitä myytyä. Kuka on lempitaiteilijasi ja miksi? -Salvador Dali, koska siinä vasta on hassu setä.
Elisa Schilkin, 21 vuotta Kerro lyhyesti minkälaista taidetta teet? -Piirrän ja harjoittelen maalaamista. Kuinka kauan olet harrastanut taidetta? -Siitä asti, kun kynä on alkanut pysymään kädessä. (koko ikä) Mikä on suurin haaveesi taiteen saralla? -Oma näyttely ainakin. Kuka on lempitaiteilijasi ja miksi? -Minulla ei ole lempparia.
Emilia (Emilé), 28 vuotta Kerro lyhyesti minkälaista taidetta teet? -Surrealistista taidetta. Kuinka kauan olet harrastanut taidetta? -Aina olen piirtänyt, mutta maalaus alkoi kiinnostaa enemmän n. yhdeksän vuotta sitten. Mikä on suurin haaveesi taiteen saralla? -Suurin haave on tehdä tätä työkseni. Kuka on lempitaiteilijasi ja miksi? -Leila Ataya. Hänen töistä sain paljon inspiraatiota omiin töihini.
Jutta Ståhlström Kerro lyhyesti minkälaista taidetta teet? -Rustailen ja maalailen Pop-taiteen tyylisiä juttuja. Kuinka kauan olet harrastanut taidetta? -Niin kauan kuin muistan. Mikä on suurin haaveesi taiteen saralla? -Oppia paremmaksi Kuka on lempitaiteilijasi ja miksi? -Don Rosa. Olen aina rakastanut notkeaa ja pikkutarkkaa tyyliä. Huumori on aivan loistava.
Viime kertani pajalla Olen nuorten työpajalla nyt toista kertaa. Viime jaksoni kesti noin kolme vuotta ja päättyi vuonna 2016. Viime jaksoni aikana opiskelin yhtä aikaa Porin aikuislukiossa. Viime jaksoni alussa olin ohjaajan kanssa toimituksessa, jolloin täällä oli ainoastaan hän ja kun minä tulin, olin tavallaan hänen apulaisensa tietokoneasioissa. Tein listoja, kirjoitin tekstejä wordillä pienistä asioista ja autoin häntä siirtämään kuvia tietokoneelle. Minulle opetettiin miten tehdä henkilökortteja koska vain muutama osasi silloin ja olin aina lähettyvillä, joten sain ne tehtyä ripeästi. Autoin myös kuvien ottamisessa Porilainen-lehteen, jossa oli yhden nuoren maalauksia ja jotka menivät sairaalaan näytille ja myyntiin. Kun ohjaajani sopimus loppui, olin vailla kummallisempaa tekemistä muuta kuin henkilökorttien tekemistä ja tietokoneella istumista, minulta välillä tultiin kysymään pientä apua sähköpostin ja Wordin kanssa ja että tekisin kahvilistan ruokailutilaan. Hommat olivat todella vähissä ja istuin monet päivät vain akvaariossa (tietokonehuoneessa) ja selailin päivät pitkät vain nettiä ja etsin jotakin opittavaa mm. koodausta, matikkaa, nettisivujen suunnittelua jne. Aikani kävi todella yksitoikkoiseksi, mutta en valittanut, sillä sain sentään auttaa muita. Minulle sanottiin myös, että minulle on vähän vaikea keksiä mitään tekemistä, koska ohjaajat eivät tienneet mitä hommia minulle antaa sillä pajalla ei tavallaan tarvittu minkäänlaista tietoteknistä osaamista joka on vahvuuteni. Aika vain koko jakson ajan kävi todella pitkäksi etenkin loppua kohti. Tämä uusi jakso on huomattavasti enemmän täynnä tekemistä ja puuhaa. Kuukauden sisällä tuntuu, että olen tehnyt ainakin tuplasti enemmän tarkoituksellista asiaa kuin tein koko viime jakson aikana. Olen saanut tehdä valokuvaamista, elokuva-arviointia, kalastamisesta ja Pokémon Go:sta kirjoittamista ja on tässä vielä aikaa tehdä enemmän asioita ennen kuin lähden opiskelemaan Media-alan perustutkintoa. Teksti Mika Sainio (Mika kuvassa vasemmalla. Jesse ja Kristian oikealla)
