UY NRO 4 / 2016

Ä SI VEN DO P RNÅ SV A EN 28 SK -3 A 1

UUSI YHTEYS / NRO 4 2016 W W W. F I N S K A P I N G S T. O R G

CARITA KERTOO: RAKASTUIN UUDELLEEN JEESUKSEEN SIVU 16 MIKKO KULPAKKO ON OSOITTAUTUNUT LUOTTAMUKSEN ARVOISEKSI SIVU 2 HEIMO AALTO IN MEMORIAM SIVU 21

PÄÄKIRJOITUS: RAKKAUSSUHDE ISRAELIIN

RUOTSINSUOMALAISTEN KASVAVIMMAN MAANALAISEN SEURAKUNNAN KAITSIJA:

MEILLÄ EI OLE OLLUT KOSKAAN MINKÄÄNLAISIA KONFLIKTEJA! TEKSTI JA KUVA: RAULI LEHTONEN

Vuodesta 2007 Mikko Kulpakko on toiminut Ruotsin yhden suurimman maanalaisen seurakunnan työntekijänä.

Sen jäsenet ovat kokoontuneet hengelliseen hartauteen S:t Sigfridin griftegårdin ulkoilmassa. Satoi tai paistoi, niin seurakunta on aina ollut täysilukuisena paikalla. Kesähelteet tai talvipakkaset eivät ole suuresti vaikuttaneet osanottajiin. Marraskuun 4. päivä Kulpakko siirtyi eläkkeelle ja lopettaa toimintansa työntekijänä. Menestyksestä huolimatta kukaan yhteisön jäsenistä ei tule kaipaamaan häntä, eikä ole myöskään pyytänyt häntä pidentämään työsuhdettaan yhteisössä.

Tämä ei ole kuitenkaan murehduttanut Mikko Kulpakkoa, joka jo odottaa eläkkeelle pääsyään. Haastattelua tehdessämme hänellä on enää kolme viikkoa jäljellä, ennen kuin hän siirtyy elämänsä kaikkein pisimmälle lomalle: - Tiedän seurakuntamme jäsenistön varsin tarkkaan. He eivät oikeastaan välitä ollenkaan siitä, kuka on työntekijänä, tai minkälaisia puheita tai lauluja ulkoilmassa lauletaan. Siksi en ole hetkeäkään epäillyt päätöstäni oikeaksi. Nyt kun olen

2 UY 4/2016

saavuttanut eläkeiän, koen että aikani on lopettaa.

Seurakunta koostuu enimmäkseen ruotsalaisista jäsenistä. Suomalaiset on kuitenkin integroitu toimintaan siten, että hekin osallistuvat tilaisuuksiin samalla tavalla kuin valtaväestö. Kulpakko ei ole kuitenkaan koko kymmenvuotisen työkautensa aikana kokenut minkäänlaisia jännitteitä eri kansallisuuksien välillä.

Ei edes kielikysymys ole aiheuttanut ongelmia jäsenten parissa.

- Kukaan ei ainakaan minulle ole koskaan valittanut, että jotakin kieliryhmää olisi syrjitty, tai ettei vanhuksille tai naisille olisi annettu suunvuoroa. Kaikki ovat aina vaikuttaneet tyytyväisiltä ja eikö se vaitiolo olekin myöntymisen merkki, meinaa Kulpakko kun hiukan epäillen tenttaan häntä.

Seurakunta kasvaa Viimeisten vuosien aikana seurakunnan jäsenmäärä on kasvanut hyvin voimakkaasti, silti Kulpakko ei varsinaisesti tahdo puhua herätyksestä, vaikka hän melko suurella varmuudella väittääkin jäsenten ennen kaikkea odottavan Jeesuksen toista

tulemusta.

- Meidän maanalaiseen helluntaiseurakuntaan kuuluu tällä hetkellä miltei 200 jäsentä, ja vuosittain heidän joukkoonsa liitetään monia uusia jäseniä.

Parhaimpina vuosina heitä on tullut lähes kymmenkunta ja kasvunopeus tuntuu koko ajan vain kiihtyvän. En tiedä onko tällä hetkellä missään ruotsinsuomalaisissa helluntaiseurakunnissa niin suurta kasvua kuin meillä.

- Kaikki eivät kuitenkaan ole aktiivisia uskossaan. Kun joskus olen kertonut Jeesuksen toisesta tulemuksesta, olen huomannut, etteivät edes kaikki seurakunnan palkatut työntekijät usko Jeesukseen.

He eivät edes ole kuulleet, että eräänä päivänä Jeesus tulee noutamaan omansa taivaan kotiin, ja että silloin haudat aukenevat ja Kristuksessa kuolleet temmataan ensin yläilmoihin, jatkaa Kulpakko hiukan innostuen.

Vasta tässä vaiheessa ymmärrän että ”Kulpakon seurakunta” ei olekaan ihan mikään tavallinen seurakunta. Siksi kyselen vielä tarkemmin – tosin varovaisesti, sillä en tahdo loukata häntä: Onko todella niin, että seurakunta kasvaa näin voimakkaasti? Samalla utelen varovaisesti

>>

Hautausmaa on minulle myös työpaikka, jossa minulla on ollut suuri vapaus. Sanoillani, töilläni ja tunnollisuudella olen yrittänyt todistaa uskostani työtovereilleni. Aina en tietystikään ole onnistunut niin kuin olisin toivonut.

seurakunnan jäsenmäärästä ja historiasta.

- Seurakunta perustettiin jo 1940- luvulla ja siihen kuuluu tällä hetkellä yhteensä jo noin 50 000 jäsentä! Niistä yli 4000 ovat suomalaisia ja lähes 200 heistä on eläessään kuulunut Boråsin ruotsinsuomalaiseen helluntaiseurakuntaan.

Palvelemassa edesmenneitä pyhiä Sitten hän rupeaa luettelemaan jäsenten nimiä, joita minäkin poikasena opin varsin hyvin tuntemaan: Leila ja Matti Utriainen, Aune Taipaleenmäki, Seppo Nurminen (saarnaaja Elo Nurmisen poika), Juho ja Sofia Kolomainen, Anna-Liisa Kulpakko, Niilo ja Henni Lokkila, Saukkonen, Lehtonen, Leppänen,… ja kymmeniä muita. Näin oivallan, että he eivät enää eläkään meidän keskuudessamme, mutta ovat kuitenkin edelleen meidän sydämessämme, muistoissamme, ylösnousemuksen päivää odotellessa – Mikko Kulpakon työpaikalla, Pyhän Sigfridin hautausmaalla.

Mikko Kulpakko on kokenut työpaikkansa varsin erikoisena ja myönteisenä.

- Ei ole tarvinnut aamuisin lähteä meluisaan tehtaaseen, vaan olen voinut

olla keskellä Jumalan luontoa ja hoitaa kauniita hautoja, niiden ympärillä olevia kasveja ja nurmikoita, sekä palvella Jumalan edesmenneitä pyhiä.

- Lukuisia muistoja kannan sisimmässäni entisistä ystävistä, esimerkiksi Nurmisen Seposta, jonka hauta tässä on. Hän kuoli hyvin nuorena – vaimo ja lapset jäivät varhain ilman isää. Seppo oli niin elävä ja aktiivinen, hommat tapahtuivat, kun hän tarttui työhön. Hänellä oli aina sellainen asenne, että kaikki, tai ei mitään. Reilu mies, joka kunnioitti muita.

Sellaisia tarvittaisiin tänäkin päivänä.

Todistaja paikalla - Hautausmaa on minulle myös työpaikka, jossa minulla on ollut suuri vapaus.

Sanoillani, töilläni ja tunnollisuudella olen yrittänyt todistaa uskostani työtovereilleni. Aina en tietystikään ole onnistunut niin kuin olisin toivonut, jatkaa Mikko Kulpakko.

Kulpakko työskenteli aikaisemmin huoneistojen siivoojana, ja sai varsin hyvät suhteen firman johtajiin, jotka sittemmin suosittelivat häntä lämpimästi nykyisen maanalaisen seurakunnan työhön. Ehkä

osittain sen vuoksi, että hän uskoi Jeesukseen Kristukseen ja oli osoittanut itsensä luottamuksen ”väärtiksi”.

Näin Pyhän Sigfridin hautausmaan ovet avautuivat Mikolle. Se on ollut työpaikka, jossa visertelevät linnut ovat puiden oksilla antaneet hänelle inspiraation siunattuja hetkiä. Tuulen vireet puiden lomissa ovat saatelleet hänen ajatuksiaan aina iankaikkisuuden rannoille saakka.

- Joskus kun olen kuljeskellut työmaallani, olen ajatellut miten ihminen kokee kuoleman hetken ja mitä hän silloin ajattelee. Näkeekö hän, tai kokeeko hän jotain ulkopuolisesta maailmastaan, kun hänet haudataan – kaikkea kun ei ole meille kerrottu, ei edes pyhissä kirjoituksissa.

Kun rupean lopettelemaan arvokasta keskusteluani Mikko Kulpakon kanssa, ymmärrän että kuolema herättää alan ammattilaisessakin paljon kunnioitusta, ajatuksia ja kysymyksiä. Tärkeintä on kuitenkin, että omat asiat ovat kunnossa kun se vuoro tulee.

Näin ainakin väittää Boråsin maanalaisen seurakunnan kaitsija, Kulpakko, joka sinun tätä lukiessasi on ilmeisesti viimeisen hautansa jo kaivanut.

3 UY 4/2016

IHMISEN RETKI RUNO: MAUNO JÄRVINEN 1. Kun kesän lämpö hiljalleen vaihtuu kohti syksyn sään, ja kirkas vedenpinta hileinen, on alkuna pitkän talven jään.

Niin nopeaan vaihtuvi vuodenajat, ja samoin ihmisen elämän rajat.

6. On keskipäivän ihminen tunnossa voiman kun eteenpäin rynnien kiivain elein.

Voi joskus tuntea sisäisen soiman että liian on kiireiset askelein.

Eikö aikaa ole sulla ajattelemaan minne tiesi päättyy kun jätät tämän maan?

2. Tulimme tänne tarhasta taivaan, kutsuttuina maisen matkan ajan.

Emme tienneet minkälaiseen vaivaan, ja aluksi saimme puhtaan majan, sen loisto oli ajan tuolta puolen ja kauneus sen karkoitti kaiken huolen

7. Pian huomaamme – iltapäivä tullut on ja havahdumme että elämäkö tässä.

Ei kauan ole siitä kun nuoren toivohon uskalsimme luottaa kaiken elämässä.

Mutta unelmat ne usein sortuu haihtuu ja kyyneleihin monen elontaival vaihtuu.

3. Näin elämän kevät kauniilta näytti, kun sydän on puhtaan viaton, ja nuoruuden raikkaus rinnan täytti, kun elämän rikkaus edessä on.

Mutta kohta jo toinen kylvömies teki työnsä ja harteille putosi outo ies.

