Inter Vivos 2/2013 by Inter Vivos

Inter Vivos Pykälä ry:n jäsenlehti

Suuri ryhmätyönumero

2/2013

Pääkirjoitus Miksi maailma ei tarvitse vain teräsmiestä? Taasen on ohitse yksi Pykälä ry:n vuosijuhla ja Vuoden Pykäläteko -palkinnon sai Pykälä ry:n sitoutunut jäsenistö. Se on mielestäni täysin oikea osoite. Tällaisena vanhana ja harmaantuvana toimijana on ollut uskomatonta katsella nykyistä menoa ja meininkiä. Yhdistyksen tulevaisuus on turvattu, jos tällainen aktiivisuus säilyy vielä silloinkin kun oma phuksi- ja valiokuntavuosi on ohi ja jos tällainen aktiivisuus aina opetetaan myös seuraaville vuosikursseille. Sitoutunut jäsenistö onkin ehdottomasti tärkeintä mitä tämä yhdistys tarvitsee – sitoutuneisuus omaan toimintaan, sitoutuneisuus muihin toimijoihin ja sitoutuneisuus yhdistykseen. Yksinkertaiset sanat, jotka sisältävät ja vaativat niin paljon. Mutta toimivat myös sydämen asiana. Tämä numero ei kerro suoraan siitä. Tämä numero kertoo kuitenkin siitä, kuinka kaikki ei tapahdu yksin. Tämä numero kertoo siitä, kuinka yhdessä tekemällä, yhteistyöllä ja ryhmässä toimimalla päästään huikeisiin tuloksiin. Oli kyseessä sitten oikeustapauskilpailu, oikeusapuvaliokunta, projekti tai Helsinki Law Review. Tai toiminta yhdistyksessä ja tiedekunnassa yleisemmin, saati sitten toiminta elämässä yleensä. Tämä numero kertoo ryhmätyöstä, johon yksilö lähtee rohkeasti mukaan tietämättä mikä häntä odottaa, ryhmätyöstä, josta tulee niin paljon yksittäisiä yksilöitä suurempaa. Tämä numero kertoo ryhmätyöstä. Tämä numero kertoo myös sitoutumisesta, siitä kuinka olla mukana toiminnassa 20 vuotta. Juuri toimivan ryhmätyön kautta meidän kaikkien ei tarvitse kuitenkaan tehdä niin pitkää pätkää. Aina uusien innokkaiden yksilöiden kautta vanhat aktiivit voivat lopulta jäädä eläkkeelle luottaen siihen, että homma toimii jatkossakin. Jopa paremmin kuin aiemmin. Jokainen vuosikurssi ja jokainen sukupolvi rakentaa aikanaan oman palansa Roomaa.

Mikko Rudanko Päätoimittaja 2013

Tämä numero kertoo ideoista kuten tenttipalautetilaisuus ja Lammin laki. Kaikki nämä ideat syntyvät jostain, joku keksii aina sen idean ytimen. Mutta nämä ideat eivät tule todeksi yksin, ne eivät ole valmiita vielä mielen pöytälaatikossa tai teräsmiehen yksinäisyyden linnakkeessa, eikä näistä ideoista tule seuraaville vuosikursseille alusta asti tuttua ja toimivaa standardia ilman että yhdessä teemme niistä sellaisen, ilman että yhdessä kehitämme ja kokeilemme näitä ideoita myös käytännössä. Yhdessä näistä ideoista löydetään helmiä ja hiotaan timantteja. Kuten vapaasti heitetyt ideat yleensä, tämä numero on täynnä sekä höttöä että asiaa. Tämä numero ei ehkä paranna maailmaa. Sen tekevät kuitenkin yhdessä yksilöt näidenkin juttujen ja niiden kertomien tarinoiden taustalla. Eikä tätä toimintaa tule pitää liikaa piilossa julkisuudelta. Sillä miten me muut tietäisimme, missä kaikessa voimme itsekin olla mukana – mitä kautta voisimme muutoin löytää itsellemme sen oikean asian ja kehitettävän palasen? Inter Vivos kiittää ensimmäisen numeron saamasta julkisuudesta ja hyvästä keskustelusta sananvapautta koskien. Kaikki rakentava palaute onkin erityisen arvokasta, eikä Inter Vivos -lehtikään ole vain yhden miehen show. Se on ryhmätyö, jossa sinäkin voit olla mukana.

Sisältö VAKIOT 3 Pääkirjoitus 6 IV tenttaa 7 Bona mater familiae 8 Heikin palsta 10 TOP IV 13 HELP 14 Experto Credite 38 Ajankohtaiset 44 Osavuosikatsaus 45 Julkinen runosuoli 48 Onnea valmistumisesta! 51 Perhonen 16 Sterilisaatio avasi uuden ihmisoikeusaiheisen oikeustapauskilpailun 18 European Human Rights Moot Court Competition – jatkoon päässeen kilpailujoukkueen näkökulma 20 Helsingin yliopiston joukkue menestyi Vis Mootissa 24 Graduopintoja ja tavaramerkkejä Alicanten auringossa 25 Pykälä ry 78 vuotta 28 Oikeusapuvaliokunnan juhlaseminaari 32 Helsinki Law Review 36 Mikä ihmeen tenttipalautetilaisuus? 40 Oikeus harrastaa: Videopelit 43 Pykälä ry:n kerhot: Henkiin herätetyt Pokerinaamat 46 kärpänen – sensuroimaton. 50 Lammin laki – kuin käräjillä konsanaan

tähän tulee kuva

Inter Vivos 2/2013 YHTEYSTIEDOT Päätoimittaja

Mikko Rudanko mikko.rudanko@pykala.fi +358 45 114 9915

Taittaja

Annika Solehmainen annika.solehmainen@pykala.fi +358 45 256 5905

Toimitus Heidi Elo Samuli Huttula Annika Juvonen Tuomas Koskinen Kristina Kotro (vaihdossa) Anette Laulajainen (vaihdossa) Isabella Lehti (vaihdossa) Aura Lehtonen (vaihdossa) Laura Päivinen Oskari Stenius Laura Timonen Tiia Vuoristo (vaihdossa)

Sähköpostiosoite: iv-toimitus@pykala.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Yrityssuhdetoimikunta yrityssuhdetoimikunta@pykala.fi Charlotta Bonsdorff +358 40 715 2255 Riku Saarinen  +358 50 500 3533 Mikke Vepsäläinen +358 50 534 9014 Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@pykala.fi Painopaikka: Forssa Print Oy Painos: 1800 kpl Inter Vivos saa HYYn tukea.

IV tenttaa

Pykälän Wappubooleilla IV kyseli juhlakansalta, mikä onkaan heidän mielestään se asia, joka todella tekee vapusta vapun!

Hallitus:Bona

Mater Familiae

Kevätauringosta ja ainejärjestötoiminnasta

Kevät on taas salakavalasti hujahtanut ohi: yhtäkkiä Pykäläviikko ja vappu ovat takana ja pitäisi alkaa tehdä kriittisiä päätöksiä kesätenttien, töiden ja rantaelämän välillä. Haluaisin kuitenkin palata vielä hetkeksi vuoden ehdottomasti parhaan viikon tunnelmiin ja kiittää kaikkia Pykälä-viikon järjestelyihin osallistuneita. Viikko oli todella onnistunut rock-teemaisista avajaisista aina grillauksen ja pomppulinnailun merkeissä sujuneeseen sillikseen asti! Mahtavaa työtä – onneksi ansaittu loma on pian edessä.

Sitoutunut jäsenistö on Pykälän perusta

Antti K.

Ida K.

Simalla ja tippaleivällä hankittu sokerihumala; krapulan poteminen värikkäissä aurinkolaseissa vappupäivänä. Opiskelijan tulee suojautua haalareihin koko ajaksi! Vappu on paitsi akateemisten myös työläisten juhlaa, jolloin myös opiskelija voi tuntea olevansa työläinen.

Vapun tekee haalarit.

Kuluneen kevään aikana onkin ollut upeaa seurata jopa poikkeuksellisen aktiivisten phuksien matkaa pykälisteiksi. Vuoden Pykäläteko -palkinnon myöntäminen sitoutuneelle jäsenistölle ilmentääkin juuri sellaista pyyteetöntä ja ahkeraa työntekoa ja pykälä-hengen levittämistä, jota uunituoreet pykälistitkin ovat olleet mukana tekemässä. Toivottavasti sama meininki jatkuu myös syksyllä ja uudetkin phuksit pääsevät osallisiksi pykälä-hengestä, yhdessä tekemisen meiningistä ja todellisesta opiskelijaelämästä – unohtamatta tietenkään Volgan tanssimista! Viime aikoina on keskusteltu paljon työurien pidentämisestä ja työnteosta. Ulkopuolelta tulevat paineet nopeasta valmistumisesta, työkokemuksen hankkimisesta ja loistavista arvosanoista ajavatkin ainejärjestöt yhä ahtaammalle. Vaikka ainejärjestötoiminta on tärkeä osa opiskelijaelämää, moni varmasti tajuaa Pykälässä toimimisesta saadut hyödyt vasta valmistumisen jälkeen.

Pykälässä opit taidot ja tapaat tulevat kollegat

Kalle R.

Olli N.

Jurri, hyvä meininki ja opiskelijakaverit. Jurrin merkitystä ei voi ylikorostaa.

Tilastollisesti varmaankin Pykälän vappuboolit. Täältä sitten jatketaan aina mihin jatketaan.

kuullut huhuja, että stressinsietokykykin saattaa kehittyä aamuyöllä bileitä lopetellessa… Monelle itseni mukaan lukien tärkein syy Pykälässä toimimiseen ovat kuitenkin kaverit. Koska alallamme piirit ovat pienet ja tulemme tulevaisuudessa työskentelemään samojen ihmisten kanssa, joita nyt tapaamme Porthanian käytävillä, on ensiarvoisen tärkeää tutustua heihin jo nyt. Vaikka opiskelukaverien tapaamisen ei tässä vaiheessa pitäisikään tuntua verkostoitumiselta, voi yllättävistäkin tuttavuuksista olla hyötyä esimerkiksi uuden työpaikan tai muiden uusien haasteiden löytämisessä. Kannustankin koko sydämestäni kaikkia mukaan Pykälän toimintaan vastaisuudessakin – ainejärjestötoiminta todella antaa enemmän kuin ottaa. Kiikkustuolissa (tai mahonkisen työpöydän takana) onkin sitten mukavaa muistella kavereita, volgaamista sekä sitä mahtavaa luomisen ja onnistumisen fiilistä! Suurkiitos kuluneesta keväästä ja huikeaa, aurinkorasvan täyteistä kesää kaikille!

Vaikka tiedekuntamme massaluennoilla ei vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitoja juuri pääse kehittämään, käy Pykälässä näiden työelämässäkin arvostettujen taitojen oppiminen kuin itsestään. Salakavalasti Pykälä-vuosien jälkeen alkaa myös oppia, miten asioihin todella voi vaikuttaa. Argumentointi- ja puhetaidoista onkin todella hyötyä tiedekunnan lisäksi myös työelämässä, kun professorijoukon sijasta vakuutettavana onkin tuomari! Tuutorointi sekä erilaisissa toimikunnissa ja valiokunnissa toimiminen on myös oivallinen paikka oppia vertaisjohtamista, organisointitaitoja sekä priorisointia. Olen myös

Heikin palsta Lähetä omat kysymyksesi Heikille osoitteessa www.pykala.fi/julkaisut/kysy-heikilta

HEIKKI: Kära Huolestunut,

Miksi meilläkin on vappu?

Terve Heikki!    Kysymykseni koskee vappua ja sen perinteitä. Minkä vuoksi opiskelijat yleensä, tai tässä tapauksessa nimenomaisesti oikkarit juhlivat vappua aina niin riehakkaasti? Käsittääkseni kyseessä on perinteisesti ollut työväen juhla? Oikkarithan näin puolestaan valmistuvat usein ns. eliittiluokan ammatteihin. Onko juhlimiseen jokin muu syy vai olenko arveluissani aivan hukassa? Tämän lisäksi mielestäni osa opiskelijoista tuntuu katsovan tavallista ”työläistä” nenänvarttaan pitkin jo opiskeluaikana. Pitäisikö näiden ”merkittävästi työväenluokkaa yläpuolella” olevien opiskelijoiden kenties hieman hillitä vappuryypiskelyään? Vai voidaanko puistoihin oksentelu lukea jonkin asteiseksi halveksunnaksi tiettyä yhteiskuntaluokkaa kohtaan, tai onko käyttäytymisellä kenties jokin muu merkitys? Olen ymmälläni. Nimim. Heloppi HEIKKI: Hei Heloppi, helppo vastata sikäli, että toki vappu on perinteisesti paitsi työväen myös opiskelijoiden juhla. Juhlinta on siis ihan paikallaan. Totta on, että oikiksesta valmistutaan edelleen ammatteihin, joista maksetaan enemmän palkkaa kuin työtehtävistä keskimäärin. On myös niin, että yliopisto-opiskelijoiden taustat, juristiopiskelijat mukaan lukien, poikkeavat keskimääräisestä selkeästi korkeampaan suuntaan. Näin on siitä huolimatta, että 1970-luvun jälkeen kehitys on pitkässä linjassa kulkenut kohti tasa-arvoistumista: suurten ikäluokkien tulo yliopistoihin arkipäiväisti akateemisia ammatteja, ja myös peruskoulu on tasa-arvoistanut mahdollisuuksia. En sen sijaan lähtisi kautta linjan syyttämään oikeustieteen opiskelijoita ylenkatseisesta suhtautumisesta. Ainahan isoon porukkaan mahtuu kaikenlaista, mutta suurin osa varmasti tietää aivan hyvin, ettei täällä mitään yli-ihmisiä kouluteta.

Johdatus inspehtorin opintoihin Rakas Heikki!

Olen vasta Pykälä-urani alussa, mutta mitä kaikkea minun pitäisi nyt tehdä, että minusta aikanaan tulisi inspehtori inspehtorin paikalle? Nimim. §:n tulevaisuus HEIKKI: Hyvä §:n tulevaisuus, hieno tavoite – inspehtorin tehtävä on yksi maailman parhaita! Ennen mahdollista valintaa sinun pitää päästä professoriksi, jota ennen taas pitäisi väitellä. Väittely ei yksin riitä, vaan lisäksi pitää ansioitua kaikenlaisissa muissa asioissa, joita professorilta vaaditaan: tutkimuksessa, opetuksessa ja kansainvälisissä asioissa. Haitaksi inspehtorin toimen kannalta ei ole, jos touhuat Pykälässä opiskeluaikana ja hankit näin näkemystä mainiosta yhdistyksestämme. Näkemys on tosin ainakin osin auttamatta vanhentunut siinä vaiheessa kun kutsu käy inspehtoriksi, mutta jotain iloa siitä silti on! Mutta hoida myös opinnot loppuun …

Sananvapauden Pohjois-Korea

otat kantaa demokraattisen yhteiskunnan kannalta tärkeään kysymykseen. Hallituksen kontrollista en tiedä, mutta totta kai lehden toimituksella on oikeus päättää, minkälaisia juttuja lehdessä julkaistaan. Eikä pelkästään oikeus vaan jopa velvollisuus – päätoimittajahan vastaa lehdestä. Käsittääkseni tässä asiassa on yleensä ollut katto korkealla ja seinät leveällä, eli suvaitsevaisuutta on löytynyt. Tämä ei sulje pois sitä, että joskus ja joissakin asioissa voi olla järkevää käyttää tervettä harkintaa ja olla julkaisematta ihan mitä tahansa. Sinänsä olen samaa mieltä, että esimerkiksi tiedekunnan ja opetuksen tilaa – miksei myös Pykälän tilaa – tulee voida kritisoida.

Summer of ’13 Arvon inspehtori!

Kesä tulee kohta. Missä opiskelijan tulisi olla kesällä? Nimim. Ymmällään HEIKKI: Arvoisa Ymmällään,

klassikon Hans Kelsenin (1881–1973) mukaan normihierarkian yläpuolella toimii ns. perusnormi (Grundnorm), johon koko muun normiston tulee voida ankkuroitua ja josta kaikki normipyramidin normit tulee voida johtaa. Perusnormi on oletettu, ei asetettu, ja sitä on arvosteltu epämääräiseksi. Demokraattisen poliittisen teorian kannalta päädytään siihen, että kansa valvoo aina lopulta vaalien kautta. Tasapainoa ”valvojien” välille on eri oikeusjärjestyksissä pyritty hakemaan esimerkiksi vallan kolmijako-opin ja amerikkalaisen checks and balances -opin kautta. Kaikkia munia ei siis panna samaan koriin vaan valvojat valvovat ikään kuin toisiaan. Jos vuorostaan edustetaan luonnonoikeudellista ajattelua, oletetaan, että säädännäisen normiston yläpuolella on korkeammanasteinen säännöstö, jota vasten säädännäisiä normeja voidaan peilata. Ennen Ranskan vallankumousta luonnonoikeudellinen ajattelu oli usein uskonnollisesti värittynyttä: maallisten valvojien ylivalvojana toimi siis Jumala. Tärkeää ideologista osviittaa haettiin myös valtion tarkoitus -opista (raison d’état). Hallitsijan piti hoitaa tointaan siten, että hän toimi aina valtion ja alaistensa parhaaksi.

opiskelijan tulee kesällä tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä: töitä, laiskottelua ja ehkä jopa opintoja, mutta sopivassa suhteessa kaikkea. Näiden toimintojen mukaan määräytyy myös opiskelijan toivottava sijaintipaikka. Selkeää normia en halua asettaa sen sijaan esimerkiksi sen suhteen, pitäisikö oleilla ulkomailla vai kotimaassa. Itse suosisin ehdottomasti jälkimmäistä kesäaikaan, mutta kukin taapertaa tyylillään.

Dear Heikki,

Olen huolissani Pykälän hallituksen kontrollista Inter Vivokseen. Itse olen tottunut siihen, että vaikka joku media toimii järjestön tms. alaisuudessa, on sillä kuitenkin mahdollisuus myös kritisoida kyseistä järjestöä tai muuta orgaania.   Oikeustieteily on sen verran konservatiivista ja jäykkää touhua, että kaipaisin edes IV:ltä hieman kriittistä otetta. Onko se väärin? Pitääkö IV:n pysyä ruodussa? Nimim. Huolestunut

Watchmen

Parahin Heikki! Kuka valvoo valvojia? Nimim. Lyhyestä virsi kaunis HEIKKI: Hei Lyhyestä virsi kaunis, tämä on oikeus- ja yhteiskuntateoriassa paljon keskustelua herättänyt kysymys. Oikeuspositivistisesti voidaan ajatella, että normit valvovat itse, koska niitä pitää noudattaa. Oikeuspositivismin

Top IV

Teksti: Mikko Rudanko Kuva: Iiro Immonen

2 Vuoden opettaja Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijat valitsevat vuosittain Vuoden opettaja -palkinnon saajan tiedekunnan opettajien keskuudesta. Palkinnolla annetaan ansaittua tunnustusta vuoden aikana opetuksessaan erityisesti kunnostautuneelle opettajalle. Ja mikä voisikaan olla opiskelijoille tärkeämpää kuin hyvä ja innostava, motivoiva ja motivoitunut, aktivoiva ja opiskelijamyönteinen, laadukas ja tutkimusperusteinen opetus asiansa osaavalta opettajalta? Palkinnon jakamisen kriteerit ovat vapaamuotoiset ja valinnan tekee jäsenistön esittämien perusteluiden ja äänestyksen pohjalta Pykälä ry:n opintovaliokunta ja hallitus. IV:n tietojen mukaan myös tiedekunnassa palkintoa pidetään erityisessä arvossa ja innolla aina odotellaankin, kuka saakaan tänä vuonna palkintoa lähes poikkeuksetta tarkoittavan kutsun Pykälä ry:n vuosijuhlaan, jossa tunnustus jaetaan. Seuraavassa IV:n numerossa perehdytäänkin siihen, millainen opettaja on vuoden opettajaksi tänä vuonna valittu yleisen oikeustieteen professori Panu Minkkinen. Ennen Minkkistä vuoden opettaja -palkinnon ovat viime vuosina saaneet Marko Mononen, Johan Bärlund, Jarna Petman, Suvianna Hakalehto-Wainio, Ari Hirvonen, Sakari Melander, Jan Klabbers ja Esko Linnakangas.

3 Pykälä ry:n huomionosoitukset Yhdistyksen Internet-sivujen mukaan Pykälä ry on jakanut yhdistyksen alkuajoista lähtien sen piirissä aktiivisesti toimineille huomionosoituksena arvo- ja kunniamerkkejä. Jaettujen merkkien osalta tarkemmat arkistot ovat olemassa vuodesta 1953. Merkkejä ei jaettu 1970-luvulla Pykälä ry:n politisoitumisen seurauksena, mutta 1981 palattiin taas merkkien jakamiseen. Nykyään merkkejä on kolme erilaista.

