Inter Vivos 4/2017 by Inter Vivos

INTER VIVOS

4/2017

Pykälä ry:n jäsenlehti

JÄSENKYSELY -MIKÄ MÄTTÄÄ?

KYYKKYVIINIARVOSTELU SPEX ON TÄÄLLÄ TAAS HELSINKI LAW REVIEW’N 10 VUOTIS-SEMINAARI

PÄÄKIRJOITUS:

PYÖREITÄ VUOSIA 2017 Tiesittekö muuten, että on kulunut sata vuotta Suomen itsenäistymisestä? Todennäköisesti olette, sillä Suomi100-teemaista ohjelmaa on järjestetty pitkin vuotta aina Daruden uudenvuoden konsertista lähtien. Juhlavuoden tapahtumat ovat ujuttautuneet jopa pykälistin arkeen, kun Oikeudenmukaisuuskerhon 4. lokakuuta järjestämä tapahtuma on osa virallista kansallisjuhlaohjelmaa. Samalla tietenkin Inter Vivos (tai itse asiassa sen edeltäjä Alaviite) täyttää 60 vuotta. Toisin sanoen vuonna 1957 laitettiin vireille ensimmäinen Pykälän jäsenlehti. Tuolloin lehti toimi oivana välineenä kerätä ainejärjestölle jäsenistöä ja rahoittaa edessä odottavaa tila-hankintaa. Ensimmäinen Pykälän Spex sai ensi-iltansa 20 vuotta sitten vuonna 1997, josta se on jatkunut tähän päivään saakka. Joka syksy vanhat spexarit kauhovat joukkoon innokkaita phukseja sillä suuruudella, että muut toimarit (ml. IV) voivat vain kateellisina seurata vieressä. Vuonna 2007 – eli kymmenen vuotta sitten – Pykälässä perustettiin juridinen aikakausjulkaisu Helsinki Law Review, johon saattoi toimittaa esimerkiksi omia seminaaritöitään, jotka taas edelleen HLR-tiimin kanssa hiotaan julkaisukelpoiseen kuntoon. Vuonna 2007 alkoi myös ihastuttavan Sanna-tädin työsuhde Pykälän toimistolla. Kaikki edellä mainitut merkkivuodet ovat saaneet maininnan käsilläsi olevassa IV:ssä. Tärkeä kysymys on oikeastaan enää mikä tapahtuma tai kerho Pykälässä viettää menestyksekkäitä 10-vuotispäiviään vuonna 2027? Allekirjoittaneella on tässä vaiheessa omat aavistuksensa.

P.S. 10 vuotta vanha on myös ryhmäkannelaki (2007/444), jonka syntymisen puolesta ja vastaan keskusteltiin 15 vuotta ja kolmen työryhmän verran. Myös tämä kuolleeksi kirjaimeksi ja desuetudoksi julistettu säädös on huomioitu (jälleen) IV:n sivuilta. Jose Saranpää päätoimittaja

INTER VIVOS 4/2017

INTER VIVOS 4/2017 3

PÄÄKIRJOITUS: PYÖREITÄ VUOSIA 2017

BONA MATER FAMILIAS

EXPERTO CREDITE

HALLITUKSEN PALSTA

HELP:N PALSTA

IV:N LYHYET

KATSAUS JA KOMMENTTI

LEGAL DESIGN – KILPAJUOKSU JURIDIIKAN TULEVAISUUTEEN

18 KYYKKYVIINIARVOSTELU

KAIKEN MAAILMAN KUVITELMIA

EMÄNTIEN PALSTA

SPEX ON TÄÄLLÄ TAAS!

MIKÄ MÄTTÄÄ? - 3 POINTTIA JÄSENKYSELYSTÄ

VESILINJALLA PHUKSINA – UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

SANNA-TÄTI 10 VUOTTA PYKÄLÄSSÄ

IV 60 VUOTTA: SARJAKUVAVIIHDETTÄ PYKÄLÄSSÄ

100 VUOTTA SUOMALAISIA LAKEJA: RYHMÄKANNELAKI

INTER VIVOS 4/2017

28 ANNA PALAUTETTA NETISSÄ

JULKAISIJA

SÄHKÖPOSTIOSOITE

Pykälä ry

intervivos@pykala.fi

www.pykala.fi/julkaisut/ivpalaute OSOITTEENMUUTOKSET

PÄÄTOIMITTAJA

ILMOITUSMYYNTI

Jose Saranpää jose.saranpää@pykala.fi

Yrityssuhdetoimikunta yrityssuhdetoimikunta@pykala.fi

TAITTO

MEDIATIEDOT

pykala.fi/julkaisut/yhteystietojen-muutos PYKÄLÄN TOIMISTO

Aliisa Peltoniemi aliisapeltoniemi@hotmail.com KANNEN KUVA

Jose Saranpää

www.pykala.fi/julkaisut/mediakortti

Mannerheimintie 3 B, 00100 Helsinki +358 9 278 5003 (ti-to klo 11:30-16:30)

PAINO

Lehti saa HYYn järjestölehtitukea.

Forssan Kirjapaino Oy

INTER VIVOS 4/2017

BONA MATER FAMILIAS:

MUUTOKSIA YLIOPISTOLLA – MUUTTUUKO PYKÄLÄ? Pykälän toimistolla on iso kasa vuonna 2010 75-juhlavuoden kunniaksi tehtyjä historiikkeja, joita saa vapaasti ottaa mukaansa. Kirjoittaja Mia Korpiola on kymmenisen vuotta sitten tehnyt erinomaista työtä: voin lämpimästi suositella kyseiseen teokseen tutustumista. Pykälä on 82 vuotensa aikana kokenut kaikenlaista ja kehittynyt jäsentensä lainopillista kehitystä edistävästä aatteellisesta kerhosta etujärjestöksi ja poliittisesta Pykälästä konserniksi, joka tarjoaa niin valmennuskursseja kuin oikeusapuakin. Pykälä on muuttunut yhteiskunnan, yliopiston ja oikeuskulttuurin muutosten mukana. Tänä syksynä suurimpia tunnekuohuja aiheuttava puheenaihe on pykälistien keskuudessa epäilemättä ollut koulutusuudistus Iso Pyörä. Phuksit ovat pilotoineet uuden mallin mukaista opetusta - vanhemmat tieteenharjoittajat puolestaan ovat tulkinneet siirtymäsääntöjä ja sukkuloineet vanhan ja uuden tutkintorakenteen välillä. Koulutusuudistus rytmittää opetusta aivan uudella tavalla ja onkin varsin todennäköistä, että pykälistien opiskelutottumukset tulevat seuraavina vuosina muuttumaan hyvin merkittäviltä osin. Aiempaan verraten opintoja ei lukukauden aikana voi samalla tapaa yhtä helposti järjestellä ja aikatauluttaa mielensä mukaan. Erityisesti hankaloituu opintojen suorittaminen tavoiteltua hitaammalla tahdilla.

Missä määrin muutos opiskelutavoissa heijastuu tulevina vuosina sitten Pykälään? Ensinnäkin lienee selvää, että tapahtumien sijoitteluun kalenterissa tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Aiemminhan tapahtumia on pidetty lähes yksinomaan viikolla – tiistai, keskiviikko ja torstai ovat olleet Pykälässä jopa tavanomaisempia bilepäiviä kuin perjantai ja lauantai. Ison Pyörän myötä tätä kulttuuria lienee järkevää muuttaa ja sijoittaa juhlat jatkossa viikonlopuille, tai ainakin niin, että notaarivaiheen opiskelijoilla ei seuraavana päivänä ole pakollisia pienryhmätunteja. Maisterivaiheen opiskelijoiden aikatauluihin viikonloppuisin pidettävät juhlat sopinevat joka tapauksessa paremmin. Toisaalta Pykälässä on kiinnitettävä tulevaisuudessa aivan uudella tavalla huomiota siihen, että vastuu yhdistyksen toiminnan järjestämisestä jakautuu tasaisesti. Pykälän hallitus käyttää tällä hetkellä merkittävän osan valveillaoloajastaan yhdistyksen hyväksi ja hallitusvuoden aikana opintoihin tai työntekoon käytettävissä oleva aika on huomattavan vähäinen. Onkin kysyttävä, löytyykö yhdistyksestä muutaman vuoden kuluttua riittävästi halukkaita hallitukseen, kun opinnot vaativat nykyistä enemmän sitoutumista. Ei ole tarkoituksenmukaista, että vuosi yhdistyksen hallituksessa merkitsee automaattisesti vuoden opintojen jäämistä kokonaisuudessaan väliin. Lähitulevaisuudessa yhdistyksellä on siis nähdäkseni kaksi vaihtoehtoa ongelman ratkaisemiseksi: maksaa hallitukselle palkkioita, jolloin hallituksen jäsenillä olisi mahdollisuus keskittyä täysimääräisesti Pykälään, tai jakaa työtaakkaa yhdistyksen sisällä aiempaa huomattavasti tasaisemmin. Itse kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä se antaa entistä useammalle yhdistyksen jäsenelle mahdollisuuden oppia ja kehittyä kiinnostavissa vastuutehtävissä. Tätä ajatuskulkua edustaa myös päätös siitä, että Pykälän vuosijuhlia ei enää ensi keväänä järjestä hallituksen sihteeri vaan erikseen valittavat vuosijuhlamarsalkat. Tarjolla on siis muutamalle pelkäämättömälle ja reipashenkiselle pykälistille erinomainen haaste vuosijuhlien järjestämisen muodossa – haku alkaa loka-marraskuun vaihteessa! Aika näyttää, miten Pykälän toiminta muotoutuu koulutusuudistuksen mukana. Huolissaan ei kuitenkaan ole syytä olla: yhdistys on jäsentensä näköinen! Tällä välin suosittelen piipahtamaan Pykälän toimistolla hakemassa itselleen historiikin ja iltalukemistona selvittämään, millä tavoin Pykälä on aiempien tutkinnonuudistusten voimasta muuttanut toimintaansa. Aurinkoista syksyä, pykälistit! Helinä hallituksen puheenjohtaja

INTER VIVOS 4/2017

EXPERTO CREDITE:

VAIKUTA, PYKÄLISTI! Proffan viesti koskien läsnäolovaatimuksia tulee puskista, kurssilla määrätään yllättäen kurssikuvaukseen kuulumaton lisätehtävä ja tenttikysymykset ovat jälleen tenttialueen ulkopuolelta. Kuulostaako tutulta? Valitettavan tutulta omaan korvaani kuitenkin kuuluu seuraava huolenaihe ”En kyllä uskalla laittaa tästä mitään viestiä, koska pelkään että se arvostelija sitten muistaa nimeni enkä pääse läpi” tai vaihtoehtoisesti ”No en viitsinyt sullekaan laittaa viestiä, kun ajattelit että oot kiireinen tai tiesit jo”. Yhdeksän kuukauden aikana tässä pestissä olen havainnut merkittäviä ongelmia opiskelijoiden vaikuttamisaktiivisuudessa. Epäilen, että kyse olisi halukkuudesta; keskustelu tuntuu käyvän kuumana niin kaveriporukoiden whatsapp-ryhmissä, oikkarit portsussa -kanavalla kuin Unicafen ruokajonossa. Joten tahtoisinkin tietää arvon pykälisti, tiedätkö miten vaikuttaa? Mikäli kynnys suoraan viestinvaihtoon tiedekunnan kanssa on liian korkea, suorastaan vaadin sinua lähestymään minua. Pelkkä yksinkertainen sähköpostiviesti minulle, tai muille hallopedeille voi jo ratkaista asian

eduksesi. Kuitenkaan minä tai muut opiskelijaedustajat emme voi tietää kaikista ongelmista, ellei meille sitä suorasanaisesti ilmaista. Kyse saattaa vaikka olla kurssista, jolle kukaan meistä ei osallistu. Pykälä on vuosia rakentanut pitkäjänteisesti toimivaa keskusteluyhteyttä ja suhdetta tiedekunnan suuntaan, joten käyttäkää ihmeessä hyväksenne sitä, että on olemassa henkilöitä juuri tätä tarkoitusta, teidän äänenne kuuluviin saattamista, varten! Vaikuttamiskeinot eivät rajoitu pelkkään sähköpostiin. Kaikki ideat, ajatukset ja kehittämiskohteet saa tulla esittämään OVK:n kokoukseen, kertoa huolistaan pykälää edustaville HYY:n edaattoreille, tai vastaamalla yhdistyksemme opintokyselyyn. Osa teistä laittaa rohkeasti viestiä sekä minulle että tiedekunnan henkilökunnalle, tiedekuntaneuvoston opiskelijaedustajiksi tuli ennätysmäärä hakemuksia ja opintovaliokunnan syksyn ensimmäiseen kokoukseen saapui viisi uutta jäsentä, UPEAA! On selvää, etteivät kaikki voi toimia opiskelijaedustajana tiedekuntaneuvostossa, HYY:n edaattorina tai opintovaliokunnan virkailijana. Jokainen voi kuitenkin saada äänensä kuuluviin, oli se sitten osallistumalla opintovaliokunnan kokoukseen kertomaan ajatuksistaan tai nappaamaan minua hihasta allun kolmosessa opiskelujen lomassa. Joten viesti, kokousta, kerro ja kysy rohkeasti. Lupaan, että sinua kuunnellaan. Johanna hallituksen opintovastaava

INTER VIVOS 4/2017

HALLITUKSEN PALSTA:

