Haaste on otettu vastaan. Ruotsinsuomalainen helluntaiherätys on vuosien aikana osallistunut erityisiin varojen keräyksiin halulla auttaa siellä missä tarve on suurin.
Turistityössä Espanjassa on haaste saada hankituksi kulkuvälineeksi auto.
- Meillä on saarella kolme työpistettä. Las Palmasin turistikirkolle on matkaa yhdeksän kilometriä, Playa del Inglesiin 70 ja Puerto Ricoon 84. Lokakuusta huhtikuuhun ajetaan yli 10.000 km, Lassi Laine kertoo.
- Koronan aiheuttamat vuokra-autojen hinnan nousut ovat valtavat. Turistikirkon tulomme koostuvat ainoastaan kahvio- ja kolehtituloista.
- Sisaret leipovat kahvioissa tarjottavat leivonnaiset. Kaikki jauhot, sokerit, maidot ja muut tarpeet pitää hankkia ja kuljettaa työpisteisiin, ja tietenkin evankeliumismateriaali ja kitarat. Siksi käännymme Uusi Yhteys-lehden lukijoiden puoleen avun saamiseksi!
Helluntaisäätiön hallitus vetoaa hankkeen puolesta ”siellä missä tarve on suurin” -keräyksellä. Voit osallistua PG 178790-2 tai Swish 123 553 85 74. Merkitse kohteeksi ”auto”. Kiitos yhteistyöstä!
SIVU 24:
70-vuotias Göteborgissa uusia haasteita kohti!
Kun sunnuntaisin kävelemme kirkkoon ja jumalanpalvelukseen, ei varmaan päällimmäisenä ole ajatus Jumalan suunnitelmasta. Seurakunta on sitä kuitenkin sanan varsinaisessa merkityksessä.
Vaikka tämä meidän rakas ruotsinsuomalainen helluntaityömme pessimistisen näkemyksen mukaan on jo elänyt parhaimmat kukoistuskautensa, silti Jumalalla on tämä suunnitelma voimassa.
Ennen kuin maailmaa oli luotiinkaan, Taivaassa mietittiin valmiiksi ihmiskunnan pelastaminen. Jeesus itse sanoo, ”että ruumiin sinä minulle valmistit”. Ei mikä tahansa keho vaan kädet ja jalat, pää ja kokonainen ihminen. Tämä Kristus tultaisiin ristiin naulitsemaan ihmisen syntien sovittamiseksi.
Juuri tämän työn Jeesus suoritti loppuun saakka. Mitään ei jäänyt puuttumaan, että ihminen voisi sitä täydentää. Lahjaksi meille tarjotaan tätä suurta armoa.
Vaikka tiedossa oli ihmisen syntiin lankeaminen, Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ihmisellä on tärkeä osuus seurakuntasuunnitelmassa. Tarvittiin Pietari, joka osasi kyllä olla impulsiivinen ja toimelias, mutta myös Pietarin, joka kielsi Mestarinsa.
Vajavainen ihminen tarvittiin siksi, että Jumalan suunnitelmassa ei olisi ihmisen omaa täydellisyyden yritystä. Jeesus sanoi itse, että Pietari tulisi olemaan se kallio, jolle seurakunta rakennettaisiin. Ne eivät olleet muurarin tai puusepän inhimilliset taidot, mutta ne olivat sanat, jotka muodostivat sen kalliopohjan:
Apostolien teot 2:38 ”Kääntykää, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”.
Itseasiassa onkin kysymys toimintamal-
lista. Ihminen saa kyllä aikaan uskonnollisia käännynnäisiä, mutta Pyhä Henki todellisia Jeesukseen uskovia. Syntinsä tunnustamalla ja anteeksiantoa anoen alkavat kasvun ajat ihmiselle juuri sen kodin, seurakunnan keskellä.
Jumalan suunnitelmissa tarvittiin seurakuntaa olemaan tässä kaupungissa tai kylässä, tässä maassa, täyttämässä Kristuksen ruumiin tärkeää osuutta paikallisseurakuntana. Suunnitelma tavoittelee vielä pitemmälle. Kenelle Jumala uskoi kaikkien kansojen saavuttamisen evankeliumin ilosanomalla? Juuri meille pienille ihmisille, jotka olemme välillä enemmän ja vähemmän Pietarin kaltaisia.
Yhdessä toisiamme tukien ja seurakunnan keskellä kasvaen on mahdollisuus toteuttaa myös kansojen evankeliointi.
Astu siis rohkeasti eteenpäin. Sinulle on tehtävä.
Miten sitten löytyvät Jumalan luonne, persoonallisuus ja tavoitteet? Se on kaikkien saavutettavissa: Tutki Jumalan sanaa Raamattua. Löydät sanojen sisällöstä rytmin, melodian, sävyn ja tuoksun.
Se on Kristuksen sisäistä tuntemista, joka avaa äärettömän ulottuvuuden.
Kristuksen sovitustyö avautuu käsinkosketeltavalla tavalla. Kysymys vain kuuluu: Onko seurakunta valmis toteuttamaan Mestarin käskynä kaikuvan suunnitelman?
Seurakunta ei ole tarkoitettu pelkästään sunnuntaihin ja juhliin. Se on ennen kaikkea suunniteltu arkeen. Uskallammeko kysyä läheisiämme mukaan seurakuntaan, vai häpeämmekö toiminnan laatua, kokoontumishuonetta tai muita uskovia?
Jumalan suunnitelmassa seurakunta toteuttaa läheisyyttä, jakaa myötätuntoa, lohduttaa, mutta uskaltaa myös ottaa
kantaa elämän menoon. Seurakunta on iloa, lämpöä ja rakkautta. Ei mustatuntuu-teologiaa, vaan vahvasti Jumalan Sanasta nousevaa ajankohtaista julistusta. Päätöksenteko nousee rakkaudesta käsin, eikä omista mieltymyksistä tai henkilökemioiden myrskystä.
Mitä tämä käytännössä voisi tarkoittaa? Sitä voi harjoittaa vieraanvaraisuudella. Samalla tavalla, kun olemme valmiit ottamaan vieraan osaksi omaa perhettämme, tulisi myös seurakuntaperheen toimia. Oma elämä ja sen arvot toimivat paremmin ihmisen tavoittamisessa, kuin kirkon valkoiset seinät.
Kun helluntaipäivä koitti, tuli Jeesuksen lupaama toinen puolustaja, Pyhä Henki. Silloin syntyi seurakunta toteuttamaan käskyistä tärkeintä. Menkää ja julistakaa Ylösnoussutta Kristusta!
Nähdään seurakunnassa!
”Kun identiteettimme on Kristuksessa, se ohjaa ihmistä hyvinvointiin kivun ja surunkin keskellä!”TIMO PELLINEN Timo Pellinen toimii Boråsin Suomalaisen Helluntaiseurakunnan pastorina, lähetysraamattukoulujen mediaopettajana sekä UY-lehden vastaavana toimittajana.
1980-luvun alku oli yhteisten hankkeiden kulta-aikaa ruotsinsuomalaisissa helluntaiseurakunnissa. Suomenkielisen helluntaityön juuret olivat työntyneet Sveamamman multiin monin paikoin jo 1950-luvulla ja sama kehitys jatkui vilkkaana myös seuraavina vuosikymmeninä. 1980-luvun alkuun tultaessa toimivia suomalaisryhmiä esiintyi jo lähes viidelläkymmenellä paikkakunnalla.
Helluntaiseurakuntien saarnaajat näkivät tarpeelliseksi kokoontua pari kertaa vuodessa Suomen mallin mukaan ns. Veljespäiville pohtimaan yhteisiä seurakunta-asioita ja lisäksi oltiin vuodesta 1966 lähtien järjestetty helluntaikonferensseja seurakuntien jäsenten yhteisinä rakentumispäivinä.
Työn jatkuvasti laajennuttua ja monipuolistuttua silloiset työntekijät näkivät yhä enenevää tarvetta rakentaa kiinteämpää yhteyttä seurakuntien kesken. Suomesta 1978 Göteborgiin muuttanut
Aulis Lehto oli keskeinen henkilö niissä yhteisissä hankkeissa, joita nousi esiin 1980-luvulle tultaessa.
Tulevien muutosten kivijalkana toimi huhtikuussa 1982 perustettu Ruotsin Suomalainen Helluntailähetys.
Perustetun yhdistyksen tarkoituksena oli kiinteyttää seurakuntien välistä yhteenkuuluvuutta ja avata mahdollisuudet harjoittaa valtakunnallisia yhteishankkeita vastasyntyneen juridisen yhdistyksen nimissä.
Helluntailähetyksen helmasta löytyi pian neljä tärkeää valtakunnallista hanketta. Svanabo- ja Hemvik-kodit väärinkäyttäjille, Raamattukoulu- ja kurssitoiminta Svanabossa, yhteinen hengellisten kirjojen ja äänitteiden jakelukanava Bokas Center ja neljäntenä kentän yhteinen lehti – Uusi Yhteys.
40 vuoden aikana on Ruotsinsuomalainen helluntaityö muuttunut paljon. Neljästä suuresta yhteishankkeesta on jäljellä enää yksi - UY.
Aulis Lehto totesi vuosia sitten oltuamme yhteydessä toisiimme, että niistä yhteishankkeista, joita hän oli käynnistämässä 1982 ”kaikki muut ovat kuolleet, ainoastaan Uusi Yhteys elää vielä.”
Uusi Yhteys UY:n koenumero ilmestyi syksyllä 1982. Koenumeroa edelsi päätös Svanabossa (Jutatorp) 17.8.1982 olevassa Helluntailähetyksen edustajain-
kokouksessa ja lehden käynnistämisestä ilmoitettiin seuraavan kuun alkupuolella Södertäljen työntekijäpäivillä päivien osanottajille.
21.9.1982 kokoontui työryhmä hahmottamaan ensimmäisen numeron sisältöä Pauli Karppisen kodissa Eskilstunassa ja koenumero saatiin jakeluun muutamia viikkoja myöhemmin. Työryhmään kuuluivat Eero Marttinen, Pauli Karppinen, Aulis Lehto, Osmo Kuusinen, Juhani Pesu, Ritva Kankkunen, Heikki Nurro ja Timo Hakkarainen.
