Inter Vivos 1/2015 by Inter Vivos

inter vivos

1/2015

Pykälä ry:n jäsenlehti

Oikeustieteen ja lääketieteen tohtori Lasse Lehtonen Lääkintä- ja bio-oikeus FCC Flippi Yksinäisyys yliopistossa Valiokuntavirat Bergen Rinnerikollisten alppimatka

INTER VIVOS

pääkirjoitus

Mielikuvia oikeuslaitoksesta

akimiesliitto järjesti helmikuun alussa eduskuntavaalipaneelin, jonka teemana olivat oikeudenhoidon haasteet tulevalla vaalikaudella. Paneelin aikana tuotiin esille jokseenkin hälyttävää tilastotietoa siitä, että merkittävä osa kansalaisista ei tunne saavansa tarvittaessa riittävää oikeusturvaa oikeuslaitokselta. Eduskuntavaaliehdokkaat nostivat tällaisen epäluottamuksen syyksi muun muassa kohtuuttoman pitkät käsittelyajat tuomioistuinten päätöksenteossa. Venyviin oikeudenkäynteihin on kieltämättä helppo tarttua, onhan Suomi saanut niistä näpeilleen useita kertoja jopa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Toisena syynä yleiseen epäluottamukseen nähtiin tavallisten kansalaisten jollain tapaa vääristynyt käsitys oikeuslaitoksesta: suurin osa suomalaisista joutuu elämänsä aikana tekemisiin tuomioistuinlaitoksen kanssa korkeintaan yhden kerran, ja siksi käsitykset oikeudenhoidosta perustuvat pitkälti mielikuviin ja ennen kaikkea valtamedian välittämiin ensimmäisen tai toisen käden tietoihin. Siksi onkin surullista huomata, että kaupallisuuden paineen alla ja paperilehtien levikkien romahduksen myötä yleistynyt klikkaus-journalismi uhkaa vääristää kansalaisten kuvaa myös valtionhallinnosta ja lainkäytöstä.

Facebookissa seinälle pompahtelee säännölli-

sin väliajoin provokatiivisia uutisia, jotka on pienin variaatioin otsikoitu seuraavasti: ”Rattijuoppo sai ehdotonta vankeutta, kun lapsenraiskaaja selvisi ehdollisella”. Jutun kommenttipalstalla internetvaikuttajat taivastelevat, kuinka Suomen oikeuslaitos on jälleen epäonnistunut tehtävässään, kun rikoksentekijää ei ole pakkosteriloitu

ja laitettu tyrmään mätänemään loppuelämäksi. Vaikka seksuaalirikoksissa ei itsessään ole mitään puolusteltavaa, uutisissa ei puhuta mitään siitä, että rangaistusten kiristäminen kuuluu lainsäätäjän, ei tuomioistuinten tehtäviin. Niissä ei puhuta mitään oikeusvarmuudesta eli tässä tapauksessa siitä, ettei eri tuomioistuimissa voida noin vain jakaa erimittaisia tuomioita samanlaisista rikoksista. Ei puhuta ylipäätään mistään, mikä auttaisi kansalaista ymmärtämään, miksi oikeutta jaetaan niin kuin sitä jaetaan. Media on tätä nykyä todetusti ”neljäs valtiomahti”, ja siksi suurta vaikutusvaltaa tulisi seurata myös suuri vastuu. Edellä mainitusta syystä johtuen myös minä koen olevani vastuullisen tehtävän äärellä Inter Vivosin uutena päätoimittajana: vaikka IV onkin kevytlukuinen ja epäpoliittinen lehti, on tämän lehden jokaisella jutulla oma pieni vaikutuksensa siihen, mitä me pykälistit ajattelemme oikeustieteen opiskelusta, opiskelijoista, yhdistystoiminnasta, yliopistosta, juristin ammatista ja yhteiskunnasta ylipäätään. Siksi olenkin äärettömän iloinen siitä, että niin monet opiskelutoverit ovat osallistuneet tämän lehden tekoon ja tuoneet mukanaan palan sellaista vilpitöntä uteliaisuutta ja moniäänisyyttä, jota kaikkien pykälistien yhteinen lehti tarvitsee. Nauttikaa lukukokemuksesta!

Jaakko Seppänen päätoimittaja

INTER VIVOS

Inter vivos 1/2015 3 Pääkirjoitus Mielikuvia oikeuslaitoksesta Vakiot

6 Bonus Pater Familias Mahdollisuuksien Pykälä 7 Experto Credite Notaaritutkinto remontissa 8 Yleisvastaavat Remontointia ja juhlavuoden loistoa 9 HYYn edustajisto Ensikertalaisena edustajistossa 12 Työvälineinä lakikirja ja stetoskooppi 15 Lääkintä- ja bio-oikeus oikeustieteellisessä tiedekunnassa 16 Rinnerikollisten alppimatka 2015

tässä numerossa

20 Vähemmän tunnetut valiokuntavirat 24 Yksinäisyys yliopistossa 26 From Hollywood to Helsinki 28 Opiskelua ilman opasta 31 Esittelyssä FCC Flippi 32 Katsaus oikeustieteellisen tutkimuksen tilaan 34 Suomalaisena juristina maailmalle? 40 Kirja-arvostelu Geir Lippestad: Olin Anders Breivikin asianajaja 48 Vuosijuhlat Lähtölaskenta juhlavuoden huipennukseen on alkanut!

lisäksi tahtoisin sanoa...

10 Kv-viikkoraportti Bergen 39 Onnea valmistumisesta Panu Ståhlberg! 41 Kolumni Oikkarihybris 43 Päivän asu Elina Lehtonen 45 Språkbad TVEX? Javisst! 46 Heikin palsta 50 Perhonen

12 lääkintä- ja bio-oikeus

16 mitä tapahtui alpeilla?

10 ... tai bergenissä?

24 yksinäisyyttä oikiksessa

31 fcc flippi

Anna palautetta netissä

Julkaisija

Sähköpostiosoite

Pykälä ry

intervivos@pykala.fi

www.pykala.fi/julkaisut/ivpalaute Osoitteenmuutokset

Päätoimittaja

Ilmoitusmyynti

Jaakko Seppänen jaakko.seppanen@pykala.fi

Yrityssuhdetoimikunta yrityssuhdetoimikunta@pykala.fi

ulkoasu ja Taitto

Mediatiedot

Aleksi Kelloniemi aleksi.kelloniemi@pykala.fi Kannen kuva

Antti Ketola

pykala.fi/julkaisut/yhteystietojen-muutos Pykälän toimisto

www.pykala.fi/julkaisut/mediakortti

Mannerheimintie 3 B, 00100 Helsinki +358 9 278 5003 (ti-to klo 11:30-16:30)

Paino

Lehti saa HYYn järjestölehtitukea.

Forssan Kirjapaino Oy

bonus pater familias

Mahdollisuuksien Pykälä

eidän kaikkien Pykälä täyttää tänä vuonna

80 vuotta. Se on elinkaarensa aikana kokenut varmasti yhtä paljon kuin samanikäinen ihminen, ja enemmänkin. Kuten viiden vuoden takaisesta Mia Korpiolan juhlateoksesta voidaan lukea, Pykälän toiminta on muuttunut aikojen saatossa useaan otteeseen. Alun perin kerhoksi perustettu ja sittemmin ”ammattiyhdistyksenä” ja ”puolue-Pykälänä” aikakautensa toiminut yhdistys on viimeisten vuosikymmenten ajan elänyt konserni-Pykälä-vaihetta, jossa me nykypäivänäkin elämme.

Anita Kritsos

Yhdistyksen aikalaiset ovat omilla valinnoillaan

ohjanneet meidät tänne. Nykyään Pykälä tarjoaa jäsenilleen monipuolisia edunvalvonnallisia palveluita ja harrastustoimintaa laajalla skaalalla. Voitaisiin siis sanoa, että vuonna 2015 Pykälä mahdollistaa koko sen historian sisältämän toiminnan harjoittamisen eri muodoissa. Yhdistyksen puheenjohtajaa Eero Kärkeä lainatakseni, Pykälä tulisikin nähdä ”asioiden mahdollistajana”. Pykälän tulee pystyä tarjoamaan jäsenilleen mahdollisuus toteuttaa itseään ja saada arvokkaita kokemuksia – joko tulevaa työuraansa silmällä pitäen tai sitten ihan muuten vain elämää varten.

Meidän kaikkien Pykälää ei tule kuitenkaan nähdä

vain tässä hetkessä. Kuten todettua, Pykälää yhdistyksenä on rakennettu ja kehitetty vuosikymmenten saatossa tuhansien, ellei jopa kymmenien tuhansien jäsentensä hartiavoimin. Pykälä on niin sen perustaneiden, nykyisten kuin tulevienkin jäsentensä yhdistys. Täällä kulloinkin vaikuttavilla toimijoilla on oikeus nauttia oman ja muiden työn hedelmistä, mutta kuten kaikessa vastuullisessa toiminnassa, oikeudet tuovat mukanaan velvollisuuksia. Siksi toiminnan tulee olla kehityslähtöistä ja samalla kuitenkin perinteikkyyttä vaalivaa. Yhteiskunta ja laajemmalla mittakaavalla maailma muuttuu alati, mikä haastaa meidät sopeutumaan ja muuttumaan sen mukana, jotta vielä sadankin vuoden päästä Helsingissä toimii Helsingin yliopiston oikeustieteen opiskelijoiden tiedekuntajärjestö Pykälä ry. Tämän tavoitteen toteutumiseksi on Pykälässä jo

INTER VIVOS

Nykyisen PJ:n seurassa vuoden 1965 hallituksen puheenjohtaja Timo Kivi-Koskinen. aloitettu alustavia toimenpiteitä, joiden edistymisestä saamme toivottavasti lisää tietoa vuoden edetessä. Juhlavuonna myös nykyhetkeen keskittyminen on toki sallittua ja jopa suotavaa. Koen olevani etuoikeutettu, kun saan olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa juhlavuotta. Suuri joukko pykälistejä ahertaa tälläkin hetkellä muun muassa vuosijuhla- ja KV-viikkomme eteen. Suuri kiitos heille jo tässä vaiheessa. Jos Sinulta löytyy ideoita siihen, miten tästä vuodesta saataisiin vieläkin juhlavampi tai millaisella toiminnalla voimme palvella jäsenistöämme vieläkin paremmin, ole rohkeasti yhteydessä hallitukseen, valiokuntiin tai kehen tahansa toimijaan, jonka koet voivan auttaa ideasi toteuttamisessa. Toivotan kaikille oikein mahtavaa kevään jatkoa

ja menestystä opintoihin, järjestötoimintaan tai mihin ikinä päätättekään ryhtyä! Jere Hjelt hallituksen puheenjohtaja

experto credite Anita Kritsos

Notaaritutkinto remontissa

uten varmasti olet kuullut, tullaan pykälistien arkea koettelemaan lähitulevaisuudessa, kun Pykälän kerhotiloissa alkaa remontti. Tiedekunnassa puolestaan jatketaan syksyllä 2013 alkanutta notaaritutkinnon remontointia ja pyritään täydellisen kiiltävään lopputulokseen.

Uudistukset – esimerkkinä rikosoikeuden aineopinnot Kahden opintoputkimallin mukaisen opetuksen järjestäminen on aiheuttanut tiedekunnalle lisätöitä ja hallinnollisia haasteita. Erityisesti toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat ovat joutuneet kärsimään uudistusten tuomista aikatauluongelmista, entistäkin suurempikokoisista ryhmistä ja sen myötä tenttikirjojen puutteesta. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että siirtymän tuomat hankaluudet ovat väliaikaisia ja uudistuksia tehdään meitä opiskelijoita varten. Niillä pyritään ennen kaikkea helpottamaan meidän opiskeluamme ja edistämään oppimistamme. Syksyn ensimmäisessä periodissa toteutetut rikosoikeuden uudistuneet aineopinnot ovat oiva esimerkki onnistuneista muutoksista. Opetuksessa kokeiltiin uutta moduuleista koostuvaa tiivistä opetusmallia, jossa korostettiin ongelmalähtöistä oppimista. Oppiaineen opettajat pääsivät haastamaan itseään muun muassa lyhyiden opetusvideoiden kuvauksissa, ja viimein me opiskelijat pääsimme nauttimaan kauan kaivatusta pienryhmätyöskentelystä. Tämä on ehdottomasti konsepti, jota voisi hyödyntää myös muissa oppiaineissa. Rikosoikeuden vastuuopettaja Sakari Melander ei kuitenkaan tyydy näihin jo toteutettuihin uudistuksiin, vaan jatkaa rohkeasti opetuksen kehittämistä. Ensi syksynä moduuleille annetaankin entistä enemmän painoarvoa, kun kaksi opintopistettä siirretään tentistä moduuliopetukseen. Lisäksi tarkoituksena on kokeilla testiryhmälle suullista tenttiä – kokeilunhaluista, eikö? Sakari Melander palkittiinkin

marraskuussa ansioista opetuksen kehittämisen saralla HYYn myöntämällä Hyvä Opettaja – Magister Bonus -palkinnolla.

Opetuksen suunnittelusta Kuten aina alkuvuodesta, ovat viimeiset pari kuukautta opintovastaavana vierähtäneet seuraavan lukuvuoden opetuksen suunnittelun parissa. Tänä keväänä on tiedekunnassa keskitytty kokonaisuuksien tarkistamiseen viime vuotta perusteellisemmin. Tavoitteena on opetuksen linjakkuuden ja opintojen sujuvuuden takaaminen sekä opintojen pirstaleisuuden välttäminen. Eri toimikuntien ja työryhmien opiskelijaedustajat ovat pyrkineet kiinnittämään huomiota erityisesti aikataulujen suunnitteluun ja päällekkäisyyksien välttämiseen. Opetussuunnitelmat käydään tarkasti läpi niin notaaritutkinnon pakollisten aineopintojen kuin muidenkin opintojen osalta. Lisäksi tiedekunnassa on kiinnitetty erityistä huomiota viimesyksyiseen opinto-opasfiaskoon, jota ei missään nimessä haluta toistaa. Tällä hetkellä mietitäänkin oppaalle sopivinta julkaisumuotoa.

yhdessä asioita eteenpäin Uudistusten keskellä on entistä tärkeämpää antaa palautetta. Opiskelijaedustajat tekevät jatkuvaa kehitystyötä tiedekunnassa, mutta useamman äänen voimalla asioita saadaan todennäköisemmin vietyä eteenpäin. Kanna siis kortesi kekoon: anna palautetta opetuksesta, tule opintovaliokunnan kokouksiin keskustelemaan ajankohtaisista asioista, laita sähköpostia, aloita keskustelu Oikkarit Portsussa -ryhmässä tai nykäise minua hihasta Pykälässä! Asta Tukiainen opintovastaava

INTER VIVOS

Remontointia ja juhl avuoden loistoa uusine toimiUusi toimintavuosi on taas täällä jynssäysien taav svas joineen! Siispä myös ylei valtikat on ätyt kyh sta mopeista ja käsipyyherulli okkaille. inn ille uus lle luovutettu eteenpäin mei

Kerhotilojen kuulumise t ja saneer aus iinkin valiokunSiivousbileissä kerhotilat jynssätt älistien kanssa talaisten ja muiden ahkerien pyk assa tuuletusritiaivan uuteen uskoon. Muun mu ja tuolivarasto lät palautuivat takaisin valkoisiksi Tapahtumat ä vuonna on koki puhdistavan raivauksen. Tän io tilojen kun- Uuden toimintavuoden käynnistyessä alkoi myös alkamassa myös laajempi operaat saneeraus on kohta 80-vuotiaan Pykälämme juhlavuosi. Vuosi nostamiseksi – saneeraus. Pykälän kkäästi nostalkäytiin korkkaamassa menestykse edennyt suunnittelun osalta. dessa Uudella isuu itila keissä kokkar n gisissa mer tava nos kiin i vast otta toiv tejä Monia pyk älis ylioppilastalolla. raavasti: Koko kuvanäytremontin on tarkoitus toteutua seu Pykälistit saivat nauttia upeasta on ka jon , ntti puheista. mo kire den put ijoi toim ään kiinteistöön tehd telystä ja menneisyyden essä eyd yht ntin a myömo teltu kire sau Put pok . ällä iin määrä alkaa kes Viimeisetkin korkit saat tina ont rem juhnä kun lise a, eril eell lla uon ttei voh nni Kai ana iltana Pykälään on suu i- hemmin sam ater iam latt paa , tem nen nsa imi kaa uus mu kin in ritis etti jaisia viet keittiön ja baa ä lavuoden ava sek seen kaa liuk än emm väh aalin vaihtaminen van keikan tahdittamana. an näköisiksi. s kaikkien kattopaneelien vaihto edustavamm Juhlavuosi merkitsee tietysti myö kiput a saad s mikunnat oitu Toi tark . on koa in viik oih Lisäksi vess inta Pykälän aikojen upe llise ede Jo . Pykäläivot mät iaka vetä latt ien essä taav ttu ja yleisvas remontin yhteyd n- on nyt vali suu at ttam ttelealoi nni n suu a nna unt iku mik oim stoi tilat ikunta ja silli hallituksen ja , ja viikkotoim läpi ssa kan n hdi kite stä. ark silli ty ja ia käy nitelmat on nyt vatkin jo ahkerasti avajais osin julkaisupäin tapahtutoivottavasti seuraavan Inter Viv Viikon ensimmäisen ja viimeise utu tote in, emm osallistutark ästi e pim ämm läm tied me vään mennessä man lisäksi suosittelem et. uks unohtuann on par viik t älätellu Pyk nni kiin muihinkin vatko kaikki suu Ikä- mista kaik on. palj ottu toiv on tia ont in. rem Ilmastointi mattomiin spektaakkeleih udu todella kalvä kyllä se ei todennäköisesti tote oja ja perinteikPyk älän vuosi on täynnä hien liin hintansa takia. e kannustaa amm halu käitä tapahtumia, mutta . älle kes u tett ajoi ä laajentaon ens us itte eut käs Saneer auk sen tot kaikkia myös oman Pykäläen min alka sen n menkää kaa sa, mu mis en htu ioid tapa Viimeisimpien arv miseen. Käykää kerhojen sen ryk ller ä joMy le. sikä olel kek a, upu hoj lopp ker än e, perustakaa saattaa venyä kes e uusille excuill mm estö älä järj Pyk aine että aan me, om kem valv e ta! Teemme kaik keskellä pyrimm ee- tain ihan uut oitt Tav le . isel asti enla kka kaik teho ta alus man ä etua mahdollisim olisi mahdollisimman hyv tä ises tym edis en uks . eera alle san inn a namme on tiedotta sen jäseniä palvelevalle toim e mieleen paranjokaisessa IV:ssa. Jos sinulle tule n liittyen, tule Mahtavaa vuoden alkua toivottaen nusehdotuksia tilojen viihtyvyytee ihmeessä kertomaan niistä meille! ura Elmiira Kutvonen & Mikko Suk yleisvastaavat 8

INTER VIVOS

Pauliina Isokangas

yleisvastaavat

HYY:N EDUSTAJISTO

Ensikertalaisena edustajistossa

iten edustajistossa toimitaan ja ennen kaikkea miksi? Aloitin viime syksynä uutena edaattorina, helppiläisenä ja pykälistinä ensimmäisen kaksivuotiskauteni edustajistossa. Olen opiskellut HY:ssa ennenkin, mutta edustajistossa en ole ollut enkä muutenkaan osallistunut HYYn eli yliopistomme ylioppilaskunnan toimintaan. Nytpä seuraa siis pieni kansantajuinen ja toivottavasti einiin-tylsä selostus siitä, mitä edustajistotoiminta käytännössä tarkoittaa puoluepoliittisesti sitoutumattomalle pykälistille. Edustajistotoiminnassa on monia eri puolia. Tärkein lienee oma edustajistoryhmä eli minun kohdallani HELP. Sen kokouksissa keskustellaan ja linjataan asioita, mietitään epäkohtia ja ratkaisuja. Minkälaista toimintaa haluamme tarjota ylioppilaskunnan puolesta ja mikä taas on turhaa? Mihin asioihin ylioppilaskunnan pitäisi ottaa kantaa? Emme suinkaan aina ole HELPissä samaa mieltä keskenämme, mutta yleensä yhteinen sävel löytyy. Useimmiten HELPissä keskitytään niihin asioihin, jotka ovat kaikille opiskelijoille yhteisiä ja tärkeitä, ja jätetään esimerkiksi kunnallispoliittiset asiat kunnanvaltuuston mietittäviksi. Osa ryhmistä kuitenkin muodostaa mielipiteitä myös asioista, joilla ei ole suoraa liityntää yliopistoon.

