Iv 5 17

INTER VIVOS

5/2017

Pykälä ry:n jäsenlehti

LAKIMIESPÄIVÄ 2017 – OIKEUSVALTIO PUHUTTAA JA MUUTA MUKAVAA

RAPORTTI: ARTIKLAN KV-VIIKKO 2017 HAASTATTELUSSA LEENA HUOVINEN ONKO PYKÄLÄN BILEISSÄ TURVALLISTA?

PÄÄKIRJOITUS:

MIETTEITÄ VALMISTUMISEN KYNNYKSELLÄ Jossain vaiheessa jokainen oikkari tulee siihen pisteeseen, että opinnot on taputeltu ja gradu hurjine de lege ferenda -johtopäätöksineen on esitelty omalle projektiryhmälleen. Enää pitkään puserrettu tutkielma odottaa paikkaansa e-thesiksessä. Työelämä siintää edessä ja Pykälä takana. Jokainen valmistuu joskus ja tilalle tulevat uudet sukupolvet.

Kulunut vuosi IV:n päätoimittajana on ollut kiintoisa. Oikkarilehdellä riittää lukijoita valmistumisrajan molemmilta puolin. IV on kuluneena vuonna saanut kiitosta niin emäntien salaisen kirjan resepteistä kuin graduarvosanojen jakautumista koskevasta artikkelista. Samalla lehdessä on kirjoitettu laadukkaita juttuja amerikkalaisista oikeussalidraamaksi muutetusta reality-sarjasta, Pykälän jäsenkyselystä ja tuotantotalouden sivuainekursseilla opiskelemisesta. Menneisyyteen on palattu mm. Kahvinkeittämiskaaren ja erikoisen toimittajahaun muodossa. Pykälisteille esiteltiin jopa loistavia keskustakampuksen nukkumapaikkoja ja Suomi100-hengessä kiinnostavia lakihankkeita itsenäisyyden ajalta.

Vuosi Inter Vivosin parissa on kuitenkin tutustuttanut allekirjoittaneen ennen muuta argumentaation maailmaan. Varsinkin Contra-juttua tehdessäni sain huomata pykälistien olleen ajan saatossa hyvinkin ak-

MARIA ROMANOVA

tiivisia ottamaan osaa oikeuspoliittiseen keskusteluun ja esittämään omia ajatuksiaan oikeuslaitoksesta ja rangaistavuudesta. Esimerkiksi vuoden 1969 yllytysoikeudenkäynneistä, jossa siis oik. yo. Erik Schüller tuomittiin aseistakieltäytymiseen yllyttämisestä, Contra kirjoitti useamman sivun artikkelin ja tenttasi oikeustieteen opiskelijoiltakin näiden mietteitä oikeudenkäynnin poliittisuudesta.

Edelleenkin oikeustieteen opiskelijoilla olisi kaikki edellytykset osallistua alaansa koskevaan keskusteluun ja ottaa kantaa opiskelemansa alan ajankohtaisiin kysymyksiin. Joillain ehdotuksilla on jopa näkyvää vaikutusta valmistuvalle juristille. Miltä esimerkiksi oikkarin silmiin näyttää Asianajajaliiton Oikeusvaltio2025-tavoite, että oikeudenkäyntejä hoitaisi jo 2020-luvulla enää vain asianajajat? Tai löytyykö uudistetusta auskultointirekrymenettelystä kritisoitavaa? Ei kannanottoihin tarvita välttämättä oikkarijärjestöjen hallitusten yhteistä julistusta vaan joskus yksittäisen oikkarin napakalla kolumnilla voi saada keskustelun tarvittavalla tavalla liikkeelle.

Onkin surullista, jos perustutkinto-opiskelija kokee roolinsa oikeudellisessa keskustelussa ainoastaan osana yleisöä eikä aktiivisena osapuolena. Tietenkin osallistumisessa on riskinsä eikä aineopinnoista toiseen kiertävällä notaariopiskelijalla ole varmastikaan professorien tietotasoa asiassa. Ei ole kuitenkaan olemassa mitään mystistä tietoisuuden rajaa, jota ennen oman mielipiteen pitäisi rakentua kritiikittömästi auktoriteettien (esim. oikeuskirjallisuuden) varaan: Jos opiskelija on eri mieltä lukemansa väitöskirjan pääteesin kanssa, ei se automaattisesti tarkoita, ettei opiskelija ymmärtäisi teesiä tai sen perusteluita.

Lakimiehen ammattia ajatellen lieneekin aiheellista, että tuore OTM osaa myös suhtautua opettelemaansa aineistoon kriittisesti. Siksi myös opintojen loppuvaiheessa näihin taitoihin tietenkin harjaannutaan.

Esimerkiksi tenttikysysten muoto saattaa hiljalleen vaihtua ja allekirjoittaneen tapaan joku muukin voi projektitentissään joutua tehtävänannon määräämänä kritisoimaan tentintarkastajan kirjoittamaa kirjaa.

Olkaa siis aktiivisia ja muistakaa piru vie kirjoittaa Inter Vivosiin.

Jose Saranpää päätoimittaja INTER VIVOS 5/2017

3

INTER VIVOS 5/2017

4

3

PÄÄKIRJOITUS: MIETTEITÄ VALMISTUMISEN KYNNYKSELLÄ

6

BONA MATER FAMILIAS

7

EXPERTO CREDITE

8

HALLITUKSEN PALSTA

9

HELP:N PALSTA

11

IV:N LYHYET

14

PÄIVIN PALSTA

15

VUOSI YK-NUORISODELEGAATTINA

17

KATSAUS JA KOMMENTTI

21

RAPORTTI: ARTIKLAN KV-VIIKKO 2017

28

IV ENNEN MUINOIN

31

HAASTATTELUSSA HELSINGIN YLIOPISTON KIRJASTON TIETOASIANTUNTIJA LEENA HUOVINEN

33

LEGAL DESIGN SUMMIT

40

LAKIMIESPÄIVÄ 2017

44

TURVALLISUUS PYKÄLÄN BILEISSÄ

46

SYYSKOKOUS JA VAALIT

49

100 VUOTTA SUOMALAISIA LAKEJA: HALLINTOLAKI

INTER VIVOS 5/2017

21

33

31 ANNA PALAUTETTA NETISSÄ

JULKAISIJA

SÄHKÖPOSTIOSOITE

Pykälä ry

intervivos@pykala.fi

www.pykala.fi/julkaisut/ivpalaute OSOITTEENMUUTOKSET

PÄÄTOIMITTAJA

ILMOITUSMYYNTI

Jose Saranpää jose.saranpää@pykala.fi

Yrityssuhdetoimikunta yrityssuhdetoimikunta@pykala.fi

TAITTO

MEDIATIEDOT

pykala.fi/julkaisut/yhteystietojen-muutos PYKÄLÄN TOIMISTO

Aliisa Peltoniemi aliisapeltoniemi@hotmail.com KANNEN KUVA

Jose Saranpää

www.pykala.fi/julkaisut/mediakortti

Mannerheimintie 3 B, 00100 Helsinki +358 9 278 5003 (ti-to klo 11:30-16:30)

PAINO

Lehti saa HYYn järjestölehtitukea.

Forssan Kirjapaino Oy

INTER VIVOS 5/2017

5

BONA MATER FAMILIAS:

SUURIN JA KAUNEIN Minulle Pykälä merkitsee ennen kaikkea yhteisöä: ihmisiä, joilla on yhteisiä haaveita ja tahto tehdä töitä yhteisen päämäärän eteen. Pykälä on paikka, jossa on ollut turvallista tehdä virheitä, itkeä, nauraa, pettyä, ihastua ja jännittää. Olen näiden vuosien aikana saanut jalkaani useasti itselleni aivan liian suuret saappaat ja kasvukivuista huolimatta ponnistellut kasvaakseni niiden mittaiseksi. Pykälä on kasvattanut kantamaan vastuuta ja kohtaamaan vaikeitakin tilanteita.

Tavoitteeni Pykälässä on aina ollut kantaa korteni kekoon yhteisön ja yhteisten asioiden hyväksi. Yksin ei ole tarvinnut tehdä, oli kyse sitten sitsiruokien valmistamisesta ja niiden kuvaamisesta pykalanemantien Instagram-tilille, tuntikausia kestävistä kokouksista ummehtuneessa hallituksen huoneessa, tenttipäivätaulukosta vääntämisestä, opintoedunvalvonnasta vaahtoamisesta tai Pykälä-laakson varaamisesta vappuna.

Tässä yhdistyksessä kauneinta on mielestäni sen jäsenten silkasta rakkaudesta kumpuava sinnikäs tahto toimia yhteisten asioiden eteen.

Vuoden 2017 aikana Pykälä on ollut kovassa puserruksessa: muutto takaisin remontoituun Pykälään, oikeustieteellisen alan valintakoeuudistus ja ennen

kaikkea koulutusuudistus Iso Pyörä ovat pakottaneet ajattelemaan asioita uudella tavalla. Asioita ei tämän vuoden aikana ole tehty useinkaan helpoimman kautta – toisinaan siksi, että ei ole voitu ja toisinaan siksi, että ei ole haluttu. Pölyyntyneitä perinteitä on ravisteltu ja jatkuvasti pohdittu sitä, voisiko jonkin asian hoitaa paremmin tai muutoin eri tavalla.

Mainingeista huolimatta Pykälän ominaisimmat piirteet tulevat toki säilymään. Opiskelijajärjestölle tyypilliseen tapaan toimijat vaihtuvat tiheään tahtiin. Tätä voidaan pitää sekä vahvuutena että heikkoutena: innokkaita tekijöitä riittää, mutta samalla vauhdilla katoaa myös tietoa. Pyörä keksitään herkästi yhä uudelleen ja uudelleen, mikä toisaalta tarjoaa jokaiselle keksijälle oivaltamisen ilon ja tekemisen hohdon. Kun kyse ei ole osakeyhtiöstä vaan yhdistyksestä, ei asioita aina liene tarpeen tehdä tehokkaimmalla mahdollisella tavalla vaan tarjota kulloisellekin toimijalle tilaisuus tehdä asiat omannäköisesti.

Suurimmat kiitokseni kuuluvat Johannalle, Lalalle, Teemulle, Jamille, Joelille, Tupsille ja Jeminalle – omalle Sudarihallitukselleni! Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä on näihin seitsemään ihmiseen voinut luottaa kuin kallioon.

Olen valtavalla ylpeydellä seurannut heistä jokaisen rohkeutta kyseenalaistaa vanhoja rakenteita ja olemassa olevia perinteitä.

Väsymys on välillä yllättänyt, mutta muutaman hengenvedon jälkeen matka on jälleen jatkunut.

Vuoden vaihtuessa olo on haikea, mutta samalla on aika antaa eteenpäin tämä lainassa ollut yhdistys seuraaviin huolehtiviin käsiin. Seuraajanani toimii Jemina, jonka johdossa 83 vuotta täyttävä Pykälä voinee paremmin kuin koskaan! Toivotan valtavasti voimia koko vuoden 2018 hallitukselle, Konnahallitukselle, sekä kaikille Pykälässä ensi vuonna toimiville. Toivotan teille mitä innostavinta, aikaansaavinta ja tapahtumarikkainta vuotta suurimman ja kauneimman parissa!

Kiittäen Helinä hallituksen puheenjohtaja

6

INTER VIVOS 5/2017

EXPERTO CREDITE:

LOPPUSUORALLA JA ALKUMETREILLÄ Hiljattain järjestettyyn opintokyselyyn vastasi yhteensä yli 320 opiskelijaa. Palautetta kerättiin niin uuden opetuksen, arvostelun oikeudenmukaisuuden kuin siirtymäsäännösten osalta. Kiitos kaikille loistavasta palautteesta! Palautteista jäi päällimmäiseksi mielikuva, että iso-pyörän kanssa tulee tehdä vielä paljon töitä.

Tätä ajatusta tukee myös sähköpostilaatikkoni tämän hetkinen sisältö; arvopaperimarkkinaoikeuden kuulustelun tuloksia ei annettu ulos ennen uusintatenttiä, valtiosäännön ja hallinto-oikeuden välikuulustelun arvostelusta oli annettu väärää informaatiota ja ympäristö-oikeuden tenttiin on kaksi viikkoa aikaa, eikä tutkintovaatimusten mukainen kirjallisuus ole vieläkään opiskelijoiden saatavilla. Katsoessani saapuneet-kansiotani minun on pakko kysyä itseltäni: mitä ihmettä oikein tapahtuu?

Eräs viisas henkilö hiljattain totesi, että koulutusohjelman aiheuttama pelko ja kaaos on kulkenut jaksoissa. Keväällä tulipaloja sammuteltiin tiedekunnan henkilökunnan parissa, ja nyt syksyllä opiskelijoiden parissa. Tahdon kuitenkin, että asiaa tarkasteltaisiin koko uudistuksen perspektiivistä. Muissa tiedekunnissa muutokset ovat olleet huomattavasti radikaalimpia, kuin meillä oikiksessa. Esimerkiksi humanistisessa tiedekunnassa pääaineiden määrää vähennettiin 32:sta kuuteen. Muutokset ovat siten olleet huomattavasti suurempia ja opiskelijoiden elämään suoremmin vaikuttavia, niin tiedekunnan kuin järjestötasollakin Useat ainejärjestöt uudistuksen myötä ovat fuusioituneet muihin järjestöihin tai jopa lakanneet kokonaan, kun kyseistä ainetta ei enää olekaan mahdollista opiskella. Loppujen lopuksi meillä, oikeustieteellisessä tiedekunnassa, asiat ovat melko hyvin.

Meillä on oma tiedekunta, jossa voimme opiskella oikeustiedettä sekä vahva tiedekuntajärjestö, joka harjoittaa aktiivista opintoedunvalvontaa.

Itse jouduin - tai pääsin - mukaan koulutusohjelmatyöhön hieman hankalassa välivaiheessa. Suunnittelutyö oli aloitettu vuotta aiemmin, kevät koostui kovalla kiireellä tehdystä opetussuunnitelmatyöstä ja siirtymäsäännösten laatimisesta. Nyt syksyllä taas ollaan päästy vasta vähän näkemään, miten uudistus toimii käytännössä. Olen sellainen ihminen, että kun aloitan jotain, niin teen sen myös valmiiksi. Erityisesti tästä syystä opintovastaavan virasta ”luopuminen” tuntuukin hyvin vaikealta - ja haikealta. Koulutusohjelmauudistus ei kuitenkaan koskaan ole valmis projekti. Uskon kuitenkin sataprosenttisesti siihen, että uusi opintovastaava Olga tulee tekemään loistavaa työtä tiedekunnassa!

Kiitos teille, rakkaat kanssaopiskelijat, että olette uskaltaneen vaatia. Kiitos, että olette uskaltaneet myös kiittää. Vaatikaa jatkossakin. Kiittäkää niitä, jotka tekevät töitä paremman juristikoulutuksen eteen. Minulle on ollut suuri kunnia tehdä töitä yli 2000 opiskelijan eteen. Tämä on ollut hurja vuosi. Ollaan onnistuttu.

Välillä on myös itkettänyt. Nyt on aika huokaista, (yrittää) hymyillä ja siirtyä tulevaan.

Kiitos.

Johanna hallituksen opintovastaava

INTER VIVOS 5/2017

7

HALLITUKSEN PALSTA:

MOKA ON LAHJA Pykälä on paikka, jossa saa tehdä virheitä ja jossa vasta opetellaan työelämässä tarvittavia taitoja. Pykälän toiminnassa on kyse opiskelijatoiminnasta. Monikaan meistä ei ole koulutettu tapahtumanjärjestäjä, markkinoinnin ammattilainen, saati sitten kokki. Sitä ei ainakaan voida toimijoilta lähtökohtaisesti odottaa. Totta kai se silti harmittaa, jos esimerkiksi lippu haluttuun tapahtumaan jää saamatta tai itse tapahtuman järjestelyissä joku menee pieleen. Usein oma harmitus onkin helppo purkaa tapahtuman järjestäjiin.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö virheistä tai muista kehityksen kohteista voisi huomauttaa. Rakentavaa palautetta on enemmän kuin suotavaa antaa, sitenhän toimintaa saadaan kehitettyä. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, miten ja missä asian esittää. Esimerkiksi Pykälän emännät ovat aikoinaan saaneet kuulla ”alkuruoan olleen paskaa”. Ei kovin motivoivaa kuulla vietettyään koko pitkän päivän keittiössä laittaen ruokaa 120 hengelle, eihän? Anonyymi Jodel-huutelu tuskin myöskään ainakaan parantaa kenenkään halua tehdä parhaansa.

Pidetään siis mielessä, että kyse on vapaaehtoistoiminnasta. Tässä vaiheessa usein kuulee että saahan siitä kokemuksia, kavereita ja CV-merkinnän”. Totta, kuten kaikesta vapaaehtoistyöstä, myös Pykälässä toimimisesta saa jotakin vastapainoksi. Varmasti myös

Etelä-Afrikassa orpojen sarvikuonojen parissa työskennellessä saa kokemuksia, CV-merkinnän ja elinikäisiä ystäviä. En kuitenkaan usko kenenkään hakevan valiokuntaan, hallitukseen tai muihin tärkeisiin virkoihin vain CV-merkintä tai kiitostapahtumat silmissä kiiluen. Onhan loppujen lopuksi Pykälän eteen uhrattu aika varmasti arvoltaan moninkertainen esimerkiksi palkkatyöstä saadun tuntipalkan perusteella mitattuna.

Ei siis vähätellä ihmisten Pykälän eteen uhraaman ajan merkitystä!