MIKSEI JÄSENISTÖ TEE MITÄÄN? Maanantai-iltana 25.9. kello 20.38 Pykälän kerhotiloissa julkistettiin äänestystulos: Yhdistyksen hallintoohjesääntöä päätettiin tunnin keskustelun ja tiukan äänestyksen päätteeksi muuttaa niin, että vuosijuhlien järjestäminen siirtyi pois sihteerin toimenkuvasta, ja yrityssuhdevaliokunnan puheenjohtajuus puolestaan kirjattiin tämän sääntömääräisiin tehtäviin. Päätöstä edelsi reilun tunnin keskustelu aiheesta. Keskusteleva joukko oli kuitenkin varsin pieni: paikalle kokoukseen oli saapunut yhdistyksen lähes 2000 jäsenestä vain 18. Tämä ei ole suoranaisesti poikkeuksellista. Yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous on perinteisesti kerännyt kiitettävän osallistujamäärän, kenties tuolloin järjestettävän hallitusvaalin vuoksi, mutta muilta osin yhdistyksen asioita käsittelevät kokoukset ja muut tilaisuudet ovat jääneet varsin vähälle huomiolle. Oli kyse sitten ylimääräisestä yhdistyksen kokouksesta, strategiatyöryhmän keskustelutilaisuudesta taikka ajankohtaisia asioita koskevasta informaatiotilaisuudesta, osallistujamäärät ovat liikkuneet parhaimmillaankin noin 20 tienoilla. Annettavaa ihmisillä kuitenkin tuntuisi olevan: Keskusteluja nousee pinnalle eri kanavissa säännöllisin väliajoin, strategiatyöryhmän kyselyyn vastauksia tuli yli 200, ja erilaisia mielipiteitä nykyisistä toimintamuodoista ja tapahtumista kuulee säännöllisin väliajoin. Vaikka nyt käynnissä oleva strategiatyö pyrkiikin ai-

empaa laajemmin kuulemaan jäsenistöä toiminnan kehittämiseksi suurilta linjoiltaan yhä paremmin koko Pykälä-yhteisöä palvelevaksi, ei ole syytä unohtaa sitä tärkeintä tapaa vaikuttaa – omaa aktiivisuutta. Pykälä on yli 80-vuotias, perinteikäs yhteisö. Määrältään nelinumeroiseen jäsenistöön mahtuu valtavasti erilaisia ihmisiä mielipiteineen ja preferensseineen. Vakiintuneista tapahtumista saatava palaute on yleensä varsin yleisluontoista ja monissa tapauksissa ristiriitaista, eikä sen pohjalta välttämättä ole helppo ryhtyä konkreettisiin toimenpiteisiin. Toisaalta usein jotkut jäsenet kaipaisivat perinteisten ja vakiintuneiden tapahtumien ohelle sellaisia uusia toimintamuotoja, jotka yhdistyksen hallituksella tai vakiintuneemmissa toimielimissä toimivilla eivät pälkähdä mieleenkään. Osaltaan esimerkiksi erilaiset kerhot vastaavat huutoon, mutta nekin kaipaavat taustalleen aktiivisia toimijoita, jotta asioita oikeasti tapahtuisi. Itselleni tämä yhdistys on viimeisten parin vuoden aikana antanut paljon, ja on koko yhdistyksen etu, että sillä on tarjota mahdollisimman monipuolisesti erilaista toimintaa koko jäsenistölleen. Tästä syystä, hyvä lukija, heitänkin sinulle kaksi haastetta. Ensinnäkin, ole paikalla yhdistyksen syyskokouksessa valitsemassa hallitusta ja sen jatkokokouksessa päättämässä toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta. Yhdistyksen kokous on Pykälän ylin päättävä elin, ja osana sitä voit suoraan vaikuttaa siihen, mihin suuntaan Pykälä ensi vuonna kehittyy. Toisekseen, kun seuraavan kerran mieleesi juolahtaa tapa kehittää Pykälän toimintaa tai keksit uuden tapahtuman, jonka tahtoisit toteutuvan, älä jätä sitä ajatuksen tasolle. Ole yhteydessä hallitukseen tai sopivaan kerhoon ja laita rattaat pyörimään. Älä pelkää yrittää – kehitys ei tapahdu epäröimällä, vaan tarttumalla tuumasta toimeen. Tämä on meidän jokaisen yhdistys. Tehdään siitä itsemme näköinen. Jami Vehviläinen Pykälä ry:n taloudenhoitaja

INTER VIVOS 4/2017

TYÖELÄMÄOSAAMISTA VAIKUTTAMISESTA Helsingin yliopiston urapalvelut tutkii säännöllisin väliajoin valmistuneiden sijoittumista työelämään sekä yliopistossa opittuja taitoja suhteessa työelämässä vaadittaviin taitoihin. Tutkittavat ovat työelämässä jo olevia oikeustieteellisestä valmistuneita monilta eri aloilta. Tiedekunnasta vuonna 2011 valmistuneiden mukaan tärkeimmät työelämävaatimukset oikeustieteen alalla ovat lainsäädännön tuntemus, kyky oppia ja omaksua uutta sekä analyyttinen ja systemaattinen ajattelu. Näihin asioihin yliopistokoulutus valmistuneiden mukaan valmistaa opiskelijaa. Sen sijaan seuraavina työelämässä tarvittavina taitoina nähtiin vuosien 2003–2011 tutkimuksissa neuvottelutaidot, esiintymistaidot, ryhmätyöskentely, projektinhallinta ja organisointi- ja koordinointitaidot, joihin taas yliopisto-opintojen ei koeta valmistavan hyvin. Näistä erityisesti neuvottelu- ja esiintymistaidot nousevat lähes jokaisessa tutkimuksessa taidoiksi, jotka ovat tärkeitä työelämässä, mutta joita oikkari yliopistoopinnoissa ei juurikaan opi. Se ei tietysti ole ihmekään, kun katsoo Weboodin (kenties virheellisistä tiedoista) mitä opetus sisältää. Nähtäväksi jää, miten paljon Iso Pyörä muuttaa asiaa. Kaikkia edellä mainittuja taitoja on kuitenkin mahdollista harjoitella intensiivisesti opiskeluaikanaan. Edustajistotoiminnassa ja HYY:n edunvalvonnassa on nimittäin arkipäivää esitellä asioita, pitää puheita yli 60 hengen yleisölle vieläpä nettiin streamattuna, neuvotella niin asioista kuin ihmisistäkin, päättää erilaisissa työryhmissä vaikeistakin asioista aivan eri mieltä olevien ihmisten kanssa, tuoda oma

mielipiteensä selvästi ja argumentoiden esiin sekä koordinoida ja hallita isoja asiakokonaisuuksia. Oikkarille tämä on erityisen hyödyllistä, sillä aiheet liittyvät usein jollakin tavalla talouteen, sääntöihin tai juridiikkaan. Toisaalta vastapuoli on yleensä vahvasti eri mieltä, toisin kuin järjestötoiminnassa yleisesti. Ei olekaan sattumaa, että monet entiset ylioppilasaktiivit ovat menestyneet hyvin urallaan asianajajina, johtajina tai poliitikkoina, sillä julkinen argumentointi ja esiintyminen ovat tällaisissa ammateissa hyvin keskeistä osaamista. Lisäksi edustajistotoiminnassa oppii paljon vaikuttamisesta, lobbaamisesta, yleisen mielipiteen kääntämisestä ja isojen päätösten valmisteluprosesseista. Erittäin työelämärelevanttia vastapainoa säädöstekstille! Suosittelenkin kaikkia käytännössä oppimisesta kiinnostuneita harkitsemaan harrastusta opiskelijoiden edunvalvonnasta. Vaalit ovat vuoden päästä, mutta mukaan voi tulla milloin vain. Helsingin yliopiston tutkimukseen valmistuneiden taidoista ja tarpeista työelämässä voit tutustua osoitteessa: https://hyurapalvelut.shinyapps.io/osaamistutka/ Salla Viitanen Edustajiston varsinainen jäsen

ILONA RAIMAS

INTER VIVOS 4/2017

IV:N LYHYET KOONNUT JOSE SARANPÄÄ

RINNERIKOLLISTEN UUSI JULKAISU LÄHTI KÄYNTIIN Rinnerikollisten newsfeedin Rikosrekisterin ensimmäinen numero ilmestyi torstaina 21.9.2017. RR käy lehden ensimmäisessä numerossa läpi rastiaan punssikahveilla ja phuksiaisissa sekä haastattelee entistä alumniaan ja katsastaa lumitilanteet maailmalta. Inter Vivos kysyi myös asian tiimoilta myös kommenttia Rinnerikollisten puheenjohtaja Sebastian Vuoritsalolta: “Ideaa Rinnerikollisten omasta julkaisusta jossain muodossa on pyöritelty hallituksen kokouksissa ja muutenkin jo pari vuotta. Itseasiassa arkistot ja Kasper osasivat kertoa, että jo 2010 oli jollekin hallituksen jäsenelle annettu nakki laittaa nettisivut kuntoon. Viime vuonna hommaa ruvettiin puimaan kunnolla ja käymään läpi eri julkaisuformaatteja, sisältöä jne. Lopulta wordpressin päällä pyörivä blogi vastasi eniten meidän tarkoitusperiä. Sisällön puolesta tarkoituksena on välittää tarinoita rinneretkulta toiselle, nuorilta vähemmän nuorille ja

toisin päin. Kuukausittaisena featurina kertaillaan meidän tapahtumien meininkejä, jotta myös vanhemmat kerhon jäsenet, alumnit ja muuten paikalle pääsemättömät saa osansa niistä. Joka kuukausi haastatellaan myös alumnia, jotta saadaan nuoremmille rikollisille (itseni mukaan lukien) raotettua kerhon historiaa. Toiminta on ollut kuitenkin käynnissä jo 1980 alkaen ja matkan varrelta löytyy huikeita tarinoita mm. ajalta, jolloin lasketteluhaalarit oli ensimmäistä kertaa cool. Toivottavasti saadaan tavoitettua mahdollisimman paljon lukijoita mahdollisimman laajalta spektriltä. Jos ja kun homma lähtee lentoon, saadaan Rikosrekisterin julkaisemisella myös kivasti lisää näkyvyyttä kerholle, jota voidaan hyödyntää esim. kerhotarjousten ja sponssien hankkimisessa. Ensi kesälle on jo pari juttua suunnitteilla… IV onnittelee Rikosrekisteriä mainiosta numerosta ja toivottaa uuden julkaisun tervetulleeksi tiedotuskanavien kenttään.

IV MUKANA PHUKSITAPAHTUMISSA IV oli perinteiseen tapaan mukana Pykälän punssikahveilla ja Phuksiaisissa. Punsseilla phukseille oli jälleen perinteinen phuksikysely, josta tulee myöhemmin juttua myös lehden sivuille. Phuksiaisissa Inter Vivosin rastilla taas Sibeliukset, saunojat, Lahti MM2001 hiihtäjät ja monet muut pääsivät vuorostaan kirjoittamaan vähän erilaista oikeudellista asiakirjaa. Sekä phuksiaisissa että punssikahveilla oli valtavan hyvä meno ja tuoreet phuksit olivat rastilla innokkaina ja innovatiivisina.

INTER VIVOS 4/2017

“EI ME NYT IV:LLE ALETA HÄVIÄMÄÄN!” Inter Vivos kävi maanantaina 2.10.2017 luovuttamassa verta ja haastoi samalla Pykälän muut toimijat (hallitus, valiokunnat, toimikunnat, kerhot) mukaan. Haaste laitettiin tietenkin myös IV:n rakkaille kollegoille Turussa ja Rovaniemellä, eli LexPressin ja Digestan toimituksille. Otsikonmukaisen haasteen toivotaan luonnollisesti inspiroivan kilpamielisiä pykälistejä vastaamaan IV:n leikkimieliseen haasteeseen ja nokittavan paremmaksi. Tavoitteena on tietenkin myös Veripalvelun “10 000 kädenojennusta Suomelle” kampanjan ja Pykälän veriryhmän kultaisen kunniakirjan saavuttaminen sekä tietenkin hyvän syyn keksiminen “kiinnostaisi kyllä joskus käydä luovuttamassa” -jäsenistölle. Mukaan pääsee milloin vain eikä haaste koske tietenkään vain haastettavia. Voit siis huhuilla vaikkapa tutor-ryhmäsi tai opintopiirisi Sanomatalolle ja pistää IV:tä paremmaksi.

INTER VIVOS 4/2017

ONKO SINUSTA INTER VIVOSIIN? IV 4/2009:ssa todetaan: “Kädessäsi oleva Inter Vivos on numerokohtaisella n. 1900 kappaleen levikillään valtakunnan suurin oikeustieteen opiskelijoiden lehti, jota luetaan niin tiedekunnan opettajainhuoneessa, asianajotoimistoissa kuin tasavallan presidentin kansliassakin.” 8 vuotta takaperin unohtui mainita, että IV tulee (luonnollisesti) myös esimerkiksi korkeimman oikeuden kirjastoon ja valtakunnansyyttäjävirastoon. Näin syksyn alla IV hakee PÄÄTOIMITTAJAA ja TAITTAJAA vuoden 2018 toimitukseen. Sinä voisit olla hyvinkin jompikumpi heistä. Näiden tehtävien ohella lehden kokoonpanoa on suunniteltu laajennettavaksi toimitussihteerillä/apulaispäätoimittajalla, josta tulee lisätietoja vielä myöhemmin syksyn mittaan. Toisaalta IV:llä on jatkuvasti haku päällä uusista innokkaista toimittajista niin sisällöntuottajina kuin kuvittajinakin. Jos siis osaat esimerkiksi piirtää yhtä hyvin kuin TR (ks. sivu 43), älä epäröi ottaa yhteyttä päätoimittajaan ja liittyä IV:n toimitukseen.

