Oikeustieteellisen tiedekunnan dekaaniehdokas Heikki Halila Teksti: Mikko Rudanko Haastaja on varainhankkija. Siviilioikeuden professori Heikki Halila (61) on viime vuosina hankkinut ulkopuolisella varainhankinnallaan tiedekunnalleen enemmän resursseja kuin kukaan muu Helsingin yliopistossa. Esimerkkeinä tästä ovat urheiluoikeuden professuurit 2006 ja 2011, Fortumin rahoittama ympäristö- ja energiaoikeuden määräaikainen professuuri, Nokian rahoittama kilpailuoikeuden osa-aikainen ja määräaikainen professuuri sekä useat finanssipääomakeräyksillä hankitut professuurit. Tullessaan valituksi dekaaniksi Halila on luvannut jatkossakin toimia samoin menetelmin uusia rahoituslähteitä hakien ja tiedekuntaa sidosryhmäsuhteillaan hyödyntäen. Talous Halila on korostanut, kuinka tiedekunnan talous on huonolla tolalla, eikä rahankäyttö ole läpinäkyvää vaan sattumanvaraista. Esimerkkinä hän on käyttänyt vuonna 2013 tehtyjä yliopiston ohjeistukseen perustumattomia opetushenkilökunnnan palkankorotuksia, jotka olisi paremmin voitu käyttää työoikeuden professorin palkkaamiseen. Tiedekunnan resurssien tulisikin olla oikeudenmukaisesti jaettu. Työkaluna resurssien ohjaamisessa tulisi käyttää ajankäyttösuunnitelmaa ja raportointia, joka ei nyt toimi. Halilan mukaan tällä hetkellä onkin opettajia, jotka eivät opeta kovinkaan paljon. Kaikkien tulisi kuitenkin osallistua tiedekunnan talkoisiin, kaikkien tutkia ja kaikkien opettaa. Halilan mukaan tiedekunnassa tulisi ottaa huomioon oppiaineiden tuotokset, kuten harjoitusseminaarit, täydentävät aineopinnot ja projektit, mutta myös niiden suosio, kysyntä ja ilmoittautumiset resursseja jaettaessa. Tätä ei ole toistaiseksi tehty, vaikka sitä on kyllä usein tiedekuntapäivissä esitetty. Ja jotta resursseja olisi olemassa, tehtävien tasaisen jakautumisen lisäksi tarvittaisiin myös ulkopuolisella varainhankinnalla saatuja resursseja. Työhyvinvointi Halila on korostanut myös työhyvinvointimittauksia, joiden mukaan työhyvinvointi on heikkoa Helsingin yliopistossa, mutta erityisen huonoa se on oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Huono henki vaikuttaakin myös opetukseen. Halila itse pyrkisi korjaamaan tiedekunnan jakaantumista ja tiedekunnassa epäviihtyvyyttä aiheuttavia tilanteita sekä luomaan luottamusta reiluun tiedekuntaan. Tiedekunnassa tulisi Halilan mukaan olla pakottamisen ilmapiirin sijaan luottamusta ja kunnollista keskustelua. Osa dekaanin vallasta voitaisiin siirtää tiedekuntaneuvostolle, tai sitä voitaisiin Halilan mielestä ainakin kuunnella enemmän, ja hyllytetty vuoden 2009 ehdotus tiedekunnan osastojaoksi tulisi nostaa uudestaan pöydälle. Halila myös korostaa opettamista henkilökohtaisena prosessina. Parhaassa tapauksessa kaikki saataisiin myös vähintään päivän kestävälle pedagogiselle kurssille, joka voisi karistaa ennakkoluuloja moderneista metodeista.