Vuosi 2017 lähenee loppuaan ja pian tehtäviin valitaan uudet toimijat. Toivonkin, että heitä kohtaan muistetaan olla suopeita. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja inhimillisiä virheitä sattuu varmasti. Monesti juuri ne tehdyt virheet opettavat kaikista eniten. Varmasti seuraavalla kerralla tulee tuplatsekattua ne asiat, joiden kohdalla on aiemmin sattunut mokia. Tehdessä sattuu, eikä se ole niin vakavaa! Tuskin kukaan meistä muistaa tulevaisuudessa opiskelija-aikoja muistellessa juuri sitä yhtä tapahtumaa, johon lippu maksoikin kaksi euroa enemmän kuin oli ilmoitettu.

Vuonna 2018 voimaan astuu monia uudistuneita virkoja, esimerkiksi vuosijuhlamarsalkoiden ja isäntien työnkuva on kokenut aikamoisen muutoksen. Uudet toimijat ovat uusien ja mahdollisesti ennennäkemättömien haasteiden edessä. Ongelmia syntyy varmasti ja virheitä tapahtuu. Ollaan kuitenkin armollisia ja pyritään tukemaan toimijoita, jotta uudistukset saadaan toimimaan.

Minulle itselleni on Pykälän tulevana puheenjohtajana tärkeää, että Pykälässä toimiminen on toimijoille mielekästä. Jos esimerkiksi tapahtuman järjestäjillä on hauskaa, heijastuu se mielestäni suoraan myös yleiseen ilmapiiriin. Näiden asioiden eteen tahdon myös tehdä töitä ensi vuonna.

Lopuksi: Vanhoille toimijoille: Kiitos tekemästänne arvokkaasta työstä. Ilman teitä yhdistyksen toiminta olisi ollut monin verroin suppeampaa.

Uusille toimijoille: Nauttikaa täysin rinnoin edessänne olevasta vuodesta ja muistakaa olla kannustavia niin itseänne kuin toisiannekin kohtaan!

Jemina Fallenius Pykälä ry:n hallituksen sihteeri

TUOMAS RUDANKO

8

INTER VIVOS 5/2017

HELP:N PALSTA:

PUHEENJOHTAJAN TERVEISET VUODELTA 2017 Ylioppilaskuntien edustajistovaalit käytiin tänä syksynä kaikkialla muualla paitsi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa HYYssä. Turussa oikislaisten Ryhmä LEX sai huikean äänisaaliin ja yhden paikan lisää edustajistossa. ”Pyhä kolminaisuus” -vaalirengas, johon kuuluvat oikislaiset, kauppislaiset ja lääkisläiset, sai kunnollisen vaalivoiton sekä enemmistön edustajistosta ja nappasi 22/41 paikkaa edustajistosta.

Turkulaisten oikeustieteilijöiden äänestysaktiivisuutta ei voi kuin ihailla ja toivoa, että se rantautuisi myös ensi vuonna tänne HYYn edustajistovaaleissa.

Siellä oikeustieteellisen tiedekunnan äänestysprosentti oli todella korkea, peräti 62,16 %, kun Helsingissä vastaavasti oikislaisten äänestysaktiivisuus on pyörinyt 30-40 prosentin välillä.

HYYn edustajistossa Pykälä on osa HELP-vaalirengasta, johon kuuluu myös HLKS, EKY, LKS ja YFK. Tärkein yhdistävä tekijä HELP:ssä on professioalat. Vaikka opiskeltavat asiat ovatkin keskenään aika erilaisia, niin silti professioaloilla on myös hyvin paljon yhteisiä piirteitä opintojen rakenteessa ja monissa muissa asioissa.

Edustajistoryhmä HELP:n puheenjohtajana olen saanut huomata, että yhteinen sävel löytyy helposti helppiläisten kesken helposti. Tärkein syy tähän mielestäni on, että keskimäärin HELP:n edustamien alojen opiskelijoille HYY tuntuu melko kaukaiselta ja vieraalta. Sen takia olisikin tärkeää, että myös oikeustieteen opiskelijat osallistuisivat HYYssä vaikuttamiseen, kun kaikki joutuvat jäsenmaksun maksamaan.

HYYn edustajistossa tärkeimmät asiat tänä vuonna ovat olleet yliopiston hallinnon opiskelijaedustajien valintatavan uudistaminen ja HYYn linjapaperin uusiminen. Opiskelijaedustajien valitseminen on yksi ylioppilaskuntien lakisääteisistä tehtävistä ja valintatapaa oltiin uudistamassa sellaiseen suuntaan, jossa valinnan olisi tehnyt toimikunta, jossa ei olisi ollut välttämättä edes edustusta kaikista eri tiedekunnista. Kuitenkin edustajistossa saatiin kehitettyä

malli, jossa jokaisesta tiedekunnasta on edustus valintaprosessissa ja valitseminen tapahtuu nyt tiedekuntakohtaisten valintatoimikuntien kautta. Meidän mielestämme oli ehdottoman tärkeää, että valintaprosessissa säilyy vaikutusmahdollisuus jokaisen eri tiedekunnan opiskelijoilla.

Linjapaperin uudistaminen oli todella suuri prosessi ja varmaan tärkein yksittäinen asia nykyisen HYYn edustajiston kaksivuotisen kauden aikana.

Uudistuksen laajuudesta kertoo jotakin, että aiemmin HYYllä oli useita eri linjapapereita. Näiden yhteenlaskettu pituus oli noin 180 sivua, kun taas uusi linjapaperi on vain hieman yli 20 sivua pituudeltaan.

Vaikka linjapaperi saattaakin kuulostaa kuivalta ja tylsältä se on kuitenkin hyvin tärkeä dokumentti. Se nimittäin kertoo, mitä mieltä HYY on esimerkiksi koulutus- tai kaupunkipoliittisissa kysymyksissä.

HELP ajaa sitä, että HYY ottaisi kantaa vain opiskelijoita koskeviin asioihin eikä HYYllä välttämättä tarvitsisi olla mielipidettä jokaiseen asiaan. Sen lisäksi HELP pyrkii tuomaan aktiivisesti professioalojen opiskelijoiden ääntä esiin.

Koska ylioppilaskuntaan kuuluvat kaikki Helsingin yliopiston opiskelijat, on mielestäni tärkeää, että se edustaa kaikkia jäseniään. Sen takia kannustankin kaikkia oikislaisia tutustumaan HELP:n toimintaan ja lähtemään ennakkoluulottomasti mukaan. Lääketieteen opiskelijana toivon, että teemme jatkossakin hyvää yhteistyötä professioalojen kesken!

Anssi Mykkänen Puheenjohtaja Edustajistoryhmä HELP

INTER VIVOS 5/2017

9

IV:N LYHYET KOONNUT JOSE SARANPÄÄ

LYRIIKOISSA SANOTTUA “Se sama laki teille, on täysin toinen meille - tuomiot kun annetaan on oikeus pelkkä sana vaan.”

KLAMYDIA: YKSI LAKI “Joo ei mul on ruisleipää ja lakipykäliä - Somisteita ja virallisia päätöksiä” PLUTONIUM 74: RUISLEIPÄÄ JA LAKIPYKÄLIÄ “Voit kutsua Stöötä hädäks koska hätä ei lue lakia - Stööstä ei siis lakimieheks, uravalinta zombi.”

MNTTT (EEVIL STÖÖ & AZTRA): ZOMBEI “Täällä jälleen viides platta kultaa peräjälkeen, - kutsu kultasormeks, kuka muukaan vetää tälleen.

- Juristit, lääkärit, tohtori? No, - tää on Casino Royale, eikä mikään konttorishow.”

CHEEK: TIMANTIT ON IKUISIA “I fought the law and the law won” BOBBY FULLER FOUR: I FOUGHT THE LAW ( AND THE LAW WON) ”Laineen Pia, ei musta koskaan tullut tuomaria. Olin laiska ja holtiton, kiinni mistään saanut en.”

LEEVI AND THE LEAVINGS: LAINEEN PIA ”Vesilakia. Korvauksen hakija hiljaa muumioituu ennen kuin koituu maksettavaks korvaus.

Mieleen karvaus nousee hakiessa. Joutuu laki vessaan vedettäväks pois.”

EPPU NORMAALI: PUHTOISET VESISTÖMME “Oikeus on (oikeus on) voittanut taas Silmä silmästä ja rauha on maas Oikeus on (oikeus on) voittanut taas Matkalla kohti elotonta maailmaa” HASSISEN KONE: OIKEUS ON VOITTANUT TAAS

INTER VIVOS 5/2017

11

YLEISÖKYSELY

Oletko keksinyt roppakaupalla uusia sitsilauluja? Lähetä ne vaikka IV:iin, niin laitetaan laulut ihmisten luettavaksi ja opeteltavaksi seuraaville sitseille!

Oheinen kappale esimerkiksi syntyi jouluterveisinä Artiklalle.

LAULU PYKÄLISTISTÄ JA ARTIKLASTA (orig. Laulu oravasta) 1. Makeasti pykälisti Makaa Eiran yksiössään.

Sinnepä ei talven viima Eikä työttömyyden piina Ehtineet milloinkaan.

3. Mikä elo onnellinen Esplanadin noutopöydäss’!

Siellä roikkuu pykälisti Armaan excun äitinrinnass’ Frederikin Volga vain soi!

2. Tiloistansa Sörnäisistä katselee hän Suomen karttaa Oikista on maassa monta Yksi luona Napapiirin Pohjoista hallitsee.

4. Mut tuolla kaukan’ pohjoisessa Toipparilla pienoisella Vanha tuttu Artiklasta Saattaa hänet keväisellä Poronkusemaan.

12

INTER VIVOS 5/2017

PÄIVIN PALSTA

(SOTE)HAAVEET KAATUU, NIITÄ NOUSEMAAN EI SAA. EIKÖ TOSIAANKAAN SAA? Terve Päivi! Kaiken maailman poliitikoilta ei tuo sotesoppa tunnu onnistuvan sitten millään. Aina vain kiehuu yli. Miten tilanne pitäisi oikeasti hoitaa?

- Oikeiden kysymysten äärellä -

S

oteuudistuksessa julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnilta maakunnille. Samalla pyritään alentamaan kustannuksia, lyhentämään palvelujonoja, lisäämään digi- ja lähipalveluita, antamaan yksilöllisempää hoitoa ja apua sekä lisäämään asiakkaiden valinnanvapautta palveluiden tarjoajan valitsemisen suhteen. Yhtälö vaikuttaa haastavalta. Kysymys on monimutkaisesta kokonaisuudesta, jota koskeva hallituksen esityspaketti kuulemani mukaan painoi yli kaksi kilogrammaa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta puolestaan kuuli yli 70 asiantuntijaa ennen kuin totesi ehdotuksen osin perustuslainvastaiseksi. Valitettavasti itsellänikään ei ole tarjota mitään viisasten kiveä tähän asiaan. Annan kuitenkin lukijoille hyväksi havaitun neuvon: etenkin siinä vaiheessa, kun mitään isompia vaivoja ei (vielä) ole, kannattaa harkita yksityisen sairauskuluvakuutuksen ottamista. Näin on kaikissa tilanteissa valinnanvapaus ja mahdollisuus nopeaan ja ilmaiseen (pl. omavastuu) hoitoon.

H

yvä Sateisten iltojen yksinäinen. Monet ihmiset eri elämänvaiheissa ovat mainitsemasi dilemman edessä. Jotkut suosivat suoraa lähestymistapaa. Sen hyvänä puolena on vastauksen saaminen nopeasti, mutta se voi olla molempien kannalta kiusallinen, jos toinen osapuoli ei ole kiinnostunut tai ei ole vielä varma tunteistaan. Yhtenä vaihtoehtona on se, että teet pieniä aloitteita ja katsot, miten Neitokainen niihin reagoi.

Jääkö hän juttelemaan kanssasi porukkanne tapaamisen jälkeen, saatko hänestä lounasseuraa tai vastaako hän viesteihisi nopeasti ja innokkaasti – ehkä itsekin uusiin puheenaiheisiin laajentaen, vai poistuuko hän yhteisistä tapaamisista nopeasti ja vastaa viesteihisi viipeellä ja/tai ns. lyhyen kaavan mukaan? Kyky lukea niin sanottuja hiljaisia signaaleja on ihmissuhdeasioissa tärkeä. Uskon, että jos Neitokainen on kiinnostunut sinusta, hän reagoi pieniin aloitteisiisi myötämielisesti ja huomaat sen itsekin. Joka tapauksessa kannattaa tiedostaa, että yhden ihmisen osoittama kiinnostuksen puute ei tarkoita, että sinussa olisi mitään vikaa. Eri ihmiset vain ovat kiinnostuneita erilaisista ihmisistä ja kahden ihmisen yhteensopimattomuus ei osoita, että kumpikaan olisi huono ihminen tai kumppani.

KÄYTÄNNÖN JOURNALISMI Mitä toimittajat ei tajua?

- U Kaleva -

YKSI KYSYMYS… Moi Päivi! Olen ihastunut erääseen tyttöön jo pienen tovin. Mistä tiedän, tykkääkö kyseinen neitokainen minusta myös? Kissan nostaminen pöydälle pelottaa sillä pyörimme samoissa porukoissa ja hylkääminen voisi olla kiusallista meille molemmille. Tuntuu nololta, ihan kuin yläasteella olisi :( - Sateisten iltojen yksinäinen -

14

INTER VIVOS 5/2017

Y

leisesti ottaen suomalaisjournalismin taso on mielestäni hyvä. Toimittajilla saattaa mennä sekaisin esimerkiksi ehdonalainen vapaus ja ehdollinen vankeusrangaistus sekä EU:n tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Kantapään kautta olen oppinut, että oma haastattelu kannattaa aina pyytää tarkastettavaksi ennen julkaisua. Hyvän journalistisen tavan mukaan tarkastusoikeus koskee vain sitaatteja, mutta asiantuntijahaastateltaville toimittajat antavat yleensä mielellään koko jutun luettavaksi asiavirheiden varalta.

VUOSI YK-NUORISODELEGAATTINA – SIIS MITÄ HÄH? TEKSTI ILMI SALMINEN

Tänä vuonna käytin iltani tapaamisissa ja sähköpostien äärellä, ja lomaviikkoni osallistuen YK-kokouksiin New Yorkissa. Miksi ihmeessä, ja mistä YK-nuorisodelegaatin tehtävässä oikein on kyse?

HENRI SALONEN

tai keskiviikkoaamuna klo 7 keskuspuistoon juoksulenkille 20 suurlähettilään kanssa.

TAPAAMISET SUOMESSA Tehtävään kuului myös Suomessa tapahtuva vaikuttaminen.

Olin valinnut vuodelleni kaksi teemaa: naisten ja erityisesti tyttöjen oikeudet, sekä nuoret, rauha ja turvallisuus tematiikan edistäminen. Edistin näitä teemoja tapaamalla Suomessa virkamiehiä ja poliitikkoja. Vaikka käynnit New Yorkissa YK:n päämajassa olivat erityinen vaikuttamisenpaikka, on perustyön tapahduttava Suomessa. Suomen YK-politiikkaa ja kehityspolitiikkaa kokevat linjaukset kuitenkin tehdään pitkälti Suomessa.

VIESTINTÄ SUOMESSA

Marraskuussa 2016 tulin valituksi YK-nuorisodelegaatin tehtävään, eli toimimaan linkkinä YK:n ja Suomen nuorten välillä. Kyseessä on rooli, johon Allianssi ja Suomen YK-liitto valitsevat vuosittain edustajan. Ensimmäinen YK-nuorisodelegaatti valittiin jo vuonna 1997, eli kyseessä on Suomessa jo pitkä perinne. Delegaatin vuosi huipentuu lokakuussa YK:n yleiskokoukseen, jossa delegaatti pitää myös Suomen kansallisen puheenvuoron.

MATKAT Melkeinpä näkyvin osa vuottani on ollut erilaiset matkat YK-kokouksiin New Yorkiin. Tänä vuonna pääsin käymään paitsi YK:n yleiskokouksessa, myös kestävän kehityksen tavoitteita seuraavassa korkean tason poliittisessa foorumissa, sekä sosiaalisen kehityksen toimikunnan kokouksessa.

Kaikkiin näistä kokouksista olen osallistunut osana Suomen virallista delegaatiota, ja työskennellyt tiiviissä yhteyksissä sekä Suomen YK-edustuston että YK:n työntekijöiden kanssa. Matkat avasivat todellisuutta YK:n jokapäiväiselle arjelle. Päivät olivat täynnä yleiskeskusteluihin osallistumisia, sivutapahtumia, sekä tapaamisia isommilla ja pienimillä kokoonpanoilla. Kansainväliset foorumit ovat myös paikka päätyä uniikkeihin tilanteisiin mitä mielenkiintoisimpien ihmisten kanssa: tanssilattialle Merkelin oikean käden kanssa,

Rooliini kuului myös viestinnän tekeminen Suomessa. Siksi olin puhumassa useammassa koulussa ja nuorten tapahtumassa, ja viestin aktiivisesti toimistani niin Facebookissa, Instagramissa kuin Twitterissäkin. Ihannetilanteessa olisin tavoittanut kaikki Suomen nuoret, eli alle 29-vuotiaat (nuorisolain mukaisesti, tottakai!), mutta käytännössä ihan koko ikäluokkaa ei kyllä ole mahdollista saada kiinni.

MITÄ HYÖTYÄ OIKEUSTIETEESTÄ Mitä hyötyä sitten oli oikeustieteen osaamisesta, tai annettavaa tehtävällä oli oikeustieteen opinnoille? Oikkarille pitkienkin virallisten tekstien lukeminen tulee luonnostaan, ja tästä rutiinista oli hyötyä erityisesti päätöslauselmien kanssa.

Keskeinen osa YK-politiikkaa ovat päätöslauselmaneuvottelut, joihin pääsin itsekin osallistumaan vuoden aikana.