MUUALLA SANOTTUA “Pykälä ry ja Codfex rf tuottavat oikeusapua ilmaiseksi HYYn jäsenille. Tai no, ilmaiseksi ja ilmaiseksi: jokainen opiskelija maksaa siitä jäsenmaksussaan.” ROBERT SUNDMAN, YLIOPPILASLEHTI 1.9.2017 “Nopeasti Herzog antaa ymmärtää, etteivät tietoverkot olleet vain hyödyllinen keksintö. Eurooppalaisten kulttuuri olisi löytänyt Amerikkaan vääjäämättä. Informaatioteknologian hulluus taas on siinä, että luotamme taloutemme ja asteittain koko elämämme järjestelmälle, joka on suunnattoman haavoittuvainen.” KALLE KINNUNEN KOLUMNISSAAN DOCVENTURESIN LO AND BEHOLD -ELOKUVASTA, YLE.FI 13.9.2017 “Laki ja oikeus, joka kirjoitetaan savitauluihin on hidas ja mutkikas. Ja mutkistuu sitä enemmän, mitä useampia savitauluja pinotaan tuomarien eteen, kunnes paholainenkaan ei pysty ottamaan selvää totuudesta.” AMORIN KUNINGAS AZIRU MIKA WALTARIN SINUHE EGYPTILÄISESSÄ

INTER VIVOS 4/2017

KATSAUS JA KOMMENTTI TEKSTI JOSE SARANPÄÄ

Q-KAUTINEN 3/2017 Q-kautisen tuoreessa numerossa näkyy uusien alfojen ohella myös muunlaista muuttoliikettä, kun psykologian ja logopedian alojen opiskelijat muuttavat Siltavuorenpenkereeltä lääkis- ja hammaslääkisopiskelijoiden kanssa Meilahden kampukselle. Kompleksi ry:n puheenjohtajan vieraskynän perusteella vaikuttaa, että Meilahden uusi ekosysteemi vaatii puolin jos toisinkin hieman tottumista ja moni vanha psykalainen saattaa vielä tuntea koti-ikävää uudella kampuksella. Kampuksen uusi opiskelijakanta innosti pohtimaan alojen kohtaamista myös työelämässä. Pääkirjoituksessa nostetaan kiinnostavalla tavalla esille kuinka paljon vaatimattomampia lääkärin ammattiolot ovat jo Itä- ja Kaakkois-Euroopassa, joissa terveyskeskuslääkärin palkka saattaa olla jopa alle maan keskitason. Samaten esimerkiksi hygienian suhteen saatetaan olla varsin vapaita ja leikkaussalissa anestesialääkäri voi parhaimmillaan pyyhkiä märät kätensä potilaan päällä olevaan peitteeseen. Pääkirjoitus tuo sanottavasti mieleen Helsinki Law Clinicin viime keväisen oikeusapua ja oikeuksiin pääsemistä käsitelleen avoimen seminaarin. Seminaarin perusteella saattoi huomata kuinka autuas oikeusturva Suomessa on.*) Yhtäältä viralliset instituutiot kuten oikeusapulaki, oikeusasiamies tai vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet (erityisesti Kuluttajariitalautakunta) helpottavat yksilöiden oikeusturvaa siinä määrin, ettei vapaaehtoisuuteen perustuvat instrumentit kuten pro bono tai lakiklinikat ole ehtineet saada kovinkaan suurta jalansijaa Suomessa. Toisaalta muodollisen ja tosiasiallisen oikeuksiinpääsyn raja piirrettiin jälleen esille, kun kesällä valtakunnanmediassa uutisoitiin turvapaikanhakijoiden oikeusapuun liittyvistä vakavista ongelmista (esim. HS 29.7.2017). 14

INTER VIVOS 4/2017

CR EA TE D

BY FR EE PI K

Q-kautisesta löytyy myös paljon muuta kiinnostavaa luettavaa, kuten ohjeet medisiinarien saunapeliin, jonka tarkoituksena on ilmeisesti kutittaa lauteiden alta lauteilla istuvien kavereiden takapuolta (lukekaa itse tarkemmin) sekä perinteinen nousussa-laskussa -palsta, jossa epäilyttävästi vihjaillaan myös oikkareiden olevan humanistejä: “Meilahdesta katsoen kaikki mitä Töölönlahdesta etelään päin Suomenlahteen saakka voi opiskella on, anteeksi kielenkäyttöni, humanismia.” *) Joissain selvityksissä on jopa pohdittu onko yksilöllä liikaa oikeusturvaa (Esim. Havansi: “Oikeusturva - voiko sitä olla liikaakin?” LM 1/2001).

LAKIMIESUUTISET 6’2017 Lakimiesuutisten pääkirjoituksessa LML:n toiminnanjohtaja Jore Tilander muistutti, työaikalain uudistumisesta ja lain soveltamisalan selkiinnyttämisestä. Selkeytystä kaipaa erityisesti asiantuntijatyön, johon myös lakimiesammatit kuuluvat, soveltaminen. Lakimiesuutisten pääuutinen on Brexit-kauppaneuvottelut. Artikkeli ei lupaa hyvää britannialaisille neuvotteluasemille , kuten myös lehden kannessa esiintyvä the Clash -viittaus ennustaa. Kolumnissaan Matti Norri puhuu oikeudenkäynnin eri osapuolien moraalista, jonka voi katsoa myös heijastelevan esimerkiksi pitkään jatkunutta keskustelua asianajajan roolista aineellisen totuuden löytämisen ja asiakkaansa edunvalvonnan välillä. Keväällä Pykälän lounasklubilla vierailleen Susanna Reinbothin palstalla taas pohditaan ovatko tavishaastattelut raivanneet tietä fakta vs. mielipide -tyyppiselle someilmapiirille. Allekirjoittaneen huomion kiinnittää kuitenkin professori Heikki Halilan kaksisivuinen juttu oikeustieteellisen tutkimuksen käyttötarkoituksesta. Halila ottaa siis kantaa oikeustieteellisen tutkimuksen erityispiirteeseen tuottaa oikeusyhteisöä palvelevaa lainopillista tutkimusta. Tämän moni vanhempi opiskelija saattaa muistaa gradujensa tai seminaaritöidensä metodia selostaessaan (“Aarnio 1989”) ja sen tarkoitus on pääpiirteissään esittää normiviidakossa kamppailevalle lainkäyttäjälle oikeudellisia tulkintasuosituksia. Kansainvälistymisen myötä tutkimuksissa ja väitöskirjoissa on kuitenkin lisääntynyt englanninkieliset, laaja-alaiset ja yhteiskunnallis-/taloustieteellis-liitännäiset tutkimusaiheet. Näillä on huomattavasti heikompi hyöty esimerkiksi tuomarityössä mutta kansainvälisessä huippututkimuksessa ne ovat usein kiinnostavampia. Halilan esittämä puheenvuoro on kiinnostava ja Inter Vivos suositteleekin myös jokaista pykälistiä tutustumaan opiskelemansa alan akateemiseen debattiin. Jos lukeminen ei maistu, aihepiiriä omasta näkökulmastaan lähestyi tervetuliaisluennossaan (31.5.2017) myös professori Panu Minkkinen. Kyseinen luento on löydettävissä yliopiston sivuilta (ainakin 28.9.2017 oli löydettävissä). Molemmat viittaavat erityisesti KKO:n presidentti Timo Eskon tuomarinpäivillä pitämäänsä puheeseen. Aihepiirin eräänlaisena sivurönsynä voidaan kuitenkin kohdistaa myös kritiikkiä siihen, miten tuomioistuin hyödyntää tutkimuksen tuottamaa dataa. Virolainen on vuosien saatossa ahkerasti kritisoinut vähäistä oikeuskirjallisuuteen viittaamista ja katsoi viime marraskuussa esimerkiksi KHO:n tehneen oi-

keushistoriaa referoimalla omassa ratkaisussaan oikeuskirjallisuuteen (Prosessioikeusblogi: “16. KHO 2016:190. Esteellisyys. Oikeuskirjallisuus oikeuslähteenä”, 29.11.2016). Muutoinkin vanhemmassa oikeudellisessa keskustelussa on nähty viitteitä, ettei niin sanotusti kysyntä ja tarjonta aina kohtaa ja tutkimus jää hyödyntämättä (Esim. COMIn ja OPTULAn järjestämä tutkijaseminaari “Tuomioistuintutkimus muuttuvassa maailmassa”, myös kirjana COMI 2007). Tällöin siis tuore väitöskirja jää tuomioistuinten kirjastojen hyllyyn pölyttymään, jollei sen aihe ole kiinnostava tai ellei tuomari osoita aiheen puolesta omaa harrastuneisuuttaan. Muussa tapauksessa johtopäätökset pääsevät käytännön oikeuselämään vasta niiden tullessa sisällytetyksi oikeudellisten perusteosten päivitettyihin painoksiin.

INTER VIVOS 4/2017

LEGAL DESIGN – KILPAJUOKSU JURIDIIKAN TULEVAISUUTEEN TEKSTI PILVI ALOPAEUS, MARIA SORSIMO KUVAT MARIA SORSIMO

Maailma kouristelee teknologian kehityksessä: digitalisaatio tulee, halusit tai et. Tämä tarkoittaa sitä, että juridiikan, juridisten palveluiden ja lakimiesammatin on kehityttävä sen mukana. Teknologian kehityksen tuloksista ei kuitenkaan saada maksimaalista hyötyä, ellei niitä muotoilla vastaamaan käyttäjien tarpeita. Euroopan suuret liike-elämän toimijat ja kansainväliset huippuyliopistot ovat heränneet asiaan ja kilpailu kehityksen kärkipaikoista on kovaa. Teknologisia ratkaisuja kehitetään ja otetaan käyttöön jatkuvasti kiihtyvällä nopeudella. Muotoilijat työskentelevät tauotta suurissa asianajotoimistoissa vanhan ja uuden maailman yhdistämiseksi, ja jotkut, kuten muun muassa Allen & Overy, ovat perustaneet tätä varten jopa erityisiä hautomoita. Legal design eli oikeudellinen muotoilu on noussut keskeiseksi työkaluksi kilpajuoksussa juridiikan tulevaisuudesta. Legal designin perusajatuksena on palvelumuotoilun, uusimpien teknologisten innovaatioiden kuten blockchainin ja virtuaalitodellisuuden yhdistäminen juridiikkaan. Yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa oi16

INTER VIVOS 4/2017

keudellisten palveluiden ja juridisten lopputuotteiden kuten sopimusten muotoilua moniammatillisissa tiimeissä siten, että niistä saatava hyöty on mahdollisimman suuri. Keskiössä on käyttäjälähtöisen ajattelutavan sekä informaatiomuotoilun soveltaminen juridisessa kontekstissa.

Juridiikkaa on vaikeaselkoista - siitä puuttuu käytettävyys. Kansalaisilla, yrityksillä ja jopa juristeilla on vaikeuksia ymmärtää velvoitteitaan ja vastuitaan. Jos esimerkiksi osakassopimuksen tarkoituksena on ohjata yrityksen osakkaiden välistä toimintaa, mutta osakkaat eivät itse ymmärrä sopimustaan ilman asiaan perehtyneen juristin apua, on ehkä syytä kysyä, voisiko asiat tehdä toisella tavalla? Nyky-yhteiskunnassa normitulva on valtava ja digitaalisessa ympäristössä yksilöt solmivat jatkuvasti muun muassa vakioehtoisia sopimuksia ymmärtämättä lainkaan niiden juridista sisältöä. On tutkittu, että normaalilla lukunopeudella yksittäiseltä ihmiseltä menisi lähes 30 päivää vuodessa pelkkien tietosuojaselosteiden lukemiseen niiltä sivuilta, joilla hän vierailee. Juridiikka ja sen lopputuotteet kuten sopimukset ovat pitkiä, raskaita ja vaikeita ymmärtää. Näin ollen oikeudellinen informaatio ja normilähteiden tulkinta monopolisoituu lakimieskunnalle.

Moderneja palveluita pyritään rakentamaan käyttäjälähtöisiksi ja digitaalisiksi, mutta juridiikka on perinteisesti ollut pitkälti tekstuaalista, eikä ala ole kehittynyt merkittävästi satoihin vuosiin. Eliminoimalla tulkinnanvaraisuuksia ja muotoilemalla juridiikkaa ymmärrettävämmäksi vahvistamme samalla demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa. Juridiikan muotoilu vastaa lisääntyvän sääntelyn tuomiin ongelmiin ja helpottaa niin juristin harjoittamaa oikeusvertailua kuin toisista oikeuskulttuureista ja kielialueilta saapuvien maahanmuuttajien sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

LEGAL DESIGN SUMMIT 2017 - MAAILMAN SUURIN ALAN TAPAHTUMA Helsingissä järjestetään 1.11.2017 maailman suurin legal design tapahtuma, Legal Design Summit. Tapahtuma, joka on myös osa Suomi100-juhlavuoden ohjelmakokonaisuutta, kerää Helsingin yliopiston suureen juhlasaliin satoja kansainvälisiä vieraita ja liikemaailman edustajia muun muassa Kanadasta, Australiasta ja Kuwaitista. Tämän vuoden seminaari käsittelee juridiikan tulevaisuutta teknologian, muotoilun ja juridiikan rajapinnoilla kolmella eri teemalla: I Legal Design Beyond Visualization II Legal Innovations III Privacy by (Legal) Design. Paikalle on saapumassa delegaatioita aina Lontoon tunnetuista ”magic circle” asianajotoimistoista Ivy League -yliopistojen edustajiin. Seminaarissa ovat puhumassa alan kärkinimet, kuten asianajotoimisto Dentonsin kehitysjohtaja Marie Bernard, Stanford Law Schoolin Legal Design Labin perustaja Margaret Hagan, asianajotoimisto Houthoff Buruman Legal Designer Sarah van Hecke sekä Allen & Overy:n hautomon menestyksekäs startup Ithaca. Puheenvuorojen lisäksi Legal Design Summitissa tullaan esittelemään konkreettisia tapausesimerkkejä kuten Työeläkevakuutusyhtiö Varman sekä Yleisradion legal design-hankkeita. Lisäksi pääsemme tutustumaan Yhdistyneiden kuningaskuntien ”Digital Marketplace” -hankkeeseen hankejohtaja Warren Smithin johdolla. Legal Design Summit tuo yhteen juristit, muotoilijat sekä digitaalisten palveluiden tuottajat kuulemaan alan uusimmista innovaatioista, vaihtamaan ideoitaan ja verkostoitumaan. Ennen varsinaista seminaaria järjestetään lisäksi Brainfactory -workshop, jossa on mahdollista päästä kokeilemaan sopimusjuridiikan, teknologian ja palvelumuotoilutyökalujen yhdistämistä konkreettisten ongelmien parissa alan huippujen ohjauksessa. Tämän vuoden tapahtumakokonaisuuden takana on 15 vapaaehtoisen oikeustieteilijän tiimi, jonka tavoitteena on luoda Suomeen kansainvälinen forum, jonne eri alojen kansainväliset asiantuntijat voisivat vuosittain kokoontua jakamaan uusimpia ideoitaan ja kehittämään yhdessä juridiikan tulevaisuutta. Suomi on muotoilun ja innovaation kärkimaita, joka tunnetaan myös oikeudenmukaisesta, tasa-arvoisesta ja kehitystä mahdollistavasta oikeusjärjestelmästään. Siispä ei ole ihme, että katseet kääntyvät marraskuun 1. päivä Suomeen. Meillä on nyt loistava tilaisuus lunastaa odotukset ja nousta edelläkävijöiksi oikeudellisen muotoilun alalla. INTER VIVOS 4/2017