8. On elon ilta ennen ikuisuutta sen huomata me saamme – purkuvaihe majan, vain muistot ovat jäljellä eikä mitään uutta kun edessämme huomaamme ikuisuuden rajan.

Me tyhjin käsin tulimme maailmaan emme mukaamme saa mitään ei rikkainkaan.

4. Sen otteessa nuori ja kokematon jolle hetkessä unelmat näytti.

Ei arvannut tietä hän kohtalon jonka otteessa syntimittansa täytti.

Niin moni jo ennen aikojaan joutunut jättämään murheitten maan.

9. Elon ympyrä sulkeutuu jokaiselle meistä, vain lainaksi saimme savimajan tämän.

Kuinka voisin kerran Herran edessä seistä jos lainamajan turmelin synnin pettämänä.

Ei odota minua silloin paratiisin kedot kun lähtissäni täältä vedän viime hengenvedot.

5. On niitäkin jotka näkevät toisin kun huomata saavat he vaaran tiet.

Ja vaikka ois polkunsa vaivalloisin he Jeesuksen turvaa, Hän perille vie läpi elämän halki sen louhikon ja viimein taivaan ilohon.

10. On armon aika vielä meillä jokaisella kun kutsuhuuto kuuluu häihin Karitsan.

Voi aika olla lyhyt, ei enää kehoitella jos ohi kuljet etsikkosi näet tilasi vakavan.

Siis riennä nyt sä elonkorjuun viime hetkeen.

Niin päätepisteen ihanan saat elämäsi retkeen.

4 UY 4/2016

Kysy Kristianilta Kristian Närva on uskonnon ja historian opettaja. Lähetä kysymyksesi hänelle! www.finskafiladelfia.se

ALMUJEN ANTAMINEN Kysymys: Mitä on almujen antaminen?

Onko se esim että antaa rahaa kerjääjälle?

Tuleeko kristityn antaa almuja niinkuin tulee antaa kymmenykset?

Vastaus: Almujen antaminen on joko rahallista tai materiaallista köyhien ja avuuntarpeessa olevien auttaminen. Se voi olla kolikon antamista kerjäläiselle mutta myös rahojen lahjoittaminen eri hyväntekeväisyysjärjestöille tai kirkoille

tai vaatteiten lahjoittamista pakolaisille.

Almujen antaminen on käytännössä hyvin eri näköistä eri tilanteissa, mutta ydin siinä on muiden ihmisten auttaminen antaen jotain omasta.

Mooseksen laissa on sääntöjä almujen antamisesta (5 Moos 14:28-29, 26:12,13), ja pidettiin itsensä selvänä että hurskas ihminen antoi almuja. Itse asia se hepreansana jota yleensä käännetään vanhurskaudeksi,

”selaka”, voi myös kääntää hyväntekeväisyydeksi.

Sekä Jeesus että hänen opetuslapset ja heidän perustamat seurakunnat antoivat almuja, joten voimme todeta että almujen antaminen kuuluu luonnollisena osana jokaisen kristityn elämää, kuten Raamatunluku, rukous sekä uskovien yhteys. Almujen antaminen on myös Paavalin kirjeiden usein toistuva aihe. Emme ole täällä elääkseen itsellemme!

ANTAMINEN RAHAA ROMAANEILLE ROMANIASTA Kysymys: Onko oikein antaa rahaa kerjäläisille Romaniasta? Minä annan heille rahaa. Mutta kun se on kielletty lehdissä, että heille ei pidä antaa rahaa, että se on vain pahaksi heille. Kuinka sinä tykkäät, että on oikein? Siunausta!

Vastaus: Ei se ole väärin antaa rahaa kerjäläisille, mutta se ei ole pitemmän päälle ratkaisu heidän ongelmiin. Itse annan

joskus rahaa heille, mutta on parempi jos antaa syötävää, tai jos voi tarjota töitä tai majoitusta. Kerjäläisten ruumilliset tarpeet ovat tärkeät, mutta heidä hengelliset tarpeet ovat tärkeämpiä: He tarvitsevat kuulla sanoman Jeesuksen rakkaudesta ja he tarvitsevat kohdata ihmisiä jotka aidosti rakastavat heitä. Ainoastan Jumala pystyy muuttaman heidän kurjan tilanteen paremmaksi.

5 UY 4/2016

____________________________________

Tavoite voi tuntua suurelta, mutta yksikin ihminen, pakolaisena lähellemme tullut, joille saamme kerrottua Jeesuksesta, on voitto. Hänen omalla äidinkielellään!

Tule mukaan pakolaisille tarkoitettuun evankelioimismateriaalin hankinta- ja levittämistyöhön. Raamatut, evankelioimiskirjat, videot, evankelioimis- ja infokäyntikortit nettisivuista, tv-kanavista jne.

PG 17 87 90-2 Viite: Pakolaiset Sinäkin voit olla suuressa mukana!

6 UY 4/2016

..

..

S I S A L2T01O6

NRO 4 SIVU 8:

PÄÄKIRJOITUS: RAKKAUSSUHDE ISRAELIIN

SIVU 16

CARITAN ELÄMÄNKERTOMUS

SIVU 10:

AJANKOHTAISTA: KIRJOITUKSET TOTEUTUVAT SIVU 12:

RAULI LEHTONEN: KASVOTTOMAT KOSKEVATKO HE MEITÄ?

SIVU 26

MAAKUNTAJUHLAPERINTEET JATKUVAT!

SIVU 21:

HEIMO AALLON MUISTOKSI SIVU 27:

KYNÄEVANKELISTA: TYHJYYDESSÄ OLEMMEKIN JUMALAN KÄMMENELLÄ

SIDAN 28

ETT MÖTE MED JESUS FÖRVANDLADE NOOMIES LIV

VASTAAVATOIMITTAJA: TIMO HAKKARAINEN, 070-754 24 26 TOIMITUSSIHTEERI: TIMO PELLINEN, 073-953 11 60 ART DIRECTOR: JONAS PÄIVÄRINTA, 076-028 43 36 TILAUSTENHOITAJA: MAIRE LEPPIOJA, 070-092 65 57 MAIRELEPPIOJA@GMAIL.COM

UUSI YHTEYS ON RUOTSINSUOMALAISTEN HELLUNTAISEURAKUNTIEN YHTEYSLEHTI. 33. VUOSIKERTA

PUBLIC OFFICER: MIKA KOSONEN, 076-307 77 39 MIKA.KOSONEN@GMAIL.COM 100-TUKIRENGAS - VOIT TUKEA LEHDEN ILMESTYMISTÄ 100 KR VUOSIKERTA TILILLE PG 178790-2, MERKINNÄLLÄ ”100-TUKIRENGAS”.

VUOSIKERTATILAUS - VOIT TILATA NELJÄ KERTAA VUODESSA ILMESTYVÄN UY-LEHDEN RUOTSISSA 160 KR JA SUOMEEN 210 KR. TOIMITUKSEN OSOITE: UUSI YHTEYS c/o BORÅS FINSKA PINGSTFÖRSAMLING KUNGSGATAN 58, 50335 BORÅS SÄHKÖPOSTI: TOIMITUS@UUSIYHTEYS.SE KOTISIVU: WWW.FINSKAPINGST.ORG SVERIGES FINSKA PINGSTSTIFTELSE ISSN 0282-5643 PG: 17 87 90-2 IBAN: SE3195000099603401787902 BIG: NDEASESS MATERIAALI SEURAAVAAN LEHTEEN 15. TAMMIKUUTA 2017 MENNESSÄ.

8 UY 4/2016

.. ..

paakirjoitus RAKKAUSSUHDE ISRAELIIN Ruotsi on noussut vahvasti maailman uutisoinnin parrasvaloihin hallituksen Israel-kriittisestä linjastaan. Seurauksena siitä on maamme ulkoministeriltä toistaiseksi evätty pääsy Israeliin. Tässä tekstissä en puutu Israel-kysymyksen poliittisiin näkökantoihin vaan haluan tuoda esille hyvin henkilökohtaisen mielipiteen miksi haluan rakastaa Israelia.

sydän, joka on pumpannut ja pumppaa edelleen siunauksen virtoja kaikkialle maailmaan. Tämän maan kautta olen päässyt osalliseksi Jeesuksen tuomasta pelastuksesta.

Jeesus syntyi Israeliin ja tuolta Välimeren pohjukasta Jumalan ilosanoma on rantautunut myös tänne kauas Pohjolaan.

Mutta sanoma lähti liikkeelle Israelista.

En rakasta Israelia sen tähden, että se olisi parempi maa kuin joku toinen. Päinvastoin Israelissa esiintyy kaikkia niitä synnin lukemattomia muotoja, joihin voidaan törmätä kaikkialla maailmassa.

Rakastan kuitenkin Israelia sen tähden, että se muistuttaa minua siitä täysin ansaitsemattomasta rakkaudesta, jolla Jumala rakastaa minua. Jumala on valinnut Israelin omaisuuskansakseen ja Hän ei peru koskaan tätä valintaansa. Valinta ei perustu ansioon vaan armoon.

Tuo maa on antanut minulle elävän Jumalan ilmoituksen, Raamatun. Tämä rakkauskirje on Israelin maaperän perintö koko ihmiskunnalle. Niin Vanha- kuin Uusi testamenttikin. Kristillisen maailman juuret ovat Israelissa ja meidän on hyvä muistaa, että juuret pitävät puuta pystyssä, ei sen runko ja oksat.

Rakastan Israelia sen tähden, että Jumala on luvannut siunata kaikkia niitä, jotka siunaavat Israelia. Uskon, että meillä kaikilla on mahdollisuus päästä osallisiksi Jumalan siunauksista ja ne avautuvat elämäämme kuuliaisuuden kautta. Uskon Jumalan sanan ilmoitukseen siitä, että Jumala huomioi siunaavan asenteemme Israelia kohtaan.

Rakastan Israelia, koska tämä maa on kuin ihmiskunnan hengellisen elämän

Rakastan Israelia, koska se auttaa minua muistamaan, että Jeesuksen Golgatan sovintokuolema koskee koko ihmiskuntaa – myös juutalaisia – vaikka he pääosin kieltävän Jeesuksen tänään.

Mutta on tuleva päivä, jolloin heidän Messiasodotuksensa toteutuu. He tulevat näkemään lävistetyn Jeesuksen ja silloin heidän silmänsä avautuvat ja he tulevat huudahtamaan kuin epäuskoinen Tuomas: Minun Herrani ja minun Jumalani!

Haluan olla sillä puolella millä Jumala on.

Jos ja kun kerran hän seisoo Israelin rinnalla, niin siinä on hyvä minunkin olla.

Se ei tarkoita sitä, että olisin arabeja vas-

taan. Päinvastoin Israelin siunaaminen saa minut entistä kokosydämisemmin rukoilemaan myös Ismaelin jälkeläisten puolesta.

Ismael ja Iisak olivat veljeksiä. Olen itse kasvanut suurlapsisessa perheessä ja veljeksinä saatoimme joskus erehtyä ”sotimaan” toisiamme vastaan. Siitä oli seurauksena milloin itku, milloin verta vuotava nenä. Mutta emme me silti missään vaiheessa tulleet siihen lopputulokseen, että emme enää olisi saman isän ja äidin lapsia ja sisaruksina keskenämme.