HELP pitää ryhmäkokouksen aina ennen varsinaista edustajiston kokousta. Päätämme, aiommeko tuoda jotain asioita esille ja mietimme, mitä mieltä olemme muista esityslistan asioista. Tärkeää on myös Pykälän, LKS:n, EKY:n ja HLKS:n eduista keskustelu ja se, miten voisimme ylipäätään tuoda näidenkin aineiden ja ainejärjestöjen näkemystä edustajistoon. Eroamme esimerkiksi toisesta sitoutumattomasta ryhmästä HYALista siten, että HELPin varsinaiset jäsenjärjestöt ovat isokokoisia, toisin kuin HYALin, joka koostuu lukuisista pienemmistä. Tämä onkin syy siihen, miksi olisi erittäin tärkeää, että Pykälän toimijat toisivat aktiivisesti HELPin tietoon asioita, joita haluttaisiin

muuttaa, esimerkiksi opiskelijoiden edunvalvontaan liittyen. Toivommekin jatkuvasti enemmän yhteistyötä Pykälän kanssa, tänä vuonna sitä voitaisiin tehdä esimerkiksi saadaksemme lisää lukutiloja keskustakampukselle! Toinen, hyvin erilainen puoli on pönöttävissä edustajiston kokouksissa istuminen. Pitkissä kokouksissa on pitkä esityslista ja käytännöt ovat erittäin muodollisia. Puheenvuoropyynnöt pyydetään kirjallisilla lomakkeilla, ja puheet pidetään kokoussalin edestä. Äänestyksiin ja ponsiin liittyy oma säännöstönsä. Monelle ainejärjestöaktiiville tällainen byrokraattisuus voi olla yllätys, mutta toisaalta 60 hengen kokouksissa tarvitaan tiettyä kuria, etteivät ne lähde aivan lapasesta. Kokouksen taustalla käy Twitterkuhina, kun eri ryhmäläiset ja muutkin kettuilevat toisilleen edustajistopoliittisista aiheista. Kokouksen loppupuolella yleensä joku ehdottaa jatkopaikkaa ja kokouskaljat lienevätkin enemmän sääntö kuin poikkeus. Jotkut väittävätkin, että tosiasiallinen vaikuttaminen tapahtuu tuopin äärellä. Kolmanneksi,

edustajistoryhmät

vaikuttavat

myös HYYn niin sanotuissa talouspaikoissa, kuten talousjohtokunnassa, HYYn ravintoloiden hallituksessa sekä Ylioppilaslehden ja Gaudeamuksen hallituksissa. Tällaiset talouspaikat ovat harvinaista herkkua opiskelijalle ja ne vaativatkin jonkin verran perehtymistä alaan. Itselläni ei ole tällä hetkellä yhtään talouspaikkaa, sillä ryhmissäkään kaikki eivät tee kaikkea. Edustajistossa ja koko HYY:n hallinnossa on myös epäkohtia. Esimerkiksi useissa HYYn valiokunnissa on yliedustus vain muutaman oppiaineen opiskelijoita, vaikka valiokunnat järjestävät tapahtumia kaikille ja ottavat kantaa kaikkia koskeviin kysymyksiin. Toisaalta monesti yksittäisillä henkilöillä on todella monta edustuspaikkaa, jolloin heidän mielipiteensä väistämättä yliedustuu. Näitä aktiivisia ei tietenkään voi siitä syyttää, mutta parempi olisi saada tuoreita kasvoja kaikista oppiaineista edustetuksi ylioppilaskuntaan. Osallistuminen ei läheskään aina vaadi edustajistopaikkaa, vaan iso osa toiminnasta on avointa kaikille!

Salla Viitanen HYYn edustajisto INTER VIVOS

KV-VIIKKORAPORTTI

BERGEN Teksti Helinä Teittinen Kuvat KV-tiimi

Neljä pykälistiä matkusti Bergenissä 21.-25.1. järjestetylle vuoden ensimmäiselle KV-viikolle. Helinä Teittinen raportoi paikan päällä tapahtumien kulusta.

KESKIVIIKKO 21.1.

TORSTAI 22.1.

Rakas matkapäiväkirja,

Aamulla varsin nopeatempoisen herätyksen jälkeen päätimme jatkaa tanskalaiseen olutmerkkiin tutustumista. Bussi kuljetti meidät alas vuorenrinnettä Bergeniin varsin rivakalla aikataululla, minkä jälkeen pääsimme kuuntelemaan kaksi mielenkiintoista ja virkistävää luentoa ympäristöoikeudesta. Pienten kauneusunien jälkeen tutustuimme Nordisk Utvalgin (eli heidän ulkoasianvaliokuntansa) johdolla Studenthusetiin eli paikallisten opiskelijoiden tiloihin sekä Bergenin yöelämään. Note to self: vieraassa kaupungissa suunnistaminen yöaikaan on vaikeaa.

vuoden ensimmäinen KV-viikko alkoi, kun kokoonnuimme yhteen Bergenin yliopistolla. Iloisten jälleennäkemisten ja itsensä uusille ihmisille esittelyn lomassa kuulimme myös muutaman sanan itse yliopiston edustajilta. Hyvin pian lounaspatongin jälkeen hyppäsimme bussiin, joka kuljetti meidät korkealle vuoristoon. Pään yläpuolelle kohoavien lumikasojen lomassa reippailun jälkeen löysimme hytten, norjalaisen version meidän Kiljavasta, ja pääsimme vaihtamaan talvivaatteista asianmukaiseen sitsipukukoodiin eli ”anything but clothes”-teemaan. Pukeutumisen hallitsevana trendinä nähtiin erilaisia muovista valmistettuja asukokonaisuuksia, mutta vilahtipa joukossa myös pelikortteihin ja pahviin sonnustautuneita vieraita. Ilta sujui varsin iloisissa merkeissä erääseen tanskalaiseen olutmerkkiin tutustuen.

Ihmettelen suuresti, että selvisimme lentokoneeseen. 10

INTER VIVOS

PERJANTAI 23.1. Paikallinen opiskelija näytti meille paikkoja Bergenissä. Nyt tiedän, miten kalastajat aikanaan käyttivät hyväkseen rikkaiden pakkomiellettä syödä kalaa joka aterialla ja kuinka koputetaan satunnaiseen bergeniläiseen oveen niin, että pääsee sisään. Päivän aikana näin myös Pykälän ulkoasiainvastaavan vähäpukeisena tuulisella ja sateisella vuorella, vain hiukan Norja-kuosia yllä. Hotellin kellarissa pääsimme ko-

keilemaan norjalaisia kansantansseja aivan oikean viulumusiikin ja aivan oikeiden kansallispukuisten ihmisten kera (!!). KV-kansa ei olisi malttanut lähteä tanssilattialta lainkaan pois – voisikohan tässä olla mahdollisesti tanssin uusi suunta? Pykälän ulkoasiainvastaava loukkasi jalkansa tavoitellessaan voittoa perinteisessä norjalaisessa kilpailussa ”Potkaise hattu mopin päästä pois”. Muistikuvat illan sitseistä ovat hataria.

LAUANTAI 24.1. Koko päivän huolellisen meikkaamisen ja hiusten asettelun jälkeen tuloksena oli iltapukuinen ja jännittynyt nainen, eikä edes sateinen kävelymatka pre-partysta vuosijuhlille latistanut intoa. Ensimmäinen KVmitali ei vielä yksinään kilissyt mekossa, mutta tuntui sitäkin paremmalta. Ruoka oli hyvää ja yliopiston puhallinorkesteri suorastaan maaginen. Tanssiminen ja hotellihuoneet ovat ihania.

SUNNUNTAI 25.1. Rakas matkapäiväkirja, Mikä Sillis! Ihmettelen suuresti, että selvisimme lentokoneeseen.

We do not want your best ideas. We want you to deliver them to our clients instead. White & Case’s success is based on a deep understanding of our clients’ business and our ability to combine expertise and experience with a personal commitment. White & Case is a global law firm with 38 offices in 26 countries and an office in Helsinki for more than 20 years. We can deliver high quality service to our clients no matter where in the world our expertise is in demand. This gives us a unique position in Finland. Learn more about us at whitecase.com/careeropportunitieshelsinki/ whitecase.com In this advertisement, White & Case means the international legal practice comprising White & Case LLP, a New York State registered limited liability partnership, White & Case LLP, a limited liability partnership incorporated under English law and all other affiliated partnerships, companies and entities. HEL0215002

Teksti Max Lehtinen Kuvat Jaakko Seppänen

TYÖVÄLINEINÄ LAKIKIRJA JA STETOSKOOPPI Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallintoylilääkäri Lasse Lehtosen (LT, OTT) opiskelijaelämä alkoi 1980-luvulla Turun yliopistossa sekä lääketieteellisessä että oikeustieteellisessä tiedekunnassa yhtä aikaa. Lehtonen on työskennellyt julkisella ja yksityisellä sektorilla, kolmessa yliopistossa ja sen lisäksi väitellyt kahteen kertaan tieteenaloilla, joilla yhdenkin tohtorihatun ansaitseminen vaatii melkoista panostusta tutkimukseen. NELJÄN VUODEN OPISKELURUPEAMA ”Jotenkin jäi pääsykoekevät mieleen, kun satuin istumaan nykyisen vaimoni takana valmennuskurssilla. Vaimo sai kyllä paremmat pisteet oikiksen kokeesta!” muistelee Lasse Lehtonen lämmöllä omaa pääsykoekevättään 1980-luvun alussa. Pääsykoekevät oli hänelle nykyisen vaimon tapaamisen lisäksi siitä erityinen, että hän haki ja myös pääsi sisään opiskelemaan sekä oikeustieteelliseen että lääketieteelliseen tiedekuntaan yhtä aikaa. Sattuman kauppaa, kuulemma. ”Lääketieteelliseen lukeminen oli paljon koulupainotteisempaa ja olin muutenkin hyvä koulussa. Olin sillä tavalla vähän erikoinen opiskelija, että kävin jo lukion toisella luokalla huvikseni opiskelemassa oikeustieteellisen valmennuskurssin. Tämä osoitti suunnitelmallisuutta tiedekunnan valinnan suhteen.” Silti kahden oppiaineen välillä sukkulointi pakotti tekemään aika ajoin kompromisseja: ”Luennoilla olostani professori Ari Saarnilehto aina sanoi, että minä vain istuin paikalla ja silloinen tyttöystäväni, nykyinen vaimoni 12

INTER VIVOS

teki aina muistiinpanot.” Lukupäätä Lehtoselta sen verran kuitenkin löytyi, että hän valmistui neljässä vuodessa oikiksesta – lääkiksen ohella.

TUTKIMUS INSPIROI Väitöskirjojen tekemisestä Lehtonen kertoo, että lääketieteessä tohtorin tutkinto tulee luontevammin, ikään kuin annettuna. Tähän vaikuttaa muun muassa tutkimustoiminnan rahoitusmallit ja mahdollisuus jatkaa jouhevasti jo lisensiaattivaiheessa aloitettua tutkimustoimintaa. Ainakin yliopistosairaalauraan tähtäävälle lääkärille on akateeminen jatkotutkinto hyödyllinen. ”Oikeustieteessä tein tutkimustoimintaa jonkin verran 80-luvun lopulla. Sain aikanaan oikiksessa korkeimman arvosanan gradusta ja siitä oli luontevaa jatkaa julkisoikeuden tutkimusta. Meillä oli myös hyvät opettajat Turussa – Timo Konstari kävi luennoimassa ja Antero Jyränki oli professorina. Tuollaisessa älyllisesti stimuloivassa ympäristössä oli kiva opiskella asioita. Myöhemmin lääkärin uraa tehneenä ja hetken työelämässä oltuani

innostuin tutkimustoiminnasta uudestaan”, kommentoi Lehtonen oikeudellista tutkimustaan. Tutkimustoiminta ei ole aivan tavallista leipätyötä, sillä tutkimustoiminnan lähtökohtana tuleekin lähes väistämättä olla aito kiinnostus tutkittavia aiheita kohtaan. Lehtonen itse kertoo aloittaneensa perusoikeustutkijana, ja on ikään kuin harrastanut hallinto-oikeuden tutkimusta siinä sivussa. Hän on yhä inspiroitunut tutkimustyöstä: ”Ei se innostus ole pelkästään koulutuksen tuomaa, vaan on ihan oikeasti jänniä juttuja ja haastavia ongelmia, joita pitäisi sitten pyrkiä järkevästi hahmottamaan.”

TYÖNTEKIJÄNÄ Lääkäriksi valmistumisen jälkeen Lehtonen aloitti uransa lääkeyhtiö Orionilla erilaisissa tehtävissä muun muassa lääkekehityksen projektijohtajana ja kliinisenä tutkimusjohtajana, joissa hän viihtyi toistakymmentä vuotta. Lehtosen Orionin-aikoihin Suomi liittyi Euroopan talousalueeseen ja Euroopan unioniin, mikä näkyi myös Lehtosen työkentällä yritystoiminnan ja lääkerekisteröinnin parissa. Integraation myötä sovitettiin yhteen jäsenvaltioihin hajautettuja prosesseja ja kansallinen liikkumatila väheni. Yliopistomaailmaa Lehtonen on nähnyt henkilökunnan puolelta niin dosenttina kuin professorinakin Lapin, Turun ja Helsingin yliopistoissa sekä lääketieteellisissä että oikeustieteellisissä tiedekunnissa. ”Yliopistolaitos on omanlaisensa, suhteellisen vapaa yhteisö, jossa jokainen hakee oman paikkansa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä hauskempaa on nähdä nuoria ja innokkaita opiskelijoita antamassa virikkeitä, niin ei tunne itseään ihan kalkkikseksi.” Nykyään Lehtonen työskentelee HUS:n hallintoylilääkärinä. Hän kertoo oman lääkäri-identiteettinsä olevan hieman juristi-identiteettiä vahvempi, mihin myös hänen virkanimikkeensä ylilääkärinä viittaa. Kuitenkaan useat hallintoylilääkärin tehtävät eivät ole millään tavoin tutkintosidonnaisia: ”Olen ikään kuin Valviran, eduskunnan ja oikeusasiamiehen vakituinen kirjeenvaihtokaveri [nauraa]. Aika paljon erilaisia vastauksia, selvityksiä ja lausuntoja kulkee minun pöytäni kautta. Toki sitten on tätä sairaanhoitopiirin normaalia hallintobyrokratiaa, tämähän on kunnallinen viranomainen omine päätöksentekomekanismeineen. Tällä hetkellä sote-valmistelu koskettaa vähän kaikkia organisaatioita.” Hallintoylilääkärin työnsä ohella Lehtonen toimii osaaikaisena terveysoikeuden professorina Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Kalenterin täyttämisen kanssa ei pääse ongelmia syntymään, sillä hän pitää vielä lääkärin yksityisvastaanottoa

päivätyönsä ohella. ”Tärkeintä on, että hallintolääkärikin muistaa, miltä potilas näyttää. Kuulee siinä myös käytännön tasolla palautetta niin julkisen kuin yksityisenkin terveydenhuollon toiminnasta.” Vapaa-ajan aktiviteetteihin Lehtosella kuuluu muun muassa golf, mökkeily ja saunominen omassa savusaunassa. ”Aika lailla tällaisia keski-ikäisen harrastuksia, ei mitään kovin radikaalia”, kommentoi Lehtonen. Lukemiselle liikenevä aika Lehtosella menee tietokirjallisuuden, erityisesti poliittiseen historiaan liittyvien teosten parissa. Järjestötoiminnassa Lehtonen on mukana Suomen Lääkintäoikeuden ja -etiikan Seurassa hallituksen jäsenenä. Tiedonjyväsenä knoppitietouttaan vaaliville vielä mainittakoon, että Lehtonen on hetken aikaa toiminut myös Suomen Saunaseuran puheenjohtajana.

TERVEISET OIKKAREILLE Oikeustieteen opiskelijoiden uramahdollisuuksista Lehtonen pitää sosiaali- ja terveysalaa uusine sovellutuksineen potentiaalisena vaihtoehtona: ”Kaikki yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat lopulta niihin tarpeisiin, mitä on juridiselle osaamiselle ja palveluille. Moni perinteinen kaupallinen tuotantosegmentti on menettänyt merkitystään, kun taas sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kasvava osa-alue yhteiskunnassa ja markkinoilla väestön vanhentuessa. Tämä johtaa myös juridisen avun tarpeen lisääntymiseen ja ehkä jopa uusien palvelukonseptien syntyyn.” ”Jos tarvitsee esimerkiksi parturia tai hoitajaa, on se väistämättä palvelua ihmiseltä ihmiselle. Näitä palveluja ei oikein voi automaatioteknologialla korvata. Juridisina kysymyksinä nousevat esiin esimerkiksi erilaiset hoivapalvelujärjestelyt ja niihin liittyvät sopimukset ja rahoitus. Uusia järjestelyjä kaivatan myös, kun suuret ikäluokat siirtyvät vähitellen työterveyshuollosta julkisen järjestelmän piiriin, mutta haluaisivatkin jatkaa aiempien palvelujensa käyttöä. Kysymys potilaan valinnanvapaudesta on tällä hetkellä ajankohtainen ja toki hyvin poliittinen. ” Vaikka Lehtonen itse onkin varsinainen uraohjus, lääkärin määräys opiskelijan terveyteen liittyen on ”kohtuus kaikessa”: tarvitaan opiskelun, työn ja vapaa-ajan tasapainoa sekä riittäviä sosiaalisia suhteita ja sitä kautta turvaverkostoa. Nämä kantavat niiden elämän erilaisten kriisien ylitse, joita jokainen välttämättä joskus kohtaa. Yleisohje on, että mitään asiaa ei yleensä kannata viedä aivan äärimmäisyyksiin asti, vaan olisi hyvä säilyttää jokaisen omaan sykkeeseen sopiva elämäntapa, jota on pitkässä juoksussa mahdollista ylläpitää. INTER VIVOS

LEHTOSEN NÄKEMYKSIÄ LÄÄKINTÄOIKEUDESTA JA -ETIIKASTA SIJAISSYNNYTYKSET Juristi-lääkäri-koulutustaustaiselta henkilöltä, Lasse Lehtoselta, on herkullista tiedustella näkemyksiä lääkintäoikeuden ja -etiikan puolelta. Lainsäädäntö asettaa paikoin olennaisiakin rajoja lääketieteen käytännön sovellutuksille. Yksi tällainen tapaus on sijaissynnytysjärjestely, jossa lapsi kasvaa sukusolujen luovuttajiin nähden ulkopuolisen henkilön kohdussa. Sijaissynnytyksiä on tehty myös Suomessa 2000-luvun alkupuolella. Kuitenkin vuoden 2006 hedelmöityshoitolailla kiellettiin hedelmöityshoitojen antaminen muun muassa sijaissynnytystä varten. Vaikka tällä hetkellä hedelmöityshoitoavusteinen sijaissynnytys on kielletty kaikissa Pohjoismaissa, ovat viime vuosina Ruotsi ja Islanti ottaneet harkintaansa ei-kaupallisen, rajatun sijaissynnytysmahdollisuuden laillistamisen. ”Keskustelu kieltämisen yhteydessä oli mielestäni

hirveän yksiviivaista. Meillä on oikeasti aika järkyttäviäkin kohtaloita ja vaikeita ongelmia, jolloin en näe säänneltyä sijaissynnytystä suurena ongelmana. Niitä tehdään maailmalla ja mielestäni sen tulisi olla täälläkin ihan mahdollista”, kommentoi Lehtonen. ”Kun nuoren naisen ensiraskaus päättyy komplikaatioon ja sikiön ja kohdun menetykseen, toivoisi mielellään lapsettomuudelle olevan hoidollisia vaihtoehtoja. Totta kai sijaissynnytysjärjestelyissä on myös toinen elintasoproblematiikkaan liittyvä puoli, eli se, että varakkaat naiset eivät viitsisi synnyttää itse ja hankkivat sijaissynnyttäjän. On filmitähtiäkin nähty hankkimassa lapsia tällä tavoin. Kuitenkin suomalaisessa toimintaympäristössä vain ensin mainitut tilanteet ovat relevantteja, jolloin mielestäni tietyissä lääketieteellisesti perustelluissa tilanteissa sijaissynnytys tulisi sallia.”