1 Vuoden pykäläteko Vuosittain jaettava Vuoden Pykäläteko -kiertopalkinto edustaa Pykälä ry:n palkintojen eliittiä. Palkinto on merkitykseensä nähden täysin alimarkkinoitu, sillä hallituksen pöytäkirjat ovat yleensä ainoa paikka josta voi selvittää palkinnonsaajan, jos itse ei ole ollut vuosijuhlassa, jossa palkinto jaetaan. Tässä siis palkinnonsaajat tärkeimpine valintaperusteluineen vuodesta 2000 alkaen: 2000: Hallitus 2000 (palkinnon ideointi) 2001: Justus & JF Oslo (palkinnon varastaminen 7.4.2001) 2002: Spexi 2001 (Spexin erinomainen toteutus) 2003: Jukka Lång (opintoasioiden aktiivinen ja sympaattinen hoitaminen) 2004: Elokuvakerho Panopticon (ansiokas kerhotoiminnan kehittäminen) 2005: Rytmiryhmä (Raticca-ajelun ja vuosijuhlan jatkojen rempseä järjestäminen) 2006: Seminaaritoimikunta Pykälän OYJ (seminaarien vakiinnuttaminen osaksi Pykälän toimintaa) 2007: Lex ry & Codex r.f. (Lex: palkinnon varastaminen, Codex: palkinnon palauttaminen?) 2007: Rinnerikolliset (vuosikymmenien ansiokas kerhotoiminta) 2008: Helsinki Law Review (uuden tieteellisen julkaisun lanseeraaminen) 2009: Tentti-wiki (oma-aloitteinen luominen opiskelijoiden hyödyksi) 2010: Pitäiskö jonkun jo valmistua -sitsien järjestäjät (uuden tapahtuman järjestäminen vanhemmille tieteenharjoittajille) 2011: Urheilutoimikunta (monipuolisen urheilutoiminnan tarjoaminen pykälisteille) 2012: Yrityssuhdevaliokunta (yrityssuhdetoiminnan kehittäminen) 2013: Pykälän sitoutunut jäsenistö (aktiivisen hengen ylläpitäminen) Palkitut noudattavat etenkin viime vuosina selkeää kaavaa, jossa yhdistyksen toimintaan on tuotu aina jokin merkittävä lisä. Kaikki yhdistyksen nykyinenkin toiminta on syntynyt joskus, eikä Roomaakaan rakennettu päivässä. Aina kannattaa siis kehittää uudenlaista ja parempaa toimintaa, sillä hyvät ideat eivät Pykälä ry:ssä jää ilman ansaitsemaansa tunnustusta.

Harrastusmerkki voidaan myöntää yhdistyksen jäsenelle erityistä ja jatkuvaa harrastuneisuutta osoittaneesta toiminnasta Pykälä ry:ssä. Ansiomerkki voidaan myöntää erityisen ansiokkaasti yhdistyksen hyväksi toimineelle entiselle tai nykyiselle yhdistyksen jäsenelle. Kunniamerkki voidaan myöntää yhdistyksen tavoitteita merkittävästi edistäneelle henkilölle tai yhdistyksen huomionosoituksena. Arkistojen mukaan ansiomerkin saaja on yleensä toiminut yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana, kun taas kunniamerkin saajalla on vuosikymmenien kokemus yhdistyksen toiminnasta. Harrastusmerkkejä jaetaan yleensä kolme. Näin myös tänä vuonna, kun ansiomerkin sai vuoden 2012 hallituksen puheenjohtaja Jenna Tirkkonen, kunniamerkin OAVK:n valvontaneuvostossa 16 vuotta mukana ollut Marjo Lahelma ja harrastusmerkkejä jaettiin Iiris Keinolle, Tuomas Tiensuulle ja Ilari Autiolle. Listan huomionosoituksia saaneista henkilöistä löytää osoitteesta http://pykala.fi/huomionosoitukset

4 Wappuboolien palkinnot Pykälän Wappubooleilla vappuaattoisin jaettavat palkinnot ja tunnustukset ovat erityinen huipennus phuksivuodelle. Phuksivuodesta ansiokkaasti selviytyneet saavat vihdoin arvostetut Pykälisti-merkit. Yhteen keltavihreään kangaskappaleeseen konkretisoituukin koko vuoden aherrus ja lukuisat huikeat kokemukset. Kaikkein suurinta omistautumista ja harrastuneisuutta osoittaneet yksilöt saavat osakseen ansaitsemaansa kunniaa myös kultaisten Pykälisti-merkkien muodossa. Tapahtumassa jaetaan myös vakavuudeltaan hieman eri luokan merkkejä verrattuna esimerkiksi vuosijuhlaan, sillä Wappubooleilla palkintonsa saavat esimerkiksi vuoden yrittäjä ja vuoden pokerinaama, sekä enenevissä määrin myös esimerkiksi vuoden meriselitys ja muut phuksipistekorttiin liittyvät kunniamaininnat. Tänä vuonna lanseeratun Pykälävyö-palkinnon erityistä innovaatiota osoittaneesta toiminnasta sai nyt monessa mukana ollut Mikke Vepsäläinen. Tärkeimpinä yksittäisinä huomionosoituksina Wappubooleilla palkitaan monien pykälistien mielestä vuoden phuksi ja seuraavan vuoden uudet phuksikapteenit, joiden vastuulla seuraavan syksyn uudet phuksit ovat. Tähän vaativaan, mutta palkitsevaan tehtävään valitaan yleensä nuoremmaksi kapteeniksi phuksivuotensa kohta päättävä opiskelija ja vanhemmaksi n. neljännen vuoden opiskelija. Tänä vuonna vanhemmaksi kapteeniksi valittiin Saara Kantokorpi ja nuoremmaksi Laura Parkkisenniemi. Vuoden phuksi -palkinto edellyttää puolestaan erityistäkin erityisempää phuksivuoden aikana osoitettua omistautumista. Lista viime vuosien palkituista vuoden phukseista onkin täynnä tuttuja nimiä pykälisteille: Kiti Karvinen, Jesse Viljanen, Kristiina Lindholm, Henri Heikkonen, Annika Pynnä, Mikko Murto, Laura Salokangas ja nyt Petteri Niemi.

HELP

Opiskelijaomistusta ylioppilaskunnassa Mikä ihmeen HYY Yhtymä?

Yllättävän harva pykälisti tietää, että tutun ja turvallisen Paragraaffin ohella pykälisti on osaomistaja myös valtakunnan parhailla paikoilla sijaitsevissa liikekiinteistöissä, ravintolaketjussa, hostelliyrityksessä ja kirjakustantamossa. Nämä yritykset ovat osa HYY Yhtymää, joka on vastuussa ylioppilaskunnan liiketoiminnasta. Liiketoiminnan tarkoituksena on rahoittaa ylioppilaskunnan palveluita ja toimintaa. Yli kahden miljoonan euron vuosituotot eivät tosin riitä rahoittamaan kuin kaksi kolmasosaa HYY:n toiminnasta, mistä johtuen HYY pakkojäsenyytensä turvin verottaa jäsenistönsä kukkaroita vielä toisen miljoonan verran.

Herkkuruokaa Unicafesta

HYY Yhtymän liiketoiminnan ehdottomasti näkyvin osa on UniCafe-ravintoloita pyörittävä HYY Ravintolat Oy. Yhtiöllä on käytännössä katsoen monopoli keskustakampuksella, sillä lähimmät kilpailijat opiskelijahintaiselle ruoalle löytyvät Kampista. UniCafen yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön ei ole edes tarkoitus tuottaa voittoa, vaan liiketoiminnan tuotot olisi tarkoitus käyttää täysimääräisesti siihen, että ruoka maistuisi paremmalta. Jaloista tarkoitusperistään huolimatta ruoan laatu on valitettavan huonoa, ja kuka tahansa Hämiksellä tai jopa Kauppiksen Amicassa ruokaillut voi todeta ruohon todella olevan vihreämpää Mannerheimintien tuolla puolen. Kenties merkittävin syy tälle on se, että perusruoan sijaan UniCafet keskittyvät liiaksi tarjoamaan vegaanisen kikhernehöystön kaltaisia kalliita erikoisruokia ja ympäristösertifioituja reilun kaupan tuotteita, jolloin perusannosten laadusta joudutaan tinkimään. Näinpä tavallisen opiskelijan kannalta voidaankin kysyä, mitä lisäarvoa UniCafeiden pyörittäminen todellisuudessa tuottaa.

aan HYYn kiinteistöjen markkina-arvo nousee reilusti yli sadan miljoonan euron. Viime viikkoina HYY nousi otsikoihin ja kohotti kulttuurieliitin verenpainetta, kun Vanhassa ylioppilastalossa toimiville kuoroille ilmoitettiin, että heille etsitään uudet harjoittelutilat. Muutoksen tarkoituksena on saada pitkään tappiota tuottanut Vanha ylioppilastalo vuokrattua ulkopuoliselle ravintoloitsijalle tilojen kannattavuuden parantamiseksi. Kuorolaiset, joista suurin osa ei edes ole HYYn jäseniä, vetivät tästä herneet pahemman kerran nenään ja ilmoittivat vastustavansa suunnitelmaa henkeen ja vereen. HYYn rivijäsenen näkökulmasta voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, onko mitään järkeä siinä, että kuorot harjoittelevat Stockmannia vastapäätä täysin ilmaiseksi samalla kun tilat tuottavat HYYlle tappiota, joka on viime kädessä katettava verottamalla jäsenistöä jäsenmaksun muodossa. Joel Kujala HELPin varapuheenjohtaja 2013 joel.kujala@helsinki.fi HELP on Pykälän etua ylioppilaskunnassa ajava järjestö. Mukaan toimintaan pääsee mihin tahansa aikaan vuodesta esimerkiksi allekirjoittaneeseen yhteyttä ottamalla. Lisäksi kannattaa tsekata HELPin nettisivut www.helphyy.fi.

Kiinteistötoiminnasta tuottoa

HYYn liiketoiminnan ehdottomiin valopilkkuihin kuuluu sen harjoittama liiketilojen vuokraustoiminta. Kiinteistöbisneksen menestyksen siemen kylvettiin jo 1800-luvun lopulla, kun HYYlle annettiin Vanhan ylioppilastalon rakentamista varten tontti Senaatintorin, eli kaupungin silloisen keskustan ulkopuolelta. Kun 1900-luvun puolella ydinkeskusta siirtyi juuri ylioppilastalon kulmille, HYY pystyi pelkkien rakennuskulujen hinnalla rakentamaan ulosvuokrattavia toimitiloja Helsingin kalleimmalle maapläntille. Kaiken kukkuraksi tuloverolaissa olevan poikkeuksen ansiosta ylioppilaskunta maksaa lähes olematonta veroa kiinteistöliiketoiminnan voitoista, joten kiinteistöihin satsaaminen on erityisen kannattavaa. Kaiken kaikki12

Hallitus:Experto

Credite

Yhteistyöllä tuloksia

Asiantuntevuuden lisääntyessä myös tieto sen puutteista kasvaa. Opintovastaava koordinoi Pykälän koulutuspolitiikkaa ja vastuu tässä on suuri. On myös olemassa raja omien näkemysten ja yleisen Pykälän ajaman mielipiteen välillä. En usko, että yksin omien itsenäisesti hahmotettujen Pykälän jäsenten etua ajavien tavoitteiden kautta saadaan loistava lopputulos. Mielestäni on tärkeää keskustella, kysyä, pohtia ja kysyä vielä kerran uudelleen. Vaikka minulla on yleensä jo ajatus siitä, miten haluan tiettyjä konkreettisia tekoja toteuttaa, otan erittäin mielelläni vastaan ideoita myös toisenlaisista toteutustavoista. Kuinka voitaisiinkaan paremmin rakentaa asioita kuin yhdessä toisten ideat hyväksyen ja lahjakkaita näkemyksiä käyttäen? Jos yhteistyössä onnistutaan hyödyntämään kaikkien ihmisten erilaisuutta, voi lopputulos olla ennennäkemätön. Opintovaliokunnan kanssa on suuri ilo toimia tänä vuonna. Kokouksissa käy laaja joukko eri vuosikursseilla opiskelevia pykälistejä ja joka kokoukseen on tullut myös minulle uusia kasvoja. Olemme linjanneet, että näissä kokouksissa käsitellään Pykälän koulutuspolitiikkaa suuremmasta näkökulmasta, jotta kokouksissa pystyisi käymään vaikkei olisi muuta tietoa Pykälän opintoasioista. Lisäksi olemme tavanneet pienemmissä opintovaliokunnan porukoissa, joissa olemme sitten voineet suunnitella tiettyjä yksityiskohtaisia toimin14

tatapoja tarkasti. Eniten olen ilahtunut siitä, kuinka innokkaasti suuri joukko oikkareita on lähtenyt mukaan opintovaliokunnan toimintaan.

Organisointia opintovaliokunnassa

Olemme päättäneet selkeyttää opintovaliokunnan rakennetta. Valiokuntaan valitaan pian opintopiirivastaava. Tätä virkaa ei ole aikaisemmin ollut, joten se tarjoaa suuria mahdollisuuksia jollekin uuden kehittämisestä innostuneelle. Opintovaliokunnan varapuheenjohtajan ja opetuksenkehittämisvastaavan tehtäviä selkeytetään. Ensi vuoden alusta alkaen opintovaliokunnan varapuheenjohtaja siirtyy vastaamaan Pykälän asiatapahtumien suunnittelutyöstä, koordinoimisesta sekä toteuttamisesta. Opetuksenkehittämisvastaavan tehtäviä ovat tästä keväästä lähtien olleet Pykälän hallopedeista eli hallinnon opiskelijaedustaj ista vastaaminen sekä erilaisten opintoihin liittyvien kyselyiden toteuttaminen opiskelijoiden keskuudessa. Nämä kyselyt ovat ensiarvoinen työkalu Pykälän koulutuspolitiikassa toimiville. Opintovaliokunnan tehtävien selkeä koordinoiminen on todella hyödyllistä edunvalvonnan toteutumisen sekä kiinnostavien asiatapahtumien järjestämisen takaamiseksi.

nen toteutuminen on ollut eräs aikaa vievä projekti tänä keväänä. Olemme linjanneet jokavuotisen opetuksen suunnittelun valvomisen lisäksi muutamia erityisen tärkeitä pitkäaikaisia tavoitteita Pykälän koulutuspolitiikalle. Yksi tavoitteista on lukupaikkojen lisäämisen kartoitus oikkareille. Toinen pitkän aikavälin tavoite on selvittää, mikä on Pykälän linja eräiden oppiaineiden osalta, joiden tulevaisuus on juuri nyt tarkastelussa. Esimerkiksi oikeustaloustieteen kohtalosta oppiaineena on keskusteltu tämän kevään ajan ja usein pohditaan, tuleeko kirjanpitoa opiskella nykyisessä muodossaan oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Lisäksi haluamme toteuttaa opintovaliokunnan toiminnan helpottamiseksi tulevia vuosia varten vuosikalenterin, josta opiskelijaedustajat näkevät heti kätevästi milloin tiettyihin asioihin voi yliopistolla tai tiedekunnassa vaikuttaa. Ennakoiminen onkin eräs tulevan syksyn ja ensi kevään teemoja. Tervetuloa kaikki kiinnostuneet mukaan Pykälän koulutuspolitiikkaan tai osallistumaan aktiivisesti opintovaliokunnan järjestämiin asiatapahtumiin! Tämä kevät opintovastaavana ei ole ollut yksinäinen.

Ajanohtaista koulutuspolitiikassa

Uuden tutkintorakenteen käytännön yksityiskohtien opiskelijaystävälli15

Sterilisaatio avasi uuden ihmisoikeusaiheisin oikeustapauskilpailun Teksti: Laura Päivinen Kuvat: Jasmiina Jokinen

Lääkäri tuli kertomaan A. A:lle sterilisaatiosta. A. A:n aviomies ei ollut keskustelussa mukana. Lääkärin mukaan A. A:lle oli tuolloin kerrottu kaikki oleellinen sterilisaatioon liittyen, jolloin hän oli myös antanut suostumuksensa siihen. Lopulta A. A. synnytti keisarinleikkauksella terveen lapsen, jonka jälkeen lääkäri steriloi vielä nukutuksen alaisena olevan A. A:n. Kun A. A. heräsi, hänelle ja hänen miehelleen kerrottiin lyhyesti sterilisaatiosta. Sterilisaatiosta johtuen A. A. joutui sekä perheensä että yhteisönsä hylkäämäksi. Myös aviomies jätti A. A:n. Orosian kylissä naisen tärkein tehtävä on olla hedelmällinen ja synnyttää paljon lapsia. Lopulta A. A. pakotettiin jopa muuttamaan kylästä. Tämä kaikki johti siihen, että A. A. kärsii nyt psykologisista ongelmista ja kasvattaa lastaan yksin ilman minkäänlaista tukea. A. A. väittää, että hän ei koskaan antanut suostumustaan sterilisaatioon saati ymmärtänyt lääkärin käyttämiä lääketieteellisiä termejä. A. A. halusi vain lapsensa parasta. Orosialainen kansalaisjärjestö ”Victims of Sterilization” oli A. A:n tukena ja ajoi A. A:n asiaa kaikissa mahdollisissa kansallisissa tuomioistuimissa ja vei asian lopulta myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Haluatko tietää, miten kävi? Katso kilpailussa kuvattu video http://youtu.be/p2hPj0WsYEk

Mikä on EHRMCC?

European Human Rights Moot Court Competition on ELSAn oikeustapauskilpailuperheen uusin tulokas. Se lanseerattiin syksyllä 2012 ja sen suosio ylitti kaikki odotukset. Mukana oli huikeat 120 joukkuetta, jotka kilpailivat mahtavista palkinnoista ja voittajan halutusta tittelistä. Suomalaista osaamista edusti viisi joukkuetta. Yksi Helsingin yliopiston joukkueista ylsi jopa 16 finalistin joukkoon.

Oikeustapauksen teemana sterilisaatio

Kilpailutapaus sijoittui kuvitteelliseen Orosia-nimiseen valtioon. HI-viruksen taltuttamiseksi ja erityisesti vastasyntyneiden lasten suojelemiseksi Orosian valtio oli aloittanut kampanjan, jonka mukaisesti HIV-positiivisille raskaana oleville naisille tarjottiin mahdollisuus ilmaiseen sterilisaatioon. A. A. oli varaton ja raskaana. Hän oli joutunut lapsena jättämään koulunsa kesken työn ja toimeentulon takia. A. A. ei koskaan oppinut kirjoittamaan, ja yksinkertaisten lauseiden lukeminenkin sujui vain vaivalla. Vain muutama kuukausi naimisiin mentyään A. A. huomasi olevansa raskaana. Pian hänen todettiin myös kantavan HI-virusta. A. A. hakeutui heti hoi-

toon, jotta hänen syntymätön lapsensa ei saisi tartuntaa. Taloudellisesta tilanteestaan johtuen hänellä ei ollut mahdollisuutta yksityiseen sairaanhoitoon, vaan hän hakeutui julkisen terveydenhuollon piiriin.

lyssä, joka noudattaa ihmisoikeustuomioistuimen normaalia käsittelyjärjestystä. Finaali järjestetään vuosittain helmi-maaliskuun vaihteessa.

Hae ensi vuoden joukkueeseen

Ilmoittautuminen vuoden 2014 kilpailuun alkaa heinä-elokuussa. Joukkueissa tulee olla kahdesta neljään henkeä. Kilpailuun voi osallistua vain kerran. Kilpailu on avoin kaikista ELSA-maista ja Euroopan neuvoston jäsenvaltioista tuleville oikeustieteen opiskelijoille. Kilpailu käydään englanniksi. Voittajajoukkueen jäsenet pääsevät kuukaudeksi työharjoitteluun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Erinäisiä palkintoja on luvassa myös parhaille puhujille ja kirjoittajille. Lisätietoja löytyy osoitteesta http:// www.humanrightsmootcourt.org. Kilpailuun osallistumalla oppii ymmärtämään paremmin sekä valitusmenettelyä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen että Euroopan ihmisoikeussopimuksen sisältämiä periaatteita. Ja varmasti myös työnantajat arvostavat kilpailun tuomaa kokemusta tiimi- ja projektityöstä, oikeudellisesta tutkimus- ja kirjoitustaidosta sekä suullisesta esiintymistaidosta. Tartu siis tilaisuuteen ja hyödynnä tietämystäsi ihmisoikeussopimuksesta muuhunkin kuin valtiosääntöoikeuden tenttiin! Laura Päivinen ELSA Helsingin puheenjohtaja

Kilpailu, joka pidettiin nyt ensimmäisen kerran, järjestetään jatkossa vuosittain ELSAn ja Euroopan neuvoston välisenä yhteistyönä. Noudatettu etenemisjärjestys on sama kuin oikeassa valitusmenettelyssä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Joukkueet saavat työstettäväkseen yllä kuvaillun kaltaisen fiktiivisen oikeustapauksen, josta niiden täytyy laatia ensin kirjalliset vastineet sekä valittajan että vastapuolena olevan valtion näkökulmasta. Tämän jälkeen vuorossa on suullinen vaihe eli finaali, johon vuonna 2013 kutsuttiin 16 parasta osallistujajoukkuetta. Finaali järjestetään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Strasbourgissa, ja siinäkin joukkueet pääsevät edustamaan sekä valittajaa että vastapuolta menette-

Saamiensa ohjeiden mukaisesti A. A. saapui sairaalaan muutamaa päivää ennen laskettua aikaa. Kuten lukutaidottomien potilaiden kanssa tapana oli, hoitaja täytti A. A:n sairaalaantulokaavakkeen A. A:n suullisesti antamien vastausten perusteella. Samalla hoitaja kertoi kampanjasta ja HI-viruksen aiheuttamista riskeistä lapsen terveyttä silmällä pitäen. Kaavakkeen merkinnöistä päätellen A. A. lupautui tapaamaan sairaalan kampanjasta vastaavan lääkärin.