Tällä hetkellä kyyneleet ja veri virtaavat niin Israelin kuin arabien puolella. Mutta Jumalan rakkaus on niin suuri, että Hänellä on hyvät ajatukset niin muslimiuskoisia kuin juutalaisia kohtaan. Siinä rintamassa haluan minäkin olla.

>>

Timo Hakkarainen on Tukholman Finska Filadelfian johtava pastori.

Hän on myös UY-lehden päätoimittaja. timo@finskafiladelfia.se

9 UY 4/2016

a t s i a t h k ajan

KIRJOITUKSET

TOTEUTUVAT TEKSTI: PAULI KARPPINEN

Joku hallitsija, joksi on väitetty milloin ketäkin, vaati saarnaajalta todistetta siitä, että Jumala on olemassa, ja tämä lyhyesti. Kerrotaan saarnaajan todenneen yhdellä sanalla: ”Juutalaiset”.

Juutalaisten historia on todella ainutlaatuinen maailman kansojen keskuudessa.

Mikään toinen kansa ei ole palannut kotikonnuilleen vuosituhansia sieltä karkotuksensa jälkeen ja ruvennut vaatimaan perintöään takaisin.

Raamattu kertoo, kuinka Jumala kutsui Abramin Kaldean Uurista kasvattaakseen hänen jälkeläisistään suuren kansan ja antoi heille Kanaanin maan.

Jefta, yksi Israelin merkittävistä tuomareista kuvasi prosessia ammonilaisten kuninkaalle, joka vaati Israelia antamaan ammonilaisille sen maa-alueen, jossa kansa Egyptistä palattuaan eli. ”Näin siis Herra, Israelin Jumala, karkoitti amorilaiset kansansa Israelin tieltä. Ja nyt sinä ottaisit omaksesi heidän maansa! Eikö ole niin: minkä sinun jumalasi Kemos antaa sinun omaksesi, sen sinä otat omaksesi; ja kenen hyvänsä Herra, meidän Jumalamme karkoittaa meidän tieltämme, sen maan me otamme omaksemme”, Tuomarienkirja 11:23-24, Jefta perusteli.

Raamatun periaate on, että maa on Herran, 3. Mooseksen kirja 25:23, ja siksi sitä ei saanut ainaiseksi myydä.

Kansat ja yksityiset ihmiset ovat maassa

10 UY 4/2016

elämänsä aikana ikään kuin ”vuokralaisia”. Jumala luki kansalleen lain ehdoista, joilla se saa pitää maansa, 5. Moos.

28:1-68.

Vaikka kansa oli Jumalan kansa ja Jumalalta maan saanut, se pystyi kuitenkin syntiä tekemällä joutumaan pois perintöosastaan. Nämä ehdot kirjoitettiin muistiin liki 3500 vuotta sitten.

palasi liki 70 vuoden jälkeen ja uudelleen 400-luvulla ennen Kristusta. Menettämäänsä itsenäisyyttä Juuda ei kuitenkaan saanut uudelleen takaisin. Suurin osa juutalaisista, jolla nimellä heitä alettiin kutsua pakkosiirtolaisuudessa ja sen jälkeen, jäi asumaan kaksoisvirtojen maahan Kanaanissa asuvien saavuttaessa jonkinlaisen itsehallinnon.

Edellä mainittu Tuomarien kirja on kuvausta varoituksista, jotka kansa sai tottelemattomuutensa tähden. Jouduttuaan naapuriensa ahdistamiksi israelilaiset huusivat avukseen Herraa, joka antoi heille vapauttajan. Tämän kuoltua pahan kierre kuitenkin jatkui, ja yhdeksän kertaa Jumala antoi heille tuomarin. Kymmenes oli Samuel, joka käänsi kansan kohtalon. Daavidin ja Salomon hallitusaikaa nimitetään kultaiseksi aikakaudeksi.

Silloin Israel hallitsi suvereenisti omaa aluettaan, vieläpä laajensi alueensa niille äärille, jotka Jumala oli luvannut Aabrahamille, 1. Moos. 15:18.

Babylonin jälkeen yliherroina olivat persialaiset, kreikkalaiset, Ptolemaiokset, Seleukidit ja viimein roomalaiset, jotka tuhosivat toisen kerran Jerusalemin ja karkottivat juutalaiset maastaan kahdessa aallossa, vuosina 70 ja 135 ajanlaskun jälkeen. Se sinetöi ”vaeltavan juutalaisen” kansan kohtalon meidän päiviimme asti.

Salomon kuoltua valtio jakaantui kahtia.

Molemmat pikkuvaltiot joutuivat tavan takaa mahtavien naapuriensa ahdistamiksi. Lopulta pohjoisen Israelin kymmenen heimoa vietiin pakkosiirtolaisina Assyriaan vuonna 722 ennen ajanlaskumme alkua, ja eteläinen Juuda Babyloniin vuonna 586 e.Kr. Pohjoisen pakkosiirretyt hävisivät kansojen mereen. Juudan heimolaisia

Profeetta Hesekiel oli nähnyt läheltä ja kokenut juutalaisia kohdanneen järkyttävän katastrofin, kun kansa vankeina vaelsi kotimaastaan ja pyhästä Jerusalemista. Temppeli oli raunioina, kaikki kynnelle kykenevät oli viety pois vieraaseen maahan, Hesekiel heidän joukossaan.

Kun Jumala näytti Hesekielille kuivia luita täynnä olevan laakson kysyen, voivatko nämä luut tulla eläviksi, luonnollinen vastaus olisi ollut, ettei sitten ikinä. Hesekiel jätti kuitenkin vastauksen Herran lausuttavaksi. Ja aivan utopistiselta Herran vastaus kuulosti profeetasta, mutta hän ei olisi ollut profeetta, ellei hän olisi uskollisesti toistanut Herran sanoja.

”Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa”, Hesekiel 37:21.

Ja: ”Kun minä tuon heidät takaisin kansojen seasta ja kokoan heidät heidän vihamiestensä maista, niin minä osoitan heissä pyhyyteni lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa, kun minä, vietyäni heidät pakkosiirtolaisuuteen pakanakansojen luokse, kokoan heidät omaan maahansa enkä jätä sinne jäljelle ainoatakaan heistä”, Hesekiel 39:27-28.

Jeremia kirjoitti noin 600 vuotta ennen Kristuksen aikaa Jumalan sanat: ”Aikojen lopulla te tulette sen ymmärtämään. Siihen aikaan, sanoo Herra, minä olen kaikkien Israelin sukukuntien Jumala, ja he ovat minun kansani”, Jeremia 30:24-31:1.

Vanhan testamentin profeetat kirjoittivat Pyhän Hengen johtamina tämänkaltaisia näkyjä. Vaikka ne ovat vanhoja, niiden ajankohtaisuus ei ole vähentynyt. Päinvastoin.

Vuonna 1894 Theodor Herzl sai sydämeensä näyn, että vainottu juutalaiskansa tarvitsee oman maan saadakseen elää rauhassa muilta kansoilta. Tänään voimme todeta hänen olleen naivi uskomuksessaan. Silti hän oli käänteentekevä

persoona Israelin historiassa. Hän kirjoitti päiväkirjaansa vuonna 1897: ”Ehkä viiden vuoden päästä, mutta viimeistään viidenkymmenen vuoden päästä juutalaisilla on oma valtio”.

työssä ja asuu edelleen Ranskassa, mutta tahtoo turvata eläkepäivänsä oman kansansa parissa. USA:n juutalaisilla on niin ikään merkittävä omaisuusvaranto kiinni asunnoissa.

1870-luvulla alkoi ensimmäinen laajempi muuttoliike silloiseen Palestiinaan, joka oli pakanoiden antama Israelin maata halventava nimitys. Kun Israel julistautui itsenäiseksi, maassa asui puolisen miljoonaa juutalaista.

Itsenäistyneeseen juutalaisvaltion alkoi tulvia pakolaisia ympäröivistä arabimaista, jotka karkottivat juutalaisväestönsä.

Noin kymmenen vuotta sitten Israelista tuli valtio, jossa asuu eniten juutalaisia koko maailmassa. Kuluneina vuosikymmeninä palasivat pakolaisina Babyloniin vietyjen jälkeläiset Irakista ja Jemenistä ja muista arabimaista, myöskin Pohjois-Afrikasta.

Kukaan ei tiedä, kuinka kauan maailma pysyy sellaisena, että juutalaiset voivat kokea enää turvallisuutta missään maailman kolkassa. Joku Ranskan juutalainen ihmetteli Kanadassa vieraillessaan, kun synagogan ovella ei seisonutkaan aseistettuja poliiseja kuten Pariisissa.

Ruotsissa juutalaiset pelkäävät itsensä ja lastensa puolesta.

Ei ole kauan, kun kysyttiin, mikä saa juutalaiset lähtemään Länsi-Euroopasta ja Yhdysvalloista.

Viimeisten parin vuoden aikana Ranskan juutalaisia on tullut katkeamattomana virtana pakoon islamistien terroria.

Natanian kaupungissa keskusaukion ympärillä ei juuri kuule muuta kieltä puhuttavankaan kuin ranskaa.

Aina, kun myyntiin tulee asunto, paluumuuttajat soittavat sukulaisilleen ja ystävilleen Ranskaan, ja nämä tulevat ja ostavat asunnon Israelista. Osa heistä on

Me näemme Kirjoitusten toteutuvan.

1930-luvun lopussa harva uskoi juutalaisten saavan oman valtion elinaikanamme.

On suuri ihme, että uskonnollista vihaa puuskuvat naapurit eivät ole pystyneet hävittämään tuota lilliputtivaltiota, jonka juutalaisväestö on Suomen väkiluvun suuruusluokkaa. Selitys on se, että Jumala valvoo sanaansa toteuttaakseen sen.

Ja edelleen on voimassa Jumalan Aabrahamille 4000 vuotta sitten antama lupaus ”Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat”, 1. Moos. 12:3.

Jumalan vastustaja ja antikristilliset voimat eivät sallisi Aabrahamin siunauksen Kristuksessa levitä kaikkialle maailmaan.

11 UY 4/2016

raulinni kolum

>> Kasvottomuus merkitsee usein, ettei olla valmiit

ottamaan vastuuta omista teoistamme. Ei nimittäin voi ”menettää kasvojaan”, jos kätkee henkilöllisyytensä.

KASVOTTOMAT KOSKEVATKO HE MEITÄ?

Oletko milloinkaan yrittänyt keskustella ihmisen kanssa, joka koko ajan suuntaa katseensa muualle ja välttää katsoa sinua silmiin? Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Ellemme katso ihmiseen, hän saattaa kokea, ettei häntä ole ollenkaan olemassa ja se tietysti koskee, koska meidät on luotu sosiaalisiksi olennoiksi.

