Raskassarja-lehti 2/2022

POIMINTOJA SISÄLLÖSTÄ

Maailman moderneimman sahan logistiikka vaatii töitä 24/7

Rattaisiin vauhtia länsirannikolta

Konvertointi työllistää Suomen ensimmäisiä sähkökuorma-autoasentajia

5 vinkkiä parempaan talouteen

Auto valittiin parhaaksi kirjastoksi

Tienhoito helpottaisi

Elämää alumiinikontissa

Jäinen tie peittyy tasaiseen hiekkahuntuun aamuvarhain ajaneen tienhoitoauton jäljiltä. Hiekanjyvät turvaavat sairaalaan töihin menevän unisen hoitajan matkaa. Samoin lukuisten muiden, jotka eivät hyvän tienhoidon takia päädy paikattavaksi, neulottavaksi tai kipsatta vaksi sairaaloihin ja terveyskeskuksiin. Hoitajapulaan on haettu monelta taholta helpotusta, mutta yksi kivi – tai tässä tapauksessa hiekanjyvä – on jätetty kääntämättä.

Katujen ja teiden liukkauden torjunta on nimittäin yhteiskunnalle halvempaa kuin liukkauden takia loukkaantuneiden hoito. Näin todettiin noin vuosituhannen vaihteessa tehdyssä selvityksessä. Tieyh distyksen elokuussa järjestetyillä Tiepäivillä kaivattiin tämän raportin tietojen päivittämistä, syystäkin, sillä asia on unohtunut monelta päättäjältä.

Tiukkoinakaan aikoina ei kannata tinkiä tienhoidon määrärahoista. Valitettavasti perusväylänpidon suhteen näin jo tehtiin. Tarvittavan 300 miljoonan lisäeuron sijaan hallitus myönsi 50 miljoonaa ensi vuodelle. Korjausvelka kasvaa entisestään ja asfaltti halkeilee pitkin Suomea.

Yksittäisellä autoilijalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hankkia hyvät talvirenkaat ja valot – muuten myös sinne perävaunun takakulmaan. Se helposti peittyy lumipilven sisään, kuten hinausautoilija Kaj Sulinko varoittelee sivulla 23.

KANNEN KUVA PUTUKSEN ARKISTO

Sari Järvinen

KUVA SARI JÄRVINEN

Niko Suvinen entisöi loppuun ajetun tukkiauton upeaksi museoautoksi. Se vei kahdeksan vuotta.

Maailman moderneimman sahan logistiikka vaatii töitä 24/7

Rauman uudella sahalla ei ole lainkaan valmiin tavaran varastoa, joten tuotteet lähtevät suoraan kuljetukseen.

Teksti PEKKA REMES

Kuvat PEKKA REMES, METSÄ FIBRE

Raumalle valmistuva, Metsä Grou piin kuuluva, Metsä Fibren saha on Suomen historian suurin sahainvestointi. Sen arvo on noin 200 miljoonaa euroa. Rakennustyöt alkoivat keväällä 2020. Tuo tanto käynnistyy kuluvan vuoden kolmannella neljänneksellä. Jutun haastatteluhetkellä elo kuun puolivälissä meneillään oli sahan tuo tannollinen koekäyttö.

Saha hyödyntää uusinta teknologiaa, kuten konenäköä ja oppivaa tekoälyä.

—Jokainen tukki lajitellaan yksilöllisesti. Konenäöllä ja röntgenkameralla saadun tiedon perusteella päätetään, mitä tuotteita tukista tehdään, kertoo Metsä Fibren projek tijohtaja Harri Haapaniemi

Rauman saha

• käyttää 1,5 miljoonaa kuutiota mäntytukkia vuodessa.

• vuosituotantokapasiteetti on 750 000 kuutiota mäntysahatavaraa.

• työllistää suoraan noin 100 henkilöä.

• suorassa arvoketjussa työllistyy noin 500 henkilöä.

• käsittää 20 hehtaaria.

• Metsä Fibrellä on neljä sellutehdasta, kuusi sahaa ja 1 400 työntekijää.

• Metsä Fibren vuoden 2021 liikevaihto oli 2,6 miljardia euroa.

Tältä Rauman saha näytti maaliskuussa 2022.

— Menemme laatu edellä ja toimintamme lähtökohtana ovat vaativat tuotteet.

Röntgenkuvauksella tukeissa havaitaan sisä laatupoikkeamat, mitataan oksat ja oksavälit.

110-metrisen sahalinjan kapasiteetti on parhaimmillaan 40 tukkia minuutissa. Se tar koittaa, että yksi mäntytukki sahataan tuot teiksi hieman yli sekunnissa.

Tavaravirtaa tarkkaillaan erikoiskameroin. Automaattirobotiikka poimii tavaravirrasta esimerkiksi vialliset kappaleet pois.

Rauman sahalla on yhden keskusvalvomon toimintamalli. Sahan henkilöstö on työpis teiden sijaan valvomossa, joka ulkopuolisen silmin muistuttaa lennonjohtokeskusta videoseinineen ja lukuisine näyttöruutui neen. Sahatavara kulkeekin lajittelulinjoilla käsin koskematta.

— Vaikka käytetäänkin automaatiota, tar vitaan moniosaavaa henkilökuntaa varmis tamaan, että tuotanto toimii. Henkilöstön osaaminen onkin keskeisessä roolissa.

Seuraava kysymys kuuluukin, onko itse sahan rakennusmateriaalina käytetty puuta?

— Puuta on käytetty järkevästi muiden materiaalien kanssa, Haapaniemi sanoo.

Esimerkiksi sahalinjan ja lajittelulinjastojen lattiat ovat puuta, tosin koekäytön ja raken nustöiden viimeistelyjen aikana lattiat oli peitetty suojaavin levyin.

Raumalla tukkien vastaanotto on auki jokai sena viikonpäivänä. Tällä varmistetaan sujuva vastaanotto myös raaka-aineelle.

Uutta sahateollisuudessa on automaatti lastaus. Sahalla ei ole lainkaan valmiin tavaran varastoa, joten valmiit tuotteet läh tevät suoraan kuljetukseen.

Perinteisen trukkilastauksen sijaan saha tavarapaketit siirtyvät rekan kyytiin auto maattisesti. Valmiit sahatavaraniput tulevat pakkaamosta aluksi rullakuljetinlinjalle, josta ne päätyvät lähelle lastausasemaa. Lastaus asemalla niput lajitellaan lastausvalmiiksi. Älykkäät kuljettimet siirtävät nelikoiksi järjes tetyt sahatavaraerät kuljetusyksikköön.

KUVA PEKKA REMES

Rauman sahalla on keskitetty valvomo, jossa on useita videoseiniä sijoitettuna ympyrän muotoon. Kuvassa Rauman sahan projektijohtaja Harri Haapaniemi ja osa videoseinistä.

Sahalaitoksen sydän on huipputehokas sahalinja. Sen pituus 110 metriä ja linjan perässä on 20 metriä pitkä kuljetin.

Lastauksessa rekoilla on tarkasti asemoitu pysähdyspaikka. Lähtölogistiikassa on val miille sahatavaroille puskurit, jotka varmis tavat sujuvan logistiikan. Auton ei tarvitse olla paikalla tismalleen tiettynä kellonaikana. Sahan ja sataman välillä on suunnitelman mukaisesti jatkuva liikennöinti. Kuljettaja käynnistää itse lastauksen saavuttuaan sahalle noutamaan valmiin sahatavaran kuormaa.

Järjestelmä lähettää rahtikirjat automaat tisesti satamaan, kuljetusliikkeelle ja lastaus

järjestelmän toimittajalle.

Metsä Fibren logistiikkakumppanina Rauman sahalla toimii Kuljetusliike Kalevi Huhtala Oy, joka vastaa sahatavaran sata makuljetuksista. Saha toimii kolmessa vuo rossa, joten kuljetuskalustokin toimii 24/7-periaatteella. Kuljetusliike Kalevi Huh tala Oy on erikoistunut teollisuuden massa tavarakuljetuksiin.

Puun hankinta-alue käsittää Etelä- ja Län si-Suomen. Tukit kuljetetaan sahalle puuta

vara-autoilla ja rautateitse. Jos koko tukkimäärä kuljetettaisiin kumipyörillä, ajaisi sahalle 70 puutavara-autoa vuorokaudessa.

Hankkeessa on alusta alkaen mietitty myös ympäristökysymyksiä. Esimerkiksi hulevesien osalta katoille tuleva sadevesi ja asfalttipihalle kerääntyvät vedet kerä tään erikseen. Asfaltilta kerätty vesi puh distetaan.

Saha ja sen viereinen sellutehdas hyö dyntävät integraatti-ajattelua, eli synergioita käytetään energiantuotannossa, sivuvirtojen hyödyntämisessä, logistiikassa ja palve luissa.

Uusi saha kiinnosti työpaikkana, sillä sinne haki operaattoreita töihin 1 600 hen kilöä. Henkilöstöä on kouluttanut Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradia yhdessä Metsä Fibren sahojen kanssa. ■

Kuvassa Rauman sahan lähtölogistiikkaa. Lastauksessa kuorma autoilla on tarkasti asemoitu pysähdyspaikka.

KUVA ELMERI ELO

Metsä Fibren logistiikkakumppanina Rauman sahalla toimii Kuljetusliike Kalevi Huhtala Oy, joka vastaa sahatavaran satamakuljetuksista.

Originator valittiin Lahden Vuoden Yrittäjäksi

Lahden Vuoden Yrittäjäksi 2022 on valittu Originator Oy:n Oskari Hentilä (oik.), Anne Peltola ja Kai Saarikoski

Valintaraati halusi palkita pitkäaikaisen per heyrityksen, jonka liikevaihto ja henkilöstö määrä ovat kasvaneet. Originator on historiansa aikana rakennuttanut kaksi kertaa uudet toimitilat, nykyiset Kujalassa toimivat tilat tehtiin vuonna 2020. Originator on myös toteuttanut onnistuneesti sukupol venvaihdoksen vuonna 2008.

Maaliskuussa 1976 Lahden Pirttiharjussa toimintansa aloittaneen yrityksen toimialana on raskaan kaluston varaosa- ja korjaamo

toiminta kattaen kaikki raskaan kaluston kuorma-auto- ja perävaunumerkit, huol to-osat työkoneisiin ja täyden hydrauliikka valikoiman. Yritys panostaa laatuun, monipuoliseen tarjontaan ja joustavaan palveluun. Pitkä kokemus takaa, että ammattilaiset tietävät, mitä toinen ammat tilainen tarvitsee.

Originatorin päätoimipaikka on Lahdessa, ja sillä on myymälä ja korjaamo myös Hyvin käällä ja Hämeenlinnassa. Yritys työllistää 50 henkilöä yrittäjät mukaan lukien. Origi nator on perustajajäsen koko Suomen kat tavassa Raskassarja-ketjussa.

