Suuri arvosanametsästys
Teksti ja tilastot: Mikko Rudanko
Ylioppilaslehti teki numerossaan 2/2013 julkaistussa Vappu Kaarenojan jutussa ”Täältä heruu laudatureita” ansiokasta vertailua tiedekuntien välisistä eroista graduarvosanoissa. Nyt vuoden viimeisessä numerossaan IV pyrkii jatkamaan tätä eteenpäin oikeustieteellisen tiedekunnan sisällä. Heruuko oikiksesta oikeasti laudatureita? Mitä, mistä, miksi heruu? Jutussa on tarkasteltu Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan graduarvosanoja vuosilta 2003–2013 (12.11.2013 saakka). Opiskelijarekisteristä pyydettyjen tietojen mukaan tänä ajanjaksona tutkielmia on oikiksessa hyväksytty 2547 kappaletta, joista korkeimman arvosanan, laudaturin, on saanut 171 tutkielmaa, noin 6,7 prosenttia kaikista tiedekunnan pro gradu -tutkielmista tältä ajalta. Samaa prosenttiluokkaa oli myös Ylioppilaslehden jutun laudatur-lukemamme (n. 6,9 %) seitsemältä viime vuodelta. Jutussa ei ole nyt tarkemmin eritelty ennen vuotta 2005 kirjoitettuja OTK-tutkielmia ja sen jälkeen tehtyjä OTM-vaiheen pro gradu -tutkielmia. Määrällisesti eniten laudatureja on myönnetty kauppaoikeudesssa, 30 kpl. Kaikista kauppaoikeuden graduista (282 kpl) laudaturin on saanut 11 prosenttia. Laudaturien osuus ylittää siellä selkeästi koko tiedekunnan prosenttiluvun 6,7. Kauppaoikeuskaan ei kuitenkaan yllä prosentuaalisesti ihan kirkkaimpaan kärkeen, sillä otettaessa huomioon laudaturien osuus kaikista kussakin oppiaineessa hyväksytyistä graduista, kärkeen nousevat gradumääriltään pienenpieni oikeusteoria, jossa laudaturien osuus arvosanoista on peräti 18 prosenttia, ja gradumäärissä selkeästi suurempi oikeushistoria 14 prosentillaan.
Miten laudaturin saa? Oikeusteorian vastuuopettaja, professori Ari Hirvosen käsityksen mukaan laudaturin kriteerit oppiaineessa ovat olleet tiukat ja lukumääräisesti laudatureja on vähän, vaikka prosentuaalinen osuus onkin suuri. Hirvosen mukaan oikeusteoriasta gradun tehneet ovat olleet hyvin motivoituneita ja opiskelijat ovat panostaneet resursseja tutkimustyöhön ja kirjoittamiseen. Tämä on näkynyt myös arvosanoissa. Osa opiskelijoista on myös tähdännyt nimenomaan tutkijanuralle ja ovat sittemmin hakeutuneet jatkoopiskelijoiksi. On siis tiedetty tarkkaan, mihin on lähdetty, kun on valittu alaksi oikeusteoria. Oikeushistoriassa professori Jukka Kekkoselta laudaturin tarkasteltavana ajanjaksona sai peräti 16 % tutkielman kirjoittajista. Kekkosen mukaan hänen projekteihinsa valikoituukin opiskelijoita, joilla on keskimääräistä enemmän sekä tutkimuksellista kunnianhimoa että kiinnostusta oikeudellisten ilmiöiden kontekstualisointiin. Moni oppilaista onkin jatkanut tutkijana, esimerkkeinä tästä muun muassa Ka Tuori ja Toomas Kotkas. Kekkosen mukaan gradujen ohjaus on oppiaineessa perinteisesti ollut huipputasoa ja itse aiheen valinnassa vallitsee suuri vapaus, sillä tarkoituksena on löytää aihe, johon opiskelija tuntee henkilökohtaista intohimoa. Joissain oppi-
