Inter Vivos 5/2013

Inter Vivos Pyk채l채 ry:n j채senlehti

5/2013

Oikkarin joulu.

Pääkirjoitus Oi niitä aikoja. Nämä sanat voisin tähän kirjoittaa, laulun tämän samalla itse laulellen. Sitä istuu Korruptiositseillä ja vaivoin pidättelee kyyneliä tätä laulellessaan, kuullessaan muiden tämän laulavan. Jotain on pielessä. Ehkä sitä alkaa jo käydä vanhaksi. Vaan olipa kerran matka nuoruuden. Siihen kuului aika paljon aikaa Pykälässä.

Siihen kuului aika paljon pykälistejä.

Lähetin hakemukseni IV:n päätoimittajaksi 31.12.2012 pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen, kertoen olevani valmis antamaan kaikkeni tämän lehden hyväksi. Noh, sen koitin parhaani mukaan tehdä. Ei ole helppoa lähteä takaisin yhdistyksen aktiivitoimintaan, jos opintovuosia on takana jo näin paljon. Kannatti lähteä mukaan.

Kaikkien kannattaisi lähteä.

Vaan nyt puuttuu enää gradu. Ajattelin oikein viisaasti lähteä sitä Alankomaihin miettimään. Sehän sopii ihan kivasti paitsi tämän numeron kansainväliseen teemaan, niin myös tässä numerossa tehtyyn pienimuotoiseen tutkimukseen gradujen arvosanoista. Jonakin päivänä minäkin saan tutkielmastani sellaisen. Jokainen saa ennen valmistumistaan. Oikkarin joulu.

Täytyy lähteä ulkomaille, jotta sieltä voisi palata. Kannattaa lähteä, vaikka ei sinne jäisikään. Siellä oppii ymmärtämään paremmin omaa kotimaataan, kotikaupunkiaan, kotiaan, omaa elinympäristöään, omaa yliopistoaan. Näin minulle on kerrottu. Kerran olinkin vuoden ulkomailla, päädyin sen vuoksi oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ei huono homma sekään.

Mikko Rudanko Päätoimittaja 2013

Päätoimittajan on helppo elää, kun muut ahkeroivat, niin nytkin.

Suurin kiitos tästä IV-vuodesta kuuluu ehdottomasti taittajalleni Annika Solehmaiselle, joka on jokaisen kerran saanut materiaalin näyttämään niin hyvältä. Itse sitä vain viimeiseen asti suoltaa ja hio omaa ja muiden materiaalia, miettien enemmän sanojen harmoniaa kuin kuvaa niiden taustalla.

Kiitos IV:n toimitus. Tämä on ollut koko ryhmän huikea show, niin paperilla, juhlissa kuin kokouksissakin. Toivottavasti olemme saaneet aikaan jotain kestävää. Kiitos kaikki, jotka ovat olleet mukana kirjoittamassa ja kuvittamassa IV:tä, antamassa ideoita ja palautetta.

Kiitos Ylioppilaslehti ja Vappu Kaarenoja. On hyvä aloittaa IV-vuosi keskustelulla sensuurista, on hyvä päättää se tarkastelemalla graduarvosanoja. Kiitos Pykälä ry. Kaikista mahdollisuuksista.

Se majatalo mieleen usein palaa. Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja, ne tahtoisin niin elää uudelleen. Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta teille jokahiselle. Tulkoon joulu kansoille maan.

3

Sisältö VAKIOT 3 Pääkirjoitus 6 IV tenttaa 7 Bona mater familiae 8 Heikin palsta 9 IV Ajankohtaiset 12 TOP IV 15 HELP-palsta 16 Experto Credite 67 Osavuosikatsaus 68 Julkinen runosuoli 72 Onnea valmistumisesta!

74 Perhonen 18 30 33 34 36 40 42 44 45 47 48 52 56 59 69

4

Suuri arvosanametsästys Dekaani Kimmo Nuotio Kolumni: Koulutuspaikkojen lisäämisestä HPP on Suomen paras oikeustieteen opiskelijatyönantaja Juristit liike-elämän johtopaikoilla Lauri Koskentausta, HYY:n hallituksen puheenjohtaja 2013 IV testaa... Pykälä ry Pykälä ry:n valmennuskurssit – haastattelussa vastaava kurssipäällikkö Erkko Meri Ritva Pernanen on unelma-ammatissaan Ei kolmea ilman neljättä Matkalla Konjicissa, Supporting Area Meeting 11.-15.9.2013 Opiskelijaelämää Tübingenissä Kriminaaliklubi Kiinassa Hattrick 2013: A Trilogy Kinkkukärpänen

tähän tulee kuva

Inter Vivos 5/2013 YHTEYSTIEDOT Päätoimittaja

Mikko Rudanko mikko.rudanko@pykala.fi +358 45 114 9915

Taittaja

Annika Solehmainen annika.solehmainen@pykala.fi +358 45 256 5905

Kirjoittajat Heidi Elo Tuomas Haavikko & Eero Rapola Ines Huhta Annika Juvonen Niina Karjunen Oskari Korhonen Jaakko Laitinen Aura Lehtonen Mikko Nurmisto Laura Päivinen Mikko Rudanko Matti Sillanmäki Oskari Stenius Verna Syrjänen Suvi Syvänen Tiia Vuoristo

Kansikuva: Katriina Näveri Kannen sivu: Niko Aarnio Sähköpostiosoite: iv-toimitus@pykala.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Yrityssuhdetoimikunta yrityssuhdetoimikunta@pykala.fi Charlotta Bonsdorff +358 40 715 2255 Riku Saarinen +358 50 500 3533 Mikke Vepsäläinen +358 50 534 9014 Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@pykala.fi Painopaikka: Forssa Print Oy Painos: 1900 kpl Inter Vivos saa HYYn tukea.

5

IV tenttaa

Teksti ja kuvat: Verna Syrjänen

IV:n tontut tenttasivat tällä kertaa Pikkujouluissa Tavastialla.

1. Kehen haluaisit törmätä mistelin oksan alla?

2. Tuleeko Pukki kylään tänä vuonna?

3. Kannattaako uutena vuonna luvata jotain ja jos kannattaa, niin mikä on uuden vuoden lupauksesi?

Marika A.

1. Haluan törmätä Joulupukkiin!

2. Tottakai! Oon ollut kiltti.

3. Viettää hienompi vuosi kuin edellinen ja suosittelen muillekin!

Ville L.

1. Sara Sieppi, Miss Suomi 2011.

2. Ei näillä viiksillä, oon ollu tuhma.

3. En harrasta uuden vuoden lupauksia, vaan ryyppäämistä.

Liina M.

1. Kuumimpaan pykälistimieheen!

2. Ehdottomasti, oon ollut kilttinä.

3. Kannattaa luvata. Lupaan, että ens vuodesta tulee vielä mahtavampi ku tästä vuodesta.

6

Tio T.

1. Kate Moss!

2. Pukki ei tuu tänä vuonna.

3. Dokata enemmän ku tänä vuonna, koska en harrasta uuden vuoden lupauksia, vaan KV-viikkoja.

Hallitus:Bona

Mater Familiae

Jälleen yksi vuosi on vierähtänyt Pykälän toiminnassa – minne se oikein meni? Tuntuu kuin olisin vasta eilen tarttunut ensimmäistä kertaa puheenjohtajan nuijaan, mutta nyt onkin jo aika luovuttaa se eteenpäin. Ajan kuluminen nopeasti kertookin paljon hallitustoiminnan luonteesta. Vuoden aikana kalenteri täyttyy nopeammin kuin ehdit kirjoittaa ja viikot ovat merkillisiä sekoituksia aamuyöhön jatkuvista juhlista, yritystapaamisista ja keskiyöhön asti kestävistä kokouksista – parhaassa tapauksessa sanoistaan pääsee ottamaan mittaa paneelikeskustelussa heti Lakimiesliiton infoa seuraavana päivänä. Vaikka hallituksen oravanpyörässä pyöriessä onkin usein vaikeaa keskittyä suunnitteluun tai luoda uutta, on kuluneen vuoden aikana kuitenkin saatu paljon aikaiseksi: tiloja on uudistettu, opintopiiritoiminta on aloitettu, kauan odotetut Vappubileet ja Syysklassikko järjestetty ja vanhoja asiatapahtumia elvytetty. Erityisen mahtavana pidän kuitenkin sitä, että kerhotoiminta on lähtenyt uuteen nousuun. Hyvä te!

Voisikin sanoa, että kulunut vuosi on ollut ennen kaikkea aktiivisen jäsenistön vuosi. Toimintamme tavoittaa innokkaiden toimijoidemme ansiosta entistä laajemman skaalan pykälistejä – cocktail-hulluista ja reserviupseereista aina äiteihin asti. Mahtavaa! On ollut hienoa seurata vierestä, kuinka tarmokkaat jäsenet ottavat ohjat omiin käsiinsä ja järjestävät juuri sellaista toimintaa, mitä itse haluavat. Viimeistään nyt voikin sanoa, että Pykälässä kaikille löytyy omannäköistä tekemistä. Haluaisinkin tässä yhteydessä vielä painottaa, etteivät valiokunnat ole ainoa tapa olla mukana toiminnassa. Mikäli et tänä vuonna saanutkaan virkaa, älä lannistu! En minäkään ole kaikkia vaaleja voittanut, mutta tässä sitä silti seistään. ;) Erästä ystävääni lainatakseni: ”mietin, mitä tekisin ensi vuonna Pykälässä, ja tajusin että voin tehdä oikeastaan mitä vaan :DDD”. Tämä pitää täysin paikkansa, joten kannattaa siis olla avoimin mielin ja lähteä mukaan erilaisiin toimikuntiin, kerhoihin tai vaikkapa Spexiin!

saan koskee, unohtumattomia ihmisiä, kokemuksia ja toilailuja. Vaikka Pykälä-matkani varrelle on luonnollisesti osunut myös itkua, huutoa ja läikkyneitä GT:itä, ne ovat saaneet hyvät hetket tuntumaan entistäkin paremmilta!

Matkan varrella Pykälästä on tullut kuin toinen koti, jonne tunnen aina olevani tervetullut. Kiitos siis kaikille teille, jotka ovat tehneet matkastani ikimuistoisen!

Erityisesti haluan vielä kiittää kahta viimeistä hallitusta, joissa olen saanut kunnian olla mukana. Julppa, Tommo, Tume, Brittis, Epa, Jaakkis ja Niinis – kiitos tuhansista ja tuhansista mielettömistä keskusteluista, postinjakajan hatuista, meikkituokioista, nauruista ja ”yhdessä me selvitään”-fiiliksestä. Olette parhaita<3 Sonja, Rene, Mikko, Krisu, Riku, Outi ja Jenna – kiitos haleista, rakkaudesta ja siitä, että minäkin olen aina voinut olla oma itseni. Halihalijee<3 Vaikka yksi etappi on jo saavutettu, ei matka varmasti lopu tähän.

Haikein mielin luovutankin tässä vaiheessa puheenjohtajan nuijan Eero Rapolalle ja toivotan huimasti tsemppiä ensi vuodelle – siitä tulee varmasti huikea!

Suvi Syvänen, hallituksen puheenjohtaja 2013

Itselläni kuluneet vuodet Pykälän toiminnassa ovat olleet täynnä tuhansia ilon hetkiä, niin paljon naurua että vat-

7

Heikin palsta

Lähetä omat kysymyksesi Heikille osoitteessa www.pykala.fi/julkaisut/kysy-heikilta

Kirjoita, kirjoita, kirjoita vaan Tervehdys Heikki,

Joku opettaja kielsi miniatyyrikäsialan käytön tenttivastauksissa. Vastaustila on oikiksen tenteissä ja kuulusteluissa yleensä rajattu. Käsitän niin, että tällä on tarkoitus rajoittaa ei pelkästään käytetyn tilan vaan myös tekstin määrää.

Miten sinä kohtelet miniatyyrikäsialan käyttäjiä ja miten heitä pitäisi kohdella? Voisiko heidät jotenkin ohjata tyydyttämään mielihalujaan pienoisjunaratojen tai bonsaipuiden pariin, vaikka heillä onkin sinänsä juristimainen tavoite saavuttaa ylimääräistä etua kuitenkin normin sanamuotoa noudattaen?

Tasapuolisuuden nimissä: Aika usein on ilmeistä, ettei opettaja ole kysymystä laatiessaan ottanut vastaustilaa huomioon tai toisinpäin. Mihin toimiin aiot ryhtyä sen johdosta?

Nimim. Yhdeksänteen piiriin HEIKKI: Hyvä Yhdeksänteen piiriin, Tila ja teksti käyvät yhtä jalkaa, eli tilaa rajoitetaan siksi, ettei tekstiä tulisi liikaa. Ihmisten käsialoissa on aika paljon normaalivaihtelua, mutta kyllähän varsinaisen miniatyyrikäsialan erottaa – Paavo Lipposta lainatakseni – sokea Reettakin. Ei tuollaista tarvitse sallia, perusteena vanha kunnon jokapaikanhöylä eli yhdenvertaisuus. Jos joku kirjoittaa tunnollisesti omalla hehtaarikäsialallaan ja toinen saa käyttää suurennuslasia edellyttävää skriptiä, niin sehän ei toki käy. Mikropiirien juottaminen ja chihuahuan kasvatus ovat harrastuksista parhaita mikroskriptin käyttäjälle.

Kynäsi eivät olet sinun Arvon inspehtori!

Olen havainnut, että työpaikoilta lähtee työntekijöiden mukaan aina välillä muun muassa toimistotarvikkeita.

Tarvikkeet on toki tarkoitettu työntekijöiden käyttöön, mutta toisaalta ne ovat työpaikan omaisuutta. Syyllistyyköhän työntekijä esimerkiksi näpistykseen napatessaan näin vähän ylimääräisiä tarvikkeita mukaansa, esimerkiksi Porthaniaan tenttimään lähtiessä, jos kyse on opiskelijasta?

Nimim. Opiskelijatyttö HEIKKI: Hyvä Opiskelijatyttö, Periaatteessa vastaus on helppo, eli kyllähän siinä näpistykseen syyllistyy, jos tahallisuuspuoli täyttyy eli tarkoitus ei ole vain lainata työnantajan omistamia varusteita.

Ehkä siis fiksuinta hankkia siis omat. Tosin fiksu työnantaja tuskin tekee rikosilmoitusta, jos jokunen lyijykynä joskus eksyy työntekijän matkaan. Asenne saattaa muuttua ratkaisevasti, jos työpisteestä alkaa kadota vastaavalla tavalla kopiokoneita, fax-laitteita ja kirjoituspöytiä.

Mun koti on täällä Hyvä Heikki,

Egalité

Kun minusta tulee rikas juristi, niin kumpi olisi parempi, täystiilitalo vai hirsitalo?

Nimim. Lawyertobe

Olen jo pitempään pohtinut huomattavaa epäkohtaa, eli sitä, että naisten hiustenleikkuu maksaa enemmän kuin miesten? Onkohan tämä ihan laillista jakaa ihmisiä tällä tavoin eri luokkiin?

Nimim. Mies95

HEIKKI: Arvoisa Lawyertobe, Jos sopii, jätän nyt arvioimatta kysymyksen lähtökohdan, eli sen jos ja kun sekä millä ehdoilla sinusta mahdollisuus tulee rikas tai juristi – ja mikä on näiden seikkojen yhteyden erilaisten talojen hankintaan.

Hei Heikki!

HEIKKI: Arvoisa Mies95, On sallittua kohdella ryhmiä eri tavoin, jos peruste on lainmukainen eikä esimerkiksi sukupuolen perusteella syrjivä.

Tässä voisi olla ehkä kysymys siitä, että naisten hiustenleikkuu edellyttää enemmän työtä. Naisten hiuksiin myös laitetaan kaikenlaisia tököttejä, jotka maksavat. Hinnoittelu perustunee sekä miesten että naisten osalta jonkinlaiseen keskiarvotyömäärään, joten tätä esittämääni tulkintaa ei voida kumota esimerkiksi vastaväitteellä, että myös joittenkin miesten hiustenleikkuu voi olla työlästä. Tämä nyt oli tällainen nykykäytäntöä puolustava advokaattinäkökulma, joka kieltämättä perustuu asiaa koskevan tosiasiapuolen puutteelliseen tuntemukseen, mitä nyt parturissa on tietysti itse tullut käytyä.

8

Kysymys osuu muutenkin yhteen niistä asiaryhmistä, joiden osalta asiantuntemukseni uupuu yllättäen hieman asiantuntijatasosta. Olen kuitenkin asunut sekä puu- että tiilitaloissa, eikä kummassakaan lajityyppinä mitään vikaa ole. Aika paljon tässä puhutaan mielikuvista ja mieltymyksistä – sekä taloista yksilöinä. Itseäni puutalot viehättävät kuitenkin enemmän. Ne ovat hengittäviä, ainakin jos niitä ei pilattu ylimääräisillä muovieristeillä, ja ne tapaavat olla myös kivemman näköisiä. Sellaista älä mielellään kuitenkaan hanki, jossa vanhaan puurunkoon (rintamiestaloon tms.) on liitetty tiilinen elintasosiipi. Tosin: sellaisessakin saattaa voida asua onnellinen perhe, koska tärkeintä on kuitenkin, minkälaisella kokoonpanolla niiden seinien sisällä eletään.

IV Ajankohtaiset Joulu tulee!

– Oikkari, oletko valmis?

Teksti: Heidi Elo

Lamput sammuu, kaikki väki nukkuu, väki nukkuu.

Oikkarimme silloin varpahillaan, varpahillaan, varovasti hiipii kohti kirjaa, lakikirjaa.

Tip tap tipe tipe tip tap tip tip tap.

Joulu on tunnetusti yksi vuoden rakastetuimpia juhlia: täynnä rauhaa ja lepoa.

Kaikki pitävät joulusta, jotkut kutsuvat itseään aiheellisesti suorastaan joulufriikeiksi. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole kaikkien kohdalla. Ajatellaanpa vaikka pientä oikkaria, jolle pykäläviidakkoon eksyminen voi parhaimmillaan olla sama asia kuin lapsen eksyminen joulun ihmemaahan täynnä avaamattomia, arvoituksellisia patteja. Oikkarille pitkä joululoma ilman A:n ja B:n kiperiä välienselvittelyjä ja ylväitä johtopäätöksiä sekä metodien salapoliisimaista etsimistä voi olla myös passivoiva ja turhauttava kokemus. Ei luentoja, lähes velvollisuus olla pänttäämättä… Nousiko päähän paniikin kylmä hiki?

Ei hätää! Tässä on sinulle, puhdassydäminen oikeustieteen ylioppilas, joulun ihmemaan löydös ja toivelahja: (piilo)juridinen selviytymislista! Ja jotta et aivan hätääntyisi vieraan tekstilajin äärellä, tämäkin asia on järjestetty: Lista kulkee mukanasi kuin mikä tahansa säädös.

Lista oikeustieteen ylioppilaan selviytymisestä talvisen pänttäämättömyysvelvoitteen aikana (2013)

1 luku: Yleiset säännökset 1 §: Tavoite: Tämän listan tavoitteena on

1) ehkäistä oikeustieteen ylioppilaan tuskaa ja turhautumista; 2) vähentää edellisten johdosta hiustenlähtöä stressin aiheuttaman hiusten repimisen vuoksi; 3) poistaa edellisen johdosta oikeustieteen ylioppilaan vaikeutuneet mahdollisuudet saada koulutustaan vastaava työpaikka huomioon ottaen alan vakiintunut käytäntö lakimiesten ja harjoittelijoiden ulkoisesta edustavuudesta tarjoamalla oikeustieteen ylioppilaalle käyttökelpoisia ja huomaamattomia ratkaisuja joulun aikaiseen piilo-opiskeluun. Sitä, mitä joulun aikaisella tarkoitetaan, selvitetään tämän listan 2 §:ssä.

2 §: Soveltamisala: Tätä listaa sovelletaan joulu-nimiseen ajanjaksoon 24.12.–26.12.

3 §: Määritelmät: Tässä listassa tarkoitetaan: 1) oikeustieteen ylioppilaalla yliopiston luentosaleissa ja kirjastoissa viihtyvää oliota, jonka tyypillisiin ominaispiirteisiin kuuluu tietyssä elinkaarensa vaiheessa mm. omituinen kiinnostus metsiin: Olio kantaa säännönmukaisesti mukanaan paksua metsänvihreää kirjaa, joka on auki mm. ympäristönsuojelulain kohdalta; sekä edellisestä huolimatta kaikenlainen ekologisuuden vastustaminen suosimalla metsänvihreitä kirjoja varten hulppeahintaisia kantokasseja ja kyseisiä kirjoja selventäviä, omituisia teknisiä laitteita. Oikeustieteen ylioppilaan asemaa ja aseman oikeusvaikutuksia selvitetään tämän listan 4 §:ssä.

2) piilo-opiskelulla sellaista oikeustieteen ylioppilaan opiskelua ja tieteensä harjoittamista, joka ei siirry joulun viettäjien tietoon. Tapoja, joilla menettely voidaan katsoa piilo-opiskeluksi, selvitetään tämän listan 4–7 §:ssä.

2 luku: Piilo-opiskelu 4 §: Teknisten laitteiden hallussapito ja hyödyntäminen. Oikeustieteen ylioppi-

laan tyypillinen ominaisuus, erinäisten hulppeahintaisten teknisten laitteiden hallussapito, tulee piilo-opiskelussa tarpeeseen. Jos pykälien himo iskee kesken joulukuusen koristelun, voi hän aina tarjota joulun viettäjille luontaista oikeustieteen ylioppilaan empaattisuuttaan ja avuliaisuuttaan: ”Voi että, nyt asetit tähden väärään kulmaan! Odottakaa hetkinen, niin tarkastan asian.” Näin ollen oikeustieteen ylioppilas pääsee luvallisesti teknisen laitteensa luo ja sitä kautta Finlexiin, tuon ehtymättömän riemun lähteensä syleilyyn. Koska yleinen tosiasia on, että joulukuusen tähden oikea-oppinen asentaminen edellyttää tarkkuutta, johon vain tuleva juristi kykenee, oikeustieteen ylioppilas ehtii tarkastaa tuoreimman oikeuskäytännön niin kartellien seuraamusmaksuista kuin rakennusluvista unohtamatta tietenkään ympäristönsuojelulain tarkoitusta. Ja kuinka ollakaan, asettaessaan lopulta tähden ensimmäiseen mieleensä tulevaan asentoon oikeustieteen ylioppilas saa osakseen ainoastaan raikuvat kiitokset: ”Totta kai, missä me emme voisi luottaa tietoosi ja arviointikykyysi? Sinähän olet tuleva juristi!”

5 §: Ruoansulatusongelmat. Joulun aika merkitsee joulun viettäjille – ja siten ulkopuolisen

silmissä myös oikeustieteen ylioppilaalle – ruoansulatuskanavan runsasta käyttöä, mikä puolestaan voi aiheuttaa erinäisiä epämieluisia ongelmia. Oikeustieteen ylioppilaalle nämä ongelmat kääntyvät sen sijaan voitoksi: seurueen keskeltä voi rynnätä pois vaikka kesken lahjojen avaamisen, jos vatsakrampit saa näyttämään tarpeeksi aidoilta. Jos pääsy paksujen metsänvihreiden kirjojen luokse on evätty, ei hätää: Tekniset laitteet kyllä löytävät jälleen tiensä tuomiolauselmien ihmeelliseen maailmaan.

6 §: Oikkareiden jouluyö. Herkkua on siinä tosiaan monenlaista, kun muu väki nukkuu antaen oikeustieteen ylioppilaalle pitkään odotetun tilaisuuden sukeltaa metsänvihreisiin kirjoihinsa lakien soveltamisaloja pidemmälle. Nyt hän voi leikitellä pykäliensä kanssa, kunnes päivä koittaa taivahalla – jollei ole jatkuvasta, kuluttavasta piilo-opiskelustaan johtuen ehtinyt jo nukahtaa.

10

Talentum tukee opiskeluasi Talentum on Suomen suurin juridiikan kustantaja. Tuotteemme on tarkoitettu vaativaan ammattikäyttöön, oikeustieteen opiskelijoille ja eri alojen käytännön ammattilaisille. Kirjoittajamme ovat maan parhaita omien alojensa asian­ tuntijoita.

Alennukset kirjoista

– 40 %

Tutustu nyt uudistuneeseen verkkokauppaamme, saat oikeus­ tieteen opiskelijana vuoden loppuun saakka kaikista Talentumin kirjoista 40 %:n alennuksen alennuskoodilla OTY1302A. Tutustu ja tilaa: www.talentumshop.fi.

Suomen Laki -hakupalvelu Hae oikeutta sieltä mistä se helpoimmin löytyy.

Opiskelijoille Suomen Laki ­hakupalvelun käyttö on maksutonta yliopiston tietokoneilta tai mistä tahansa Nelliportaalin kautta.

» Tilaa

kirjatilaus@talentum.fi 020 442 4100

Talentumshop.fi 11

Top IV Teksti: Mikko Rudanko

No nyt on hyviä hommia tarjolla!

1 IV:n päätoimittaja

2000: Onni Koivu; 2001: Olli Kärkkäinen; 2002: Leena Mäkipää; 2003: Mia Koro; 2004: Antti Korhonen; 2005: Kirill Tervo; 2006: Samu Lassila; 2007: Antti Laitila; 2008: Hannu Partanen; 2009: Nelli Vilkko; 2010: Nina Toivonen; 2011: Isabella Lehti; 2012: Samuli Huttula; 2013: Mikko Rudanko; 2014: Sinä. Hae NYT! Pykälän Uutisista (IV:n edeltäjä) se Nelosen uutisten päätoimittaja Eero Hyvönenkin aikanaan aloitti. Ja moni muu.

2OletkoKV-viikkotoimikunta KV-mielinen? Luitko tämän IV:n jutun Jaakko Laitisen Hattrickistä ja löysit palavan palon sisäl-

täsi? Haluat varmasti kokea sen todellisen KV-viikkojen KV-viikon? Se on tietysti Pykälän KV-viikko, jota sinäkin voit nyt olla järjestämässä! Suunnittele hyvässä seurassa mitä uskomattomampia juttuja pohjoismaisia vieraitamme varten, osallistu niihin itsekin ja hups, kohta löydätkin itsesi Islannista syömästä hainlihaa paikallisen Brennivín-juoman kera tai Oslosta uimasta alasti vasten Oopperatalon luomaa silhuettia. Keskellä päivää.

3MissäSillistoimikunta on Sillis? Sinä voit päättää. Mitä Silliksellä on? Sinä voit valita. Mikä on Sillis? Vuoden mahtavimman viikon huipentuma, eli oikeastaan siis vuoden mahtavin tapahtuma, jonka etkot järjestetään yleensä nimellä ”Vuosijuhlat” (joiden järjestäminen on kuulemma kivaa sekin). Mutta nyt on oikeasti näissä järkkäilyissä vain taivas rajana. Etkä tarvitse mitään kokemusta mistään. Kunhan olet mukana herättämässä henkiin luvattoman hauskaa ja tapahtuma-aamuun asti ehdottoman salaista juhlaa, jossa karnevaalitunnelma lopulta repeää.

4OletkoOpintovaliokunta huolestunut opinnoistasi? Onko sinulla tullut niissä vastaan ylitsepääsemättömiä ongelmia? Tuntuuko, etteivät opiskelijat pysty tekemään tarpeeksi opinto-olojensa parantamiseksi? No mutta, tule kertomaan ajatuksiasi Opintovaliokuntaan! Jäsenyys ei edellytä minkäänlaisia vaaleja tai hakemuksia vaan olet tervetullut kokouksiin valiokunnan täysivertaisena jäsenen koska vain! Tämä on se paikka, missä sinäkin voit vaikuttaa, täällä sinäkin saat äänesi kuulumaan tiedekuntaan ja Porthanian kaikkiin kerroksiin.