Asfalttialan inflaatio jopa 40 prosentissa

– Tilanne tiestöllä on jo poikkeuksel linen ja vakava, ja reiät päällysteissä konkreettinen turvallisuusriski tielläliik kujille. Ne kovertavat myös elinkeino elämän edellytyksiä, sillä röykkyisillä teillä kuljetusten onnistuminen luva tussa ajassa uhkaa muuttua arpape liksi, INFRA ry:n johtaja Juha Laurila sanoo.

Myös SKAL ry sekä monet kauppaka marit vaativat lisää rahoitusta tiestön kunnossapitoon. SKALin mukaan teiden ylläpitoon tarvitaan ensi vuonna 300 miljoonaa euroa lisää. Jotta tiestön mit tavaa korjausvelkaa saataisiin myös vähennettyä, tarvittaisiin toinen 300 miljoonaa euroa.

Syyskuun vaihteessa hallitus ehdotti perusväylänpidolle vain 50 miljoonaa euroa lisärahoitusta 300 miljoonan sijaan.

Ruotsilta rajoituksia EU­trailereille

EU-trailereilla eli enintään 18-metrisillä ajoneuvoilla perävaunuineen on ajettu huolestuttavan paljon onnettomuuksia Ruotsin teillä talvisin.

Ruotsin hallitus päätti parantaa EU-trailerien turvallisuutta uusilla sään nöillä. Tämä koskee kaksiakselisia ras kaan luokan ajoneuvoja, joissa on yksi vetävä akseli ja yksi tai useampi perä vaunu. Yksi tapa on varmistaa, että vähintään 25 prosenttia ajoneuvon kokonaispainosta on vetävällä akselilla.

Rajoitukset ovat voimassa 1.12.31.3.

Relaisilta tulosvaroitus

Relais Group Oyj:ltä tuli tulosvaroitus elokuussa, koska sen kannattavuus oli merkittävästi alle vertailukauden tam mi-kesäkuu 2021 -tason.

Ponsse ja Epec esittelivät sähkökäyt töisen metsäkoneen, Ponsse EV1:n. Se on kehitetty Ponssen suosituimman kokoluokan, 15 tonnin kuormankanto kyvyn kuormatraktoriin. Konseptiko neessa on sähkökäyttöinen voimalinja ja Epecin tehonjakoyksikkö sekä voima linjan ohjausyksikkö. Ajovoimansiirto toimii akuilla. Ne ladataan Range Exten derillä, joka on tässä vaiheessa kehitys työtä polttomoottorikäyttöinen. Tämä

kuitenkin vähentää polttoaineenkulu tusta. EV1 tulee markkinoille myö hemmin, mutta Epecin teknologiaa voi jo hyödyntää hyötyajoneuvojen ja liikku vien työkoneiden sähköistämisessä.

– Hyötyajoneuvojen huolto- ja kor jaamoliiketoiminnassa sekä Rasko neella että STS:llä on ollut hyvä kysyntätilanne toisen vuosineljän neksen aikana. Molempien yhtiöiden suurin kasvuhaaste on ollut pula osaa vasta työvoimasta. COVID-19-pande mian aiheuttamat sairauspoissaolot rajoittivat korjaamojen käyttöastetta vielä huhtikuussa, mutta touko-kesä kuun aikana pula mekaanikoista on ollut suurin kasvua rajoittava tekijä, totesi toimitusjohtaja Arni Ekholm

Kari Palojärvi: ”Huonoimmat toimituspaikat jäävät ilman puuta”

”

Puutavara-autojen tuntien jonot sahoille ja tehtaille ovat ajoittaisena riesana monella paikkakunnalla. Nyt niiden purkuun on entistä enemmän paineita. Metsäteollisuuden raaka-aineiden kysyntä kasvaa ja samalla talvi uhkaa tuoda mukanaan pulan tekijöistä.

Teksti ja kuvat SARI JÄRVINEN

Seisoin tukkikuorman kanssa jonossa kolme tuntia ja neljä kymmentä minuuttia. Se on oma ennätykseni, länsisuo malainen ammattikuljettaja toteaa.

Nuoren kuljettajan ura puuauton ratissa on kestänyt vasta toista vuotta. Jonot ovat yksi ammatin kurjimmista puolista.

– Ne ovat turhauttavia. Päivän ohjelma on piloilla, ja monta kuormaa jää jonojen takia ajamatta.

SKALin Metsäalan Kuljetustyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Kari Palojärvelle ongelma on tuttu.

– Tilanne on karannut käsistä. Jonot ovat ongelmana joka paikassa, vain joku

yksittäinen saha jossain voi olla parempi. Jonoista kärsivät kuljettaja, kuljetusyrittäjä ja luonto, Palojärvi sanoo.

Metsäteollisuuden raaka-aineita käyttävillä tehtailla on yhä enemmän paineita purkaa ruuhkat.

– Venäjältä jää tulematta noin 10 mil joonaa mottia puuta. Suomessa on tehty isoja sahainvestointeja, ja Kemiin on tulossa sellutehdas. Lisäksi bioenergian tarve kasvaa. Yhteensä tarvitaan noin 15-20 miljoonaa mottia lisää puuta.

Niitä löytyy Suomen metsistä, mutta löytyykö ammattikuljettajia ja hakkuuko neenkäyttäjiä puuta ajamaan?

– Talvella tulee pulaa tekijöistä. Huo

Ruotsissa eräs tehdas maksaa yli 20 minuutin jonottamisen jälkeen autoilijalle korvausta”, Kari Palojärvi toteaa.

noimmat asiakkaat ja toimituspaikat jäävät ilman puuta, Palojärvi toteaa. Westas Raunio Oy:n sahalla Koskella on pyritty lyhentämään jonoja rytmittämällä ajoja. Mäntyjaksojen aikana joka toinen päivä aamuvuoro on varattu omille toimit tajille, joka toinen vierastoimittajille. Ilta vuoro on vapaa molemmille. Näin onnistuttiin vähentämään ruuhkia mänty jaksojen aikaan, mutta edelleen autoilijat jonottavat huonoina päivinä tuntitolkulla.

Westaksen logistiikkasuunnittelija Milla Vehkaojan mielestä jonoihin ei ole mitään yksittäistä syytä.

– Yksi lääke Westas Rauniolla jonojen poistamiseksi olisi kuormien suurempi painottaminen iltaan. Kuormat pitäisi

Kari Palojärvi kannustaa tehtaita hankkimaan terminaaleja, joihin puukuormia voitaisiin purkaa autojonojen vähentämiseksi.

Sinua arkisin klo

nopealla toimitusajalla tavarantoimittajien varastoista.

Westaksen sahalla Koskella on harvoin ilta aikaan ruuhkia.

saada sahalle tasaisesti, mutta kuljettajat menevät aamuyöllä metsään ja ovat kello 17 valmiina. Moni ei halua tehdä iltavuo roja. Silloin halutaan olla perheiden kanssa.

Palojärvi ei usko iltavuorojen ratkai sevan ongelmaa.

– Suurin osa puutavara-autoista ajaa jo kahta vuoroa. Lisäksi alalla on yleisenä ongelmana löytää kuljettajia. Mitä huo nommat ovat työajat, sen vähemmän ajo hommat kiinnostavat.

Etelä-Suomen sahat ovat siirtyneet viime vuosina aikatauluajoihin, eli kullekin kuor malle varataan oma toimitusaika teh taalle. Sen jälkeen kun Metsä Groupin Kyrön saha lopetti toimintansa heinä kuussa, Kosken saha on Etelä-Suomessa ainut, jossa kuljettajille ei ole määrätty aikatauluja.

Westas Pihlavassa aikataulut ovat olleet käytössä kuusi vuotta. Niiden avulla haluttiin poistaa jonot, jotka olivat jopa kuusituntisia.

– Lajittelijan teho vaatii 24/5-lajittelun, jotta puuta ehditään lajitella sahattava määrä. Aikataulun teko on työlästä ja se vaatii ennakointia, Vehkaoja sanoo.

Paineita aikataulujen tekoon on Koskel lakin.

– Autoilijat ovat Koskella tottuneet vapauteen. Olemme keskustelleet Westas Rauniolle ajavien autoyrittäjien kanssa tilan teesta. He ovat sanoneet sietävänsä jonot, jos aikatauluihin ei mennä, Vehkaoja sanoo.

Yleisesti ottaen aikataulut eivät juuri saa kii tosta ammattiautoilijoilta. Metsätrans-lehden kyselyn mukaan aikatauluajot olivat yksi kes keinen syy siihen, miksi kuljettajat ovat otta neet lopputilin työstään.

– Aikatauluihin siirtyminen on varmin tapa saada viimeisetkin kuljettajat pois alalta. Joskus aikataulujen tekemisessä on joku onnistunut, mutta pääsääntöisesti ne menevät päin helvettiä. Eräälläkin kulje tusyrittäjällä on 14 eri aikataulupaikkaa, Palojärvi tuhahtaa.

Vehkaoja myöntää, että aikataulut ovat haastavia vierastoimittajille, jotka joutuvat sovittamaan ajot monen aikataulupaikan välillä. Sen sijaan Westas Pihlavan omat toimittajat ovat Vehkaojan mukaan olleet niihin tyytyväisiä. Tulevat leimikot ovat sil loin tiedossa ja ennakkotoiveilla voi suun nitella seuraavaa työviikkoa.

Aikataulujen vuoksi kuljettaja joutuu lähte mään matkaan aikaisemmin ollakseen var masti ajoissa perillä.

– Sitten odotellaan Esson baarissa, koska päästään purkamaan. Toinen vaih toehto on ajaa metsästä nilkka suorana tehtaalle. Tämä taas vaarantaa liikennetur vallisuuden, Palojärvi sanoo.

Vaikka kuljettaja ehtisi tehtaalle ajoissa, siellä voi silti joutua odottamaan. Kun esi merkiksi Äänekosken uudella tehtaalla tulee häiriö, se seisauttaa pahimmillaan sadan puukuljetusauton matkan.

Yrityksissä on lisäksi oltava valmiina, kun varausajat tulevat seuraavaksi viikoksi

hakuun. Jos sattuu tällöin olemaan ratin takana eikä ehdi aikaa varaamaan, voi jopa jäädä ilman toimitusaikaa. Puupino odottaa valmiina metsässä, mutta kuormia ei voi ajaa.

Ruuhkien poistamiseksi on olemassa mui takin keinoja. Palojärvi kehottaa hakemaan mallia Ruotsista. Siellä ajetaan enemmän puuta, mutta vähemmällä jonottamisella.

– Ruotsissa tehtaiden mittauskapasi teetti on parempi, samoin rytmitys. Jotta jonoja ei synny, kuormat voidaan purkaa tehtaan kentälle. Jos oma piha ei riitä, voi toimia kuten metsäteollisuusyritys SCA. He ovat tehneet erään tehtaan läheisyy teen terminaalin, jonne mahtuu 200 000 mottia puuta. Olemme ehdottaneet samanlaista ratkaisua monelle laitokselle Suomessa.

Vehkaojan mielestä siirtyminen Ruotsin malliin vaatisi muutoksen sahamittausta paan.