Kyykkyviiniarvostelu TEKSTI LOTTA MAJEWSKI RAATI ANNI LEHTINEN, MERVI MAJOINEN, LOTTA MAJEWSKI

Punaviiniä ostaessa opiskelijan katse ajautuu helposti edulliselle alahyllylle, ja mieleen nousee muistikuva siitä yhdestä tutkimuksesta, jossa viiniasiantuntijat eivät erottaneet halpaa punaviiniä kalliista. Inter Vivosin tutkivat journalistit päättivät ottaa selvää, mikä Alkon halvimpien punaviinien taso todellisuudessa on. ). ArArvostelukohteina olivat Ensivaikutelma, Maku sekä Dokabiliteetti ( % vosteluasteikkona on perinteiset 1-5 tähteä. Raati painotti arvostelussaan hinta-laatusuhdetta. Viinien annettiin hengittää ennen maun arvostelua.

HARDY’S BIN 343 CABERNET SHIRAZ, 2016 AUSTRALIA 6,99€ Ensivaikutelma: Raadin mielestä graafinen ilme tuo mieleen Jack Daniel’sin, joka sekin yrittää näyttää hienommalta kuin mitä on. Tätä voisi juoda camo-kuvioisessa iltapuvussa. Kierrekorkki. Tuoksu mitäänsanomaton. Maku: Huhhuh. Etanoli tulee läpi kuin Tallinnasta ostetusta pänikästä, joka on unohdettu avattuna jääkaappiin. Maistuu väljähtäneeltä, vaikka pullo juuri avattu. Korkkivika ei ole kierrekorkin vuoksi mahdollinen selitys. Jos setäsi tekisi ensi kertaa kotiviiniä, se maistuisi tältä. Dokabiliteetti: 13%x0,75l/6,99€= 1,39 Tarjoiluehdotus: ”Hei, täällä on vielä pullo viiniä!” Tuomio: a

HANNIBAL TIETOA RYPÄLELAJIKKEESTA TAI VUOSIKERRASTA EI LÖYDY ESPANJA 6,99€ Ensivaikutelma: Norsu etiketissä ei estänyt yhtä raadin jäsenistä yhdistämästä nimeä heti Hannibal Lecteriin Alppien yli marssineen historiallisen Hannibalin sijasta. Jokainen raadin jäsen kehtaisi tuoda tämän viinin tuparilahjaksi. Kierrekorkki. Tuoksuu makealta ja hedelmäiseltä picnic-viiniltä. Maku: Todella makea. Mieltymyskysymys, onko tämä plussaa vai miinusta. Menee helposti alas, mutta on myös jotain maisteltavaa. Teinipunkku. Jälkihuomio: maistui tasapainoisemmalta, kun oli viettänyt yön jääkaapissa. Tämän viinin voi tissutella loppuun useamman päivän ajan. Dokabiliteetti: 12%x0,75l/6,99€= 1,29 Tarjoiluehdotus: Pirkan juustolajitelma. Tuomio: a a a

INTER VIVOS 4/2017

RIUNITE IL FOJONCO LAMBRUSCO LAMBRUSCO GASPAROSSA ITALIA 7,98€

CERRO TINTO ORGANIC TEMPRANILLO, SYRAH ESPANJA 6,49€

Ensivaikutelma: Pullo muistuttaa enemmän skumppapulloa, vaikka väittää olevansa punaviini. Omituinen humalaiselta vaikuttava lintu muistuttaa raadin mielestä mehupurkin maskottia viikon ryyppyputken jälkeen. Kohderyhmänä on selkeästi räväkkä täti, joka etsii lahjaa juuri 18 täyttäneelle kummilapselleen. Luonnonkorkki poksahtaa auki paljastaen, että punaviini… kuplii? Tuoksuu kuin olisit kaatanut skumppaa lasiin, josta joit juuri punaviiniä.

Ensivaikutelma: Maistelun musta hevonen. Kartonkitölkki sopii rähmäkäpälälle. Vaistomaisesti ravistettava. Raati vahvistaa, että tölkki mahtuu opiskelijahaalarin taskuun kuin nyrkki silmään. Graafisen ilmeen perusteella nuorille markkinoitu: enjoy responsibly -teksti on hyvin näkyvä. Tätä aikuisten mehukattia juo hyvällä omatunnolla suoraan purkista. Tuoksuu makeahkolta, viinin hajussa uskottavuuden siemen.

Maku: Todella mieto, vissyvedellä lantrattu punkku. Kahden eri juomalajin yhdistelmä, jossa ei ole kummankaan hyviä puolia- ei skumpan hapokkuutta eikä punaviinin täyteläisyyttä. Raatia hämmensi punaviiniluokittelu. Sopivampi nimi juomalle olisi skumppu tai Kela-sangria. Dokabiliteetti: 8%x0,75l/7,98= 0,75

Maku: ”Aivan v****n dokattava.” Dokabiliteetti: 13,5%x0,75l/6,49= 1,56 Tarjoiluehdotus: Vapu ei lopu. Tuomio: a a a a

SIKKI! O U S N RAADI

Tarjoiluehdotus: Siljan B-luokan hytti ja keski-iän kriisi. Tuomio: a a

JP. CHENET CABERNET SYRAH, 2015 RANSKA 7,98€ Ensivaikutelma: Hyvin keskiluokkainen halpaviini. Muotoilu on epäkäytännöllinen. Tälläkin hetkellä espoolaisen perheen omakotitalossa korkataan työpäivän jälkeen JP. Chenet ja katsotaan HBO Nordicia. Tuoksuu hieman happamalle, geneeriselle perusviinille. Maku: Hyvä yleisviini. Hieman tanniininen, tasapainoinen, sopisi varmaan nopeaan pasta bologneseen. Ei huono.

N SAKA A J H PO ERHO K I N VII TUS: I T SUOS SAUL

, CIN ARK I MERLOT M T O TA FO TAGE PINO -AFRIKKA etÄ tunn ä ETEL n i erre viin € jalka aikkea ki 6,99 n i emm roa. en k vallis k on enn semän eu a t t u r T it otma lle se tu Fo linen ja a il kork

Dokabiliteetti: 12,5%x0,75l/7,98= 1,17 Tarjoiluehdotus: Michael Bublén levy + vaahtokylpy Tuomio: a a a ½ INTER VIVOS 4/2017

KAIKEN MAAILMAN KUVITELMIA ELI EPÄTIETEELLISEN TIETEELLINEN (SEKÄ MYÖS HIVENEN TIETEELLISFILOSOFINEN) TUTKIMUSMATKANI HELSINKI LAW REVIEW’N SEMINAARIIN JA KYMMENVUOTISJUHLAAN SEKÄ TIETEELLISEN KIRJOITTAMISEN KIEHTOVAAN MAAILMAAN TEKSTI HEIDI STORBERG KUVAT JOSE SARANPÄÄ Suoraan sitä ei sanottu, mutta rivien välistä tuntui tihkuvan seuraavanlaista viestiä; tieteellinen kirjoittaminen ja julkaiseminen eivät kiinnosta tarpeeksi opiskelijoita. Niin paljon kehuttiin ja kannustettiin kirjoittamaan Helsinki Law Review’n seminaarissa ja kymmenvuotisjuhlissa, jotka Pykälä ry ja Hannes Snellmann järjestivät yhdessä Snellmannin toimistossa Eteläesplanadi 20:ssa 5.10. ilta kuudesta kahdeksaan. Salaa varjelemistani väitöskirjahaaveistani huolimatta voin kuitenkin hyvin ymmärtää miksi; tieteellinen kirjoittaminen on hidasta ja aikaa vievää. Lisätään vielä teknologian tuoma muutosten nopeutuminen, paineet taloudellisesta tehokkuudesta ja aina maan hallitusta myöten tarjotut mairittelevat mielikuvat tieteen tekemisestä. Tutkimukseni lähtötilanne ei siis ollut erityisen lupaava. Ei varsinkaan, kun tajusin ottaneeni vielä varaslähdön ja saapuneeni seminaariin runsaan tunnin aiemmin. Olin kuitenkin liian utelias ja lähdin testaamaan minulle syötettyjä mielikuvia filosofiassa tieteen määrittelyä varten käytettyjen kriteerien (nk. demarkaatiokriteerien) valossa. Tutkimukseni tulos oli melko lailla mullistava. TESTATTAVUUS (tai Karl Popperia lainaten falsifoituvuus) No tästä on helppo aloittaa! Tieteellistä tutkimusta tehdessähän jokaisella vähänkään uskottavalla tutkijalla on aina jokin tietty olettamus tutkimuksen tuloksista sekä selitys tapahtumien kululle eli hypoteesi. Suotuisan kasvuympäristön ansiosta minulla olikin varsin monia hypoteeseja matkallani, osa enemmän tai vähemmän tieteellisesti perusteltuja. ”Ne tutkijat ja tieteelliset kirjoittajat on jotain seniilejä setiä, joilla ei ole mitään muuta tekemistä, tai sitten no-life nörttejä” ”Älä nyt mitään väikkäriä ala väsää, ei sitä kukaan noteeraa. Korkeintaan vain pomo, joka toteaa, että oot liian koulutettu tähän hommaan ja näyttää ovea” ”Siis oikeustiede? Eihän se edes ole mikään tiede, ei siellä mitään tieteellistä julkaista!” Lopputulos olisi, että pieni phuksipallero ei tajuaisi mi-

tään niiden seniilien setien höpinöistä ja palaisi tyhjin paperein kotiin kirjoittamaan kuivaa kainalojuttua seminaarista. Varsin moni hypoteesini kumoutui. Yhteenkään pölyiseen professoriin en törmännyt vaan tiedonjanoisiin opiskelijoihin ja menestyviin lakimiehiin. Turhantärkeä tiedejargonkin sujui selvällä suomenkielellä. Esitykset olivat varsin käytännöllisiä ja yleistajuisia sekä ennen kaikkea kiinnostavia. Ainoastaan käsitykseni kirjoittajien ja tutkijoiden työn määrästä piti paikkansa.Esityksessään ”Teoriaa vai käytäntöä? Law in context” Toni Malminen (OTT, LLM) ja Klaus Ilmonen (OTT, LLM) puhuivat asianajajan työn ja akateemisen uran yhdistämisestä sekä avasivat omaa kirjoitusprosessiaan. Vaikka kirjoittamiselle ei tarvitse koko elämää uhrata, ei yhtälö ole siltikään kovin yksinkertainen. Kiirettä pitää jo muutenkin ja jatkuva sähköpostien selailu keskeyttää pitkäjänteisen ajatustyön. Joitain henkilökohtaisia uhrauksiakin voi joutua tekemään, joten hyötysuhteita täytyy puntaroida. Toisaalta työ ja tutkiminen myös tukevat toisiaan. Ilmonen kuvailikin työn ruokkineen tutkimuksen aihetta ja syventäneen sitä. Samalla työnteko toi ryhtiä kirjoittamiseen. Kun kirjoittamisen joutui aina hetkeksi keskeyttämään, sai paremmin uusia näkökulmia. Kirjoitusprojekti vei Ilmosen myös mielenkiintoisiin maailmankolkkiin kuten New Englandiin ja Afganistaniin, joten mielikuvat kämäisessä kopperossa tai syrjäisessä metsämökissä kirjoittamisesta saivat lähteä. Jos ei golf ei siis nappaa ja eksoottisempi harrastus kiinnostaa, voi mailan sijaan tarttua esimerkiksi Hegelin Oikeusfilosofian pääpiirteisiin ja pohtia syntyjä syviä. OBJEKTIIVISUUS Kuunneltuani edellä kuvattuja väitteitä viimeiset kaksikymmentä vuotta minun oli hivenen haastavampaa pysyä täysin objektiivisena. Tutkijan saati sitten ulkopuolisten näkemykset kun eivät saisi vaikuttaa tutkimuksen kohteen arviointiin. Ulkopuolelta saamiani

vähemmän rohkaisevia kommentteja kompensoi kuitenkin oma kiinnostukseni ja melko myönteinen asenteeni, joten lähtöasenteen voisi ajatella olleen keskimäärin neutraali. Voidaan myös pohtia, mitä kaikkea objektiivisuus tieteen kontekstissa käsittää ja onko tutkiminen aina niin objektiivista, kun ottaa huomioon tutkijoiden tavoitteet ja motiivit. Jo Ilmonen ja Malminen painottivat tieteen palvelevan yhteiskuntaa, ja Lauri Vaihemäen esitys ”Kaavavalitukset kunnan laillisuusvalvonnan välineenä” konkretisoi väitteen. Esitys perustui hänen notaarityöhönsä ”Kunnallisvalituksen laillisuusvalvontafunktio kaava-asioissa”, joka julkaistiin Helsinki Law Review’n viimeisimmässä numerossa. Nimestään huolimatta esitys toi ilmi kiinnostavan ongelman kaavavalitusten vähäisestä vaikuttavuudesta rakentamiseen ja sen takana olevasta poliittisesta pelistä. Vaihemäki olikin saanut inspiraation lehtien kirjoittelusta ja kiinnostunut, oliko valituksilla mitään todellista vaikutusta. Vaihemäki kritisoikin täyttä luottamusta valitusjärjestelmään, sillä kuntalaiset eivät valitusta käytä kuin omiin intresseihinsä eikä valitusten hyväksymisastekaan ole ollut kovin huikaiseva. Sen sijaan hän olisi valmis siirtämään enemmän valtaa asiantunteville viranomaisille, jotta kuntalaisten ei ylipäätään tarvitsisi valittaa rakentamisesta. Ehkä tutkimisen ei tarvitsekaan olla täydellisen objektiivista, jos sillä on mahdollista parantaa yhteiskuntaa?

