Inter Vivos 1/2016

INTER VIVOS

1/2016

Pykälä ry:n jäsenlehti

ISO PYÖRÄ ”MOOT, MEET AND COMPETE!” KANSANEDUSTAJA ANTTI HÄKKÄNEN DOTTIR - HYPPY TUNTEMATTOMAAN

PÄÄKIRJOITUS:

MEIDÄN KAIKKIEN LEHTI

ALIISA PELTONIEMI

Ilokseni voin todeta, että olen saanut päätoimitettavakseni laadukkaan ja mielenkiintoisen julkaisun. Aion yhdessä toimituksen kanssa tehdä parhaani, jotta lehti olisi tänä vuonna entistä parempi. Tähän tarvitsemme kuitenkin apuanne.

Otamme palautetta todella mielellämme vastaan. Jos haluaisitte jotain lisää, laittakaa viestiä. Samoin jos lehdessä on jotain mikä on teistä turhaa tai huonoa journalismia.

Jos teillä on idea jutuksi, valmis artikkeli tai mielipidekirjoitus, lähettäkää se meille.

Olette kaikki myös tervetulleita toimituksen jäseniksi.

Pyrimme siihen, että jokaiselle pykälistille löytyisi lehdestämme jotain luettavaa.

Osaltaan tämä tarkoittaa sitä, että ketään ei voi kiinnostaa kaikki mitä lehdessä julkaistaan. Jokin saattaa olla vasten omaa arvomaailmaa tai näkemystä siitä mihin pykälistien lehden tulisi keskittyä. Tämä on hinta siitä, että emme halua tehdä lehdestä ympäripyöreää mainosalustaa, vaan aidosti keskustelua herättävän ja opiskelijalehdelle sopivalla tavalla kärkkään julkaisun. Emme myöskään halua olla ainoastaan kuvitteellisen keskiverto pykälistin lehti, vaan kaikkien niiden, jotka ovat tiedekuntaamme tulleet.

Tälle vuodelle meillä on myös kolme konkreettista tavoitetta.

Aiomme luoda verkkolehden paperisen lehden rinnalle. Sen avulla voimme uutisoida nopeammin niin Pykälän, oikeudellisen maailman kuin yliopiston ja ylioppilaskunnan käänteistä. Se myös mahdollistaa mielenkiintoisimpien artikkeleiden leviämisen paljon laajemmalle kuin mikä paperisen lehtemme levikki on.

Toisena tavoitteena on tehdä lehdestä kiinnostavampaa erityisesti vanhemmille opiskelijoille ja vähemmän Pykälän tapahtuvissa käyville. Aiomme reflektoida yhteiskunnallista keskustelua oikeustieteellisestä näkökulmasta, haastatella mielenkiintoisia oikeudellisen maailman toimijoita ja harrastaa kevyempää oikeustieteellistä pohdintaa.

Kolmanneksi aiomme tuoda ylioppilaskunnan ja muun yliopiston kuin tiedekuntamme asioita lähemmäksi pykälistejä. Siihen nähden kuinka paljon mahdollisuuksia ja resursseja sillä on tarjota, tuntuu ylioppilaskunta aivan liian monesta oikkarista kaukaiselta. Teemme parhaamme, jotta tämä korjaantuisi. Yliopistolla taas tulee tapahtumaan vuoden aikana paljon ja koulutusleikkausten takia ehkä enemmän kuin haluaisimmekaan. Muutoksista on tärkeää pystyä perillä. Ja olemme mekin lopulta vain yksi osa tiedeyhteisöä.

Lauri Linna päätoimittaja INTER VIVOS 1/2016

3

INTER VIVOS 1/2016 3

PÄÄKIRJOITUS: MEIDÄN KAIKKIEN LEHTI

6

BONA MATER FAMILIAS

7

EXPERTO CREDITE: RAKAS PYKÄLISTI

8

HALLITUKSEN PALSTA: UUSIA TUULIA TIEDOTUKSESSA

9

HYY:N EDUSTAJISTOSSA: MILTÄ MAAILMA NÄYTTÄÄ HYYN KESKUSTOIMISTOLTA PÄIN?

10

IV:N LYHYET

14

KOLUMNI: POIKKEUS VAHVISTAA SÄÄNNÖN?

15 COCKTAILILTA 17

IHMISOIKEUDET VAAKALAUDALLA

19

ISO PYÖRÄ

23

”MOOT, MEET AND COMPETE!” #HELMC2016

28

KANSANEDUSTAJA ANTTI HÄKKÄSEN HAASTATTELU

32

MAAILMANPARANNUSTA PYKÄLÄ KERRALLAAN

33

KATSAUS MOOCIEN MAAILMAAN

35

DOTTIR - HYPPY TUNTEMATTOMAAN!

44

HEIKIN PALSTA

46 PERHONEN

4

INTER VIVOS 1/2016

21

33

26

ANNA PALAUTETTA NETISSÄ

JULKAISIJA

SÄHKÖPOSTIOSOITE

Pykälä ry

intervivos@pykala.fi

www.pykala.fi/julkaisut/ivpalaute

PÄÄTOIMITTAJA

ILMOITUSMYYNTI

OSOITTEENMUUTOKSET

Lauri Linna lauri.linna@pykala.fi

Yrityssuhdetoimikunta yrityssuhdetoimikunta@pykala.fi

TAITTO

MEDIATIEDOT

pykala.fi/julkaisut/yhteystietojen-muutos PYKÄLÄN TOIMISTO

Aliisa Peltoniemi aliisapeltoniemi@hotmail.com KANNEN KUVA

Roman Beletzki

www.pykala.fi/julkaisut/mediakortti

Mannerheimintie 3 B, 00100 Helsinki +358 9 278 5003 (ti-to klo 11:30-16:30)

PAINO

Lehti saa HYYn järjestölehtitukea.

Forssan Kirjapaino Oy

INTER VIVOS 1/2016

5

BONA MATER FAMILIAS

Y

ksi Pykälä-vuosi on jälleen kerran vierähtänyt käyntiin, ja tätä kirjoittaessa talvi on jo kovaa vauhtia kääntymässä kevääksi. Aika on mennyt nopeasti – joko vuodesta todella on mennyt lähes kuudesosa!

Vuosi on loppujen lopuksi melko lyhyt aika, ja Pykälän kokoisessa yhdistyksessä jo pelkkien rutiinien pyörittämiseen saa kulutettua helposti vaikka kaiken aikansa. Uudet hyvät, mutta vasta raakileen tasolla olevat ideat jäävät siis harmillisen usein vain ideoiden tasolle. Uusien konseptien muotoilu ja toimintatapojen luonti, muun porukan innostaminen mukaan toteuttamaan, entuudesta poikkeavan asian markkinointi isolle yleisölle ja niin edelleen – se vie aikansa. Olen kuitenkin todella innoissani alkaneesta vuodesta ja uskon, että tällä aktiivisuudella ja innokkuudella, mitä pykälistit ovat alkuvuoden näyttäneet, tulemme saavuttamaan vielä paljon! Entistä täydempi ja monipuolisempi Pykälä-viikko tulee toimimaan tästä yhtenä esimerkkinä.

Toisaalta, mielestäni tärkeintä ei ole vaikkapa vain uusien tapahtumien tai kerhotilojen yksittäisten korjaustoimenpiteiden lukumäärä. Olen sitä mieltä, että jo se on saavutus, että perusarjen saa pyörimään niin hyvin kuin mahdollista, sillä asiat voi hoitaa niin monella eri lailla: joko tekemällä vain sen, mikä on välttämätöntä, pitäytyen totutussa tai keskittyen siihen, että asiat tulisi hoidetuksi parhaalla mahdollisella tavalla. Toivoisin, että voisimmekin Pykälässä miettiä nykyistä laajemmin, mikä nykyisissä käytännöissä toimii ja mikä ei. Tämän analyysin pohjalta voisimme nykyistä rohkeammin luopua toimimattomista tavoistamme. Ja vastaavasti voisimme taas pitäytyä siinä, minkä koemme edelleen ajankohtaiseksi sen sijaan, että uudistaisimme vain uudistamisen itsensä vuoksi

6

INTER VIVOS 1/2016

Tämä vuosi kuten tätä edellinen ja tästä seuraavat vuodet tulevat varmastikin tuomaan paljon isoja muutoksia Pykälään monista Pykälästä riippumattostakin syistä johtuen. Miltä oikkarin elämä näyttää viiden vuoden päästä yliopiston tiedekuntarakenteiden, tutkintojen ja esimerkiksi opintotuen kokiessa todennäköisesti melkoisia muutoksia seuraavien vuosien aikana? Millasessa toimintaympäristössä Pykälä silloin toimii ja miten nämä muutokset tulevat näkymään esimerkiksi siinä, mitä Pykälä voi jäsenistöään varten tehdä? Entä miten Pykälä tahtoo näihin asioihin itse vaikuttaa nyt ja tulevaisuudessa?

Tulevat muutokset sekä Pykälässä että sen ulkopuolella tulevat tarjoamaan paljon haastetta, se on varmaa. Uskon tosin, että nämä kaikki meneillään olevat prosessit tuovat myös runsaasti mahdollisuuksia.

Se on täysin meistä itsestämme kiinni!

Aurinkoista alkukevättä! Nähdään viimeistään Pykäläviikolla!

Katariina hallituksen puheenjohtaja

EXPERTO CREDITE:

RAKAS PYKÄLISTI, TIIA TAKALO

vuosi 2016 on alkanut vauhdikkaana ja minä olen astunut viime vuoden opintovastaava Astan suuriin saappaisiin.

Rauhallisina vuosina opintovastaavan kevät koostuu hyvin pitkälti seuraavan vuoden opetuksen suunnitteluun osallistumisesta sekä erilaisten pienempien ja suurempien tulipalojen sammuttelusta. Tänä keväänä ohjelmaa ja toisaalta vaikutusmahdollisuuksia on enemmän, kun yliopistoon kohdistunut säästötarve, tiedekuntien yhdistämishanke ja Iso Pyörä -koulutusuudistus sekoittavat pakkaa, eikä tokikaan sovi unohtaa jo aiemmin suunnitteilla olleita muutosprosesseja, kuten syksyllä alkavaa uudistunutta maisteriohjelmaa.

ISO PYÖRÄ Tähän mennessä valtaosassa tiedekunnassa pidetyistä kokouksista on pidetty Iso Pyörä -tilannekatsaus.

Keskusteluja on sävyttänyt tieto siitä, että lukuvuosi 2016–2017 on eräänlainen välivuosi ennen kuin Ison Pyörän muutokset astuvat voimaan vuoden 2017 syksyllä. Onkin huonoa tuuria, että oman tiedekuntamme opetuksessa käynnistettiin isoja uudistuksia juuri ennen Isoa Pyörää. ON-tutkinto uudistettiin kolme vuotta sitten, mistä lähtien tutkintomme on ollut jatkuvassa muutostilassa.

Ensi lukuvuonna voimaan astuva uudistunut maisteriohjelma ehtii olla voimassa vain vuoden, kunnes tutkintomme sisältöä jälleen muutetaan Ison Pyörän vuoksi.

Iso Pyörä -koulutusuudistuksessa tavoitteena on pohjimmiltaan karsia Helsingin yliopiston kandiohjelmien määrää 102 ohjelmasta 32 ohjelmaan sekä lisätä valinnanvaraa kandivaiheesta maisteriopintoihin siirtyessä. Oma tutkintomme säilyy edelleen itsenäisenä, ja maisteritutkintomme melko suljettuna, mutta laajoja muutoksia on luvassa opetuksen sisältöön ja laatuun. Kevään aikana tarkastellaan sitä, millaisia valmiuksia juristi tarvitsee sopeutuakseen mahdollisimman hyvin työelämässä jatkuvasti tapahtuviin muutoksiin. Itse uskon, että tämä voi olla mahdollisuutemme viedä Helsingin yliopiston oikeustieteellistä tutkintoa suurin harppauksin eteenpäin! Tämä luonnollisesti edellyttää sitä, että muutos valmistellaan ja toteutetaan huolellisesti.

Olen kirjoittanut tämän lehden sisäsivuille Isosta Pyörästä hieman laajemman artikkelin, jota varten olen haastatellut opetusvaradekaaniamme Janne Kaistoa sekä koko uudistusta johtavaa vararehtori Keijo Hämäläistä. Toivon mukaan juttu sekä vastaa kysymyksiin että herättää niitä!

UUSI MAISTERIOHJELMA Vaikka ensi vuosi tuleekin olemaan välivuosi ennen Isoa Pyörää, pitkään suunniteltu uudistunut maisteriohjelma käynnistyy syksyllä.

Uusi maisteritutkinto sisältää entistä enemmän valinnanvaraa, ja esimerkiksi oikeussosiologia ja -taloustiede poistuvat pakollisista aineopinnoista.

Pysyväismääräykset uutta maisteritutkintoa koskien on vahvistettu helmikuun alussa pidetyssä tiedekuntaneuvoston kokouksessa. Kaikki ennen syksyä 2016 suoritetut vanhaan maisteriohjelmaan kuuluneet opinnot voi hyväksilukea osaksi uutta maisteritutkintoa, joten siirtymä vanhasta OTMtutkinnosta uuteen tulee toivottavasti sujumaan melko kivuttomasti. Toivotan iloa ja seikkailuja alkaneeseen vuoteen!

Nykäise minua hihasta, kun tavataan!

Helinä opintovastaava INTER VIVOS 1/2016

7

HALLITUKSEN PALSTA:

UUSIA TUULIA TIEDOTUKSESSA Uusi vuosi on tuonut mukanaan uudet kujeet ja samalla onkin ollut oiva hetki kyseenalaistaa vanhoja käytäntöjä, luoda uutta kuin myös ylläpitää hyväksi todettua. Yhtenä uudistuksena entinen ylesvastaavien palsta on nyt muutettu koko hallituksen yhteiseksi kiertäväksi palstaksi, jotta palstan sisältö saataisiin informatiivisemmaksi. Ajatuksena on, että hallituksen jäsenistä se, jolla on eniten sanottavaa, kirjoittaa palstan. Kunnia aloittaa palsta osui ilokseni omalle kohdalleni.

Myös Pykälän tiedotuksessa vuosi on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja intoa puhkuen. Isoimpana uudistuksena Pykälän blogi on otettu aktiivisempaan käyttöön. Sitä voi seurata osoitteessa pykala.fi/blogi.

Toivottavasti blogin kautta jäsenistöllemme välittyy paremmin tietoa sekä Pykälän jokapäiväisestä toiminnasta että myös tärkeää tietoa muista meitä koskevista asioista.

Muutenkin tiedotusta on pyritty aktivoimaan entisestään ja yhä useammalle toimijalle on pyritty saamaan mahdollisuus tuoda itseään esille yhdistyksen tiedotuskanavissa. Sosiaalisen median puolella kerhot on otettu yhä enemmän osaksi Pykälää.

Nykyään kerhojen ja toimikuntien kuvia voi lähettää julkaistavaksi Pykälän instagramissa (pykalary). Samoin Facebookin puolella pyritään olemaan aktiivisempia ja välittämään pykälistejä kiinnostavia tapahtumia myös sen kautta, jotta informaatio tavoittaisi jäsenistömme tehokkaammin. Suosittelenkin lämpimästi kaikkia tykkäämään yhdistyksemme somekanavista.

Nettisivujen puolella keskitytään erityisesti sivujen ajantasaisuuteen ja niiden sisällön päivittämiseen sekä sivustorakenteen selkeyttämiseen. Tiedottaminen onkin jatkuvaa päivittämistä, joten pieniä ja suuria yllätyksiä on luvassa pitkin vuotta. Pysykää siis linjoilla!