aineissa tilanne on vapauden suhteen täysin toisenlainen, kuten Pykälä ry:n järjestämässä Graduillassakin ilmeni. Kauppaoikeudessa laudaturien määrä on ollut erityisen korkeaa professori Seppo Villan yhtiöoikeudessa. Yleensä joku hänen projektilaisistaan onkin saanut gradupalkinnon. Villa itse näkee tähän useita syitä, joista yksi on kilpailu jo projektiin pääsystä, sillä vuosittain 40–50 % halukkaista mahtuu mukaan. Paitsi kilpailu, myös edeltävät opinnot edistävät projektia, sillä reitti tammikuussa alkaviin projekteihin on rakennettu lokakuussa järjestettävän harjoitusseminaarin ja vaativamman valinnaisten tentin kautta. Pohja syvällisemmälle projektityöskentelylle onkin valmiina ja oma painonsa on teoreettisen kehyksen osaamisella. Syy voi myös olla projektityöskentelyssä, jossa keskitytään ryhmässä oppimiseen, ylitetään oikeuden alojen rajoja ja vierailujen ohella myös saadaan vierailijoita asianajotoimistoista. Villa arvelee, että hyvä gradu halutaan tehdä myös tulevia työnantajia silmällä pitäen, sillä töitä on hyvin tarjolla tällä oikeuden alalla. Tämä tuokin opiskelijalle varmasti lisämotivaatiota verrattuna siihen, että tutkielma kirjoitettaisiin lähinnä omaksi iloksi ja opintojen loppuunsaattamiseksi.
Laskennallinen kärkikolmikko Jos haluat tutkielmastasi laudaturin, tee se rikosoikeudesta rikos- ja prosessioikeuden professori Dan Frändelle. Tarkasteltuna ajanjaksona joka neljäs Fränden arvostelema rikosoikeuden gradu on saanut laudaturin. Toki kaikkiaankin Fränden rikosoikeudessa ohjaamia graduja on ollut vain toistakymmentä, mikä selittää myös laudaturien prosentuaalista osuutta. Arvosanametsästyksen kannalta vaarana tällä hetkellä kuitenkin on, että tiedekuntamme menettää Fränden Vaasan hovioikeuden palvelukseen. Kakkoseksi laudatur-vertailussa yltää siviilioikeuden emeritusprofessori Erkki Aurejärvi, mutta nykyopiskelijoiden laudatur-haaveiden kannalta harmillisesti hän on ollut eläkkeellä jo vuodesta 2006. Montaa tutkielmaa häneltäkään ei siis tässä tilastossa ole mukana, mutta prosentuaalisesti laudaturin on saanut niistä joka neljäs. Kolmannen sijan prosentuaalisissa laudatureissa (16 %-osuudella tutkielmista) jakavat oikeushistoriassa professori Kekkonen ja eurooppaoikeudessa professori Tuomas Ojanen, joka toimii nyky-
ään valtiosääntöoikeuden professorina. Valtiosääntöoikeuden puolella laudaturien prosentuaalinen osuus on Ojasella kuitenkin ollut selkeästi pienempi.
Niin lähellä, mutta niin kaukana Gradumääriltään kauppaoikeuden ohella muut suuret oppiaineet, velvoiteoikeus (22 laudaturia, 7% kaikista oppiaineen graduista), finanssioikeus (14, 5%), rikosoikeus (20, 8 %) ja useamman vuoden jo irrallaan olleet prosessi- ja insolvenssioikeus (oppiaineissa yhteensä 9, 4 %) jäävät laudatur-prosenteillaan kauppaoikeutta enemmän kärjestä ja osa niistä myös tiedekunnan 6,7 %-lukemasta, mutta näidenkin oppiaineiden sisällä on kyllä ollut selkeää vaihtelua. Huomattavaa on myös finanssioikeudessa myönnettyjen toiseksi parhaiden arvosanojen, eximioiden määrä, joka on peräti 40 % oppiaineen graduista ja 44 % oppiaineen vastuuopettaja, professori Esko Linnakankaan arvostelemien gradujen kohdalla. Linnakangas yllättyi itsekin näistä määristä, mutta arve-