EDISTYVYYS Muiden tieteiden tavoin oikeustiedekin muuttuu ja kehittyy. Malmisen ja Ilmosen esityksessä kerrottiin kansainvälisenä trendinä olevan nyt oikeustieteen teoretisoituminen ja poikkitieteellistyminen. Kummatkin tietävät mistä puhuvat, sillä heillä on kokemusta merentakaisista huippuyliopistoista, lähinnä Yalesta ja Columbiasta. Siellä perinteinen lainoppi on jäänyt varsin vähäiseksi ja kirjoittamistakin arvostetaan eri tavalla. Professorit ovat saattaneet valita omien tutkimustensa aiheet jopa oman varsinaisen erikoistumisalueensa ulkopuolelta; taloustieteen professori on saattanut kirjoittaa väitöskirjansa esimerkiksi matematiikasta. Suomessa pitäisikin puhujien mukaan olla paremmat mahdollisuudet yhdistellä eri tutkintoja erityisesti talouden ja politiikan aloilta, jotta juridiikan yhteydet muuhun yhteiskuntaan hahmottuisivat paremmin. Yhtä lailla muuttuu ja kehittyy myös oma käsitykseni tutkimisesta. Tieteelliseen kirjoittamiseen ryhtyvää ei siis ole tuomittu koko loppuiäkseen pohtimaan jonkin tietyn pykälän syvintä olemusta. Tietämystään pääsee siis kehittämään varsin laaja-alaisesti, mikä ei kuulosta yhtään hassummalta. Yksi syy tähän on tutkimusten rahoitus. Malminen kertoikin esityksensä jälkeen rahoituskriteereissä painotettavan muiden seikkojen ohella tutkimusten informaatioarvoa ja laaja-alaista

INTER VIVOS 4/2017

hyödyntämistä. Tutkimuksia nimittäin lukevat muutkin kuin juristit ja näin ollen tutkimusten olisi hyvä hyödyttää myös muita tieteenaloja. Vain harva sosiologi eksyy tutkimaan oikeudenkäyntikaaren kiemuroita. ITSEKORJAAVUUS Sen lisäksi, että sain korjailla omia käsityksiäni, sain myös kuulla kirjoitusten korjaamisesta. Tieteen vaatiman laadun säilyttäminen vaatiikin tiedon systemaattista tarkistamista ja kirjoituksen perinpohjaista läpikäyntiä. Näitä vertaisarvioinnin menetelmiä valottikin oikeustieteen tohtori ja dosentti Kaijus Ervasti esityksessään ”Vertaisarvioinnissa käytettävät kriteerit”. Tieteellisen laadun yhtenä varmistuskeinona käytetäänkin Ervastin mukaan anonyymiä arviointia, jossa toimitus pyytää kahdelta nimettömältä refereeltä lausuntoa kirjoittajan artikkelista. Tämän jälkeen kirjoittaja saa palautetta arvioijilta, ja tämän palautteen perusteella hänen pitäisi sitten korjailla kirjoitustaan. Tämäkään menetelmä ei silti ole täysin aukoton, sillä Ervasti kertoi tapauksesta, jossa professori oli arvioinut toisen professorin puolesta tarkistettavaksi lähetettyä kirjoitusta. Referee-menetelmä toimiikin Suomessa Ervastin mukaan huonosti. Lisäksi esityksessä käytiin läpi hyvän tieteellisen kirjoituksen piirteitä ja tyypillisiä ongelmia, jotka liittyivät lähinnä tekstin kirjoitustapaan sekä aiheen käsittelyyn. Esityksessä säilyi kuiten22

INTER VIVOS 4/2017

kin koko ajan positiivinen pohjavire, sillä Ervasti kertoi itse välttävänsä niin pitkälle kuin mahdollista kirjoituksen toteamista julkaisukelvottomaksi ja kannusti kirjoittamaan rohkeasti. Hänen mukaansa kirjoituksen julkaisematta jättäminen kun ei aina ole kirjoittajasta kiinni, sillä saattaa olla, että teksti ei esimerkiksi vain sovi julkaisevan lehden profiiliin. Virheistä ja vastoinkäymisistä ei siis pitäisi lannistua. Voisipa sitä laittaa toisinaan arkiajatuksetkin yhtä tarkkaan syyniin. Väitöskirjahaaveeni ovat kyllä käyneet läpi vertaisarvioinnin mutta eivät erityisen tieteellistä sellaista. Enkä saanut myöskään yhtä positiivista palautetta kuin mitä ehkä Ervasti olisi mahdollisesti antanut. JULKISUUS Tieteen periaatteisiin kuuluu yleisesti ottaen tiedon avoimuus. Tästäkin syystä eri kirjoituksia ja tuloksia verrataan toisiinsa. Mikäli kirjoitus paljastuu erityisen ansiokkaaksi, saatetaan se julkaista useissakin eri lehdissä ja näin itse kirjoittajakin saa hieman julkisuutta. Tilaisuuden juontaja ja Helsinki Law Review’n päätoimittaja Ville Linna haluaisikin kannustaa opiskelijoita kirjoittamaan paitsi tieteellisen hyödyn myös oman hyödyn vuoksi. Samoilla linjoilla oli lisäksi tilaisuuden tervetulopuheen pitänyt Ella Hiltunen. Hänestä Law Review’hun kirjoittaminen on erinomainen tapa osoittaa omaa kiinnostustaan ja osaamistaan. Olipa

puhuja itsekin lähettänyt tekstin aikakauslehdelle ja saanut sen vielä julkaistua. Hiltuselle oli nimittäin jäänyt aikanaan oikeustapauskilpailun jäljiltä paljon tietoa apporttiomaisuudesta ja halu kirjoittaa aiheesta. Artikkelin kirjoittaminen olikin siis varsin luonnollinen tapa yhdistää nämä kaksi. Opiskelijoiden tieteellisten kirjoitusten julkaisemiseksi tarvitaan kuitenkin matalan kynnyksen julkaisukanavia, sillä itsensä läpilyöminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Mahdollisuutta kirjoittaa HLR:lle kehuttiinkin paitsi useammassa puheessa myös seminaarin jälkeisissä keskusteluissa. Totesipa Malminen vielä erikseen, että jokaisella law schoolilla olisi oltava oma law review. KRIITISYYS JA ITSENÄISYYS Tieteen piirissä itsenäisyys tarkoittaa arviointia vain tiedollisin perustein ja menetelmin. Minkään muun alan metodien ei tulisi vaikuttaa tieteelliseen arviointiin. Samalla pitäisi säilyttää terveen kyseenalaistava ote. Löytyihän seminaaristakin itsenäisiä ajattelijoita ja kriitikoita, sillä kritisoitu perinteinen lainoppi sai myös puolustuspuheenvuoron yleisökysymysten aikana. Jakoa kansallisen lainopin ja kansainvälisen teoreettisemman suuntauksen välillä pidettiin kyseisessä puheessa vanhanaikaisena. Lisäksi lainoppi koettiin sikäli tarpeelliseksi, että korkean abstraktiotason tekstillä ei ole välttämättä kovinkaan paljon kysyntää kotimaassa. Vaikka menetelmät tieteessä ovat siis yhteiset, ajatukset eivät aina ole. Seminaarin jälkeen keskusteltuani kirjoittamisesta ja uravaihtoehdoista mieleeni jäi ennen

kaikkea sana visio. Sitä tosiaan tarvitaan tieteen maailmassa menestymiseen maailman muuttuessa yhä poikkitieteellisemmäksi. Pelkkä vision saaminen ei silti riitä vaan sitä on myös uskallettava seurata. Tieteen tekeminen on nimittäin itsenäisen pakertamisen ja itsenäisten arviointimenetelmien lisäksi myös itsenäinen valinta. Ulkopuolisten paineiden ei tulisi vaikuttaa liikaa omiin kiinnostuksenkohteisiin. Se jos mikä vaatii kriittisyyttä ja itsenäisyyttä. Kaiken kaikkiaan koin Helsinki Law Review’n seminaarin varsin valaisevaksi, varsinkin kun tutkimukseni ei ihan täyttänyt kaikkia tieteen kultaisia kriteerejä. Lopputulos yllättikin minut monella tavalla. Vastoin odotuksiani päädyin kirjoittamaan nopean ja lyhyen kainalojutun sijasta pidemmän ja syväluotaavamaan artikkelin. Tällaista kirjoittaminen, niin tieteellinen kuin vähemmänkin tieteellinen, voi parhaimmillaan olla. Mitä tieteen kriteereihin taas tulee, eniten matkallani korostuivat kriittisyys ja itsenäisyys. Tiedettä pitää arvioida puhtaasti sen omin menetelmin omaa harkintakykyä unohtamatta. Tämä ei siis ollut tutkimusmatka pelkästään tieteelliseen kirjoittamiseen vaan myös tutkimusmatka itseeni. Tutkimuksellani voi siis olla vielä jotain kauaskantoisia seurauksia.

HELSINKI LAW REVIEW • • • • • • • • •

Oikeustieteellinen aikakauskirja, perustettu 2007. Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, tammikuussa ja syyskuussa. Fyysisen kappaleen saa Porthanian kakkoskerroksesta, Kaisa-kirjaston 4. kerroksesta ja Pykälän toimistolta. Sähköinen versio mm. Edilexissä. Toimituksen sähköpostilista: hlr-toimitus@pykala.fi Julkaisija: Pykälä ry Toimittajat ovat tiedekunnan opiskelijoita, joita ohjaa ja valvoo Academic Council. Helsinki Law Review saa rahoituksensa Pykälän budjetista. Pykälä ry:n yhteistyökumppanit ovat taloudellisesti tukeneet lehteä ja siihen liittyvää toimintaa. Myös tiedekunta on avustanut lehteä vuonna 2007 Jukka Kekkosen ollessa dekaanina.

INTER VIVOS 4/2017

SPONSOROITU

eväällä 2016 Boreniuksen toimitusjohtajana aloittanut Casper Herler kertoo, että hänen oma urapolkunsa suuren asianajotoimiston johtotehtäviin ei ole tyypillisimmästä päästä. Herler tiesi jo opiskeluaikanaan haluavansa nimenomaan ympäristöjuridiikan johtavaksi asiantuntijaksi, mutta että se vaatisi laajempaa perehtyneisyyttä ja näkökulmaa ympäristö- ja luonnonvara-asioihin. Opintojen ja auskultoinnin jälkeen hän on työskennellyt muun muassa ympäristöministeriössä kaavoituksen parissa ja muissa asiantuntijatehtävissä. Herler kasvatti myös asiantuntemustaan laatimalla väitöskirjan ennen kuin hän aloitti työt asianajotoimistossa. Tällä hetkellä Herler johtaa yhtä Suomen suurimmista asianajotoimistoista ja kertoo haluavansa kehittää johtamista ja esimiestyöskentelyä asianajomaailmassa. – Paras asiantuntija valikoituu monesti johtajaksi, mutta asiantuntijuus ei tuo mukanaan johtajuutta, ja tämä olisi hyvä huomioida myös yliopiston opetuksessa, Herler huomauttaa. TAVOITTEENA PARHAITEN JOHDETTU ASIANAJOTOIMISTO

Herler kertoo kunnianhimoiseksi tavoitteekseen tehdä Boreniuksesta yksi markkinoiden parhaiten johdetuista asianajotoimistoista. Boreniuksella panostetaan paljon jo nyt johtamiseen ja esimiestyöskentelyyn, Herler kertoo. Hän kokee, että hyvällä johtamisella saadaan aikaiseksi paras mahdollinen työympäristö ja laadukasta asiantuntijapalvelua tarjoava asianajotoimisto. Boreniuksella mietitään muun muassa tarkasti tiimien kokoonpanoja, jotta ne toimisivat parhaalla mahdollisella tavalla. – Ihmisillä on yleensä intuitiivinen, tiedostamaton taipumus valita tiimiin samankaltaisia ihmisiä, mutta se ei aina johda parhaaseen lopputulokseen kokonai-

suuden kannalta. Siksi meilläkään ei rekrytoinneissa ole mitään yhtä tiettyä luonneprofiilia, jota etsimme. Monenlaisia valmiuksia tarvitaan ja motivaatio on se tärkein yhdistävä tekijä, Herler toteaa. ASIANAJOTOIMISTON ROOLI YHTEISKUNNASSA

Boreniuksella nähdään, että työskentely opintojen jälkeen asianajotoimistossa on ikään kuin jatkokoulutusta, joka tarjoaa nuorelle juristille erinomaisen mahdollisuuden kehittyä loistavaksi osaajaksi ja mahdollisesti jatkaa eteenpäin muualle liikemaailman juridiikan pariin. Borenius tarjoaa henkilökunnalleen jatkuvasti mahdollisuuksia kehittyä ja kouluttaa itseään, sillä asiantuntijapalvelua tarjoavan yrityksen on pidettävä henkilökuntansa ajan hermolla, jotta asiakkaat saavat parhaan mahdollisen asiakaskokemuksen ja ratkaisun ongelmiinsa. Vaikka Herler katsookin, että oikeustieteellisessä koulutuksessa olisi hyvä panostaa muun muassa johtamiseen ja muihin sosiaalisiin työelämän tarpeisiin, hän silti uskaltaa olla myös sitä mieltä, että yliopisto on vain valmiuksien ja pohjan rakentamista varten ja että lopun voi oppia työelämässä. Borenius haluaa myös erottua muista isoista asianajotoimistoista paitsi johtamisen ja esimiestyöskentelyn lisäksi panostamalla vahvasti nuorten opiskelijoiden ja juristien koulutukseen ja kehittämiseen muun muassa Borenius Learning -oppimisohjelman avulla. – Yliopistosta valmistuttuaan ei tarvitse heti olla valmis ryhtymään ammatinharjoittajaksi tai itsenäiseksi asiantuntijaksi, vaan esimerkiksi työskentely Boreniuksella toimii turvallisena paikkana oppia ja rakentaa osaamista yliopiston antamien valmiuksien päälle, Herler sanoo. Hän näkee tämän yhtenä asianajotoimiston roolina yhteiskunnassa. Myös trainee-ohjelmilla on suuri merkitys, ja Borenius investoi niihin vuosittain merkittävästi tarjotakseen opiskelijoille mahdollisuuden oppia käytännön kautta. Niin sanottuina sweatshoppeina hän ei nykyisiä trainee-ohjelmia tai avustavan juristin työskentelyä toimistoissa näe, vaan pikemminkin loistavina mahdollisuuksina oppia ja kehittää itseään ja saada sitä kokemusta, jota tulevaisuudessa tarvitaan. JA MINKÄLAISIA TYYPPEJÄ BORENIUS SITTEN REKRYTOI?