Sekä helmikuun sosiaalisen kehityksen kokouksessa, että lokakuun yleiskokouksessa osallistuin nuorisopäätöslauselman informaaleihin neuvotteluihin. Nämä tarkoittavat virallisia, mutta ns. ”informaaleja” tilaisuuksia, joissa YK:n jäsenmaiden neuvottelijat kerääntyvät neuvottelemaan päätöslauselman sisällöistä. Käytännössä prosessi on hidas, koska esimerkiksi nuorisopäätöslauselma halutaan useimmiten hyväksyä ilman äänestämistä. Tämä tarkoittaa, että neuvottelujen vetäjät eivät käytännössä halua ottaa päätöslauselmaan radikaaleja ehdotuksia.

Vaikka vuosi YK-nuorisodelegaattina tuskin antaa suoraa hyötyä oikeustieteen opintoihin, uskallan väittää että laajemman yhteiskunnallisen ympäristön ymmärtäminen hyödyttää mihin tahansa tulevaisuudessa päätyykään. Toivon, että yhä useampi oikkari lähtisikin kansainvälisille areenoille muuttamaan maaimaa.

INTER VIVOS 5/2017

15

KATSAUS JA KOMMENTTI DIGESTA 3/17 TEKSTI LAURI LINNA Muumilaakson tarinat rikosoikeudellisesta näkökulmasta ja analyyseja lainsäädännöstämme edelleen löytyvistä kohdista, joissa tasa-arvo ei toteudu. Lapin oikeustieteen opiskelijoiden Artikla ry:n lehti Digesta on iloinen yllätys - kaunis ja laadukas lehti, joka löytyy kätevästi netistäkin!

Lehden teemana on tasa-arvo, jota avataan jo pääkirjoituksessa. Työmarkkinoillamme ei ole edelleen-

CR EA TE D

BY FR EE PI K

kään tasa-arvoa, vaan naisvaltaistuvia aloja uhkaa palkkojen lasku. Pääkirjoituksen mukaan ilmiö on nähtävissä jo opettajien ja kirjastonhoitajien kohdalla.

Juristukuntamme naisvaltaistuu vauhdilla, joten meidän on jo oman itsemmekin takia pureuduttava tähän.

Miksi naisten työpanosta arvostetaan edelleen vähemmän? Mitä sille olisi tehtävissä? Digesta ei tähän anna vastauksia.

Tasa-arvo avataan neljässä muussakin jutussa: Maria Viikarin artikkelissa paneudutaan kuukautissuojien verotukseen. Meillä Suomessakin niitä verotetaan yleisen 24 % alv:n mukaisesti. Kansainvälisesti ja nyt myös Suomessa tätä on alettu kyseenalaistaa. Kyse kun on välttämättömyyshyödykkeistä, josta koituvat kulut tulevat vain puolen väestöstä maksettaviksi. Monissa Yhdysvaltojen osavaltiossa kuukautissuojien verottamisesta onkin luovuttu. Suomessakin vasemmistoliiton kansanedustaja on esittänyt, että kuukautissuojia tulisi verottaa vain alennetun 10 % verokannan mukaan.

Artikkelin lopussa vastataan ehkä jollekin teillekin herännyt ajatus. Jos aina keskityttäisiin vain kaikkein suurimpiin ja merkittävimpiin asioihin, ei pienempien aika tulisi ikinä.

Rasmus Kivisaarin artikkeli asevelvollisuudesta muistuttaa yhdestä paljon puhuttavasta tasa-arvo ongelmasta eli siitä kuinka asepalvelukseen on velvoitettu vain puolet INTER VIVOS 5/2017

17

ikäluokasta ja kuinka Suomessa voi joutua totaalikieltäytyjänä vankilaan mielipiteen ja sukupuolensa takia.

Jos hyppy myös naisia koskevaan asepalvelukseen tuntuu liian suurelta, niin miten olisi edes kaikille suunnatut kutsunnat?

Hilla Haalasen ja Essi Suonvierin kaksi seuraavaa artikkelia muistuttavat siitä, että kamppailu ei ole päättynyt tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Ainoanan Pohjoismaana Suomessa vaaditaan juridista sukupuoltaan korjaavilta sterilisaatiota. Äitiyslain puute taas vaikeuttaa erityisesti naisparien elämää, koska vanhemmuutta ei ole mahdollista tunnustaa ennen lapsen syntymää ellei kyse ole heteropariskunnasta. Artikkelin mukaan professorimme Urpo Kankaan mielestäkin olisi lapsen edun mukaista, että vanhemmuus saataisiin vahvistettua ennen lapsen syntymää. Eikö siis pistetä nämä pikimmiten kuntoon?

ADVOKAATTI 5/2017 TEKSTI JOSE SARANPÄÄ Asianajajaliiton julkaiseman Advokaatin viides numero sisältää paljon viitteitä asianajajien ammattikunnasta holistisessa mielessä. Lehdestä saakin hyvän otteen ajankohtaisiin asianajajan ja asianjajaoikeuden teemoihin.

Pääkirjoituksessa Asianajajaliiton puheenjohtaja Jarkko Ruohola ilmaisee huolensa lupalakimiesten puutteellisesta valvonnasta. Taustalla vaikuttaa olleen Ruoholan mukaan “poliittinen paine ja myös pitkä ruotsalais-suomalainen perinne”. Ruohola näkee ongelmallisena, että laki lupalakimiehistä (715/2011) valvoo lupalakimiehiä ainoastaan oikeudenkäyntiasioissa.

Ulkopuolelle jäävät myös monet tulkinnanvaraiset, oikeudenkäyntiin valmistavat toimet. Lupalakimiehillä, toisin kuin asianajajilla, ei ole myöskään velvollisuutta vastata valvontalautakunnan tiedusteluihin. Pääkirjoituksen lopuksi Ruohola mainitsee kesäkuun tapaamisen perusteeella Oikeusministeriön laativan vielä arvomuistion säädöksen muutostarpeista. Oikkarin kannalta on tietenkin huolestuttavaa, jos Asianajajaliiton kirjaama toive toteutuu ja oikeudenkäyntiasioita hoitaisivat vastaisuudessa ainoastaan asianajajat (Lähde: Oikeusvaltio2025/ Ammattina asianajaja), etenkin jos asianajajaksi pääsemisen kynnystä pidetään nykyisellä tasolla *). Ottaen huomioon auskultointi- ja syyttäjävirastojen paikkojen rajallisuuden, nuoren juristin oikeudenkäyntikokemus voi tulevaisuudessa olla todella ”kiven alla”.

18

INTER VIVOS 4/2017

Ja sitten ne muumit.

Usein Muumilaaksoa pidetään rauhallisena paikkana. Siellä ei edes lukita ovia yöksi. Silti Anssi Kärkin ansiokkaan artikkelin mukaan Muumilakson tarinoissa tapahtuu merkittäviä määriä rikoksia. Itse asiassa lähes jokainen sarjan päähahmoista on sellaiseen syylllistynyt. Sarjassa oli yli 70 tekoa, joita voi arvioida rikosoikeudellisesti. Yleisimpiä rikoksia ovat varkaudet ja pahoinpitelyt. Kovin rikosten taiteilija on itseoikeutetusti Haisuli (19 rikosta). Pikku Myy (17 rikosta) ei jää kauaksi taakse. On poliisimestarikin tehnyt yhden rikoksen.

Hieman samalla aallonpituudella kuljetaan myös Nordisk vinkel -palstalla (Hälsningar från Nordiska länderna). Artikkelissa tanskalaisessa ilmailualan yrityksessä työskentelevä Jon Iversen ihmettelee miksei Suomessa ja Ruotsissa seurata muita pohjoismaita, joissa asianajajan arvonimen käyttöä ei ole rajoitettu ainoastaan asianajotoimistossa tai julkisena oikeusavustajana työskentelyyn.

Kansikuvahaastattelussa on HPP Asianajotoimiston toimitusjohtaja Markku Mäkinen. Mäkinen korostaa melko vahvasti haastattelussa liikejuridiikan parissa toimivien asianajotoimistojen erityispiirteitä.

Esimerkiksi korostaessaan asianajoalan muuttuneen lähelle muutakin liiketoimintaa, nostaa hän uudelleentarkasteltavaksi esimerkiksi jääviyssääntöjä tai asianajajan henkilökohtaista taloudellista vastuuta.

Kyseinen muutos lienee tietenkin nähtävissä isoissa liikejuridiikkaan keskittyneissä toimistoissa, mutta perinteikkäässä yhden miehen toimistossa nämä kysymykset eivät luultavasti ole hävinneet mihinkään.

Mäkinen myös huomaa tämän eron ja ehdottaa esimerkiksi asianajajatutkinnon uudistamista yhä erikoistuvampaan suuntaan.

Facebook-julkaisujen perusteella lehden merkittävin uutinen lienee kuitenkin sivulla 23 alkava juttu asianajajatutkimuksesta, jossa selvitettiin asianajotoimistojen ”taloudelliset tunnusluvut”. Tutkimukseen oli vastannut hyvä määrä toimistoja (244 / 798 toimistosta), mutta harmillisesti suurimmista, yli 90 hengen toimistoista ainoastaan yksi oli vastannut kyselyyn.

Tutkimus on kaikin puolin kiinnostava ja jopa tavalliselle pykälistille mielenkiintoinen.

Asiajajajatutkimuksessa toisistaan selkeästi erottuu Pääkaupunkiseutu ja muu Suomi. Ero näkyy erityisesti ikäjakaumassa ja erikoistumisessa. Asianajajaliitto vaikuttaakin olevan huolissaan maakuntatoimistojen osakkaiden ikääntymisestä ja töiden jatkajien löytämisestä.

Toimistot ovat pääsääntöisesti pieniä ja usein osakkaita on enemmän kuin työntekijöitä. Liki 43 %:ssa toimistoja ei työskentele lainkaan palkattua henkilökuntaa, kuten sihteeriä tai avustavaa lakimiestä. Ohjausryhmään kuuluva asianajaja Olli Siponen pitää tätä monessa kohtaa kuitenkin enemmän elämäntapavalintana kuin taloudellisena tekijänä. Toimistojen liikevaihto vaihteli 15 000 euron ja 30 miljoonan euron välillä, mutta 195 000 euron oli mediaaniliikevaihto.

Sari Alhavan jutussa esitellään asianajoalan yhtä pro bono -muotoa. Asianajajat tekevät nimittäin vapaaehtoistyötä laatimalla yleishyödylliselle yhdistykselle meneviä testamenttilahjoituksia ilmaiseksi. Jutussa haastatellaan asianajaja Jarmo Eskelistä, joka tekee toimeksiantoja Unicefin kautta osana Unicefin asiantuntijaverkostoa.

Asianajajakoirat-sarjakuvassa erehdytään pukukoodista. Toisaalta viraalinen pukukoodi toimii sarjakuvan perusteella myös mainiona somemarkkinointina. *) Asianajajaliitto on kuitenkin todennut kirjauksen olevan lähinnä ylätason tavoitteena korostamassa ammattitaidon merkitystä oikeudenkäyntiasioiden hoidossa.

Samalla se kuitenkin haluaa mm. edistää oikeudellisen perusopetuksen kehittämistä ja nuorten juristien työllistymistä asianajotoimistoihin työkokemuksen kartuttamiseksi.

INTER VIVOS 5/2017

19

SPONSOROITU

White & Case on globaali asianajotoimisto, jolla on 41 toimistoa yhteensä 29 maassa.

Helsingin toimisto keskittyy pääasiassa pääomamarkkinatransaktioihin (Capital Markets), yritysjärjestelyihin (M&A) ja pankkirahoitukseen (Bank Finance) ja viettää tänä vuonna 25-vuotisjuhlavuottansa.

Senior Associate Heidi Hietanen Capital Markets -ryhmästä ja Associate Eerika Halme M&A-ryhmästä kertovat Inter Vivoksen lukijoille työstään kansainvälisessä asianajotoimistossa ja White & Casen Helsingin toimiston trainee-ohjelmasta.

KERTOISITTEKO ITSESTÄNNE JA URASTANNE WHITE & CASELLA? Heidi: Olin White & Casella traineena kesällä 2009 ja aloitin avustavana lakimiehenä alkuvuodesta 2010.

Olen koko urani ajan työskennellyt pääomamarkkinatransaktioiden parissa Capital Markets -ryhmässä, mutta tehtäviini kuuluvat myös julkiset ostotarjoukset ja yleinen yhtiöoikeuteen ja arvopaperimarkkinalainsäädäntöön liittyvä neuvonanto. Vietin lukuvuoden 2014–2015 Kaliforniassa Stanfordin yliopistossa, jossa suoritin arvopaperimarkkinaoikeuteen keskittyvän LLM-tutkinnon. Minut nimitettiin Senior Associateksi vuoden 2016 alussa.

Eerika: Aloitin avustavana lakimiehenä kesällä 2013 heti valmistumiseni jälkeen. Kiinnostukseni White & Casea kohtaan heräsi opiskeluaikojen ekskursioilla ja odotukseni mielenkiintoisista ja haastavista transaktioista kansainvälisessä kontekstissa osoittautuivat oikeiksi. Ensimmäisinä vuosina osallistuin monipuolisesti eri praktiikkaryhmien projekteihin, mutta viime vuosina olen erikoistunut yritysjärjestelyihin.

KERTOISITTEKO, MITEN KANSAINVÄLISYYS NÄKYY ARJESSANNE? Olemme usein osallisina rajat ylittävissä transaktioissa ja teemme yhteistyötä kollegoidemme kanssa ympäri maailmaa – erityisesti Lontoon ja Tukholman toimistojen kanssa. Tiiviistä yhteistyöstä kertoo myös se, että tälläkin hetkellä muutama Helsingin toimiston avustavista lakimiehistä on secondmentilla Lontoon toimistolla.

Muissa maissa työskenteleviin kollegoihimme pääsemme tutustumaan myös epävirallisemmissa merkeissä erilaisissa koulutuksissa sekä joka vuosi järjestettävässä W&C World Cupissa, jossa kilpaillaan jalkapallo- ja lentopallomestaruuksista.

HEIDI, OLIT ENNEN VALMISTUMISTASI WHITE & CASELLA TRAINEENA. KERTOISITKO LYHYESTI TRAINEEAJASTASI? ONKO SINULLA ANTAA VINKKEJÄ HAKEMISEEN TRAINEE-JAKSOSTA KIINNOSTUNEILLE? Heidi: Trainee-jakso kesällä 2009 oli kiireinen, ja minut otettiin alusta asti mukaan useampaan esiteprojektiin toiveideni mukaisesti. Sain trainee-jakson ansiosta kattavan kuvan avustavan lakimiehen työstä, mikä innosti minua hakemaan avustavan lakimiehen paikkaa trainee-jakson jälkeen. Aito mielenkiinto työtehtäviin ja motivaatio oppia uutta edesauttavat trainee-jakson onnistumista.

EERIKA, KERTOISITKO, MITÄ WHITE & CASEN TRAINEELTA EDELLYTETÄÄN? Eerika: Aikaisempi kokemus vastaavista tehtävistä ei ole edellytyksenä trainee-paikan saamiselle vaan painotamme innostunutta asennetta ja kiinnostusta toimialaamme kohtaan. Traineella on hyvä olla reipas asenne ja työtehtävien ollessa pääasiassa englanniksi, hyvä englanninkielen taito on edellytyksenä työtehtävien menestyksekkäälle hoitamiselle. Työtehtävät vastaavat vastavalmistuneen lakimiehen tehtäviä, joten ohjelmamme sopii opintojensa loppuvaiheessa olevalle opiskelijalle.

TERVEISENNE IV:N LUKIJOILLE? Järjestämme ekskursioita opiskelijoille useamman kerran vuodessa, ja olette kaikki erittäin tervetulleita kyselemään ja kuulemaan lisää trainee-jaksostamme ja White & Casen tarjoamista mahdollisuuksista!

RAPORTTI: ARTIKLAN KV-VIIKKO 2017 TIISTAI 24.10. SO IT BEGINS… Tiistaipäivä valkeni Helsingissä sateisena, mutta mieli oli kirkas: olihan alkamassa yksi vuoden ehdottomista kohokohdista, nimittäin Artiklan KV-viikko 2017!

Odotukset olivat paljon nähneellä Pykälän ulkoasiainvastaavalla korkealla tämän kaiken kaikkiaan 16.

KV-viikkoni kohdalla. Edellisenä vuonna Artiklan KVviikko oli noussut kirkkaasti parhaimpien käymieni joukkoon ja selvää oli, että tämä vuosi tulisi vähintäänkin koettelemaan samoja standardeja.

Selvittyäni Helsinki-Vantaan lentokentälle pakollisen, erääseen Suomen valtion monopoliliikkeeseen suuntautuneen tuliaisreissun kautta oli aika tavata niin samalla lennolla tulevia pykälistejä kuin vanhoja tuttuja nordisteja eli kokeneempia KV-viikkokonkareita! Päästyämme Rovaniemelle ja saatuani edellisviikonloppuna Stadgan vuosijuhlilla Turussa rähjäntyneen frakkini paikalliseen pesulaan oli aika suunnata majoitukseeni eli KV-viikkoterminologian mukaan ”hostille”. Majoituin viikolla yhdessä usean muun KV-vieraan (Pykälän lisäksi mm. Justus, Judica, Oslo ja jopa Tallinna olivat edustettuina) kanssa hyvällä ystävälläni ja kollegallani, Artiklan istuvalla ulkoasiainvastaavalla Karri Heliöllä, joka toimi päävastuussa koko viikon järjestelyistä samalla kun hostasi meitä vieraanvaraisesti tilavassa joenrantalukaalissaan.

Ilta jatkui virallisten prepartyjen merkeissä Rovaniemen legendaarisessa Bull Bar & Grillissä, jossa tulisimme viikon aikana vielä monesti vierailemaan.