Kalevala comes alive Pari kuukautta sitten ohjaajamme Piia kertoi meille Digikuvan järjestämästä valokuvauskilpailusta. Keräsimme kasaan pienehkön kuvaustiimin ja ensimmäisen palaverin jälkeen aiheeksi valikoitui suomalainen mytologia. Päätimme tehdä kuvasarjan Kalevalan ja suomalaisen muinaisuskon hahmoista Suomen juhlavuoden kunniaksi. Ensimmäisen palaverin jälkeen kuvauspaikat olivat jo aika lailla selvillä, ja pian kiersimmekin niitä jo pikkuporukalla läpi. Kuvausrekvisiittaa kaiveltiin ympäri Satakuntaa (vinkki: Jos haluaa kanteleen rekvisiitaksi niin kannattaa aloittaa sen etsintä aiemmin kuin päivää ennen kuvausta. Niitä ei löydy ihan joka nurkasta) ja Annikselta löytyi valtaosa asuista. Saimme myös ystävälliseltä Ulvilalaisnaiselta pari ihastuttavaa koiraa lainaksi. Projekti oli kerta kaikkiaan mieletön eikä vähiten siksi että tiimimme oli aivan loistava. Vaikka itse en henkilökohtaisesti tuntenut oikeastaan ketään osallistuneista projektin alussa oli ihanaa huomata, että yhteistyö toimii ihan täydellisesti ja kaikilla oli hauskaa. Jokainen mukana ollut hoiti hommansa ammattimaisesti ja tosissaan, ja töitä kannettiin kotiinkin ihan mukisematta. Kuvausprojektista jäi käteen hyvän mielen lisäksi suunnattomasti kokemusta. Ei pelkästään valokuvaamisesta ja kuvankäsittelystä vaan myös omalta mukavuusalueelta poistumiseen. Sosiaalisten tilanteiden kammo oli vain kylmästi työnnettävä mielen perukoille ja toimittava tuntemattomienkin kanssa. Soiteltava vapaa-ajalla museoihin sun muihin rekvisiitan perässä. Itse en ole vielä ollut näin suuren mittakaavan kuvausprojektissa mukana ja tästä jäi kyllä niin hyvä maku suuhun, että näitä lisää! Jättikiitos kaikille mukana tavalla tai toisella olleille! Teksti Henna (Kuvassa Aino/kuva Henna)
(Kuvassa Louhi/kuva Henna)
(Kuvassa Väinämöinen/kuva Henna)
(Kuvassa Ilmarinen/Kuva Henna)
(Kuvassa Mielikki/kuva Henna)
! Aamupalaa ! No tottakai ! Saimme kutsun Tartu hetkeen -hankkeen työntekijältä, Saija Kiviltä ja diakoniatyöntekijä Heli Lukkalta aamupalalle Sininauhan tiloihin. Saavuimme jännityksellä Sininauhalle ja heti sisään astuessa huomasimme, että aamupala oli suosittu ja istumatilaa ei aivan hirveästi ollut. Ihmiset nauttivat hymyssä suin herkullisesta Elämän Leivästä tuodusta aamupalasta, joka sisälsi kaikille jotain mieluisaa. Pöydistä kuuluva nauru ja rupattelu kertoivat, että ihmiset viihtyivät ja nauttivat toistensa seurasta. Vastaanotto oli lämmin ja tunsimme olomme erittäin tervetulleiksi. Saija istui kanssamme samaan pöytään ja haastattelimme häntä lyhyesti nauttiessamme herkullisista pöydän antimista.
Saija kertoi, että näin lyhyesti hänen työnkuvaansa kuuluu hankkeiden suunnittelu, ohjaus ja toteutus. Mitä sitten milloinkin, erilaisten tapahtumien suunnittelu ja tietenkin asiakkaiden kanssa oleminen. Asiakkaiden onnistumiset ovatkin hänen mielestään työn paras asia. Tartu hetkeen -hanke on työllisyyden ja osaamisen edistämisen sekä sosiaalisen osallisuudenkehittämishanke. Hankkeen tavoitteena on yhdistää mielenterveys- ja päihdetyö. Hankkeella pyritään edistämään asiakkaiden työllistymistä ja kannustimena toimii osallisuuden kokemuksena saatu voimaantuminen.