Vaikka Herler huomauttaakin, ettei ole yhtä tiettyä tyyppiä, Borenius pyrkii saamaan tiimiinsä mahdollisimman motivoituneita henkilöitä, joille laadukkaan työn tekeminen on itseisarvo. Jokaisella on omat vahvuutensa, mutta tiimiä yhdistää korkea motivaatio!

INTER VIVOS 4/2017

RAKAS PYKÄLISTI, on tullut taas aika raottaa emojen salaista reseptikirjaa. Tällä kertaa vuorossa on viettelevä suklaa, joka ei kokemuksemme mukaan ikinä petä. Näin syksyn pimetessä tenttikirjojen kanssa viltin alle käpertyessä alkaa yksi jos toinenkin pykälisti kaipaamaan yhä uudestaan tuota herkkua, joka hurmasi joka ikisen vieraan niin viime vuoden sonniasisissa kuin tämän vuoden fuksisitseilläkin. Enää sinun ei tarvitse tyytyä haaveilemaan tuosta mystisestä makujen sinfoniasta, vaan tämä suussa sulava suklaan ystävän päiväuni, kolmen suklaan brownie -resepti on nyt vihdoin myös sinunkin saatavillasi. Pimeät syysiltasi ovat pelastettu ja pykäläihastuksesi hurmaus taattu... Rakkain terveisin, Emännät

KOLMEN SUKLAAN BROWNIET 350g voita 400g tummaa suklaata 6 kananmunaa 7dl sokeria 3dl vehnäjauhoja 3rkl kaakaojauhetta 200g rouhittua valkosuklaata 200g rouhittua maitosuklaata Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sulata voi ja suklaa. Vaahdota kananmunat ja sokeri ja sekoita vaahdon joukkoon sula suklaaseos. Lisää vehnäjauhot sekä siihen sekoitettu kaakaojauhe. Sekoita hyvin. Kaada taikinaan lopuksi rouhittu suklaa ja sekoita. Kaada taikina pellille ja kypsennä n. 35 min. Nautitaan hyvässä seurassa.

INTER VIVOS 4/2017

SPEX ON TÄÄLLÄ TAAS! TEKSTI JEREMIAS NURMELA JA MAIJA TEVAJÄRVI KUVAT ROMAN BELETSKI

Yksi selvimmistä uuden lukuvuoden merkeistä on Pykälän Spex, joka huipentuu Gloriassa nähtävään musikaali-näytelmään. Pykälän Spex on täysin oikkarivoimin tehty produktio, jossa kymmenet oikkarit työskentelevät eri tiimeissä koko syksyn tehden marraskuun lopussa ensi-iltansa saavasta näytelmästä vuosi vuodelta korkeatasoisemman.

PALAVA NÄKEMYS, KIRKAS VISIO JA KERRONNALLINEN ERITYISOSAAMINEN Pykälän Spexiä on tekemässä hurja määrä oikkareita. Näiden vapaaehtoisten spexareiden saumaton yhteistyö ja panos mahdollistavat Gloriassa nähtävän häikäisevän lopputuloksen. Jokaisen henkilön panos eri tiimeistä on produktion toteuttamisen ja jokavuotisen spextaakkelin elinehto. Pykälän Spexin johtohahmoja ovat tietysti ohjaaja, tuottajat sekä käsikirjoitustiimi, jotka luovat toimintapuitteet muille tiimeille. Käsikirjoitusta musikaalille suunnitellaan pitkään ja hartaudella koko kevään ja kesän läpi, eikä laatuvaatimuksista tingitä. Kirjailijatiimin 28

INTER VIVOS 4/2017

pitkäjänteinen työpanos myös näkyy lopputuloksessa: korkealentoinen, vedet silmiin tuova ja petollisen syvällinen teos saa katsojan käymään läpi koko tunteiden kirjon. Ohjaaja pitää huolta näytelmän vision toteutumisesta lavalla tuottajien huolehtiessa produktion toteutumisesta käytännössä. Spex on täynnä toinen toistaan vanhempia ja kunniakkaampia perinteitä, joista yksi on läpilukubileet, joissa käsikirjoitus ja roolijako viimein paljastetaan muille Spexin tiimeille, joiden tiedossa se pysyy visusti salassa aina ensi-iltaan asti. Spexistä saattaa kuitenkin nähdä pieniä pilkahduksia näytelmän somekanavissa jo ennen ensi-iltaa. Klikkisormi valppaana!

OIKEUSTIETEELLISEN ODYSSEIAT, ILIAAT JA PÄHKINÄNSÄRKIJÄT Musikaalin elävä ja sykkivä sydän löytyy näytelmän esityslavalta puettuna mitä mielikuvituksellisempiin asuin. Näyttelijät ovat harjoitelleet koko pitkän syksyn ajan ahkerasti esittääkseen yleisölle huimaavan osansa. Näytelmän mielettömän voimakkuuden saavuttamiseksi jokaista repliikkiä hiotaan viimeiseen asti harjoituksissa, eikä läpimenojen määrässä säästellä. Produktio tuottaa näyttelijöiltä äärettömän lahjakkaita ja luovia performansseja – omstart-huudon kuullessaan heidän tulee kyetä improvisoimaan aivan uusia tilanteita ja repliikkejä. Jokainen näytös on siis myös erilainen eivätkä itse näyttelijätkään voi ennalta täysin tietää mitä kussakin näytöksessä tulee tapahtumaan! Lavalla yleisön hurmaavat myös tanssijat. Nämä uskomattomat shownaiset ja -miehet vievät yleisön transsiin akrobaattisilla saavutuksillaan, joista venyttelyt vähemmälle jättänyt katsoja voi vain haaveilla. Esiintyminen lavalla vaatii suurta työpanosta sekä uskallusta esiintyä ja heittäytyä rooliinsa. Näytelmän esiintyjät sulautuvat rooleihinsa niin voimakkaasti, että hädin tuskin voi uskoa heidän olevan roolihahmonsa ulkopuolella myös oikeustieteellisen opiskelijoita!

avat. Heidän käsissään on se, miltä Spex-bändi todellisuudessa kuulostaa. Musikaalinäytelmän keskiössä ovat mukaansa tempaavat kappaleet, joiden avulla vuoropuhelu ja kerronta etenevät. Tästä syystä musiikkivastaavat ja sovittajat käyttävät lukuisia tunteja luoden sovitukset kaikille spexin aikana kuultaville kappaleille ja räätälöivät kappaleet sopimaan kyseisen vuoden produktion bändi- ja orkesterikokoonpanolle. Mikään musikaali ei olisi täydellinen ilman taustalaulua, sama pätee myös Spexiin. Pykälän Spexin taustalaulajat tuovat syvyyttä ja monipuolisuutta kuultaviin kappaleisiin sekä täydentävät kappaleiden harmoniaa moniäänisillä stemmoilla. Taustalaulu tukee myös solistiosuuksien laulajia. Muiden Spexarien keskuudessa sekä bändi että taustalaulu ovat ainakin tunnettuja siitä, että basso on heillä aina erinomaisessa vireessä. VERHOJEN TAKANA KUHISEE Spex on valtava produktio, jonka tähtiä ovat sekä lavalla esiintyvät että lavan takana puuhastelevat superstarat. Lavan takana työskentelevien tiimien vastuulla on tuottaa musikaaliin tarvittavaa materiaalia. Puvustus ja maskeeraustiimi – tutummin puma – sekä lavastustiimi viettävät pitkiä iltoja Pykälässä luoden rekvisiitan näytelmälle. Jokainen näyttävä puku, lavaste ja

THANK YOU FOR THE MUSIC Spexin bändi koostuu sekä orkesteriettä bändisoittajista. Bändin “kapellimestareina” toimivat musiikkivastaINTER VIVOS 4/2017

peruukki syntyy useiden käsien yhteistyössä antamaan juonelle ilmeikkään ja aidon tunnelman. Lisäksi Spexin markkinointiryhmä varmistaa, että Pykälän Spex näkyy ja kuuluu mahdollisimman paljon laajalle yleisölle jo ennen näytöksiä.

kestityksestä kuin pitkien Gloria-päivien välipaloistakin. Ilman tätä tiimiä Spex ei luonnistuisi – kuka nyt jaksaisi tyhjällä vatsalla treenata?

HYVÄ RUOKA, PAREMPI SPEX

Jokaisella tiimillä on elintärkeä osansa produktiossa, mutta Spexissä kokonaisuus on ehdottomasti enemmän kuin osiensa summa. Yhteistyö ja kommunikaatio tiimien välillä on elinehto sille, että Spexistä saadaan onnistunut ja mieleenpainuva show!

Spexin emännät loihtivat nälkäisille spexareille ruoat jokaisiin viikonlopputreeneihin, jotta muut tiimit pystyvät keskittymään Spexin työstämiseen. Emännät ovat myös vastuussa niin Kanteenmaan treeniviikonlopun

TEAMWORK MAKES THE DREAM WORK

ESSA! XIÄ SOM E P S A A SEUR ANSPEX /PYKAL M O .C K O FACEBO PEX KALANS Y P @ : RAM INSTAG

INTER VIVOS 4/2017

MIKÄ MÄTTÄÄ? - 3 POINTTIA JÄSENKYSELYSTÄ TEKSTI JOSE SARANPÄÄ

Pykälä-infossa julkistettiin kutsu keväällä järjestetyn jäsenkyselyn purkutilaisuuteen. Viestissä oli myös mukana kolmisivuinen kooste jäsenkyselystä. Itse tilaisuudessa yhdistyksen pitkän aikavälin strategiaa valmisteleva työryhmä esitteli paikalle saapuneille osallistujille - Pykälän hallitus, median edustaja (allekirjoittanut) ja jokunen perusjäsen - jäsenkyselyn tuloksia. Alustus oli hyvin selkeä ja se herätti pienessäkin ryhmässä kiitettävästi keskustelua ja kiinnostavia huomioita. Tilaisuudessa tulokset esitettiin käytännössä neljän kokonaisuuden kautta, joista kolme viimeisintä voidaan kohdentaa myös Pykälän valiokuntiin (sulkeissa): Yleistä, Tapahtumat (YVK), Opintoasiat (OVK) ja Yhteistyö (UAV ja YSV). Tässä artikkelissa kiinnostuin kuitenkin keskittymään kolmeen merkittävään seikkaan, jotka nousivat esille niin alustuksessa kuin keskustelussa. Nämä seikat ovat seuraavat: 1. Ilmapiiri Pykälän tapahtumissa 2. Alkoholin rooli 3. Toiveita tapahtumatarjonnassa Strategiatyöryhmää on myös pyydetty kertomaan myöhemmin seuraavassa numerossa tuloksista ja työryhmän jatkotehtävistä.

OTANNASTA Jäsenkysely toteutettiin viime huhtikuussa ja vastauksia saapui yhteensä 203 kappaletta. Määrä on monessa suhteessa varsin pieni. Määrä vastaa tavallista pienempää vuosikurssia. Vastauksissa jokseenkin yllättävää on, että vastaajista reilu viidennes (22 %) on 4+-vuosikurssilaisia. Reilu kolmannes (37,40%) vastaajista ilmoitti kyselyssä, ettei ole tai ole ollut Pykälässä aktiivinen.

INTER VIVOS 4/2017

ONGELMANA ILMAPIIRI – PHUKSISYKSYNÄ MUOTTIIN? Jäsenkyselyssä puhuttiin paljon yhdenvertaisesta kohtelusta ja omana itsenään olemisesta. Kiinnostavaa oli, että kyselyn perusteella yhdenvertaisen kohtelun ja omana itsenään esiintymisen välillä on yli 10 %-yksilön ero.