Informaationtäytteistä kevättä kaikille toivottaen Tiia Takalo hallituksen tiedotusvastaava Palautetta, ideoita, kuvia ja tekstejä voi lähettää osoitteeseen tiedotusvastaava@pykala.fi.

PYKÄLÄ RY PYKALARY PYKALARY PYKALA.FI/BLOGI

8

INTER VIVOS 1/2016

HYY:N EDUSTAJISTOSSA:

MILTÄ MAAILMA NÄYTTÄÄ HYYn KESKUSTOIMISTOLTA PÄIN? Olen nyt ollut Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) hallituksessa vajaa kaksi kuukautta ensimmäisenä helppiläisenä muutamaan vuoteen.

HYYn keskustoimistolla hallituslaiset sekä asiantuntijat työskentelevät yhdessä opiskelijan edun hyväksi.

Opiskelijan etu voi olla parempia tapahtumia ja yliopistoyhteisöön kuulumisen tunnetta tai armotonta kansanedustajien lobbausta ja mielenosoitusten järjestämistä. Me opiskelijat päätämme mitä se on.

Suhteeni ylioppilaskuntaan muuttui, kun sain hallituspaikan. Koen nyt pienen sisäisen ristiriidan, tähän asti katsoin HYYtä omasta mielestäni ulkopuolelta, nyt olen osa tätä pelottavaa ”HYY-koneistoa”. Ei se kuitenkaan ole niin pelottava. Minä olen viimeisten viikkojen aikana nähnyt läheltä yrityksen toimintaa HYY Yhtymässä, oppinut mitä tarkoittaa hyvä viestintä, puheenjohtanut ehkä maamme parhaita opiskelijaedunvalvojia ja tavannut upeita ja vaikuttavia ihmisiä. Olen hallituksessa Teidän mandaatillanne, HELPiä äänestäneet valitsivat yhdeksän helppiläistä HYYn edustajistoon ja nämä ihmiset valitsivat minut hallitustyrkykseen, ja loistavat neuvottelijamme saivat minut hallituksen varapuheenjohtajaksi. Olen edelleen hämmentynyt tästä valtavasta luottamuksesta jonka HELP ja sen jäsenet ovat minulle osoittaneet.

En ole täydellinen, olen välillä epävarma enkä tiedä kaikkea tai osaa aina esiintyä sulavasti, jännitän uusien ihmisten tapaamista ja nauran välillä niin että vettä valuu sieraimista. Kuitenkin koen olevani tässä tehtävässä vilpittömästä innostuksesta ja halusta muuttaa ylioppilaskuntaamme vielä tärkeämmäksi juuri sinulle.

paremman opiskelijan elämän puolesta. HYYn edustajisto päättää budjetista jolla tätä toimintaa toteutetaan, jos siihen kiinnostaa vaikuttaa niin ehdotan jutusteluhetkiä edaattoreiden kanssa ja vaikka ehdolle asettumista tulevissa vaaleissa.

Yliopistoomme kohdistuivat historiallisen suuret leikkaukset ja yt-neuvotteluiden tuloksena henkilöstö vähenee 980:lla. Olisiko tämä voitu estää? Moni kysyi miksei HYY tee mitään. HYYn tehtävähän on ajaa opiskelijan etua ja lobata yliopistoa. HYY kuitenkin teki niin paljon kuin pystyi estääkseen leikkaukset niin ennen eduskuntavaaleja kuin niiden jälkeen tapaamalla poliitikoita, kirjoittamalla kannanottoja ja olemalla näkyvä keskustelija opiskelijan edun puolesta. Ehkä leikkaukset olisi voitu estää vuosi sitten, jos koko Suomi olisi äänestänyt toisin, jos puolueiden johtoon olisi joskus valittu eri ihmiset, jos oikeusministeri olisi juristi ja jos viime tiistaina ei olisi satanut. Aina voi miettiä olisiko jotain voitu tehdä toisin, mutta se ei auta. Nyt täytyy yrittää tehdä tästä silti maailman paras yliopistoyhteisö, vaikka meitä onkin se tuhat vähemmän. Miten se onnistuu? No kyseenalaistamalla ja olemalla aktiivinen. Esimerkiksi lähtemällä hallopediksi. Tai sitten voit ahdistella kyseisillä paikoilla toimivia kavereita tai tavata yliopiston henkilökuntaa ja kysyä mitä yliopistolla nyt tapahtuu.

Pykälistille HYYn keskustoimisto on aika optimaalisella paikalla ihan pykälän toimistoa vastapäätä, joten voit siis poiketa täällä kahvilla. Kuulen mielelläni juuri sinun mielipiteesi ja kerron ylioppilaskunnan ajankohtaisista asioista.

TARVITAANKO YLIOPPILASKUNTIA?

Iloista talvea ja nähdään Pykälän vuosijuhlissa!

Ihmettelin vielä vuosi sitten, miksi yhden järjestön pyörittämiseen tarvitaan 12-päinen työhallitus ja muuta henkilökuntaa vielä enemmän. En enää ihmettele.

Jokainen täällä keskustoimistolla tekee täyspäiväisesti työtä

Crista Hämäläinen HYYn hallituksen varapuheenjohtaja HELPin jäsen ja eläinlääketieteen opiskelija crista.hamalainen(at)hyy.fi INTER VIVOS 1/2016

9

IV:N LYHYET KIRJEENVAIHTOPALSTA:

TERVEISIÄ JOENSUUSTA Lauantaina viides päivä maaliskuuta vietetään ItäSuomen yliopiston oikeustieteen ylioppilaiden yhdistyksen Judica ry:n järjestyksessään toisia vuosijuhlia. Edellinen ja istuva hallitus ovat valmistelleet tuota iltaa jo usean kuukauden ajan, mutta lyhyt katsaus näihin kuukausiin osoittaa, että paljon muutakin on itärajalla tapahtunut.

Kuluneen vuoden aikana yhdistyksemme jäsenmäärä on kaksinkertaistunut, ja olemme kasvaneet yhdeksi kaupunkimme suurimmista ainejärjestöistä. Lisääntynyt jäsenmäärä on toki asettanut yhä suurempia odotuksia yhdistyksemme toimintaa kohtaan, mutta myös mahdollistanut monipuolisten sekä laadukkaiden tapahtumien ja palvelujen suunnittelemisen sekä toteuttamisen.

Tuoreen jäsenkyselymme vastausten perusteella jäsenemme ovat monella saraa tyytyväisiä, mutta myös halukkaita osallistumaan toimintamme kehittämiseen edelleen.

Kiitos tähänastisesta kehityksestä kuuluukin aktiiviselle jäsenistölle. Yhteishenki Joensuussa on sekä opiskelijoiden kesken että koko oikeustieteiden laitoksen sisällä hyvä, ja se näkyy yhteisiin asioihin osallistumisen lisäksi myös erinomaisina opintosuorituksina. Yksikköämme ja ainejärjestöämme yhdistää juurikin halu jatkuvaan kehittymiseen sekä edukseen erottumiseen.

Yksi nuoren ainejärjestön haasteista on toimivien käytäntöjen luominen ja itsensä tunnetuksi tekeminen, sillä monissa asioissa valmista pohjaa ei ole ollut käytettävissä. Toiminnan juurtumattomuus on kuitenkin nähtävä ennen kaikkea mahdollisuutena – suunnitelmia jatkuvasti

10

INTER VIVOS 1/2016

parannellen ja tarmokkaasti työtä tekemällä meillä on nyt hieno mahdollisuus jatkaa yhdistyksemme rakentamista edeltäjiemme viitoittamalla tiellä.

Antoisaa helmikuuta lukijoille toivottaen, Judica ry:n hallitus.

INTER VIVOS KÄVI OIKEUDESSA OSA 5 Sarjassa IV käy seuraamassa oikeudenkäyntejä ja raportoi niistä enemmän tai vähemmän olennaisia asioita.

Aihe: Törkeä petos jne.

Valelääkäritapaus ei selviä yhdessä istunnossa, vaan sitä joudutaan puimaan monelta suunnalta ja monesta näkökulmasta. Lisää näkökulmia ja istuntoja tarvitaan, jos valelääkäri ei ole toiminut ainoastaan valelääkärinä, vaan perustanut lisäksi oman terveysalan yrityksen. Näin hän oli tässä tapauksessa toiminut.

Salissa oli edustettuina kiitettävä määrä kuntia ja yrityksiä. Todistajia kutsuttiin saliin yksi toisensa jälkeen.

Liikemies yritti takoa todistajanaitiossa juristien päähän omaa käsitystään siitä milloin on tehty ostotarjous ja milloin ei. Valelääkärin yrityksessä työskennelleet lääkärit vakuuttivat, etteivät olleet nähneet valelääkäriä työssään.

Ei heillä ollut mitään syytä epäillä hänen ammattitaitoaan.

Kävi myös ilmi, että lääkäri voi tienata eläkkeellä sievoisia summia heittämällä silloin tällöin keikkaa.

LAURI LINNA

IV LEIKKAA 1/2016 Sarjassa Inter Vivos listaa vaihtoehtoisia leikkauskohteita koulutuksesta tehtäville leikkauksille.

• • • • •

Hiukset Vankeusrangaistusten pituudet Hameenhelmat Kotitalousvähennys Varustamojen tuet

MUUALLA SANOTTUA 1/2016 ”Koko modernin yhteiskuntajärjestyksen ajan juristit ovat kuuluneet sen sosioekonomiseen kärkeen. Nyt, kun globalisaatio, digitalisaatio ja robotisaatio ravistelevat työmarkkinoita ennennäkemättömään murrokseen, on myös tuo asema vaakalaudalla”.

JUHO MÄKI-LUOMA, LAKIMIESUUTISET 1/2016 ”Itäsuomalaiset nuoret näyttivät olevan varsin tyytyväisiä yhteiskuntaan ja omaan elämäänsä.

Siksi laittomille suoran toiminnan keinoille ei nähty olevan yhteiskunnallista tarvetta juuri nyt.”

KARI SAARI, OIKEUS 4/2015 ”On kielellisesti mahdotonta muotoilla rikoslakiin kohtaa, joka täydellisesti määrittelisi terroristijärjestön kuulumisen. Epäonnistunut lain muotoilu taas voi johtaa syyttömien tuomitsemiseen.”

SONJA HEISKALA, YLIOPPILASLEHTI 1/2016

INTER VIVOS 1/2016

11

IV:N LYHYET IV 59 VUOTTA SITTEN •

12

Alaviite 1/1957. Nimimerkin Mol. oik. yo. O. E. Aaroni takana ovat Pykälän silloinen puheenjohtaja Kaarlo Kajala sekä Alaviitteen toimittaja, myöhempi Lakimiesliiton puheenjohtaja Pentti Ajo. Alaviite-lehti oli Pykälän lehdistöhistorian kantaisä, josta useiden nimivaihdosten jälkeen tuli Inter Vivos vuonna 1990.

INTER VIVOS 1/2016

KOLUMNI:

POIKKEUS VAHVISTAA SÄÄNNÖN?

14

INTER VIVOS 1/2016

ilmiöitä”, ”hallitsematonta maahanmuuttoliikkeettä” ja ”sietokykymme ylittymistä”. Säännöistä poikkeamisen välttämättömyyttä, toisin sanoen. Edellä mainitun sitaatin ”juuri tässä ja nyt” -ilmaus on kuin lohduttava lupaus siitä, että pakolaiskriisin synnyttämä poikkeustila tulisi joskus päättymään.

Poikkeustila ei kuitenkaan ole – ainakaan Agambenin mielestä – ilmiö, joka noin vain päättyisi.

Pikemminkin näyttää siltä, että kun poikkeustiloille ei useinkaan ole määritelty selkeää päätepistettä, niiden on tapana jäädä pysyviksi. Terrorismin vastaisen sodan nimissä aloitettua poikkeustilaa ei ole lakkautettu, vaan poikkeustilasta on tullut uusi normaalitila, josta voidaan jälleen poiketa tiukempaan suuntaan, jos se on turvallisuuden takia välttämätöntä. Vastaavasti voi olla, että jos päätämme pakolaiskriisin johdosta poiketa kansainvälisistä sopimuksista, paluuta normaaliin ei enää ole.

JAAKKO SEPPÄNEN

ESSI KERÄNEN

Helmikuussa pyörineellä oikeusteorian Poliittinen valtiosääntö -luentosarjalla istuneet (tai ainakin siellä hereillä pysyneet) muistanevat italialaisen filosofi Giorgio Agambenin. Keskeinen Agambenin väite on, että poikkeustilasta on tullut yleisesti käytetty yhteiskunnan hallinnan tekniikka.

Poikkeustilalla on yleensä melko selkeä alkupiste: sotilaallinen selkkaus, terroriteko, luonnonkatastrofi, talouskriisi, kapina. Poikkeustila ei Agambenin historiallisen analyysin perusteella ole kuitenkaan ollut ”poikkeus” sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan säännöllisesti käytetty politikoinnin tapa.

Valtiopäämiehet tapaavat aina vedota ”välttämättömyyteen” perustellessaan politiikantekoa, joka näyttäisi rikkovan voimassaolevaa oikeutta.

Maailma 9/11-iskujen jälkeen on ollut Agambenin mukaan globaalissa poikkeustilassa. Yhdysvaltojen ohella monissa muissakin maissa on säädetty tai vähintäänkin haluttu säätää terrorisminvastaisia lakeja, jotka rajoittavat rankalla kädellä yksityisyyden suojan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kaltaisia perusoikeuksia. Perusteluna on aina välttämättömyys: peto on tapettava, jottei se palaa.

Poikkeustilaa ei aina julisteta mahtipontisesti, se voi hiipiä varkain: Suomi ei ole ollut virallisesti poikkeustilassa sitten sota-aikojen, mutta esimerkiksi poikkeuslakeja säätämällä on siitäkin huolimatta voitu poiketa säännöllisesti valtiosäännön vaatimuksista.

Eurokriisi toi mukanaan omanlaisensa poikkeustilan, uutta tiedustelulainsäädäntöä on puskettu eteenpäin perustuslakiasiantuntijoiden huolista huolimatta, ja nyt, ”pakolaiskriisin” keskellä, poikkeaminen näyttää jälleen olevan valtiopäämiehien agendassa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avasi tämän vuoden ensimmäiset valtiopäivät puheella, jossa hän lausui pakolaiskriisiin liittyen: ”Jossain vaiheessa jonkun on tunnustettava, että emme kykene, juuri tässä ja nyt, täyttämään kaikkia kansainvälisten sopimusten velvoitteita”.

Toteamuksensa tueksi presidentti kuvaili ”olemistamme järisyttäneitä

COCKTAILILTA TEKSTI EVELIINA SYRJÄNEN 2. päivä helmikuuta Pykälän tilat täyttyivät taikajuomien keittäjistä. Hieman tavallisesta illanvietosta poiketen tarjolla oli Bertie Bottin joka maun rakeita, ja tunnelmaa nostatti eräästä legendaarisesta elokuvasarjasta tuttu musiikki.

Kyseessä oli tietenkin Cocktail Clubin järjestämä Harry Potter -cocktail-ilta.

Vuonna 2013 perustettu Pykälän Cocktail Club järjestää erilaisia cocktail-iltoja ja toisinaan drinkkikoulujakin. Tällä kertaa teemana ollut Harry Potter antoi mahdollisuuden tutustua taikajuomien saloihin, jopa meille jotka jäimme aikoinaan ilman Tylypahkan kirjettä. Puheenjohtaja Pauliina Isokangas kertoo itse lähteneensä Cocktail Clubin toimintaan mukaan jo omana fuksivuonnaan ja tilaisuuden tultua päätti asettua ehdolle puheenjohtajaksi. Itse asiassa idea Harry Potter -teemaiseen iltaankin syntyi Isokankaan omasta vaalipuheesta, kun puheenjohtajaa valittiin.