Saija on koulutukseltaan yhteisöpedagogi ja hän ei ole ennen ollut aivan vastaavissa töissä, vaikka mielenterveys- ja päihdetyötä on ennenkin tehnyt. Teksti Jemina & Frida, kuva Mika
Pieni laulu ihmisestä –taidenäyttely Jalkautuva naistyö- hanke järjestettiin yhdessä Porin ensi- ja turvakotiyhdistyksen kanssa Väkivallan Vastaisen PopUp –tapahtuman, jonka tarkoitus oli lisää tietoisuutta lähisuhdeväkivallasta. Mukan oli Tanssiterapia Piuman Vastauksia –työpaja, Tarinakengät –näyttely, paneelikeskustelua, neulahuovutusta Siipityöpajassa sekä Pieni laulu ihmisestä –taidenäyttely. Itse olin osallisena taidenäyttelyn tuotoksista. Minua pyydettiin osallistumaan, koska olin viime vuonna Valoa, ei väkivaltaa – tapahtumassa mukana. Asuin poikani kanssa Porin Esikon tuetussa asunnossa vuoden ajan ja sitä kautta yhdistyksen toiminta tuli tutuksi. Halusin myös tehdä taidetta tärkeän asian puolesta. Kiitos Esikon työtekijöiden kannustuksen, uskalsin viime vuonna myös hakea vihdoin Porin Taidekouluun. Näyttelyyn tekemäni työt käsittelivät äidin ja lapsen suhdetta, sitä omaa pientä maailmaa jossa olet turvassa. Tahdoin luoda mahdollisimman henkilökohtaisen kokemuksen tästä itselleni, joten käytin referenssi-kuvina omia otoksiani. Toteutin kolme kuvaa pastelliliiduilla; ensimmäisessä on isoäitini ja oma äitini, toisessa äitini ja minä ja kolmannessa minä ja poikani. Loput tein vesiväreillä itsestäni, pojastani ja äidistäni. Käsillä makaavan peruranvasan lyijykynällä. Halusin liittää mukaan myös Tommi Tabermannin runon Pieni laulu ihmisestä, jonka mukaan nimesin näyttelykokonaisuuden. Löysin sen sattumalta, kun mietin nimeä näyttelylle ja se puhutteli minua. Tämä näyttely oli ensimmäinen ihan oma taidenäyttelyni, ja siksi minulle hyvin tärkeä. Varsinkin kun sain toteuttaa kaiken aivan omin ehdoin ja tehdä osaltani jotain konkreettista vapaaehtoistyötä itselleni tärkeän asian puolesta. Jos lähisuhdeväkivallasta puhutaan tarpeeksi, niin ehkä ihmiset oppivat myös tunnistamaan sen ajoissa. Teksti Milvi / kuvat Milvi
Pieni laulu ihmisestä Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Lämpimin peitto on toisen iho, toisen ilo on parasta ruokaa. Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä. Ihminen ilman ihmistä on vähemmän ihminen ihmisille, vähemmän kuin ihminen voi olla. Ihminen tarvitsee ihmistä. (Tommy Taberman)
Final Fantasy XIV Stormblood Stormblood on uusin lisäosa Final Fantasy XIV:en. Stormbloodissa mennään vapauttamaan Ala Mhigoa Imperialien käsistä, mutta ennen sitä mennään Othardiin vapauttamaan se ja saamaan lisävoimia. Tämä lisäosa lisäsi monia uusia alueita ja dungeoneita. Lisäksi tuli kaksi uutta ammattia (Samurai ja Red Mage) joihin voi erikoistua kun on noussut tasolle 50. Maksimitaso nousi 70:n. Peliin lisättiin Job Gauget jotka näyttävät jokaisen jobin omat mekaniikat omalla tavallaan. Samalla PvP:hen (Pelaaja vastaan Pelaaja) tuli uudistus, siinä on nyt erilliset kyvyt, että se on tasaisempi jobien välillä ja sitä on myös helpompi tasoittaa, jos joku on ylivoimainen. Peliin tuli myös uiminen ja sukeltaminen, sukeltaessa voi kerätä tavaroita, jos on keräilijäclass käytössä. Mukana tuli myös uusia Triaaleita, joissa taistellaan kahdeksan henkilön kanssa voimakasta vihollista vastaan ja väistellen mekaniikkoja jotka ovat haastavia. Tarina oli mukaansavetävä ja kiinnostava, mutta sen jälkeen jää kaipaamaan lisää tarinaa, jota pitäisi tulla isoissa päivityksissä muutamien kuukausien välein. Välissä tulee paljon pienempiä päivityksiä myös. Pelasin tämän lisäosan Samurailla ja sillä on erittäin mukava pelata, koska se on tosi voimakas ja sillä on hyvä mekaniikka, jonka takia se tuntuu hyvältä. Teksti Kristian
