Poleemi 3/18

POLEEMI

III | 2018 1

Kuvat Mikko Helenius & Siiri Aura

Vanhat <3 Fuksit @Kuppala 30.8.

2

Polhon syyskuulumiset

13 HARJOITTELUSSA | USA:n ­Helsingin suurlähetystössä

14 TYÖELÄMÄ | Uutispäällikkönä Iltalehdellä

15 YHISTYS RY | Pian 10 vuotta 16 KONFLIKTI 2018 18 ISHA: Kesäseminaari Varsovassa 19 REAL TORSPO | 15 vuotta 20 PÄÄTOIMITTAJILTA | Voiko sataa niin paljon, että koko maailma tulvii?

26 MENKKARAGE

TEEMA

PÄÄKIRJOITUS AJANKOHTAISTA RAPORTTI: IPCC VAIKUTTAJAT | Yhiksen pj:t VAIHDOSSA | Uppsala POLHO RY:N KUULUMISET |

POLITIIKKA

5 6 7 8 10 12

29 ILMASTOAHDISTUKSESTA 32 KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ TALOUDEN EHDOILLA? 34 OPISKELIJAN IKIOMA VIHERPESU 35 POLIITTISESTA HISTORIASTA 36 JÄNNITTÄVÄ POLITIIKKASYKSY RUOTSISSA 38 SININEN HETKI VAI PUNAISET HÄÄT? | Yhdysvaltain vaaleista

41 SIC PARVIS MAGNA |

LOPUKSI

AJASSA

SIS ÄLTÖ

Fuksisyksystä

45 LEFFAKORNERI | BlacKkKlansman

46 TWITTER x YMPÄRISTÖ 48 AVARA LUONTO

POLEEMI III 2018 Vastaava päätoimittaja Elina Nyholm. Päätoimittajat Maria Simula, Nuutti Kiiveri, Elina ­Nyholm & Mikko Helenius. Taitto päätoimittajat. Kansi Elina Nyholm Kirjoittajat Maria Simula, Nuutti Kiiveri, ­Elina ­Nyholm, Mikko Helenius, Roosa Mantila, Janne Kähkönen, Valpuri Alanen, Kaarina Tuokko, Anni Matero, Johannes ­Vänttinen, Kara Martikainen, Jani Leivo, Milja Kalliosaari, Markus Särkiniemi, Elina Sipilä, Siiri Aura, Marie Von Bell, Onni Mustakallio, John Helin, Inka Kärki, Markus Kivistö, Ville Viitala & Yhistyksen hallitus. Kuvittajat Valpuri Alanen & Elina Nyholm. Sarjakuva Tarina Mikko Helenius & Kuva Elina Nyholm. Paino Picaset. Painos 100 kpl. Printin ISSN 1235-4112. Verkkojulkaisun ISSN 2242-9514. ­Palaute poleemi2018@gmail.com. Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry. Poleemi saa HYYn ­ainejärjestölehtitukea.

3

4

KUVA JANNE VASARAINEN

Taas yksi ilmastoräntt i lisää Elina Nyholm

A

hdistaako ja ärsyttääkö jo ympäristöhuolista lukeminen? Toivottavasti ei ihan vielä, niistä kun tulisi kirjoittaa, lukea, kuunnella ja paasata vielä paljon enemmänkin. Harva asia ylittää tärkeydessään ilmastonmuutosta, sen sivuvaikutuksia ja lieveilmiötä. Harva asia ylittää niitä edes enää akuuttisuudessaan. Toiminnan aika olisi nyt.

Tai sitten olisi syytä pian löytää uusia, vehreämpiä laitumia. Planet B. Uusi yritys.

Me tiedämme, että asiat vaikuttavat toinen toisiinsa: luonnon hyväksikäyttö edesauttaa ilmaston lämpenemistä. Me tiedämme mikä saa jäätiköt sulamaan ja aavikot leviämään. Se, mitä tällä tiedolla tehdään, on täysin kiinni ihmisistä: yksilöistä, kollektiiveista ja yhteiskunnista. Dodon ja pussihukan kuoleminen sukupuuttoon herättäisi nykypäivänä – toivottavasti – enemmän älämölöä kuin se aikanaan teki. Silti tilastoja katsoessa herää kysymys: mikseivät kaikki jo panikoi?

Pitäisikö maailman pelastamisesta tehdä tuottoisaa, jotta sitä todella alettaisiin harrastaa? Jos sijoittajat hyötyisivät enemmän mikromuovin siivoamisesta tai puiden istuttamisesta kuin öljyllä läträämisestä, laitettaisiinko niihin silloin resursseja? Tuoreemmat sukupolvet pohtivat jo paljonkin omien toimiensa kestävyyttä, kun taas vanhemmat ikäluokat voivat pitää tätä turhana käsien heilutteluna. Yrityksiä perustetaan hyvää tarkoittaen: Tentree lupaa istuttaa kymmenen puuta jokaista ostettua

vaatetta kohti ja 4Oceanin rannekkeen hankkimalla poistetaan merestä noin puoli kiloa muoviroskaa. Tämä on toki hienoa, mutta edelleen pitkälti kulutukseen perustuvaa toimintaa. Voitaisiinko maailma pelastaa kuluttamatta?

Koti-Suomellamme on yksi Euroopan suurimpia hiilijalanjälkiä. Toki talo on pidettävä lämpimänä yhdeksän kuukautta kestävän talven ajan, mutta toisaalta muissa Pohjoismaissa käytössä oleva energia on jo paljon puhtaampaa. Niin, ja Suomessa varsin korkea tulotaso kasvattaa sekin hiilijalanjälkeä. Mitä enemmän on tuhlattavaa, sitä enemmän tuhlataan. Alhaisemman tulotason maissa hiilijalanjälki nousee muun muassa epäpuhtaasta energiasta, Suomessa kulutuksesta. Mitä jos tämän kääntäisikin päälaelleen? Kun on enemmän rahaa, on myös paremmat mahdollisuudet valita se ympäristölle parempi vaihtoehto.

Tässä vaiheessa emme voi enää ohittaa olankohautuksella yksilöidenkään valintojen merkitystä. Sellaiseen ajatteluun meillä ei ole varaa. Oli minä minä minä –ajattelu sitten perua ihmisen luontaisesta itsekkyydestä tai individualistisesta ideologiasta, tulisi siitä irtaantua.

Omia päästöjään voi vähentää, vaikkei naapuri niin tekisikään. Hoidetaanhan kaikki osamme tästä, ja jätetään seuraaville sukupolville muutakin kuin murheita. Olettaen, että ehdimme korjata tilanteen niin, että niitä seuraavia sukupolvia syntyy. P

5

AJANKOHTAISTA CAMA TORSPO! Vain hetkiä ennen lehden lähettämistä painoon toimituksen korviin kantautui ilouutinen Real Torspon mestaruudesta Unisport-liigassa!

Oikein paljon onnea, tästä varmasti lisää seuraavassa numerossa! #Torsponation #PyttyYhikselle Yhdysvaltain kongressivaalit 6.11.

On luultavasti perusteltua väittää, että nämä ovat Yhdysvaltojen lähihistorian tärkeimmät vaalit.

Lisää aiheesta sivulla 38.

Onnea 15-vuotiaalle Real Torspolle!

CAMA!

Cheek End Valot sammuivat Chekkoselle, tsemppiä Jarelle uusiin haasteisiin!

Alumnisitsit 10.11.

Valmistumisen tuolle puolelle siirtyneiden ei tarvitse elää enää vain muistoissamme, kun työelämän oravanpyörään kaikonneet alumnit palaavat yhden illan ajaksi takaisin huolettomaan opiskelijaelämään!

Valta vaihtuu Vuosi lähestyy loppuaan, ja näin ollen on aika valita opiskelijajärjestöjen uudet toimijat vuodelle 2019. Poliittisen historian opiskelijat Polho ry:n vaalikokousta vietetään perinteisesti marraskuun lopulla, jolloin hallituksen lisäksi valitaan myös tämän lehden uudet päätoimittajat.

Yhiksen pikkujoulut 28.11.

Glögiä kansalle, syksyn riemastuttavin juhlakausi on pian taas täällä! Sauna2:n keväinen konkurssi sai toimituksen jo hetkeksi huolestumaan, mutta Polho ry:n ja Taso ry:n pikkujouluja päästään kuin päästäänkin viettämään Sivistyksen lämmössä.

6.12.

Syksyn edetessä kohti talvea yksi asia on varma: ITSARISILLIS-kiima odottaa jo nurkan takana! Nämä lähes myyttisen maineen saavuttaneet bakkanaalit ovat polholaisuuden pitkäikäisimpiä instituutioita, jonka liput myydään loppuun minuuteissa (fuksit huom!). Tällöin julkaistaan myös vuoden viimeinen Poleemi.

6

IPCC raportti:

Nykytahti ei riitä... lähimainkaan

Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n raportti on karua luettavaa. Viesti on kylmäävän yksiselitteinen: nykyinen tahti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ei riitä. Asiantuntijat ovat erityisen huolissaan maailman tilasta, jos maapallon lämpötila nousee yli 1,5 astetta celsiusta. Nykyinen kehitys on johtamassa 3-4 asteen nousuun. Tätä asiantuntijat pitävät katastrofaalisena, sillä jo kahden asteen ilmastonlämpeneminen tuo mukanaan valtaisia ongelmia. Poleemi keräsi rusinat katastrofipullasta, ja tuo ne nyt lukijoiden tietoisuuteen.

-9%

-16%

Vehnäsadon vähentyminen trooppisilla alueilla vuoteen 2005 verrattuna: Lämpötila +1,5°C

Lämpötila +2°C

Välimeren alueen sademäärän vähenemisen ennuste:

Merenpinnan nousu vuoteen 2100 menessä:

- 40%

Maapallon lämpötilan nousu °C: + 40cm

+50cm

5 4 3 2

Lämpötila +1,5°C

Lämpötila +2°C

Lähde: Helsingin Sanomat 6.10.2018

1

2000

2050

2100 7

P

VAIKUTTAJA

Yhis - yhdessä yhdistyksissä ja yksilöinä

O

let saattanut kuulla sen tutulta tai tuntemattomalta. Luentosaleissa tai bileissä. Unissasi tai humalassa. Ohimennen tai osana keskustelua, josta et välttämättä saanut paljoa irti.

Yhis? Mikä ihmeen Yhis?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Yhis viittaa yhteiskuntahistoriaan. Yhteiskuntahistoria puolestaan käsittää kaksi opintosuuntausta, poliittisen historian sekä talous- ja sosiaalihistorian. Näillä opintosuunnilla on luontaisesti omat järjestönsä ja sosiaaliset piirinsä, Polho ja Taso, joten yksinkertaisella valtiotieteilijän matematiikalla, Polho + Taso = Yhis.

2000-luvun ensimmäisinä vuosina tapahtui merkittävä uudistus, joka oli edellytys Yhiksen syntymiselle: Taso ja Polho saivat yhteiset fuksit. Taatakseen uusien akateemisten vesojen integroitumisen yliopistomaailmaan, täytyi kahden erillisen järjestön tehdä tiivistä yhteis-

8

JANNE KÄHKÖNEN & ROOSA MANTILA

työtä. Se tuotti hedelmää, ja tuottaa edelleenkin. Hyvä konkreettinen esimerkki, josta lukijat ovat saattaneet kuulla on Real Torspo, joka on vuonna 2003 perustettu Yhiksen oma jalkapallojoukkue.

Torspo juhlii tänä vuonna jo 15-vuotista taivaltaan, ja vuodesta 2017 lähtien Real Torspo on palvellut koko YHMU:n omana jalkapallojoukkueena.

Yhis ei kuitenkaan ole vain kahden samanlaisen pääaineen ja yhden futisjengin muodostama yhteenliittymä.

Yhiksellä on myös oma alumnijärjestönsä, Yhistys, jonne valmistuneet yhisläiset menevät potemaan oravanpyörän tuomia murheita, sekä jakamaan työelämän iloja.

Yhistyksen ja Yhiksen yhteistyön kulminaationa toimii joka syksy järjestettävät alumnisitsit, jonne ovat tervetulleita niin fuksit kuin vanhemmatkin konkarit – ja ne paikat muuten revitään e-lomakkeista nopeasti. Valtiotieteellisen tiedekunnan ulkopuolella yhisläiset vaikuttavat ympäri Suomen maata Historian Opiskelijain Liiton (HOL) tapahtumissa ylläpitäen kilometrejä halkovaa intohimoa historian tutkimiseen. Lisäksi, Yhis ei koske vain opiskelijoita. Yhiksessä side on vahva myös henkilökunnan välillä ja henkilökunnalta opiskelijoihin. Henkilökunta tekee paljon yhteistyötä keskenään, oli kyse sitten tutkimuksista tai opintoasioista. Henkilökunta on myös läsnä opiskelijoiden arjessa, ja he viettävätkin yhdessä esimerkiksi perinteisiä pikkujouluja.

Taso ja Polho ovat niin sanotusti “vanhoja” järjestöjä, joilla kummallakin on takana yli 50 vuoden taival. Niinkin moneen vuoteen mahtuu tuhansia opiskelijoita, melkein yhtä monta alumnia,

KUVAT ELINA NYHOLM

lukuisia tapahtumia, tiedettä, kaljaa, yhteistyötä, päänsärkyjä, euforiaa ja kaikkea niiden väliltä ja ympäriltä. Moni asia on muuttunut yliopiston ympäristössä, mutta Yhiksen habitus on edelleen olemassa.

Yhisläiset ovat aikojen saatossa luoneet monia erilaisia perinteitä, joiden vaikutus näkyy vielä tänäkin päivänä kaikenlaisessa järjestötoiminnassa.

Miksi sitten Yhis on edelleen tärkeä? Yhiksen puheenjohtajina koemme, että vaikka yhteiskunnallinen muutos on tuonut mukanaan uusia monimuotoisia liittoumia, Yhikselle on edelleen paikkansa yliopiston yhteishengen ylläpitämisessä. Järjestämme yhdessä tapahtumia palvellaksemme heitä, joiden sydän sykkii yhteiskuntahistorian havinalle, tai heitä, joille voisimme jopa saada aikaiseksi syttymään uuden rakkauden kipinän. Tarkoituksena on myös osoittaa opintosuuntiemme useat erilaiset ulottu-

vuudet, esimerkiksi järjestämällä erilaisia työelämä- ja kulttuuriexcursioita. Kuten monessa muussakin asiassa, niin tässäkin on hyvä todeta, että yhdessä on kivempaa kuin yksin.

