ESKILSTUNASSA SOPPAKIRKON KIINNOSTAVA TOIMINTA • SIVU

Eskilstunassa soppakirkon kiinnostava toiminta

Teksti ja kuvat: Jane Vinogradovs

Tarkoituksena on tavoittaa Eskilstunan suomalaista väestöä, jota huhtikuussa 2019 oli Eskilstunassa yli 17.000 suomenruotsalaista.

Eskilstunan suomalaisessa Helluntaiseurakunnassa on syksyllä 2020 aloitettu uutena työmuotona soppakirkko.

Tarkoituksena on tavoittaa Eskilstunan suomalaista väestöä, jota huhtikuussa 2019 oli Eskilstunassa yli 17.000 suomenruotsalaista. Sanotaan jopa, että Eskilstuna on suomen kieltä puhuvien pääkaupunki Ruotsissa. Hengellinen työkenttä on suuri.

Soppakirkko idean saaneet Lilli ja Oska Bollström kertovat, että kolmen vuoden aikana he ovat rukoilleet ideoita, miten voisi saavuttaa ihmisiä, jotka ovat uskon asioille vieraita. Jumala antoi Oskalle näyn ja lupauksen, että vielä tulee aika, jolloin seurakunnassa on paljon väkeä. Sen myötä muokkaantui soppakirkko idea. Lillillä on aina ollut kaipuu huomioida ihmisiä, jotka ovat vähäosaisia ja mietti, että ruoka on sellainen tapa, jolla voisi saavuttaa näitä ihmisiä. - Soppakirkon sijainti on kaupungilla kunnan tiloissa, niin ”kynnys” on matala ja monille ehkä helpompi tulla. - Tiimimme koostuu keittiö henkilökunnasta ja hengellisen osuuden ryhmästä, joilla kaikilla on evankeliumin eteenpäinviemisen into. Lauluryhmää johtaa Armas Palm Tukholmasta.

Soppakirkkoa pidetään noin kerran kuussa. Informaatiota tästä on viety ruokakauppojen ilmoitustauluille, eri suomiseurojen tiloihin, Eskilstunan kunnalle, kirjastoon ja kodittomien majoituspaikkaan. Soppapäivänä ovet ovat auki klo 12-14 välillä. Tuona aikana lauluryhmä laulaa ja kertoo Jeesuksesta ja hänen hyvyydestään. - Sen jälkeen tarjotaan maukasta soppaa leivän kera, myös kahvit aterian jälkeen. Paikan päällä on aina muutama seurakuntalainen, jotka puhelevat ihmisten kanssa.

Pientä maksua vastaan on myös seurakuntalaiset tervetulleita nauttimaan sopasta, ja kannustamaan tiimiä läsnäolollaan ja rukouksin. Lilli on saanut järjestettyä niin, että Eskilstunan ICA Maxin myymäläpäällikkö Tobias lahjoittaa leivät ja pullat. Tobias on sanonut, että ”jos on mahdollista auttaa tarpeessa olevia, niin hän tekee sen ilomielin”.

Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyssä Jumala antaa meille käskyn tehdä kaikki kansat opetuslapsiksi. Myös omat ja lähellä. Soppakirkko on hyvä työväline.

Miten menee, Lea Into?

Lea Into on Mariestadista ja tässä hän vastaa muutamiin ajankohtaisiin kysymyksiin.

Ovatko ihmiset löytäneet koronakesän jälkeen seurakuntaan?

- Nyt syyskuussa aloitimme säännölliset rukouskokoukset tiistaisin. Kaikki vanhemmat eivät ole vielä halunneet tulla kirkkoon vaan pitävät "oman" rukouskokouksen kotona samaan aikaan.

Onko seurakunnassasi pystytty huomioimaan lapsia, varhaisnuoria tai eläkeläisiä?

- Vanhuksia, jotka eivät enää jaksa tulla seurakunnan tilaisuuksiin, olemme käyneet tervehtimässä muistamalla samalla koronan rajoitukset. Kiitollisia ovat yhteydenotosta.

Mitkä ovat syksyn suunnitelmat seurakunnan toiminnan suhteen?

- Suomalainen ryhmä on pieni. Jatkamme säännöllisillä rukouskokouksilla. Sunnuntain tilaisuudet harvemmin, mutta kuitenkin pyrkimys joka kuukausi. Itse haluaisin ehtiä useammin vanhuksia tapaamaan.

Miten olette Mariestadissa taloudellisesti selvinnet?

- Teemme työtä yhdessä ruotsalaisten kanssa. Kolehdit menevät samaan kassaan. Kun ei ole palkkakuluja erikoisesti suomalaistyössä ja kirkkoa saamme käyttää vapaasti, niin selviämme hyvin.

Miten seuraat hengellisiä ohjelmia netissä?

- Oman seurakunnan ruotsinkielisen sunnuntain aamupäiväkokouksen joko seuraan netistä suorana lähetyksenä tai katson nauhoitettuna. - Nyt voimme kokoontua myös kirkossa 50 yläsalissa ja 50 alasalissa ja kirkon ulkopuolella netin kautta. Netissä myös paljon muita hyviä ohjelmia. - Se positiivista, että hengelliset ohjelmat netissä lisääntyneet paljon.

Onko tapahtunut rukouksen kautta parantumisia / selkeitä rukousvastuksia?

- Rukous on lisääntynyt seurakunnassa ja uskon, että sen mukana myös lisääntyvät rukousvastaukset. Olen saanut olla rukoilemassa yhdessä muiden kanssa rukousliinojen puolesta. Henkilöt, myös ei uskovat, ovat pyytäneet rukousapua sairauksien puolesta. - Eräs ei seurakuntalainen parani yön aikana, kun hän laittoi rukousliinan illalla jo pitkän kipeänä olleen lonkkansa päälle.