12

Lakimiesliiton järjestämän Oikkari Tekee Hyvää -tapahtuman tuotto lahjoitetaan Uusi Lastensairaala 2017 -kohteelle. Haluamme kiittää tapahtumassa mukana olleita yrityksiä: Avance Borenius Castrén & Snellman Deloitte Dittmar & Indrenius Fondia Hammarström Puhakka Partners Hannes Snellman Juridia Kemira Kotiranta & Co Krogerus Markkinaoikeus Ravintola Kaivohuone Valtakunnansyyttäjävirasto

13

Tieto vai arvaus?

Jarno Tepora

Tomi Viitala

Janne Häyrynen, Ville Kajala

Rahoitusmuodot ja vakuudet

OsakeyhtiĂśn voitonjaon verotus

Uusi arvopaperimarkkinalaki

Teos on kattava yleisesitys yrityksen käytÜssä olevista erilaisista rahoitusjärjestelyistä.

Kirja on selkeä ja ajankohtainen esitys eri voitonjakomuotojen verokohtelusta ja edullisuudesta listaamattoman osakeyhtiÜn omistajien näkÜkulmasta veromuutosten valossa.

Kirja on kattava ja ajantasainen kommentaari uudesta arvopaperimarkkinalaista. Kirjassa käsitellään uudistetun arvopaperimarkkinalain säännÜkset sekä arvopaperimarkkinalakia täydentäviä säännÜksiä ja luodaan katsaus EU-sääntelyyn sekä ESMA:n huomattavaan rooliin.

Kirjassa luodaan yleiskuvaus vaihtoehtoisista rahoitus- ja vakuusratkaisuista ja selvitetään myyntitoiminnan edistämistä tukevat järjestelyt sekä käyttÜpääoman rahoituskeino vakuuksineen.

Lisäksi tarkastellaan taseen ulkopuolista järjestelyä ja järjestelyä, jossa yritys muuttaa saatavansa tai tietyn liiketoimintansa likvideiksi rahavaroiksi.

Teos on tarkoitettu sekä oppikirjaksi että käsikirjaksi alalla toimiville asiantuntijoille.

Käsiteltäviä aiheita ovat muun muassa osingon, palkan, vuokra- ja lainajärjestelyjen, pääomanpalautusten ja osakeluovutusten verokohtelu tuoreiden veromuutosten valossa. Lisäksi arvioidaan osakeyhtiÜmuotoisen yritystoiminnan verotuksellista edullisuutta muihin yritysmuotoihin verrattuna.

Kirja tarjoaa arvopaperimarkkinoilla toimiville ajankohtaista ja koottua tietoa uuden arvopaperimarkkinalainsäädännÜn sisällÜstä, perusteluista, tulkinnoista sekä oikeuskäytännÜstä. Teos soveltuu myÜs oppikirjaksi.

Jäsenetuhinta 79 â&#x201A;Ź (+ alv 10 %) Normaalihinta 95 â&#x201A;Ź (+ alv 10 %)

Jäsenetuhinta 45 â&#x201A;Ź (+ alv 10 %) Normaalihinta 59 â&#x201A;Ź (+ alv 10 %)

Jäsenetuhinta 89 â&#x201A;Ź (+ alv 10 %) Normaalihinta 105 â&#x201A;Ź (+ alv 10 %)

ISBN 978-952-246-253-4 440 sivua

ISBN 978-952-246-114-8 n. 250 sivua. Ilmestyy 12/2013

ISBN 978-952-246-124-7 653 sivua

Lakimiesliiton Kustannus on vuonna 1948 toimintansa aloittanut perinteinen juridinen kustantaja. Vuoden 2009 alusta alkaen Helsingin seudun kauppakamari on vastannut Lakimiesliiton Kustannuksen toiminnasta yhteistyÜssä Lakimiesliiton kanssa.

14

XXX MBLJNJFTMJJUPOLVTUBOOVT Ăś t LVTUBOOVT!IFMTJOLJ DIBNCFS Ăś t 1VI KauppakamariKauppa: Kalevankatu 12, 2. krs., Helsinki t BWPJOOB BSLJTJO LMP

HELP

Ajankohtaista HYYssä HYYssä käytiin marraskuun alussa neuvottelut vuoden 2014 hallituksesta. HELP jäi valitettavasti kahden hallitusvuoden jälkeen vaihteeksi oppositioon. HELPin edaattoreilla on siis vuodenvaihteessa edessä orientoituminen kriittisen, mutta rakentavan oppositiopolitiikan tekemiseen. Toisaalta tämä luo mielenkiintoiset asetelmat ja uutta taistelutahtoa ensi syksyn edustajistovaaleihin. Hallituksessa ensi vuonna ovat Maailmanpyörä (HYYn Vihreät ja Sitoutumaton vasemmisto), ainejärjestöläisten edustajistoryhmä HYAL ja osakunnat.

Monenlaista vastuullisuutta Muissa Suomen ylioppilaskunnissa käytiin tänä syksynä edustajistovaalit. Turussa nähtiin mm. seuraavanlaista vaalimainontaa: ”Annatko kyltereiden ja oikislaisten päättää puolestasi? Ai mitä väliä? Semmoista vaan, että tuppaa tulemaan aika rumaa jälkeä, kun päästää rikkaimmat yhdistykset päättämään meitä muitakin koskevista asioista.” Samantyylistä retoriikkaa saa aivan varmasti kuulla taas ensi syksynä Helsingin kampuksillakin. ”Rikkaat” järjestöt ja niiden edustajat nähdään monesti ahneina oman etunsa tavoittelijoina.

ten suhteessa yliopistoon, kaupunkiin, valtakunnan päättäjiin tai johonkin muualle. Tulonsiirtojen kanssa puuhastelu ja muu rönsyily ei tähän kuulu.

On olennaisen tärkeää, että opiskelijoiden ääni tulee kuuluviin, kun päätetään opintotuen suunnasta tai opiskelija-asumisesta. Edunvalvonnassa on kuitenkin kyse myös pienemmistä ja arkisemmista asioista. Yliopiston tulostuskiintiöt ovat ajankohtainen esimerkki opiskelijaa konkreettisesti koskettavasta asiasta, josta HYY saa tietoa ja käy vuoropuhelua yliopiston kanssa. Yksittäinen opiskelija ei tällaisia asioita pysty hoitamaan, vaan tarvitaan opiskelijakollektiivia edustava taho, ylioppilaskunta.

Matti Sillanmäki HELPin puheenjohtaja 2013 matti.sillanmaki @helsinki.fi

HYY-politiikassa kuulee usein puhuttavan vastuullisuudesta. Eräiden mielestä se tarkoittaa sitä, että korotetaan aina ylioppilaskunnan kulujen noustessa jäsenmaksua sitä mukaa. Toisaalta vastuullisuudella viitataan myös siihen, että HYY Yhtymän liiketoiminnalle keksitään yhä uusia rajoitteita esimerkiksi sen suhteen, mitä yrityksiä voidaan hyväksyä liiketiloihin vuokralaisiksi. Mutta vastuullisuus-sanaa ei juuri koskaan kuule sen mielestäni oikeassa merkityksessä: vastuullista olisi kerrankin asettua jäsenen asemaan ja pohtia, saako tämä rahoilleen vastinetta. Leikkauksien tekeminen on tuskallisen vaikeaa, sen tietää jokainen valtakunnanpolitiikkaa vähänkin seurannut. Sama pätee HYYssä.

Keskittyminen olennaiseen..

Itse olen sitä mieltä, että HYY käyttää liikaa rahaa asioihin, jotka rehellisesti sanottuna eivät ole kovin tarpeellisia. Järjestötukien jakaminen on hyvä esimerkki tästä. Toinen on Ylioppilaslehti, jota kovinkaan moni ei oikeastaan halua ja jonka asema pitkälti perustuu perinteeseen. Tästä ei pidä vetää johtopäätöstä, että HYY olisi mielestäni turha.

Toiminnassa olisi kuitenkin keskityttävä olennaiseen, eli opiskelijoiden edunvalvontaan, oli se sit-

HELPläisiä SYL:n liittokokouksessa 29.–30.11.

15

Hallitus:Experto

Oikiksen aikana olen tutustunut suureen joukkoon opiskelijoita ja mielestäni meidän tiedekuntamme opiskelijat ovat todella fiksua ja määrätietoista porukkaa. Olen usein tämän vuoden aikana ajatellut, kuinka paljon enemmän vielä haluaisin kertoa opintoasioista ihan kaikille Helsingin oikkareille. Mistä tässä kaikessa on kysymys?

Oikkarit Portsussa

Facebookiin on luotu uusi ”Oikkarit Portsussa” -niminen yhteisö. Tarkoituksena on keskustella avoimesti mistä tahansa opintoihin tai koulutuspolitiikkaan liittyvästä aiheesta.

Tähän mennessä yhteisössä on keskusteltu peruuntuneesta työoikeuden projektista, opiskelupaikkojen lisäämisestä oikikseen ja vaihto-opiskelun aikana suoritettujen opintojen hyväksilukemisen vaikeudesta.

Myös erilaisia positiivisia kokemuksia voi hyvin kertoa muille opiskelijoille, esimerkiksi jos on ollut jollakin erityisen hyvällä kurssilla tai todennut jonkun luennoitsijan todella taitavaksi. Meillä kaikilla on paljon sisäpiiritietoa opiskelemisesta Stadin oikiksessa. Tämän yhteisön tar16

Credite

koituksena on toimia meidän omana opintoihin keskittyvänä opiskelijayhteisönä. Toivottavasti yhteisöstä on paljon hyötyä!

Teillä on opintovastaava ja lukuisia opiskelijaedustajia

Jos Pykälällä ei olisi opiskelijaedustajia tiedekunnassa, vaikuttaminen olisi todella vaikeaa. Kun olen lähettänyt sähköpostia ongelmallisesta asiasta sähköpostiosoitteestani opintovastaava@pykala.fi, olen saanut nopeasti erittäin informatiivisia vastauksia. Kun asioita hoidetaan yhteisesti kaikkien puolesta, on myös tiedekunnan puolelta helpompaa reagoida erilaisiin ongelmiin.

Tapahtumia, cupcakeja, opintopiirejä yrityksissä, viiniä

Vaikuttamismahdollisuuksien lisäksi Pykälän opintoasiat sisältävät vaikka mitä muuta. Tiedekunnan kanssa yhteistyössä on järjestetty aktiivisen professori Olli Norroksen johdolla kisastudioita väitöstilaisuuksiin ja opintovaliokunta oli yhteistyössä toteuttamassa LL.M.-tutkinto ja jatkotutkinto ulkomailla -iltaa Hannes Snellman -asianajotoimistossa. Uusimpana toimintana ovat opintopiirit, joita voitte bongata Pykäläinfosta. Ilmoittautukaa ehdottomasti opiskelujenne aikana mukaan ainakin yhteen tällaiseen yritysten kanssa yhteistyössä järjestettävään opiskelumuotoon.

Pykälässä järjestetään seminaareja erilaisista aiheista. Tänä vuonna seminaareja on järjestetty kuluttajaoikeudesta, lapsioikeudesta, IT-oikeudesta sekä oikeustieteen koulutuksen tulevaisuudesta. Lisäksi on järjestetty Asianajajaliiton opiskelijaseminaari sekä Lakimiesliiton urailta, Vaihtoehtoisen opintoputken ilta ja Graduilta. Tarjontaa löytyy erilaisista aiheista kiinnostuneille eri vuosikurssien opiskelijoille. Nämä ilmaiset asiatapahtumat tarjoiluineen kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

Pykälän opintoasiat ovat juuri sellaisia kuin me haluamme. Kysymys kuuluukin, mitä me haluamme?

Valtavasti tsemppiä uudelle opintovastaavalle 2014 eli Katariina Järvelle.

Yhteisten koko Pykälän opintoasioiden puolesta, vuodestaan opintovastaavana onnellinen ja kiitollinen

Niina Karjunen, opintovastaava 2013

Master the Laws of Business.

In Copenhagen, Helsinki, Moscow, St. Petersburg and Stockholm.

!ŏ .%2!ŏ0 (!*0ŏ * ŏ+û!.ŏ ŏŏ+*!ġ+"ġ ġ'%* ŏ(! .*%*#ŏ!4,!.%!* !

We have a unique geographical coverage and focus. With a Nordic footprint and a strong foothold in Russia, we work closely together as one firm, across borders, business areas and support functions. We share and capitalise on the best ideas and practices generated by teams and team members, regardless of location, combining a strong first-mover attitude with a century of solid experience. We have both an extensive capacity to offer inspiring career opportunities and the flexibility to actively involve everyone in their own professional career profile planning.

We have an outstanding portfolio of highly esteemed and demanding clients. We handle the most challenging and exciting assignments, both locally and cross-border, and actively take part in the reshaping of companies and industries. With us, you get deep insight into the key factors behind successful transactions and exceptionally proficient handling of complex disputes. Our most experienced lawyers guide our younger team members in close cooperation as part of project teams. You will learn from the best.

Now is your opportunity to kick-start your career and experience what it is like to work at a top-tier law firm.

We offer both part-time positions to accommodate your studies and exams as well as a full-time Associate Trainee programme. In addition, we offer opportunities for students writing their Master’s thesis.

Office Support Junior Trainee Associate Trainee Thesis Trainee

For further information please visit us at www.hannessnellman.com/careers/join-us

**!/ŏ *!(() *ŏ 00+.*!5/ŏ 0 ŏđŏ +,!*$ #!*ŏđŏ !(/%*'%ŏđŏ +/ +3ŏđŏ 0ċŏ !0!./ 1.#ŏđŏ 0+ '$+()ŏđŏ333ċ$ **!//*!(() *ċ +)

17

Suuri arvosanametsästys

Teksti ja tilastot: Mikko Rudanko

Ylioppilaslehti teki numerossaan 2/2013 julkaistussa Vappu Kaarenojan jutussa ”Täältä heruu laudatureita” ansiokasta vertailua tiedekuntien välisistä eroista graduarvosanoissa. Nyt vuoden viimeisessä numerossaan IV pyrkii jatkamaan tätä eteenpäin oikeustieteellisen tiedekunnan sisällä. Heruuko oikiksesta oikeasti laudatureita? Mitä, mistä, miksi heruu?

Jutussa on tarkasteltu Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan graduarvosanoja vuosilta 2003–2013 (12.11.2013 saakka). Opiskelijarekisteristä pyydettyjen tietojen mukaan tänä ajanjaksona tutkielmia on oikiksessa hyväksytty 2547 kappaletta, joista korkeimman arvosanan, laudaturin, on saanut 171 tutkielmaa, noin 6,7 prosenttia kaikista tiedekunnan pro gradu -tutkielmista tältä ajalta. Samaa prosenttiluokkaa oli myös Ylioppilaslehden jutun laudatur-lukemamme (n. 6,9 %) seitsemältä viime vuodelta. Jutussa ei ole nyt tarkemmin eritelty ennen vuotta 2005 kirjoitettuja OTK-tutkielmia ja sen jälkeen tehtyjä OTM-vaiheen pro gradu -tutkielmia.

Määrällisesti eniten laudatureja on myönnetty kauppaoikeudesssa, 30 kpl. Kaikista kauppaoikeuden graduista (282 kpl) laudaturin on saanut 11 prosenttia. Laudaturien osuus ylittää siellä selkeästi koko tiedekunnan prosenttiluvun 6,7. Kauppaoikeuskaan ei kuitenkaan yllä prosentuaalisesti ihan kirkkaimpaan kärkeen, sillä otettaessa huomioon laudaturien osuus kaikista kussakin oppiaineessa hyväksytyistä graduista, kärkeen nousevat gradumääriltään pienenpieni oikeusteoria, jossa laudaturien osuus arvosanoista on peräti 18 prosenttia, ja gradumäärissä selkeästi suurempi oikeushistoria 14 prosentillaan.

18

Miten laudaturin saa?

Oikeusteorian vastuuopettaja, professori Ari Hirvosen käsityksen mukaan laudaturin kriteerit oppiaineessa ovat olleet tiukat ja lukumääräisesti laudatureja on vähän, vaikka prosentuaalinen osuus onkin suuri. Hirvosen mukaan oikeusteoriasta gradun tehneet ovat olleet hyvin motivoituneita ja opiskelijat ovat panostaneet resursseja tutkimustyöhön ja kirjoittamiseen. Tämä on näkynyt myös arvosanoissa.

Osa opiskelijoista on myös tähdännyt nimenomaan tutkijanuralle ja ovat sittemmin hakeutuneet jatkoopiskelijoiksi. On siis tiedetty tarkkaan, mihin on lähdetty, kun on valittu alaksi oikeusteoria.

Oikeushistoriassa professori Jukka Kekkoselta laudaturin tarkasteltavana ajanjaksona sai peräti 16 % tutkielman kirjoittajista. Kekkosen mukaan hänen projekteihinsa valikoituukin opiskelijoita, joilla on keskimääräistä enemmän sekä tutkimuksellista kunnianhimoa että kiinnostusta oikeudellisten ilmiöiden kontekstualisointiin. Moni oppilaista onkin jatkanut tutkijana, esimerkkeinä tästä muun muassa Kaius Tuori ja Toomas Kotkas. Kekkosen mukaan gradujen ohjaus on oppiaineessa perinteisesti ollut huipputasoa ja itse aiheen valinnassa vallitsee suuri vapaus, sillä tarkoituksena on löytää aihe, johon opiskelija tuntee henkilökohtaista intohimoa. Joissain oppi-

aineissa tilanne on vapauden suhteen täysin toisenlainen, kuten Pykälä ry:n järjestämässä Graduillassakin ilmeni.

Kauppaoikeudessa laudaturien määrä on ollut erityisen korkeaa professori Seppo Villan yhtiöoikeudessa. Yleensä joku hänen projektilaisistaan onkin saanut gradupalkinnon. Villa itse näkee tähän useita syitä, joista yksi on kilpailu jo projektiin pääsystä, sillä vuosittain 40–50 % halukkaista mahtuu mukaan.

Paitsi kilpailu, myös edeltävät opinnot edistävät projektia, sillä reitti tammikuussa alkaviin projekteihin on rakennettu lokakuussa järjestettävän harjoitusseminaarin ja vaativamman valinnaisten tentin kautta.

Pohja syvällisemmälle projektityöskentelylle onkin valmiina ja oma painonsa on teoreettisen kehyksen osaamisella. Syy voi myös olla projektityöskentelyssä, jossa keskitytään ryhmässä oppimiseen, ylitetään oikeuden alojen rajoja ja vierailujen ohella myös saadaan vierailijoita asianajotoimistoista. Villa arvelee, että hyvä gradu halutaan tehdä myös tulevia työnantajia silmällä pitäen, sillä töitä on hyvin tarjolla tällä oikeuden alalla. Tämä tuokin opiskelijalle varmasti lisämotivaatiota verrattuna siihen, että tutkielma kirjoitettaisiin lähinnä omaksi iloksi ja opintojen loppuunsaattamiseksi.

19

Laskennallinen kärkikolmikko Jos haluat tutkielmastasi laudaturin, tee se rikosoikeudesta rikos- ja prosessioikeuden professori Dan Frändelle. Tarkasteltuna ajanjaksona joka neljäs Fränden arvostelema rikosoikeuden gradu on saanut laudaturin. Toki kaikkiaankin Fränden rikosoikeudessa ohjaamia graduja on ollut vain toistakymmentä, mikä selittää myös laudaturien prosentuaalista osuutta. Arvosanametsästyksen kannalta vaarana tällä hetkellä kuitenkin on, että tiedekuntamme menettää Fränden Vaasan hovioikeuden palvelukseen.

Kakkoseksi laudatur-vertailussa yltää siviilioikeuden emeritusprofessori Erkki Aurejärvi, mutta nykyopiskelijoiden laudatur-haaveiden kannalta harmillisesti hän on ollut eläkkeellä jo vuodesta 2006. Montaa tutkielmaa häneltäkään ei siis tässä tilastossa ole mukana, mutta prosentuaalisesti laudaturin on saanut niistä joka neljäs. Kolmannen sijan prosentuaalisissa laudatureissa (16 %-osuudella tutkielmista) jakavat oikeushistoriassa professori Kekkonen ja eurooppaoikeudessa professori Tuomas Ojanen, joka toimii nyky-

20

ään valtiosääntöoikeuden professorina. Valtiosääntöoikeuden puolella laudaturien prosentuaalinen osuus on Ojasella kuitenkin ollut selkeästi pienempi.

Niin lähellä, mutta niin kaukana Gradumääriltään kauppaoikeuden ohella muut suuret oppiaineet, velvoiteoikeus (22 laudaturia, 7% kaikista oppiaineen graduista), finanssioikeus (14, 5%), rikosoikeus (20, 8 %) ja useamman vuoden jo irrallaan olleet prosessi- ja insolvenssioikeus (oppiaineissa yhteensä 9, 4 %) jäävät laudatur-prosenteillaan kauppaoikeutta enemmän kärjestä ja osa niistä myös tiedekunnan 6,7 %-lukemasta, mutta näidenkin oppiaineiden sisällä on kyllä ollut selkeää vaihtelua.

Huomattavaa on myös finanssioikeudessa myönnettyjen toiseksi parhaiden arvosanojen, eximioiden määrä, joka on peräti 40 % oppiaineen graduista ja 44 % oppiaineen vastuuopettaja, professori Esko Linnakankaan arvostelemien gradujen kohdalla. Linnakangas yllättyi itsekin näistä määristä, mutta arve-

lee, että syy voisi olla hänen tarjoamansa mahdollisuus parannella graduaan vielä esitarkastuksen jälkeen opiskelijan haluamaan arvosanaan pääsemiseksi. Tällä varmastikin on oma vahva vaikutuksensa gradujen tasoon, sillä monessa muussa oppiaineessa tällaista mahdollisuutta ei tarjota. Toinen vahvasti eximia-painotteinen oppiaine on Maa-, vesi- ja ympäristöoikeus, jossa eximioiden määrä on ollut korkea tutkielman arvostelijasta riippumatta.

Yhtään laudaturia ei ole tarkasteltavana ajanjaksona myönnetty kansainvälisen yksityisoikeuden ja oikeusvertailun, oikeussosiologian, viestintäoikeuden, oikeuden ja sukupuolen tutkimuksen eikä lääkintä- ja bio-oikeuden graduista. Gradujen määrässä suurin näistä pienemmistä ja uudemmista oppiaineista on ollut lääkintä- ja bio-oikeus 49 opinnäytetyöllään. Siinäkin 22 työtä, eli peräti 45 prosenttia kaikista graduista, on kuitenkin saanut eximian. Oppiaineen vastuuopettaja, yliopistonlehtori Liisa Niemisen mukaan tilasto ei vastaa totuutta hänen omalla kohdallaan, sillä hän on itse vienyt läpi vasta kaksi projektia.

Niemisen mukaan oppiaineen graduopiskelijat ovat hyvin motivoituneita ja gradut ovat yleensä jo pieniä tutkimuksia. Kun teema on kuitenkin vaikea ja aineesta ei ole ole-

massa paljoakaan suomalaista materiaalia, niin laudaturin arvoisesti ei ole vielä onnistuttu. Yleensäkin laudatur on Niemisen mielestä hyvin harvinainen ja henkilö joka sen saa on jo kypsä tohtoriohjelmiin. Nieminen noudattaa arvostelussaan tarkoin tiedekunnan kriteereitä, mutta kertoo ihmetelleensä joidenkin muissa oppiaineissa laudaturin saaneiden töiden arvosanoja. Oppiaineiden välisiä eroja ei voida kuitenkaan välttääkään. Niemisen mielestä laudatur-arvosana on kyllä käytössä ja se annetaan jos tiedekunnan määrittelemät kriteerit täyttyvät. Keväällä alkavaan uuteen projektiin on kuulemma tulossa taas hyvin motivoituneita opiskelijoita. Onnea siis heille, toivottavasti joku heistä yltää laudaturiin!

Näkemyksiä noin 375 gradun kokemuksella Rikosoikeuden vastuuopettaja, professori Raimo Lahti on kymmenen vuoden aikana ohjannut toistasataa rikosoikeuden ja lääkintä- ja bio-oikeuden gradua. Tilastojemme tulokset eivät yllätä häntä, sillä Lahti on itsekin hyvin perehtynyt gradutilastoihin. Yhteensä hän on ohjannut ja tarkastanut noin 300 rikosoikeuden ja 75 lääkintäja bio-oikeuden (yksi näistä saikin laudaturin ja väitte-

21

li myöhemmin aineensa tohtoriksi) gradua. Lahden mukaan opiskelijoiden keskimääräisessä motivoitumisessa voi olla oppiaineittain vaihtelevia eroja. Itse hän huomasikin lääkintäja bio-oikeudessa, että sen ollessa valinnainen oppiaine, siinä tutkielman tekijäksi hakeutuneet olivat keskimääräistä innostuneempia projektiin osallistuessaan.

Arvosanajakaumien eroja selittävät Lahden mukaan monet seikat. Arvostelukäytäntöä ohjaavat toki yleiset arvostelukriteerit, jotka kirjattiin tiedekunnan ohjeisiin vuoden 2005 tutkinnonuudistuksen yhteydessä, jolloin myös tarkoitettiin nostaa tutkielmien vaativuustaso vastaamaan muiden tiedekuntien pro gradu -töiden tasoa. Arvostelukäytäntö on näyttänyt muotoutuvan oppiaineittain ja arvostelijoiden mukaan jonkin verran vaihtelevaksi, ja Lahden mielestä olisikin syytä kantaa huolta siitä, onko arvosteluasteikon soveltaminen eri oppiaineissa ja eri opettajien kesken riittävän yhtenäistä.

Arvosanajakaumista tulisikin säännöllisesti keskustella tiedekunnan elimissä.

Lahden mukaan on otettava huomioon sekin mahdollisuus, että oppiaineittaiset arvosanaerot mm. laudaturin ja eximian kesken voivat osoittaa todellisia eroja opiskelijoiden osaamisessa tai tutkijantaidossa. Esimerkkeinä hän mainitsee, että rikosoikeuden tutkielmista laudaturin saaneissa on viisi myöhemmin oikeustieteen tohtoriksi väitellyttä ja moni

22

muu saman arvosanan saanut valmistelee väitöskirjaa. Lahden mukaan ylimmän arvosanan käytössä voi myös muotoutua pidättyvä käytäntö, mikä näkyy siinäkin, ettei tiedekunnassamme väitöskirjojen arvosanoihin vuonna 2006 palattaessa ole annettu yhdellekään laudaturia. Rikosoikeudessa oli vuoteen 2007 kolme suomenkielistä professoria, jotka kaikki vuorollaan vetivät aineen projektia ja aineessa muotoutui käytännöksi antaa myös laudatureita kiitettävistä tutkielmista.

Lahden omien kokemusten perusteella tutkielmien laatu on parantunut vuoden 2005 tutkinnonuudistuksesta lähtien.

Myös viime vuosina tehostunut metodikoulutus (esimerkiksi projektikohtaisesti räätälöidyt metodikurssit ja Ari Hirvosen metodioppaan valmistuminen) ovat näkyneet Lahden mukaan parantuneina tuloksina. On myös yhä tavallisempaa ainakin Lahden omassa käytännössä lukea useampia tutkielman tekstiversioita ja varsinkin loppuvaiheessa ns. esiversio, jolloin töiden laatua on kyetty kohentamaan. Lahti muistuttaa myös, että tutkielmalla on aina kaksi tarkastajaa ja itse hän on aina halunnut arvostaa yhdenvertaisesti toisen tarkastajan näkemystä. Toisen tarkastajan rooli korostuukin Lahden mukaan tiedekunnassamme, koska työnohjaajaa ei ole katsottu esteelliseksi tutkielman tarkastamisessa.

Lahden mielestä vuoden 2005 ohjeet arvosanojen määräyty-

misen perusteista ja arvostelulomakkeeseen sisällytetyt kriteerit ovat sinänsä edelleen hyviä. Kuitenkin jo noiden ohjeiden johdannossa todetaan, että ”[s]amankin arvosanan sisään mahtuu jo keskenään erilaisia tutkielmia ja erityisesti arvosanojen rajoilla erot ovat usein ’hiuksenhienot’, jolloin kokonaisvaikutelma on ratkaiseva.” Lahti katsookin, että jo seuraavilla kysymyksillä voidaan pitkälle määrittää tutkielman laatua: kuinka perusteellista, kuinka itsenäistä ja kuinka paljon uutta luovaa kirjoittajan työ on?