Yhis on kaikkea tätä ja kaikkea muuta. Yhis on ihmiselämä pienoiskoossa, jossa avuttomana fuksina tullaan sukulaisten (yhisläisten) piirittämiin kissanristiäisiin, milloin mihinkin. Ja sama meno jatkuu koko kandi- ja maisterivaiheen. Halusit tai et, meitä yhdistää veren sijasta jokin muu. Fuksista maisteriksi on pitkä matka ja sen kulkemista helpottaa sosiaalinen piiri, jonka vuorovaikutuksessa yhdessä jaetaan opintojen aikaiset ilot ja surut, riidat ja rakkaudet, kuin vaikeasti selitettävässä parisuhteessa. Lopuksi huomataan, ettei n-määrän vuosien jälkeen pääse siltikään eroon näistä samoista tyypeistä - edes alumnina. Eikä onneksi tarvitsekaan. P 9

P VAIHDOSSA

Matkamuistoina Uppsalasta rohkeutta ja huolettomuutta KAARINA TUOKKO

Uppsala on eläväinen opiskelijakaupunki, josta löytyy punavihreää ­tunnelmaa ja yhteiskuntaluokkia.

V

iime tammikuussa pakkasin kimpsuni ja suuntasin kevätlukukaudeksi vaihtoon Ruotsin Uppsalaan, vajaan tunnin verran Tukholmasta pohjoi- seen.

Uppsala on Ruotsin neljänneksi suurin kaupunki, mutta näyttää yllättävän pieneltä.

Keskustan historialliset rakennukset ovat ryhmittyneet joen rannalla kohoavan tuomiokirkon ympärille. Kirkon torni näkyy Uppsalassa kaikkialle, sillä koko kaupungissa rakennuskanta on pidetty matalana, maksimissaan noin viisi-kuusikerroksisena. Tämä on omiaan ruokkimaan idyllistä pikkukaupunki-lookia – ja asuntopulaa.

Uppsala on todellinen opiskelijakaupunki, jonka katukuvaa hallitsevat kirkon ohella ympäri kaupunkia levittäytyneet yliopistorakennukset sekä nuoret ihmiset. Opiskelijaelämä on vilkasta, kuten Helsingissäkin, mutta hieman toisella tavalla järjestetty. Ainejärjestöjä kyllä on, mutta niiden rooli on vähäinen. Vapaa-aika pyörii sen sijaan osakuntien ympärillä. Osakuntien idea on historiallisesti ollut kerätä yhteen samasta maakunnasta kotoisin olevia opiskelijoita, mutta nykyään opiskelija voi valita vapaasti, mihin osakuntaan liittyy.

Uppsalan osakunnilla on kaikilla oma talonsa,

10

jossa ne järjestävät sitsejä, peli-iltoja ja muita tapahtumia sekä pitävät yllä laillisia pubeja ja yökerhoja. Ei välttämättä olisi liioittelua sanoa, että osakunnat ovat Uppsalan sykkivä keskus!

Niiden pubeissa voi myös työskennellä pientä taskurahaa vastaan.

Tein vaihdon aikana viestinnän sivuaineen. Ruotsiksi opiskelu sujui tosi hyvin, vaikken ollutkaan lukiokurssien jälkeen juuri ruotsia käyttänyt. Opinnot oli ainakin viestinnässä järjestetty varsin samaan tyyliin kuin meillä valtsikassa. Tosin puolentoista tunnin luento oli erotettu tauolla kahdeksi kolmen vartin sessioksi, ja ryhmätöitä oli selvästi enemmän kuin meillä. Ryhmätöiden tekeminen oli kuitenkin vaihdossa hyödyllistä, koska silloin pääsi puhumaan ruotsia ja tutustumaan ryhmäläisiin.

Yritin harjoitella kieltä myös käymällä muutamia kertoja kielikahvilassa. Niitä löytyi muun muassa seurakunnan, kaupunginkirjaston ja järjestöjen vetäminä. Ideana on auttaa ruotsia vieraana kielenä puhuvia kielen oppimisessa laittamalla heidät keskustelemaan äidinkielisten puhujien kanssa. Ruotsalaismummojen kanssa olikin ihan herttaista jutella, ja eräs heistä kertoi, että hänen lapsuudessaan heidän perheellään oli kaksi suomalaista sotalasta asumassa.

Usein, kun turistina käy Tukholmassa ja yrittää tilata kahvia ruotsiksi, vaihtaa henkilökunta pian englanniksi. Vaihdon aikana sain kuitenkin puhua ruotsalaisille rauhassa ruotsia. Muiden kanssa kommunikaatio onnistuikin hyvin, mutta poikkeuksen muodosti yksi kämppiksistäni, jonka puheesta en jostain syystä saanut mitään selvää. Useimmiten kertoilin hänelle kuulumisiani ruotsiksi, nyökkäilin kun hän puhui jotain, ja kerroin taas lisää kun oli selvästi minun vuoroni puhua. Kun ”keskustelu” ajautui siihen pisteeseen, että olimme molemmat ihan hämmentyneitä, vaihdoimme englantiin. Sinänsä englantia tuli kyllä käytettyä paljon, sillä vapaa-aikana pyörin enimmäkseen muiden vaihtareiden kanssa.

Vaihtareiden kanssa tuli havainnoitua ruotsalaista yhteiskuntaa. Ympäristöasioistakin tuli puhetta. Vaikuttuneisuuden lisäksi jotkut myös kauhistelivat ruotsalaisten ruokahävikin määrää tai kierrätyksen puutteita. Vaihtareihin sattui lukeutumaan muun muassa biologeja, fyysikkoja ja ympäristöekonomi. Niinpä kävimme kaupunginkirjastossa kuuntelemassa ilmastonmuutospaneelia ja osallistuimme Earth Day-paraatiin.

Ruotsin hallituksessa istuivat vielä keväällä Socialdemokraterna ja Miljöpartiet, ja ruotsalaisten yleinen kiinnostus ympäristöasioita kohtaan näkyi mielestäni varsin selvästi. Vaihtareiden viralliseen Facebook-ryhmään ilmestyi infoa Zero Waste Uppsala -nimisestä liikkeestä, joka kannusti saapuvia opiskelijoita hankkimaan käytettyjä tavaroita kokonaisvaltaisen Ikea-reissun sijaan. Kaupunkikuvassa huomion kiinnittivät pyörätiet, jotka ovat puolitoista kertaa kävelijöiden puolen levyisiä, ja jotka oli aina aurattu heti lumentulon jälkeen.

Joidenkin pyöräteiden alla oli lämmityssysteemi, joka sulatti lumen. Myös pyörien pumppauspisteitä oli siellä täällä kadunkulmissa, ja tietenkin pyörätelineille oli varattu hyvin tilaa kaduilta ja rakennusten edustoilta. Uppsala onkin varsinainen pyöräilykaupunki. Lisäksi autoilua oli rajoitettu ainakin siten, ettei Uppsalan keskustassa saanut ajaa nastarenkailla.

Soluasunnossani oli tarkat säännöt kierrätykselle. Keräsimme biojätettä, pahvia, muovia, paperia, lasia, metallia, paristoja, elektroniikkaromua ja varmaan vielä jotain

muutakin. Käytännössähän kierrätys ei sujunut ihan puhdasoppisesti, kun alueella asui opiskelijoita kaikista maailman kolkista, eivätkä kierrätysohjeet pysty yleensä vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Lisäksi sekajätteelle ei ollut jätekatoksessa omaa astiaa, mikä aiheutti kieltämättä vähän ongelmia. ( Joissain muissa opiskelija-asuntoloissa oli kyllä sekajäte, en tiedä olimmeko jokin poikkeus.) Minustakin tuli hämmentynyt ulkomaalainen, joka kiikutti välillä vähän sekajätettä puiston yleiseen roskikseen.

Yhteiskuntaluokkia löytyi Ruotsista sen verran, että eräällä osakunnalla sain tietää jutelleeni hetkeä aikaisemmin aatelisen opiskelijan kanssa. Muiden opiskelijoiden ja ympäröivien ihmisten taustat eivät oikein välittyneet minun silmiini. Kevään tullen kirjaston eteen ilmestyi kerjäläinen. Ruotsin vastaanottamat turvapaikanhakijat eivät mielestäni näkyneet Uppsalan kaduilla. Toki muualta tulleita oli melko paljon, mutta he vaikuttivat olevan pikemminkin vaihto-opiskelijoita, ulkomaisia tutkinto-opiskelijoita tai jo kotoutuneita maahanmuuttajia tai maahanmuuttajataustaisia perheitä. Kirjastossa oli kyllä melko näkyvästi esillä hyllyjä, joihin oli koottu ruotsin kielen oppikirjoja. Kaunokirjallisuutta oli hankittu eri kielillä, myös suomeksi. Satutuntejakin oli ruotsin lisäksi esimerkiksi venäjäksi, serbiaksi, puolaksi, persiaksi ja suomeksi.

Vaihdossa käyminen toi ainakin minulle tietynlaista rohkeutta ja huolettomuutta.

Pikku virheet eivät oikeasti ole niin vakavia.

Vaihdossa tottuu kysymään, olemaan ulalla, vaikuttamaan tyhmältä ja toisaalta kokemaan hienoja hetkiä, kun huomaa oppineensa kieltä ja saaneensa uusia oivalluksia kulttuureista, yhteiskunnista ja elämäntyyleistä. Suosittelenkin vaihtoon lähtemistä lämpimästi! P

11

P

POLHO RY:N HALLITUKSEN KUULUMISET

POLHON SYYSKUULUMISET

P

olhon hallitus on palannut lomilta sorvin ääreen. Syksy on ollut ainejärjestön näkökulmasta vauhdikas, mutta erilainen verrattuna edellisiin vuosiin. Viimevuotinen koulutusuudistus on pistänyt myös Polhon miettimään omaa rooliaan uudelleen. Aikaisempina syksyinä Polhon toiminta on pitkälti keskittynyt fuksitoiminnan ympärille, mutta nyt suurempi vastuu fuksitoiminnasta on siirtynyt uudelle opiskelijajärjestölle Kumoukselle. Polhon hallitus on kuitenkin ollut auttavana työmyyränä tapahtumissa levittämässä poliittisen historian ilosanomaa.

Vaikka muutokset puhaltavat, Polho ei perinteitään hylkää. Lokakuussa vierailtiin rakkaan P-klubin luona Turussa, ja syysmatka vie polholaiset ja polhonmieliset tänä vuonna Vilnaan. Alumnien kanssa sitsataan vielä tämän vuoden puolella, ja vuoden suurin spektaakkeli koittaa joulukuun kuudentena päivänä.

Perinteiden lisäksi Polho on pyrkinyt uudistamaan toimintaansa, ja esimerkiksi työ-

elämän roolia toiminnassa on kasvatettu. Polholla on tänä vuonna kaksi työelämävastaavaa, ja ekskuja on järjestetty aiempaa tiheämmin.

Toivottavasti tämä on heijastunut myös jäsenistölle, ja toivottavasti työelämään siirtyminen näyttää valoisammalta.

Toinen tärkeä painopiste Polhon toiminnassa on edunvalvonta. Asia on erityisen tärkeä, koska iso osa opiskelijoista opiskelee edelleen vanhojen tutkintorakenteiden mukaisesti. Ainejärjestön näkökulmasta edunvalvonnassa tärkeintä on turvata mahdollisuus opiskella edelleen poliittista historiaa – myös uudessa koulutusohjelmassa. Haluamme edistää poliittisen historian opiskelijoiden intressejä, viedä niitä eteenpäin henkilökunnalle ja näin vaikuttaa opiskeluympäristöön.

Ainejärjestötoiminnan ytimessä on poliittisen historian liekin ylläpitäminen. Tahdomme esitellä ja tukea poliittisen historian tieteenalaa ja järjestää toimintaa sen ympärillä.

Haluamme myös pitää yhteyttä niihin tahoihin, jotka toimivat tieteenalan parissa, eli toisin sanoen opiskelijoihin, tutkijoihin kuin myös alumneihin. Polho pyrkii olemaan väylä, jonka kautta voi identifioitua poliittisen historian opiskelijaksi. Sillä jos ei ole poliittisen historian opiskelijoita, ei ole poliittisen historian tieteenalaa. P

Anni Matero Kara Martikainen

12

KUVA ELINA NYHOLM

KUVA ELINA NYHOLM mia paikkoja on useita, mutta henkilöitä, joiden kokemus kohtaa tarjolla olevien paikkojen vaatimukset, on vain kourallinen. Tämän saan harjoittelu todeta taas kerran käydessäni läpi lähetystön Yhdysvaltain tarjoamia paikkoja autonkuljettajasta osaston Helsingin suurlähetystössä päällikköön. Päätän palata viikon päästä uudelleen samaiselle sivustolle, jolloin huomaan, että edellä mainittujen paikkojen lisäksi listaa JANI LEIVO on jatkettu harjoittelijapaikalla politiikan ja talouden osastolle. Työhakemuksen lähetettyäni minuun ollaan yhteydessä vasta palattuani Suomeen kesäkuun alussa. Työhaastattelu järjestetään kiireellisellä aikataululla jo seuraavana päivänä suurlähetystön yhteydenoton jälkeen, ja heinäkuun loppupuolella pääsen aloittamaan työharjoitteluni.

Harjoitteluni tehtäväkenttä on laaja.

Päivittäisiin tehtäviini kuuluu median seurantaa ja raportointia, käännöstyötä sekä kokousten valmistelua. Lisäksi olen päässyt tekemään projektiluontoista tutkimustyötä ja järjestelemään lähetystön isännöimiä tapahtumia. Työharjoittelussa olen kuitenkin huomannut, että päivittäiset työtehtävät usein ylittävät osaston nimelliset vastuualueet, ja täten kyvykkyys aaliskuinen harmaa Glasgow ja kah- joustaa sekä mukautua nopeasti uusiin tilandeksan neliöinen huoneeni. Saan kir- teisiin ovat nousseet keskeisiksi osiksi arkeani joitettua hakukenttään ’embassy jobs suurlähetystöharjoittelijana.

Helsinki’, kunnes internet-yhteys katkeaa taas Kaikkiaan olen todella tyytyväinen kerran. Tuossa vaiheessa en osannut edes ku- harjoittelupaikkaani Yhdysvaltain Helsingin vitella hikoilevani puku päällä Yhdysvaltain suurlähetystössä. Viisikuukautisen harjoitteluHelsingin suurlähetystön porteilla neljä kuu- ni päättyessä tämän vuoden lopussa olen varkautta myöhemmin. Tätä kirjoittaessani on ma, että harjoittelussa oppimani työelämäntainiin ikään harmaata, mutta Glasgow on vaih- dot hyödyttävät minua myös jatkossa. Haluan tunut Helsinkiin ja kahdeksan neliöinen so- kannustaa kaikkia muodostamaan oman kulluasuntolan huone Kaivopuistonrannan suur- ku-uran, josta lopulta muodostuu polku kohti lähetystö-alueeseen. Polkuni työharjoitteluun juuri sinun näköistäsi harjoittelupaikkaa. Etsi, ei varmasti ole se tavanomaisin huomioiden, tule löydetyksi. P että olen kolmannen vuoden opiskelija, joka on juuri kotiutunut takaisin Helsinkiin vuoden mittaisen vaihdon jäljiltä. Polut muodostuvatkin edestakaisin kuljetuista kulku-urista, joten päätin muodostaa oman polkuni kohti unelmiPriorisoi omat eni harjoittelupaikkaa Yhdysvaltain Helsingin työtehtävät suurlähetystössä.

