PELÄTKÄÄ KORONAA!? • SIVU

Pelätkää koronaa!?

Teksti: Kristian Närvä

Kristian Närvä antaa lukijoille työkaluja käsitellä pandemian aikana median tarjoamaa uutisvälistystä, rajoituksia, pelkoa ja toivoa. Hän opastaa tutustumaan Luottamuksen antajaan ja Pelonpoistajaan.

Elämme tosi merkillisiä aikoja. Ensimmäistä kertaa sataan vuoteen riehuu maailmalla tappava pandemia, joka on laittanut maailman sekaisin. Sata vuotta sitten oli kyseessä Espanjantauti, mikä vuosina 1918–1920 tappoi noin 50 miljoonaa ihmistä ja tartutti ehkä noin 500 miljoonaa ihmistä. Kun katsomme historiaa taaksepäin, näemme että erilliset kulkutaudit, kuten rutto tai kolera, ovat kautta historian vaivanneet ihmiskuntaa.

Esimerkkejä tästä löytyy myös Raamatusta ja lähes kaikista aikakausista. Mustasurma 1300-luvulla lasketaan surmanneen ehkä kolmasosan Euroopan ja Aasian väestöstä. Se mitä meitä on kohdannut, ei ole historiallisesta tai raamatullisesta näkökulmasta mitään ihmeellistä, tällaisia tauteja, kun on riehunut maailmalla lukemattomia kertoja aikaisemmin. Usein ne ovat tappaneet paljon enemmän ihmisiä, kun tällä hetkellä liikkeellä oleva Koronapandemia.

Mutta meille ON meneillä oleva Koronapandemia jotain outoa ja pelottavaa, koska kukaan meistä emme ole kokeneet vastaavaa meidän elämämme aikana! Tätä kirjoittaessa lokakuussa 2020 on maailmanlaajuisesti 40.000.000 saanut tartunnan ja 1.113.000 kuollut Worldometers.infon mukaan. Voimme järkeillä, että sehän on paljon kesympi tauti, kun Espanjantauti, mutta mitä auttaa järkeily, kun maailmasta on tullut niin epävarma ja pelottava?

Media huutaa: Eristäytykää! Pelon ilmapilviä kylvetään ja halutaan, että ihmiset pysyisivät, jos suinkaan mahdollista, kotona. Kaikki fyysinen yhteys tulee välttää, ettei saa tautia. Ihan oikeutetusti kyselevät monet: Onko lääke pahempi kuin tauti?

Ihmisillä on vaikeata kestää yksinä-

isyyttä. Koronapandemian aikana on jotkut tehnyt itsemurhaan, toiset ovat vaipuneet syvään masennukseen ja depressioon. Avioerot ja väkivalta lisääntyy, puhumattakaan eri aineitten väärinkäyttö. Monien ihmisten perusturvallisuus on järkkynyt. Jos joku uskaltaa sanoa, että ei tarvitse pelätä, haukutaan sitä pystyyn järjettömänä ihmisenä. Elämme surullisia aikoja, ja ainoastaan aika näyttää mitä hedelmiä Korona, viranomaiset ja media saa aikaan.

Miten tulisi meidän kristittyjen suhtautua kaikkeen tähän?

Jeesus sanoo: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää ennemmin häntä, joka voi sekä sielun että ruumin hukuttaa helvettiin.” ”Onpa kaikki päänne hiuksetkin laskettu. Älkää siis pelätkö. Te olette arvokkaampia kuin paljot varpuset.” (Matt.

10:28, 30, 31.). Tässä kohdassa kehottaa Jeesus olla pelkäämättä ihmisiä, vaan pelätä ainoastaan Jumalaa. Olemme Jumalan kädessä, eikä mitään tapahdu meille hänen sallimatta. Elämme vai kuolemme, olemme Jeesuksen omat, ja meillä on edessämme ihana tulevaisuus, huolimatta siitä kärsimysten määrästä, mitä meidän täytyy käydä läpi ennen kun kohtamme Jeesuksen, joko hänen toisessa tulemuksessa tai taivaassa. Ymmärrän siis asian Raamatun valossa että meidän ei tule pelätä Koronaa eikä mitään muutakaan, koska Jeesus sanoo ”Älkää pelätkö!”