Vastaavaksi julkaisijaksi valittiin Eero Marttinen, lehden päätoimittajaksi tuli Pauli Karppinen ja toimitussihteeriksi Juhani Pesu.
Sittemmin päätoimittajina ovat toimineet Pentti Niininen ja Timo Hakkarainen ja vastaavina toimittajina Pesun lisäksi Kai Holm-Pedersen, Raimo Mänttäri, Timo Hakkarainen ja Timo Pellinen.
Lehden taitosta ovat kantaneet vastuuta Juhani Pesu, Kai Holm-Pedersen, Raimo Mänttäri, Ristin Voiton toimitus, Kaisa Franzén ja Jonas Päivärinta.
Lehden postituksesta on Maire Leppioja kantanut suurta vastuuta uupumattomalla ja tunnollisella työllään 90-luvun lopusta lähtien.
Vaikka lehdellä on ollut vakituinen toimittajakuntansa, niin koko lehden olemassaolo on rakentunut alusta alkaen vapaaehtoistyövoiman varaan. Lukuisa on se joukko ihmisiä, jotka ovat antaneet tärkeän työpanoksen UY:n hyväksi vuosikymmenien aikana.
Helmikuusta 1983 lähtien UY on ilmestynyt säännöllisesti niin omana lehtenä kuin myös 1990-luvulla Ristin Voitto-lehden välissä olevana liitteenä.
Lehden tilaajamäärä omana julkaisuna saavutti huippunsa 1988 jolloin UY lähetettiin 940:lle yksittäiselle tilaajalle. 90-luvulle tultaessa Ruotsinsuomalainen helluntaityö saavutti huomattavasti laajemman lukijakunnan RV:n välissä toimivana liitteenä, jolloin kenttämme uutisia pystyi lukemaan kaikki Ristin Voiton tilaajat.
UY:n aika liitteenä päättyi 1996 ja sen jälkeen siirryttiin jälleen oman lehden tekemiseen tosin nyt seurakuntien ja ryhmien tilaamana.
Uusi Yhteyden numeroita selatessa
voi todeta, että lehti peilaa tarkkaan kentällä kulloinkin tärkeinä nähtyjä toimintoja.
Sosiaalinen sektori on ollut näkyvästi esillä hoitokoti uutisineen samoin kuin jäsenkasvun kannalta hedelmällinen teetupatyö.
Lähetystyö on saanut paljon palstatilaa lähetyskentillä palvelleiden ruotsinsuomalaisten lähettien välittäminä terveisinä ja myös ajankohtaisina lähetystyötä koskevina kysymyksinä.
Lähiradiotoiminta oli vilkasta alkuvuosikymmenellä ja se näkyy myös UY:n sivuilla.
Maakuntajuhlat, kuoropäivät, konferenssit, työntekijäpäivät, nuorisopäivät, lasten leirit ja romanityö ovat kaikki olleet tärkeänä osana lehden sisältöä.
Lisäksi aina peräänkuulutettuja pikku-uutisia on paljon. Myös tapahtumien ilmoituslehtenä UY näytteli tärkeää osaa.
Ensimmäisessä pääkirjoituksessaan, ”Uutta ja vanhaa”, Pauli Karppinen toteaa, että ”ruotsinsuomalaisen helluntaiherätyksen yhteyden sillat ulottuvat Suomeen tuttuna seurakuntien toimintamallina, mutta yhteyttä
ruotsalaisiin on myös syytä vaalia ja kehittää.
Unohtamatta myöskään siirtolaiskansan keskinäistä yhteyttä seurakuntien ja ryhmien välillä.”
Karppinen arvioi lehden palvelevan myös niitä monia uskonystäviä, jotka elävät pienissä ryhmissä ja jotka toimivat pienin toimivaroin.
Näiden ystävien pitäisi saada kokea yhteyttä niiden kanssa, jotka pääsevät säännöllisesti osallistumaan erilaisiin yhteisiin tapahtumiin. Kukaan ei saa jäädä yhteyden ulkopuolelle.
Karppinen päättää ensimmäisen pääkirjoituksen ylevään tavoitteeseen: ”Jeesus rukoili, että uskovat olisivat yhtä. Toivomme että Uusi Yhteys olisi rukousvastaus Jeesukselle”.
Uusi Yhteys lehti on palvellut monien siirtosuomalaisten onnittelulehtenä syntymäpäivien yhteydessä. Nyt on aika muistaa lehteä itseään, joten:
Paljon Onnea ja menestystä 40-vuotiaalle!
Ei ole kaukaa haettu ajatus, että ruotsinsuomalaisten helluntaiherätyksen yhteinen lehti on murroksen keskellä.
Lukijoiden ikä on noussut korkeaksi. Innostus evankeliointiin on kyllä nousemassa. Sosiaalinen media vie enemmän ja enemmän ihmisten aikaa. Mitä nyt neuvoksi?
- Viimeiset vuodet lehti on ilmestynyt kolme kertaa vuodessa. Alkuperäinen tavoite on edelleen voimassa, lehden vastaava toimittaja Timo Pellinen kertoo.
- Tavoitteeksi on määritelty rakentaa kontakti aktiivisen seurakuntaelämän ulkopuolelle jääneisiin, mutta ennen kaikkea olla vahvasti evankelioimassa.
- Seurakunnat ovat tilaamassa ja maksamassa lehdet, jotka jaetaan eteenpäin ilmaisjakeluna. Viimeisinä vuosina painosmäärä on ollut 1.800, mutta tämän lehden tilaajamäärää on laskemassa 1.300 kpl
tuntumaan.
- Voisi sanoa, että tulevaisuus on erityisen haastava. Itseään kunnioittava herätys tarvitsee lehden ja vahvan sosiaalisen median alustan, jonne voitaisiin koota seurakuntien jumalanpalveluspuheita, kirjoituksia, radio- tai TV-ohjelmia.
Kädessäsi oleva 40 vuotta täyttänyt julkaisu kunnioitettava ikä siirtolaislehdeksi. Keväällä ilmestyvät numero on se vedenjakaja lehti, sillä kevään työntekijäkokouksessa tullaan päättämään lehden tulevaisuus.
Suomalaisia helluntaiseurakuntia tai -ryhmiä on Ruotsissa tätä nykyä 43 ja toiminnan piirissä arviolta tuhat suomalaistaustaista.
Suomalaistaustaisia elää Ruotsissa 720.000 ja tilastoissa Suomessa syntyneitä ja suomea äidinkielenään puhuvia on reilusti 200.000. Tarvetta lehdelle siis vielä olisi!
Elämme kriisissä. Se koskettelee kaikkia meitä. Euroopassa on sota, korkeat korot ja elintarvikkeiden hinnat nousevat.
Juuri nyt tarvitaan apuasi, että mahdollisimman moni saisi yksinäisyyteen, sairauden ja vaikeuksien keskellä
hyvää uutista UY-lehden kautta. Ehkä lukea ensimmäisen kerran ihmisten uskoontulokertomuksia.
Voi osallistua Säätiön kautta PG 17 87 90-2 tai swish 123 5538 574 merkitse ”lehti”.
Valde Ahlgren,
Jonas Päivärinta, Södertälje
Hyvä olo on mulla, toivottavasti myös sulla. Elämä ihanaa on, vaik´ ei aina suruton.
Hänen armonsa on suuri, ympäröi sinut kuin vahva muuri. Kanssasi Hän kulkee ain, jos luvan annat Luojalle vain.
Kiitoksella uuteen päivään käy, vaikka aurinkoa ei näy. Pilvet edestäsi haihtuu, suru iloksi vaihtuu.
Askareitasi toimita kiittäen, kätesi yhteen liittäen. Uutta voimaa Herra antaa, sylissänsä sinut perille kantaa.
Ikuinen juhla edessäsi on, tuttuja kohtaat ja joku tuntematon. Jeesuksen ristintyö sinulle riittää, varmasti siitä muistat Häntä kiittää.
Marjut Juntura 5/11-2022
Tunnusta tarvitsevasi Jeesusta. Pyhä Henki vetää sinua Jeesuksen luokse. Jeesus kuoli puolestasi Golgatan ristillä.
Tunnusta rikkomuksesi Jumalalle. Pyydä syntisi anteeksi. Usko, että Jeesus kuoli juuri sinun puolestasi. Jokainen Jeesukseen uskova saa synnit anteeksi. Jeesus ottaa sinut vastaan. Uskoontulo ei ole tunteenasia vaan uskon. Tunnusta suullasi ja
sanoillasi uskosi Jeesukseen, Room 10:9.
Lue Raamattua ja tutustu toisiin uskoviin. Lukiessasi Raamattua tutustut Jeesukseen ja millainen Hän on. Tule seurakuntaan missä julistetaan ylösnoussutta Kristusta.
Löysit Jeesuksen! Kun näin, sydämessäsi päätit tehdä, niin nyt sinä ole olet uudestisyntynyt ja uskossa Jeesukseen. Hyvää loppu elämää!
BORÅS
Kungsgatan 58, Puh: 073-9531160
Sähköposti: info@finskapingst.se Ke 18.30 Rukouskokous Su 15.00 Jumalanpalvelus Radio 92,5MHz tai http://player.borasnarradio.se joka päivä jotakin: La 16.30 Majakka, Su 15 Radiojumalanpalvelus
BORLÄNGE
Wallingatan 22 Tel: 076-2930248 tai 0243-12400. To, klo 18 Rukousillat Su, klo 15 sopimuksen mukaan
ESKILSTUNA
Adress: Smedjegatan 23 Tel: 016-15 59 81 Kotisivu: www.kotikirkko.se Ti, klo 11.00 Jumalan kohtaamisen aamupäivä To, klo 18.00 Rukouskokous La, klo 18.00 Evankeliumin ilta Su, klo 15.00 Jumalanpalvelus
GISLAVED
Köpmangatan 7 , La klo 16, 073-5253201 askokosonen@hotmail.com
GÖTEBORG
Redbergsvägen 19 Web: www.finskapingstgoteborg.se Ma, klo 20 TV-lähetys Öppna Kanalilla. Ke, klo 11 Lähetyksen päiväpiiri Pe, klo 12 Päivärukouskokous. Su, klo 14 Jumalanpalvelus.