Onko uusia kiinnostuneita tullut tilaisuuksiin?

- Kiinnostus hengellisiin asioihin on lisääntynyt. Ruotsalaisella puolella myös monia lasten vanhempia mukana tilaisuuksissa sitten, kun ovat ensiksi jättäneet omat lapsensa seurakunnan tilaisuuksiin tai leirille. - Tällä hetkellä tuntuu, että suomalaisten luokse täytyy mennä kotiin, kun monet jo niin vanhoja. Ruotsalaisella puolella Mariestadin Helluntaiseurakunta satsaa lapsiin ja sen vuoksi myös paljon lapsia ja nuoria seurakunnassa.

LÖYDÄ TERVETULOA SEURAKUNTA HENGELLISIIN

LÄHELTÄSI TILAISUUKSIIN!

BORÅS

Kungsgatan 58. Tel: 033-130027 Web: www.finskapingst.se Su klo 15.00 Jumalanpalvelus Ke, klo 18.30 Rukouskokous Tule mukaan kuuntelemaan radiota 92,5 MHz tai netissä finskapingst.se

BORLÄNGE

Wallingatan 22 Tel: 076-2930248 tai 0243-12400 To, klo 18 Rukousillat Su, klo 15 sopimuksen mukaan

ESKILSTUNA

Adress: Smedjegatan 23 Tel: 016-15 59 81 Web: www.kotikirkko.se Ti, klo 11.00 Jumalan kohtaamisen aamupäivä To, klo 18.00 Rukouskokous La, klo 18.00 Evankeliumin ilta Su, klo 15.00 Jumalanpalvelus

GISLAVED

Köpmangatan 7 , La klo 16, 073-5253201 askokosonen@hotmail.com

GÖTEBORG

Redbergsvägen 19. Tel: 031-195569 Web: www.helluntaiseurakunta.org Ma, klo 20 TV-lähetys Öppna Kanalilla. Ke, klo 11 Lähetyksen päiväpiiri Pe, klo 12 Päivärukouskokous. Su, klo 11 Jumalanpalvelus.

GÄVLE

Brunnsgatan 64, gavle.pingst.se,

HAAPARANTA

Torggatan 29, Su klo 14, Ke klo 18, 0922-650 042, www.haparadafiladelfia.se

KATRINEHOLM

Linnevägen 24B, Pirkko Siikonen, 015-750170, p-irkko@live.se

KÖPING

Torggatan 7, kokous Su klo 15 070-3176693, annelit9@gmail.com www.kopingpingst.se

MARIESTAD

Madlyckevägen 1, Su klo 15, Ti klo 18 www.mariestadpingst.se, puh. 0703405465

MOTALA

Drottningsgatan 15 A, Su klo 16.00, Tilaisuus ke klo 18, www.motala.pingst.se, 0705825184

NORRKÖPING

Dragsgatan 9 C, Su klo 14, www.norrkoping.pingst.se 0727- 405 550

PAJALA

Masugnsvägen 14, 097-810 098

SANDVIKEN

Torggatan 3, sandvikenpingst.se, 026- 258 111

SKÖVDE

Skövdenseudun Suomalainen Saalemseurakunta. Kokouksemme ovat sunnuntaisin klo.16.00 Pingstkyrkan Skövde, Lögegatan 1. Rukouskokoukset keskiviikkoisin kodeissa klo 18.00. Yhteystiedot: Tuomo 0737129380

SUNDSVALL

Rådhusgatan 37, Su klo 11, to klo 18, 073-0410394, s.lager@yahoo.se

SÖDERFORS - TIERP

Söderforsin Suomalainen Helluntaiseurakunta Nordupplandskyrkan, Norra Esplanaden 14, 814 41 TIERP. Yhteydenotot: Puh. 026 – 751 79 (Latomaa) tai sähköpostilla ilmi@latomaa.se

SÖDERTÄLJE

Cederströmsgatan 9 Tel: 08-550 800 98, 0760284336 Web: www.internationellakyrkan.se Ti, klo 10.00 Rukousaamu Ke, klo 18.30 Jumalan kohtaamisen ilta Pe, klo 19.00 Arabiankielinen rukouskokous La, klo 18.00 Nuorten ilta Su klo 11.00 Arabiankielinen jumalanpalvelus Su, klo 16.00 Suomenkielinen jumalanpalvelus Su, klo 19.00 Ruotsinkielinen nettijumalanpalvelus

TUKHOLMA

Skebokvarnsvägen 341 124 54 Bandhagen Tel: 08-642 54 83 Web: www.finskafiladelfia.se Su, klo 16.00 Jumalanpalvelus Ke, klo 19.00 Iltakokous Pe, klo 19.00 Nuorten ilta

TROLLHÄTTAN

Yhteyden ilta tiistaisin, parittomalla viikolla Trollhättanissa klo. 17.00. Strandg. 22. Parillisella viikolla Lilla Edetissä klo. 17.30, Storgatan 35. Tervetuloa! 0520-755 38 www.thn.netbless.net

UUMAJA

Kungsgatan 83, Su klo 18.00 ja pe klo 19.00 070 5165186, saara.minkkinen@home.se

VÄSTERÅS

Almelundsg 2, Su klo 15, 021-17 19 00, www.vasteras.pingst.se

EVANKELISTAT JA MUSIIKKIRYHMÄT

Evankelistat palvelevat seurakuntia

Tarvitseeko seurakuntasi apua, piristystä ja vaihtelua? Seuraavat evankelistat ovat käytettävissä:

Umeå

Minkkinen Saara, 070-5165186

Köping

Nokkosmäki Anneli, 073-7785690

Eskilstuna

Pesämaa Matti, 072-309 50 14 Pesämaa Anja, 070-556 06 31 Takalo Juha ja Eija, 070-556 31 89 Nyman Kyösti, 073 998 1055 Nyman-Koivisto Tanja, 073-396 98 64

Tukholma

Ahlgren Walde 079-0310829 Ruotsin evankelinen romanilähetys www.romanoevangeliskamission.se romano.mission@gmail.com

ÖREBRO

Ånstadalsvägen 2 , Örebro Su. Kl.15:00 Ke. Kl. 18:00 georg.kitti@hotmail.se

Musiikkiryhmät

Connect, Arto Ylitalo, 0739442555 Framtidens Ljus Finska Filadelfia, Ahlgren Walde, 079-0310829 tai Mikael Ahlroth, 070-4412233

Postitusidea! UY-lehti paina noin 80 g. Se menee kirjekuoressa ja kahdella (2) inrikespostimerkillä ystävälle kaikkialle Ruotsissa. Tuumasta siis toimeen!

RAULIN KOLUMNI ____________________ ____________________

Löytyykö koronapandemiasta mitään raamatullista?

Paljon olen viime aikoina pohtinut koronapandemian kytkentöjä Jumalan Sanaan. Löytyykö niitä?

Mietteissäni olen myös ajatellut Raamatun puhtaussääntöjä. Mitä niistä kerrotaan meille pyhissä kirjoituksissa? Olen myös puntaroinut miksi jotkut maat ja etniset ryhmät ovat erityisesti joutuneet koronaviruksen kohteeksi.

Olen useaan otteeseen reagoinut siihen, että Ruotsin lehdet ovat olleet poikkeuksellisen innokkaita arvostelemaan Amerikan Yhdysvaltoja koronapandemian käsittelystä, vaikka oman maan kuolleisuusluvut ovat väestön suuruuteen sopeutettuna olleet korkeampia (ainakin vielä lokakuun alussa) kuin Amerikassa. Näin näemme edelleen helpommin ”rikan veljemme silmässä, mutta emme huomaa malkaa omassamme” …ja siinähän se, koronan raamatullisuus sitten parhaiten ilmeneekin.

Tänään, 10. lokakuuta, Venäjän helluntaiunionin johtava piispa soitti minulle aamulla aikaisin ja kertoi, miten pandemia dramaattisesti leviää Venäjällä, mutta myös Valko-Venäjällä ja Ukrainassa Jopa seurakuntien työntekijöitä on joutunut sairaaloiden teho-osastoille. On myös monia, jotka ovat ihmeellisellä tavalla parantuneet Herran kosketuksen kautta. Samanaikaisesti on myös tapauksia, jolloin ihmiset ovat kuolleet Covid -19 aiheuttamiin seurauksiin. Myös useissa länsimaissa tilanne on riistäytymässä viranomaisten käsistä ja tilanne on muuttunut varsin kriittiseksi – taas jälleen.

Ruotsinsuomalaisten keskuudesta löytyy suuri määrä vanhuksia, jotka ovat joutuneet teho-osastoille ja saaneet jopa ennenaikaista saatehoitoa ilman, että lähiomaiset olisivat saaneet siitä tietoa ja näin kuolleet ennen aikojaan. Siksi kehottaisin edelleen seurakuntiemme riskiryhmiin kuuluvia olemaan erityisen varovaisia ja noudattamaan varsinkin etäisyyteen, puhtauteen ja peseytymiseen liittyviä suosituksia. Vaarat eivät nimittäin vielä ole ohitse.

Mitä Raamattu sanoo?

Uudenkin testamentin sivuilta löytyy vahvistuksia siitä, että juutalaisten perinteisiin kuuluivat erityiset puhtaussäännöt. Alun perin monet säädökset koskivat lähinnä uhripalvelusta suorittavia pappeja, jotka olivat kuolleitten eläinten kanssa tekemisissä. Myöhemmin ne kuitenkin ulotettiin koskemaan kaikkia juutalaisia. Markuksen 7: 2-3 mainittu peseytymismääräys ei kuitenkaan koskenut vain pappeja, vaan koko kansan piti sitä noudattaa.

Tämän raamatunkohdan peseytymistä koskeva alkutekstin sana ”pygmé” ilmaisee perusteellista peseytymistä, joka ei ollut vain pinnallista huuhtomista. Siihen sisältyi myös käsien toisiinsa hieromista, koko nyrkin pesua, sekä huuhtelua aina

käsivartta myöden.

Juutalainen laki kielsi myös pääsyn temppeliin, jos ei ollut kunnolla peseytynyt. Siksi taloissa oli suuria vesialtaita ja –astioita, jotka olivat tarkoitettu peseytymistä varten. Kanaan häissä esimerkiksi oli kuusi vesiruukkua, joista Johanneksen evankeliumi 2:6 mainitsee: ”siinä oli juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuusi kivistä vesiastiaa”. Jokaiseen ruukkuun mahtui noin 100 litraa vettä.

Kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta, minne he valmistaisivat pääsiäisaterian, jossa Kristus halusi viettää heidän kanssaan viimeisen ehtoollisen (Luukas 22), niin hän kehotti heitä menemään kaupungin keskustaan. Siellä heidän piti odottaa ”vesiastiaa kantavaa miestä ja seurata minne hän menee”. On ilmeistä, että juuri tässä astiassa oli se vesi, jolla Kristus myöhemmin pesi opetuslasten jalat ja toimitti samalla ne puhdistusseremoniat, jotka olivat välttämättömiä juuri siihen tilanteeseen.