Maisterivaihekin uudistuu ON-tutkinnon uudistuksen jälkeen on tulossa myös maisterivaiheen uudistus. Dekaani Kimmo Nuotion mukaan heti kun tiedekunnan uusi organisaatio aloittaa ensi vuoden alussa, tulisi maisterivaiheen uudistusta lähteä suunnittelemaan.

Tarkempi aikataulu on kuitenkin vielä avoin. Tiedekunta voisi Nuotion mukaan ohjeistaa, säännellä ja purkaa laatueroja ja ongelmia, jotta päästäisiin keskenään yhtä laadukkaisiin graduprojekteihin. Ensin tulisi kuitenkin analysoida näitä eroja ja ongelmia. Hyvä projekti vaikuttaakin varmasti myös sen pohjalta tehtävän tutkielman arvosanaan.

Professori Lahden mukaan uudistuksessa olisi syytä harkita vuoden 2005 ohjeiden tarkistustarvetta, kuten myös sitä, tulisiko tehdä yleinen korjausliike tutkielmien arvosanojen arviointitasoon samantapaisesti kuin syksyllä 2013 tarkistettiin tenttien arvosanojen prosenttirajoja tiukempaan suuntaan. Vuoden 2005 ohjeiden lähtökohta oli, että cum laude approbatur olisi eräänlainen ”normaaliarvosana” tutkielmalle, ellei ole erityisiä syitä nostaa tai laskea arvosanaa, mutta magna ja eximia ovat viime vuosina olleet yleisempiä. Korjausliikekin edellyttäisi Lahden mukaan oppiaineiden yhteistä sitoutumista arvostelukäytäntöön. Korjausliikettä valmisteltaessa olisi myös hankittava vertailutietoja muista oikeustieteellisistä tiedekunnista, jotta arvostelukäytäntöä kehitettäisiin valtakunnallisesti mahdollisimman yhtenäiseksi.

Mitä voimme tästä kaikesta päätellä?

Tarkasteltujen tilastojenkin mukaan Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta on oikeasti mahdollista saada pro gradu -tutkielmastaan arvosanaksi laudatur. Helppoa se ei toki ole vaan – kuten tästäkin jutusta käy ilmi –

23

vaatii osaamista, tutkimuksellista kiinnostusta ja motivaatiota. Eroja eri oppiaineiden välillä on selkeästi olemassa, mitä selittävät toki jo kunkin oppiaineen gradumäärätkin.

Jos pienempään oppiaineeseen tulee vaikkapa 5 opiskelijaa, jotka ovat kaikki siitä erityisen kiinnostuneita, niin toki tämän luulisi näkyvän myös gradujen arvosanoissa.

Niinhän se näkyykin. Mutta varmasti on olemassa muitakin syitä, eikä pienin niistä varmastikaan ole, kuinka opiskelijaa ohjataan.

Pro gradu -tutkielma on merkittävin osa opiskelijoiden OTM-tutkinnossa suorittamaa projektia. Onkin mielenkiintoista, mikä vaikutus projektilla on kuhunkin tutkielmaan ja sen arvosanaan. Tätä ja eri projektien välisiä eroja ei tietääkseni ole analysoitu kovinkaan tarkkaan. Yksittäinen opiskelija, joka ei vaikuta tiedekunnan suhteen esimerkiksi Pykälä ry:n Opintovaliokunnan kautta, ei välttämättä tiedä mitään projektien välisistä eroista tai siitä, miten ne tukevat häntä kirjoittamaan gradunsa – millaista tukea ohjaajalta saa, kokoontuuko ryhmä koskaan ja voiko koko projektin aikana palauttaa vain yhden tekstiversion ja se onkin sitten se, mikä arvostellaan? Jokaisen meistä tulee kirjoittaa gradu jossain vaiheessa, mutta valitsemmeko vain summittain jonkin alan, aiheen ja kirjoittamme siitä, yrittäen parhaamme? Toivottavasti joku tutkii ja kirjoittaa vielä joskus tästä.

Inter Vivos kiittää kaikkia tässä jutussa haastateltuja ja toivottaa menestystä kaikille opiskelijoille gradujensa parissa!

24

Mikä pro gradu?

-40 opintopistettä -Osa OTM-vaiheen projektia -Tutkimuksellinen opinnäyte -Ohjepituus 60–80 A4-sivua -Mikään tutkielma ei ole täydellinen Arvostelussa kiinnitetään huomiota muun muassa: -tehtävänasettelu ja sen johdonmukainen toteuttaminen -lähteiden riittävyys, relevanttius ja lähdekritiikki -argumentointi ja päätelmien johdonmukaisuus Arvostelussa on seitsenportainen mainesana-asteikko: Laudatur (kiitetään) Eximia cum laude approbatur (erinomaisin kiitoksin hyväksytään) Magna cum laude approbatur (suurin kiitoksin hyväksytään) Cum laude approbatur (kiitoksin hyväksytään) Non sine laude approbatur (ei ilman kiitosta hyväksytään) Lubenter approbatur (mielihyvin hyväksytään) Approbatur (hyväksytään) Arvostelusta tarkemmin: Oikeustieteen maisterin tutkinnon tutkielman laatiminen ja arvostelu (Suositus 28.11.2005, tiedekuntaneuvoston hyväksymä) http://www.helsinki.fi/oikeustiede/opiskelu/OTMtutkinto/syventavat_opinnot/tutkielman_laatiminen_ja_arvostelu. pdf

25

26

27

28

29

Dekaani Kimmo Nuotio Teksti: Mikko Rudanko Kuva: Veikko Somerpuro

Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina jatkaa kaudella 1.1.2014–31.12.2017 rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio (54) tiedekuntaneuvostossa 27.11. pidetyn dekaanin vaalin perusteella. Mutta millainen dekaani Nuotio on ja millainen hänen toinen kautensa tulee olemaan?

Dekaani Nuotio on kehittäjä. Hän olisi tekemässä uudistuksia, vaikka ei olisikaan tiedekunnan johdossa. Nuotio oli pitkään vastaava professori tiedekunnan Vaasan yksikössä, jossa vastasi alemman oikeustieteellisen tutkinnon kehittämisestä yli 10 vuoden ajan vuosina 1996–2008.

Vaasa olikin hänelle mahdollisuus kokeilla erilaisia asioita, kuten myös yliopistoyksikön kehittämistä ja johtamista. Nyt Helsinkiin levinnyt kaksikielisen tutkinnon kokeilukin aloitettiin aikanaan pilottina Vaasassa.

Opetus

Neljä vuotta sitten Nuotio haki dekaaniksi tiedekunnan opetuksen tilanteen vuoksi. Tultuaan valituksi hän ei saanut tiedekunnassa läpi esitystä kaikille pakollisesta pedagogisesta koulutuksesta, mutta dekaanina Nuotio asetti ohjausryhmän, jonka työn myötä luotiin syksyllä 2013 alkanut uusi moduulimuotoinen ON-tutkinto. Tämä ei ole kuitenkaan vielä koko matka vaan toimintaan tarvitaan Nuotion mukaan pedagogista linjakkuutta ja moduulien yhteistoimintaa. Tavoitteena on systeemi, jossa allokoidaan vastuita ja aktiivitaitojen kehittämistä eri vaiheisiin, jolloin jokaisella kokonaisuudella olisi vastuuta yleisistä taidoista tietyn substanssin lisäksi. Nyt tilannetta seurataan, keskustellaan ja tarvittaessa trimmataan.

Nyt Nuotio pyrkii eroon heimoista tiedekunnan sisällä eikä vanhaan laitos(/osasto)malliin ole enää paluuta.

Opintouudistuksen ja sen moduulirakenteen myötä on Nuotion mukaan tultu tilanteeseen, jossa naapurin kanssa on pakko tehdä yhteistyötä. Tämä voi joskus olla vaikeaa. Yhteistoiminnallisuus onkin löydettävä ja johtamisjärjestelmää tarvitaan aivan eri tavalla. Professoreiden ja lehtoreiden työpanos tulisi myös saada optimaaliseen käyttöön. Nuotio korostaa henkilökunnan henkistä sitouttamista, vuorovaikutusta ja parempaa yhteistyökulttuuria, johon kuuluisi eettisiä pelisääntöjä. Moduuleillekin voitaisiin delegoida johtamista. Nyt ylimenokautena dekaanin rooli onkin Nuotion mukaan ollut ylikorostunut. Mielestään hän ei ole kuitenkaan mikromanageroinut tiedekuntaa vaan toteuttanut isoja kuvioita ja tarvit-

30

taessa ratkonut esiintyneitä ongelmia.

Laatu

Jos on vaalissa vastaehdokkaana ollut Halila ollut tehokas ulkoisen rahoituksen hankkimisessa, niin on kyllä Nuotiollakin paljon kokemusta täydentävän kilpaillun rahoituksen puolelta. Nuotio korostaa erityisesti tutkimusrahoituksen ja kansainvälisen toiminnan osuutta yliopiston rahoituksesta. Hänen mielestään siitä, että välillä ollaan lähellä nollatulosta, ei pitäisi huolestua, kunhan rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Sen sijaan ajatus siitä, että tiedekunnassa priorisoitaisiin kapeasti ymmärrettyä positivistista lainoppia eikä välitettäisi tutkimusrahoituksesta ja laadusta, on Nuotiosta katastrofaalinen. Itse hän lupaakin tiedekunnalle tulevaisuuden, jossa oikeasti mennään eri suhteissa laadullisesti eteenpäin ja katsotaan eteenpäin tulevaisuuteen, kansainvälisiin kuvioihin ja laatutekijöihin, sekä pedagogisesti, sisällöllisesti että akateemis-tieteellisesti.

Nuotion mukaan nyt oli kyse linjavaaleista. Nyt valittiin linja, jota seurataan. Ne, jotka nyt jäivät nyt tappiolle, joutuvat tuloksen hyväksymään, kuten hän itsekin kertoi tuloksen hyväksyvänsä, jos olisi jäänyt vähemmistöön. Nyt voidaan viedä eteenpäin näitä isoja kuvioita ja mennä etenkin opetuksessa johdetumpaan järjestelmään, jossa yhdessä vastataan tuloksesta. Autonomia ei ole uhattuna, mutta sille asetetaan reunaehtoja.

Työkuorman tasapuoliseen jakautumiseen tulee kiinnittää huomiota. Tarvitaan vieläkin selvempiä pelisääntöjä.

Työsuunnitelmat ovat hyvä väline opetuskuorman jakamiseen, jotta jokainen ehtii myös tutkia. Tutkimuksen Tuhat-tietokanta on hyödyllinen, koska sen myötä tutkimustoiminnan tuloksellisuus on käytännössä täysin julkista. Samalla saadaan aikaan hyvää vertaispainetta, koska jokainen haluaa tietysti esiintyä edukseen.

Rajat ylittävä yhteistyö

Nuotio korostaa vahvasti kansainvälisyyttä ja hän onkin hoitanut ahkerasti tiedekunnan suhteita esimerkiksi Kiinaan, viimeksi Hong Kongiin ja Shanghaihin. Kansainvälinen yhteistyö ei olekaan Nuotion mielestä millään tavoin pois tiedekunnan kansallisesta tehtävästä. Tiedekunnalla on tällä hetkellä henkilökunnassaan 27 ulkomaalaista, jotka tuovat yliopistolle reilusti rahoitusta. Nuotion mukaan myös erikielisten välisiä heimoja tulisi sekoittaa, jolloin ei olisi enää nykyisenkaltaista tiukkaa jakoa kotimaisen ja ulkomaisen henkilökunnan välillä.

Nuotion mukaan haluttaessa vahvistaa kampuksen keskinäistä tutkimus- ja muuta yhteistyötä voisi ainakin ajatuksena harkita sellaista kampusrakennetta, jossa keskustan kymmenen laitosta kuuluisivat samaan tiedekuntaan, jolta olisi riisuttu käytännössä muut tehtävät paitsi näiden laitosten yhteistyön edistäminen. Nuotion mielestä laitosjako onkin tiedekuntajakoa tärkeämpää.

Oikeustieteellinen tiedekunta ei kaipaa takaisin kahdenkertaista hallintoa. Nuotio heittää ajatuksena, että ehkäpä keskustakampuksella tarvittaisiin samantapainen dekaanien muodostama johtoryhmä kuin mikä Viikissä toimii. Joka tapauksessa rehtori tarvitsisi keinon keskustella kampuksella myös yhteisistä asioista eikä vain jokaisen yhteisön tehtävistä erikseen. Keskustakampuksen neuvottelukunta, jota Nuotio on johtanut, on isoissa kysymyksissä liian suuri ja hajanainen konklaavina.

Opiskelijat

Viiden vuoden aikana oikeustieteen aloituspaikkoja on väliaikaisesti suunniteltu lisättäväksi yhteensä 500. Nuotion mielestä Helsingin yliopisto

voisi hyvin antaa muiden tiedekuntien ottaa nämä opiskelijat. Hänen mielestään ei olisikaan tarvetta tapella tai vastustaa sitä, että esimerkiksi Joensuu tai Lapin yliopisto ottaisi lisää opiskelijoita, vaan Nuotion mukaan Helsinki voisi puolestaan ottaa näistä parhaimmat aikanaan maisterivaiheessa opiskelemaan. Tilanne on tietenkin toinen, jos tiedekunta saisi opiskelijamäärien lisäysten myötä myös kunnollisesti lisäresursseja – silloin Nuotion mielestä Helsingin aloituspaikkojakin voitaisiin kyllä jonkin verran lisätä. On Nuotio toki toisaalta valmis dekaanina lobbaamaan opiskelijamäärien lisäyksiä vastaankin. Mutta jos alalle tulee lisää kilpailua, tulisi Nuotion mukaan oikeustieteen maistereiden pystyä kilpailemaan myös oikeustieteen raja-alueilla, kuten verobisneskonsultoinnissa tai ympäristöhallinnon puolijuridisissa tehtävissä.

Nuotio ei ole esittänyt valtakunnallista yhteishakua eikä hän kannata Helsingin ja Vaasan hakuprosessin yhtenäistämistä siten, että Vaasaan lähetettäisiin ihmisiä, jotka eivät sinne halua mennä.

Vaasassa pitkään olleena hän itse kunnioittaa sitä, että Vaasan yksiköllä on vähän oma profiilinsa, jo siinäkin mielessä, että siellä yleensä kaikki jutut suunnitellaan yhdessä opiskelijoiden kanssa. Tähän toki pyritään Helsingissäkin ja Nuotio ottaakin mieluusti opiskelijoiden esityksiä ja toivomuksia vastaan. Nuotion mukaan ei olekaan mahdotonta, että oikeustieteen opiskelijat saisivat oman lukutilan, joka voitaisiin vuokrata, mahdollisesti sponsoroidusti, tai sellainen voitaisiin saada yliopiston tilahallinnon kautta.

Nuotiolla ei ollut vielä hakuvaiheessa dekaanijoukkuetta taustallaan. Todennäköisesti kaikki varadekaanit tulevat kuitenkin vaihtumaan nyt uusiin. Viimeksi Nuotiolle tuli kymmenen varadekaanihakemusta, nytkin tarkoituksena on saada parhaat tyypit kehiin.

31

32

www.hpplaw.fi

Kolumni:

Koulutuspaikkojen lisäämisestä Teksti: Annika Juvonen

Tällä hetkellä käydään kovaa keskustelua siitä, pitäisikö oikeustieteellisen aloituspaikkoja nostaa. Harva näkee asiaan minkäänlaisia perusteita – 500 uutta juristia vuodessa työmarkkinoille kuulostaa käsittämättömältä idealta. Siirtäisikö valtiovalta työttömiä lähinnä alalta toiselle? Tälläkin hetkellä oikeustieteellisten harjoittelupaikkojen saaminen näyttää vaikealta. Esimerkiksi noin 50 opiskelijan kerrotaan hakeneen Helsingin syyttäjänviraston palkattomaan kuukauden harjoitteluun.

Oikeustieteellisen koulutus on Suomen halvimpia. Tämä tuntuu aivan käsittämättömältä – monen muun alan koulutuksessa on tarjolla huomattavasti pienempiä ryhmiä. Osan tenteistä onnekas veikkaaja voi läpäistä tenttibingolla. Onko tämä järkevä tulevaisuuskuva Suomen oikeuslaitokselle? Tuomiovalta kun on yksi Montesquieun vallan kolmijako-opin pilari. Ihmiset ovat hyvin erilaisia oppijoita, eikä massaluento-opetus yksinkertaisesti sovi kaikille. Moni vaihdossa opiskellut toteaa oppineensa ulkomailla enemmän kuin ikinä Suomessa. Tietysti voidaan pohtia, mikä on oikea määrä juristeja. Monessa maassa juristeja koulutetaan aivan liikaa. Kuvitelkaapa vaikkapa Yhdysvaltoja. Väkiluvultaan Suomen kokoisessa Norjassa valmistuu vuosittain 900 juristia, mikä vaikuttaa Lakimiesuutisten 1/2013 ”Norges Juristforbund – En stark samhällsaktör trots medlemstapp” -jutun mukaan olevan liikaa, sillä alaan liittyvän työn saaminen on vaikeaa ja työpaikkojen määrä vähentynyt.

Akateeminen työttömyys on Suomessa huipussaan. Heinäkuun lopussa 44 000 korkeasti koulutettua oli vailla työtä. Ennemminkin näkisin aiheellisena aloituspaikkojen vähentämisen. Ikäluokat pienenevät jatkuvasti. Tuntuu myös huvittavalta, kuinka Suomessa on laitoksia, joissa on jatkuvasti noin 10–20 aloituspaikkaa. Näiden alojen fukseille järjestetään totta kai oman alan perus- ja aineopinnot. Olen itse istunut toisessa yliopistossa neljän opiskelijan luentokurssilla. Alaraja osallistujamäärälle oli huikeat kolme. Toisiko jonkinlainen keskittäminen toivottavia säästöjä? Osa kursseista joudutaan perumaan, koska osallistujia ei ole tarpeeksi.

Lisäksi osa korkeasti koulutetuista päätyy tekemään työtä, jota voisi tehdä myös ilman koulutusta. Moni nuori tuntuu vaihtavan alaa ja suorittavan kokonaan toisen maisteritutkinnon, koska ensimmäinen ei työllistä. Valtiolta ja kunnalta vähennetään jatkuvasti työpaikkoja – ei järin ruusuinen tulevaisuus monenkaan alan opiskelijalle. Olisivatko opiskelijat innokkaampia valmistumaan, jos koulutuksen jälkeinen työllistyminen näyttäisi todennäköiseltä? Luultavasti. Kuka oikeasti haluaa kitkutella noin 500 eurolla kuukaudessa? Pienemmissä kaupungeissa kun ei ole edes työpaikkoja osa-aikaista työskentelyä varten. Moni sitten nostaa opintolainat rahoittaakseen elämistään. Siinä kohtaa onkin loistavaa valmistua työttömäksi tai päätyä työhön, jota teki myös ennen opintojaan.

Moni nuori tuntuu ajelehtivan elämässään eri tutkintoalojen välillä. Tunnen erään opiskelijan, joka aloittaa pian kolmannen koulutuksen 1,5 vuoden sisällä. Saataisiinko tilannetta helpotettua esimerkiksi tarjoamalla ammatinvalintaohjausta? Ja ylipäänsä voidaan miettiä, kuinka montaa korkeasti koulutettua yhteiskunta lopulta tarvitsee?

33

HPP on Suomen paras oikeustieteen opiskelijatyönantaja Teksti: Aura Lehtonen Kuva: Tiina Mielonen

Suomen Lakimiesliitto on valinnut vuonna 2013 parhaaksi oikeustieteen opiskelijatyönantajaksi Asianajotoimisto Hammarström Puhakka Partners Oy:n. Valinta tehtiin kyselytutkimuksella, jossa selvitettiin oikeustieteen opiskelijoiden työelämään ja työoloihin liittyviä asioita.

34

”Meitä on joka päivä 4–6 oikkariopiskelijaa paikalla ja saamme keskenään sopia työvuorot. Ideana on, että tekisimme kaikki 2–3 päivää viikossa töitä”, Jenna sanoo.

Vapaus valita keskenään työpäivät saakin kiitosta. ”Pystymme sovittamaan työt esimerkiksi tenttien aikatauluihin joustavasti”, Asta jatkaa.

Asianajotoimisto Hammarström Puhakka Partners Oy:llä (HPP) on tällä hetkellä töissä 11 oikeustieteen opiskelijaa. Heille on toimistossa varattu oma siipi, jossa ilmapiiri on rento. Työpaikan tiivis ja kannustava yhteishenki oli yksi valintakriteeri palkinnon myöntämisessä.

Positiiviseksi asiaksi nousee myös se, että työtehtävät jakautuvat opiskelijoiden kesken tasaisesti. Kaikki tekevät vähän kaikkea, joten työtehtävät pysyvät monipuolisina. Lisäksi opiskelujen ohella töissä oleminen nähdään pikemminkin opintoja auttavana kuin valmistumista hidastavana tekijänä.

Inter Vivos kävi haastattelemassa kahta HPP:llä työskentelevää opiskelijaa, Asta Tukiaista ja Jenna Tirkkosta. Asta on aloittanut HPP:llä viime maaliskuussa, Jenna on ollut talossa 1,5 vuotta. Molemmat hakivat HPP:lle siksi, että olivat kuulleet paikasta tosi paljon hyvää.

”Tässä työssä oppii tosi paljon enemmän ja opiskelumotivaatio on vain kasvanut. Pääsen näkemään mikä oikeudenala voisi kiinnostaa käytännössä ja mikä ei. Asiat myös jäävät työn kautta paremmin mieleen, kuin pelkästään tenttikirjasta lukien”, Asta sanoo.

HPP valittiin 60 ehdokkaan joukosta

Suomen paras oikeustieteen opiskelijatyönantaja on selvitetty nyt kolme kertaa, kesästä 2009 lähtien. Kysely tehdään joka toinen vuosi ja palkinnonsaaja valitaan opiskelijoiden tekemien ehdotusten perusteella. Kysely lähetetään kaikille oikkariopiskelijoille.

Vuodesta 2009 vastausten määrä on kasvanut, sillä ensimmäisenä vuonna kilpailuun annettiin noin 50 ehdotusta. Tuolloin paras opiskelijatyönantaja oli Asianajotoimisto Matti Penttinen.

Tänä vuonna Lakimiesliitto sai yli 400 vastausta, joista noin 60:ssä ehdotettiin omaa työnantajaa parhaaksi opiskelijatyönantajaksi. Ehdotuksia tuli kaikilta aloilta, sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta ja ehdotusten joukossa oli muun muassa useita asianajotoimistoja, virastoja, pankkien vakuutusyhtiöitä ja oikeusistuimia.

Palkinnolla halutaan nostaa esimerkillisiä työnantajia oikeustieteen opiskelijoiden kohdalla ja nostaa keskustelua opiskelijoiden työoloista. Kriteereinä palkinnolle ovat muun muassa haastava ja kehittävä työ, hyvä ohjaus ja yhteishenki, oikeudenmukainen palkkaus sekä työlainsäädännön noudattaminen.

Lakimiesliiton palkintoraati painotti tänä vuonna valinnan perusteluissaan sitä, että vastaajat kokivat työtehtävänsä monipuolisiksi ja kiinnostaviksi. Lisäksi esimiehet ja muu henkilökunta koettiin helposti lähestyttäviksi ja opiskelijat kokivat aidosti olevansa kiinteä osa työyhteisöä. Valintaan vaikutti myös erittäin suuri ehdotusmäärä ja -osuus työntekijöiden osalta. ”Kyllä suhteet esimiehiin ovat joustavat. Helposti uskaltaa mennä ovelle koputtamaan, kun on jotain kysyttävää. Käytävillä pystyy juttelemaan kaikkien toimistossa työskentelevien kanssa, eikä hierarkiaa siinä mielessä ole”, Jenna sanoo.

Seuraavan kerran parasta opiskelijatyönantajaa etsitään kesällä 2015.

Palkinnon saaneet: 2013 Asianajotoimisto Hammarström Puhakka Partners Oy 2011 Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy 2009 Asianajotoimisto Matti Penttinen

35

Juristit liike-elämän johtopaikoilla Teksti ja kuva: Mikko Nurmisto

Juristin koulutus antaa hyviä eväitä myös liike-elämän johtotehtäviin. Uraa luodakseen työtä on kuitenkin tehtävä intohimolla ja tilaisuuksiin on tartuttava rohkeasti.

Oli vuosi 2008 ja takana seitsemän työn täyttämää vuotta Tieliikelaitoksen ja Destia Oy:n palveluksessa. Lakimies Minna Heinonen kaipasi uusia haasteita.

Hän oli jo hakeutumassa muualle, kun toimitusjohtaja asteli hänen työhuoneeseensa.

Toimitusjohtajalla oli Heinoselle ehdotus: mitäpä jos tämä ryhtyisi Destian 30 miljoonan euron liikevaihtoa tekevän kiviainesyksikön vetäjäksi. Heinonen ei miettinyt pitkään vaan päätti, että tilaisuuteen on tartuttava.

– Siinä mitattiin kestääkö kantti. Minulla ei ollut mitään esimieskokemusta. Pitkään tehtävässä tuntui kuin olisi luistellut heikoilla jäillä. Hyvin on jää kestänyt kuitenkin.

Tämän jälkeen Heinosen tehtävänkuva on laajentunut ja johdettavaksi on tullut lisää yksiköitä. Tällä hetkellä hän toimii erikoisrakentamisen tulosyksikön johtajana. Itsensä jatkuva haastaminen pitää innostusta yllä.

– Työ on ollut erittäin haasteellista ja mukavaa. Joka päivä oppii uusia asioita.

Juristilla on päättelykykyä

– Asianajajana pääsee näkemään ja tekemään paljon mielenkiintoisia asioita mutta rajoitetussa neuvonantajan roolissa. Esimerkiksi yrityskaupassa muut istuvat ajajan paikalla. Joskus se vähän jäytää, tunnustaa Asianajotoimisto Bird & Birdin toimitusjohtaja Jori Taipale.

Tällaisia liike-elämässä ajajan paikalla istuvia Bird & Bird oli kutsunut vieraiksi Pykälän opiskelijoille jär-

36

jestetylle exculle. Kaikkia paneeliin osallistuneita liike-elämän johtohenkilöitä yhdistää juristitausta.

Juristien määrän liike-elämän johtotehtävissä kerrotaan vuosikymmenien aikana vähentyneen kauppatieteilijöiden ja insinöörien vallatessa paikat. Paneelin puheenjohtaja, Bird & Birdin osakas ja Suomen immateriaalioikeusryhmän vetäjä Ella Mikkola kuitenkin johdatteli juristijohtajat kuvailemaan, mitä vahvuuksia oikeustieteen opinnot näihin tehtäviin tarjoavat.

Liike-elämässä esimerkiksi törmää jatkuvasti sopimuksiin.

– Liike-elämässä on päättävissä tehtävissä paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sopimuspuolta tarpeeksi hyvin, Heinonen huomauttaa.

Metsä Woodin toimialajohtaja Esa Kaikkonen luettelee syitä, miksi juristia kannattaa yrityksessä kuunnella: – Yrityksen kaikkiin vaiheisiin kuuluu juridiikkaa: yrityksen perustamiseen, sopimuksiin ja siihen, kun huonojen sopimusten myötä yritys menee konkurssiin. Lisäksi juristin koulutus opettaa kokonaisuuksien hahmottamiskykyä ja loogista päättelykykyä.