MONIKULTTUURISUUS Lääketieteen toimintakenttä on kehittynyt myös kansainvälisempään suuntaan, jolloin erilaiset kulttuurit ja vakaumukset tulee huomioida niin potilaiden kuin työntekijöidenkin osalta. ”Meillä on ulkomaisia työntekijöitä ja potilaitakin nykyään aika paljon. Kielitaitokysymykset ovat haastavia varsinkin, jos potilas ei itse oikein ymmärrä, mitä ollaan tekemässä. Jos sen lisäksi koulutus- ja kulttuuritausta on vieläpä sellainen, että omaan terveydentilaan ja suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään liittyviä asioita ei muutenkaan kovin hyvin hahmoteta, syntyy välillä merkittäviä potilasturvallisuusongelmia. Hyvän hoidon toteuttamisen haasteet laittavat henkilökunnan välillä aika koville.” Synnytykset ja monikulttuurisuuden haasteet Lehtonen yhdistää pienellä anekdootilla: ”Kun puhutaan tapauksista, joissa synnytys on tapahtunut

liikkuvassa taksissa tai ambulanssissa, liittyy niihin pääkaupunkiseudulla kaksi selkeästi yliedustettua ryhmää. Yhden näistä muodostavat kotisynnyttäjät, jotka toteavat, että ’ei tämä niin kiva kokemus ollutkaan’ ja lähtevät liian myöhään sairaalaan. Toisen ryhmän muodostavat maahanmuuttajat, jotka karkaavat sairaalasta siinä vaiheessa, kun lääkäri rupeaa ehdottamaan keisarinleikkausta jonkun lääketieteellisen syyn perusteella. Monessa maassa keisarinleikkausta pidetään korkean kuolleisuuden takia nimittäin niin suurena riskinä, että äidit mieluummin karkaavat sairaalasta kuin ottavat hoidon vastaan. Tätä tapahtuu meilläkin suomalaisesta neuvolajärjestelmästä huolimatta ja tilanne tuo minusta hyvin esiin niitä haasteita, joita on lääketieteellisen informaation välittämisessä muualta Suomeen tulleille.”

EUTANASIA Aktiivista eutanasiaa eli ihmisen surmaamista tämän omasta pyynnöstä Lehtonen pitää vaikeana kysymyksenä. Passiivista eutanasiaa eli hoidoista pidättäytymistä tapahtuu joka puolella maailmaa, mutta aktiivinen eutanasia jakaa vahvasti mielipiteitä. Maailman lääkäriliitto on aktiivista eutanasiaa vastaan muun muassa siksi, että se aiheuttaa omat konfliktinsa lääkärin ammatin perusteiden kanssa. Lehtonen myös huomauttaa, että aktiivisesta eutanasiasta ei saa tulla

vaihtoehtoa kuolevan hyvälle hoidolle. ”Näin moraalisessakin mielessä voi kyseenalaistaa sen, että me usein kuvittelemme voivamme kontrolloida kaikkea elämään ja jopa kuolemaan liittyvää. Maailmassa on kuitenkin paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa, ja meidän on tyydyttävä omaan elinaikaamme. Kuolema on hyvin tasa-arvoinen ja korjaa ennemmin tai myöhemmin jokaisen.”

LÄÄKINTÄ- JA BIO-OIKEUS OIKEUSTIETEELLISESSÄ TIEDEKUNNASSA

ääkintä- ja bio-oikeus on kasvava oikeudenala ja oppiaine. Muualla Euroopassa ja Pohjoismaissakin se on ollut jo pitkään olennainen osa oikeustieteen opintoja, mutta Suomessa sitä opetetaan vain Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa yhtenä valinnaisista oppiaineista. Monet oikeustieteen opiskelijat ovat ERASMUSvaihdossa suorittaneet hyvinkin paljon oppiaineen opintoja (etenkin Englannissa, Irlannissa ja Saksassa).

Lääkintä- ja bio-oikeudesta voi suorittaa 8 opintopisteen valinnaiset aineopinnot. Kyseiset luennot ja siihen kuuluvat etiikkaharjoitukset suoritti viime syksynä ennätykselliset 58 opiskelijaa. Lisäksi oppiaineessa voi suorittaa ON-lopputyön (10 op) ja OTM-harjoitusseminaarin (6 op), samoin kuin syventävät opinnot. Vuoden alussa alkaneeseen syventävien opintojen projektiin osallistuu 12 opiskelijaa, mikä tarkoittaa sitä, että projekti oli huomattavasti suositumpi kuin monet perinteiset, monen professorin oppiaineen projektit. Viime vuosina suosittuja gradun aiheita ovat olleet esimerkiksi biopankkeihin ja paperittomien terveydenhuoltoon, samoin kuin sijaissynnytykseen ja hedelmöityshoitoihin liittyvät oikeudelliset kysymykset. Ihmisoikeustuomioistuin on ottanut näihin kantaa muita maita koskevissa asioissa, ja päätöksistä saadaan opiskelijoille hyödyllistä lähdemateriaalia, johon Suomen tilannetta voidaan verrata. Opiskelijat ovat sijoittuneet valmistuttuaan muun

muassa Valviraan, missä tarvitaan lääkintä- ja bio-oikeuden asiantuntemusta suurenevissa määrin esimerkiksi biopankkilainsäädännön vuoksi. Valviraan tehdään myös vuosittain vierailu syventävien opintojen projektin puitteissa, ja esimerkiksi tämän vuoden vierailulla Valviran henkilökunta kiitteli opiskelijoita aktiivisuudestaan. Toki myös muualla – asianajotoimistoja myöten – tarvitaan alan erityisosaamista.

Lääkintä- ja bio-oikeus on oikeustieteellisessä tiedekunnassa selvästi oikeudellinen oppiaine, mikä tarkoittaa sitä, että siihen ei vaadita mitään lääketieteellistä erityisosaamista; lukion biologialla selviää. Tärkeää on vankka juridinen osaaminen, ja etenkin

perus- ja ihmisoikeusasiantuntemusta tarvitaan. Vaikka on olemassa erikseen Euroopan neuvoston biolääketiedesopimus, sitä ei voi ymmärtää ilman hyvää ihmisoikeusosaamista. Lääkintä- ja bio-oikeus kuuluu tiedekunnassa oppiaineryhmään Julkisoikeus I yhdessä valtiosääntö-, eurooppa- ja kansainvälisen oikeuden kanssa. Lääkintä- ja bio-oikeus on tiedekunnassa muita oppiaineita huonommin resursoitu, sillä on vain yksi yliopistonlehtori (v. 2012-2016). Opiskelijoitten kasvava kiinnostus edellyttäisi uutta oppikirjatuotantoa, mutta oppiaineen tulevaisuuden epävarmuuden vuoksi oppikirjojen tuottaminen on hankalaa. Nykyisin käytössä olevat kirjat ovat vanhentuneita ja loppuunmyytyjä, joten niistä ei voida hankkia kirjastoon lisäkappaleita. Opettamiseen ei riitä rajattomasti aikaa, kun tutkiakin pitäisi. Suomi järjestää syksyllä 2016 pohjoismaisen lääkintäoikeuden verkoston seminaarin, ja muutoinkin oppiaine on mukana eurooppalaisessa yhteistyössä. Näinä kolmena vuotena, jona oppiaineella on ollut oma opettaja, on saatu myös pari lupaavaa väitöskirjan tekijää oppiaineeseen. Aiemmin oppiaineessa väitelleistä esimerkiksi Salla Silvola (ent. Lötjönen) – jonka vastaväittäjänä toimin ja joka palkittiin vuoden väittelijän tunnustuksella – on perheoikeuden päälainvalmistelija oikeusministeriössä. Nyt ollaan sen kysymyksen edessä, vastataanko muut-

tuvan yhteiskunnan haasteisiin ja satsataan resursseja oppiaineeseen, jonka merkitys tulee vastaisuudessa kasvamaan entisestään. Opiskelijat voivat tämän aineen puitteissa tehdä jo graduvaiheessa ”oikeaa” tutkimusta, sillä uusia tutkimuskysymyksiä ilmenee koko ajan. Lainsäädäntö ei pysy tieteen kehityksessä mukana. Helsingin oikeustieteellinen tiedekunta voisi nyt näyttää olevansa edelläkävijä Suomessa. Liisa Nieminen OTT, VTM, valtiosääntöoikeuden dosentti, lääkintä- ja bio-oikeuden yliopistonlehtori INTER VIVOS

Rinnerikollisten Alppimatka 2015

Sirkusta yötä päivää Teksti Pauliina Isokangas Kuvat RR

8.9.2014 klo 8:59. Päivitän Neiti aika -sivua ja

pidätän hengitystäni. Kello lyö 9:00, painan sähköpostin ”lähetä”-nappulaa ja toivon sydämeni pohjasta, että ilmoittautumiseni meni läpi. En saa mielestäni jylhiä vuorimaisemia ja valkoista, pehmeää puuteria koko loppupäivänä. Odotan varmistusviestiä yhtä innokkaana kuin oikiksen hyväksymiskirjettä aikanaan, ja lopulta sähköpostini kilahtaa: olet päässyt mukaan matkalle! Rinnerikollisten Alppimatka 2015 täyttyi ennätyksellisen nopeassa ajassa. Kaikki matkalle alun perin varatut paikat menivät ensimmäisen kymmenen sekunnin aikana. Onneksi myös varasijoille jääneet saatiin loppujen lopuksi matkalle mukaan, kiitos matkavastaavamme Max Malisen neuvottelutaitojen.

INTER VIVOS

Ryhmämme lopulliseksi kooksi varmistui 54, ja lisäksi viikon mittaan seuraan liittyi muutama tervetullut kuokkavieras. Tänä vuonna Alpit houkuttelivat hoteisiinsa myös ilahduttavan suuren määrän phukseja, joita oli lähes puolet koko porukasta. Loputtoman pitkältä tuntunut odotus palkittiin 10. tammikuuta, kun rinneretkulit suuntasivat kohti Helsinki-Vantaata. Uudet RR-pipot olivat saapuneet juuri ajoissa matkaa varten, ja sankan ihmismassan seasta erottikin vaivatta tupsupäiset matkallelähtijät. Tunnelma oli käsinkosketeltavan jännittynyt ja ilmassa oli muutakin kuin lauantaiaamun kohmeutta: ALJÄ!

Vihdoin perillä

atkamme suuntautui Salzburgin lentokentältä Morganin saattelemana alppikohde Saalbachiin. Puolitoistatuntisen bussimatkan aikana tutustuimme STS:n oppaaseemme Saraan, tuttavallisemmin Sartsaan. Hauskana yksityiskohtana saimme selville, että Sartsa on tänä vuonna hakemassa Helsingin oikikseen, ja toivotimme hänet erittäin lämpimästi tervetulleeksi RR:n ständille punssikahveilla. Saalbachin kylä sijaitsee noin 90 kilometrin päässä Salzburgista ja on vain hieman yli kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Korkein huippukaan ei nouse kovin paljon pilviä ylemmäksi, sillä sekin jää 2 096 metriin. Saimme kuitenkin onneksemme kuulla jo menomatkalla, että lumitilanne oli tuolla viikolla Saalbachissa koko Itävallan paras. Ei siis syytä huoleen! Vai mitenköhän se menikään. Allekirjoittanut muistaa elävästi rinteen nro 61, jonne lähdimme metsästämään sitä kuuluisaa ”pyydaa”. Rinne ei kuitenkaan tarjonnut etsijöille haluamaansa, sen sijaan saimme testata toista suosittua alppilajia – nimittäin patikointia monot jalassa ja sukset olalla. Kun nurmi puski esiin alimmilla rinteillä, oli huipulla oikkarin hyvä olla: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, pakkasta oli juuri optimaaliset pari astetta ja aurinkotuolit kutsuivat ohilaskijaa syleilyynsä. Koko viikon aikana aurinko pysyi piilossa vain muutamana päivänä, jolloin puolestaan tuprutti taivaan täydeltä ihanaa lunta. Erään ala-aseman lämpömittari näytti iltapäiväauringossa jopa 17 astetta!

ään ollessa kohdillaan myös rinteet olivat hyvässä kunnossa. Saalbachilla on tarjota 200 kilometrin edestä laskettavaa. Skicircuksena tunnettu reitti yhdistää kaikki kolme laskualuetta (Saalbach, Hinterglemm, Leogang) toisiinsa. Kilometrejä tälle kierrokselle tulee noin 40 ja sen voi helposti kiertää yhden laskupäivän aikana. Tänä vuonna suurin osa matkalla mukana olleista laski suksilla, ja muutamalta lautailijalta saikin kuulla, ettei kohde ollut aivan ideaali laudalle. Rinteessä pysytteleville ”suksipelleille” puolestaan kohde ja säät olivat mitä mainioimmat. Rinteitä löytyi laidasta laitaan: tasatyöntöjä vaativista siirtymistä aina maailman-cup-mustiin. Viimeksi mainitut olivat myös erään joukon johtajan mielestä oiva tapa aloittaa hieman kankea aamu edellisen illan pub crawlin jälkeen.

Elämää rinteen ulkopuolella

uten jo todettu, laskujen puolesta Saalbachilla oli tarjota melko hyvät puitteet, mutta miten oli after skin laita? Vuoden reissulaiseksikin kruunattu Sebastian Vuo-

ritsalo osasi vastata kysymykseen: ”Muistan yhden after-skin, kun laskettiin taas ’hinterhunteriin’. Se oli ainoa päivä kun saatiin pöytä ja oltiin siellä sitten ihan päätyyn asti. Meno yltyi jossain vaiheessa niin railakkaaksi, että muista pöydistä asti tultiin ihmettelemään. Ja kun ei saatu bändiä enää vetämään viidettä kertaa encorea, aloimme laulamaan itse samoja biisejä.

Ja kun ei saatu bändiä enää vetämään viidettä kertaa encorea, aloimme laulamaan itse samoja biisejä.

Sama lederhosen-bändi oli ilmeisesti soittanut siellä jo 35 vuotta. Soittolistalla oli perinteisiä Itävaltalaisia after-skibiisejä ja NRJ:n top 10 -listan hittejä järkyttävällä saksalaisella aksentilla. Meininki oli siis taattu!”

egendan mukaan koko käsite ”after ski” on saanut alkunsa Saalbachin Hinterhagalmista eli ”hinterhunterista”. Monohumppa tässä alppimajassa oli täydellinen päätös rankalle laskupäivälle, joka tosin ei päättynyt vielä muutaman glühweinin jälkeen: ainoa tie takaisin kylään oli rinne, jonka yläpäässä ravintola sijaitsi. Kerran jos toisenkin näki retkujen auraavan tätä rinteenpätkää alas hieman epävarman oloisina omista laskutaidoistaan. Vuoritsalo suostui paljastamaan myös, miten ansaitaan Vuoden reissulainen -titteli: ”Joka päivä olin ysin maissa rinteessä ja laskin täysillä koko päivän, sen jälkeen nautittiin after-skistä ja yöelämästä. Aamuisin oli aina sellainen fiilis, että ’tänään ei kyllä vedetä päätyyn asti’, mutta kun monot sai jalkaan, ei mitään oloja edes ollut. Jotain siinä alppi-ilmassa on. Reissun rankkuus tuntui oikeastaan vasta seuraavalla viikolla Suomessa.” No, kannattiko lähteä? ”Ehdottomasti, en olisi jättänyt väliin mistään hinINTER VIVOS

nasta! Loistava reissu. Omaa kämppistänikään en tuntenut ennen matkaa, mutta hyvin se toimi. Parisängyssä molemmat pysyttelivät kiltisti omilla puolillaan. Ensi vuonna uudestaan!”

Auf wiedersehen, Alpit!

aalbach piti rinneretkuleista hyvää huolta viikon ajan. Monet uudet matkalaiset – ja vanhatkin jo toistamiseen – jättivät sydämensä Alpeille. Viimeiset hetket vuorten ympäröimänä olivat haikeita, ja lentokentän suksirahtijonossa keskusteltiin useaan otteeseen Alpeille jäämisestä. Mutta kuten äiti on pienestä pitäen opettanut: ”Jos ei koskaan lähde, ei voi tulla takaisin.” Niinpä hyvästelimme Alpit haikeudesta huolimatta hymyssä suin ja jäimme palavalla innolla odottamaan ensi vuoden alppimatkaa.

INTER VIVOS

”Kun monot sai jalkaan, ei mitään oloja edes ollut. Jotain siinä alppi-ilmassa on.” Sebastian Vuoritsalo Vuoden reissulainen

Digitaalinen Kauppalehti on nyt uudistunut.

OSUVAMPI. NOPEAMPI. ENEMMÄN. Kaikki uutiset on teemoitettu Asiasanoin. Valitse kiinnostavimmat: silmäile tai syvenny aiheeseen.

KL Nyt. Uusimmat uutiset ja pörssikatsaukset aamusta iltaan.

Koko Kauppalehti on nyt yhdessä osoitteessa kauppalehti.fi. Mukana päivän lehden ja Option sisällöt.

Tutustu nyt uudistuneeseen Kauppalehteen osoitteessa kauppalehti.fi Haluatko lisäksi päätoimittajan päivän uutispoiminnat ja pörssikatsauksen suoraan meiliisi? Tilaa maksuton Kauppalehti Uutiskirje osoitteesta uutiskirje.kauppalehti.fi

Vähemmän tunnetut valiokuntavirat Koonnut Lauri Linna

Jäsenetuvastaava Niko Puranen, YSV

4) Haasteena on saada niin hyviä etuja, että niitä

1) Virkaani kuuluu yhteydenpito nykyisiin ja

5) Yrityssuhdevaliokunta on hyvin rahanhimoinen.

tuleviin jäsenetukumppaneihin. Lisäksi vastaan jäsenetujen edelleenmarkkinoinnista pykälisteille sekä tietysti siitä, että luvatut edut toteutuvat. Otan vastaan mielelläni myös uusia jäsenetutoiveita, ja erityisesti jos jollakin on hyviä suhteita, niin tiedota niistä minulle.

2) Se on aika paljon itsestään kiinni, mutta mitä

enemmän ehtisi, sitä enemmän etuja tulisi. Suhteellisesti aikaa menee kuitenkin vähän verrattuna moniin muihin virkoihin.

halutaan oikeasti käyttää.

6) Ei ehkä virkaa paljoakaan tarvitse kehittää, mutta jäsenetuja pitää parantaa. 7) Hyvät IV:n lukijat: tinkikää,

vaikka jäsenetua ei olisi! Hyvillä perusteilla voi alennetusta hinnastakin vielä tinkiä lisää. Vähintäänkin kaupanpäällistä kannattaa ehdottaa.

3) Vuosi on lähtenyt käyntiin vanhojen jäsenetujen

uusimisella. Myyntipuhetta olen myös hionut kuntoon, että pystyy erottumaan muista alennuksien ruinaajista.

Opetuksenkehittämisvastaava Iris Pitkänen, OVK 1) Opetuksenkehittämisvastaavaa voisi nimittää opin-

tovaliokunnan ”toimihenkilöksi”. Tiettyjä, määrättyjä tehtäviä opetuksenkehittämisvastaavalla ei ole, vaan tehtävät voivat vaihdella paljonkin sen mukaan, mikä milläkin hetkellä on ajankohtaisena kehittämiskohteena opintoasioissa ja mitkä ovat toisaalta opetuksenkehittämisvastaavan omia kiinnostuksen kohteita. Viran nimike on hieman harhaanjohtava siinä mielessä, että tarkoituksenani ei ole pääasiallisesti kehittää kenenkään yksittäisen luennoitsijan opetusta, vaan ylipäätään pyrkiä vaikuttamaan tiedekunnan suuntaan siten, että opinnot oikiksessa olisivat meille opiskelijoille mahdollisimman mielekkäitä ja niiden suorittaminen sujuvaa.

2) Olen mukana tiedekunnan opintoasiaintoimikunnas-

INTER VIVOS

sa ja OTM-tutkinnonuudistuksen ohjausryhmässä, ja näiden kokouksissa saa istua kerran pari kuussa. Lisäksi olen tässä alkuvuodesta käynyt muutaman oppiaineen suunnittelukokouksessa. Kokouksiin valmistautumiseen ja asioihin perehtymiseen voi toki käyttää aikaa niin paljon kuin vain innostusta riittää. Lisäksi opintovaliokunnan kokouksia on noin kerran kuussa, ja valiokuntalaisena osallistun myös valiokunnan tapahtumien järjestelyyn, joita on muutama vuoden aikana. 3) Vuosi on lähtenyt käyntiin muutamalla kokouksella

tiedekunnan henkilökunnan kanssa. Opintoasiaintoimikunnan kokouksessa potkaistiin ensi lukuvuoden opetussuunnitelmien käsittely käyntiin.