Suomen helluntaikirkon johtaja, Esko Matikainen, kirjoitti jokin aika sitten Ristin Voitossa, miten me elämme ajassa, jolloin monet asiat tehdään peitetyin kasvoin. Naamiot, burkat ja erilaiset päähineet kätkevät nykypäivänä ihmisen oikean minuuden.

Nimettömät kirjeet ja viestit lähetetään postitse ja median välityksellä.

Kasvottomuus merkitsee usein, ettei olla valmiit ottamaan vastuuta omista teoistamme. Ei nimittäin voi ”menettää kasvojaan”, jos kätkee henkilöllisyytensä.

Kristittyinä me emme voi salata vies-

12 UY 4/2016

tiämme ja oikeaa minuuttamme. Meidän täytyy astua esiin ja pasuunamme tulisi antaa selkeän äänen. On hetkiä, jolloin saatamme kääntää katseemme pois, silloin kun meidän tulisi nähdä kärsivä lähimmäisemme. Me emme saisi vain kulkea ohitse, niin kuin pappi ja leeviläinen teki laupiaan samarialaisen vertauksessa.

Meidän pitäisi olla maan suolana ja kompassina harhaan joutuneessa maailmassa, jossa rajoja murretaan ja laittomuuden henki leviää yhä laajemmille alueille.

Kaikki merkit osoittavat siihen, että me elämme lopun aikaa. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Samanaikaisesti löytyy kansoja, jotka eivät vielä ole saaneet kuulla evankeliumia – kokonainen meri kasvottomia ja unohdettuja, jotka eivät tiedä että Jeesus on Jumalan poika.

175 miljoonaa turkinsukuista, 95 miljoonaa persialaista, yli 350 miljoo-

naa arabiankielistä: kansanheimoja, yksilöihmisiä, joita emme ole halunneet kohdata katseellamme.

Ilmestyskirjassa kuvataan lopun ajan tapahtumia pasuunoiden yhteydessä (Ilm. luku 8 ja 9.). Yleisesti oletetaan niiden symbolisoivan harhaoppeja, jotka tulevat leviämään eri puolille maailmaa.

Ilm. 9: 12-19:ssa kaikuu kuudes pasuuna ja neljä enkeliä, jotka ovat olleet sidottuina Eufratvirralla, päästetään irti. Tuhon jäljet ja pahuuden voimat leviävät niin, että kolmasosa maailman väestöstä joutuvat sen vaikutuksen alle.

Eufratin laakso on ollut sellaisten Vanhan testamentin valtakuntien keskuksena kuin Assyyria, Babylon ja Persia.

Ne ovat perinteisesti olleet vihamielisiä Jumalan kansalle. Ilmestyskirjassa kuvataan myös seurakunnan lopun ajan suurinta vihollista: Baabelia, jonka juuret myös johdattavat ajatuksemme tälle alueelle.

Vanhan testamentin Baabel oli sen ajan globalisoinnin ja toleranssin ruumiillistuma. Herää kysymys mitä harhaoppia kuudes pasuuna saattaisi kuvata? Voisiko se viitata kansaan, valtaan, tai uskontoon, joka tänään kätkee oikeat kasvonsa, mutta joka jatkossa saattaisi synnyttää hallitsijan, joka tulee pukeutumaan pahuuden muotoon ja tulemaan Kristuksen seurakunnan pahimmaksi vainoojaksi?

Kun Jeesus oli noussut kuolleista, Hän lähti kohtaamaan kahta ”kasvotonta”, jotka olivat matkalla Jerusalemista Emmaukseen. Keitä he olivat? Uskonisä Eusebios kirjoittaa, että he olivat Jeesuksen eno ja hänen serkkunsa Simeon.

Tästä muodostuu mielenkiintoinen kuva, miten Kristus ensin halusi vahvistaa ylösnousemuksensa sukulaisillensa.

rukoilemaan oman isänmaamme puolesta! Me emme myöskään saa kääntää pois katsettamme evankelioimattomista kansoista. Heidän täytyy saada kuulla evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta.

Kun Jumala halusi ilmaista rakkautensa, ei Hän halunnut tehdä sitä nimettömänä. Hän halusi avoimesti kertoa nimensä: ”Minä olen”.

Jumala ei halua verhota kasvojaan, kun hän kertoo rakkaudestaan, vaan hän ottaa poikansa kautta ihmisen muodon, Siksi myös meidän tulee astua esiin ja tunnusta uskomme. ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.” (Matt. 10: 32-33)

>>

Rauli Lehtonen on lähetysjärjestö ”Ljus i Österin” lähetyssihteeri ja myös Ruotsin helluntaiherätyksen Euroaasia-valiokunnan puheenjohtaja rauli.lehtonen@gmail.com

Meidän tulisi olla valmiit julistamaan evankeliumi meidän omalle suvullemme, meidän omalle kansallemme ja

13 UY 4/2016

LÖYDÄ SEURAKUNTA

BORÅS Osoite: Kungsgatan 58 Tel: 033-130027 Web: www.finskapingst.se SUNNUNTAI, KLO 15.00 SUNNUNTAI, KLO 17.00 KESKIVIIKKO, KLO 18.30 PERJANTAI, KLO 19.30

GÖTEBORG Osoite: Redbergsvägen 19 Tel: 031-195569 Web: www.helluntaiseurakunta.org

VIIKOTTAINEN OHJELMA

JUMALANPALVELUS AMAZING SUNDAY RUKOUSKOKOUS AMAZING FRIDAY

Tule mukaan kuuntelemaan radiota 92,5 MHz tai netissä finskapingst.se ESKILSTUNA Adress: Smedjegatan 23 Tel: 016-15 59 81 Web: www.kotikirkko.se

MA klo 12-16

klo 20 KE klo 11

PE klo 12 LA klo 10-14

klo 15 SU klo 11

SUNNUNTAI, KLO 15.00 JUMALANPALVELUS TIISTAI, KLO 19.00 RUKOUSILTA PERJANTAI, KLO 18.00 SYKETTÄ ELÄMÄÄN ILTA

Kirpputori, TV-lähetys Öppna Kanalilla.

Lähetyksen päiväpiiri Tämä on nyt syksyn uutuus kokoustoiminnassa.

Päivärukouskokous.

Kirpputori Teetupa.

Jumalanpalvelus.

Joka kolmas sunnuntai klo 16

SÖDERTÄLJE Adress: Cederströmsgatan 9 Tel: 08-550 800 98, 0709-617 333 Web: www.finskapingst.com

TUKHOLMA Adress: Västberga Allé 9 Tel: 08-642 54 83 Web: www.finskafiladelfia.se

TI KE TO SU

SUNNUNTAI, KLO 11.00 JUMALANPALVELUS KESKIVIIKKO, KLO 19.00 ILTAKOKOUS PERJANTAI, KLO 19.00 NUORTEN ILTA

KLO 10.00 KLO 18.30 KLO 18.30 KLO 16.00

RUKOUS AAMU RUKOUKSEN JA YLISTYKSEN ILTA MAAHANMUUTTAJA SOLU JUMALANPALVELUS

TERVETULOA HENGELLISIIN TILAISUUKSIIN! www.finskapingst.org GISLAVED Köpmangatan 7 , Su klo 15, 073-5253201 askokosonen@hotmail.com

MARIESTAD Madlyckevägen 1, Su klo 15, Ti klo 18 www.mariestadpingst.se, puh. 0703405465

SUNDSVALL Rådhusgatan 37, Su klo 11, to klo 18, 073-0410394, s.lager@yahoo.se

GÄVLE Brunnsgatan 64, gavle.pingst.se,

MOTALA Drottningsgatan 15 A, Su klo 16.00, Tilaisuus ke klo 18, www.motala.pingst.se, 0705825184

SÖDERFORS Borgenkyrkan, Södra Esplanaden 13, 815 38 Tierp, La klo 14 päiväkokous ja Su klo 14 Romanian kieliset.

HAAPARANTA Torggatan 29, Su klo 14, Ke klo 18, 0922-650 042, www.haparadafiladelfia.se KATRINEHOLM Linneavägen 24 B, 0150-50632 tuomokursu@hotmail.com KÖPING Torggatan 7, Su klo 15.00, 0227-10511 www.kopingpingst.se, erkki.laukkanen754@gmail.com.

14 UY 4/2016

NORRKÖPING Dragsgatan 9 C, Su klo 14, www.norrkoping. pingst.se 0727- 405 550 PAJALA Masugnsvägen 14, 097-810 098 SANDVIKEN Torggatan 3, sandvikenpingst.se, 026- 258 111

TROLLHÄTTAN Strandgatan 22, Ti klo 18.30 rukous-ilta www.thn.netbless.net, 0520-755 38 UUMAJA Kungsgatan 83, Su klo 18.00 ja pe klo 19.00 070 5165186, saara.minkkinen@home.se VÄSTERÅS Almelundsg 2, Su klo 15, 021-17 19 00, www.vasteras.pingst.se

JOS ELÄMÄ TUNTUU TUKKOISELTA:

VALITSE KRISTUS! Sinä ja minä, aivan jokainen ihminen, me tarvitsemme Jeesusta. Hän on tuki ja turva. Häneen voi luottaa, siksi tee parannus kääntymällä tietoisesti pois pahasta.

Mistä on oikein kysymys? Usko, että Jeesus kuoli puolestasi ristillä ja nousi kuolleista.

Apostolien teot 2:38 sanoo: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”.

Kutsu rukouksessa Jeesusta tulemaan elämäsi Herraksi.

Raamattu vakuuttaa, että sanoillasi on merkitystä: ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva”. (Paavalin kirje roomalaisille 10:9) Kannattaa rukoilla paljon. Voit tehdä tästä oman rukouksesi. Tässä ajatuksia malliksi: ”Jumala, tiedän, että olen poikennut tahdostasi ja tarvitsen anteeksiantamustasi. Uskon, että annoit Jeesuksen kuolemaan puolestani. Tahdon kääntyä pois synneistäni. Kutsun nyt Sinut sydämeeni ja elämääni. Luotan ja uskon Sinuun ja tahdon ottaa Sinut vastaan Herrana ja Vapahtajana. Jeesuksen nimessä, aamen.”

Nyt olet uuden elämä alussa. Jotta voisit syventää yhteyttäsi Jeesukseen, hyvä neuvo on tämä: Lue Raamattuasi päivittäin, jotta oppisit tuntemaan Kristuksen. Aloita Uudesta Testamentista, erityisen selvänä pelastussanoman sisältö tulee esiin Johanneksen evankeliumissa.

Keskustele Jumalan kanssa rukouksessa.

Ota yhteyttä yhteen tai useampaan uskovaiseen, joiden kanssa voit rukoilla ja joille voit kertoa edistysaskeleistasi

>> SILLÄ NIIN ON JUMALA MAAILMAA RAKASTANUT, ETTÄ HÄN ANTOI AINOKAISEN POIKANSA, ETTEI YKSIKÄÄN, JOKA HÄNEEN USKOO, HUKKUISI, VAAN HÄNELLÄ OLISI IANKAIKKINEN ELÄMÄ - JOH 3:16

ja epäonnistumisistasi. Tule seurakunnan jumalanpalveluksiin tai kokouksiin mukaan. Siellä missä puhutaan ylösnousseesta, syntiensovittaja Jeesuksesta, olet oikeassa paikassa. Yhteinen usko rakentaa ja virkistää.