Mitä se tarkoittaa käytännössä? En kehota ketään ottamaan turhia riskejä, tyhmyys ei ole hyve! Noudata viranomaisten suosituksia, niin pitkälle kun se on mahdollista, mutta älä anna niiden kahlita elämää!

Tämä on hiljaisuuden aikaa. Tämä on rukouksen aikaa. Ehkä Jumala avaa sydämiä tämän pandemian kautta hengellisille asioille? Silloin tämä Koronapandemia on ollut hyvästä. Jumala ravistelee maailmaa, joten meidän kristittyjen tulee valmistautua rukouksessa siihen mitä lie tulevan pitää.

Ihminen on luotu yhteyteen. Yhteys Jumalaan, kanssaihmisiin ja luomakuntaan on elämän tarkoitus, tässä järjestyksessä.

Yksinäisyys syö ihmistä sisältä. Siksi ei ole mitään ihmeellistä siinä, että monet rikkovat säädöksiä, ja menevät juhliin ja muihin tapahtumiin, missä voi kohdata muita ihmisiä. Mikä on pahempaa, kuolla Koronaan tai yksinäisyyteen? En tuomitse niitä, jotka rikkovat koronasäädöksiä, vaikka voin ihmetellä joittenkin ihmisten typeryyttä. Meillä kristityillä ei ole lääkettä koronaan, mutta meillä on lääkettä pelkoon ja yksinäisyyteen: Evankeliumi! Muistakaamme, että mekin tarvitsemme evankeliumia eikä vaan muut ihmiset!

Itse kuulun riskiryhmään, joten yritän

elää eristyksissä. Tämä ei ole aina niin helppoa, koska olen töissä peruskoulussa opettajana. Tapaan monia ihmisiä joka päivä. Tiedän, että minulla on joka päivä vaarana saada tartunnan, ja pahimmassa tapauksessa jopa kuolla siihen. Silti en pelkää, koska elämäni on Jeesuksen kädessä! On turha pelätä asioita, jolle ei voi mitään. Olen itse erakkoluonteinen, joten nautin yksinäisyydestä, kylläkin tiettyyn pisteeseen asti. Jopa introvertti alkaa kaipaa yhteyttä, kun on tarpeeksi kauan eristyksessä! Muistakaamme: pandemiat tulevat ja menevät, mutta Jumalan armo ja huolenpito ei lopu koskaan! Siis vielä kerran: ÄLKÄÄ PELÄTKÖ!!!

Kristian Närvä on UY-lehden ”Kysy Kristian, Fråga Kristian” -palstan ylläpitäjä. Hän asuu Tukholmassa.

Jonas Päivärinta on Södertäljen uusi johtava pastori

Sanan opetus ja kristittyjen yhteys ravitsevat!

Teksti: Maire Leppioja

Tämä syksy oli erikoinen aika siirtyä uuteen tehtävään, kun seurakunnissa ei väki voinut kokoontua jumalanpalveluksiin kuten aikaisemmin. Se ei kuitenkaan voinut estää Södertäljeä saamasta uutta työntekijää eikä 33-vuotiasta Jonas Päivärintaa siirtymästä uuteen työtehtävään. Jonas on tullut jo aikaisemmin tutuksi kentällä toimiessaan monia vuosia aktio- ja nuorisokoordinaattorina.