Palatkaamme hetkeksi vaihtovuoteeÄlä pelkää ni Glasgow’ssa. Saatuani internet-yhteyden epäonnistumisia taas toimimaan, hakukone tarjoaa minulle ensimmäiseksi Yhdysvaltain Helsingin suurEtsi, tule lähetystön sivustoa. Niin kuin jokainen, joka löydetyksi on joskus työpaikkaa hakenut, tietää, että avoi-

P

HARJOITTELUSSA

M

Janin 3 vinkkiä harkkaan

1 2 3

13

P TYÖELÄMÄ

TEKSTI MARIA SIMULA

Uutispäällikkönä Iltalehdellä

M

ikko Virta valmistui poliittisen historian maisteriksi vuoden 2017 keväällä ja työskentelee nykyään Iltalehden uutispäällikkönä.

Aluksi Virta pääsi Iltalehteen kesätöihin taittajaksi, ja on muutamassa vuodessa edennyt eri työtehtävien kautta uutispäälliköksi asti. Virta aloitti työskentelyn Iltalehdellä opintojen ohella.

Sivuaineena Virta on opiskellut viestintää, sillä hän oli jo opiskeluvaiheessa kiinnostunut median parissa työskentelemisestä.

Virta on toiminut sekä Poleemin että Tutkaimen päätoimittajana. Opiskelijalehtien parissa työskentely on toiminut hyvänä ponnistuslautana Virralle, mutta usein toimittajan paikkaa hakevalta vaaditaan enemmän kokemusta media-alalta. Toisena sivuaineena Virta on opiskellut visuaalista journalismia Aalto-yliopistossa, ja tätä kautta hän on saanut konkreettista osaamista lehtityöstä. ”Suosittelen lämpimästi opintoja valtsika-kuplan ulkopuolelta, se avartaa maailmaa.”

Opiskelijalehtien kautta Virta on oppinut ymmärtämään lehden tekoprosessin alusta loppuun, kun taas poliittinen historia on auttanut Virtaa ymmärtämään laajoja yhteis-

MIKKO VIRTA kunnallisia prosesseja ja niiden taustalla olevia tekijöitä, mistä on ollut paljon apua toimittajana työskennellessä. Poleemista ja Polhosta on tarttunut mukaan myös ystäviä ja kontakteja, jotka ovat tärkeitä niin elämässä kuin omassa ammatissakin.

Virta on tyytyväinen siihen, että on päässyt työskentelemään Iltalehdessä. ”Iltalehti on paras koulu journalismiin, koska täällä mennään pinnan alle ja ollaan rajoilla.” Virran mukaan yksi toimittajan tärkeimmistä ominaisuuksista on rohkeus tarttua vaikeisiinkin aiheisiin, ja se usein tarkoittaa astumista pois omalta mukavuusalueelta. Nykyään toimittaja ei myöskään pärjää pelkällä kirjoittamistaidolla, vaan täytyy olla osaamista myös muun muassa kuvaamisesta ja tietotekniikan hallitsemisesta.P

Mikon 5+1 vinkkiä toimittajan uralle: 1. Kirjoita kunnianhimoisia ja laadukkaita artikkeleita mihin tahansa julkaisuun (Poleemi, Tutkain, paikallislehti tms), joita voit käyttää työnäytteinä.

2. Hae kaikkiin mahdollisiin medioihin töihin kesätoimittajaksi. Janakkalan Sanomissakin oppii tärkeimmät uutistyön perusteet.

3. Hae kesätoimittajapaikkoihin nopeasti, viimeistään viikon sisällä haun alkamisesta, koska paikat täytetään usein jo ennen haun päättymistä.

14

4. Panosta persoonalliseen hakemukseen, jolla erotut muista. Soita aina (perään tai etukäteen) työnantajalle ja osoita kiinnostuksesi työpaikkaa kohtaan. Toimittajalla ei saa olla puhelinkammoa.

5. Muista, että polholaisista tulee todistetusta erinomaisia toimittajia!

TEKSTI JA KUVA YHISTYKSEN HALLITUS

Pian 10-vuotias Yhistys kutsuu opiskelijoita ja alumneja!

K

un kukaan ympärilläsi ei ymmärrä kiinnostustasi Kekkoseen tai teollistumiseen, kannattaa suunnata katse alumneihin. Yhteiskuntahistorian alumnit, eli tuttavallisemmin Yhistys ry, on avoin kaikille alan opiskelijoille, alumneille sekä muille historiafiilistelijöille ja -nörteille.

Tärkein tehtävämme on koota tuttuja ja tuntemattomia opiskelijoita ja alumneja yhteen. Toiminnalla pyrimme lisäämään poliittisen historian, talous- ja sosiaalihistorian sekä yhteiskuntahistorian yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Jäsenenä saat mahdollisuuden seurata tiiviisti yhdistyksen tapahtumia sekä osallistua kiinnostuksesi mukaan tapahtumiin alumnikaljotteluista ja virkistysjuhlista mielenkiintoisiin ekskursioihin ja paneelikeskusteluihin.

Jäsenmaksuista päätetään jokakeväisessä vuosikokouksessa, ja tällä hetkellä jäsenyys on täysin maksuton.

Yhistys on näyttäytynyt vuosien varrella paitsi alumnisitseillä, myös vakituisten vappuskumppien tarjoajana. Viime vuonna järjestimme näiden lisäksi muun muassa taidemuseovierailun, keskusteluillan uudesta tiedustelulaista ja pikkujouluglögit. Alumnisitsit ovat tulossa myös tänä syksynä – kiitos jälleen jo etukäteen upeille opiskelijoille järjestelyistä ja innokkaasta yhteistyöstä! Lähiaikoina olisi tarkoitus toteuttaa myös vierailu Vantaalla

sijaitsevaan rikosmuseoon sekä historiallisesti sivistävä oluenmaisteluilta. Joulutunnelmiin virittäydytään taas kaikille avoimissa kabineteissa.

Tällä hetkellä työn alla ovat erityisesti vuoden 2019 alkuun ajoittuvat Yhistyksen 10-vuotisjuhlat. Näillä kekkereillä olisi ideana kuulla ajankohtaisia kuulumisia tiedekunnasta, keskustella kiehtovista tieteellisistä teemoista ja nauttia kuohuvaa. Tarkoituksenamme on luoda uusi perinnetapahtuma kaikille yhisläisille, ja hallitus toivookin juhliin mukaan niin fukseja kuin vanhempiakin alumneja vuosikymmenten varrelta.

Yhistyksen hallitus kokoontuu erinäisissä kuppiloissa noin kuukauden välein.

Kokouksia saa aina tulla seuraamaan sekä antamaan ehdotuksia alumnitoiminnan parantamiseksi – olisi mukava nähdä teitä kaikkia! Kevään 2019 vuosikokouksessa on jälleen mahdollisuus liittyä virallisesti hallitukseenkin.

Tervetuloa mukaan! P

Tykkää Yhistyksestä Facebookissa ja liity Yhis-alumnit -Facebook-ryhmään.

Yhistykseltä löytyy myös omat nettisivut.

15

KONFLIKTINRATKAISUSIMULAATIO 2018

T

änä vuonna kolmatta kertaa järjestettävässä viikonlopun mittaisessa konfliktinratkaisusimulaatiossa teemana on arktinen alue. Konfliktinratkaisusimulaatio tuo tänäkin vuonna turvallisuuspolitiikasta ja kansainvälisistä suhteista kiinnostuneet politiikan opiskelijat yhteen ratkomaan reaalitilanteita mukailevia kriisejä. Polhon osalta järjestäjätiimiin kuuluvat Polho ry:n virkailija Ville Viitala sekä vuoden 2018 hallituksen jäsen Johannes Vänttinen.

Konflikti 2018 -tapahtuman järjestäminen on ollut koko kuluneen vuoden mittainen projekti, ja se on sisältänyt intensiteetiltään vaihtelevia työjaksoja. Työhön on kuulunut lukuisia kokouksia, epävirallisia tapaamisia, asiantuntijavierailuja sekä erinäisten tahojen konsultoimista aiheen tiimoilta. On ollut suuri ilo huomata, kuinka kaikki aiheeseen perehtyneet asiantuntijat ovat suhtautuneet projektiin suurella kiinnostuksella ja kannustuksella. Erityistä kiitosta antaisin puolustus- ja ulkomi-

16

nisteriön suuntaan, sillä heidän asiantuntijansa ovat olleet työryhmän käytettävissä aina tilanteen vaatiessa.

Konfliktinratkaisusimulaatio edustaa juuri sellaista toimintaa, jota saman alan opiskelijoiden välillä soisi olevan enemmänkin.

Opiskelujen aikana tehdyt harjoittelut ja ekskursiot ovat itsessään oleellisia, jotta opiskelijat kykenisivät hahmottamaan työmarkkinoiden laajan tarjonnan, mutta Konfliktin kaltaiset, reaalimaailmaan kiinteästi kytköksissä olevat tapahtumat tuovat korvaamatonta syvyyttä ymmärrykseen.

Arktisen alueen geopoliittinen merkitys on lisääntynyt roimasti viime vuosina.

Suomen ollessa paraikaa Arktisen neuvoston puheenjohtaja kaudella 2017-2019, Konflikti 2018:n aihe on erittäin ajankohtainen. Arktisen alueen valtasuhteisiin ja kiistoihin sisältyy erityisen mielenkiintoisia historiallisia taustoja, jotka varmasti kiinnostavat suuresti Polhon jäsenistöä.

Kuvat Tarja Kinnunen

N

iin järjestäjätiimin kuin pelaajienkin perehtyessä arktiseen alueeseen, on monille todennäköisesti auennut uusi näkökulma maailmanpolitiikan syövereihin.

Simulaatio ei siis ainoastaan tarjoa mahdollisuuksia saada kosketuspintaa kansainväliseen diplomatiaan ja kriisinhallintaan, vaan antaa myös tilaisuuden kerryttää asiantuntijataitoja tietyn aihepiirin saralla. Ottaen huomioon, että kaikki konsultoidut asiantuntijat ovat suhtautuneet tapahtumaan enemmän kuin myötämielisesti, simulaation tarjoama konkreettinen näyttö osaamisesta ja kokemuksesta on varmasti meriitti, jota tulevaisuuden työnantajat osaavat arvostaa.

Yhteiskuntatieteiden opinnoissa korostuu verkostoitumisen tärkeys, ja koska yhteiskuntatieteiden tarjoama pätevyys on niin laaja-alainen ja useaan tehtävään soveltuva, opiskeluiden aikana kerrytetyt suhteet voivat osoittautua erittäinkin merkityksellisiksi tulevassa työelämässä. Konfliktinratkaisusimulaatio tarjoaa niin järjestäjien kuin pelaajienkin näkökulmasta erinomaisen tilaisuuden tutustua samoista aiheista kiinnostuneisiin ihmisiin.

Yksi hienoimmista asioista simulaatiossa onkin näin järjestäjän näkökulmasta se, että tapahtuma tuo yhteen politiikan opiskelijoita ympäri Suomea. Vaikka Suomi ei olekaan asukasluvul-

taan erityisen suuri maa, suuriakin eroja saattaa esiintyä näkemyksissä ja erikoisosaamisissa.

Parhaimmillaan Konfliktinratkaisusimulaatio on tapahtuma, jossa kiinnostuneet opiskelijat voivat käydä fiksua ja rakentavaa dialogia yhteisesti kiinnostavista aiheista, mikä puolestaan tukee kaikkien ymmärryksen kehittymistä.

Polho ry on muiden politiikan opiskelijoiden ainejärjestöjen kanssa suuressa roolissa sekä tapahtuman järjestämisessä että siihen osallistumisessa. Polhon ollessa suhteellisen pieni ainejärjestö suurempien järjestöjen rinnalla, on mielestäni erittäin tärkeää, että ainejärjestömme pyrkii jatkossakin ottamaan osaa suuren mittakaavan yhteistyötä vaativiin tapahtumiin. On maineemme, tunnettavuutemme sekä houkuttelevuutemme kannalta tärkeää, että Polho osoittaa jatkuvaa aktiivisuutta ja kiinnostusta ainejärjestöjen väliseen yhteistoimintaan. Poliittisen historian ollessa ajettuna ahtaalle useiden muiden perinteisten tieteenalojen joukossa, Konfliktinratkaisusimulaation kaltaisten tapahtumien tuoma näkyvyys ja tunnettavuus ovat pienen mutta tärkeän ainejärjestömme tulevaisuuden kannalta oleellisia. P Johannes Vänttinen Helsingissä, 24.9.2018

17

ISHAN KESÄSEMINAARI

TEKSTI JA KUVA ELINA SIPILÄ

VARSOVASSA

ISHA, eli International Students of History Association, on historian opiskelijoiden kansainvälinen järjestö, jonka tavoitteena on yhdistää opiskelijoita ympäri Eurooppaa. Kansainväliset seminaarit ovat osa tätä tärkeää tavoitetta, ja niitä järjestetäänkin useita vuodessa. Vuoden 2018 kesäseminaari järjestettiin Varsovassa, jonne ISHA Helsingistä lähti jopa viisi onnellista opiskelijaa, joten Suomen edustus seminaarin noin 40 osallistujasta oli huomattava.

Helteisenä heinäkuun maanantaina viiden opiskelijan matka alkoi Helsingistä kohti Varsovaa. Tämänkertainen kesäseminaari järjestettiin Puolan pääkaupungissa teemanaan Building Cities, Creating Societies. Varsovan osittain traaginen mutta kiehtova historia antoikin loistavat puitteet teeman käsittelylle.

Alkuviikon lähes tukalan kuumassa säässä tehdyillä kiertokävelyillä, seminaarin workshopeissa ja museovierailuilla saimme vähintään puolen kurssin verran tietoa kaupungin ja Puolan historiasta.

Niin kiertokävelyillä kuin workshopeissa Varsovan historia toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen tuli vahvasti esiin.

Sodanaikaisissa pommituksissa vakavasti kärsinyt kaupunki onkin uudelleenrakennettu lähes kokonaan, ja arkkitehtuurillisesti se näyttää sekalaiselta sekoitukselta modernia ja vanhaa: löytyy niin massiivisia sosialistirealistisia rakennuksia kuin myös moderneja pilvenpiirtäjiä. Yksi yliopiston saleista, joissa seminaarin a v a j a i s s e re m o n i a pidettiin tiistaiaamuna, oli yksi niistä harvoista 1800-luvulla rakennetuista yliopiston tiloista, jotka selviytyivät pommituksista suurilta osin alkuperäisessä muodossaan.

18

Viikon aikana seminaariosallistujat olivat laajasti pohtineet kaupunkien merkitystä sivilisaatioille ja yhteiskuntien rakentumiselle. Perjantain final conclusion paljasti useat käsitellyt teemat, jotka olivat nousseet esille: kaupunkien rakennus, kaupunkielämä sekä kaupungit ja ihmiset sotien tai muiden kriisien hetkellä. Varsovan ghetto, kansannousu ja niiden seuraukset saivat osakseen monia mainintoja. Kaupunkien ja yhteiskuntien merkitystä tarkasteltiin myös osallistujien kotimaisesta kontekstista, tuoden näin esille mielenkiintoista tietoa muun muassa Itävallasta, Serbiasta ja Sloveniasta.