European Human Rights Moot Court Competition – jatkoon päässeen kilpailujoukkueen näkökulma Teksti ja kuvat: Jasmiina Jokinen

Oma osuuteni oikeustapauskilpailussa alkoi viime syksynä, kun hetken mielenjohteesta vastasin ELSAn pykälä-infoon lähettämään viestiin ja ilmoittauduin mukaan. Joukkuetta ei vielä tuolloin ollut tiedossa, mutta onneksi muutama muukin oli ilmoittautunut yksin mukaan ja näin saimme tiimin nopeasti kasaan. Tapasimme ensimmäisen kerran lokakuun puolessavälissä ja pian alkuhämmennyksen laannuttua alkoivat työt. Syytä olikin, sillä yhteensä 40 sivua tekstiä, 20 molemmilta osapuolilta, piti saada valmiiksi marraskuun loppuun mennessä. Tiukasta aikataulusta huolimatta saimme itsestämme uskomattoman paljon irti, vaikka se vaati muutamia pitkiä iltoja Aleksandriassa. Muut joukkueen jäsenet antoivat paitsi henkistä tukea myös sopivaa painostusta, joka sai jokaisen meistä tekemään parhaansa. Tuskin yksikään meistä oli aiemmin käyttänyt yhtä paljon aikaa muutaman sivun kirjoittamiseen, saati ollut yhtä innostunut siitä! Prosessin edetessä alkoikin yhä enemmän tuntua siltä, kuin olisi todella ollut juristi, joka kirjoittaa osapuolten lausumia ihmisoikeustuomioistuimelle. Ainoa asia, mikä tuotti ongelmia kirjallisessa prosessissa, oli valmentajan löytäminen. Helsingin yliopistolta oli ennen meitä ilmoittautunut jo kaksi muuta joukkuetta, minkä vuoksi kaikki yliopistolta pyydetyt valmentajat oli ehditty ”viedä”. Kyselyt yliopiston ulkopuoleltakaan eivät tuottaneet tulosta, joten tällä kohtaa jäimme ilman varsinaista valmentajaa. Pääsimme kuitenkin osallistumaan useammalle oikeustapauskilpailujoukkueelle pidettyyn muistionkirjoitusopastukseen, joka todella auttoi erityisesti teknisten asioiden hiomisessa kirjallisissa töissä. Lisäksi Law+Lifen Marja Välilä antoi viime hetken vinkkejä valmiiden kirjoitusten hiomiseen, ja hänen neuvonsa olivat todella avuksi ennen kirjallisen osuuden palauttamista. Reilun kuukauden kirjoittamisen jälkeen työt lähtivät lopulta matkaan. Sitten saattoikin vain laittaa sormet ristiin ja toivoa parasta.

maan kantamme suullisesti, vieläpä englanniksi. Etenkin suullisessa vaiheessa olisimme olleet hukassa ilman ulkopuolista apua. Taina Tuori Helsingin yliopistolta antoi korvaamattomia ohjeita suulliseen osioon valmistautumisesta, ja myös Julen Etxabelta saimme hyviä vinkkejä. Avusta huolimatta deadline kävi hyvin tiukaksi, ja esityksiä hiottiin aivan viime metreille asti. Kovasta treenaamisesta huolimatta tuskin yksikään meistä oli kovin itsevarma osaamisestaan noustessaan koneeseen kohti Ranskaa. Perillä Strasbourgissa varsinainen ohjelma alkoi sunnuntaina 24.2. vierailulla Puolan pysyvään edustustoon, jossa järjestettiin kilpailijoille cocktail-tilaisuus. Aterioinnin lomassa tutustuimme muihin kilpailijoihin ja saimme myös kuulla, milloin tulisimme esittämään suulliset lausumamme. Tunnelmat olivat syystäkin jännittyneet ja treenaaminen jatkui tilaisuuden jälkeen iltamyöhään saakka hostellilla. Maanantaina alkoi itse kilpailu ihmisoikeustuomioistuimen tiloissa. Omalla kohdallamme päivä oli loppuun saakka jännitystä täynnä, sillä esiintymisvuoromme oli aivan viimeisten joukossa. Koko päivä ennen suullisten lausumien esittämistä kului esitysten harjoittelemisessa ja hermoilussa Euroopan neuvoston tiloissa. Astellessamme lopulta yhteen ihmisoikeustuomioistuimen käsittelysaleista yhdessä Georgian joukkueen kanssa, olivat varmasti jokaisen joukkueen jäsenen adrenaliinitasot lähellä huippua. Itse en ainakaan ole koskaan ollut yhtä hermostunut kuin siirtyessäni tuossa salissa puhujan paikalle ja aloittaessani: ”Madame President, distinguished members of the jury…”. Jännityksestä huolimatta suullisten lausumien esittäminen sujui jokaiselta meistä täyin suunnitelmien mukaan, ja saatoimme lähteä tuomioistuimesta hyvillä mielin. Ilta ja osa yöstäkin kuluivat hostellilla seuraavan aamun esiintymistä treenaten, mikä sekin meni, väsymyksestä huolimatta, juuri niin hyvin kuin saatoimme olettaakin. Toisen oikeussalireissun jälkeen saimme huokaista hetkeksi helpotuksesta ja tuloksia odotellessa kierrellä kaupunkia, mitä emme aiemmin olleet ehtineet tehdä. Illaksi kilpailijoille ja ELSAn edustajille oli järjestetty risteilymatka kaupungin kanaalien ympäri, minkä aikana julkistettiin semifinaaleihin päässeet neljä joukkuetta. Tällä kertaa ei semifinaalipaikkaa meille herunut, vaan lopullinen sijoitus oli kahdestoista. Vaikka vähän harmittikin, tiesimme tehneemme parhaamme; sentään pääsimme tänne asti. Keskiviikkona koko kilpailu huipentui semifinaaleihin ja finaaleihin. Semifinaalit pidettiin heti aamupäivällä, ja iltapäivällä keräännyimme seuraamaan finaalia Irlannin ja Iso-Britannian joukkueiden välillä. Molemmat joukkueet olivat todella kovatasoisia, eivätkä hämmentyneet edes tuomaristolta tulleiden tiukkojen kysymysten edessä. Lopulta voittajaksi selviytyi Irlannin Trinity Collegen joukkue, joka sai palkinnoksi kuukauden harjoittelupaikat Euroopan neuvostossa sekä rahallisen palkinnon. Finaalin päätyttyä ja voittajan tultua julki tuli jotenkin haikea olo. Olimme tehneet todella paljon töitä kilpailun eteen ja nyt se oli ohi. Nytkö pitäisi palata takaisin tenttikirjojen pariin kirjastoon? Kilpailu oli kaikesta siihen käytetystä ajasta ja vaivasta huolimatta – tai kenties juuri sen vuoksi – ollut ikimuistoinen kokemus, joka ainakin itselleni oli myös yksi parhaista oppimiskokemuksista koko opiskeluaikana. Olimme oppineet huikean paljon paitsi Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja siihen liittyvästä oikeuskäytännöstä, myös esiintymisestä ja oikeudellisesta kirjoittamisesta ylipäänsä. Omalta kohdaltani voin todeta ainakin sen, että esiintymisjännitys on vähentynyt merkittävästi ja kielitaito parantunut. Monelle meistä jäikin hinku päästä pian uudelleen kilpailemaan; alkoi puhe seuraavasta oikeustapauskilpailusta. Helsingin joukkueessa kilpailivat tänä vuonna Jenni Hiltunen, Saara Miettinen, Riccardo Savona ja Jasmiina Jokinen.

Kohti Strasbourgia

Puolentoista kuukauden odotus palkittiin tammikuun 15. päivä, kun jatkoon päässeet 16 joukkuetta julkistettiin. Varmasti jokainen joukkueemme jäsen koki olonsa hetken aikaa epätodelliseksi tajutessaan, että todella matkustaisimme jatkokilpailuun Strasbourgiin. Samalla vähän hirvitti, sillä emme olleet uhranneet kilpailulle montaakaan ajatusta kirjallisten töiden jättämisen jälkeen. Meillä oli vain reilu kuukausi aikaa opetella kerto-

Kilpailusuoritus pähkinänkuoressa

Oikeustapaus julkaistaan lokakuun alussa, minkä jälkeen joukkueilla on noin kaksi kuukautta aikaa kirjoittaa kantajan oikeudenkäyntimuistio. Tämän jälkeen joukkue saa luettavakseen satunnaisesti valitun joukkueen laatiman muistion, johon tulee laatia vastaus noin kuukaudessa. Kirjallisten muistioiden palauttamisen jälkeen siirrytään suulliseen vaiheeseen, joka kestää noin kolme kuukautta. Kirjallisen vaiheen aikana joukkueen jäsenet työskentelevät yhdessä päivittäin. Tänä vuonna joukkueen tukikohdaksi muodostui oppimiskeskus Aleksandrian huone 333. Sen sijaan suullinen vaihe sisältää runsaasti matkustelua ja lukuisia harjoituksia asianajotoimistoissa ympäri maailmaa. Tänä vuonna Helsingin joukkue harjoitteli Zürichissa, Tukholmassa, Münchenissa, Düsseldorfissa, Helsingissä, Prahassa ja Pariisissa. Lisää tietoa ja muun muassa videoita kilpailusuorituksista löytyy osoitteesta http://www.visteamhelsinki.fi.

Hae ensi vuoden joukkueeseen

Tiedekunnan joukkue vuoden 2014 kilpailuun valitaan syyskuussa 2013. Kilpailu kuuluu Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opetusohjelmaan ja osallistumisesta saa enintään 16 opintopistettä. Tiedekunnan lisäksi osa suurista asianajotoimistoista (Borenius, Dittmar & Indrenius, Castren & Snellman, Hannes Snellman, Merilampi ja Roschier) tukevat Helsingin yliopiston joukkueiden valmistautumista muun muassa järjestämällä workshop-kursseja. Lisätietoja hakumenettelystä voi tiedustella Santtu Turuselta (santtu.turunen@helsinki.fi, p. 09 191 22442).

Helsingin joukkueen virallinen tuuletus Itävallan korkeimman oikeuden portailla. Vasemmalta: Maiju, Johanna, Dina, Sanna, Antti, Jussi, Nathaniel

Helsingin yliopiston joukkue menestyi Vis Mootissa Teksti ja kuvat: Vis Moot -joukkue

Vis Moot – kansainvälinen oikeustapauskilpailu

Willem C. Vis International Commercial Arbitration Moot -oikeustapauskilpailu simuloi tosielämän välimiesmenettelyä. Oikeudellinen ongelma vaihtelee vuosittain kansainvälisen välimiesmenettelyn ja kauppaoikeuden alalta. Kilpailu sisältää sekä kirjallisen että suullisen osuuden ja huipentuu Wienissä sekä Hong Kongissa järjestettäviin loppukilpailuihin.

Helsingin joukkue ylsi huippusijoille

Helsingin yliopiston joukkue pääsi ensimmäisenä suomalaisena joukkueena Vis Moot -oikeustapauskilpailun 32 parhaan joukkoon. Kilpailuun osallistui 290 joukkuetta eri yliopistoista, 67:stä eri maasta. Joukkueen sijoitus oli sama kuin esimerkiksi Harvardin ja parempi kuin Yalen, London School of Economicsin, Queen Maryn, Oxfordin ja Tukholman. Kilpailun voitti City University of Hong Kong. Helsingin yliopiston joukkue sai sijoituksestaan joukkuekohtaisen kunniamaininnan. Lisäksi Antti Lindholm sai henkilökohtaisen kunniamaininnan suullisesta esiintymisestä Hong Kongin loppukilpailussa. Tänä vuonna Helsingin yliopistoa edustamaan oli valittu Johanna Aho20

la, Nathaniel Gilkey, Maiju-Juulia Jokinen, Sanna Kiviranta, Jussi Kukko, Antti Lindholm ja Dina Stolt.

Oikeustapauksen teemana lapsityövoima

Oikeustapauksessa kantaja ja vastaaja olivat tehneet kirjallisen sopimuksen 100 000 pikeepaidan kaupasta. Välimiesmenettelyssä oikeudelliset pääkysymykset olivat: – Onko paidoissa virhe, jos ne valmistanut yritys käyttää lapsityövoimaa valmistaessaan muita tuotteita kuin paitoja? Kauppasopimus sisälsi tulkinnanvaraisen lausekkeen, jonka mukaan myyjän odotettiin noudattavan korkeimpia eettisiä standardeja liiketoiminnassaan. – Voiko osapuolten sopimuksella poiketa CISGin lähtökohtaisesti pakottavasta 12 artiklasta? Artiklan vaikutuksesta tietyissä maissa, esimerkiksi Venäjällä, sijaitsevien yritysten kanssa tehtyjä kauppasopimuksia voi muuttaa vain kirjallisesti. – Onko perusteita hylätä kirjallisessa muodossa esitetty todistajanlausunto, jos todistaja kieltäytyy tulemasta kuultavaksi välimiesmenettelyyn?

Vis Moot -kilpailun sanotaan olevan ennen kaikkea kilpailuluonteinen oppimistilaisuus, mutta kyse on pitkälti myös hauskanpidosta ja oikkareihin tutustumisesta ympäri maailmaa. Kuva Cocktail-tilaisuudesta Zürichissa, kuvassa Helsingin ja Bocconin joukkueet.

Lisää pohdittavina olleista oikeudellisista kysymyksistä voi lukea Helsinki Law Review’n numerosta 2013/1.

Avajaistilaisuus. Kilpailuun osallistuu huomattava määrä opiskelijoita eri yliopistoista.

Parasta Vis Moot -kilpailuun osallistumisessa?

Välimiesmenettelyharjoitus. Vasemmalta: Johanna, Maiju Kilpailun kirjallinen vaihe vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä sekä ennen kaikkea intohimoa juridiikkaan.

Antti: Kilpailun myötä avautuu mahdollisuus erikoistua kansainväliseen sopimusoikeuteen ja välimiesmenettelyyn maailman parhaimpien osaajien seurassa. Parasta oli tietenkin se, että yli puolen vuoden tiivis työnteko ryhmässä vei joukkueemme pitkälle. Dina: Vis Moot opetti kirjoittamaan memoja, hakemaan tietoa, työskentelemään ryhmässä, esiintymään suullisesti ja argumentoimaan. Samalla saimme kavereita ja kontakteja Suomesta sekä ulkomailta. Kilpailu kartutti paljon itsevarmuutta ja nyt viimeistään tunnen olevani valmis työelämään. Johanna: Muut joukkueen jäsenet ja se, että kilpailu tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden kehittää omaa suullista ja kirjallista ilmaisuaan. Jussi: Vis Moot opettaa käytännön juristin taitoja enemmän kuin mikään muu oikiksessa: mm. argumentointia, suullista ja kirjallista ilmaisua sekä ryhmässä työskentelyä. Lisäksi oppii tuntemaan paljon mahtavia ihmisiä. Maiju: Vis Moot opettaa parhaalla mahdollisella tavalla työelämässä tarvittavia taitoja. Lisäksi on pakko mainita joukkueemme yhteishenki ja muihin ihmisiin tutustuminen. Nathaniel: Mahdollisuus päästä kokeilemaan taitojaan ja oppimaan tositilannetta simuloivassa välimiesmenettelyssä, jossa kilpakumppanit ovat huipputasoa. Sanna: Ihmiset, jotka ovat mukana tässä kilpailussa!

Mikä on Helsingin yliopiston joukkueen menestyksen salaisuus?

Antti: Joukkueen omistautuminen kilpailulle ja Helsingissä vallitseva erinomainen osaaminen niin yliopistolla kuin yksityiselläkin puolella. Valmentajamme ovat huipputasoa! Dina: Apunamme oli useita kokeneita valmentajia, jotka auttoivat ja kannustivat menestymään. Joukkueessamme syntyi nopeasti hyvä yhteishenki, joka sai alkunsa yhteisellä matkalla Zürichiin, Vis Moot -kilpailun valmennuskurssilla. Teimme mahtavaa ryhmätyötä emmekä tuhlanneet energiaa riitelemiseen tai sisäiseen kilpailuun, vaan työskentelimme yhteisen hyvän eteen ja tsemppasimme toisiamme. Johanna: Ryhmähenki ja se, että kaikki työskentelivät yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Jussi: Omistautuminen projektille, joukkueen toimivuus ja osaavien valmentajien korvaamaton tuki. Maiju: Joukkueemme asetti heti alussa yhteisen tavoitteen, jonka saavuttamiseksi kaikki tekivät täysillä töitä. Meillä oli myös mahtavat valmentajat, jotka panostivat meihin aikaa ja osaamista. Nathaniel: Joukkuetyöskentely! Erinomainen joukkue, kuten Helsingin joukkue, pystyi hyödyntämään kaikkien joukkueen jäsenten yksilöllisiä vahvuuksia, mikä sai meidät saavuttamaan huipputason kilpailussa. Sanna: Joukkuehenki! Meillä oli yhteinen päämäärä ja teimme kaikkemme menestyäksemme joukkueena. 22

Graduopintoja ja EU-tavaramerkkejä Alicanten auringossa Teksti: Irene Hallikainen Kuvat: Jarkko Reittu

Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto. SMHV. Tämän EU:n erillisviraston nimeä tavaillessa syntyy nopeasti mielikuva jättimäisestä betonisesta toimistorakennuksesta, jonka kätköissä harmaat EU-virkamiehet istuvat avokonttorissa mittailemassa kurkkujen pituutta ja banaanien kaarevuutta. Jokainen sermillä toisistaan erotettu työpiste on tarkalleen puolentoista metrin päässä seuraavasta, ja ikkunasta lankeaa sisälle ikuisen marraskuun harmaankelmeä valo. Immateriaalioikeuden lukuvuoden 2012–2013 projektiryhmä kävi maaliskuun alussa professori Rainer Oeschin johdolla tutustumassa tähän laitokseen, joka tunnetaan paremmin sen englanninkielisellä nimellä OHIM (Office for Harmonization in the Internal Market) tai sen varsinaista tarkoitusta paremmin kuvailevammin EU:n tavaramerkkija mallivirastona. Byrokraattisen puisevan kuuloisesta nimestään huolimatta opintomatkamme OHIM:iin oli kaikkea muuta kuin ankea ja yksitoikkoinen! Saavuttuamme Alicanteen keskiviikkona vietimme iltapäivän excursiolla asianajotoimisto Juridian tytäryhtiö Heinonen & Co:n sivutoimistossa, jossa meidät vastaanotti hymyilevä espanjalainen juristiparivaljakko Ruth ja Agustin Almaraz. Opintomatkan ns. pääpäivä oli kuitenkin torstai, ja hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme heti hotelliaamiaisen jälkeen minibusseilla kohti OHIM:a. Viimeistään autosta ulos kavutessamme kaikki mielikuvat harmaasta ja tylsämielisestä virastorakennuksesta lensivät kaaressa romukoppaan. Palmujen ympäröimä, moderni virastorakennus sijaitsee vain kivenheiton päässä sinisenä siintävästä Välimerestä. Aulassa meitä odotti suomalainen isäntämme, OHIM:n valituslautakunnan jäsen Harri Salmi, joka johdatti meitä ympäri valtavaa lasirakennusta värikkäillä toimistokäytävillä upean, merelle suuntautuvan aurinkoterassin kautta konferenssihuoneeseen.

