______ _ _ _ _ _ _ _ _______ I N M L_U __ _ O _ K _ _ N I _ A U L _____ R _______
Uskooko ortodoksikirkon arkkipappi Jeesukseen? Kuusi vuotta sitten elin jännittävimmät hetkeni marraskuisessa Albanian Tiranassa. Ensimmäisenä aamuna heräsimme Venäjän helluntaiunionin piispan Vassili Jevtshikin kanssa hotellihuoneen kahdeksannessa kerroksessa maanjäristykseen. Ensin emme ymmärtäneet miksi koko huoneemme kaikkine huonekaluineen heilui edestakaisin. Kun hätääntyneenä kiirehdin katsomaan ikkunasta ulos, näin ihmisten juoksevan kaduilla henkensä edestä turvaan. Me taas seisoimme huoneessamme lamaantuneena, kunnes tilanne rauhoittui, ja uusia väristyksiä ei sitten enää tullutkaan … Pian äkkiherätyksemme jälkeen rupesimme pohdiskelemaan maanjäristyksen antamaa ”kehystä” Tiranan konsultaatiolle. Global Christian Forum oli kutsunut meidät edustamaan sekä helluntaiseurakuntia, että lähetysjärjestöjä, jotka yrittävät auttaa maailman vainottuja kristittyjä. Koolle oli tullut 67:stä eri maasta noin 150 eri kirkkokuntien ja
12
/ UUSI YHTEYS
lähetysjärjestöjen johtajaa katolisista, evankelisista ja ortodoksisista seurakunnista. Se jo itsessään tuntui ”maanjäristykseltä”, sillä milloinkaan aikaisemmin eivät kaikkien näiden kirkkojen johtajat olleet kokoontuneet keskustelemaan ja rukoilemaan uskonsa tähden kärsivien kristittyjen puolesta. Tapahtuma oli siis historiallinen muillekin kuin meille.
tarkkaavaisemmin. Kerroin että esi-esiesi-isäni olivat Volgan mutkalta ensin Viroon muuttaneita siirtolaisia – nykyisen Mordvan autonomisen tasavallan alueelta – jotka sitten myöhemmin muuttivat Suomeen joskus Kristuksen syntymään jälkeisinä vuosina … ja patriarkka Kirill on mordvalainen! Siinä se ”pointini” sitten olikin – kaukaista sukua, mutta kuitenkin.
Kun piispa Jevtshikin kanssa katselimme osanottajien nimilistaa, huomaisimme Venäjän ortodoksikirkon edustajan olevan arkkipappi Mihail Goudnjajevin. Hän kuuluu myös Maailman kirkkojen neuvoston johtoryhmään. Samana iltana, kun huomasin hänen istuvan yksin illallispöydässään, hakeuduin hänen viereensä istumaan. Esittelin itseni ja kerroin sitten humoristisesti lisäten, että olen sukua Venäjän ortodoksikirkon johtajalle, patriarkka Kirillille!
Kun arkkipappi Mihail oli kuunnellut juttuni valmiiksi, hän istui hiljaa, teki tehokkaan keinotauon ja yllätti sitten minut täysin: ”Minäkin olen sukua patriarkka Kirillille, hän on minun setäni ja minäkin olen mordvalainen! Hänen isänsä (ja minun isoisäni) kärsivät neuvostoaikaan vankilassa uskonsa tähden.”
Huomasin, miten hän hiukan yllättyi ja rupesi kuuntelemaan puhettani
Näin löysimme Goudnjajevin kanssa yhteisen luottamuksen, koska olimme sukua keskenämme. Samat historialliset taustat, samat sukujuuret, ja … sama Isä taivaassa.