– Puun alkuperäketjut on myös tärkeää säilyttää sertifioidussa metsätaloudessa. Ilmasto ei mahdollista isoja terminaaleja kuin talvisin. Syksy osoitti, että tukit täytyy saada nopeasti sahalle, etteivät ne sinisty, logistiikkasuunnittelija huomauttaa.

Ruotsissa tehtaat ovat kantaneet vas tuunsa ruuhkista.

– Heillä eräs tehdas maksaa yli 20 minuutin jonottamisen jälkeen autoilijalle korvausta, Palojärvi kertoo. ■

Kumipyöräliikenteen sujumi seksi varustamojen pitäisi tar jota riittävästi kapasiteettia sopivin frekvenssein. Tallink Siljan kesken kesää tekemä ratkaisu Turku-Tukholma-reitin toisen laivan poistumisesta yllätti alan toimijat nopeudel laan. Toisaalta Stena Linen uusi reitti ja ensi vuonna Naantali-Kapellskär-linjalle tulevat

Finnlinesin uudet isot alukset täydentävät tarjontaa.

– Tallink Siljan tekemä muutos on ikävä, vaikka ymmärrän heidän tilanteensa, koska matkustajaliiketoiminta on varustamolle tär keää, mutta toivoisimme, että muutoksista keskusteltaisiin etukäteen. Nyt päätös tuli yllättäen, DHL Freight (Finland) Oy:n toimi tusjohtaja Kai Wicklund toteaa.

Hänen mukaansa takaisintulo voi olla vai keaa, kun kerran lähtee pois.

– Heidän pitää ymmärtää, että jos toiminta on näin poukkoilevaa, voi olla vaikeaa luot taa jatkossa. Helsingin ja Tukholman välinen linja ei ole Skandinavian rahtiliikenteelle yhtä tärkeä kuin Turun ja Tukholman, Wicklund sanoo.

Suurin osa varustamoista on ulkomaisessa omistuksessa. Toivon, että päättäjät havahtuvat siihen”, Wicklund pohdiskelee.

Tilannetta auttaa se, että Viking Line toi Turun linjalle uuden laivan, Gloryn, jossa rah titilaa on enemmän.

– Stena Linen uusi reitti Hangosta Nynäs hamniin oli piristysruiske, koska varustamot varsinkin kesäaikaan suosivat matkustajalii kennettä. Ongelmaksi muodostui, että tieto siitä tuli vasta vuodenvaihteen tienoilla, ja olimme jo ehtineet luvata toisille varusta moille tiettyjä rahtimääriä, joita emme luon nollisesti enää peruneet. Totesimme, että voimme kyllä käyttää reittiä, mutta emme voi luvata mitään isoja määriä, Wicklund toteaa.

Hänen mukaansa Hanko on satamana toi miva, mutta Nynäshamnin sijainti eteläm pänä kuin vaikkapa Kapellskär voi kuljetuk sen määränpäästä riippuen lisätä ajokilometrejä. Tämä on tärkeää huomioida laivayhteyden valinnassa, koska satoja rek koja on liikkeellä viikoittain.

– Etsimme aina parhaan kombinaation. Ensi vuonna Finnlinesin uudet isot laivat Naantali-Kapellskär-linjalle tuovat hyvän lisän kapasiteettiin. Toivon, että sillä pärjä tään. Lisäksi mennään taas askel vihreäm pään suuntaan, ja se on meille koko ket jussa tärkeää. DHL:n visio on saavuttaa nollapäästöt vuoteen 2050 mennessä, ja sen eteen tehdään paljon. Tietysti jokainen katsoo aina tehokkuutta ja taloudellista int ressiä, mutta jos kaksi on samalla viivalla, ja toinen on vihreämpi, sillä on luonnollisesti kilpailuetu.

Wicklund toivoo, että varustamoilla on jat kossakin sen verran kilpailua, että tarjonta pysyy mielenkiintoisena ja toiminta on pitkä jänteistä.

– Suurin osa varustamoista on ulkomai sessa omistuksessa. Toivon, että päättäjät havahtuvat siihen, mutta sen kanssa on elet tävä. Uusia toimijoitakin saisi tulla, mutta markkinat eivät ole järin suuret. Kautta linjan varustamoilla on tarve saada kompensoitua polttoaineen hinnannousu, ja olen kohtuu huolissani taantumaviesteistä, Wicklund pohdiskelee.

Suomen DB Schenkerin toimitusjohtaja Petteri Nurmi korostaa, että koko logistiik ka-alalle Suomessa on elintärkeää, että laivaliikennettä ja riittävää rahtikapasiteettia on olemassa.

– Suomalaisella vientiteollisuudella menee hyvin, ja toistaiseksi kapasiteetti on

pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta riittä nyt, vaikka muutoksia on ollut paljon. Kais tametrejä on enemmän, vaikka yksi Tallink Siljan yhteys jää pois. Jos liikenne vielä kas vaa huomattavasti, on kuitenkin olemassa riski kapasiteetin riittämisestä, Nurmi toteaa.

Nurmen mukaan Stena Linen uusi Han ko-Nynäshamn-reitti ei ole ollut Schenkerille kovin käyttökelpoinen.

– Se sopii joihinkin liikenteisiin, mutta me emme ole siinä iso käyttäjä. Reitin aikataulu ei ole meille paras mahdollinen. Meillä on ulkomaan terminaalit Vantaalla ja Liedossa, ja liikenteemme on aikataulutettu toisia reit tejä pitkin. Meille sopivat parhaiten Turkuun tai Naantaliin tulevat laivat tai Baltiasta tai mantereelta Helsinkiin tulevat. Suomalainen logistiikka on kiinnitetty hyvin usein laivojen aikatauluihin. Kysymys on minuuteista, miten matka jatkuu laivan jälkeen, Nurmi sanoo.

PR- ja viestintäjohtaja Stefan Elfström Stena Linelta kuitenkin vakuuttaa yhtiön ole van tyytyväinen Hanko-Nynäshamnin-reitin käyttöasteeseen. Hän lupaa, että linja jatkuu myös ensi vuonna.

– Suomalaiselle elinkeinoelämälle toimi vat säännölliset yhteydet ovat elintärkeät. Kapasiteetin kannalta ei ole hyvä, että Tal link Siljalta jää yksi laiva pois, siinä on se riski, että osa rahdista siirtyy toisiin yhteyk siin. Lisäksi sataman vaihtuminen Tukhol masta Kapellskäriin vaikuttaa. Tosin ensi vuonna tilanne on taas erilainen, kun Finnli nesin uudet isot laivat tulevat Kapellskärin reitille, Nurmi jatkaa.

Nurmi korostaa, että kilpailu on hyvä asia ja kaikkien etu, koska se kirittää alan toimijoita. Monilogistisessa ketjussa aikataulut on pit kälti sidottu laivojen aikatauluihin.

– Teollisuudessa on aina loppuviikosta paljon tuontia ja vientiä. Joskus on ollut tilan teita, että liikenne hidastuu. On hyvä, että isot uudet laivat kuljettavat enemmän tava raa, mutta meille myös riittävä frekvenssi on erittäin tärkeää. Asiakkaidemme tilauskirjat näyttävät kohtuullisen täysiltä vuoden lop puun asti. Sen jälkeen on vähän sumuisem paa, Nurmi toteaa.

Hän korostaa, että ympäristöasiat nouse vat koko ajan tärkeämmiksi ja toivoo, että myös laivoista tulee vähäpäästöisiä. ■

Finnlines rakentaa kahta Superstar ropax alusta, jotka aloittavat liikennöinnin Suomesta Ruotsiin ja Ahvenanmaalle vuonna 2023. Star luokkaan verrattuna Superstarien lastikapasiteetti kasvaa 20 %.

5 VINKKIÄ parempaan talouteen

Kun kulut nousevat, vaaditaan tarkkaa taloutta. Liike-elämän neuvonantaja ja logistiikkakonkari Harri Mäkitie kannustaa kuljetusyrittäjiä hajauttamaan riskit ja markkinoimaan autojen sijaan asiakastarpeisiin sopivia palveluja.

Teksti SARI JÄRVINEN

1.

Hanki useita asiakkaita

Usein liikennöitsijällä on yksi iso asiakas, vaikka tukkuliike, joka ajattaa keskusvaras tojen välillä. Suosittelen hankkimaan useampia asiakkaita. Silloin taloudellinen riski on helpompi jakaa. Esimerkiksi eräällä yrittäjällä oli kolme ajoneuvoa, joista kes kusliike työllisti keskimäärin puolitoista. Lii kennöitsijä alkoi markkinoida aktiivisesti palvelujaan ja osaamistaan ja löysi rinnalle uusia asiakkaita.

2. Markkinoi palveluja, älä kuorma-autoja

Teimme eräälle kuljetusalan asiakkaalle tutkimusta kuljetusyritysten markkinoin nista ja selvitimme 30 vastaavanlaisen kul jetusyrityksen mainontaa. Ikävä kyllä, monien kotisivut olivat teknisesti vanhan aikaisia ja sisällöltään yksitoikkoisia. Niissä vain kerrottiin yhteystiedot ja yrityksen ajo neuvot. Asiakkaita kiinnostaa ennem minkin, mitä palveluja yritys voi tarjota. Mikä on yrityksen palvelulupaus: mitä se tarjoaa asiakkaan tarpeeseen ja missä vas teajassa se pystyy siihen reagoimaan?

3. Hanki ulkopuolinen näkemys

Kuljetusyrittäjä on usein työssään liian kii reinen ehtiäkseen katsomaan horisonttiin. Pienissä kuljetusyrityksissä on harvoin hal litustakaan, joka miettisi yrityksen riskejä ja mahdollisuuksia. Siksi yrityksen ulko puolisen asiantuntijan kanssa kannattaisi

keskustella siitä, miten liiketoimintaa voisi kehittää ja terävöittää. Monelle yrittäjälle jo pelkkä keskustelu on terapeuttista, kun saa palautetta ja kehittämisehdotuksia omaan toimintaan. Pienenkin kuljetusalan yrityksen kannattaa hyödyntää esimerkiksi ELY-keskuksen yritysten kehittämispalve luja. Ne maksavat yrittäjälle vain noin muu tama sata euroa päivässä.

4. Ennakoi

Liiketoiminta ei ole suoraviivaista: ensi vuosi ei välttämättä ole samanlainen kuin edellinen. Seuraa oman toimialan muu toksia. Mitä trendejä on aistittavissa? Mitä jos maksavalle rahdinantajalle tulee vai keuksia? Oman toiminnan riskit on tunnis tettava ja ennakoitava. Siten pystyy varautumaan, miettimään vaihtoehtoja ja hajauttamaan riskit.

5. Pidä kassavirta positiivisena

Monet raskaan kumipyöräliikenteen yrityk sistä ovat pieniä, mutta niitä koskevat samat lainalaisuudet kuin isoja. Seuraa kuluja ja hanki numerotietoa, vaikka toi minta perustuisi sopimuksiin. Mitkä rahdit ovat kannattavimpia? Mitä vakuutusmak suja ja lainalyhennyksiä on tulossa? Näin pystyt ennustamaan omaa kassavirtaa. Moni on oppinut vasta kantapään kautta, että kannattavankin yrityksen toiminta tyrehtyy, jos kassassa ei ole rahaa.