Uusi unkarilainen ystäväni vitsaili ”Please do not mention the nfdp [National Food and Drinks Party] party, just the awesome Hungarians”, kun kerroin kirjoittavani lehtiartikkelia seminaarista. Tästä reaktiosta voi varmasti arvata, että virallisten osuuksien lisäksi ohjelmaan kuului myös rennompaa ajanviettoa – näistä osa sujui sulavammin kuin toiset…

Puolan halpa hintataso antoi myös loistavat mahdollisuudet pubien ja ravintoloiden kiertelyyn mitä parhaimmassa seurassa. Mikään ei vetänyt vertoja loppuviikon tunteelle, kun huomasi, ettei varatusta matkakassasta ollut mennyt lähes puoliakaan! Näin pystyi vielä seminaarin loputtua vierailla Krakovassa muiden suomalaisten kanssa hyvällä omallatunnolla.

Na zdrowie! P

15 VUOTTA JALKAPALLON ILOSANOMAA

REAL TORSPO

H

allitukset vaihtuvat, valtakunnat kaatuvat ja maailman poliittinen tilanne on yhä vain epävarmempaa.

Sen sijaan Real Torspo porskuttaa aina vain eteenpäin opiskelijoiden terveitä elämäntapoja kohentaen. Rippikouluikään kasvanut Torspo viettää kaudella 2018 – 2019 juhlakauttaan, ja on syytä tarkastella, mistä tässä valtiotieteellisen tiedekunnan ylpeydessä on oikein kyse.

15

vuotta sitten yhteiskuntahistorian opiskelijat perustivat jalkapallojoukkueen, jonka nimeksi valittiin Real Torspo. Nimen alkuperä on sittemmin jäänyt alkuperäisjäsenten perinnetiedoksi, mutta varmaa on, ettei sillä viitata espanjalaiseen jalkapallon suurseuraan tai legendaariseen suomalaiseen jääkiekkovälinevalmistajaan.

Vuonna 2018 kuninkaallisen Torspon toiminta koostuu opiskelijoille tarjottavasta yhteisestä urheilullisesta harrastuksesta, joka toimii erittäin tervetulleena vaihtoehtona opiskelustressille ja Kuppalan bileille. Joukkueessa ei mennä taitotaso edellä, vaan päämääränä on tarjota nykyisen yhteiskunnallisen muutoksen opiskelijoille iloisia yhteisiä hetkiä. Torspo ei kuitenkaan rajoitu pelkästään YHMU:n oppiainejärjestöihin, vaan kerää jäseniä ympäri tiedekuntaa.

Real Torspossa urheillaan tällä hetkellä kaikkina vuodenaikoina. Keväisin ja syksyisin kamppaillaan Unisportin jalkapalloliigasssa Töölössä, ja talvisin hiotaan tikitaka-taktiikoita futsal-sarjassa Kumpulan Unisportilla. Yliopiston lukuvuoden päättyessä jalkapalloa kuitenkin jatketaan höntsäpelien muodossa. Kaikkiin tapahtumiin ovat tervetulleita Torspon toiminnasta kiinnostuneet opiskelijat.

S

yksyllä 2017 Torspon aktiivijäsenet saivat ajatuksen joukkueen ulkoasun päivittämisestä moderniin aikaan sopivaksi. Uusi logo, yhtenäiset pelipaidat sekä tiedekunnassa erittäin suosituksi nousseet Real Torspo – collegepaidat näkivät päivänvalon. Tällä hetkellä collareita on jaettu yhteensä noin 120 Torspoyhteisön jäsenelle, ja uusi tilaus on nyt syksyllä 2018 käynnissä. Collarit ovat nousseet erityisen suosituiksi luentosaleissa sekä erilaisissa opiskelijatapahtumissa, ja varsinkin valtsikan punaiset haalarit saavat arvoisensa lisämausteen collaria käytettäessä.

15-vuotisen historiansa aikana Real Torspo on nähnyt sekä aktiivisia että passiivisia kausia, mutta tällä hetkellä toiminnan suunta on vahvasti ylöspäin. Tärkeintä ei ole otteluissa voittaminen, vaan yhdessä hauskan pitäminen.

Toki voitetuista otteluista otetaan kaikki ilo irti ja jalkapallokautta juhlistetaan myös pelikenttien ulkopuolella, mutta liian vakavasti pelejä ei oteta. Real Torspon puolesta toivotan niin uusille kuin vanhoillekin opiskelijoille mahtavaa juhlavuotta, ja toivotan kaikki tervetulleeksi mukaan joukkueeseen ikään, sukupuoleen tai taitotasoon katsomatta. P General Manager Markus Kivistö

19

Päätoimittajilta:

VOIKO SATAA NIIN PALJON, ETTÄ KOKO MAAILMA TULVII? äin kysyi 4-vuotias Miitta Hesarin Lasten tiedekysymykset –palstalla.

N ­Vastauksia lähti pohtimaan myös Poleemin päätoimitus.Tämän ­lehden v­ iime numerossa keskityimme tarkastelemaan tulevaisuutta, ja t­ässä p ­ ainoksessa pyörimme ympäristön, kulutuksen ja kestävän ­kehityksen t­ eemojen ­ympärillä.

Ajankohtaisiksi tahdomme nostaa kysymykset e­ linympäristömme ja Telluksemme lähitulevaisuudesta. Mitkä osat säilyvät huomiseen?

xfordin yliopiston Future of Humanity Institutessa (FHI) tutkitaan eriO laisia skenaarioita, joissa ihmiskunnan historian nähdään päättyvän. Iso osa näistä näkymistä on sidoksissa ympäristötekijöihin. Mitkä ilmastoka-

tastrofin ainekset vaadittaisiin sivilisaation päättymiseen sellaisena kuin me sen tunnemme? Onko se Marxin sanoin kapitalismi, raamatullisesti liiaksi ­syntiminen vai Miitan miettimä sade?

NÄLKÄ

I

lmastonmuutoksella on monia seurauksia, ja yksi niistä on nälän kasvaminen maailmassa.

Ruokapula voi johtua monesta tekijästä, kuten sään ääri-ilmiöiden lisääntymisestä, konflikteista, köyhyydestä tai väestönkasvusta. Ilmastonmuutos on lisännyt sään ääri-ilmiöitä kuten kuivuutta ja tulvia, jotka pilaavat helposti sadon ja näin ollen heikentävät ruoan saatavuutta.

YK:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden tavoitteena on ollut nälän vähentäminen maailmassa, mutta nälänhätä ja ruoan puute ovat sitä vastoin lisääntyneet muutaman viime vuoden aikana. Valtiot ovat sitoutuneet sopimuksiin nälän vähentämiseksi, mutta konkreettisia toimia ei ole toteutettu tarpeek-

20

si. Jos nälkäkatastrofi iskee johonkin maahan, kansainvälinen yhteisö kerää ja lähettää katastrofiapua alueelle, mutta pahimman savun hälvettyä apu lopetetaan. Tämä ei auta nälän poistamista pitkällä tähtäimellä.

Nälkäkriisit ovat yleensä esillä mediassa vain lyhyen ajan, ja unohtuvat nopeasti uuden kriisin ilmaannuttua. Jos nälkä nostettaisiin useammin esiin keskusteluissa ja mediassa, päättäjillä olisi suurempi paine tehdä päätöksiä, jotka miellyttävät ihmisiä. Poliitikoilla ja yrityksillä on valta muuttaa asioita maailmassa, joten vaikuttamalla heidän toimintaansa on mahdollista saada muutoksia aikaan.

Poliittinen tilanne näyttää monissa maissa vali-

tettavasti kehittyvän siihen suuntaan, että maat käpertyvät enemmän itseensä, mikä johtaa humanitaarisen avun vähenemiseen. Monien valtioiden johtoon on noussut protektionismia harjoittavia päättäjiä, ja tämän seurauksena kehitysyhteistyöapua on vähennetty.

Maailmassa olisi tarpeeksi ruokaa ruokkimaan koko ihmiskunta, mutta se on jakautunut epätasaisesti. Tämän takia on tärkeää, että hyvinvoivat auttavat apua tarvitsevia. Jos valtiot alkavat keskittyä yhä enemmän itseensä ja omaan pärjäämiseen, kuka huolehtii niistä, jotka eivät pärjää yksin?

Väestönkasvu ja sen myötä köyhyys kasvavat tulevaisuudessa, eikä ilmastonmuutoksen ehkäiseminen näytä etenevän lupaavasti. Kun sääolosuhteet muuttuvat ympäri maailmaa, eivätkä ihmiset pysty enää viljelemään liian kuivassa maaperässä tai

maaperässä, josta kaikki ravinteet ovat huuhtoutuneet pois, syntyy ilmastopakolaisuutta.

Ihmiset muuttavat alueille, joissa ruoan saatavuus on turvattua. Nouseva lämpötila aiheuttaa myös sen, että joillain alueilla on mahdotonta enää elää. Suureen muuttoliikkeeseen on osattava varautua, eivätkä valtiot saa teljetä rajojaan apua tarvitsevien edestä.

Ruoan tuotanto ja saatavuus on taattava maissa, joissa on paljon nälkää näkeviä ihmisiä. Jotta voimme päästä tähän, meidän on puututtava nälkää aiheuttaviin tekijöihin, kuten köyhyyteen, konflikteihin ja ilmastonmuutokseen. Jos kansainvälinen yhteisö ei ota ilmastonmuutoksen ehkäisemistä tosissaan ja ala etsiä konkreettisia ratkaisuja, tavoitteisiin nälän vähentämiseksi ei päästä.

LÖYLYÄ, LÖYLYÄ

A

h, aurinko! Näin moni suomalainen turisti ajattelee jouluna astuessaan pienessä laitamyötäisessä ulos Finnairin koneesta Bangkokissa. Kesä 2018 osoitti kuitenkin, ettei suomalaisten tarvitse lähteä omaa eteistään pidemmälle päästäkseen nauttimaan helteistä. Viime kesän maailmanlaajuinen helleaalto näytti monelle kuolevaiselle oman hautapaikan ja toimi vaarallisena varoituksena siitä, mitä on tulossa.

Jatkuvalla helteellä on myös paljon kauaskantoisempia ja apokalyptisempiä seurauksia. Helteiden yleistyessä syysmyrskyt, taifuunit ja hurrikaanit tulevat lisääntymään.

Jutun kirjoitushetkellä inspiraatiota löytyy

esimerkiksi Yhdysvalloista, missä kokonainen kaupunki on veden saartamana. Samaan aikaan maapallon toisella puolella Filippiineillä ja Hongkongissa yritetään selvitä taifuuneista.

Pisteenä i:n päällä, Naurun saari on kirjaimellisesti hukkumassa Tyyneen valtamereen.

Vuoden 2018 sääilmiöiden pohjalta on helppo nähdä, kuinka maapallo pyrkii kaikin keinoin hukuttamaan tai paahtamaan ihmis­ apinan pois päiväjärjestyksestä. Luontoäiti on saanut tarpeekseen ihmisistä, jotka ovat viimeiset parisataa vuotta tehneet hartiavoimin töitä muuttaakseen maapallon saunaksi. Vuosi 2018 tuleekin nähdä vasta Luontoäidin lämmittelylöylynä.

21

22

GERMINATOR Hypätään muutama vuosi eteenpäin. Vuoteen 2030 mennessä Luontoäiti saa näillä näkymin valmiiksi pitkäaikaisimman projektinsa: napajäätiköiden sulattamisen. Tähän mennessä taifuunit ja hurrikaanit ovat yhtä yleisiä kuin sadekuurot. Naurun kaltaiset pienet saarivaltiot ovat aikaa sitten kadonneet kartalta, joko hirmumyrskyn pyyhkäisemänä tai atlantismaisesti mereen upoten. New Yorkissa ikoniset keltaiset taksit ovat vaihtuneet kumiveneisiin, joilla liikemiehiä kuskataan tornitalosta toiseen.

Amsterdam mainostaa itseään 2030-luvun Venetsiana, missä punaiset lyhdyt on jouduttu vaihtamaan käytännön syistä poijuihin. Brexitistä toipuva Iso-Britannia on linnoittautunut valtavien suojamuurien taakse pitääkseen yhtä lailla Atlantin ulkona ja koulutetun väen sisällä.

Elämä päiväntasaajan alueella on käynyt mahdottomaksi, sillä päivän lämpötila nousee lähelle 80 astetta. Autiomaasta nousee edelleen kuitenkin öljyvaltioiden viimeisimmät lasitornit, ja Qatar on päättäväisesti lähtenyt hakemaan vuoden 2034 talviolympialaisten isänyyttä.

Suomalaiset turistit, jotka ennen lentelivät jouluksi Thaimaahan, ovat jäätyneet kuoliaiksi Golf-virran tyrehdyttyä sulaneen jään viilennettyä sen. Ne, jotka eivät ole jäätyneet pystyyn, ovat tukehtuneet ikiroudasta vapautuneeseen metaaniin. Se harvalukuinen joukko, joka vielä kadulla raahustaa happinaamarit päässä on turtunut kohtaloonsa, ja odottaa koska Luontoäiti heittää seuraavan kauhallisen löylyä.

M

iksi emme saa ilmastonmuutosta pysäytettyä? Biologi ja kirjailija Maria Katajavuoren mukaan tämä johtuu kenties siitä, että ihminen on lajina itsetuhoinen. Selitys alkaa tässä vaiheessa ja turhautumisen tilassa kuulostaa jo varsin pätevältä. Ei kuitenkaan vielä luovuta toivosta, eihän?

Tuomionpäivä koittaa todennäköisimmin useamman ympäristökomponentin summana yksittäisen katastrofin sijaan. Mutta mistä pitäisi aloittaa? Mistä pitäisi huolestua eniten? Tarvitseeko huolestua? Hyviä kysymyksiä kaiken kaikkiaan.

Yksi mahdollisista luonnonoikuista, jotka voisivat saatella ihmiskuntaa viimeiselle ehtoolliselle, ovat superbakteerit. Superbakteeri on bakteeri, joka on vastustuskykyinen tavallisille, tunnetuille antibiooteille. Se ei siis itsessään ole mikään zombimutaatioita aiheuttava bakteeri. Superbakteerin vaara piilee siinä, miten se vastustuskykynsä ansiosta tekee tavallisista taudeista kuolemanvaarallisia. Miltä kuulostaisi siis musta surma vol. 2?

Kansainvälisen terveysjärjestön WHO:n mukaan bakteerien antibioottiresistenssi on yksi merkittävimmistä maailmanlaajuisista terveysuhista, ja jo tänä vuonna arviolta 750 000 ihmistä kuolee tartuntoihin, joita ei kyetä enää antibiooteilla hoitamaan. Kenties joku tutkija ehtii tehdä Flemingit, ja ratkaisu löytyykin vahingossa? Sillä välin on kuitenkin hyvä tiedostaa tämänkin maailmanlopun näkymän riskit ja tehdä väistöliikkeitä.