Parasta Cocktail Clubissa on aktiivinen ydinporukka, Isokangas pohtii ja kertoo, että sitoutuneet jäsenet mahdollistavat, että iltoihin löytyy aina tekijöitä.

Isokangas mainitsee tietysti myös mukavan tunnelman,

FELIX FELICIS • • • •

1cl sokerisiirappia 1cl sitruunamehua 5cl inkivääriolutta Kuohuviiniä

Sekoita sokerisiirappi ja sitruunamehu kuohuviinilasissa. Lisää inkivääriolut ja täytä lasi kuohuviinillä. Koristele ananaskirsikalla.

ja sen pystyy varmasti myös jokainen läsnäolija havaitsemaan. Yleensä illoissa on mukana noin 15-20 henkeä ja kaikki mukana olevat pääsevät osallistumaan juomien valmistukseen. Osallistujilta ei kuitenkaan edellytetä baarimikon koulutusta vaan apua on paikalla tarjolla, ja hyvät ohjeet. Kenellekään ei siis pääse käymään kuten elokuvista tutulle Seamus Finniganille, vaikka sekoittelisikin aineksia ihan ensikertaa.

Illan aikana osallistujat pääsivät nauttimaan monia Potter kirjoista tuttuja erikoisuuksia, mukaan lukien Tylyahon herkkua ”butter beeriä” (kermakalja).

Keskustelunaiheiden vaihdellessa Tylypahkan tuvista aamun tenttiloitsuihin, illassa oli taianomaista jo pelkästään Pykälän tavallista alhaisempi lämpötila. Hyvän ruoan ja seuran lisäksi itse kasattu juoma toi tietenkin tietynlaista tunnelmaa iltaan. Saa nähdä, jatkuuko felix felicisin vaikutus seuraavaan tenttiin asti. IV

INTER VIVOS 1/2016

15

IHMISOIKEUDET VAAKALAUDALLA Ihmisoikeustilanne on Suomessa hyvä, mutta kehityssuunta on monilta osin huolestuttava. Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila toivoisikin, että oikeustieteen opiskelijat lähtisivät vahvemmin mukaan puolustamaan ihmisoikeuksien toteutumista.

TEKSTI LAURI LINNA KUVA HEIKKI PÖLÖNEN

MONIPUOLISTA TOIMINTAA IHMISOIKEUKSIEN PUOLESTA Vaikka ihmisoikeuksien puolesta toimiva järjestöjä on Suomessakin monia, Ihmisoikeusliitto on ainoa järjestö, joka seuraa ihmisoikeustilannetta Suomessa kokonaisuudessaan. Tusinan työntekijän ja jäsenistönsä voimin se pyrkii vaikuttamaan siihen, että ihmisoikeudet huomioitaisiin Suomen lainsäädännössä mahdollisimman hyvin ja että ne myös käytännössä toteutuisivat.

Liitto toimii niin lobbaamalla, istumalla lakeja valmistelevissa työryhmissä kuin tekemällä tutkimusta.

Se on myös kehittänyt ihmisoikeuskoulutusta, joka on suunnattu pääasiassa opettajille, mutta myös muille tahoille kuten poliisille.

Valikoiduissa kysymyksissä Ihmisoikeusliitto tekee suoraa asenne vaikuttamista. “Tällä hetkellä näitä ovat tyttöjen sukuelinten silpominen ja kunniaan liittyvä väkivalta. Teemme yhteistyötä maahanmuuttajayhteisöjen ja ihmisten kanssa, jotta näitä ei tapahtuisi”, Mattila kertoo.

SUOMEN IHMISOIKEUSTILANTEESSA ON HUOLESTUMISEN AIHETTA “Suomen ihmisoikeustilanteessa on tapahtunut pikkuhiljaa paljon muutosta parempaan.”

Esimerkkeinä viime aikaisista muutoksista Mattila mainitsee uuden yhdenvertaisuuslain ja isyyslain.

IHMISOIKEUSLIITON JÄSENEKSI VOI LIITTYÄ VERKOSSA OSOITTEESSA: IHMISOIKEUSLIITTO.FI/TULE-MUKAAN. OPISKELIJALLE JÄSENMAKSU ON 15,00 EUROA. Myös ihmisten asenteet ovat muuttuneet hyvään suuntaan. “Hyvä esimerkki tästä ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet. Ne tunnetaan paremmin ja tiedetään myös mitä ongelmia niissä on.”

Ihmisoikeustilanne on paljon parempi kuin esimerkiksi 50-vuotta sitten, mutta Mattilan mukaan nyt on myös syytä huoleen. “Meillä on käsillä tilanne, jossa ihmisoikeuksien suhteen hyvinkin edistyksellinen maa ottaa takapakkia varsin nopeassa ajassa. Meneillään on monia varsin huolestuttavia lakiprosesseja, joissa heikennetään ihmisoikeuksia.

Esimerkiksi Metsähallituslaista puuttuvat saamelaisoikeudet. Perheenyhdistämistä ollaan vaikeuttamassa ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia heikentämässä.”

Vaikka Suomen perustuslaki on vahva, on taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien saralla paljon tekemistä. Niitä ei Mattilan mukaan Suomessa aina edes mielletä ihmisoikeuksiksi samalla tavalla INTER VIVOS 1/2016

17

kuin kidutuksen kieltoa tai sananvapautta. Niitä ei siksi osata nousta puolustamaan, kun niitä nyt heikennetään. “Jos Suomi rikkoo Euroopan sosiaalisten oikeuksien peruskirjaa, se ei ole mikään pikkujuttu.”

Kaari Mattila kuitenkin muistuttaa, etteivät kaikki leikkaukset ole ihmisoikeuskysymyksiä. Sen sijaan, jos useat leikkaukset ja indeksijäädytykset kohdistuvat samaan ihmiseen, voi tulla tilanne, jossa rikotaan perusturvan tasoa.

Huolestuttava kehityssuuntana hän mainitsee myös sen, että nykyään joutuu jälleen käymään keskustelua siitä tarvitaanko ihmisoikeuksia. Hetki sitten oli itsestään selvää, että niitä tarvitaan.

JÄRJESTÖT AHTAALLA JA VERKOSTOITUMASSA Tukien leikkauksista johtuen kansalaisjärjestöt ovat ahtaammalla kuin ennen. Ihmiskoikeusliitto ei esimerkiksi saanut yhtään tukea jo 12-vuotta tekemälleen ihmisoikeuskasvatukselle.

Toisaalta tiukentuvassa taloudellisessa tilanteessa on Mattilan mukaan hyviäkin puolia. Se pakottaa järjestöt verkostoitumaan ja välttämään päällekkäistä toimintaa.

Suomen kokoisessa pienessä maassa verkostoituminen ja yhteistyö ovatkin keinoja, joilla järjestö voi parantaa vaikuttavuuttaan. Tämä pätee niin järjestöjen kesken kuin myös viranomaisten kanssa toimiessa.

MITÄ PYKÄLISTIT VOISIVAT TEHDÄ?

Mattila toivoo, että oikeustieteen opiskelijat kiinnittäisivät huomiota politiikan ja oikeuden rajapintaan. Jotta asiat muuttuisivat ihmisoikeuksien kannalta parempaan suuntaan, tarvitaan vankkaa juridista osaamista, mutta myös ymmärrystä siitä miten yhteiskunta toimii.

“Ihmisoikeuksiin keskittyviä oikeustieteilijöitä ei ole Suomessa liikaa. Kun meille on työnhakua, niin

18

INTER VIVOS 1/2016

oikeustieteilijöiltä tulee aika vähän hakemuksia. Tosin tämä taitaa olla tilanne myös muiden järjestöjen kohdalta.” Mattila kehottaakin oikeustieteilijöitä kokeilemaan rohkeasti järjestöissä toimimista.

“Tänä päivänä ihmisoikeudet todella tarvitsevat tukijoita ja työlle on myös Suomessa tarvetta. Kehitys ei todellakaan ole lineaarista, vaan myös takapakkia otetaan. 60 maassa on luotu lainsäädäntöä, jolla ihmisoikeusjärjestöjen työtä on tehty hankalammaksi.

Lähimpänä näistä on Venäjä, mutta tällaista lainsäädäntöä on myös kaikissa Keski-Aasian maissa.

Tällaisessa kontekstissa olisi todella tärkeää, että Suomi valtiona pitää kiinni ihmisoikeussitoumuksista eikä yhtään ala vihjailemaan, että ihmisoikeussopimukset ovat liian vahvoja. Jotta meitä olisi tarpeeksi suuri massa sanomaan, että ihmisoikeudet ovat tärkeitä, kannustan kaikkia liittymään Ihmisoikeusliiton jäseneksi.”

Vaikka tilanne on nyt Suomessa parempi, ei täälläkään ole ihmisoikeusjärjestöjen toiminnan laillisuus aina ollut itsestään selvää. Kun ihmisoikeusliiton edeltäjä perustettiin vuonna 1935, silloinen etsivä poliisi otti järjestön hampaisiinsa.

Kysymys järjestön olemassaolosta vietiin oikeuteen, jossa sitä ei kuitenkaan kielletty. IV

ISO PYÖRÄ SUURI KOULUTUSUUDISTUS SYKSYLLÄ 2017 Reilun puolentoista vuoden päästä, syksyllä 2017, Helsingin yliopisto uudistuu.

Kunnianhimoisessa aikataulussa on tarkoitus karsia hakukohteiden määrää, uudistaa päätöksenteon rakenteita sekä muokata tutkintoja sisällöllisesti. Uudistusprosessin nimi on Iso Pyörä. Vararehtori Keijo Hämäläisen sanoin kyse on yhdestä Helsingin yliopiston lähihistorian suurimmista koulutusuudistuksista. Muutoksen laajuutta tarkasteltaessa lähin vertailukohta on yliopistossamme 80-luvun alussa toteutettu siirtyminen opintoviikkoihin, joskaan vielä ei voida sanoa, onko vuoden 2017 muutos tarkkaan ottaen suurempi vai pienempi. Yhtä kaikki on selvää, että syksyllä 2017 aloittaneen opiskelijan opinnot näyttävät varsin erilaiselta verrattuna esimerkiksi syksyllä 2016 aloittaneen opiskelijan opintoihin. On vielä hämärän peitossa, millä tavalla muutos vaikuttaa meihin aiemmin aloittaneisiin opiskelijoihin.

TEKSTI HELINÄ TEITTINEN

ISO PYÖRÄ YLIOPISTON TASOLLA Iso Pyörä -koulutusuudistus alkoi vuosi sitten, keväällä 2015. Muutos sai alkusysäyksen, kun analysoitiin Helsingin yliopiston kaikissa tiedekunnissa käynnissä olevia muutosprosesseja, jollaisia edustavat vaikkapa oikeustieteellisessä tiedekunnassa toteutetut ON- ja OTM-uudistukset. Muutoksen suunnan havaittiin olevan kaikkialla suunnilleen sama – tutkinnon relevanssin lisäämistä työelämää ajatellen, tutkintovaatimusten muuttamista oppimisperustaisiksi ja hakukohteiden määrän vähentämistä. Muutoksen vauhdittamiseksi ja johtamiseksi keskitetymmin päätettiin “panna iso pyörä pyörimään”, ja nimi

jäi. Prosessi aloitettiin jo ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja, joten Iso Pyörä -hankkeen ensisijainen tavoite ei ole säästää rahaa.

Keskeisimmät muutokset koko yliopiston tasolla liittyvät tutkintojen rakenteisiin ja sisältöön. Kaikki tutkinnot on tarkoitus muuttaa koulutusohjelmapohjaisiksi, ja tässä kohden tutkinnolla tarkoitetaan Bolognan mallin mukaisia kandi-, maisterija tohtoriohjelmia. Ohjelmat siis erotetaan toisistaan, jolloin opiskelupaikkaa hakeva hakee ensisijaisesti suorittamaan kandidaatintutkintoa. Toiveena on, että juuri kirjoittaneen abiturientin on entistä helpompaa hakeutua opiskelemaan, kun koulutusohjelmat ovat

INTER VIVOS 1/2016

19

laajoja. Tämän jälkeen kandidaatiksi valmistuneen on mahdollista valita monista eri maisteriohjelmista kiinnostavin. Tavoitteena on lisätä monitieteisyyttä, ja helpottaa opiskelijan liikkuvuutta tieteenalalta toiselle.

Tämä on merkittävä muutos nykyiseen, sillä vielä vähän aikaa sitten kandi- ja maisteriopintoja on tehty limittäin eikä eri kandi- ja maisteriohjelmien välillä ole ollut kovinkaan suurta liikkumavaraa.

Erityisesti kandivaiheen hakukohteiden määrää karsitaan yhdistämällä jo olemassa olevia hakukohteita ja poistamalla päällekkäisyyksiä. Tämä koskee erityisesti humanistista ja valtiotieteellistä tiedekuntaa, joista molemmissa on paljon pieniä hakukohteita ja pääaineita. Joissakin tapauksissa uusi koulutusohjelma muodostetaan jopa tiedekuntarajojen yli, kuten esimerkiksi humanistisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan yhteinen filosofian koulutusohjelma.

Oikeustieteellisen tiedekunnan ainoana kandidaatintutkintona säilyy edelleenkin ON-tutkinto.

Maisteriohjelmista yliopiston rehtori ei ole tehnyt vielä päätöstä.

MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA OIKEUSTIETEELLISESSÄ TIEDEKUNNASSA? Oikeustieteellisessä tiedekunnassa Iso Pyörä ei niinkään tarkoita muutoksia tutkinnon rakenteeseen. Käytännössä ON- ja OTMtutkinnot ovat jo nyt koulutusohjelmamuodossa, ja tarkoituksena on, että ON-tutkinnon suorittanut opiskelija saa suoraan tutkinnonsuoritusoikeuden OTM-koulutusohjelmaan. Toki myös oikeustieteen notaarilla tulee olemaan mahdollisuus suorittaa OTM-tutkinnon sijasta jokin toinen maisteriohjelma.

Sen sijaan OTM-ohjelma tulee olemaan muilta kandidaatintutkintonsa suorittaneilta melko suljettu siitä syystä, että ON-tutkinnon tarjoamia valmiuksia ei saa muista kandivaiheen koulutusohjelmista.

Suunnitelmana on, että oikeustieteellisessä tiedekunnassa on yksi kandivaiheen koulutusohjelma (ON) ja kaksi maisterivaiheen koulutusohjelmaa (OTM sekä kansainvälinen MICL-tutkinto).

OTM-nimikkeen voi saada vain opiskelija, joka on suorittanut ON-tutkinnon ja jatkanut siitä johonkin kahdesta oikeustieteellisessä tiedekunnassa olevista OTM-tutkinnoista.

Ison Pyörän mukana oikeustieteellisessä tiedekunnassa suurimmat muutokset tapahtuvat tutkinnon sisällössä. Erityisesti ON-tutkintoa muokataan, sillä syksyllä voimaan astuva OTMtutkinnonuudistus on jo pitkälti Ison Pyörän linjausten mukainen. Tällä hetkellä ON-tutkinto on hyvin jäykkä ja täyteen ahdettu. Vuonna 2013 20

INTER VIVOS 1/2016

uudistuneessa notaaritutkinnossa tyydyttiin lähinnä vaihtamaan oppiaineiden paikkoja keskenään, mutta toisaalta opetusta myös kehitettiin kohti ongelmalähtöistä oppimistapaa.

Ison Pyörän myötä ON-tutkinnon sisältö pohditaan kokonaan uudelleen, joskin näillä näkymin oppiainekokonaisuudet on tarkoitus säilyttää ja muutokset tapahtuvat kokonaisuuksien sisällä.