Luokittelua, väitteitä ja virkamiehen arkea

OHIM-päivämme aikana kuulimme erinomaisia puheenvuoroja eri osastoilla työskenteleviltä suomalaisilta sekä OHIM:n toiminnasta että varsinaisista työtehtävistä. Pohdimme mm. luokitteluun liittyviä tosielämän kinkkisiä kysymyksiä, kuten mm. mihin tavara- tai palveluluokkaan voitaisiin rekisteröidä vaikkapa ”seksinuket, ei-ihmisenmuotoiset” taikka ”digitaalinen palvelu, joka auttaa löytämään humalassa olevat kaverit some-palveluita hyväksikäyttäen”. Käytännöllisiä ratkaisuja jokapäiväisiin ongelmiin, joilla on myös yhteys yhden jos toisenkin hilpeän pykälistisielun arkeen! Lisäksi pohdimme eri tavaramerkkien sekoitettavuutta vertailemalla samaan luokkaan rekisteröityjä merkkejä toisiinsa ja kävimme läpi miksei mm. Lego-palikkaa loppujen lopuksi voinut rekisteröidä yhteisön tavaramerkiksi. Keskustelimme tapauksista OHIM:n väitemenettelypuolella työskentelevien juristien, Tuomas Mattilan ja Antti Innasen johdolla. Kuriositeettina todettakoon, että Mattilan nimi vilahteli viime syksynä suomalaisten sanomalehtien sivuilla, kun KHO kumosi Mattilan opiskeluaikoinaan rekisteröimän kansallisen hymiö-tavaramerkin. :) Pitkän ja mielenkiintoisen OHIM-päivän jälkeen oli aika ottaa hieman rennommin, ja porukkamme vietti illan tunnelmallisessa alicantelaisravintolassa tapaksia napostellen. Myös OHIM:ssa toimivat suomalaiset isäntämme liittyivät illallisseurueeseemme, ja keskustelu sekä päivän ammatillisista että epävirallisemmista puheenaiheista jatkui yömyöhään Sangria-kannujen äärellä. Kaupungin terassien sulkeuduttua tiedonjanoisimmat jatkoivat vielä satamassa sijaitsevaan yökerhoon ehtien sopivasti hotellille takaisin ennen aamiaistarjoilun alkamista. Vähäisistä yöunista ja paahtavasta auringonpaisteesta huolimatta kipusimme aamupäivällä vielä Castillo de Santa Barbaran linnaan ihailemaan maisemia ennen kotiinlähtöä.

Syvemmillä vesillä – Iso G:n matkassa maisteriuteen

Kun syventävien opintojen projekti viime syksynä alkoi, oli tahti alusta alkaen kiivas: luentoja oli useampana päivänä viikossa, teimme vierailuja mm. asianajotoimistoihin ja markkinaoikeuteen, ja vierasluennoitsijat eri yrityksistä ja tekijänoikeusjärjestöistä tulivat kertomaan meille työstään tai muista oman erityisalansa uusimmista käänteistä. Samanaikaisesti oli päntättävä sivutolkulla materiaalia projektitenttiä varten, jonka jälkeen aloimme vääntämään pienryhmissä ryhmätöitä ja tämän lisäksi vielä harjoitusainetta – kaikki tämä ennen kuin sanaakaan oli vaihdettu varsinaisen OTM-tutkielman, ”Ison G:n”, aiheesta. Yhtään kaunistelematta projektisyksy oli siis varsin raskas, mutta massaluentoihin ja yksinäiseen kirjastolla pänttäämiseen tottuneelle oikkarille erittäin antoisa. Oli jo alusta asti selvää, että projektin ohjaajat halusivat välittää mahdollisimman laajan kuvan immateriaalioikeuksiin liittyvistä kysymyksistä sekä samalla mitä erilaisimmista työllistymismahdollisuuksista. Kuten sanottu, tutkintomme sisältää paljon yksinäistä puurtamista ja esim. ryhmätyön laatiminen sekä ajatusten ja mielipiteiden vaihtaminen pienryhmässä oli erittäin tervetullutta vaihtelua. Ryhmätyöt purimme kaksipäiväisessä seminaarissa Tvärminnessä, jossa tiukan seminaariaikataulun ohella vietimme aikaa myös syöden, saunoen ja viiniä nauttien sekä toisiimme tutustuen. Tvärminnen takkatulen ääressä graduohjaajamme mainitsi mahdollisesta Keski-Eurooppaan suuntautuvasta opintomatkasta ja heitti ilmaan muutamia ehdotuksia sopivista kohteista. Yksi oli kuitenkin ylitse muiden, ja seuraavana aamuna graduryhmämme yksimielisesti päätti opintomatkan kohteeksi Espanjan Alicanten – luonnollisesti ratkaiseva valintakriteeri oli ryhmän palava kiinnostus tavaramerkkija mallioikeusasioihin eikä viraston aurinkoisella sijainnilla välimerellisessä ilmastossa ollut juurikaan merkitystä, kun asiasta päätettiin hyisenä marraskuisena opiskeluntäyteisenä iltana.

Mikä OHIM?

OHIM on vuonna 1994 perustettu EU:n erillisvirasto, jonka tehtävänä on käsitellä tavaramerkkija mallihakemuksia. Yhteisön tavaramerkit- ja mallit ovat voimassa koko EU:n alueella. 24

Pykälä ry 78 vuotta Teksti: Mikko Rudanko Kuvat: Iiro Immonen

Pykälä ry, tuo suurin, kaunein ja vanhin Suomen oikeustieteellisistä opiskelijajärjestöistä, juhli vuosijuhlassaan yhdistyksen taipaleen 78. vuotta. Paikkana arvokkaalle juhlalle toimi tällä kertaa Crowne Plaza Helsinki Mannerheimintien varrella Töölössä. Onnistuneen juhlan järjestämisestä vastasi Pykälä ry:n hallituksen sihteeri Julia Parikka johtamansa vuosijuhlatoimikunnan kanssa.

Pykälä ry:n hallituksen puheenjohtaTilaisuuden juhlapuhujana toimi entija Suvi Syvänen piti puheen yhdistyksen nen §-aktiivi ja nykyinen elinkeinomipuolesta. nisteri Jan Vapaavuori.

Myös rohkea phuksi, Jonni Veikkonen, pääsi ääneen vuosijuhlissa.

Lahjoja kaikista maailman ääristä. Vuoden 2012 hallituksen lahjassa näkyi muutoksen sauhuinen symboliikka.

Marjo Lahelma palkittiin Pykälä ry:n korkeimmalla huomionosoituksella, kunniamerkillä, vuosikymmenien mittaisesta merkittävästä työstä yhdistyksen hyväksi.

Pykälä ry:n ansiomerkin saanut vuoden 2012 hallituksen puheenjohtaja Jenna Tirkkonen liikuttui suuresti saamastaan tunnustuksesta, joka oli pitkäaikaiselle §-aktiiville täysin ansaittu.

Kaikki on valmiina, kohta se alkaa! Valtavan työn juhlien eteen tehnyt Juliakin pääsi jo nauttimaan tunnelmasta aveceineen.

Vuosijuhlamarsalkkoina toimivat Jukka Riitamäki ja Annika Pynnä. Kaikki harrastusmerkin saajat, eli Ilari Autio, Iiris Keino ja Tuomas Tiensuu, olivat sen sijaan Kiinassa osoittamassa harrastuneisuuttaan ja maiden välistä yhteistyötä tiedekunnan linjan mukaisesti. Pykälä ry:n sitoutuneelle jäsenistölle myönnetyn Vuoden Pykäläteko -palkinnon vastaanotti koko jäsenistön puolesta yhdistyksen ahkera monitoimija Katariina Järvi. 26

Oikeusapuvaliokunnan juhlaseminaari Teksti: Mikko Rudanko Kuvat: Tommi Kolehmainen

Pykälä-viikko alkoi asiallisesti ja arvokkaasti Oikeusapuvaliokunnan juhlaseminaarilla. Jos et ollut kuitenkaan paikalla, lue tästä mistä kaikesta jäit nyt paitsi.

kemään 22 OAVK:n puheenjohtajaa ja yhteensä noin 500 oikkaria. Yhteensä valvontaneuvostossa on ollut 12 juristia ja n. 800 oikkaria. Kaikista valiokunnassa mukana olleista opiskelijoista ei valitettavasti ole olemassa minkäänlaista rekisteriä. Ruokosen jälkeen asianajajia ovat edustaneet Salme Sandström ja Risto Rouvari ennen nykyisen valvontaneuvoston jäsentä John-Henrik Spårea. Tiedekunnasta mukana ovat olleet Koskisen jälkeen Majanen ja Janne Kaisto ennen nykyistä edustajaa Olli Norrosta. Oikeusministeriöstä mukana ovat olleet Nikulan jälkeen Pauliine Koskelo, Marjo Lahelma ja nykyinen jäsen Katri Kummoinen. Eläkkeelle jo jäänyt Lahelma palkittiin tänä vuonna Pykälä ry:n korkeimmalla huomionosoituksella, kunniamerkillä, joka voidaan myöntää yhdistyksen tavoitteita merkittävästi edistäneelle henkilölle tai yhdistyksen huomionosoituksena. Lahelma ehtikin olla mukana valvontaneuvostossa peräti 16 vuotta. Majanen itse sai Pykälä ry:n kunniamerkin 2005. Muista valvontaneuvoston jäsenistä Majanen nostaa esille Koskelon, joka ehti olla mukana valvontaneuvostossa neljä vuotta ennen kuin Euroopan investointipankki vei mukanaan Luxemburgiin mutta jonka työpanoksesta valiokunta voi olla erittäin ylpeä.

Toimiva valtio nimeltä OAVK

Pykälä ry:n oikeusapuvaliokunnalle tuli jo 30 vuotta täyteen viime syksynä. Tämä paljastui juhlaseminaarin alustajana toimineen valiokunnan viime vuoden puheenjohtajan Sakari Sedbomin mukaan yllättäen OAVK:n vanhan kansion löydyttyä. 30 vuotta on ikänä kunnioitettava ja juhlan paikka valiokunnalle, jonka 4–5 henkiset päivystysryhmät käyvät nykyään kahdesti viikossa läpi opiskelijoiden oikeudellisia asioita Pykälän toimistolla. Nyt järjestettävän juhlaseminaarin tarkoitus onkin sekä tehdä tunnetuksi valiokunnan tarjoamaa mahdollisuutta ilmaiseen oikeusapuun, että myös saada uusia opiskelijoita innostumaan tulemaan mukaan toimintaan, jotta valiokunta jatkaisi menestyksekkäästi toisetkin 30 vuotta.

Mistä kaikki alkoi? Emeritusprofessori Martti Majasen mukaan 1980-luvun alussa Helsingin yliopiston ylioppilaskunta etsi lakimiestä. Tarkoituksena oli saada ylioppilaskunnan kautta lakimies nuorisolle. Ylioppilaskunnan ja Pykälä ry:n piirissä toimineiden tahojen kuviot kohta kohtasivatkin ja tästä alkoi myös oikeusapuvaliokunnan tarina. Jo aiemmin pykälistien parissa oli ollut kiinnostusta oikeudellisen tiedon käytännön soveltamiseen, mutta Majasen mukaan tämäntyyppiset harrastukset eivät olleet oikein istutettavissa muutoin. HYY alkoi oikeusavun rahoittajaksi 28

Pykälä ry:n organisoidessa käytännössä valiokunnan toiminnan. Majanen itse ei ollut mukana valiokunnan toiminnassa sen ensimmäiseen viiteen vuoteen, mutta kehuu vuolaasti niitä tahoja, jotka saivat toiminnan käyntiin. Mukaan saatiinkin Majasen mielestä harvinaisen loistava valvontajoukko kahvipalkalla tekemään arvokasta työtä OAVK:n opiskelijajäsenten apuna. Asianajajia OAVK:n valvontaneuvostossa edusti Pekka Ruokonen, oikeusministeriötä Paavo Nikula ja oikeustieteellistä tiedekuntaa Pekka Koskinen.

12 juristia ja 800 oikkaria Valiokunnan opiskelijajäsenet vaihtuivat aina vuosittain, mutta valvontaneuvostossa haettiin alusta asti jatkuvuutta ja pitkäaikaista sitoutumista. Kyseessä olikin vähintään viiden vuoden pesti. Näin sai kuulla myös Majanen, joka lähti mukaan valvontaneuvostoon tiedekunnan edustajaksi. ”Eiköhän se tästä”, hän kuitenkin tuumi. Lopulta Majanen jäikin mukaan valiokunnan toimintaan kunnioitettavaksi 20 vuodeksi. Omien sanojensa mukaan OAVK palauttikin hänet takaisin juristiksi, kun hän oli tiedekunnassa toimiessaan ollut enää varsin löyhästi sidoksissa juristin arkeen. 20 vuoden aikana Majanen pääsi nä-

OAVK:ssa puheenjohtaja toimii myös sihteerinä ja kaikki työt kaatuvat lopulta tämän opiskelijapuheenjohtajan harteille, jotka pitävät kaiken toiminnan pyörimässä. Majasen mukaan opiskelijapuheenjohtajat ovat silti selvinneet ja toimineet erittäin hyvin. Samoin myös pitkäaikaiset yhteistyökumppanit valvontaneuvostossa ovat olleet sitoutuneita toimintaan. Toimiminen tässä joukossa onkin ollut Majaselle arvokasta. Majanen muisteleekin, kuinka esimerkiksi hänen OAVK-uransa alkuaikoina vanha opiskelutoveri Paavo Nikula, joka oli jo tuolloin ehtinyt olemaan mukana kaikkialla, antoi hyvän kasvatuksen tasa-arvokysymyksiin. Kaiken kaikkiaan kyseessä on Majaselle rakas valiokunta ja onkin hänen mielestään hienoa, että tällainen juhlatapahtuma on järjestetty juuri Pykälä ry:n vuosijuhlaviikolla – vuosijuhla isona pakettina. Näkeekö 20 vuotta mukana ollut Majanen jotain kehitettävää valiokunnan toiminnassa? ”Valtio valtiossa, Pykälästä erillään”, toteaa harmissaan Majanen. Välillä on hallituskin kuitenkin ollut yhteydessä. Mutta kun aikanaan siirryttiin kerran pitämään Porthaniassa valiokunnan ja valvontaneuvoston yhteisiä kokouksia, sille tielle myös jäätiin, eikä Pykälän kerhotiloihin enää palattu. OAVK on kuitenkin Majasen mukaan hyvin toimiva yhteisö, jonka uuden puheenjohtajan valinta syksyisin on kuin paavin – paikalta ei poistuta ennen kuin valinta on tehty. Kerran on va-

littu arvallakin, mutta usein löydetty etukäteen henkilö raskaaseen tehtävään. Hyvin toimii Majasen mukaan myös järjestelmä, jossa valiokunta raportoi valvontaneuvostolle ja kysyy siltä tarvittaessa apua. Joskus tulee kuitenkin myös valvontaneuvostolla raja vastaan ja joskus harvemmin esteenä taas on, ettei valiokunta halua edistää laittomuuksia. Tällaisia neuvoja kysyttiinkin lähinnä pahimpina kasinovuosina. Mikä on sitten erityisesti jäänyt Majaselle mieleen? 90-luvun puolessavälissä OAVK oli yhdessä Pykälän ja ELSAn kanssa järjestämässä Muukalaiset-luentosarjaa, jossa mukana oli mm. Tarja Halonen. Kymmenen vuotta sitten järjestetyssä toisessa OAVK-tapahtumassa mukana olivat puolestaan mm. Pekka Hallberg, Paavo Nikula ja Salme Sandström. Majanen pitääkin arvokkaana asiana myös tällaista puolta OAVK:n toiminnassa. ”Ei ole ollenkaan huono asia, jos valiokunta näkyy myös ulospäin”, päättää tulevaisuuteen katsovan menneisyyden muistelunsa Majanen tutussa salissa Porthaniassa, jonka pyöröovista hän ensimmäisenä ikäluokkana astui alusta alkaen sisään.

Pedagoginen näkökulma oikeusapuvaliokuntatoimintaan Dosentti Norros käsittelee osuudessaan oikeusaputoiminnan pedagogisesta merkitystä opiskelijalle, eli mikä on toiminnan pedagoginen arvo oikeusapua tarjoaville opiskelijoille, mitä toiminta opettaa ja miten se tukee opiskelijan opintoja. Norroksen havaintoaikana oikeustieteellinen tutkinto on muuttunut, kehittynyt ja mennyt selkeästi parempaan suuntaan hänen omista opiskeluvuosistaan. Aiemmin opiskelijoille ei kerrottukaan kuin oikeussäännöt, nyt opetetaan myös sitä, mitä niillä säännöillä tehdään. Opetus ei olekaan enää pelkkää luento-opetusta vaan monipuolisempaa pienryhmineen ja painotus onkin nykyään taidoissa, ei tiedoissa. OAVK ei ole enää ainoa vaihtoehto päästä opiskeluaikanaan soveltamaan oikeutta käytännössä. Mitä OAVK sitten Norroksen mielestä on? Oikeustapausten hahmottamista ja haltuunottoa, sääntöjen soveltamista ja juridisen argumentaation opettelua. Vuoden aikana valiokuntatyöskentelyssä tulee vastaan suuri määrä tapauksia ja suuri määrä toistoja, joiden kautta opiskelija oppii kunnolla soveltamaan sääntöjä tapauksiin. Työskentely OAVK:ssa on myös tiedonhakua eri lähteistä, käytännön oikeuslähdeoppia, kun opiskelija ruohonjuuritason tapauksessa joutuu tarkastelemaan vuokralaisen tai ammattiliittosuosituksen asemaa. Tämä pakottaa tehokkaaseen tiedonhakuun ja terävöittää oikeuslähdeoppia, kun vaaditaan myös kriittisyyttä. Yleensä ei voikaan viitata vain oikeuskirjallisuuteen ja yleisimmin val-

vontaneuvosto onkin huomauttanut neuvojia siitä, että ratkaisut tulisi perustaa myös lakiin.

Laaja-alaista konfliktinhallintaa Norroksen mukaan OAVK kehittää myös ongelmanratkaisutaitoja ja opiskelijan laaja-alaista osaamista, kun yksittäiset tapauksetkin voivat koskea useita eri oikeuden aloja, mihin opiskelija ei ole yleensä yliopisto-opinnoissaan tottunut. Vastaan tulee myös konfliktinhallinnan realismi – mikä on järkevä tapa pyrkiä ratkaisuun kyseisessä tapauksessa? Pitäisikö lähteä käräjäoikeuteen vai kannattaako neuvotella? Opiskelijan tulee arvioida tilannetta esimerkiksi sen perusteella, onko kyseessä riidaton velka vai riitainen, mutta pieni velka. Apua hakevat voivat myös olla melko pihalla aihetta koskevasta Suomen lainsäädännöstä, jos he ovat esimerkiksi ulkomaalaisia vaihto-opiskelijoita. Joskus valiokunta joutuukin täydentämään esityksiään tapausten ratkaisuksi, jos esitys on kyllä juridisesti oikein, mutta sitä ei ole sanottu riittävän ymmärrettävästi eikä ole painotettu tiettyä asiaa tarpeeksi, esimerkiksi sitä kannattaako jossain asiassa lähteä riitelemään oikeuteen asti. Miten toimintaa voitaisiin sitten kehittää edelleen? Norros esittää, että valiokuntatoiminnassa tarvittavista keskeisistä taidoista voitaisiin järjestää nimenomaista koulutusta. Tiedekunnallakin voisi olla toiminnassa suurempi rooli, esimerkiksi osallistumalla valiokunnan uusien jäsenten perehdytykseen. Myös riittävät opintopistehyvitykset valiokuntatoiminnasta ovat tärkeitä. Tiedekunnassa onkin Norroksen mukaan vireillä muutosesitys, joka parantaisi tilannetta tässä suhteessa. Tärkeää on myös, että valiokuntalaiset saisivat enemmän palautetta omasta työstään. Tässä korostuu myös valvontaneuvoston pedagoginen rooli. OAVK:n nykyisen puheenjohtajan Laura Tarholan aloitteesta ollaan myös kehittämässä uutta asiakaspalautejärjestelmää, jossa kaikille oikeusapua saaneille asiakkaille lähetettäisiin asiakaskysely ja saataisiin sitä kautta tarkemmin palautetta toiminnasta. Yksi olennainen palaute on tietysti vertaispalaute ja valiokunnan jäsenten keskinäinen keskustelu käsitellyistä tapauksista. Kaiken kaikkeaan, OAVK on Norroksen mielestä ajankäytöllisesti tehokas keino saada työkokemusta ja neuvontajuristin ydinosaamista, kun valiokunnan toiminnassa käsitellään erilaisia tapauksia ja annetaan niihin vastauksia, joita valvontaneuvoston kanssa kerran kolmessa viikossa käydään läpi pääpiirteittäin – menikö oikein, miten olisi voinut vielä parantaa?

Kansainvälisiä näkökulmia oikeusaputoimintaan Professori Kekkonen tuo puheessaan esille kansainvälisiä näkökulmia oikeusaputoimintaan, yliopistojen roolin yhteiskunnassa ja sen kuinka oikeusapukysymykset ovat hyvin erilaisia hyvinvointivaltioissa ja köyhissä maissa. Kekkosen mukaan oikeustieteellisillä tiedekunnilla onkin oma yhteiskuntavastuunsa ja vastaavasti oikeustieteellä oma yhteiskunnallinen vaikuttavuutensa. Kaksoisroolissaan yliopistot sekä palvelevat yhteiskuntaa että esittävät kriittistä keskustelua ja uusia näkökulmia. Kekkosen mukaan kuitenkin vain demokraattinen hyvinvointivaltio pystyy tuottamaan kriittistä yhteiskunta- ja oikeustiedettä, joka onkin ylellisyys globaalisessa mittakaavassa. Demokraattisessa oikeus- ja hyvinvointivaltiossa yliopistoissa korostuu myös oikeustieteen opetuksessa sosiaalinen vastuu. Mutta millaista on oikeusaputoiminta käytännössä maailmalla? Kekkonen kuvailee Yhdysvaltojen ja Australian yliopistojen oikeusapuklinikoita, jotka ovat melko samantyyppisiä kuin Pykälän tarjoama oikeusapu. Näiden klinikoiden toiminnassa mennään kuitenkin myös slummeihin ja mittasuhteet vähävaraisille tarjotussa oikeusavussa ovatkin aivan toista luokkaa kuin meillä Suomessa.