Mainiossa opiskelijahintaisessa paikassa viihdyttiin hyvän ruoan (erityisesti ribsit) ja juoman siivittämänä pitkään, jonka jälkeen sitkeimmät, mukaan lukien usea pykälisti, päätyivät vielä kadun toiselle puolelle jatkoille Rovaniemen legendaariseen Roy Clubiin eli Roippariin, joka on valittu vuonna 2016 Suomen parhaimmaksi baariksi. Loppuilta sujui railakkaissa merkeissä klubilla soimaan laitetun Artikla Nordic Week-soittolistan ja Long Island Ice Tea-drinkkien siivittäminä.

KESKIVIIKKO 25.10. JURIDIIKKAA, JOULUA JA HYTTE!!

Varsinainen viikko alkoi keskiviikkona Artiklan kerhotiloissa eli Toipparissa welcome-tilaisuuden, vanhojen sekä uusien ystävien näkemisen sekä muutaman GT:n merkeissä. Pian olikin aika kuunnella tervehdys Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnalta, jonka tuli esittämään legendaarinen ja opiskelijoiden keskuudes22

INTER VIVOS 5/2017

sa äärimmäisen suosittu rikosprosessioikeuden professori Mikko Vuorenpää. Ralliruotsilla kuullun mainion ja huumorintäyteisen puheen jälkeen olikin aika syventyä viikon oikeudelliseen teemaan, joka oli tällä kertaa ”Future of M&A”. Ensimmäisen luennon aiheesta piti Lexia Asianajotoimiston partner Olli Kiuru. Kattavan ja mielenkiintoisen diaesityksen siivittämänä pääsimme syventymään niin case-esimerkkiin mannertenvälisestä yritysjärjestelystä kuin hyvältä M&A-juristilta työelämässä vaadittaviin taitoihinkin! Lisäiloa nordistien päivään toi myös luennon asiaosuuden jälkeen tarjoiltu ehta lohikeitto sekä erinäiset virvokkeet.

Luennon jälkeen olikin sitten aika siirtyä ns. sosiaalisen ohjelman pariin, nimittäin bussikyydillä perinteiselle, jokaisen KV-viikon runkoon kuuluvalle mökkireissulle eli hytteturille! Ennen varsinaiselle mökille pääsyä vieraat vietiin kuitenkin Artiklalle tyypilliseen tapaan tervehtimään vanhaa kunnon Joulupukkia tämän Napapiirillä sijaitsevaan päämajaan. Varsinkin muualta Pohjoismaista tuleville nordistille Pukin tapaaminen ja perinteinen yhteiskuva oli tunnelmaa nostattanut kokemus ja liekö tänä vuonna tulossa olevan enemmän lahjojakin, sillä toisin kuin edellisvuonna (jolloin menimme hyten jälkeen vierailulle) tällä kertaa Pukkia avustaneita tontuilta ei tullut kommenttia nordistien ”keskiviikko-illan hajusta”…

Pukin päämajasta bussi kuljetti porukan Luostolle, jossa sijaitsi tämän vuoden pääkallopaikaksi valikoitunut upouusi hytte. Hulppeaa honkamajaa katsellessa kontrasti edellisvuoden leirikeskukseen oli käsinkosketeltavissa. Perinteet ovat KV-viikoilla tärkeitä, joten ennen varsinaiseen mökkiin astumista vieraat pääsivät tutustumaan Artiklan kuuluisaan Jallupöllö-perinteeseen. Kyseisessä toimituksessa vieraat jaettiin bussin penkkirivien mukaan neljään eri ryhmään, joille jokaiselle määrättiin kapteeniksi joku Suomen neljän muun KV-yhteistyössä mukana olevan järjestön ulkoasiainvastaavista. Tämän jälkeen kapteenien tehtävä oli juosta pullollinen Artiklan talonviiniä eli Jaloviinaa mukanaan läheiseen metsään ja huhuilla omaa tiimiään piilopaikastaan käsin. Siinä sitten juoksimme kollegoideni Joyn, Sallan ja Anna-Emilian kanssa lumihangessa metsään. Oma tiimini löysi onneksi paikan päälle varsin nopeasti ja paikallisen talonviinin nautittuamme olikin aika suunnata sisälle majoittumaan ja polkaisemaan illan sitsit käyntiin.

Hyten teemana toimi tänä vuonna Champagne Spray Party in Marbella ja sitseille saapuessa vierailla

olikin havaittavissa yllään jos jonkinmoista kylpytakkia ja shortsiviritelmää. Sitsit sujuivat railakkaissa merkeissä ainejärjestöjen esittäytymisten ja laulamisen merkeissä. KV-viikoilla sitsikaava eroaa nimittäin jonkin verran Pykälässä tyypillisesti nähdystä menosta ja laulaminen sekä skoolaaminen rakentuvat pääasiassa osallistuvien ainejärjestöjen pöydällä int.sekiensä johdolla esittämien tervehdysten yhteyteen. Islantilaisen laulunjohtajan sitkeistä rangaistusyrityksistä huolimatta myös Pykälä selvisi tervehdyksestään voitokkaasti.

Jatkot sujuivat vauhdikkaissa merkeissä hyten mainiosta saunaosastosta sekä kahdesta paljusta nauttien.

Meininki jatkui myöhään yöhön, joskin allekirjoittanut sai todeta ulkosuhteiden hoitamisen lomassa valkoisten housujen ja nachopellin syönnin olevan melkoisen riskialtis yhdistelmä.

TORSTAI 26.10. DID SOMEBODY SAY JALLUJUOKSU? Aamu valkeni varsin pöllämystyneissä merkeissä Kill Bill-leffasta ja Pykälän Spexistäkin tutun Don’t Let Me Be Misunderstood-kappaleen soidessa kaiuttimista.

Nopean aamiaisen jälkeen olikin aika suunnata takaisin sivistyksen pariin ja kohti viikon ensimmäistä yllätysohjelmanumeroa eli ”surprisea”. Useampi henkilö, allekirjoittanut mukaan lukien, hihkuikin riemusta kun bussi vei reissussa rähjääntyneet nordistit hotelli Pohjanhoviin saunomaan ja uimaan. Tunnelmaa nostatti entisestään

hotellin mainioita GT:tä tarjoillut aulabaari sekä allasosastolle ilmestynyt laatikollinen subeja.

Kylpyläreissun jälkeen olikin aika koukata nopeasti majapaikan kautta hakemassa excuvaatteet ja haalarit iltaa varten ja suunnata yliopistolle DLA Piperin luentoa varten. Haastavien sääolosuhteiden johdosta luentoa pitävän juristin lento oli hiukan myöhässä, mutta luentosalissa tunnelma pysyi korkealla siitä huolimatta, kiitos Lapin yliopiston liberaaliuden mm. muutaman olutlavan sekä bageleiden voimin. Luennoitsijan saavuttua paikalle oli ilahduttavaa huomata tämän olevan kukapa muukaan kuin hiljattain valmistunut Pykälän spex-legenda, nykyinen DLA Piperin juristi Antti Eeva.

Seurannut luento käsittelikin mielenkiintoisella tavalla tekoälyn merkitystä yritysjärjestelyihin keskeisellä tavalla kuuluvan due diligence-prosessin suhteen. Esitystä havainnollisti vielä demonstraatio DLA Piperin DD:ssä käyttämän Kira-ohjelmiston toiminnasta. Tekoälyn käytöllä voidaan merkittävästi keventää juristien työtaakkaa mainitussa toimenpiteessä ja mielenkiintoista olikin pohtia, miten paljon tämä tulee tulevaisuudessa vähentämään associate-juristien määrää M&A-praktiikassa.

Yliopistolta nordistien matka jatkui Toipparille, jossa pääsimme nauttimaan perinteisestä Artiklan hallituksen puheenjohtajan illallisesta. Illallinen sujui rennoissa merkeissä ja piti sisällään monia varsin persoonallisia ja mainioita makuelämyksiä, kuten alkuruokana toimineen jallujaffan sekä pääruokana tarjoil-

HENRI LUOMA

INTER VIVOS 5/2017

23

LAURI HAAPANIEMI

sitä ainakaan laskeneet. Viikkoa oli kuitenkin vielä jäljellä reilu siivu, joten jokusen edellä mainitun drinkin jälkeen katsoimme hostini Karrin kanssa parhaaksi painella taksilla kämpille lepäämään ja valmistautumaan viikonlopun koitoksiin.

PERJANTAI 27.10. HELGEN TIME!

lun nyhtökaura-carbonaran. Lisämausteen illalliseen toi Artiklan entisen tapahtumavastaavan ja suuren persoonan Aleksi Niskasen lauluesitys.

Illallisen päätyttyä oli aika jakautua tiimeihin pahamaineisen Jallujuoksun merkeissä. Jallujuoksu on Artiklalle ominainen kotiappro, jossa KV-vieraat kiertävät tiimeissä Artiklan jäsenistön pitämiä rasteja tarkoituksenaan kerätä mahdollisimman paljon pisteitä.

Perinteitä kunnioittaen kierros kuitenkin aloitettiin tuhoamalla joukkuehenkeä nostattava jallupullo. Tässä vaiheessa hallitusvuoden riennot meinasivat alkaa painamaan jo patinoitunutta ulkoasiainvastaavaakin, mutta ryhmän tanskalaisedustuksen esimerkillä tästäkin maistelusta selvittiin kunnialla ja tiimimme kierros oli valmis alkamaan paikallisoppaamme, Artiklan entisen fuksikapteenin ja vanhan ystäväni Sanja-Sofian johdolla.

Tämän vuoden Jallujuoksu sijoittui Lapin yliopiston ulkopuolelle ja sisälsi toinen toistaan mainiompia rasteja ja Artiklan jäseniin eli artisteihin tutustumista.

Esimerkkinä rasteista mainittakoon yliopiston pihalla käyty tanssikilpailu, kananmunan kuljetus vaatteiden läpi sekä erinäisten jallupohjaisten cocktaileiden maistelu- ja arvuutuskilpailu. Kisailun jälkeen iloinen joukkomme suuntasi jatkoille Artiklan synttäribileisiin jo ensimmäiseltä päivältä tuttuun Roippariin, jossa luvassa oli iloisia jälleennäkemisiä niin uusien ja vanhojenkin artistikavereiden kanssa sekä tietysti asiaankuuluva Artiklan synttärikakku! Tunnelma oli korkealla ja kakun kyytipoikana toimineet Long Island Ice Teat eivät 24

INTER VIVOS 5/2017

Viikonloppu eli helgen startattiin jälleen Toipparilla aivan loistavan sushiaamiaisen muodossa, joka yhdessä muutaman ginitonicin kanssa virvoitti tehokkaasti Jallujuoksun ravistelemat nordistit takaisin elävien kirjoihin ja näin Hannes Snellmanin luento M&A:sta olikin valmis alkamaan. Entisen Justuksen int.sekin Franz Mittlerin ja kollegansa Tuomo Heikkisen pitämä kattava ja sopivasti huumoria sisältänyt luento käsitteli jälleen ansiokkaasti tekoälyn merkitystä M&A:n tulevaisuuden kannalta ja se sujuikin mukavasti virvokkeita nauttiessa ja oikeudellisen yleissivistyksen kasvaessa.

Luennon jälkeen olikin aika suunnata jo alkuviikolta tutun Rovaniemen keskuspesulan kautta kohti viikon varsinaista isoa surprisea, joka sijaitsi aivan Rovaniemen ydinkeskustassa Lordin aukion kupeessa. Nordistien ilo oli suurta, kun surpriseksi paljastui Zoomit-baarin tyylikäs drinkkikoulu, jossa osallistujat pääsivät valitsemaan, opettelevatko Mojiton, Tom Collinsin vaiko Aperol Spritzin teon. Omaa vuoroa odotellessa tunnelmaa pitivät yllä koko ajan normaalisti pelannut baari sekä viereisen huoneen biljardipöydät (joskin allekirjoittanut kärsi niukan tappion eräälle uppsalalaiselle kaverille). Syntyihän lopulta myös se allekirjoittaneen itse ohjauksessa tekemä Tom Collins, joskin jatkossa taitaa tämän ulkoasiainvastaavan paikka olla enemmänkin tiskin toisella puolella maksajan roolissa…

Surprisen jälkeen suuntasimme muutaman Justuksen edustajan kanssa nautitun sushi- ja viinipitoisen mellandödin kautta takaisin Toipparille perinteiselle perjantai-illan kohokohdalle, nimittäin KV-sitseille!

Iloa lisäsi vielä usean muun Suomen oikkarijärjestön hallituskollegan liittyminen mukaan sitseille. Suurta hilpeyttä herätti myös illan neljän laulunjohtajan saapuminen paikalle teatraalisesti Carmina Buranan soidessa taustalla. Sitsit sujuivat railakkaissa merkeissä pohjoismaisesta yhteistyöstä nauttien. Erityismausteena mainittakoon numeroidut sitsipaikat, joiden perusteella rankaistiin sattumanvaraisesti laulunjohtajien syntymäpäivien mukaisilla paikoilla istuneita. Allekirjoittaneessa herätti erityisen suurta huvittuneisuutta hallituksen puheenjohtajamme Helinän valikoitumi-

nen rangaistavaksi, jolloin hän saapui yleisön eteen nauttimaan laulunjohtajana toimineen legendaarisen Lexin 2014 int.sekin Sanna Koljosen valvovan silmän alla jallusnapsin. Lähes koko sitsikansa selvisi myös jatkoille Artiklan kantapaikkaan eli valtavaan Half Moonyökerhoon, jossa jatkot jatkuivat pitkälle yöhön.

LAUANTAI 28.10. KOKOUKSIA, MITALEITA JA MAAGISET VUOSIJUHLAT

SUNNUNTAI 29.10. SILLIS!!!!

Pääpäivä! Erään tulkinnan mukaan koko viikon pituiset etkot olivat ohi ja oli aika siirtyä itse asiaan. Jo sillisbussissa oli silmiinpistävästi havaittavissa, ettei eräiden KV-vieraiden ja hallituskollegoiden juhlatuuli ollut varsinaisesti katkennut missään vaiheessa, vaan nousujohteisesti edettiin edelleen. Suurta hilpeyttä herätti myös muutaman sankarin ja sankarittaren ilmestymiLAURI LAATUNEN

Poikkeuksellisen aikainen aamuherätys merkitsi vain yhtä asiaa: oli tullut viikon H-hetken aika. Nimittäin Nordiska Sekretariatetin korkeimman päätöksentekoelimen, int.sek möten aika. Syksyn viikkojen järjestyksessä vuosittain kiertävä kokous merkitsi viiden tunnin tiukkaa asiakeskustelua Toipparissa pohjoismaisten kollegoideni sekä Sekretariatetin presidentin ja varapresidentin kanssa. Sillä välin muut KV-vieraat nautiskelivat hiljalleen brunssista paikallisessa Café Toivossa vuosijuhlalaittautumisten lomassa. Omalta osaltani Möte muodostui erityisen ikimuistoiseksi, sillä äänestyksen päätteksi tulin valituksi Nordiska Sekretariatetin varapresidentiksi toimikaudelle 2017-2018.

Presidentiksi valittiin niin ikään jo ensimmäisellä KVviikollani Aarhusissa 2016 tapaamani Aarhusin int.sek Michael Sterndorff-Jessen.

Pikaisen frakinpukemisen jälkeen oli hyvä suunnata voitokkaissa tunnelmissa Bull Bar & Grilliin perinteiseen mitalienjakotilaisuuteen. Jokaiselta viikolta saa erilaisen, kyseisen järjestön suunnitteleman akateemisen kunniamerkin eli KV-mitalin. Artiklassa tämä vieläpä toteutetaan sellaisella lisämausteella, että käytyään ensimmäisellä Artiklan viikolla, saa pronssisen mitalin. Toisella Artiklan viikollaan saa hopeisen mitalin (kuten allekirjoittanut nyt) ja huipennuksena käytyään Artiklassa kolme kertaa saa kultaisen mitalin.

Saatuani mitalin kiinni frakin rintapieleen oli aika suunnata muutaman virvokkeen jälkeen vuosijuhlille cocktail-tilaisuuteen, jossa hallituskollegat jo odottelivatkin KV-viikolla edustaneita kollegoitaan.

Artiklan 38. vuosijuhlat pidettiin muutaman edellisvuoden tapaan tunnelmallisessa SantaParkissa syvällä maan alla ja paikan Lappi- ja jouluteemainen sisustus herättikin vieraissa ihastusta. Itse pidemmän kaavan mukaan nautitussa pöytäjuhlassa päästiin kuulemaan useita esityksiä ja Helsingin Sanomien toimittajan Kimmo Oksasen usean eri kielen yhdistelmällä pitänyt pysäyttävä juhlapuhe.

Vuosijuhlien tauot sujuivat vierailta railak-

kaissa merkeissä jäästä valmistetun Nordic Ice Barin tarjoiluista sekä vuosijuhlille olennaisesti kuuluvasta konferenssista nautiskellen. Tulipa tauolla otettua myös perinteinen KV-vieraiden yhteiskuvakin. Ennen taukoa hallituspöydässäni sattui myös suurta hämmennystä aiheuttanut tilanne, kun tarjoilija yhtäkkiä toi pöytään pullollisen shamppanjaa sekä neljä lasia allekirjoittaneen nimellä ja kertoi paikallisen perhetuttuni lähettäneen terveisiä. Jatkoille suunnattiin jälleen Half Mooniin, jossa vieraille oli varattu oma tanssilattia ja baaritiski. Pilkkuun astihan siellä pykälistit jaksoivat olla ja paljon kaivattua lisäaikaa toi myös talviaikaan siirtyminen kesken yön, joten jatkopaikka pysyi tunnin pidempään auki. När börjar sillis…?

INTER VIVOS 5/2017

25

nen sillisbussille edelleen edellisen illan juhlapukuihin pukeutuneena.