4) Luulisin, että haasteet ovat pitkälti samoja kuin

aikaisempinakin vuosina: esimerkiksi se, että samojen moduulien sisällä olevat oppiaineet saataisiin tekemään

Kysymykset Pykälässä on monta valiokuntaa ja niissä monta virkaa. Joistakin puhutaan usein, jopa jokaisessa IV:n numerossa. Osasta taas ei paljoa hiiskuta, vaikka tehty työ olisi tärkeää. Jotta tuntemattomammat valiokuntavirat saisivat näkyvyyttä, Inter Vivos päätti kysyä eräiltä virkailijoilta, miten menee ja mitä heidän tehtäviinsä kuuluu.

1) Vastuullani on Pykälän ympä-

ristöasioista huolehtiminen. Pidän siis huolen mm. siitä, että jätteiden kierrätys ja lajittelu sujuvat. Lisäksi yritän tuoda Pykälää koskeviin uudistuksiin ripauksen ympäristöystävällisyyttä! Uuden ympäristöohjelman tekeminen on myös minun vastuullani.

2) Mikäli haluaisin vahtia, että kaikki lajittelisivat Pykälässä sääntöjen mukaisesti, minun täytyisi asua siellä. Oma sauna olisi kieltämättä kiva, mutta uskon, että hallitus puuttuisi asiaan. 3) Vuosi on lähtenyt käyntiin

yhteistyötä keskenään, ja että opintojaksot sijoittuisivat tasaisesti ja järkevästi ympäri lukuvuoden ilman päällekkäisyyksiä. Sekä tietysti toimiva ja selkeä opinto-opas, jonka suhteen viime vuodesta onkin tiedekunnassa varmasti otettu opiksi. 5) OVK:ssa on erityislaatuista se, että jokainen pykälisti on sen jäsen, joten sen toimintaan voi jokainen osallistua. Tavallaan porukka ei ehkä muodostu helposti yhtä tiiviiksi kuin esimerkiksi YVK:ssa tai UAV:ssa, mutta

nihkeästi (ja kosteasti), mutta silti toiveikkaissa tunnelmissa. Osa viime vuoden uudistuksista on haihtunut savuna ilmaan, eikä ympäristöohjelmaakaan ole tehty sitten vuoden 2008. Tuntuu, että jokainen ympäristövastaava aloittaa nollasta, eikä kehitystä tapahdu.

6) Mielestäni minulla on Pykälässä suhteellisen vapaat kädet, mutta isäntien, emäntien ja toimihenkilöiden virkaa voisi kehittää pakollisella ympäristöoppitunnilla. Varautukaa! 7) Rakastakaa luontoa ja toisianne!

4) Ympäristöasioiden

hoitaminen Pykälässä on yhtä vaikeaa kuin dinosaurusten henkiin herättäminen.

5) Erittäin hyvä! Lupaan, että vuoden kuluttua YVK on ympäristötietoisin valiokunta koko Suomessa.

Henri Rous i

Ympäristövastaava Anni Eerola, YVK

1) Mitä tehtäviä virkaasi kuuluu? 2) Paljon sen hoitaminen vie aikaa? 3) Miten vuosi on lähtenyt käyntiin? 4) Haasteet tulevalle vuodelle? 5) Millainen tunnelma valiokunnasta on? 6) Miten virkaasi voisi kehittää? 7) Terveisiä IV:n lukijoille.

toisaalta on kiva, että uusia naamoja ilmestyy kokouksiin tuomaan ehkä uusia ajatuksiakin valiokunnan toimintaan. 6) Kuten sanottu, virkani ei muodostu mistään

määrätyistä tehtävistä, tämän vuoksi aika vaikea keksiä mitään tiettyä asiaa, mitä virassa voisi kehittää. 7) Tsemppiä kevääseen, ja muistakaahan kai-

ken pänttäämisen keskellä myös rentoutua – ja antaa palautetta opinnoista! WebOodin kautta, suoraan proffille tai miten vain. Myös Oikkarit Portsussa -ryhmässä tai OVK:n kokouksessa voi avautua, tai sitten voi lähettää viestiä Astalle tai minulle. Me haluamme puhua teidän kaikkien puolesta tiedekunnassa.

INTER VIVOS

KV-vastaava Peppi Flinkman, UAV 1) Vaihtarivastaavana tärkein tehtäväni on pyrkiä lisää-

mään vaihtareiden viihtyvyyttä ja integroitumista Pykälän toimintaan. Yritän aktivoida vaihtarit mukaan ja edistää myös monikulttuurista ja kansainvälistä toimintaa Pykälässä. Ylläpidän pykala-english-sähköpostilistaa ja sen kautta tiedotan vaihtareille Pykälän toiminnasta ja tapahtumista. Olen myös aina valmis vastaamaan vaihtareiden kysymyksiin ja huoliin. UAV:n jäsenenä olen myös luonnollisesti mukana valiokunnan muissa tehtävissä, kuten esimerkiksi tapahtumien järkkäämisissä.

2) Vuosi on vielä vasta aluillaan, mutta tähän mennessä

olen viikoittain käyttänyt muutamia tunteja esimerkiksi sähköpostien kirjoittamiseen ja niihin vastailuun. Toki silloin, kun esimerkiksi järkätään sitsejä, aikaa kuluu luonnollisesti hieman enemmän. 3) Vuosi on lähtenyt erittäin mukavasti liikkeelle! Ensim-

mäiset sitsitkin järkättiin jo, ja ne onnistuvat hienosti. Kyseessä olivat vieläpä vaihtarisitsit, joten olin erityisen innokas näyttämään vuoden uusille vaihtareille hieman suomalaista opiskelijakulttuuria. 4) Vielä ei ole tullut vastaan mitään suurempia haasteita.

Yksi asia, johon haluisin kiinnittää huomiota, on se, että saisin järjestettyä mahdollisimman mielenkiintoisia ja monipuolisia tapahtumia vaihtareille. Toivon että vaihtarit ottaisivat rohkeasti yhteyttä, mikäli heillä on jokin hauska idea, jota voisin yrittää toteuttaa.

5) Erittäin hyvä! Vaikka olemmekin olleet koolla vasta kuukauden verran, valiokunnassamme vallitsee ihanan avoin, rento ja lämmin ilmapiiri! 6) Vaihtarivastaava voisi mielestäni tavata vaihtareita hieman useammin, eikä vain jäädä tietokonenäytön toiselle puolelle sähköpostien kautta. Haluaisin myös aktivoida pykälistejä ja järjestää enemmän yhteistapahtumia, jois-

Kysymykset 1) Mitä tehtäviä virkaasi kuuluu? 2) Paljon sen hoitaminen vie aikaa? 3) Miten vuosi on lähtenyt käyntiin?

Urheiluvastaava Enna Hakala, YVK

Pauliina Isokangas

1) Hikisen nautinnolliset urheiluexcursiot, palloiluvuoron pyörittäminen ja vuosittaisen Futiscupin järjestäminen. 2) Voitto on tärkeintä, joten eipä sillä niin väliä. Vetävän ja himokkaan excuilmoituksen tekemiseen ja ylipäätään koko session loppuunviemiseen menee yllättävän paljon peliminuutteja! 3) Sporttisen loistavasti, ensimmäi-

nen excu TFW-salille täyttyi Boltin nopeudella ja neuvottelut ravintoluennosta lähestyvät maaliviivaa. 4) Tiheän ja edelleen jatkuvan phuksijuhlinnan seurauksena oma paka-

INTER VIVOS

rankasvatusprojekti viivästynee. Viime hetken peruutukset pitäisi saada eliminoitua. 5) Tunnelma on verrattavissa vuoden -95 legendaariseen leijonajengiiin. Valmentaja, naarasleijona Kutvonen, hioo varmasti yhteishengen huippuunsa ja saa pennut tottelemaan emoaan. 6) Monipuolisempaa penkkipeppuurheilua, esim. kisakatsomoita. 7) Nykäsen sitaatti rinnastuu palloilu-

vuoroihin: ”Ei ole eukkoa näkynyt kolmeen viikkoon juu. Olen tällä hetkellä akaton, mutta luonnollisesti en kauan. Naisia on maailmassa kuin mannaryynejä.” Akattomuus ei voi kestää enää kauaa; uskokaa Nykästä, teitä naisia on ja teistä on palloilemaan.

sa vaihtarit ja pykälistit voisivat viettää enemmän aikaa yhdessä ja oppia lisää toistensa kulttuureista. Vaihtarit ovat kuitenkin tulleet juuri Suomeen ja haluaisivat siten varmasti kokea, minkälaista aito opiskelijaelämä on täällä Helsingissä. 7) Haluisin kehottaa pykälistejä tule-

maan rohkeasti mukaan ja osallistumaan tapahtumiin, joissa voi tutustua vaihtareihimme paremmin. Minulle voi myös aina laittaa viestiä, jos on jotain kysyttävää tekemisistäni tai kiinnostusta olla enemmän mukana Pykälän kansainvälisessä toiminnassa.

4) Haasteet tulevalle vuodelle? 5) Millainen tunnelma valiokunnasta on? 6) Miten virkaasi voisi kehittää? 7) Terveisiä IV:n lukijoille.

Teksti Pauliina Oikarinen

Yksinäisyys yliopistossa Millaista on yksinäisyys yliopistossa? Onko tiedekunnassamme yksinäisiä? Mitä yksinäisyyden kokemukset ovat, ja miten ne vaikuttavat opiskeluaikaan?

liopistomaailma on kaikessa akateemisen vapauden säkenöivässä loistossaan otollinen maaperä yksinäisyyden kokemiselle. Yksinäisyyden selkein ja tunnetuin ilmenemistapa oikeustieteellisessä tiedekunnassa lienee se orpo tunne, joka tulee usein kirjastossa tenttivaatimusten parissa puurtaessa. Kaiken kaikkiaan yksinäisyys yliopistomaailmassa on moniulotteista ja muutakin kuin vain väliaikaista. Lainauksissa nimettöminä pysyttelevien opiskelijoiden tuntemuksia yksinäisyydestä. ”Vaivalla saavutetun opiskelupaikan vastaanottaminen on elämän hienoimpia hetkiä; hetkiä, joina kaikki on mahdollista. Yliopistopaikkaan sisältyy valtavasti odotuksia viisastumisesta, urasta ja – mikä tärkeintä – uusista ihmisistä. Kun samankaltaisia ei syksyn riennoista löydykään, karisee usko nopeasti. Kun oma opiskelijaelämä ei näyttäydy samanlaisena karnevaalina kuin muilla, tajuaa, että on vain siirtänyt yksinäisyytensä uuteen paikkaan.” Joillekin yksinäisyys aktualisoituu kunnolla vasta yliopistossa. He ovat saattaneet tavata elämänsä tärkeimmät ihmiset vaikkapa koulussa, harrastuksissa tai työelämässä – paikoissa, joissa ihmisiin tutustuu automaattisesti. Kun päivittäinen rutiini koostuu lähinnä lukemisesta ja massaluennoista, luontevalta tutustumiselta putoaa pohja. Omilleen muuttamisen jälkeen ei kotoakaan

INTER VIVOS

välttämättä löydy ihmistä, jonka kanssa voisi vaihtaa edes kuulumisia. Mielikuvat yliopistoelämästä ovat usein hyvin hohdokkaita, mikä on omiaan nostamaan opiskelupaikan lunastaneen odotukset korkeuksiin. Kun opiskelijaelämä on käynnistynyt, uudenlainen yksinäisyys voi olla olosuhteiden muutoksen tahaton lopputulos tai ennakkoon pelottanut kauhuskenaario. Odotusten ja todellisuuden epäsuhta voi jopa yllättää. ”Tutorit ja phuksiviikkojen ilmapiiri ovat omiaan lisäämään yksinäisyyden pelkoa. Koko ajan toitotetaan, että ’tämä on teidän elämänne parasta aikaa ja täältä saa elinikäisiä ystäviä’. Kyllä siinä asetetaan tosi kovat paineet. Että tutustu siinä sitten vaan rauhassa. Ja jos ensimmäisinä kuukausina ei löydä sitä omaa paikkaansa eikä yliopisto-opiskelu tunnu elämän parhaalta kokemukselta, niin moni varmasti kokee itsensä ulkopuolelle jääneeksi. Ei pääse osaksi sitä maagista tarua, jota vanhemmat opiskelijat levittävät niin auliisti eteenpäin.” Yksinäisyyden käsitettä voidaan pyrkiä jäsentelemään yksinäisyyden eri muotojen kautta. Opiskelijoiden henkistä hyvinvointia tukeva järjestö Nyyti Ry kertoo, että tavallisin yksinäisyyden muoto on sosiaalinen yksinäisyys. Monesti yksinäisyys mielletään juuri tällaisena, sillä ihmisten puuttuminen ympäriltä on selkeästi havaittavaa ja koettavaa yksinäisyyttä. Omissa oloissa olemisen tarvetta tuntee enemmän tai vähemmän jokainen, mutta yksinäisyys ei ole vapaaehtoinen valinta. ”Tilanne hävettää ja tuntuu typerältä, eihän meitä yksinäisiä pitäisi opiskelijaelämän so-

siaalisen hekuman keskellä ollakaan. Olen kummajainen, mahdoton tabu, josta ei huudella, koska yliopistossa on yleisen käsityksen mukaan miltei vaikeampaa jäädä yksin kuin saada kavereita. Tuntuu paremmalta ajatukselta pitää yksinäisyys omana salaisuutena kuin avautua ihmisille jostain, joka tuntuu niin omaa persoonaa leimaavalta virheeltä, että pelottaa jo jonkinlaisiksi tutuiksi muodostuneiden ihmisten mielipiteen muuttuvan todellisuuden valjetessa.” Yksin jäämisen tunne voi olla niin syvälle juurtunut, että se määrittelee hyvin vahvasti yksinäisen omaa käsitystä itsestään ja yhtä lailla yksinäisen käsitystä siitä, miten koko muu maailma hänet kokee. ”Minulle yksinäisyys on stigma, johon olen alkanut pikkuhiljaa tottua, mutta josta puhuminen tuntuu edelleen siltä, että se määrittelee minut kokonaan uudestaan ihmiseksi, jollainen en koe olevani. Teen kyllä parhaani asian eteen ja menen mukaan tapahtumiin yksinäisenä seisoskelun uhallakin. Silti toivoisin, että joskus joku vielä vapaaehtoisesti kysyisi minua lounaalle tai ihan muuten vain tiedustelisi kuulumisia luentojen välillä. ” Emotionaalinen yksinäisyys on tunnetta läheisten ihmissuhteiden puuttumisesta. Tämä yksinäisyyden muoto on läsnä etenkin silloin, kun yksinäisyyden tunnetta kokevalla on paljon ihmisiä ympärillään. Hiljainen yksinäisyys on näkymätöntä muttei vähäteltävää. Yksinäisyydestä voi kärsiä pintapuolisten ihmissuhteiden keskiössä elävä mutta myös henkilö, jolla on läheisiä ihmissuhteita. ”Yksinäinen opiskelija ei välttämättä ole ryppyotsainen akateemikko, joka viihtyy vain kirjojen parissa. Omassa lähipiirissään hän saattaa olla hyvinkin ulospäin suuntautunut persoona, joka osaa pitää hauskaa. Käsitys hauskanpidosta saattaa vain olla täysin erilainen kuin tiedekunnan syvillä riveillä. Yksinäinen ei välttämättä käy opiskelijariennoissa nauttiakseen seurasta, vaan ollakseen vain vähän vähemmän yksin.”

kemukseen voi havahtua jonkin tietyn opiskelijaelämää koskevan aihealueen saralla. ”Opiskelujen alkaessa tuntui, että on aidosti tervetullut mukaan yliopistolle ja ainejärjestötoimintaan. Kun phuksivuoden huuma alkoi laantua, huomasi, että tällainen toiminta keskittyy tietyille porukoille. Vaikka tahtoisi olla aktiivinen omassa ainejärjestössä, saattaa olla vaikeaa päästä haluamiinsa tehtäviin. Vähitellen on tyytynyt ajatukseen, että ainejärjestö on tietyn sisäpiirin hallitsema eikä suinkaan jäsenistönsä näköinen. Yksinäisyyttä kokee, kun ei pääse antamaan omaa panostaan järjestölleen.” Yksinäisyys voi olla vieras ilmiö opintojen alussa, mutta se voi tulla ajankohtaiseksi myöhemmässä vaiheessa. Opiskeluaika ei ole staattista, kuten ei elämä ylipäätänsäkään, vaan ihmisten tilanteet muuttuvat erityisesti työn ja asuinpaikan mukaan. Merkittävä elämäntilanteen tai olosuhteiden muutos voi läväyttää yksinäisyyden silmille. ”Kun opintoja on takana vuosi tai muutama, kaveriporukat ja ne omat tutut ja rutiinit on muodostuneet. Mitä sitten tehdään, kun asiat yhtäkkiä muuttuu? Kaverit lähtee vaihtoon tai saa vakinaisen työpaikan, eivätkä enää ehdi lainkaan käymään yliopistolla. Ennen sitä söi lounasta niiden samojen ihmisten kanssa säännöllisesti, jakoi päivän kuulumiset ja jutteli mistä ikinä.” Kaikesta edellä mainitusta huolimatta tuttavapiirin suppeus voi myös korostaa niitä muutamia – mutta aitoja – ihmissuhteita. ”Yksinäisyyden kääntöpuolena on jokaisen ihmissuhteen merkityksellisyys. Kun hyvänpäiväntuttuja on vähemmän, kysytään kuulumisia aidosta uteliaisuudesta, ja käydyt keskustelut voivat kantaa päiviä eteenpäin. Jokainen, joka ymmärtää, on korvaamattoman arvokas.” Yksinäisyyttä on kaikkialla siellä, missä on ihmisiä. Sitä ei ole vain yhteiskunnan reunoilla tai juhlallisissa raporteissa. Yksinäinen on lähellämme, joukossamme.

Yksinäisyyden tunne ei välttämättä ole läsnä jatkuvasti jokaisessa tilanteessa. Ulkopuolisuuden ko-

INTER VIVOS

From Hollywood to Helsinki

The Importance of an International Perspective in Entertainment Law Teksti Laura Hummasti Kuva Hank W. Williams “Why?” Is one of the first questions I get when I tell people I moved to Helsinki from sunny Los Angeles. Then I explain that I am here to get an LLM in International Business Law at the University of Helsinki and people immediately understand. Helsinki University is among the top international universities and its law program is highly respected. Next I get asked, “What kind of law do you want to pursue?” When I answer “entertainment law”, the confusion returns. It may seem unwise to move from the entertainment capital of the world to Helsinki if my goal is to work in entertainment. But, for a variety of reasons, coming here to study international law was the wisest decision I could make for what I want to do as an entertainment lawyer.

how to be a tough negotiator and a persuasive and engaging speaker. Additionally, I was exposed to many areas of entertainment law, including copyright/ IP, publicity/defamation, FCC Regulations, and First Amendment free speech. My exposure to and affinity for such entertainment law concepts inspired me to change my career path and go to law school.

Tales from Home Shopping: The TV Life That Led Me to Law

Entertainment Law in the Hollywood Bubble

Before I explain those reasons, here is a little background on what brought me to pursue entertainment law. My first career was as a host/producer for a home shopping network selling fine art and collectible coins on live television. For 5 years, I spent days negotiating deals with artists and vendors and nights in front of the camera on live

What about the potential environmental impact of filming when powerful movie studios choose to shoot in international locations that desperately need money? TV with the pressure to both sell and entertain. I didn’t know it at the time, but this experience was the perfect preparation for a career in entertainment law; I learned

INTER VIVOS

I went to Southwestern Law School, one of the top entertainment law schools in the U.S. There I learned from the best in the business: leading entertainment lawyers from studios like Lionsgate, attorneys for high profile actors, and copyright experts. Although, being a Hollywood lawyer sounds glamorous, I came to learn that the majority of what one does is mundane. A studio or agency lawyer spends hours negotiating between studio and actor about trivial stuff like how big an actors’ trailer is and whose name appears first in the credits. In copyright, most of one’s time is spent looking for possible infringements or writing cease and desist letters. If one is among the lucky few to get a consulting job on a legal TV show or film - although it may include attending premieres or hobnobbing with actors - I’m not sure what they actually do with their legal knowledge, since most law represented in TV and Film is completely inaccurate. By the time I got my J.D. this May and passed the California State Bar in July, I realized that I didn’t want to stay in the Hollywood bubble, but wanted something more. I decided to go abroad and broaden the scope of what I could do as an entertainment lawyer.