Yksi ilmiölle altistaneista toimista on ollut tavallisten antibioottien liikakäyttö. Helsingin Sanomissa kirjoitettiin alkuvuodesta Intian antibioottimarkkinoista – siis siitä, miten lääkkeitä sai hakea paikalliselta Ärrältä ilman reseptiä. Suurkulutus lisää riskiä. Suomessakin flunssan mahdollisiin jälkitauteihin kirjoitetaan antibioottireseptejä; ihan varmuuden vuoksi. Bakteeriperäisiin korvaputkentulehduksiin ne auttavatkin, virusperäiseen perusflunssaan eivät. Myös valitettavan yleiset erilaisiin hoitoihin liittyvät infektiot, sairaalabakteerit, ovat useimmiten vastustuskykyisiä tavallisesti käytetyille antibiooteille.

23

Lihateollisuudessakin lotraillaan antibiooteilla.

Uutiskynnyksen ylitti tieto siitä, miten runsaasti resistenttejä bakteereja EU-alueella kaupatussa broilerinlihassa on. Suomessa bakteereja löydettiin 20 prosentista otetuista näytteistä. Se oli kuitenkin unionin mittapuulla varsin hyvä luku. Joten liha sekä kasvikset eri leikkuulaudoille ja pannu tarpeeksi kuumaksi. Ryhdytään samalla vaivalla kasvissyöjiksi: minimoidaan ympäristön kuormitusta ja sairastumisriskiä.

Volá!

Yhä useampi lomailija tuo superbakteereja vielä tuliaisiksi. Suuria joukkoja liikkuu enemmän myös tahtomattaan, siirtolaisina ja pakolaisina. Matkailu ja pakolaisuus ovat molemmat lisääntyneet, ja laajamittaiset siirtolaismassat altistavat kulkutautien leviämiselle.

Ilmastopakolaisuus on kestämättömän kehityksen ja pallon lämpenemisen suora sivutuote, joka ei pelkästään aiheuta poliittista epävarmuutta, vaan voi myös ottaa tiukan niskalenkin modernista lääketieteestä.

Eihän anneta tavallisten tautien ­tappaa?

LUONTO KUTSUU

2

000-luvun kiinnostavimpiin dystopia-leffoihin lukeutuva Children of Men kuvaa maailmaa, jossa ihmisten hedelmällisyys on kirjaimellisesti tuhoutunut täysin. Ihmiskunnan hidas marssi kohti omaa sukupuuttoaan aiheuttaa monenlaisia reaktioita apatiasta anarkiaan, eivätkä ennakkoluulojen ja vihan aiheuttamat mielettömyydet näytä ainakaan laantuvan lähestyvän maailmanlopun edessä.

Lisääntymiskyvyn katoamisen syytä ei kerrota, mutta liiallinen saastuttaminen mainitaan mahdollisena selityksenä.

Pohtiessaan niitä skenaarioita, jotka lopulta laskevat esiripun tuntemamme maailman tarinalle, kirjailijat, elokuvantekijät ja muut taiteilijat kääntävät toistuvasti katseensa oman lajimme väkivaltaiseen luonteeseen. Jos toivo paremmasta on jo menetetty, mikä enää hillitsee synkimpien impulssien toteuttamista?

Mitä jos loppumme ei olekaan planeettamme paahtuminen tai raamatullinen supertulva, vaan me itse?

24

Kuvat Elina Nyholm

Muiden elävien olentojen tavoin ihmiset ovat lajina sitkeitä pitämään kiinni omasta eloonjäämisestään. Me olemme myös lähtökohtaisesti valmiita pyrkimään toiminnassamme hyvään, siitäkin huolimatta, että joku sekopää innostuu välillä historian taitekohdissa asettamaan tämän valmiuden kyseenalaiseksi. Mutta noinkohan sivistynyt yhteiskunta viitsii enää kiinnostua yhteisestä hyvästä, muiden hyvinvoinnista ja ihmisoikeuksista horisontissa häämöttävän lopun edessä? Kun nuo kaikki edellä mainitut ovat tälläkin hetkellä enemmän tai vähemmän luksustuotteita, niin miten käy, kun jälkipolvien huomioiminen ei enää ole tarpeellista?

Synnytyssairaaloiden tarpeettomaksi käyminen ei ainakaan toistaiseksi näytä todennäköiseltä huolenaiheelta, kun tiedemiehet ja tutkijat pelkäävät enemmän kovaa vauhtia lisääntyvän väestön vaikutuksia. Lienee kuitenkin luultavaa, että elinympäristömme asteittainen pilaaminen tulee jossain vaiheessa aiheuttamaan ongelmia oman fysiologiamme toimintakyvylle. Ja vaikka kehomme säilyisivätkin muuttumattomina, se ei paljoa lämmitä, jos kaikki muu kuihtuu ympäriltä. Maailmassa on jo nyt paikkoja, joiden ennustetaan tätä menoa olevan vuosisadan loppuun mennessä asuinkelvottomia liiallisen kuumuuden takia.

Planeettamme biodiversiteetti kapenee niin huolestuttavaa vauhtia, että ihmisellä voi tulla pian kiire korjata niitä vahinkoja, joita luonnon kannalta tärkeiden ekosysteemien katoaminen aiheuttaa. Siinähän sitten on ihmiskunnalla ihmettelemistä, kun pallolta häviää elämän ylläpidon mahdollistava lääni, ravinto ja vesi.

Me olemme tämän sinisen pallon kiistattomia valtiaita. Tätä valtaa on kuitenkin vähintään teollisesta vallankumouksesta lähtien käytetty lähes täysin luonnosta piittaamatta.

Planeettamme myllääminen on mahdollistanut lajimme kukoistuksen, mutta samalla olemme monessa suhteessa pesseet kätemme siitä, miten tähän pisteeseen on tultu. Toivotaan, ettei luontoa kohtaan osoittamamme vihamielisyys käännä meitä lopulta toisiamme vastaan. Se olisi jo niin runollista, että luontoäidille olisi pakko myöntää kymmenen pistettä ja sukupuuttoon kuollut Rio-papukaijamerkki. P

25

Teksti & kuvat Val�uri Alane�

Me�kka -rage K

uukautiset aiheuttavat luonnollisuudestaan huolimatta hämmennystä, hätäännystä ja häpeää. Menkka-aktivismi pyrkii murtamaan verenvuotoon liittyviä tabuja, mutta todellisuudessa tavoitteet ovat laajemmat. Kuukautisiin liittyy niin taloudellista eriarvoisuutta kuin ympäristökysymyksiäkin, ja koska puolet sukukypsässä iässä olevasta väestöstä menstruoi, piilee menkoissa yllättävääkin muutosvoimaa. Kuuluitpa itse tähän vuotavaan joukkoon tai et, kuukautisten laajoista yhteiskunnallisista vaikutuksista tulisi jokaisen olla perillä.

Me�kat ja globaali eriarvois�us

K

uukautisiin liittyvät tärkeät kysymykset ovat karkeasti jaettavissa kolmeen kategoriaan: tabuihin, talouteen ja ympäristöön. Vaikka näiden osa-alueiden vaikutukset koskevat jokaista jolla on kuukautiset, näkyvät vaikutukset selkeimmin vähävaraisilla alueilla ja yhteisöissä.

Esimerkiksi Keniassa jopa 65 prosentilla naisista ei ole varaa ostaa kuukautissuojia. Tämä johtaa siihen, että vähävaraiset

26

koululaiset, opiskelijat ja työntekijät joutuvat pahimmassa tapauksessa jättämään koulu- ja työpäiviä väliin 3-7 päivää kuukaudessa, mikä taas ajan myötä saattaa johtaa yhteiskunnallisen aseman heikkenemiseen.

Helsingissä viiden opiskelijan toimettomasta maailmantuskasta kummunneen Kuu Projectin tavoitteena on saada Keniaan Nairobin yliopiston sadalle vähävaraiselle opiskelijalle kuukuppi. Projektimme perimmäisenä tarkoituksena on lahjoittaa ympäristöystävällinen ja edullinen kuukautissuoja niille, jotka sitä eniten tarvitsevat sekä kartoittaa kyselytutkimuksen avulla kuukautisiin liittyviä asenteita ja ilmiöitä. Rahat kuukuppeihin on jo kerätty yksityisiltä lahjoittajilta, ja heidän lisäksi merkittävässä roolissa projektimme onnistumisen kannalta on Nairobissa toimiva yhteistyöjärjestö WOSWA (Women Students Welfare Association). Järjestön tukea tullaan tarvitsemaan

Ympäristö ja raha

K

erityisesti tavoittamaan ne vähävaraiset opiskelijat, jotka ovat kiinnostuneet kupin käytöstä ja myös valmiita osallistumaan tutkimukseen.

Projektimme painopiste on yliopisto-opiskelijoissa siksi, että näin pystymme toimimaan vertaistemme kanssa. Meille on alusta asti ollut tärkeää kyseenalaistaa oma asemamme sekä olla kompastumatta postkolonialistiseen ”heikompien auttamiseen” - emme ole valkoisina henkilöinä menossa pelastamaan tai valistamaan Afrikkaa. Sen sijaan projekti etenee yhteistyössä paikallisten kanssa, sillä Nairobissa toimii aktiivisesti monia dynaamisia henkilöitä ja järjestöjä menkkateeman parissa.

Tavoitteenamme on olla mukana luomassa sellaisia puitteita, että kenialaiset voivat halutessaan myöhemmin jatkaa työtä. Toivomme myös, että kuukupeilla onnistuttaisiin ratkaisemaan ongelmia monilla alueilla, ja että tietoisuutta kuukautisista voitaisiin lisätä ja että asenteita voitaisiin avartaa laajemmin heikommassa asemassa olevien keskuudessa.

Postkolonialististen vivahteiden välttämisen lisäksi olemme pitäneet feministisiä arvoja projektimme lähtökohtana. Tiedostamme sen, että kaikilla naisilla ei ole kuukautisia, ja että kaikki menstruoivat henkilöt eivät ole naisia. Emme ole halunneet luoda binääristä asettelua tukevaa projektia, vaan pikemminkin korostaa menkkojen kaikkia koskettavaa yhteiskunnallista merkitystä.

uu Project ei ole lajinsa ensimmäinen hyväntekeväisyysprojekti, sillä kuukupeista on haettu ratkaisua monissa projekteissa ympäri maailman. Niissä ympäristökysymykset, kestävä kehitys ja zero waste -ajattelu ovat tukeneet muita yhdenvertaistavia näkökulmia.

Kuukupin historia ulottuu 1900-luvulle, joskin sen suosio jäi käytännössä olemattomaksi. 2000-luvulla uudet yritykset ovat onnistuneet nostamaan kuukupin suosiota, mutta siltikin suurin osa käytettävistä suojista ovat kertakäyttöisiä siteitä ja tamponeita – siitäkin huolimatta, että kuppi olisi huomattavasti ympäristöystävällisempi, halvempi ja terveellisempi vaihtoehto. Kuukuppi nimittäin kuormittaa ympäristöä merkittävästi muita suojia vähemmän, sillä esimerkiksi tamponeista kertyy noin 30-kertainen määrä jätettä. Lisäksi kupin hinnalla, joka Suomessa liikkuu 20-30 euron tienoilla, saisi kertakäyttöisiä suojia vain muutamaksi kuukaudeksi. Oikein hoidettuna kuukuppia voi käyttää viidestä kymmeneen vuotta.

Ei tule kuitenkaan tuudittautua omaan edistyksen tunteeseen, sillä kuukautistavat Suomessa kaipaavat uudistamista. Tarvitaan spekulaatiota, jotta selittyisi, miksi kuukupit ovat toistaiseksi yhä marginaalissa, vaikka esimerkiksi yksi maailmanmarkkinoiden tunnetuimmista kuukuppiyhtiöistä Lunette on ehtaa juupajokelaista perua.

Osasyy epäsuosioon saattaa löytyä ennakkoluuloista ja menkkoihin liittyvistä tabuista. Emättimeen kuukautisten ajaksi asetettava kuppi voi tuntua vieraalta – vaikka toisaalta myös tamponit ovat sisäisesti käytettäviä, joskin huomattavasti epähygieenisempiä.

Kuukuppi ei kuitenkaan varsinaisesti ime verta itseensä kuten kertakäyttöiset suojat, vaan kuppi on tasaisin väliajoin tyhjennettävä nestemäisestä verestä, mikä saattaa tuntua vieraalta ja vastenmieliseltä.

27

Suurempi syy löytynee kuitenkin muista yrityksistä, kuten Libresse ja Always, jotka valmistavat ja myyvät pelkästään kertakäyttöisiä suojia.

Näille yrityksille menkat ovat miljoonabisnes, ja nämä kaksi yhtiötä käytännössä dominoivat markkinoita. Kyseiset firmat lahjoittavat Suomessa joka vuosi kouluihin ohjekirjasia sekä side- ja tamponinäytteitä. Kuukautiskasvatuksen näkökulmasta ele näyttää edistykselliseltä – ainakin siihen saakka, kunnes avaa kirjasen, jossa kuukupeista ei mainita halaistua sanaa.

Sen sijaan yhtiön hajustettuja pikkuhousunsuojia kehotetaan käyttämään vaikka päivittäin, mikäli olonsa haluaa tuntea ”varmaksi ja raikkaaksi”. Raikkaista suojistaan huolimatta raha haisee vahvasti läpi, mitä sinänsä yrityksiltä voi olettaakin (jotka muuten taannoin edistystään osoittaen muuttivat mainoksissaan veren punaiseksi hygieenisen sinisen sijaan! Radikaalia, eikö!). Kaikkiaan summaten: tehkää oikeita valintoja ja levittäkää sanaa, sillä suuret voimat eivät sitä tee.

Ympäristökuormituksen lisäksi kuukautisten eriarvoistavat ongelmat ulottuvat Suomessakin talouteen. Kuukautissuojien hinnasta 24 prosenttia muodostuu arvonlisäverosta, kun taas lääkkeistä verotetaan vain 10 ja elintarvikkeista 14 prosenttia. Koska suojien hankkimiselle ei juurikaan ole vaihtoehtoa, ovat kuukautissuojat verrattavissa lääkinnällisiin tuotteisiin eikä korkeammin verotettavaan kosmetiikkaryhmään, johon ne toistaiseksi kuuluvat. Erilaisten laskentamallien mukaan kuukautiset aiheuttavat satoja euroja kuluja vuodessa. Suojien korkea verotus lisää eriarvoisuutta, mikä pönkittää sekä biologisista että taloudellista ominaisuuksista kumpuavaa taloudellista eriytymistä. Menkka-aktivismia tarvitaan, enemmän kuin uskoisi.