Kaikkien opintosuoritusten tulee linjausten mukaan olla viidellä jaollisia. Suunnittelutyö tehdään koulutusohjelmien johtoryhmissä kevään 2016 aikana.

Iso Pyörä -koulutusuudistuksen aikataulu on hyvin tiukka, ja paljon on vielä kysymyksiä avoinna. Kaikkiin koulutusohjelmiin kuuluvat kansainvälistymis- ja työelämäjaksot, eikä vielä ole varmuutta siitä, millä tavalla nämä elementit tulisi tutkintoon sisällyttää.

Päätöksenteko muuttuu, kun koulutusohjelmien sisällöistä päättävät koulutusohjelmien johtoryhmät, joten yksi silmällä pidettävä tekijä liittyy demokratian ja opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseen. Kiinnostavaa on myös, millä tavalla tiedekuntien roolit ja tehtävät muuttuvat. Mikä on tiedekunnan merkitys tulevaisuudessa, kun koulutusohjelmat ulottuvat yli tiedekuntarajojen ja kaikki päätöksenteko tapahtuu tiedekunnan sijaan koulutusohjelmissa? Hämärän peitossa olevasta tulevaisuudesta huolimatta nyt on syytä olla rohkea; olemalla aktiivisia ja ajan hermolla voimme vaikuttaa suomalaisen lakimieskoulutuksen laatuun. IV

Iso Pyörä lukuina •

Kandiohjelmia nyt 102, syksyllä 2017 32

•

Opintosuoritusten opintopistemäärät jaollisia viidellä

•

Gradun opintopistemäärä nyt 40, syksyllä 2017 30

•

Koulutusohjelmia Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa kolme, joista kaksi maisteriohjelmia

•

Sisällön suunnittelu kevään 2016 aikana

•

Siirtymäaikaa vuoteen 2020 saakka

”MOOT, MEET AND COMPETE!” #HELMC2016 TEKSTI ANETTE LAULAJAINEN KUVAT TAPIO KOVERO

Helsingin yliopisto ja oikeustieteellinen tiedekunta järjestivät suurella menestyksellä 4.-7. helmikuuta 2016 European Law Moot Court -oikeustapauskilpailun (ELMC) alueellisen finaalin. Kasapäin kunnianhimoisia opiskelijoita ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja kokoontui räntäiseen Helsinkiin pitkäksi viikonlopuksi mittelöimään eurooppaoikeudellisessa osaamisessa. Neljään päivään mahtui piinkovaa juridista analyysia, hullunhauskoja hetkiä istuntojen ulkopuolella sekä kasa onnellisia mutta rättiväsyneitä järjestäjiä, jotka palasivat maanantaina #HELMC2016 jälkeiseen arkeen.

INTER VIVOS 1/2016

21

Helsingin yliopisto ja oikeustieteellinen tiedekunta isännöivät 4.-7. helmikuuta 2016 yhtä ELMCoikeustapauskilpailun neljästä alueellisesta finaalista.

ELMC on eurooppaoikeuden alan arvostetuin oikeustapauskilpailu ja yksi maailman suurimmista oikeustapauskilpailuista. Kilpailun alueellisia finaaleja järjestetään tänä vuonna Helsingin lisäksi myös Ateenassa, Fribourgissa ja Maastrichtissa. Edellisen kerran kilpailun aluefinaali saatiin järjestettäväksi Suomeen vuosituhannen alkuvuosina.

Alueellisten finaalien simuloiduissa oikeusistunnoissa joukkueet ratkovat ”unionin tuomioistuimen”edessätapausta,jokatänälukuvuonna käsittelee paitsi Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen suhdetta sekä niiden elinkeinonharjoittajille takaamia oikeuksia myös jäsenvaltion vahingonkorvausvastuuta EUoikeuden rikkomustilanteissa. Jokaisen joukkueen tehtäviin kuuluu eri istunnoissa edustaa kantajaa, vastaajaa ja unionin tuomioistuimen julkisasiamiestä

tai komission asiamiestä. Kilpailijoita arvioidaan muun muassa oikean oikeudellisen analyysin ja relevantin lainsäädännön soveltamisen sekä esiintymisen, kielitaidon ja vaikuttavuuden perusteella. Jokaisen aluefinaalin voittaja pääsee loppukilpailuun, joka järjestetään myöhemmin keväällä Euroopan unionin tuomioistuimessa Luxemburgissa tuomioistuimen oikeiden tuomareiden edessä.

Helsingin aluefinaali kokosi kaupunkiin pitkän viikonlopun ajaksi lähes sata osallistujaa, tuomaria ja järjestäjää eri puolilta Eurooppaa ja Yhdysvaltoja.

Suomeen kilpailun kirjallisen osuuden seulan läpäisseistä joukkueista lähetettiin kaksitoista. ”Alueellinen finaali” -nimityksestä huolimatta tosiasiassa joukkueiden maantieteellisellä taustalla ei ole merkitystä, vaan jatkoon päässeet joukkueet lähetetään eri osakilpailuihin siten, että jokaiseen aluefinaaliin lähtee sekä kirjallisessa vaiheessa huippupisteitä saaneita että karsintarajan juuri ylittäneitä joukkueita.

EUROPEAN LAW MOOT COURT

22

•

ELMC on vuosittain järjestettävä oikeustapauskilpailu, jossa käsitellään ajankohtaisia eurooppaoikeudellisia kysymyksiä. Kilpailu järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1989.

•

Kilpailun ensimmäisessä vaiheessa joukkueet laativat kirjalliset lausunnot fiktiivisestä oikeustapauksesta.

48 parasta joukkuetta valitaan alueellisiin finaaleihin, joissa opiskelijat kilpailevat simuloiduissa oikeusistunnoissa.

•

Kilpailun finaali käydään Euroopan unionin tuomioistuimessa. Finaaliin valitaan neljä joukkuetta.

•

Helsingin yliopisto osallistuu kilpailuun joka vuosi. Haku joukkueeseen on lukuvuoden alussa.

•

Kilpailun viralliset verkkosivut www.europeanlawmootcourt.eu.

•

Esittely eurooppaoikeuden oppiaineen eurooppaoikeus/mootcourt.html.

INTER VIVOS 1/2016

sivulla

http://www.helsinki.fi/oikeustiede/oppiaineet/

Oikeustieteellistä tiedekuntaa tapahtumassa edustivat eurooppaoikeuden professori Juha Raitio sekä entisistä ja nykyisistä oikeustieteen opiskelijoista koostunut järjestäjäryhmä, johon mahtui sekä kilpailuun itse aikoinaan Helsingin joukkueessa osallistuneita alumneja että joukko innokkaita ja avuliaita vapaaehtoisia.

Vierailijat toivotettiin tervetulleiksi Suomeen Krogeruksen isännöimällä vastaanotolla torstaina. Hotdogien voimin joukkueet saivat tutustua toisiinsa jännityksen keskellä ja valmistautua perjantain koitoksiin rentoutumisharjoitusten, valmentajien viimeisten neuvonpitojen ja viinilasillisten avulla.

Varhain perjantaiaamuna joukkueet kokoontuivat yliopiston päärakennukselle alkukierroksen istuntoihin, joiden perusteella tunnetuista eurooppaoikeuden asiantuntijoista, EU-virastoissa toimivista juristeista ja sponsorien edustajista koostunut ”unionin tuomioistuin” valitsi neljä parasta joukkuetta semifinaaliin. Tiukan eurooppaoikeudellisen analyysin lomassa päivän

mittaan ehdittiin kuulla lainauksia niin Shakespearelta, Kungfutselta kuin Depeche Modeltakin, mutta kovasta yrityksestä huolimatta vain neljä kahdestatoista joukkueesta selviytyi lauantain semifinaaleihin.

Ilman jatkopaikkaa jääneitä lohdutti onneksi Hannes Snellmanin tarjoama runsas illallinen ja tieto siitä, että puolen vuoden tiukka urakka oli vihdoin

INTER VIVOS 1/2016

23

ja viimein ohitse. Helpotus kirvoitti vielä aamun pikkutunneilla tyylikkäitä tanssimuuveja Apollon lattialla ja heleää laulua matkalla kauneusunille.

Hotelliaamiaisella kahvia kului runsain määrin.

Semifinaali-istuntojen jälkeen tuomaristo tarkkaan harkittuaan seuloi kaksi parasta joukkuetta aluefinaalin korkeimmassa hallinto-oikeudessa käytyyn loppukilpailuun. Korkeimman hallintooikeuden suuri istuntosali täyttyi ääriään myöten katsojista, kun hermostuneet asiamiehet lähtivät joukkuetovereidensa avustamina viimeiseen taistoon päämiestensä puolesta. Lopulta Ateenan joukkue vei Helsingin alueellisen finaalin voiton ja jatkaa matkaa kokonaiskilpailun neljän parhaan joukkoon keväiseen Luxemburgiin.

ELMC:n ”Moot, meet and compete” -moton hengessä oli edessä kuitenkin vielä kilpailun huipentava juhlaillallinen. Ravintola Köket raikui satapäisen joukon innostuessa esittämään omien kotimaidensa tunnetuimpia lauluja ruokailun lomassa. Tilaisuuden teemaan sopivasti kahvin avecina tarjottiin Jean Monnet’n perheeseen tiiviit linkit omaavan yrityksen konjakkia, jonka tuella Rehtori Murto onnistui kasaamaan uuden kansainvälisen ihailijakunnan viihdyttämällä väkeä, kunnes juhlakansan oli aika siirtyä jatkamaan juhlia muualle. Kun viimeisetkin ahkerat juhlijat oli aamulla hätistelty jatkoilta kotimatkalle, onnelliset järjestäjät tulivat siihen lopputulokseen, että aluefinaali on saatava pian taas Suomeen.

24

INTER VIVOS 1/2016

Suuret kiitokset tapahtuman loistavasta onnistumisesta kuuluvat Helsingin yliopiston oikeustieteelliselle tiedekunnalle ja Opettajien akatemialle, Krogerukselle, Hannes Snellmanille, Hammarström Puhakka Partnersille, Roschierille sekä Eurooppaoikeuden yhdistykselle.

Kiinnostuitko? Helsingin yliopisto osallistuu kilpailuun yhden joukkueen voimin joka vuosi.

Haku joukkueeseen on lukuvuoden alussa, joten älä epäröi lähteä mukaan iloiseen ELMC-perheeseen!

Voit seurata kuulumisia peukuttamalla Facebookissa ELMC Helsinki -sivua tai vilkuilemalla Instagramissa hashtagejä #HELMC2016 ja #HELMC. IV

MAAILMANPARANNUSTA PYKÄLÄ KERRALLAAN TEKSTI ELISA GEBHARD

A

loitin opintoni oikiksessa vuonna 2012. Kuulun siihen porukkaan, jolla suurin syy hakea tiedekuntaan oli yhteiskunnallinen kiinnostus.

Lisäksi kuulun poliittista väriä tunnustavaan vähemmistöön koko opiskelijaskenessä. Tästä kertoo esimerkiksi viime syksynä Suomen eri ylioppilaskunnissa käydyt edustajistovaalit, joissa sitoutumattomien ryhmien kannatus oli jopa 81 prosenttia.

Tieni politiikan parissa alkoi rakkaana harrastuksena, ja sitä saattoi verrata toimimiseen vaikkapa tiedekuntajärjestössä tai osakunnassa.

Asia muuttui vuonna 2014, jolloin aloitin työt eduskunnassa kansanedustaja Jutta Urpilaisen avustajana. Myöhemmin olen myös ehtinyt toimittaa Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerin virkaa. Olen siis päässyt näkemään useiden lakien synnyn läheltä ensin hallitus- ja nyt oppositiopuolueesta käsin.

Työ eduskunnassa on vaikuttanut suhteeseeni myös oikeustieteeseen. Lainsäädäntöprosessin seuraaminen läheltä saa oikeuden instrumentaalisen luonteen korostumaan; kyynisesti ilmaistuna eduskunnan päätökset tuntuvat toisinaan huutavan sitä, mikä lobbaritaho on hoitanut tonttinsa parhaiten.

Voinkin suositella oikeustieteen harjoittajille myös yhteiskunnallista alaa. Vaikka opinnot maistuvat toisinaan lakikirjan ahminnalta, lakia ei tarvitse ottaa annettuna. Perusteltu oikeudellinen argumentti on aina valtti, kun suuria yhteiskunnallisia muutoksia tehdään.

Esimerkiksi norminpurku tuntuu olevan politiikan kielessä muotisana, joka koskettaa koko juristien ammattikuntaa. Maallikoilla ja poliitikoilla on entistä enemmän näkemyksiä säännösten tarpeellisuudesta. Positiivista onkin, että laki kiinnostaa laajaa yleisöä. Internetin keskustelupalstoilla sana on vapaa ja argumentaatio ei aina ole loppuun harkittua. Vastauksia aikamme oikeuspoliittisiin kysymyksiin tulisikin mielestäni lähteä etsimään opiskelijavoimin tiedekunnasta käsin.

Toisaalta kansankäräjät riehuvat internetissä, ja eduskunta on päässyt käsittelemään sekä kansalaisaloitetta seksuaalirikoksien rangaistusasteikon koventamisesta, että rikoksiin syyllistyneiden turvapaikanhakijoiden käännyttämisestä. Vaikka valveutunut kansalainen osaakin katsoa faktoja populismin sijaan, oikeustieteilijöillä on entistä suurempi vastuu oikeusvaltioin tulevaisuudesta.

Jos itse kykenisin vaikuttamaan, kumoaisin esimerkiksi järjettömät koulutukseen ja kehitysyhteistyöhön kohdistuvat leikkaukset.

Ensimmäiset siksi, että ne yksiselitteisesti heikentävät Suomalaista osaamista ja kilpailukykyä. Vahvuutemme on jo pitkään ollut se, että kuka tahansa voi menestyä taustasta riippumatta ja korkea osaaminen on ollut valtti myös kansantaloudelle. Näitä asioita ei jatkossa voi pitää itsestäänselvyyksinä. Toiseksikin tulevaisuus ei ole kansallinen, vaan pikemmin globaalipoliittinen. Oman valtion rajoja tuijottava politiikka on lyhytnäköinen arvovalinta.

Massaluennoilla on liian helppoa heittäytyä passiiviseksi ja tyytyä säännösten ulkoa opetteluun.

Maailman muuttamisen voi kuitenkin aloittaa vaikka opiskelijapolitiikasta, se voi johtaa vaikka minne. Kuka kyseenalaistaisi oikeutta paremmin kuin oikeustieteen opiskelija? Frank Underwoodin sanoin: If you don’t like how the table is set, turn over the table.

INTER VIVOS 1/2016

25

SPONSOROITUA SISÄLTÖÄ KUKA OLET JA MILLAISIA TEHTÄVIÄ HOIDAT EY:LLÄ?

Nimeni on Lassi Koto ja työskentelen Senior Legal Counselina EY:n yritysjärjestelyihin erikoistuneessa lakitiimissä. Autan kotimaisia ja ulkomaisia asiakkaita yrityskaupoissa ja konsernin sisäisissä järjestelyissä, jotka ovat usein kotimaan rajat ylittäviä.

MILLAINEN OPISKELU- JA URATAUSTA SINULLA ON? Opiskelin oikeustiedettä Helsingin yliopistolla, ja osallistuin tuolloin aktiivisesti myös ainejärjestön ja ylioppilaskunnan toimintaan. Oltuani harjoittelijana asianajotoimistossa päädyin EY Experience -traineeksi EY:lle vuonna 2007 ja jäin sille tielle.

MITEN KANSAINVÄLISYYS NÄKYY TYÖSSÄSI? EY:n globaali verkosto kattaa 1700 juristia 70 maassa.