Raskaan liikenteen tarve säilyy

– Alkukesästä vaikutti siltä, että tämä vuosi menee taloudellisesti vielä hyvin. Sen vuoden jälkeen teolli suuden investoinnit ja vastaavat saat tavat alkaa kääntyä alaspäin, Mäkitie pohtii.

Yksi asia kuitenkin pysyy.

– Raskas liikenne ei poistu. Sen tarve säilyy.

Mäkitie on aiemmin työskennellyt metsäteollisuuden palveluksessa ja rahtivarustamo Transfennicalla. Lii ke-elämän neuvonantajana hän on tehnyt uraa 15 vuotta. Raskassar ja-ketjun (Finnish RK-Group) halli tuksen puheenjohtajaksi Mäkitie nimitettiin puolitoista vuotta sitten.

– Raskassarjan sisällä on valtavasti osaamista ja alan hiljaista tietoa. Henki on hieno: ketjun yrittäjät aut tavat ja tukevat toisiaan ja pystyvät yhdessä edistämään alaa. Nautin olla tässä porukassa mukana, Mäkitie sanoo.

Rattaisiin vauhtia länsirannikolta

Salon seudulla raskaalla liikenteellä on jatkossa entistä paremmat mahdollisuudet pitää koneet kunnossa, sillä kaupungin varaosapuolelle on tullut uusi tekijä. Raskaan kaluston huolto-, korjaamo- ja varaosaliike Pekant on laajentanut toimintaansa.

Teksti ja kuvat SARI JÄRVINEN

Pekant Lieto Oy:n varaosamyy mälän ylimmälle hyllylle on ilmestynyt kiiltävä esine, joka ei muiden tavoin ole myyn nissä. Kyseessä on raskaan sarjan varaosaliikkeiden ”oma poika”, kier topalkinto vuoden parhaalle myymälälle. Lietoon sitä on haviteltu useaan otteeseen, mutta voitto on jäänyt parhaimmillaankin muutaman pisteen päähän.

Tänä vuonna Raskassarja-myymäläpal kinto kuitenkin saatiin länsirannikolle, ensimmäistä kertaa historiassa. Syystäkin, sillä Pekantilla on paiskittu ahkerasti töitä monella rintamalla. Myymälä ja toimisto uudistettiin ja hyllytilaa sekä huoltohalleja on remontoitu lisää. Lisäksi Pekant Liedon tiloihin muuttaa remontin myötä yritys

Turun puolelta: VDL:n linja-automyynti. Sen merkkihuolto toimii jo Pekantin tiloissa.

Syy remontille on selvä.

– Raskaan liikenteen huolto- ja korjaus palveluille on kysyntää. Haluamme vastata siihen ja kehittää palvelujamme. Lisäksi Liedon Avantin logistiikka-alue kasvaa koko ajan. Tämä on loistava sijainti, Pekant Liedon toimitusjohtaja Antti Typpö sanoo.

Toimitusjohtaja kiittelee myös Liedon kaupunkia, jossa annetaan yrittäjille hyvät edellytykset kehittää toimintaansa.

Remontin lisäksi Pekantilla tehtiin isompi hankinta keväällä. Sitä katsomaan on läh dettävä Saloon Raitalankadulle, noin 50 kilometriä lähemmäs Helsinkiä.

Pekant Lieto osti Salon Rekkahuollon Onnin Auto Oy:ltä toukokuun lopussa 2022.

– Haluamme palvella Varsinais-Suomen asiakkaita paremmin ja laajentaa toimin taamme. Tämän vuoksi haluamme kehittää myös Salon liikettä, Typpö toteaa.

Salon alueen autoilijoille omistajan vaihdos tulee näkymään konkreettisesti laa jempana raskaan kaluston varaosatarjontana merkistä riippumatta. Liedon myymäläpääl likkö Tapani Heino työskentelee jo Salossa kehittääkseen myymälää.

– Hyllytila ei ainakaan lopu kesken, Typpö sanoo, kun kurvaa auton Salon Rekka huollon pihaan.

Kiinteistö on suuri. Kun se rakennettiin 70-luvulla, Salossa oli tilaa ja halpaa tontti maata. Toisessa päässä rakennusta työs

Pekantin Salon Rekkahuollon asentaja Sami Torra irrottaa takarengasta.

Vuoden Raskassarjamyymälä -palkinnon voittajat vuosittain

• 2013 Osa-Ratas Oy (Tornio)

• 2014 Iisalmen Rekkapiste Oy

• 2015 Originator Lahti Oy

• 2016 Raskasvaraosa Oy (Vantaa)

• 2017 Ikaalisten Autovaruste Oy

• 2018 Hyvinkään HRP Oy

• 2019 Pekant Oy (Oulu)

• 2020 Hyvinkään HRP Oy

• 2021 Ikaalisten Autovaruste Oy

• 2022 Pekant Lieto Oy

Salon Rekkahuollon hallissa asentaja Sami Torra saa kuorma-auton pyörännavan irti ja valuttaa öljyt astiaan. Torra ei turhia työn teon aikaan juttele. Hänellä on kiire saada ajoneuvo takaisin ajoon. Hommat sujuvat täsmällisesti, ilman turhia liikkeitä. Kaiken laista taitaa, jos tekee Torran tavoin töitä samassa hallissa 28 vuotta.

– Tämä työ ei ole mitään hampurilaisen myymistä. Päivät ovat aina erilaisia. Täällä on hyvä ilmapiiri, Torra sanoo.

Torra kumppaneineen korjaa melkein mitä tahansa, mitä isoista ovista tulee sisään, kuten kaikenmerkkiset linja-autot, kuor ma-autot ja peräkärryt.

– Maaseutu on Salon seudulla kantava voima. Se näkyy siinä, että meillä käy paljon vilja-, sora- ja maansiirtoajoissa olevia ajo neuvoja. Uskon maatalouteen, vaikka on Salossa yhä jäljellä Nokian ajoista liiketoi mintaakin, korjaamopäällikkö Raimo Laine kertoo.

Typpö puolestaan uskoo Rekkahuollon asentajiin: heitä on talossa neljä ja kaikki päättivät jatkaa uudella omistajalla.

– Täällä on hyvä porukka. He ovat sitou tuneita töihinsä. Palkkaisin asentajia lisääkin, sillä kysyntää on. Olisi hienoa, jos saisimme liikkeen auki kahdessa vuorossa. Silloin asi akkaita voitaisiin palvella pidempään.

Toisinaan Rekkahuollon tiloihin tulee töihin myös SF Katsastus Oy Salon yrittäjä Tero Lehto. Häntä on kiittäminen siitä, ettei asiakkaiden ajoneuvoja tarvitse ajaa erik seen katsastuskonttorille. Tällöin säästyy asentajilta aikaa ja asiakkaalta polttoainetta.

– Korjaamolta katsastukseen tulevat ajo neuvot ovat keskimäärin paremmassa kun nossa kuin muualta tulevat, Lehto pohtii.

Kahvitauolla Typöllä on kerrottavana mukavaa asiaa Rekkahuollon väelle.

– Karting alkaa klo 16.30, olkaa valmiina silloin. Sen jälkeen on ruoka ja sauna. Tosin

juomakaappi pysyy kiinni, kunnes ajot on ajettu, Typpö sanoo.

Asentaja Torran pullan syönti keskeytyy.

– Karting ei ole hyvä juttu. Autoissa on painoraja, Torra valittaa.

– Ei haittaa. Mehän voimme virittää autoihin FH:n turbot, asentaja Sami Haarjärvi sanoo ja kaikki purskahtavat nauruun.

Tero Lehto tulee katsastamaan ajoneuvot paikan päälle.

Raimo Laine (vas.), Antti Typpö ja Tapani Heino kehittävät myymälästä entistä monipuolisempaa.

Salon Rekkahuollon kiinteistössä on tilaa laajemmallekin valikoimalle varaosia.

kentelee Suomen kuuluisin sammutinhuol taja, laulaja Antti Ketonen

Auto valittiin parhaaksi kirjastoksi

11-litrainen kone ja tehoja 323 kilo wattia. Hyvät ren kaat, ilmajouset ja teräspuskurit. Auto maattivaihteisto, hidastin, hätäjarrutusjär jestelmä sekä nykyaikaiset ajonhallintajär jestelmät: luistonesto, ABS-jarrut, vakiono peudensäädin ja kaistavahti. Takana pari pyörät, sekä kamerat edessä ja takana. Tilava ohjaamo, viihtyisä keittiö ja kaunis sisustus. Pyörivä lehtiteline, lastenosasto ja lääkekaappi asiakkaiden lääkkeille. Tältä näyttää pähkinänkuoressa vuoden 2022 kirjasto – eli Inarin kunnan kirjas toauto Fáárust, Volvo vuosimallia 2017.

– Tämä auto on tekemällä tehty kirjas toautoksi: tilaa on reilusti ja kaikki toimii moitteettomasti. Positiivista on myös se, että kirjastoautot ovat siirtyneet digiaikaan. Kirjastopalvelujen lisäksi meillä hoidetaan myös apteekkipalveluja, kertoo syksyllä eläkkeelle jäänyt kirjastoautonkuljettaja Terho Myyryläinen

Sen lisäksi, että Fáárust päihitti Vuoden kirjasto 2022 -kilpailun muut finalistit –Oulun, Lahden ja Raahen kaupunginkir

jastot sekä Vantaan Myyrmäen kirjaston –nimitettiin Myyryläinen vuoden 2022 kirjas toammattilaiseksi. Perusteluissa todettiin, että Inarissa asiakasnäkökulma oli viety pisimmälle, mikä onkin erityisen tärkeää harvaan asutuilla seuduilla, joissa kirjas toauto on keskeinen kulttuuripalvelu. Myy ryläisen palkitseminen liittyi mittavaan ja omistautuneeseen, liki 40-vuotiseen uraan kirjastoautossa.

– Sanattomaksi tämä vetää. Jotain on kai tullut tehtyä oikein. Olen iloinen näistä kun nianosoituksista. Toivon, että tämän palkit semisen myötä Suomen kirjastoautot saavat positiivista huomiota ympäri maan.

Inarin nykyinen kirjastoauto on kunnan kir jastoautojen ketjussa järjestyksessään kolmas. Ensimmäinen, Sisu ehti palvella vuodesta 1983 vuoteen 1997, minkä jäl keen remmiin rullasi Scania. Kulutettuaan pohjoisen teitä kaksi vuosikymmentä, se sai siirtyä syrjään nykyisen Volvon tieltä. Jos joku, niin Myyryläinen tietää kunkin auton vahvuudet ja heikkoudet: Sisu oli kir jastoautoksi susi, Scania soveltuva ja Volvo voittaja.

– Sisu ei tahtonut kestää mitään. Se han kittiin aikana, jolloin ajateltiin, että kaiken täytyy olla suomalaista, hinnalla millä hyvänsä. Siinä oli Valmetin 611-kone, joka toimii hyvin metsäkoneissa pystyasen nossa, mutta kyljellään kirjastoauton lat tialla se hajosi tuon tuosta. Koneremontteja tehtiin useampia, konkari muistelee.