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus myös sademetsiin ja kaatopaikoille

etenkin laadukkaan tutkimuksen ja opetuksen kautta, sillä tutkimusperusteisessa opetuksessa yhdistyvät tiedot, taidot ja intohimo. Kekkosen mukaan oikeusavussa tiivistyy hyvin myös käytännön ja teorian hedelmällinen jännite. Professori Ari Saarnilehtoa lainaten Kekkonen toteaa, että paras teoria onkin hyödyllisintä oppia käytännön lakimiestaitojen näkökulmasta. Kekkosen mielestä Pykälän oikeusaputoiminta on loistavaa ja arvokasta, sillä on edessä pitkä tulevaisuus ja siinä koko ajan ollaan menossa entistä parempaan suuntaan.

Paneelikeskustelun pääpiirteet Juhlaseminaarin huipentaa paneelikeskustelu, johon osallistuvat Norroksen ja Kekkosen lisäksi OAVK:n puheenjohtaja Laura Tarhonen ja Pykälä ry:n hallituksen opintovastaava Niina Karjunen. Yleisölle selviääkin, kuinka ilmaisen oikeusavun rahallinen arvo on huomattava (Norros), pykälisti pääsee toteuttamaan osaamistaan Pykälän tarjoamissa mahdollisuuksissa (Karjunen), on luonnollista että juuri Pykälä tarjoaa lakipalveluita (Tarhonen) ja oikeusaputoiminta paitsi edistää oikeudenmukaisuutta, myös luo yhteisöllisyyttä opiskelijoiden ja opettajien välille (Kekkonen). Miten panelistit kehittäisivät valiokuntatoimintaa? Tarhosen mielestä toimintaa tulisi paitsi markkinoida enemmän, jotta saataisiin enemmän tapauksia, niin myös ottaa siinä palaute laajemmin käyttöön ja vakiinnuttaa uusia hyviä käytäntöjä. Karjusen mukaan tulisi luoda vapaampaa yhteistyötä, jolloin olisi mukava ilmapiiri tulla juttelemaan Pykälä ry:n hallituksellekin mistä tahansa, ja pyrkiä siihen, ettei valiokunta olisi enää liian erillinen toimija. Norros tuokin esille, kuinka hä-

nen hallitusvuotenaan 2003 hallitus tiesi lähinnä, kuka valiokuntaa johtaa. Kaiken ei tulekaan olla hallituksen virallisjohtoista toimintaa, mutta tärkeää Norroksen mukaan on, että toimijat kokevat, että organisaation johto arvostaa heidän toimintaansa ja on siitä tietoinen. Keskustelua käydään myös siitä, pitäisikö OAVK:n antaa oikeusapua myös englanniksi ja päästäisiinkö tällöin samaan laatutasoon, sekä tiedekunnan varadekaani Niemen kysymyksen perustella toiminnan eettisestä puolesta. Norros näkee OAVK:n eräänlaisena hyväntekeväisyystoimintana, Kekkosen mukaan on rationaalista auttaa kärsivää ja tällaisesta kansalaisaktiivisuudesta tulisikin hyvittää opiskelijoita reilusti (win-win-tilanne), Karjusen mukaan hyväntekeväisyysnäkökulmaa esille tuomalla voitasiin saada lisää julkisuutta ja Norroksen mielestä HYY tekee hyvää kehitysapua oikeusavun 10– 15 tuhannen euron vuosikustannuksilla. Myös yleisön puheenvuoroissa esiintyvät näkemykset pro bono -oikeusaputoiminnan yhteiskunnallisesta PR-vaikutuksesta, joka ei aina näyttäydy kaikille kovin arvokkaana, mutta jota enemmän esille tuomalla Pykälä voisi osaltaan toimia ylioppilaskunnan PR-osastona. Tärkeää onkin pohtia, kuinka OAVK näkyisi enemmän ulospäin, ensi vaiheessa ehkä yliopiston sisällä, sillä pohjimmiltaan oikeusapu on muille tarjottava merkittävä palvelu, joka ei maksa heille mitään. Kekkosen mielestä tällaiselle ruohonjuuritason aktiviteetille on myös enemmän sosiaalista tilausta nyt kun yhteiskunta on rahoituskriisissä. Parasta juristin ammatissa onkin Kekkosen mukaan saada pyrkiä tekemään oikeudenmukaisia ratkaisuja.

Siirryttäessä tarkastelemaan kehitysmaita tilanne muuttuu Kekkosen mukaan täysin. Tästä esimerkkinä hän jalkapallomiehenä esittää Brasilian oikeusaputoiminnan. Rio de Janeiron yliopistossa oikeusapua tarjotaan esimerkiksi sademetsien intiaaneille näiden asemaa parantamaan ja ajamaan heidän etujaan metsäyhtiöitä vastaan. Yliopistoissa onkin kirjoitettu näitä etuja ajavia kirjelmiä myös oma-aloitteisesti ja toiminnalla on ollut aktiivinen rooli vaikeissa juridisissa kysymyksissä. Vastaavasti São Paulossa paikallisen yliopiston useat professorit ovat ryhtyneet auttamaan kaatopaikoilla jätteiden lajittelijoina toimivia henkilöitä ja opettaneet näille mm. osuuskuntien perustamista ja työläisten oikeuksia. Oikeusapuna he ovat myös tarvittaessa käynnistäneet oikeudenkäyntejä paikallishallintoa vastaan. Maailmalta voimme Kekkosen mukaan oppia suuria kehittämisen mahdollisuuksia, levittää parhaita käytäntöjä ja korostaa entisestään oikeudenmukaisuuden näkökulmaa. Tiedekunnat ja sosiaalinen vastuu sekä oikeudellinen tietotaito ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ovatkin Kekkosen käyttämiä läheisiä käsitepareja. Vaikuttaa voikin

Helsinki Law Review

akateemisen kirjoittamisen ja arvioinnin taitoja, joista on korvaamatonta hyötyä niin gradun kirjoittamisessa kuin työelämässäkin.

Teksti: Mikko Rudanko

Haluatko saada akateemista nimeä ja tunnettavuutta jo opiskeluaikana? Vai onko unelmasi toimittaa tieteellisiä aikakausjulkaisuja kuten Defensor Legis? Helsinki Law Review tarjoaa sinulle väylän molempiin. Inter Vivos tutustuikin nyt julkaisuun ja sen toimitusprosessiin yhdessä HLR:n päätoimittaja Martina Castrénin kanssa. Mistä kaikki alkoi? Olipa kerran Ville P. Komulainen. Ville lähti opiskelijavaihtoon Dublinin Trinity Collegeen, jossa hän tutustui paikalliseen law review -julkaisuun. Konseptiin ihastunut Ville halusi tuoda sen myös Helsinkiin. Risto Sandvikin johtama Pykälä ry:n hallitus päättikin kokouksessaan 29.1.2007 perustaa Helsinki Law Review -toimikunnan huolehtimaan uuden projektin käynnistämisestä. Toimikunnan aloituskokous pidettiin 13.2.2007 ja Helsinki Law Review’n taival oli virallisesti alkanut. Ensimmäinen numero ”Sample Issue 2007” ilmestyi HLR:n ensimmäisenä päätoimittajana toimineen Komulaisen johdolla maaliskuussa 2008. HLR:n sponsoriksi ryhtyi asianajotoimisto Dittmar & Indrenius, jonka tuki on mahdollistanut julkaisun kymmennumeroisen taipaleen.

Helsinki Law Review’n evoluutio Ensimmäisen numeron jälkeen toiminta alkoi asettua uomiinsa ja toimitusprosessi kehittyä. Joulukuussa 2008 HLR alkoi ilmestyä myös sähköisenä versiona Edilexin Lakikirjastossa, vuonna 2009 julkaisulle perustettiin omat Internet-sivut ja vuonna 2010 HLR:stä ilmestyi ensimmäistä kertaa kaksi numeroa vuodessa. Syksyllä 2011 oikeustieteellinen tiedekunta alkoi myöntää opintopisteitä HLR:n toimittajana toimineille opiskelijoille. Jo vuonna 2008 Helsinki Law Review oli puolestaan saanut Vuoden Pykäläteko -kiertopalkinnon. Ville P. Komulaisen jälkeen päätoimittajina ovat toimineet Antti Salonen, Tommi Haaja ja Niko Jakobsson ennen nykyistä päätoimittaja Martina Castrénia. Vuosien varrella HLR on julkaissut jo 48 artikkelia ja vakiinnuttanut paikkansa oikeudellisten aikakausjulkaisujen joukossa. HLR on herättänyt kiinnostusta ulkomaillakin: julkaisua tilaa muun muassa Euroopan unionin tuomioistuin. Myös HLR:n tulevaisuus näyttää valoisalta, ja julkaisu pyrkii aktiivisesti kasvattamaan lukijakuntaansa. Tänä vuonna HLR on aloittanut yhteistyön Vis Moot -oikeustapauskilpailujoukkueen ja ELSA Finlandin kanssa. Kymmenes numero HLR 2013/1 ilmestyy toukokuussa 2013.

Mitä HLR on nykyään? Helsinki Law Review on kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä akateeminen aikakausjulkaisu, jota toimittavat Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijat. Law Review’n sisältö koostuu perus- ja jatko-opiskelijoiden sekä vastavalmistuneiden kirjoittamista tieteellisistä artikkeleista. Opiskelijoille kyse on ainutlaatuisesta mahdollisuudesta saada jo opiskeluaikana julkaistuksi tutkimustyönsä, esimerkiksi harjoitusseminaari- tai ON-työn, hedelmiä. HLR:lle tarjotut kirjoitukset voivat olla joko suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. HLR tarjoaa oikeustieteen opiskelijalle paitsi mahdollisuuden kehittää akateemisen kirjoittamisen taitoaan, myös mahdollisuuden osallistua julkaisutyöhön ja tieteellisen tekstin arviointiin. Lukuvuoden pituisesta osallistumisesta HLR:n toimituksen toimintaan toimittajana, päätoimittajana tai toimitussihteerinä opiskelija voi myös saada 7 opintopistettä käytännön taidon opintoja. Opintopisteiden saaminen edellyttää kahden HLR:n numeron toimittamista ja osallistumista yliopiston järjestämille luennoille, joilla alan asiantuntijoiden johdolla käsitellään toimitusprosessia sekä yleisesti että erityskysymysten kautta.

Miksi toimittajaksi? Muistan hyvin HLR:n Sample Issue 2007:n ja tuolta se löytyy kirjahyllystänikin. Nuorena phuksina ajatus akateemisesta aikakausjulkaisusta tuntui kuitenkin liian korkealentoiselta ja etäiseltä. Turhaan. Vuonna 2009 HLR tuli entistäkin tututummaksi Pykälä ry:n hallituksessa tehdessä yhteistyötä HLR:n päätoimittajan kanssa. Kuitenkin vasta viime syksynä sain kipinän lähteä mukaan toimitukseen. Tuskin monikaan meistä on aiemmin elämässä toimittanut juridisia tekstejä. Sitä tuo työ kuitenkin pohjimmiltaan on ja HLR-toimittajuus antaakin erinomaisen pohjan esimerkiksi kustannustoimittajan uralle. Myös Castrén korostaa, ettei toimittajakokemus ole edellytys HLR:n toimitukseen pääsemiselle. Päinvastoin, HLR:n tarkoituksena on tarjota opiskelijoille mahdollisuus kehittää

Toimittajan prosessi

Alussa valitaan artikkelit HLR:n päätoimittajan asettama deadline lähestyy. Ehdotuksia julkaistaviksi artikkeleiksi alkaa vähitellen tulla toimituksen sähköpostilistalle. Ansiokkaiden tutkielmien kirjoittajiin on jo oltu suoraan yhteydessä ja kyselty heidän kiinnostustaan tiivistää gradunsa pohjalta artikkeli. Tällä kertaa tekstejä tarjotaankin enemmän kuin viimeksi. Castrénin mukaan opiskelijat usein jännittävät artikkelinsa lähettämistä toimitukselle. ”Oikeustieteellisen tiedekunnan tenttipainotteisen opiskelutavan takia opiskelijoilla on usein suhteellisen vähän kokemusta kirjoittamisesta, mikä osaltaan nostaa kynnystä tarjota materiaalia julkaistavaksi”, Castrén toteaa. Hän kuitenkin painottaa, ettei tarjotuilta artikkeleilta vaadita täydellisyyttä – ainoastaan potentiaalia. Valinnassa kiinnitetään huomiota muun muassa artikkelin aiheen kiinnostavuuteen ja ajankohtaisuuteen. Deadlinen jälkeen toimitus kokoontuu käsittelemään artikkeleita. Artikkeleiden joukosta valitaan parhaat, joita lähdetään kehittämään eteenpäin. Heti voidaan havaita, että jotkin kirjoitukset vaativat enemmän työstämistä kuin toiset. Kullekin artikkelille valitaan 2–3 toimittajaa sitä yhdessä artikkelin kirjoittajan kanssa työstämään, kirjoittajaa auttamaan ja kirjoitusta painokuntoon saattamaan.

HLR-artikkelin kirjoittajan prosessi Teksti: Janne Valo Artikkelien valinnan jälkeen ollaan yhteydessä kirjoittajaan ja varmistetaan, että hän on vielä halukas osallistumaan prosessiin. Ehkä kaikkein tärkein julkaisun toteutumisen edellytys onkin, että kirjoittaja on itse motivoitunut kehittämään tekstiään toimituksen ja refereen ehdotusten ja ohjeiden mukaisesti. Samoin tärkeää on, että kirjoittajalla on tarpeeksi aikaa tekstin muokkaamiselle. Prosessi ei ole intensiivinen, mutta se vaatii aina oman aikansa.

Keskellä artikkeli kehittyy Aivan ensimmäiseksi kirjoittajalle annetaan yleisluonteisia ohjeita tekstin parantamiseksi. Usein tämä liittyy aiheen rajaamiseen syventämiseen ja tutkimuskysymyksen terävöittämiseen. Monesti tärkeää on myös hankkia lisää lähdemateriaalia. Kun artikkelin pohjana on harjoitusseminaarityö, suurin haaste on saada teksti vastaamaan artikkelin muotovaatimuksia. Toimitusprosessi yhdessä HLR:n kanssa tarjoaakin mahdollisuuden parannella ja viedä työtä eteenpäin, samalla luoden työstä tiivis, kompakti ja virheetön paketti. Kirjoittaja noudattaa parhaansa mukaan toimituksen ohjeita ja lähettää toimittajille uuden version työstään. Vähitellen kommenteissa mennään yhä syvemmälle tekstiin, syvemmälle sen sisältöön ja muotoon. Kun tekstin katsotaan olevan tarpeeksi hyvällä mallilla, se lähetetään arvioitavaksi refereelle. Tieteelliseen julkaisemiseen liittyy olennaisesti referee-menettely, vertaisarviointi tai peer review -menettely, jossa alan asiantuntija arvioi artikkelia ja antaa siitä lausuntonsa – onko teksti hänen mielestään julkaisukelpoinen vai ei, tarvittaisiinko siihen vielä jotain muutoksia? Näin toimitaan myös Helsinki Law Review’ssä ja toimittajat etsivätkin Suomen tiedemaailmasta artikkeleille asiantuntijakommentaattorit. Lopullisen päätöksen artikkelin julkaisemisesta tekee HLR:n toimitus ottaen huomioon tämän asiantuntijan lausunnon. Liikaa kiitosta ei voikaan antaa refereenä toimiville asiantuntijoille, jotka lähtevät mukaan pro bono ja joiden nimiä ei julkisesti kerrota kirjoittajillekaan.

Lopussa kaikki on täydellistä Toimitusprosessi ei pääty refereen lausuntoon, vaan artikkelia muokataan refereen palautteen ja parannusehdotusten perusteella. Lopuksi siirrytään ihan sille viimeiselle kirjoitustyön hiomistasolle, jonka jälkeen artikkelissa ei ole yhtään kirjoitusvirhettä ja kaikki alaviitteetkin on tehty saman mallin mukaisesti HLR:n style sheetiä noudattaen viimeistä pistettä myöten. Tähän prosessiin liittyy myös toimituksen sisäinen ristiinluku, eli nuo 2–3 toimittajan ryhmät vaihtavat toimittamiaan artikkeleita keskenään, jotta kaikkien ammattitaito voidaan hyödyntää ja kaikki artikkelin epäkohdat varmasti havaita. Kun näin pitkällä jo ollaan, on kirjoittajan kanssa tehty kirjoittajasopimus, artikkeli siirtynyt vähitellen taittoon ja kirjoittajan kanssa on varmistettu taittoversion olevan on ok, jonka jälkeen onkin jo aika lähettää valmiit tuotokset painoon. Toimitus on taas saanut yhden akateemisen aikakausjulkaisun valmiiksi, mitä on syytä juhlia julkaisutilaisuuksien muodossa.

ON-työstä tuli HLR-artikkeli Helsinki Law Review’ssä julkaistun artikkelini (Potilastietojen salassapito potilastietojärjestelmien kannalta) pohjana on ON-lopputyöni. HLR oli minulle ennalta tuttu julkaisu ja olinkin miettinyt jo aiemmin, että voisin tarjota harjoitusseminaarityötä siinä julkaistavaksi. Juuri tätä tekstiä päädyin tarjoamaan useammastakin syystä. Yksi tärkeimmistä syistä oli, että ehdin panostamaan työn kirjoittamiseen siinä määrin, että teksti ylipäätään ylitti jonkinlaisen itse asettamani kynnyksen. Osansa oli myös hyvällä palautteella ja aiheen ajankohtaisuudella, samoin kuin sillä, ettei potilaiden yksityisyyden suojaa oltu kovin paljoa tarkasteltu tästä näkökulmasta. Tältä osin koinkin, että artikkelilla saattaisi olla jotain annettavaa. Jo ennen tekstin tarjoamista muokkasin sitä osin harjoitusseminaarissa saamieni kommenttien perusteella. Tein myös muutaman muutoksen, jotka olivat mielessäni jo ennen seminaarityön palauttamista, mutta jotka jäivät perinteisen deadline-hässäkän ja kiireen vuoksi tuolloin tekemättä. Tältä osin myös omilla aikatauluilla oli vaikutusta tekstin tarjoamiseen: tiesin jo etukäteen, ettei artikkelin mahdollinen muokkaaminen julkaisukuntoon sotke pahasti muita suunnitelmiani.

Keskusteleva korjausprosessi Artikkelin muokkausprosessi eteni varsin vaivattomasti, ja sekä toimittajien että refereen kommenttien ja korjausten ansiosta tekstistä tuli ehdottomasti parempi. Oli hyvä, että tekstiä ehdittiin pallottelemaan kirjoittajan ja toimittajien välillä useampaan kertaan – näin korjausprosessi oli enemmän keskustelevaa, eikä se ollut pelkästään sitä, että sähköpostiin ilmaantuu lista korjattavista kohdista ja asioista. Koska tekstin kirjoittamisen ja muokkausprosessin välillä ehti kulua jonkin aikaa, osui tekstistä myös omiin silmiin eri tavalla parannettavaa kuin kirjoitusvaiheessa. Kirjoittajalta muokkausprosessi vaatii aikaa ja avointa mieltä palautteelle. Vaikka tekstiin tehdyt muutokset eivät sinänsä olleet suuria ja perusrakenne säilyi hyvin pitkälti samana kuin perustana olleessa ON-lopputyössä, meni parannusten miettimiseen kuitenkin ennalta arvelemaani enemmän aikaa.

Miksi kannattaa lähteä mukaan? Voin hyvin suositella prosessia kaikille. Eniten kokemuksesta lienee on hyötyä artikkeleita mahdollisesti jatkossakin, vaikkapa jatko-opintojen yhteydessä kirjoittaville, mutta varmasti myös muille. Kuten monessa yhteydessä opintojen yhteydessä muistutetaan, on kirjoittamisen taito juristille erinomaisen tärkeä, ja artikkelin kirjoittaminen on tältäkin kannalta hyvää harjoitusta.

Kiinnostuitko aiheesta? Hae HLR:n toimittajaksi lähettämällä vapaamuotoinen hakemuksesi toimitukselle tai tarjoa kirjoitustasi Helsinki Law Review’n seuraavaan numeroon osoitteella hlr-toimitus@pykala.fi viimeistään 31.8.2013. Lue lisää osoitteessa www.helsinkilawreview.fi.