GÄVLE
Liljevägen 3, 80265 Gävle
HAAPARANTA
Torggatan 29, Su klo 14, Ke klo 17, 070-2773428, leino.raimo@gmail.com
KATRINEHOLM
Suomalainen ryhmä, Pirkko Siikonen, puh 070-2805624
KÖPING
Torggatan 7. Su 15. 073-7785690, anokkosmaki@gmail.com
LUULAJA
Pingstkyrkan Storgatan 32. Su klo 15, 073-8219511, miika.kurkkio@gmail.com
MARIESTAD
Madlyckevägen 1, Ti klo 18 www.mariestadpingst.se, puh. 0703405465
MOTALA
Drottningsgatan 15 A, Su klo 16.00, Tilaisuus ke klo 18, www.motala.pingst.se, 0705825184
Dragsgatan 9 C, Su klo 14, www.norrkoping.pingst.se, 0727- 405 550
PAJALA
Masugnsvägen 14, Tel: 097-810 098
SANDVIKEN
Pingstkyrkan Torggatan 3, Finska gruppen, www.sandvikenpingst.se 070-6624236 vuokko.pentti.warberg@gmail.com Radio-ohjelma: La 17.00-17.30 www.radiosandviken.se Fm.89.9 Mhz
Skövdenseudun Suomalainen Saalemseurakunta. Pingstkyrkan Skövde, Lögegatan 1. Kokouksemme ovat sunnuntaisin klo.16.00. Rukouskokoukset keskiviikkoisin kodeissa klo 18.00. Yhteystiedot:Tuomo 0737129380
STRÄNGNÄS
Pingstkyrkan Strängnäs, Regementsgatan 75. Tel: 0720177104.
SUNDSVALL
Rådhusg. 37, Su 13:00 (alasali) 073-0410394, s.lager@yahoo.se
SÖDERFORS - TIERP
Söderforsin Suomalainen Helluntaiseurakunta Nordupplandskyrkan, Norra Esplanaden 14, 814 41 TIERP. Yhteydenotot: Puh. 026 – 751 79 (Latomaa) tai sähköpostilla ilmi@latomaa.se
SÖDERTÄLJE
Cederströmsgatan 9, Tel: 072-3672845 Kotisivu: www.internationellakyrkan.se Ti, klo 10.00 Päivärukouskokus, suomeksi Ke, klo 18.30 Suomenkielinen rukouskokous Pe, klo 18.00 Arabiankielinen rukouskokous Pe, klo 18.00 Tälje Youth, nuorten ilta Su klo 11.00 Arabinkielinen jumalanpalvelus Su, klo 16.00 Suomenkielinen jumalanpalvelus Kuukauden ensimmäinen sunnuntai klo. 11.00 on yhteinen suurjumalanpalvelus.
Tukholman Suomalainen Filadelfia/ Skebokvarnsvägen 341, Högdalen Su 16, La rukouspäivä kerran kuussa lauantaina- kts läh. kotisivulta. Kontaktihenkilö mobil: 0760-447668, markkukn@yahoo.com.
Kotisivu: http://www.finskafiladelfia.se Jumalanpalvelukset: USKO-TV, linkki kotisivulla. Youtube: Finska Filadelfia
Strandgatan 22. Yhteyden ilta tiistaisin klo. 17. 070-7695726, www.thn.netbless.net
UUMAJA
Kungsgatan 83, Su klo 18.00 ja pe klo 19.00 070 5165186, saara.minkkinen@home.se
Almelundsg 2, Su klo 15, 021-17 19 00, www.vasteras.pingst.se
ÖREBRO
Ånstadalsvägen 2 Örebro. Su. Kl.15:00 Ke. Kl. 18:00. georg.kitti@hotmail.se.
070-8556446
SKELLEFTEÅ, 070-6775629
SKÖVDE, 073-7129380
SLOTTSBRO, 070-2783475
STORFORS, 070-5447827
SÖDERHAMN, 0705878081
UPPSALA,076-0352293
VIRSBO, 0223-34010
ÖSTRA GÖINGE, 070-5207460
YLITORNIO, 073-0521520
Olen juuri ollut Pohjois-Savon ja Keski-Suomen kokouskiertueella. Tuli hyvin nostalgiset tunteet, kun sai julistaa taivaan valtakunnan evankeliumia muistojeni maassa: Jyväskylässä, Laukaalla, Suolahdessa, Lapinlahdella, Varpaisjärvellä ja Hankasalmella, jossa vanhempani palvelivat ennen kuin he muuttivat taivaisiin.
Sain kokouksien yhteydessä tutustua kymmeniin Ukrainan pakolaisiin, jotka ovat Suomesta löytäneet uuden kodin itselleen – maasta, jossa he eivät ole milloinkaan aikaisemmin käyneet ja jossa asuu kummallista kieltä puhuva kansa. Koti-Ukrainaan olivat jo ehtineet lähettelemään kirjeitä metsissä asuvista karhuista ja susista. Onneksi ehdin vielä ajoissa täsmentämään heille näiden lauseiden arveluttavaa alkuperää.
Kun kysyin, miksi he olivat tulleet Suomeen, niin he toistivat vain yhtä sanaa: sota, sota, sota!
Jo ensimmäisenä iltana Lapinlahdella, rupesin miettimään mitä sota oikeastaan on? Miten sota syttyy? Mikä saa ihmiset jättämään kotinsa, puolisonsa, vanhempansa, rakkaansa ja joskus jopa lapsensa?
Sitten tajusin, että sotia on monenlaisia. On pieniä sotia, on suuria sotia. On sotia, jotka kestävät pitkän aikaa ja myös niitä, jotka vaivaavat vain tovin. Sodat voivat puuduttaa kokonaisia valtioita, mantereita ja joskus jopa koko maailmaa. Tällä hetkellä sota hiipi meitä hitaasti aina vain lähemmäksi. Se kolkuttelee jo ovillemme. Mitä, jos meillekin tulisi sota?
Jumalan lapset kootaan. Kaikki ne, jotka ovat pesseet vaatteensa karitsan verellä, heidät temmataan yläilmoihin.
Itse asiassa se on jo todellisuutta: Sota näkyy kauppojen hyllyillä, se näkyy tavaroiden hintalapuissa. Jos tarkkaan katsomme, sen voi havaita jopa olohuoneen seinällämme olevasta lämpömittarista. Enää ei voi ottaa suihkua joka päivä. Saunan lämmittämiset siirtyvät. En edes tiedä miten kauan voin syödä vaimon leipomia lämpimiä pullia jääkaapista ottamamme kylmän maidon kera. Miksi sota aiheuttaa kaikkea tätä? Eikö joku voisi jo pysäyttää kaiken tämän sekamelskan?
Mitä sota on?
- Sota on sitä, kun emännän ja isännän välit eivät enää ole kunnossa.
- Sota voi olla sitä, kun isä ei enää tule illalla kotiin
- Sota on sitä, kun ihmisten pesiä pommitetaan - Sota on sitä, kun nuoret pojat makaavat rintamalla korsuissaan – vettä polviin saakka ja rotat juoksentelevat kilpaa pitkin seiniä - Sota voi olla sitä, kun nälkäiset odottavat kirkon ulkopuolella ruokaa - Sota on sitä, kun perheiden pojat palaavat sinkkiarkuissaan kotiin - Sota on sitä, kun isätkin itkevät Hiljattain näin valokuvan, jossa Länsi-Ukrainassa sijaitsevan Lvivin torille oli sijoitettu sodassa kuolleiden lasten tyhjiä lastenvaunuja. Joka päivä sinne tuotiin uusia… Kärryjä, joita ei enää tarvittu. Neljättä sataa tyhjää kärryä tuijotti meitä suoraan silmiin. Emme kuulleet enää lasten itkua, kyyneleet vain virtaisivat pitkin poskiamme.
Sota voi myös olla sitä, josta Vapahtajamme Jeesus Kristus kertoi Jerusalemissa opetuslap -
silleen: ”Kun kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin... silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla… ja hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin” (Matt. 24: 7, 30, 31).
Jumalan lapset kootaan. Kaikki ne, jotka ovat pesseet vaatteensa karitsan verellä, heidät temmataan yläilmoihin.
Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman (Matt. 5: 9). Oletko sinä rauhan tekijä – Jumalan lapsi?
RAULI LEHTONEN
Rauli toimii Boråsin Suomalaisen Helluntaiseurakunnan lähetyssaarnajana ja myös Ruotsin Helluntaiherätyksen Euroaasia-valiokunnan puheenjohtajana.
Tutustu monikieliseen www.rauli.lehtonen.com - blogipalstaan.
Airi ja Kalle Lammassaari tulivat Ruotsiin 1964 kolmen lapsensa kanssa.
- Pian tämän jälkeen hukkui nuorin poikamme Häggön jokeen Kinnassa, Airi kertoo.
Tuon joen reunoilla oli aita. Työmiehet olivat uusimassa sitä, mutta juuri tuolloin he olivat poistuneet ruokatunnille. Juuri silloin pojat huomasivat, kuinka paljon joessa oli lintuja. Se kiinnosti poikia kohtalokkain seurauksin.
- Meidän, Jari, hukkui. Tämä toinen poika juoksi kotiinsa järkyttyneenä.
- Silloin tuntui minusta ja miehestäni, että elämä aivan kuin hajosi. Emme syöneet, emme nukkuneet. Olimme vain, kunnes poikamme Esa tuli luokseni ja sanoi, että ”älä äiti itke, onhan sinulla vielä meidät”.
- Nämä sanat herättivät meidät.
Murheessa olisi voitu löytää uskoa!
Jos tuolloin olisi lähipiirissä ollut joku uskovainen ihminen, Airi ja Kalle olisivat ehkä tulleet uskoon. Mutta ei ollut ketään.