How Globalization Has Expanded the Scope of Entertainment Law Entertainment law from an international perspective is exciting because it permeates all areas of law. For instance, does Western media’s impact on a country’s cultural and societal development warrant regulations of content for international distribution, or is that censorship? What about the potential environmental impact of filming when powerful movie studios choose to shoot in international locations that desperately need the money a studio is offering them? What about the impact of the media traveling internationally to gather news using drones, which present problems in regards to airspace, public safety, and privacy? Looking at these potential effects on a country’s culture, environment, and individual citizens rights in the context of entertainment and media are important inquiries that are still unchartered territory. What about how advancements in technology are making crimes against entertainment companies and artists easier than ever? Copyright infringement is as simple as hitting a cut and paste button; art fraud can be accomplished by printing a fraudulent certificate of authenticity on a fancy piece of parchment, or photocopying a signature or print and presenting it as the real thing. What responsibilities do countries, international organizations, and businesses themselves have in the context of regulating fraudulent or infringing activity?

Making an Impact in a Field That Shapes the World Beyond Entertainment

change and try to make the world a better place. And coming to Helsinki to study International Comparative law is the first step towards that. Soon after arriving in Helsinki, there were two unprecedented terrorist acts against entertainment entities that threatened one of the most important elements of entertainment law, freedom of speech. As I watched in disgust these events unfold on the news, my decision to pursue entertainment law on an international level was solidified. Because while “entertainment lawyer” may sound glitzy and superficial, the truth is the power and influence the entertainment industry has across the globe means that being an international entertainment lawyer gives one the opportunity to fight battles and effect change in so many different areas of law. And I can’t wait to start the fight.

I may not be able to tackle all of these issues in my studies or my career, but there are so many ways I can both follow my dream of being a lawyer within the entertainment industry I love, while still using my legal knowledge for something more than mundane negotiations; to incite

INTER VIVOS

OPISKELUA ILMAN OPASTa Kysymyksiä ja vastauksia Teksti Juha-Matti Kiviluoto

ikeustieteellinen tiedekunta päätti vuonna 2014 olla julkaisematta lukuvuoden 2014-2015 opetustiedot sisältävää perinteistä paperista opinto-opasta. Opas, joka sisältää tiedot paitsi kaikesta lukuvuoden aikana tarjottavasta opetuksesta, myös siirtymäsäännöksistä sekä ON- ja OTM-tutkintorakenteista, korvattiin WebOodiin ja sitä myöten Flammaan sisällytetyllä sähköisellä opinto-oppaalla. Tätä voitaneen pitää sinänsä innovatiivisena, mutta valitettavasti ajantasaiset opetustiedot saatiin sähköisiin järjestelmiinkin päivitetyksi vasta marraskuussa 2014 syyslukukauden ylitettyä jo puolivälinsä.

neopintoja suorittaessa. Edellisessä kysymyksessä mainitulla ”Opintojaksot”-välilehdellä ovat jokaisen oppiaineen kohdalla ilmoitettuna paitsi kyseisessä oppiaineessa opetettavat opintojaksot, myös oppiaineen tutkintovaatimukset, siirtymäsäännökset ja suoritustavat kokonaisuudessaan. Esimerkiksi kauppaoikeuden oppiaineessa mainitut löytyvät valitsemalla linkki ”20012 Kauppaoikeus”, ei siis yksittäisiä kauppaoikeuden oppiaineen opintojaksoja (esim. 20012A, 20012B).

Päätös jättää opinto-opas julkaisematta sattui vieläpä

Finanssioikeuden suorittajat saattoivat hymähtää opetuksen alkaessa tammikuussa 2015, että lukuvuonna 2013-2014 finanssioikeuden hyvityspisteluentosarjoilta opintosuoritusotteelle merkityt opintopisteet olivatkin ”KELA-pisteitä”, eivät ”oikeita” opintopisteitä. Tämä jäi myös allekirjoittaneelle hieman epäselväksi, mutta ilmeisimmin tarkoituksena on ollut osoittaa opintojen edistymistä valvovalle Kansaneläkelaitokselle, että opiskelijan opinnot etenevät. Finanssioikeudessahan oli lukuvuoteen 2014-2015 saakka mahdollista suorittaa useita hyvityspisteluentoja, jolloin saatettiin kokea epäoikeudenmukaiseksi, että näille luennoille osallistuminen kirjattiin opintosuoritusotteelle opintopisteinä vasta finanssioikeuden aineopnitotentin jälkeen.

sangen kriittisessä vaiheessa: ajassa, jolloin tiedekunnassa tarjotaan vielä vanhan oikeusnotaarin tutkinnon opetussuunnitelman mukaisesti, mutta samanaikaisesti opiskelijoina on jo kaksi vuosikurssia uutta oikeusnotaaritutkintoa suorittavia opiskelijoita. Kun opintoneuvojiakaan ei tunnu tavoittavan alle kuukauden varoitusajalla, ei väärinkäsityksiltä, päällekkäisyyksiltä ja hämmästykseltä ole voitu välttyä.

Inter Vivos Pykälän luotettavimpana, ajankohtaisimpana ja laadukkaimpana tiedotuskanavana ei luonnollisestikaan voi olla vastaamatta opiskelijoiden hätähuutoon, vaan on jälleen koonnut Juha-Matti-sedän vastattavaksi eräitä relevantteja opintoihin liittyviä kysymyksiä.

1. Mistä opinto-opas löytyy? Oikeustieteellisen tiedekunnan lukuvuoden 2014-2015 opinto-opas löytyy ajankohtaisine opetustietoineen WebOodista osoitteessa weboodi.helsinki.fi. Aloitusikkunan vasemmassa reunassa olevasta palkista valitaan pääotsikon ”Opetus / opintojaksot” alta linkki ”Opinto-oppaat”. Tämän jälkeen avataan oikeustieteellisen tiedekunnan opinto-opas, minkä jälkeen valitaan ”Opintojaksot”-välilehti. Täältä löytyvät kaikki lukuvuonna tarjolla olevat opinnot.

2. Itselläni on aiempina lukuvuosina suoritettuja korvaavia luentosarjoja sekä hyvityspisteluentosarjoja. Voiko näitä vielä käyttää tentissä tai muuten pakollisia aineopintoja suoritettaessa? Jokainen oppiaine päättää itse siitä, millä tavoin aiempina lukuvuosina suoritettuja opintoja voidaan käyttää ai28

INTER VIVOS

3. Mitä ovat ”KELA-pisteet”? Eivätkö ne olekaan opintopisteitä?

4. Mitä ovat harjoitusseminaarit? Harjoitusseminaarit ovat nimensä mukaisesti tieteellisen kirjoittamisen harjoittelua. Vanhan tutkintojärjestelmän mukaisesti ON-tutkintoa suorittavat (siis ennen lukuvuotta 2013-2014 opintonsa aloittaneet) tekevät kaksi 6 opintopisteen laajuista harjoitusseminaaria (kirjallisen työn ohjepituus 15-20 sivua) ON-tutkintoa varten ja yhden OTM-tutkintoa varten. Näistä yksi valitaan ON-lopputyöksi. Uuden tutkintojärjestelmän mukaisesti (siis lukuvuonna 2013-2014 ja sen jälkeen opintonsa aloittaneet) ON-tutkintoa suorittavat tekevät yhden 5 opintopisteen laajuisen tieteellisen kirjoittamisen perusteiden harjoitusseminaarin (kirjallisen työn ohjepituus 10-12 sivua) ja ON-lopputyönä 10 opintopisteen laajuisen harjoitusseminaarin (kirjallisen työn ohjepituus 20-25 sivua). Tällä hetkellä OTM-opintoihin sisältyy niin ikään yksi 6 opintopisteen laajuinen harjoitusseminaari, mutta tämä voi muuttua.

?? !

Tiedekunta on WebOodissa ilmoittanut lakkauttavansa 6 opintopisteen harjoitusseminaarit lukuvuoden 2014-2015 jälkeen. Tieteellisen kirjallisen työn ja tiedonhankinnan perustaidot –kurssi (WebOodissa tunnisteella 200012), joka kuluvaan lukuvuoteen saakka tunnettiin nimellä TVTjatkokurssi, kannattaa suorittaa yhtä aikaa ensimmäisen harjoitusseminaarin kanssa. Harjoitusseminaarissa opiskelija harjoittelee tieteellistä kirjoittamista ja viittaamista ja samalla osoittaa perehtyneisyytensä oikeudelliseen ajatteluun ja kykynsä käsitellä oikeudellisia ongelmia kirjallisesti oikeustieteen menetelmin. Harjoitusseminaarit arvioidaan numeerisesti asteikolla 1–5. Harjoitusseminaarit löytyvät WebOodin opinto-oppaan ”Opintojaksot”-välilehdeltä kohdasta ”Valinnaiset opinnot”. Harjoitusseminaari järjestetään aina tietyssä oppiaineessa, mikä on omiaan rajaamaan seminaarin aihetta. Useimmiten harjoitusseminaarille on myös määritetty tietty yläkäsitteellinen aihe: esimerkiksi keväällä prosessi- ja insolvenssioikeuden oppiaineessa järjestettävän harjoitusseminaarin aihe on ”Yksityishenkilön velkavastuun toteuttaminen”. Harjoitusseminaareja kannattaa ehdottomasti alkaa tehdä viimeistään toisena opiskeluvuotena. Sujuva ja asiantunteva kirjallinen työskentely on eräs lakimiesammatin peruspilareista – sen harjaannuttamiseen kannattaa todella suhtautua vakavasti.

5. Entäpä valinnaiset opinnot? Missä vaiheessa niitä kannattaa tehdä? Valinnaisia opintoja on ON-tutkintoon sisällytettävä vähintään 7 opintopistettä ja OTM-tutkintoon vähintään 31 opintopistettä. OTM-tutkinnon valinnaisista opinnoista 5 opintopistettä on oltava projektia tukevia valinnaisia opintoja. Projektista mainitsen lisää seuraavassa kysymyksessä. Kaikista valinnaisista opinnoista kaikkiaan 7 opintopistettä on oltava ns. käytännön taitoja. Käytännön taitojen kurssit löytyvät WebOodin opinto-oppaan ”Opintojaksot”-välilehdeltä kohdasta ”Valinnaiset opinnot”. Käytännön taidot voi sisällyttää kokonaisuudessaan ON- tai OTM-tutkintoon taikka ne voivat jakautua näiden kesken. Kannattaa huomata, että mm. 3 kuukauden työharjoittelusta tai oikeudellisen alan työsuhteesta on mahdol-

...

lista saada 7 opintopistettä valinnaisina opintoina rekisteröitäväksi käytännön taitoina. Osassa valinnaisia opintoja ilmoitetaan ennakkotietovaatimuksista, jotka opiskelijalla tulee olla suoritettuna ennen kurssille ilmoittautumista. Esimerkiksi valtionhallinnon käytännön kurssin osallistujan tulee olla suorittanut valtiosääntöoikeuden ja hallinto-oikeuden aineopintotentit ennen ilmoittautumistaan. Ennakkotietovaatimukset löytyvät aina kunkin kurssin opetustiedoista.

6. Mitä ovat projektit ja milloin niihin voi ilmoittautua? ”Projektit” ovat syventävien opintojen projekteja, joissa suoritetaan oikeustieteen maisterin pro gradu –tutkielma. Oppiainekohtaiset projektit alkavat keväisin ja syksyisin, ja niihin haetaan erityisellä lomakkeella. Kannattaa huomata, että jokaisessa oppiaineessa ei järjestetä projektia puolivuosittain. Syventävien opintojen projektiin kuuluu metodiseminaari, 5 opintopistettä projektia tukevia valinnaisia opintoja, mahdollista luento-opetusta sekä ekskursioita, projektitentti (johon sisältyy n. 1500 sivua oppiaineen kirjallisuutta), projektiseminaari sekä 40 opintopisteen laajuisen (kirjallisen työn laajuus n. 60-80 sivua) tutkielman laatiminen. Projektin tavoitteena on synnyttää oikeustieteen maisterin tutkielma, ja siksi projektiin ilmoittautumiselle on asetettu edellytyksiä. Projektiin ilmoittautuakseen opiskelijan on oltava joko oikeusnotaarin tutkinnon suorittanut tai tämän on tullut suorittaa ON- ja OTM-tutkintoon sisältyviä opintoja vähintään 150 opintopistettä sekä suorittaa kaikki kolme harjoitusseminaaria.

7. Kuka suunnittelee opetuksen sisällön? Tiedekunta suunnittelee opetusta yksittäisten kurssien tasolla toki läpi lukuvuoden. Suurista linjoista päätetään kuitenkin keväisin, jolloin suunnitteluprosessin osana kuullaan myös opiskelijoita – etenkin Pykälä ry:n opintovaliokunnan kautta. Erityisesti muutaman edellisen vuoden hallitusten opintovastaavat ovat olleet aktiivisessa roolissa uuden oikeusnotaarin tutkinnon muotoutuessa nykyisenlaiseksi.

INTER VIVOS

Esittelyssä

FCC Flippi Teksti ja kuvat Johanna Heinonen

asuihin t pöy tään ja kerhotila vilisee sinisiin peli Musiikki soi, muovimukit kolahteleva on alkanut. Cup -kerhon FCC Flipin juomapeli-ilta Flip älän Pyk . tejä älis pyk ita une eut puk

lip Cup on tullut tunnetuksi Yhdysvalloista Suomeenkin rantautuneena juomapelinä, joka on saavuttanut suuren suosion myös Pykälässä. Pelissä ovat vastakkain kaksi pelaajamäärältään yhtä suurta joukkuetta. Pelissä täytetään 0,4 litran kokoinen muovimuki haluamallaan alkoholijuomalla. Pelissä mukia pyöräytetään täysi kierros eli 360 astetta siten, että kuppi asetetaan juoman tyhjennyksen jälkeen ylösalaisin ja se saatetaan flippauksella uudestaan ylösalaisin. Tämän jälkeen seuraava joukkueen jäsen saa jatkaa. Voittaja on se joukkue, jonka kaikki pelaajat ovat ensimmäisenä tyhjentäneet mukiensa sisällön ja flipanneet mukit sääntöjen mukaisesti. Ja kyllä, se on aivan älyttömän hauskaa! Flip Cupia on Pykälässä pelattu vuodesta 2011, ja itse kerho perustettiin toukokuussa 2013. Kerholla on likimain 200 tykkääjää Facebookissa ja useita tapahtumia vuoden aikana. Kerhon perustajajäseniin kuuluvat Teemu ”Poika” Itälä ja FCC Flipin 2015 vuoden puheenjohtajana toimiva Mark Turunen kertoivat pelistä ja kerhon toiminnasta. Mistä saatiin idea kerhon perustamiseen?

”Pykälässä oli muodostunut tietty aktiivinen porukka, jonka toimesta Pykälässä flipattiin. Flippaamisesta innostuneita pykälästä löytyi paljon, mutta viralliset tapahtumat ja flippaamisen organisointi puuttuivat. Toisin sanoen kysyntä ja tarjonta kohtasivat, ja näin ollen päätettiin laittaa kerho pystyyn. Tällä hetkellä kerholla on useita innokkaita jäseniä ja se onkin yksi Pykälän isoimmista ja aktiivisimmista kerhoista” Millä eri tavoin ihmiset on saatu innostumaan Flip Cupista ja FCC Flipin toiminnasta?

”FCC Flippi on levittänyt aktiivisesti juomapelien evankeliumia. Pelkästään se, että Pykälässä on melkein aina flippipöytä pystyssä, saa ihmisiä herkemmin lähtemään mukaan myös kerhon toimintaan. Phuksitkin lähtivät innokkaasti mukaan heti alkusyksystä ja heiltä löytyy edustusta myös

kerhon hallituksessa”. Pelkän FCC Flipin tapahtumien lisäksi kerho on myös osallistunut ja järjestänyt erilaista poikkitieteellisiä ja kerhojen välisiä flippaluja. Viime kesänä flipattiin kyltereitä vastaan ja lokakuussa isännöitiin sitsejä yhdessä Cocktail Clubin kanssa. ”Maine on kiirinyt myös muihin tiedekuntiin. Meitä on useasti pyydetty tekemään yhteistyötä muiden ainejärjestöjen kanssa, pitämään flippiständiä eri tapahtumissa ja myös osallistumaan muiden järjestämiin flippiturnauksiin.” Harvassa ovatkin ne kerrat, kun Pykälän iltariennoissa ei näe muovimukien kuperkeikkoja ja riemastuneita voitontansseja. Pelit saattavat jatkua aamuyöhön ja joukkuehenki on yleensä huipussaan. Miksi Flip Cup on niin suosittua?

”Peli on intensiivinen ja säännöt yksinkertaiset. Flipissä yhdistyy voitonriemu, joukkuehenki ja yhteisöllisyys. Pelin aikana voi tapahtua mitä vain ja säännöt on helppo oppia. Turnaukset ovat urheilujuhlaa aidoimmillaan, mutta itse flippaamisessa menestyminen vaatii tietenkin paljon harjoittelua. Voittaminen on kivaa ja se näkyy. Vuoden ehdottomasti suosituin ja suurin tapahtuma on keväisin järjestettävä flippiturnaus, jossa useat joukkueet kilpailevat halutusta voittajatittelistä.” ”Tulevaisuudessa tavoitteena on levittää flipin sanomaa entistä laajemmin pykälistien keskuuteen ja järjestää ehkä uudenlaisiakin tapahtumia. Tavoitteena on olla Pykälän suurin kerho, onhan se jo nyt urheilullisin ja suosituin”, kaksikko naurahtaa ja palaa flippipöytään. Flippi-illassa ei kuitenkaan tyydytty vain kerhon ykköslajiin, vaan riemua ratkesi myös Beer Pongista sekä näiden kahden ”yhdistelmälajista”, Top Gunista. Ilta huipentui vauhdikkaaseen taistoon uuden ja vanhan FCC Flipin hallituksen välillä. Tällä kertaa ei kuitenkaan tainnut puhua kokemuksen syvä rintaääni, sillä ylivoimaisen voiton vei vuoden 2015 hallitus. INTER VIVOS

Teksti Maarit Lehtihaara

Haastattelussa Elina Pirjatanniemi

Katsaus oikeustieteellisen tutkimuksen tilaan

bo Akademin professori, VTM, OTT Elina Pirjatanniemi johtaa Turussa toimivaa Ihmisoikeusinstituuttia (Institutet för Mänskliga Rättigheter). Hänen akateeminen uransa on edennyt nopeasti ja käy esikuvaksi nykypäivän oikeustieteen opiskelijalle. Inter Vivos tiedusteli Pirjatanniemeltä, millaiselta oikeustieteen opiskelu ja tutkimus näyttävät tänä päivänä ihmisoikeusasiantuntijan näkökulmasta. Millainen tapahtumaketju johdatti teidät opiskelemaan oikeustiedettä? Teillä on myös valtiotieteen maisterin tutkinto vuodelta 1993. Lähdin Åbo Akademiin oppiakseni ruotsia kunnolla ja halusin sen lisäksi opiskella kansainvälistä oikeutta. Ajatuksenani oli, että minusta olisi diplomaatin uralle. Huomasin kuitenkin opiskellessani Åbo Akademissa, että oikeustiede kokonaisuudessaan kiehtoo minua enkä omaa diplomaatilta edellytettävää kykyä siirtyä teemasta toiseen; heiltä vaaditaan taitoa siirtyä oikeustieteestä talouteen, taloudesta politiikkaan ja niin edelleen. Huomasin myös olevani tutkijatyyppi: oikeus itsessään kiinnostaa, ei vain oikeustieteen kautta hankittu ammatti. Oliko teille alusta alkaen selvää, mitä oikeudenalaa haluaisitte tutkia lähemmin tai millaisia ongelmia haluaisitte valmistuttuanne ratkaista? Aloitin kansainvälisestä oikeudesta Åbo Akademilla, luin siellä myös valtio-oppia. Sen jälkeen siirryin Turun yliopiston oikeustieteelliseen, jossa oikeastaan pidin lähes kaikista oppiaineista. Olen aina ollut kaikkiruokainen oikeustieteen suhteen: kaikki käy, mutta lähempi näkökulmani on yleensä ollut joko ihmisoikeuksissa tai ympäristökysymyksissä. Väitöskirjatyönne vuodelta 2005 oli menestys: Suomalainen Lakimiesyhdistys palkitsi rikosoikeuden alaan liittyvän tutkimuksenne parhaana väitöskirjana. Millaisia ohjeita antaisitte akateemisten opinnäytetöiden tekijöille?

INTER VIVOS

Tehkää oma työnne, älkää seuratko ketään. Oman äänen löytäminen on vaikeaa, mutta se kannattaa. Kiinnostukaa oudoistakin asioista. Roikkukaa kahvihuoneissa juttelemassa projekteistanne.