Vanhan testamentin puolelta käy ilmi (3. Moos. 13:46), että jos joku oli saastainen, sairas tai epäpuhdas, niin hänet piti eristää – panna karanteeniin. Olisiko niin, että Jumala haluaa nyt puhdistaa kansaansa ja valmistaa omiansa suurempaa juhlaan? Uskon, että Hän haluaisi meidän erottavan Hänelle aikaamme niin, että voisimme erityisesti pyhittäytyä ja valmistautua viimeistä aikaa varten.

”Sitten Hän sanoi heille: `Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan ja tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin ja taivaalla on oleva pelättäviä näkyjä ja suuria merkkejä´ (Luukas 21:10-11).”

Nämä jakeet johdattavat meidät ja aikamme suoraan lopun ajan tapahtumiin. Kulkutaudit, nälänhätä, rutot ja sodat edeltävät Jeesuksen ja morsiamen häitä. Nyt on tullut aika, jolloin meidän tulisi kaikin tavoin valmistautua. Kristus haluaa puhdistaa meidät ja muuttaa vesiruukkujen veden viiniksi, niin että voisimme täyttyä Hänen hengellään ja puhdistaa vaatteemme luntakin valkeammaksi. Tämä on varsin tärkeätä, jos haluamme nousta Hänen kanssaan yläilmoihin ja taivaitten taivaisiin viettämään maailman kaikkeuden kaikkien aikojen suurinta juhlaa – Karitsan häitä.

Rauli Lehtonen toimii lähetyspastorina Tukholmassa. Hän pitää osoitteessa http://www.raulilehtonen.com lähetystyöaiheista blogia.

rauli.lehtonen@gmail.com

Pirkko Hatavan muistolle ”Lähetystulen välittäjä!”

Teksti: Timo Hakkarainen Teksti: Seija Swartz

Ruotsinsuomalaisen helluntaityön merkittävä lähetystyövaikuttaja, Pirkko Hatava, nukkui pois 25. heinäkuuta.

Pirkko syntyi Porissa 1943 ja Porin helluntaiseurakunnasta tuli hänelle jo varhaisessa vaiheessa tärkeä hengellinen koti. Pirkko oli aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa mm. kuorossa laulaen ja soittaen. Silloin tällöin hän esiintyi myös hyvän ystävättärensä Lea Leppäsen kanssa duettoja laulaen. Mutta erityisesti häneen teki suuren vaikutuksen lähetyssaarnaajien kertomukset eri puolilta maailmaa. Maailman hätä ja erityisesti lasten tarpeet alkoivat kaihertaa hänen sydämessään.

Pirkko avioitui 1960-luvun alussa innokkaan uskovaisen nuoren miehen, Raimo Hatavan kanssa. Heidän naimisiin menonsa aikoihin Eskilstunassa oleva suomalaisista helluntailaisista koostunut uskovien ryhmä rukoili palavasti työntekijää pienen suomalaisryhmän avuksi. Hatavat kokivat ajatuksen Ruotsiin muutosta Jumalan johdatuksena ja niinpä Hatavien tervetulojuhlaa vietettiin Eskilstunan Filadlfiakirkossa joulukuun alussa 1962. Pirkko palveli innokkaasti miehensä rinnalla ja mm. hänen aloitteestaan käynnistyi suomalaisryhmässä kuorotoiminta.

1964 Hatavat muuttivat Tukholmaan, josta muodostui Pirkon kotikaupunki hänen kuolemaansa asti. Tukholmaan saavuttuaan Pirkko omistautui vuosien mittaiseen opiskeluun sairaanhoitoalalla ja sittemmin hän erikoistui vielä nukutushoitajan ammattiin lasten sairaalassa. Pirkko oli vertaansa vailla tehokkuudessaan, kun hän omistautui jollekin asialle. Hän edistyi niin pitkälle nukutushoitaja-alalla, että mm hänen väitöskirjansa saavutti suurta huomiota alan kansainvälisissä piireissä ja hänen kirjoituksiaan julkaistiin maailman johtavissa terveydenhoidon lehdissä. Vielä eläkkeelle jäätyään Pirkko toimi tarvittaessa nukutushoitajan tehtävissä Tukholman sairaaloissa.

Pirkon elämänkaaren merkittävä osa oli kuitenkin hänen lähetysin-

tonsa. Hänen kohdallaan puhumme lähes neljäkymmentä vuotta kestäneestä lähetystulen levittämisestä niin puhein, kirjoituksin kuin käytännön töin. Hän vietti vuosina 1980-luvulla reilut pari vuotta ajastaan Tansaniassa ja aika tässä Itä-Afrikan maassa jätti lähtemättömät jäljet Pirkon sydämeen. Voidaan sanoa, että vaikka Pirkolla oli laaja näkökulma maailman lähetystyöhön, hänen ehdoton lempilapsensa oli Afrikan manner.

Erityisen suurta osaa hänen lähetysrakkaudessaan näytti ihmisten fyysiset ja henkiset kärsimykset. Ruandan kansanmurha on yksi tällainen esimerkki. Hänen sydämensä taakkana olivat erityisesti ne traumatisoituneet ihmiset, jotka olivat jääneet henkiin käsittämättömän ihmisteurastuksen jälkeen. Lähes miljoona ihmistä menetti henkensä ja sadat tuhannet orpolapset joutuivat kantamaan vasta alkuun päässeessä elämässään ylivoimaisen raskaita hoitamattomia traumoja. Pirkko järjesti monesti omalla kustannuksellaan parin viikon posttraumaattisia kursseja niille, hoitoalan ammattilaisille, joiden tehtävänä oli yrittää auttaa nyt jo aikuisikää lähestyviä potilaita.