M

Voima

aailma on muutettavana. Kuu Project yrittää osaltaan olla mukana ketjureaktiossa kohti sekä ihmisten keskinäistä että luonnon yhteistä yhdenvertaisempaa tulevaisuutta.

Maailmatuskastamme voimansa kerännyt projekti on osoittanut sen, että ahdistumisen ja kyynisen vellomisen sijaan asioihin on mahdollista tarttua. Vaikka projektimme on pieni, toivomme, että se inspiroisi muitakin toimimaan itselleen tärkeiden asioiden puolesta. Suuretkin muutosvoimat usein lähtevät liikkeelle pienistä esimerkeistä, ja näin ollen uskomme, että on parempi toimia kuin jähmettyä turhautuneena paikalleen. P

Seuraa �rojektia: ig @kuuproject 28

TEKSTI MARIA SIMULA

KUVA VALPURI ALANEN

Miten pärjätä ilmastoahdistuksen kanssa?

J

okaisena aamuna herätessämme kohtaamme uutistulvan ympäristökatastrofeista ja siitä, millaista tuhoa ilmastonmuutos on saanut maailmassa aikaan. Monet tahot varoittavat, että ilmastonmuutosta ei voida enää pysäyttää mitenkään. Uutisissa ja mielipidekirjoituksissa vaaditaan ihmiskuntaa tekemään nopeita toimia ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Silti tuntuu, ettei mitään konkreettisia päätöksiä tai toimia saada aikaan. Päättäjät puhuvat paljon ilmastonmuutoksen vaarallisuudesta ja sen etenemisen hillitsemisestä, mutta konkreettisia toimia nähdään vain vähän.

Vaikka ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista ollaan nykyään enemmän tietoisia, yhteiskuntamme silti kannustaa meitä kuluttamaan koko ajan enemmän ja enemmän, mikä on kestämätöntä. Vaikka maailma uhkaa hukkua jo tuotettuun tavaraan, uutta pusketaan koko ajan lisää. Monet tuotteet on valmistettu niin, että ne eivät kestä pitkään kulutusta ja hajoavat nopeasti. Yritykset perustelevat tuot-

teiden huonoa laatua halvalla hinnalla, ja juuri halpojen hintoja johdosta ihmiset jatkavat näiden tuotteiden kuluttamista.

Kuka vastuuseen?

Kenen vastuulla ilmastonmuutoksen ehkäiseminen on? Koska talouselämä tai päättäjät eivät näytä saavan aikaiseksi riittäviä toimia ilmastonmuutosta vastaan, voi yksittäinen kansalainen ahdistua ja ajatella, että ilmastonmuutoksen ehkäiseminen on omalla vastuulla. Tämän johdosta voi syntyä ajatus, että ainoa keino ehkäistä ilmastonmuutosta on tehdä radikaaleja muutoksia omassa elämässä. Pitäisikö päättäjien ja suuryritysten kuitenkin ottaa vastuu näin ison ongelman hallitsemisesta, ja voivatko yksittäiset ihmiset edes vaikuttaa niin laajaan ilmiöön kuin ilmastonmuutos?

Ilmastonmuutosta käsiteltäessä ei voi olla mainitsematta Donald Trumpia, sillä hänellä on Yhdysvaltojen presidenttinä suuri valta

29

vaikuttaa siihen, mihin suuntaan maailmaa viedään. Trump on lausunnoissaan vähätellyt ilmastonmuutosta ja jopa kieltänyt sen kokonaan. Tämä on omiaan kasvattamaan kansalaisten ahdistusta ja toisaalta vähentämään toivoa siitä, että ilmastonmuutos saataisiin pysäytettyä. Poliitikoilla on suuri vastuu oman esimerkin kautta jakaa tietoisuutta ilmastonmuutoksesta ja toimista sen ehkäisemiseksi.

Ahdistaa!

Ei ole mikään ihme, jos kaikki tämä tuntuu ahdistavalta ja siltä, ettei toivoa enää ole.

Uutiset siitä, ettei ilmastonmuutosta voida enää pysäyttää, jäävät helposti takaraivoon vaivaamaan. Jotkut ovat sitä mieltä, että olisi parempi elää ilman tietoa koko ilmastonmuutoksesta, sillä se vähentäisi omaa tuskaa ja ahdistusta. Toiset taas vakuuttavat, että mitä enemmän tietää, sitä enemmän pystyy vaikuttamaan ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen.

Jotkut ihmiset ovat enemmän tietoisia ilmastonmuutoksesta ja kokevat enemmän ahdistusta ja toivottomuutta.

Ruokakaupassa voi ahdistua lihan ja muovin määrästä, ja siitä miten paljon ihmiset näitä kuluttavat. Yksittäisten ihmisten syyllistäminen perustuen heidän valintoihinsa ja kulutustottumuksiinsa ei ole kuitenkaan hyvä tapa käsitellä omaa ahdistusta. Ennemmin pitäisi pyrkiä vaikuttamaan ja muuttamaan yhteiskunnan rakenteita ja sitä, mihin suuntaan yhteiskunta meitä kansalaisia vetää, ja millaisia tottumuksia yhteiskunta ylläpitää.

Yhteiskunnassa olemme tottuneet tiettyyn järjestelmään ja toimintamalliin, jota voi olla vaikea kyseenalaistaa.

30

Tuumasta toimeen!

Ahdistus ja tietoisuus ilmastonmuutoksen vaikutuksista voivat saada aikaan sen, että omia päivittäisiä valintojaan alkaa muuttamaan. Huomion kiinnittäminen omaan toimintaan ja käyttäytymiseen, ja mahdollisesti oman toiminnan muuttaminen, voivat helpottaa omaa ahdistusta. Yksittäisillä ihmisillä on monia tapoja vaikuttaa ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen, kuten esimerkiksi omien kulutustottumusten muuttaminen tai politiikkaan vaikuttaminen kansalaisjärjestön kautta.

Tietoisuus on juuri se asia, mikä saa meidät toimimaan, vaikka tieto usein lisääkin tuskaa. Yhden ihmisen on kuitenkin turha ottaa kaikkia maailman murheita kantaakseen, sillä koko ajan mielessä oleva ahdistus voi vaikuttaa omaan olemiseen ja elämiseen.

Oma ahdistus ja turhautuminen tulisi käyttää hyväksi ja kanavoida se johonkin ilmastonmuutosta ehkäisevään toimeen. Näin voi saada tunteen siitä, että pystyy omilla toimillaan taistelemaan ilmastonmuutosta vastaan, joka taas vähentää omaa ahdistusta.

Onko ihmisten kokema ilmastoahdistus sitten hyvä vai huono asia? Kuten kaikista asioista, jotka vaivaavat mieltä, myös ilmastoahdistuksesta on tärkeää päästä puhumaan ja jakamaan huolet muiden samoin tuntevien ihmisten kanssa. Ilmastoahdistuksen kanssa on myös opittava elämään, sillä se tulee varmasti vain vahvistumaan ja kasvamaan vastaisuudessa. On tärkeää tiedostaa, miten turhautumista ja ahdistusta pystyy purkamaan rakentavalla eikä hajottavalla tavalla. P

31

KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ TALOUDEN EHDOILL A? TEKSTI MARKUS SÄRKINIEMI | KUVAT ELINA NYHOLM

N

ykyinen, käytännössä globaali, taloudellinen järjestelmä on kasvaessaan tuonut mukanaan ennennäkemätöntä vaurautta ihmiskunnalle, mutta tehnyt myös samalla mitalla vahinkoa sekä luonnolle että ihmiskunnalle itselleen. Elämme yltäkylläisyyden aikaa. Hyvinvointi ei kuitenkaan ole tasaisesti jakautunut ja sen hintana on ollut biosfäärimme valjastaminen teollisen tuotannon resurssiaitaksi. Näitä seikkoja ei olla aina huomioitu, johtui se sitten silkasta tietämättömyydestä tai valitettavasta välinpitämättömyydestä. Lisäksi nykyinen talousjärjestelmämme vaatii jatkuvaa kasvua peruslaatuisen luonteensa johdosta.

Globaalin talousjärjestelmän ytimessä toimivat pankit, jotka operoivat vähimmäisvarantojärjestelmän puitteissa, jonka mukaan tietty määrä pankkien asiakkaiden talletuksista tulee olla pankkien varannoissa reservinä. Tämä reservi on kuitenkin vain murto osa niistä varoista, joita pankki lainaa eri tahoille.

Tämän osuuden suuruutta määrittää pitkälti senhetkinen keskuspankin politiikka. Kun pankit lainaavat ihmisille, yrityksille ja valti-

32

oille valuuttaa, ne eivät lainaa näiden tahojen pankkeihin säästöön sijoittamia rahoja, vaan sen sijaan pankit käytännössä tekevät rahaa tämän lainaprosessin kautta. Lainan myöntämisen seurauksena pankit kirjaavat taseisiinsa etuuksien puolelle lainan, ja velkojensa puolelle talletuksen, joka on pankin velka talletuksen omistajalle. Eli lainaaminen siis luo rahaa.

Se raha, jota me päivittäisessä elämässämme käytämme, onkin pankkien myöntämää korollista velkaa. Modernin rahan Fiat-luonne mahdollistaa tämän kaiken. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi kultaan sidottu raha voidaan teoriassa aina vaihtaa takaisin kullaksi, ja ainut keino taloudessa kiertävän rahamäärään kasvattamiseen olisi pankkien kultavarantojen kasvattaminen. Fiat-rahan määrää taloudessa ei taas rajoita periaatteessa mikään, sillä sen arvo ei ole sidottuna mihinkään konkreettiseen.

Koska taloutemme käytännössä pyörii jatkuvassa lainanoton ja korkojen maksun kierteessä, on sen jatkuvasti kasvettava. Mikäli talous ei kasva, eivät lainoja ottaneet tahot enää kykene maksamaan korkoja voitoistaan takaisin pankeille ja ajautuvat konkurssiin. Tämä taas, mikäli se tapahtuu laajassa skaalassa, uhkaa pankkien toimintaa. Huonossa taloustilanteessa lainoja ei oteta, eivätkä pankit kykene ylläpitämään omaa toimintaansa. Ilman talouskasvua koko taloudellinen järjestelmämme sakkaa.

Talouskasvu taas on mahdollista vain siten, että ne taloudelliset aktiviteetit joihin lainoja käytetään, tuottavat lisäarvoa – eli tekevät voittoa. Näitä voittoja on historiallisesti saavutettu parhaiten valjastamalla luonnonvaroja taloudellisen toiminnan resursseiksi. Ongelma tässä on se, että luonnonvarat ovat rajallisia ja resurssien liikakäyttö rasittaa luontoa itseään.

Länsimaat ovat ulkoistaneet suuren osan teollisuustuotannostaan kehittyviin maihin ja Kiinaan, mikä ei poista sitä tosiasiaa,

että tuo länsimainen teollinen talous on se selkäranka, jonka päälle globaali maailmantalous rakentuu. Se ei myöskään muuta sitä, että ellei tämä talousjärjestelmä jatka kasvuaan, se ajautuu kriisiin, sillä sen moottorina toimiva korollisiin lainoihin perustuva pankkijärjestelmä tekee jatkuvan talouskasvun välttämättömäksi.

Tämän talouskasvun suurin ruokkija on luonnonvarojen käyttö.

Ymmärrettyämme talousjärjestelmämme perusluonteen yllämainitunlaisesti, voimme pohtia sitä, kuinka paljon niin kutsuttu kestävä kehitys todella voi ratkaista ympäristöämme ja ilmastoamme uhkaavia kriisejä, jos talouden perusluonne säilyy entisellään. Esimerkiksi, jos kulutuskulttuurimme – joka on välttämätön osa nykyistä talousjärjestelmäämme – muuttuu vain ekologisemmaksi, ei kulutuksen taustalla oleva pohjimmainen ongelma katoa minnekään. Korkeintaan se hidastaa sitä tahtia, millä teollinen toiminta rasittaa luontoa.

Mikäli kestävä kehitys jää tällaiselle tasolle, ei se tule olemaan muuta kuin talousjärjestelmämme pinnallisten oireiden huoltoa.

Tutustuessamme YK:n Agenda 2030 -kestävän kehityksen tavoitelistaan, emme löydä siitä mitään sellaista, joka viittaisi siihen, että tämä kestävä kehitys tulisi oikeasti muuttamaan talousjärjestelmämme perustavanlaatuista luonnetta. Kyseinen tavoitelista sisältää laajalti erinäisiä tavoitteita, joista yksikään ei kuitenkaan kyseenalaista itse talouskasvun jatkuvaa tarvetta. Tämä tavoitelista on löydettävissä kokonaisuudessaan internetistä, ja suosittelenkin lukijalle siihen tutustumista.

Koska Agenda 2030 edelleen painottaa jatkuvaa talouskasvua ja kulutusta, eikä tarjoa mitään konkreettisia keinoja kasvun tarpeen ratkaisemiseksi, on sen uskottavuus kestävän kehityksen kannalta kyseenalainen. Tämä tavoitelista ottaa annettuna nykyisen taloudellisen järjestelmämme ja korkeintaan pyrkii tasoittamaan sen aiheuttamia yhteiskunnallisia pintanaarmuja ilman, että se käsittelisi talousjärjestelmän syvempiä ongelmakohtia.

M

ikä talousjärjestelmämme ongelmiin sitten olisi ratkaisuna? En osaa sanoa, en ole taloustieteilijä. Uskon kuitenkin ymmärtäväni tätä järjestelmää sen verran, että kykenen havaitsemaan tämän perustavanlaatuisen ongelman. En siltikään voi väittää osaavani edes ehdottaa mitään selkeää ratkaisua. On mahdollista, ettei mitään ratkaisua edes ole. Ainakaan sellaista, joka ei täysin romuttaisi nykyistä yhteiskuntaamme, joka on niin vahvasti rakentunut tämän talousjärjestelmän päälle.

On mielestäni kuitenkin tärkeää nostaa esille se, että niin kauan, kun kestävä kehitys tähtää vain talousjärjestelmämme aiheuttamien yhteiskunnallisten ja ympäristöämme vaivaavien ongelmien ratkaisemiseen, eikä puutu järjestelmän sisäisiin ongelmiin, on se vain pinnankiillotusta. Sellaista, jota tehdään itse talousjärjestelmän olemassaolon ja edun vuoksi, eikä luonnon tai yhteiskunnan hyväksi.

Olen skeptinen siitä, voiko talousjärjestelmämme ehdoin saneltu kestävä kehitys olla todella kestävää. P

33

Opiskelijan ikioma viherpesu TEKSTI MARIE VON BELL

lämme maailmassa, jossa muun muassa E näyttelijänä ja juontajana tunnettu Padma Lakshmi ylitti uutiskynnyksen sillä, että hän

pukeutui Emmy-gaalassa mekkoon, jota oli käyttänyt aikaisemminkin. Hyvä veto häneltä.

On kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi tämä ei ole sääntö, vaan poikkeus.