Teen päivittäin tiivistä yhteistyötä ulkomaisten kollegojeni kanssa, sillä asiakkaamme toimivat usein Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. EY tarjoaa myös kansainvälisiä uramahdollisuuksia, mm. Global New Horizons -vaihto-ohjelman kautta. Itse siirryin esimerkiksi vuodeksi Tukholman-toimistollemme työskentelemään paikalliseen lakitiimiin.

MIKSI VIIHDYT EY:LLÄ?

EY on mielestäni reilu ja kunnioittava työnantaja.

Koen saaneeni tukea ja kehittymismahdollisuuksia aina, kun olen niitä kaivannut. Mikä tärkeintä, pystyn pitämään työn ja vapaa-ajan hyvässä tasapainossa.

Viihdyn myös nuorekkaassa työilmapiirissä − meille hakeutuu paljon vastavalmistuneita asiantuntijoita, jotka saavat EY:ltä kannukset uralleen.

MITEN EY TUKEE OPISKELIJOIDEN AMMATILLISTA KEHITTYMISTÄ?

EY:llä aloittaa vuosittain kymmeniä traineeta, jotka saavat kokonaisvaltaista tukea omalta ohjaajalta ja koko tiimiltään. Harjoittelujakson aikana traineet pääsevät tositoimiin käytännön asiakasprojekteissa ja verkostoituvat alan huippuosaajien kanssa.

Lupaaville juristinaluille myönnämme Law Award -gradustipendejä sisältäen kokeneiden ammattilaistemme tuen gradun kirjoittamiseen sekä käyttöoikeuden EY:n työtiloihin ja -välineisiin.

Verojuridiikkaan suuntautuneet haastamme Young Tax Professional of the Year -kilpailuun, jonka kärkeen sijoittuneet saavat rahapalkintojen ohella meiltä traineepaikan. Lisäksi käymme luennoimassa oppilaitoksissa, järjestämme CV-klinikoita ja tarjoamme opiskelijoille muita mahdollisuuksia tutustua liikejuristin työhön.

Moni kollegani on aloittanut EY:llä traineena − kuten minä − tai gradustipendiaattina. Sain urani alussa paljon tukea ja pyrin antamaan sitä puolestani nykyisille harjoittelijoille.

MITEN EY TYÖNANTAJANA EROTTUU JOUKOSTA? EY tarjoaa aidosti kansainvälisen näköalapaikan kaikille liikejuridiikan osa-alueille. Me juristit työskentelemme lisäksi yhdessä tilintarkastuksen, verotuksen, liikkeenjohdon konsultoinnin ja yritysjärjestelyjen asiantuntijoiden kanssa, minkä ansiosta voimme kehittää ammatillista osaamistamme sekä ymmärrystämme liike-elämästä hyvinkin laaja-alaisesti.

MINKÄ TYYPPISIÄ TYÖNTEKIJÖITÄ REKRYTOITTE? Haemme huipputiimeihimme kiinnostuneita, aktiivisia ja hyviä tyyppejä, jotka haluavat oppia uutta ja kehittyä liikejuristeina monipuolisten tehtävien parissa. Rekrytoimme muuten nyt maaliskuussa sekä traineita että gradustipendiaatteja, joten kannattaa pysyä kuulolla!

Tutustu meihin osoitteessa www.ey.com/fi sekä somessa: EY SUOMI URASIVUT @EY_SUOMI @EYFICAREERS

”APTEEKKIKORVAUKSIA EI OLISI PITÄNYT LEIKATA HY:LTÄ” - ANTTI HÄKKÄNEN

Antti Häkkänen on 30-vuotias Helsingin yliopiston oikiksesta valmistunut lakimies sekä Kokoomuksen ensimmäisen kauden kansanedustaja, joka haluaa uudistaa Suomen työmarkkinat.

TEKSTI PETRA PENTZIN KUVAT ROMAN BELETSKI

MITEN KIINNOSTUIT ALUN PERIN POLITIIKASTA? ”Eräs professori sanoi, että ei voi olla kiinnostunut sellaisesta, mistä ei tiedä. Kun asioihin perehtyy ja syventyy, niin myös kiinnostus herää entisestään.

Olin jo pienestä pitäen kiinnostunut yhteiskunnan ilmiöistä ja tapahtumista. Tätä kautta myös kiinnostus politiikkaan syntyi.

Toki myös se lisäsi mielenkiintoa politiikkaan, että tunsin perheyhteyksien kautta jo pikkupoikana Ben Zyskowiczin, Kimmo Sasin, Sauli Niinistön ja muita poliitikkoja.”

MIKÄ ON OLLUT HAASTEELLISINTA UUTENA KANSANEDUSTAJANA TÄHÄN ASTI? ”Haasteellisinta tässä puolen vuoden kansanedustajuuden aikana ovat olleet hallitusneuvottelut. Vaikkakin työ on monella tavalla tuttua, koska olen ollut monessa liemessä mukana mm. työskennellessäni viime vaalikaudella valtiovarainministeriössä, liikenneministeriössä sekä pääministeri Kataisen erityisavustajana valtioneuvostossa.

28

INTER VIVOS 1/2016

Hallitusneuvotteluissa luodaan raamit Suomen politiikalle seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Maailma muuttuu koko ajan ja lainsäädäntö on riippuvaista talouden kiemuroista. Aasian vaikutus koko EU:hun on todella vahva ja lainsäätämisprosessissa pitää pystyä ymmärtämään maailmaa ennen kuin alkaa tapahtumaan, erityisesti kun on kysymys taloudesta.

Kansanedustajan tehtävässä joutuu jatkuvasti pohtimaan sitä, miten luodaan tehokasta lainsäädäntöä alati muuttuvaan maailmaan.”

MITEN OIKEUSTIETEEN OPISKELU VALMENTAA KANSANEDUSTAJAN TYÖHÖN? ”Juristin logiikka on todella hyvä väline kokonaisuuksien ja järjestelmien hahmottamiseen. Oikeustieteellinen koulutus antaa hyvät valmiudet keskeisten periaatteiden toiminnasta ja siitä, miten lait nivoutuvat kokonaisuuteen. Jos lähdetään muuttamaan yksittäisiä asioita ilman ymmärrystä siitä, miten lakimuutos vaikuttaa kokonaisuuteen, ollaan vaarallisilla vesillä. On lähtökohtaisen tärkeää, että kansanedustaja ymmärtää mitä asiantuntijat puhuvat. Jos oikeasti haluaa vaikuttaa, niin koneisto ja asiat pitää tuntea. Muuten jää vain

MITEN KEHITTÄISIT OIKEUSTIETEELLISTÄ TIEDEKUNTAA?

kolumnien kirjoittajaksi. On virhe lähteä liikkeelle yksityiskohdista ymmärtämättä kokonaisuutta ja tästä ei voi aiheutua muuta kuin ongelmia.

En kuitenkaan ole sitä mieltä, että koulutus antaisi muihin nähden merkittävää etulyöntiasemaa eduskunnassa, koska henkilökohtaisella aktiivisuudella on todella suuri merkitys siihen, miten kansanedustajan työtä pystyy hoitamaan. Juristinkaan koulutus ei takaa sitä, että on hyvä kansanedustaja. Tutkinnon suorittaminen luo vain pienen pohjaraamin. Olen työtehtävissä lukenut monen tutkinnon verran kirjallisuutta mm. taloudesta ja sosiaaliasioista. Demokratia toimii siten, että kansalaiset valitsevat sellaisia edustajia, joiden he uskovat hoitavan asioita parhaalla mahdollisella tavalla. Demokratiassa ei voi olla koulutusvaatimuksia.”

”Olen huolissani siitä, että pidetäänkö perinteisistä oikeudenaloista huolta tarpeeksi. Olen kuullut huhua esimerkiksi erilaisista Kiina-painotuksista. Nyt pitäisi olla erityisen tarkkana, että vähenevät resurssit kohdennetaan perinteisten oikeudenalojen tutkimukseen ja opetukseen.

Olen myös kuullut, että opetuksen puolella on lisätty luentokuulusteluja ja ryhmätöitä, joilla voidaan korvata tenttikirjoja. Mielestäni tämä on väärä suunta. Pitäisi panostaa enemmän ikävään ja puuduttavaan kirjojen pänttäämiseen, koska tällä tavalla kokonaisuudet ja järjestelmät opitaan parhaiten. Luentotenteillä suorittamisessa on se vaara, että panostetaan tärppeihin ja sitä kautta myös oppiminen jää riman alle.

Nykymaailmassa ihmiset muutenkin lukevat liian vähän kirjoja, kun keskitytään pintatason juttuihin, twiittailuun ja tiivistelmien lukemiseen.

Jos on mahdollista, niin tutkintoon voisi ehkä lisätä hieman laskentatoimea ja muuta yritystoimintaan liittyvää opetusta. Juristit toimivat vuosi vuodelta enemmän yksityisellä sektorilla ja sillä puolella talouden ymmärtäminen on erityisen tärkeää.”

INTER VIVOS 1/2016

29

MITÄ MIELTÄ OLET KOULUTUSLEIKKAUKSISTA, JOTKA KOHDISTUVAT HELSINGIN YLIOPISTOON? ”Olen itse ollut neuvottelemassa hallitusohjelmaa, joten pidän talouspolitiikan isoa linjaa hyvänä. Isossa kuvassa leikkauksia ja säästöjä on välttämätöntä tehdä, haluttiin niitä tai ei. Olennaista kuitenkin on se, miten leikkauksia painotetaan. Kokoomuksen puolelta HY:lle ei olisi haluttu näin kovia leikkauksia. 30 miljoonan apteekkikompensaation leikkaus on ylimääräinen ja sitä ei olisi pitänyt tehdä. Apteekkikompensaation leikkaus olisi pitänyt jakaa tasaisesti kaikkien yliopistojen kanssa, näin Kokoomus olisi halunnut, mutta jäimme tässä yksin hallituksen sisällä.

30

INTER VIVOS 1/2016

On kuitenkin mahdollista katsoa uudestaan tulevaisuudessa, voidaanko talouden puitteissa leikkauksia korjata millään tavalla. Olen sekä HY:n kasvattina että tieteen arvostajana pettynyt Helsingin yliopistoon kohdistuvista ylimääräisistä leikkauksista.

Syksyn aikana julkisuudessa jotkin asiantuntijat sanoivat, että perustuslaki estäisi säästöjen tekemisen. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että nykyinen perustuslaki ei estä taloustilanteiden vaihtuessa talouspoliittisen linjan muuttamista. Jos talouden pohja romahtaa ja verotulot heikkenevät, niin julkisten palvelujen taso ei voi pysyä ennallaan.

Kansalaisten äänestämillä kansanedustajilla

on ja tulee jatkossakin olla tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä mahdollisuus harjoittaa sellaista talouspolitiikkaa, jonka parlamentin enemmistö haluaa.”

Ei pidä jäädä ajelehtimaan ja katsoa mitä eteen sattuu tulemaan. Ja kun tekee töitä tavoitteiden eteen, niin ei riitä, että tekee pelkästään kovasti töitä. Töitä pitää tehdä oikein ja fiksusti, jotta tavoitteet saavuttaa.”

PARAS MUISTO OPISKELUAJOILTA?

PARAS JURISTI-VITSI?

”Paras muisto on luultavasti ensimmäiseltä fuksisyksyltä Lakimiesliiton infosta, joka jatkui pari- kolme päivää sen jälkeen kun info oli virallisesti päättynyt.”

Ben Zyskowicziltä varastettu vitsi: ”Selvät asiat sotketaan, sotkuiset asiat selvitetään, ja joka tapauksessa juristille maksetaan.”

HUONOIN MUISTO OPISKELUAJOILTA?

JOTAIN MUUTA MITÄ HALUAISIT VIELÄ LOPUKSI KERTOA INTER VIVOSIN LUKIJOILLE?

”Huonoin muisto opiskeluajoilta on se, kun oikiksen oma kirjasto lakkautettiin vuonna 2012 ja yhdistettiin yhteiseen Kaisa-kirjastoon. Vanhassa oikiksen kirjastossa oli tosi hyvä sparraus-rinki ja kirjaston käytävillä juteltiin tuntemattomienkin nojailijoiden kanssa, koska tiedettiin, että kaikki kirjastossa opiskelevat olivat oikkareita. Säästöt tietenkin olivat syynä tähän yhdistämiseen, mutta on se joka tapauksessa hyvin harmillista.”

HENKILÖ KETÄ IHANNOIT? ”Enpä juuri ihannoi ketään, mutta Sauli Niinistö on henkilö, jota arvostan ihmisenä ja poliitikkona erityisen paljon mm. hänen loogisuuteensa ja maltillisuutensa ansiosta. Poliitikkona hän on hyvin tolkullinen toimija, joka on perehtynyt järjestelmiin, ajattelee juristin logiikalla ja miettii tarkasti ennen suuria päätöksiä, mikä on todella harvinaista nykypäivän politiikassa.

Liian usein mennään pelkästään mutu-tuntumalla.”

”Toivotan kaikki lämpimästi tervetulleeksi exculle eduskuntaan. Ottakaa yhteyttä niin järjestetään tapaaminen, tarjoan kahvit ja pullat ja kerron teille tuoreimmat kuulumiset eduskunnasta!” IV

ANTIN PS. LUE EN N EDELLI LU TTE HAASTA KSEN VIVO INTER OSTA NUMER !

3/2010

ELÄMÄNFILOSOFIASI? ”Tärkeää elämässä on aina miettiä sitä, mitä pitkällä tähtäimellä haluaa. Olkoon se sitten työtehtävät, koulutus, perhe tai muut tärkeät asia, niin pitää olla tavoitteita tulevaisuuteen ja toimenpiteitä niiden eteen.

INTER VIVOS 1/2016

31

32

INTER VIVOS 1/2016

KATSAUS MOOCIEN MAAILMAAN TEKSTI VERNA VESANEN

Kun kerroin kirjoittavani artikkelin MOOCeista, ensimmäinen reaktio oli, mikä ihmeen MOOC? MOOC eli Massive Open Online Course on netissä toimiva kurssi, jota voi seurata ja johon voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

MOOCit ovat viime vuosina lisänneet suuresti suosiotaan. Koodaamisen opettamiseen erikoistuneella Codeacademyllä on tällä hetkellä 24 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, Stanfordista lähtöisin olevalla Courseralla 15 miljoonaa ja Harvardin ja MIT:n yhteistyöstä syntyneellä EdX:illä 5 miljoonaa.

Uusia alustoja on syntynyt kuin sieniä sateella, mutta suurimmat ovat pitäneet pintansa. Myös Helsingin yliopisto on aloittanut omat MOOCinsa ja näistä varmasti eniten näkyvyyttä on saanut tietojenkäsittelytieteen laitoksen kurssi, jolla voi lunastaa itselleen opiskelupaikan tietojenkäsittelytieteen laitokselle.

MOOC-alustat voidaan jakaa kahteen erilaiseen ryhmään. On alustoja, jotka luovat oman sisältönsä ja usein erikoistuvat jonkun tietyn taidon tai alan opettamiseen, kuten Codeacademy. Jotkut näistä, kuten Udacity, ovat myös alkaneet tekemään yhteistyötä yliopistojen kanssa. Toisaalta MOOC-alustat voivat olla kuten Coursera tai EdX, jotka ovat yliopistojen tai niistä lähteneiden spin off -yritysten omistamia. Yliopistojen henkilökunta suunnittelee kurssit ja usein ne perustuvat näissä yliopistoissa jo opetettaviin kursseihin. Sisältö ei

kuitenkaan tule ainoastaan yhdeltä yliopistolta, vaan eri yliopistot maailmanlaajuisesti käyttävät yhteisiä alustoja kursseilleen.