Samoin naapurimaa Burundi oli usein Pirkon matkan ja oleskelun kohteena. Pirkon toiminta Afrikan maissa oli saanut aikaan suuren kunnioituksen häntä kohtaan Jumalan palvelijana. Esimerkkinä siitä voin mainita vierailumme Bujumburan suuressa helluntaiseurakunnassa, jossa Pirkko vastoin yleistä käytäntöä sai istua puhujille ja

arvovaltaisille vieraille tarkoitetulla lavalla suuressa helluntaitemppelissä.

Pirkko toimi aktiivisesti kenttämme ulkolähetystoimikunnan ja sittemmin säätiön ulkolähetystyön johdossa. Ensin lähetystoimikunnan sihteerinä 1980-luvun lopulta asti ja myöhemmin koko lähetystoimikunnan pitkäaikaisena puheenjohtajana. Pirkon energisyys ja valveutunut silmä pitivät kenttämme lähetystyön hyvin päivitettynä. Pirkko oli lähetystyömme voimakas kokoava voima, joka saattoi joskus suuttumukseen saakka reagoida, jos hän näki välinpitämättömyyttä ja nuivaa suhtautumista lähetystyötä kohtaan.

2010-luvulla hän oli perustamassa Keeza-järjestöä, jonka tarkoituksena oli ajankohtaistaa erityisesti Ruandan tarpeita ja kerätä varoja maan hengellisen työn ja terveydenhoidon edistämiseksi.

Pirkon poislähtöä jäivät suremaan ennen kaikkea hänen lapsensa Oral ja Carole perheineen. Suurella kiitollisuudella jäämme muistamaan Pirkon suuriarvoista merkitystä ruotsinsuomalaisessa lähetystyössä.

ELÄMÄN KERTOMUS Timo Hakkarainen: Huolenaiheena kasvava Raamatun tuntemisen heikkous

Teksti: Timo Pellinen Kuvat: Jonas Londén, Hakkaraisten kotialbumi

Timo Hakkaraisen työelämässä on saavutettu alkusyksystä tärkeä merkkipaalu. Takana on pitkä palveluaika seurakuntatyössä. Nyt hän on ottanut sapattivuoden. Ei Timo kuitenkaan ole lepoon jäämässä vaan tehtävää piisaa. Sirpa on vielä työelämässä.

- En ole vielä vaivautunut miettimään kovin paljon tulevaisuuden suunnitelmiani. Yritän opetella toteuttamaan ”päivä kerrallaan”- periaatetta elämässäni ilman, että liikaa piirtelen tulevaisuuden kaavoja. - Korona pitää myös omalta osaltaan huolen siitä, että on syytä ottaa asiat ilman hötkyilyä hissun kissun henkeen, Timo Hakkarainen kertoo tästä hetkestä. - Sirpa on vielä työikäinen, joten oma roolini eläkeläisenä on hivenen ontuva. Tosin en itsekään ole täysin irti työelämästä, sillä opetan Kaggeholmin kansanopistossa 70% viralla maahanmuuttajia.

- Olen ilmoittanut seurakunnalle, että pidän sapattivuoden, joka tarkoittaa, että en ota mitään vastuita seurakuntatoiminnassa ainakaan vuoteen. Joten seurakunnallisia suunnitelmia ei ole lainkaan. - Olemme puuhastelleet melko paljon Sirpan kanssa talviasuttavan mökin suomissa iloissa ja myös korjaustarpeissa. Jonkinlaisiin puolikonkreettisiin suunnitelmiin kuuluu muutto sinne jonakin päivänä, kunhan saan ensin nuoren vaimoni eläkeikään!

Alkuun kielitaito oli haparoivaa

Hakkaraisen perhekunnalla oli monen siirtosuomalaisen elämän tarina. Timo perhe muutti Ruotsiin isän, äidin ja viiden muun sisaruksen kanssa 1970 Kristianstad nimiseen kaupunkiin Pohjois-Skånessa. - Siellä meitä lapsia tuli uskoon yksi toisensa jälkeen ja lähimpänä suomalaisena helluntaiseurakuntana Olofström oli meille tärkeä kiinnekohta hengellisen kasvun ja palvelemiseen oppimisen kannalta. - Aloitin peruskoulun kahdeksannelta luokalta yhdessä vanhimman veljeni Ilkan kanssa. Kielitaitoa ei juurikaan ollut, hataraa perustaa oli ylläpitämässä kahden vuoden ruotsin opiskelut oppikoulussa ”Lär dig svenska” kirjan inspiroimana. - Ensimmäinen vuosi sujui takeltelun ja sujuvan kuuntelun muodossa, mutta ysi-luokalla päästiin jo kohtalaisesti juoneen mukaan. - Lukiossa kävin sen aikaisen kolmivuotisen humanistisen linjan ja lukion loppuvaiheessa syntyi ajatus opettajan ammatin hankkimisesta.

Korkeakouluun pääsy antoi elämään suunnan

Lukion viimeisenä vuonna Timo sai silloiselta SYO-konsulentilta myöhempää tulevaisuutta ajatellen tärkeän vinkin: ”Kun sinulla on suomenkielinen tausta eikö sinua kiinnostaisi hakea opettajakorkeakouluun Göteborgiin jossa muiden kurssien ohella järjestetään myös kaksikielinen peruskoulun keski-asteen koulutus.” Tämä tapahtui vuonna 1975. Timo haki Göteborgin Mölndalin opettajakorkeakouluun ja pääsi sisälle. - Kolme vuotta myöhemmin sain opettajan paperit käteeni. Göteborgiin muutto oli samalla porttina kolmensadan hengen suomalaiseen helluntaiseurakuntaan, josta tuli minulle tärkeä palvelupaikka. - Opintojen ja työajan ohessa toimin seurakunnassa 1976-1982. Sirpan kanssa avioiduimme juhannuksen kynnyksellä 1982 ja siitä lähtien myös seurakunnan nuorempana työntekijänä. - Saimme kaksi lasta, Henna-Liinan 1985 ja Tanelin 1988. He asuvat nykyään Suur-Tukholmassa ja molemmilla on puolison lisäksi kaksi lasta. EN OLE VIELÄ VAIVANNUT MIETTIMÄÄN KOVIN PALJON TULEVAISUUDEN SUUNNITELMIANI. YRITÄN OPETELLA TOTEUTTAMAAN "PÄIVÄ KERRALLAAN"- PERIAATETTA ELÄMMÄSSÄNI ILMAN, ETTÄ LIIKAA PIIRTELEN TULEVAISUUDEN KAAVOJA.