Vai onko sittenkään? Älyttömintä tässä on se, että me tavalliset tallaajatkin käytämme vaatteita kertakäyttötavaroina. Sukulaisen häihin ja sitseille ostetaan uusia mekkoja, lomalle pitää ostaa hellevaatetta ja lomakohteessa ostetaan villejä riepuja, joita ei kotimaassa kehdata käyttää. Tilailemme hetken mielijohteesta vaatteita, jotka sitten järkevöidyttyämme palautamme. Esimerkiksi Zalandolta ostetuista vaatteista jopa 50-70 prosenttia palautetaan. Maailmalla kuljetetaan siis edestakaisin valtavat määrät tavaraa, joka ei välttämättä koskaan päädy käyttöön.

Kenties päästöjen kompensointimatkoja pitäisi tehdä omien lomamatkojen lisäksi tilaamistaan tavaroista.

Merkkivaatteisiin satsataan, mutta halpavaatemerkeiltä haetaan vähintään ne peruspaidat ja pikkarit. Kånkenin repun ja Samujin takin ostamisen takana ovat samat syyt kuin silloin, kun kaikki halusivat Mic Macin farkut.

Haluamme kuulua porukkaan, joka kuluttaa samalla tavalla, eli esimerkiksi ostaa vintagea tai suomalaista designia.

Meidän pitäisi tietoisina kuluttajina käyttää se viime vuoden malliston H&M-reppu puhki ennen uuden ostamista. Monet valittavat sitä, miten vaatteet tehdään niin huonolaatuisiksi, että on pakko ostaa kiihtyvällä tahdilla uusia – tai kalliimpia ja laadukkaampia. Mutta kuinka usein vaatteita enää käytetään loppuun?

Nettikirpparit pursuavat vaatteita, joissa on yhä hintalaput kiinni. Shoppailu on huolettomampaa kuin koskaan. Jos vaate ei ollutkaan kiva, sen voi aina myydä eteenpäin. Ja kirpparilta ostaminen on aina hyvä, eikö?

34

Kulutamme kierrätettyä tavaraa saavuttaaksemme sellaisen tiedostavan kuluttajan identiteetin, vaikka paras tapa säästää palloa olisi olla kuluttamatta liikaa. Vaikka on hyvä, että yritykset pyrkivät kestävään tuotantoon, ei ”hyvän” tuotteen ostaminen neutralisoi muuta kulutusta.

Lehdet pursuavat ohjeita, kuinka järjestää vaatekaappi kapseleihin tai kuinka konmarittaa pikkuhousut rullalle. Meitä kehotetaan suosimaan “ajattomia vaatteita”. Kyse ei kuitenkaan tunnu olevan siitä, että vaate välttämättä muuttuisi sietämättömäksi, me vain haluamme jotain uutta, kuten ihana luumun värinen neule syksyn pimeneviin iltoihin. Ihailemme väljää tyylikästä vaaterekkiä, mutta emme silti siedä sitä, että useassa Instagram-kuvassa on sama paita päällä.

Itsehän juuri ennen tämän artikkelin kirjoittamista lopettelin vaatekaapin raivausoperaatiota, ja raahasin jätesäkeittäin tekstiiliä kirppikselle ja Uffin laatikoon. Ah, miten puhdistunut mieli ja avarampi kaappi. Tunsin itseni paremmaksi ihmiseksi. Olin toisin sanoen heittänyt täysin käyttökelpoista tavaraa mäkeen ja koin vielä, että nyt voisin ostaa jotain ”järkevää” tilalle.

Eivät ne vaatteet minnekään avaruuteen haihtuneet, vaan todennäköisesti lopulta palavat jätteenä vaateketjujen ylijäämävaatteiden rinnalla tai aiheuttavat jäteongelmaa toiselle puolelle maailmaa.

Todellinen poissa silmistä, poissa mielestä -taktiikka siis. P

ELINA NYHOLM

Poliittista historiaa yhdessä kehittämään

P

oliittista historiaa opiskellaan Helsingin yliopistossa nykyisin yhteiskunnallisen muutoksen koulutusohjelmassa. Se on hyvä koulutusohjelma, joka täyttää yliopiston johdon vaatimat reunaehdot opetuksen järjestämiselle muun muassa opiskelijoiden sisäänoton ansiosta, ja jossa vaikuttaa tieteenalojensa nimekkäimpiä tutkijoita.

On jokaiselle selvää, että koulutusohjelman luomisen ansiosta poliittista historiaa on yleensäkään mahdollista kehittää Helsingin yliopistossa historiallis-yhteiskuntatieteellisenä tieteenalana osana valtiotieteellistä tiedekuntaa.

Koulutusohjelmaa luotaessa tuotiin ilmi, että kansainvälisesti tunnustetut tieteenalat omine tutkimustraditioineen säilyvät jatkossakin koulutusohjelmien tutkimuksellisina yksikköinä. Siksi on selvää, että poliittisen historian opiskelua, opetusta ja tutkimusta pitää voida pystyä kehittämään jatkossakin. Kuten eräs oppiaineemme tutkija vastikään mainitsi, uutta koulutusohjelmaa ei pidä nähdä rajoittavana tekijänä, vaan pikemminkin mahdollisuutena.

Nämä lähtökohdat huomioon ottaen luulisi olevan mahdotonta, että ainakaan opiskelijoiden parissa liikkuisi negatiivinen käsitys oppiaineemme tilasta. Lisäksi turkulaisten opiskelijakollegoidemme suusta kuuluu väitteitä siitä, että heidän henkilökuntansa parissa oppiainettamme ei koeta houkuttelevana paikkana tehdä tutkimusta. Mitä voisimme tehdä tällaisen negatiivisen hengen taltuttamiseksi?

Yliopiston talouslukuja tai muita koko yliopistoa koskevia mahdollisia negatiivisia tekijöitä on hankala muuttaa pelkästään oppiaineesta käsin. Voimme silti vaikuttaa asioihin oppiaineemme tasolla. Emeritusprofessorim-

Ville Viitala

Elina Nyholm me Seppo Hentilä kiteyttää Poleemissa 2/1985 kiehtovasti ratkaisun avaimet: ”Sellainen ikuinen keskustelunaihe, jota ei koskaan pitäisi poistaa aineyhdistyksen päiväjärjestyksestä, on kysymys siitä, mihin poliittista historiaa tarvitaan, miksi sitä pitää opiskella ja tutkia ja mitä se merkitsee tässä yhteiskunnassa. Semmoista pohdiskelua aineyhdistyksessä tulisi olla ja siihen kaikilla opettajillakin on varmasti halukkuutta.” Vaikka on tunnustettava, että ainakin ainejärjestössä tämänkaltainen pohdinta on jäänyt vähäiseksi yli 20 vuotta kestäneessä stabiilissa yliopistoympäristössä, voi Hentilän kiteytyksen arvon nähdä uudessa hallinnollisessa ympäristössä yhä arvokkaampana.

Nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan entistä aktiivisempaa pohdintaa tieteenalamme suunnasta koko oppiaineyhteisössä. Ville Eerolan oppiaineemme historiaa käsittelevän pro gradun keskeisten johtopäätösten mukaan 70-luvulla oppiainetta ja ainejärjestöä yhdisti vahvasti yhteinen pyrkimys määritellä tieteenalaa ja reagoida tutkintouudistukseen. Samanlaisella aktiivisuudella ja ennen kaikkea yhteistyöllä voidaan vastata nykyisiinkin haasteisiin oppiaineemme parissa ja korostaa oppiaineemme historiallisen näkökulman tärkeyttä tiedekunnassa. P

35

TEKTI VILLE VIITALA | KUVA ELINA NYHOLM

R

akkaan länsinaapurimme valtiopäivävaalit ja erityisesti vasta alkanut jännitysnäytelmä hallituksen muodostamisesta tarjoavat todellista herkkua jokaiselle poliittisen historian opiskelijalle.

Kinkkinen vaalitulos yhdistettynä Ruotsin puoluekenttään, poliittiseen järjestelmään ja poliittisia traditioita koetteleviin ilmiöihin tekevät alkavista hallitusneuvotteluista haastavat.

Ruotsissa on 2000-luvulla ehditty jo tottua niin sanottuun blokkipolitiikkaan, jossa valtiopäivävaaleissa hallitusvastuusta ovat kilpailleet punavihreä vasemmistoblokki ja porvariblokki. 2010-luvulla tätä blokkijakoa on tullut murtamaan ruotsidemokraatit, joiden kanssa blokit eivät tähän saakka ole suostuneet tekemään yhteistyötä, jolloin puolueesta on tosiasiallisesti viimeistään viimeisimmissä valtiopäivävaaleissa muodostunut kolmas blokki.

Syksyn vaalitulos tekee enemmistöhallituksen tai eduskunnan luottamusta nauttivan vähemmistöhallituksen muodostamisesta erittäin hankalaa. Kun millään vanhalla blokilla ei ole absoluuttista enemmistöä valtiopäivillä, on katseet käännettävä esimerkiksi Suomesta tuttuihin koalitiovaihtoehtoihin.

Ruotsissa pakkaa hämmentää vielä eduskunnan puhemiehen verrattain suuri merkitys hallituksen muodostamisessa. Puhemies nimittää hallitustunnustelijan, joka lähtee tunnustelemaan hallitusta. Puhemiehellä on yh-

36

teensä neljä yritystä löytää sopiva tunnustelija, ennen kuin järjestetään uudet vaalit. Aiemmin hallitustunnustelija ja sitä kautta pääministeri on tullut käytännössä puhemiehen puolueesta.

Tällä kertaa asetelma ei ole mitenkään varma.

Syyskuun viimeisellä viikolla uudet valtiopäivät äänestivät eduskunnan ensimmäiseksi puhemieheksi maltillisen kokoomuksen eli moderaattien Andreas Norlénin, joten ainakin ensi vaiheessa todennäköisemmältä vaikuttaa porvarivetoisen eikä sosiaalidemokraattisen hallituksen syntyminen. Ratkaisevaa puhemiesäänestyksessä oli ruotsidemokraattien tuki, mikä ennakoi sitä, että ruotsidemokraateilla on halua tukea porvariallianssin muodostamaa hallitusta.

O

ngelmaksi nousee se, että porvariallianssi on erityisesti moderaatteja – ja vain vaivoin valtiopäiväpaikkansa säilyttänyttä kristillisdemokraatteja – liberaalimpien keskusta- ja liberaalipuolueen vastustuksen johdosta kieltäytynyt ottamaan ruotsidemokraatteja samaan hallitukseen kanssaan. Vaikka porvariallianssi onnistui vastikään puristamaan kokoon yhteisen sopimuksen siitä, että ruotsidemokraatteja ei päästetä valiokuntien puheenjohtajien paikoille, moderaattien puheenjohtaja Ulf Kristersson ei ole kuitenkaan täysin kieltäytynyt yhteistyöstä heidän kanssaan asiakysymyksissä. Keskusta ja liberaa-

lit ovat olleet huomattavasti ehdottomampia.

Käytännössä tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että jos moderaatit päättävät tehdä yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa, saattaa porvariallianssi hajota.

Pelkästään moderaattien, kristillisten ja ruotsidemokraattien tuella ei kuitenkaan saada muodostettua enemmistöhallitusta.

Moderaateilla on varmasti myös suuri kynnys lähteä murtamaan porvariallianssia, joka nimenomaisesti syntyi vuoden 2006 valtiopäivävaalien alla sosiaalidemokraattien oikeistolaiseksi vastavoimaksi. Porvariallianssia on pidetty kaikille jäsenpuolueilleen ainoana vaihtoehtona päästä hallitukseen.

Toisaalta, kuten voidaan nähdä, ei porvariallianssi ole kovinkaan vanha instituutio, sillä historiallisesti Ruotsissa on ollut jakolinjoja liberaalin ja konservatiivisen oikeiston välillä suhtautumisessa kansanvallan kasvuun ja hyvinvointivaltioon. Esimerkiksi kesäkuussa 1976 juuri ennen vaaleja, joissa moderaatit, keskusta ja liberaalipuolueen edeltäjä kansapuolue muodostivat lyhytikäiseksi jääneen porvarihallituk-

sen ensimmäistä kertaa 40 vuoteen, kansanpuolueen kannattajista vain kaksi kolmasosaa kannatti porvariyhteistyötä. Moderaateilla on siis vaikea työ yhteensovittaa porvariallianssin yhtenäisyys ja toisaalta tuki ruotsidemokraateilta.

V

aihtoehtona porvariallianssin koossapitämiselle on toki myös yhteistyö blokkirajojen yli sosiaalidemokraattien kanssa. Blokkirajojen ylittäminen vaikuttaa sinänsä mahdolliselta toimintatavalta – tekihän jo sosiaalidemokraattinen Löfvenin vähemmistöhallitus yhteistyötä asiakysymyksissä porvariopposition kanssa, vaikka erityisesti talouspolitiikassa jakolinjat olivat ja ovat edelleen syviä. Kysymys on sen sijaan se, miten sosiaalidemokraattien ylpeys entisenä suurpuolueena taipuu tukipuolueeksi porvarilliselle vähemmistöhallitukselle. Puhemiesäänestyksen tuloksen jälkeen sosiaalidemokraateista on kuulunut entistä vahvempaa vastustusta tällaista järjestelyä kohtaan.

Mikäli hallitustunnustelut pitkittyvät moderaattivedossa, ovat yhä luovemmat koalitioratkaisut mahdollisia. Käytännössä kaikki vaihtoehdot vaativat yhteistyötä joko blokkirajojen yli jompaankumpaan suuntaan tai vaihtoehtoisesti ruotsidemokraattien kanssa. Vaalituloksen pohjalta ei voida sanoa, että sosiaalidemokraatti- tai porvarivetoinen hallitus olisi toista todennäköisempi.

Valittu eduskunnan puhemies ohjaa todennäköisyyksiä ainakin aluksi kohti porvarihallitusta, mutta mikäli toimivaa kokoonpanoa ei löydy, on sosiaalidemokraattien johtama hallitus yhä todennäköisempi. Villeimmissä veikkauksissa on väläytelty myös jopa jonkinlaista liberaalia sinipunahallitusta, jossa keskustapuolueen puheenjohtaja – ja yksi Ruotsin suosituimmista yksittäisistä poliitikoista – Annie Lööf ottaisi pääministerin salkun. Aika näyttää, mitä temppuja länsinaapurissamme keksitään. Edes uusia vaaleja ei voi poissulkea mahdollisuuksista. P

37

TEKSTI MIKKO HELENIUS | KUVAT ELINA NYHOLM

SININEN HETKI VAI PUNAISET HÄÄT? Yhdysvaltain välivaalit ovat usein varsin yllätyksetön spektaakkeli, jolle luontaista on lähinnä äänestäjien poissaolo. Trumpin aikakaudella ne ovat kuitenkin maan lähihistorian tärkeimmät vaalit.

