3. Kasvihuonetuotannon viherbiomassat
3. Kasvihuonetuotannon viherbiomassat Maritta Kymäläinen, Tuija Pirttijärvi; HAMK Katri Joensuu, Eric Harrison, Eila Järvenpää; Luke Kaisa Haga; ProAgria ÖSL
Kasvihuonetuotannossa syntyy merkittäviä määriä viherbiomassaa, kuten lehtiä ja varsia. Perinteisesti näitä ei ole hyödynnetty muuten kuin kompostoimalla. Tehokas kompostointikin on haasteellista viherbiomassojen suuren kosteuspitoisuuden vuoksi. Nestettä voi erottua ja valua ympäristöön sekä kasavarastoinnin että aumakompostoinnin aikana. Valumanesteen mukana menetetään arvokkaita ravinteita ennen peltoon levitystä. Kaatopaikalle viherbiomassaa ei ole saanut sijoittaa vuoden 2016 alusta lähtien. Tämä on pakottanut toimijat hakemaan uusia ratkaisuja massojen hyödyntämiseksi.
Tomaatti ja kurkku keskiössä Suomen kasvihuonevihanneksista tomaatti ja kurkku yhdessä (n. 80 milj. kg/vuosi) edustavat n. 90 prosenttia tuotannosta. Tästä n. 70 prosenttia on keskittynyt Närpiön seudulle Pohjanmaalle. Tuotannon tehostumisen ja lajikekehityksen myötä tuotantomäärät ovat kasvaneet, vaikka kasvihuonepinta-alat ovat merkittävästi pienentyneet. Samalla yrittäjien lukumäärä on laskenut toiminnan keskittyessä isompiin yksiköihin. Suuntaus on ollut selkeä jo ainakin viimeisten 20 vuoden ajan. Tuotannon tehostumisen myötä myös hävikki on onnistuttu hyvin minimoimaan, mutta sivuvirroissa muhii vielä vajaasti hyödynnetty biomassaresurssi. ArvoBio -hankkeessa selvitettiin tomaatin ja kurkun lehti- ja varsibiomassan määriä, koostumusta ja hyödyntämisvaihtoehtoja. Tulokset pohjautuvat haastatteluihin, kyselytutkimuksiin ja käytännön koetoimintaan, sisältäen näytteiden analysointia, biokaasun ja bioetanolin tuottokokeita sekä kiinto- ja nestejakeiden erotusta puristamalla.
Viherbiomassoja syntyy vaihtelevia määriä Kasvustosta poistettaviin biomassamääriin ja laatuun vaikuttavat mm. kasvutapa- ja lajike-erot. Ympärivuotisessa kurkkutuotannossa käytetään pääasiassa ns. alaslaskumenetelmää. Tässä menetelmässä viherbiomassaa eli lehtiä ja sivuversoja poistetaan kasvukauden aikana tasaisesti (yleensä kaksi kertaa viikossa). Sen sijaan ns. sateenvarjoleikkausmenetelmässä hoitoleikkauksia tehdään harvemmin, eli latvoja sekä heikkoja 20