Kaikkonen oli 33-vuotias, kun pääjohtaja pyysi häntä hyppäämään Metsä Groupin lakimiehen tehtävästä lakiasiainjohtajaksi. Samaan aikaan alkoi metsäteollisuuden murros paperin kulutuksen kääntyessä laskuun ja kustannustason kääntyessä nousuun. Tässä murroksessa Kaikkosen työ muodostui monenlaisista yrityskauppakuvioista, kunnes viime vuodenvaihteessa häntä pyydettiin vetämään haastavassa markkinatilanteessa olevaa kansainvälistä liiketoiminta-aluetta.

– Olen aina tarttunut härkää sarvista, ja vastasin siihenkin myöntävästi. Tässä sitä nyt ollaan vetämässä Metsä Woodin 900 miljoonan euron ja 2 700 ihmisen bisnestä.

Bird & Birdin paneeliin osallistuneet juristijohtajat kehottivat oikeustieteen opiskelijoita verkostoitumaan aktiivisesti. Koskaan ei voi tietää, vaikka se vieressä istuva olisi tulevaisuudessa pääministeri tai Nokian pääjohtaja. Panelistit vasemmalta Minna Heinonen, Esa Kaikkonen, Kirsi Komi, Juha Tukiainen, Kim Wiio ja Jori Taipale. Puheenjohtajana toimi Bird & Birdin osakas ja immateriaalioikeusryhmän vetäjä Ella Mikkola. Tapahtumaa olivat ideoineet Bird & Birdin Salla Tuominen (kuvassa oikealla) ja Iina-Mari Supperi.

”No pain, no gain”

Lukuisin kysymyksin varustautuneita helsinkiläisopiskelijoita kiinnostivat muun muassa liike-elämän johtajille asettamat vaatimukset. Huipulle haaveilevan on varauduttava siihen, että menestys ei tule helpolla.

– Jos karriääriä haluaa, se on ”no pain no gain”. Duunia on tehtävä ja paljon. Joskus se sitten helpottaa, sanoo nykyisin hallitusammattilaisena työskentelevä Kirsi Komi.

Menestymiseen vaaditaan myös paljon asioita, joita ei oikeustieteellisessä tiedekunnassa riittävästi opeteta.

Talousasioissa vaaditaan numeroiden hallintaa.

– ­Bisneksessä ei pelkällä juridiikalla pärjää, Komi sanoo.

MB Rahastojen partneri Juha Tukiainen näkee puutteena muun muassa sen, että juristeille ei opeteta ihmisten johtamista. Lisäksi liike-elämän johdossa tarvitaan päätöksentekokykyä.

– Kukaan ei tiedä, onko päätös oikea. Se on silti kyettävä tekemään perustaen parhaaseen tietoon.

Oppeihin jääneet tiedolliset aukot eivät ole hidastaneet panelisteja.

– Työelämä on ollut pelkkää opiskelua, ja sellaisena se jatkuu vieläkin. Siihen oikeustieteen opiskelu on antanut hyvät valmiudet, sanoo St1 Groupin toimitusjohtaja Kim Wiio.

Wiio perusti kaverinsa kanssa lakiasiaintoimisto Spartaxin rohkeasti jo opiskeluaikana. Toimiston ensimmäisen toimeksiannon Wiio teki vasta perustetulle St1:lle. Vuonna 2001 St1 oli kasvanut siihen kokoon, että Wiio pystyi työllistymään yritykseen. Samalla hän myös osti osuuden yhtiöstä.

Luopumisen tuskaa

Ilmeisesti tilaisuudet myös tulevat niiden luo, jotka ovat niille avoimia – onni suosii rohkeaa. Vaikka vanhasta luopuminen on joskus tuntunut vaikealta, uusi tilaisuus on monella johtajalla ollut heti nurkan takana odottamassa.

37

”Parhaat päätökset tehdään sydämellä, ei järjellä.”

–Jori Taipale Näin kävi Kirsi Komille. Viime vuosikymmenen lopulla Nokia Siemens Networksin lakiasiainjohtajalle oli tullut tunne, että elämässä pitäisi tehdä välillä jotakin muuta. Siitä hänellä ei ollut mitään käsitystä, mitä tämä muu voisi olla.

Luopumisen prosessi oli tuskallinen.

– Se oli melkein kuin rakkaussuhteesta luopumista.

Olin aina suhtautunut työhöni intohimoisesti.

Tammikuussa 2010 Komi osallistui johtoryhmän kokoukseen Delhissä. Kokouksen jälkeen hän keskusteli elämänsä vaikeimmasta päätöksestä toimitusjohtaja Rajeev Surin kanssa Sheraton-hotellin aulabaarissa.

– Siinä vähän itkettiin ja ihmeteltiin. Jatkoin itkemistä hotellihuoneessa. Sitten puhelin soi. Vuorineuvos Kari Jordan kysyi, tulisinko Metsä Boardin hallitukseen.

Juha Tukiainen oli vetänyt A-Katsastuksen kansainvälistymistä ja päätynyt lopulta yhtiön toimitusjohtajaksi. Kun uralla ei ollut enää kehittymisen mahdollisuuksia, hän päätti hypätä syrjään.

Suurin syy päätökseen oli hänen 8-vuotias poikansa, joka oli huomauttanut, ettei isää juuri koskaan näy.

Tukiainen ajatteli pitää 1–2 vuotta sapattia.

Sapatti jäi kuitenkin puoleen vuoteen, kun aikaisemmin A-Katsastuksen omistajana toimineen MB Rahastojen toimitusjohtaja houkutteli Tukiaisen pääomasijoittajaksi.

– ­Nyt ehdin myös käydä katsomassa kaikki pojan salibandymatsit.

Asianajaja ajajan paikalla Liike-elämän näköalapaikka on myös asianajotoimiston toimitusjohtajalla. Yritysjärjestelyt eivät kuitenkaan ole alalla jokapäiväisiä. Vaikka toimitusjohtaja Jori Taipale on ollut mukana reilusti yli sadassa yrityskaupassa, omalle kohdalle tällainen on osunut vain kerran. Asianajotoimisto Fennica fuusioitui Bird & Birdin kanssa vuonna 2008. Silloin Taipale pääsi istumaan yhtiökumppaneidensa kanssa ajajan paikalle ja olemaan mukana koko prosessissa.

– ­Kaupan jälkeen erehdyin valittamaan eräälle asiakkaan edustajalle sitä, kuinka paljon työtä integraatiovaihe vaatii. Siitä seurasivat kovat naurut. Olin hänen mukaansa saanut ansioni mukaan. Yleensä juristit karkaavat, kun diili on tehty ja oikea työ alkaa.

Kirjoittaja toimii lakimiehenä Asianajotoimisto Bird & Bird Oy:n immateriaalioikeusryhmässä. Aikaisemmin hän on työskennellyt sanomalehden taloustoimittajana.

”Jälkikäteen ajateltuna opiskeluaika meni liian nopeasti. Se oli elämän parasta aikaa.”

–Juha Tukiainen ”Tärkeintä on pitää pää kylmänä. Juristi tuo asiakkaalle tai bisneskumppanille rauhallisuutta, analyyttisyyttä ja turvallisuudentunnetta.” –Kirsi Komi

38

CV:t: Minna Heinonen

Tulosyksikön johtaja, Erikoisrakentaminen, Destia Oy (2013–) Johtoryhmän jäsen, Destia Oy (2011–) Tulosyksikön johtaja, Kivi, Destia Oy (2011–2012) Yksikön johtaja, Kiviainesyksikkö, Destia Oy (2009-2010) Lakimies, Destia Oy (2008) Lakimies, Tieliikelaitos (2001–2007) Lakimiehenä asianajotoimistossa (1993–2001)

Esa Kaikkonen

Toimialajohtaja, Metsä Wood (2013–) Johtoryhmän jäsen, Metsä Group (2008–) Lakiasiainjohtaja, Metsä Group (2003–2013) Lakimies, Metsäliitto-konserni (nyk. Metsä Group) (2000–2003) Lakimies, Metsä-Serla Oyj (nyk. Metsä Board Oyj) (1998–2000) Lakimiehenä asianajotoimistossa (1995–1998)

Kirsi Komi

Hallituksen jäsen: Metsä Board (2010–), Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu (2010–, puheenjohtaja 2011–), Patria Oyj (varapuheenjohtaja 2011–), Citycon Oy (2011–), Doctares Oy (puheenjohtaja 2011–), Martela Oyj, (2013–), Finnvera Oyj (2013–) Lakiasiainjohtaja ja johtoryhmän jäsen, Nokia Siemens Networks (2007–2010) Vice President, Legal, jäsen Networks Business Group (”NET”) Leadership Team ja muut NET senior management -foorumit (1999–2007) Nokia Oyj, lakimiestehtävät (1992–1999)

Juha Tukiainen

Partneri, MB Rahastot (2011–) Toimitusjohtaja, A-Katsastus (2006–2010) Varatoimitusjohtaja, A-Katsastus (2001–2006) Lakimies, Autorekisterikeskus/Suomen Autokatsastus Oy

Kim Wiio

Toimitusjohtaja, St1 Group Oy (2010–) Toimitusjohtaja, St1 Oy (2007–2010) CFO, Greeni Oy (2001–2007) Lakimies, Lakiasiaintoimisto Spartax Oy (1996–2001)

Jori Taipale

Toimitusjohtaja, osakas, Asianajotoimisto Bird & Bird Oy (2008–) Toimitusjohtaja, Asianajotoimisto Fennica Oy (2002–2008) Asianajaja, osakas, Asianajotoimisto Fennica Oy (2000–2008) Asianajaja, osakas, Asianajotoimisto Heikki Haapaniemi Oy (1999–2000) Lakimies, Asianajotoimisto Heikki Haapaniemi Oy (1993–1998)

39

Lauri Koskentausta,

HYYn hallituksen puheenjohtaja 2013 Teksti: Annika Juvonen, Kuva: Lauri Koskentausta

Lauri Koskentausta toimi ensimmäisenä HELP-edustajistoryhmän edustajana HYYn, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan, hallituksen puheenjohtajan tehtävissä vuonna 2013. Inter Vivos haastattelikin nyt Lauria näin vuoden ollessa loppupuolella kuluneen vuoden tapahtumista ja kokemuksista.

Lauri kertoo kiinnostuksen HYYtä kohtaan heränneen ensimmäistä kertaa vuoden 2009 edustajistovaalien ehdokkuuden myötä. Siitä tie vei vuonna 2011 talousjohtokunnan jäseneksi. Lauri kertoo talousjohtokunnan valmistelevan tärkeitä talousasioita ylioppilaskunnan päätöksentekoon.

Seuraavana vuonna Lauri valittiinkin HYYn hallitukseen. Vastuualueena hänellä oli talousjohtokunnan puheenjohtajuus sekä opiskelijoiden oikeusturva-asiat.

40

”Vuoden lopussa tuli ajankohtaiseksi miettiä, mitä seuraavana vuonna tekisi. HYYn toiminnan kehittäminen kiinnosti, joten päätin hakea jatkovuotta.

Edustajistoryhmä HELPin hieman yli 20-vuotisen toiminnan aikana ei ole tullut aikaisemmin helppiläistä hallituksen puheenjohtajaa. Päätin silti hakea ja tulin valituksi puheenjohtajaksi”, Lauri kuvailee. HYYssä Lauri kertoo eniten kiehtoneen toiminnan monipuolisuus.

Lyhyesti Kotipaikkakunta: Helsinki Syntymävuosi: 1988 Kuvaile itseäsi kolmella sanalla: Hidas, määrätietoinen, hämäläinen Lempiruoka: Pasta Bolognese Lempiravintola: Fuku Mitä toivot hautakiveesi kirjoitettavan: Syntyi, eli ja kuoli. Sillä välillä eli hyvän elämän.

Motto: Elä tänään, koska huomenna voi olla liian myöhäistä.

Lauri harmittelee HYYn olevan monelle pykälistille kaukainen toimija. ”HYY tarjoaa paljon mielenkiintoisia oikeudellisia kysymyksiäkin, itselleni tämä on ollut mielenkiintoinen paikka myös ammatillisesti. HYY on paikka oppia, miten oikkari työskentelee muiden alojen ihmisten keskuudessa, organisaation juridisena asiantuntijana”, Lauri painottaa.

Millaista ylioppilaskunnan puheenjohtajuus sitten on? ”Hallituksen puheenjohtajan tehtävä pitää sisällään paljon erilaisia tehtäviä. Tietysti nimensä mukaisesti puheenjohtaminen hallituksessa, mutta se tarkoittaa käytännössä noin viittä tuntia viikossa. Työskentelen HYYn keskustoimistolla käytännössä täysipäiväisesti.

Tehtäviini kuuluu monipuolisesti kaikkea, esimerkiksi ylioppilaskunnan edustamista yliopistolla, kaupungilla ja eri sidosryhmissä. Koko hallitus, tänä vuonna lisäkseni 11 jäsentä, työskentelee täysipäiväisesti toimistolla. Tehtäviini kuuluukin toiminnan ohjaamista ja tukemista paljon.” ”Lisäksi tänä vuonna merkittävästi aikaa on vienyt roolini ylioppilaskunnan omistaman liiketoiminnan, HYY Yhtymän yhtiökokouksen puheenjohtajana. HYY Yhtymä on opiskelijoiden omistama liiketoiminta ja palveluyhtiö ja sen päätoimintaa ovat Unicafe-opiskelijaravintolat ja kiinteistövuokraustoiminta. HYY Yhtymän liikevaihto on noin 35 miljoonaa euroa vuodessa. Tehtäväni puolesta istun HYY Yhtymän hallituksen kokouksissa puhe- ja läsnäolo-oikeudella edustamassa omistajaa. Pitkälti päiväni kuluvat erilaissa kokouksissa istuen, ihmisiä tavaten ja sähköposteja lähettäen. Eli lopulta aika perinteistä toimistotyötä”, Lauri kuvailee.

Opintojensa hän kertoo edistyneen vuoden aikana erittäin vähän. Osa hallituslaisista on onnistunut suorittamaan jonkin verran kursseja, mutta ainakin Laurilla 50-tuntinen työviikko on verottanut liikaa opintoihin keskittymistä.

Lauri kertoo olevansa tyytyväinen valinnastaan hakea ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi. Hän kertoo jokaisen päivän olleen erilainen. Kaikkein mieleenpainuvammaksi kokemukseksi Lauri mainitsee opiskelijajärjestöjen järjestämän yhteisen mielenosoituksen nykymuotoisen opintotuen säilymiseksi viime keväänä.

Hän kertoo itse toimineensa yli 6 000 opiskelijaa keränneen tapahtuman järjestyksenvalvojana. Toiseksi merkkitapahtumaksi hän mainitsee puheen pitämisen Helsingin yliopiston lukuvuoden avajaisissa täyden salin kuunnellessa.

Lauri kertoo vieneensä HYYtä omasta mielestään avoimempaan ja keskustelevampaan suuntaan. ”HYYssä on ollut monia asioita, ’joista ei ole saanut puhua, koska historia’. Olen itse pyrkinyt purkamaan tällaisia rakenteita. Muun muassa nostin keskusteluun Vanhan ylioppilastalon käyttämisen ja lopulta vuoden aikana päädyttiinkin ravintolatoiminnan myymiseen HYYn ulkopuoliselle ravintoloitsijalle. Tämän vuoden aikana saatiin pitkien neuvottelujen jälkeen hyväksytyksi uuden ylioppilaskuntien työehtosopimuksen paikallinen sopimus, jonka avulla saataneen työrauhaa lisää”, Lauri luettelee.

Tehtävän haasteeksi Lauri toteaa perillä pysymisen suuresta määrästä asioita. Lauri kuvailee HYYtä suureksi ja monialaiseksi organisaatioksi, jossa työskentelee hallitus ja henkilöstö mukaan luettuna 25 henkilöä.

Lisäksi puheenjohtajan on pystyttävä sopeutumaan erilaisiin rooleihin hallituksen, henkilöstön, edustajiston ja liiketoiminnan ristipaineessa.

Olisiko Lauri sitten lähtenyt vuosi sitten puheenjohtajaksi, jos hän olisi etukäteen tiennyt, millainen vuodesta tulee? ”Todennäköisesti olisin. Tämä vuosi on ollut täynnä erilaisia mielenkiintoisia haasteita, joiden läpikäyminen on ollut välillä hermoja raastavaa, mutta asioiden saaminen eteenpäin on ollut palkitsevaa. Jos olisin tiennyt kunnolla, mihin haen, olisin ehkä miettinyt vielä hetken pidempään, mutta tuskin olisin jättänyt hakematta”, Lauri toteaa.

41

IV testaa ...

Pykälä ry Teksti: Mikko Rudanko

Alku Ensimmäinen kohtaaminen oli toukokuussa 2006. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen olin käynyt Kiinassa ja vappuna muuttanut maalta Helsinkiin. En oikeastaan osannut odottaa mitään kävellessäni metropysäkiltä kohti Suvilahdenkatu 10:tä, kohti Pykälä ry:n kerhotiloja. Kaikki oli uutta. Teollisuuskiinteistöalue. Missä minä oikein olen? Hissi ylös. En tuntenut ketään. Sain Pykälän logolla varustetun valkoisen valmennuskurssikansion ja ihan viisaalta kuulostaneita sanoja siitä miten pitäisi lukea, miten vastata. Siitä se sitten lähti. Urakka. Pykälä. Sörnäinen. Sitä mahdollisuuksien tietä on nyt kävelty ja testattu useamman vuoden ajan. Not bad.

Syksyllä 2006 palasin taas Suvilahdenkadulle, Pykälän Punssikahveille. Ei sitä silloin mitenkään enemmin ajatellut, tuli Pykälään muiden kanssa, käydään nyt ensimmäisenä opiskelupäivänä katsomassa myös tämä opiskelijaelämämeininki. Voi pojat. Valtava määrä ihmisiä, valtava määrä erilaisia kerhoja, valiokuntia ja muita toimijoita. Mihin minä menen, kuka minä olen? Onko pakko valita, jos ei halua?

Vapaus ja valintojen maailma. Sinä olet tässä.

Show Torstaina 14.9. olin taas Pykälässä. Vaikea tarkkaan sanoa, miksi olin sinne tullut, mutta se päätös muutti yhden ihmisen elämän. Kiinnostus muuttui rohkeudeksi, haluksi kokeilla rajojaan. Yhtäkkiä olin osa ”syksyn suurinta ja mahtavinta proggista”, Pykälän Spexiä. Miten ujosta pohjalaispojasta tuli näyttelijä Spexin kaltaiseen produktioon? Ei helposti. Jokainen improvisaatiokerta oli sekä muiden huikeaa show’ta että silmitöntä tuskaani, kun mietin miten uskaltaisin. Usein en uskaltanutkaan. Viimeisellä kerralla näytin oikeasti uskaltavani.

Nyt minulla oli rooli. Toiminta oli ohjatumpaa, mutta ah, niin helpompaa. Tehdä parhaani tässä roolissa, keksiä hauskoja juttuja. Mutta se produktio. Sata villiä oikkaria. Harjoituksia, leikkejä, laulua. Illaksi Kalliohoviin. Räyskälään. Ensimmäinen kerta teatterilavalla. Ensi-ilta. Tuntui oudolta, mutta niin vapauttavalta elää tällaista elämää. Olivatko tulevat juristit oikeasti näin taiteellisia ihmisiä? Jes! Spexin kautta tutustui niin moneen ihmiseen, että voi miettiä, olisiko mikään ollut tehokkaampi tapa olla syrjäytymättä Itä-Helsingin solukämppääni.

Seuraavana vuonna lähdin uudestaan. Ja sitä seuraavana. Kerta kerralta olin aina vähän parempi tässä, aina vähän rohkeampi. Sain tutustua aina uusiin innokkaisiin spexareihin. Yhden kerran näin show’n katsomosta, seuraavan taas lavalta. Seuraava vuosi oli erilaista roolia Vekaranjärvellä, sitä seuraava taas Spexin näyttämöllä. Jokainen kerta oli aina erilainen, erilainen teema ja käsikirjoitus, eri ohjaaja ja näyttelijöiden joukko. Joka kerta jännitti lähteä mukaan, joka kerta oli hauskempaa kuin odottikaan ja aina jälkeenpäin harmitti, kun kaikki oli ohi. Opintopisteitä ei oikeastaan syksyisin tullut. Mutta se ei ehkä ollut vain Spexin vika.

Työ Sana ”valiokunta” kuulosti hyvältä, pääsisi tekemään jotain hienoa, toimimaan ryhmässä, tutustumaan ihmisiin. Hain valiokuntaan. Hain useampaan valiokuntaan. Hain useampaan valiokuntatehtävään.

Kuinka vakuuttaa tuntemattomat siitä, että olen ihan hyvä tyyppi, melko ahkerakin? Jos ei voita, niin

42

uskaltaako yrittää uudestaan? Illan viimeisessä äänestyksessä pääsin Ulkoasianvaliokunnan (UAV) isännäksi. Hieno homma. Olin osa koneistoa, joka pitää Pykälän pystyssä. Ja mahdollisuuden järjestää sitsejä. Oli niin hauskaa järjestää mahtavan porukan kanssa sitsejä. Ja sillistä. Useammankin kerran. Pomppulinna ja hattarakone, kiitos!

Seuraavana vuonna hain taas valiokuntaan. Pääsin UAV:n isännäksi. Hieno homma. Tiesin, miten tämä tehdään. Huikea uusi porukka. Seuraavan vuoden olin Yleisvaliokunnassa (YVK). Jes, enemmän bilepuolta. Seuraavaksi Opintovaliokunnassa (OVK) ja jopa tiedekunnan Opintoasiaintoimikunnassa. Uusi uljas maailma, tärkeä vaikuttamisen paikka. Seuraavan kevään olin UAV:ssa ja YVK:ssa. Välillä oli ehkä vaikeaa olla kummankin kokouksessa yhtä aikaa, mutta Pykälässä kaikki on mahdollista, jos vain löytyy vahvaa tahtoa ja halua.

Ehkä kaikki tämä valiokuntatouhukin oli syy, miksi päädyin pioneeripataljoonassa AUK:n oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaksi. Oppii ottamaan vastuuta. Ei Pykälässäkään voi vain olla ja vaatia vaan on myös pakko tehdä ja antaa. Tehdä työtä, jolla on tarkoitus. Mutta palkkaa siitä ei kyllä saa. Motivaation täytyykin tulla jostain muualta. Jokaisella tulee vastaan hetkiä, jolloin täytyy priorisoida tai ei vain jaksa tahi kiinnosta. Täytyykin varoa, ettei yhdelle kasaudu liikaa eikä saa ottaa liikaa tehtäväkseen.

Tämä on todella vaikeaa. Trust me, I know.

Niin hallitus. Hallitus vastaa Pykälä ry:n toiminnasta, hallitus johtaa, hallitus edustaa. Aikanaan hallitus piti lähes viikoittain kokouksia yli puolenyön, oli aina paikalla kaikkialla, vaihtoi välillä suoraan siivouksesta frakkiin. Miten joku päätyy Pykälä ry:n hallitukseen? Kun on rohkeutta yrittää. Ei ole helppoa istua vaalipaneeliin. Ei ole helppoa valmistautua vaaliin. Vielä viimeisenä yönä ennen hallitusvaaleja oma tilanne näytti epävarmalta, puolestapuhujia, ehdottajia, kannattajia, oma puhe. Heräsin, pidin puheen ja sain yleisvastaavan paikan vuodelle 2009. Eroa oli viisi ääntä. Suuri kiitos puolestapuhujilleni, Spex-legendoille.

Hallitusvuosi on rankka, mutta antoisa vuosi. 42 kokousta, kymmeniä vuosijuhlia, satoja ja satoja tehtyjä tunteja yhdistyksen hyväksi. Hallituksesta muodostuu porukka, joka kokoontuu vuosittain yhteen vielä vuosienkin päästä. Hallitus ei usein saa kiitosta, mutta sen pitää muistaa kiittää ja motivoida muita, sillä muuten kaikki jää hallituksen harteille. Ei näin onneksi yleensä käy, mutta ahkeruutta hallituspesti vaatii. Työmäärää on vaikea arvioida ennalta ja aina voi tulla yllätyksiä, positiivisia tai negatiivisia.

Mutta monipuolista ja hauskaa homma on, eikä kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti. Keskiyön kohdalla kokouksissakin kannattaa laulaa ja ennen §-viikon haasteita katsella hallituksen kesken vaikka Shrekiä.

Taltiointi ”Kunnioittavimmin pyydän tulla huomioiduksi valitessa Inter Vivosin toimittajia. Olen nuori ja innokas, etsimänne toimittajan ja tutkivan journalistin alku, joka hallitsee vahvasti ilmenevän huumorintajunsa lisäksi tiukan sarkasmin, ironian ja kyynisen satiirin, ja omaa erittäin vahvan kirjallisen ilmaisukyvyn.”

Kornia ja yliampuvaa, mutta tuokin juna nappasi minut mukaansa ja tämä numero on sen pääteasema.

IV:n rata ei ole mutkaton, mutta deadlinet auttavat tekemään ja jokainen valmis juttu tuo oman euforiansa. Joskus jälki on parempaa, joskus huonompaa, joskus hetkellisen inspiraation tulosta, kuten juttu Arkadiankadun Alkon jonoista Alkon lakon aikana marraskuussa 2007. Välillä on ollut suuri kunnia päästä olemaan ns. lehdistön edustaja, kuten oikeustieteellisen tiedekunnan promootiossa 2010. Minä ja 69 promovoitavaa tohtoria.

Päätoimittaja on toimituksen huoltaja. Päätoimittaja vastaa lehden sisällöstä. Tässä, jos jossain, pääsee ja joutuu oikeasti toteuttamaan itseään. Toki lehti voi toimia myös tiedotusfunktiolla, äsken oli Korruptiositsit ja nyt on joulu, mutta samoja juttujakaan ei voi oikein tehdä vuodesta toiseen. Mistä nyt pitäisi kirjoittaa? Ei ulkoisen pakon vaan sisäisen halun sanelemana – mikä olisi oikeasti kiinnostavaa? Kun katsoo muualle ja menneisyyteen, moderni IV on varmasti liian varovainen. Minäkin. Mutta ehkä tavoitteena ei tarvitse kuitenkaan olla parit valtavat otsikot vaan useat pienemmät onnistumiset?

Kun tulin tiedekuntaan, ei Helsinki Law Review’ta ollut olemassakaan. Synnyttyään se kyllä aina kiinnosti minua, mutta tuntui liian kaukaiselta. Sitten vanhempana. Tällainen maine sillä on. Kuinka voin antaa neuvoja toisen henkilön gradun parantamiseksi, jos en ole gradua koskaan kirjoittanut. Kerran yritin neuvoa. Nyt osaisin paremmin, kiitos Helsinki Law Review’n. Toimituksen työ ei ole saanut oikeastaan suurtakaan huomiota Pykälässä, mutta HLR on tärkeä tarjotessaan mahdollisuuden julkaista työnsä ja oppia editoimaan muiden töitä. Oppia tekemällä. On sitten se omakin gradu aikanaan parempi. Mutta ei se helppoa ja seksikästä edelleenkään ole, toisen työn editoiminen. Kuinka minä voisin tietää aiheesta häntä paremmin? Minun täytyy olla laaja-alainen generalisti! Tähän Pykälä ry meitä johdattaa.

43

Pykälä ry:n valmennuskurssit – haastattelussa

vastaava kurssipäällikkö Erkko Meri Teksti: Tiia Vuoristo Kuva: Valmennuskurssien arkisto

Ainakin viime vuonna mahdollisuus olla mukana toteutumassa valmennuskursseja kiinnosti laajasti pykälistejä. Tämä totta kai ilahduttaa todella paljon. Tavoitteena on luonnollisesti myös tulevaisuudessa pitää yllä kurssien vetovoimaa työpaikkana. Olen ollut monissa erilaisissa työpaikoissa, mutta harvassa on ollut niin erityinen ilmapiiri kuin Pykälän kursseilla: opiskelijat pyrkivät järjestämään mahdollisimman hyvät kurssit tuleville opiskelijatovereilleen.