Sillikselle saavuttua suurta huomiota herätti edellisvuoden tapaan sillispaikan ulkopuolelle tuotu sillisporo, joka sai vieraiden keskuudessa paljon huomiota ja valokuvia otettiin ahkerasti. Sisällä tarjoilu pelasi niin ruokien kuin juomienkin osalta eikä vuosijuhlien jälkeisestä dagen efteristä ollut tietoakaan. Alkaneiden kunnon reivien lomassa oli kuitenkin aika kohdata jokaisen KV-viikkoa järjestävän int.sekin suurin henkilökohtainen koitos: pahamaineinen int.sek på bordet eli bubblis. Kyseessä on siis eräänlainen kiitosrituaali, jossa osallistuvat ainejärjestöt nousevat pöydälle yksi kerrallaan antamaan viikon järjestäneelle ja paljon vaivaa nähneelle int.sekille lahjoja, kuten ainejärjestön vaatteita ja huiveja, sekä lopuksi vielä pullon paikallista perinnejuomaa, jota int.sek sitten maistaa. Jotteivät vieraat jäisi ilman, jäljelle jäänyt iloliemi hävitetään laittamalla se kiertoon silliskansan keskuuteen. Pykälän lahjat tekivät hyvin kauppansa Karrille ja erityistä huvittuneisuutta silliskansan keskuudessa herätti Tukholman Niklas Heimerin lahjaksi tuoma 4,5 litran Absolut Vodka-pullo, joka keräsikin runsaasti kuvien ottajia ympärilleen pitkin sillistä.

Int.sekin poistuttua hetkeksi toiseen ulottuvuuteen jatkoi muu juhlakansa vielä reivaamista hyvän tovin ja tunnelma pysyi korkeana. Eftersillikselle suunnattiin jo tutuksi tulleeseen Bull Bar & Grilliin, jonka loistavat juoma- ja erityisesti ruokatarjoilut olivat omiaan kuosittamaan silliksellä rähjääntynyttä nordistia. Sitkeimmät (ml. usea pykälisti) jatkoivat vielä eftereftersillikselle karaoken pariin läheiseen Kansan Pubiin, joskin silliksen johdosta laulajat osuivat pääasiassa nuotin viereen. Ilta jatkui vielä eftereftereftersilliksellä kämpillä, joskin tässä allekirjoittanut totesi väsymyksen painavan jo siihen malliin, että koki viisaaksi painua kauneusunille ennen aamulentoa takaisin Helsinkiin. Tätä ennen paikan päällä nähtiin kuitenkin myös suurta huvittuneisuutta herättänyt islantilainen Brennívín.

EPILOGI: MITÄ JÄI KAIKESTA JÄI KÄTEEN? Istahdettuani Finnairin kyytiin kohti Helsinkiä oli aika kelailla mennyttä viikkoa. Selvää oli, että vaikka jokainen käymästäni 16. viikosta on ollut omalla tavallaan hyvä, oli mennyt viikko ollut poikkeuksellisen kovatasoinen ja virne kasvoilla olikin leveällä koko lennon ajan nuhjuisesta olotilasta huolimatta. Viikko oli hieno sekoitus uusia ja vanhoja pohjoismaisia ystäviä, uusia kokemuksia ja railakkaita illanviettoja. Kaiken kaikkiaan siis äärimmäisen hieno kokemus!

Erityisesti painottamisen arvoista on kuitenkin viikolla olleet kovatasoiset, johtavien asianajotoimisto26

INTER VIVOS 5/2017

jen edustajien pitämät kovatasoiset ja ennen kaikkea työelämän käytännönläheiset luennot M&A:n tulevaisuudesta. KV-viikoilla kyse ei ole siis yksinomaan juhlimisesta vaan parhaimmillaan viikoilla voi kokea äärettömän kovatasoisia luentoja ja excuja, joita ei välttämättä oikiksessa ja yliopistomaailmassa muuten kokisi. Monesti vieläpä nämä voi kokea hyvistä tarjoiluista samalla nauttien. Verkostojen voimaa ei pidä väheksyä nykymaailmassa ja työelämässä, vaan päinvastoin niihin kannattaa panostaa.

Ylipäänsä voin lämpimästi suositella kaikkia lähtemään opiskeluaikanaan vähintään yhdelle KV-viikolle kotoisan Pykälä-viikon ohessa! Vaikka matkustaminen ympäri Pohjoismaiden, uusien oikeudellisten asioiden oppiminen, vuosijuhlat ja muut riennot ovatkin mahtavia, muodostavat viikoilla tavattavat uskomattoman omistautuneet ja avoimet ihmiset koko homman suolan. Usein toistamani sanonnan mukaan viiden päivän tunteminen KV-viikolla vastaa helposti viiden kuukauden tuntemista normaalielämässä Helsingissä. Useista viikoilla tapaamistani ihmisistä on muodostunut erittäin hyviä ystäviä, joita on voinut käydä moikkaamassa niin purjehdusreissuilla, Lexin fuksiviikolla kuin Tukholman oikiksen kesän avajaisbileissäkin ja joihin on yhteydessä päivittäin. Kannustan kaikkia olemaan rohkeita, kyseenalaistamaan omat epäilykset, lähtemään viikoille ja kokemaan saman!

Kiitos Karri ja Artikla loistavasta viikosta! Vi ses i Norden!

Lauri Laatunen Pykälä ry:n hallituksen ulkoasiainvastaava Int.sek 2017 Nordiska Sekretariatetin varapresidentti 2017-2018

Laurin mainion raportin ohella on hyvä kertoa myös toisestakin Pykälän excursiosta, jolloin aikanaan näkyvä Finnhitskerho vieraili Poronkusemassa. Allekirjoittanut on monesti vuoden aikana nostanut ko. kerhon esille epäillessään tämän käynnistäneen edelleen jatkuvan Volga-perinteen.

Juttu on julkaistu Inter Vivosin numerossa 2/1998

IV ENNEN MUINOIN 28

INTER VIVOS 5/2017

30

INTER VIVOS 5/2017

”OIKEUSTIETEEN OPAS ON TIETEENALAOPPAISTA SUOSITUIN: SILLÄ ON KESKIMÄÄRIN 70 KÄVIJÄÄ PÄIVÄSSÄ!”

-Haastattelussa Helsingin yliopiston kirjaston tietoasiantuntija Leena Huovinen HAASTATTELU JA KUVAT KIRJASTON ROTTA

INTER VIVOS 5/2017

31

1. KUINKA KAUAN OLET TYÖSKENNELLYT KIRJASTOALALLA? ”Hyvin kauan, lähes aina! Kerkesin olla viime vuosituhannellakin kaksi vuosikymmentä näissä hommissa, aloitin nääs alan opinnot v. 1980. Opiskelun lomassa olin yleisissä kirjastoissa ja jopa suuren suomalaisen mediakonsernin tietopalvelussa, kunnes sitten suht. pitkän perhevapaan jälkeen pääsin reilu kaksikymmentä vuotta sitten KATTI:n kirjastoon, ja loppu onkin historiaa.

Kansainvälisen talousoikeuden instituutin kirjasto olikin hyvä koulu oikeustieteelliseen tietopalveluun, koska siellä tätä palvelua jalostettiin ihan myytäviksi tuotteiksi asti. KATTIhan oli perustettu Euroopan integraatioon liittymisen synnyttämään tiedontarpeeseen, joten siellä pääsin tutustumaan oikeustieteeseen eurooppaoikeuden kautta. Avoimen yliopiston oikeustieteen kursseilta sain kyllä jotain pohjaa työhöni, mutta eniten opetti kuitenkin työ itse: ne konkreettiset kysymykset joita asianajotoimistot ja tutkijat tekivät.

Vuosituhannen vaihteessa palvelukeskeinen KATTI-kirjasto työntekijöineen liitettiin kokoelmakeskeiseen tiedekunnan kirjastoon, ja tehtäväni muuttuivat kokoelmatyön suuntaan.

Pitkän aikaa puljasin kokoelmien parissa ja teimme esim. oikeustieteeseen kirjastolle tieteenalaan perustuvan hyllyjärjestyksen. Te ette varmaan enää muistakaan niitä aikoja kun oikiksen kirjat oli jaettu kuuteen kieleen perustuvaan ryhmään. Ja kaikille kirjaston käyttäjille oli yhtä epäselvää tarkoittiko ”kieli” tuossa kontekstissa julkaisumaata, kirjoittajan äidinkieltä vai

32

INTER VIVOS 5/2017

kirjassa käytettyä kieltä vai peräti oikeusaluetta.

Täällä Kaisa-talon kirjastossa olen tutkimuksen palveluissa oikeustieteen tieteenalayhdyshenkilönä. Yritän kaikin tavoin edistää oikeustieteen tutkijoiden ja myös teidän tulevien oikeustieteilijöiden työtä.”

2. MIKÄ ON PARASTA OIKKAREISSA? ”Ahkeruus, te pänttäämisen mestarit! Ei minkään muun tieteenalan kirjat ole niin luetunnäköisiä kuin oikiksen - eikä se johdu yksistään siitä että kirjoja on liian vähän.

Te osaatte ja uskallatte kysyä! Ja kysymykset ovat selkeitä, ei mitään liirumlaarumia.

Ja erityisen iloinen olen siitä että te olette löytäneet kirjaston ResearchGuidet. Oikeustieteen opas on tieteenalaoppaista suosituin: sillä on keskimäärin 70 kävijää joka päivä – jopa jouluaattona! Vain e-kirjaopas saa enemmän kävijöitä, mutta sen kohderyhmänä onkin koko yliopisto. Otan mielelläni vastaan palautetta (Feedback sivulle) oppaasta, kertokaa miten siitä voisi tehdä vielä paremman.”

3. TERVEISET LUKIJOILLE? ”Gradua tekeville sanon, että antakaa rohkeasti vaan työnne avoimeen HELDAAN kaikkien kiinnostuneiden luettavaksi!”

Lisätietoja: http://libraryguides.helsinki.fi/oikeustiede

JOS EI TAVOITTELE TÄHTIÄ, MITEN VOI KOSKAAN KUROTTUA EDES KUUHUN? TEKSTI HEIDI STORBERG

Eli viikonlopun ja kaksi keskiviikkoa kestänyt katsaus, kuinka viisitoista vapaaehtoista järjestää maailman suurimman legal design- tapahtuman ”Moikka! Meil ois kuule tällane magee proggis. Haluutsä lähtee kenties messiin?” Pilvi Alopaeus kysyi Liisa Harvelalta helmikuun alussa 2017.”Juu, käy!” Liisa hihkaisi. Hetken harkittuaan hän kuitenkin kysyi vielä: ”Niin siis mikä tää juttu nyt on?” ” Sellane kuin Legal Design Summit.” ” Niin siis häh?”

Tämänkaltainen keskustelu toistui useampaan kertaan eri vapaaehtoisten kanssa, kunnes lopulta saatiin kasaan viidentoista hengen, suurimmaksi osaksi oikeustieteen opiskelijoista koostuva, Legal Design Summit- tiimi. Lopputuloksena olikin, että harmaan ankeana marrasaamuna Helsingin yliopiston päärakennuksessa pidettiin maailman suurin legal designtapahtuma. Ja kaikki tapahtui vain puolessatoista vuodessa. Vapaaehtoisesti.

Todellinen startup- satu siis. Mutta voiko näin lyhyessä ajassa kasvattaa valtavalla vauhdilla mitään pitkäkestoista? Ruusuisimmatkin unelmat nimittäin lakastuvat ajan myötä, jos hedelmällistä maaperää ei ole.

Pohjaksi vaaditaankin kannustavaa ja lämmintä johtoa, yhteisesti jaettua arvomaailmaa, vahva yhteistä panosta ja selkeää brändiä. Nämä sisältyvät pakosti jokaisen

kestävän hankkeen elinkaareen. Sainkin tehdä pikaisen inventaarion Legal Design Summittiin, ja katsoa, mitä käteen jäi.

Ja ai niin juu, mitä se legal design nyt olikaan?

VOLUNTEER’S DAY, TELAKKAKATU 6, HELSINKI KÄYNNISTÄMINEN JA KEHITTÄMINEN Legal design will change the practise of law, ohjelman etusivulla uhotaan. Astun sisälle tiilenpunaiseen konepajarakennukseen, jossa Dottirin asianajotoimisto sijaitsee. Minut ympäröivät avarat tehdastilat ja valkeat betoniseinät, joilla komeilee modernia taidetta. Yhdeltä seinältä Steve Jobs haastaa minua katseellaan: On uskallettava ajatella isosti.

Portaita ylös kavutessani mietin, mitähän mahtaa tapahtua minunlaiselleni digiurpolle tällaisen nörttipöhinän keskellä, kun jo pelkkä sähköpostin avaaminenkin nostattaa hikikarpalot otsalle. Yllätyksekseni saan kuitenkin kuulla, että suurimmalla osalla Legal Design Summitin tiimistä ei ole mitään maata mullistavaa tietoteknistä osaamista takanaan. Pelkkä uteliaisuus

SKYJPHOTO

INTER VIVOS 5/2017

33

ehtoiset saavat luvan elää pienen epävarmuuden kanssa. Silti hommat on hoidettava hyvin. Neutraali, tai varsinkaan huono, palvelu eivät kelpaa. Jokaiselle vapaaehtoiselle niin tuotantotiimissä kuin kanttiinissakin tarjotaan mahdollisuus tehdä lähtemätön vaikutus tapahtumien osallistujiin.

Samanlaista kunnianhimoa on havaittavissa myös Antti Innasen, koko idean isän ja asianajotoimisto Dottirin osakkaan, puheissa. Hänestä Suomen pitäisi tavoitella kärkimaan asemaa legal designin saralla, sillä täällä politiikka on reilua ja palvelumuotoilua on paljon muillakin aloilla. Lisäksi johtoasema olisi oiva satavuotislahja Suomelle.

Nyt kaiken tämän ilon ja innostuksen keskellä onkin jo korkea aika kysyä, mistä on oikein kyse. Mitä on legal design, jota kaikki nyt niin hehkuttavat? ” Legal design on asiakaslähtöisyyttä. Juridiset palvelut pyritään muokkaamaan helpommin ymmärrettäviksi. Tämä toteutetaan asiakaskyselyillä.

Asiakkailta kysytään esimerkiksi sopimusta tehdessä, onko toteutettava oikeudellinen dokumentti liian pitkä ja vaikeaselkoinen. Prosessissa pyritään huomioimaan asiakkaan tausta ja tietämys juridiikasta.

Visuaalisuus onkin lähinnä lopputuote, ei itsetarkoitus,” Innanen selostaa. Ensikuvitelmani sateenkaarenkirjavasta Comic Sans MS- fontilla kirjoitetusta sopimuksesta ei siis ihan riitä täyttämään legal designin kriteerejä.

Mutta miten asiakirjoja voidaan siis muokata menettämättä oikeudellisesti olennaista tietoa? ”Tässä tarvitaan tiimityöskentelyä. Juristit ja palvelumuotoilijat tuodaan yhteen ja yleensä käykin ilmi, että yllättävän monia asioita pystytään muotoilemaan.

Juristit kun yleensä kuvittelevat, että kaikista mahdollisista muotosäännöistä tulee pitää kiinni. Täytyy kuitenkin muistaa, että sopimuksen sitovuus on yhteydessä sen selkeyteen. ”Niin paradoksaaliselta kuin se ehkä kuulostaakin, muotoilemalla sopimuksesta voidaan saada jopa sitovampi”, Innanen vastaa.

Idea laillisesta muotoilusta syntyikin puolitoista vuotta sitten, kun Innanen ja Johanna Rantanen, Dottirin toinen osakas, törmäsivät toistuvasti töissään kasvuyritysten kanssa siihen ongelmaan, etteivät asiakkaat aina ymmärtäneet edes tärkeimpiä kohtia solmimistaan sopimuksista. Rantanen oli esimerkiksi käynyt vieläpä kahdestaan yhden asiakkaansa kanssa osakassopimusta läpi palaverissa eikä asiakas tämänkään jälkeen tajunnut, mistä kilpailukieltoa koskevassa kohdassa oli kyse.

”NIIN PARADOKSAALISELTA KUIN SE EHKÄ KUULOSTAAKIN, MUOTOILEMALLA SOPIMUKSESTA VOIDAAN SAADA JOPA SITOVAMPI” ja uskallus ovat kannatelleet heitä, mitä on ihmetelty maailmallakin.

Tästä on esimerkkinä Juri Huttunen, joka opiskelee vasta toista vuotta oikeustieteellisessä ja on jo nyt kavunnut tapahtuman Head of Productioniksi. Kuten moni muu vapaaehtoinen, hänkin päätyi tehtäviinsä puolivahingossa. ”Tutustuin sattumalta Pilviin (Legal Design Summitin pääjärjestäjään ja CEO). Hän sitten kysyi, lähtisinkö mukaan Legal Design Summittiin.

Lupasin lähteä, kunhan en joutuisi tekemään mitään, mitä en osaa. Aika nopeasti jouduin silti syömään sanani”, Huttunen kertoo. Saankin tästä vähän tuntumaa muutaman päivän myöhemmin Brainfactoryn kulisseissa, kun näen Huttusen ja Aaro Korhosen (Head of Experience) kokoilevan tulostinta nimikylttejä varten.

Kummallakaan ei ollut aluksi mitään suurempaa kokemusta tulostinten kokoamisesta, mutta eipä se silti ollut este eikä mikään. Tekemällä oppii.

Hieman samantapaisesti syntyivät myös tapahtuman grafiikat. Vaikka Maria Sorsimo, tapahtuman päämarkkinointivastaava, oli toiminut aiemminkin markkinointivastaavan tehtävissä ja harrastepohjalta suunnitellut muille projekteille ulkoasuja, oli vuoden 2017 Legal Design Summit aivan toista mittaluokkaa.