Jonas Päivärinta kertoo, että on syntynyt Boråsissa helmikuussa vuonna 1987. Lapsena Jonas kävi pyhäkoulussa silloin tällöin. Myös kotona luettiin Lasten Raamattua, mutta vasta teini-iässä, Jonas ymmärsi uskon asiat paremmin ja pystyi ottamaan henkilökohtaisen päätöksen Jeesuksen seuraamisessa. - Tämä tapahtui silloin, kun muutin yläasteella kristilliseen kouluun opiskelemaan. Sain kristittyjä ystäviä ja aloin käymään nuortenilloissa. Siellä sain kokea uudestisyntymisen ja Hengen täyteyden. Elämäni muuttui, Jonas Päivärinta kertoo.

Miten sait kutsun Jumalan valtakunnan työhön?

Jonas kertoo, että tietoisuus ja tuntemus kutsumuksesta tuli aika luontevasti siinä, kun hän tuli uskoon. - Pelastus ja kutsumus tuli elämääni käsi kädessä. Silloin, kun tulin uskoon, minä sain polttavan nälän saada lukea ja opiskella Raamattua. - Se johti siihen, että minä myös aloin jakamaan sitä mitä olin lukenut ja ymmärtänyt Raamatusta. Kutsumus on tietenkin vahvistettu elämässäni monta kertaa. - Yläasteen jälkeen muutin Uppsalaan, jossa sain käydä kristillisessä lukiossa. Sen jälkeen kävin vuoden Raamattukoulussa ja muutin sen jälkeen takaisin Boråsiin.

Jonas palveli vuosia kentän aktio- ja nuorisokoordinaattorina ja myös Boråsin Suomalaisen Helluntaiseurakunnan ruotsinkielisessä Amazing Life työssä. Vuosien kuluttua tuli muutto Tierpiin. - Kun muutin takaisin Boråsiin, me aloitimme evankelioimistyön. Sain myös mahdollisuuden palvella Suomalaisen Helluntaiseurakunnan nuortenilloissa ja julistaa evankeliumia myös isossa seurakunnassa. - Pian tämä johti siihen, että sain myös mahdollisuuden palvella koko kentän aktio- ja nuorisokoordinaattorina Mika Kososen jälkeen. - Olin töissä seurakunnassa ja aktio- ja nuorisokoordinaattorina melkein yhdeksän vuotta. Saimme nähdä miten ihmisiä tuli uskoon, he kävivät kasteella ja tehtiin monta aktiomatkaa Ruotsissa ja ulkomailla. Olen hyvin kiitollinen tästä ajasta! - Minä opin sen, että herätys ja kasvu tulee, kun me teemme työtä kärsivällisesti ja kun ei anneta periksi! - Ennen kutsua Tierpiin jotenkin havaitsin sen, että Jumala haluaa viedä kutsumuksessa eteenpäin. Sanoin itseni irti Boråsin ja Säätiön hommista, vaikka minulla ei ollut mitään selvää suuntaa. Nämä kuukaudet ilman päämäärää tarkemmin tietämättä tulevaisuutta, olivat mahtavia siinä mielessä, että mitä vain voi tapahtua. - Voisin esimerkiksi muuttaa ulkomaille tekemään lähetystyötä. Sain myös kutsuja eri seurakuntiin ja ehdotuksia maallisiin työpaikkoihin. Kaikki oli mahdollista.

Jumalan suunnitelma oli kuitenkin toisenlainen. Kun minulta kysyttiin, jos haluaisin muuttaa Tierpiin johtamaan helluntaiseurakuntaa, nimeltä Nordupplandskyrkan niin koin, että tämä oli Jumalan antama kutsumus ja mahdollisuus. Niin minä muutin sinne. - Tunsin seurakunnan ennestään ja myös pastoripariskunnan, jotka johtivat sitä ja seurakunnan lähetystyötä. Ymmärsin vasta jälkikäteen, miksi Jumala oli johtanut minut Tierpiin.