Suurena kysymyksenä onkin, onko tulevaisuudessa järkevää opettaa kaikkia aloja jokaisessa yliopistossa vai olisiko järkevämpää keskittää opetusta MOOCien avulla, jotta jokainen yliopisto voisi käyttää resurssinsa erikoistumiseen ja siten mahdollisesti opettaa tätä erikoisalaa maailmanlaajuisesti. Vai miltä kuulostaisi kurssit kuten Kiinan historia Pekingin yliopistosta, taidehistorian alkeet Sorbonnesta tai IT-ala tutuksi IIT Bombaysta? Kaikki kolme yliopistoa tarjoavat paraikaa kurssejaan EdX:issä.

Ensimmäiset MOOC-kurssit keskittyivät koodamisen ja muiden teknisten taitojen opettamiseen.

Eksakteihin tieteisiin MOOCit soveltuvatkin erityisen hyvin, koska opetus on helposti skaalautuvaa. Ihmisen ei tarvitse tarkastaa kirjallisia vastauksia, kun vastaus annetaan numeroina tai vastauksia voi olla vain yksi.

Nyt MOOC-ilmiö on kuitenkin laajentunut muillekin aloille. MOOCeissa voikin kaikkein selvimmin nähdä suurimmat yhteiskunnalliset trendit. Kun saan uutiskirjeen, minulle mainostetaan kursseja niin big datasta, kyberturvallisuudesta, Internet of Thingsistä kuin terveydenhuollostakin.

Päätän lopulta kokeilla EdX:iä, koska miellyn sen ulkoasuun; se vaikuttaa yksinkertaiselta ja kynnys testata tuntuu matalalta. Lisäksi valikoimista löytyy

EdX tekee oman edistymisen seurannan helpoksi INTER VIVOS 1/2016

33

kurssi, ”Contracts”, joka tuntuu sopivalta oikkarille.

Kurssi käy läpi amerikkalaista sopimusoikeutta yksinkertaisimmassa muodossaan.

Jokainen aihealue alkaa professorin esitelmällä aiheesta. Tämän voi katsoa videona tai videon sisällön voi lukea tekstinä, mikä on mielestäni mahtava idea. Näin kurssi sopii erilailla oppiville.

Kun kurssin alkamisesta on kulunut kuukausi, en ole vielä vaivautunut katsomaan yhtäkään videoita, kun saman sisällön voi lukea nopeammin.

Tämän jälkeen tulee erilaisia tehtäviä. Nämä jakautuvat kotitehtäviin, aihealuetesteihin ja lopputenttiin. Tyypilliseen amerikkalaiseen tyyliin kurssin aikana tehtävillä osilla on suurempi painoarvo kuin lopputentillä, joka on vain 15% kurssin arvosanasta.

Tehtävät ovat sekä monivalintakysymyksiä että kirjallisen vastauksen vaativia. Ja tässä kyteekin MOOCien suurin ongelma. Kun kurssilaisia saattaa olla monia kymmeniä tuhansia ympäri maailmaa, ei kurssintarjoajilla ole resursseja lukea ja korjata jokaista vastausta. Sen sijaan jos kurssi arvioitaisiin ainoastaan monivalintakysymyksillä, olisi se erityisen heikko oikeustieteen kurssi. Tällä kurssilla asia on ratkaistu sillä, että kurssilaiset saavat toistensa tekstit arvioitavaksi, eli kurssi on niin sanotusti Peer Assessed. Neljä kurssikaveria antaa työstäni arvosanan, ja niiden mediaanista muodostuu arvosanani.

Alussa tämä tuntuu toimivalta ratkaisulta.

Kuitenkin huomaan, että on vaikeaa korjata toisten vastauksia, kun näkökulmia on monenlaisia.

Lisäksi saan itse kokea systeemin karuuden, kun vastaukseni, joka on mielestäni selvästi oikein, ei saakaan pisteitä. Tämän takia MOOCien arvostelua ei kannata ottaa hirveän vakavasti ja täten MOOCit, jotka vaativat oman vastauksen kirjoittamista, eivät ainakaan vielä vastaa yliopistokursseja. - Sen sijaan tällainen kurssi voi olla hauskaa ajanvietettä muutamaksi tunniksi viikossa ja samalla saa hyvän yleiskatsauksen mielenkiintoisesta aiheesta. IV

TEOS: RIIKO SAKKINEN ”WORLD BEST LAWYERS”

34

INTER VIVOS 1/2016

DOTTIR – HYPPY TUNTEMATTOMAAN! TEKSTI PILVI ALOPAEUS KUVAT ROMAN BELETSKI

Loskaa. Sitä tässä maassa riittää.

Erityisen paljon sitä tuntuu riittävän tänä helmikuisena aamuna kello kahdeksan viisikymmentä, kun kävelen kohti Temppelikatua, jossa Dottirin vastaperustettu erityisesti teknologiaan suuntautunut asianajotoimisto sijaitsee.

Dottir, tuo asianajomaailman villi kortti, on aiheuttanut paljon keskustelua myös oikiksen käytävillä. Kuka? Mitä? Milloin?

Mutta ennen kaikkea: miksi? Miksi joku vaihtaa menestyksellä kuorrutetun perinteisen asianajotoimiston putken pieneen toimistoon? Miksi lean-ajattelu?

Miksi startup-maailma? Kuka on kaiken tämän takana? Edellisessä numerossa tarkastelimme Mikko Välimäen hieman erilaista tietä hieman erilaisiin kuvioihin. Tällä kertaa otamme tiukasti kiinni Dottirin jäbistä ja mimmistä ja ponnistamme hyppyyn kohti tuntematonta.

INTER VIVOS 1/2016

35

Vihdoin perillä. Kenkäni painavat toista tonnia ja hiukseni ovat litimärät. Olen hieman huolissani voiko tämän näköisenä astella asianajotoimistoon. Jopa tämä pipopää vaihtaa hupparinsa mustaan mekkoon, kun toimistoon mennään. Kävelen sisään ja katseeni osuu saman tien seinällä olevaan televisioon, jossa pyörii mikäpä muukaan kuin 80-luvun hienoin keksintö, teksti-tv. Hymy leviää kasvoilleni ja naurahdan itsekseni. Murheeni kampaukseni täydellisyydestä taisi olla turhaa.

JAAKKO LINDGREN - STARTUPPAAJAN NÄKÖINEN JURISTI Ensimmäiseksi uhrikseni olen saanut virvelöityä Dottirin osakkaan, Jaakko Lindgrenin. Monelle oikkarille, myös toimittajalle itselleen, Pykälän valmennuskursseilta tuttu virnistys tuntuu täyttävän neuvotteluhuoneen. Loskasta märät kengät alkavat unohtua, nyt on grillauksen paikka.

Oikikseen toisella kerralla sisään päässyt 33-vuotias asianajaja haluaa heti aluksi tehdä selväksi, ettei myönnä vanhempiensa ammattienvalinnan (hovioikeuden neuvos ja laamanni) vaikuttaneen

36

INTER VIVOS 1/2016

lainkaan omaan uranvalintaansa. Pikemminkin asiaan vaikutti se, ettei matematiikka maistunut ja sen vuoksi kauppakorkeakoulu jäi sijalle kaksi. Oikiksessa teknologiaoikeus vei nuoren miehen mukanaan saman tien; se on maailma, jonka Jaakko tunsi ja tuntee yhä hyvin. Tutkinto suoritettiin kahdessa ja puolessa vuodessa ja päälle laitettiin vielä vuosi ulkomailla: Hong Kongissa ja Liettuassa. Vauhti ei nuoren lahjakkuuden päätä huimannut. ”Oikis antaa sellaisen peruskallion jota tarvitset, että pystyt toimimaan juristina, mutta vasta se työelämä kasvattaa sut semmoseksi juristiksi kun sä olet.”

Valmistumisen myötä tie veikin kasvamaan Hammarström & Puhakka Partnersin kautta Tiedolle.

Kolmen kuukauden secondment vaihtui neljäksi ja puoleksi vuodeksi IT-alan yrityksessä, jossa pääsi tekemään isoja sopimuksia Suomessa ja ulkomailla. ”Se oli äärimmäisen mielenkiintoinen korkeakoulu juridiikkaan. Välillä hommat meni oikein ja välillä hommat meni päin helvettiä – molempia näki” toteaa Jaakko. Nousukiitoinen matka jatkui Castrén & Snellmanille. Ura näytti ottavan tuulta alleen ja nimi alkoi saada hohtoa. Mutta mitä sitten tapahtui? ”Eräänä kesäisenä iltana Flowssa…” lienee tapa jolla niin moni kaunis lapsi on saanut alkunsa, eikä Dottir ole tästä poikkeus. Elokuussa 2015 Flown skumppabaarissa

Antti Innanen, alkuperäisen lakiasiaintoimisto Dottirin (1.0) founder ja asianajotoimisto Dottirin (2.0) toimitusjohtaja, sekä hänen serkkunsa Jukka Pello kohtasivat Jaakon kanssa toisensa: ”Ne sanoi, että tuu tänne Temppelikadulle, ja mä sanoin, että en mä oo sinne tulossa.” Mutta kuinkas sitten kävikään?

Kaikki tietävät mitä Flow-romansseille käy. Yksi asia johtaa toiseen, muutama sana ja sopiva katse baaritiskillä jää mieleen kytemään. Näin kävi myös sankareillemme. Mielessä kytevä ajatus muuttui lounaiksi. Lounaat muuttuivat drinkeiksi baareissa.

Drinkit muuttuivat keskusteluiksi yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista ja sitten oltiinkin jo perustamassa perhettä – tai yritystä.

Mukaan saatiin haalittua Piilaakso ja Berliini.

Lisäksi haaviin saatiin Jaakon lisäksi hänen taistelutoverinsa Cassulta: Tuomas Honkinen. Antti nappasi mukaan Johanna Rantasen Boreniukselta, ja Jaakko sai vielä houkuteltua mukaan Kyösti Siltalan (53-v.), Dynean entisen pääjuristin, joka päättikin siirtää suunnitelmiaan ryhtyä maanviljelijäksi sekä startup-sijoittajaksi ja suorittaa sen sijaan asianajokokeen tehdäkseen vielä yhden uran asianajajana.

Kaikki tämä johti siihen, että pakkipari Honkinen-Lindgren irtisanoi itsensä, vietti kaksi kuukautta poissa työelämästä ja nyt ollaan tässä.

Hyppy vakavaraisen ja hyvin palkanmaksukykyisen asianajotoimiston leivistä tuntemattomaan ei ollut mikään pieni asia. Pelottiko? ”Totta helvetissä.”

Siispä: miksi? ”Muutokset asianajomarkkinoilla ja varsinkin liikejuridiikkamarkkinoilla on niin vähäisiä - tavallaan mikään ei ole oikeastaan muuttunut. Oli yhteiskunnallinen tilaus sille, että asioita pitäisi tehdä vähän eri tavalla, samalla kun teknologiasektori on kasvanut koko ajan.”

Mutta mikä sai lupaavan nuoren juristin ottamaan ammattielämänsä pelottavimman hypyn pois turvallisilta kiskoilta? Vastaus on helppo: vapaus.

Virnistys vaihtuu vakavampaan hymyyn ja silmiin tulee päättäväinen katse. ”Saan itse päättää asioista.

Kukaan ei tule selittämään sulle, että Twitter on vuonna 2015 joku innovaation lähde. Mä olin siellä jo 2008. Isossa toimistossa joku muu sanoi sulle, että mikä oli siistiä ja että pitäisi innovoida.

Mulle ne oli täysin arkipäivisiä asioita - niin kun se että oot Twitterissä vuonna 2015. Ei siinä mitään innovaatiota ole. Se on se maailma missä pitää elää ja olla.”

Mutta miten Dottir eroaa tästä? Miten Dottir tulee nousemaan seuraavalle tasolle? Dottir tulee keskittymään olennaisiin asioihin, ennen kaikkea laadukkaaseen juridiikkaan. Jaakko nostaa esiin

asianajotoimistojen perinteisen tavan mainostaa, että ne ymmärtävät asiakkaidensa liiketoimintaa. ”Ne ovat väärässä. Ei lakimies voi koskaan täydellisesti ymmärtää asiakkaan liiketoimintaa laadukkaasti, tehokkaasti ja parhaalla mahdollisella tavalla.

Mutta se, mitä asianajotoimisto pystyy tekemään on asiakkaan liiketoimintaan liittyvää juridiikkaa mahdollisimman laadukkaasti.”

Mutta onnistuuko pieni Dottir tässä? Mitä tehdä kun apuna ei ole trainee-laumaa, HR:ää ja IT-osastoa? Kuka pitää workshoppeja toimiston arvoista, voiko appeilla korvata kokonaisen ITosaston ja kuka kaataa skumppaa? ”Ei laadukkaan juridiikan tekemiseen tarvita sellaista jumalatonta organisaatiota tähän taustalle. Meidän ideologia on se, että meillä on kovimmat juristit, jotka tekee kovasti duunia. Meillä ei ole mitään turhaa tässä organisaatiossa. Ei mitään turhia resursseja. Me ei olla keskitytty epäolennaisuuksiin, kuten vaikkapa miettimään firman arvoja, jotka ovat täysin päälle liimattuja jos niitä täytyy hokea ääneen.” Sen sijaan Dottirissa keskitytään luomaan firman kulttuuri.

Tähän kulttuuriin kuuluu esimerkiksi tulevaisuudessa se, että associatet eivät tule homehtumaan takahuoneen hikipajoissa, vaan ”ne laitetaan sellaiseen kouluun, että ne joutuu ihan itse kantamaan vastuun siitä että ne pysyy ajan hermoilla, kehityksen mukana ja ennen kaikkea joutuvat verkostoitumaan itse.” Miksi näin? ”Meillä on ystävä ulkomailla, joka luettuaan läpi mun ja Honkisen tekemän sopimuksen sanoi, että pojat ja Johanna, te pystytte tekemään ihan mitä teitä huvittaa, mutta se mitä teidän pitää pystyä tekemään, on saada seuraava sukupolvi joka on yhtä kova kun te olette – ja sen eteen me tullaan tekemään töitä.”

Dottir on erikoistunut toimimaan startupmaailmassa. Jaakko olikin jo mukana startupscenessä, kun se oli vasta kaksi pöydällistä kaljaa juovia friikkejä. ”Silloin se oli friikkien hommaa, mutta mun mielestä se oli mielenkiintoista. Tehdä jotain uutta ja tehdä siistejä firmoja. Nykyään se on kuin uskonlahko, jonka nimiin kaikki hokee.

Se pelastaa ylipäätään koko Suomen ja kaiken ja se on taivaallista ja siistimpää kuin mikään muu asia maailmassa. Ei se ollut sellaista silloin.”

Nykyään kuulee startup-sanan liitettävän kaikkeen mahdolliseen. Suuret yhtiöt haluavat osansa pöhinästä. Pöhinä on uusi seksi, se tuntuu myyvän melkein mitä vaan. Mutta todellinen startupmaailma on todella julma ja raadollinen paikka.

Todellisuudessa 90% startupeista epäonnistuu. Silti juuri tämä on se maailma, jossa Dottir haluaa olla mukana, ja jossa Jaakko on kuin kala vedessä.

INTER VIVOS 1/2016

37

JOHANNA RANTANEN – RAKKAUDESTA LAJIIN Yhtäkkiä neuvotteluhuoneeseen tulvahtaa valtava määrä positiivista nuorta naisenergiaa. Asiaankuuluvasti Überillä paikalle ratsastanut Johanna Rantanen on saapunut päästämään Jaakon vartaasta. Dottirin lakimies ja heti asianajotutkinnon suorittamisen jälkeen osakkaaksi nouseva Johanna valaisee huoneen iloisella ja innostusta pursuavalla energiallaan.