Voisitteko valottaa omaa väitöskirjaprojektianne? Väitöskirjassani yhdistelin eri oikeudenalojen näkökulmia, mikä kaiketi olikin ”se juttu”. Oletin kirjoittaessani, että metodini olisi kovinkin erilainen kuin ”mainstreamlainoppi”, mutta kyllä työhöni sellaistakin mahtuu. Kutsuisin sitä ongelmakeskeiseksi lainopiksi. Millainen gradun tekijän tai jatko-opiskelijan sosiaalinen asema mielestänne on? Gradun tekijä on opiskelija ja hänellä on opiskelijan sosiaalinen asema. Olen huolissani jatkuvasta työssä käymisestä opintojen ohella, se ajaa monet aivan piippuun. Gradun kirjoittaminen käy työstä. Jatko-opiskelijoiden palkkaus on äärimmäisen surkeaa, jos he ylipäätään ovat niin onnekkaita, että saavat palkkaa. Tältä osin ei toteudu väite, jonka mukaan opiskelu kannattaa. Opiskelijoiden ”Kela-petoksista” on aika ajoin puhetta, ja systeemiä on suomittu. Onko opiskelijalla todella oikeus lain edellyttämään sosiaaliturvaan? Systeemissä on ilmeisiä ongelmia, koska monet opiskelijat joutuvat outoihin rajatiloihin. Opiskelijan oikeus sosiaaliturvaan olisi erinomaisen hyvä gradun aihe! Suomi liittyi Euroopan unioniin 20 vuotta sitten. Miten oikeuden kansainvälistyminen on mielestänne näkynyt oikeudenaloissa ja juridiikan opiskelussa? Millaisia neuvoja antaisitte opiskelijoille? Kansainvälistyminen oli iso juttu vanhemmille sukupolville, ja luulisin, että tämän hetken opiskelijat näkevät maailman aivan toisella tavalla kansainvälisenä ja voisivat itse asiassa antaa meille vanhemmille ohjeita!

Hyvää lainoppia on sellainen tutkimus, joka vastaa yhteiskunnallisesti relevantteihin kysymyksiin perustellusti ja tarjoaa kättä pidempää oikeuden parissa toimiville, tuomareille, asianajajille ja muille. Oikeusyhteisö arvioi, mikä on käyttökelpoista ja hyvää. Suomessa oikeustiedettä pääsee lukemaan keskimäärin 570 henkilöä vuodessa, ja tutkinnon on tutkittu maksavan noin 22 000 euroa. Ruotsissa järjestelmä on toisenlainen, eivätkä Pohjoismaat sellaisenaan tunnusta toistensa tutkintoja. Mikä on käsityskantanne tästä? Oikeustiede on ollut perinteisesti kansallinen ja onhan se osin sitä vieläkin. Suomalainen sosiaalioikeuden järjestelmä ei esimerkiksi välttämättä aukea äkkiseltään portugalilaiselle juristille. Oikeustieteen jatkuva kansainvälistyminen vienee kuitenkin tutkintoja sisällöllisesti lähemmäs toisiaan. Toisaalta tässä on myös kyse siitä, mitä oikeustieteen opintojen tulisi olla: onko ideana se, että opiskelijat opettelevat maankäyttö- ja rakennuslain kaikkine yksityiskohtineen, vai opiskelevatko he ajattelemaan kuten juristit? Mitä kauemmas yksityis-

kohtien opiskelemisesta mennään, sitä helpompaa muiden tutkintojen hyväksyminen on. Tähän ei ole helppoa vastausta, hyvä juristi hallitsee sekä laajat kaaret että yksityiskohdat. Millainen on käsityskantanne oikeudellisten palveluiden saatavuudesta ja ongelmista?

Kehittämisen varaa varmasti riittää. Julkinen oikeusapu ruuhkineen on tärkeä asia. Sen ohella olen ymmärtänyt, että oikeudenkäyntien kustannukset ovat ongelma myös heille, jotka eivät kuulu oikeusavun piiriin. Juristien kapea kiinnostus on todella ikävää, mutta niin se kai on, että raha ratkaisee. Yrityksiä palvelevat oikeudenalat johtavat parempipalkkaisiin hommiin kuin julkisoikeuteen erikoistuminen. Mitkä ovat uranne käännekohdat? Ensimmäinen oli pääsy Åbo Akademiin opiskelemaan kouluruotsitaustalla. Toinen oli Turun yliopiston professorin Ari-Matti Nuutilan kannustus tutkimuksen pariin, hän myös hankki minulle ensimmäisen tutkimusrahoituksen. Väitöskirjaa en olisi saanut valmiiksi, jollei mieheni olisi siirtynyt vanhempainvapaalle kaikkein haastavimmassa vaiheessa. Tein kaiken yhtä aikaa, väitöskirjan ja lapset. Se oli aika kovaa menoa. Viimeisin käänne oli siirtyminen Turun Yliopistosta Åbo Akademin palvelukseen Ihmisoikeusinstituuttiin.

Miten perheen, uran ja tutkimustyön yhdistäminen onnistuu? Aika sotkua se joskus on. Ilman puolisoa, joka on uskonut minuun aina enemmän kuin minä itse, en olisi jaksanut. Mutta hyvin olen oppinut priorisoimaan ajankäyttöä. Imuriin tartun vasta äärimmäisessä hädässä. Töissä hoidan asiat tiukasti tärkeysjärjestyksessä. Olen oppinut tekemään päätöksiä. Mitä enemmän haikailee, sitä hankalammaksi elämä menee. Millainen on mielestänne Suomen ”ranking”-asema EU:ssa perus- ja ihmisoikeuksien osalta? Ihan hyvä sijoitus Suomella vielä on. Meillä on suvantokohtia ja ilahduttavan aktiivista ihmisoikeuskeskustelua, josta verkkovalvontakeskustelu on hyvä esimerkki. Mutta ihmisoikeuksien toteutumista on jatkuvasti vahdittava, kyse ei ole automaattisesta kehityksestä kohti parempaa. Lakisidonnaisuus on Suomessa perinteisesti mielletty vahvaksi, mutta EU:hun ja ihmisoikeussopimukseen liittyminen ovat tuoneet ihmisoikeudet aikaisempaa selvemmin esille, vai kuinka? No ehkä siinä mielessä, että olemme siirtyneet kohti periaatepohjaisempaa ja oikeustapauksien kautta tapahtuvaa argumentaatiota. Lakipykälää keskeisempää on nykyisellään argumentaatio. Millainen on mielestänne TSS-oikeuksien nykytila ja käytäntö Suomessa? Lainsäädäntö on pääosin hyvää, vaikka ongelmiakin on. Suurin haaste on taloudellisen päätöksenteon kyvyttömyydessä tunnistaa perus- ja ihmisoikeusnäkökohtia.

Valtiosääntöoikeuden ja kansainvälisen oikeuden professori, VTM, OTT Elina Pirjatanniemi.

Åbo Akademi

Mikä on mielestänne hyvää lainoppia?

INTER VIVOS

sponsoroitua sisältöä: bird & bird

Bird & Birdin paneelikeskusteluun osallistuneet juristit suosittelivat kansainvälisestä urasta haaveilevia lähtemään maailmalle melko nopeasti valmistumisen jälkeen. Muutoin on liian helppo jämähtää tuttuihin kuvioihin. Panelistit kuvassa vasemmalta Anu Tuomola, Sonja London, Kati Levoranta ja Mikko Ahonen. Puhetta johti Ella Mikkola.

Suomalaisena juristina maailmalle? TEKSTI MIKKO NURMISTO KUVAT SARA VÄLIMAA

Kansainvälinen työura houkuttaa nykypäivänä monia – myös oikeustieteen opiskelijoita. Mutta miten suomalainen juristitutkinto voi avata ovia ulkomaille? Asianajotoimisto Bird & Bird Oy:n oikeustieteen opiskelijoille helmikuussa järjestämällä exculla kansainvälistä uraa tekevät juristit kertoivat omista kokemuksistaan. Paneelikeskusteluun osallistuivat Anu Tuomola Panelistit avasivat näkemyksiään muun muassa seuraavista teemoista: 34

INTER VIVOS

(Citycon Oyj), Sonja London (Nokia Technologies Oy), Kati Levoranta (Rovio Entertainment Ltd.) ja Mikko Ahonen (Asianajotoimisto Bird & Bird Oy). Puheenjohtajana toimi Bird & Birdin osakas ja immateriaalioikeusryhmän vetäjä Ella Mikkola. Tapahtumaa olivat ideoineet Bird & Birdin Salla Tuominen ja Iina-Mari Supperi.

1. Minkälainen on ollut oma urapolkusi maailmalle? 2. Pärjääkö suomalaisella juristitutkinnolla ulkomailla? 3. Sopivatko kansainvälinen

ura ja perhe-elämä yhteen? 4. Tuurilla, taidolla vai suunnitelmalla? 5. Mitä muuta opiskelijan olisi hyvä tietää?

Anu Tuomola Citycon Oyj, General Counsel OTK Helsingin yliopisto 1999 VT 2000 Solicitor (England and Wales) (NP) 2006 Diploma in English Commercial Law, The College of Law of England and Wales 2002

1) Englanti-rakkauteni syttyi jo yläasteaikana kielikurssilla. Oikiksen aikana olin vaihdossa Lontoossa. Common law -oikeutta oli mielenkiintoista verrata Suomessa oppimaansa. Valmistumisen ja auskultoinnin jälkeen olin Nordealla kansainvälisissä tehtävissä 2,5 vuotta, minkä jälkeen suoritin jatko-opinnot ja tein töitä Lontoossa. Myös myöhemmin asianajovuosieni aikana olin puoli vuotta töissä Lontoossa Allen & Overyllä. Vaikka aina palaan Lontooseen, työelämän hierarkkisuus ja kaipuu suomalaisen työyhteisön avoimien ovien politiikkaan aiheuttivat sen, että en jäänyt sinne pysyvästi töihin. Olin ollut kaksi vuotta osakkaana Castrén & Snellmanilla, kun kiinteistösijoitusyhtiö Citycon lähestyi minua. Minua kiinnosti yhtiön kansainvälisyys. Yhtiön hallituksessakin on jäseniä monesta eri maasta. 2) Suomalainen juristitutkinto on hyvä, se ei rajoita mi-

tenkään. Juridiikan perusasiat, juridiset järjestelmät ja työelämä ovat kaikkialla samat. Ulkomainen tutkinto on tuonut lisää tulokulmia eri asioihin. 3) Ehkä työura on vaikuttanut asiaan, mutta minulla ei ole perhettä. Voin lähteä ulkomaille koska vain. 4) Uskon, että omilla taidoilla on merkitystä. En olisi tällä pallilla ilman cv-merkintöjä ja kansainvälisyyttä. Lyhyt työkokemus Suomessa on hyvä olla ennen ulkomaille lähtöä. Silloin ulkomailla työskentelystä saa enemmän irti, kun on taustaa, johon peilata. 5) Johtamistaidot ovat hyödyllisiä juristille. Samoin numeroiden osaamisesta on hyötyä. Kannattaa myös jatkuvasti imeä tietoa esimerkiksi lehdistä siitä, mitä liike-elämässä ja markkinoilla tapahtuu.

Sonja London Nokia Technologies Oy, Head of Licensing Program Management OTK Helsingin yliopisto 2004

1) Työurani alkoi jo fuksivuonna pienessä IT-firmassa. Silloin ei paperien perään kyselty, ja osaamisen karttuessa minut laitettiinkin neuvottelemaan sopimuksia asiakkaiden kanssa. IT-alalta jatkoin asianajomaailmaan, ja asianajotoimistovuosien jälkeen päädyin Nokialle patenttilisensointiin, missä minulla on ollut useita tehtäviä. En ole opiskellut enkä asunut pitkiä aikoja ulkomailla, mutta matkustan töissäni paljon erityisesti Kaukoitään. Toimenkuvaani liittyy paljon kansainvälistä riidanratkaisua Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kaukoidässä. 2) Suomalainen tutkinto on pitkä, syvällinen ja laaja. Tutkinnon syvällisyys antaa aineksia juridiselle ajattelulle, mutta jossain mielessä suomalainen tutkinto on myös liiankin laaja ja sisältää paljon aineksia, joista ei erikois-

aloilla ole juuri hyötyä. Työelämässä joutuu aina keskittymään erityisesti tiettyyn alueeseen. Opiskelijoille voin suositella erityisesti laskentatoimen, tilinpäätösanalyysien ja Excelin käytön opettelua, niitä kun ei oikiksessa käsitellä riittävästi. 3) Perhe ei ole kaikkien valinta. Jos se sinulle sitä on, mieti ehtisikö maailmalle ennen perheen perustamista. Ja jos perheen hankitte, pitäkää se kasassa. Kun lapset ovat luonasi joka toinen viikko, ei ole mitään mahdollisuuksia lähteä töihin ulkomaille. 4) Tuurilla saa mahdollisuuden, mutta taidolla pitää osoittaa olevansa sen arvoinen. Mahdollisuuteen voi myös aktiivisesti vaikuttaa. Tähän minulla on kaksi sääntöä: 1) INTER VIVOS

Älä koskaan syö yksin, eli verkostoidu jatkuvasti. 2) Auta aina muita, äläkä pyydä siitä mitään. Jos autat muita, sinusta tulee joukkueen luottopelaaja: sinuakin autetaan ja sinulle annetaan mahdollisuuksia.

5) Englannilla pärjää maailmalla, se on aivan ylivoimainen kieli. Mutta kaikkien pitäisi alkaa opetella myös kiinaa, sillä Kiinan merkitys maailman taloudessa kasvaa jatkuvasti ja kiinan kielen osaajat ovat viimeistään 10–15 vuoden päästä avainasemassa työelämässä.

Kati Levoranta Rovio Entertainment Ltd., Chief Legal Officer OTK Turun yliopisto 1995 LL.M. Columbia University, USA 1998

1) Jo opiskeluaikana halusin jotain kansainvälistä. Lähdin systemaattisesti hakeutumaan ulos Suomesta. Vietin kesiä ulkomailla: Saksassa, jenkeissä ja Ruotsissa. Auskultoinnin ja asianajotoimistotöiden jälkeen lähdin opiskelemaan New Yorkiin Columbian yliopistoon. Menin Suomessa Valiolle duuniin, ja matkustelin paljon maailmalla lisensoimassa Gefilusta. Tämän jälkeen työskentelin Pöyryllä, kunnes siirryin Nokiaan. Se oli vieläkin kansainvälisempää työtä, Nokian puhelinverkkoja myytiin melkein kaikissa maailman maissa. Kun Nokia ja Siemens yhdistyivät, sain mahdollisuuden lähteä muutamaksi vuodeksi Müncheniin. Myös nykyinen työpaikkani Rovio on todella kansainvälinen. Yrityksellä on muun muassa lisenssisopimuksia reilut 500 ympäri maailmaa.

law’ta ja luomaan kansainvälisen verkoston.

2) En muista, koska olen viimeksi katsonut lakikirjaa. Tärkeintä on oppia ajattelemaan niin kuin juristi. Suomalainen tutkinto antaa valmiudet moneen asiaan. Ulkomainen tutkinto on auttanut ymmärtämään common

5) Olkaa myös armollisia itsellenne. Ei kaiken tarvitse tapahtua heti. Pitäkää fyysistä kuntoa yllä ja levätkää tarpeeksi. Se kasvattaa stressinsietokykyä.

3) Palasin jatko-opintojen jälkeen takaisin Suomeen. Myöhemmin asuimme perheen kanssa Münchenissä kolme vuotta. Sosiaalinen verkosto perheelle löytyy ulkomailla helposti harrastusten kautta. Meillä se oli tennis. 4) Menestyksestä saattaa olla jopa 80 prosenttia tuuria. Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Omilla valinnoilla asiaa voi kyllä puskea eteenpäin, mutta aina tilaisuuksia ei tule. Opiskelijavaihto on hyvä tapa hakea kansainvälistä kokemusta, ja jos mielii maailmalle töitä tekemään, niin sinne kannattaa lähteä aika nopeasti valmistumisen jälkeen. Jos siellä ei viihdy, Suomeen pääsee aina takaisin.

Mikko Ahonen Asianajotoimisto Bird & Bird Oy, Counsel OTK Helsingin yliopisto 2007 LL.M. King’s College London 2012

1) Olin opiskeluaikana vaihdossa Hollannissa. Jo tuolloin sain kipinän siihen, että tekisin LL.M.-tutkinnon myöhemmin. Valmistumisen jälkeen olen tehnyt ja neuvotellut yrityskauppoja asianajotoimistoissa. Työ on kansainvälistä, sillä monet asiakkaat ovat ulkomaisia yrityksiä. In house -juristeihin verrattuna me emme juuri matkusta, 36

INTER VIVOS

asiakkaat ja asiat tulevat meidän luokse. Kerran olen viettänyt Lontoossa neljä päivää neuvotteluhuoneessa, ja joskus olen käynyt Tukholmassa tekemässä diilejä. Englannin kielen suullinen taito on tässä työssä tärkeää. Samoin erot eri maiden neuvottelukulttuureissa on osattava tunnistaa. Kolme vuotta sitten tein jatko-opinnot Lontoossa.

sponsoroitua sisältöä

Osaa tutkinnosta kutsuttiin myös mini-MBA:ksi, ja siinä opeteltiin mm. tilinpäätösanalyysia, mikä on erittäin hyödyllistä tämän työn kannalta. Suosittelen tekemään jatkotutkinnon ulkomailla, jos se vain on mahdollista. 2) Suomalaisella juristitutkinnolla pärjää hyvin ulkomailla. Huonoin puoli siinä on se, että kirjatenttejä on liikaa. Oikeasti tässä työssä pitäisi pystyä neuvottelemaan ja argumentoimaan. Ja vastaus asiakkaalle pitää pystyä antamaan nopeasti. Ulkomainen tutkinto näyttää tietysti hyvältä cv:ssä, mutta sen myötä myös oppii, miten muissa maissa ajatellaan. 3) Suosittelen keskustelemaan asiasta kotona ennen päätöksen tekemistä. Voi olla haastavaa, jos puoliso ei pysty hankkimaan töitä ulkomailta. Kun opiskelin Lontoossa, myös puolisoni oli siellä muutaman kuukauden secondmentilla. Tosin yhden vuoden opiskelu ulkomailla ei muutoinkaan ole kovin pitkä aika. 4) Suunnitelmallisuudellakin voi pärjätä. Jos esimerkiksi haluaa jenkkeihin töihin, olisi hyvä olla 2–3 vuotta työkokemusta Suomessa taustalla. Sitten voisi tehdä LL.M.:n New Yorkissa ja suorittaa New Yorkin bar examin tämän jälkeen. Sitten voi päästä asianajotoimistoon töihin. Siellä joutuu aloittamaan pohjalta, mutta se on se väylä. Itse en kuitenkaan halunnut aloittaa Lontoossa ensimmäisen vuoden associatena, kun Suomessa oli jo mennyt hyvin. Tulin takaisin. 5) Neuvottelutaitoja oppii parhaiten neuvottelemalla. Mutta voi niitäkin opiskella. Suosittelen kirjaa Getting to YES.

Kirjoittaja toimii lakimiehenä Asianajotoimisto Bird & Bird Oy:n immateriaalioikeusryhmässä.

”Kyse on myös itsensä voittamisesta”

piskelijat Marianna Santamala ja Noora Tikkanen kiittelivät Bird & Birdin järjestämän paneelikeskustelun antia. Se antoi ajattelemisen aiheita ja loi uskoa siihen, että suomalainen juristitutkinto on hyödyksi maailmallakin. – Pitäisikö sittenkin lähteä vaihtoon, pohti Santamala. – Siitä saisi sellaisia kokemuksia, mitä koulussa ei voi oppia. Ja sulkeeko se jotain pois, jos ei lähde? Olisi kiva olla jossain vaiheessa töissä ulkomailla. Tikkanen kertoi olevansa jo töissä isossa kansainvälisessä konsulttifirmassa, jossa työskentelykieli on englanti ja eri toimistojen väliset kulttuurierot näkyvät työssä. Tikkanen on myös lähdössä vaihtoon. – Ensin ajattelin, että uskallanko. Mutta varmasti uskallan ja lähden. Maailmalle lähtemisessä on kyse myös itsensä voittamisesta, pitää lähteä pois omalta mukavuusalueelta. – LL.M.-tutkinto New Yorkissa olisi ykköshaave, saa nähdä toteutuuko se.

Kuvaaja on Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ensimmäisen vuoden opiskelija.