Seurakuntatyö alkoi ”sattumalta”

- Saarnaajan uraa en ajatellut tuolloin villeimmässäkään mielikuvituksessani. Mutta opettajakorkeakouluun lähtö oli tärkeä palanen näin jälkikäteen ajateltuna. Göteborgissa oli tuolloin vireä ja siirtolaismittapuiden mukaan suuri seurakunta, jossa parhaimmillaan oli neljättäsataa jäsentä. - Göteborgissa minulla oli mahdollisuus nähdä monipuolista seurakuntatyötä ja minulla oli kyltymätön into olla mukana lähes kaikessa. Lapsityössä, nuorten toiminnassa, leireillä, Sarastus-yhtyeessä, lähiradiotyössä, ympäristökokouksissa, seurakunnan rakennusprojekteissa. - Vanhempi saarnaaja Aulis Lehto antoi minulle mahdollisuuden olla mukana ”kokeilemassa” kaikkea ja se merkitsi nuorelle työhaluiselle kaverille tosi paljon. Aulis oli myös se henkilö, joka eräänä talvisena iltana jostain lähiradio-ohjelman tekemisestä tullessa, kysyi Timolta hänen autossaan istuessa: ”Olisitko valmis aloittamaan seurakunnassa palkattuna työntekijänä?” - Lupasin miettiä asiaa ja antaa hänelle vastauksen myöhemmin. Itse en ole koskaan tuntenut erityistä kutsua lähteä Jumalan valtakunnan työhön. - Se ei ole yksinkertaisesti ajatuksiin astunut, ei unelmana, ei polttavana sisäisenä palona. Mutta kun tuota

EN OLE VIELÄ VAIVANNUT MIETTIMÄÄN KOVIN PALJON TULEVAISUUDEN SUUNNITELMIANI. YRITÄN OPETELLA TOTEUTTAMAAN "PÄIVÄ KERRALLAAN"- PERIAATETTA ELÄMMÄSSÄNI ILMAN, ETTÄ LIIKAA PIIRTELEN TULEVAISUUDEN

MINULLE SEURAKUNTA ON ANTANUT KAIKEN JA VÄHÄN LISÄÄKIN.

Auliksen asettamaa kysymystä mietin, tulin siihen lopputulokseen, että jos kerran seurakunnan vanhimmisto lähestyy minua tällaisella kysymyksellä niin ilmeisesti heillä seurakuntaa paimentaneina henkilöinä on jonkinlainen aavistus siitä, että voisin selviytyä saarnaajan tehtävästä. - Niinpä muutaman päivän pohdiskelun jälkeen ilmoitin Aulikselle, että olen valmis aloittamaan seurakunnassa. - Runsaat 38-vuotta myöhemmin en epäile, etteikö kaikessa ollut kuitenkin myös Jumalan johdatus mukana.

Seurakuntatyön suruja ja huippuhetkiä

- On vaikea eritellä huippujuttuja ja pohjanoteerauksia seurakuntatyössä. Yritän aina lähestyä tällaisia kysymyksiä siitä näkökulmasta, että se mistä on ollut seurakuntalaisille ikuista hyötyä, se on arvokkainta mitä saarnaaja voi olla antamassa. - Siinä mielessä opetustilaisuudet seurakunnassa ja kahdenkeskiset keskustelut ja rukoushetket ovat varmasti eniten tyydytystä antaneet tapahtumat. - Kun näkee Jumalan seurakunnassa olevan toimintakapasiteetin, ihmisten avoimesti osoittaman innon haluta palvella omalla lahjallaan, myös se tuo syvää mielihyvää pastorin sydämeen. Mutta saarnaajan työ on myös paljolti organisoimista, asioiden liikkeelle laittamista ja siinä etenemistä. Samalla kun se on jännittävää ja jopa hauskaa, se on myös voimia vaativaa ja kuluttavaa työtä. - Viimeisten vuosien aikana on huono-osaisten asema saanut kasvavan aseman sisimmässäni. Pakolaiset, ongelmaiset ihmiset, EU-migrantit jne. ovat olleet merkittävä osa sydämeni niin halua kuin myös taakkaa. Tätä emme saa seurakuntina laiminlyödä. - Seurakunnan hyvinvointi mitataan pitkälti sillä mitta-asteikolla millä me suhtaudumme heikko-osaisiin.

Kansan heikkous tuntea Raamattu

- Edellä mainittujen asioiden lisäksi näen myös huolenaiheita. Näen suurena puutteena uhkaavasti kasvavan Raamatun tuntemisen heikkouden. Pääseekö Jumalan sana asumaan meidän sydämissämme? - Jos se on sinne juurtunut, siitä on myös hyötyä niinä päivinä, kun omaa elämää koettelee erilaiset vaikeudet. Monilla uskovilla uskonelämän koettelemukset yritetään torjua hätäisillä esirukouspyynnöillä, mutta se voima, joka on tarkoitettu nousemaan Jumalan sanan omakohtaisesti eletystä todellisuudesta, loistaa poissaolollaan. - Tämä on kasvava huolenaiheeni. Ylipäätänsä olen painiskellut kokouskulttuurimme heikkojen kohtien kanssa. Kuinka tehokasta on loppujen lopuksi kokouksissa julistetun sanan sisäistäminen elämässämme? Kuinka paljon todellisuudessa opimme vuoden aikana käydyissä

hengellisissä tilaisuuksissamme?