lee, että syy voisi olla hänen tarjoamansa mahdollisuus parannella graduaan vielä esitarkastuksen jälkeen opiskelijan haluamaan arvosanaan pääsemiseksi. Tällä varmastikin on oma vahva vaikutuksensa gradujen tasoon, sillä monessa muussa oppiaineessa tällaista mahdollisuutta ei tarjota. Toinen vahvasti eximia-painotteinen oppiaine on Maa-, vesi- ja ympäristöoikeus, jossa eximioiden määrä on ollut korkea tutkielman arvostelijasta riippumatta. Yhtään laudaturia ei ole tarkasteltavana ajanjaksona myönnetty kansainvälisen yksityisoikeuden ja oikeusvertailun, oikeussosiologian, viestintäoikeuden, oikeuden ja sukupuolen tutkimuksen eikä lääkintä- ja bio-oikeuden graduista. Gradujen määrässä suurin näistä pienemmistä ja uudemmista oppiaineista on ollut lääkintä- ja bio-oikeus 49 opinnäytetyöllään. Siinäkin 22 työtä, eli peräti 45 prosenttia kaikista graduista, on kuitenkin saanut eximian. Oppiaineen vastuuopettaja, yliopistonlehtori Liisa Niemisen mukaan tilasto ei vastaa totuutta hänen omalla kohdallaan, sillä hän on itse vienyt läpi vasta kaksi projektia. Niemisen mukaan oppiaineen graduopiskelijat ovat hyvin motivoituneita ja gradut ovat yleensä jo pieniä tutkimuksia. Kun teema on kuitenkin vaikea ja aineesta ei ole ole-
massa paljoakaan suomalaista materiaalia, niin laudaturin arvoisesti ei ole vielä onnistuttu. Yleensäkin laudatur on Niemisen mielestä hyvin harvinainen ja henkilö joka sen saa on jo kypsä tohtoriohjelmiin. Nieminen noudattaa arvostelussaan tarkoin tiedekunnan kriteereitä, mutta kertoo ihmetelleensä joidenkin muissa oppiaineissa laudaturin saaneiden töiden arvosanoja. Oppiaineiden välisiä eroja ei voida kuitenkaan välttääkään. Niemisen mielestä laudatur-arvosana on kyllä käytössä ja se annetaan jos tiedekunnan määrittelemät kriteerit täyttyvät. Keväällä alkavaan uuteen projektiin on kuulemma tulossa taas hyvin motivoituneita opiskelijoita. Onnea siis heille, toivottavasti joku heistä yltää laudaturiin!
Näkemyksiä noin 375 gradun kokemuksella Rikosoikeuden vastuuopettaja, professori Raimo Lahti on kymmenen vuoden aikana ohjannut toistasataa rikosoikeuden ja lääkintä- ja bio-oikeuden gradua. Tilastojemme tulokset eivät yllätä häntä, sillä Lahti on itsekin hyvin perehtynyt gradutilastoihin. Yhteensä hän on ohjannut ja tarkastanut noin 300 rikosoikeuden ja 75 lääkintäja bio-oikeuden (yksi näistä saikin laudaturin ja väitte-
21
li myöhemmin aineensa tohtoriksi) gradua. Lahden mukaan opiskelijoiden keskimääräisessä motivoitumisessa voi olla oppiaineittain vaihtelevia eroja. Itse hän huomasikin lääkintäja bio-oikeudessa, että sen ollessa valinnainen oppiaine, siinä tutkielman tekijäksi hakeutuneet olivat keskimääräistä innostuneempia projektiin osallistuessaan. Arvosanajakaumien eroja selittävät Lahden mukaan monet seikat. Arvostelukäytäntöä ohjaavat toki yleiset arvostelukriteerit, jotka kirjattiin tiedekunnan ohjeisiin vuoden 2005 tutkinnonuudistuksen yhteydessä, jolloin myös tarkoitettiin nostaa tutkielmien vaativuustaso vastaamaan muiden tiedekuntien pro gradu -töiden tasoa. Arvostelukäytäntö on näyttänyt muotoutuvan oppiaineittain