Lue Raamatusta kasteen merkityksestä (esimerkiksi Markus 16:16, Apostolien teot 2:38, Kirje roomalaisille 6:1-6).

Anna uuden elämän sisällön, rakkauden ja huolenpidon säteillä myös toisiin ihmisiin sanoissa ja teoissa.

Kerro Jeesuksesta muillekin. ”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi” (Apt. 2:1-4).

Vielä yksi vinkki: Jos sinulla on lisää kysymyksiä, katso mikä seurakunta on lähinnä sinua tämän lehden osoitteita palstalta sivulta 26. Voi tilata lukemista myös osoitteesta toimitus@uusiyhteys.se!

15 UY 4/2016

s u m o t r e k n elama ..

..

RAKASTUIN UUDELL

EEN JEESUKSEEN!

>>

16 UY 4/2016

”MITÄ SINÄ OLET TEHNYT LEIVISKÄLLÄSI, JONKA SINULLE ANNOIN ?”

TEKSTI: MAIRE LEPPIOJA

KUVAT: CARITAN KOTIARKISTO

17 UY 4/2016

s u m o t r e k n elama ..

..

RAKASTUIN UUDELL

18 UY 4/2016

EEN JEESUKSEEN!

>>

Olin innoissani, kun huomasin, että on nuoria ja voi pitää hauskaa ilman alkoholia. Tavattiin joka perjantai-ilta: laulettiin, rukoiltiin ja seurusteltiin. Olimme aina niiden ystävien luona, jotka avasivat kotinsa.

- Sain tutustua Caritaan joskus 80 -90-luvulla seurakunnassamme, hän oli iloinen aktiivi nuori muiden nuorten joukossa.

Muistan erikoisesti juuri hänet sellaisena iloisena ja touhuavana usein meidänkin kodissa vierailemassa. Sitten oli vuosia, että ei niin paljon tavattu, kertoo tämän jutun kirjoittaja Maire Leppioja omina muistoinaan.

Tällä hetkellä Carita on suuren PMU Handla Second Hand:in johtaja, joka on Södertäljen Suomalaisen Helluntaiseurakunnan työtä.

- Vanhempani tulivat Ruotsiin töihin 70-luvulla ja minä olen syntynyt ja kasvanut Södertäljessä. Olen siis toisen polven siirtolainen. Äiti on kotoisin Lappajärveltä ja isä Huittisista. Koen, että minulla on vahvat siteet Suomeen ja kuitenkin Ruotsi on kotini, Carita kertoo.

- Olen aina yrittänyt poimia ”rusinat kakusta” ja ottaa paras irti kummastakin maasta. Kun pienempinä kävimme Suomessa, niin olin aina ”Börje”. Ruotsissa olin ”Finne”.

- Monet ruotsalaiset koulukaverini sanoivatkin minulle usein, että sinä et koskaan suutu vaikka sinua kutsutaan ”Finneksi”. Miksi suuttuisin, kun olen suomalainen.

Tavallinen suomalainen perhe - Uskon, että olimme aika paljon tavallinen perhe. Vanhemmat kävivät töissä ja vapaa-aika vietettiin metsässä, Suomi-seuralla ja urheilun parissa.

- Useasti viikonloppuisin vanhemmat juhlivat ja yleensä juotiin vettä väkevämpää. Se on jättänyt jälkensä ja arpia elämääni ja sieluuni.

- Onneksi Taivaan Isä on parantanut vuosien varrella. Äitini tuli uskoon, kun olin 11-12-vuotias. Huomasin hänessä niin ison muutoksen ja se toi myös rauhan äidin elämään. Tämä vaikutti omaan uskoontulooni.

- Minulla oli myös rukoileva mummo ja iltarukous luettiin aina pienempänä, joten siemen on kylvetty jo aikaisin. Äiti raahasi joskus veljeni ja minut Suomalaiseen Helluntaiseurakuntaan, mutta se oli mielestäni tylsää ja niinpä nukuttiin penkissä useimmiten. Siellä kuunneltiin jotain “hoilotuskuoroa” ja pitkää puhetta, mistä ei ymmärtänyt yhtään mitään.

Nuortenillat avasivat sydämen - Kun olin 14 ja äitini oli jankuttanut, että menisin nuorten iltaan. Lopulta onneksi menin. Sain tutustua oikein ihaniin ihmisiin.

- Olin innoissani, kun huomasin, että on nuoria ja voi pitää hauskaa ilman alkoholia. Tavattiin joka perjantai-ilta: laulettiin, rukoiltiin ja seurusteltiin. Olimme aina niiden ystävien luona, jotka avasivat kotinsa.

Kävin rippikoulun myös siihen aikaan ja tulin uskoon 1988 syksyllä ja kävin kasteella seuraavan vuoden alussa.

Olimme nuorten kanssa aina jossain menossa, nuorisopäivillä, saarireissuilla

ja joka kesä isosena lastenleirillä, konferensseissa ja aktioissa.

- Oli ihanaa aikaa ja myös raskasta, oli ihastumiset ja rakastumiset. Päätin lähteä raamattukouluun Isoon Kirjaan, kun olin valmistunut lähihoitajaksi.

Siinä vaiheessa olin tavannut minun tulevan mieheni seurakunnan eri toiminnoissa ja kun palasin raamattuopistolta, niin menimme kihloihin.

Menit naimisiin Petrin kanssa ja teillä on kolme ihanaa lasta. Sinä pidät eläimistä, koska teillä on kanoja, kissa ja koira ja puutarha on sinulle myös sellainen kiinnostuksesi kohde.

- Saimme esikoisemme Janinan 1994 ja Jonatanin 1997. Olimme nuoria aikuisia ja aktiivisia seurakunnassa ja oli ihana, että oli seurakuntakoti, mutta jotenkin elämän huolet ja murheet pääsi varastamaan ilon elämästä.

- Kolmas lapsemme Jesper syntyi 2002 ja jotenkin arki vei kaiken ajan ja energian.

- Minulla tuli jonkinlainen erämaavaihe, kun tuntui, ettei jää aikaa rukoukseen ja Raamatun lukuun ja hengellisen elämän prioriteetti meni päälaelleen.

- Rukous ei maistunut ja seurakuntaelämä jäi vähäiseksi. Tuntui ettei taivas kuullut rukouksiani. Unohdin valvoa hengellistä tilaani, tuli väsymystä ja uupumista ja tunsin olevani loppuun palanut. Onneksi Taivaan Isä ei jättänyt minua oman onneni nojaan.

19 UY 4/2016

s u m o t r e k n elama ..

..

RAKASTUIN UUDELL

EEN JEESUKSEEN!

Rakastuin uudelleen Jeesukseen - Pari vuotta sitten kuulin sisäisen äänen, joka kysyi minulta, että ”Carita mitä sinä olet tehnyt leiviskällä, jonka sinulle annoin”?

- Eihän minulla ollut muuta vastausta, kuin nöyrästi tunnustaa, että olen piilottanut sen. Sanoin vaan, että tässä olen sinun käytössä Herra.

- Meillä on niin mahtava Taivaan Isä, että Hän ennalleen asettaa sen mikä vikaan on mennyt. Rakastuin Jeesukseen uudestaan ja on niin ihanaa elää taas Hänen läheisyydessä.

- On ollut niin ihanaa, kun Pyhä Henki sytyttää halua käydä seurakunnassa, rukoilla, paastota ja antaa omasta.

- Kuka voi olla meitä vastaan, kun Jeesus on meidän puolellamme! On niin mahtavaa nähdä, kun Pyhä Henki toimii ja asiat menee täsmällisesti nappiin!

Mikä sai sinut kiinnostumaan tästä nykyisestä työstäsi ja mitä se sinulle antaa?

Tiedän itse, että siinä on haasteita, mutta on niin paljon iloja myös.

- Olin tähän aikaa Solnassa töissä ja

20 UY 4/2016

>>

On ollut niin ihanaa, kun Pyhä Henki sytyttää halua käydä seurakunnassa, rukoilla, paastota ja antaa omasta.

sijaisuus oli menossa umpeen, Jatkoa oli luvassa mutta ei oltu vielä kirjoitettu papereita.

- Oli loppukesä ja sain puhelinsoiton Halkolan Mikalta, joka oli tuohon aikaan pastorina ja hän kysyi, että voisinko ajatella tulla jatkamaan seurakunnan kirppikselle johtajana, kun Maire Leppioja on jäämässä eläkkeelle?

- Sanoin ihan spontaanisti, että tulen.

Soitiin heti Solnaan, että olen saanut työpaikan Södertäljestä. Aloitin syksyllä Handla Second Handilla ja Maire antoi kapulan minulle jatkajaksi.

- On todella hienoa saada palvella näissä puitteissa ja Pyhä Henki on oppaani.

- Kaksi vuotta on tullut täyteen nyt syksyllä ja on tosi mielenkiintoista.

- Meillä on jouluaatto joka päivä, kun

jännityksellä katselemme mitä lahjoituksia saamme meidän putiikkiin.

Meillä on mahtavaa porukkaa ja ihania vapaaehtoistyöläisiä, jotka haluavat auttaa muita ihmisiä.

On ollut mahtavaa nähdä ja kokea se, kun olet palannut seurakuntaan, kuinka sinulla on sellaista hengellistä näkökykyä.

Päätteeksi vielä Caritan tervehdys tämän lehden lukijoille: - Siunausta kaikille ja ollaan niitä ”viisaita neitsyeitä”, mistä Matteuksen evankeliumin 24 luku puhuu heti alussa. Nämä viisaat valvoivat omaa tilaansa. Jos et vielä tunne Jeesusta niin, pyydä Hänet sydämeesi asumaan ja Hän antaa syntisi anteeksi ja saat iankaikkisen elämän lahjaksi!

PASTORI HEIMO AALLON MUISTOLLE TEKSTI JA KUVA: KAJ AALTO

Pastori ja ruotsinsuomalaisten sisälähetyssihteeri Heimo Aalto kuoli sairauskohtaukseen kotonaan Jönköpingissä Ruotsissa 9.10.2016.

Isäni Heimo Aallon kohtalona oli Ruotsi, josta tuli hänen kotimaansa, vaikka isänmaa oli Suomi. Merikarvialla 15.1.1935 syntynyt Heimo lähetettiin lappu kaulassa Ruotsiin vuonna 1942, kun hänen isänsä oli kuollut tuberkuloosiin. Viisi vuotta vierähti Skånessa, missä kasvatusvanhemmat pitivät hänestä ja hänen veljestään hyvää huolta. Paluu sodan runtelemaan Suomeen ei ollut helppo, koska toisin kuin Ruotsissa puutetta oli kaikesta ja suomen kielikin oli unohtunut kokonaan.