Melkein kaikki väreistä elementteihin ja logoista sosiaalisen median alustoihin meni uusiksi. Graafisen suunnittelun työkalujen käytön Sorsimo oppi kunnolla vasta matkan varrella, ja opeteltavaa oli paljon. Suunnittelutyö oli todella aikaa vievää varsinkin aluksi, sillä hän kokeili tiettyjen elementtien toteuttamista ensimmäistä kertaa. Onnistuneeseen lopputulokseen pääseminen vaati monesti useamman version, joten yhden grafiikan pohjalla saattoi joskus olla jopa neljä eri versiota samasta kuvasta Saankin jälkeenpäin kuulla, että tiimin sisäisessä arvokeskustelussa nostettiin esille nimenomaan hauskanpito ja uuden oppiminen. Kaikilla tiimin jäsenillä on myös jo olemassa olevilla taidoillaan annettavaa projektiin; osa on nimittäin opiskellut oikeustieteen ohella muitakin tieteitä aina tietojenkäsittelystä teologiaan tai tehnyt muuta kiinnostavaa kuten työskennellyt Itä-Afrikassa konsulttina.

Tällainen yritys- ja kokeiluhenki heijastuu myös vapaaehtoisten perehdytykseen. Puhujien opastamisessa ja vieraiden vastaanottamisessa voi sattua jotain yllättävää kaikesta varautumisesta huolimatta, joten vapaa34

INTER VIVOS 5/2017

ALEKSI HOKKANEN

Ongelman pohtimista Innanen oli jatkanut päiväkodin limudiskossa ystävänsä Jaakko Wäänäsen, Hellonin toimitusjohatajan, kanssa, sillä heidän lapsensa sattuivat käymään samassa päiväkodissa. He kuvittelivatkin keksineensä jotain aivan ainutlaatuista, mutta nopean googlailun jälkeen he huomasivat, että kansainväliset lakifirmat olivat myös havahtuneet samaan ongelmaan ja aihetta oli ehditty alustavasti tutkia yliopistotasollakin. Jos kolmikko ei siis kuulunut innovaation varsinaisiin keksijöihin, olivat he ainakin sen varhaisia omaksujia. Toimeen olikin ryhdyttävä nopeasti ennen kuin kukaan muu ehtisi ensin.

Yhdessä Innanen, Rantanen ja Wäänänen päättivätkin järjestää lopulta tapaamisen Hellonin toimistolla ja alkoivat siellä pohtia erilaisia yhteistyön muotoja.

Lopulta kanavaksi valikoitui kerran vuodessa järjestettävä tapahtuma, jolle päädyttiin antamaan kunnianhimoinen nimi Legal Design. Vielä yksi aamuvarhainen tapaaminen The Cock-ravintolassa ja tapahtuman nettisivut oli saatu kasaan. Legal Design Summitin tarina oli valmis alkamaan.

Tämän pikaperehdytyksen päätteeksi saan osallistua vielä vapaaehtoisten ”perhepotrettiin”, vaikken varsinaisesti vapaaehtoisten ryhmään kuulu. Mikään tylsä pönötyskuva ei ei käy vaan naama on väännettävä hirvittävään irvistykseen. Startup-henki nouseekin jälleen pinnalle:Suurten unelmien lisäksi tarvitaan suurta sydäntä ja pieniä valtaetäisyyksiä. Hauskanpitoa unohtamatta. Vain siten pienempikin hanke voi menestyä suuremmilla markkinoilla.

BRAINFACTORY, 27.-29.10.2017, PURSIMIEHENKATU 26, HELSINKI - YLIKUUMENEMINEN JA KORJAUSLIIKE Luova kaaos meneillään. Päällisin puolin kaikki on hyvin, sillä ruoat saapuvat ajallaan, vieraat viihtyvät ja osallistujilla on hauskaa. Vapaaehtoiset sinkoilevat paikasta toiseen enkä ehdi tohinan keskellä aina jututtaa kaikkia. Milloin on kokous, milloin pitää avata ovia, milloin tarjoilla ruokaa.

ONKO LEGAL DESIGN KUITENKIN VAIN HETKEN HYPETYSTÄ?

Olen siis saapunut Hellonin toimistolle Brainfactoryyn eli viikonlopun mittaiseen työpajaan, jossa lain, teknologian ja muotoilun opiskelijat ja ammattilaiset ratkovat heille annettuja legal designiin liittyviä tehtäviä. Niihin kuuluu esimerkiksi sähköisten oikeudenkäyntien suunnittelua, some-palvelujen käyttöehtojen parempaa havainnollistamista ja perheenjäsenten keskinäistä ostosten valvontaa kanta-asiakaskorttien avulla yksityisyydensuojaa rikkomatta. Aikaa suunnitella on siis vain viikonloppu ja tulosten on oltava mahdollisimman kouriintuntuvia. Välissä pitäisi vielä ehtiä syömään, nukkumaan, verkostoitumaan ja kuuntelemaan välissä pidettäviä puheita. Viikonloppu ei ole siis ainoastaan järjestäjille vaan myös osallistujille rankka.

Kuten merten takana, täälläkään ei silti anneta väsymyksen näkyä. Vaikka silmänaluset ovat kaikilla tummuneet, on katse kirkas samoin innosta värisevä ääni.

Kuulemissani puheissa ja saamissani haastatteluissani toistuvat kuitenkin samat iskulauseet ja ilmaukset kerta toisensa jälkeen. Asiakaslähtöisyys. Tiedon demokratisoituminen. Ei juristilta juristille vaan ihmiseltä ihmiselle. Visuaalisuus. Access to justice. Ymmärrän, että käsillä on perustavanlaatuinen ajattelutavan muutos, kun juridisen tekstin koukeroita aletaan avata tavallisillekin tallaajille, mutta kaikkea ei sovi niin vain niellä. Onko legal design kuitenkin vain hetken hypetystä? ”Ei todellakaan. Hypetys on ylikuumenemista eikä legal design ole mitenkään yliarvostettua”, vastaa Laura Sivula, Aalto ITP:n projektipäällikkö ja yksi Brainfactoryn valmentajista, ”Asiakkaat ovat nykyään tietoisempia omista oikeuksistaan ja käyttävät yhä enemmän sähköisiä palveluita kuten verkkopankkia. Sähköinen asiointi ja design- ajattelu ovat vain luonnollista jatkumoa yhteiskunnan yleiselle kehitykselle. Ainoa ongelma on, että yritykset toivovat meiltä ehkä liian paljon liian lyhyessä ajassa.” Samanlaista ajatuksenjuoksua on havaittavissa myös Brainfactoryn toisella valmentajalla Jameson Dempseyllä, Legal Hackersin johtajalla ja Kelley Drye & Warren LLP:n lakimiehellä. ”Muotoiluajattelu tulee jatkumaan. Pelkkään asiasta puhumiseen ei kuitenkaan pitäisi keskittyä vaan tulisi myös toimia. Lisäksi muotoilijoiden tulisi olla nöyriä ratkaisuja esittäessään, sillä ne eivät ole aina radikaaleja,” Dempsey toteaa.

Vaikka muurahaispesässä olisi siis päällä täysi kuhina ja puhina, ei keko pysy kasassa ilman kuningatarta.

Legal designilla on ilmeisesti vahva pohja, sillä lakipalveluiden monimutkaisuus on tunnettu ongelma.

INTER VIVOS 5/2017

35

Startup- huumassa pohjan merkitys tahtoo vain valitettavan usein unohtua. Näin oli vähällä tapahtua myös Legal Design Summitille.

Pilvi Alopaeus myöntääkin, että suurin moka matkan aikana oli liian luja lähtö. Varsinaisen lähtölaukauksen Legal Design Summitin kasvulle antoikin hänen uhkarohkea Twitter-viestinsä. Itse hän päätyi projektiin Innasen ja Rantasen kautta, sillä he olivat startup-maailmasta tuttuja. Kuten muilla vapaaehtoisilla, hänelläkään ei ollut aluksi kunnon käsitystä legal designista, joten hän etsi tietoa aiheesta. Tietoa etsiessä tiedonjano ja kunnianhimo vain kasvoivat, ja pian hänelle tuli mieleen, että myös yliopiston täytyisi tulla mukaan. Niinpä dekaani Kimmo Nuotio sai kutsun Startup-Saunalle ALEKSI HOKKANEN

Serisseed.fi- julkaisutapahtumaan, ja näin ensimmäistä kertaa oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani teki tutkimusmatkan startup maailmaan. Niinpä legal design- aiheinen seminaari päätettiin järjestää Helsingin yliopiston päärakennuksen pienessä juhlasalissa.

Niin sai alkunsa Legal Design Summit 2016, joka oli puolen päivän johdatus legal designiin. Vaikka silloinen Summit olikin perinteinen seminaari ja yleisö koostui lähinnä oikeustieteen opiskelijoista ja juristeista, oli Summit kuitenkin menestys parin sadan hengen osallistujamäärällä. Samalla tapahtuma poiki aivan uuden, mielenkiintoisen projektin Helsingin yliopistolle eli Legal Tech Labin, johon inspiraatiota oli saatu Summitin pääpuhujalta ja Stanfordin yliopiston Legal Design Labin johtajalta Margaret Haganilta. Kiinnostusta ja kysyntää legal designille oli siis laajalti.

Summit päätettiinkin järjestää uudestaan.Vanha malli ei kuitenkaan riittänyt. Kuukausi Summitin jälkeen Alopaeus oli nimittäin järjestämässä muutaman muun nykyisen tiimiläisen kanssa Suomen suurinta seminaaria tietosuojasta Porthanian tiloissa, ja tapahtuma keräsi yli 600 kävijää. Koska tapahtuma oli todellinen läpimurto, rohkeus ottaa vastuuta suuremmistakin tapahtumista kasvoi. Seminaari olikin ensimmäinen testi, kuinka kiskoa ihmisiä paikalle ja täyttää saleja.

36

INTER VIVOS 5/2017

Legal Design Summitin olisi siis oltava seuraavana vuonna alansa suurin ja kaunein. Koko brändi piti rakentaa alusta asti uudestaan. Alopaeus tajusi, ettei pystyisi työhön yksin, joten hän värväsi lisäksi omia tuttujaan mukaan. Syy tähän oli hänen mukaansa se, ettei hän omasta mielestään osannut yhtään mitään. Suurin osa muista ydintiimin jäsenistä saapuikin hänen kauttaan ”petollisesti vieteltyinä”, joten yliopiston ja yhtiöiden seminaarista tulikin opiskelijavetoinen kuuden päivän mittainen tapahtumaketju. En kuitenkaan ihmettele Alopaeuksen lumovoimaa, sillä heti aluksi hän halaa minua lämpimästi ja nauraa aurinkoisesti haastattelun aikana.

Ja nyt tapahtumaketjun momentum. Eräänä päivänä ideoidessaan tiiminsä kanssa seuraavan vuoden Summitia Alopaeus nimittäin laittoi olohuoneen lattialta seuraavanlaisen Twitter- viestin: ”We are going to organize the largest legal design event in the world!”.

Muut järjestäjät olivat kuitenkin kauhistuneita ja syystäkin. Miten viidentoista vapaaehtoisen porukka pystyisi ikinä lunastamaan sellaiset lupaukset? Varsinkin sen jälkeen, kun kansainväliset firmat sekä yliopistot Harvardia ja Stanfordia myöten alkoivat soitella ja kysellä tapahtuman perään. Ja tarjoamaan rahaa.

Kasvupyrähdys tuottikin jonkin verran kasvukipuja. Kotimaiset lakifirmat eivät lähteneet mukaan tapahtumaan, koska hanke kuulosti hieman utopistiselta.

Lähinnä läpäksi tarkoitettu organisaatiokaaviokin oli tehtävä, sillä se selkeytti toimintaa olennaisesti. Kaikki eivät voineet olla vain Head of Something. Vaikka Summitin kylkeen lopulta lisättiinkin Brainfactory ja sivutapahtumia, kaikki muu karsittiin ja päätettiin pitäytyä pääasiassa viimevuotisessa seminaarirakenteessa.

Samanlaista lähestymistapaa joutuvat soveltamaan myös Brainfactoryyn osallistuneet ryhmät. Ideariihen rönsyistä on koottava jotain järkevää aikaiseksi ja silloin ei auta muu kuin raaka karsiminen. Niin mahdottomilta ja laajoilta kuin Editan, oikeusministeriön ja Turun yliopiston Making My Data Real- hankkeen antamat tehtävät ryhmille aluksi vaikuttivatkin, saavat pienryhmät rutistettua oivalliset vastaukset kasaan kolmessa päivässä. Valkokankaalle piirtyy muun muassa tekoälyyn perustuva suloinen siperianhusky, joka ilmaantuu käyttäjän ruudulle varoittamaan, mikäli tämä on rikkonut kuvien jakeluehtoja. Samoin tuomareille esiteltiin sähköinen alusta, joka eritteli jutun osapuolten erimielisyydet oikeudenkäyntiasiassa ja piirsi annetuista asiakirjoista aikajanan. Olen vaikuttunut.

Mikä on siis onnistumisen salaisuus? Keskittyminen olennaiseen. Vain siten kaikki vähänkään suuremmat hankkeet voivat löytää itselleen sopivan vision ja sitä kautta strategian.

Tätähän on odotettu kuin jouluaattoa! Tosin tässä vilinä ja vilske on laitettu potenssiin kymmenen. Aikaisimmat ja ahkerimmat vapaaehtoiset ovat saapuneet paikalle jo ennen aamukuutta. Vielä täytyy nimittäin varmistaa, että kaikki on kunnossa. Toimivatko mikrofonit? Ovatko puhujien diat oikeassa järjestyksessä?

Onko osallistujien nimikyltit järkevästi lajiteltu? Jokainen pienikin yksityiskohta on tarkkaan hiottu; seminaarin tauoilla tummapukuinen pianisti soittaa elävää pianomusiikkia ja yksi järjestäjistä pitää esillä sekunnintarkkaa ajastinta tablettinsa näytöltä, jotta puhujat eivät vahingossakaan ylitä aikarajaansa. Kaikesta suunnittelusta ja varautumisesta huolimatta yllätyksiäkin sattuu, sillä esimerkiksi yksi puhujista on toimittanut oman esitysdiansa vasta viime tingassa.Toinen puolestaan on kaahannut paikalle taksilla viisi minuuttia ennen lavalle saapumistaan. ” Tämä oli kyllä todellinen loppurutistus”, Liisa Harvela, tapahtuman operatiivinen johtaja, toteaakin tilaisuuden jälkeen, ”Tässä oli paineensietokyky kovilla, koska liikkuvia osia oli yksinkertaisesti niin paljon.

Virheitäkin oli vaikeampi hahmottaa, koska konsepti oli niin laaja. Lopputulokseen olen kuitenkin erittäin tyytyväinen.”

Syytä ollakin. Pinnan alla paisuva paine ei ole mitenkään aistittavissa seminaarin kulusta, sillä se kaikki soljuu aikataulusta eikä teknisiä ongelmiakaan pahemmin ilmaannu. Puheiden aiheet ovat varsin kiehtovia ja laaja-alaisia. Seminaarin aikana havainnollistetaan esimerkiksi, kuinka Ylen ohjelmahankintaa koskevat sopimukset oli visualisoitu, kuinka Harvardin yliopistossa järjestetystä suunnitteluprojektista nousi opiskelijoiden pakolaisten lakiapuun erikoistunut kasvuyritys ja kuinka lain periaatteita pyritään tuomaan yhä enemmän tuotesuunnitteluun suojaamaan asiakkaan oikeuksia. Puhujien valikoima on varsin vaikuttava, sillä heitä on saapunut ympäri maailman aina kuuluisista Ivy League- yliopistoista asti. Yleisökin on varsin kansainvälistä, sillä juttelen vieressä istuvan brasilialaisen, sittemmin ranskalaistuneen, lakimiehen kanssa.

Ihmettelen, mistä Summitin tiimi on saanut käsiinsä näin valtavan määrän arvovaltaisia puhujia. Saankin kuulla, että puhujia alkoi vyöryä lumipallon lailla, kun viimevuotisen Summitin puhujat olivat itse päättäneet kysellä muita puhujia tälle vuodelle. Verkostot ja markkinointi ovat siis toimineet.

Ennen kaikkea täältä löytyy muitakin kuin vain lakialan ammattilaisia ja opiskelijoita! Moniko on kuullut oikeudellisen alan tapahtumasta, joka onnistuu keräämään esimerkiksi muotoilijoita tai tietojenkäsittelijöitä

ALEKSI HOKKANEN

LEGAL DESIGN SUMMIT, 1.11.2017, ALEKSANTERINKATU 5, HELSINKI – VOITONJAON AIKA

niin yleisöön kuin estradillekin? Tapahtuma kuitenkin kärsii osittain tästä runsaudenpulasta. Kokopäiväinen seminaari osoittautuu nimittäin haasteeksi takamukselle ja silmäluomille. Kun kuuntelee aamuyhdeksästä puoli kahdeksaan asti kahdeksaatoista eri esitystä, kiinnostus ei enää yksin riitä kannattelemaan keskittymiskykyä. Puhujien paljoudesta johtuu myös se, että osa esityksistä toistaa hieman toisiaan.

Tapahtuman lopuksi Innanen listaa päivän käytetyimmät hashtagit Suomessa. Viidentenä on liha, neljäntenä KHL.fi, kolmantena puolestaan komeilee Verotiedot ja toiseksi tulee OlympicTeam.Fi. Listalta kuitenkin ponnahtaa yksi yli muiden: #LDS17 . Uskalias twiitti on siis viittoittanut tietä päivän käytetyimmälle hashtagille.