Vuodet kuluivat ja tultiin 70-luvun lo-
pulle vuoteen 1979. Jumala lähetti Airille erityisessä unessa Jari-pojan.
- Hän oli aivan samanlainen kuin silloin, kun hän hukkui. Voi sitä tunnetta siinä unessa. Sanoin, että ”olipa ihana, että tulit takaisin”. Silloin Jari sanoi minulle, että ”ei hän meinaa jäädä tänne, mutta lähde sinä äiti minun matkaan”.
Keskustelu unessa jatkui. Airi sanoi pojalleen, että kyllä hän lähtee.
- Kun tultiin Skeenen Göteborgin tien risteykseen, yhtäkkiä sanoin hänelle, että ”ei äiti voi lähteä, koska äidillä ei ole vara. Äidin täytyy hankkia vara.” Siinä erosimme ja minä heräsin unestani.
- Silloin ensi kerran tajusin ja kysyin, että jos nyt pitäisi kuolla, olisiko minulla tuo vara, varmistus että pääsen Taivaaseen. Totesin, että ei ole mitään.
- Se on hankittava, mutta mitenkähän sinne Taivaaseen päästään, koska ymmärsin, että Jari oli siellä.
Airille ei tullut enää uni silmään vaan hän lähti niin ajatuksineen aamulla töihin. Yksi asia vain jyskytti mielessä vain.
- Minulla oli suomalainen työkaveri ja joimme aina yhdessä aamukahvit. Heti, kun hän istahti siihen ja sanoi, ”että pappi
kuulutti viime pyhänä kirkossa, että jos on ensi lauantaina Göteborgiin lähtijöitä, että hänen autossaan pääsee.
Pitkä viikko odottaa kokoukseen pääsyä
- Kysyin, että mitä siellä on, niin hän sanoi sen olevan hengellinen kokous Skandinaviumissa. Ja, että sillä paranee sairaitakin. Silloin ajattelin, että sinne on päästävä, että jos siellä selviäisi miten sinne Taivaaseen päästään.
- Heti tuli mieleeni, että äitini serkku, joka oli ollut jo toista vuotta Boråsin sairaalassa, että hänenkin pitää päästä Göteborgiin.
- Se oli elämäni pisin viikko odottaa lauantaita.
Niin se päivä kuitenkin koitti ja Airi sai äitinsä serkun puhuttua sairaalasta viikonloppulomalle. He menivät yhdessä Skandinaviumiin hengelliseen kokoukseen.
- Siellä oli puhujana Niilo Ylivainio ja hän puhui kymmenestä pitaalisesta miehestä, jotka Jeesus paransi, mutta vain yksi palasi kiittämään.
- Silloin ajattelin, että kyllä me ihmiset
Taivaan pieni enkeli, Sinä Taivaan Isältä kutsun mulle toit, että minäkin pelastua voin.
Sinä rakas pieni enkeli, Arvokkaan työn teit, Kun Isän käskyn toit.
Sinusta Taivaan Isää kiitän, Ja käteni yhteen liitän, Siitä armosta minkä sain.
Siellä Taivaan kukka tarhoissa, Sinä tärkeä Isälle oot, Siellä odotat sä mua.
Aili Lammassaari 2000-06-01
olemme kiittämättömiä, jos Jeesus kerta on parantanut noin vakavasta sairaudesta.
- Sitten Ylivainio sanoi, että kuka haluaa saada syntinsä anteeksi ja päästä Taivaaseen? Silloin välähti, että nekö synnit ne pitää saada anteeksi ja sitten pääsee Taivaaseen?
- Nostakaa kätenne, jotka haluatte, Ylivainio kysyi. Silloin nostin heti käteni niin korkealle kuin voin. Hän rukoili ja julisti synnit anteeksi. Sitten sai vielä mennä sinne eteen.
Airi ei unohtanut äitinsä serkkua vaan talutti hänetkin sinne eteen rukoiltavaksi.
- Jumala kohtasi häntä sinä iltana parantavalla voimalla. Hän pääsi pois sairaalasta ja eli yli 30 vuotta vielä sen jälkeen.
- Itse olin kuin ilmassa. Olin löytänyt sen varan, Jeesuksen Kristuksen syntieni sovittajana ja pelastajana.
Ajattelin, että nyt jos poika tulee hakemaan, kuten unessa oli, olen valmis.
Ilosanoma kuuluu kaikille!
Samalla tuli Airin mieleen, että jospa tämän hyvän voisi välittää jollekin ihmiselle, että hekin varmasti tulisivat uskoon.
- Olen huomannut tänä 43 vuoden aikana, että Jumala kyllä kutsuu kaikkia ihmisiä, ehkä samalla tavalla kuin ainakaan minua.
- Kaikki eivät kuitenkaan halua kuunnella puhuttavan tai edes ajatella Jeesusta. Usko on jokaisen oma valinta, siksi se on tärkeää myös miettiä loppuun asti missä viettää oman iäisyytensä kuoleman jälkeen.
- Kasteasia tuli ajankohtaiseksi heti, kun tutkimme mitä Raamattu siitä sanoo. On kirjoitettu, ”että joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu”, Airi kertoo ja osoittaa Boråsin Pingstkyrkan kasteallasta.
- Miehenikin oli tullut uskoon, joten menimme yhdessä kasteelle ja mikä ihmeellistä sinä yönä, kun meidät oli illalla kastettu, tuli Jari uudelleen yöllisessä unessa.
- Siellä oli sellainen kaunis kukkaketo ja
paljon lapsia. Yksi heistä juoksee suoraan minua kohden ja sieppaan hänet syliin.
- Kysyn, että onko se meidän, Jari, joka hukkui. Hän oli niin iloinen, kuin lapsi, joka saa joitain suurta.
Sinulle lukijani tahdon sanoa, joka et tunne vielä Jeesusta omana Vapahtajanasi, että ota Hänet vastaan sanomalla ja rukoilemalla vaikka näin:
”Rakas Jeesus, ota minut vastaan sellaisena kuin olen. Puhdista minut sovitustyösi verellä kaikesta synnistä ja anna minulle voima tulla Jumalan lapseksi. Jeesuksen nimessä! Aamen.”
- Tunnusta Jumalalle ja läheisille ystävillesi, että olet ottanut Jeesuksen vastaan sydämeesi. Siitä sinä saat voiman lähteä tälle Jeesustielle. Etsi itselle Raamattu ja tutki sitä, sillä silloin opit lisää Jeesuksesta.
Hyvää Taivasmatkaa sinulle!
”Jos silloin olisi ollut joku, joka olisi kertonut Jeesuksesta, olisimme varmaan heti tulleet uskoon.”Teksti ja kuvat: Timo Pellinen Airin kotikulmilla Kinnassa ja lähiympäristössä tätä lehteä jaetaan 100 kpl. Ole hyvä!
Kerran Mikael sanoi somaleille erikoisen väittämän: ”Olen puolisomali!”. Tämähän herätti ihmetystä. Mikael jatkoi: ”Minulla on viisi lasta, siksi olen puolisomali”, kun yleensä somaliperheissä on kymmenen lasta. Hieman hymyä, mutta oivallista ystävyyden rakentamista.
Mikaelin kertomusta autostaan on käynyt sosiaalisessa mediassa katsomassa ja kuuntelemassa yli 200.000 ihmistä.
- On erikoista olla suomalainen, Mikael Kuusela sutkauttaa. - Jos teen jotain ”tyhmiä” juttuja sanon, että olen suomalainen.
Mikaelilla on esimerkki, jonka todellakin suomalainen ymmärtää.
- Uuno Turhapuron elokuvat eivät ole Ruotsissa menneet läpi, koska meillä suomalailla on hyvä ja erilainen huumorintaju.
Evankeliumista on Mikaelilla oma kokemukseen perustuva näkemys.
- Jumala voi käyttää eri asioita evankeliumin työssä. Kari Harri sanoi kerran, että jos sinulla on auto, käytä sitä Jumalan valtakunnan työhön.
- Monesti ajattelin, että auto on minun, mutta nyt ajatukset ovat muuttuneet. Sillä voi todella tehdä evankeliumin työtä.
- Tämä ruosteinen auto, mikä juuri nyt minulla on, se on kolaroitu. Poika peruutti sen ensimmäisellä ajotunnilla pylvääseen, ja tytär ei enää halunnut sitä itselleen.
Pari kuukautta Mikael mietti, että mitä autolle voisi tehdä.
- Tänäkin kesänä olen auton kautta saanut sadoille kertoa Jeesuksesta. Siinä on sellainen kertomus evankeliumeista, vaikka se on ”hirveen näköinen”. Se on kuitenkin mennyt katsastuksesta läpi.
- Joskus olen sanonut, että me ihmiset voimme olla vähän risaisia, mutta Jumala antaa kuitenkin meille sen ”godkändin”, hyväksynnän, kuten autoille, että ovat ajokelpoisia.
- Olen maalannut auton sisältä harmaaksi, lattialla on kiviä ja hiekkaa. Olen kirjoittanut sinne ruotsiksi tekstin, että ”synti voi tehdä elämäsi harmaan”. Se ei ole mitä Jumala haluaa ihmiselle.
- Lisäksi on toinen kertomus. Jumala antoi Israelin kansalle käskyn maalata ovenkarmit karitsan verellä, että kuoleman enkeli menee ohitse.
- Kun menee autoon, teksti kuuluu:
”Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä”. Kun menen autoon, tiedän, että olen turvassa.
- Kuoleman henki ei asu minussa vaan Jumalan Henki. Joskus ihmiset näkevät erilaisia asioita, kuten vaikka ovessa numerot 777.
- Ihmiset tietävät kyllä mikä on 666, mutta ovessa on Jumalan luku.
- On siinä jossain pääkallokin, mutta kaikki tämä puhuttelee ihmisiä. Kaikki me kuolemme kaikki.
- Kävimme kerran Roomassa luostarissa missä oli kaikkien edesmenneitten munkkien pääkallot. Siellä luki teksti: ”Joskus me olimme kuin sinä. Ja joskus sinusta tulee kuin me.”