2. Millainen on vastaavan kurssipäällikön arki valmennuskursseja ennen ja niiden aikana?

Ennen kurssien alkua vastaavan kurssipäällikön arki koostuu mm. kurssivaihtoehtojen suunnittelusta ja valmistelusta, henkilökunnan rekrytoinnista sekä valmennuskurssien markkinoinnista. Vastaava kurssipäällikkö ja avustavat kurssipäälliköt kokoustavat paljon ja toimivat muutoinkin tiiviissä yhteistyössä. Työnkuva on monipuolinen ja tehtävät ovat erilaisia. Työ vastaavana kurssipäällikkönä on esimerkiksi vienyt minut viimeisen kuukauden aikana kolme kertaa Tampereelle kertomaan kaupungin abeille oikeustieteellisestä ja Pykälän kursseista.

1. Miten Pykälän valmennuskurssit sujuivat tänä vuonna? Millaisia haasteita kurssien järjestämisessä oli?

Kevään 2013 kurssit sujuivat mainiosti. Tunnelma kurssilaisten keskuudessa oli ainakin kurssipäälliköiden silmin yritteliäs ja motivoitunut. Harvassa paikassa törmää niin asiaansa sitoutuneisiin ihmisiin kuin valmennuskursseilla oleviin kurssilaisiin, mikä luonnollisesti asettaa myös kurssihenkilökunnan suureen vastuuseen. Koen, että Pykälän kursseilla työskennelleet toimivat omilla vastuualueillaan erinomaisesti, mutta vuosi vuodelta pyrimme kuitenkin kehittämään toimintaamme edellisestä vuodesta ja parantamaan kursseja kokonaisuutena.

Haasteet ovat liittyneet aikaisemmin ja liittyvät myös jatkossa siihen, että Pykälän valmennuskurssit pystyvät mahdollisimman hyvin vastaamaan valintakokeen asettamiin vaatimuksiin. Tämä taas edellyttää kurssien sisällön jatkuvaa, kriittistä tarkastelua.

44

Kurssien aikana kurssipäällikön työ on sekä yleistä asiakaspalvelua että kokonaisuuden koordinointia. Vastaavan kurssipäällikön on tärkeää pysyä koko kevään ajan tasalla siitä, miten asiat kursseilla sujuvat. Työntekijöiden ja kurssilaisten informointi on hyvin olennainen osa koko kevättä.

3. Miltä näyttää valmennuskurssien tulevaisuus? Tuleeko valmennuskurssien kurssitarjonta pysymään samanlaisena vai muuttumaan?

Näen Pykälän valmennuskurssien tulevaisuuden hyvänä, sillä valmennuskurssit ovat vahvasti sitoutuneet kurssien korkean laadun takaamiseen. Valintakokeen mahdolliset muutokset asettavat luonnollisesti haasteita, joihin kurssit pyrkivät vastaamaan kehittämällä sekä opetusta että kurssilaisille järjestettäviä kokeita. Pykälän kursseilla on vahva perinne varautua kaikkeen ja tätä tullaan tekemään myös jatkossa.

Koen uusien kurssien keksimistä tärkeämmäksi nykyisten kurssien kehittämisen. Sisältöä on pystyttävä tarkastelemaan myös kriittisellä silmällä. Aina silloin tällöin syntyy erityisiä tarpeita, joita varten saattaa olla tarvetta miettiä uusia kurssikokonaisuuksia. Tämä ei ole kuitenkaan itsetarkoitus; valintakokeen mahdolliset muutokset ja kehittyminen on ratkaisevassa asemassa.

4. Tuleeko pääsykoe muuttumaan ja mitä muita haasteita on tulossa?

Pykälän valmennuskurssien on ensiarvoisen tärkeää pysyä jatkuvasti ajan hermolla. Vaikka onkin mahdollista, että valintakokeeseen tulee muutoksia, on myös yhtälailla mahdollista, että valintakoe pysyy viime kevään kaltaisena, jolloin monivalintatehtävät olivat hyvin suuressa roolissa. Yhden vuoden perusteella on liian aikaista vetää lopullisia johtopäätöksiä. On pikemminkin arvioitava pitkän aikavälin kehitystä. Kaikkeen liiketoimintaan, myös valmennuskurssien järjestämiseen, liittyy haasteita. Ennakointi, valmistautuminen ja tulevaisuuden suunnittelu nousevat avainasemaan. Sanonta ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen”

Ritva Pernanen on

unelma-ammatissaan Teksti: Aura Lehtonen Avaan sähköpostini. Saapuneissa on kolme uutta viestiä, klikkaan ne auki ja huomaan, että jokainen on allekirjoitettu tuttavallisesti: yst. terv. Ritva. Kuka Ritva? Miltä hän näyttää? Kuinka moni on oikeasti nähnyt pykala-infon ahkerimman viestittelijän? IV kävi tapaamassa naista sähköpostien takana.

Ritva Pernanen on lähetellyt meille oikkareille sähköposteja jo hyvän tovin. Hän aloitti opintoneuvojana Aleksis Kiven päivänä vuonna 2000. Kymmeniä tuhansia sähköposteja ja 13 vuotta myöhemmin hän viihtyy edelleen Porthaniassa. ”Kyllä te opiskelijat olette tässä työssä ehdottomasti parasta. Vaikka vuosien saatossa toimenkuvani on laajentunut ja nykyään teen paljon muutakin kuin opintoneuvontaa, on se silti se, mistä pidän eniten”, Pernanen kertoo.

Pernasta on helppo uskoa. Ennen oikista hän oli opintoneuvojana valtiotieteellisessä ja maa- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa. Pitkän uransa aikana Pernanen on nähnyt ja auttanut lukuisia hädässä olevia tutkinto-opiskelijoita. ”Kyllä ovella on vastaanottoaikoina ihan jonoa. Var-

sinkin maanantai on hyvin suosittu. Opiskelijat tulevat juttelemaan opintoja koskevista huolistaan tai suunnittelemaan vaihdossa suoritettavia kursseja.

Myös syventäviin opintoihin liittyvät kysymykset ovat yleisiä”, Pernanen sanoo.

Päivät täyttyvät monipuolisista työtehtävistä Sähköpotsien lähettämisen ja perinteisen neuvonnan lisäksi Pernanen tekee paljon muutakin. Hän vastaa käytännön taitojen kursseista, opinto-oppaasta, käy alustavasti läpi jokaisen syventävien opintojen projekteihin liittyvän hakemuksen ja puoltaa JOO-opintojen hakemuksia.

Tämän lisäksi Pernanen tarkastaa ja antaa palautetta phuksien opintosuunnitelmista ja tekee ison työn liittyen tuettuihin työharjoittelupaikkoihin. ”Meille tulee lukuisia ilmoituksia mahdollisista paikoista ja ensi vuoden budjetilla saisi 39,7 opiskelijalle kolmen kuukauden harjoittelun. Meillä on 60 paikkaa haussa, joten työni on kinuta rahaa ja neuvotella työnantajien kanssa. Edellytän, että jokainen työnantaja maksaa vähintään yhden kuukauden. Sit-

45

ten haravoin saapuneista ilmoituksista sopivimmat paikat. Pyrin ottamaan eri oikeudenalat kattavasti huomioon”, Pernanen kertoo.

Työharjoittelupaikat ovat kysyttyjä ja hakemuksia niihin tulee runsaasti. ”Koen, että työharjoittelupaikkoihin liittyvä työ on kiinnostavaa ja tärkeää. Sen kautta on auennut opiskelijoille vakinaistettuja työpaikkoja”, Pernanen sanoo.

Töitä on paljon ja papereita pyörittäessä täytyy olla tarkkana: ”Kyllä heti tulee palautetta, jos jossakin mokaan, jos laitan sähköpostiin vahingossa vaikka virheellisen tiedon. Onneksi niin käy kuitenkin harvoin”, Pernanen naurahtaa.

Niin ne sähköpostit. Pykala-infon sähköpostilista on Pernasen mukaan tehokas ja nopea. ”Jos yks kaks tulee tieto, että luento on peruttu, voisin laittaa tiedon myös ilmoitustaululle tai Almaan, mutta niissä paikoissa opiskelijat eivät käy joka päivä. Sähköpostitse tavoitan teidät”, Pernanen sanoo.

Pernanen piristyy tapaamalla ystäviään Haastattelun aikana pykala-infon häirikkö osoittautuu mukavaksi kissan omistajaksi. ”Kotona on Otto-niminen kissa, jolla on kahdeksan ylimääräistä varvasta. Varpaita on molemmissa etutassuissa 7 ja takatassuissa 6. Ylimääräisten varpaiden ansioista sillä on hyvä tartuntaote”, Pernanen kertoo.

Kerran viikossa Pernanen käy uimassa ja jumpassa. Lisäksi hän tapaa ystäviään ja käy teatterissa. Lomaillakin opintoneuvojamme on ehtinyt, lokakuussa Pernanen oli viikon Roomassa. Sen sijaan pitkää joululomaa hän ei välttämättä ehdi pitää, sillä paperitöitä riittäisi. Onneksi mukavia paikkoja löytyy myös Porthanian sisältä: ”13 vuoden aikana Portsu on tullut tutuksi. Täällä lempipaikkani löytyy viidennen kerroksen käytävältä.

Nousen sinne rauhoittumaan ja kävelen lasiovista aulan läpi. Siellä on avaraa ja ikkunoita, se on rauhallinen ja ihana paikka”, Pernanen paljastaa.

Haastattelun lopuksi Pernanen lähettää meille terveisiä: ”Kaikille oikkareille toivotan todella lämmintä ja ihanaa joulua ja toivotan tervetulleeksi vastaanotolle. Olen aina tosi iloinen jokaisesta oikkarista, joka tulee käymään. Lisäksi IV:n toimitukselle sellaiset terveiset, että haluaisin säännöllisesti IV:n uusimman numeron. Lukisin sitä mielellään.”

Opiskelijoille, jotka ovat huolissaan mahdollisesti häämöttävästä etapista, tai siitä, etteivät he ikinä valmistu, Pernasella on erityisterveiset: ”Ei sitä etappia pidä liikaa katsoa. Te oikkarit olette valmistumisessa ihan huippuluokkaa, heti lääketieteen ja farmasian jälkeen valmistutte yli 90-prosenttisesti.”

Tämä on hyvä muistaa siinä vaiheessa kun n:nnes vuosi on alkamassa ja gradusta ei ole vielä tietoakaan.

46

Ei kolmea ilman neljättä

Teksti: Oskari Korhonen, Kuva: ELSA Joensuu

”Fresher of the freshers”, esittelin itseni ja varapuheenjohtaja, Seminars & Conferences -vastaava Elisa Vornasen Kroatian rannikolla sijaitsevassa Opatijan kaupungissa, kun ulkomaalaiset oikeustieteiden opiskelijat tulveksivat kysymään, että keitäs te oikein olette. Vastikään Patentti- ja rekisterihallitukselta puhtaat paperit saanut ELSA Joensuu oli virallisesti hyväksytty ELSA Finlandin jäseneksi vain muutamaa päivää ennen ikimuistoista reissua ELSA-verkoston puolivuosittaiseen kokoukseen. Yritä siinä sitten edustaa puheenjohtajana vanhojen konkareiden keskellä, kun olet vasta parisen kuukautta aikaisemmin googlannut ymmälläsi, että ”mikä ihmeen ELSA?” Uuden yhdistyksen perustamisvaiheessa suurin osa energiasta kuluu varsinaisen ydintoiminnan sijaan uusien toimintatapojen opetteluun ja hallinnollisten kiemuroiden setvimiseen. Mitä kaikkea siinä kokouskutsussa pitää olla, miten perustetaan yhdistykselle tili, kuka lähtisi toiminnantarkastajaksi? Tietosuojaseloste, Y-tunnus, jäsenluettelo? Hankesuunnitelma, rekisteröitymislomake, talousarvio? Onneksi kaikkea ei tarvitse osata heti alkuun ja tekemällähän sitä oppii. Toivottavasti kunnon kompurointi heti alkuun tasoittaisi hieman tietä tuleville hallituksille.

ELSAn tavoite on olla siellä, missä oikeustieteiden opiskelijatkin. ELSA Finland on haaveillut Joensuuhun laajentumisesta aiemminkin, mutta uuden piristysruiskeen paikallisryhmän perustamiselle toi valtioneuvoston päätös antaa ItäSuomen yliopistolle oikeus myöntää tästä syksystä alkaen myös oikeustieteellisen alan ON/OTM -yleisjuristitutkintoja.

Syksyllä koottu ja myöhemmin yhdeksänhenkiseksi täydennetty hallitus on saanut paljon tukea paikallisryhmiltä, alumneilta ja ELSA Finlan-

dilta. Innostusta on ollut myös paikallisesti: kahden käden sormetkaan eivät enää riitä jäsenten laskemiseen. Uskon, että vaikka ELSAn läsnäolo tulee elähdyttämään joensuulaisten oikeustieteilijöiden elämää myös paikallisesti, ennen kaikkea ELSA tarjoaa tänne itään mahdollisuuden verkostoitua muiden oikeustieteilijöiden kanssa ja hyvän syyn nousta porukalla lentokoneeseen matkatakseen tuosta vain toiselle puolen Eurooppaa.

Mutta sen ilmeisen tosiseikan lisäksi, että verkosto saa lisää aktiivisia jäseniä, mitä lisäarvoa Joensuu voi tarjota kansalliselle verkostolle? Ensimmäinen hyöty liittyy terveeseen kansainväliseen kilvoitteluun: ELSA Joensuu on Suomen neljäs paikallisryhmä ja tällä luvulla ELSA Finland viilettää ohi muun muassa norjalaisista tovereistaan ja on tasoissa tanskalaisten kanssa.

Toinen mielenkiintoinen seikka on, että Joensuun myötä ELSA on saanut itäsuomalaisten OTM-tutkintoa suorittavien lisäksi ensimmäiset HTM-tutkintoa suorittavat jäsenensä. Itä-Suomen yliopistossa suoritettavassa hallintotieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinnossa opiskellaan yleisten oikeusjärjestysopintojen jälkeen pää- ja aineopinnot yhdessä tai useammassa toisiaan tukevassa oikeudenalassa, kuten finanssi-, hallintotai ympäristöoikeudessa. Koulutus – jossa itsekin olen – ei tuota muodollista pätevyyttä esimerkiksi tuomarin tehtäviin, mutta on kuitenkin juridiikkaan keskittyvä ylempi korkeakoulututkinto hallintotieteellisestä julkisoikeuden oppiaineesta periytyvästä tutkintonimikkeestään huolimatta.

ELSA Finlandin linjaus laajentaa piiriään perinteisen yleisjuristitutkinnon ulkopuolelle on linjassa muiden maiden jäsenyyskäytäntöjen kanssa ja tuo entistä paremmin yhteen kaikki lakialalle päätyvät opiskelijat. ”All different, all together.”

47

Matkalla Konjicissa, Supporting Area Meeting 11.–15.9.2013 Teksti ja kuvat: Mikko Rudanko

Virkailija lyö leiman passiini. Astun portista, olen Bosnia ja Hertsegovinan maaperällä. Maan suurin lentokenttä Sarajevossa on pieni ja kodikas. Huomaan, että tupakointi on sallittua käytännössä kaikkialla. Ensin kuitenkin syöksyn lämpimään ulkoilmaan, jossa minua odottaa valtava mediasirkus ja toimittajalauma. Paljastuu pian, että he odottavat palaavaksi sankareitaan, jalkapallomaajoukkuetta, joka on edellisenä iltana lyönyt vieraskentällä Slovakian ja käytännössä lunastanut paikkansa ensimmäistä kertaa maan historiassa jalkapallon MM-kisoihin. Minua Bosnia ja Hertsegovinassa odottavat kuitenkin aivan toisenlaiset kuviot.

48

Mikä SAM?

ELSA Supporting Area Meeting (SAM) on kerran vuodessa järjestettävä ELSAn hallitusten markkinoijien, pääsihteereiden ja taloudenhoitajien osa-aluekokous, johon osanottajia saapuu ympäri Euroopan ja 42 ELSAmaan. Nyt luvassa oli järjestyksessään kolmas SAM, sillä edelliset järjestettiin 2012 Uppsalassa, Ruotsissa, ja 2011 Bordeaux’ssa, Ranskassa. Sijaintina tällä kertaa oli nyt eksoottinen Bosnia ja Hertsegovina Balkanilla 11.–15.9.2013. Osallistujia tapahtumassa oli yhdeksästä eri ELSA-maasta yhteensä 35.

Matka jatkuu lentokentältä kohti Konjicia, vuorten ympäröimää ja lähes 4000 vuotta vanhaa pikkukaupunkia Neretva-joen varrella. Perillä meitä matkalaisia odottaa paitsi neljän tähden hotellimajoitus kaikkine herkkuineen, myös ensimmäinen viikon workshopeista, ryhmätyöpajoista, jonka jälkeen markkinoijat, pääsihteerit ja taloudenhoitajat jakautuvat omiin ryhmiinsä. Suurin osa viikon virallisesta ohjelmasta käytäisiin läpi näissä ryhmissä; nämä olisivat niitä ihmisiä, joiden kanssa seuraava vuosi vietettäisiin läheisessä yhteistyössä. Seuraavassa workshopissa käydäänkin markkinoijien kanssa läpi, mikä ELSA oikeastaan on, mitä se sisältää, mitä meidän tulee oikeastaan markkinoida.

Tämän kaiken oppiminen ja kertaaminen on erittäin tärkeää senkin kannalta, että heti ensimmäisenä iltana vuorossa on Gala Opening Dinner, jossa vieraina ovat muun muassa Euroopan neuvoston Sarajevon toimiston johtaja Mary Ann Hennessey ja Public International Law & Policy Group -järjestön Sarajevon ohjelman johtaja Valery Perry. Vastaan voi siis tulla vaikka minkälaisia ihmisiä ja aina ELSAa edustaessaan tulisi myös tietää siitä vähintään se kaikki tärkein. Saamme myös nauttia kansallispuvuissa esiintyvän ryhmän perinteisistä paikallisista tansseista ja sevdalinka-musiikkiesityksistä Konjicin oman Alma Subašićin tulkitsemina.

Neuvottelutaidot todelliseen testiin

Toisena päivänä saamme aamupalan jälkeen kaikki yhdessä nauttia ja tutkia ELSAn kansainvälisen tason yhden vuoden operatiivista toimintasuunnitelmaa One Year Operational Planiä (OYOP), pidempiaikaisia ELSAverkoston strategisia tavoitteita vuodelle 2018 sekä kolmivuotista International Focus Programmea (IFP), joka 1.8.2013 lähtien on kaikissa ELSA-maissa mediaoikeus.

Tämän jälkeen päästäänkin käsiksi jo itse markkinointiin, sekä yleisellä tasolla että ELSA-verkoston sisällä.

Todellinen haaste tulee kuitenkin lounaan jälkeen, kun vuorossa on viisituntinen Training: Negotiation Skills, eli nimensä mukaisesti neuvotteluharjoitus, jonka tarkoituksena on parantaa neuvottelutaitoja. Nämä taidot ovat tärkeitä myös jokaiselle markkinoijalle, pääsihteerille ja taloudenhoitajalle, joten harjoitus on kaikille yhteinen. Ensin vähän tutustutaan ja opitaan neuvottelutaitoja yleisesti, jonka jälkeen jakaudutaan neljään ryhmään. Näissä ryhmissä tarkoituksena on suunnitella neuvottelustrategia ELSAn ja Oxford Universityn/ King’s Collegen välisille neuvotteluille mainospaikasta ELSAn Synergy Magazine -julkaisuun. ELSA haluaa saada mainospaikasta tietyn hinnan, joka kuitenkin on yliopistolle liikaa – miten tulisi neuvotella, mistä aloitamme ja mikä on viimeinen tarjouksemme, mitä vasta-

puoli tulee tarjoamaan, onko mahdollista saada molemmat osapuolet voittamaan?

Näitä jonkin aikaa ryhmien sisällä mietittyämme päädymme 2 vs. 2 -neuvottelupöytään – itse olen heti aluksi tulessa yhdessä ruotsalaisen kollegani kanssa Oxford Universityn edustajina ELSAn bosnialaista ja hollantilaista neuvottelijaa vastaan. Neuvottelu käy kiihkeänä ja erilaisia näkemyksiä vaihdetaan. Molemmat osapuolet tulevat toisiaan jonkin verran vastaan ja oleellista on tajuta, mitä muuta kuin rahaa voitaisiin tarjota. Kyse on näkyvyydestä ja yhteistyöstä, sijoittelusta ja pitemmän aikavälin suunnitelmista. Kokemus on monelle aivan uusi ja siitä saatava hyöty onkin erittäin suuri. Päädymme lopulta mielestämme hyvään ratkaisuun, jossa hinta on alhainen ja saamme lisänäkyvyyttä. Seuraavien parien jälkeen käydään kuitenkin läpi, mikä oikeasti on paras tapa neuvotteluun. Ah, niinpä tietenkin! Kaikki riippuu aina kuitenkin paitsi omasta valmistautumisesta ja strategiasta, myös toisesta osapuolesta. Uusien oppien jälkeen kokeilemme niitäkin käytännössä 2 vs. 2 -harjoituksessa.

Koskenlaskua ja ongelmanratkaisua

Kolmantena päivänä pääsemme kokemaan koskenlaskun hurmosta Neretva-joella kymmenien kilometrien verran ajettuamme ensin huikeita vuoristoteitä ylös vuorille ja lähtöpaikallemme. Siitä sitten vaan laskemaan kumiveneillä alas jokea! Välillä pysähdymme lounaalle joen varrelle. Kokemus on sekä jännittävä että siitä tullut olo huima. Tällainen yhteinen kokemus myös lähentää välejä saman veneen sisällä, itselläni nyt puolalaisten kanssa.

Selvittyämme kaikki elossa koskenlaskusta aloitamme Konjicissa taas päivän virallisen ohjelman workshopeineen. Vuorossa on muun muassa workshop Stop, One way, Your turn, jossa käydään markkinoinnin osalta läpi erittäin tärkeitä asioita, ongelmia ja ratkaisuja.

Kaksi hallituksen edustajaa on luvannut aivan eri asioita yhteistyökumppaneille, miten tilanteesta selvitään?

Markkinointiin on laitettu aivan väärä päivä – miten toimia? Tapahtumaan tulee 100 ihmistä enemmän kuin on suunniteltu – mikä on ratkaisu? Näitä ja monia muita ongelmia saamme pienryhmissä ratkoa.

Toinen workshop on aiheeltaan Dream Team ja käsittelee sitä, kuinka ELSAn markkinoijista ympäri Euroopan saadaan koottua mahdollisimman hyvä ja toimiva Dream Team. Miten meidän tulisi toimia? Miten järjestää yhteistyö 42:n ELSA-maan kesken? Millainen ELSAn verkoston tulisi olla? Kolmannen päivän virallinen osuus huipentuu julkisten suhteiden käsittelyyn.

PR-työ onkin nykyään yhä tärkeämpi osa markkinointia. Keskustelemmekin ahkerasti, mitä se sisältää, miten se toimii ja miten sen tulisi toimia. Opimme laatimaan myös lehdistötiedotteita.

Yhtenäinen ELSA on kuin silta

Neljäntenä päivänä vuorossa on taas workshopeja, joista ensimmäinen Unified ELSA käsittelee koko verkoston yhteistä ja yhtenäistä kuvaa. Aiemmissakin workshopeissa on tullut esille, että monissa maissa on olemassa erilaiset käytännöt ELSA-toiminnassa. Tarkoitus on kuitenkin tarjota mahdollisimman hyvät mahdollisuudet yhtenäiseen ELSAan kaikkialla tarjoamalla tä-

hän tehokkaat ohjeet ja työkalut. Tässä auttaisi osaltaan myös Marketing Handbook, jota ollaan vähitellen työstämässä. Ahkeran työskentelyn jälkeen lähdemme tutustumaan nähtävyyksiin.

Kierrämme Bosnia ja Hertsegovinaa, käyden muun muassa rinteeseen rakennetun Počiteljin linnoituksessa, Kravican vesiputouksilla ja Mostarin kaupungissa, jossa näemme kuuluisan Stari Most (Old Bridge) -sillan, ehkä koko maan tunnetuimman maamerkin, joka oli pystyssä 427 vuotta ennen kuin tuhoutui Bosniakkien ja kroaattien sodassa 1993, mutta syntyi uudelleen vuonna 2004. Silta on paitsi maan tunnetuin esimerkki islamilaisesta arkkitehtuurista, myös perinteinen paikka nuorille miehille hypätä osana aikuistumisriittiä. Kukaan meistä ei nyt hyppää sillalta, mutta syömme maukkaan paikallisen aterian sillan varrella ja kiertelemme ympäri Mostaria, 90-luvun Bosnian sodan ehkä pahiten runtelemaa kaupunkia Sarajevon ohella. Vaikka paljon raunioita on edelleen jäljellä, paljon on myös säästynyt ja paljon uutta on myös saatu aikaan. Yöllä olikin taas aika palata takaisin Konjiciin.

Sunnuntaina, viimeisenä päivänä, onkin aika jo sanoa näkemiin Konjicille, Bosnia ja Hertsegovinalle sekä kaikille uusille tutuille. Takana on paljon mahtavia kokemuksia ja uusia ystäviä, joiden kanssa näkisimme toisemme seuraavan kerran onneksi jo lokakuun lopulla alkavassa International Council Meetingissä (ICM) Kroatian Opatijassa. Sitä innolla odotellessa siis!

50

An international team outstanding work experience challenging assignments a rewarding working environment that’s the trainee programme at Work for a leading law firm Haluatko työskennellä yhdessä Suomen johtavista asianajotoimistoista, kansainvälisessä työympäristössä osaavien ihmisten ja mielenkiintoisten työtehtävien parissa? Neljän kuukauden täysipäiväisessä traineeohjelmassamme pääset tutustumaan liikejuridiikan maailmaan aitiopaikalta - keskellä asianajotoiminnan arkea.

Seuraava trainee-hakumme on keväällä 2014.

Lisätietoja trainee-ohjelmasta ja muista oikeustieteen opiskelijoiden työpaikoista saat osoitteesta twobirds. com (Rekrytointi) ja Paragraaffin oikkaripörssistä.

twobirds.com Abu Dhabi Beijing Bratislava Brussels Budapest Copenhagen Düsseldorf Frankfurt The Hague Hamburg Helsinki Hong Kong London Lyon Madrid Milan Munich Paris Prague Rome Shanghai Singapore Skanderborg Stockholm Warsaw

Opiskelijaelämää

Tübingenissä

Teksti: Ines Huhta ja Laura Päivinen Kuvat: Ines Huhta ja Laura Päivinen

Kaikista maailman maista valitsimme molemmat vaihtokohteeksemme Saksan, sillä olemme opiskelleet kieltä jo useamman vuoden. Suomessa saksan kieltä ei juuri kuule, ja olisi suorastaan järjetöntä heittää hukkaan monen vuoden työ.

Tosiasiahan on, että vieraan kielen oppii paikan päällä parhaiten. Päätimme siis ottaa härkää sarvista ja lähteä kokeilemaan onneamme Euroopan sydämeen. Emme tunteneet toisiamme ennen vaihtoa. Tiemme kohtasivat vasta täällä Tübingenissä, keskellä keskiaikaista kaupunkimaisemaa.

Joku saattaa pohtia, että miksi päädyimme juuri Tübingeniin. Saksassa kun nyt sattuu kuitenkin olemaan, laskentatavasta riippuen, 44 oikeustieteellistä tiedekuntaa, ja näistä oma tiedekuntamme tekee yhteistyötä 14:n kanssa. Koska valinta ei siis ollut ihan helppo, taustalla vaikuttivat lopulta ennen kaikkea käytännön syyt: Toinen meistä päätyi tänne sen vuoksi, että tiedekunnan sivuilla oleva kurssitarjonta oli selkeä. Ulkomaalaisenkin oli suorastaan helppoa saada selko tarjolla olevista vaihtoehdoista. Toisen valintaan puolestaan vaikutti niin sanotut istumaopintopisteet. Kaikista mahdollisista yhteistyöyliopistoista täällä ERASMUS-opiskelijan on mahdollista ansaita opintopisteitä pelkästään luentoja seuraamalla. Tämä tarkoittaa, että tenttiin ei ole pakko osallistua. Aktiivinen osallistuminen luennoille riittää. Vaikkakin tenttiin osallistuminen tuottaa kolminkertaisen määrän opintopisteitä verrattuna siihen, että tenttiin ei osallistu.