Mikä ihmeen tenttipalautetilaisuus? Teksti: Mikko Rudanko

Tykkää, pääset tenttisaliin tentin jälkeen 7.3.2013 klo 14:30 tenttisalina tänäänkin toiminut Porthanian sali PI on jo hiljentynyt. Kuminpalasia näkyy siellä täällä merkkinä salissa aiemmin tapahtuneesta ahkeroinnista. Paikalla on kuitenkin nytkin noin 40 opiskelijaa, dosentti Norros, professori Halila, professori Norio-Timonen sekä pedagoginen yliopistonlehtori Haarala-Muhonen. Jotain merkittävää täällä on selkeästi kohta tapahtumassa. Moderniin tapaan tästäkin tilaisuudesta on luotu tapahtuma Facebookiin. Tässä eventissä on kuitenkin ollut oma jujunsa: jos sata tykkää, tilaisuus järjestetään. Ja satahan siitä tykkäsi. Heti seuraavana päivänä tapahtuman luomisesta tapahtumasta oli tykännyt jo 163 henkilöä ja luku tästä vielä vain kasvoi. Tapahtuma järjestettiin ja kiitoksia esiteltiin puolin ja toisin. Kaikki tykkääjät eivät ole nyt paikalla, mutta moni olikin vastannut Facebooktapahtuman kyselyssä olevansa kiinnostunut vastaavista tilaisuuksista jatkossa muissakin oppiaineissa.

Parempi tapa oppia tenteistään Klo 14:34 alkaa PI-salissa Tenttikysymysten läpikäynti yleisen velvoiteoikeuden tentin jälkeen, tuttavallisemmin tenttipalautetilaisuus. Kyse on ainutlaatuisesta kokeilusta, joka onnistuessaan saatetaan ottaa oikeustieteellisessä tiedekunnassa laajemminkin käyttöön. Yhdessä Pykälä ry:n opintovastaava Niina Karjusen kanssa tilaisuuden ideoinut Olli Norros aloittaa tilaisuuden kertomalla tilaisuuden tarkoituksesta, siitä kuinka nyt tullaan paitsi kertomaan tenttikysymysten tausta ja oikea ratkaisu, myös pyritään antamaan paikalla oleville opiskelijoille parempiin oppimistuloksiin johtavaa tehokkaampaa palautetta. Tässä tilaisuudessa yleisö voi ja sen toivotaankin esittävän kysymyksiä. Näin myös tapahtuu. Kuten Norroskin tilaisuuden johdannossaan esittää, en itsekään kohta tentin jälkeen enää muista omia vastauksiani, saati sitten kuukauden päästä, jolloin tulokset yleensä tulevat ilmoitustauluille ja oppiaineiden Internetsivuille. Yleensä myös mallivastaukset löytyvät tällöin tuolta samalta ilmoitustaululta, mutta onkohan kuukauden tauko kuitenkaan paras tapa oppia, jos tenttijä ei muista enää omia virheitään, ellei niistä käy aina suoraan tenttikysymyksen arvostelijan luona keskustelemassa. Tenttipalautetilaisuus onkin erinomainen uusi tapa käsitellä omia tenttivastauksiaan. Tilaisuudessa tulee ilmi, että aikanaan 1970-luvullakin oli omia vastaavia tilaisuuksiaan, mutta silloin ne järjestettiin tulosten julkaisua seuranneena päivänä, eikä minkäänlaisia mallivastauksia julkaistukaan. Tällaisessa uudenlaisessa palautetilaisuudessakin on kuitenkin Norroksen mukaan omat rajoituksensa, joista pienin ei ole se, että tenttivastauksia arvioivat tahot eivät heti tentin jälkeen halua vielä sitoutua tiettyyn mallivastaukseen tai pisteytykseen, eivät ennen kuin tenttivastaukset on ensin luettu. Toinen rajallinen tekijä on tietysti ajallinen, etenkin järjestettäessä tällainen tilaisuus heti tentin jälkeen, sillä tenttiahkerointi alkaa tässä vaiheessa vähitellen jo painaa. Rajallinen ajallinen kesto rajoittaakin suoraan myös yleisön kysymyksille varattua aikaa.

Julma tai riemullinen totuus paljastuu tenttijälle Tenttikysymysten käsittelyn aloittava professori Norio-Timonen kertoo laatimansa ensimmäisen kysymyksen vakuutustapahtuman aiheuttamisesta ja tapaturmavakuutuksen alkoholiehdon sallittavuudesta. Tapauksessa Kari oli uuden rivitaloasuntonsa tupaantuliaisissa pudonnut parvekkeen kaiteelta maahan ja saanut vammoja. Kyse olikin nyt siitä, voiko vakuutusyhtiö evätä Karilta oikeuden korvaukseen vakuutussopimuksen alkoholiehdolla ja miten Kari voi hakea muutosta korvauspäätökseen. Etenkin tämän kysymyksen kohdalla palautetilaisuudessa käytiin ihailtavan laajasti keskustelua siitä, mitä vastauksessa vaaditaan, esimerkiksi tuottamusarvioinnin osalta, ja mikä vaikutus on sillä, että jonkin seikan on jättänyt vastauksessaan nimenomaisesti lausumatta. Norio-Timonen ei kuitenkaan nyt mennyt tarkastelussaan mallivastauksen pisteytyksiin asti.

daan tarkastella, voiko A tehokkaasti myös velkoa käräjäoikeudessa saatavaa B:ltä. Tulos on ainakin itselleni pienoinen yllätys, etenkin kun paljastuu, että henkilö voi paitsi valtuutettuna allekirjoittaa toisen nimen ja valtuutuksen merkiksi oman nimensä sen yhteydessä, myös velkakirjaan kirjoittaa pelkästään toisen henkilön nimen, jos kirjoittajalla on tähän tuon henkilön lupa. Tämän tehtävän myöhemmin julkaistusta mallivastauksesta käykin ilmi, että myös moni tenttijä oli vastauksessaan katsonut, että kyseinen velkakirja olisi väärennetty. Kolmas kysymys on professori Sandvikin käsialaa ja palautetilaisuudessa sitä avaa Norros. Tapauksessa on annettu kivääri 12-vuotiaalle A:lle, joka on vahingoittanut sillä C:tä. A:n huoltajalta B:ltä onkin nyt vaadittu korvauksia. Norros kertookin nyt meille, kuinka B:n vastuu on vain valvontavelvollisuuden laiminlyöntivastuuta, eikä esim. isännänvastuuta. Vanhemmalla onkin yleinen velvollisuus valvoa lastaan, ja valvontavastuun laiminlyöntinä pidetään esimerkiksi vaarallisen esineen luovuttamista lapselle. Kivääri ammuksineen onkin epäilemättä vaarallinen esine, jolloin B on toiminut siis tuottamuksellisesti. Tärkeää tapauksessa on kuitenkin syy-yhteys: johtuuko tapahtunut vahinko käsillä olevasta B:n laiminlyönnistä, kun vahinko on aiheutunut kiväärillä lyömisestä? Norroksen esittelemä professori Aineen laatima viimeinen kysymys käsittelee velallisen vaihdoksen vaikutusta velvoitteen sisältöön. Palautetilaisuuden yleisölle selviääkin, että tilanne ei ole yhtä selväpiirteinen kuin saamisoikeuden siirto ja kysymyksessä vaihdoksen vaikutuksesta velvoitteen sisältöön onkin kyse uuden velallisen tahdonilmaisun tulkinnasta. Jos muuta ei ole sovittu, lähtökohtana on velkojan ja aiemman velallisen oikeussuhteen sisältö ja uudella velallisella on lähtökohtaisesti yhtäläinen väiteoikeus kuin aiemmalla. Tämä kuitenkin rajoittuu pääsääntöisesti niihin seikkoihin, jotka liittyvät siirrettyyn velvoitteeseen, eikä uusi velallinen pääsääntöisesti voi kuitata velkaansa käyttäen aiemman velallisen vastasaatavaa velkojalta. Hyvä, näin tarkasti en olisi ehkä enää tätä osannut.

IV:n arvio tapahtumasta Mitä tilaisuudesta jäi käteen? Kuten joku saattoi arvata, itse en ollut nyt tenttimässä yleistä velvoiteoikeutta. Varmasti tällöin tilaisuuden anti olisi ollut entistäkin merkittävämpi, kun olisin osannut paitsi tenttialueen, tiennyt myös omat pohdintani ja vastaukseni tenttikysymyksiin. Uskonkin, että moni paikalla olleista tentin tehneistä sai hyödyllistä ja lähes välitöntä palautetta omasta suorituksestaan, olkoonkin, että tuolloin myös omat virheet ovat saattaneet harmittaa eniten. Vaikka tentti olisikin nyt mennyt uusintaan, uskon ettei tällaisen tarkastelun jälkeen ainakaan kovin helposti unohda, miten esimerkiksi tuohon velkakirjatehtäväänkin olisi oikeasti tullut vastata. Kyse oli nyt kokeiluluonteisesta palautetilaisuudesta ja uskon, että rajallisesta opiskelijoiden osanotostakin huolimatta tilaisuus on saanut laajalti hyvää palautetta. Onhan tällainen tilaisuus aivan erilainen tapa käsitellä tenttiään kuin lukea mallivastaus kuukauden päästä tentistä. Henkilökohtaisesti pidän hienona asiana, että tällaisiakin tilaisuuksia järjestetään. Toivottavasti järjestetään jatkossakin.

Olli Norroksen arvio tapahtumasta Järjestäjän näkökulmasta tilaisuus onnistui varsin mukavasti. Yleisöä oli paikalla vajaa 40, mikä on ihan kohtuullinen määrä täysin vapaaehtoiseen opetustilaisuuteen. Erityisen iloinen ja otettu olen runsaasta myönteisestä palautteesta ja kannustuksesta. Se merkitsee minulle paljon ja antaa tarmoa tämäntyyppisiin opetuksellisiin innovaatioihin myös jatkossa. Olemme tehneet yhteistyössä Pykälän hallituksen kanssa aloitteen tenttipalautetilaisuuksien laajemmasta käyttöönotosta tiedekunnassa. Odotamme asiassa edistysaskelia viimeistään alkusyksystä.

Mallivastaukset kysymyksiin löydät oppiaineen sivuilta: http://www.helsinki.fi/oikeustiede/oppiaineet/velvoiteoikeus/tentit.htm

Professori Halilan toinen kysymys käsittelee velkakirjaoikeutta. Tapauksessa A on velkonut käräjäoikeudessa B:ltä 5 000 euron saatavaa velkakirjaan vedoten. B:n mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole maksulupaus, sillä paperia ei ole päivätty, siinä ei ole maksuaikaa eikä edes B:n allekirjoitusta, vain C:n. Tenttijän tuleekin nyt lähteä tarkastelemaan, mikä oikeastaan on velkakirja ja millaiset edellytykset velkakirjalle on asetettu, ennen kuin voi-

IV ajankohtaiset: Oikkarin Kesäpeli Vol 2 Teksti: Heidi Elo

Oikkarin kesä – onko se kuin bilehile, joka ei löydä avointa baaria? Toisin sanoen: onko oikkari kirjastojen sulkeutuessa ja kuumuuden kohotessa kuin maalainen, joka eksyi kaupunkiin? Jos näin on, joudumme yhtymään tähän kauniiseen kesänavauslauluun: ”Jo joutuu armas oikkari pian kesän viettohon. Kauniisti joka paikkaa koristaa lakikirjanen. Nyt siunaustaan suopi taas kesätentit nuo. Ne helteen kauas viepi, ne kutsuu pänttäämään (noppia?)” Niin, onneksi on kesätentit, nuo tiedekuntamme armahdukset vuoden tuskaisimpaan aikaan. Sillä miten muuten pikku oikkari heinäkuunsa viettäisi kuin pohtimalla oikeusteoriaa? En minä ainakaan keksi. Joillakin muilla tahoilla saattaisi tosin olla muita ideoita, joihin voit soveltaa tätä – ah – kiperää oikeustapausta muistuttavaa Kesäpeliä: 1.Mitä mummosi haluaa sinun tekevän? Mummo varmasti haluaa, että matkustat hänen luokseen – mieluiten jo ennen juhannusta – ja viivyt pitkään sen jälkeen. Voitte vaikka poimia mustikoita metsästä: se on varmasti hauskaa. Mutta kuinka mustikat suhtautuvat kirjoihisi? 2.Mitä ystäväsi haluavat sinun tekevän? Ystäväsi ovat luultavasti keksineet varallesi jotain hyvin kutkuttavaa: kenties he haluavat ajaa mummosi mökille ilman ajokorttia – ylinopeutta, jotta ette ehtisi jäädä kiinni. Mutta jos vastoin kaikkea todennäköisyyttä jäätte, kuinka pääset tapaamaan mummoa? 3.Mitä työnantajasi haluaa sinun tekevän? Juridisen alan työllisyysaste on korkea, mutta niin ovat työnantajien vaatimuksetkin. Hän vaatii sinulta: Hyviä, mutta ei liian hyviä arvosanoja. Vitosen putkeen liitetään helposti sanat ”pelottava” ja ”maailmasta vieraantunut”. Opintopisteiden kohtuullista määrää, koska mitä muuta sitä opiskeluaikanaan nuoruutensa parhaimpina vuosina tekisi, kuin alleviivaisi alaviitteitä? Aktiivisuutta opiskelutoiminnassa. Tosin joskus myös phuksivuoden biletoimikuntakin tuntuu saavan haastattelijat huokailemaan – jopa enemmän kuin asema kansainvälisessä järjestössä! Työnantajasi haluaa kaikesta päätellen sinun siis järjestävän bileitä. Kuinka loogista. Pöydillä tanssimisesta ja tärykalvojen vaurioitumisesta on varmasti hurjasti hyötyä työelämässä!

Hyvää huumorintajua (tosin se sinulla varmasti onkin, kun hakeuduit juridiikan alalle), sanavalmiutta, itsevarmuutta, ryhmätyöskentelytaitoja, kykyä toimia itsenäisesti, täydellistä englannin kielen taitoa (äläkä unohda myöskään ruotsia, sillä muussa tapauksessa saatat löytää itsesi änkyttämästä epämääräistä vastausta kysymykseen ”Hur är din svenska?”) sekä vähintään kohtuullisia taitoja mahdollisimman monista muista kielistä. Jos hallitset niin ranskan, venäjän kuin viron ja mandariinikiinan, olet jo voiton puolella – saatat jopa päästä haastatteluun! Luonnollisesti myös vähintään viiden vuoden työkokemusta, jollaista et kaiken todennäköisyyden mukaan ole edes ehtinyt hankkia huolehtiessasi opintopisteistäsi, sosiaalisuudestasi ja kielitaitosi kehittämisestä. Tosin saatat toki onnistua saamaan työpaikan suhteilla, jolloin tulevaisuutesi on auki kuin joululahjapaketti. Jos et kuitenkaan kuulu näihin onnekkaisiin, ei hätää: voit aina yrittää ihastuttaa haastattelijat hurmaavalla hymylläsi. Kuten sanotaan, haastatteluun päästessä kaikki on loppujen lopuksi kiinni henkilökemioista (väitteen todenmukaisuus on vapaasti kyseenalaistettavissa). Kaiken tämän keskellä pikku oikkari hämmentyy ja kauhistuu. Hänen syynsä hakea tiedekuntaan kun oli alun perin ja edelleen päästä lukemaan, oppimaan, alleviivaamaan pykäliä! Suuri, vaativa työnantaja pelottaa pikku oikkaria, sillä hän haluaisi vain lukea oikeusteoriaa – mieluiten yksin ja hämärässä kirjastossa. Siksi pikku oikkarilla ei ole työnantajaa. 4.Mitä valtio haluaa sinun tekevän? Valtio on oikkarille tuttu käsite valtiosäännön tenttikirjoista. Sana ”valtio” herättää heti viettelevän mielihalun määritellä tuo käsite. Valtio on… Yhtäkkiä oikkari huomaa, että hän ei osaakaan määritellä valtiota. Hän ei siis voi vastata kysymykseenkään, koska ei tiedä, mikä on tuo valtio, joka ilmeisesti haluaa hänen tekevän jotain. Kylmä paniikki nousee oikkarin selkää pitkin – hänen on luettava uudestaan sekä valtion määritelmä että kaikki siihen liittyvä! 5.Mitä vanhempasi haluavat sinun tekevän? Vanhempasi ovat vieläkin niin ylpeitä siitä, että pääsit oikikseen, etteivät he vaadi sinulta mitään. Saat tehdä, mitä ikinä haluat. Kun yksittäisiä tosiseikkoja on arvioitu pelin runkoa vasten, looginen johtopäätös näyttäisi olevan, että pikku oikkari valitsee vaihtoehdon 5. Näin päästään viimeiseen kysymykseen: 6.Mitä sinä itse haluat tehdä? Minähän sanoin jo, tahdon lukea oikeusteoriaa. Ai niin, ja korottaa valtiosäännön arvosanaa.

Oikeus harrastaa: Videopelit Teksti ja kuvat: Mikko Rudanko

Skyrim päättyy. Varsinainen tarina saa päätöksensä, mutta kokonaan peli ei radiant quest -järjestelmän ansiosta lopu koskaan. Vielä olisi tarjolla lisälevyjäkin, mutta ne saavat vielä jäädä toiseen kertaan. Omaan pelisuoritukseen käytetty ajallinen kesto näkyy ainoastaan tallennuksia tarkastellessa. 237 tuntia. Kertynyt lähinnä vuorokauden lomilla Vekaranjärven metsistä. Ripaus vapautta ja tauko sotaleikeistä. Mitä muuta tuon ajan olisi voinut tehdä?

den löytämisen ja kokeilemisen riemu. Jokaisen pelin kontrollit olivat erilaiset, mutta nuori ja innokas oppi pelien salat nopeasti. Välillä ohjaimen värikkäiden nappien tarkasti määritellyt yhdistelmät avasivat peleissä myös odottamattomia salaisuuksia. Maailma oli tuolloin vielä ilman kaikenkattavaa Internetiä. Modeemin kautta pääsi kuitenkin kohta jo maailmalle, mutta kalliisti ja puhelinkin piti ensin ottaa pois seinästä. Nykyisiä verkkomoninpelimahdollisuuksia oli etenkin Super Nintendolla vielä vaikea kuvitella. Heti ala-asteesta lähtien NHL 95 oli kuitenkin kovassa sosiaalisessa käytössä, kun yksinkertainen pelimekaniikka kerta toisensa jälkeen sai pelaamaan vastakkain aidoilla NHL-joukkueilla saman ruudun äärellä. Äärimmäisen kilpailuhenkinen oli myös uuden genren menestyksekkäästi aloittanut Super Mario Kart. Tässäkin piili perfektionismin siemen ja sinnikkään loppuun asti kestävän keskittymisen vaativa suoritus sen tuomine palkintoineen.

MikroMikko loi Mikosta mikromanagerin Vuonna 1995 meille tuli ensimmäinen PC. Siinä oli Windows 95 ja nimikin tuntui sopivalta, MikroMikko. Great Naval Battles 4, Comanche 2, Delta Force, Commandos: Behind Enemy Lines. Nuorukaisen leikit näyttävät melko militaristisilta, mutta ovat sisällöltään monipuolisia. Muitakin oli, kuten NHL 97, joka kaatui useammin kuin toimi, ja koneen mukana tullut Nascar Racing, kauan ennen Kimi Räikkösen Yhdysvaltain pyrähdystä. MikroMikko ja sen seuraajat toivat lähelle, aivan siihen nähtäville maailman, joka tuntui kaikkine mahdollisuuksineen valtavalta. Pelit ruokkivat mielikuvitusta, joka laukkasi usein villinä. Civilization, Championship Manager, Sim City, Fallout, Transport Tycoon, Command & Conquer – tuntien ja tuntien erilaisissa taistoissa, vaelluksessa ja rakenteluissa olin kaikkivoipa jumala, jonka maallinen aika kului näytön edessä välillä täysin huomaamatta aina aamuun asti. Aina tuli ottaa huomioon resurssien allokointi, suunnittelu ja ennakointi, nopea reagointi ja syy-seuraussuhde. Virhe löytyikin yleensä itsestä. Tai sitten se oli täysin odottamaton este tyyppiä force majeure. Tietyssä vaiheessa elämää haalin pelien demoja ja shareware-pelejä kaikkialta, sillä halusin kokea kaiken. Tietokoneella tuli vastaan myös pelejä kuten Worms ja sen variaatio Liero, joita pystyi pelaamaan samalla koneella vuorotellen. Ala-asteen lopussa ja yläasteella mukaan tulivat pelit kuten Duke Nukem 3D ja Quake. Ala-asteen ATK-luokka, joka otti vasta ensiaskeliaan kirjoituskoneluokasta kohti tietotekniikkaa, mahdollisti lanittamisen, pelaamisen muiden luokassa olevien kanssa samassa lähiverkossa esimerkiksi Quakea. Äärimmäisen tiukkaa sosiaalista kilpailua. Tällaisen huipentuma oli lopulta totta kai Counter-Strike aivan 2000-luvun alussa. FPS-moninpelit jäivätkin omalta kohdaltani tähän rankkaan kokemukseen pitkäksi aikaa ennen Call of Duty ja Battlefield -maailmojen kokeilua.