Erikoinen mahdollisuus tavoittaa autonuoria
Mennyt kesä oli Mikaelille varsin rankkaa. Hän ajatteli jopa jättävänsä nämä autot. Ilmoittelin jopa myyntiä, mutta sitten hän oli vaimonsa kanssa konsertissa ja
menivät asuntoautolla yöksi Göteborgin edustalle saareen Fotöhön. Seuraavana päivänä oli autonäyttely.
- Olen käynyt monissa autonäyttelyissä, mutta nyt ajattelin, että tämä on viimeinen. Katselen siellä autoja ja yhtäkkiä tulee luokseni kaveri, joka kysyy, että ”Onko sulla sun auto mukana?”. Ihmettelin ja kysyin, että tiedät sä kuka mä olen?
Kaveri vie Mikaelin keskelle innostavaa tarinaa. Hän kertoi, että jossain yhteydessä autoa oli kuvattu.
- Tämä minulle tuntematon kaveri kertoi, että silloin oli jo 165.000 ihmistä katsonut tämän videon.
- Silloin ajattelin uudelleen, että sittenkin tuolla autolla on tarkoitus. En tiennyt kuka kuvaaja oli, mutta joku somejulkkis kaiketi. Hän kuvasi ja minä kerroin kaikki nämä Raamatun kertomukset. Tuolla videomiehellä on yksi suurimpia youtube-kanavia Ruotsissa.
Mikael Kuusela haluaa sanoa, että koskaan ei tiedä minne voi joutua tai pa-
remminkin päästä, kun lähtee kertomaan Jeesuksesta.
- Olen ollut yli 20 vuotta Kristillisellä koululla vapaa-ajanohjaajana. Koen, että sain kutsun työhön samoihin aikoihin, kun Göteborgissa oli tulipalo ja 63 nuorta kuoli.
- Olin silloin siivojana ja yhdessä talossa oli asunut tyttö, joka oli kuollut. Oli hiljainen minuutti uhrien muistolle. Silloin minulle tuli tämä ajatus, että opiskelen vapaa-ajanohjaajaksi, että voi olla auttamassa lapsia ja nuoria.
- Pääsin opiskelemaan kansankorkeakouluun. Ennen sitä kuitenkin sanoin, että jos pääsen, en haluaisi ottaa lainaa. Kävi jopa niin, että pääsimme tutustumaan yhteen maailman suurimmista lap-
sityötä tekevistä järjestöistä New Yorkiin.
- Samaan aikaan meillä on useita kerhoja eri puolilla Boråsia, Mikael kertoo.
Jos näet tarpeen, siihen tulisi vastata!
- Kaupunginosissa on edelleen tarve, sillä lapset parveilivat kaduilla. Aloitimme vapaa-ajan kerhon, kun kesäisin lapsille ei ollut mitään. Me opetimme Jeesuksesta. Satoja lapsia ja nuoria tuli mukaan. Kerroimme heille Raamatusta.
- Viime viikolla tapasin yhden naisen.
Ajattelin, että hän on tutunnäköinen. Kysyin, että olitko mukana joskus. Nainen vastasi: kyllä.
- Hän oli silloin kahdeksan ikäinen ja nyt 28. ja on opiskelemassa opettajaksi.
- Muutama viikko sitten nuoria alkoi kokoontua metsään. Ihmettelin sitä ja rukoilin, että mitä nyt pitäisi tehdä. Hain polttopuita ja vaahtokarkkeja paistettavaksi. Nuoret tulivat siihen ja oli luontaista keskustella.
- Tunsin itse hieman vaivautuneeksi, kun olen 50 ja nuoret 15. Yksi kysyi, että ”Oletko sinä poliisi?”.
- Liian monet nuoret voivat tosi huonosti. Totta, että toiset ovat tietenkin hyviä nuoria, mutta liian monet nuoret ovat ”tuuliajolla”.
- 18-vuotias pyysi, että tule toisenkin kerran ja sanoi vielä muille, että ”ei juoda sitten alkoholia seuraavalla kerralla”. Nuoret odottavat mukaan elämäänsä vanhempia ihmisiä, sillä se luo turvallisuutta.
”- Ihmiset tietävät kyllä mikä on 666, mutta ovessa on Jumalan luku, Mikael Kuusela kertoo.
- Meidän tehtävämme on osoittaa rakkautta. Kun ihmiset huomaavat, että joku välittää heistä ja haluaa hyvää heille.
- Yhdeltä nuorelta kyselin tulevaisuuden suunnitelmista. Hän sanoi haluavansa asianajajaksi, mutta nyt on huonot koulutodistukset. Sain kertoa hänelle miehestä, joka myös halusi tulla asianajajaksi ja sai kokea monia Jumalan tekemiä ihmeitä.
- Eivät nuoret torju vanhempia ihmisiä vaan haluat kokea heidän tarjoamaa turvallisuutta.
Mikael muistaa herätyksen aikoja
- Sain tulla uskoon Niilo Ylivainion kokouksissa, silloin muinoin. Tähän asti Jumala on auttanut ja johdattanut.
- Vähän aikaa sitten oli Pelastusarmeijan uusien tilojen vihkiäiset: Siellä minulle kerrottiin ja osoitettiin, että tuossa asui aikanaan Ylivainio. Jos Jumala otti yhden suomalaisen Norbystä, Jumala voi ottaa sinutkin siellä missä asut.
Niilo Närhi kertoi eräästä somaliperheestä. He asuivat 13 vuotta Ruotsis -
sa, mutta kukaan ei kertonut heille Jeesuksesta. Kun heistä tuli ruotsalaisia, he lopulta muuttivat Englantiin ja olivat edelleen muslimeja.
- Yhtenä iltana tämä somalinainen sai videolinkin, kuinka siinä puhuttiin jotakin, mutta lopulta yhtäkkiä välivaltaisesti mieheltä leikatti pää poikki. Nainen sai shokin ja kysyi, että mikä tämä jumala on, mitä minä palvelen.
Sinä ilta nainen ei enää lukenut rukoustaan. Yöllä hän näki unen, että valkopukuinen hahmo tuli häntä kohti ja kaikki kumarsivat.
Aamulla vaimo kysyi mieheltä, että mikä tämä ihminen on, kun tunsin niin ihmeellisen hyvän olon.
- Ei se voi olla Allah, koska jumalalla ei ole ihmisen kroppaa. Se ei voi olla Muhammed, koska sitä ei kumarreta. Että, se varmaan oli Saatana.
Seuraavana yönä tämä nainen näki uuden unen ja rukoili, että näyttäydy minulle nyt omalla kielelläni.
- Unessa nainen pyysi äidiltään ruokaa. Äiti antoi ja siitä tuli ristinmuo -
toinen. Kuuluivat sanat ”Minä olen tie, totuus ja elämä!”. Äiti sanoi unessa tyttärelleen, että sinusta on tullut kristitty. Nainen tuli uskoon ja pian hänen miehensäkin.
- Nykyisin tämä aviopari tekee kristillisiä Jeesuksesta kertovaa mediatyötä. Työmuodon kautta on yli 7.000 somalia tullut uskoon.
- Sinäkin voit keskustella ihmisten kanssa ja kysyä, että oletko kuullut Jeesuksesta?
Ihmisiä tavatessamme emme voi mennä tuomitsemaan ketään, sillä he ovat jo tuomittuja.
- Meidän tehtävämme on osoittaa rakkautta. Kun ihmiset huomaavat, että joku välittää heistä ja haluaa hyvää heille.
- Siunatkaa ja rukoilkaa ihmisten puolesta. Suomalaiset ovat usein suoria puheissaan. Evankeliumissa mitään ei tarvitse hävetä. Meillä on mahdollisuus tehdä jotain ja kertoa Jeesuksesta.
Ruotsinsuomalaisen Helluntaisäätiön sydämessä aina on sykkinyt Jumalan tuli ja halu olla siunauksena muille. Se mitä itse olemme saaneet sitä myös, olemme tahtoneet jakaa eteenpäin. Vuosikymmenien ajan seurakunnat ovat kantaneet vastuuta kenttämme lähetystyön monissa kuvioissa, niin kotona kuin maailmalla. Haasteet lähetystyössä ei suinkaan ole vähentyneet vaan työ jatkuu monilla eri saroilla, kuten Säätiön yhteisessä Kairostyön haasteessa. Pienten alkujen päivistä työ on laajentunut siunaamaan Ruotsalaisia seurakuntia, innoittaen, haastaen, kouluttaen seurakuntaväkeä elämään lähetyskeskeistä elämää, jossa arki muuttuu tarkoituksenmukaiseksi ja innostavaksi elämäksi. Jokainen on kutsuttu jakamaan Jumalalta tullutta siunausta eteenpäin, siinä ympäristössä missä itse kukin vaikuttaa. Mika Kososen johdolla työ on laajentunut niin, että olemme saaneet käännetyksi Kairoskurssin myötä myös muita lähetysaiheisia kursseja varustamaan niin seurakuntalaisia kuin seurakunnan johtoa. Ovi avautui myös esitellä uutta kurssia” Guds stora berättelse” Pingst Pastor päivillä, joita pidettiin Umeåssa. Örebrossa ja Jönköpingissä.
Kairoskurs Sverige, jolla nimellä Kairostyö tunnetaan, on vaihtanut nimeksi ”Simply Mobilizing Sverige”. Simply Mobilizing on kansainvälinen liike, johon kuulumme ja jonka kautta voimme järjestää erilaisia lähetyskursseja, sitä mukaan, kun saamme ne käännettyä ruotsiksi. Käy tutustumassa kotisivuillamme simplymobilizing.se
Työ tarvitsee työntekijöitä, esirukoilijoita ja uhraajia. Tule mukaan Mika Kososen kannatusrenkaaseen. Lähetä lahjasi Josef Mission Sverigen tilille: BG. 56867401, tai Swish 1231300516, merkillä ”Mikan kannatus”.
Vielä voimme työtä tehdä, tehdään siksi nyt se mitä voimme, sillä kohta on yö, jolloin kukaan ei voi enää työtä tehdä.