Scania puolestaan pelasi kuin unelma –ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Kaikki toimi lähes moitteettomasti, eikä satun naisten kytkinvikojen korjaaminen tai, asiaan kuuluva, kuluvien osien huolta minen menoa haitannut. Vuoden 2012 tie noilla matka kuitenkin katkesi hetkellisesti autosta riippumattomista syistä: auto joutui hirvikolariin ja sen keula tuhoutui pahoin. Edessä oli paussin paikka ja korjaus operaatio.

– Volvo ja Scania ovat kuitenkin toimi neet hyvin kirjastoautoina. Sisusta tuli myö hemmin optikkoauto ja se toimi jossain Tor nion seudulla. Enää se ei ole käytössä. Scania on sittemmin rakennettu matkai luautoksi, ja se oli hiljattain myytävänä Torissa. Näin ne autot jatkavat elämäänsä, Myyryläinen kuittaa.

Teksti MARIA PALDANIUS kuvat INARIN KUNTA

Inarin kunnan kirjastoauto Fáárust – Volvo vuosimallia 2017 – voitti ensikertaa järjestetyn Vuoden kirjasto -kilpailun. Jämerä peli on lyönyt laudalta edeltäjänsä, Sisun (vm. 82) ja Scanian (vm. 97).

Inarin kirjastoauton nimi Fáárust on inarinsaamea ja tarkoittaa ”mukana / matkassa”.

Kati Vuoriaro on nykyinen kuljettaja. Ja Terho Myyryläinen ehti ajaa 1,4 miljoonaa ajokilometriä kolmella eri kirjastoautolla.

Alkukesästä 2022 Myyryläiseltä vapautunei siin saappaisiin astui inarilainen Kati Vuo riaro. Vaikka toimenkuva oli uusi, oli kirjas toauto tuttu paikka lapsuudesta asti. Pikku tyttönä Vuoriaro oli kirjastoauton vakioasi akas ja päätyi sittemmin, aikuisiällä kuntaan siivoojaksi ja siivosi niillä toimin myös kirjas toautoa.

– Kun kuulin, että Terho oli jäämässä eläk keelle, aloin heti seuraavalla kahvitauolla selvittää, mitä sen paikan täyttäminen vaa tisi. Siitä se ajatus sitten lähti, Vuoriaro nau rahtaa.

Paikan täyttäminen vaati C-ajokortin ja kir jastovirkailijan tutkinnon. Ensimmäinen Vuo riarolla oli jo valmiina. Ammattipätevyyden hän suoritti nettikurssien kautta oppilai

toksen kustantamana: opintoihin kuului etä opetusta ja kirjallisia tehtäviä, mutta tär keimmät opit hän on saanut työssä oppien. Kirjastoauto-opetuksesta vastasi Myy ryläinen, koska sitä koulu ei voinut tarjota. Vuoriaron oppisopimuskoulutuksen on määrä päättyä syksyllä 2022. Entä mitä alalle pääsy vaati Myyryläisen nuoruudessa?

– Silloin vaadittiin ajokortti sekä kirjastoja kirjallisuuskurssin suorittaminen. Minulla oli taustalla metallialan koulutus, ja olin aiemmin tehnyt erilaisia asiakaspalvelu hommia. Sitten tämä paikka tuli auki ja se alkoi kiinnostaa, Myyryläinen kertaa.

Työn mielekkyydestä ei liene epäilystä. Miksi muuten hän olisi jaksanut jatkaa 40 vuotta?

– Tämä on itsenäistä, mutta kuitenkin sosiaalista työtä – ja maisemakonttori on ihan ainutlaatuinen.

Kirjastoautojen määrä väheni aikanaan kun taliitosten myötä, mutta mistään kuolevasta kulttuurista ei ole kysymys. Eri puolilla Suomea ajelee vielä noin 130 kirjastoautoa. Vuoden kirjasto -kilpailu pyrkii osaltaan nos tamaan esille kirjastojen tekemää arvokasta kulttuurityötä. Hiljalleen kirjastot ovat myös alkaneet elpyä koronasta ja täyttyä lupaa vasti. Inarin kirjastoauton kävijämäärät ovat kuitenkin pysyneet melko tasaisina.

– Meillä käy kuukaudessa arviolta 2 000 asiakasta. Auton hyllyissä on noin 3 000 kirjaa ja kierrossa suunnilleen saman verran. Eniten käyttäjiä tulee kouluista, Vuoriaro kertoo.

Fáárust on ollut ajossa kaikenlaisina aikoina ja säässä kuin säässä. Lapin olosuh teissa kirjastoautolta vaaditaan pakkaskes tävyyttä, hyvät renkaat ja teräspuskurit. Tiet ovat usein lumisia ja kapeita, ja kapenevat lumen tulon kasvaessa. Kuskilta edellyte tään varovaisuutta ja tarkkaavaisuutta esi merkiksi ojien suhteen.

– Vain yhden kerran, vuonna 1999 jou duimme pitämään viikon paussin kelin takia, Myyryläinen muistaa.

Inarin kunnan kirjastoauton aikataulut laa ditaan kahden viikon jaksoissa, ja viikot tois tuvat samanlaisina. Maanantaista keskiviik koon auto ajaa samanlaiset reitit, kun taas joka toinen torstai ja perjantai se ajaa kau koreittejä. Kaukoreittipäivät saattavat venyä pitkälle iltaan – mutta yöksi kuskit pääsevät aina kotiin.

– Joskus 80-luvulla kuljimme pari kolme vuotta niin, että jäimme Sevettijärvelle yöksi. Nykyään tulemme aina kotiin nukkumaan. Yöksi kotiin – tämä on varmempi kuin Fin nair, Myyryläinen sanoo hymyillen. ■

Sisussa oli Valmetin 611 kone, joka toimii hyvin metsäkoneissa pysty asennossa, mutta kyljellään kirjastoauton lattialla se hajosi tuon tuosta.

Scania muutettiin sittemmin matkailuautoksi.

Yöksi kotiin – tämä on varmempi kuin Finnair”, Myyryläinen sanoo hymyillen.

Pahimpia puutteita ilmenee niillä, jotka käyttävät paljon vieraita perävaunuja. Niistähän ei oikein kukaan huolehdi. Jossakin kulmassa yksi himmeä tuikku palaa, ja varsinkin lumen pöllytessä se jää helposti näkymättömiin”, Kaj Sulinko sanoo.

Power Truck Show -reissulta tuli Lempäälään Kaj Sulingon mat kassa tänä vuonna kaksi pal kintoa. Punainen Scania S 730 rankattiin hinausautojen luokan komeimmaksi yksilöksi, ja samalle järkäleelle napsahti myös valoshow’n ykköspysti.

Näyttelymenestys jatkui Ruotsissa Nordic Trophyssa. Siellä erikoisajoneuvojen luo kassa saavutettiin kyseisellä vuonna 2020 rekisteröidyllä Scanialla kärkitila. Päällira kenteita vertailtaessa auto noteerattiin koko näyttelyn kolmanneksi parhaaksi.

Sulinko kulkee mieluusti näyttelyissä, ja reissut tehdään nimenomaan tällä heavyluokan työautolla, jonka 16-litraisesta ja 8-sylinterisestä moottorista irtoaa tehoa 730 hevosvoimaa.

– Töitä on niin paljon, että ei oikein ehdi mitään harrastella. Niinpä olen yhdistänyt työn ja harrastuksen ja melko onnistuneesti. Autonäyttelyreissuja tehdään useimmiten perheen kanssa, ja koemme ne mukavaksi yhdessäoloksi. Kavereitakin tulee tapailtua. Työhön se liittyy sen verran, että alan tapah tumissa kohtaa aina uusia mahdollisia asiak kaita ja yhteistyökumppaneita, Sulinko tuumailee.

Sulingon vuonna 1996 perustama yritys keskittyi ensin korjaamotoimintaan. Pari vuotta myöhemmin hinaustyö tuli mukaan kuvioon, ja vuodesta 2003 lähtien on kes kitytty pelkästään siihen. Autoja on 29, perä vaunuja 11. Kaikki hieman erilaisiin työtehtäviin. Henkilökuntaa on 10.

Hinausfirman ylpeytenä paistatteleva ras kaan sarjan töihin suunniteltu Scania on näky sinänsä. Muun komeuden lisäksi sen ulkoasusta erottuu valtava määrä valoja. Pel kästään taaksepäin loimottaa tarvittaessa nelisenkymmentä lamppua.

– Tähän on kaksi syytä. Näkyvyys ja näky

väisyys. Valot ovat ainoa turva, kun Suomen pimeässä syys- tai talviyössä ajelet tai vedät tuolla tien varressa ylös jotakin ojaan suis tunutta puoliperävaunurekkaa. Siellä pitää näkyä ja myös nähdä, Sulinko sanoo.

– Totta kai suurin osa tämän auton valoista on tarkoitettu vain show-käyttöön, mutta kyllä valoa pitää olla työtehtäviinkin riittävästi. Autojen valoja säätelevät lait ovat surkeasti jääneet 1970-luvulle, vaikka esi merkiksi ajoneuvojen massan ja mittojen suhteen on joustettu paljonkin ylöspäin.

Henkilöautojen valoista löytyy tunnetusti paljonkin sanomista, mutta Sulinko kertoo näkevänsä usein myös raskasta kalustoa, jonka lamppuvarustus on itkettävän ja nau rettavan välimailta.

– Pahimpia puutteita ilmenee niillä, jotka käyttävät paljon vieraita perävaunuja. Niis tähän ei oikein kukaan huolehdi. Jossakin kulmassa yksi himmeä tuikku palaa, ja var sinkin lumen pöllytessä se jää helposti näkymättömiin. Etuvalonsa moni tietysti päivittää kuntoon syyspimeiden tultua, mutta takavalojen kanssa tilanne on hei

kompi, pitkän linjan yrittäjä tokaisee.

Palkitun Scaniansa valoihin Sulinko ei enää lisäyksiä suunnittele. Mahdolliset toimimat tomat lamput toki vaihdetaan, mutta siihen hommaan ei tarvitse ryhtyä kovin usein, kun hankkii alun perinkin laatua.

– Meillä on samankaltaisia valoja eräässä hieman tätä Scaniaa vanhemmassa Vol vossa. Liki kaikki niistä palavat alkuperäisinä siellä yhä. Kertainvestointina hieman isompi, mutta pitkän päälle tulee jopa edullisem maksi.

Muilta osin kaluston päivittämiseen tulee toki tarvetta liki vuosittain. Tällä hetkellä investointihalukkuutta alalla hillitsee autojen alustojen heikko saatavuus. Kun aiemmin alustan on saanut muutaman kuukauden kuluttua tilauksesta, voi nyt joutua odottele maan pahimmillaan pari vuotta.