1. Minkälainen on ollut oma urapolkusi maailmalle? 2. Pärjääkö suomalaisella juristitutkinnolla ulkomailla? 3. Sopivatko kansainvälinen ura ja perhe-elämä yhteen? 4. Tuurilla, taidolla vai suunnitelmalla? 5. Mitä muuta opiskelijan olisi hyvä tietää?

Kansainvälinen työ kiinnostaa Marianna Santamalaa (vas.) ja Noora Tikkasta.

INTER VIVOS

Haemme maaliskuussa Traineita syksyllä 2015 alkaville Trainee-jaksoille Haluatko työskennellä yhdessä Suomen johtavista asianajotoimistoista, kansainvälisessä työympäristössä osaavien ihmisten ja monipuolisten työtehtävien parissa? Mikäli olet opintojesi loppuvaiheessa, motivoitunut ja valmis oppimaan uutta, voit olla etsimämme henkilö. Neljän kuukauden täysipäiväisen Trainee-ohjelman aikana pääset tutustumaan liikejuridiikan maailmaan aitiopaikalta - keskellä asianajotoiminnan arkea. Syksyn 2015 Trainee-jaksomme alkavat: 1.8., 1.9., 1.10. ja 1.12.

Hakuaika jaksoille on 9.29.3.2015. Lähetä hakemuksesi, CV ja opintosuoritusote yhtenä liitetiedostona (mieluiten pdf ) osoitteeseen trainee@twobirds.com Mainitse hakemuksessasi, mikäli jokin jaksoista ei sovi sinulle. Mainitse lisäksi, kuinka monta opintopistettä arvioit itselläsi olevan ensimmäisen jakson alkaessa. Lisätietoja traineeohjelmasta saat osoitteesta twobirds.com (Rekrytointi) ja Paragraaffin oikkaripörssistä.

Abu Dhabi & Beijing & Bratislava & Brussels & Budapest & Copenhagen & Dubai & Düsseldorf & Frankfurt & The Hague & Hamburg & Helsinki & Hong Kong & London & Lyon & Madrid & Milan & Munich & Paris & Prague & Rome & Shanghai & Singapore & Skanderborg & Stockholm & Sydney & Warsaw Bird & Bird is an international legal practice comprising Bird & Bird LLP and its affiliated and associated businesses.

Teksti ja kuva Jaakko Seppänen

ONNEA VALMISTUMISESTA, Panu Ståhlberg!

anu Ståhlbergin, 26, OTM, mielestä oikisopiskelu olisi synkkää ilman opiskelijaelämän riemuja, ja kenties siksi hän onkin ehtinyt omana opiskeluaikanaan tekemään lähestulkoon kaikkea, mitä pykälistin voi kuvitella ehtivän tekemään: ensimmäisen vuoden ulottuvuus- ja haalaritoimikuntatouhuja seurasivat virat Pykälän hallituksen tiedotusvastaavana 2010 ja Kriminaaliklubin puheenjohtajana 2011. Panu ehti kuuden ja puolen vuoden opiskelurupeaman aikana näytellä Spexissä, osallistua ELSA:n oikeustapauskilpailuun ja toimia Kansallinen Momentti -yhdistyksessä. Myös vaihdossa tuli piipahdettua itänaapurin puolella. Viime joulukuussa Panu sai viimein tutkintotodistuksensa, joskaan ei kommelluksitta, sillä jostain syystä hänen nimensä oli jäänyt pois publiikin alkuperäiseltä osallistujalistalta. Tällä hetkellä hän työskentelee lakimiehenä asianajotoimisto Ylikrakan Venäjä-osastolla ja toimii lisäksi Pietari-säätiön asiamiehenä.

Klassikkokysymys: miltä nyt tuntuu? Tosi levollinen olo ja hyvä fiilis siitä, että tuli koettua hienoja asioita opiskeluaikana, mikään ei ”jäänyt tekemättä”. Vaikka nautinkin jokaisesta vuodesta yliopistolla, vaihtovuoden jälkeen yliopistolla ei enää pyörinyt juurikaan tuttuja, ja silloin tuntui, että alkaa olla oikea aika siirtyä eteenpäin elämässä.

Mitä asioita jäät (tai et jää) kaipaamaan opiskeluajaltasi? Yhteisöllisyys on ehdottomasti sellainen asia. Opiskeluajan jälkeen on enää aika vähän foorumeita, jossa näkee yhtä paljon kavereita yhdellä kertaa. Porukka hajaantuu, eivätkä kokoontumiset esimerkiksi Lakimiespäivillä tunnu yhtään samalta. Toinen juttu on tietysti se, että ei saa olla legitiimisti juovuksissa metrossa keskellä päivää! Haalarit antavat aika paljon anteeksi opiskelijalle. Toisaalta opiskelijana oli aina sellainen epämiellyttävä olo, että

”pitäisi tehdä jotain”. Työelämässä mukavalta tuntuu se, että jos ei ole viikonloppuna töissä, voi olla aidosti vapaalla.

Miten gradun tekeminen sujui? Lähdin liikkeelle aika epätoivoisesta aiheesta, Venäjän ja Suomen oikeuden vertailusta. Haastavinta oli lähdemateriaalin hankkiminen, Pietarin kansalliskirjastosta ja Moskovan oikiksen kirjakaupassa tuli pyörittyä paljon. Loppuen lopuksi projekti ei ollutkaan kovin kivulias, kun oli saanut koottua tarpeeksi materiaalia, oma kiinnostus aiheeseen säilyi ja valmisteli teoriaosuuden huolellisesti.

Millaisia haasteita tulevaisuus ja työelämä tuovat tullessaan? Tavoitteenani on Venäjään erikoistuminen sillä tasolla, että voin auttaa suomalaisia asiakkaita Venäjällä ja venäläisiä asiakkaita Suomessa. Olen todennut, että kannattaa ryhtyä asiantuntijaksi alalla, jolla ei ole vielä asiantuntijoita. Venäjä nähdään nykyisessä poliittisessa tilanteessa monessa mielessä uhkana, mutta mielestäni se voi olla yhtä lailla myös merkittävä voimavara. Venäjä on yksi Suomen suurimmista kauppakumppaneista, ja siksi ihmettelen, kuinka heikosti suomalaiset panostavat esimerkiksi kielen opiskeluun. Itse opiskelin venäjän yliopistoaikana, koskaan ei ole siis liian myöhäistä!

Millaisen viestin haluaisit välittää pykälisteille? Lähtekää vaihtoon! Ei niin väliä minne, vuosi ulkomailla avaa joka tapauksessa silmiä tosi perusteellisesti. Erityisesti kannattaa harkita vaihtokohteeksi maata, josta on paljon ennakkoluuloja. Samanlaista mahdollisuutta ei tarjoudu helposti enää myöhemmällä iällä. Kannattaa myös pyrkiä kokeilemaan työharjoittelupaikkoja laajalla skaalalla: isot liikejuridiikan toimistot eivät sovi läheskään kaikille, itselläni on mainioita kokemuksia esimerkiksi käräjäoikeudesta ja valtionvarainministeriöstä. INTER VIVOS

Kirja-arvostelu

Geir Lippestad: Olin Anders Breivikin asianajaja Teksti Lauri Linna

austalla kummittelee tietysti Anders Breivikin kammottava terroriteko. Geir Lippestadin teoksessa, jossa hän kertoo ajastaan Breivikin asianajajana, se ei ole kuitenkaan pääroolissa. Teoksen ja Lippestadin sanoman keskiössä on oikeusvaltio ja sen arvojen puolustaminen jopa äärimmäisissä tilanteissa. Vaikka Breivikin teko oli mitä kammottavin, hän on kuitenkin vain yksi syytetty. Hänen terroritekonsa tilalla olisi voinut olla mikä terroriteko tahansa. Teos on kertomus aamusta, jolloin Geir Lippestad sai kuulla Breivikin haluavan hänet asianajajakseen, aina oikeudenkäynnin päättymiseen saakka. Lippestad kirjoittaa paljon niin jutun vaikutuksista hänen omaan perhe-elämäänsä kuin siitä, kuinka hän tiiminsä kanssa rakensi Breivikin puolustusta. Samalla hän kuvailee kohtaamisiaan Breivikin kanssa. Kuitenkin kertomuksen ohella ja sen ylikin teoksessa korostuvat Lippestadille voimaa antavat arvot. Toimiessaan Breivikin asianajajana hän on ennen kaikkea oikeusvaltion asialla. Hän kuvailee teoksessa usein, kuinka varsinkin ulkomaalaiset toimittajat kauhistelivat sitä, miksi Breivik ei ollut häkissä oransseissa vanginvaatteissa, ja kuinka häntä kohdeltiin ihmisenä koko oikeudenkäynnin ajan. Siinä onkin koko tarinan ja Norjan selviämisen ydin: mahdollisimman harvan asian annettiin muuttua. Syyttäjät ja puolustus hoitivat työnsä asianmukaisesti ja ennen kaikkea siten, kuin se olisi ollut mikä tahansa oikeudenkäynti. Kohdatessaan barbariaa norjalainen oikeuslaitos ei muuttunut itse barbaariksi, vaan piti kiinni arvoistaan. Oikeusturva ja demokratia säilyivät. Teoksen kieli on välillä kömpelöä, vaikka Lippestadilla onkin ollut apunaan ammattikirjailija. Lukemisen arvoinen teos onkin sisältönsä eikä kielensä takia. Kuvaus oikeudenkäynnistä ja asianajotyön hoitamisesta on toki omalla tavallaan puolueellinen, muuta tuskin voisi toisaalta odottaakaan. Parhaiten teoksesta jäi mieleen Geir Lippestadin paperinpalalle kirjoittamat avaintermit, joihin tukeutuen hän hoiti puolustuksensa viestinnän: Arvoviestintä = oikeusturva, demokratia. Arvokkaasti. Rauhallisesti. Rehellisesti.

INTER VIVOS

Olin Anders Breivikin asianajaja Kirjoittanut: Geir Lippestad Kustantaja: Minerva Kustantamo 203 sivua

Oikkarihybris Teksti Jenni Nissi Kuva Pykälä ry Tiedättekö sen ”jee, mäpä olenkin oikiksessa” -tunteen? Sen ”jes, musta tulee juristi” -fiiliksen? Onhan se aika hienoa, ja onhan sen eteen tehty töitä. Ainakin itse olen ylpeä siitä, missä olen nyt. Kun approssa joku tuntematon irvaili muutaman metrin päästä: ”Kattokaa, pykälistejä!” mieleni teki lähinnä nauraa. Tyydyin sillä kertaa vain kohottelemaan kulmakarvojani, mutta mielessäni mietin, että joo, niitäpä niitä, käykö kateeksi, koska syytä olisi. Missä vaiheessa ylpeys menee liiallisuuksiin? Pitäisikö meidän hieman rajoittaa hehkutusta siitä, kuinka hienoa on päästä sisään tiedekuntaan? Eihän OTM-nimike edes tarkoita sitä, että palkkaa verotetaan korkeimman veroprosentin mukaan (kuten monet kaverini ja sukulaiseni sinnikkäästi inttävät) tai että ylipäätään pääsee unelmien työpaikkaan. Lähinnä se tarkoittaa sitä, että sukulaisten ja tuttavien kysellessä neuvoa kaikista edes etäisesti lakiin liittyvistä asioista ei voi enää vedota siihen, ettei ymmärrä kyseistä aiheesta yhtään mitään. Onko tosiaan niin, että oikeustieteelliseen pääseminen aihe-

uttaa jonkin mystisen reaktion, jonka seurauksena meistä tulee kaikkia muita parempia? Kun jalkasi tarttuvat ensimmäistä kertaa kiinni Pykälän tahmaiseen lattiaan, kohoat muiden yläpuolelle, eikä paluuta enää ole? Muut suhtautuvat joko poistamalla sinut pelokkaan kunnioittavasti Facebook-kavereistaan (mutta enpä olisi halunnut sen tyypin kaveri ollakaan) tai mystisesti irvailevalla. Toisinaan käy niinkin, että kun pelailee viattomana Scrabblea, tuntematon opiskelijakollega möläyttää: ”Siis ootteko te oikiksessa? Miten te ootte noin normaaleja?”

Haluammeko todella vaikuttaa ylenkatseisilta muiden silmissä? Ylpeys ja ylimielisyys ovat kenties lähellä toisiaan, mutta toiseen en haluaisi ikinä langeta. Mistä edes johtuu, että meitä pidetään niin ylimielisinä? Onko jonkun suusta päässyt poikkitieteellisissä bileissä klassikko, ”Juttelisin sun kaa, mutta sulla ei oo varaa maksaa mun palkkaa”? Saattaa nimittäin olla, että muutaman vuoden päästä torjutulla ei-oikkarilla olisikin varaa maksaa, mutta hän ei enää halua tehdä sitä.

INTER VIVOS

Veikko Myller: Hallittu tilanne

Ota tilanne haltuun. Waselius & Wist on Suomen johtavia liikejuridiikkaan erikoistuneita asianajotoimistoja. Toimistossamme työskentelee menestyvä ja dynaaminen tiimi, joka koostuu kokeneista kansainvälisesti arvostetuista asiantuntijoista ja lahjakkaista lakimiehistä. Etsimme jatkuvasti joukkoomme lahjakkaita opiskelijoita ja lakimiehiä. Ota härkää sarvista ja lähetä hakemuksesi osoitteeseen rekry@ww.fi.

Eteläesplanadi 24 A, 00130 Helsinki F www.ww.fi

Pykälistin päivän asu Teksti ja kuva Pauliina Oikarinen

Elina Lehtonen – persoonallinen viulisti, joka löysi oikiksessa uuden suunnan tyylilleen. Kerro yllä olevista vaatteistasi. Päälläni on yksi luottomekoistani, jonka kanssa yhdistin mustan jakun tuomaan kontrastia. Mitä haluat viestiä pukeutumisellasi? Mielekkäistä vaatteista saa itsevarmuutta ja hyvää fiilistä. Oma persoonani näkyy päällepäin. Mikä on tyylisi tarina? Opiskelujen aloittaminen oikiksessa muutti näkemystäni pukeutumisesta. Olen havahtunut siihen, kuinka suuri merkitys pukeutumisella on uskottavuuden ja oman identiteetin kannalta. Mitkä ovat tyylisi perusteesit? Pidän yksilöllisistä, värikkäistä ja naisellisista vaatteista. Useimmiten asussani on jokin juju, kuten hauska koru tai vaikka kuviolliset sukkahousut. Panostan eniten huoliteltuun ja persoonalliseen kokonaisvaikutelmaan. Eroavatko kesä- ja talvityylisi toisistaan? Luonnollisesti lämpötilojen vaihtelut täytyy ottaa huomioon, mutta kylmäkään sää ei estä mekkojen ja hameiden käyttöä, kun varustautuu oikein. Talvella suosin lämpimämpiä materiaaleja. Toisinaan voin yhdistää mekon kanssa villatakin tai jakun, jolloin sama mekko käy ympäri vuoden. Väreistä en tingi talvellakaan. Päihittääkö laatu trendikkyyden? Kyllä. Arvostan vaatteissa laatua ja tietynlaista klassisuutta eli sitä, että vaatteita voi käyttää huoletta pidempäänkin, vaikka muoti muuttuisikin. En seuraa aktiivisesti viimeisimpiä trendejä, vaan ostan mieluummin sellaisen vaatteen, joka sopii omaan tyyliini ja jota voin yhdistellä muiden vaatteideni kanssa. Tuhlaatko vaatteisiin? Olen hyvin kriittinen sen suhteen, mitä vaatteita ostan. Olen tietoinen tyylistäni enkä juurikaan hanki sellaisia vaatekappaleita, joita en voi yhdistellä vanhoihin vaatteisiini. Toisaalta, jos löydän minua puhuttelevia vaatteita, en epäröi ostaa kerralla enemmänkin. Mitä kengät merkitsevät sinulle? Panostan kestävyyteen mutta myös persoonallisuuteen. Kengät viimeistelevät asun, ja esimerkiksi värikkäät kengännauhat ovat pirteä yksityiskohta. En ole varsinaisesti kenkäfriikki, tosin korkokengille löytyy aina käyttöä... INTER VIVOS

IV TENTTAA

Teksti ja kuvat Jaakko Seppänen

Kannunvalajien ja Pykälän yhteisillä ystävänpäiväsitseillä jaettiin ja saatiin rakkautta niin avoimesti, että meinaisi päätoimittajaakin alkaa punastuttaa. ”Pinkin 50 eri sävyä” riittävät hädin tuskin kuvailemaan tiedekuntien välistä kumppanuutta. Inter Vivos oli Alina-salissa järjestettyjen sitsien jatkoilla tenttaamassa juhlijoilta, kumman ainejärjestön daamit ja/tai herrat saavat sydämen läpättämään tänä iltana.

Kummat on kuumempia: pykälistit vai kannunvalajat?

”V***n vaikee… Tykkään molemmista omalla tavallaan!” Lari, yhteiskuntapolitiikka

”Pykälistit – enemmän paremmannäköisiä naisia!” Olavi, oikeustiede

”Eikös ruoho ole aina vihreämpää aidan toisella puolella?” Veronica, Laura & Jenni, valtio-oppi

INTER VIVOS

språkbad

TVEX? Javisst! Teksti Karin Cederlöf KUVA KATARINA RYTKÖNEN

ära pykäliter (ja, det är så ni kallas på svenska)! Jag är tacksam över äran att få ta upp det här utrymmet i er tidning. Som sittande studienämndsordförande tänkte jag använda denna korta spalt till att berätta om (läs: propagera för) TVEX, alltså den tvåspråkiga examen, dvs. det ni kallar kaksikielinen tutkinto. Ifall det fortfarande inte ringer några klockor, rekommenderar jag er att läsa vidare. TVEX-projektet startade år 2013 då det årets gulisar kunde anmäla sig som försökskaniner. TVEX går ut på att man utexamineras som en tvåspråkig jurist med professionella färdigheter i både svenska och finska. För att utexamineras som tvåspråkig jurist ska man ha presterat minst 60 studiepoäng på ”det andra språket”, dvs. antingen finska eller svenska. Dessutom ska man avlägga ett språkprov på antingen finska eller svenska. TVEX har på alla sätt varit en positiv upplevelse för mig själv och för de flesta jag talat med. Det har också värmt mitt hjärta att se hur många av er pykäliter som är färdiga att sätta massor med extra arbete på att lära er svenska och sitta på svenska föreläsningar med oss codexare. Annars - vilket många pykäliter ofta förundrar sig över – sitter vi svenskspråki-

studienämndsordförande opintovastaava gulis fuksi försökskanin koekaniini

ga ju för det mesta på de stora massföreläsningarna med er, då ganska få föreläsningar sist och slutligen hålls på svenska. Detta för mig in på ett av problemen med TVEX just nu: mängden svenskspråkiga föreläsningar är alltför få. Det här kanske låter som ett problem som berör endast oss svenskspråkiga, men i och med den tvåspråkiga examen kommer det att beröra allt fler pykäliter också. Mer svenskspråkig kurslitteratur borde också införas för att få grepp om de svenska juridiska termerna; speciellt för finskspråkiga kan jag tänka mig att det är väldigt svårt att gissa sig fram till vad en finsk terms motsvarighet på svenska kunde vara. I och med TVEX har samarbetet mellan Codex och Pykälä blivit om möjligt ännu mer fördjupat och det är viktigt att systerföreningarna för en gemensam agenda för ett utökat utbud av svenska föreläsningar och införande av svenskspråkig litteratur i tentfordringarna. I och med införandet av TVEX har lobbandet för det svenska på fakulteten också blivit Pykäläs sak. I väntan på årets kommande utmaningar och ett gott samarbete med Pykäläs studierepresentation!

färdighet taito

få harva

prestera suorittaa

få grepp om

avlägga suorittaa (kokeesta tai tutkinnosta)

tentfordring tenttivaatimus

käsittää, ymmärtää

systerförening sisarjärjestö

motsvarighet vastine

utbud tarjonta INTER VIVOS

Asianajajien tietotekniikkataidot ja tuomioistuimien tehokkuus

Heikin palsta teksti pykälän inspehtori heikki pihlajamäki kuva Katriina Näveri

Kriittistä ajattelua opetuksessa? Lukiossa aikoinani opin, että on olemassa ns. kriittistä ajattelua. Nyt oikiksessa en ole siihen törmännyt. En ole myöskään kuullut, että siihen olisi kovin moni muukaan tiedekunnassamme törmännyt. Mistä sitä voisi löytää? Pitääkö odottaa, että pääsee gradun pariin? Täällä kun vain esitetään, miten asiat ovat, eikä juuri esitellä esim. koulukuntaeroja. nimim. Yksimielisyydestä hämmentynyt