Jo 14-vuotiaana hän joutui osallistumaan perheensä elatukseen metsätöitä tekemällä, joten koulunkäynti jäi vähemmälle. Myöhemmin hän kouluttautui sähkömieheksi ja oli töissä muun muassa telakalla Turussa.

Vuonna 1956 Seilin saaressa siviilipalveluksessa ollessaan hän tutustui sairaanhoitaja Airi Aveliniin, josta tuli hänen aviopuolisonsa.

Nuorena aviomiehenä Heimo sairastui tuberkuloosin aiheuttamaan keuhkotautiin ja joutui viettämään useita kuukausia Satalinnan keuhkotautiparantolassa Harjavallassa. Kun paranemista ei tapahtunut, ja lääkäri ehdotti leikkausta, hän pyysi viikonloppuvapaata ja meni Merikarvialle helluntaiseurakunnan rukouskokoukseen. Siellä hänen rukoiltiin puolestaan ja hän lupasi, että jos hän paranee, hän lähtee evankeliumin työhön.

Satalinnassa hän oli jo pitänyt hartauksia yhdessä Paavo Virtasen kanssa, joka oli myös potilaana.

Tuntematon profeetta sanoi rukouksen aikana, että ”tänään sinä paranet sairaudestasi” ja Heimo koki lämpimän virran käyvän lävitseen. Varmana paranemisestaan Heimo meni Satalinnassa lääkärin puheille, kertoi että Jumala on hänet parantanut ja vaati uusia tutkimuksia.

Vastahakoisesti lääkäri otatti uudet rötgenkuvat ja tämän ihmeeksi keuhkoista ei löytynyt enää mitään vikaa.

Heimo pääsi kotiin perheensä luokse ja alkoi avustaa Merikarvian Saalemin tilaisuuksissa ja pyöräili monet kerrat kotikokouksiin kitara selässä. Myöhemmin välineet kehittyivät ja matkaa tehtiin kaksitahtisella Ifalla ja laulut säestettiin neliäänikertaisella haitarilla.

Ensimmäisen saarnaajanpestinsä hän sai Jämijärveltä.

Pioneerityötä hän teki Kuusamossa Sisälähetys ry:n kannattamana.

Kuusamoon perustettiin helluntaiseurakunta vuonna 1966 ja Heimo Aalto oli seurakunnan ensimmäinen saarnaaja. Kuusamosta tie johti Ikaalisten kautta Kankaanpäähän 1969. Ruotsiin perhe muutti 1972, kun siirtosuomalaisten parissa tarvittiin pastoria, jolla oli ruotsin kielen taito ja kulttuurin tuntemusta.

Ensimmäinen työjakso oli Olofströmin suomalaisten parissa kunnes kutsu kuului Jönköpingistä 1974. Siellä hän palveli seurakunnan suomalaista ryhmää aina vuoteen 2000, jolloin hän jäi eläkkeelle. Jönköpingin helluntaiseurakunta pysyi hänen työnantajanaan silloinkin, kun hän teki työtä ruotsinsuomalaisten parissa eri puolilla Ruotsia.

Vuosien ajan hän vastasi Filippus-bussista, joka ilahdutti hajallaan asuvia ruotsinsuomalaisia tarjoten hengellistä kirjallisuutta ja musiikkia. Samalla hän vieraili seurakunnissa ja auttoi yhteyksissä suomalaisryhmien ja ruotsalaisten seurakuntien välillä. Niissä kuvioissa tarvittiin sovittelevaa tolkun miestä.

Hän toimi vuosia ruotsinsuomalaisten helluntailaisten sisälähetyssihteerinä ja Helluntailähetyssäätiön hallituksen jäsenenä.

Heimo oli vaatimaton käytännönläheinen mies, joka ei pelännyt tarttua toimeen silloinkaan kun tarvittiin talkoomiestä, autonkuljettajaa, säestäjää, laulajaa ja tulkkia. Erityisesti alkuvuosina hän voitti monen ihmisen luottamuksen osallistumalla maanviljelijöiden heinätöihin tai tuttavien rakennustalkoisiin.

Häntä jäivät kaipaamaan puoliso Airi sekä seitsemän lasta, 11 lastenlasta ja 10 lastenlastenlasta.

21 UY 4/2016

22 UY 4/2016

MUISTIKUVIA HEIMO AALLOSTA TEKSTI: ILKKA HAKKARAINEN

Tieto Heimo Aallon äkillisestä kuolemasta tuli minulle suurena yllätyksenä, kun olin oppinut pitämään Heimoa kaikin puolin terveenä ja vireänä toimen ihmisenä.

Sain etuoikeuden tulla tuntemaan Heimon vuonna 1972, jolloin hän perheensä kanssa muutti Suomesta Etelä-Ruotsin Finja-nimiseen pieneen kylään Skånen maakunnassa lähellä Hässleholmin kaupunkia.

Kävimme perheenä Heimon perheen luona kylässä siellä joitakin kertoja ja sitten tulin tuntemaan häntä myös Olofströmin Filadelfia-seurakunnan suomalaisen ryhmän keskuudessa, jossa Heimo oli saarnaajana parin vuoden ajan vuoteen 1974 elokuuhun asti, jolloin hän perheineen muutti Finjasta Jönköpingin suomalaisen ryhmän saarnaajaksi.

Meidänkin Hakkaraisten perhe asui tuolloin Skånessa Kristianstadin kaupungissa, josta käsin me perheenä kävimme pyhisin Olofströmissä kokouksissa. Heimo vieraili myös Hammarin kodissamme Kristianstadissa opettaen meille Ruotsin kieltä erään Israel-aiheisen kirjan kautta. Kotikokouksia pidettiin myös silloin tällöin Heimon johdolla.

Kun sitten vuonna 1982 tammikuun lopulla muutin vaimoni Mirjan kanssa Suomesta takaisin Ruotsiin evankeliumin työhön suomalaisten pariin, niin Heimo järjesti meille kannatusasian kuntoon Linköpingin ruotsalaisen Helluntaiseurakunnan kautta, ja näin pääsimme alkuun evankeliumin työn peltosaralla Ruotsissa.

Monet kerrat Heimo vieraili meidän ko-

KUVA: KAJ AALTO

dissamme Linköpingissä, Motalassa, Nyköpingissä ja Boråsissa kokousten yhteydessä.

Monesti Heimo tuli näihin seurakuntiin myös kirjallisuusbussin kanssa, jonka kuljettajana hän toimi hyvin paljon eri puolilla Ruotsin kenttää useiden vuosien ajan.

Tämä Filippusbussi sai toimia ikään kuin tukikohtina monilla suomalaispaikkakunnilla, josta käsin sitten tehtiin erilaisia evankelioimistapahtumia päivisin ja iltaisin pidettiin herätyskokouksia, joihin pyydettiin mukaan niitä ihmisiä, joita oltiin päivän aikana saatu tavattua ja evankelioitua.

Myös silloisen Sisälähetyksen puitteissa tapasin usein Heimoa eri yhteyksissä, kun hän toimi pitkään Sisälähetyksen puheenjohtajana ja minä sisälähetyssihteerinä.

Usein istuimme samojen pöytien ympärillä suunnittelemassa ja päättämässä eri asioista koskien suomalaisten evankeliointia eri puolilla Ruotsia.

Heimo oli sävyisä ja rauhaa rakastava ihminen. Milloinkaan ei tullut hänen kanssaan mitään erimielisyyksiä mistään asioista, vaan hänen kanssaan oli helppo tehdä yhteistyötä.

Monet kerrat matkustimme yhdessä hänen autossaan neuvottelupäiville eri puolille Ruotsia ja matkojen aikana saimme vaihtaa ajatuksia työstä ja muistakin asioista matkojemme aikana. Heimolla oli hyvä huumorintaju ja ihailtava luonteenlaatu, jonka hän oli varmaan saanut lahjaksi Herralta.

Heimo oli myös hyvä ja osaava Raamatun opettaja, kun hän astui puhujan paikoille eri seurakunnissa. Hän oli hyvin pidetty ja rakastettu ihminen, jolla oli myös kykyä

Heimo ja Mirja Aalto

tarvittaessa ratkoa vaikeitakin asioita ja ongelmia suomalaistyössä eri seurakunnissa. Voisin sanoa lyhyesti, että Heimo oli Herran antama lahja Ruotsin suomalaistyölle.

Heimo ehti tulla tunnetuksi ja arvostetuksi sananjulistajaksi koko Ruotsin alueella suomalaistyössä.

Vielä eläkevuosinaankin hän palveli Jönköpingin suomalaista ryhmää puhujana sekä vieraili myös useilla muilla paikkakunnilla suomalaisia innoittamassa ja rohkaisemassa tekemään Herran työtä.

Nyt hän itse on saanut laskea matkaajasauvansa alas maahan ja on saanut muuttaa voittajana perille siihen maahan, jonne Jeesus jo edeltä on mennyt paikkoja valmistamaan omillensa. Siellä Heimokin on saanut nyt liittyä lukemattomien pyhien joukkoon odottamaan sitä suurta palkanmaksun päivää, jolloin Herra, vanhurskas Tuomari on hänetkin kruunaava voittajan seppeleellä ja palkitseva uskollisesta palvelustyöstään täällä maan päällä. Siunattu olkoon rakkaan veljemme muisto!

23 UY 4/2016

JUMALA KUTSUU...

MITÄ VASTAAN HÄNELLE? TEKSTI: EIJA PITKÄNEN

Uskoontulo, pelastus, uudestisyntyminen ovat käsitteitä, joilla kaikilla tarkoitetaan Jumalan yhteyteen pääsemistä Jeesuksen ristinkuoleman ansiosta; syntien anteeksi saamista vain siitä syystä, että toinen kärsi rangaistuksen, joka olisi kuulunut minulle.

Uskoontuloa edeltävä aika voi olla ahdistavaa aikaa, epätoivoista haparointia ja monia kysymyksiä.

Tunnettu englantilainen kirjailija ja kirjallisuuden professori C.S Lewis (1898-1963), joka on kirjoittanut mm.

Narnia-sarjan, kävi läpi pitkän prosessin ennen kuin hän oli valmis ottamaan pelastuksen vastaan. Elämäkerrassaan ”Ilon yllättämä” hän kuvaa värikkäästi taisteluaan: ”Hän (Jumala) ei ruvennut väittelemään siitä. Hän sanoi vain: ”Minä olen Herra.

Minä olen se, joka minä olen. Minä Olen”.

Luonnostaan uskonnollisten ihmisten on vaikea ymmärtää sitä kauhua, jota tällainen ilmestys minulle merkitsi. Rakastettavat agnostikot puhuvat hilpeästi siitä, miten ”ihminen etsii Jumalaa”. Minun puolestani he olisivat voineet yhtä hyvin puhua siitä, miten hiiri etsii kissaa….”- ja Lewis jatkaa: ”Minulta vaadittiin täydellistä antautumista, kertakaikkista hyppyä pimeään.