Minna Kajander
Tulin pajalle tammikuussa tekemään yksilövalmentajan sijaisuutta. Olen aikaisemmin työskennellyt päiväkodissa, joten nuorten kanssa toimiminen on melko uutta minulle. Tein aiemmin lyhyen sijaisuuden myös opiskelijakuraattorina ja tuolloin minulle tuli selväksi, että haluan tehdä työtä, jossa voi kohdata nuoria. Työ on antoisaa, palkitsevaa ja opin päivittäin uusia asioita. Parasta työssäni ovat hetket, kun voidaan yhdessä keksiä ratkaisuja ja keinoja, jotka tukevat nuorta pääsemään kohti sitä, minkä kokee itselleen hyväksi ja oikeaksi. Kesäisin terkuin Minna
SuomiAreena 10.-14.7.2017 nuokkarilla harjoittelija-ohjaajana Toimin nuokkarilla PRESSpajan harjoittelijaohjaajana nuorille ja toimenkuvanamme oli tutustua mitä nuokkarilla, SuomiAreenalla ja jazz-kadulla tapahtuu. Maanantaina tutustuimme SuomiAreenan puhelavojen sijainteihin ja kävimme tutustumassa niihin. Otin selvää yhteyshenkilöistä ja selvitin viikon pelisääntöjä. Sovin myös tiistaille tapaamisen tutustumaan SataEdun audiovisuaalisen viestinnän opiskelijoiden työhön SuomiAreenalla. Kävin noutamassa nuorten työpajan uudet t-paidat. Ne olivat todella tyylikkäät. Tiistaina saimme yllemme uudet t-paidat, tapasimme SataEdun opiskelijat ja näimme heidät tositoimissa Antinkatu 5:n SuomiAreenassa. Kävimme tutustumassa Jazz-katuun, joka näyttää vain supistuvan vuosi vuodelta. Kävimme myös kuvaamassa Taavi-sillalla virkkaustyöt. Päivän päätteeksi poikkesimme Anniksella katsomassa Riku Oksasen ”Entäs ny Pane?”-näyttelyn. Keskiviikkona kävimme katsomassa MTV3n pöllökassien jakoa, joka tapahtui jokaisena SuomiAreena päivänä ja jaossa oli joka kerta 150kpl kasseja. Onnistuin saamaan itselleni oman. Kävimme kuvaamassa laskuvarjohyppääjät Taavi-sillalla, tämä oli upeaa katsottavaa, sillä yhdellä hyppääjällä oli valtava Suomen lippu. Ihmisiäkin oli selkeästi liikkeellä runsaammin kuin alkuviikosta. Torstaina saimme porukkaamme vahvistusta ja jalkauduimme taas Jazz-kadulle, jokainen nuori sai katsoa ohjelmasta itseään kiinnostavan aiheen, jota lähdimme katsomaan. Ensin kävimme katsomassa ilmailuopistolla mopoautojen vertausta pienitehoisiin henkilöautoihin. Sieltä siirryimme tutustumaan kirjurinluodon konserttialueeseen, joka jo pikkuhiljaa täyttyi illan konserttivieraista. Perjantaina olin yksin nuokkarilla valvomassa tilannetta ja koska oli tiedossa hiljainen päivä, otin lapseni mukaan töihin. Kävimme tutustumassa Nuorten työpajaan Veturitalleilla ja vietimme aikaa nuokkarilla. Kävimme katsomassa vielä päivän päätteeksi SuomiAreenan päättäjäisiä ja ihmettelemässä, miten näytteilleasettajat alkoivat rivakasti purkamaan kojuja hyvissä ajoin. Kaiken kaikkiaan viikko oli hyvin mielenkiintoinen, nuoret saivat ripauksen makuja mediapuolen toiminnasta massatapahtumassa. Näimme paljon julkisuudenhenkilöitä ja tutustuimme taustajoukkojen työhön. Yllättävää kyllä, keli suosi pääsääntöisesti koko viikon, vaikka muutamana päivänä hieman ripsauttelikin vettä.
