SAARAN MAUKAS SIENI JA PINAATTIPIIRAKKA• SIVU

Saaran maukas sieni- ja pinaattipiirakka

Teksti: Saara Pakarinen Kuvat: Timo Pellinen

Muistan, miten tyttösenä kysyin äidiltäni, voiko sieniä syödä? Äiti siihen ykskantaan totesi: "En tykkää sienistä, ne haisee metsälle".

Tuo ”haisee metsälle”, sitten jäi mieleeni ja ihmettelin, voiko sienet todella olla pahoja, kun ne mielestäni tuoksuivat hyvälle ja pidin myös metsän hajua vain hyvänä. Niin siinä sitten kävi, että vasta aikuisena sain maistaa tuota metsän keltaista kultaa, kantarellia! Ja oi, tuo tuoksu oli niin makuhermoja kutkuttava ja metsän tuoksuinen, että tajusin, olen jäänyt jostain hyvästä paitsi!

Ja tänään määränpäänä syksyinen metsä sen täydellisessä väriloistossaan! Mukana sienikori, sieniveitsi ja plussana oma tytär, tyttären tytär, tyttärentyttären pienimäinen kantoliinassaan keikkuen! Mielessä sienipiirakka, jota voisi vaikka tarjota Päivävapaissa. Sinulle ystäväni, joka metsän ja sienien tuoksusta, tahdon jakaa reseptini. Tällä kertaa paistokseni oli vegetaarinen, mutta hienosti sopii siihen lisätä, vaikka pekonia pieniksi paloiksi leikattuna.

Resepti

Pohja: 150 g voita, noin 3,5 dl vehnäjauhoja, 1tl leivin jauhetta, 0,5 tl suolaa, 4 rkl kylmää vettä.

Täyte: 1litra tuoreita kanttarelleja tai suppilovahveroita. 100 g pinaattia silputtuna (pakaste), 1sipuli, 10 kirsikkatomaattia, 2 dl ruoka kermaa, 1 dl juustoraastetta, 0,5 tl suolaa, mustaa pippuria

Valmistusohje

Sipaise vähän rasvaa vuoan pohjalle (24 cm halkaisija). Nypi kuivat aineet voihin ryynimäiseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Hienonna sienet ja sipuli ja hauduta ne pannulla. Sekoita joukkoon pinaatti. Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää joukkoon ruokakerma, juustoraaste, suola ja mustapippuri. Levitä sieni, sipuli, pinaatti taikinan päälle. Kaada päälle muna, kerma, juustosekoitus.

Asettele kirsikkatomaatin puolikkaat piirakan pinnalle leikkuupinta ylöspäin. Paista uunin keskitasolla noin 30 min. Kiertoilmauunissa voit vähentää aikaa.

Sienimetsän tuoksuvin syysterveisin! Boråsin Päivävapaissa sitten syötiin ja maisteltiin. Saara melkein tyhjän paistopellillisen kanssa.

Sylvi Nikka toimii yhdessä miehensä Veijon kanssa Motalan suomalaisen ryhmän työssä. Kuvituskuvat ovat Kuusamosta. ______________________ KYNÄEVANKELISTA ______________________

Levätkää vähän

Markuksen evankeliumi 6:31: "Hän sanoi heille: lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää. Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä. Niin he lähtivät veneellä mennäkseen autiolle seudulle yksinäisyyteen."

Aiemmin oli Jeesus lähettänyt opetuslapsensa kaksittain evankelioimismatkalle. Paljon sairaita oli parantunut, kun he olivat julistaneet evankeliumia. Nyt he tulivat Jeesuksen tykö ja innoissaan kertoivat hänelle kaikesta mitä oli tapahtunut.

Miten Jeesus reakoi? Nyt on taottava, kun rauta on kuuma ja lähetti pojat uudelleen hommiin. No, eihän Jeesus näin toiminut, ei todellakaan, vaan mitä hän teki? Hän kehotti opetuslapsiaan lähtemään, yksinäisyyteen lepäämään. Onhan se niin, että hengellisen työn tekijäkin tarvitsee lepohetkiä. Jokainen uskova, jokainen ihminen tarvitsee välillä ladata pattereitaan. Kun kännykästä loppuu virta, me laitamme sen lataukseen, muuten se sammuu. Ihminenkin sammuu, jos häneltä loppuu virta ja se loppuu, jos emme välillä lepää. Jeesus ymmärsi tämän asian opetuslastensa kohdalla, niin kuin meidän kaikkien kohdalla.

Kun kännykkä laitetaan lataukseen, siinä se latautuu uudelleen ja sitten voimme sitä jälleen käyttää. Näin on hyvä meidänkin tehdä, kytkeä itsemme siihen Taivaalliseen voimajohtoon, Jeesukseen, joka lataa meidät aina uudelleen ja uudelleen. Jeesukseen kytkettynä virtaa riittää. Jeesus sanoo "ilman minua te ette voi mitään tehdä".

Jeesus itse hakeutui usein vuorelle, muista erilleen, ollakseen kahden Isän kanssa. Se oli hänen latauspaikkansa. Näin Jeesus kehottaa väsyneitä tänäänkin lähtemään kanssaan lepopaikkaan. "Tulkaa minun luokseni te työn uuvuttamat, minä annan teille levon". Näin lupaa Jeesus. On hyvää ja turvallista lähteä Hänen seurassaan lepopaikkaan. Sillä Jeesus on luvannut Sanassaan "Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen".

Tätä kirjoittaessani olemme Kuusamossa, joka on ollut latautumispaikkamme tänä syksynä. Täällä luonnon keskellä, yksinäisessä paikassa, olemme tunteneet olevamme kytkettynä Jumalan virtajohtoon. Meidän pattereitamme ladataan. Olemme liikkuneet luonnossa ja ihastelleet ruskan värejä. Imeneet itseemme metsän tuoksuja, rauhaa ja hiljaisuutta. Tämän hiljaisuuden keskellä Jumala puhuu. Hänen rakkautensa ja huolenpitonsa on niin konkreettista.

Illan pimetessä, kun olemme katselleet kirkasta tähtitaivasta, olemme saaneet ihmetellä Jumalan luomistyötä ja Hänen suuruuttaan. Niin kuin varmaan Aabrahamkin aika-

On hyvää ja turvallista lähteä Hänen seurassaan lepopaikkaan. Sillä Jeesus on luvannut Sanassaan "Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen".

naan ihmetteli tähtien määrää ja loistoa. Jokaisen tähden on maailmankaikkeuden Luoja asettanut omalle paikalleen, eikä niitten määrää ihmissilmä pysty laskemaan. Tuo tähtitivas puhuu konkreettisella tavalla Jumalan suuruudesta mistä Psalmi 8:4 kertoo "Kun minä katselen taivasta sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen -mikä on ihminen, kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi? Kuitenkin pidät hänestä huolen".

Mikä valtava kokemus, pimeässä yössä yksinäisyydessä ihastella ja ihmetellä Luojan suuria tekoja. Tunnen oman pienuuteni ja mitättömyyteni tässä luomakunnan suuressa kokonaisuudessa. Ja kuitenkin tunnen, että Hän, suuri Jumala, näkee minut tässä ja nyt.