28-vuotias erittäin lahjakas lakimies on ehtinyt nähdä yhtä ja toista. Oikikseen alun perin sen haastavuuden vuoksi hakenut Johanna on pienestä pitäen viihtynyt nörttipiireissä. Opinnoissa erikoisalan valintaan vaikutti sammumaton kiinnostus teknologiaan ja intohimo uuden luomiseen – ja näin tekijänoikeudet veivätkin mukanaan: ”Olen aina halunnut auttaa luovien alojen yrityksiä. Tällä tavalla pääsen mukaan niihin piireihin, vaikka en itse ole kovin luova. Pääsen tekemään töitä tahojen kanssa, joiden toimintaa arvostan.”

Opinnoissa Codexissa pörrännyttä oikkaria häiritsi kuitenkin niiden yksinäisyys. ”Olisin kaivannut enemmän yhteisöllisyyttä opiskeluun. Työelämässä olen nauttinut nimenomaan sen mukana tulleesta yhteisöllisyydestä oikeustieteen harjoittamisessa.”

Opinnot tuntuivat muutenkin liiankin teoreettisilta.

Keskustelu kääntyy Johan Bärlundin kiinteistöjuridiikan kurssiin, jota Johanna yhä muistelee lämmöllä. ”Siinä pakotettiin käytännönläheiseen 38

INTER VIVOS 1/2016

oppimiseen. Tämä on paljon tehokkaampi tapa oppia kuin se, että luet 2000 sivua kirjastossa täysin ilman käytännön dimensiota. Harjoitat kuitenkin itseäsi ammattiin ja jos sinulta puuttuu käytännön dimensio kokonaan, et opi kontekstia vaikka olisit miten innokas lukutoukka tahansa. Uskon, että jos opetus olisi enemmän käytännönläheistä, meillä olisi huomattavasti parempia juristeja.”

Valmistuttuaan vuonna 2012 Johanna aloitti työskentelyn Boreniuksella teknologian parissa.

Johannalla oli opiskeluajoilta vyön alle saatua työkokemusta sekä asianajotoimistoista että legal traineena toimimisesta Stora Ensolta. Mutta miten startup-maailman lonkerot imaisivat mukaansa ison asianajotoimiston uumenista? ”Järjestimme Boreniuksella tapahtumia Aalto-yliopiston Startup Saunan kanssa ja päätinkin lähteä mukaan toimintaan.”

Johanna kävi puhumassa tilaisuuksissa ja vähitellen startup-scene teki sen, mitä se tekee parhaiten: se houkuttelee antamaan pikkusormen, ja ennen kuin huomaatkaan, olet mukana suuressa seikkailussa.

Johanna päätyikin puoleksi vuodeksi secondmentille Kiosked-nimiseen verkkomainonnan alalla toimivaan startupiin. Tämä kokemus oli erittäin arvokas: ”Startup-elämä oli todella hauskaa ja itse asiassa paljon hektisempää kuin asianajotoimiston arki! Olin pitkään Kioskedissa ainoana lakimiehenä. Sain siitä todella paljon itsevarmuutta sellaiseen juridiikkaan, mitä

en päivittäin tee.” Asianajotoimistoissa erikoistutaan vahvasti ja helposti käykin niin, että muut oikeudenalat jäävät paitsioon. Startupissa inhousena oleminen haastoi käyttämään koko oikeustieteellisen kapasiteetin hyväksi.

Mutta miten Dottir astui mukaan kuvioihin?

Johanna ja Antti olivat ystävystyneet Boreniuksella.

Antin lähtiessä vuonna 2013 perustamaan lakiasiaintoimistoa (Dottir 1.0) seurasi Johanna tarkasti Dottirin kehittymistä ja miten Antti onnistui saamaan luovan alan toimijoita asiakkaiksi. Antti päätti kysyä Johannaa mukaan Dottiriin: ”Hän arveli, että se sopisi mulle paremmin kuin iso asianajotoimisto.”

Vaikka Johanna olikin nauttinut Boreniuksella työskentelystä, ajatus jäi silti kytemään mieleen.

Kun kovan liigan pakkipari Honkinen-Lindgren saatiin kiinnitettyä mukaan joukkueeseen, alkoi kipinä roihahtaa täyteen liekkiin. ”Keskusteluissa huomasimme, että meillä oli kaikilla sama visio siitä, minkälaisen asianajotoimiston haluaisimme luoda.

Saisin itse päättää millaisten asiakkaiden kanssa tekisin töitä ja vaikuttaa brändimme kehitykseen.”

Vaikka riskit olivatkin nuorella lakimiehellä hyvin tiedossa, vapauden kutsulta ei enää noin vain suljettu korvia. ”Yrittäjänä oleminen sopii ehkä paremmin ihmiselle, jolla menee sekaisin vapaa-aika ja työelämä, ja jolle työ ei ole vain työtä. Dottirilla pääsen todella toteuttamaan itseäni ja työskentelemään luovien asioiden ja startupien parissa. Tämä kuvastaa sitä, kuka minä olen sekä juristina että ihmisenä. Olemme kaikki kunnianhimoisia persoonia ja valmiita uhraamaan tälle paljon – mutta ennen kaikkea sen pitää tuntua omalta ja näyttää itseltä. Omalla tavallaan tämä on oma pieni startup.”

Isojen asianajotoimistojen asiakkuuslistoilla pk- ja startup-yritykset ovat harvassa. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että varaa ei ole maksaa valtaville toimistoille, joiden taustalla pyörii massiivinen tukiorganisaatio. Dottirin lean-ajattelu mahdollistaa keskittymisen olennaiseen. Kun ei tarvitse elättää satojen ihmisten taustakoneistoa, voi pienempi asianajotoimisto palvella paremmin pienempiä yrityksiä.

Mutta miksi startupit? ”Koska siellä syntyvät kaikkein hienoimmat ja mielenkiintoisimmat asiat” vastaa Johanna hymyillen. ”Suurten yritysten korporatisoituessa alkavat ne keskittyä lähinnä suojaamaan jo saavutettuja etuja. Minä kuitenkin nautin enemmän asioiden mahdollistamisesta ja haluan olla mukana siellä missä tapahtuu ja siellä missä luodaan uusia asioita.”

Dottirin juristeilla, kuten myös Johannalla, tuntuu aidosti ja vilpittömästi suurimpana motivaationa olevan jano tehdä työtä, jota todella rakastaa. Kuten Jaakkoa, myös Johannaa pelotti muutos. Jaakon kuvailema tavoite luoda associateille erilainen tapa kehittyä työssä, on realisoitunut Johannan elämässä: ”Oli vaikeaa jättää turvallinen ja upea työyhteisö Boreniuksella. Tämä on paljon turvattomampaa. Associate-asemassa minulla oli aina vanhempi viisas osakas jota pystyin konsultoimaan kaikessa. Tein sen mitä pomo sanoi ja pomoni oli minusta vastuussa – täällä olen itse vastuussa itsestäni ja teemme toimeksiantotyön lisäksi kaiken aina verkkosivujen teksteistä lehdistötiedotteisiin ja laskutukseen.”

Muutos merkitsi Johannalle myös astumista hikipajoista parrasvaloihin. ”Minua hirvitti ajatus siitä, että nyt teen sellaista mikä näkyy muille ihmisille.

Aikaisemmin minusta näkyi asiakkaalle lähinnä työtunnit – olin vain rivi laskussa. Tämä on kuitenkin paljon palkitsevampaa.” Johanna kehottaakin jokaista kysymään itseltään, mitä todella haluaa tehdä, eikä turhaanpohtiaesimerkiksiCV:nstrategistarakentamista. ”Älä anna pelon ohjata elämänvalintojasi, siitä seuraa vain kyynistyminen omaan työhönsä. Yleensä kaikki valinnat, jotka pohjautuvat turvallisuudenhakuisuuteen ja pelkoon johtavat huonoihin lopputuloksiin, ja yleensä jokainen alansa huippu on päätynyt kärkeen intohimonsa johdattamana.”

Entä mistä Johannan intohimo kumpuaa? ”Minua inspiroi yhdessä tekemisen ilmapiiri.” Tämä ilmapiiri on se, mikä saa startupit katsomaan lähes takuuvarmaa epäonnistumista silmiin ja virnistämään vaaralle. ”Suomessa on herännyt asenne, että voidaan yhdessä saada aikaan uusia ja innovatiivisia asioita.”

Taannoin ystäväni kysyi lukiolaisilta mitä he haluaisivat tehdä tulevaisuudessa. Vastaukseksi tuli esimerkiksi ”parantaa syövän”. Kun kysyi jatkokysymyksen siitä, miten oppilas aikoo sen tehdä, ei idean aktiivinen toteuttaminen tullut edes mieleen.

Juuri tämä on se asia, minkä ilmapiirin muutos on tuonut mukanaan: idean keksimisen ja sen aktiivisen toteuttamisen välinen kuilu on alkanut kaventua – osittain teknologian kehityksen myötä.

Johanna ihailee erityisesti startupien motivaatioita: ”Takana ei ole vain idea rahan tekemisestä ja maailman valloittamisesta. Pelkkä raha ei riitä motivoimaan siihen työmäärään, mitä startupin menestymiseen tarvitaan.”

Takana näillä aikamme supersankareilla on ajatus nimenomaan yhteisöllisyydestä ja halusta muuttaa maailmaa: Saadaan hyvä idea, kerätään hyvä tiimi ympärille, uskotaan siihen aidosti ja todella toteutetaan se. Näin syntyi myös juridiikan startup nimeltä Dottir.

INTER VIVOS 1/2016

39

ANTTI INNANEN – SKEITTAILEVA TOIMITUSJOHTAJA Viimeiseksi vonkaleeksi verkkooni tarttuu Antti Innanen, Dottirin osakas ja toimitusjohtaja. Antti muistuttaa enemmän skeittaajaa kuin perinteistä toimaria. ”Me ollaan asiakkaittemme näköisiä” hän virnistää. Antti onkin haastattelusta jatkamassa matkaa skeittaamaan muutamien asiakkaiden kanssa. Erittäin rentoa. Kohennan hiillosta, nyt on aika sukeltaa Dottirin ytimeen.

Tämä 38-vuotias asianajaja on aloittanut akateemisen uransa vuonna 1997 Turun yliopistossa filosofian opiskelulla. Oikeustieteen maailma oli kuitenkin tuttu äidin ja enon kautta, ja sinne Antti siirtyikin opiskelemaan. Oikiksessa ei oikein kiinnostanut mikään erikoisemmin, mutta motivaatiota lisäsi oikeustieteen opettaminen Helsingin ja Turun alueiden ammattikorkeakouluissa: opettamisen kautta oli pakko itsekin tutustua myös vähemmän kiinnostaviin aiheisiin, kuten vaikkapa ympäristöjuridiikkaan.

Teknologia oli aina kiinnostanut, ja valmistumisen jälkeen työ Viestintävirastossa sinetöi kohtalon.

Samassa paikassa Antti myös tutustui Jarkko Saarimäkeen, Dottir 1.0:n toiseen founderiin.

Ennen Dottir 1.0:n perustamista Antti oli töissä Boreniuksella. Hänen asiakaskuntaansa kuului lähinnä pieniä ja keskisuuria asiakkaita, jotka eivät ole isoille toimistoille aivan optimaalisimpia asiakkaita.

Mutta Anttia juuri nämä asiakkaat, kuten vaikkapa Flow ja Minna Parikka kiehtoivat. Miksi? ”Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on hyvä positiivinen meininki ja tavoite on kova kasvu. Sitä mahdollistaessa pääsee nauttimaan ja iloitsemaan myös asiakkaiden menestyksestä ja liiketoiminnan kukoistuksesta.

Pääsee maistamaan vähän jännittävämpää elämää, mutta samalla pysyy juridiikan puolella. On todella inspiroivaa kun asiakkaat ovat todella positiivisella hype-asenteella liikkeellä, että ’nyt tää laitetaan lentoon!’”

Dottir (1.0), jonka nimi sai inspiraationsa peruuntuneesta Islannin matkasta, oli kahden juristin lakiasiaintoimisto. Temppelikadulla toimi samaan aikaan toisessa firmassa Antin serkku Jukka, jonka kanssa hoidettiinkin yhdessä toimeksiantoja. Ajatus yhteisestä yrityksestä syntyi ja kun serkukset törmäsivät Jaakkoon Flowssa, lähti lumipallo pyörimään. Alkoi dream teamin kokoaminen. ”Otettiin mukaan omat suosikkijuristimme. Esimerkiksi Johanna on mun suosikki tech-juristi. Tämä oli vähän kuin startuptiimin kokoamista. Lähdettiin rohkeasti pyytämään mukaan niitä, joiden kanssa haluttiin tehdä töitä.

Juridisesti osaaminen on tässä tiimissä erittäin kovalla tasolla, ja persoonatkin sopii hyvin yhteen.”

40

INTER VIVOS 1/2016

Mutta miten tämä dream team eroaa muista toimistoista? Kansainvälinen aspekti on todella vahva.

Mukana on Tobias Salomon Berliinissä ja Pietari Gröhn San Fransiscossa. ”Moni kasvava yritys haluaa näihin kasvukeskuksiin, mutta ovat aika yössä siinä, että miten siellä pitäisi toimia. Meidän asiakkaiden ei tarvitse etsiä paikallista juristia, jota eivät tunne lainkaan.”

Entä dream teamin pienuus verrattuna isoihin asianajotoimistoihin? ”Isojakin toimistoja tarvitaan.

Isommissa transaktioissa pitää olla isoja toimijoita, mutta näen tulevaisuuden nimenomaan pienissä yhtenäisissä tiimeissä. Tämä on tapahtunut jo muilla aloilla: panostetaan ulkoiseen näyttävyyteen vähemmän, tiimit ovat pieniä ja itseohjautuvia ja vähennetään associateja ja traineeta.

Antti pitääkin perinteistä pyramidimallia epäreiluna. Muutaman osakkaan ja usean associaten järjestelmässä alhaalla olevien vaihtuvuus on tiuhaa ja tuntilaskutustavoitteet todella kovia. ”Nämä associatet eivät ole lainkaan asiakasrajapinnassa mukana.

Startupeissa taas ei mietitä työaikoja, osakkeita eikä hierarkioita. Kaikilla on yksi tavoite ja kaikki tekee mahdollisimman paljon töitä sen tavoitteen eteen. Meillä on sama idea. Meidän tavoite on tehdä todella laadukasta liikejuridiikkaa asiakkaille, ja me pusketaan kaikki yhdessä sitä kohti.”

Ja nyt asian ytimeen. Kuten Jaakko mainitsi, Dottirille oli yhteiskunnallista tilausta. Startupmaailmassa lähtökohtaisesti vieroksutaan juristeja.

Juristit nähdään usein ”middlemaneina” jotka kauhovat nuorten startupien taskuista rahat pois juuri silloin, kuin kaikki resurssit pitäisi suunnata tuotteen kehittämiseen.

Miten Dottir ratkaisee tämän ongelman?

Erinomaisena esimerkkinä tästä toimii Dottirin helmikuun alussa solmima yhteistyö Helsingin yliopiston yrittäjyysyhteisö Helsinki Think Companyn kanssa. Dottir on mukana kehittämässä ekosysteemiä, jossa mahdollisia tulevia yrittäjiä autetaan alusta asti esimerkiksi koulutuksen avulla niin, ettei alkuvaiheessa olevan startupin tarvitse käyttää arvokkaita senttejään juristien palkkoihin. Näin kaikki resurssit voidaan suunnata tuotekehitykseen, mikä puolestaan mahdollistaa entistä paremmin uusien innovaatioiden kehityksen pidemmälle. Mitä enemmän startupeja kehittyy, sitä enemmän Dottirille syntyy mahdollisia asiakkaita. ”Ei kaikista alkuvaiheen startupeista tule välttämättä mitään. Mutta usein startupin jäsenet siirtyvät eteenpäin tekemään uutta projektia.” Vaikka startup voi epäonnistua, sen jäsenten tietotaito kehittyy ja seuraavalla projektilla on taas paljon paremmat mahdollisuudet onnistua.