Vastaavasti päällirakenteiden valmistus päivämääriä ei voi ennalta lyödä lukkoon, eivätkä hintojen jatkuvat muutoksetkaan edistä ostohaluja. Vaikeuksien takana ovat pitkälti muillakin aloilla riesaa aiheuttaneet koronapandemia ja Ukrainan sota. ■

Pelkästään taaksepäin loimottaa tarvittaessa nelisenkymmentä lamppua.

– Autojen valoja säätelevät lait ovat surkeasti jääneet 1970 luvulle, vaikka esimerkiksi ajoneuvojen massan ja mittojen suhteen on joustettu paljonkin ylöspäin, Sulinko toteaa.

Teksti ja kuvat: KARI SAARINEN

Teksti ja kuvat TUOMAS LEHTONEN

Viikinlahden yrityspuistossa toimivan Lielahden Auto keskus Oy:n tiloissa luo daan logistiikka-alalle aivan uudenlaista teknolo giaa. Keuruun entisen varuskunta-alueen autokorjaamon ja -varikon tilat ovat saaneet uuden elämän sähkökuorma-autojen kon versiotehtaana, joka kehittää ja valmistaa käytetyistä dieselautoista sähkömoottorilla toimivia kuormureita.

Uuden teknologian käyttöönotto ei ole aivan yksinkertainen prosessi, sillä ras

kaiden sähköautojen tekniikan hallitsevia osaajia ei työmarkkinoilla ole tarjolla. Lie lahden Autokeskuksen pitikin itse lähteä organisoimaan tarvitsemiensa ammatti laisten koulutusta. Yhteistyökumppaneiksi valikoituivat Jyväskylän koulutuskuntayh tymä Gradia, Keski-Suomen TE-toimisto sekä yrityksen kanssa jo pidempään tiivistä yhteistyötä tehnyt alueellinen kehittämis yhtiö Keulink. Koulutuksen järjestämiseen saatiin tukea EU:n rakennerahastolta.

Viime syksynä toteutettu neljäkuukautinen sähkökuorma-autoasentajan koulutus järjes

tettiin rekrykoulutuksena, jossa yhdistyvät teoriaopetus ja työssäoppiminen. Opintoihin valittiin valtakunnallisen haun pohjalta kym menen opiskelijaa, joilla oli entuudestaan joko auto-, sähkö- tai IT-alan osaamista. Lie lahden Autokeskuksen toimitusjohtaja Mikko Leppälahden mukaan sähkökuorma-au toissa käytetään sähköteknisten komponent tien ohella paljon tietotekniikkaa, joten tuotanto- ja kehitystehtävissä tarvitaan monen eri alan osaajia. Monialaisuus ja tek nologian uutuus toivat omat haasteensa myös opetuksen järjestämiseen.

Keuruu suunnittelee raskaiden sähköajoneuvojen TKI­keskusta

Näillä näkymin sähkökuorma-autojen kehitystyö ei ole jäämässä yksi Lielahden Autokeskuksen harteille. Keulink nimittäin valmistelee parhaillaan kehityshanketta, jossa Keuruun yrityspuistoon, Lielahden Autokes kuksen tiloihin perustettaisiin raskaisiin sähköajoneuvoihin erikoistunut TKI-keskus (tutkimus-, kehittämisja innovaatiokeskus). Hankkeessa ovat mukana Keulinkin ja Lielahden Autokeskuksen ohella Keuruun kaupunki, KWH Logistics Oy, Keuruun Sähkö Oy ja VTT. Oppilaitoksista hankkeen yhteistyökumppaneina ovat Jyväskylän ammattikorkeakoulu (JAMK), Jyväskylän yliopisto sekä Tampereen yliopisto.

Sähkökuorma autoasentajat Ville Nurmela (vas.), Kari Hautamäki ja Jesse Salonen tarkastelevat akselin molemmin puolin sijoitettua sähkökuorma auton akustoa. Lähes 200 akkuelementtiä sijoitetaan alumiinisiin koteloihin, jotka käsitellään sähköä eristävällä pinnoitteella.

– Koulutuksen järjestämisen isona haas teena oli osaavien opettajien löytäminen. Lopulta saimme pääopettajaksi sähköistä teknologiaa Tampereen yliopistossa tutki neen Jukka Pellisen, Leppälahti kertoo.

Elokuussa Lielahden Autokeskuksen Keuruun toimipisteessä työskenteli seitsemän työnte kijää, joista viisi on suorittanut viime syksynä toteutetun koulutuksen. Heistä asennushal lissa operoivat parhaillaan sähkömekaanikoksi aiemmin valmistunut Jesse Salonen, autome kaanikko Kari Hautamäki sekä muun muassa autosähköasentajan ja raskaan kaluston asen tajan tutkinnot suorittanut Ville Nurmela. Kol mikon mukaan syksyn koulutuksessa keskityttiin sähköteknologian ohella myös pai neilma- ja ilmastointiasennuksiin.

– Autoasentajakoulutuksessa ei opeteta enää lainkaan sähköasennuspuolta, joten autojen sähköistyessä sähköalan osaamisen lisäämiselle on erityisen suuri tarve. Koulutuk sessa olikin mukana sekä nuoria että koke neempia ammattilaisia, Lielahden Autokeskuksessa esimiehenä toimiva Nur mela sanoo.

Tehdashallissa on parhaillaan työn alla kah deksan erilaista ajoneuvoa pikkubussista eri kokoisiin kuorma-autoihin ja nosturiautoon.

Toistaiseksi varsinaista tuotantoa ei ole vielä käynnistetty. Työn alla olevat autot ovat pilot tikohteita, joiden avulla testataan teknologian toimivuutta.

Nyt valmisteilla olevat autot on tarkoitus toimittaa asiakkaille syksyn aikana. Ensimmäi senä maailmalle on lähdössä Äänekosken sellutehdasalueen sisäiseen ajoon valmistet tava nelivetoinen ja kaksiakselinen Scania 124. KWH Logistics Oy:n tilaamaan autoon asennetaan tiedonsiirtojärjestelmä, jonka avulla voidaan seurata muun muassa auton suorituskykyä ja kulutusta. Saatuja arvoja voi daan verrata tehdasalueella operoiviin vas taavanlaisiin dieselautoihin. Tiedot auttavat sähkökuorma-autojen kehitystyössä.

Lielahden Autokeskukselle konvertointiin tulevat käytetyt autot puretaan osiin. Sen jäl keen runko hiekkapuhalletaan ja maalataan, ohjaamoa modernisoidaan, korin muoviosat vaihdetaan, autoon jäävät mekaaniset osat (esim. jarrut ja iskunvaimentimet) uusitaan ja dieseltekniikka korvataan kiinalaisilla sekä yhdysvaltalaisilla sähkökomponenteilla.

Autoon asennetaan latauksen ja moottorin ohjausyksiköt, sähkömoottori sekä sähkötoi miset pumput ja kompressori. Lisäksi autoon ladataan Lielahden Autokeskuksen itse kehit tämä ohjausjärjestelmä. Vaihdelaatikkoa säh

kökuorma-autossa ei yleensä tarvita, koska maksimaalinen vääntö on heti liikkeelle läh dettäessä täysimääräisesti käytössä. KWH Logisticsin auto on tästä kuitenkin poikkeus. Autoon on asennettu kuusivaihteinen vaih delaatikko.

– Ideanamme on, että konvertoitu auto vastaa uutta autoa. Sen hinta tulee sijoittu maan uuden sähkökuorma-auton ja uuden dieselauton välimaastoon. Akuston koko määrittelee pitkälti hinnan, sillä se on auton kallein osa. Akuston mitoitus asiakasyrityksen tarpeisiin onkin tärkeää, jotta auton hinta ei nouse liikaa, mutta auton toimintasäde saa daan riittäväksi, Leppälahti sanoo.

Lielahden Autokeskus on varustautunut sähkökuorma-autojen kysynnän rajuun kan sainväliseen kasvuun lähivuosina. Leppälahti uskoo sähköautojen yleistyvän ripeästi sekä kaupungeissa että tiiviisti rakennetuilla tehdas- ja satama-alueilla. Yritys omistaa Vii kinlahden yrityspuistosta kymmenen heh taarin tontin, jossa on Leppälahden mukaan vielä runsaasti rakennusoikeutta jäljellä toi minnan laajentamista varten. Lähitulevaisuu dessa Lielahden Autokeskuksen tavoitteena on rakentaa varuskunnan entisestä ajohar joitteluradasta testirata, jota voidaan hyö dyntää sähkökäyttöisten ajoneuvojen testaamiseen ja kehittämiseen.

KWH Logisticsille konvertoitava sähkökuorma auto on jo lähes valmiina luovutukseen.

Teksti SANNA SARENIUS

Sipoolaisen Mari Putuksen perheen omakotitalon piha maalla kulkeva voi tuntea tul leensa taidenäyttelyyn.

Maalattujen kuorma-autojen lisäksi ruiskumaalattuja kuvia löytyy muun muassa ruohonleikkurista, pakettiautosta ja skootterista. Asuinrakennuksen seinillä komeilee toinen toistaan elävämmän näköisiä canvas-tauluja. Putuksen taide ei rajoitu pelkästään perheen kotipiiriin, sillä hänen maalaamiaan kuorma-autoja kulkee maanteillä niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

– Veljeni ei uskalla tuoda autojaan meille enää, koska me maalaamme ne, kysymättä, Putuksen mies Harri Sottinen vitsailee.

Sottinen on tehnyt töitä kuljetusalalla yli 20 vuotta, josta viimeiset viisi vuotta yrittäjänä.

Putuksen ruiskumaalausharrastus sai alkunsa vuonna 2019 viikonloppukurssilta.

– Olen aina tykännyt piirtää. Ruiskumaa laus oli kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, mutta ruiskun ja välineiden hankkiminen on kallis investointi. Halusin ensin kurssilla sel vittää, onko se minun juttuni. Ja olihan se, hurahdin saman tien, Putus kertoo.

Samoihin aikoihin hän oli joutunut lopet tamaan työt kukkakauppayrittäjänä astma diagnoosin vuoksi. Intohimo käsillä tekemiseen löysi uuden muodon maalaus taiteen kautta. Alkuun Putus maalasi kuvia paperille. Ensimmäisenä kurssin jälkeisenä keväänä perheenäiti löytyi päivittäin autotal lista maalaamasta.

– Aloitin maalaamalla kasvoja. Rakastan niiden tekemistä yli kaiken. Mitä ruttuisempi ja kurttuisempi, sitä parempi. Aluksi tein pel kästään mustavalkoisia töitä, sillä värien käyttö pelotti ihan kauheasti.

Paperilta työt lähtivät siirtymään ensin can vas-tauluihin ja niistä Putuksen tyttären

⊳ Mari Putus on maalannut miehensä Harri Sottisen autoon parin lasten kuvat. Ylhäällä on Sottisen suvun edesmenneitä henkilöitä.

Meillä ei ollut riittäviä tiloja, mutta he ottivat autosta osia irti ja toivat ne tänne yksi kerrallaan maalattavaksi”, Harri Sottinen kertoo.

