Oikeustieteellisen tiedekunnan dekaaniehdokas Kimmo Nuotio Teksti: Mikko Rudanko Istuva dekaani on kehittäjä. Hän olisi tekemässä uudistuksia, vaikka ei olisikaan tiedekunnan johdossa. Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio (54) oli pitkään vastaava professori tiedekunnan Vaasan yksikössä, jossa vastasi alemman oikeustieteellisen tutkinnon kehittämisestä yli 10 vuoden ajan vuosina 1996–2008. Vaasa olikin mahdollisuus kokeilla erilaisia asioita, kuten myös harjoittelua yliopistoyksikön kehittämisestä ja johtamisesta. Nyt Helsinkiin levinnyt kaksikielisen tutkinnon kokeilukin aloitettiin aikanaan pilottina Vaasassa. Opetus Neljä vuotta sitten Nuotio haki dekaaniksi tiedekunnan opetuksen tilanteen vuoksi. Tultuaan valituksi hän ei saanut tiedekunnassa läpi esitystä kaikille pakollisesta pedagogisesta koulutuksesta, mutta dekaanina Nuotio asetti ohjausryhmän, jonka työn myötä luotiin syksyllä 2013 alkanut uusi moduulimuotoinen ON-tutkinto. Tämä ei ole kuitenkaan vielä koko matka vaan toimintaan tarvitaan Nuotion mukaan pedagogista linjakkuutta ja moduulien yhteistoimintaa. Tavoitteena on systeemi, jossa allokoidaan vastuita ja aktiivitaitojen kehittämistä eri vaiheisiin, jolloin jokaisella kokonaisuudella olisi vastuuta yleisistä taidoista tietyn substanssin lisäksi. Nyt tilannetta seurataan, keskustellaan ja tarvittaessa trimmataan. Nyt Nuotio pyrkii eroon heimoista tiedekunnan sisällä eikä vanhaan laitos(/osasto)malliin ole enää paluuta. Opintouudistuksen ja sen moduulirakenteen myötä on Nuotion mukaan tultu tilanteeseen, jossa naapurin kanssa on pakko tehdä yhteistyötä. Tämä voi kuitenkin olla vaikeaa. Yhteistoiminnallisuus onkin löydettävä ja johtamisjärjestelmää tarvitaan aivan eri tavalla. Professoreiden ja lehtoreiden työpanos tulisi myös saada optimaaliseen käyttöön. Nuotio korostaa henkilökunnan henkistä sitouttamista, vuorovaikutusta ja parempaa pilottimuotoista yhteistyökulttuuria, johon kuuluisi eettisiä pelisääntöjä. Moduuleillekin voitaisiin delegoida johtamista. Nyt ylimenokautena dekaanin rooli onkin Nuotion mukaan ollut ylikorostunut. Mielestään hän ei ole kuitenkaan mikromanageroinut tiedekuntaa vaan toteuttanut isoja kuvioita ja tarvittaessa ratkonut esiintyneitä ongelmia. Laatu Jos on Halila tehokas ulkoisen rahoituksen hankkimisessa, niin on kyllä Nuotiollakin paljon kokemusta täydentävän, kilpaillun ja liikkuvan rahoituksen puolelta. Nuotio korostaa erityisesti tutkimusrahoituksen ja kansainvälisen toiminnan osuutta yliopiston rahoituksesta. Hänen mielestään siitä, että välillä ollaan miinuksella, ei pitäisi huolestua, kunhan rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Sen sijaan ajatus siitä, että tiedekunnassa priorisoitaisiin kansallista lainoppia eikä välitettäisi tutkimusrahoituksesta ja laadusta, on Nuotiosta katastrofaalinen. Itse hän lupaakin tiedekunnalle tulevaisuuden, jossa oikeasti mennään eri suhteissa laadullisesti eteenpäin ja katsotaan eteenpäin tulevaisuuteen, kansainvälisiin kuvioihin ja laatutekijöihin, sekä pedagogisesti, sisällöllisesti että akateemis-tieteellisesti. Nuotion mukaan nyt on kyse linjavaaleista. Nyt valitaan linja, jota seurataan. Ne, jotka nyt jäävät tappiolle, joutuvat hiljenemään. Tällöin voidaan viedä loppuun isot kuviot ja mennä toiminnallisesti selkeästi johdetumpaan järjestelmään, jossa autonomiaa on se, että saa vapaasti miettiä, mitä luokassa sanoo tai mitä tutkii, mutta se ei sen sijaan enää liity siihen,