PlayStationin kautta paluu strategiaan ja yhden ruudun taktiikkaan Vuonna 1997 tuli uusi aika ja tuli uusi PlayStation. Konsoli, jolla saattoi soittaa myös CD-levyjä. Laite, jolla peli toimi aina varmasti. Erot sekä Super Nintendoon että tietokoneeseen olivat valtavia. Medal of Honor, Metal Gear Solid, Gran Turismo, Tomb Raider, Syphon Filter, Crash Bandicoot, Final Fantasy VII–IX. 3D-grafiikkaa hyödyntävät pelit olivat valtavia ja tahkosin niitä aina uudella innolla eteenpäin. Kaikki nurkat tuli koluta ja aarteet löytää. Pelikirjoista ja orastavasta Internetin maailmasta löytyikin yleensä tarvittava apu. PlayStationia seurasi 2000-luvun alussa kaikkien aikojen myydyin konsoli, PlayStation 2. Viritelty DualShock-ohjain, mahdollisuus katsoa DVD-elokuvia, yhteensopivuus PlayStationin pelien kanssa, myöhemmin innovaatiot kuten EyeToy-kamera ja valtavat hiekkalaatikkopelit kuten Grand Theft Auto III. Ominaisuudet olivat vaikuttavia.

Kaiken takana oli Mario Jouluna 1992 Super Nintendo sai uuden kodin. Olin 6-vuotias, vajaavaltainen nuori henkilö, enkä tiennyt mihin olin ryhtymässä, kun aloitin Super Mario Worldin pelaamisen. Löysin ensimmäisen vihreän Yoshin ja ensimmäisen vihreän putken. Siitä se sitten lähti. Super Mario All Stars, Flashback, NHL 95, Asterix, Donkey Kong Country, Super Mario Kart. Muutamia mainitakseni. Kulutin vähät rahani aina uusiin peleihin. Hinta oli yleensä jäätävät 600 markkaa, joten säästää tuli pitkään ja hartaasti. Pelilehdistä luin, mihin kannatti roponsa sijoittaa ja mihin ei. Tulos olikin yleensä onnistunut ja laadukas pelikokemus taattu. Uusi maailma asetti kuitenkin oma haasteensa – ei ollut vaihtoehtoa, minun oli pakko oppia englantia, sillä apuvälineet kuten suomenkieliset tekstitykset peleissä olivat haaveissa vain. Mutta hyvä näin, sillä motivaatiota tuli tämän lapsen opintoihinkin. Vastaavasti jo tasohyppelykin vaati äärimmäistä tarkkuutta ja koordinaatiota. Yrityksen ja erehdyksen kautta taito kehittyi vähitellen huippuunsa ja pelissä kuin pelissä päästiin vihdoin lopputeksteihin. Kliseisesti tärkeintä oli kuitenkin useimmiten itse matka ja kaikki se uu-

Konsolit jäivät kuitenkin lasten leluina jossain vaiheessa murrosikää, kun rakentelin lähinnä omia tietokoneita ja pelailin aikuisempia vaihtoehtoja. Civilizationin jatko-osat, Alpha Centauri, Hearts of Iron, Crusader Kings, Europe Universalis 2. Jälkimmäisessä aloituspäiväksi esimerkiksi 1453, valittavana 282 oikeasti olemassa ollutta valtiota. Aikuisten hiekkalaatikko ja historiafriikin unelma. Tarkoituksenani oli yleensä johtaa oma oikeudenmukainen ja demokraattinen, tieteen huipulle kurkottava ja kulttuuria arvostava valtioni kohti mainetta ja menestystä. Useimmiten ryhmätyössä muiden valtioiden kanssa. Kevyempää vaihtoehtoa tarjosivat esimerkiksi Age of Empires ja Empire Earth. Selkeästi toiseen suuntaan minua veivät puolestaan seikkailupelit, kuten Indiana Jones and the Fate of Atlantis ja Monkey Island -sarja, joissa piti klikkailla ja yhdistellä asioita sekä ratkoa vaikeita ongelmia. Melkein kuin juridiikassa. Lähtiessäni vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin syksyllä 2003 sikäläisiä markkinoita hallitsivat Xbox ja Halo: Combat Evolved. Nuorena eurooppalaisena olin kuitenkin tottunut konsolien osalta japanilaisten Sonyn ja aiemmin Nintendon syleilyyn. Vuosi olikin ainoa hairahdukseni, mutta paikallinen kulttuuri tuli koettua paitsi kolmen litran kokisten ja sadan kanavan kaapeli-TV:n, myös videopelien kautta. Lukion joukkueurheilua oli yli puolet vapaa-ajasta, mutta myös peleistä huomasi missä mennään – NBA, Madden NFL, MLB Slugfest. Ja Halo. Neljän pelaajan yhden ruudun Halo. Vastaavaa olin kokenut vain ala-asteen lopulla kaverin GoldenEye 007 -pelin parissa. Kaverin osan ruudusta kyllä näki, mutta se ei paljoa auttanut.

Sininen säde ja Lasipalatsin nurkan karaoke Kirjoitin ylioppilaaksi ja päädyin oikeustieteelliseen. Eteeni tuli tienhaara, jossa vaihtoehtona oli joko KV-viikko tai PlayStation 3. Maaliskuussa ostin lopulta muutama minuutti ennen kaupan sulkeutumista PlayStation 3:n. Helmikuussa olin jo käynyt Islannin KV-viikolla. Sikäläinen finanssikriisi oli silloin vielä tuntematon käsite. Opintolainakin oli phuksille uusi outo ilmiö, mutta niin oli myös sillä hankittu PlayStation 3 Blu-ray-asemineen. Vuosien jälkeen olin taas kehityksen huipulla. Uncharted, LittleBigPlanet, Metal Gear Solid 4, Modern Warfare, Assassin’s Creed, Fallout 3, Red Dead Redemption, Dragon Age, Heavy Rain, Mass Effect 2. Lopulta satojen tuntien Skyrim ja paketissa vielä odottava Bioshock Infinite.

Pykälä ry:n kerhot

Henkiin herätetyt Pokerinaamat

Teksti: Laura Timonen Kuva: Eero Ahola

PlayStation 3 oli grafiikaltaan ja laajuudeltaan huippuunsa viriteltyjen, kymmeniä ja satoja miljoonia euroja maksaneiden superpelien ja jatko-osien riemuvoitto, Blu-ray-maailman ja konsolien verkkomoninpelien aamunkoitto sekä niin paljon edellä veljen Xbox 360 -konsolia. PlayStation 3:ssa oli oma nettiselainkin. Peleistäkin oli vähitellen tullut sekä taidetta että mainstreamia. Half-Lifestä tutun Valven Steam puolestaan valtasi konsolimaailman ulkopuoliset digitaaliset pelimarkkinat, joista pääsin itsekin kohta tehottomista miniläppäreistä Mac-maailmaan siirryttyäni jonkin verran onneksi nauttimaan. Pian syntyi myös laaja älypuhelin, tabletti- ja Facebook-pelikulttuuri. Ihan uusi ja innovatiivinen maailma, jota pelataan Spexin takahuoneessa ja eduskunnan täysistunnoissa. Joskus aikanaan muistan kyllä pelanneeni Nokian matopeliä. Mutta nyt konsoligrafiikka tulee jo puhelimeenkin. Myös PlayStation 2 oli kuitenkin pitkään vahvasti elossa, ei vähiten sellaisten pelien ansiosta kuin karaokelaulelu SingStar ja kokonaisen virtuaalibändin mahdollistanut Rock Band, jotka toimivat sosiaalisen yhden tilan pelaamisen kliimaksina, ennen kuin vähitellen niidenkin suosio laski. Näitä pelattiin usein työpaikan juhlien jatkoilla ja Pykälän kerhotiloissakin järjestettiin vuosittain SingStar-bileitä. Lasipalatsin nurkassakin yritettiin joulukuussa 2007 saavuttaa SingStar-peleillä yhtäjaksoisen karaokelaulannan maailmanennätystä. Pykälä ry:kin oli jäsenistöineen mukana laulelussa lopulta kaksi kokonaista vuorokautta, jonka verran itse siellä valvoin ja lauloin. Aina kun kukaan ei tiennyt mistä biisistä oli kyse, lauloin sen itse omaamatta laulutaitoa. Jonkun piti laulaa, jotta ennätys saavutettaisiin. Pykälä sai palkinnoksi PlayStation 3:n, mutta sen surullinen kohtalo onkin jo toinen tarina. Jotta tämä juttu kuitenkin päättyisi tuota tarinaa onnellisemmin, täytyykin tähän loppuun todeta, että prinsessan pelastaminen tuntuu edelleen yhtä hyvältä kuin silloin aikanaan kuusivuotiaana.

Pokerinaamojen turnauksiin osallistuminen ei edellytä aiempaa kokemusta pokerista.

Pykälän kerhotoiminta on jälleen rikastunut. Aiempina vuosina perustettu Pykälä ry:n pokerikerho Pokerinaamat on muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen aloittanut nyt toimintansa uudelleen. Kerho kokoontuu nykyään vaihtelevalla kokoonpanolla noin kuukauden välein. Kerhon jäsenten informointi tapahtuu kerhon virallisten Facebook-sivujen kautta. Jäsenyys on mahdollista kaikille Pykälä ry:n jäsenille ja kerhon kokoontumisiin voi saapua ilman aiempaa kokemusta pokerista. Mikäli pelaaminen kiinnostaa, ohjeita voi ja kannattaa aina kysyä vapaasti. Pokerinaamojen Facebook-sivustolle pääsee liittymään ilmoittamalla halukkuudestaan saada kutsu joko kenelle tahansa kerhon nykyisistä jäsenistä tai kerhon puheenjohtaja Tommi Kolehmaiselle. Pokerinaamoilla on aikomuksena laajentaa kerhon toimintaa merkittävästi ensi lukuvuonna. Syksyksi onkin jo suunnitteilla suuri ja loistelias Pykälän pokerimestaruusturnaus. Pokerinaamat toivovatkin kerhon seuraaviin kokoontumisiin mahdollisimman montaa uutta naamaa mukaan. Varsinkin kauniimpi sukupuoli on ollut kokoontumisissa vahvasti aliedustettuna. ;)

Hallitus:Osavuosikatsaus Kesän kynnyksellä

Pykälä-viikosta on vihdoin selvitty suuremmitta vaikeuksitta. Allekirjoittaneiden mielestä viikko olikin erityisen onnistunut – sisälsihän se huikeita erilaisia sekä joukkue- että yksilösuorituksia. Pääsivätpä monet edes hetkeksi mukaan jo kenties kadottamaansa putkeenkin. Allekirjoittaneiden vastuulla olleet viikon aloittaneet ävajaiset [sic!] sekä viikon päättänyt sillis sujuivat hienosti ja toimikuntien panos näissä olikin elintärkeä. Juhlakausi ei suinkaan pääty tähän, vaan vapun järjestelyt ovat tätä kirjoittaessa täydessä tohinassa. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyt iltabileet ovat laajenemassa ja tällä kertaa niitä juhlitaankin yhdessä LKS:n sekä HLKS:n kanssa.

Suunta jatkuvasti eteenpäin

Tilojen uudistaminen on jälleen ottanut askeleen eteenpäin ja vanhat, jo monen monituista punssikahvia ja laskiaista nähneet Lundiat ovat vaihtuneet upouusiin hyllyihin. Tämän myötä Pykälän yleisilme onkin muuttunut varmasti monia miellyttävämpään suuntaan. Myös kirjat on inventoitu sekä asetettu paikoilleen. Samalla kun iloitsemme tilojen raikastumisesta, havaitsemme ilmassa pientä haikeutta – kätkeväthän vanhat hyllyt sisäänsä (ja pintaansa) yhtä paljon muistoja kuin punaviinitahroja. Kiireellisestä keväästä huolimatta olemme kuitenkin onneksi saaneet ideoiduksi myös kaikkea uutta rakkaiden ystäväainejärjestöjemme kanssa. Jo aiemmin mainitut vappubileet ovat tästä konkreettinen esimerkki. Lisäksi suunnitteilla on muutakin poikkitieteellistä rientoa josta, mikäli kaikki etenee suunnitelmien mukaisesti, lukijatkin saavat tietoa mitä pikimmin. Joka tapauksessa, suunta on jatkuvasti eteenpäin.

Vuosijuhlissakin Vuoden pykäläteko -palkinnolla huomioitu ”aktiivinen jäsenistö” on myös jatkanut nimensä veroisena. Muun muassa uusia kerhoja on tämän kevään aikana perustettukin oikein liukuhihnalla.

Kesälläkään et jää yksin

Vaikka kevään aktiivisin kausi onkin pian ohi, ei suinkaan ole syytä huoleen. Kevätkauden päättäjäisten ja kevään viimeisten tenttien ollessa taakse jäänyttä elämää voi huoletta katseet kääntää kohti kesää. Kesälläkään ei pykälistin tarvitse jäädä yksin, sillä kesän juhlat, festarimatkat ja urheilutapahtumat keräävät tapahtumannälkäiset yhteen. Suosittuja ovat olleet myös vapaamuotoiset ajanviettoporukat sekä viikoittaiset terasseille kerääntymiset. Nähdään kesällä, oli se sitten Ruisrockin juomateltassa tai Kaivohuoneen edustalla trooppisen lämpiminä aamuyön tunteina!

Julkinen runosuoli http://www.pykala.fi/intervivos-avaudu.php Tätä palstaa lukevat kaikki, kerro siis ihmeessä mikä nyt on! Uskomatonta! Taasko joku phuksi vastasi vahingossa excuilmoittautumiseen koko pykälä-infoon? Voi kun vituttaa ja kyrsii. Taidanpa laittaa tästä jonkun ojentavan vastausviestin koko pykälä-infoon niin ihmiset näkevät kuinka vitunmoinen kyrpä mulla on otsassa tästä. Tämä on tärkeää, koska sähköpostiini ei muuten ikinä tule minulle turhia viestejä. Tunnen oloni niin raiskatuksi. -Elitistirunkkari Uuteen opintoputkeen tarvitaan sähköpostikoulutus. On vitun kivaa kuulla, kuinka joku on vaihdossa eikä saa lähetettyä papereitaan Pernaselle. -Vastaa kaikille

Aivan mahtava ympäristöoikeusteksti viime lehdessä! Tuli oikein hyvä mieli ja halu opiskella aihetta lisää :)  -Lennu Liito-Orava Huhhuh noi Kekkosen mielipiteet Ylioppilaslehdessä. Siellä on taas kieli ruskeana vokoteltu humanistijournalisteja, joiden 7päivää-aistit ovat näköjään aina yhtä teräviä. Ei taida olla Kekkosellakaan oikeutta hyödyntää vapaasti valitsemaansa mediaa mielipiteidensä julkituonnissa.   Erityisesti kyrpii, että Jukka ei oikeasti välitä yhtään opiskelijoiden mielipiteistä opiskelutoiveiden suhteen kirjoittaessaan tiedekunnan uusista linjoista, vaan on vain ja ainoastaan loukkaantunut, kun hänelle aina niin rakas oikeushissa siirrettiin putkimallissa kolmanteen vuoteen. Menisi itseensä, iso mies.   Ja vielä Madden ”tukilausunto” Kekkosen puolesta fb:ssa, vittu mitä paskaa. Käsittämätöntä, miten yksinkertaisia toiset ovat. -Snobi-pykälisti Nykyinen IV on oikeasti perseestä. Ei oikkarit tahdo lukea useiden aukeamien pituisia tekstimuureja IV:stä - sitä saa harrastaa tarpeeksi jo muutenkin. Vielä pahempia ovat mukanokkelat tajunnanvirtakolumnit. Toimitus vaihtoon! -Ransukoira Toimituksen mukanokkela vastaus: Kiitos palautteesta ja etenkin järkevästä ehdotuksestasi! Myös Inter Vivos tukee vaihtoon lähtöä – osa toimituksesta on tälläkin hetkellä vaihdossa, osa lähtee ensi keväänä.

kärpänen – sensuroimaton.

Joskus elämässä kohtaa asioita, jotka yksinkertaisesti vituttavat. Omalla kohdallani näin tapahtuu usein. Yhtenä esimerkkinä tuntemukseni jokaisella kerralla, kun luen Perhosta IV:stä. Aina sama laulu siitä, kuinka IIK IIK ihanaa se pykälistien kuhertelu taas onkaan ja kuinka ne taas keskenään sikiävät saatanan kaikkialla. Kiinnosti taas. Runosuoleen vaadittaisiin extrasivuja, jos alkaisin tilittämään näistä jutuista siellä. Tyypillinen oikkarihan on rehellinen, luotettava, kaunis tai komea ja erityisesti hyvätapainen. On on! Hah. On meistä kuivakoista puolialkoholisteista onneksi joskus vähän jotain muutakin kerrottavaa. Ainakin sikäli, kun viinanhuuruisista tilaisuuksista ja kommelluksista on kysymys. Annetaanpa esimerkki. Alkuvuodesta kärpänen kävi todistamassa tapahtumia eräässä Pykälän kerhotiloissa järjestetyssä yksityistilaisuudessa. Kyseessä oli ”tunnetun” §-hallitus-valiokunta-spex-jne-jokapaikanhöylän läksiäiset vaihtojaksolle Kiinaan, jossa samassa tilaisuudessa juhlistettiin yhden §-chicksin synttäreitä. Tervemenoa vaan sinne Kiinaan ja toivottavasti vanhenet kauniisti, toivotti joku hyvätapainen juhlija, joka meni ja oksensi pitkin Pykälän rappukäytävää. SIIS VITTU RAPPUKÄYTÄVÄÄN? Ei sitten tullut yhtään parempaa paikkaa mieleen, vai oliko ihan puhdas vahinko? Tai ehkä sitten ”oli nyt tullut otettua pari hassua liikaa, mut ei kukaan varmaan huomaa jos mä vähän tyhjennän niitä tähän VITUN RAPPUUN”!!! Noh, toivottavasti laitoit edes maton päälle. Tilaisuuden isännät olivat joka tapauksessa saaneet tapahtuneesta jälkikäteen runsaahkon siivouslaskun. Toivottavasti kyseisen sotkun aiheuttanut jää pahantahtoisesta oksentelustaan kiinni joissain toisissa bileissä. Tai ilmoittaa itsestään saatana. Pykälän juhlissa kuulee alati dissattavan phukseja siitä, että nämä eivät osaa lainkaan ryypätä. Saati sitten käyttäytyä. Kärpänen kysyykin, että jos näin on, niin oppivatko pykälistit opiskeluaikanaan kummastakaan oikeasti ikinä mitään? Noh, kärpäsen havainnot N-sitseillä osoittivat aika suoraan, että ei vittu näköjään. Tapahtuma todisti taas, että jos et phuksina osannut ottaa maltillisesti, niin et kyllä osaa edelleenkään. N-vuosikurssilaisten sitsitilaisuus oli vähintäänkin yhtä säälittävää katsottavaa kuin kärpäsen omat phuksisitsit joskus vuosia sitten. No okei, ei ehkä koske ihan kaikkia, vaan enemmänkin muutamia oman elämänsä vitun suuria sankareita. Nämä juhlijat kun eivät pysyneet paikoillaan puoltakaan tuntia, ennen kuin ensimmäiset PISUHÄDÄT iskivät ja pöydästä oli pakko nousta kuselle. Kun tämän myötä sitsietikettiä