KUVA PUTUKSEN ARKISTO

skootteriin. Pian Sottisen kuorma-auton takaseinään syntyi parin kahden yhteisen lapsen, 3-vuotiaan Fredrikin ja 8-vuo tiaan Henrikin kuvat. Heidän takanaan seisoo Sottisen suvun edesmenneitä henkilöitä. Canvas-tauluihin on valikoitunut usein jollakin tavalla ajankohtaisia, esimerkiksi hiljattain menehtyneitä henkilöitä.

– Pikkuhiljaa tutut alkoivat kyselemään erilaisia kissa- ja koi rakuvia tai muotokuvia esimeriksi syntymäpäivälahjaksi. Tila uksia tuli toisinaan jonoksi saakka.

Kun presidenttiparin koira menehtyi, Putus maalasi senkin ja lähetti työn heille. Kiitoskirje saapui kaksi kuukautta myö hemmin.

Ulkomaille päätyneet rekkamaalaustilaukset ovat tulleet tut tujen ja puolituttujen kautta, jotka ovat tavanneet toisiaan alan näyttelyissä.

– Meillä on Slovakiassa perhetuttu, jolla on iso kuljetusliike. Olin näyttelyissä näyttänyt hänelle Marin tekemiä töitä, jonka jälkeen he toivoivat, että Mari tekisi maalauksia heidän autoonsa. Meillä ei ollut riittäviä tiloja, mutta he ottivat autosta osia irti ja toivat ne tänne yksi kerrallaan maalattavaksi. Nyt heille on jo toinen auto työn alla, ja kolmattakin suunnitellaan, Sottinen kertoo.

Toinen tuttu Latviasta halusi omaan autoonsa lastensa kuvat. Hän käväisi arvostetussa näyttelyssä Belgiassa hiljattain auton kanssa.

– Se on aika mageeta. Sen jälkeen toinen latvialainen kyseli häneltä maalaria, ja häneltäkin tuli auton osia maalattavaksi. Kyselyjä tulee paljon. Jos yksi kymmenestä toteutuu, se on jo hyvä juttu.

Putuksella on Instagramissa airbrushartbymari-niminen tili, sekä Facebookissa airbrushartbymari, jossa hän julkaisee töi tään. Putus on tarkoituksella säästänyt tileilleen myös alkuai koina tehtyjä töitä, sillä hän haluaa seurata omaa kehitystään.

– Haluan tehdä kaiken aikaa yksityiskohtaisempia töitä ja kehittää omaa tekemistäni. Hiljattain hankimme esimerkiksi teippileikkurin, jolla saa tehtyä tarkkarajaisempia tekstejä.

Vaikka Putus on maalannut hienoja autoja, hän ei halua rajoittaa taidettaan pelkästään yhteen osa-alueeseen.

– Kivaa tässä on se, että voin maalata ihan mitä vain. Ei ikinä yhtä ja samaa, vaan kaikkea laidasta laitaan. Rekatkin ovat toki hienoja, ja niissä on isoja ja näyttäviä kuvia, mutta tykkään maalata muutakin.

Tällä hetkellä Putus haaveilee, että hän voisi jonakin päivänä maalata täysipäiväi sesti työkseen. Sitä ennen hän haluaisi kuitenkin opetella lakkauksen kun nolla, mikä on yksi ruiskumaalaustai teen haastavim mista osa-alueista.

– Ehkä voisin päästä oppisopi muksella ammat timaalarin oppiin? Aika näyttää. ■

Autotallista löytyy Putuksen oma taidepaja, jossa hän saattaa maalata tuntikausia kerrallaan.

KUVA PUTUKSEN ARKISTO

KUVA PUTUKSEN ARKISTO

Elämää alumiinikontissa

Juha Vuorinen on kulkenut 20 vuotta maailmalla korjaamassa Sisun valmistamia pyöräajoneuvoja. Nyt eläkkeellä ollessaan hän on ehtinyt pohtia ratkaisua asentajien työvoimapulaan.

Oiittilainen Juha Vuorinen osaisi korjata vaikka kes kellä yötä herätettynä Pasi-panssarivaunun. Niin tutuksi niiden mekaniikka tuli hänelle 30 vuoden aikana Sisun palve luksessa.

Toisinaan Vuorinen teki työtään hyvinkin poikkeuksellisissa olosuhteissa. 1990-luvulla Libanonissa sodan keskellä hän oppi tunnis tamaan, miltä kuulostaa yli lentävä ohjus,

sekä milloin pitää lopettaa korjaaminen ja hakeutua pommisuojaan.

– Muuten siellä olisi päässyt hengestään. Välillä tehtiin tunti töitä ja vietettiin tunti pom misuojassa, YK-kohteissa työskennellyt Vuo rinen kertoo.

Kaikenlaisten moottorilla toimivien koneiden rakentaminen ja korjaaminen on kulkenut Vuorisella verissä lapsuudesta saakka.

– Synnyin Pälkäneellä maatalossa vuonna

1963. Setä oli Hankkijalla töissä. Se oli portti kaikkeen uuteen. Pikkuveljen kanssa raken simme maatalouskoneita maankääntö- ja kylvöhommiin omassa pajassa. Kantapään kautta opittiin asiat.

Myöhemmin pikkuveli jäi pitämään tilaa, ja Vuorinen lähti etsimään elantoa ja ammattia muualta.

– Kävin konepajakoulun, jonka jälkeen pääsin Koiviston Autolle, jossa tein autojen koreja kymmenisen vuotta. Sieltä yksi kaveri

Teksti SANNA SARENIUS kuvat SANNA SARENIUS JA VUORISEN ALBUMI

Juha Vuorinen ehti korjata Sisuja 30 vuotta.

Vuorisen idea uudesta koulutuksesta

Eläkkeellä on ollut aikaa myös pohdiskella asioita, kuten raskaan kaluston asentajapulaa. Vuorinen on aikoinaan ohjannut Sisulla työharjoittelijoita. Hänelle on herännyt ajatus koulutusohjelmasta, josta valmistuisi uusia osaajia alalle. Opiskelijoita houkuttelisi huomattava taloudellinen porkkana.

- Olen miettinyt viiden vuoden koulutusta, jossa olisi logistinen tai autonkuljettajapohja. Molemmista on pulaa. Koulutusohjelmasta valmistuisi asentajia tai logistiikan ammattilaisia. Porkkana olisi se, että kaveri saisi kuor ma-autokortin samalla. Se maksaa paljon tänä päivänä.

Vuorinen toivoo, että päättävät tahot tarttuvat tähän aja tukseen.

Vuorisen työpaikka oli monta vuotta parakissa. lähti Sisu-autolle Karjaalle töihin. Huikkasin, että soittele sitten, kun on hyviä hommia. Parin kolmen vuoden päästä hän soitti. Sen jälkeen teinkin 30 vuotta Sisun eli Patrian hommia.

Näistä vuosista 20 Vuorinen työskenteli maailmalla. Kymmenen henkilön tiimi mat kusti pareittain korjaamaan Sisun valmis tamia pyöräajoneuvoja 24 tunnin huolto sopimuksen puitteissa.

– Jos ajoneuvoon tuli vika, 24 tunnin sisällä olimme paikalla korjaamassa sitä. Idässä matkustin pisimmillään Kiinassa, toi sessa suunnassa Amerikassa. Kiersimme sellaisia maita, mihin Sisun ajoneuvoja oli myyty, kuten Suomi, Ruotsi, Norja, Irlanti, Hollanti, Puola, ja niiden armeijat. Lisäksi tuli oltua YK-kohteissa, pääasiassa vanhan Jugoslavian alueella.

Vaikka Libanonissa Vuorinen joutui välillä olemaan pommisuojissa, hän ei koskaan

tuntenut oloaan turvattomaksi. Tieto leirissä kulki hyvin.

– Sotaa käyvässä maassa sota on keskit tynyt vain tiettyihin kaupunkeihin. Yhtä lailla voisi lähteä vaikkapa Ukrainaan lomalle, jos matkustaisi sellaiseen kaupunkiin, missä ei parhaillaan sodita.

Vuorinen eli elämäänsä tapahtui leireissä alumiinikonttien seinien sisällä monta vuotta. Työpäivät olivat pitkiä, sillä laitojen sisällä ei ollut muuta tekemistä kuin töitä.

– Kohteessa oltiin kerralla kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Huippuhetkiä maailmalla olivat ne, kun lapset kävivät moikkaamassa. Siellä tiedettiin työparin kanssa toisen asiat kotiasioita myöten. Jos jokin alkoi harmitta maan, sille ei oikein voinut mitään. Piti pystyä puhumaan kipeistäkin asioista.

Kolme vuotta sitten Vuorisen työura loppui kuin seinään. Hän sai keskellä yötä aivoinfarktin.

– Oikea puoli ei pelannut ollenkaan, enkä päässyt sängystä ylös. Siitä sitten lähdettiin ambulanssilla Hämeenlinnaan. Sen piti olla lopullista, mutta ihmisen lihasmuisti on tarkempi kuin tietokone. Olen palautunut lähes ennal leen.

Vaikka Vuorisen työura loppui aivan yllättäen, mies on tällä hetkellä tyytyväinen elämäänsä.

Nyt on aikaa panostaa lapsenlapsiin ja itselle tärkeisiin asioihin. Hän toimii asukasyhdistyksen puheenjohtajana ja yleismiehenä Virkkula-ta lossa. Asukasyhteisö antaa oman lisänsä päi viin.

– Minulla on läheiset välit lapsiin ja lastenlap sille saan olla kiireetön vaari, vaikka välillä tuntuu nytkin, että kiire on, Vuorinen naurahtaa.

Koneista Vuorinen on saanut tarpeekseen, mutta aivan kokonaan hän ei pysty niistä pysyt telemään erossa.

– Kaverin lapset ajavat crosskartilla kilpaa. Niissä ympyröissä olen pyörinyt mukana useita vuosia. Muutaman kerran olen ollut ulkomailla kisaamassa niiden kanssa. ■

Juha Vuorinen ja hänen työparinsa Jari Virtanen juhlatuulella leirissä.

Pasi panssarivaunu korjattavana. Panssarivaunuista tehtiin myös ambulansseja.

Kahdeksan vuoden remontti

Niko Suvinen entisöi loppuun ajettua tukkiautoa vuositolkulla, ja moni epäili, ettei projektista tule koskaan valmista.

tuli, ja nyt Vehmaan teillä kurvailee

nokkamallin Scania 140.

Lähes 50 vuotias nokkamallin Scania oli alkujaan tukkiautona Asikaisen Autoyhtiöllä, Oiva ja Reijo Asikaisella Pohjois Karjalassa. Kun puunajo loppui, kuorma­auto muutettiin soraautoksi ja akseliväliä lyhennettiin.

”Suvinen arvelee käyttäneensä Scaniaan noin 50 000 euroa ja 10 000 tuntia. Jos sen muuntaisi työajaksi, Suvinen olisi ollut kokopäivätöissä auton parissa viitisen vuotta.

Teksti ja kuvat SARI JÄRVINEN

Niko Suvinen katseli miette liäänä kangasalalaisen auto ilijan entisöintiprojektia. Ky seessä oli vanha tukki auton raato, jonka takapää irvisti. Hytin katto ja takaseinä näyttivät emmentaljuustolta. Moottori oli loppuun ajettu, niin kuin vanhoissa tukkiautoissa yleensä on.

