Lähimatkailua Tampereella

Tammerkosken maisemaa

Museoita Tammerkosken tekstiilitehtaiden varjossa

Seuraavana Tampere, kuuluu konduktöörin kuulutus. Pian on aika lähetä tutustumaan kuningas Kustaa III vuonna 1779 perustamaan kaupunkiin päivämatkan merkeissä. Uuden kaupungin oli määrä olla teollisuuden, kaupan ja käsityön kaupunki ja tämä määrittikin sen kehitystä. Kaupungin teollistumista edistettiin myös erioikeuksin. Tehtaan perustajalle voitiin osoittaa edullista lainaa, tonttimaata ja vapautuksia veroista. Kosken varteen syntyi 1800-luvulla useita tekstiilitehtaita, esimerkiksi Finlayson ja Tampereen Puuvilla- ja Rautateollisuus Osakeyhtiö. Tammerkosken tekstiilitehtailla ovat syntyneet monet suomalaiset, värikkäät printtikankaat vielä 1900-luvun puolella.

Suuntaan aluksi askeleeni rautatieasemalta Tammerkoskelle päin ja kohti Finlaysonin aluetta ja Näsilinnaa. Punatiiliset tehdasrakennukset piippuineen Tammerkosken laidalla luovat tunnistettavan maiseman Tampereelle. Nämä rakennukset kertovat myös tarinaa kaupungin historiasta ja eletystä elämästä, tehdastyöläistä ja herrasväestä. Nykyisin tehdasalueiden rakennukset on otettu uuteen käyttöön, niissä on erilaisia liiketiloja ja museoita, joissa voi tutustua myös tehdaskaupungin tarinaan.

Finlaysonin puuvillatehdas ja Nottbeckien Tampere

Tampereen kaupungin tekstiiliteollisuudelle antoi lähtölaukauksen James Finlayson, joka perusti Tammerkosken yläjuoksulle puuvillatehtaan 1820-luvulla. Finlaysonin tehdas sai uudet omistajat Pietarista vuonna 1836 ja Wilhelm Nottbeck saapui Tampereelle johtamaan tehdasta. Uudet omistajat kehittivät tehdasta ja jo vuonna 1837 rakennettiin uusi, moderni tehdasrakennus. Vuonna 1882 Finlaysonin Plevnan kutomosalissa syttyi Pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalo. Wilhelm von Nottbeck kehitti muutenkin Tamperetta: hän oli mukana ajamassa asiaa rautatieyhteyden puolesta, vesijohtojärjestelmän suunnittelemisessa sekä lennätinkonttorin rakentamisessa.

Tehtaan kehityksen myötä tuotanto kasvoi ja työtekijöiden määrää nousi. 1900-luvun alussa Finlaysonilla oli yli 3000 työntekijää ja se oli Pohjoismaiden suurin teollisuusyritys. Kangasvalikoima laajeni kodintekstiileihin ja painokankaisiin ja näistä usein vahvoista kuoseista valmistaja tunnetaan hyvin edelleen. Nykyisin Finlayson kiinnittää huomiota vastuulliseen liiketoimintaan. Tehtaan tuotanto on siirtynyt pois Tammerkosken tehdastiloista, mutta tehtaanmyymälä toimii edelleen vanhassa rakennuksessaan.

Willhelm von Nottbeck vaimoineen

Milavidan palatsi

Nykyisin Finlaysonin tehdasalueella toimii useita yrityksiä muun muassa ravintoloita ja elokuvateatteri sekä Työväenmuseo Werstas. Museossa pääsee tutustumaan Finlaysonin tehtaan voimanlähteenä toimineeseen valtavaan höyrykoneeseen, joka sijaitsee edelleen alkuperäisellä paikallaan. Museon näyttely tutustuttaa työväen elämään ja asumiseen sekä työelämän muutokseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen 1900-luvulla. Museo havainnollistaa työtä kuvaelmilla, joissa esiintyy esimerkiksi pyykkäri tai puhelinvaihteenhoitaja työssään. Näyttelyyn on rakennettu työväen arkielämään kuuluvia interiöörejä kuten osuuskauppa. Museossa voi kuvitella millaista puuvillatehtaan työntekijän arki oli Finlaysonin tehtaalla.

Teollistuminen toi Tampereelle paljon työväkeä ja tämä lisäsi asuntojen tarvetta. Amurin puutaloasuinalueen rakentaminen alkoi 1860-luvulla. Kaupunginosan nimi juontaa juurensa lehtijuttuun, jossa puhuttiin suomalaissiirtolaisten muutosta Itä-Siperiaan Amurinmaalle. Asuinalue sijaitsi kaukana keskustasta ja siksi sen asukkaita alettiin kutsua Amuriin menijöiksi. Amurissa asuttiin vaatimattomasti yhteiskeittiömallilla, jossa samaa keittiötä käytti neljä ruokakuntaa. Kaikilla oli oma kamari, josta oli käynti yhteiseen keittiötilaan. Amurin puutalokorttelit purettiin 1960-luvulla uusien kerrostalojen tieltä. Tänä päivänä vanhasta puisesta asuinalueesta on jäljellä vain Amurin työläiskorttelin museoalue.