Vastaus Arvoisa yksimielisyydestä hämmentynyt, ymmärrän huolesi. Valtaosin kirjoitettuun oikeuteen perustuva oikeuspositivismi on 1800-luvulta alkaen ajanut oikeustieteen opetusta malliin, jossa säännöt opiskellaan, mutta ei kyseenalaisteta. Toisin oli ennen tätä, jolloin oikeuslähteistö oli runsaampi ja epäselvempi, eikä moraalisia ja muita ”ulko-oikeudellisia” argumentteja ollut kitketty oikeustieteestä. Oikeusajattelun tilanne ei tietenkään enää aikoihin ole ollut näin karikatyyrimainen, mutta opetuksessa on paljon merkkejä vanhasta. Yhdysvaltalaisessa common law’ssa opetuksellinen murros tapahtui jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, jolloin positivismin sikäläinen vastine eli amerikkalainen formalismi murtui ryskyen. Siitä lähtien amerikkalaisessa oikeustieteen opetuksessa on korostettu kriittistä ajattelua aivan toisin kuin meillä. Muun muassa tästä johtuu yhdysvaltalaisen oikeuden etulyöntiasema maailmanmarkkinoilla (ks. lisää mm. Mathias Reimann, ”The American Advantage”, Rabels Zeitschrift 2014). Myös meillä on kuitenkin käsittääkseni kaikissa oppiaineissa opettajia, jotka suosivat kriittistä ajattelua. Maailman ja oikeuden globaali muutos ajaa vähitellen tähän, koska kansallinen positivismi on jo jonkin aikaa ollut muuttumassa toisennäköiseksi. Näin ainakin sopii toivoa – ja vaatia. 46

INTER VIVOS

Tervehdys inspehtori! Valtionvarainministeriön rahoituksella valmistellaan uutta tietojärjestelmää tuomioistuimille, jonka tarkoituksena on saada osapuolten asiamiehet käyttämään nettisovellusta tuomioistuinkirjelmien ja asiakirjatodisteiden jättämiseen. Näin internetajan lapselle moinen järjestelmä kuulostaa tuomioistuinlaitoksen asioinnin päivitykseltä nykyaikaiseen viestintään. Tarkoituksena olisi myös säästää kustannuksia pienempinä sihteerien ja haastemiesten töinä. Nykyiseen asiointiin – sähköpostiin, faksiin tai kansliassa ravaamiseen – verrattuna tuollainen portaali kuulostaa suorastaan utopistisen kätevältä. Mutta miten on aiemman sukupolven mielestä? Juttuja kuulee asianajajista, jotka eivät käytä vieläkään edes sähköpostia. Pitäisikö asiamiehet pakottaa normistolla käyttämään asioinnissaan tuota uutta verkkosovellusta, kun se otetaan käyttöön, vai asettaako esteitä esimerkiksi asianajokunnan riippumattomuus julkisesta vallasta? Entä voisiko pakottaminen olla hyväksyttävää edes oikeusapupalkkiolla työskenteleville asiamiehille? Hehän tekevät töitä valtion maksamalla tuntitaksalla. nimim. Miltei diginatiivi

Vastaus Hyvä Miltei diginatiivi, en oikein näe tuossa periaatteellisia ongelmia. ”Pakotetaanhan” asianajajat nytkin esittämään asiansa tuomioistuimille tietyssä muodossa – ei käräjäoikeuteen voi esimerkiksi riimukiveä raahata. Miksei siis sitten jonkin nettisovelluksen kautta. Suurin osa asianajajista olisi varmasti tyytyväisiä järjestelmästä, joka helpottaisi myös heidän työtään.

Juristin heikot hetket Arvoisa Heikki, Jos juristikin murtuu, kuka voi enää pelastaa? Haaveilija

Vastaus Hyvä haaveilija, juristi ei murru, vaan kestää tuulessa ja tuiverruksessa, sateessa ja pakkasessa. Toivottavasti yhteiskunnan turvaverkkoa on tulevaisuudessakin vielä vähän jäljellä siltä varalta, että juristi kuitenkin sattuisi murtumaan. Ihmisiähän hekin tiettävästi ovat.

Itsekriminointisuojan tila Suomessa 2015? Moi Heikki, Vuoden alussa astui voimaan joukko lakimuutoksia, joilla mahdollistettiin ns. syyteneuvottelu eli amerikkalaisittain ”plea bargain”. Tästä seuraa käytännössä, että itsekriminointisuoja murretaan, kun tunnustamatta jättänyt voi saada kovemman tuomion. Eikö ole vähän hassua, että samaan aikaan KKO pitää kynsin hampain kiinni itsekriminointisuojasta, kun kyse on naapurin auton kolhimisen ilmoittamisesta (KKO 2014:67)? nimim. Defensor Legis

Vastaus Hei DL, Tässä on periaatteellinen ongelma, totta tosiaan. Syyteneuvottelu perustuu yhdysvaltalaiseen rikosprosessiin, jossa ajatuksena on, että syytetty disponoi asiastaan sikäli, että päättää, meneekö käsittely valamiesoikeudenkäyntiin vai ei. Käytännössä disponointivapautta voidaan tietysti arvostella fiktiivisyydestä. Mannermaisessa oikeudessa, kuten meillä, tällaista disponointiajattelua ei perinteisesti ole ollut. Siksi syyteneuvottelun transplantointi tänne aiheuttaa kitkaa systeemin rattaisiin. Syyteneuvottelun puoltaja tietysti vastaisi, ettei neuvotteluun ole pakko suostua, joten ongelmaa ei ole. Meillä syyteneuvottelu on myös rajattu paljon harvempiin tapaustyyppeihin kuin monessa muussa maassa.

Ihanteellinen oikkari Hei! Koska opiskelijoita kerran on julkisuudessa kritisoitu laiskuudesta ja toisaalta liiallisesta työnteosta opintojen ohella, olen tässä miettinyt, millainen sitten olisi ihanteellinen oikkari. Millaisia opiskelijoita sinä opettaisit, jos saisit itse päättää? Kuinka paljon he lukisivat päivässä? Miten he käyttäisivät aikansa silloin, kun eivät opiskele? Väittelisivätkö he kaikki tohtoreiksi? nimim. Suuntaansa etsivä

Vastaus Rakas Suuntaansa etsivä, tällaisista kysymyksistä pidän! Ihanneopiskelija olisi ennen kaikkea palavan kiinnostunut oikeustieteestä ja sen lähitieteistä. Hän ajattelisi, että on etuoikeutettu saadessaan tutustua yhteiskuntaan silmälaseinaan oikeustiede. Opiskelija ei pitäisi liikaa kiirettä ihanneammattinsa valinnassa vaan keskittyisi opiskeluun. Raha ei häntä motivoisi vaan ylevät aatteet kuten maailman parantaminen ja ihmisten auttaminen. Töissä käymistä en kieltäisi, mutta se ei saisi hallita opiskelua. Ihanneopiskelija olisi myös kriittinen ajattelija (ks. yllä vastaus 1), eikä pyrkisi aina yli siitä, missä aita on matalin. Tarkkoja ihannelukuaikoja en lähde antamaan, mutta opiskelu olisi päätyö. Myöskään vapaa-ajan käyttöä en viitsi alkaa normittamaan, koska elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa. Enkä tosiaankaan tekisi väittelystä normia, sillä ilman väittelyäkin voi tulla monen alan huippuasiantuntijaksi. Jos tieteenpalo sen sijaan kalvaa, sitten vain väitöskirjan kimppuun! Ja muuten, edellä kuvaamani kaltaisia opiskelijoita on hämmästyttävän paljon.

Lisäys Heikin vastaukseen Viime lehdessä Heikki sanoi, ettei uusi lupalakimiestutkinto maksa mitään, kun se kustantaa vain 350€ + 350€. Kuitenkin tutkintoon kuuluvat lisäksi vielä kirjallinen koe 150€ + eettinen osasuoritus 675€ + oikeudenkäynnin osasuoritus 675€. Eli yhteensä vähintään 2250€. Useammat suorittavat kirjallisen osuuden kahteen, kolmeen kertaan, joten hinta nousee jo 3oo€:lla. Lakimiehen ammatin harjoittaminen yrittäjänä ilman kyseistä lupaa on lainmuutoksen jälkeen käytännössä mahdotonta, joten yliopistosta valmistuneet OTM:t joutuvat suuremmissa määrin työttömyyskortistoon, jos eivät löydä ansiotyötä. Jos kerran on jouduttu työttömyyskortistoon, työttömyysrahalla tai ilman sitä kukaan työtön OTM ei kykene enää maksamaan kyseistä tutkintomaksua. Uuden järjestelmän mukaan, ilman lupaa oleva OTM on asetettu yliopistosta valmistumisen jälkeen pätevyydessään samalle tasolle kuin maallikkonaapurinne Pertti, joka myös tarjoaa ahkerasti kovahintaisia lakimiespalveluja ”lakimiehenä”. nimim. Lukija

Vastaus Hyvä Lisäys Heikin vastaukseen, OK, taisi tulla lievä laskuvirhe, mutta kerrankos sitä sattuu. Pitää sitten varmaan ottaa pankista lainaa. Jos homma lähtee hyvin käyntiin, 2 250 saanee kohtuuajassa maksettua takaisin. Entisaikojen opintolainojen rinnalla summa kuulostaa – anteeksi nyt vain – peanutsilta. INTER VIVOS

Iiro Immonen

Vuosijuhlat

Lähtölaskenta juhlavuoden huipennukseen on alkanut! T

ätä juttua kirjoittaessa on aikaa jäljellä noin 1500 tuntia. Sen jälkeen tulee hopeat olla kiillotettu, soittimet viritetty ja hiukset kammattu. On kuitenkin vielä paljon tehtävää, ennen kuin vuosijuhlavieraat astelevat 11. huhtikuuta prameimmassa loistossaan olevaan Finlandiatalon juhlasaliin. Vuosijuhlien, tuttavallisemmin vujujen, valmistelut aloitettiin jo vii-

me vuoden puolella, jolloin hallituksen sihteeri Mia ja vuosijuhlamarsalkat Liina, Netta, Sini ja Sonja ottivat vujujen järjestämisen vastuulleen. Kokemusta vuosijuhlien järjestämisestä ja vuosijuhlista oli karttunut tälle vujujärjestäjien ydinporukalle hieman vaihtelevissa määrin; osa oli toiminut aiempana vuonna vuosijuhlatoimikunnassa, osa on järjestämässä vuosijuhlia ensimmäistä kertaa. Pian kuitenkin alkujännityksestä päästiin ja ydinporukka hioutui loistavaksi tiimiksi, jossa kaikki ovat antaumuksella tukeneet ja auttaneet toisiaan. Viidestään ei kuitenkaan tätä sirkusta tarvitse pyörittää, sillä helmikuussa mukaan liittyi innokas vuosijuhlatoimikunta, joiden tarmokkaasta panoksesta Mia ja marsalkat ovatkin olleet erittäin kiitollisia. Vuosijuhlat kruunaavat Pykäläviikon ja koko Pykälä-vuoden. Vuo-

sijuhla noudattaa aina samaa kaavaa: juhlat alkavat kutsuvieraiden cocktail-tilaisuudesta, jonka jälkeen on varsinaisen pääjuhlan vuoro.

INTER VIVOS

Vaikka kyseessä ovat vuoden railakkaimmat pirskeet, ei hyviä tapoja ole syytä unohtaa. Siksi vuosijuhlissa onkin etiketti, johon jokaisen osallistujan on hyvä tutustua ennen juhlaa. Vuosijuhlissa perinteisesti daamit pukeutuvat pitkään iltapukuun ja

herrat frakkiin tai tummaan pukuun. Miehillä puvuissa tulee olla Pykälän viininpunainen nauha ja naisilla taas ruusuke. Myös akateemisten kunniamerkkien käyttö on suotavaa. Pukeutumisessa on omat sääntönsä, joten verkkareissa ei näihin juhliin kannata saapua! Lisäksi on hyvä muistaa käytöstavat. Näihin juhliin ei saavuta ”tyylikkäästi” myöhässä, ja miehen tulee avata daamilleen ovet ja avustaa takin päälle laittamisessa.

on pöytäjuhla, jonka juontavat marsalkat – pitäen samalla järjestystä yllä. Laulunjohtajat laulattavat juhlakansaa perinteisillä akateemisilla juomalauluilla, joten kuivin suin ei näissäkään juhlissa täydy viihtyä. Juhlavuoden kunniaksi vuosijuhlissa on tiedossa herkullisen kolmen ruokalajin illallisen lisäksi huolella valittuja esiintyjiä, joiden huikeat suoritukset eivät varmasti jää unohduksiin iloliemen litkimisestä huolimattakaan.

Pääjuhla

Kun

pöytäjuhlaa

seuranneiden

akateemisten tanssien viimeinen tahti on kumahtanut, on aika siirtyä jatkamaan iltaa toistaiseksi salassa pidettävään jatkopaikkaan, jossa juhlavieraiden viihtyminen on takuulla

monin tavoin turvattu. Jos valomerkkikään ei vielä muuta prinssiä sammakoksi, seuraa jatkoja luonnollisesti jatkojenjatkot kaikille meille rakkaassa kiinteistössä itäisessä kantakaupungissa. Jatkojenjatkojen jälkeen vuorossa on erittäin suurella todennäköisyydellä – pykälisteille tyypilliseen tapaan – jatkojenjatkojenjatkot, jatkojenjatkojenjatkojenjat… Kuka näissä jatkojen määrissä enää perässä pysyykään. Sunnuntaina koittava akateeminen silliaamiainen on tunnetusti hyvä muistisääntö siitä, milloin juhlapuku kannattaa vaihtaa haalareihin. Ennen vuosijuhlapäivää on järjes-

täjillä vielä tiedossa monien isojen ja pienempien asioiden suunnittelua ja toteuttamista. Näissä juhlissa on kaikki minuutilleen mietitty ja sentilleen mitattu. Erästä tunnettua sanontaa lainatakseen: tiedossa on priimaa, ei sattumii.

Vuosijuhlia voit fiilistellä etu-

käteen tutustumalla Pykälän nettisivuilla olevaan etikettiin ja aiempien vuosijuhlien valokuviin sekä osallistumalla ennen vuosijuhlia järjestettävään etiketti- ja tanssikoulutukseen. Nähdään juhlissa! Mia Hellgrén hallituksen sihteeri Sini Tervo Netta Luhtalampi Liina Muuronen Sonja Vahtera vuosijuhlamarsalkat

40-vuotias HPP onnittelee 80-vuotiasta Pyk채l채채

ERIKOISTUNUT OLENNAISEEN www.hpplaw.fi

PERHONEN Uusi vuosi on otettu ilolla vastaan ja ilmatkin lämmenneet, mutta sehän ei estä Perhosta muistelemasta joulukuun Kiitosristeilyllä tapahtuneita kommelluksia, joita Perhonen lähti todistamaan Itämeren laineille pelastusliivit ja -renkaat laukkuun pakattuna. Aivan turhaan ei Perhonen ollut kaikin taminein varautunut, sillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei kyseiseltä risteilyltä puuttunut. Liekö tuolloin vielä vasta hetki sitten kaadettu Spex 2014 pitänyt Villin Lännen kiihkon pinnalla spexareiden mielessä, sillä yksi jos toinenkin produktiossa vaikuttanut näytti illan mittaan löytäneen intiimiä seuraa toisistaan. Suureksi ilokseen Perhonen on saanut todistaa erään suloisen phuksitytön ja niin Pykälän hovibasistin kuin menestyksekkäänä Instagram-julkkiksena tunnetun herrasmiehen välistä lempeyttä myöhemminkin alkuvuonna. Perhosella on ollut ilo Kiitosristeilyn jälkeenkin bongata pariinkin otteeseen uudestaan myös eräs hallitusten välinen pariskunta, yrityssuhteista vastanneen neitokaisen siirryttyä vastaamaan hieman toisenlaisesta suhteesta uuteen kirstunvartijaan. Sen sijaan Perhonen ei harmikseen voi sanoa, miten kävi eräälle toiselle tapaukselle, kun vaalea-

INTER VIVOS

kutrinen ex-sonni löysi tiensä niin ikään hallituksen tyttöjen hyttiin. Turku ja lexiläiset kutsuivat phukseja ja varttuneempia varjoilijoita seilaamaan jälleen alkuvuodesta. Samaa kiitosristeilyllä toimivaksi todistettua kaavaa noudatettiin Phuksiristeilylläkin: Tunnelma oli korkealla jo satamassa, viini virtasi, laulut raikuivat buffetissa ja jynssin nuijaan vaihtanut nuorukainen nähtiin suorittamassa jo lähes perinteeksi muodostunutta alastonta iltalenkkiä. Vähäpukeisuutta toteutti myös muuan suloinen koko Pykälän isäntä liikkuessaan laivan käytävillä itselleen sangen epätyypillisen naisellisissa hepenissä. Huhujen mukaan tämä sukupuoliroolien rajoja rikkova ulkoilu ei sujunut aivan ongelmitta: hädän hetkellä itse esivaltakin kiinnostui tapauksesta! Perhosta kovasti mietityttää, kuinka tapahtumien yksityiskohdat saattoivatkaan mennä... Muutoin illan mittaan havaittavissa oli suurta humaltumista ja jonkin verran ainejärjestöjen välistä rakkautta. Taisipa muuan tuntemattomaksi jäänyt lexiläinen löytää aamulla itsensä erään pykälistiphuksin vierestä <3 Menoa ja meininkiä ei onneksi ole maan kamaraltakaan puuttunut: tuntumaa tulevaan vuoteen otettiin

menestyksekkäästi Vaihtokaronkassa, jossa Perhonen pani merkille erään ympäristöasioista huolehtineen onnistuneen ainakin oman ympäristönsä kaunistamisessa, eikä vaaleaverisestä seurasta ole tiettävästi ollut puute. Viimeistään kevään kekkerikausi avattiin kuitenkin Juhlavuoden avajaisissa, joissa harjoitettiin tiettävästi menneiden muistelua niin etkokokkareiden virallisessa osuudessa kuin epävirallisemmin jatkoilla! Vanha suola taisi janottaa erästä söpöä kiharatukkaista poikaa hänen taluttaessaan kaunokaista, johon hän on tiettävästi tutustunut jo jonkin aikaa sitten... Perhosen huomio kiinnittyi myös muutamiinkin phuksien muodostamiin tuoreempiin pariskuntiin, joita Perhonen suurella ilolla illan mittaan seuraili. Niin ikään Perhonen pääsi todistamaan aina niin miellyttävää lämpöä, kun itse illan pääesiintyjä tunnusti rakkautensa koko juhlakansan edessä eräälle hurmaavalle pykälistineitokaiselle. Miten lie ilta päättynyt näiden pariskuntien osalta, sitä ei Perhonen ole vielä saanut selville. Sen sijaan loppuillan kulku erään anniskeluravintolan sääntöjä rikkoneen pojan kohdalla ei tainnut olla kovinkaan mieleinen.

Rakkaan Pykälän tilojen lämpöön päästiin juhlimaan

Haalaribileissä, jossa ilo olikin ylimmillään. Vii-

ninpunaisen huumaamina ja naamiaisten hengessä meno yltyi melkoisen riehakkaaksi. Selkeästikään kaikki eivät malttaneet odottaa naamareiden riisumista keskiyöhön saakka, vaan tiettävästi kasvot – ja ehkä vähän muutakin – päädyttiin paljastamaan wctiloissa erään pariskunnan toimesta. Kaikesta päätellen tämä jo Vaihtarisitseillä vaihtareiden käyttöön ottama tapa omaksuttiin nopeasti myös pykälistien keskuuteen! Tästä kaikesta innostuneena Perhonen on vallan iloinen siitä, että pykälistit ovat muistaneet osoittaa rakkautta toisilleen vuoden ajoista pimeimpänäkin. Mitä siis voikaan odottaa, kun kevään mittaan valo lisääntyy, vaatteet vähenevät, mieli alkaa keventyä ja hormonit hyrrätä! Kevättä suurella innolla odottaen Perhonen

INTER VIVOS

Law school teaches you theory. Now see it in action.

We look for trainees who can thrive in a collaborative and team-based culture. For us, â&#x20AC;&#x2DC;maybe is not an answerâ&#x20AC;&#x2122;. Our approach is hands-on and practical. If you are resourceful, focused and can think creatively, Krogerus promises to put your skills to work.

Legal wisdom. Practical advice.