Opetus Halilaa on moitittu kansainvälisen näkökulman sivuuttamisesta. Silläkin on hänen mukaansa oma paikkansa, mutta oikeusdogmatiikka ei voi kuitenkaan olla sivuosassa. Halila itse on nordisti ja kannattaa vahvasti oikeudenalakohtaista yhteistyötä Pohjoismaiden välillä. Yleisesti ottaen Halilan mielestä tiedekunnassa olisi tärkeää opettaa yleisten oppien ja kysynnän kannalta oleellisia asioita. Opetusta tulisikin olla niissä aineissa, joissa sillä on merkitystä tulevien työtehtävien kannalta. Halilakin kuitenkin kannattaa trendiä, jossa siirryttäisiin ongelmakeskeisempään ja pienryhmäpainotteisempaan opetukseen; kun kirjallisia harjoituksia ja suullisia esityksiä olisi enemmän, valmiudet kuten neuvottelutaidot ja sosiaaliset taidot kehittyisivät. Taitoja tulisi kuitenkin kehittää myös opiskelijajärjestöissä. Halila on julkisesti ilmoittanut, ketkä olisivat hänen opetuksesta vastaavia varadekaaneitaan. Varadekaaniehdokkaat Olli Norros ja Juha Raitio ovat olleet aktiivisesti mukana myös opintouudistuksessa. Tarkoitus olisi Halilan mukaan viedä hänen johdollaan uudistusta eteenpäin hyvässä valmistelussa ja hyvässä seurannassa niin, että se on toteuttamiskelpoinen ja siihen saadaan sitoutettua kaikki tahot. Uudistuksesta tulee myös ottaa laajasti palautetta ja katsoa mihin suuntaan se on mennyt. Opetusta on kuitenkin vaikea tehostaa vähäisillä resursseilla, jos opiskelijamäärät kasvavat. Halila vastustaisikin opiskelijamäärien lisäystä loppuun asti. Koulutus Halilalla on pitkä suhde Helsingin oikeustieteelliseen tiedekuntaan, sillä ensimmäisen kerran hän oli Porthaniassa jo viisivuotiaana. Nyt hän on 61-vuotiaana lakimiesidentiteetistä ja lakimieskuntaan liittyvistä kysymyksistä eniten kirjoittanut suomalainen. Oikeustieteellisen tiedekunnan itsenäisyys onkin Halilalle tärkeä asia, erityisesti lakimieskoulutuksen kannalta, sillä koulutuksen ja oikeustieteellisen tutkimuksen erityispiirteet eivät tulisi turvatuiksi, jos oikeustiede olisi laitoksen asemassa. Tiedekunnan tulisikin säilyä itsenäisenä kaikissa oloissa ja hän on itse luvannut toimia itsenäisyyden puolesta loppuun asti, tarvittaessa turvautuen esimerkiksi ammattialan sidosryhmiin ja ammatillisiin järjestöihin. Halilan mukaan itsenäisen tiedekunnan opiskelijamäärän tulisi pysyä kohtuuden rajoissa. Hänen mielestään koulutuspoliittinen linja, joka lisäisi oikeustieteellisen alan aloituspaikkoja, onkin väärä. Halila ei myöskään pidä hyvänä sitä, että suuri osa oikeustieteellisen alan aloituspaikoista olisi muualla kuin Helsingissä. Halila on aikanaan Lakimiesliiton puheenjohtajana hyvin vahvasti vastustanut alan aloituspaikkojen lisäyksiä ja Joensuun oikeustieteellistä tiedekuntaa. Nytkin hän käyttäisi yhteiskuntasuhteitaan sekä kulisseissa että niiden takana ja kävisi kaikilla mahdollisilla foorumeilla kisaa oikeustieteellisen alan opiskelijamäärien nostoa vastaan, sillä hän ei katso lisäyksille olevan mitään perustetta. Valtakunnallista yhteisvalintaa ja yhtenäistä valintakoetta Halila kuitenkin kannattaa jo tulevalla hallintokaudella. Hakijat saisivat siis raksia ruutuun paikat, joihin haluavat. Pääsykoekirjatkin voitaisiin laatia yhteisesti. Dekaanina Halila pyrkisi mahdollisuuksien mukaan järjestämään Porthaniasta oikeustieteen opiskelijoille suunnattua omaa lukutilaa ja vaihto-opintojen hyväksilukujärjestelmää voitaisiin Halilan mukaan miettiä siirrettäväksi professoreiden vastuulta jopa kokonaan tiedekunnan kansliaan, sillä sielläkin hänen mielestään osaamista tähän melko mekaaniseen tehtävään kyllä riittäisi.