Esimerkki. ERASMUS-opiskelija suorittaa kurssin ”The Unwritten British Constitution”. Opetusta on kaksi tuntia viikossa koko lukukauden ajan.

Näin ollen aktiivisella luento-osallistumisella opiskelija tienaa itselleen kaksi opintopistettä. Mikäli opiskelijamme haluaa kuitenkin enemmän opintopisteitä, kannattaa hänen suorittaa lukukauden lopussa tentti. Tällöin hänen opintopistetilinsä kasvaa kuudella opintopisteellä.

Vaihdossa olleet kuvailevat aina vaihtoaikaansa ylisanoilla, kuten ”upea”, ”mahtava”, ”mieletön kokemus” tai ”parasta, mitä minulle on tapahtunut”. Itse olemme vasta tuskin puolessa välissä vaihtoamme, mutta ymmärrämme jo, että vaihtoa on melko vaikea kuvailla ilman näitä ilmaisuja. Aina ruoho ei kuitenkaan ole vihreämpää aidan toisella puolella. Kokosimme alle pienimuotoisen vertailevan listan oikkarin arjen välttämättömyyksistä sekä Suomessa että täällä Tübingenissä.

Kielikurssit

Helsingissä Kielikeskuksen kursseille ilmoittautuminen on hyvin yksinkertaista – sen kun vaan käyt Weboodissa naputtelemassa kurssi-ilmoittautumisen oikealla viikolla ja toivot parasta.

Tübingenissä saksa vieraana kielenä -kursseille käydään ilmoittautumassa henkilökohtaisesti juuri sinulle varattuna aikana. Tapaat ensin henkilön, jonka kanssa vaihdat muutaman sanan toiveissasi olevista kursseista. Jos osasit ilmaista itseäsi tarpeeksi sujuvasti, voit siirtyä seuraavaan huoneeseen maksamaan mahdollisen kurssimaksun ja ystävällinen palveluhenkilö ilmoittaa sinut kurssille. Joillain suuremman luokan intensiivikursseilla osallistujille lätkäistään vielä ensimmäisellä kurssikerralla tasokoe eteen, jonka perusteella opiskelijat jaetaan luokkiin – näin varmistetaan, että jokainen on omalle kielen osaamiselleen sopivimmassa ryhmässä. Lunttaamisen vaikeuttamiseksi kaikille ei jaeta samaa koetta, vaan käytössä voi olla esimerkiksi kolme eri koetta. Nokkelaa.

Opiskelija-alennukset, Semesterticket

Helsingissä varsinkin keskustakampuksen tuntumassa voit lompsia melkein mihin tahansa liikkee-

seen ja hyvinkin mahdollisesti saada jonkinmoista opiskelija-alennusta. Helsingin sisäisestä bussilipusta opiskelija-alennuksineen maksat viidelle kuukaudelle yhteensä noin 105 euroa.

Tübingenissä opiskelija-alennukset ovat suurimmaksi osaksi vieras käsite supersuosiossa olevaa nuudelilaatikoita kauppaavaa kiinalaista ravintolaa lukuun ottamatta. Yksi tuntuva etu opiskelijoille kuitenkin löytyy: rapiat 60 euroa maksavalla lukukausilipulla pääsee matkustamaan niin Tübingenin sisällä kuin naapuripitäjissäkin koko lukuvuoden ajan, lokakuusta maaliskuuhun.

Opiskelijakortin monipuolisuus

Helsingissä voit hankkia opiskelijakortin, johon sisältyy maksuominaisuus. Mikäli et kuitenkaan halua käyttää opiskelijakorttiasi maksuvälineenä, onnistuu maksaminen muillakin maksuvälineillä.

Opiskelijakorttia voi käyttää myös kirjastokorttina, mutta mahdollista on hankkia myös erillinen kirjastokortti.

Tübingenissä opiskelijakorttisi on oikea monitoimikortti, jota käytät niin opiskelijaruokaloissa eli mensoissa sekä opiskelijakahviloissa maksamiseen kuin vaikkapa kopioimiseenkin. Lainaat myös opiskelijakirjastosta kirjasi kortilla, ja sinun on myös muistettava kantaa sitä lukuvuosilippusi lisäksi mukanasi matkustaessasi. Lisäksi maksat opiskelija-asuntolassa esimerkiksi pyykinpesusi milläpäs muulla kuin kortillasi.

Mensa

Helsingissä Unicafessa saat kaksi ruokajuomaa, salaattia, leipää sekä valitsemasi lisukkeet huokeaan 2,60 e (opiskelija, ei Lyyra) hintaan.

Tübingenissä Mensassa asioidessa tulee väkisinkin vähän ikävä kotoisia Unicafe-ravintoloita.

Ruokajuoma ei sisälly aterian hintaan. Esimerkiksi oikiksen tiloja lähimpänä sijaitsevassa mensassa ei ole lainkaan lautasia, vaan ruoka on isketty kololliseksi koverrettuun tarjottimeen. Bonusta kuitenkin aterian hintaan sisältyvästä, päivittäin vaihtuvasta keitosta. Vaikka tungosta tuppaa aina lounasaikaan olemaan, jonot eivät myöskään ikinä ole lähelläkään HYYn Unicafen tasolla – johtuen varmaankin edellä mainitusta järjestelmästä, jossa menuvaihtoehdoista valittuasi et enää valit-

53

sekaan yhtään mitään, vaan saat koko aterian lisukkeitaan myöten valmiina tarjottimellesi.

Kirjasto

Helsingissä joudut heräämään kukonlaulun aikaan varmistaaksesi itsellesi lukupaikan. Ylioppilaskirjoitusten lähestyessä sekään ei riitä. Kaisa-talon kirjasto on auki ma–pe klo 9–20 ja la klo 10–16.

Tübingenissä lukupaikka on taattu. Yliopiston pääkirjaston lisäksi kaikilla tiedekunnilla on omat pienemmät kirjastonsa. Opiskelijoiden raittiin ilman saannista huolehditaan myös kirjaston toimesta. Kerran tunnissa katon rajassa olevat pienehköt ikkunat avautuvat hetkeksi tuoden sisään kevyen henkäyksen ulkoilmaa. Näin talvella se tosin toisinaan tuntuu järjettömältä, mutta lienee kuitenkin hyväksi. Pääkirjaston katossa on lisäksi liukuhihnat, joita pitkin painavat kirjalaatikot kulkevat huoneesta toiseen. Työntekijöiden ergonomiastakin on siis huolehdittu.

Oikeustieteellisen tiedekunnan kirjaston erikoisuus on läpinäkyvät kassit, joita kirjastosta voi ostaa kahden euron hintaan. Tavallisten laukkujen ja reppujen kanssa kirjastoon ei ole asiaa. Näin pyritään varmistamaan se, että opiskelijat eivät varasta kirjoja vaan lainaavat ne asianmukaisesti. Aukioloajat ovat todella opiskelijaystävälliset. Arkisin kirjastot avaavat ovensa aamu kahdeksalta ja sulkevat vasta klo 24.00, viikonloppuna (la– su) ne palvelevat opiskelijoita klo 10–22. Saksalaiseen tapaan myös kirjastoissa noudatetaan sääntöjä. Puhelimeen ei puhuta. Mikäli puhut, saat määräaikaisen porttikiellon tähän opiskelijan pyhättöön. Mikä parasta, kirjastoista löytyy korvatulppa-automaatteja. Niille olisi käyttöä myös Helsingissä…

Luentokäyttäytyminen

Helsingissä luentosarjoja alkaa ja loppuu lähes viikoittain, ja mahdolliset aplodit annetaan luentosarjan lopuksi. Luennoitsijan kysyessä opiskelijoilta jotakin, alkavat opiskelijat usein tutkimaan puhelintaan tai muka etsimään jotain laukustaan. Kovin moni ei halua kysymykseen vastata, puhumattakaan oma-aloitteisesta luennoitsijan keskeyttämisestä kysymyksellä.

Tübingenissä asiat ovat toisin. Lukukauden alussa jokainen valitsee itselleen sopivat kurssit ja näin tehtyä lukujärjestystä noudatetaan koko lukukauden ajan.

54

Mahdolliset tentit tehdään vasta lukukauden viimeisinä viikkoina. Pääosin paikalliset opiskelijat tekevät kirjallisia tenttejä, mutta ERASMUS-opiskelijat saavat usein valita tekevätkö tenttinsä suullisesti vai kirjallisesti. Kotitehtävät ja laajat oikeustapausharjoitukset ovat täällä arkipäivää. Me ERASMUS-opiskelijat saamme valita kurssitarjonnasta, mitkä tahansa kurssit haluamme. Paikallisten opiskelijoiden kohdalla asia on lähes päinvastoin. Heillä on tietty järjestys, jota tulee noudattaa. Vasta kun on hyväksytysti suorittanut jonkun tietyn kurssin, saa siirtyä suorittamaan jotakin tiettyä seuraavaa kurssia. Järjestelmä on hyvin monimutkainen, ja vaihtelee suuresti osavaltioittain.

Opiskelijat ovat erittäin aktiivisia luennoilla ja esittävät paljon kysymyksiä paitsi professorille myös vierustovereilleen. Voit olla lähes varma, että luennoilla vieressäsi istuva henkilö sinulle juttelee. Kummallisinta on ”aplodien” antaminen joka luennon päätteeksi. Saksalaiset eivät juuri harrasta niin sanottua tavanomaista käsillä taputtamista, vaan luennoitsijan lopetettua kaikki koputtavat rystysillään pöydän pintoja.

Unisport

Helsingissä Unisport maksu on halvimmillaan 98 euroa/12 kk. Maksun suoritettuaan opiskelija saa tehdä varauksia, mille tahansa ryhmäliikuntatunneille ja käyttää kuntosalia. Tarjolla on myös jonkin verran joukkuepeliklinikoita, mutta ei kuitenkaan kaikissa lajeissa.

Tübingenissä jokaiselle urheilukurssille tulee sekä ilmoittautua että suorittaa maksu erikseen. Esimerkiksi jos opiskelija haluaa osallistua zumba-kursille, tulee hänen valita itselleen sopiva aika kerran viikossa ja myös sitoutua käymään tunneilla samana ajankohtana koko lukukauden ajan. Opiskelija myös maksaa tästä kurssista erikseen. Maksua ei palauteta, mikäli opiskelija ilmoittautumisajan jälkeen huomaakin, että ei pääsekään kurssille osallistumaan. Järjestelmä on ainakin ERASMUS-opiskelijan näkökulmasta jokseenkin kyseenalainen, sillä urheilukursseille ilmoittaudutaan ennen kuin selviää, mille kielikursseille on päässyt.

Positiivista on liikuntakurssien monipuolisuus. Tarjolla 121 eri urheilulajia ja jokaisessa on aina mukana ohjaaja. Eksoottisiakin lajeja mahtuu mukaan, näistä esimerkkeinä lumikenkävaellus ja eskimokäännös.

Feel the team spirit. Join our global crew.

If you want to experience the challenge of working in a truly global law firm, then White & Case is your choice.

We are a leading global law firm with a local presence in Finland. Our team of Finnish, US and UK lawyers in Helsinki advise leading Nordic and international corporate clients and financial institutions in complex and challenging commercial and financial matters.

If you are interested in joining our team, please visit the following website, which contains information on our trainee program and other career opportunities: www.whitecase.com/careeropportunitieshelsinki.

Worldwide. For Our Clients.

White & Case is a truly global law firm, uniquely positioned to help our clients achieve their ambitions in today’s globalized economy.

Asianajotoimisto White & Case Oy Eteläranta 14 FI-00130 Helsinki, Finland Tel: + 358 9 228 641

40 offices in 27 countries

In this publication, White & Case means the international legal practice comprising White & Case LLP, a New York State registered limited liability partnership, White & Case LLP, a limited liability partnership incorporated under English law and all other affiliated partnerships, companies and entities.

HEL1113014

55

Kriminaaliklubi Kiinassa Teksti: Oskari Stenius Kuva: Pauliina Repo

Kriminaaliklubista tiedetään vähän, vaikka se on Suomen vanhin juristikerho. Sen jäsenet eivät pidä itsestään meteliä, ja edellytykset klubiin pääsemiseksi ovat yksinkertaiset, mutta yksiselitteiset: vahvat juuret pohjoisessa. Klubi kokoontuu säännöllisesti ja sen tämänhetkinen toiminta on elinvoimaisempaa kuin koskaan. Tämä on reportaasi klubin opintomatkasta Pekingiin, jonne 24 jäsentä suuntasi katseensa 17. syyskuuta.

Aloitetaan matkan jälkeisellä suomalaisten viestimien Kiina-uutisoinnilla: Saasteet pakottivat sulkemaan kouluja Koillis-Kiinassa (HS; 23.10.2013); Kiina aikoo kieltää hiv-positiivisilta pääsyn kylpylöihin (HS; 14.10.2013); Två miljoner övervakar internet i Kina (HBL; 5.10.2013). Kulta-punaisena kirsikkana uutisvirrassa: Jättiläisherhiläiset tappaneet jo yli 40 ihmis-

56

tä Kiinassa (Yle Uutiset; 2.10.2013). Kiina on huima maa, jossa 1,3 miljardin väestö ja Kiinan kommunistinen puolue mahdollistavat kaiken sen, joka kaikkialla muualla olisi epäuskottavaa. Näinpä jo heti Pekingin kentällä Suomi-ikävä katosi Finnairin vanhan lentoemon irvokkaan perkeleen myötä, kun paikallinen sohaisi laukullaan tämän säärtä.

Ennen matkaa asianajotoimisto Boreniuksella pidetty etiketti- ja tapakoulutus toimiston kiinalaisen juristin johdolla oli antanut pienen haukkauksen tulevasta opintomatkasta. Tilaisuudessa syntyi käsite kriittinen massa, jolla viitattiin kadun ylittämiseen paikassa, jossa ei ollut liikennevaloja. Tuolloin tuli kerätä ympärilleen valtava kiinalaismassa, joka lopulta pakottaisi loputtoman autovirran pysähtymään.

Kriittinen massa tuli tarpeeseen, sillä pekingiläistä liikennekulttuuria voidaan kuvailla äänekkääksi ja arvaamattomaksi. Moottoriajoneuvot, poljettavat ja skootterivetoiset riksat, pyöräilijät ja jalankulkijat lemmikkeineen olivat toisinaan kaikki asettautuneet samalle tienpätkälle. Tööttäys ei niinkään ollut varoituksen antamista varten, vaan sillä oli useita eri merkityksiä sen pituudesta tai ärhäkkyydesta riippuen:

haistatus, perinteisen varoitusäänen tekeminen sekä ilmoitus siitä, että tietystä suunnasta on tulossa auto eikä tällä kuljettajalla ole pienintäkään aikomusta pysähtyä tai luovuttaa tilaa muille.

Ensimmäiset alkuhämmennykset koinkin Luomashi Dajie -katuosuudella matkalla hotellille, kun melkein törmäsin siististi pukeutuneeseen naiseen, joka oli hetkeä aikaisemmin kyykistynyt ja alkanut virtsata pitkin kivetystä. Tapaus vaikutti järkevältä jatkumolta sille, että päivää aikaisemmin Pekingin ytimessä vanhempi rouva kyykytti huollettavaansa, joka puklautti papanoita ympäri katua. Halkio housujen takaosassa helpotti. Kiina – maa, jossa tekonahkakengät ovat oiva valinta.

Pekingiläisodysseia alkaa Keskiviikkona, kahdeksan tunnin lennon jälkeen, ensimmäisenä kohteena oli vuodesta 1952 toiminut Pekingin Suomen suurlähetystö, jossa meitä oli vastassa vaikuttava kokoonpano. Ministerineuvos Ingmar Ström nosti heti ensimmäisenä esille Nokian, jonka kohtalo kiinnostaa varsin kovasti kiinalaista virkamieskuntaa ja taloudellisia toimijoita. Olihan vasta muutamaa viikkoa aikaisemmin tullut tieto Nokian matkapuhelinliiketoiminnan myymisestä Microsoftille. Ministeri Paula Parviainen, jonka vastuulla poliittiset ja hallinnolliset asiat ovat, puolestaan korosti Kiinan taloudellista painoarvoa Suomelle: maassa toimii tällä hetkellä yli kolmesataa suomalaisyritystä, jotka työllistävät yli 60 000 ihmistä. Investoinnit ja ihmisten liikkuvuus maiden välillä kasvaa koko ajan.

Ekskursion perusteella Suomen julkisuuskuvan uskoisi olevan hyvissä käsissä, sillä ministerineuvos Strömin mukaan Suomea pidetään Kiinassa asiallisena maana, johon voi luottaa. Suomen tunnetuksi tekemistä edistää entisestään lehdistöneuvos Mikko Puustinen, joka listasi vaikuttamiskeinoiksi median ja internetin. Keskusteltaessa median sensuurista ja kansainvälis-poliittisista kysymyksistä Mika Tirronen, korkeakoulu- ja tiedepolitiikan erityisasiantuntija, totesi, että ongelmistakin maassa osataan puhua. Kiinalaiseksi erikoisuudeksi hän mainitsi sen, että merkittävä osa kiinalaislapsista koulutetaan Yhdysvalloissa.

Savukehdosta muurille Perusnähtävyydet, jotka hajautuivat tasaisesti matkaviikolle ja joihin lukeutuivat muun muassa Kielletty kaupunki, Taivaallisen rauhan aukio ja Kiinan muuri, menivät siinä sivussa ja sumussa. Ensiksi mainittua voidaan todellakin kuvata [ministeri] Räsäsen ihannealueeksi, sillä se ei kiusoittelevasta nimestään huolimatta sisältänyt paljoa nähtävää, vaikka kahdeksansadan rakennuksen kokoonpano vaikuttava olikin. Taivaallisen rauhan aukiosta taas mieleen on piirtynyt varsin tarkka tilannekuvaus polttavas-

ta auringosta, joka näkymättömyydestään huolimatta hohkasi paksun savusumun verhoamana. Matka muurille puolestaan oli hätkähdyttävä siinä mielessä, että osa meistä sai ensimmäistä kertaa märän kosketuksen tuoksahtavaan WC-koloon paikallisessa maaseutukäymälässä. Samassa yhteydessä tämän artikkelin kirjoittaja kaivoi itselleen oman kuopan unohtamalla WC-paperirullansa hotellille.

Osa ryhmästä kokeili paikallisen keittiön ihmeitä kokkikurssin muodossa, jossa valmistettiin taikinanyyttejä kiinalaisen rouvan johdolla. Kurssilla mukana olleen klubilaisen mukaan kolmekymmentä euroa maksanut kokemus oli hintansa arvoinen, sillä vatsa täyttyi perusteellisesti liha-kasvisnyyteistä. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin kiinalaisrouva, joka oli kuulemma räikeän rehellisesti todennut, jos jonkun valmistama herkkupalanen muistutti ulostetta.

Juridiikan huipulla Asianajopuolella tutustuimme asianajotoimisto Bird & Birdin Pekingin-pisteeseen sekä asianajotoimista King & Wood Mallesonsiin. Kolmantena kohteena oli Nokian tehdas.

Bird & Bird -toimistolla Liu Yang -niminen nuori juristi piti meille inspiroivan esityksen edellytyksistä, joiden täyttymistä vaaditaan asianajajan ammatin harjoittamiseksi Kiinassa. Oikeustieteellinen tutkinto ei sinänsä ole tarpeellinen, vaan jokainen minkä tahansa kandidaatintutkinnon suorittanut voi osallistua asianajotutkinnon kokeeseen. Ainoastaan kiinalaisuus – mukaan lukien Hongkongin, Macaon ja Taiwanin kansalaisuus – on vaatimuksena kokeeseen osallistumiselle. Kirjallisen kokeen ja vuoden työskentelyn jälkeen erikoisuutena tulee kuitenkin haastatteluosuus, jossa kysymyksiä esittää 4–6 oikeustieteen ammattilaisesta koostuva paneeli. Paneeli voi kysyä haastateltavalta mitä tahansa ja sillä on myös oikeus hylätä suoritus millä perusteella tahansa. Yang mainitsi esimerkkitapauksen naisesta, joka ei selviytynyt haastattelusta, koska oli pukeutunut paneelin mukaan epäammattimaisesti.

King & Wood Mallesons puolestaan on kahden suuren asianajotoimiston – King & Wood PRC Lawyersin ja Mallesons Stephen Jaquesin – vuonna 2012 perustama toimisto, joka on samalla Aasia-Tyynenmeren alueen laajin asianajotoimistoverkosto. Pelkästään Kiinassa toimistolla on 230 osakasta sekä 1200 lakimiestä ja asiantuntijaa. Koska toimisto hoitaa pääasiassa liiketoimintakytkentäisiä toimeksiantoja, saimme kattavan esitelmän muutamasta merkittävästä IPR-aiheisesta oikeustapauksesta, joissa toimisto oli ollut mukana.

Pekingin Nokian tehtaalla talousosaston Panu Castren aloitti kertomalla vuonna 1995 toimintansa aloit-

57

taneesta Pekingin-tehtaasta, joka keskittyy älypuhelimiin ja jossa myös valmistuu 95 % kaikista Lumioista. Yötäpäivää toiminnassa oleva tehdas työllistää vuokratyövoiman lisäksi 2500 henkilöä ja se poikkeaa muista kiinalaisyrityksistä erityisesti onnistuneen yrityskulttuurin osalta, josta Castrenin mukaan seuraa se, että ihmisiä kohdellaan ihmisinä, eikä hierarkioita ole. Tästä huolimatta Nokia-brändin voidaan todeta heikentyneen Kiinassa viime vuosina, vaikka sitä kuitenkin yhä pidetään luotettavan peruspuhelimen merkkinä. Vierailun päätteeksi saimme yksityiskohtaisen kierroksen matkapuhelimien valmistusyksiköissä. Ei tietoakaan riistosta tai stressaavasta hiestä, eräs klubilainen summasi.

Pekingin yöelämästä Suomalainen norsunluun värinen kalpeus oli etu Pekingin yökerhoissa. Kun kotimaan baarissa saa toivottua huomiota ehkä kerran, enintään kaksi kertaa illan aikana, eräässä yökerhossa suosittuna oleminen oli toinen määreeni. Maukkaan drinkin sai parilla eurolla, virkistävän kiinalaisen teen alle eurolla. Koska humalassa esiintyminen julkisella paikalla ei ole suotavaa, en löytänyt yhtään pekingiläistä vastinetta suomalaiselle viikonloppuriekkujalle kulkiessani pääkaduilla.

Taksit kulkivat muutaman euron hintaan kymmenien kilometrien matkan viikonloppuyönä baarin sulkeutumisen jälkeen. Mutta se omista seikkailuistani.

Valtaosa klubista löysi tiensä paikalliseen karaokekapakkaan kerran jos toisenkin. Verbaaliset ja nonverbaalisetkin viestinnän taidot tulivat tarpeeseen, kun kyse oli edullisesta oluesta. Laulu kajahteli ja kantautui pitkälle yöhön.

Takaisin pohjolassa Matka päättyi keskiviikkona 25. syyskuuta. Viimeisiä päiviä voisi kuvata rutinoituneiksi ja Suomi-kaipuun kyllästämiksi. Pekonia ja nuudeleita aamupalaksi, Precosa-pilleri naamaan, eksymistä ja jalkarakkojen paikkaamista. Toinen Precosa-pilleri noin kello kahdeksalta illalla ja taas matkaan, koska kokemishalun kiihko oli raivoisa.

Julkisista liikennevälineistä uskaltauduin vain metroon, jossa sattuneen tiiviyden ja oman mukavuusalueen lohkomisen seurauksena toin matkatuliaisena viruksen, joka sai minut vuotamaan seuraavan kahden viikon ajan – nenästäkin. Viikon päätteeksi kävin poimimassa mukaani paikallisen räätälin valmistaman tummanharmaan puvuntakin, josta maksoin yhdeksänkymppiä. Tunsin olevani valmis palaamaan kotiin.

Tiistaina klubin jäsenet kokoontuivat viimeiselle illalliselle hotellin lähistöllä sijaitsevaan hot pot -ravintolaan, jossa niin sammakot, luuytimet, naudanlihat ja aivot lilluivat samassa kiehuvassa chilipippureilla maustetussa liemessä. Kuulemma muutama skorpionikimarakin päätyi joidenkin kurkusta alas.

Finnairin lentokoneessa, juuri ennen Suomen rajaa, satuin kuulemaan kahden klubilaisen väsyneen rupattelun siitä, miten järkevä ja mutkaton maa Suomi loppujen lopuksi on. Byrokratian luomat säännöt ovat turvallisia, ihmiset kielitaitoisia ja ilma puhdasta . Eikä niitä myrkkyherhiläisiäkään ole pahemmin näkynyt. Ihana Suomi.

Kriminaaliklubi – vuonna 1920 perustettu Helsingin yliopiston Pohjois-Pohjalaisen osakunnan juristikerho – jäsenyys edellyttää: 1) opiskelua Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa, 2) Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan jäsenyyttä, sekä 3) vahvoja ja pysyviä siteitä Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntiin - Yhteydenotot: puheenjohtaja@kriminaaliklubi.org, sihteeri@ kriminaaliklubi.org tai tiedotusvastaava@kriminaaliklubi.org Lähde: www.kriminaaliklubi.org

58

Hyvin lähellä pohjoisessa, ei niin kauan sitten …

Hattrick 2013: A Trilogy

Keskiviikko, 25.9.2013. Odotan Helsinki-Vantaan lentokentällä konetta Tukholman Arlandalle. Edessä on vuoden kuudes oikeustieteen opiskelijoiden kansainvälinen viikko, omalta osaltani seitsemäs laatuaan. Vaikka KV-viikot eivät olekaan jääneet kovinkaan vieraiksi, on tämä aivan erityinen reissu, eikä vain jokaisen viikon oman ainutlaatuisuuden vuoksi.

Uppsalan viikko nimittäin polkaisee käyntiin viikolla 39 legendaarisen, kolmen peräkkäisen viikon kiertueen, joka nordistien suussa on vakiinnuttanut viralliseksi nimekseen Hattrick. Kestävyys on tässä lajissa koetuksella, mutta vastapainona on luvassa vanhojen KV-ystävien jälleennäkemisiä, paljon uusia kontakteja, mahtavia kokemuksia, sekä palkinnoista suurin ja kaunein: kadehdittu ja himoittu ansiomitali Hattrickin onnistuneesta suorittamisesta.

Tuskin saatoin tänä syyskuisen pimeänä aamuna aavistaa millainen tajunnanräjäyttävä matka minulla oli edessä. Näistä lähtökohdista kuitenkin astuin ennakkoluulottomasti Norwegianin aamukoneeseen, ja päädyin usean juonenkäänteen kautta lopulta kotiini koneen ääreen jakamaan kokemukseni IV:n lukijoiden kanssa. Let the journey begin…

Part I: Uppsala

IT-oikeutta ja Arabian öitä

Lyhyen lennon ja puolen tunnin junamatkan jälkeen olin saapunut opiskelijaystävällisestä ilmapiiristä ja vilkkaasta opiskelijaelämästä tunnettuun Uppsalaan.

Jätettyäni matkatavarat majoittajani (pohjoismaalaisittain host) Sam Dexeniuksen luokse, ei nokka ehtinyt kauaa tuhisemaan ennen kuin oli aika siirtyä ohjelman pariin.

Viikon teeman oli tänä vuonna IT-oikeus. Tätä teemaa silmälläpitäen asianajotoimisto Mannheimer & Swartling oli järjestänyt meille case-seminaarin. Meidät jaettiin ryhmiin, ja annettiin tehtäväksi luonnostella Terms of Agreement -sopimus, ja kartoittaa toiminnassa mahdollisesti ilmaantuvia riskejä. Kohteena oli yritys, jonka sovelluksella käyttäjät pystyvät seuraamaan julkkisten käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa. Mielenkiintoisen tekemisen ohella pääsi hyvin tutustumaan uusiin niin Uppsalasta kuin muualta kotoisin oleviin oikkareihin ja syventymään aiheeseen asiantuntevien juristien johdolla.