Uskonystävien kanssa kannetaan kuormia yhdessä

- Sanoisin näin, että uskonystäviä minulla on paljon, tosi paljon. Heidän kanssaan on opittu kantamaan kuormaa ja näkemään vaivaa Jumalan seurakunnassa. He ovat tulleet rakkaiksi ystäviksi, joita arvostan suuresti. - Minulle seurakunta on antanut kaiken ja vähän lisääkin. Tämä on oikeastaan riittänyt minulle. Silti sanoisin, että sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi jakaa seurakunnalliset huolet ja murheet, ei juurikaan ole. - Kaikista asioista ei vaan puhuta hyvienkään ystävien kanssa ja se on osa työntekijän yksinäisyyttä. En ole kuitenkaan kokenut sitä puutteena vaan osana tämän työn luonnetta. - On olemassa vaikeita henkilökysymyksiä ja sielunhoitosalaisuuksia, joista joskus haluaisi pallotella jonkun kanssa, mutta se ei vaan käy. Näiden asioiden kanssa mennään hautaan – yksin. - Mutta tuntuu kivalta, että aktiivisen seurakuntatyön päätyttyä on ystäviä, jotka soittelevat ja kysyvät kuulumisia. Se tuntuu hyvältä. Nämä ovat minun ystäviäni.

Harrastuksista tasapainoa

- Olen kokeillut monia harrastuksia, mutta mikään niistä ei ole jäänyt pysyväksi osaksi elämää. Liikunta lenkkipolulla on ehkä parhaiten kestänyt vuosien saatossa ja jota en ole uskaltanut vieläkään jättää pois. - Muita elämän sisältöä lisääviä harrastuksia ovat matkustus, mökkielämä, marjastus, lukeminen (kausiluontoista). Olen sellainen harrastelija, että lähes kaikki kiinnostaa, mutta missään en ole tosi hyvä.

Timo Hakkarainen on toiminut tämä UY-lehden päätoimittajana kunnioitettavat reilut 20 vuotta. Tuskin Timo kirjoittamista tähänkään jättää!

Tukholman suomalainen Filadelfia uusien haasteiden edessä

Teksti: Leena El Rafie

Tukholman suomalainen Filadelfia on ollut viimeisten vuosien aikana muutoksessa. Seurakunnan järjestäytyminen omaksi seurakunnaksi on ollut haasteellinen vaihe, kokoontumispaikka on vaihtunut Högdaleniin ja työntekijätilanteissa ollaan uuden kynnyksellä.

Tukholman suomalaisen Filadelfian pitkäaikaisin paimen Timo Hakkarainen on jäänyt syyskuun alussa eläkkeelle. Hän teki mittavan työn ja oli kaikki kaikessa, joten hänen jättämänsä aukko on valtava. - Paljon on nyt haasteita, mutta näemme niissä myös paljon uusia mahdollisuuksia. Suurin askel on se, että erosimme ruotsalaisen Filadelfiaseurakunnan yhteydestä ja muodostimme oman itsenäisen seurakunnan, hallituksen työskentelyssä mukana oleva Leena El Rafie raportoi. - Jäsenet joutuivat tekemään aktiivisen valinnan liittyäkseen suomalaiseen Filadelfiaan. - Uusi kokoushuoneisto löytyi aivan Högdalenin keskustasta maanalaisen aseman vierestä Högdalskyrkanista. Sieltä ei kuitenkaan ole vielä vapautunut kipeästi tarvitsemiamme lisätiloja, joten toimistomme on toistaiseksi edelleen Västbergassa. - Suurin haaste tällä hetkellä on löytää uusi johtava pastori Timon työn jatkajaksi.

Uuden seurakunnan perustamisen yhteydessä tuli myös ajankohtaiseksi uudistaa seurakunnan organisaatiota. - Rajasimme työtehtävät ja vastuualueet vanhimmiston ja hallituksen välillä. - Toimintaamme tuli uutta tehokkuutta ja pätevyyttä, ja pastori ja vanhimmisto voivat nyt enemmän panostaa varsinaisiin hengellisiin tehtäviinsä ja visioomme tavoittaa Tukholman 80.000 suomalaista.

Pandemia on luonnollisesti tuonut uusia haasteita. Nettijumalanpalvelukset vaativat lisää teknillistä osaamista ja laitehankintoja. - Myös kuulijoilta edellytetään laitteita ja taitoja, joita iäkkäämmillä jäsenillä ei aina ole. Netin kautta voidaan kuitenkin saavuttaa enemmän kuulijoita kuin kirkossa ja viikoittaiset Aikalisä -nimiset lyhyet Facebookin videot. Näissä eri seurakunnan jäsenet tuovat vapaamuotoisesti esille ajatuksiaan, ovat saavuttaneet kuulijoita suomenkielisten parissa.