Teksti Jenni / Kuva Mika
Kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen Kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen kävi tutustumassa Nuorten työpajaan perjantaina 7.7.17 pienen haastattelun merkeissä. Luukkosen saavuttua ohjaajamme Piia kävi kierrättämässä häntä tutustumassa Nuorten Työpajan tiloihin.
Neuvotteluhuoneeseen siirryttyämme joimme kahvit ja aloitimme haastattelun kysymällä, mitä Luukkonen jo ennestään tiesi pajastamme ja sen toiminnasta. Luukkonen kertoi, että ei ole ennen ollut pajan sisällä, ja käsitys pajan toiminnasta oli vielä hieman epäselvä. Entuudestaan hän tiesi pajalla tehtävän ns. tuunaustöitä, eli vanhan tavaran kunnostamista ja uusiokäyttöä. Luukkonen olikin vaikuttunut kertoessamme, mitä kaikkea pajalla oikeastaan tehdään. Luukkosen mielestä tällainen toiminta onkin hienoa, sillä tämä valmistaa monenlaisia nuoria monenlaisiin töihin.
Haastattelun pääaiheeksi nousikin nuorisotyöttömyys sekä elokuun alussa voimaan astuva työllisyyskokeilu joka jatkuu vuoden 2018 loppuun asti. Olimme uteliaita tietämään, miten tämä uusi työllisyyskokeilu meihin pajalaisiin vaikuttaa.
”Kokeilu on nuorten näkökannalta pieni juttu, joka vaikuttaa enemmän työnantajien, kuntien ja TE-toimistojen toimintaan. Käytännössä siis kuntouttava työtoiminta muuttuu työkokeiluksi ja kuntouttavaan normaalisti menevät nuoret pääsevät työkokeiluun yrityksille kunnan paikkojen sijasta. Nuorille toiminta pysyy käytännössä samanlaisena, eli työkokeilupaikka opastaa nuoren työntekoon ja pyrkii ohjaamaan nuorta työuralle.”
Porin kaupunkiin on myös lähiaikoina tulossa uusi nuorten työllistymistä ja yleistä hyvinvointia edistävä hanke nimeltä Ohjaamo. Hankkeen ideana on tuoda Poriin eräänlainen matalan kynnyksen palvelupiste nuorille yhden luukun periaatteella. Käytännössä siis Ohjaamo tulee olemaan yksi fyysinen toimisto keskeisellä paikalla, ja nuori voi tulla sinne kysymään neuvoa ihan mihin vain työllistymiseen tai hyvinvointiin liittyvään ongelmaan. Nuorta ei enää pompotella toimistosta toiseen, vaan kaikki hoituu saman katon alla. Tämä on näin nuoren näkökulmasta erittäin tervetullut idea, sillä tällä hetkellä tuntuu, että TE-toimistosta ohjataan vain Kelaan ja Kelalta käsketään mennä TEtoimistolle. Ohjaamossa tätä ei tapahdu, sillä tie kaikkiin palveluihin sijaitsee yhdessä tilassa. Ohjaamon tärkein idea onkin auttaa nuoria oikealle polulle elämässä tilanteesta riippumatta. Tämä hanke on kansainvälinen ja EU:lta tulee tähän tuki vuoteen 2020 asti.
Porin kaupunki pyrkii estämään nuorisotyöttömyyttä myös tarjoamalla nuorille kesätyöpaikkoja mitä erilaisimpiin tehtäviin. Allekirjoittaneelle tämä tarkoittaa puutarhahommia, mutta kaupunginjohtaja valaisi, että kaupungin työpaikkoihin kuuluu myös viestintää sekä kaikenlaisia virastotöitä.
Tahdoimme myös tietää Luukkosen omasta työstä. Mitä Porin kaupunginjohtaja oikein tavallisena maanantaina tekee?” Aika paljon on kokouksia. Maanantaisin istahdamme johtoryhmän, eli kaupunginjohtajan lisäksi toimialajohtajien kanssa alas ja suunnittelemme ajankohtaisia asioita. Kaupunginhallitus kokoontuu myös maanantaisin lyhyttä kesätaukoa lukuun ottamatta. Valtuusto kokoontuu kerran kuussa 59 hengen voimin.”