Moisen tietopläjäyksen jälkeen oli jo aikakin siirtyä enemmän viihteen puolelle. Haettuamme hieman tunnelmaa Uppsalan oikkareiden ainejärjestön kerhotiloilta (Jontes Stuga nimeltään), siirryimme bussikuljetuksella seuraavaan ohjelmanumeroon: Hyttetur eli mökkireissu.

59

Hytten teemana oli tänä vuonna Arabian Nights.

Pienen vaatteenvaihdoksen jälkeen huomasikin ympärillään sheikkejä, haareminaisia ja mitä erinäisimpiä itämaisien inspiraation seurauksena syntyneitä asukokonaisuuksia. Taustalla soiva musiikki Aladdin-elokuvasta auttoi myös teemanmukaisen tunnelman luomisessa.

Illalla oli vuorossa sitsit pohjoismaiseen tapaan.

Vaikka laulaminen ja skoolaaminen kuuluivatkin asiaan, oli konsepti hiukan erilainen kuin Pykälässä. Illastamisen lomassa sitsikansalle osoitettiin erilaisia tehtäviä, sekä leikkimielisiä rangaistuksia epätoivottavasta käyttäytymisestä. Tarkat muistikuvat kyseisten ohjelmanumeroiden eksaktista muodosta ovat tilaisuuden luonteen vuoksi hieman hämärän peitossa, mutta muistaa allekirjoittanut ainakin erittäin suurta hilpeyttä aikaansaaneen vatsatanssiesityksen.

Railakas juhlinta ja paikoittaiset rangaistukset eivät kuitenkaan väkeä lannistaneet, vaan illanvietto jatkui iloisissa merkeissä aamuun asti, myös saunomisen saattelemana. Saunan lämpötilasta tosin löytyi suomalaisilta vierailta hieman huomauttamista…

Osakunnat tutuiksi baariviestillä

Torstaiaamuna aikainen herätys ja aamupala saivat hitaasti mutta varmasti edellisillan väsyttämät nordistit ylös jatkamaan urotöitään. Sitä ennen oli kuitenkin aika käydä virkistäytymässä ja puhdistautumassa niin ruumiillisesti kuin sielullisestikin uimalla ja saunomalla paikallisessa Fyrishovin uimahallissa. Edellisillan väsymys kaikkosi lähes silmänräpäyksessä kun löysimme vesiliukumäen. Suomalaisittain iloa toi myös asianmukaisen lämpöinen sauna.

Virkistysreissun jälkeen oli levon aika, tosin innokkaimmilla palautuminen jäi kokematta ja edellisiltaa jatkettiin hieman pidemmälle. Illalla lähdimme baariviestille Uppsalan yliopiston osakuntiin. Osakunnat ovat Uppsalassa erittäin elinvoimaisia, ja monesti aktiivisempia kuin ainejärjestöt. Kaikilta löytyikin omat Pykälää vastaavat kerhotilat. Erikoista

60

oli kuitenkin se, että lähes poikkeuksetta sisustukseen kuului myös täysin varusteltu baari. Pelkäksi tissutteluksi tämä kierros ei kuitenkaan mennyt, vaan saimme suoritettavaksemme mitä erinäisimpiä tehtäviä. Lajeina olivat mm. beer pong, pingispallon puhalluskilpailu pöytää pitkin ja naurureaktion aikaansaaminen pienimuotoisen spexin avulla.

Raskaasta kierroksesta huolimatta suurin osa selviytyi Jontes Stuganille jatkoille. Tosin itse jouduin toteamaan kisakunnon kestämättömyyden ja palasin lyhyen visiitin jälkeen Samin luokse nauttimaan yöunista. Todistajanlausunnot kuitenkin kertovat jatkojen tunnelman olleen erinomainen, minkä johdosta siellä olikin pitkään viihdytty.

Pesäpalloa ja nurinkurisia sitsejä

Kun kerran ulkomailla ollaan, on tietenkin pakollinen turistikierros aina paikallaan. Lauantaiaamun ekskursiolla oppaana ei ollut kuitenkaan kuka tahansa kuiva intendentti, vaan KV-viikoilla mainetta niittänyt Uppsalan int.sek. emeritus Victoria Elmgren. Vuosilukujen ja hallitsijoiden nimien sijaan painopiste oli hieman kevyemmissä aiheissa, kuten Kustaa III:n juhlatottumuksissa ja paikallisten ensimmäisten hippikuuluisuuksien etelänmatkoissa.

Päivän yllätys oli eräänlainen variaatio pesäpallosta. Tarkoituksena oli siis kiertää kaikki pesät, kuten meikäläisittäinkin on kyseisessä lajissa tapana.

Homman juju oli kuitenkin siinä, että lukkarin sijaan syöttö annettiin itse ja ennen etenemistä tuli juoda yksi juoma. Ymmärrettävästi osumatarkkuus alkoi pelin edetessä hieman kärsiä. Voittajajoukkueelle oli tarjolla pullot kuohuvaa, sekä alkoholitonta versiota joka tuli ruiskuttaa häviäjäjoukkueen päälle formuloiden palkinnonjaosta tuttuun tyyliin. Onneksi kaikki olivat varautuneet tilaisuuteen urheilullisin ja vähemmän hienoin vaattein.

Illalla Jontes Stuganilla järjestettiin backwards-sitsit. Sitsattiin siis takaperin niin, että pöytäjuhlat alkoivat jälkiruuasta ja punssista päättyen alkuruokaan. Ilahduttavaa vaihtelua perinteiseen suoraviivaiseen sitsaamiseen siis. Myös tällä kertaa ku-

ria pidettiin yllä rangaistuksen keinoin, jotka lähes poikkeuksetta toimitettiin nestemäisessä muodossa.

Jatkot siirtyivät tällä kertaa Samin luokse, joten paljon unta ei tänäkään yönä tullut. Ei se toki hyvän tunnelman johdosta haitannutkaan.

Nyt oli ensimmäinen osa maratonista suoritettu ja toivon mukaan meno vain paranisi ennestään. Minun ja muiden Hattrickin suorittajien matka oli vasta alkanut ja meillä oli vain yksi välipäivä valmistautua seuraavaan koitokseen.

Vuosijuhlat ja sillis

Part II: Codex

Lauantaina laittauduttiin sitten oikein koreiksi vuosijuhlia varten. Ennen sitä tehtiin kuitenkin kaupunkikierros pienen sinisen junan kanssa. Siinä oli viikonloppushoppaajilla ihmettelemistä kun 30 pohjoismaista juristiopiskelijaa huristelee frakit ja iltapuvut päällä pienessä sinisessä junassa keskustan läpi laulaen sitsilauluja.

Itse vuosijuhlassa Tukholman osakunnan tiloissa kuultiin juhlapuheita (mm. Peter Nobel), nautittiin hyvästä ruuasta ja juomasta sekä seurattiin Segwayajelua. Lisämaustetta toivat videopäiväkirjat järjestelytoimikunnan vaikeuksista juhlien järjestelyssä sekä laulunjohtaja Victoria Elmgrenin eksoottisesta Irakin matkasta. Jatkot suuntautuivat suurella joukolla Uppsalan ainejärjestön puheenjohtajan residenssiin, jossa erittäin kuivaa suomalaista valkoviiniä kului todistajalausuntojen mukaan runsaissa määrin.

Sunnuntaina oli aika sanoa hyvästit Uppsalalle. Mutta ei ennen kuin viikolle saatiin sen arvoinen lopetus silliksen muodossa. Paikan päällä tarjoiltiin ruokaa, juomaa sekä erikoisuutena jättimäinen trampoliini.

Kiitospuheissaan kaikki ainejärjestöt kiittivät Uppsalan int.sekiä Viktoria Wåågia ylistyssanoin ja lahjoin. Parilla nordistilla alkoi loppua kohden olla hieman liiankin hauskaa, mutta kaikki selvisivät kuitenkin enemmän tai vähemmän ehjin nahoin kotiin.

Harmillista kyllä eräs Codexin phuksi saapui sillikselle pitkään kestäneeltä lääkärikäynniltä, ja ilmoitti että joutuisi viettämään silliksen ja koko Codexin viikon rauhallisemmin kurkkuongelman ja antibioottikuurin vuoksi. Hänestä kuultiin kuitenkin vielä Hattrickin edetessä.

Haloo Helsinki!

Pykälisteille ja codexareille oli suuri helpotus päästä seuraavaksi viikoksi omaan asuntoon ja sänkyyn.

Kauaa ei asiasta ehtinyt kuitenkaan iloita, sillä maanantain palautumisen jälkeen oli aika taas jatkaa hauskanpitoa. Minulle erityisen mieluisaa oli jatkuva seura, sillä majoitin koko viiden päivän ajan luokseni Fredrik Reinsborgin ja Alexander Hornin Bergenistä.

Tiistain ohjelma jäi minun osalta lyhyeksi, sillä samaisena iltana järjestettiin ensimmäiset Phuksisitsit ulkoasiainvaliokunnan johdolla. Pääsin kuitenkin seuraamaan tervetuliaislounasta Codexin kerhotiloissa, jossa järjestön inspehtori puhui kansainvälisyydestä juridiikan alalla. Pelkäksi pönötykseksi homma ei kuitenkaan mennyt, vaan tilaisuus eteni sitsimäisissä tunnelmissa snapsien ja laulujen kera.

Mikä ihmeen K-Supé?

Haettuani hytteltä selvinneet punasilmäiset norjalaiset kotiin väillä siistiytymään keskiviikko alkoi excursioilla Dittmar & Indreniukselle ja Roschierille.

Viikon teemana oli Itämeri, siispä D&I kertoi yhteistyöstään WWF:n kanssa ja Roschier ympäristöjuristien työkuvasta. Koko ajan takaraivossa kaiveli kuitenkin illan pääohjelma: pelätty, rakastettu, mystinen ja legendaarinen K-Supé, a.k.a Pohjoismaiden lyhimmät sitsit.

K-Supé on siis Codexin noin 40 vuotta sitten lanseeraama kilpailu. Joukkueet kohdistuvat kahdesta henkilöstä, joille annetaan puolen litran pullo Koskenkorvaa. Sääntöjen mukaan juoda saa vain skoolaamisen jälkeen. Juoma nautitaan täyttämällä kerta-

61

käyttömuki niin täyteen kuin haluaa tai uskaltaa. Joka kierroksella mukin sisältö tulee tyhjentää. Kilpailuhenkisyydestä riippuu, monellako kupillisella haluaa kisajuoman kulauttaa.

Tänä vuonna voittoon selvisi perinteiseen tapaan Codexin joukkue kahdella kupillisella naamaa kohden, joskin eräs norjalaisjoukkue protestoi suorittaneensa samat kaksi kupillista hetken verran nopeammin. Kilpailuvietin ei annettu kuitenkaan häiritä tunnelmaa, vaan pian virvokkeiden sisäistämisen jälkeen siirryttiin jatkoja kohti. Suunnitelman mukainen Erottaja Bar ei kuitenkaan nordisteja huolinut, mutta onneksi pelastus löytyi viereisestä Rymy-Eetusta ja sen keskieurooppalaisesta meiningistä. Karaokehan sieltä valitettavasti puuttui.

Itämeri tutuksi drinkkien ja risteilyjen kautta

Torstaiaamu käynnistyi Asianajotoimisto Hannes Snellmanin luksusbrunssilla, johon kuului ruuan lisäksi reilusti virvokkeita. Lisämausteena tilaisuudessa toimi Pykälän KV-viikoltakin tuttu drinkkikilpailu. Pöytäryhmien tehtävänä oli luoda erilaisista tarjolla olevista ainesosista drinkki, joka kuvastaa Itämeren tilaa. Moni ryhmä ottikin haasteen tosissaan ja tuomariston irvistyksistä päätellen jotkut onnistuivat tehtävässä jopa liiankin hyvin.

Merellisissä tunnelmissa päädyimme seuraavaksi tekemään ikään kuin kenttätutkimusta Itämerestä. Asianajotoimisto Borenius tarjosi phuksiexcusta tutulla konseptilla veneajelun Helsingin saaristossa. Ohjelmaan kuului myös musiikkivisa pohjoismaisista ja itämerellisistä lauluista. Myöhemmin Asianajotoimisto Castrén & Snellman jatkoi omalla excullaan musikaalisilla linjoilla, antaen tehtäväksi säveltää/sanoittaa Itämerta kuvaava kappale koreografioineen.

Illalla sitsattiin Codexin kerhotiloissa teemalla SEAparty. Näkyi merikapteenia, seiloria ja uppsalalainen ”krabbis-krabba”. Codexilta tuttuun tapaan snapsi virtasi ja toinen kotimainen kaikui käytävillä pikkutunneille asti, nordistit kun eivät niin hevillä juhlista ajoissa lähde.

62

Kisakunto koetuksella

Perjantai alkoi Nordiska Investeringsbankenin aamiaisella, josta siirryttiin laittautumaan vuosijuhlia varten.

Investointitunnelmissa jatkettiin Pörssiklubilla, jossa tarjoiltiin alkumaljat. Skumppatarjoiluja seuranneissa vuosijuhlissa myös vierustoverini alkoivat nähdä miten paljon kahden viikon kiertue alkoi jo painaa. Onneksi he olivat kuitenkin ymmärtäväisiä ja tsemppasivat jaksamaan. Myös Pykälän hallituskollegoiden läsnäolo motivoi ymmärrettävistä syistä omalta osaltaan väsynyttä ulkoasiainvastaavaa ryhdistäytymään.

Jatkoja vietettiin suurella porukalla 24basementissa.

Ruokaa ja juomaa riitti täälläkin, mikä sai yhdistettynä tilojen erinomaiseen saunaan aikaan niin vahvan piristysruiskeen että monet suunnistivat täältäkin vielä jatkoille. Allekirjoittanutkin pääsi jo sellaiseen vireystilaan, että kotiin suunnattiin isomman porukan kanssa ja illanvietto jatkui siellä vielä monta tuntia.

Codexin sillis sunnuntaina sujui hieman ahtaasti, suuren osallistujamäärän ja tilojen asettamien rajoitusten vuoksi. Läheinen tunnelma ei kuitenkaan leveistä hymyistä ja fiiliksestä paistanut ollenkaan läpi.

Pykälän edustus säväytti antaessaan lahjaksi Pykälän poikakalenterin, vieläkin niin että kaksi läsnä olevaa kalenteriurosta suostui pienen taivuttelun jälkeen esittelemään hieman paljasta pintaa livenäkin, yleisön suosionosoitusten saattelemana. Codexin int.sek. Daniela Salonen oli erityisesti tästä lahjasta hyvin mielissään.

Nyt oli siis jo päästy puolenvälin yli, ja viimeinen viikko häämötti kolmen päivän lepojakso jälkeen edessäpäin. Väsymyksestä huolimatta tappiomielialalle ei annettu sijaa, vaan hyvän ruuan ja levon jälkeen oli aika viimeisen etapin kaukana lännessä: Norja ja Oslo.

Part III: Oslo

Vielä kerran, vielä kerran parlevuu!

Oslon menomatka sujui erittäin mieluisasti hyvässä seurassa. Olimme codexarien ja artistien (Artikla ry:n jäsenten) kanssa sopineet ottavamme yhteisen taksin lentokentälle. Koska kaikki olimme suorittamassa Hattrickiä, muistelimme matkalla Helsinki-Vantaan len-

tokentälle menneiden kahden viikon tapahtumia, ylä- ja alamäkiä ja iloitsimme pian saavuttamastamme meriitistä. Uppsalan viikon silliksellä takaiskun kokenut ja Codexin viikon vesilinjalla ahkeroinut Codexin phuksikin oli saanut lääkäriltä vihreää valoa ja julisti helpotustaan juuri saavutetusta iloliemen nauttimisluvasta. Ilo olikin ylimmillään kun hän nosti huulillensa ensimmäisen huurteisen Helsinki-Vantaan Oak Barrelissa.

Sama toistui niin moneen kertaan, että ehdimme matkan aikana kirota kaiken maasta taivaisiin, ja turhautuminen oli saavuttamassa kriittisen tilan.

Lopulta kuitenkin väsyneinä, kylminä ja märkinä saavuimme vihdoin Hoppeseterille, ja kaikki oli vaivan arvoista. Eteemme avautui upea näkymä tunturin huipulta, ja kaunis iltarusko valaisi loputtomalta näyttävät kuusi- ja koivumeret. Kaikki valitus ja kiroaminen tuntuivat nyt turhalta.

Keskiviikko aloitettiin turistikierroksella Oslossa. Öljyrahojen tuoma vauraus näkyi katukuvassa varsin hyvin, eikä vähiten Oslon oopperatalossa, joka oppaamme mukaan maksoi rapiat 800 miljoonaa euroa rakentaa. Eipähän ole taskurahoista pulaa.

Koettelemuksemme ei ollut kuitenkaan ohi. Oslon oikkarijärjestön perinteiden mukaan Hoppeseterillä ei saa sitsata ennen puoltayötä. Teemana oli Animals of the Forest (kettuasut ja Ylviksen jokin hittibiisi olivat erittäin suosittuja) ja asianmukaiset naamiaisasut niskaan kiskottuamme meitä kuitenkin viihdytettiin erinäisten pelien ja tietovisojen avulla. Emmekä ihan tyhjin vatsoin joutuneet olemaan, sillä välipalaa oli runsaasti tarjolla.

Jatkoimme ohjelmaa tutustumalla toisiimme Oslolle perinteiseen tapaan heidän kerhotiloillaan ”Stuassa”. Tarjolla oli portviiniä vohveleiden, hillon ja kermavaahdon kanssa. Tässä vaiheessa saimme hyvin ristiriitaista informaatiota siitä miten kauan joutuisimme kävelemään päästäksemme Oslon hyttelle, Hoppeseterille. Tiedot vaihtelivat vartista puoleentoista tuntiin. Jotkut epäilivät kävelymatkaa jopa pilaksi.

Vaellus kohti puoltayötä

Bussi vei meidät hytten läheiselle parkkipaikalle ja heti huomasimme että vaelluksemme suunta olisi ylöspäin. Niinpä aloimme asteleman hiekkapolkua pitkin kohdettamme kohti. Kymmenien minuuttien jälkeen saavuimme seuraavalle parkkipaikalle. Toivo perille saapumisesta sammui kuitenkin pian, kun meille ilmoitettiin seuraavan etapin olevan puolen tunnin jyrkkä nousu mutaista ja sammaleista metsäpolkua pitkin. Purimme hammasta ja jatkoimme matkaa.

Aloimme heti katua kenkävarustustamme. Tennareilla ja mokkakengillä kun ei noin vain kosteaa metsäpolkua tallata ilman jalkojen kastumista. Väsymys alkoi jo painaa jaloissa. Saavuttuamme ensimmäiselle mökille huokaisimme jo helpotuksesta. Nopeasti toivon liekki kuitenkin sammui kun paikalliset ilmoittivat kohteemme olevan edempänä. Purimme hammasta ja jatkoimme.

Puolen yön vihdoin koitettua pääsimme vihdoin pöytään, jossa teimme läheistä tuttavuutta norjalaisille hyvin rakkaan (ainakin heidän mukaansa) akvaviitin kanssa. Ruokapuolta edusti perinteinen norjalainen herkku Fårikål, eli lampaanlihaa kaalipadassa. Erään islantilaisen vieraan tasapaino-ongelmista huolimatta kaikki selvisivät hengissä tästäkin koettelemuksesta, vaikkakin moni oli sitsien jälkeen jo niin puhki että suuntasi pehmeään sänkyyn palautumaan.

Pienkoneet Oslon yllä

Aamuherätyksen ja menomatkaa huomattavasti kevyemmän paluumatkan (thank God for alamäet!) pääsimme lyhyen kotikäynnin ja siistiytymisen jälkeen tutustumaan Norjan ylpeyden, Statoilin toimintaan. Mieleenpainuvin asia vierailussa oli yhtiön massiivinen pääkonttori. Valtavan koon lisäksi joka puolella pyörivät jättiscreenit ja tilojen uskomaton avaruus tekivät kaikkiin lähtemättömän vaikutuksen. Lisäksi vierailun puhujatkin olivat asiantuntevia ja osasivat antaa kattavan kuvan öljy-yhtiön oikeudellisista haasteista ympäristön, ihmisoikeuksien ja vaikeiden sopimusneuvottelujen aloilla.

Eniten meidät koko Oslon viikon aikana löi ällikällä kuitenkin vierailuja seurannut yllätys. Oslon

63

oikkareilla on nimittäin eksoottisia harrastuksia ja kontakteja, siispä he olivat vetäneet oikeista naruista ja järjestäneet jokaiselle lennon pienkoneella Oslon yli. Lentäjistä suurin osa opiskeli myös oikeustieteellisessä. Jos sattui onnekkaana istumaan pelkääjän paikalla, sai konetta jopa ohjata. Lienee turha mainita että olimme sanattomia ja absoluuttisen haltioissamme. Tällaisia kokemuksia on niin vaikea unohtaa, että ne tulee varmasti kerrattua vuosikymmenten päästä takkatulen ääressä lapsenlapsillekin. Ilta huipentui lederhosenien henkselien paukkuessa ja dirndl-mekkojen hulmutessa Oktoberfest-juhlissa paikallisessa opiskelijabaarissa.

Perjantain ohjelma liittyi eniten viikon teemaan eli merioikeuteen. Vierailimme yliopistolla kuulemassa Pohjoismaisen merioikeusinstituutin luentoa, josta jatkoimme Norjan isoimman asianajotoimisto Wikborg, Rein & Co:n tiloihin. WR:llä meille kerrottiin erityisesti aluskuljetuksista, niiden vakuutuksista sekä niihin liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä erityisesti Norjan lainsäädännön valossa. Mielenkiintoisin osio seurasi kun eräs juristeista kertoi hänen lukuisista matkoistaan onnettomuuspaikoille kuulustelemaan miehistöä ja tutkimaan todistusaineistoa, vahinkoja, karttoja yms. Juristin työ voi siis olla muutakin kuin paperien pyörittelyä ja neuvotteluja.

We are the Champions!

Lauantaina koitti jokaisen Hattrickin suorittajan kohokohta. Wikborg Reinin tiloissaan tarjoamassa alkumaljatilaisuudessa saimme vihdoinkin ”IN VINO VERITAS” -tekstillä koristellun mitalin ansiokkaasti suoritetusta Hattrickistä, jota kannoimme ylpeästi sitä seuranneissa vuosijuhlissa. Toisella tapaa merkittävän tilaisuudesta teki se, että mitalit jakoi Oslon legendaarinen Aksel Bjørnvall, joka suorittamalla 40 KV-viikkoa ja kaksi Hattrickiä on elävä todiste pohjoismaisen yhteistyön vastustamattomasta vetovoimasta.

Vuosijuhlat jäivät erityisesti mieleen Hoppen eli Oslon oikkarijärjestön maskotin vuoksi. Kullattu hevonen kantaa selässään lakikirjoja ja symboloi oikkariopiskelijoiden lukutaakkaa. Jalometallinen elikko kuljetettiin vuosijuhlapaikalle juhlallisin menoin ja sitä vartioi kaiken aikaa usea tuimannäköinen vartija. Tämä siitä syystä että arvokas maskotti on joskus mystisesti kadonnut joidenkin suunnitelmallisesti toimineen vuosijuhlavieraan matkaan. Tällä kertaa säästyttiin kuitenkin isommilta kommelluksilta ja usean konferenssin (KV-vuosijuhlien eräänlainen rituaali saniteettitiloissa) nautittuamme vietimme loppuillan railakkaissa merkeissä.

Sunnuntain sillis oli lopun alkua, ja ilmassa oli jo pientä haikeutta, ja toisaalta voitonriemua. Hattrick oli kunnialla suoritettu, ja nyt pääsimme nauttimaan toistemme seurasta vielä kerran ennen kotiinlähtöä. Oslon int.sek. Sondre Røstgårdin sekä suoritettua Hattrickin että järjestettyä mahtavan KV-viikon kiitossanoja ei hänen kohdallaan säästelty. Perinteidenmukaisten lahjanjakomenojen jälkeen oli aika suunnata kohti kotia ja Helsinkiä sekä aloittaa pitkä palautuminen menneen kolmen viikon hullunmyllystä.

64

Epilogi

Viikkojen tapahtumarikkauden, vähäisten yöunien ja hauskanpidon ylitsevuotavuudesta johtuen en valitettavasti pysty tässä jutussa käsittelemään aivan jokaista Hattrickillä sattunutta kommellusta tai ohjelmanumeroa, ja onkin tuntunut erittäin vaikealta puristaa kaikki näinkin pieneen tilaan, kun materiaalia olisi vaikka kokonaisen kirjan verran.

Pieni disclaimer: ulkomaanmatkojen kertomuksissa on tietenkin aina tapana kehua kaikki maasta taivaisiin, epämiellyttävät asiat sivuuttaen. Myönnän että ajoittain oli raskasta, väsytti ja haikaili kotiin. En väitä että olisin kulkenut Uppsalan, Helsingin ja Oslon kaduilla joka päivä kellon ympäri pirteänä ja iloisena. Mutta hauskaa oli valtavat määrät enemmän kuin tylsää, ja palattuani Helsinkiin Oslon viikon jälkeen tunnen hymyni olevan entistäkin leveämpi.

Tapasin matkoilla kirjaimellisesti kymmeniä uusia tuttavuuksia, joista monista on ehtinyt lyhyessä ajassa kasvaa hyviä ystäviä. Kaikkia tapahtumia en muista, mutta muistan että minulla on ollut hauskaa joka ikisenä päivänä. Ja kun vuosijuhlissa näen Hattrick-mitalin kilisevän frakin rinnassa muita KV-mitaleja vasten, tulen aina muistamaan tämän elämäni yhtenä unohtumattomimmista ja ilahduttavimmista kokemuksista. Toivon että kertomukseni innostaa myös muita lähtemään, jos ei kolmen viikon putkeen (joskin pari Codexin phuksia sen jo tänä vuonna tekikin), niin ainakin yhdelle KV-viikolle opiskeluaikanaan. Vakuutan, että muistat kokemuksen vielä pitkään ja vaalit siitä kertyneitä muistoja ja ystäviä koko loppuelämäsi.

Vi ses i Norden!

Jaakko Laitinen

Pykälä ry:n hallituksen ulkoasiainvastaava Int. sek. 2013 Nordiska Sekretariatetin presidentti 2014

www.juridiabutzow.com

HELSINKI I HÄMEENLINNA I JYVÄSKYLÄ I TAMPERE I TURKU

65

Pykälisti, Oletko luova ja sujuvasanainen? Löytyykö sinulta innostusta ja hyvää touchia?

Pursuatko ideoita, joita voisit toteuttaa oikeustieteen opiskelijoiden omassa lehdessä, yhdessä taitavan toimitustiimin kanssa?

Pykälä ry:n jäsenlehti Inter Vivos hakee PÄÄTOIMITTAJAA ja TAITTAJAA sekä TOIMITTAJIA että KUVITTAJIA vuoden 2014 toimitukseen. Sinä voit hyvinkin olla yksi heistä!

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi 31.12.2013 mennessä osoitteeseen intervivos@pykala.fi Otsikoi viestisi sanoilla ”Hakemus päätoimittajaksi/taittajaksi/toimittajaksi/kuvittajaksi”. Päätoimittajan ja taittajan valitsee Pykälä ry:n hallitus.

PÄÄTOIMITTAJA on toimituksen huoltaja

Lehden sisällöstä, aikataulutuksesta, painattamisesta ja postituksesta vastaa lehden päätoimittaja. Päätoimittaja toimii läheisessä yhteistyössä taittajan ja muun toimituksen kanssa, huolehtien tiiminsä hyvinvoinnista aina alkukokouksesta vuoden viimeiseen numeroon. Päätoimittaja huolehtii myös siitä, että toimituksen ulkopuoliset kirjoittajatkin voivat saada tekstinsä lehteen.