– Se oli huonoin mahdollinen aihio museoautoksi, vehmaalainen Suvinen toteaa.

Ja juuri sen Suvinen halusi ostaa. Hän oli jo jonkin aikaa etsinyt aihiota entisöitäväksi, mutta sopivia vanhoja nokkamallin Scanioita ei paljon ollut kaupan. Eikä tämäkään kuor muri ollut myynnissä, Suvinen oli kuullut siitä tuttavan tutun kautta. Kangasalla autoherra oli maannut kaksi vuotta, mutta entisöintityöt eivät olleet juuri edistyneet.

Ehkä juuri siksi omistaja suostui vuoden 1973 Scaniansa myymään. Suvinen päätti ajaa sen itse kotiinsa Vehmaalle Varsi nais-Suomeen.

Rapakuntoinen kuorma-auto olisi tietysti kannattanut ajaa valoisaan aikaan, siltä varalta, että matkalla olisi jotain sattunut. Suvinen pääsi kuitenkin matkaan vasta syk syllä, jolloin pimeys saapui varhain.

– Laitoin Scanian siirtokilpiin ja se lähti käyntiin. Muutaman kilometrin päästä valot pimenivät. Sain ne toimimaan ja loppumatka meni hyvin. Kuorma-auto ei kuitenkaan enää lähtenyt tallista liikkeelle, sillä käsijarru oli mennyt jumiin.

Kun Suvinen tutki kuorma-autoa tar kemmin, hän tajusi miten huonossa kun nossa se oli.

– Jos olisin tiennyt sen ennakolta, olisin hommannut lavetin siirtoa varten.

Suvinen ryhtyi hommiin. Vaikka mies oli touhunnut kaikenlaisten koneiden kanssa koko ikänsä, tämän kokoluokan kuor ma-auto oli hänelle lajissaan ensimmäinen entisöitävä.

Pikkupoikana Suvisella oli haave. Hän halusi kuorma-autonkuljettajaksi ja hommasikin

alan koulutuksen. Kun Suvinen valmistui ammattikuljettajaksi, iski 90-luvun lama. Ei kukaan palkannut nuorta vakituisiin hom miin.

– Ajauduin Uudenkaupungin autoteh taalle töihin ja jämähdin sinne. Kipinä kuor ma-autoja kohtaan kuitenkin jäi. Iltaisin ja viikonloppuisin Suvinen pääsi ajamaan kuor ma-autolla maatalouden kuljetuksia, joita hän teki noin 15 vuotta. Sitten hän osti museoautoksi rekisteröidyn Sisun Kontion.

Se ei kuitenkaan miellyttänyt huolitelluista ajoneuvoista pitävän konemiehen silmää.

– Kontiosta osa oli jäänyt laittamatta eikä entisöinnissä ollut käytetty alkuperäisiä osia. Lisäksi mieleni teki isompaa kuor ma-autoa.

Sellainen odotti nyt Suvisen tallissa, jonka uumeniin perheenisä katosi lähes joka ilta. Sieltä hän löytyi myös viikonlop puisin, lomillaan – ja jopa joulupäivänä.

Kun Suvisen talliprojektia oli kestänyt viisi vuotta, kuorma-auto näytti edelleen melkoi

Suvinen kävi koko moottorin läpi. Koneesta löytyy 350 hevosvoimaa.

Niko Suvinen pitää V8:n äänestä.

selta raadolta. Moni epäili, ettei se valmistu koskaan.

– Hytti oli haastavin. Se oli niin ruostunut, että tein vuoden peltitöitä. Muutin auton vaihtolava-autoksi, sillä se sopii paremmin harrastekäyttöön. Käsistään taitava ja tark ka vehmaalainen kävi auton perusteellises ti läpi.

– Jokainen pultti oli jossain vaiheessa irti, Suvinen hymähtää.

Varaosia oli vaikea löytää. Niitä Suvinen sai haalittua muilta alan harrastajilta, van hoilta autoilijoilta, joilla oli omia varastoja. Lisää löytyi autopurkamoista. Myös Ras kassarja-ketjuun kuuluvan Originator Oy:n kätköistä tehtiin löytöjä, samoin Scanialta, jonka keskusvarastossa Bel

giassa oli joitakin osia.

Suvinen arvelee käyttäneensä Scaniaan noin 50 000 euroa ja 10 000 tuntia. Jos sen muuntaisi työsuhteessa käyvän mekaanikon työajaksi, Suvinen olisi ollut kokopäivätöissä auton parissa viitisen vuotta. Koska hän työskenteli samalla myös autotehtaalla ja nukkuikin välillä, koko projektiin meni kah deksan vuotta.

– Moni ihmetteli, miten mielenkiintoni riitti. Olen sellainen, että kun aloitan, minun on pakko jatkaa. Jos tulee tauko, on vaikea päästä uudelleen liikkeelle.

Epäilijät joutuivat hämmästymään kesä kuussa 2022, kun Suvinen ajoi viimeisen päälle upeaksi entisöidyllä Scaniallaan

kylänraitilla. Museoauto oli valmis, vuotta ennen kuin se täyttäisi 50.

– Fiilis oli mahtava! V8:n käyntiääni vie hättää. Suvinen ajoi Lavian torille Raurasta tehryt -kokoontumisajoihin. Yleisö ihasteli ja syystä, sillä harvoin yleensäkään näkee lii kenteessä Scania 140 -nokkamallia, ensim mäistä sarjaa. Haastavasta projektista huolimatta vehmaalaisen innostus kuor ma-autoja kohtaan ei osoita laantumisen merkkejä.

– Kotipihalla odottaa ruostunut vanha peräkärry. Se olisi tarkoitus kunnostaa seu raavana kesänä Scanian perään, Suvinen sanoo hymyillen. ■

KUVA SUVISEN KOTIALBUMI

Kuorma auto on entisöity pienintä yksityiskohtaa myöden.

Yleisö piti eniten Kuljetusliike Hannu Kleimola Oy:n upeasta T Rexistä Power Truck Show’n Super Truck sarjassa.

A) Kuorma­autosarja

Harry Winqvist, Hyvinkään osasto

Petri Haikara, Kala-Pyhäjokilaakson osasto

Janne Kalliomäki, Porin osasto

B) Linja autosarja

Jaakko Punkero, Pohjanmaan osasto

Kai Purhonen, Hyvinkään osasto

C) Puoliperävaunusarja

Juha Ristimaan ”Iceman” voitti toistamiseen Nordic Trophy näyttelyn. Ristimaalla on kaikkiaan seitsemän voittoa Ruotsin näyttelystä, mikä on vain yksi vähemmän kuin Mika Auvisella.

D) Täysperävaunusarja

osasto

Sami Leppänen, Imatran seudun osasto

E) Joukkuemestaruus

osasto

osasto

seudun osasto

Tractor pulling SM 7.8.

Harald, Hanna Puikkonen

Laitamäki,

Jyry-Sisu, Tero Tarvainen,

Titan,

Power

Pitkä lounas

Miksi TPS:n jalkapalloilijoiden ruokailu kestää niin kauan? Heitä on kielletty käyttämästä käsiään.

Syyläaho perusti huoltoliikkeen Varsinais-Suomeen, Auran kuntaan. Hän hankki hallin, työkalut ja ison mainoksen tienvarteen, mutta asiakkaita ei paljon tullut.

Ne, jotka tulivat, toivat korjattavaksi tienhoitoautoja.

Syyläaho ihmetteli asiaa ystävälleen Virtaselle. Tällä oli selitys valmiina.

– Se ehkä johtuu sinun tienvarsimainoksestasi.

Siinähän lukee: ”Auran huolto”.

Uskonnonopettaja kysyi oppilailta:

– Kuinka moni haluaa päästä taivaaseen?

Kaikki muut viittasivat paitsi pikku-Kalle.

– Miksi sinä et halua taivaaseen? opettaja kysyi.

– Kyllä kai haluaisin, mutta perin joskus isäni kuljetusyrityksen. Hän juuri kertoi, että se on menossa päin helvettiä.

Valtiovarainministeri valisti toimittajia tiedotustilaisuudessa:

– Maailmassa on kolmenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä, jotka eivät osaa.

Miksi tienhoitaja ei harrasta rakastellessaan esileikkejä?

– Hän ei pidä liukkaista.

Virtanen päätti hankkia lisää tuloja myymällä kotoaan turhat tavarat.

– Myin imurin, hän kertoi naapurilleen.

– Miksi ihmeessä?

– Se keräsi vain pölyä.

Mikä on punainen ja huonoksi hampaille? Tiili.

Ketkä ovat Suomen vaarallisimmat naiset? Miina ja Ansa.

Pelimiehet

Suomalainen, ruotsalainen, norjalainen, britti ja jenkki ovat lentokoneessa. Siihen tulee vika, ja lentäjä käskee vähentä mään painoa. Britti avaa oven, hyppää ulos ja huutaa:

– For the King!

Jenkki tekee samoin. Hän huutaa lähtiessään:

– For Uncle Sam!

Suomalainen ja norjalainen katsovat toisiaan. He tarttuvat ruotsalaiseen ja heittävät hänet alas ja huutavat:

– Pohjoismaisen yhteistyön puolesta!

Sokea menee baariin. Hän tilaa oluen ja päättää rikkoa hiljaisuuden kysymällä baarimikolta:

– Haluatko kuulla blondivitsin?

– Tiedoksesi, että minä olen blondi, takanasi on blondi ja molemmilla puolillasi on blondi. Oletko varma, että haluat kertoa blondivitsin?

– Antaa olla, en jaksa selittää sitä neljästi.

Milloin vene tervehtii toista venettä? Kun sitä heiluttaa.

Miksi barbeilla ei ole missikisoja? Niihin ei tullut yhtään osallistujaa, koska tunnuslaulussa todetaan: ”Ken on kaikkein kaunein”.

Internet-lyhenteitä raskaalle kumipyöräliikenteelle

LOL – Lokasuojaan Osui Lohkare

EVVKT – Erittäin Vihainen Vanhempi Konstaapeli Tienposkessa

VVP – VikaValo Palaa

FBI – Flikka Bulevardinkadulla Ilkosillaan

KVG – Kusitauko Vantaan Grillillä

KÄTY – ei tarkoita KÄmppä TYhjänä, vaan KÄykö TYökone

OMG – Omituist Mörinää Gonehuonees

K – Kelirikko

EP – Entinen Puskuri

VT – VäliTeli

Raskaan kaluston varustelut, korjaukset ja huollot

HYVINKÄÄ Originator Hyvinkää Arolamminkatu 2 p. 020 759

020 728 9818

PORI Porin Auto­Sale Oy Eteläväylä 18 p. 010 419 8950

ROVANIEMI Raskas­Osa Oy Ahjotie 29-31 p. 016 345 252

TORNIO Osa­Ratas Oy Teollisuuskatu 7 p. 016 445 707

Oy Kaupinkatu 5 p. 05 312 1900