- Seurakuntamme on aina jo 60-luvulta lähtien ollut lähettävä seurakunta. Mutta lähetyssaarnaajamme ovat myös saavuttaneet eläkeiän. Katse on nyt kääntynyt kaukomailta lähemmäksi. Sukulaiskansojemme parissa on vielä paljon saavuttamattomia alueita ja seurakunta on tukenut raamatunkäännöstyötä sekä neljää lähetysraamattukoulua. Näin vähemmistökansat saavat lukea ja kuulla evankeliumia omalla äidinkielellään. Suurin tulevaisuutta koskeva huoli on kolmannesta sukupolvesta, jolla on heikko tai puuttuva suomen kieli. - Haastankin tässä kaikki suomalaiset vanhemmat huolehtimaan siitä, että he opettavat lapsilleen suomen kielen. Järjestelmällisesti. - Kieli opitaan kotona ja sitä voi ylläpitää myös suomenkielisissä päiväkodeissa ja kouluissa sekä seurakunnissa. Se vaatii vaivannäköä vanhemmilta, mutta antaa lapsille yhden vaikean kielen lisää aivan ilmaiseksi sekä syvemmän tunneyhteyden Suomeen ja sukulaisiin sekä seurakuntaan. Kielitaito helpottaa myös lasten ja nuorten parissa tehtävää työtä, kun ei tarvitse sopeuttaa toimintaa koko ajan kahdelle kielelle ja jakaa lapsia eri ryhmiin. Heissä on suomenkielisen toiminnan tulevaisuus tai sitten sitä ei ole.

Seurakunnan pastorina ja lähetystyöntekijänä työskentelee tällä hetkellä Rauli Lehtonen. Osa-aikaisina työntekijöinä ovat apulaispastori Aleksi Lindström, mediakoordinaattori Reijo Tiainen, sekä toimistolla työskentelevä kassanhoitaja Kirsi Kivelä. Jaakko Ruonala on vanhimmiston ja Kauno Kankaanpää hallituksen puheenjohtaja.

Kuvissa Högdalskyrkan sekä loppukesän kymmenen kilometrin rukouskävelyltä Rauli Lehtosen ja Vilho Malilan johdolla.

https://finskafiladelfia.se/

Kuvassa ”Tarina jatkuu” -nettikurssin oppilaita.

Käyttökelpoinen idea osallistua nettikurssina!

Kairostyö on saanut Ruotsissa vakaan aseman nostamalla evankelioimis- ja lähetystyön tietoisuutta. Vuosien aika osallistujia on ollut jo yli 200. Viimeisin aluevaltaus on ollut toteuttaa ”Tarina jatkuu” netin välityksellä. Näin matkustamiset jäävät pois ja voi keskittyä videokoulutuksessa itse asiaan.

Miika Kurkkio Luulajasta on vetovastuussa nettikursseilla suomeksi ja ruotsiksi. Mikä on ollut positiivisin kokemus kursseja vetäessä?

- Tekniikan osalta kurssit ovat toimineet yllättävän hyvin ja olemme välttyneet suuremmilta ongelmilta. Toki Zoom-ohjelma on vaatinut tiettyä totuttelua niin ohjaajien kuin osallistujienkin taholta. Positiivisin kokemus on ehdottomasti ollut se, että Tarina jatkuu -kurssi toimii aivan yhtä hyvin niin etä- kuin lähiopetuksenakin. - Materiaali on laadukasta, aihe mitä ajankohtaisin ja mikä parasta, Henki on sama! Uskon, että virtuaalinen oppiminen on mahdollistanut useamman uskovan osallistumisen kursseille, vaikka se voi toisaalta olla joillekin este osallistua kurssille.

Miika toimii pääfasilitaattorina, mutta taustalla on pitkä rupeama myös lähetystyössä.

- Reilu vuosi sitten muutimme perheenä Suomesta takaisin kotikonnuille Luulajaan. Sain täältä kivan työpaikan kiertävänä äidinkielenopettajana. - Työ monikielisyyden keskuksessa mahdollistaa myös oman ruotsinsuomalaisen identiteetin pohdiskelun parinkymmenen Suomessa ja kuuden lähetyskentillä Balkanilla vietetyn vuoden jälkeen. Myös vaimoni Mirjam työllistyi helpohkosti - suomalaista terveydenhuollon ammattitaitoa arvostetaan Ruotsissa.

- Alkusyksystä minut siunattiin suomalaisen ryhmän vetäjäksi. Luulajan suomenkielisten saavuttaminen evankeliumin sanomalla on suuri haaste. Tämän tehtävän ohella tulen toimimaan erilaisissa lähetystyökuvioissa Kairoskurssien, lähetysmatkojen ja muiden projektien kautta. Unelmana olisi vielä palata kentälle, jos Herra suo ja ovet sinne avautuvat.

Kenelle suosittelet fyysistä Kairosta yleensä ja nettinä?

- Kairoskurssia ja sen tiivistettyä versiota Tarina jatkuu -kurssia suosittelen kaikille uskoville. Lähetystyön ja evankelioinnin pitäisi olla itsestään selvä osa kaikkien uskovien DNA:ta. - Seurakunnan olemassaolon syy on lähetyskäskyn loppuun saattaminen, ja se on vielä kesken! - Fyysinen kurssi lähiopetuksena on tietenkin paras ja ensisijainen vaihtoehto, jos se on mahdollista. Virtuaalisesti toteutettavat etäkurssit ovat myös varteenotettava vaihtoehto, mikäli fyysinen opiskelu ei ole mahdollista. Uusi tekniikka on yllättävän helppo käyttää, ja sitä ei kannata pelätä.

Mika Kosonen toimii valtakunnallisena Kairostyön koordinaattorina. Hän osallistuu myös Euroopan Kairostyöhön. - Tällä hetkellä yhteenlaskettuna Karoskurssin on käynyt yli 200 kurssilaista, joista 70 on ruotsalaisia ja tietenkin kielikin on ollut ruotsi. - Suunnitelmissa on vuoden 2021 aikana järjestää 10 ruotsinkielistä kurssia, mutta myös suomeksi, kun halukkuutta ilmaantuu.

Jos ja kun seurakunnissa on kiinnostusta saada Kairoskurssi paikanpäälle omaan seurakuntaan tai milloin on seuraava nettikurssi, lisätietoja voi kysyä: Mika Kosonen, 073-9822072.