Ja mitä näissä kokouksissa sitten puhutaan?” Esimerkiksi taloudesta. Päätetään kunnan talousarvio, eli kuinka paljon rahaa millekin toimialueelle myönnetään ja mihin tarkoitukseen. Esimerkkinä kulttuuribudjetti, Porin kaupunki avustaa teatteria, museoita, lasten kulttuurikeskusta ynnä muita.”
Rahasta puhuttaessa herää pajan puolelta kysymys. Mahdammekohan me pajalla saada uutta laitteistoa? Tarve uusille tietokoneille olisi kova, ja Luukkonen vakuutteleekin vievänsä asian eteenpäin henkilölle, joka näistä asioista paremmin ymmärtää. Lupaavalta kuulostaa, meitä on kuunneltu!
Nuorten työpajan nuoret kiittävät Aino-Maijaa lämpimästi haastattelusta ja toivottaa hänelle mukavaa kesänjatkoa!
Teksti ja Kuva Henna
Jesse P:n paja kokemus Aloitin työni huhtikuussa Porin nuorten työpajalla sen jälkeen, kun minut sinne työvoimatoimistosta ohjattiin. Veturitalli olikin jo ennestään tuttu paikka, koska siellä olen käynyt Etsivä Nuorisotyötä tapaamassa. Aluksi menin nuorten työpajalle haastatteluun ja minua haastatteli Maarit. Haastattelussa käytiin läpi perusasiat, sovittiin työpäivät ja puhuttiin, että minä päivänä aloitan. Päätimme että aloitamme seuraavana tiistaina ja pyysin pääsyä PRESSpajalle, koska minulla on kokemusta tietokoneista ja kaverini oli siellä. Seuraavana tiistaina sitten saavuin Piian haastateltavaksi, hän on PRESSpajan ohjaaja. Aloitin työt samana päivänä ja ensimmäinen tehtäväni oli kirjoittaa juttu yhteistyössä toisen nuoren kanssa huumeista ja niihin suhtautumisesta. Sen jälkeen olen ollut kuvaamassa parina kertana, ja pidin kuvaamisesta. Kuvatessa sai toteuttaa itseään ja kuvata pitämiäni asioita. Ensimmäinen iso asia mihin osallistuimme, oli Puolihullut päivät, joihin osallistui ihmisiä eri puolilta Poria. Itse olin siellä paistamassa makkaraa ja keittämässä kahvia. Sen jälkeen olen kirjoittanut kuukausittaisia musiikkiarvosteluita lehteen, niitä tykkään tehdä. Olen niitä tehnyt erilaisista levyistä jotka ovat kuuluneet hyvin eri genreihin ja eri vuosikymmenille. Olen tuntenut oloni pajalla hyvin vastaanotetuksi ja kaikki ovat olleet mukavia siellä. Ei ole mitään pahaa sanottavaa, ainoa moite on se, että työvälineet, kuten tietokoneet ovat vähän kivikautisia. Nyt olen sopimukseni loppupäässä enkä sitä tästä jatka, koska aloitan koulun elokuussa. Kokonaisuudessaan tämä on ollut erittäin hieno ja ikimuistoinen kokemus, olen saanut paljon uusia kokemuksia ja joitakin taitoja. Suosittelen nuortentyöpajaa jokaiselle, joka on sellaisessa tilanteessa, että se on kannattavaa. Pääset kokemaan paljon erilaisia asioita kuten VPK:n palovalistuksen tai paljon erilaisia kuvauksia, joissa voit olla joko kuvattava tai kuvaaja. Suurin osa asioista mitä voit PRESSpajalla tehdä on itsestäsi kiinni. Voit löytää sieltä uusia ystäviä tai uuden kutsumuksen. Teksti Jesse P
SuomiAreena Katrin silmin Keskustelupaneeli, Digiboom vai digidoom? –Miten sujuu kasvatus digiajassa? maanantai 10.7 Keskustelun juontajana toimi Marja Hintikka Panelisteina toimivat: Hermanni Hyyryläinen (tubettaja) Henkka Remes (tubettaja) Anne Larilahti (vice president, head of group sustainability strategy, Telia) Susanna Mara (vanhempi konstaapeli ja nettipoliisi, Helsingin poliisilaitos) Suvi Uski (sosiaalisen median tutkija ja sosiaalipsykologian tohtori) Roope Salminen, Ernest Lawson & Olli Äkräs (Improryhmä Kolina)
No miten se nuoren kasvattaminen digiajassa käytännössä sitten sujuu? Kysymykseen vastaus ilmeni tämän keskustelutunnin aikana.