Raija Lager/ Helluntaisäätiön puheenjohtajaAnneli Nokkosmäki on toiminut oman visionsa saattelemana. Se on ollut kertoa Jeesuksesta tavalla taikka toisella ja juhlavuotta viettävä lehti apunaan. Ihmiset ovat halukkaita kuulemaan hyviä uutisia.
Seitsemän ihmistä on tullut uskoon saatuaan lehden luettavakseen.
Anneli kertoo, että heillä kotona lehdestä luetaan kaikki.
- Raulin ja muut matkakuulumiset eri seurakunnista ja tapahtumista. Yksityiset kirjoitukset, synttärijutut, kaikki luetaan.
- Olen jakanut monille lehden henkilökohtaisesti. Harva sanoo, ettei ole kuin selannut läpi otsikoita lukien.
- Suurin osa eli kymmenet ovat kertoneet lukeneensa ja kyselevät joskus lisääkin.
Henkilökuvat, elämän tapahtumat, uskoontulo kiinnostaa ja tosikertomukset yleensä.
Painetulle lehdellä on vielä tulevaisuutta. Tarvitaanko rinnalle voimakkaampaa sosiaalisen median käyttöä?
- Lehdet ovat hyviä, koska kaikilla ei ole nettiä. Molempia ehkä on hyvä olla, mutta pienemmässä määrin.
- Seitsemän on tullut uskoon ja joitakin uudistunut, saamani palautteen mukaan, Anneli Nokkosmäki kertoo.
- Somen kautta tavoitetaan tuhansia hetkessä ja oman kokemukseni mukaan työ tuottaa tulosta.
- Nettityötä voin tehdä vapaasti koske sen kautta syntyy uusia kontakteja ja pystyn puhumaan Messengerin kautta heidän kanssaan ja opastamaan eteenpäin.
Eräs nainen oli juuri tullut uskoon ja hänen miehensäkin halusi tulla uskoon. He soittivat Annelille. kun hän oli koiralenkillä.
- Keskustelimme ja mies halusi antaa elämänsä Jeesukselle.
- Rukoilin hänen puolestaan julistaen syntien anteeksiantoa ja vapautta Jeesuksen nimessä ja veressä. Sitten he kyselivät, että miten uskon tiellä edetä?
- Läheinen helluntaiseurakunta oli heillä melko lähellä.
- Kehotin menemään kokouksiin ja keskustelemaan paimenen, pastorin kanssa kasteasiasta.
- He olivat tehneet niin, heidät vihittiin ja kastettiin ja nyt palvelevat seurakunnassa aktiivisina jäseninä. Näin he kertovat.
- Juttelemme ajoittain, koska haluan myös kuunnella, miten elämä menee eteenpäin. He mielellään kertovat.
Miten Anneli itse löysit tie Jeesuksen luokse?
- Jumala johdatti ruotsalaisen pingstystävän ovelleni. En osannut vielä paljon ruotsin kielellä, mutta pyysin sisään.
- Tämän Dagmarin kanssa aloin lukemaan Raamattua. Siitä se alkoi. Sitten tuli suomalainen Tuula Virtanen mukaan kuvioihin ja edelleen kyselin asioita.
- Muistan aina tapauksen, jolloin olin esittänyt kysymyksiä. Tuula sanoi, että vastaus löytyy Raamatusta. Olimme lukeneet pitkään Johanneksen evankeliumia. Tuula sanoi äkkiä, tuossahan se tuli. Olin unohtanut kysymykseni, sillä Jeesuksen persoona oli vallannut minut. Rakastuin Jeesukseen.
- Eräs ilta on mielessäni- Lapset olin laittanut jo nukkumaan. Menin vuoteeseen ja mies oli työssä iltavuorossa.
- Koin äkkiä sisäistä likaisuutta, ymmärsin että kyseessä oli synti.
- Rukoilin. Olin oppinut kuukausien aikana rukouksen tien. Sanoin näin: ”Jos Sinä Jeesus, josta olen Raamatusta lukenut, olet todella olemassa ja elät, niin tule ja puhdista minut ja pelasta minut”.
Olin oppinut, että rukouksen jälkeen
kiitetään, niinpä kiitin Jeesusta siitä, että Hän kuuli rukoukseni.
Silloin koin, että jotakin sisälläni liikahti, ei tunnetasolla, vaan kuten Efesolaiskirjeessä 1:13 sanotaan:
”Hänessä, Jeesuksessa, on teihinkin, sitten kun kuulimme totuuden Sanan, pelastuksen evankeliumin, ja uskonut sen, pentu sinetiksi luvattu Pyhä Henki.”
Se ”muljahdus” sisälläni oli hetki, jolloin henkeeni painettiin Pyhän Hengen luvattu sinetti ja se on pelastukseni vakuutena tänäänkin.
- Minun tehtäväni on pitää huoli siitä, että ”öljyä on astiassani” niin, että olen valmis nousemaan ylkääni vastaan yläilmoihin Jeesuksen tullessa noutamaan morsiamensa häihin!
Rakkaudella Jeesukseen ja ihmisiin!
Anneli
Tämä kysymys sopii hyvin tähän aikaan, vaikka meillä monella on huolia ja murheitakin omassa perheessä, seurakunnassa ja jopa maailman laajuisesti, mutta on kiitoksen aiheitakin.
Meille on annettu vain yksi elämä ja miten me sen elämme ja mitä jätämme jälkeemme, se laittaa ajattelemaan, onko se tuottanut hyvää hedelmää vai jotain muuta?
Minä olen kiitollinen, että saan olla vielä täysillä mukana Södertäljen Second Handin työssä, sen miten aikaa riittää. Siellä saa tavata niitä ihania monien vuosien takaisia työkavereita ja saa kokea työniloa lähetystyön hyväksi.
Yli viidenkymmenen vuoden ajan olen saanut kuulua seurakuntaan, jota rakastan ja saan palvella vapaaehtoisesti.
Tässä tulikin se tämän ajan murhe esille, kun tänä päivänä ei ole ihan niin helppoa saada seurakuntaan vapaaehtoistyöhön, kuin joskus kymmeniä vuosia sitten.
Paavalikin kehotti kirjeessään uskovaa antamaan koko elämänsä Jumalan käyttöön ja palvelemaan seurakuntaa.
Luin artikkelin, jossa oli tällainen teksti, että ”jos me saataisiin aktivoitua kaikki voimavarat ja lahjat seurakunnissa, siitä olisi seurauksena räjähdysmainen kasvu”,
siis seurakunnan kasvu.
Paavali antoi myös hyvän esimerkin. Hän elätti itsensä omalla työllään ja teki siinä oman työnsä ohessa evankeliumin työtä. Helposti ajattelemme, että meillä on se leipätyö ja ei muuta tarvitsekaan. Seurakunnat tarvitsevat vapaaehtoisia palvelemaan sen eri työmuodoissa.
Sitten nämä ihanat sanat: sitoutuminen ja uskollisuus. Jeremia oli uskollinen tehtävässään 40 vuotta vaikka häntä ei arvostettu, mutta hän ei pettänyt Jumalaa.
Eräs minun vävyistäni kirjoitti ihanasti vanhemmistaan: ”äiti ja isä rakasti ja rakastaa edelleenkin Jumalaa ja seurakuntaa ja palvelemista”. Tässä se tärkein teksti ja ajatus onkin, mikä on A & O.
Näin me voimme jättää sen hyvän mallin jälkipolvillemme, niin että he näkevät äidin ja isän menevän iloiten seurakuntaan palvelemaan.
Raamatussa kerrotaan Priskasta ja Akvilasta, jotka olivat aviopari, he tekivät Jumalan työtä oman toimensa ohella. Se ei ollut sellaista näkyvää, vaan se perustui vieraanvaraisuuteen ja ystävyyteen. Heidän kotinsa oli seurakunnan kokoontumispaikka.
Nyt me kaikki ymmärrämme, että Jeesuksen tulo on lähempänä kuin koskaan aikaisemmin. Maailmassa näemme kansojen sotivan ihan liian paljon ja on niin paljon ihmeellisiä ilmaston muutoksia ja kaikkea muuta.
Joten meidän on hyvä miettiä, mitä me itse kukin voimme tehdä voidaksemme auttaa jälkipolveamme, omaisiamme ja kaikkia muitakin turvaan, joka on taivas ja sinne päästään vain Jeesuksen kautta.
Sen tähden on hyvä olla vaikuttamassa, että he löytävät seurakunnan, jossa saavat opetusta ja saavat kasvaa uskossaan.
Paavalin kirjeessä Hebrealaisille on teksti, että ”Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
Me emme saa lyödä laimin seurakunnan yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan”.
Maire on toiminut vuosien ajan Uusi Yhteys -lehden tilausten hoitajana sekä aktiivisesti kotiseurakuntansa Södertäljen työssä.
”Seitsemän ihmistä on tullut uskoon saatuaan lehden luettavakseen.”Kynäevankelista nkelista MAIRE LEPPIOJA
Göteborgin Suomalainen Helluntaiseurakunta täytti menneenä syksynä 70-vuotta.
Suuri on ollut työntekijöiden ja aktiivisten joukko, joka on tuonut seurakunnan tähän saakka.
Juhlat järjestettiin syyskuussa. Merkkijuhlan juhlapuhujiksi oli kutsuttu Timo Hakkarainen ja Aulis Lehto. Hän muisteli aikoja, jolloin nykyinen kirkko saatiin kunnostettua käyttöön.
- Jumala ohjasi meillä arkkitehdin, joka suunnitteli kirkon sisustuksen. Hän valitsi koivun etuosaan. Arkkitehti totesi, että koivu on ainut, joka sopii kirkon sisustukseen puun luonteen tähden, Aulis Lehto kertoi todeten, että silloin vuodet olivat voimakkaan kasvun aikaa. Ihmisiä tuli seurakuntaan sankoin joukoin.
Pitkäaikainen aktiivi Reino Pitkänen oli laatinut visuaalisesti historiikin.
- Ensimmäinen ajatus on seurakuntamme pitkän työkauden ajalta se, että niin monet ovat olleet mukana hengellisessä työssä 70 vuoden aikana. He ovat olleet tekemässä ja tukemassa seurakuntamme toimintaa ja eri työmuodoissa palvellen, Reino Pitkänen kertoo.