Vastassani oli nyt todellisuus, jonka kanssa ei voinut tehdä minkäänlaisia sopimuksia. Vaatimus ei edes kuulunut: ”kaikki tai ei mitään.” Nyt käsky kuului yksinkertaisesti: ”Kaikki.”

Lukiessani Lewisin elämäkertaa, ymmärtämättä tietysti läheskään kaikkea hänen ajatuksen juoksustaan, minua kiehtoi ja riemastutti se huumori ja rehellisyys, jolla hän ilmaisi vaikeatkin asiat!

24 UY 4/2016

Kun Jumala alkaa vetää pelastukseen, voi ihminen kohdata ahdistavia tunteita ja monia tuskallisia tapahtumia. Tulin itse uskoon Göteborgissa 18 vuoden ikäisenä.

Suruton nuori neitonen, jonka pysähdytti veljeni hukkuminen.

Tämä onnettomuus oli kuin Jumalan raskaan käden paino ylläni, mutta siitä koitui kuitenkin siunaus useammalle: veljeni tuli myös uskoon, äitini uudistui uskossaan.

Samaan aikaan kutsui Jumala myös sulhastani, nykyistä miestäni, ja saimme molemmat ottaa pelastuksen vastaan Jeesuksessa. Mikä lohtu ja rukousvastaus rukoileville omaisillemme!

En voi sanoa, että olisin ollut ihanteellinen, ilolla Jumalalle ”kyllä ja kiitos!” sanova etsijä. Ei, vaan sisälläni oleva uhma nosti vielä viime hetkellä päätään, ennen kuin annoin periksi, ja polvistuin rukousalttarille, jossa minulle julistettiin synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Kuinka iloitsinkaan C.S Lewisin jatkaessa kuvausta uskoontulostaan: ”Vuoden 1929 kesälukukauden aikana annoin lopulta periksi; myönsin, että Jumala oli Jumala, ja polvistuin rukoilemaan. Olin varmaan koko Englannin masentunein ja haluttomin uskoontulija sinä iltana.

Silloin en nähnyt asian toista puolta, joka nyt on niin kirkas ja ilmeinen, nimittäin Jumalan nöyryyttä, joka ottaa tulijan vastaan sellaisillakin ehdoilla.

Tuhlaajapoika käveli sentään kotiin omilla jaloillaan.

Mutta kuka voi kyllin palvoa Rakkautta, joka avaa ylhäiset portit tuhlaajalle, joka tuodaan sisään potkivana, rimpuilevana,

vihamielisenä, silmät tähyillen pakotietä.

Pahat ihmiset ovat käyttäneet niin väärin sanoja ”compelle intrare”, pakota heitä tulemaan sisälle, että kavahdamme niitä; mutta oikein ymmärrettyinä ne luotaavat Jumalan armon syvyyttä. Jumalan kovuus on lempeämpää, kuin ihmisten pehmeys; ja Hänen vaatimuksensa on meidän vapautuksemme.”

Voin tähän itse vain todeta Paavalin sanoilla: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat Hänen tuomionsa ja jäljittämättömät Hänen tiensä!”

Room.11:33.

Olipa elämäsi tilanne minkälainen tahansa, Jumala ei muutu. Hän on pyhä, suuri Jumala. Hän on auttaja vertaansa vailla!

Ja mikä suurinta, Hän on jo tehnyt kaiken valmiiksi pelastustasi varten, Hän kärsi itse sinun ja minun puolesta rangaistuksen. Raamattu sanoo: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.”

2. Kor. 5:19,20.

C.S Lewis oli Irlannissa syntynyt ja suurimman osan elämästään Britanniassa viettänyt kirjailija, keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden tutkija ja tunnettu kristinuskon puolustaja.

25 UY 4/2016

SKARABORGIN, VÄRMLANNIN JA NÄRKEN MAAKUNTAJUHLAPERINTEET JATKUVAT! TEKSTI JA KUVA: RAULI LEHTONEN

Pauli Peltokankaan taidenäyttely, ystävien tapaamiset, Harri Grönforsin, Mertsi Loimulinnan ja Robert Hagertin herkät laulut, sekä maakunttakuoron upeat klassikot antoivat raamattutuntien ohella hienon höysteen 15/10 järjestetyille Mariestadin maakuntajuhlille. Monet etsivät Jumalan kasvoja ja saivat samalla myös kokea uudistusta hengellisessä elämässään.

Arvid Böhmin aloitteesta ensimmäiset tällaiset maakuntajuhlat pidettiin Värmlannin Björneborgissa jo 1980-luvun alussa. Veijo Nikka, joka jo silloin koki voimakkaan kutsun Jumalan valtakunnan työhön, sai jo seitsemättä kertaa toimia päivien isäntä ja organisaattorina. Hänen herkkä isällinen hahmonsa oli lauantaipäivän alusta asti luomassa lämmintä ilmapiiriä päiville, mutta myös eräänlaista haikeuden nostalgiaa.

26 UY 4/2016

Veijo Nikka ja hänen vaimonsa Sylvi Nikka olivat nimittäin jo ennen maakuntajuhlien alkua ilmoittaneet, että he muuttavat Mariestadista Motalaan ja ottavat siellä vastuun paikallisen suomalaisen helluntaiseurakunnan työstä.

Mielenkiintoista on, nähdäänkö Nikan perhe taas ensi vuonna auttamassa tämän jo historialliseksi kulttuuritapahtumaksi luokitellun juhlan toteuttamisessa.

Selvää on ainakin että juhlien yhden aloituspuheenvuoron pitänyt Lea Into on lupautunut Mariestadin suomalaisen helluntaiseurakunnan uudeksi kirjeenvaihtajaksi.

Kun kysyn Veijo Nikan ajatuksista päivien suhteen hän kertoo: - Taas jälleen olemme nähneet miten Jumalan ihmeellinen rakkaus meitä kohtaan on taas yllättänyt meidät rikkailla siunauksillaan, aina eri tavalla mutta joka

kerta yhtä siunaavana ja vaikuttavana.

- Aikaisemmin, Arvid Böhmin aikoihin, maakuntajuhlien ohjelma, laulut ja puheet yleensä hoidettiin paikallisten voimien avulla. Nyt on ollut puhujia myös maakunnan ulkopuolelta, esimerkiksi Rauli Lehtonen Tukholmasta. Myös Peltokalliot Pohjanmaalta osallistuivat sekä taidenäyttelyn, että musiikin muodossa.

Tilaisuuden ehkä mieleenpainuvimmat puheenvuorot pitivät Tuomo Kulpakko Skövdestä isällisen rauhallisella tyylillään.

Ensi vuonna hän saakin isännöidä maakuntajuhlia, kun ne ensi kerralla järjestetään Länsi-Göötanmaan Skövdessä.

Pertti ja Sirpa Åkerlund Degerforsista jakoivat todistusten välityksellä elämästään niin vaikuttavasti, että tämän artikkelin kirjoittaja olisi ollut valmis antamaan elämänsä Jeesukselle jo toista kertaa, mikäli se vain olisi ollut mahdollista.

Kynaevankelista

Tyhjyydessä olemmekin Jumalan kämmenellä!

Pitää vetää huikan henkeä, kun aloitan kirjoittamaan tätä juttua, sillä sen verran vakavaa asiaa on tulossa.

Olen viime aikoina omissa puheissani käsitellyt ihmiselämän ongelmia kärsimyksestä anteeksiantoon, syyllisyydestä armon kokemiseen. Itsetunnon kehittymisistä pienestä ihmisen taimesta lähtien, joka ei ole vielä päivän valoakaan nähnyt.

Viimeisen ajatusmyrskyn koin omien lasteni kautta. Ensin nuorempi tytär iltalenkin yhteydessä osoitti taivaalle sormellaan ja ympäröi tähtiä. Oli sinisiä, keltaisia ja punertavia valoja.

Usein elämässä on tilanteita, jolloin on kuin tyhjyys olisi ainut ystävä. Samaan aikaan tätä ajatellessani Pyhä Henki puhui ja vaikutti ajatuksiini: Tähtitaivaalla on kaikki. Jumalan suunnitelma on laajenevaa, kuten tähtienkin kulku.

Usein Jumala haluaakin meidän ”tipahtavan” tyhjän päälle. Silloin huomaamme olevamme Jumalan kädellä.

Vanhempi tytär oli aikaisemmin illasta leikkinyt kastanjapuiden lehdillä ja saanut roskan silmäänsä. Se on niin kipeä ja vielä aamustakin turvoksissa.

Rauhoittaessamme tytärtämme, Jumala nosti esiin muistoja omasta lapsuudestani.

Olin kaiketi samaa ikäluokkaa, kun eräänä

”Jeesuksen vastaanotto on auki 24/7. Hyvä yhdistelmä on rukous, joka muuttuu ennen pitkää parantavaksi.” yötä heräsin siihen, että en saanut hengitettyä. En muista olinko herännyt itse vai herättivätkö vanhempani minut.

Seuraavaksi minut kiidätettiin Helsingissä Auroran lastensairaalaan, missä olin neljä päivää sen aikaisessa 60-luvunlopun hengityskoneessa. Itse asiassa kone puhalsi hengitysilman joukossa yksinkertaisesti vesihöyryä, jolloin hengittäminen oli helpompaa.

Opettaessani näitä aiheita sain itsestäni hyvän malliesimerkin siitä, mitä kyseinen tapahtuma on voinut jättää jälkeensä. Olen siis itsessäni tutkimassa asiaa ja onneksi en ainakaan vielä ole löytänyt se vaikutusta arjessa.

Koulukirjaesimerkkinä juuri pelkojen syntymekanismissa vastaavat tapahtumat ovat vakavia. Ne yleensä syntyvät kasaantumalla, kunnes ehkä aikuisiässä ilmentyvät aivan toisen luonteisena.

Pitkä tarina lyhyesti: Tänään on vain elävä ja

parantava rukous, joka voi meitä haavoitettuja ihmisiä auttaa ja eheyttää.

Ihminen on luotu toisten yhteyteen. Erakot eivät kuulu hengelliseen elämään. Seurakunta on koti, joka vastaanottaa kaikki. Kenenkään ei tarvitse tuntea ulkopuolisuutta tai ”likaisuutta”. Seurakunta, joka julistaa Kristusta, ottaa vastaan jokaisen, joka on väsynyt tai sairas, rääkätty tai hyväksikäytetty.

Itse Kristus kutsuu meitä parantumaan Hänen läsnäolossaan! Ei tarvita kikkailuja.

Hänen vastaanottonsa on aina auki.

Ihmiselle, joka miettii elämää, sana on: ”Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon!”. Sisäisen elämän haavoista parantumiseen ohje on Kristuksen läheisyydessä eläminen.