Paikalla oli improryhmä Kolinan Roope Salminen ja Ernest Lawson, jotka näyttelivät improvisaatiokohtauksia neljästä eri aiheesta, jotka liittyivät nuoriin ja netinkäyttöön. Keskustelutunnin periaate oli yksinkertainen: neljä aihetta, neljä lyhyttä improvisaatiokohtausta ja jokaisen improvisaatiokohtauksen välissä panelistit keskustelivat improvisoidusta aiheesta. Kuten arvata saattaa tämä keskustelutunti sisälsi vauhtia, naurua ja luonnollisesti vakavaa keskustelua siitä kuinka nykyaika on digitalisoitunut, miten se vaikuttaa ja on vaikuttanut ihmisiin ja mikä on vanhempien rooli nuorten netin käytössä.
Ennen ensimmäistä improvisaatio kohtausta Marja Hintikka aloittaa kysymyksellä jonka vastaus on aika selvä, ’’kuka viettää liikaa aikaa puhelimella?’’ ja lähes koko yleisö nostaa käden ylös.
Tämä on nyt sitä nykyaikaa, lähestulkoon jokaisella on jonkinlainen älylaite ja netti ihan käden ulottuvilla ja silmät ovat enemmän kiinni älylaitteen ruudussa kuin ympärillä olevassa maailmassa ja monta asiaa jää omin silmin näkemättä. Tietysti sieltä netistä voi jälkeenpäin lukea mitä tapahtui, koska ja missä mutta itseltään on hyvä kysyä, että onko
se sama asia lukea tapahtunut asia jälkikäteen kuin nähdä kyseinen asia juuri sillä tapahtuma hetkellä omin silmin?
Ensimmäisenä aiheena käsiteltiin yksityisyyttä. Nimenomaan sitä epäilyttävää yksityisyyttä, kun lapsi salaa kännykkänsä sisältöä vanhemmilta eikä anna vanhemman käydä lapsen somea läpi.
Miten tubettajat Hermanni Hyyryläinen ja Henkka Remes salaavat yksityisyyttään? - Salassa pidetään mm. puhelinnumero, kotiosoite, kerrostalo/talo ja lähimaasto jossa asuu, myös perhe pidetään salassa.
Telia on tehnyt myös tutkimusta nuorten näkökulmasta, että kuinka paljon he haluavat vanhemman olevan mukana lastensa netinkäytössä ja siinä mukana on ollut 700 nuorta. Yksi suuri kysymys on ollut, haluaako nuori, että vanhempi on mukana nuoren netinkäytössä? Ja kuinka paljon? Suurin osa nuorista oli sitä mieltä, että olisi kiva, jos vanhemmat olisivat perillä lastensa netinkäytöstä. Se että pääsee tutkimaan nuoren somea, vaatii tietynlaisen luottamuksen lapsen ja vanhemman välille. Kun asiaa oikein ajattelee, niin näinhän se menee, että lapsi joka luottaa vanhempiinsa antaa puhelimensa helpommin vanhempien tutkittavaksi. Eihän kukaan nyt oikeasti tykkää siitä, että jokaista liikettä vahditaan joka sekunti. --Käyttöehdot ovat asia joka jää usein huomiotta. Lähestulkoon kukaan ei lue sovellusten käyttöehtoja tarkkaan läpi. Ne selataan vain ohi tai luetaan nopeasti silmäillen läpi. Mutta onko ammatikseen somea tekevä ihminen nyt sitten vastuussa sisällöstä jota itse tuottaa? Se on aika paljon vanhempien tehtävä ohjata ja valvoa että mitä oma lapsi tekee siellä netissä, joten ei, somettajat eivät ole kokonaan vastuussa. Jokaiselle löytyy jotakin ja jokaisella somettajalla on omanlainen kohderyhmänsä.