rikkoneiden tuoleja korvattiin kaljalavoilla, varastelivat nämä tuoleja sitten kanssasitsaajilta. Ihan oikeasti? Kun sinne vessaan tai tupakille oli vaan pakko taas hetken päästä mennä uudestaan, menettivät nämä sankarit tuolinsa jälleen. Oliko tässäkin järkeä? Olisi voinut luulla, että N-VUODEN OPISKELIJA TIETÄÄ MIHIN ILMOITTAUTUU! Jos ei halua sitsata, niin onko sinne vitun sitseille pakko osallistua? Phuksit kuoli taas parlevuu. Joo. Varmaan siihen oksennuksen hajuun, joka tästä kööristä irtosi. Nsitseillä muutama henkilö ei erottanut vessaa roskakorista ja ensimmäiset sitsiateriat taisivat löytyä lattialta ja/tai roskakorista noin 5 minuuttia pöytäosuuden päättymisen jälkeen. Muutamat vihaiset oksentelijat olivat myös harvinaisen töykeitä ja ärtyneen oloisia silloinkin, kun heille tarjottiin hieman apua esim. vesilasin muodossa. ”Ota tosta vähän vett..” ”Joo mee nyt vittuun siitä”. ETTÄ EDUSTAVAA KERRASSAAN. Tosin kai sitä laskuhumalan ja sammumistilan rajamaissa saakin vittuilla ihan kelle tahansa? Illan päätteeksi nämä juopottelun selvästikin hallitsevat, arvokkaasti ja mallikkaasti käyttäytyvät vierailijat onnistuivat kuitenkin poistumaan tapahtumapaikalta aiheuttamatta sen suurempaa vahinkoa. Tosin siivousvuorossa olleilla phukseilla saattoi olla asiasta eriävä mielipide. Ja lähtihän sieltä ainakin joku henkilö väärissä vaatteissa siten, että joku toinen jäi ilman takkia. Olihan sentään maaliskuun alku, eli käytännössä kevät. Eihän ketään haittaa tuolloin kulkea ilman takkia ulkona!!! Vuosijuhlissa tuskin kukaan saattoi olla kuulematta, kun jostain pöydästä huudeltiin nasevia kommentteja puheiden aikana. Alkoholilla taisi olla jälleen hieman osuutta asiaan. Vaikka kärpänen itse yleisesti lämpeneekin kaikenlaisten kilpajäykistelytilaisuuksien hilpeälle keventämiselle, tätä tunnuttiin jostain syystä yleisesti katsottavan melkoisen pahalla silmällä. Kärpänen poimikin sivukommentteja kuten ”vittu pitäis nyt päänsä kiinni” ja ”saatanan urpo” viereisistä pöydistä tahdikkaasti jokaisen ”kekseliään” heiton jälkeen. Noh, kärpänen pääsee ainakin nyt välittämään tästä kuulemaansa palautetta kyseiselle herrasmiehelle. Keep it up! Huomauttelijoille ja loukkaantujille kärpänen suosittelisi jatkossa kravatin löysentämistä edes siten, ettei siihen vitun skumppaan tukehtuminen olisi vaarana. Kummallista kyllä, nämäkin pingviinit siirtyivät näistä helvetin arvokkaista iltapukujuhlista Sörnäisten glamouria tihkuvaan miljööseen jälleen ihan mukisematta. Olisitte nyt edes vähän kitissyt jatkopaikasta. Nähtävästi siellä on siis kuitenkin jäykistelijöidenkin mielestä ihan kivaa (viinaa). Vuokrafrakin palautuksen jälkeen postiluukusta kolahtava pesulaskukaan ei varmasti ole koskaan ottanut ketään päähän. Ja sitten se sillis… Eli toisin sanoen tapahtuma, jossa jokainen nuori tai jo aikuisiän kynnyksellä oleva opiskelija tai nuori juristi voi vielä halutessaan täydellisesti tuhota uskottavuutensa kollektiivisesti koko tulevan juristikollegion edessä. Tai voisi, jos sieltä joku oikeasti edes joskus muistaisi yhtään vittu mitään. Näin ei tiedettävästi ole vielä tapahtunut. Muistikuvat pyörivät lähinnä sen ympärillä, että miten tämä ”aina yhtä hauskasti” erittäin kuivaksi suomalaiseksi valkoviiniksi kutsuttava litku vaikuttaa ihmisiin. Siinä missä se saa 40-vuotiaan pubiruusuun kuvittelemaan, että ”MÄ OSAAN LAULAA”, palauttaa se myös 20–30-vuotiaan pykälistin, tai muuten vaan pykälistihenkisen juristin henkisen iän hetkellisesti noin 10 vuotta taaksepäin. Sitten sitä luullaan että ”MÄ OON VIELÄ PHUKSI JA MÄ OSAAN LAULAA”!!! Jos oikeasti muistaisin sitä silliskaraokea edes muutaman sekunnin verran, niin varmaan väittäisin, että olihan sitä muuten tosiiii kivvaaa kuunnella! Onpas iso harmi etten muista! Noh, silliksen jälkeen sitä oli taas niin kivaa manata siellä Facebookissa, kuinka krapula kesti kolme päivää vaille kuukauden ja oli silti niin helvetin hauskaa. No niin oli varmasti. Ihan kun kaikki edes muistaisitte olitteko koko perkeleen silliksellä. Hyvä että muistan itsekään. Sen nyt nimittäin tietää pääsykokeisiinkin lukeva, että harva näistä +25v-nuori-aikuisista oikeasti selviää tuollaisesta sammumiskilpailusta selväjärkisenä pois – seuraavasta työpäivästä puhumattakaan, jos sellainen oli maanantaille tiedossa. Onneksi en itse käy joka päivä töissä. Ja nuoremmat nyt oikeasti simahtivat jo vujujen jälkeen. Tai ainakaan en todellakaan muista, että niitä olisi ollut siellä. Noh. Onhan se varhaisaikuisuus tai 20v-rajapyykin ylittyminen nyt joka tapauksessa vähintään niin ahdistava ikäkriisi, että väkisin oli taas yritettävä käyttäytyä kuten 15-vuotias pissis ekoissa konfirmaatiokänneissään. Ja se oli totally worth it, vaikka ei mitään siitä muistaisikaan. Yhteenvetona voisi sanoa kärpäsen olevan helvetin tyytyväinen, ettei ole jaksanut osallistua lähellekään kaikkiin pykälän juhliin kevään aikana. Ja että sen toisen puoliskon onkin ollut niin vitun kännissä, ettei sieltä mitään muistaisi vaikka hypnoosiin laitettaisiin. Näistä asioista kirjoittaminen veisi varmaan kohta ainakin kaksi aukeamaa IV:n palstatilasta ja aiheuttaisi allekirjoittaneelle jonkun vitun vähintään kolmannen asteen jännetuppitulehduksen. Jos se on edes mikään oikea lääketieteellinen termi. Tässä nyt sitten suunnataan seuraavaksi Wappubooleille ja katsotaan mitä siellä tapahtuu. Ainakin siinä on yksi hyvä syy mönkiä katuojissa ilman omantunnontuskia ja miettiä kuinka hehkeä tulevaisuus rikkaana juristina on oikeastaan jo alkanut. Disclaimer: kirjoituksen ei ole tarkoitus miellyttää ketään. Loukkauksetkin on pyritty kohdistamaan hyvin epäsuorasti. Suurin osa tästä kitinästä johtuu henkilön omasta tyytymättömyydestä alkoholinkylläiseen tyhjään elämään ja heijastaa tehokkaasti kirjoittajan omia henkilökohtaisia ongelmia. Jos otit nokkiisi, niin katsohan ensin peiliin. Tai hommaa lääkkeet ja avaudu vasta sitten. Niin teen minäkin.

Onnea valmistumisesta! Teksti: Mikko Rudanko Kuva: Milla Mustamäki

Tuore oikeustieteen maisteri Milla Mustamäki aloitti KVviikkojen kiertämisen rohkeasti heti phuksikeväänä Bergenin KV-viikolla. Hän lähti heti mukaan myös Inter Vivos -lehden kuvittajaksi ja YVK:n tuotevastaavaksi. Myöhemmin Milla ehti olla Inter Vivoksen ohella aktiivisesti mukana myös Pykälän KV-viikkotoimikunnassa, kiertää ahkerasti Pohjoismaita sekä toimia mm. UAV:n varapuheenjohtajana ja olla mukana Spexin maskeeraustiimissä. Nyt toukokuun publiikissa valmistuessaan hänet palkittiin parhaasta tutkielmasta.

Paljon onnea valmistumisesta OTM Milla Mustamäki! Miltä elämä tuntuu nyt näin valmistuneen juristin silmin? Tätä kirjoittaessani voin näin viiden päivän vankan kokemuksen perusteella todeta, että elämä juristina tuntuu loistavalta! Tiettyä haikeutta on tosin ilmassa, sillä ehdin kuitenkin olla oikeustieteen ylioppilas 18-vuotiaasta asti, eli käytännössä miltei koko aikuisikäni. Lisäksihän monet väittävät, että opiskelu on sitä elämän parasta aikaa. Mutta toistaiseksi ainakin porskutan lippu korkealla kohti uusia haasteita juristina!

Millaisia mietteitä ja tuntemuksia sana ”gradu” herättää tällä hetkellä? Pääasiassa ihan positiivisia. Itselleni aiheen valitseminen oli yllättäenkin se kaikkein vaikein osuus koko graduprosessista, ja aihe ehtikin itse asiassa vaihtua kertaalleen. Kun lopulta pääsin vauhtiin niin gradu syntyikin sitten melko kivuttomasti. Toki gradun tekemisessä oli välillä epätoivoisiakin hetkiä, mutta noin pääasiassa oli mukava tutkia ja kirjoittaa itseäni kiinnostavasta aiheesta.

Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua? Viettämässä vuoden sapattivapaata haastavista ja mielenkiintoisista kansainvälisistä tehtävistä jossain hiekkarannalla palmujen katveessa. No ei, ihan vakavasti ottaen vältän kovinkaan pitkäkantoisten tulevaisuuden suunnitelmien tekoa, sillä ne eivät yleensä ainakaan omalla kohdallani toteudu. En esimerkiksi todellakaan olisi kymmenen vuotta sitten uskonut ryhtyväni juristiksi.

ole. Muutenkin koin opiskelijaelämän aivan käsittämättömän hauskaksi. Aina oli tarjolla uusia bileitä, jos tenttiin lukeminen alkoi tympäisemään. Ehkä kaikista mieleenpainuvin kokemus oli kuitenkin lukukausi opiskelijavaihdossa. Vaihto oli kuin puolen vuoden railakas loma omasta elämästä, jonka aikana sai paljon uusia ystäviä eri puolilta maailmaa. Oli myös avartava kokemus asua ulkomailla ja opiskella vieraassa yliopistossa. Vaihdon jälkeen osasi toisaalta myös arvostaa tiettyjä asioita Helsingin yliopistossa, joihin ei ennen ollut kiinnittänyt huomiota.

Onko puolestaan jotain, jota et nyt jää erityisemmin kaipaamaan? Omalla kohdallani aika on kullannut muistot ilmeisen nopeasti, sillä oikeastaan opiskeluaika tuntuu näin jälkeenpäin kokonaisuudessaan melko mukavalta kokemukselta. En kuitenkaan ehkä erityisemmin jää kaipaamaan sitä hetkittäistä stressiä ja riittämättömyyden tunnetta, joita opiskelun ja työn välillä tasapainoilu välillä aiheutti. Valmistuneena työn ja vapaa-ajan raja on muutenkin selvempi. Pakko myös tunnustaa, ettei ympäristöoikeus vieläkään herätä kovinkaan lämpimiä tunteita.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää kesälläkin kirjaston penkkejä kuluttaville IV:n lukijoille? Tsemppiä! Kannattaa myös ottaa ilo irti kesästä ja muistaa, että kaikki tentit ehtii kyllä varmasti suorittamaan ennen valmistumista. Lämmin kiitos Millalle haastattelusta ja suuret onnittelut vielä valmistumisen johdosta!

Inter Vivos PYKÄLÄ RY Y-tunnus 0288776-8 TOIMISTO Mannerheimintie 3 B FI-00100 Helsinki Toimisto avoinna ti-to klo 11.30-16.30 tel. +358 9 278 5003 HUONEISTO Sörnäisten rantatie 33B FI-00500 Helsinki tel. +358 9 682 1858 OSOITTEENMUUTOKSET www.pykala.fi/ julkaisut/yhteystietojenmuutos

Mitä jäät erityisesti kaipaamaan opiskelijaelämästä? Onko mieleen jäänyt joitain erityisen hienoja muistoja ja ikimuistoisia hetkiä?

YRITYSSUHDETOIMIKUNTA Charlotta Bonsdorff +358 40 715 2255 Riku Saarinen +358 50 500 3533 Mikke Vepsäläinen +358 50 534 9014

Akateemista vapautta nyt ainakin. Opiskelijana pystyy hyvin pitkälti päättämään, kuinka päivänsä viettää. Samanlaista valinnanvapautta ei työelämässä enää

SÄHKÖPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi@pykala.fi

AINEISTONJÄTTÖPÄIVÄMÄÄRÄT 1/13: 19.2.2013 2/13: 19.4.2013 3/13: 3.6.2013 4/13: 3.9.2013 5/13: 10.11.2013 Ilmoitushinnat 2/1 väri 980€ 1/1 väri 630€ / 680€ ** 1/2 väri 360€ 1/4 väri 200€ ** takakannen ilmoitus Mediatiedot www.pykala.fi/julkaisut/mediakortti Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä taikka asiakkaasta tai asiakkaan käyttämästä mainostoimistosta johtuvasta syystä voida julkaista, Pykälä ry ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Pykälä ry:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun hinnan määrän palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti kahdeksan päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta lukien. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että sitä saa korvauksetta käyttää uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun tai muun käytön yhteydessä toteutus- ja jakelutavasta riippumatta. 49

Lammin laki – kuin käräjillä konsanaan Teksti: Heidi Elo

Eläinten oikeuksia, julkisrauhan loukkauksia, hätävarjelun liioittelua. Illanviettoa kurssikavereiden ja opettajien kanssa, saunomista ja hyvää ruokaa. Lammin laki -opintojakso, jonka tiivis lähiopetusjakso järjestettiin Lammilla 13.–14.3.2013, oli kuin oikeuslaitos tuomareineen ja ulkoprosessuaalisine sovitteluineen sekä media kärkkyvine toimittajineen olisi yhdellä bussilla siirretty 100 kilometriä Helsingistä pohjoiseen, keskelle Lammin biokeskusta. Ennen Lammin tiivisopintojaksoa olimme saaneet tehtäväksemme tutustua kurssin oikeustapausta sivuaviin artikkeleihin, jotka kartuttivat tietämystämme niin kuluttajien ostokäyttäytymisestä, syyllisyyden teoreettisesta perustasta kuin symbolisesta tarinankerronnastakin. Kun Lammin laki -opintojakso järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2012, opiskelijat päätyivät – syystä tai toisesta – jättämään artikkelit aivan minimaaliselle huomiolle. Kuten mikä tahansa epätoivottu käyttäytyminen, tälläkin oli (viattomiin kohdistuva) seurauksensa: pistokoe. Uskaltaisin kuitenkin väittää, ettei kurssin läpipääsy kenelläkään riippunut puolen tunnin vapaamuotoisesta esseestä (jossa oma käteni kramppasi liian suuren tietomäärän seurauksena). Ruokailut rytmittivät iltaa, jota seurasi niin suomen-, ruotsin- kuin englanninkielistenkin luennoitsijoiden luentoja. Myöhemmin tapahtui jako ryhmiin. Paikalla oli pian juristille tuttuja ammattinimikkeitä eli tuomareita, syyttäjiä, sovittelijoita, mutta myös erikoisempia osapuolia, kuten kunnan eläinlääkäri, media ja Elukkamania ry. Luonnollisesti myös tapauksemme päähenkilöt, nuoret ja rakkaudentäyteiset eläinaktivistit, vastapuolenaan ärhäkkä ja omaisuudestaan ylpeä Turkisfarmari Karvaisa (joka kesken oikeudenkäynnin muuttui jossain vaiheessa Karvaiseksi), edustivat. Torstai 14.3. oli päivänä varsinkin tuomarin roolissa raskas, eikä vähiten siksi, että oikeudenkäynti kesti noin kolme tuntia. Ennen kaikkea se oli kuitenkin antoisa ja opettava: kiperä, simuloitu oikeustapaus lukuisine näkökulmineen oli kuin ikkuna juristin elämään yliopiston ulkopuolella. Opettajat olivat Lammilla jotain aivan muuta kuin pieni hahmo Suomen Laki -salin etuosassa: kukin heistä ohjeisti omaa vastuuryhmäänsä ja oli illan viimeisinä tunteinakin tavoitettavissa viinilasin äärellä. Kuka ei haluaisi kokea tällaista yhteyttä, johon – kuten opettajien yleensä tullessa läheisiksi – ei liity paniikkihikoilua harjoitusseminaarin yhteydessä? Kun bussit jättivät Lammin, mieli oli pakostikin haikea. Kukaan ei puhunut negatiiviseen sävyyn tuolloin vielä jäljellä olevasta oppimispäiväkirjan kirjoittamisesta – ihmisillä oli ollut hauskaa, ja sen hauskan reflektoimisesta saataisiin vielä opintopisteitä! Seuraava Lammin laki -opintojakso järjestettäneen samoihin aikoihin myös vuonna 2014. Jos et vielä ole kokenut opiskelumuotoa, joka on kuin Rovaniemen paljon puhutut kaamosluennot, hyppää rohkeasti bussiin ja matkusta simuloiduille käräjille. Allekirjoittanut suosittelee ja lyö pisteeksi tuomarin nuijalla pöytää.

Perhonen Kevään korvilla Perhosen kotipesän valtasivat maailman omistajan elkein sisään marssineet kylterit, jotka itsevarmuutta uhkuen yrittivät saada erityisesti pykälistineitosia jatkamaan kosteata iltaa kanssaan Töölön syövereihin. Onneksi eräs entinen isäntä päätti ottaa bileet takaisin pykälistien haltuun ja pisti pystyyn klassista taidesuuntausta edustaneen vähäpukeisen tanssiesityksen. Tämän erittäin vapautuneen näytöksen jälkeen herrasmiehen voimat olivat kuitenkin ymmärrettävästi täysin ehtyneet ja Pykälän sohvat kutsuivat. Vanhassa kuitenkin vara parempi. Tämän saattoi Perhonenkin todeta liidellessään phuksivoittoisen syyslukukauden jälkeen N-sitseille. Suvilahdenkadun kerhotiloissa pitkästä aikaa (tai jopa ensimmäistä kertaa) vierailleet vanhemmat opiskelijat nimittäin todella ottivat menetetyt Pykälä-aikansa takaisin ja sen saivat tuntea nahoissaan myös kyseisten sitsien järjestelyavuksi saapuneet untuvikot. Perhonen oli kuitenkin varsin mielissään huomatessaan kovinkin fiineiltä alkuun vaikuttaneiden vanhojen pääsevän estoistaan jo sitsien alkutaipaleella ja ottavan lopulta kontaktia lattian kanssa. Revanssi taistelussa painovoimaa vastaan olikin onneksi tarjolla heti parin viikon päästä, tällä kertaa 3+-bileiden merkeissä. Perhosen harmiksi monet kuitenkin jättivät tämän fantastisen mahdollisuuden käyttämättä. Onneksi pettymystä lievensi kaukaa entisen pääkaupunkimme seuduilta, suoraan eräiltä silli-festivaaleilta, saapunut sisar, joka ihastutti baaritiskillä päätään lepuuttaneella olemuksellaan. Pian kuitenkin saapui kaikkien pykälistien vuoden kauan kaivattu kohokohta, Pykälä-viikko! Perhosen siivet räpsyivätkin erityisen kovalla vauhdilla sen suunnatessa riemua täynnä olevien KV-vieraiden ja pykälistien seurassa legendaariselle Kiljavan maaseutumatkalle! Menomatka kirjaimellisesti korkattiin käyntiin heti bussien perävalojen kadottua Senaatintorin nurkan taakse ja Nurmijärvelle saavuttaessa tunnelma olikin jo varsin hilpeä. Nousujohteisissa merkeissä sujuneet sitsit toimivat loistavana ponnistuslautana Kiljavan ah, niin kuuman kostealle saunalle, jossa ei tänäkään vuonna päästy ihailemaan miesten pohjoismaista uimapukumuotia. Pykälän hulppeat 78. vuosijuhlatkaan eivät jättäneet ketään kylmäksi. Erityisesti Perhonen haluaa myöntää kunniamaininnan kaikille niille, jotka pysyivät lämpiminä erään varsin jäätävän numeron aikana, jossa mahdollisesti pyrittiin vertaamaan naisia autoihin tai autoja historian kulmakiviin. Tämä puhe-esitys jätti luontevasti mahdollisuuden jollekin toiselle herrasmiehelle astua juhlien tähdeksi ja tähän tilaisuuteen tarttuikin eräs pellavapää, jonka show’n kliimaksi tosin nähtiin vasta akateemisen silliaamiaisen puolella. Sitä ennen päästiin kuitenkin nauttimaan vuosijuhlien tiiviistä jatkotunnelmasta, jolloin Pykälän kerhotila täyttyi riisutuista frakeista ja lyhentyneistä iltapuvuista. Perhonen havaitsi iloiten erityisesti yhdistyksen ehtoopuolen vaikuttajien riemukkaan osallistumisen, vaikka se ei kyseisten rapistuneen kisakunnon myötä Sörnäisten nousevan auringon valoa enää nähnytkään. Parempikuntoiset pykälistit sen sijaan jatkoivat Pykälä-viikon finaalia silliksen merkeissä. Riehakkaiden päättäjäisten juhlatunnelman seassa oli kuitenkin selkeästi jo haikeutta ilmassa, sillä eräs vierailulla ollut pohjoisen tyttö ei ollut irrottaa otettaan viikolla suuresti vaikuttaneesta pykälistimiehestä. Menetyksen merkit olivat havaittavissa myös erään toisen pykälistikomistuksen suussa, joskin purukaluston osittaisen poistumisen seurauksena. Onneksi tällä herrasmiehellä oli kuitenkin suloinen pykälistidaami tiukasti kainalossaan. Pykälä-viikon ihanuuksien ja koettelemusten jälkeen olikin jo pykälistien aika suunnata opiskelijajuhlista viehkeimmän eli vapun viettoon. Perhonenkin liiteli kiinnostusta puhkuen Wappubooleille, jossa palkittiin vuoden aikana ansioituneita pykälistejä erityisillä kunniamaininnoilla. Yrittäjän arki ei kuitenkaan ole helppoa ja Perhosen korviin kantautuneiden tietojen mukaan se tuntuikin tänä vuonna erityisen raskaalta. Yrittäminen kannattaa kuitenkin aina ja sen tietävät myös eräät yhdistystä väsymättömästi edustavat pykälistit, jotka vappupäivänä yllättäneen lämpöaallon vaikutuksesta piristivät §-laaksoa alusvaatteitaan esittelemällä. Nämä sulokuvat verkkokalvoillaan Perhonen voikin nautiskelevin mielen suunnata kohti seuraavia iloitteluja!