ja arvostelijoiden mukaan jonkin verran vaihtelevaksi, ja Lahden mielestä olisikin syytä kantaa huolta siitä, onko arvosteluasteikon soveltaminen eri oppiaineissa ja eri opettajien kesken riittävän yhtenäistä. Arvosanajakaumista tulisikin säännöllisesti keskustella tiedekunnan elimissä. Lahden mukaan on otettava huomioon sekin mahdollisuus, että oppiaineittaiset arvosanaerot mm. laudaturin ja eximian kesken voivat osoittaa todellisia eroja opiskelijoiden osaamisessa tai tutkijantaidossa. Esimerkkeinä hän mainitsee, että rikosoikeuden tutkielmista laudaturin saaneissa on viisi myöhemmin oikeustieteen tohtoriksi väitellyttä ja moni
22
muu saman arvosanan saanut valmistelee väitöskirjaa. Lahden mukaan ylimmän arvosanan käytössä voi myös muotoutua pidättyvä käytäntö, mikä näkyy siinäkin, ettei tiedekunnassamme väitöskirjojen arvosanoihin vuonna 2006 palattaessa ole annettu yhdellekään laudaturia. Rikosoikeudessa oli vuoteen 2007 kolme suomenkielistä professoria, jotka kaikki vuorollaan vetivät aineen projektia ja aineessa muotoutui käytännöksi antaa myös laudatureita kiitettävistä tutkielmista. Lahden omien kokemusten perusteella tutkielmien laatu on parantunut vuoden 2005 tutkinnonuudistuksesta lähtien. Myös viime vuosina tehostunut metodikoulutus (esimerkiksi projektikohtaisesti räätälöidyt metodikurssit ja Ari Hirvosen metodioppaan valmistuminen) ovat näkyneet Lahden mukaan parantuneina tuloksina. On myös yhä tavallisempaa ainakin Lahden omassa käytännössä lukea useampia tutkielman tekstiversioita ja varsinkin loppuvaiheessa ns. esiversio, jolloin töiden laatua on kyetty kohentamaan. Lahti muistuttaa myös, että tutkielmalla on aina kaksi tarkastajaa ja itse hän on aina halunnut arvostaa yhdenvertaisesti toisen tarkastajan näkemystä. Toisen tarkastajan rooli korostuukin Lahden mukaan tiedekunnassamme, koska työnohjaajaa ei ole katsottu esteelliseksi tutkielman tarkastamisessa. Lahden mielestä vuoden 2005 ohjeet arvosanojen määräyty-
misen perusteista ja arvostelulomakkeeseen sisällytetyt kriteerit ovat sinänsä edelleen hyviä. Kuitenkin jo noiden ohjeiden johdannossa todetaan, että ”[s]amankin arvosanan sisään mahtuu jo keskenään erilaisia tutkielmia ja erityisesti arvosanojen rajoilla erot ovat usein ’hiuksenhienot’, jolloin kokonaisvaikutelma on ratkaiseva.” Lahti katsookin, että jo seuraavilla kysymyksillä voidaan pitkälle määrittää tutkielman laatua: kuinka perusteellista, kuinka itsenäistä ja kuinka paljon uutta luovaa kirjoittajan työ on?
Maisterivaihekin uudistuu ON-tutkinnon uudistuksen jälkeen on tulossa myös maisterivaiheen uudistus. Dekaani Kimmo Nuotion mukaan heti kun tiedekunnan uusi organisaatio aloittaa ensi vuoden alussa, tulisi maisterivaiheen uudistusta lähteä suunnittelemaan. Tarkempi aikataulu on kuitenkin vielä avoin. Tiedekunta voisi Nuotion mukaan ohjeistaa, säännellä ja purkaa laatueroja ja ongelmia, jotta päästäisiin keskenään yhtä laadukkaisiin graduprojekteihin. Ensin tulisi kuitenkin analysoida näitä eroja ja ongelmia. Hyvä projekti vaikuttaakin varmasti myös sen pohjalta tehtävän tutkielman arvosanaan.