Noin kahden vuoden aikana, kun asuin siellä, seurakunta kävi läpi rankan myrskyn. Muun muassa pastorin vaimo menehtyi syöpään, ja se johti siihen, että pastori ei jaksanut vetää työtä samalla voimalla, kuin aikaisemmin. Se oli ihan ymmärrettävää. Oma yksinäisyys työssä oli suuri. - Seurakunnassa käytiin myös läpi taloudellisia ongelmia, jotka johtivat siihen, että piti sulkea sosiaalinen työmme ja hoitokoti. Meillä oli kypsynyt hyvä suhde Uppsalan Helluntaiseurakuntaan, jotka tulivat meidän apuumme ja he auttoivat meitä hienosti. - Jumalalla oli valmis suunnitelma tätä aikaa varten. Minä en ymmärtänyt sitä vasta, kun myrskyn keskellä. Oliko Hän lähettänyt minut Tierpiin tätä asiaa varten? - Kun näin valon tunnelin päässä, ymmärsin, että tämä oli se minun tehtäväni Tierpissä - Jumalan armon kautta johtaa seurakuntaa myrskyn läpi. Tänään siellä toimii hyvä ja nuori kolmenhengen pastoritiimi Uppsalan Helluntaiseurakunnasta.

Uusi vaihe Södertäljessä elämässä ja työssä

- Kun koin, että tehtäväni oli loppuvaiheessa, niin valmistin itseäni mentaalisesti lähtöön, mutta en tiennyt vielä, minne Jumala oli johtamassa. Tässä vaiheessa olin eräänä päivänä puhelimessa Mika Halkolan kanssa ja juttelimme ihan muista asioista. Mika kysyy ”kauanko ajattelet viipyä Tierpissä?” ja kuulin itseni sanovan ”olen itseasiassa valmis lähtemään täältä aika pian”. - Tämä johti syvempään keskusteluun, rukoukseen ja päätökseen, joka johti minut Södertäljeen. - Uskon, että jokaisessa paikallisessa seurakunnassa on Jumalan antama DNA ja tehtävä. Mikään seurakunta ei ole samanlainen, kuin toiset seurakunnat. - Uusi Testamentti opettaa meitä ymmärtämään seurakunnan niin kuin Kristuksen ruumiina, jossa on monta jäsentä ja jokaisella jäsenellä on oma tehtävänsä. - Kun muutin Södertäljeen tein päätöksen, että en halua olla liian nopea muuttamaan asioita ja tuomaan suuria ja uusia visioita ennen kuin ymmärrän mitä Jumala jo on asettanut seurakuntaan. - Uskon tietenkin sen, että Jumala antaa myös työntekijöille visioita, jota heidän tulee tuoda esille siinä kaupungissa ja seurakunnassa, jossa he palvelevat.

Uusi Yhteys -lehti on ollut ulkoasussa käsialaasi, kun olet sen taittanut. Kuinka koet, onko meidän lehdellämme tulevaisuutta?

Minä opin sen, että herätys ja kasvu tulee, kun me teemme työtä kärsivällisesti ja kun ei anneta periksi!

- UY on julkaissut hyviä ja koskettavia elämänkertomuksia ja todistuksia tavallisten ihmisien elämästä, ja tämmöiselle asialle on aina tulevaisuutta. Mutta missä muodossa se julkaistaan, on ihan toinen kysymys. Uskon henkilökohtaisesti, että tulevaisuus on netissä, vaikka sanomalehdet ja kirjat vielä toimivat hyvin paperiformaatissa.

Palataan vielä seurakuntapastorin työhön. Jonaksen mukaan kaikki riippuu siitä, että osaamme odottaa Jumalan aaltoa ja tuulta, joka vie meitä eteenpäin.

- Uskon, että seurakunta on se paikka, jossa jokainen jäsen saa ravintoa kasvamiseen. - Jumalan Sana, Hengen läsnäolo ja uskovien yhteys ravitsevat kristityn henkilökohtaista elämää, kutsumusta ja tehtävää. - Yhdessä olemme lähetystyössä Jumalan kanssa. Yhdessä me voimme muuttaa yhteiskuntaamme ja nähdä miten Jumalan Valtakunta leviää.