“ehdoin tahdoin korostetaan sukupuolten välistä eroa” jo phuksisyksystä lähtien. Muutoinkin phuksien ohjaamista tähän muottiin kummeksutaan suuresti. Keskustelussa pohdittiin ovatko tapahtumat muuttuneet vuosi vuodelta räväkämmiksi ja vaikuttaisiko siihen kenties kunkin vuosikurssin nokittamishalu. Leimaantumisen kannalta kiinnostava tarkastelun kohta on tietenkin myös leiman tarttuminen edelleen leimaa kantavalta henkilöltä hänen virkaansa, valio-/ toimikuntaansa tai kerhoonsa. Tämä näkyisi varmaan erityisesti poliittisesti aktiivisten jäsenten kohdalla. Aiheesta ei käyty kuitenkaan juuri kovinkaan merkittävää keskustelua eikä myöhäisherännyt allekirjoittanutkaan huomannut ottaa aihetta ajoissa kunnolla esille. ALKOHOLIN ROOLI Tilaisuuden perusteella jäsenkyselyistä saa käsityksen, että alkoholilla on Pykälässä keskeinen rooli. Avoimissa vastauksissa todetaan esimerkiksi, että mukaan on vaikea päästä ”jos ei halua vetää aina kännejä ja olla mukana joka bileissä”. Toisaalta vastausten perusteella on myös ryhmäpainetta leimautua joko ”nipoksi” tai ”bilehirmuksi”. Alkoholintäytteisyyden rooli nostettiiin monessa kohtaa esille lähtökohtaisesti negatiivisessa valossa. Liiallisen viinanjuonnin vuoksi monet ovat katsoneet paremmaksi olla osallistumatta esimerkiksi järjestön toimintaan tai vaikkapa kv-viikoille. Kysyttäessä painostaako Pykälässä toimiminen alkoholin käyttöön äänet menivät melko pitkälti tasan.

Varsin merkittävään eroon vaikuttaa avointen vastausten perusteella erityisesti se, että itse yhdistys ja yhdistyksen tapahtumien ilmapiiri erotellaan kahdeksi eri kokonaisuudeksi. Toisin sanoen Pykälän mielletään kohtelevan jäsenistöään yhdenvertaisesti sukupuoleen, seksuaalisuuteen tai puoluekantaan riippumatta. Toisaalta taas avoimissa vastauksissa katsotaan, että Pykälän ilmapiiri mahdollistaa epäyhdenvertaisen kohtelun. Yhdistyksen nähdään siis olevan muodollisesti neutraali, mutta tietyn muotin ulkopuolella oleminen uhkaa ryhmäpaineen seurauksena johtaa leimaantumiseen. Näin ollen myös tästä muotista poikkeamista, kuten homoseksuaalisuuden tai ei-kokoomuslaisen puoluekannan, esille tuomista vältetään. Niin jäsenkyselyissä kuin tilaisuudessa nousi tietenkin esille myös se kuuluisa olohuoneen virtahepo: Jos uskoo anonyymejä some-kanavia, Sonniaisten ja Ulottuvuusbileiden sukupuolia korostavan roolin kritisoiminen on joillekin pykälisti-oletetuille punainen vaate. Avoimissa vastauksissa ihmeteltiin juuri kuinka 34

INTER VIVOS 4/2017

Alkoholin kuluttaminen mielletään yleensä aika pitkälti keskeiseksi osaksi opiskelijatoimintaa. Olen aikanaan kuullut todettavan haalareiden antavan hyvin paljon anteeksi päihtymisenä esiintymiselle ja siihen liittyviin sivuilmiöihin (porttikongiin virtsaamisesta lähtien). Kenties aikojen muuttuessa ja nuorten kännäämisen vähentyessä (Ks. Google: “Nuoret juovat vähemmän”) voitanee myös alkoholinkäyttöä kyseenalaistaa. Tämä näkyy myös Pykälässä, eikä kokemuksen perusteella sitseillä tai tapahtumissa juurikaan ihmetellä alkoholittomuusvaihtoehtoa. Tilaisuudessa käytävässä keskustelussa nousi esille esimerkiksi Pykälän Chillaus Clubi, jonka tapahtumat ovat usein olleet helposti mukaansa ottavia eikä alkoholi ole tapahtumissa presumptiona. Vastikään perustettu PCC on ilmeisesti herättänyt varsin paljon kiinnostusta ja kerhon tähän mennessä järjestämät Lautapeli-ilta ja GOT-ilta ovat vetäneet kiinnostuneita hyvin. Myös kerhon syksyn avauskokouksessa oli ollut läsnäolijoita hyvin paikalla.

silleen enemmän tai vähemmän tuntemattomia (vrt. Phuksiaiset-ryhmä). Avoimissa vastauksissa esimerkiksi kv-viikkojen kiinnostusta vaikutti laskevan pelko pienen ja tiiviin ryhmän ulkopuolelle jäämisestä. Uusien tuttavuuksien kohtaamisen eräänlaisena peilikuvana voitanee kuitenkin pitää kaveripiirien tärkeyttä, joka on esimerkiksi suurin syy tapahtumissa käymiseen (69,5 %). Tässä mielessä keskusteluissa pohdittiin myös jäsenten tosiasiallista sitoutumista olla palaamatta omaan turvalliseen kaveriporukkaan: Esimerkkinä tarjottiin sitsejä, joissa plaseerattujen paikkojen jälkeen jatkoilla kukin kuitenkin palaa jälleen omien kaveriensa joukkoon.

TOIVEITA TAPAHTUMATARJONNASTA Jäsenkyselyissä paistoi vastaajien kiinnostus uusiin tapahtumiin. Erityisesti vanhempi kaarti kokee perinteiset vuosittain toistuvat tapahtumat jo yllätyksettömiksi ja lähinnä phukseja kiinnostaviksi. Varsin suuri kiinnostus näyttää löytyvän seminaaritoiminnalle, joka nostettiin esille niin tapahtumat-, opintoasiat- kuin yhteistyö-kokonaisuuksissakin. Vastaajien toiveissa on esillä varsin utilitaristinen taustavire, sillä erityistä kiinnostusta osoitettiin työelämäliitännäisille tapahtumille ja poikkitieteellisille seminaareille. Kiitosta sai erityisesti viimekeväinen seksuaalirikosseminaari psykologian alan opiskelijoiden kanssa. Toisaalta yhteistyötoiveet muiden kuin oikkarijärjestöjen kanssa vaikutti erityisesti riippuvan varsin paljon keneltä sattui asiasta kysymään: Yksi katsoi yhteistyön tiivistämistä Prodekon tai KY:n kaltaisten ainejärjestöjen kanssa, “joista on meille hyötyä oman osaamisen laajentamisen suhteen”. Toinen taas oli toivoi monipuolisemmin eri järjestöjä ja harmitteli Pykälän hengaavan vain “kaltaistensa” kanssa (HELPjärjestöt, KY jne.). Varsin näkyvä piirre jäsenkyselyssä oli myös toive kohdata uusia ihmisiä oman kaveripiirin ulkopuolelta. Ensinnäkin toivottiin tapahtumia, joissa tulee helposti tutustuttua uusiin ihmisiin - erityisesti vaihtareihin*). Toiseksi liittyminen nähtiin mieluisammaksi, jos porukassa kaikki olivat toi-

*) Muutoinkin vaihtarien kanssa tehtävän yhteistyön vähyyttä kummasteltiin.

INTER VIVOS 4/2017

VESILINJALLA PHUKSINA – UHKA VAI MAHDOLLISUUS? Opiskelijaelämä on kuuluisa kosteudestaan eikä Helsingin oikeustieteellinen ja Pykälä tee siitä poikkeusta. Uusien opiskelijoiden eli tutummin phuksien kalenterit täyttyvät lukukauden alussa jos millä enemmän tai vähemmän alkoholipitoisella viihteellä. Perinteisistä punssikahveista alkaa koko syksyn kestävä bileputki ja itse kunkin maksa lienee koetuksella. Viime aikaisten tutkimustulosten perusteella yhä useampi korkeakouluopiskelija on kuitenkin raitis ja opiskelijoiden alkoholinkulutus on laskenut hitaasti mutta tasaisesti. Pykälän jäsenkyselyn tulosten perusteella Pykälässä on kuitenkin mahdotonta olla vesilinjalla, mutta minäpä kerron miksi ei ole. Omat juomatapani ovat muotoutuneet jo ennen opiskeluiden aloittamista. En ole absolutisti, mutta en ole koskaan käyttänyt paljon alkoholia. Viinapääni on törkeän huono enkä siksi tunnekaan käsitettä ”lähteä yksille” tai ”otetaan parit”. Alkoholia käytän satunnaisesti, joskus enemmän, joskus vähemmän – ihan oman fiilikseni mukaan. Pari vuotta sitten kuvioihin astunut tavoitteellinen juoksuharrastus on myöskin omiaan rajoittamaan viikoittaista tai jopa päivittäistä ryyppäämistä. Lenkille on vaikea lähteä, jos edellisenä yönä on bailattu shottien voimalla pilkkuun asti. Opiskeluiden alku ei ole saanut minua muuttamaan juomistapojani. Täysin kuivin suin en phuksisyksyäni ole viettänyt, mutta ainakin kaksi kolmasosaa Pykälän phuksiriennoista olen viettänyt vesilinjalla, mukaan lukien phuksiaiset, futiscupin jatkot (olivat muuten elämäni parhaimmat bileet) sekä flippi-illan. Oikeustieteelliseen pääsy oli itselle unelmien täyttymys ja odotin innolla phuksisyksyä ja sen rientoja, mutta unelmiini kuuluvat myös maratonien juoksemiset ja muut urheiluun ja ulkoiluun liittyvät tavoitteet. VEERA KESKI-SÄNTTI

INTER VIVOS 4/2017

Vesilinja ei ole synonyymi sille, etten osallistuisi phuksirientoihin. Tähän mennessä en ole skipannyt yksiäkään bileitä, ja olen mukana kaikissa phuksitoimikunnissa sekä Spexissä ynnä muissa pykälistien jutuissa. Viihdyn bileissä enkä koe muiden alkoholinkäyttöä painostavaksi – juonhan itsekin aina välillä. En arvostele niitä, jotka haluavat alkoholia käyttää. Kuten omat juomistapani eivät ole muilta pois, niin eivät muidenkaan ole minulta pois. En myöskään koe tarvetta tehdä juomatavoistani numeroa – se on oma valintani eikä mitään aatteenjulistusta. Se, että pullossani on vettä, ei ole mikään ilmoitusluontoinen asia. Jos joku kysyy, niin toki kerron mitä juon, mutta muuten en koe tarpeelliseksi nostaa asiaa tapetille. Eihän sillä ole mitään väliä! Olen elävä esimerkki siitä, että phuksina ja Pykälässä voi viihtyä ilman alkoholiakin. Se vaatii ehkä hieman enemmän itseltä, mutta mikään mahdottomuus se ei ole. Vesilinja on phuksina ehdoton mahdollisuus, suosittelen kokeilemaan. Sofia Selkämaa

SANNA-TÄTI 10 VUOTTA PYKÄLÄSSÄ HAASTATTELIJA JOSE SARANPÄÄ

Pykälän toimistosihteeri Sanna ”Sannatäti” Vasamalla tuli tänä vuonna täyteen kymmenen vuotta Pykälässä. Merkkipäivän kunniaksi toimistolla tarjoiltiin torstaina 21. syyskuuta kakkukahvit. Näin ollen myös Inter Vivos otti tietenkin Pykälän ainoan vakituisen työntekijän haastatteluun. 1. MILTÄ PYKÄLÄ NÄYTTÄÄ TOIMISTOSIHTEERIN PÖYDÄN TAKAA? Hyvältä, Sörnäisten tilat on juuri remontoitu. Opiskelijoille on tarjolla paljon erilaista tapahtumaa ja kerhoa. Paljon on Pykälä muuttunut kymmenen vuoden aikana, mutta pääsääntöisesti kyllä hyvään suuntaan. Mutta Pykälä-henki on edelleen pysynyt. Täällä on nuorilla sellainen tekemisen meininki. Minusta on mukavaa, että kaikille on jotain. Toivon, että kaikki löytäisivät ystäviä ja itselleen sopivan tavan olla mukana Pykälän toiminnassa. Ketään ei syrjitä tai kiusata. Opiskelu ja mahdollisesti töissäkäynti samalla asettaa jo itsessään aika kovat paineet nuorille, mutta nuorena tulisi myös elää. Lähteä vaikka vaihtoon ja nähdä vähän millaista on opiskella ja asua muualla. Samoin vähän bilettää tai näytellä tai molempia. Tärkeintä on, että uskaltaa olla oma itsensä ja myös ottaa kantaa. Tärkeää on myös, että opiskeluajasta jää käteen muutakin kuin maisteripaperit. Ystäviä ja hyviä muistoja. 2. PYKÄLISTIEN KOLME TAVALLISINTA SYYTÄ SAAPUA TOIMISTOLLE? Pykälisti saapuu toimistolle aina hyvin kiireisenä, usein juuri heränneenä tai hän on lounastauollaan. Jos toimistolla on hänen ystäviään, kiire loppuu siihen. Pykälistillä on usein myös mukanaan tosi paljon tavaraa ja erilaisia kasseja. Pykälisti tykkää myös jättää kaikki kamansa toimistolle, kun hän menee Unicafeen syömään toimistolta löytämien ystäviensä kanssa. Hyvin usein pykälisti tulee toimistolle etsimään tenttikirjaa jonka etsimisen hän on jättänyt aivan liian myöhään. 38

INTER VIVOS 4/2017

Pykälisti tulee toimistolle myös usein purkamaan elämän tuskaansa milloin mistäkin syystä. Usein pieni lepotauko ja raskaiden kantamusten laskeminen lattialle helpottaa pykälistin oloa ja hän innostuu ostamaan puuttuvia haalarimerkkejä tai muita tuotteita tai lisää itselleen vielä vähän kantamuksia ja lainaa pari kirjaa. 3. MIKÄ ON OUDOIN SYY SAAPUA TOIMISTOLLE? Ehkä kuramaton lainaus rumpusetin alle voisi olla yksi tälläinen. 4. PARHAIN MUISTO PYKÄLÄ-AJALTA? Vaikea kysymys. Näitä on paljon ja varmasti paras muisto jää sanomatta. Toimistolla on naurettu tämän kymmenen vuoden aikana tosi paljon. Tosin välillä on tainnut päästä pikku itkukin. Toimistolla on puhuttu paljon tärkeää asiaa ja vähemmän tärkeää asiaa. Toimistolla on varmasti puhuttu melkein kaikesta. Hauskoja hetkiä on ollut (nyt jo lopetetetut traditiot) toimiston kevätskumpilla ja satuinpa itse aikoinaan vahingossa kutsumaan kaikki valmennuskurssilaisetkin sinne, jouduin ikävä kyllä perumaan kutsun. Toimiston pikkujoulut olivat perinteisen railakkaat suomalaiset pikkujoulut. Joskus toimistolle on tultu suoraan Senaatintorilta Kiljavabussista pyjamahousut jalassa. On tuotu mitä kummallisempia tavaroita. On soiteltu kitaraa koko päivä, kun on myöhästytty lennolta. Joskus täällä on joka torstai istunut sama porukka ja odottanut lahjaksi saatua Seiska-lehteä. Oikeistaan täällä voi sattua ja tapahtua ihan mitä vaan. Jos lyhyesti sanotaan on paras muisto ehdottomasti kaikki ihmiset. 5. VOIKO TOIMISTON TERASSILLE TULLA TORKKUMAAN? (IV 3/2017) Voi ja hyvin usein siellä on torkuttukin ehkä jopa nukuttukin ihan kunnolla.