INTER VIVOS 1/2016

41

”Meidän strategia on se, että meidän asiakkaan pitää voida saada lisäarvoa meidän palveluista. Jos me ei siinä onnistuta, ollaan yksinkertaisesti väärässä.

Asiakkaan pitää saada meistä enemmän hyötyä, kuin mitä he maksavat.” Dottir haluaa olla mukana yhtenä toimijana koko startup-ekosysteemissä. He haluavat täyttää juridiikan ja startupien välisen kuilun. Kun koko ekosysteemi voi hyvin, Dottir voi hyvin.

Mutta mitä tapahtuu kymmenen vuoden päästä?

Jos asianajotoimisto lähtee kasvamaan kooltaan, miten nyt luotu kulttuuri säilyy? ”Silloin tulee totta kai myös sitä toisen kerroksen jengiä. Sitä ei voi välttää. Mutta tärkeämpää olisi tuntea, että jokainen olisi samassa tiimissä mukana. Olen huomannut, että se itse työ vaikuttaa tähän tunteeseen yllättävän vähän. Tärkeämpää on se, millaisessa porukassa työtä teet. Kun tunnet olevasi osa tiimiä ja osallistut kulttuurin rakentamiseen, on kovankin työn tekeminen mielekästä.” Antti uskoo vahvasti siihen, että omana itsenään oleminen on kaiken hyvän toiminnan ydin. Silloin voi antaa kaikkensa siihen mitä tekee – rakkaudesta lajiin. ”WHY JOIN THE NAVY WHEN YOU CAN BE A PIRATE?” Mitä Dottir siis on? Dottir on vapautta. Vapautta tehdä kovaa työtä asioiden parissa, joita rakastaa ja vapautta toteuttaa unelmaansa. Uskoa, että laadukkain työ syntyy palavasta intohimosta siihen, mitä tekee.

Elämän arvottamista yli rahan ja keskittymistä olennaiseen.

Steve Jobs sanoi: ”Why join the navy when you can be a pirate?” Ehkä tämä on juuri sitä, mitä liikejuridiikka Suomessa tarvitsee. Startupien hienoin ominaisuus on yhteiskunnan vakiintuneiden ja jo korporatisoituneiden rakenteiden murtaminen.

Startupit tunkeutuvat kuin voikukka asfaltin läpi kohti taivasta, murtaen juurtuneita käsityksiämme.

Startup uskaltaa kysyä: miksi ei? Kaiken mitä ihminen on tehnyt voi ihminen muuttaa. Miksei siis asianajomaailmassakin? Yhteiskuntamme on muuttumassa, ja jos jo jopa suuret sijoituslaitokset tekevät kokeiluja blockchain-teknologialla, niin asianajotoimistolle, joka todella ymmärtää uutta maailmaa, on varmasti kysyntää.

42

INTER VIVOS 1/2016

Startupit, kuten myös liikejuridiikka, ovat kuitenkin pohjimmiltaan ennen kaikkea äärimmäisen kovaa työtä. ”Turha liikejuridiikan ihannointi tulisi lopettaa.

Työajat on epäsäännölliset, päivät on pitkiä, työaikalakia ei sovelleta ja jos näistä asioista ei pidä, kannattaisi tehdä sitä mistä pitää juristina – hienoja uria voi tehdä muuallakin oikeustieteen parissa” pohtii Jaakko. Heikki Pihlajamäki on sanonut, että jos kahdeksankymmenen torjunnan matsin jälkeen ei sano ”olipa ihana matsi!” ei ehkä kannata pelata maalivahtina.

Maassa, jossa opiskelija- ja vapaaehtoisvoimin voidaan kasvattaa pienestä ”Loska” tapahtumasta 15 000 kävijän Slush lienee kaikki mahdollista. Startupmaailma on kuitenkin paljon enemmän kuin Slush, Miki Kuusi tai edes pöhinä. Se on intohimoa, kovaa työtä ja vapautta. Dottirin väki elää tätä ekosysteemiä.

He ovat tulleet sinne, missä juristeja normaalisti kartetaan. Ymmärrän miksi moni ihminen saa ihottumaa sanasta ”pöhinä”. Parempi sana onkin ehkä voimaannuttaminen. Sitä tämä maa tarvitsee ja siinä Dottirin väki on alansa kärjessä.

Astun ulos asianajotoimistosta ja alan kävellä kohti keskustaa. Räntää sataa taivaalta ja kenkäni ovat jälleen loskasta märät. Loskaa tässä maassa riittää. Loskaa.

Hymyilen ääneen. IV

Ps. Jaakko, Pykälän valmennuskurssiopettaja jo kahdeksan vuoden ajan, joista neljä vuotta ovat olleet ”se ehdottomasti viimeinen kerta”, ei ole vielä tehnyt lopullista päätöstä siitä, lopettaako vai ei.

Elämme jännän äärellä.

HEIKIN PALSTA JUMISSA

RANGAISTUSASTEIKKO

Hei Heikki!

Hei,

Viime aikoina olen alkanut epäillä opiskelupaikan valintaani. En oikeasti halua luovuttaa oikiksen suhteen - oikeustiede on mielenkiintoista, mutta on hirveästi paineita päästä vaikeista tenteistä läpi. Joskus koen, että minut on hylätty ison kirjapinon ääreen ilman neuvoja.

Yliopistossa ei ole helppoa lähestyä ketään, esimerkiksi professoreja, jotta saisi apua. Samalla opintopisteiden kertyminen kauhistuttaa, koska niiden myötä valmistuminen on aina askeleen lähempänä, enkä tiedä mitä sitten pitäisi tehdä. Minusta ei tunnu siltä, että oikeustieteellinen olisi tähän mennessä antanut minulle valmiuksia työelämään.

Mistä pitäisi lähteä etsimään vastauksia?

mitä mieltä olet nykyhallituksen vaalimasta ideasta, että rangaistusten tulisi vastata kansan oikeustajua? Entä tiedätkö aikakautta, jolloin näin olisi ollut?

-Ihmettelijä Hyvä ihmettelijä, yliopistotutkinnoilta odotetaan usein vähän liikaa.

Teoreettinen tutkinto ei voi olla sellainen, että siinä opetettaisiin kädestä pitäen ja askel askeleelta, miten vaikkapa asianajaja hoitaa jutun. Kysymys ei ole edes pelkästään teoriasta vaan myös siitä, että tutkinto valmistaa niin kovin monenlaisiin tehtäviin. Ajattele asiaa myönteiseltä kannalta: oikeustieteen tutkinto avaa sinulle ovet vaikka mihin.

Apua opintoihin saa myös. Tiedekunnassa on pedagoginen yliopistonlehtori, joka auttaa mielellään opiskelutekniikkaan liittyvissä asioissa. Ymmärrän, että professoreita on vaikea lähestyä, mutta kehottaisin silti tekemään niin. Useimmat kollegoista suhtautuvat tällaiseen myönteisesti ja neuvovat varmasti. Käy myös luennoilla ja muussa opetuksessa niin paljon kuin ohjelmaan sopii. Se auttaa, etkä ole pelkästään kirjapinojen ääressä. Yritä myös löytää sellaisia oppiaineita ja asiaryhmiä, jotka sinua erityisesti kiinnostavat.

Onnea loppumetreille!

44

INTER VIVOS 1/2016

-Oudoksuja Hei Oudoksuja, tätä hokemaa kuulee tavan takaa. Suurin ongelma siinä on sen selvittäminen, mikä on kansan oikeustaju.

Useimmille varmaan tulee mieleen jonkinlainen keskimääräiskansalainen, jollaista ei tosiasiassa ole olemassakaan muuta kuin ehkä tilastollisesti.

Kansan oikeustajusta tulee mieleen myös kovat rangaistukset, mutta miksei yhtä hyvin esimerkiksi liberaalit käsitykset omaava yliopiston professori saisi osallistua kansan oikeustajun muodostamiseen?

Kriminologisissa tutkimuksissa on myös toistuvasti todettu, että ihmisten rangaistuksia koskevat vaatimukset lievenevät mitä lähemmäs konkreettinen rikosasia tulee. Jos läheinen syyllistyy rikokseen, ollaan usein taipuvaisempia näkemään lieventävät asianhaarat kuin jos kannanmuodostus perustuu joukkotiedotusvälineiden uutisointiin.

Entä ovatko rangaistukset joskus vastanneet kansan oikeustajua? Yleistäen voi sanoa, että varhaismodernina aikana eli ennen 1800-lukua Euroopassa kansan oikeustaju (jälleen varustettuna ihan samoilla varaumilla kuin nykyäänkin) oli lähinnä lievempi kuin virallisen tahon. Esimerkiksi 1600-luvun Ruotsissa paikalliskäräjät kieltäytyivät johdonmukaisesti noudattamasta kruunun ankaraa rikoslakia. Sen sijaan asiat haluttiin sopia sakoin ja vahingonkorvauksin, myös kaikkein törkeimmät rikosasiat. Itsenäisen Suomen rikosoikeutta leimasi ankaruus aina 1970-luvulle asti, jolloin yhteiskunnan raju rakennemuutos ja liberaalien rikosoikeustutkijoiden vaatimukset painoivat rangaistukset vähitellen yleiseurooppalaiselle tasolle.

MISTÄ LÖYTÄISIN VANHEMMAN JURISTIMIEHEN? Rakas Heikki, lähestyn sinua nyt rakkauselämän ongelmiin liittyen.

Kuten varmasti moni muukin nuori oikisopiskelija, haaveilen itseäni vanhemmista salskean analyyttisistä juristimiehistä. Pykälässä harva jo valmistunut kuitenkaan enää viihtyy. Missä voin tavata elämäni rakkauden?

-Forever alone Arvoisa Forever alone, yleistäen voinee sanoa, että sopivia tyyppejä löytyy aina parhaiten siellä, missä ihmisiä liikkuu. Eli: ala liikkua uusissa harrastuksissa ja muissa vastaavissa paikoissa, jossa otaksut ns. kohderyhmäsi jäsentenkin vaeltelevan. Tämä lienee kyllä jo siinä suhteessa vanhanaikainen ohje, että käsittääkseni nykyään erilaiset parisuhde- ja deittipalvelut ovat kai vallanneet suuren osa alan markkinoista. Tiedän joistakin asioista jotakin, toisista aika paljon, mutta viimeksi mainittu menee kyllä totaalisesti epämukavuusalueelleni …

Pykälän inspehtori Heikki Pihlajamäki vastaa palstalla oikkarin mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Lähetä kysymyksesi Heikille: intervivios@pykala.fi tai Pykälän nettisivuilla olevalla lomakkeella.

INTER VIVOS 1/2016

45

PERHONEN

K

evätkauden koittaessa varaslähdön uuteen vuoteen ottivat perinteiden mukaisesti Pykälän fuksit Phuksiristeilyn merkeissä. SiljaLinen laivan odottaessa pykälistit kaahasivat busseillaan kohti laivaa ja Lexiläisiä sekä Codexareja. Ilo oli käsin kosketeltavaa, ja eräskin phuksityttö löytyi kulkevan hymyssä suin pitkin laivan käytäviä lexiläisen haalareissa. Ties millä keinolla tuo univormu oli tytön päälle päätynyt. Perinteitä kunnioittaen fuksit pääsivät myös todistamaan, kuinka eräs ansioitunut phuksi kannettiin paluumatkalla bussiin erittäin kuivan suomalaisen valkoviinin tehtyä tepposet.

Varsinaisen Kevätkauden Korkkauksessa tunnelma jatkui perhosen iloksi lähestyvän kevään kunniaksi sangen lämpöisenä. Moni bileisiin pistäytymään tullut vanhempi tieteenharjoittaja näytti löytäneen tiensä suloisen phuksipalleroisen kainaloon. Erityisen iloisena Perhonen seurasi erään tumman kaunokaisen yrityksiä kiinnittää erään pyrkyreitä avustavan komean nuorukaisen huomio.

Virkailijoiden vaihto sai yhden jos toisenkin päät sekaisin. Eräskään poika ei oikein näyttänyt osaavan päättää virkaansa eikä tehdä valintaa kahden fuksitytön välillä. Koko juhlakansan päät viimeistään taas pyörälle sai fuksineitojen villi tankotanssishow Helsingin yössä.

Osallistuipa kuulemma performanssiin myös pari uskaliasta fuksipoikaakin!

Seuraavaksi vuorossa oli tunteita nostattava kuppipelien ilta ja sekös vasta sai Perhosen tuntosarvet väpättämään. Iloisena Perhonen katseli kerhon uusimpien tulokkaiden tiukkaakin tiukempia pelipaitoja.

Mitään ei toden totta oltu jätetty arvailujen varaan! Sen sijaan Perhosta jäi askarruttamaan siivousvaraston tapahtumat muutaman ihmisen vietettyä siellä epäilyttävän suuren osan illasta. Moppien lisäksi lienee varastosta löytynyt kimppakivaa. ;) Haalaribileissä tunnelma oli käsinkosketeltava, kun phuksit hipelöivät odottaen bolognanpunaisiaan.

Vauhdikkaat bileet saatiinkiin aikaiseksi. Huomaamatta

46

INTER VIVOS 1/2016

ei jäänyt useat varasteluyritykset toimikunnan juomavarastoon. Onneksi fuksien suunnalta osoitettiin kuitenkin merkittävää skarppiutta ja vohkitut juomiset palautettiin takaisin yhteiseen käyttöön. Perhosen kuitenkin kävi niin kovasti sääliksi palohälytinparkaa, joka koki kovia nuijan haltuunsa ottaneen neitokaisen kovakouraisessa kohtelussa.

Laskiaisena pykälistit päätyivät jälleen kerran erikoistumaan nousuihin.

Pykälän vieraanvaraisuudesta oli saapunut nauttimaan jopa vieras sisarainejärjestöstämme. Kyseinen herra löydettiinkin myöhemmin illalla keräämässä hallituksen sinkkutyttöjen yhteystietoja...

Mintunhuuruisen illan jatkoilla nähtiinkin yksi jos toinen läheisissä tunnelmissa. Myös Haalaribileissä juhlatuulensa kadottanut kirjanpitämiseen erikoistunut vaaleaverikkö tuntui löytäneen hetkeksi seuraa itselleen <3 Mikäli alkuvuoden pykälistit olivat viettäneet lämpimissä väleissä, nousi lämpöasteet polttavan kuumiksi ystävänpäivän sitseillä. Ilmeisesti yhdellä jos toisella taisi olla Kannu kiikarissa, eikä Perhonen ihmettelisi jos moni olisi herännyt aamulla uuden kullan kainalossa. Erityisesti Perhosen huomiota kiinnitti äänessä ollut, siviilisäätynsä sinkuksi hiljattain vaihtanut nuorukainen jonka läsnäolo ei varmastikaan jäänyt keltään huomaamatta. Niin ikään keltään ei jäänyt huomaamatta juristin alkujen tarkkuus heidän noudattaessa sääntöjä sangen tarkasti perinteisen Skaban koittaessa. Koitos päättyi kuitenkin voitokkaasti, kuinkas muutenkaan.

Perhonen virittää tuntosarvia kohti kevättä, Pykäläviikkoa ja muita ikimuistoisia juhlia.

Rakkautta, Perhonen