ENTÄS SITTEN? OMISTAJANVAIHDOS JA KANSAINVÄLISTYMINEN? Ehkä startupmainen suuruudenhulluus ei sittenkään ole pahasta. Jos koskaan ei tavoittele tähtiä, ei voi kurottua edes kuuhun. Aika näyttääkin, kuinka pitkälle legal designilla pääsee. Tällä hetkellä tulevaisuus näyttää kuitenkin avoimen epävarmalta kuten kaikilla muillakin suurilla hankkeilla ja yrityksillä. Hinku maailmalle on suuri, ja uusia yhteistyökumppaneita pitäisi etsiä.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan Legal Design Summitin tulevaisuuden näkymiä.

INTER VIVOS 5/2017

37

SPONSOROITU

Helsingin oikeustieteellisestä tiedekunnasta keväällä 2014 valmistunut Matti Kilpeläinen työskentelee PwC:n vero-osastolla Tax Managerina. Jo opintojen aikana verotuksesta kiinnostunut Kilpeläinen kertoo päätyneensä PwC:lle harjoittelijaksi finanssioikeuden gradua aloiteltuaan ja varsin nopeasti tiesi haluavansa jatkaa yrityksessä myös valmistumisen jälkeen.

- Työssäni oli silloin ja on edelleen kiinnostavinta sen monipuolisuus, Kilpeläinen kertoo ja mainitsee, että nimenomaan PwC:llä viihtymiseen vaikuttavat etenkin ilmapiiri ja aito mahdollisuus kehittymiseen. Matala hierarkia ja huumorilla sävytetty työyhteisö ovat asioita, joiden ansiosta töihin on Kilpeläisen mukaan aidosti mukava tulla. Henkilökunnan viihtymiseen panostetaan tosissaan ja PwC osallistuu mm. Great Place to Work -kilpailuun (sertifikaatin arvoisesti!). Myös ylityöt korvataan oman valinnan mukaan vapaana tai rahana.

Lähes kaikki maat kattava PwC-ketju mahdollistaa osaamisen jakamisen kansainvälisellä tasolla ja antaa myös työntekijöille mahdollisuuden kansainvälistymiseen esimerkiksi ulkomaankomennusten ja eri maissa järjestettävien koulutusten muodossa. PwC:n vero- ja lakipalveluissa, jossa Kilpeläinen työskentelee, on eri puolilla Suomea noin 170 asiantuntijaa, joista enemmistö on verotukseen erikoistuneita juristeja. Noin 20 henkinen legal-ryhmä keskittyy etenkin yhtiö- ja sopimusoikeuteen sekä M&A-juridiikkaan. Juristien lisäksi mukaan mahtuu myös muiden alojen asiantuntijoita, eikä vastaan vielä ole tullut ammatillista ongelmaa, johon ei löytyisi osaamista talon sisältä.

- Etenkin näin uran alkuvuosina tärkein asia on kuitenkin ollut, että täällä olen kokenut saavani erinomaiset mahdollisuudet oman osaamiseni kehittämiseen. Kokemustasosta riippumatta meillä kukaan ei juurikaan tee töitä yksin. Tyypillisesti toimeksiantoa tekee kolmen hengen ydintiimi, johon kuuluu yksi nuorempi asiantuntija, yksi kokeneempi asiantuntija ja toimeksiannosta vastaava partneri. Tällaisessa mallissa vieressä on aina kokeneempi kollega, jonka tehtävä on paitsi vastata työn lopputuloksesta, myös neuvoa, selittää ja opettaa.

Ainakin omalla kohdallani tämä toimintatapa on tukenut todella hyvin työssäoppimista. Vastuuta myös saa juuri niin nopeasti kuin sitä on valmis ottamaan ja uralla pääsee etenemään nopeastikin.

PWC REKRYTOI PwC rekrytoi kokeneiden asiantuntijoiden lisäksi erittäin paljon opiskelijoita ja vastavalmistuneita. Koska suuri osa harjoittelijoistamme jää valmistumisensa jälkeen vakinaiseen työsuhteeseen, harjoittelijoiden opettamiseen oikeasti panostetaan ja kaikkien yhteinen tavoite on, että harjoitteluaikana oppii mahdollisimman paljon. Omassa noin 15 hengen ryhmässäni työskentelee neljä harjoittelijana PwC:llä aloittanutta ja myös mm. toimitusjohtajamme aloitti talossa kisällinä eli traineena, Kilpeläinen kertoo.

- Itse olin töissä vähintään osa-aikaisesti suurimman osan opiskeluajasta, mutta verotuksen pariin tulin vasta graduvaiheessa. Koska verotus on tyypillisesti kiinteässä yhteydessä esim. yhtiö-, perhe- tai työoikeuteen, monipuolisesta osaamisesta ja työkokemuksesta on ehdottomasti hyötyä. Aiemmasta kokemuksesta riippumatta rekrytoitavien tärkein ominaisuus on kuitenkin aito kiinnostus omaan alaan, on se sitten verotus tai joku muu juridiikan osa-alue, Kilpeläinen tiivistää.

LAKIMIESPÄIVÄ 2017 – OIKEUSVALTIO PUHUTTAA JA MUUTA MUKAVAA TEKSTI JA KUVAT JOSE SARANPÄÄ

Yleisö herää antamaan aplodeita kesken puheen. Oikeusministeri Häkkänen on juuri ilmoittanut esittävänsä pöydällään ollutta tuomioistuinviraston perustamista. Tätä ammattikunta on odottanut pitkään ja hartaasti.

Perjantai-aamuna 6.10.2017 Finlandiatalolla oli vilkasta, kun sisään kerääntyi jälleen vaikuttava määrä lakimieskunnan edustajia. Narikoilla kävi valtava kuhina. Jälkikäteisarvioiden perusteella päivä oli koonnut yhteensä n. 1300 lakimiestä.

OIKEUSVALTIO LAKIMIESTEN PUHEEN AIHEENA Lakimiespäivä oli todella mielenkiintoinen ja keräsi kiinnostavia puheenvuoroja ja herätti uusia ajatuksia ammattikunnan menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Puheenvuoroja kuultiin myös kyberturvallisuudesta, henkilöbrändäyksestä – tai sen kritiikistä – sekä johtamisesta.

40

INTER VIVOS 5/2017

Päivän avainsana oli kuitenkin Suomi100-teeman mukaisesti oikeusvaltio, joka toistui tasaisin väliajoin puheenvuoroissa ja keskusteluissa. Oikeusvaltio-teema nousi esille ainakin Lakimiesliiton puheenjohtaja Asko Nurmen, oikeusministeri Antti Häkkäsen ja EIT:n tuomari Pauliine Koskelon puheenvuoroissa sekä illan viimeisessä paneelissa. Samalla myös useammassa kohtaa viitattiin aiempaan 13.9. pidettyyn Oikeusvaltioseminaariin.

Päivän ensimmäiset puheenvuorot olivat itseoikeutetusti varattu puheenjohtaja Nurmelle, oikeusministeri Häkkäselle ja KKO:n presidentti Timo Eskolle. Nurmen ja Häkkäsen puheenvuoroissa muistuteltiin Suomen oikeusvaltion todellakin olevan vahva kilpailuvaltti kansainvälisillä markkinoilla, vaikka sitä ei aina huomattaisikaan. ”Viennit ovat otsikoissa, ei itsestäänselvyydet”, toteaa Nurmi ja referoi Tsehovia isoisästä, joka mielii muuttaa Venäjältä suurruhtinas-Suomeen. Siellä kun yhteiskunta toimii, sijoitustoiminta on turvattu eikä vallanpitäjä heiluta laivaa.

Korkeimman oikeuden presidentti Timo Esko taas käy läpi 1970-luvun muutosta tuomioistuimessa. Eskon puheenvuorossa pohditaan erityisesti miten tietoteknisten hankintojen, kuten valokopiokoneen ja kovaäänisten, hankkiminen kehitti tuomioistuinten toimintaa. Esimerkiksi monistamisen myötä esittelijän muistiota saatettiin jakaa entistä helpommin. Toisaalta kehitystä tapahtui myös mm. käräjätuomarinvirkojen kokonaispalkkauudistuksen ja uusien oikeustalojen (”julkisen vallan sympooli”) myötä.

Eskon esitys on mielenkiintoinen historiallinen vertailukohta aiempaan oikeusministeri Häkkäsen puheenvuoroon, joka vastaavasti nostaa esille tällä hetkellä pinnalla olevia kehityssuuntia. Yllä mainitun tuomioistuinlaitoksen ohella Häkkänen mainitsee muun muassa käräjäoikeuksien määrän vähentämisen ja jäljelle jäävien yksiköiden kasvattamisen, lautamiesjärjestelmän tulevaisuus-selvityksen, PL 10 §:n muutoksen tiedustelutoimintaa koskien sekä rangaistusten lainsäädännön muutostarpeet.

Voidaan tietenkin kyseenalaistaa ministerin esittämien kehityshankkeiden tarpeet ja pohtia niiden mahdollisia puutteita. Korostaessaan puheessaan esimerkiksi yhden tuomarin kokoonpanon laajentamista tarkoituksenmukaisuuden nimissä voitanee päätellä, että lautamiesjärjestelmän nykyongelmaan suosituin ratkaisu olisi koko järjestelmän purkaminen tai edelleen näivettäminen. Tämä on varmasti monessa kohtaa perusteltua (ks. vanha Pykälisti-sarjakuva IV 4/17, s.

43) ja lautamiehet lienevät olleen pitkään sekä haaste tuomioistuimen puheenjohtajalle että ongelmallinen tuomioistuimen asiakkaille mm. poliittisuutensa

puolesta. Allekirjoittanut kuitenkin toivoo selvityksen tarkastelevan innovatiivisesti useita eri vaihtoehtoja ja huomioivan näitä tasapuolisesti. Järjestelmän lopettaminen uhkaa vaikuttaa liian tarkoitushakuiselta säästöpaineiden ilmapiirissä. Tällöin ohitetaan ne tavoitteet, joiden varjolla alioikeusuudistuksessa lautamiesjärjestelmä otettiin käyttöön.

Tarkoituksenmukaisuusajattelun kannalta on kiinnostavaa, että illemmalla määräaikainen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen nosti omassa puheenvuorossa esille Ruanda-tapauksen, jossa hän siis toimi syyttäjänä.

Resurssikysymykset vaikuttivat nimittäin vahvasti varjostaneen oikeudenkäyntiä ja menettely sai osakseen paljon kritiikkiä siitä, miksi Suomessa on hoidettava Ruandan asiaa. Arvosteluun osallistuivat kansalaisten ohella jopa oikeudenhoidon ammattilaiset ja poliitikot, mitä Toiviainen hämmästeli. Monelle tämänkaltaiset kansainvälisiin sopimuksiin perustuvat rikosvastuun toteuttamiset vaikuttavatkin jääneen lähinnä juhlapuheiden tasolle.

Oikeusvaltio puhututti myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomaria ja entistä KKO:n presidenttiä Pauliine Koskeloa sekä loppuillan paneelia, johon kuuluivat mm. toimittaja Saska Saarikoski ja professori Jukka Kekkonen. Huoli vaikutti kohdistuvan ennen kaikkea EU:n sisällä tapahtuviin oikeusvaltiokehityksen harha-askeliin, kuten Puolan ja Unkarin kehitykseen. Hyvä kysymys tietenkin on, pitäisikö Suomessa olla kuitenkin huolissaan myös omasta pesästään: Kyberturvallisuuden professori Jarno Limnellin esityksessä kävi ilmi, ettei demokratia juuri kiinnosta nuoria.

Paneeli oli tästä selvästi huolissaan ja pohti Nurmen avauspuheenvuoron tapaan onko oikeusvaltio kenties liian itsestäänselvä.

INTER VIVOS 5/2017

41

Samalla keskeinen teesi lakimiespäivänä oli, että lakimiehet ottaisivat myös osaa oikeusvaltiosta käytävään keskusteluun. Tästä muistutti muun muassa puheenjohtaja Nurmi ja oikeusministeri Häkkänen. Juristikuntaa on kuitenkin pidetty varsin epäaktiivisena tällä saralla. Allekirjoittaneen tutustuessa IV:n edeltäjä Contraan, tuli esimerkiksi vastaan seuraavanlainen lyhyt artikkeli: HUVITTAVAA Sangen huvittavalta tuntuu se tapa, jolla lakimiehet – ja ennen muita Suomen Lakimiesliitto - pyrkivät aina vierittämään vastuun poliittisille päätöksentekijöille, kun oikeuslaitosta arvostellaan. Onhan totuus kuitenkin se, että koko ammattikunta on päättäväisesti asettunut vastahankaan, jos on vähänkin näyttänyt siltä, että poliitikot aikovat puuttua ”heidän asioihinsa”. Politisointia pelätään kuin myrkkyä, mutta vastuu halutaan vierittää poliitikoille. Erittäin loogista.

Contra on tietenkin artikkelissa linjalleen uskollisesti varsin kärjekäs, mutta kenties siitä löytyy myös kirpaiseva totuuden siemen. Lähinnä reagointiin keskittyvä vaikuttaminen ei yhteiskunnallisessa keskustelussa kerää kovinkaan vakuuttavaa pohjaa argumenteille. Nykypäivänä tästä on julkisuudessa kritisoitu esimerkiksi ammattiyhdistysliikettä.

Tuomalla esimerkiksi oikeusvaltion ja oikeusjärjestelmän merkitystä esille, sen asemaa ei turhaa väheksyttäisi vaikkapa nuorten keskuudessa. Esimerkiksi Asianajajaliiton Suomi100-kampanja, eli vapaaehtoisten asianajajien järjestämät oikeuskasvatustunnit, ovat osaltaan lisäämässä nuorten ymmärrystä oikeusjär-

42

INTER VIVOS 5/2017

jestelmästä sekä kansalaisen oikeuksista ja rikosvastuusta käytännön esimerkkien kautta. Ymmärryksen myötä oikeusjärjestelmä, demokratia ja oikeusvaltio eivät enää näytäkään itsestäänselvyyksiltä ja niitä pystyy vahvemmin arvostamaan.

MUUTA Kahdesti tilaisuuden aikana kävi juristikuoro Lain huuto esiintymässä yleisölle. Esitys oli odotetusti vakuuttava ja kappaleiden joukosta oli tunnistettavissa ainakin Ievan polkka ja Finlandia.

Lakimiespäivän ohella Finlandiatalolla järjestettiin tietenkin myös lakimiespäivän messutapahtuma sekä oikkareiden rekrymessut, joissa molemmissa allekirjoittanutkin ehti käydä pikaisesti taukojen välissä. Rekrymessuilla olivat jälleen mukana monet Paragraaffin ilmoituksista tutut toimistot. Väkeä kävi kiitettävästi ja useiden ständinpitäjien mukaan innokkaita oikkareita oli paljon ja keskustelut olivat hyviä. Puhtia ständinpitäjillä oli myös loppuillasta.

Kiitosta saa tietenkin myös ständeillä tarjolla olleet ilmaistuotteet. Allekirjoittaneen mukaan tarttui muun muassa Lakimiesliiton muki, kangaskassi, kyniä, haalarimerkkejä, makeisia ja popcornia. Haalarimerkkien joukossa hämmensi hieman oikkarien kiusaamiskyselyn merkki, jossa kohtien ”Olen oikkari” ja ”En kiusaa” edessä olevat laatikot olivat tyhjiä.

Kaiketi liitto pyrkii olemaan yhdenmukainen EU-kuluttajasääntelyn kanssa ennalta rastitettujen ruutujen käytön kieltämisellä, mutta pitkällä tähtäimellä valinta vaikuttaa oudolta. Voivatko tussausjäljet olla parin vapun jälkeen haalistuneet merkistä pois?

INTER VIVOS 5/2017

43

TURVALLISUUS ENNEN KAIKKEA MITEN PYKÄLÄN BILEISSÄ TOIMITAAN PAINAJAISTEN EDESSÄ?

TEKSTI JOSE SARANPÄÄ

O

piskelijabileet ovat viime vuosina olleet epämiellyttävän uutisoinnin kohteena. Jopa valtakunnanmediaan asti ovat ennättäneet paljastukset bileissä tapahtuneista huumaus- ja ahdisteluepäilyistä. Viime toukokuussa esimerkiksi Valtiotietellisen alojen opiskelijoiden ainejärjestö Kannunvalajien kaverisitseillä oli järjestön Facebook-päivityksen (30.4.2017) mukaan huumattu kaksi osallistujaa.

Asiasta uutisoitiin pari päivää myöhemmin myös Ylioppilaslehdessä (2.5.2017).

Ikävät uutiset jatkuivat vielä syksyllä, kun huumausepäilyjä kuului Helsingin yliopiston ainejärjestöläisten (HYAL ry) vuosijuhlilta (ks. Ylioppilaslehti 20.10.2017) ja KYmppin, Kannunvalajien ja Conduksen yhteissitseillä (ks. Ylioppilaslehti 2.11.2017).

Huumausepäily palauttaa mieleen parin vuoden takaisen uutisoinnin, jossa teologian alan opiskelijoiden lehti Kyyhkynen uutisoi huumaus- ja kopelointitilanteista (22.4.2015). Kyyhkysen jutussa erityisen huomionarvoista oli, että sattumuksia yritettiin - hieman kärjekkäästi muotoillen - lakaista maton alle.

Myös Yle Kioski kirjoitti aiheesta jutun (5.6.2015).

Uutisoinnin jälkeen esimerkiksi HYY on erilaisilla koulutuksilla ja ohjeistuksilla korostanut omissa tiloissaan tapahtumien turvallisuutta.

Miten kuitenkin asian laita on Pykälässä ja sen upouusissa tiloissa? Kuinka siis tapahtumien turvallisuus taataan ja häiriötoimintaan puututaan? Onko Pykälällä, kuten Kannunvalajilla esimerkiksi on, tapahtumiin nimettävää turvallisuushenkiöä, jolle voi käydä kertomassa mikäli havaitsee jotain epätavallista, epäilee joutuneensa huumatuksi tai kokee olonsa turvattomaksi?