IV 60 VUOTTA: SARJAKUVAVIIHDETTÄ PYKÄLÄSSÄ TEKSTI JA SKANNAUS JOSE SARANPÄÄ

Allekirjoittanut on kuluneen vuoden aikana ehtinyt tutustua Pykälän jäsenlehtien kautta yhdistyksen ja oikeustieteen opiskelijoiden historiaan. Lehtien kautta pääsee huomattavasti helpommin lähelle pykälistien ja oikkarien arkea viimeisten kymmenien vuosien takaa. Toisaalta historiasta löytyy myös sekä asian kiinnostavuuden että huumoriarvon perusteella kiinnostavia artikkeleita ja aiheita. Myös jutut ja kuvitukset ovat vaihdelleet. 60 vuotta täyttänyt Pykälä ry:n jäsenlehti, joka viimeiset 27 vuotta on tunnettu Inter Vivosina, viekin lukijansa aikamatkalle menneisiin aikoihin. Kohteeksi on valikoitu lukijoille helpoimmin lähestyttävä aihe eli sarjakuvat.

Alaviite ja sitä seurannut Contra (Contrasta ks. IV 2/2017) olivat varsin pitkälti artikkelivetoisia julkaisuja. Ulkoasultaan lehdet muistuttivat enemmän vaikkapa Helsinki Law Review’ta kuin nykyistä aikakausmaista Inter Vivosia. Toisin sanoen kuvitusta oli vähän ja kuvat olivat usein pieniä. Kenties lähimmäksi nykysarjakuvaa päässee kuitenkin Alaviitteen numerosta 2/1968 sivun mittainen “kuvaarvoitus”. 40

INTER VIVOS 4/2017

80-luku oli runojen aikaa ja useista Pykälän Uutisista (jäsenlehti 1972-1989) näkyi allekirjoittaneen silmiin useita erilaisia runoja. Osa runoista oli myös väritetty. Pienellä kahlauksella silmiin kuitenkin osuu parikin sarjakuvastrippia kultaiselta kasarilta. Yksityisetsivä T.Svensson ilmestyi Pykälän Uutisten numerossa 2/1986 ja mm. Practical Joke -stripin sisältänyt teos löytyi Pykälän Uutisten numerosta 1/1987.

INTER VIVOS 4/2017

Ysärillä sarjakuvat olivat varsin tavallinen tuttavuus myös vuosikymmenen alussa alkaneessa Inter Vivosissa. Vuosikymmenen alkupuolen lehdistä saattoi bongata silmälasipäisen oikkarihahmon selostamassa oikkarin ammatista (IV 3/1994)…

INTER VIVOS 4/2017

...tai oikeuspoliittisista kysymyksistä. (IV 1/1994)

Allekirjoittaneen eräänlaiseksi suosikiksi voisi kuitenkin lukeutua ysärin lopulla ilmestynyt Markku ja Kalervo. Markku ja Kalervo oivallisesti todisti, että Inter Vivosin tekemisessä ja kirjoittamisessa tärkeintä on asenne eikä sellaiset sivuseikat, kuten “viinaa”-tekstin mahtuminen piirretyn pullon sisään. Oheinen strippi on löydettävissä numerosta IV 3/1998.

INTER VIVOS 4/2017

100 VUOTTA SUOMALAISIA LAKEJA

RYHMÄKANNELAKI TEKSTI JOSE SARANPÄÄ

Juttusarjassa käydään lyhyesti läpi kiinnostavia lakihankkeita itsenäisen Suomen historian varrelta. Tällä kertaa on vuorossa on viimeaikaisesta oikeuspoliittisesta keskustelusta noussut ryhmäkannelaki (444/2007), jonka soveltamisesta tulikin jo hieman mainittua viime numeron (IV 3/2017) pääkirjoituksessa. MIKÄ IHMEEN RYHMÄKANNE? Perinteisesti oikeudenkäynti riita-asiassa on kahden asianosaisen - kantajan ja vastaajan - välinen prosessi yksittäisessä asiassa. Esimerkiksi vahingonkorvausasiassa selvitetään tapahtuneita oikeustosiseikkoja yksittäisessä asiassa vastaajan ja kantajan välillä. Siten oikeus ei vaikuta esimerkiksi muihin vahingonkärsijöihin. Toisinaan kuitenkin yksittäistapauksen sijasta kantajien puolella saattaa olla laajempikin joukko, joiden vaatimukset ja perusteet ovat hyvin samankaltaisia. Tälläinen voi esiintyä esimerkiksi viallista tuote-erää koskevissa kuluttajariidoissa tai ympäristövahingoissa. Varomattomasti saastutettu järvivesi ei siis aiheuta vahingonkorvausvaatimuksia yksittäiselle veden rannalla olevan mökin omistajalle vaan kaikille mökkiläisille. Tavallisesti ryhmäkanteesta miellettänee amerikkalainen class action. Ryhmäkanteen roolia on korostettu tosiasiallisen oikeuksiinpääsyn kannalta tärkeänä toimenpiteenä. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä rikastumiskielto estää, ettei vahingonkärsijä voi

saada amerikkalaisen järjestelemän tapaan mittavia punitive damages -korvauksia. Kuluttajakaupassa sattuneiden viallisten tuotteiden osalta tämä saattaa tarkoittaa lopulta sen verran pientä intressiä, ettei yksityishenkilön ole kannattavaa viedä asiaa eteenpäin. Esimerkiksi Ruotsin ensimmäisessä ryhmäkanneasiassa Bo Åberg v. Elefterios Kefalas (“Air Olympic”) oli kyse velallisen epärehellisyyttä koskeneista korvausvaatimuksista. Vastaajan omistama ilmailualan yritys oli mennyt konkurssiin, jonka seurauksena useat lentomatkustajat olivat jääneet lentokentille eri puolin Eurooppaa ja joutuneet hankkimaan itse omalla kustannuksellaan kotiinpaluulennot takaisin Ruotsiin.

INTER VIVOS 4/2017

RYHMÄKANNE SUOMEEN? Pohjoismaiden neuvoston aloitteesta Suomessakin lähdettiin tekemään selvitystä ryhmäkannelainsäädännön valmistelusta ja ryhmäkanteen käyttömahdollisuuksista suomalaisessa oikeusjärjestelmässä. Ryhmäkannemenettelystä asetettiin tuon jälkeen kaiken kaikkiaan kolme työryhmää: Ensimmäinen vuonna 1992, toinen vuonna 1996 ja kolmas vuonna 2005. Lobbauksen kannalta ryhmäkannelain valmistelu on varsin kiinnostava, sillä ryhmäkanteella oli yhteiskunnallisesti todella suuri merkitys. Luonnollisesti ryhmäkannelain potentiaaliset vastaajat aktivoituivat vastustamaan koko menettelyn säätämistä. Ryhmäkanne-instituution tarpeen selvitystä pidettiin puutteellisena ja suomalaiseen oikeusjärjestelmään vieraana sekä ylipäätänsä tarpeettomana. Toisaalta lain pelättiin hankaloittavan yritystoimintaa ja johtavan epäasianmukaisiin painostuskeinoihin. Tästä syystä varsin johdonmukaisesti elinkeinoelämä vastusti ryhmäkannetta ja ryhmäkannelain tarvetta kokonaisuudessaan. Vastaavasti taas potentiaalisten kantajien intressijärjestöt olivat kiinnostuneita ryhmäkanteen soveltamisesta, sillä sen uskottiin parantavan esimerkiksi kuluttajien heikkoa oikeusturvaa ja puuttuvan tähän vajeeseen. Useimmat intressijärjestöt tarkastelivat asiaa oman sektorinsa - kuten osakesijoittajien, työriitojen tai ympäristövahinkojen kautta, jonka vuoksi esimerkiksi vuoden 2005 selvityksessä kuluttajariitoihin rajoitettua soveltamisalaa pidettiin riittämättömänä.. Ryhmäkannetta puoltavissa puheenvuoroissa heijastelee erityisesti ennaltaehkäisevä vaikutus ja lainvastaisten yritysten aiheuttaman markkinavääristymän torjuminen. RYHMÄKANNELAKI 444/2007 1.10.2007 voimaan astui lopulta voimaan ryhmäkannelaki. Säädöksen mukaan ryhmäkanne soveltuu ainoastaan siinä tapauksessa, että kuluttaja-asiamies panee ryhmäkanteen vireille. Tämä poikkeaa sanottavasti ruotsalaisesta säädöksestä (Lag om grupprättegång 2002:599), joka mahdollistaa myös ryhmään kuuluvan henkilön tai intressijärjestön aloitteesta vireille laitettavan ryhmäkanteen. Ryhmäkannelaki koskee myös ainoastaan kuluttajariita-asioita. Menettelyn rajaaminen ainoastaan kuluttaja-asiamiehelle on tulkittu useissa yhteyksissä virheeksi ja siten koko laki “kuolleeksi” (ks. esim. Virolainen sekä Yle Uutiset). Kritiikkiin vaikuttaa erityisesti se, ettei vielä ainoatakaan ryhmäkannetta ole laitettu vireille säädöksen voimassaolon, eli noin 10 vuoden, aikana. Toisaalta ryhmäkannelain on arvioitu toimivan Kuluttajaviraston “neuvotteluaseena” elinkeinoelämää vastaan (Savon sanomat). Toisin sanoen pelotusvoimansa vuoksi lakiin ei ole tarvinnut vielä kertaakaan turvautua. 46

INTER VIVOS 4/2017

Savon sanomien jutussa todetaan,että elinkeinoelämä oli todella tyytyväinen, että menettelystä saatiin rajattua “pahimmat karikot” säädöksen ulkopuolelle. Tälläisiä olivat esimerkiksi arvopaperiasiat ja järjestöjen toissijainen kanneoikeus ympäristöasioissa (Savon sanomat). Muun muassa Asianajajaliitto esittää Oikeusturvaohjelmassaan ryhmäkanne-oikeuden laajentamista. Tulevaisuus kertoo, tuleeko ryhmäkannelakia uudistettua. VAIHTOEHTOISET VÄYLÄT Kuluttaja-asiamiesaloitteisen ryhmäkanteen rinnalle on kuitenkin kehittynyt epävirallinen “joukkokanne”, jossa ryhmäkanteen tapaan joukko yksittäisiä kantajia ajaa riita-asiaa yhteisesti. Tunnetuimpia joukkokanteita lienee erityisesti metsänomistajien vahingonkorvausvaatimukset ns. metsäkartelli-asiassa sekä Nokian renkaat -yhtiöön kohdistettu hinnanalennusvaatimus rengasvilppiasiassa. Joukkokanteiden myötä saatetaan mahdollistaa kollektiivinen menettely, mutta tiedekuntamme yliopistorehtori ja kuluttajaoikeuteen erikoistunut kauppaoikeuden dosentti Klaus Viitanen varoittaa kuitenkin kuluttajia joukkokanteeseen liittyvästä taloudellisesta riskistä. Esimerkiksi Nokian renkaiden tapauksessa hanttiin pistävän vastaajayrityksen oikeudenkäyntikulut saattavat liikkua kymmenissä tuhansissa euroissa (Helsingin sanomat). LÄHTEET: Helsingin sanomat 2.3.2016: “Nokian Renkaita vastaan vireillä ”joukkokanne” – asiantuntija epäilee rahastusta ja varoittaa tuhansien eurojen oikeudenkäyntikuluista”, Talous Savon sanomat 3.7.2008: Ryhmäkannelaki on neuvotteluase, Pääkirjoitus Yle Uutiset 23.2.2010: Ryhmäkannelaki jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi, Kotimaa Virolainen, Jyrki: “407. Ryhmäkannelaki - Desuetudo jo syntyessään”, 8.3.2011 jyrkivirolainen.blogspot.fi Selvitys ryhmäkanteesta, Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2005:3 Ehdotus laiksi ryhmäkanteesta - lausuntotiivistelmä, Oikeusministeriön lausuntoja ja selvityksiä 2006:14 Asianajajaliitto: Oikeusvaltio2025, https://www.oikeusvaltio2025.fi/ (vierailtu 26.9.2017) Lindblom, Per Henrik: Grupptalan i Sverige, Norstedts Juridik AB (2008)