että tiedekunnassa voisi tehdä tai olla tekemättä. Nuotion mukaan tiedekunnassa ei siis voi enää olla niitä, jotka eivät tee mitään. Tässä auttavat henkilöstöstrategia ja työsuunnitelmat. Myös Tuhat-tietokanta kertoo Nuotion mielestä, millaisia lihaksia kenelläkin oikeasti on. Rajat ylittävä yhteistyö Nuotio korostaa vahvasti kansainvälisyyttä ja hän onkin hoitanut ahkerasti tiedekunnan suhteita esimerkiksi Kiinaan, viimeksi Hong Kongiin ja Shanghaihin. Kansainvälinen yhteistyö ei olekaan Nuotion mielestä millään tavoin pois tiedekunnan kansallisesta tehtävästä. Tiedekunnalla on tällä hetkellä henkilökunnassaan 25 ulkomaalaista, jotka tuovat yliopistolle reilusti rahoitusta. Nuotion mukaan myös erikielisten välisiä heimoja tulisi sekoittaa, jolloin ei olisi enää nykyisenkaltaista tiukkaa jakoa kotimaisen ja ulkomaisen henkilökunnan välillä. Nuotion mukaan haluttaessa vahvistaa kampuksen keskinäistä tutkimus- ja muuta yhteistyötä voisi ainakin ajatuksena harkita sellaista kampusrakennetta, jossa keskustan kymmenen laitosta kuuluisivat samaan tiedekuntaan, jolta olisi riisuttu käytännössä muut tehtävät paitsi näiden laitosten yhteistyön edistäminen. Nuotion mielestä laitosjako onkin tiedekuntajakoa tärkeämpää. Hän on pohtinut, mitä dekaanit oikeastaan tekevät valtiotieteellisessä tiedekunnassa, jossa on myös laitosjohtajia. Kahdenkertaista hallintoa ja päätöksentekoa ei siis ainakaan tarvittaisi. Nuotio ei ehkä puhu suoraan yhden keskustatiedekunnan puolesta, mutta jotain hänen johtamaansa keskustakampuksen neuvottelukuntaa vahvempaa Nuotion mukaan kuitenkin ehkä tarvittaisiin. Yhteistoiminnallisuus onkin tärkeää. Opiskelijat Viiden vuoden aikana oikeustieteen aloituspaikkoja on väliaikaisesti suunniteltu lisättäväksi yhteensä 500. Nuotion mielestä Helsingin yliopisto voisi hyvin antaa muiden tiedekuntien ottaa nämä opiskelijat. Hänen mielestään ei olisikaan tarvetta tapella tai vastustaa sitä, että esimerkiksi Joensuu tai Lapin yliopisto ottaisi lisää opiskelijoita, vaan Nuotion mukaan Helsinki voisi puolestaan ottaa näistä parhaimmat aikanaan maisterivaiheessa opiskelemaan. Tilanne on tietenkin toinen, jos tiedekunta saisi opiskelijamäärien lisäysten myötä myös kunnollisesti lisäresursseja – silloin Nuotion mielestä Helsingin aloituspaikkojakin voitaisiin kyllä jonkin verran lisätä. On Nuotio toki toisaalta valmis dekaanina lobbaamaan opiskelijamäärien lisäyksiä vastaankin. Mutta jos alalle tulee lisää kilpailua, tulisi Nuotion mukaan oikeustieteen maistereiden pystyä kilpailemaan myös oikeustieteen raja-alueilla, kuten verobisneskonsultoinnissa tai ympäristöhallinnon puolijuridisissa tehtävissä. Nuotio ei ole esittänyt valtakunnallista yhteishakua eikä hän kannata Helsingin ja Vaasan hakuprosessin yhtenäistämistä siten, että Vaasaan lähetettäisiin ihmisiä, jotka eivät sinne halua mennä. Vaasassa pitkään olleena hän itse kunnioittaa sitä, että Vaasan yksiköllä on vähän oma profiilinsa, jo siinäkin mielessä, että siellä yleensä kaikki jutut suunnitellaan yhdessä opiskelijoiden kanssa. Tähän toki pyritään Helsingissäkin ja Nuotio ottaakin mieluusti opiskelijoiden esityksiä ja toivomuksia vastaan. Nuotion mukaan ei olekaan mahdotonta, että oikeustieteen opiskelijat saisivat oman lukutilan, joka voitaisiin vuokrata, mahdollisesti sponsoroidusti, tai sellainen voitaisiin saada yliopiston tilahallinnon kautta. Nuotiolla ei ole vielä hakuvaiheessa dekaanijoukkuetta taustallaan. Todennäköisesti kaikki varadekaanit tulevat kuitenkin vaihtumaan uusiin, mikäli hänet valitaan. Viimeksi Nuotiolle tuli kymmenen varadekaanihakemusta, nytkin tarkoituksena on saada parhaat tyypit kehiin.