Mikä se vanhemman tehtävä nyt sitten oikein on siellä netin ihmeellisessä maailmassa? No tietysti ohjata lastaan oikeiden asioiden äärelle ja sopivissa määrin valvoa miten lapsi käyttäytyy siellä.
Miltä asioilta lasta pitää oikeasti suojata? - Lapsen kanssa kannattaa keskustella, että mikä lasta mietityttää tai jopa pelottaa netissä ja sen mukaan sitten yrittää ohjata oikeille sivustoille ja sovelluksiin, myös lapsen hyväksikäyttöön viittaavat sivustot ja sovellukset olisi hyvä jättää pois tai niiden käyttöä rajoittaa.
Työkseen somea tekevät ihmiset eivät ole kokonaan vastuussa siitä, että kuka katsoo kenenkin sisältöä, vanhemman kuuluisi olla ohjaamassa lastaan oikeiden kanavien äärelle.
Kanadassa on ollut kampanja, jonka tarkoitus on ollut rajoittaa alastonkuvien ja intiimialueista otettujen kuvien lähettämistä/vastaanottamista. Kampanjassa oli tarkoitus lähettää kaljusta rotasta (bold rat) kuva vastineeksi alastonkuvalle.
Netissä on hyvät ja huonot puolet, nuoret saavat netistä paljon esimerkkiä ja ideoita niin hyviä kuin huonoja. Yhtenä esimerkkinä käytettiin Blue Whale –peliä joka on levinnyt maailmalla laajalti ja on johtanut Venäjällä nuorten ihmisten tekemiin itsemurhiin. Pelaaja suorittaa haasteina erilaisia tehtäviä 50 päivän ajan. Tehtävät saattavat olla viiltelyä, raakojen kauhuelokuvien katselua, autojen edessä makaamista ja niin edelleen. Jos pelaaja selviää kaikista pelin ehdottamista tehtävistä, viimeisenä yritetään itsemurhaa. Peli ei ole varsinainen pelisovellus, vaan sitä pelataan sosiaalisessa mediassa palvelussa. Palveluun kirjautunut pelaaja saa tehtäviä pelinohjaajalta.
DigiBoom –kampanjan kotisivut: www.digiboom.fi
Teksti Katri / Valokuva Henna
Nuorten työpajan puhelinluettelo Työnnimike
Nimi
Puhelinnumero
Työpajapäällikkö
Janne Suomala
044-701 1296
Toimistosihteeri
Mari Mettälä
044-712 7277
Yksilövalmentaja
Maarit Salokangas
044-701 1295
Yksilövalmentaja
Minna Kajander
044-701 1385
Starttivalmennus
Raimo Rajala
044-701 1387
ET-Pori
Moona Hellsten
044-701 4185
ET-Pori
Miia Hämäläinen
044-701 4186
ET-Pori
Satu Sirviö
044-701 1386
ET-Pori
Tiina Aydin
044-701 1302
Rakennusperinne työvalmentaja
Henry Kuusinen
044-701 9384
Rakennusperinne työvalmentaja
Pasi Vettenranta
044-701 8260
Varaosapankki työvalmentaja
Ismo Riihikallio
044-701 7645
Kuljetus työvalmentaja
Matti Vandell
044-701 9385
Yyterin hoitotyöt (1.6.-31.8.2017)
Ohjaajat
044-701 1757
Cafè Nuokkari Cafè Nuokkari työvalmentaja
Leena Lehto
02-621 1432 044-701 1434
Kädentaitopaja
Ohjaajat
044-701 7074
Bändipaja työvalmentaja
Lassi Nuolivaara
044-701 0303
PRESSpaja
Piia Vallenius
044-701 7647
Luontopaja
Mikko Kataja
044-701 1037
Ekopaja
Olli Kiviniemi
044-701 8572
TYPApaja Vastaava työjohtaja
Kirsi Juhola
044-701 9245
TYPApaja Muuttotilaukset
Erkki Roiha
044-701 0922
TYPApaja Toimistosihteeri
Anne Heino-Kulmala
044-701 1916
Pulpettipaja
Kirsi-Marja Kivimäki
044-701 1384
Siistijät / Vaatepankki
ma-pe klo 10.00-14.00
044-701 1292