- Toinen asia, joka tuli mieleen tuota historiikkia tehdessä oli se, että Jumala on ollut uskollinen ja armollinen eri työmuotojen innoittajana seurakuntatyössä. Vahva on ollut naisten osuus kaikessa työssä.
Seurakunnan toiminnan yksi perus on lähetyskäskyn toteuttamista. Siksi göteborgilaiset ovat kautta vuosien ottaneet haasteen vakavasti.
- Evankeliumin vieminen eri maihin oli jo ymmärretty 1950 luvulta lähtien aina näihin päiviin saakka. Sanoma Jeesuksesta ja sosiaalinen työ ovat kulkeneet käsi kädessä eri maissa tehtävässä lähe-
tystyössä.
”Lähetä leipäsi vetten yli…” 26:ssa eri maassa tehty työ on ollut suuri siunauksen antaja täällä kotimaan työtäkin tehtäessä.
- Siirtolaisseurakuntana saamme olla eräänlaisena majakkana Göteborgissa ja valoa tuovana evankeliumin työtä tehdessä.
- Olemme ikääntynyt seurakunta, mutta tuli palaa vielä ja rakastamme Jeesusta. Hän on meidän Hyvä Paimenemme ja sanomamme tälle kaupungille.
- Rukouksemme on, että monet maanmiehemme vielä löytävät Jeesuksen Kristuksen pelastajana ja siunauksen antajana elämän eri tilanteissa, Reino Pitkänen kiteyttää.
Marcus Saukkonen on toiminut yhtenä seurakunnan pastorina jo neljättä vuotta.
Hän kertoo omasta työnäystään.
- Se on pitää Jumalan sanaa yllä ja saarnata Jumalan sanaa. Tällä hetkellä työ on haastavaa ja haasteet ovat monet.
- Uskon sen, että jos me annamme Jeesuksen olla seurakunnan päänä ja pysymme Hänessä ja Hän meissä, niin Jumala menestyy meidän kauttamme, vaikka ikää seurakunnalla on se 70 vuotta.
Tämä on oikein tärkeätä ymmärtää tässä ajassa, että sama Pyhä Henki, joka sytytti alkuseurakunnan, on myös se sama Pyhä Henki, joka tahtoo tässäkin ajassa oikeasti palaa meidän seurakunnissamme, Marcus Saukkonen kertoo.
Heimo Lindeman on ollut seurakunnan vanhimmiston työskentelyssä vuodesta 1992 lähtien eli 30 vuotta. Tv-työ erityispiirre. Matti Pärssinen ollut mukana myös kantavana voimana vuosien ajan.
- Göteborgin alueella noin 270.000 taloutta Tavallisin palaute on katsojilta ”näin sinutkin siellä”. Näin ovat palautetta on tullut työtovereilta ja vierailta, joita olen tavannut.
Lähetystyötä tehty 26 maassa. Mikä on ollut innoite lähetystyöhön?
- Henkilökohtainen kutsu on olla avustamassa ja innostamassa seurakuntalaisia lähetystyöhön.
- Samalla olla yhteyshenkilö lähetyskentällä yhteistyökumppaneihin, kirjeiden ja vierailujen muodossa. Uutisten ja tarpeitten tuomisessa seurakunnan lähetyskokouksiin. Unohtamatta tuoda ja lähettää kiitos ja rukousaiheita, Heimo Lindeman kertoo.
Mukana juhlilla olivat myös Rosalia Piirainen ja Marjatta. He ovat perustajajäseniä ja onnittelukukkien vastaanottajat.
Heimo Lindeman näkee myönteistä tulevaisuudessa.
- ”Katso minä teen uutta, ettekö sitä huomaa”. Tärkeää nähdä Jumalan mahdollisuudet tämän hetken tilanteisiin.
Rauli Lehtonen johti lauantaipäivän 70-vuotisjuhlatilaisuuden. Hän on pian ollut vuoden verran mukana Göteborgin työssä, sekä seurakunnan hallituksessa, että neuvoa-antavana pastorina yhdessä Osmo Pakarisen kanssa.
- Göteborg on yksi Ruotsin suurimmista asutuskeskuksista ja varmasti Jumalan kannalta ensiarvoisen tärkeä haaste meille ruotsinsuomalaisille hengellistä työtä ajatellen. Siksi olen ilahtunut siitä, että kokouksissa kävijöiden määrä on kasvanut viimeisen vuoden aikana.
- Se luo 70 vuotta täyttäneelle seurakunnalle uusia näkymiä. Jännityksellä odotamme, milloin hengellinen herätys puhkeaa Länsi-Ruotsissa uudelleen kukkaan, Rauli Lehtonen toteaa.
Elvi Vileniuksen elämän tarina on vaiheikas. Siinä on voima elämän ilossa ja vastoinkäymisissä.
Elvi on syntynyt pienessä mökissä Leppävirralla. Hänen sanottiin painaneen vain kaksi kiloisena kapaloiden kanssa. Elvi on perheen lapsista vanhin ja syntynyt ennen sotia.
Isovanhemmat asuivat mökin toisessa päässä olevassa huoneessa ja he sen toisessa. Siitä he muuttivat huoneen ja keittiön käsittävään asuntoon.
Ensimmäisen veljen synnyttyä hänen elämänsä pituudeksi tuli vain neljä päivää. Sitten tuli Raimo-veli. Nyt heitä on neljä sisarusta elossa.
Oli hyvä koti ja ihana isä, joka piti lapsia enemmän sylissään kuin äiti. Äiti oli sulautuneempi. Vanhemmat uskoivat Jesukseen.
Ruokarukous opittiin jo nuorena. Isä leikki lasten kanssa lattialla. Jouluaattona saunassa käyntiin iltapäivällä ja siihen sisältyi myös kilpajuoksu saunalle
ja takaisin. Palkintona oli ensimmäiselle neljä piparkakkua ja toiselle kolme jne.
Isä kyllä antoi piiskaakin yhden kerran.
tuli piiskaa
Elvi olisi halunnut saada polkupyörän, mutta paikka, jossa he asuivat, oli tiettömän taipaleen takana. Päästäkseen ajamaan pyörällä olisi pitänyt kuitenkin ensin kävellä pari kilometriä päästäkseen ajamaan pyörällä. Isällä oli iso vanhanaikainen miesten pyörä, jota hän piti siellä tien päässä, päästäkseen ajamaa siitä sitten kylälle.
Erään kerran Elvi oli ottanut omin luvin isän pyörän ja mennyt sillä kouluun. Hän oli unohtanut, että isällä oli meno kirkonkylälle juuri sinä päivänä. Isä tuli kävellen koululle, mutta katsoi vain sisälle luokkahuoneeseen, eikä tehnyt omalupaisesta käytöksestä mitään numeroa. Kotiin tultua Elvi joutui hakemaan ”koivuniemen herran”. Sillä isä ripsotteli takamuksille, jonka jälkeen vielä piti pyytää anteeksi.
Isä oli ammatiltaan suutari ja Elvi vanhimpana lapsena sai joka vuosi uudet saappaat. Sellaiset kippurakärkiset. ”Monenko pennin narskut laitetaan saappaisiin” kysyi isä? Kengät tehtiin, aivan nahkoja myöten, oman kodin tuotteista. Nahkat valmistettiin kotona. Joskus ehkä isä sai nahkoja muualtakin.
Iltaisin Elvi luki ääneen kirjaa. Isä, joka oli talvet savotassa, istui teroittamassa sahaa. Äiti karstasi villat kotona ja kehräsi siitä langat.
Jo nuorena hän sai oppia, ettei saanut vain istua tekemättä mitään. Kutominen on tullut opittua jo nuorena.
Isän viimeinen talvi Laskiaissunnuntain hämärässä Elvi lasketteli suksilla mäkeä. Äiti huuteli jo syömään. Elvi siskonsa kanssa otti vielä yhden mäkilaskun. Ja silloin Elvi oli laskenut pystyssä törröttävään puuhun/ keppiin /seipääseen, joka meni reiden sisäpuolelta läpi reisilihakseen, johon se jäi
kiinni. Siihen aikaan tytöillä oli hameet päällä hiihtäessäkin.
Sisko meni kotiin sanomaan, että Elvi on loukannut itsensä. Isä tuli kiireesti auttamaan. Hetken tarkistettuaan tilannetta, hän armeijassa olleena lääkintämiehenä, varoen irrotti tytön kepistä ja kantoi hänet sylissä kotiin ja sitoi jalan. Äidin tullessa kelkan kanssa auttamaan heitä, Elvi pyysi anteeksi vanhemmiltaan, kuin tuntien ehkä tilanteen vakavuuden.
Siitä sitten lähdettiin sairaalaan. Ensin mentiin hevosella kymmenen kilometriä linja-autolle. Se sattuikin olemaan juuri lähdössä viemään muita nuoria tanssipaikalle. Sitten mentiin lähimmälle lääkärille ja siitä sitten sairaalaan.
- Seuraavana päivänä leikattiin. Potilaat nukutettiin siihen aikaan eetterillä, muistelee Elvi.
Siitä tuli kaksiviikkoinen sairaalareissu. Kovin kipeästi sattui haavaan letkua laitettaessa. Muut muistikuvat ovat vähäisempiä. On vain muisto pahan-
makuisesta ruoasta ja siitä, että ei ollut mitään tekemistä osastolla.
Kotiin tultua hän oli vielä pari viikkoa toipilaana, mutta nyt sentään oli tekemistä. Elvi kutoi siskolleen kokopitkät villasukat!
Lasten muistovärssy isälle kuului: ”Isä miksi jätit meidät näin varhain?” Äidin kukkalaitteessa oli kirjoitettuna: ”Herra opeta meitä tahtoosi tyytymään silloinkin, kun se kipeimmin koskee!”
Isä oli kuollessaan vain 42-vuotias. Sydänläppävika, niin sanottiin. Isä paleli heinäpellolla, vaikka oli turkki päällään. Hän oli viisi kuukautta sairaalassa. Vain äiti kävi häntä katsomassa Elvin hoitaessa taloutta ja sisaruksiaan.