Finlaysonin tehtaan omistajat asuivat puolestaan puisessa huvilassa kallion laella, joka sijaitsi käytännössä näköyhteyden päässä tehtaasta. Nykyisin Näsipuiston laella seisoo uusi Milavidan palatsi, jonka rakennustyöt aloitettiin 1890-luvun lopulla. Rakennuksesta oli määrä tulla Wilhelm von Nottbeckin pojan Peter von Nottbeckin perheen koti. Vanhemmat menehtyivät ennen kuin perhe pääsi muuttamaan taloon. Perheen lapset asuivat palatsissa palveluskuntineen 1900-luvun alkupuolelle asti. Tampereen kaupunki osti Milavidan palatsin vuonna 1905 ja se sai nimen Näsilinna. Pian tämän jälkeen rakennuksessa toiminnan aloitti kaupungin vanhin museo Hämeen museo, jonka ensimmäiset näyttelyt avautuivat jo 1908. Milavidan palatsi oli Hämeen museon käytössä aina 1990-luvulle asti, lukuun ottamatta sisällissodan aikaa. Tuolloin museo joutui sulkemaan ovensa ja rakennuksessa toimi Punaisen Ristin sairaala. Viime vuosisadan lopulla museo suljettiin odottamaan rakennuksen peruskorjausta.

Nykyisin Näsilinnassa toimii Museo Milavida, joka avattiin remontin jälkeen 2010-luvulla. Museon kotimuseomainen näyttely kertoo von Nottbeckien elämästä ja heidän aikansa Tampereesta. 1800-luvun tyyliin kalustettu interiööri, digitaalisesti esitetyt tekstit ja Nottbeckeista kertova tarinallisen ääniopastus kuljettaa aikamatkalle 1800-luvulle Finlaysonin perustamisen aikaan. Milavidasssa oli vierailuni aikana vaihtuvana näyttelynä tyylikäs ja informatiivinen Aina mukana – käsilaukun vuosisata -näyttely, joka kertoi naisten käsilaukuista 1900-luvulta. Näyttely sivusi myös muotia ja yhteiskunnan kysymyksiä 1900-luvun alusta 2000-luvun alkuun.

Pelimuseon tapaa esitellä pelejä.

Tehdasalueesta museoksi – Mediaa ja pelejä osallistavasti näyttelyssä

Pienen kävelymatkan päässä Finlaysonin alueesta Tammerkosken yläjuoksun itärannalla on Tampellan tehdasalue, jonne Näsipuistosta pääsee Palatsinraitti siltaa pitkin. Seinäjoen ruukin patruuna Gustaf August Wasastjerna aloitti konepaja toiminnan kosken rannalla vuonna 1856 ja varatuomari Adolf Törngren perusti samaan aikaan naapuriin pellavatehtaan. Tehtaat yhdistyivät viisi vuotta myöhemmin ja syntyi Tampereen Puuvilla- ja Rautateollisuus Osakeyhtiö. Tehtaan tuotantoon lukeutui muun muassa veturit. Tekstiileistä valmistettiin esimerkiksi pellavaisia damastiliinoja ja 1900-luvun puolella värikkäitä printtikankaita. Tekstiiliteollisuus päättyi 1970-luvulla ja vähitellen myös muu teollisuus siirtyi pois kosken rannalta.

Tampellan tehtaan entisessä verstaassa on toiminut vuodesta 1996 lähtien Museokeskus Vapriikki, jonka näyttelyt kertovat erityisesti Tampereen ja Pirkanmaan historiasta. Museoiden näyttelyissä on monenlaista nähtävää kivilajien kokoelmasta jääkiekkopokaaleihin ja teatteripukuihin sekä postin kulkuun 1600-luvulta nykyaikaan. Vapriikissa toimii myös Suomen pelimuseo, joka esittelee suomalaista pelikulttuuria ja Mediamuseo Rubriikki valottaa puolestaan tietoverkkoja ja Tampereen mediahistoriaa. Mediamuseo Rubriikki ja Suomen pelimuseo muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden, joka kuvastaa myös Tampereen kaupungin uusia ja nykyaikaisia toimialoja. Vanhat teollisuudenalat hiipuivat Suomessa viime vuosisadan lopulla. Tampereesta kehittyi 1900-luvun jälkipuolella teknologian keskus.