>>

Timo Pellinen on Boråsin Helluntaiseurakunnan johtava pastori ja UY-lehden toimitussihteeri. timotp@uusiyhteys.se

27 UY 4/2016

NOOMIE MÖTTE JESUS OCH DÅ FÖRVANDLADES HENNES LIV TEXT & BILD: NOOMIE BJÖRNHAGER

28 UY 4/2016

Sommaren 2014 fick Noomie Börjessson ett starkt möte med Gud som kom att förvandla hela hennes liv. Festandet och jakten på materiella saker, som bara gett henne tomhet i hjärtat, ersattes av en längtan efter Gud och Bibeln. Här berättar hon med egna ord om sin väg till Jesus.

När jag ser tillbaka på mitt liv ser jag hur Gud varit med mig och räddat mig många gånger. Hade jag inte haft Jesus som beskyddare och människor i min närhet som bad för mig hade det gått illa.

Jag växte upp i en kristen familj, mina föräldrar har alltid haft en levande tro och litat på Gud även när det ser omöjligt ut mänskligt sett. Gud har alltid varit i centrum.

Jag hade en mycket stark barnatro.

Jag tvivlade inte på att Gud var stor, mäktig och kunde fixa allt, det var snarare tvärt om. Jag var övertygad om det för jag fick uppleva med egna ögon hur Gud gjorde det omöjliga möjligt.

Tron förändrades Men i tonåren förändrades min tro. Jag trodde fortfarande på Gud men min syn förändrades och jag blev blind för sanningen, till slut började jag tvivla på att Jesus var enda vägen till Gud. Jag tyckte kristna – däribland mina föräldrar – som höll fast vid Bibelns syn på alkohol, äktenskap, sex, homosexualitet och så vidare var strikta och gammelmodiga. ”Tiderna förändras”, tänkte jag.

Jag började leva för världen och festade mycket. Detta gjorde mig olycklig och friden jag haft som liten försvann. Jag försökte ersätta den friden med annat som alkohol och materiella saker. ”Bara jag får den väskan eller kan åka på den resan så blir jag lycklig”, tänkte jag. Det gav mig bara tomhet som jag försökte fylla med ännu mer materiellt, det gav mig aldrig frid.

Röster i natten Under denna tid var jag väldigt rädd för mörker och kände mig otrygg, speciellt på nätterna men också när jag var ensam.

Jag kände tydligt hur atmosfären kunde ändras ibland och bli ”mörk” och kännas ond.

På nätterna började jag höra röster och ibland såg jag konturer av människor som skuggor gå runt i min lägenhet. En natt öppnades mina ögon och framför mig svävade ett ansikte i luften. Jag blev förstås väldigt rädd men trodde först att jag inbillade mig, så jag gnuggade mig i ögonen flera gånger men det var på riktigt.

Jag visste om den andliga verkligheten och att Jesus var starkare och stod över alla andra namn, så i panik ropade jag på Jesus och i samma sekund försvann ansiktet.

Min mamma skickade i samma ögonblick ett sms till mig där hon undrade om allt var ok. Min mamma brukade inte vara uppe så sent men hon var det just den natten och hon kände på sig att något var fel med mig. Vi bad tillsammans och jag upplevde en frid som bara Jesus kan ge.

Kamp om mitt liv Efter denna upplevelse fick jag upp ögonen för Gud igen men samtidigt började en kamp. Jag hade mycket svårt att sova och så fort jag somnade hördes röster, jag kunde se inom mig och höra hur någon gick runt mig. Detta pågick även på dagtid när jag försökte sova. Jag

började lyssna på lovsång och be till Gud om hjälp.

Under denna tid var jag mycket trött och nedstämd, jag kände ingen glädje och jag var inte längre mig själv. Samtidigt fick jag mycket tvångstankar och kunde känna hur någon sa till mig i mitt inre att göra saker, som att köra av vägen eller skada mig själv. Jag jobbade nätter och var ensam personal vilket var mycket påfrestande. Till slut kändes det hopplöst.

Jag hade panikattacker och grät nästan konstant i två veckor.

Mina föräldrar bad mycket för mig, bland annat om ett nytt jobb, men allt kändes hopplöst. Men ingenting är hopplöst eller omöjligt för Gud. Jag sa till Gud att jag inte orkar leva så här mer och jag var så nära på att ge upp när det en morgon ringde på min mobil och jag fick ett jobb.

Det här jobbet hade allt vi hade bett om, det passade mig perfekt och det häftiga var att jag inte visste om att jag sökt det. Jag hade heller ingen utbildning, men Gud gör det omöjliga möjligt!

Attackerna avtog och jag blev mig själv igen. Min tro växte sig starkare och jag var otroligt tacksam till Gud för det han gjort i mitt liv. Men jag levde fortfarande för världen och sökte materiell lycka istället för Gud.

Längtan efter Bibeln Sommaren 2014 skulle jag ha min första riktiga semester. Jag hade nu jobbat ett år på jobbet som Gud gav mig. Redan första semesterveckan fick jag en så stark längtan efter Gud och Bibeln.

29 UY 4/2016

I hemlighet letade jag fram min Bibel jag fått i 15-årspresent, Jag trodde aldrig jag skulle få användning av den så jag lät den ligga längst ner i en låda hos mina föräldrar och jag hade inte brytt mig om att ta med den när jag flyttade hemifrån, men nu kände jag att jag bara måste ha den.

Jag började läsa och Bibeln var inte alls en tråkig gammal bok som jag trodde, Bibeln blev levande för mig. Jag läste i timmar och kunde inte få nog av Guds ord. Allt jag kunde tänka på var Jesus och jag kände sådan otrolig stark frid och glädje som inte går att jämföra med något annat. Jag fick verkligen uppleva hur Guds frid övergår allt förstånd.

En ny världsbild Hela min världsbild förändrades och jag fick ett mycket starkt möte med Gud. Jag förstod nu vem Gud var och att Bibeln är lika sann idag som för 2000 år sedan.

Det är inte Gud som förändrats och blivit ”modern” som jag trodde, utan jag hade skapat mig en egen bild av Gud, en falsk Gud som inte finns. Det finns bara en Gud och han är densamma igår, idag och i all evighet.

Nu förstod jag att bara den som tagit emot och bekänt Jesus som sin Herre kommer till himlen, jag kände sådan otroligt stark nöd. Livet hade känts meningslöst innan och nu förstod jag meningen.

Det var som om Gud drog bort en gar-

30 UY 4/2016

din från mina ögon, mina ögon öppnades och jag kunde se och jag såg allt annorlunda. Gud uppenbarade sanningen för mig och helt plötsligt visste jag saker jag inte förstått innan.

Ett uppvaknande I mitt inre kände jag hur Jesus talade till mig och sa: ”Jag kommer snart, det är sista tiden och du måste ändra ditt liv”.

Det blev ett uppvaknande som förändrade mig totalt. Här lever vi på som vanligt trots att Jesus kommer snart.

Människor går förlorade och vi ser på men gör ingenting. Varför talar ingen om detta? Varför varnar inte kyrkorna?

Det var några av tankarna som kom. Jag såg på Sverige med stor förtvivlan och nöd. TV, pengar och materiell lycka har blivit viktigare än Gud. Jag ville inte längre leva som jag gjort.

Jag kände ingen dragning till alkohol, nöjen och det materiella längre, bara Gud blev viktig för mig. Jag lade all min lediga tid till att läsa Bibeln och umgås med Gud. Jesus blev och är Herre i mitt liv.

Jag är så otroligt tacksam att Jesus räddade mig, den trygghet, frid och glädje Jesus ger skulle jag inte vilja byta mot all rikedom i världen. Gud har gjort så mycket i mitt liv och jag har fått uppleva på nytt hur Gud är allsmäktig och gör det omöjliga möjligt. Det är så spännande att leva med Gud och jag har så

mycket att berätta som Gud gjort i mitt liv.

Ta uppdraget på allvar Jag upplever att vi behöver ta vårt uppdrag på allvar. Gud har visat mig att det inte går att stå med en fot i världen och en i Guds rike. Jesus och endast han måste vara Herre i våra liv.

Svårare tider kommer men vi har ingenting att frukta, vi står under den högstes beskydd. Låt oss fästa blicken mot det som är ovan och se fram emot att vår Herre Jesus Kristus snart kommer tillbaka.

Jag vill också uppmana alla att söka Gud ensam och läsa Bibeln mycket. Det finns så mycket villoläror idag. Tro inte på allt du ser och hör utan pröva det mot ordet. Vi måste värna om det sanna evangeliet så att vi inte faller av. Jesus sa själv att vägen är smal och det är få som finner den. Det är viktiga ord.

Jag vill avsluta med detta bibelord från Johannes första brev 2:15-17: ”Älska inte världen, inte heller det som är i världen. Om någon älskar världen, finns inte Faderns kärlek i honom. Ty allt som finns i världen, köttets begär och ögonens begär och högmod över livets goda, det kommer inte från Fadern utan från världen. Och världen och dess begär förgår, men den som gör Guds vilja förblir i evighet.”

o

följ med oss pa en missionsresa under sportlovsveckan 2017!

TEAMRESA TILL POLEN Följ med på mission till Polen under sportlovsveckan. Vi kommer att åka till södra Polen där en grupp kristna har startat upp en ny församling. Där kommer vi att hjälpa dem med evangelisation & möten. Dessutom kommer vi att ta en dag och besöka koncentrationslägret Auschwitz-Birkenau.

TEAMRESA TILL SPANIEN Samtidigt som ett team åker till Polen, så kommer vi också att anordna ett team till södra Spanien. Där kommer vi att hjälpa en etablerad församling med evangelisation, möten och med ungdomsarbete.

VI KOMMER ATT UPPDATERA INFORMATIONEN (MED PRISER) PÅ NÄTET För mer information och anmälan, besök www.teamresor.com Kontaktperson: Jonas Päivärinta Mobilnummer: 0760-284336 E-post: jonaspaivarinta@gmail.com

ARRANGÖRER

WORLD MISSIONARIES 31 UY 4/2016

TERVETULOA SÖDERTÄLJEEN SU KLO 16.00 - JUMALANPALVELUS / KE KLO 18.30 - RUKOUKSEN JA YLISTYKSEN ILTA TARKEMPAA TIETOA SÄÄNNÖLLISESTÄ TOIMINNASTA LÖYDÄT KOTISIVULTA FINSKAPINGST.COM

SÖDERTÄLJEN SUOMALAINEN HELLUNTAISEURAKUNTA CEDERSTRÖMSGATAN 9, 15173 SÖDERTÄLJE, WWW.FINSKAPINGST.COM

RUKOUKSEN JA JA YLISTYKSEN ILTA

JOKA KESKIVIIKKO KLO 18.30

TÄLJE KIDS JOKA SUNNUNTAI, 16.00 Tälje Kids on lasten oma kirkkohetki sunnuntaisin. Siellä lapset oppivat Taivaan Isästä helpolla ja mukavalla tavalla leikkien, askarrellen, tanssien ja laulaen. Se on tarkoitettu kaikille lapsille. Pienimmille on oma kiva leikkihuone.

SECOND HAND BESÖK: VIRKESVÄGEN 6, SÖDERTÄLJE ÖPPETTIDER: TISDAGAR 12-17 LÖRDAGAR 10-14