- Lomalle isä pääsi vain yhden kerran, Elvi muistelee.
Silloin Elvin jo ollessa 13-vuotias, hän valjasti itse hevosen ja haki äidin linja-autolta. Ja siellä kylällä oli myös se lähin kauppa.
Elvi lähti kotoa maailmalle Jo 14-vuotiaana Elvi oli lapsenpiikana, mutta kesän hän oli kotona auttamassa heinänteossa. Jatkokoulua käydessään hän oli ensimmäisessä työpaikassaan karjanhoitajana. Siellä oli töykeä emäntä,
joka itse pelkäsi lehmiä. Yksin joutui
Elvi nostelemaan 50-litraisia maitotonkkia kaivoon jäähtymään.
Tuvan nurkassa hänellä oli vain sänky, jossa nukkua. Toinen kesä meni karjakkona Mikkelissä, se oli ollut hyvä paikka. Elvi ei kuitenkaan jaksanut hoitaa kymmentä lehmää. Siitä syystä hän lähti tädin luo Järvenpäähän ja pääsi kumitehtaalle vuorotöihin.
Kun Elvin ystävätär, Rauha-niminen, muutti myös sinne, niin he menivät vuokralle saunakamariin. Tytöt nukkuivat samassa sängyssä, mutta siihen aikaan oli se aivan tavallista pienissä kodeissa, että lapset ja nuoretkin jakoivat sängyn tilan puutteessa. Ja varmaan silloin oli myös talviaikaan kyse myös tarkenemisesta.
Täti oli adventisteja ja kokouksessa Jumala puhutteli Elviä. He elivät säästeliäästi, eivät tupakoineet. Parannusta tehtiin kuitenkin ja heitettiin huulipunat pois.
1956 perhe, äiti ja veli sekä kaksi siskoa, muutti Järvenpäähän. Äiti pääsi kumitehtaalle töihin. Veli sai työn kenkätehtaalta. Toinen sisko pääsi lapsenhoitajaksi ja nuorin sisko meni kouluun.
Elvi sai uuden työn muovipussitehtaalla, jossa työtä tehtiin kolmessa vuorossa. Se oli mieluisa paikka ja siellä tuli työskenneltyä pidempäänkin. Niin elämä
alkoi luistaa uudella paikkakunnalla. Jo parikymppisenä avioiduttuaan ja vuoden välein syntyneet lapset, joiden kasvatus kokonaan kaatui hänen harteilleen. Mies ei ollutkaan se ihannemies. Se on aikaa, jota Elvi ei halua edes muistella.
Uskoontulo Järvenpäässä
Uskoontulon hän koki jo 1961. Se oli kesä ja telttajuhlat.
Äiti oli kertonut lapsille, että Jeesus tulee pian. Aikuisena hän näki unia siitä kolmesti ja kertoi siitä äidilleen. Telttakokouksessa päätöspuhetta pitävän Erkki Laineen isä laittoi maahan takkinsa, jonka päälle polvistuttiin.
- Tuli niin hyvä ja iloinen olo, hän sanoo vieläkin.
Maire-sisko tuli uskoon vähän sen jälkeen. Elvi oli vielä silloin aviossa ensimmäisen miehensä kanssa.
Avioliiton kariudutta 1964, Elvi lähti uhkailevaa x-miestään pakoon Ruotsiin. Hänellä oli asunto, mutta lapset olivat vielä siskon luona Suomessa.
Vaikka elämä oli hankalaa x-miehen kanssa, mutta hän ei muistele häntäkään katkeruudella.
Ruotsissa hän tapasi ihanan miehen, joka haki hänet ja lapset Suomesta Ruot-
siin. Heidät vihittiin Suomalaisen kirkon sakastissa tätien perheiden läsnä ollessa. Heidän avioiduttuaan aviomies halusi myös antaa oman sukunimensä Elvin lapsille. Hän sai 1967 myös tyttären hänen kanssaan. Tytöstä tulikin isänsä silmäterä. Blidössä, jossa oli miehen kotitalo, vietettiin kesät.
Elvi ei tahtonut uskoa todeksikaan sitä, että kaikki oli niin hyvin. Ja vieläkin hän muistelee sitä kuin olisi saanut korvauksen niistä kuudesta vuodesta ensimmäisessä aviossa. Elvi sai hänen kanssaan kokea pitkän ja onnellisen elämän Tukholmassa.
Vaikka elämä oli kohdellut molempia kaltoin, he löysivät toisissaan lohdutuk-
sen. Mutta onni ei ole ikuista ja sairaus vei elämäntoverin.
Elvillä on aina ollut halu tehdä jotakin. Hänen CV kelpaa kyllä näytille. Siinä on nainen, joka aloitti nuorena tyttönä karjanhoitajana ja joka lähti eläkkeelle Televerketiltä.
Siellä hän oli ollut monta vuotta siivouksen esimiehenä ja vastuullaan iso ryhmä alaisia sekä myös budjetin laskemiset.
Ja tuntuu kuin hän olisi kuin kissa, joka putoaa aina jaloilleen. Jo muutaman vuoden kuluttua hän sai kysymyksen lähteä matkaseuraksi Kanadaan. Ja tämä tuttavuus syntyi omassa kotiseurakunnan ystäväillassa.
Ja sinne he lähtivätkin - mutta häämatkalle mentiin ensin Floridaan. Sen jälkeen useiden viikkojen vierailu Kanadassa. Mikäs siinä sitten eläkeläisenä muuta kuin nauttia elämästä! Matkoja tehtiin sekä Amerikkaan, että Israeliin.
- Kuinka hyvä oli omistaa uskovainen aviopuoliso, vaikka hyvä oli ollut edesmennytkin mies, toteaa Elvi.
Mutta saada yhdessä mennä kokouksiin ja jakaa sama usko Jeesukseen, se on parhainta tässä maallisessa elämässä!
Nyt Hannu on matkasauvansa laskenut ja lähtenyt ikuisiin majoihin. Mutta tämä on elämää, ”kaikki päättyy aikanaan, armonsa ei milloinkaan ...” sanotaan laulussakin.
Elämme vakavia aikoja. Eurooppa ja koko maailman on ajautumassa entistä synkempään ahdinkoon. Meille vaikuttaa jo elinkustannusten nousu. Olemmeko huomanneet, että ehkäpä tai kyllä Jumala haluaa puhua meille henkilökohtaisesti.
Vetoamme meitä kaikkia tutkimaan omaa sydäntämme. Ehkä Jumala haluaa vahvistaa henkilökohtaista työnäkyä ja antaa uusia näkökulmia myös seurakunnan toimitaan.
Pandemia on laantunut, mutta uusia kipupisteitä on nousemassa esiin.
Euroopan tilanne. Vetoomus on, että me ruotsinsuomalaiset voisimme olla mukana tässä rukousrintamassa.
Vetoomus: Otetaan näinä rukouskokouksiin, seurakuntien jumalanpalveluksiin ja myös henkilökohtaisiin rukoushetkiimme yhteisiä aiheita:
5)
1) Viisautta ja tahtoa Venäjän ja Ukrainan johtajille rauhan saavuttamiseksi,
2) Hengellisen herätyksen jatkoa Ukrainan seurakunnille,
3) Varjelusta Venäjän evankelisille kristityille, jotka kokevat vainoa poliittisten jännitteiden keskellä, 4) Rauhan säilyminen Ruotsissa ja Suomessa,
Ruotsinsuomaisten työ ja tulevaisuus.Elvi ja hänen lapset
Att lära känna Gud är inte ett omöj- ligt uppdrag. I Bibeln läser vi om helt ordinära människor som lärde känna denna extraordinära Gud. Han vill komma nära dig, men Han väntar på att du ska ta första steget (Jak 4:8). Hur gör man då?
1) Allt börjar med att vi sätter vår förtröstan på Honom.
Tron är en gåva från Gud, och den kommer om en människa ärligt vill ha det! Vad ska du tro på? Tro på Jesus Kristus. Tro på att Han dog för att befria dig från synden!
Bekännelsen är också en viktig del av det här första steget. Det innebär att du bekänner dig som en syndare, otillräcklig att rädda dig själv för evigheten. Vi har alla syndat mot Gud och påväg att gå förlorade utan Hans hjälp och därför bekänner vi Jesus som vår Frälsare.
Du behöver förstå att försoning med Gud är enda vägen för att få frid i hjärtat och till slut komma till himlen. I Bibeln finns ett löfte: ”Ty om du med din mun bekänner att Jesus är herre, och i ditt hjärta tror att Gud har uppväckt honom från de döda, skall du bli räddad.” Rom 10:9.
Gud gör sig själv känd för mänskligheten genom Bibeln. Där kan vi läsa om Hans egenskaper, människans syfte och Guds plan för oss.
Jag brukar rekommendera nykristna att börja läsa i Johannesevangeliet. Där möter du på Jesus och Hans lärjungar. Försök att sätta dig själv i lärjungarnas skor, tänk på att du är en av åhörarna som lyssnar till Jesus och blir hjälpt av Honom.
Sanningen är att du nu ska växa som en lärjunge till Jesus.
Du är nu i början på din väg till himlen. Men innan du når din eviga destination, så har Jesus lovat att vandra med dig hela vägen. Därför vill jag rekommendera att du ta en dag i taget. Håll dig nära Jesus genom att be till Honom och läsa om Honom i Bibeln.
Jag skulle också vilja rekommendera dig att söka dig till en kristen gemenskap. Människan är inte skapad att leva ensam och det gäller också oss som tror på Jesus. I gemenskapen med andra troende kan du få möjlighet att ställa svåra frågor och få stöd i ditt liv med Gud.
Kom ihåg att Jesus är intresserad av din vardag. Han vill ta hand om dig, ge dig tröst och styrka!
Kom också ihåg att din tro inte är baserad på känslor. Det kommer svåra dagar då Gud kommer att kännas långt borta. Men kom ihåg att Han är nära dig, varje dag!
I Bibeln läser vi om helt ordinära människor som lärde känna en extraordinär Gud.