Professori Lahden mukaan uudistuksessa olisi syytä harkita vuoden 2005 ohjeiden tarkistustarvetta, kuten myös sitä, tulisiko tehdä yleinen korjausliike tutkielmien arvosanojen arviointitasoon samantapaisesti kuin syksyllä 2013 tarkistettiin tenttien arvosanojen prosenttirajoja tiukempaan suuntaan. Vuoden 2005 ohjeiden lähtökohta oli, että cum laude approbatur olisi eräänlainen ”normaaliarvosana” tutkielmalle, ellei ole erityisiä syitä nostaa tai laskea arvosanaa, mutta magna ja eximia ovat viime vuosina olleet yleisempiä. Korjausliikekin edellyttäisi Lahden mukaan oppiaineiden yhteistä sitoutumista arvostelukäytäntöön. Korjausliikettä valmisteltaessa olisi myös hankittava vertailutietoja muista oikeustieteellisistä tiedekunnista, jotta arvostelukäytäntöä kehitettäisiin valtakunnallisesti mahdollisimman yhtenäiseksi.
Mitä voimme tästä kaikesta päätellä? Tarkasteltujen tilastojenkin mukaan Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta on oikeasti mahdollista saada pro gradu -tutkielmastaan arvosanaksi laudatur. Helppoa se ei toki ole vaan – kuten tästäkin jutusta käy ilmi –
vaatii osaamista, tutkimuksellista kiinnostusta ja motivaatiota. Eroja eri oppiaineiden välillä on selkeästi olemassa, mitä selittävät toki jo kunkin oppiaineen gradumäärätkin. Jos pienempään oppiaineeseen tulee vaikkapa 5 opiskelijaa, jotka ovat kaikki siitä erityisen kiinnostuneita, niin toki tämän luulisi näkyvän myös gradujen arvosanoissa. Niinhän se näkyykin. Mutta varmasti on olemassa muitakin syitä, eikä pienin niistä varmastikaan ole, kuinka opiskelijaa ohjataan. Pro gradu -tutkielma on merkittävin osa opiskelijoiden OTM-tutkinnossa suorittamaa projektia. Onkin mielenkiintoista, mikä vaikutus projektilla on kuhunkin tutkielmaan ja sen arvosanaan. Tätä ja eri projektien välisiä eroja ei tietääkseni ole analysoitu kovinkaan tarkkaan. Yksittäinen opiskelija, joka ei vaikuta tiedekunnan suhteen esimerkiksi Pykälä ry:n Opintovaliokunnan kautta, ei välttämättä tiedä mitään projektien välisistä eroista tai siitä, miten ne tukevat häntä kirjoittamaan gradunsa – millaista tukea ohjaajalta saa, kokoontuuko ryhmä koskaan ja voiko koko projektin aikana palauttaa vain yhden tekstiversion ja se onkin sitten se, mikä arvostellaan? Jokaisen meistä tulee kirjoittaa gradu jossain vaiheessa, mutta valitsemmeko vain summittain jonkin alan, aiheen ja kirjoittamme siitä, yrittäen parhaamme? Toivottavasti joku tutkii ja kirjoittaa vielä joskus tästä.
Inter Vivos kiittää kaikkia tässä jutussa haastateltuja ja toivottaa menestystä kaikille opiskelijoille gradujensa parissa!
Mikä pro gradu? -40 opintopistettä -Osa OTM-vaiheen projektia -Tutkimuksellinen opinnäyte -Ohjepituus 60–80 A4-sivua -Mikään tutkielma ei ole täydellinen Arvostelussa kiinnitetään huomiota muun muassa: -tehtävänasettelu ja sen johdonmukainen toteuttaminen -lähteiden riittävyys, relevanttius ja lähdekritiikki -argumentointi ja päätelmien johdonmukaisuus Arvostelussa on seitsenportainen mainesana-asteikko: Laudatur (kiitetään) Eximia cum laude approbatur (erinomaisin kiitoksin hyväksytään) Magna cum laude approbatur (suurin kiitoksin hyväksytään) Cum laude approbatur (kiitoksin hyväksytään) Non sine laude approbatur (ei ilman kiitosta hyväksytään) Lubenter approbatur (mielihyvin hyväksytään) Approbatur (hyväksytään) Arvostelusta tarkemmin: Oikeustieteen maisterin tutkinnon tutkielman laatiminen ja arvostelu (Suositus 28.11.2005, tiedekuntaneuvoston hyväksymä) http://www.helsinki.fi/oikeustiede/opiskelu/OTMtutkinto/syventavat_opinnot/tutkielman_laatiminen_ja_arvostelu. pdf