Jos sinulla on kokemusta lehden toimittamisesta ja olet organisointikykyinen, kielioppitaitoinen ja sinulla on näkemystä siitä, millainen vuoden 2014 Inter Vivos voisi olla, olet todennäköisesti etsimämme henkilö.

TAITTAJA – Inter Vivoksen taiteellinen johtaja

Lehden värimaailmasta, kuvituksesta, tekstien asettelusta ja lehden yleisilmeestä vastaa taittaja. Taittaja on mukana lehdenteossa jokaisen numeron ideointivaiheesta alkaen ja toimii yhteistyössä päätoimittajan ja toimituksen lisäksi myös yhdistyksen yrityssuhdetoimikunnan kanssa. Taittajan käytössä on Adobe CS 3 Design Standard -ohjelmistopaketti, jonka käyttämiseen annetaan tarvittaessa perehdytys.

Jos sinulla on näkemystä siitä, miltä Pykälän jäsenlehden tulisi näyttää ja sinulla on halua laventaa visuaalista ja teknistä osaamistasi, olet todennäköisesti etsimämme henkilö. Jos omaat kokemusta taitto- ja/tai kuvankäsittelyohjelmien käytöstä, olet varmasti etsimämme henkilö.

TOIMITTAJAT tekevät lehden sisällön

Kaipaisiko IV mielestäsi erilaisia juttuja tai uudenlaista sisältöä? Entä lähtisitkö juttukeikalle presidentin kansliaan tai vaikkapa Tampereelle? IV:n toimittajakollegio vaikuttaa suoraan siihen, mitä lehdessä milloinkin julkaistaan. Usein parhaat juttuideat syntyvätkin kollektiivisesti toimituksen vapaamuotoisissa tapaamisissa.

Kyky kirjoittaa vakuuttavasti, kauniisti ja selkeästi on eräs juristin tärkeimmistä taidoista. Mikä olisikaan parempi tapa ylläpitää sitä kuin saada omia tekstejä julkaistua valtakunnan suurimmassa oikeustieteen opiskelijoiden lehdessä? Jos sinulla on intoa ja uskallusta toimittajan työhön ja pidät kirjoittamisesta, olet varmasti etsimämme henkilö.

Yksi hyvä KUVITTAJA vastaa tuhatta sanaa

Osaatko valokuvata, piirtää, värittää tai käyttää kuvankäsittelyohjelmia? IV:n kuvittajat huolehtivat siitä, että lehden visuaalinen ilme on muutakin kuin mustavalkoista sanapötköä. Jos sinulla on kuvataiteellisia taipumuksia, harrastat valokuvaamista tai edes omistat kameran ja osaat käyttää sitä, olet varmasti etsimämme henkilö.

-­‐-­‐-­‐ Kysy lisätietoja päätoimittajan ja taittajan tehtävistä tai muusta toimitustyöstä vuoden 2013 päätoimittajalta (mikko.rudanko@pykala.fi) tai taittajalta (annika.solehmainen@gmail.com).

66

Hallitus:Osavuosikatsaus

Muutoksen tuulet puhaltavat, kun uudet toimijat astuvat virkoihinsa ja innokkaat phuksit löytävät paikkansa yhdistyksessä. Uutta virtaa on tulvahtanut yhdistykseen, kun vanhat väistyvät uusien tieltä. Oli jälleen kerran ilo huomata valiokuntien olevan suosittuja. Onnittelemme valittuja ja muistutamme muita siitä, että yhdistyksellä on tarjota paljon enemmän kuin mitä ensisilmäyksellä voisi kuvitella. Keväällä kannattaa innokkaasti hakeutua toimikuntiin ja kerhojen toimintaan mukaan.

Haluamme onnitella myös uusia yleisvastaavia, Lauraa ja Jereä, sekä koko uutta hallitusta. Voimme luottavaisin mielin jättää pestimme seuraajillemme.

Vuotemme yleisvastaavina on ollut ikimuistoinen, eikä vähiten siksi, että toimimme täydellisessä symbioosissa, joten yhteistyö on sujunut mutkitta. Iki-ihana YVK on ollut uskomattoman tiivis ja työtä pelkäämätön, eikä parempaa valiokuntaa olisi voinut edes toivoa.

Haluamme kiittää kaikkia toimijoita mahtavasta työpanoksesta ja mielettömästä meiningistä niin bileissä, niiden jälkeen kuin ulkopuolellakin. Tultiin viihtymään, ja todella viihdyttiin!

Nyt voi hyvillä mielin katsoa hieman taaksepäin ja miettiä, mitä sitä tulikaan tehtyä. Erityisen iloisia olemme uuden uutukaisesta wapusta. Wappu oli menestys ainakin allekirjoittaneiden silmissä, sillä vihdoin viimein Pykälän jäsenet pääsivät juhlimaan myös wappuaattoa yhdessä! Ensi vuodelta on odotettavissa vain entistä räjäyttävämpää meininkiä. Pykälälaaksossa vietetty aamuyö yleisvastaavien ja opintovastaa-

vamme Niinan kesken oli ikimuistoinen, eikä sitä seurannut Pykälälaaksokaan olisi voinut olla enempää täynnä riemua ja puhdasta iloa.

Lempilapsemme, PyKy, eli Pykälä – KY Syysklassikko sai alkunsa yhteistyökumppanimme NPG:n järjestämällä virkistäytymismatkalla. Tapahtuma muotoutui kymmenien kokousten jälkeen syksyn yhdeksi kohokohdista! Liene tarpeen vielä kerran muistella, miten NEB souti tiensä koko kansan sydämeen voittamalla Pykälälle kunnioitetun kiertopalkintomelan. Toivomme, että tapahtumasta luodaan perinne, joka säilyy hamaan tulevaisuuteen.

Kerhotiloissa on saatu tehtyä vuoden aikana melkoisesti uudistuksia aina hätävalokeskuksen uusimisesta uuteen maalipintaan, hyllyjä ja baaripöytiä unohtamatta.

Kun siivouskäytäntöjäkin on uudistettu olemme kokeneet tilat aiempaa viihtyisämmiksi, ja toivomme, että parannukset näkyvät teillekin arvon pykälistit. Paljon on vielä tehtävää, ja seuraajiemme sekä tilatoimikunnan johdolla jatketaan suunnittelua. Toivomme, että ilmaisette rohkeasti ideoitanne ja mielipiteitänne, jotta tiloista saadaan tehtyä entistä enemmän jäsenistön näköiset.

On ollut hienoa toimia yleisvastaavina, ja haluamme kiittää myös muuta hallitusta hienosta yhteistyöstä!

Uusi vuosi tuo mukanaan taas uusia haasteita, mutta suosittelemme lepäämään rauhassa jouluna, sillä kevät tuo tullessaan taas uusia tapahtumia ja päräyttävää meininkiä!

Tuomas Haavikko ja Eero Rapola, yleisvastaavat 2013

Julkinen runosuoli http://www.pykala.fi/intervivos-avaudu.php Tätä palstaa lukevat kaikki, kerro siis ihmeessä mikä nyt on!

Nimi näkyy kyllä. Eli mee kertoo henkilökohtaisesti kuinka sun seksisessio kumppanisi kanssa keskeytyi kun sun oli pakko lukea pykäläinfosta sinne sopimaton viesti. Tiiän, ei sul oo kumppania, mut tää viesti oli hauskempi näin.

-#FuckWithMeYouKnowIGotIt Kiva kun kirjoitit semmasi 8 tunnissa. Kerrotko myös kuinka helvetin tylsä ja väritön ihminen olet vai menetkö pois?

-Pohtija ”Yleensä Urpo syö hapansilakkaa mökillään.” Kiva että mielikuva oikeustieteilijöistä muuttuu.

Kertoisivatko Hesarissa myös muut nauttivansa happamasta?

-Foodie Oikeudellisen ajattelun perusteita ja Holokaustia yhdistää yksi asia: IKINÄ ENÄÄ!

-El Caraldo Mut huijattiin oikikseen: ”Tule oikikseen. Valintakoe on tiedekunnan vaikein tentti.”

-Lääkikseen 2014

Jes, joulu, vihdoin olet taas täällä! Mii laav juu! :) -Tonttu

Kinkkukärpänen

TÄSSÄ SITÄ OLLAAN TAAS NIIN. Toivottavasti kukaan ei oikeasti luullut, että kärpänen lentäisi ylhäisistä korkeuksistaan p_ _ _ _ _ _ _ _n tarinoitaan jokaiseen IV:n numeroon. Sen verran laiska ja saamaton myönnän olevani, että tällaista ei taida tapahtua tässä elämässä. Ja jos mielestäsi tällaisia tekstejä pitäisi OIKEASTI olla muka VIELÄ enemmän, NIIN SAA TOKI KIRJOITTAA ITSE. Ei ole edes kovin vaikeaa. Runosuolikin on olemassa ja siellä on ollut viime aikoina niin laimeaa avautumista, etteivät edes ikivihreät juristivitsit pääse samalle tasolle. Noh. Kärpänen on kuitenkin viime kirjoituksestaan saadun palautteen perusteella ottanut opikseen. Joku päätti sitten loukkaantua kiroilusta. Voi _ _ _ _ _ ihan oikeasti? Kai sitä sitten pitäisi yrittää miellyttää kaikkia. Saamanne pitää. Eli täyttäkäähän sitten itse omat kirosananne tähän jos niiden lukeminen ei nyt ihan per_ _ _ _ _ _ _ n rassaukselta tunnu. Tai voihan tähän toki yrittää täyttää jotain kivoja ja ihquja sanoja myös! Tai olla vaikka täyttämättä. Joka tapauksessa, jos sinua lukijana vi_ _ _ _ _a lukea tekstiä jonkun ku_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _n henkilökohtaisista ongelmista, niin hox hox. ÄLÄ LUE! Ihmettelin tuossa eräänä kauniina joulukuun päivänä keskustelupalstoilla trollatessani, että minkä s_ _ _ _ _ _n takia itsenäisyyspäivän juhlinta on joillekin nykyään yhtä hilpeä tapahtuma kuin mummon hautajaiset. Itsenäisyyden saavuttaminen oli suuren ja mahtavan naapurimme valtaan verrattuna kaiketi ihan hyvä asia? Eikö? Moni sitä nykyään näyttääkin sentään hieman jo juhlivan, mutta jostain syystä osalle internetpalstojen ”kansasta” tämä on hetki, joka kuuluu viettää hiljaa kotona viinapullo kädessä pakottaen koko perhe istahtamaan katsomaan sitä yhtä _ _ _ _ _ elokuvaa, jota tuskin tarvitsee mainita edes nimeltä. Ja JOS JOKU P_ _ _ _ _E KEHTAA S_ _ _ _ _A kyseenalaistaa tällaisen tradition, niin SEHÄN EI NYT SITTEN VARMAAN OLE EDES SUOMALAINEN. Ei j_ _ _ _ _ _ta ja vi_ _u. Olen vielä oikeasti suhteellisen ylpeä sukujuuristani ja olen tuntemattomani lukenut, mutta tämä masentelu ei kyllä anteeksi _ _ _ _n vaan istu niin mitenkään omaan ajatusmaailmaani. Tästä lähti ajatus rullaamaan vielä eteenpäin, joten kirjoitetaanpas siitä vähän lisää. Halusitte tai ette.

Itsenäisyyspäivän synkistelyyn kohdistuvan armottoman _ _ _ _ _ _ _sen lisäksi voin sanoa, että joskus mua oikeasti _ _ _ _ _taa joulu. Kyllä, se jokavuotinen p_ _ _ _ _ _ _ _ _ traditio ja erityisesti kaikki yli-

69

määräinen _ _ _ _ _ _ jota siihen liittyy. Joulumusiikki... Se nyt on vielä ihan ok, jos joku välttämättä haluaa kuunnella samaa rimputusta vuodesta toiseen. Mutta ”ETKÖ SÄ TYKKÄÄ JOULUMUSIIKISTA? MILLAINEN IHMINEN SINÄ OIKEIN OLET?” -tyyppiset kummastelut, joihin saa kuitenkin tottua harva se päivä, kun esittää asiaan liittyvän eriävän mielipiteen, käyvät kyllä hermoille. Saanko kysyä, että minkä _ _ _ _ _ _ takia siitä pitää harmistua, jos joku toinen ei nyt vaan yksinkertaisesti jaksa kuunnella vuodesta toiseen SAMANA AJANKOHTANA niitä ainaisia SAMOJA V_ _ _N kappaleita. Ei ole sulta mitenkään pois. Ja sitten tietysti se, että kaikki eivät NYT VÄLTTÄMÄTTÄ AINA EDES PIDÄ tuollaisesta tekohilpeästä rällätyksestä. Siitä puhumattakaan, että suomalaiset sovitukset ovat muutenkin lähes poikkeuksetta aivan oma lukunsa ”liikuttavan” lakonisen tunnelmansa ja suorastaan mieltä nostattavan sävelmaailmansa kera. Ovat ne niin kauniita ja ihanan masentavia.

Antakaa nyt h_ _ _ _ _ _i ihmisten olla musiikista mitä mieltä haluavatkaan olla. Saatte kuitenkin mun puolesta kuunnella niitä kulkusianne vaikka kesällä. Ei kiinnosta. Tahtonne on jo läpi ja jotkut JOUTUVAT siksi tahtomattaan p_ _ _ _ _ _ _ _nne uhreiksi. Radion avaaminen ei tule kyseeseen ja jossain _ _ _ _n lähikiskallakaan ei ole nykyään joulumusiikilta turvassa. Vielä kun tämä jouluhömpötys nykyään alkaa aina vaan aiemmin. Sehän ei v_ _ _ _ vahingossakaan riitä, että se alkaisi JOULUkuussa. Ei. Marraskuussa on jo joulun taikaa Jee. Mitä seuraavaksi? Cheek varmaan julkaisee joulualbumin kesäkuussa ja myy _ _ _ _n kuudennen stadionkeikkansa kahdessa minuutissa loppuun.

On niitä muitakin juttuja jotka putoavat samaan kategoriaan. Joulukirkon väliin jättäminen kun merkkaa joillekin jotain aivan käsittämätöntä syntiä ja sellainen ihminen nyt on aivan kamala vanhempi, joka ei lapsilleen järjestä JOULUV_ _ _NPUKKIA. Nämähän ovat kuitenkin sitä SUOMALAISTA jouluperinnettä, jota jokaisen kunniallisen ihmisen tulisi noudattaa. Eikö niin? Vähemmilläkin rituaaleilla saa lapset sekaisin. Ehheh. Noh. Näistä huolimatta kaikkein suurimmat antipatiat kirjoittajan osalta kohdistuvat kuitenkin ehdottomasti yhteen asiaan: Jouluruokaan. Enkä tarkoita nyt sitä, ettei jouluruoasta voisi pitää. Saa toki. ”Maista nyt sinäkin vielä vähäsen tätä lanttulaatikkoa. NOH? OOTKO ALLERGINEN? MAISTA NYT SILTI _ _ _ _ _ _ _!#!##! Eikö riittänyt? SYÖ NYT VIELÄ VÄHÄN LISÄÄ, ETHÄN SÄ OO SYÖNYT KUIN PUOLI KILOA LIHAA VASTA NELJÄÄN OTTEESEEN TÄNÄÄN??” Ainiin. Joulunahan saa syödä yölläkin. Ainakin nyt kun on lihattomat lokakuut vietetty, niin tämänhän voi tehdä hyvällä omalla tunnolla ja tunkea sitä sianpyllyä suuhun 24/7, SILLÄ ONHAN SE VAAN NORMAALIA. Tämä ainainen ”pakko” tuntuu joillekin olevan tiukka elämän realiteetti edelleen kaikista tutkimuksista ja tosiasioista välittämättä. KYLLÄ SE SUOMALAINEN MIES TARTTEE LIHAA ELÄÄKSEEN. ETENKIN JOULUNA. IHAN NORMAALIA SE ON ETTÄ PAINO NOUSEE 10KG JOULUKUUSSA. EIKÄ TARTTE HÄVETÄ VAIKKA NOUSIS VÄHÄN ENEMMÄNKIN. TERVETTÄ PYÖREYTTÄ VAAN. Ja jouluhan jatkuu vielä pitkälle tammikuuhun. ihan oikeasti? Kenellä oikeasti tekee tänä runsauden päivänä mieli tunkea sitä harmaantunutta ihraa vielä kolme _ _ _ _n viikkoa joulupäivän jälkeen suuhunsa? JOO onhan se ihan hyvää VIELÄ, kunhan vaan muistaa pyyhkäistä sen vihreän karvakerroksen siitä pinnalta pois. Hajukin on vielä varsin viehättävä. Ihan vesi tulee kielelle sitä ummehtunutta tuoksua haistellessa. Se nyt on vähintäänkin yhtä raikas kuin vastalämmitetty krematorio.

Kai sitä kaikelle voisi antaa sitten jonkun joulu-etuliitteen. Joulukärpäsen ainakin pitäisi ulkonäköön vedoten pitää kaikista joululaatikoista. En malta edes odottaa niitä kaikkia ihania joulupäivityksiä joulufacebookissa. Taidankin tästä lähteä joulu_ _ _ _ _ _le ja ehkä sitten vietän kivan illan jouluaikuisviihdefilmin ääressä. Kaikki nyky-yhteiskunnan epäkohdat on siis soveliasta unohtaa, kun jouluna voi keskittyä vain itseensä ja omaan lähipiiriinsä. Allekirjoittaneella tosin on sitä jostain syystä kovin vähän, joten keskityn lähinnä valittamaan omaa kurjuuttani. Pitäkää kuitenkin kohtuus mielessä ja hyvää vitun joulua vaan kaikille.

Ps. Jos keksit kaikki tyhjät kohdat oikein, niin hyvät sulle. You win the prize.

70

Legal excellence.

71

Onnea valmistumisesta!

Teksti: Mikko Rudanko Kuva: Hanna Kylmäniemi

Näin joulun kynnyksellä valmistunut OTM Hanna Kylmäniemi aloitti pykälistiuransa Ulkoasiainvaliokunnan emäntänä ja ahkeroi myös Pykälän Spexin Catering-vastaavana. Vuoden 2010 ajan hän toimi Pykälä ry:n hallituksen yleisvastaavana ja Yleisvaliokunnan puheenjohtajana, minkä jälkeenkin hän oli aktiivisesti mukana mm. HELPin taloudenhoitajana, Oikeusapuvaliokunnan jäsenenä sekä KV-viikkotoimikunnassa.

1. Paljon onnea valmistumisesta OTM Hanna Kylmäniemi! Miltä elämä tuntuu nyt näin valmistuneen juristin silmin?

4. Mitä jäät erityisesti kaipaamaan opiskelijaelämästä? Onko mieleen jäänyt joitain erityisen hienoja muistoja ja ikimuistoisia hetkiä?

Kiitos kovasti! Fiilis on hyvä, vaikka en ole vielä täysin sisäistänyt opintojen päättymistä. Viisi ja puoli vuotta opiskelijaelämää on luonut melko vahvan opiskelijaidentiteetin. Suureksi ihmetyksekseni pakkanen puree ja pimeä masentaa myös juristia.

Jään kaipaamaan opiskelijaelämän mahdollistamia rokulipäiviä keskellä viikkoa ja vapautta tehdä työt silloin kun itsestä siltä tuntuu. Erityisen lämpimiä ja viihdyttäviä muistoja sekä ihania ystäviä on jäänyt emäntä- ja hallitusvuodelta sekä Erasmus-vaihdosta. Myös eräs pulkkaretki pohjoisessa naurattaa edelleen.

2. Millaisia mietteitä ja tuntemuksia sana ”gradu” herättää tällä hetkellä?

Melko positiivisia. Vaikka onhan sitä tyytyväinen, että oma gradu-urakka on jo takana. Gradukaverin kanssa kirjastoon raahautuminen ja kirjoittelu oli oikeastaan ajoittain ihan leppoista puuhaa. Selvisin kirjoittamisesta vain muutamalla hajoamiskohtauksella. Graduun liitetään mielestäni liikaa pelkoa ja ahdistusta. Kyllä se teksti syntyy loppujen lopuksi melko helpolla.

3. Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?

Vietän shampanjan huuruista elämää Bulevardin kattohuoneistossa. Tai sitten en. Tällä hetkellä on mielestäni hyvä pitää mieli avoimena ja katsoa, mihin elämä ja ura kuljettaa.

72

5. Onko puolestaan jotain, jota et nyt jää erityisemmin kaipaamaan?

Unicafen kitkerä kahvi, Aleksandrian tulostimet, kirjastokirjojen jonotus, hullut huutelijat kirjastolla ja ebolan valtaama Pykälän siivousvarasto ovat onnekseni taakse jäänyttä elämää.

6. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää joululomiaan nyt viettäville ja uuteen ahkeraan opiskelukevääseen valmistautuville IV:n lukijoille?

Iloista joulua kaikille! Nauttikaa opiskeluajasta ja sen tuomasta vapaudesta, sillä opiskeluaika menee lopulta todella nopeasti. Lähtekää opiskelijatoimintaan mukaan avoimin mielin. Ei sitä vanhempana kirjastossa vietettyä pänttäysaikaa muistella.

LAKIKIRJA 2014 YKSITYIS-, RIKOS- JA PROSESSIOIKEUS

ilmestyi, onhan sinulla jo omasi?

Tilaukset ja lisätiedot www.edita.fi/lakikirja • asiakaspalvelu.publishing@edita.fi • p. 020 450 05

Inter Vivos PYKÄLÄ RY Y-tunnus 0288776-8 TOIMISTO Mannerheimintie 3 B FI-00100 Helsinki Toimisto avoinna ti-to klo 11.30-16.30 tel. +358 9 278 5003 HUONEISTO Sörnäisten rantatie 33B FI-00500 Helsinki tel. +358 9 682 1858 OSOITTEENMUUTOKSET www.pykala.fi/ julkaisut/yhteystietojenmuutos YRITYSSUHDETOIMIKUNTA Charlotta Bonsdorff +358 40 715 2255 Riku Saarinen +358 50 500 3533 Mikke Vepsäläinen +358 50 534 9014 SÄHKÖPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi@pykala.fi

AINEISTONJÄTTÖPÄIVÄMÄÄRÄT 1/13: 19.2.2013 2/13: 19.4.2013 3/13: 3.6.2013 4/13: 3.9.2013 5/13: 10.11.2013 Ilmoitushinnat 2/1 väri 980€ 1/1 väri 630€ / 680€ ** 1/2 väri 360€ 1/4 väri 200€ ** takakannen ilmoitus Mediatiedot www.pykala.fi/julkaisut/mediakortti Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä taikka asiakkaasta tai asiakkaan käyttämästä mainostoimistosta johtuvasta syystä voida julkaista, Pykälä ry ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Pykälä ry:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun hinnan määrän palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti kahdeksan päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta lukien. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että sitä saa korvauksetta käyttää uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun tai muun käytön yhteydessä toteutus- ja jakelutavasta riippumatta.

73

Perhonen Pikkujoulukauden kulkusten jo kilahdellessa on aika Perhosen viimeisen osavuosikatsauksen! Samanlaisen raportin syksystään saattaa laatia myös eräs markkinoiden ja alejen välillä pörssikurssiaan käännellyt neitokainen, jonka oma käyrä on valiokuntansa sisällä viime aikoina ollut taistelun kautta varsin nousujohteinen. Mikäli pikkujoulujen jatkojen tuloslistaan on luottaminen, päättyi herrasmiesten taistelu vähintäänkin ensimmäisenä mainitun osavoittoon.

Toisenlaista taistoa sen sijaan käytiin meren aalloilla pykälistien ja kyltereiden ottaessa mittaa toisistaan. Melan mitalla maaliin päässeitä kostutettiin ansioidensa mukaisesti, eikä hännystelijöitä nuorten esteetikkojen borukan kintereiltä näilläkään kekkereillä puuttunut. Innokkaimmat peränaiset jopa ystävällisesti saapuivat palkittaviksi kyseisen seilorikerhon kanssa. Perhonen haluaakin osaltaan vielä ylistää neitosten uhrautumista hyvän asian puolesta.

Perinteikkäälle syysretkelleen puolestaan lähtenyt Spex otti ylellisen Räyskälän lomakeskuksen haltuunsa ja Perhosen korviin kantautuneiden äänien perusteella myös Pykälän harrastustoiminnoista uljain ja kostein, Jalojen Viinojen Kerho, järjestäytyi vuosikokouksensa merkeissä. Perhosen saamien tietojen mukaan innokkaita uusia kerholaisiakin oli erittäin ilahduttavissa määrin liikkeellä eikä kerhon jäsenyyteen vaadittava kyvykkyys jäänyt kokelailta osoittamatta.

Jokasyksyiset kähmintäkäräjät, hallitusvaalit, viihdyttivät pykälistejä olemassaolollaan tänäkin vuonna. Todellisena kenraalinäytöksenä tälle Yhdysvaltojen presidentinvaaliin rinnastettavalle kamppailulle toimineet Glamoursitsit enteilivät jo vauhdikasta taistoa lauluvuorojen koostuessa käytännössä ainoastaan hallituspyrkyreiden potpurimaisesta yhteiskappaleesta ”Kato mua, mä oon täällä”. Perhonen ehdottaakin ensi vuonna järjestettäväksi vaalipaneelin sijasta talentshow’n, jossa ehdokkailla olisi mahdollisuus esitellä muitakin suurelle pykälistiyleisölle vielä tuntemattomia erityistaitojaan.

Varsinaisessa vaalitilaisuudessa päästiin sitten todistamaan jos jonkinlaista tapaa käyttää omat arvokkaat puheminuuttinsa. Erityisen loistokkaasti esiintynyt kauppatieteidenkin ylioppilas oli kehitellyt siinä määrin omaperäisen puheenvuoron, että ainakin Perhoselle jäi hieman epäselväksi puhuiko kyseinen kannattaja ehdokkaastaan sanaakaan tämän hämmentävän kaksiminuuttisen aikana.

Sonniaisissa käsitys teeman mukaisesti pukeutumisesta ja merten valtiudesta vietiin täysin uudelle tasolle nuoremman keltaisen paidan käyttöön viehättyneen neitokaisen johdosta. Järkevänä tyttönä hän nimittäin oivalsi, ettei ole mitään syytä lähteä merta edemmäs kalaan ja onnistuikin saalistamaan kipparoitavistaan itselleen varsinaisen vesistöjen pohjamudissa viihtyvän vonkaleen. Lajityypille ominainen imukuppimainen suu tulikin heti hyötykäyttöön. Toiselle saman kylän uhkapelurille ei sen sijaan onni ollut Sonniaisten laineilla niinkään myötä eikä kovista yrityksistä huolimatta käteen jäänyt herttaparia vaan pikemminkin yksinäinen pataässä.

Tavastialle saapuneiden pikkujouluvieraiden suureksi yllätykseksi lämppäriksi valikoituneen gangstapossen valopäät olivat hyödyntäneet uskomatonta abstraktista päättelykykyään ja keksineet pykälistien ja lakitekstien välisen yhteyden eikä tämä välispiikeissä esitetty, kiusallisuudessaan vertoja vain nimensä tältä palstalta löytämiselle vetävä huomio jäänyt valitettavasti keneltäkään huomaamatta. Onneksi Pykälän vakiokasvot Tuolimäki ja jo tiedekunnan palvelukseenkin ehtinyt vastaanotonjärjestäjä takasivat viihdettä varsinaisista tähtiesiintyjistä pöyristyneelle pykälistikansalle. Soihdut ovat sammuneet hyvässä tahdissa jo pitkin syksyä, mutta Perhonen jatkaa liitelyään läpi Spexin esityskauden kohti legendaarisen maineen saanutta kiitosristeilyä ja sen ilahduttavan nautinnollisia iltoja.

Seuraavassa numerossa ...

Jesse Viljanen valmistuu!

Hallitus 2014 esittäytyy!

§-viikko tulee taas!

75

76