IV esittääkin seuraavaksi Pykälän hallitukselle erilaisia tilanteita ja kauhuskenaarioita, joita nämä pääsevät parhaan kykynsä mukaan arvioimaan. Millaiset toimintaohjeet Pykälässä on tälläisten tilanteiden varalle?

Hallitus: Tavanomaisesta poikkeavista tilanteista

44

INTER VIVOS 5/2017

huolehditaan Pykälässä aina tapauskohtaisesti kunkin tilanteen olosuhteet huomioon ottaen. Hallitus on viime kädessä vastuussa tiloissa olevien turvallisuudesta ja tekee kaikkensa taatakseen turvallisen ja mielekkään tapahtumailmapiirin. Kaikissa epäilyttävissä tai vaarallisissa tapauksissa kehotetaan tapahtumiin osallistuvia ottamaan välittömästi yhteyttä tapahtumahenkilökuntaan. Jos jokin asia huolettaa tai mietityttää tapahtumien turvallisuudessa, voi aina olla yhteydessä suoraan hallituksen puheenjohtajaan tai koko hallitukseen.

SKENAARIOT 1. PHUKSI A SAMMUU PUNSSIKAHVIEN JATKOILLA PYKÄLÄN SOHVALLE.

Hallituksen vastaus: Pykälän tapahtumissa saa pitää hauskaa, mutta luonnollisesti itseään ei kuitenkaan tulisi saattaa sellaiseen tilaan, jossa ei enää kykene huolehtimaan itsestään. Huonossa kunnossa olevat vieraat tarttuvat nopeasti tapahtumahenkilökunnan silmiin eikä ketään jätetä yksin. Mikäli joku vieraista havaitsee jonkun tiloissa olevan huonossa kunnossa, tulisi tästä aina välittömästi ilmoittaa tapahtumahenkilökunnalle tai Pykälän hallitukselle, jolloin he tulevat pitämään

tästä henkilöstä huolta. Sammuneiden kunto tarkastetaan heti ja otetaan välittömästi yhteyttä ensiapuun, mikäli on pienintäkään epäilystä kyseisen henkilön olevan hoitotoimenpiteiden tarpeessa.

tumiin suhtaudutaan kuitenkin todella vakavasti ja näiden tapausten ilmaantuessa pyritään auttamaan kadonneen omaisuuden löytämisessä.

2. A:N TUTORRYHMÄÄN KUULUVA B KERTOO, ETTEI A EDES OLLUT KOVINKAAN HUMALASSA ENNEN VIIMEISINTÄ DRINKKIÄÄN. SAMMUMINEN OLI SATTUNUT AIVAN YLLÄTTÄEN JA B EPÄILEE A:N LASIIN LAITETUN HUUMEITA.

MITEN PYKÄLÄ MENETTELEE VIESTINNÄLLISESTI TÄLLAISTEN TILANTEIDEN SATTUESSA?

Hallituksen vastaus: Pykälän hallitus suhtautuu huume-epäilyihin erittäin vakavasti. Mikäli tapahtumassa jonkun vieraan käytös herättää epäilyksen huumauksen uhriksi joutumisesta, on asiasta ilmoitettava välittömästi lähimmälle tapahtumajärjestäjälle tai Pykälän hallituksen jäsenelle. Mahdollisen huumauksen uhrin tila tarkistetaan saman tien ja otetaan yhteyttä hätäkeskukseen. Huumausepäilyn sattuessa keskeytetään tapahtuma välittömästi. Pykälä ry:llä on nollatoleranssi huumausaineita kohtaan ja kyseisten aineiden käyttö Pykälän tiloissa on ehdottomasti kielletty. Kaikista huumausaine-epäilyistä ilmoitetaan poliisille.

3. C:LLÄ JA E:LLÄ ON TUPAKKAKOPISSA KUULUVA SANAHARKKA, JOKA ÄITYY VARTTIA MYÖHEMMIN NYRKKITAPPELUKSI.

Hallituksen vastaus: Pykälä ry ei salli minkäänlaista väkivaltaista käytöstä Pykälän tiloissa. Välillä sanaharkkaa syntyy, useimmiten alkoholin vaikutuksen alaisuudessa, mutta näihin asioihin kiinnitetään tarkasti huomiota tapahtuman aikana ja tavoitteena on aina saada asia ratkaistuksi ennen tilanteen muuttumista fyysiseksi. Kiihtyneitä osapuolia rauhoitellaan ja tehdään selväksi, ettei Pykälän tapahtumissa ole mitään sijaa tappeluille ja osapuolet pidetään toisistaan erossa.

Tarvittaessa pyydetään osapuolia poistumaan tiloista.

Mikäli jostain syystä tappelu kuitenkin pääsee syntymään, tilanne keskeytetään heti. Osapuolet erotetaan toisistaan ja saatetaan erillään ja eri aikaan tiloista pois.

Tilanteen vaatiessa otetaan yhteys poliisiin.

4. D ILMOITTAA ERÄIDEN BILEIDEN JÄLKEEN HÄNEN LAUKKUNSA KADONNEEN NARIKASTA. LAUKUSSA OLI MM. HÄNEN LÄPPÄRINSÄ.

Hallituksen vastaus: Pykälä ry ei vastaa naulakkoon jätetyistä tavaroista eli tiloihin tuotu omaisuus on omistajan omalla vastuulla. Pykälän tapahtumissa on lähtökohtaisesti käytössä valvomaton naulakko. Emme suosittele arvotavaroiden tuomista Pykälän tiloihin, sillä aina on mahdollista, että joku esimerkiksi ottaa vahingossa väärän laukun mukaansa. Varkaustapah-

Hallitus: Pykälä ry:n tiedotus on täsmällistä, oikea-aikaista ja välitöntä. Mikäli ongelmatilanteita havaitaan, asiasta tiedotetaan asianmukaisesti. Ylimääräisten huhujen ja disinformaation leviäminen ehkäistään tehokkaasti koordinoidulla viestinnällä. Erityisen tärkeää on pitää huolta siitä, ettei turhaa lietsontaa synny. Tämä voidaan välttää oikea-aikaisella ja täsmällisellä viestinnällä.

MITÄ TULEE TEHDÄ, JOS HAVAITSET BILEISSÄ ONGELMATILANTEITA? Hallituksen vastaus: Kerro havainnostasi lähimmälle tapahtumajärjestäjälle tai Pykälän hallituksen jäsenelle. Jää mahdollisuuksiesi mukaan paikalle selvittämään tilannetta, sillä on tärkeää, että tilanteesta muodostuu mahdollisimman kattava kuva.

SYYSKOKOUS JA VAALIT TEKSTI JA KUVA EVELIINA SYRJÄNEN

P

ykälän tämän vuoden sääntömääräisessä syyskokouksessa 6. Marraskuuta valittiin hallitus seuraavalle kalenterivuodelle. Yhdistyksen puheenjohtaja avasi kokouksen ja mainitsi myös itse olleensa 10 vuotta sitten ehdolla puheenjohtajaksi. Vaali toimitettiin suljetulla lippuäänestyksellä jäsenten vaatimuksesta eikä tilaisuudessa vältytty tiukoilta äänestystuloksilta.

Jos joku pykälisti miettii ensi vuonna, onko vaaleihin saapumisella tai siellä äänestämisellä merkitystä, niin tänä vuonna ainakin sai huomata, että yhdelläkin äänellä voi ratkaista pelin. Taloudenhoitajan vaalissa

46

INTER VIVOS 5/2017

äänestystulos ratkesi yhdellä äänellä (äänet 66-65). Pelkästään tämä äänestystulos osoittaa, kuinka suuri merkitys yhdelläkin äänellä voi olla. Vaaleissa nähtiin toki myös huimia äänienemmistöjä, esimerkiksi ulkoasianvastaavan valinnan kohdalla.

Tänä vuonna Inter Vivos kysyikin muutamilta paikalla olleilta yhdistyksen jäseniltä, miksi äänestää: NAINEN, 3. VUOSIKURSSI ”Äänestän, jotta hyvät tyypit pääsis hallitukseen ja muutenkin ihan mielenkiinnosta seuraan”

NAINEN, 2. VUOSIKURSSI ”Eniten ehkä sen takia, kun olen itse aktiivisesti mukana toiminnassa, niin on mielenkiintoa myös äänestämiseen. Ja tietysti kun mukana on omia tuttuja.”

MIES, 3. VUOSIKURSSI

”Koen sen jäsenvelvollisuudeksi”

MIES, 3. VUOSIKURSSI

”Kaveri on ehdolla”

MIES, 3. VUOSIKURSSI

”50-50 edelliiin vastauksiin”

TULEVAN VUODEN HALLITUS – ”KONNAHALLITUS” Tulevan kalenterivuoden hallituksen kokoonpano vahvistui siis 6.11.2017 pidetyssä tilaisuudessa. Seuraavat henkilöt valittiin virkoihin: Puheenjohtaja Jemina Fallenius, sihteeri Sara Antonacci, taloudenhoitaja Daniel Barriskell, opintovastaava Olga Larinkari, yleisvastaava Helmi Hieta-aho, ulkoasiainvastaava Inka Sajakoski, tiedotusvastaava Katja Hoppu, tilavastaava Santeri Aila.

Puheenjohtajaksi valittu Jemina Fallenius kertoo ihan ensimmäiseksi olonsa olevan kiitollinen, onnellinen ja helpottunut. Vuoteen 2018 kohdistuu kovia odotuksia, joten myös malttamattomuutta on ilmassa.

- Suurimmiksi haasteiksi koen useissa vaalipuheissakin esille nousseet asiat, eli Ison Pyörän mukanaan tuomat haasteet sekä valintakokeeseen kohdistuvat uudistukset, Fallenius summaa, ja lisää, että kyse ei ole pelkästään tapahtumien aikataulujen muuttamisesta vaan myös esimerkiksi hallitus- ja valiokuntatyöskentelyn tarkastelemisesta uusin silmin.

Hallitusvuodelta Fallenius kertoo odottavansa eniten sitä, että pääsee oikeasti tekemään töitä asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi. Onnistuneen hallitusvuoden hän kokee saavuttavansa, jos loppuvuodesta lopputuloksena on entistäkin yhteisöllisempi Pykälä ja toiminta monimuotoisempaa.

- Konkreettisesti koen tähän voitavan vaikuttaa tuomalla kaikkia Pykälän toimintamuotoja laajemmin jäsenistön tietoon.

Puheenjohtaja näkee tulevan hallituskokoonpanon idearikkaana ja ahkerana. Porukka koostuu hänen mukaansa lahjakkaista ja aikaansaavista henkilöistä, joiden kanssa on ilo päästä tekemään yhdessä töitä yhteisen ainejärjestön eteen.

KOKO HALLITUKSEN TERVEISET PYKÄLISTEILLE Tulkaa rohkeasti nykäisemään hihasta, jos joku asia painaa mieltä tai toivoisitte johonkin asiaan muutosta.

Etenkin phuksien mielipiteet ovat nyt opintouudistuksen aikaan kullanarvoisia!

INTER VIVOS 5/2017

47

48

INTER VIVOS 5/2017

100 VUOTTA SUOMALAISIA LAKEJA

HALLINTOLAKI TEKSTI JAAKKO SEPPÄNEN

Juttusarjassa käydään lyhyesti läpi kiinnostavia lakihankkeita itsenäisen Suomen historian varrelta. Sarjan päättää vuoden 2004 alussa voimaan tullut hallintolaki, jota pidetään keskeisenä julkishallinnon toimintaperiaatteita määrittelevänä lakina.

Hallinto-oikeuden yleiset opit omaksuttiin osaksi Suomen oikeusjärjestelmää jo 1900-luvun taitteessa, ennen kaikkea saksalaisen oikeusteorian innoittamana. Julkisen vallan käyttöä ja lakisidonnaisuutta korostaneet opit sopivat hyvin yksiin Venäjän sortokausien nostattaman vastarintahengen kanssa.

Kiivaasta keskustelusta huolimatta varsinaista yleislakia saatiin kuitenkin odottaa vuoteen 1982 asti, jolloin eduskunta hyväksyi – kymmenen vuotta kestäneen valmistelun päätteeksi – uuden hallinnon toimintaa ohjaavan yleislain eli hallintomenettelylain. Hallintomenettelylaki oli pykälämäärältään tiivis ja menettelysäännöiltään väljä säädös, mikä mahdollisti lain säilymisen lähes muuttumattomana aina vuosituhannen vaihteeseen saakka.

Tänä aikana Suomen oikeus- ja yhteiskuntaelämä kokivat kuitenkin useita mullistuksia: Suomi liittyi Euroopan ihmisoikeussopimukseen vuonna 1989 ja perusoikeudet uudistettiin vuonna 1995, muutamaa vuotta myöhemmin laadittiin kokonaan uusi perustuslaki. Yksilön oikeudet suhteessa julkiseen valtaan saivat aivan uudenlaista painoarvoa, niin lakien laatimisen kuin soveltamisenkin osalta.

Toisaalta kansakuntaa ravistelleet lamavuodet pakottivat päättäjät pohtimaan kriittisesti hyvinvointivaltion tulevaisuutta ja suureksi paisuneen julkisen sektorin toimintatapoja: hallinto oli laajentunut lakia toimeenpanevasta byrokratiasta yhä selvemmin palveluiden tuottajaksi ja etuuksien jakajaksi. Viranomaisille kuuluneita tehtäviä oli myös enenevissä määrin annettu välillisen julkishallinnon hoidettavaksi.

© TEO LINDROOS

Näissä olosuhteissa hallintomenettelylain ei uskottu enää vastaavan riittävällä tavalla ihmis- ja perusoikeuksia korostavaan ajattelutapaan ja julkishallinnon monimuotoisempiin toimintamalleihin. Oli säädettävä uusi, vuonna 2004 voimaan tullut hallintolaki.

Tällä kertaa hallintolain soveltamisalasta haluttiin tehdä laaja, siihen sisällytettiin myös välilliseen julkishallintoon ja hallintosopimuksiin perustuvat järjestelyt.

Lisäksi hallintolain 6 §:ään kirjattiin ensimmäistä kertaa auki hallinnon yleiset oikeusperiaatteet: yhdenvertaisuus-, tarkoitussidonnaisuus-, puolueettomuus- ja suhteellisuusperiaate sekä luottamuksensuojan periaate.

Huomattavaa on, että hallintolain uudistus ei kodifioinut ainoastaan perinteisiä muodollisia oikeusperiaatteita, vaan uudistuksen yhteydessä lainsäädäntöön sisällytettiin myös uudenlaisia, yhteiskunnallisiin muutostrendeihin sopeutuneita toimintaperiaatteita.

Näitä ilmentävät ennen kaikkea hallintolain säännökset hallinnon palveluperiaatteesta, neuvontavelvollisuudesta ja hyvän kielenkäytön vaatimuksesta.

Hallintomenettelyn osapuolia ei nähty enää kuuliaisia hallintoalamaisia, vaan heistä oli tullut oikeuksia kantavia hallinnon asiakkaita, joita kohtaan julkisella vallalla oli asiakkaiden tarpeista nousevia velvollisuuksia.

Tässä suhteessa Suomen hallintolain voidaan todeta olleen edistyksellinen. Esimerkiksi Saksan ja Ranskan – hallinto-oikeuden yleisten oppien kehittäjämaiden – mannereurooppalainen hallintokulttuuri näyttäytyi

INTER VIVOS 5/2017

49

modernien pohjoismaisten toimintatapojen rinnalla selvästi elitistisempänä, byrokraattisempana ja sulkeutuneempana.

Suomi onkin ollut 2000-luvulla aktiivisesti mukana kehittämässä Euroopan unionin piirissä yhtenäisempää eurooppalaista hallintotapaa, jossa korostuisivat entistä selvemmin avoimuus ja asiakkaan oikeuksia palvelevat hyvän hallinnon periaatteet.

Yhtenäisestä eurooppalaisesta hallinto-oikeudesta on kenties liian aikaista puhua, mutta kehitysaskeleita tähän suuntaan on jo otettu. Unionin toimielimiä koskevat nykyään muun muassa perusoikeuskirjassa määritelty oikeus hyvään hallintoon, sekä julkisuusasetus, joka takaa kansalaisille laajan tutustumisoikeuden Unionin asiakirjoihin.

Siitäkin huolimatta, että hallinto-oikeudellisilla periaatteilla on ollut pitkä ja kunniakas historia, niiden koetteleminen arkikäytännöissä jatkuu edelleen vuoden jokaisena päivänä.

Esimerkiksi turvapaikanhakemusten räjähdysmäinen kasvu on tuottanut oikeusturvan toteuttamiseen liittyviä painetta niin hallintoviranomaisille kuin hallinto-oikeuksillekin. Myös käynnissä olevan SOTE-uudistuksen yhteydessä joudutaan jatkuvasti pohtimaan, kuinka hallinnon asiakkaiden oikeudet kyetään sovittamaan yhteen niiden muutosten kanssa, joita sosiaalija terveyspalveluiden järjestämiseen tulee liittymään.

LÄHTEET: Perustuslakivaliokunnan lausunto valtioneuvoston selvityksestä E 86/2001 vp koskien komission valkoista kirjaa ”eurooppalainen hallintotapa”, PeVL 3/2002 vp.

Hallituksen esitys Eduskunnalle hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain muuttamisesta, HE 72/2002 vp.

Peters B. Guy: The Politics of Bureaucracy: An Introduction to Comparative Public Administration. 6th Edition. Routledge 2010.

Mäenpää Olli: Eurooppalainen hallinto-oikeus. 3., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2011.

Mäenpää Olli: Hallinto-oikeus. 1. painos. Sanoma Pro Oy 2013.

50

INTER VIVOS 5/2017