Mediamuseo Rubriiki esittelee havainnollisesti ja interaktiivisesti historiallisia viestintälaitteita ja -verkkoja. Näyttelyssä voi esimerkiksi kokeilla sähköttämistä ja soittaa puhelun veivattavalla puhelimella. Museossa voi tutustua sähköiseen Huges-lennättimeen, joka oli käytössä Suomen lennätinlaitoksella 1860-luvulta 1900-luvun puoliväliin asti. Lennätinlankoja pitkin voitiin siirtää myös puhetta ja näin alkoi meidän paremmin tunteman yhteydenpitovälineen, puhelimen kehitys lankapuhelimista mobiililaitteisiin. Museovitriinistä saattaakin löytää tutun matkapuhelimen ja huvittua nähdessään antennilla varustetun ison NMT-puhelimen 1980-luvulta. Nähtävillä on myös Bulletin Board System järjestelmä, joita kutsuttiin suomeksi usein purkeiksi. Purkki oli lankapuhelin verkkoon modeemin ja tietokoneohjelman avulla kytketty tietokone, johon muut käyttäjät saattoivat ottaa yhteyttä. Niissä oli usein vain yksi linja, joka tuuttasi varattua, jos linjoille ehti ensin joku muu. Grafiikaltaan Teksti-TV:tä muistuttavissa purkeissa saattoi keskustella ja pelata. Purkit muodostivat tietoverkon ennen internetiä ja niiden harrastus hiipui internetin suosion kasvaessa 1990-luvun jälkipuolella. Rubriikki kokoaa yhteen myös Tampereen mediahistoria vaiheita 1920-luvulta alkaen, tuolloin Suomen ensimmäinen yleisradiolähetys tehtiin Tampereelta.

Suomen pelimuseo on museokentän uusi tulokas, joka avasi ovensa vuonna 2017. Pelimuseo on syntynyt Tampereen kaupungin, Mediamuseo Rupriikin, Pelikonepeijoonien ja Tampereen yliopiston yhteistyöprojektin tuloksena. Museo esittelee suomalaisten pelien ja pelikulttuurin historiaa monipuolisesti. Yleisilmeeltään yksinkertaisessa näyttelyssä pelit ovat keskiössä. Nähtävillä on sekä lautapelejä että digitaalisia pelejä eri ajoilta ja museossa pääsee pelaamaan useita tietokonepelejä, kuten Angry Birdsiä ja Max Payneä. Kaikki pelit eivät sovi perheen pienemmille, joten peleihin on merkitty suositusiät. Esillä on myös varhaisempia pelejä, esimerkiksi Aapeli, joka on Suomen ensimmäinen digitaalinen peli. Suomen akatemian matematiikkakomitea teki pelin vuonna 1955 Suomen ensimmäistä tietokonetta ESKOa rakennettaessa. Aapeli osasi pelata yksinkertaista Nim-peliä, jossa pelaajat poistavat tikkuja tikkuriveistä ja pelissä häviää se, jolle jää viimeinen tikku.

Museoon rakennetut, eri aikakausia kuvaavat teemahuoneet ovat osuvia. Kokemusta syventää se, että huoneessa on mahdollista pelata aikaan sopivaa peliä. Näyttelyssä on useita teemahuoneita, esimerkiksi vuoteen 1985 sijoitettu Commedore 64:lla varustettu lastenhuone. Sisustuksessa on huomioitu 80-luvun tyyli, josta kertovat myös pöytälappuun liimatut tarrat ja hyllyssä olevat keltaiset Aku Ankka -kansiot. Museossa on myös pelihalli peleineen, jonka pelikoneille syntyi jatkuvasti jonoa. Pelimuseossa näyttää viihtyvän koko perhe, välillä museon pelejä lapsuudessaan pelanneet aikuiset vaikuttivat olevan innostuneempia kuin lapset. Pelimuseo herättääkin varmasti nostalgisia tunteita 1980–1990-luvuilla lapsuuttaan eläneiden joukossa.

Tampereelle pääsee kulkemaan helposti ja kohtuuhintaisesti junalla ja bussilla, varsinkin jos lipun ostaa hyvissä ajoissa säästöhintaan. Kaupungissa on monenlaista nähtävää myös talvella. Kaupunkiin voi tutustua esimerkiksi Visit Tampereen -sivuilta olevan Tammerkosken vanhan teollisuusalueen esittelevän Punatiilinen perintö -koosteen avulla. Keskustan alueella välimatkat ovat lyhyehköjä ja paikasta toiseen pääsee hyvin jalan. Museot ovat mukavia vierailukohteita päiväretkeä ajatellen, ja niiden kirjo onkin monipuolinen. Aiemmin esiteltyjen lisäksi voi poiketa vaikka Lenin-museoon tai Muumi-museoon. Moniin museoista pääsee vierailemaan tiettyinä aikoina maksutta ja Työväenmuseo Werstaaseen on aina vapaa pääsy. Toki kaupungissa on tarjolla muutakin ohjelmaa kulttuurinnälkään, kuten teattereita ja konsertteja. Tekemistä ja nähtävää riittäisi useallakin päivälle.

Päätoimittajan Tampereen-vinkki!

”Kesäisin Viikinsaari on loistava päiväretkikohde Tampereen-reissun yhteyteen! Laivamatka saareen kestää vain 20 minuuttia ja lipun saat edulliseen opiskelijahintaan. Pakkaa mukaan piknik-tarvikkeet ja uimapuku, ja pistäydy myös nauttimaan lounas tai Aperol Spritz -lasillinen saaren ravintolaan!”