M

arraskuun 6. päivänä amerikkalaiset suuntaavat ensimmäistä kertaa yhteisille vaaliuurnille sitten vuoden 2016 myrskyisten presidentinvaalien. Puolivälissä presidentin virkakautta järjestettäviä kongressivaaleja eli välivaaleja pidetään Yhdysvalloissa yleisesti julkisena mittarina presidentin ja hänen politiikkansa suosiolle. Muutamaa äärimmäisen harvaa poikkeusta lukuunottamatta maan poliittisen elämän pysyviä piirteitä onkin ollut istuvan presidentin edustaman puolueen suosion lasku välivaaleissa. Yleisen teorian mukaan tämä johtuu siitä, että presidentinvaaleissa voittoisaa ehdokasta kannattanut äänestäjäkunta

38

jää tyytyväisyydessään kotiin, kun taas tappion kokeneet ovat aktiivisempia osoittamaan tyytymättömyyttään Valkoiselle talolle. Välivaalien äänestysprosentti onkin pitkään ollut huomattavan alhainen, ja vuonna 2014 se oli alin sitten toisen maailmansodan. Tällä kertaa vastaavasta apaattisuudesta ei ole pelkoa.

Yhdysvaltain kongressi, eli maan lainsäädäntöelin, muodostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Kaksikamarisuuteen on sekä historiallinen että käytännöllinen selitys: se oli perustuslakia säädettäessä toisaalta kompromissi suuri- ja vähäväestöisten osavaltioiden edustajien välillä, mutta samalla myös brittivallan alta

vapautuneiden “perustajaisien” tietoinen toimi kongressille myönnettävän lainsäädäntövallan hajauttamiseksi. Edustajainhuoneessa on 435 paikkaa, ja osavaltioille varattujen edustajien määrä on suhteutettu niiden asukaslukuun.

Senaatissa on puolestaan vain 100 paikkaa, eli kaksi per osavaltio. Koska edustajainhuoneen virkakausi on kaksi vuotta, ovat kaikki 435 paikkaa jaossa marraskuun vaaleissa. Senaattoreiden virkakaudet ovat sen sijaan kuusi vuotta, joten kahden vuoden välein käytävissä kongressivaaleissa uusiksi menee porrastetusti ainoastaan kolmannes senaatista.

Kongressin molemmat huoneet ovat tällä hetkellä presidentti Trumpin republikaanipuolueen hallinnassa. Maan äänestyshistoriaa tarkastellessa olisi varsin oletettavaa, että demokraattinen puolue tulee haalimaan lisäpaikkoja vähintäänkin edustajainhuoneessa. Keskivertoäänestäjä voisi siten turvallisin mielin katsoa vasta vaalipäivänä, että viitsisiköhän sitä lähteä mahdollisesti koleaan syyspäivään käyttämään äänioikeuttaan. Vuonna 2018 välivaaleja käydään kuitenkin varsin poikkeuksellisissa oloissa, ja demokraatit ovat lähteneet näyttävästi tavoittelemaan kongressin enemmistöpuolueen asemaa. Kiitos Trumpin, heillä on monta syytä itsevarmuuteen.

HALKI, POIKKI JA PINOON

Y

hdysvaltain poliittisen elämän vahva polarisoituminen ei ole millään lailla uusi ilmiö. Trump on kuitenkin verrattain lyhyessä ajassa tehostanut maan kahtiajakoa. Jo erittäin myrkyllisen vaalikampanjansa aikana hän käytti innokkaasti hyväkseen amerikkalaisessa yhteiskunnassa esiintyneitä jännitteitä ja ennakkoluuloja, maalaten kuvan loistonsa menettäneestä suurvallasta, joka oli päätynyt poliittisen eliitin ja globaalin maailmanjärjestyksen huijaamaksi. Tämä aiheutti jo silloin suurta huolta niissä kansan riveissä, jotka katsoivat republikaaniehdokkaan uhmakkaan käytöksen loitontavan maata sen vanhoista perusarvoista.

Presidentinvaalien aiheuttama tyrmistys sai kuitenkin aikaan kollektiivisen yhteiskunnallisen herätyksen, jollaista ei ole Yhdysvalloissa hetkeen koettu. Vaikka Trumpin vastustuksesta tuli alusta lähtien puoluerajat

ylittävä ilmiö, se on erityisen tehokkaasti mobilisoinut ja kasvattanut demokraattisen puolueen kannattajakuntaa. Tämä on näkynyt paitsi yleisenä innostuksena, kuten kampanja-avustajien ja tukijoiden määrän kasvussa, mutta myös puolueen ehdokaslistojen huomattavana monipuolistumisena. Lukuisat skandaalit, yhä intensiivisemmäksi muuttuva Venäjä-tutkinta sekä presidentin jatkuvat hyökkäykset demokraattisia instituutioita ja inhimillisiä arvoja vastaan pitävät demokraattien kannattajat aktiivisina.

Täysin oma lukunsa on myös naisten merkitys näille vaaleille: Trumpin käytös ajoi jo ennestään erityisesti koulutettuja naisia kauemmas republikaaneista, ja aborttioikeuksiin konservatiivisesti suhtautuvan, seksuaalista häirintää koskevien syytösten kohteeksi joutuneen Brett Kavanaughin nimitys korkeimpaan oikeuteen erityisen ruman nimitysprosessin jälkeen oli käytännössä iso keskisormi naisille ja #MeToo-liikkeelle. Demokraattien kannattajat eivät siis ole vaaleihin valmistautuessaan vain tyytymättömiä. He ovat raivoissaan.

Demokraateille otollisista olosuhteista huolimatta heidän tavoitteensa ei ole helppo.

Vaikka Trump on kansallisilla mittareilla erittäin epäsuosittu, hän nauttii kannattajiensa keskuudessa lähes horjumatonta suosiota.

Lyhyen poliittisen uransa aikana Trump onkin myllännyt republikaanipuolueen käytännössä täysin uuteen uskoon. Vielä hetki sitten liberaalia ja globaalia talouspolitiikkaa ajavasta puolueesta on muotoutumassa eristäytymiseen nojaava klikki, joka on huolestuttavan myöntyväinen räjähdysherkän presidentin ja hänen punalippaisen kannattajakuntansa vaatimuksille. Jos matkan varrella on tingittävä vapaan median, naisten, seksuaalivähemmistöjen tai maahanmuuttajien oikeuksista, niin olkoon.

Republikaanipuolueessa tapahtunut muutos on kuitenkin herättänyt huolta myös puolueen sisällä. Monet sen pitkäaikaisista poliitikoista ja kannattajista etsivät hämmentyneinä suuntaansa tilanteessa, jossa he eivät enää tunnista vanhaa puoluettaan. Jopa nelisenkymmentä puolueen edustajainhuoneen jäsentä on ilmoittanut, ettei pyri uudestaan virkaansa. Heidän joukossaan on edustajainhuoneen puhemies Paul Ryan, joka on maan poliittisessa arvojärjestelmässä heti varapresidentistä

39

s­euraava. Mittavista veronalennuksista huolimatta puolue on myös menettänyt merkittäviä taloudellisia tukijoitaan; osa on jopa siirtynyt rahoittamaan demokraatteja.

Edellä mainitut takaiskut eivät kuitenkaan Trumpia liikuta. Puolueen puhdistuminen hänen henkilökulttiaan vastustavista aineksista sopii presidentille mainiosti, ja ­vanhojen republikaanien julkista arvostelua on turha huolehtia, kun uskollisille amerikkalaisille voi helposti Twitterin välityksellä todistella, ettei mikään uutisissa nähty vastaa ­ todellisuutta. Hänen ydinalueillaan nauttimansa suosio t­ekeekin ­demokraattien haaveiden tavoittelusta vaikeaa marraskuussa.

TILINTEON HETKI

J

äykän byrokraattisena pidetty kongressi ei nauti instituutiona suurta suosiota ­amerikkalaisten keskuudessa. Tästä huolimatta he ­harvoin äänestävät oman vaalipiirinsä edustajaa vastaan, ja edustajainhuoneessa suuri osa paikoista menee usein jo vakiintuneille tahoille.

Edellä mainittu republikaaniedustajien jättäytyminen vaaleista onkin demokraateille suuri etu.

Senaatissa tilanne on toinen. Jaossa olevasta 35 senaattorin paikasta demokraatit joutuvat puolustamaan jopa 24 paikkaa. Näistä vieläpä kymmenen sijaitsee osavaltioissa, joissa Trump voitti vuonna 2016. Todennäköisyydet siis suosivat republikaaneja, jotka tällä hetkellä pitävät hallussaan niukkaa 51-49 enemmistöä.

Vielä monimutkaisemman tilanteesta tekee se, että pelkkä enemmistön voittaminen ei riitä; ratkaisevaa on enemmistön koko. Yhdysvaltain lainsäädäntöjärjestelmässä lain hyväksymiseen tarvitaan kongressin molempien huoneiden vahvistus. Edustajainhuoneessa vahvistukseen riittää yksinkertainen enemmistö, mutta ­senaatissa siihen tarvitaan 60 ääntä.

Kongressin työ tapahtuu käytännössä suurilta osin edustajainhuoneen k­omiteoissa.

Niissä valta kuuluu enemmistöpuolueelle, ­koska se päättää molempien puolueiden jäsenten määrän komiteoissa. Niinpä demokraattien voitto edustajainhuoneesta olisi erittäin tervetullut muutos Trumpin aikakaudella; e­nemmistö mahdollistaisi republikaanien lakialoitteiden

40

tyrmäämisen sekä tutkinnan aloittamisen lukuisista presidenttiin kohdistuvista syytöksistä.

Demokraattien oman ­lainsäädännön ajaminen vaatisi kuitenkin myös enemmistön senaatista, ja himoitun virkasyyteprosessin loppuun ­saattaminen vaatii ­senaatissa 67 ääntä.

Tiellä olevista esteistä huolimatta ­demokraateilla on nyt mittaamattoman arvokas tilaisuus Yhdysvaltojen poliittisen suunnan kääntämiseen. Heidän hallussaan kongressi voisi ryhtyä toteuttamaan perustuslaillista velvollisuuttaan presidentin mielihalujen vartijana, ja täten helpottaa sitä huolta ja hämmennystä, jonka Trump on levittänyt Washingtonista jokaiselle mantereelle. Lisäksi karvas tappio saattaisi vihdoin opettaa kongressin republikaaneille, ettei heidän vankkumaton tukensa Valkoiselle talolle ole viisas ja kestävä strategia. Mutta tietenkin aina on myös olemassa se ­ vaara, että republikaaniäänestäjät lähtevät sankoin joukoin puolustamaan Twitter punaisena huutavan presidenttinsä puoluet­­­ta.

Voi vain ­ kuvitella, millaiseksi itsevaltainen Trump ryhtyisi hänelle vaalivoitosta kiitollisten ­republikaanien tuella.

Kävi miten kävi, nämä vaalit tulevat vastaamaan hyvin perustavanlaatuiseen kysymykseen: onko nykyinen suunta to­ della sitä, mitä amerikkalaiset haluavat, vai onko maan vielä mahdollista palata takaisin ­ ylläpitämään sen moraalisia periaatteita? ­Yhdysvallat, ja maailma, pidättää hengitystään.

Nähdään ­toi­­sella puolella. P

Sic Parvis Magna

Milja Kalliosaari Inka Kärki Onni Mustakallio John Helin

Uusi lukuvuosi toi mukanaan ­yhteiskunnallisen muutoksen uuden ­opiskelijapolven. Arvon tuutorit, ­ hyvät fuksit, miltä nyt tuntuu?

M

ilja, tuutori ja toisen vuoden opiskelija yhteiskunnallisen muutoksen kandiohjelmassa:

Syksynä 2018 saimme toivottaa tervetulleiksi koko valtiotieteellisen tiedekunnan historian toiset yhteiskunnallisen muutoksen uudet opiskelijat.

Viime vuosi oli monella tapaa merkittävä niin itse Helsingin yliopistolle kuin siellä aloittaville opiskelijoille. Hanke, jonka me opimme tuntemaan nimellä Iso Pyörä, pisti monen tiedekunnan oppiaineskaalan uuteen uskoon, ja prosessin myötä myös suuri määrä tutkintorakenteita uudistettiin täysin. Emme kukaan osanneet arvata, mikä meitä odotti.

O

nni, yhteiskunnallisen muutoksen ­fuksi: Odotukset! Fuksivuodelle ne liehuvat vähintäänkin yhtä korkealla kuin päärakennuksemme uljas Suomen lippu!

Ensimmäisten viikkojen hulina sai toki pään pyörimään hyrrän lailla, ja sitä mukaan kyvyn hahmottaa tulevaa, mennyttä ja (eritoten) nykyhetkeä tipahtamaan kyydistä, mutta opintojen vihdoin kunnolla käynnistyttyä pystyi tämän kyvyn taas poimimaan ja asettamaan paikoilleen sekä hyrrän hieman hiljentämään.

Tulevaan hahmotankin nyt säikähdyttävän suuria aineistoja ja tarvetta silmälaseille, kiinnostavaa ja kiihtynyttäkin keskustelua, innostavia sekä myös vähemmän innostavia luentoja, mieltä polttelevaa stressiä, kofeiiniriippuvuutta sekä kehoa koettelevia pirskeitä. Edellisistä odotan kaikkia innolla, joka paistaa niin, että itse aurinkokin luikkii piiloon sen alta!

J

ohn, yhteiskunnallisen muutoksen fuksi: Itselläni oli aika vähän odotuksia fuksivuodelle. Viiden enemmän tai vähemmän vapaaehtoisen välivuoden ja kolmen vuoden pääsykoerumban jälkeen en oikeastaan odottanut pääseväni opiskelemaan. Pääsykoe­ tulosten saapumisen ja yliopiston alkamisen välinen aika menikin lähinnä sen ajatuksen totutteluun, että seuraavana vuonna ei tarvitsisi uhrata neljää kuukautta pääsykokeiden aiheuttamalle eksistentialistiselle stressille.

Epätodellista oloa ei helpottanut ensimmäisten fuksitapahtumien väliin jättäminen Saksan-matkan takia. Ensimmäisiin Kuppala-bileisiin (myöhässä) saapuessa en tuntenut paikalta ketään yhden vuoden 2016 pääsykoebileissä tutuksi tulleen tuutorin lisäksi. Pihalla harhaillessani ja muita yhmuja etsiessäni uin jatkuvasti sisään politiikan ja viestinnän opiskelijoiden rinkeihin. Tilanteesta nihkeämmän teki myös se, etten oikeastaan tiennyt, keitä omat tuutorini ovat tai miltä he näyttävät. Onneksi jostain Kuppalan holveista löytyi lopulta muitakin yhmuja, ja orientaatioviikon jatkuessa ryhmäytyminen alkoikin sujumaan.

41

Milja Kalliosaari 42

O:

Kun yliopiston portit aukeavat, ei tie vie vain tutkimukseen ja tutkintoon, vaan ennen kaikkea sisälle yhteisöön!

Yhteisöön, jonka kanssa aineistot kohdataan, luennot pidetään ja kuunnellaan, keskustelut käydään ja kofeiiniriippuvuus koetaan, ja jonka kanssa stressi asetetaan näyttämön lavalle naurettavaksi, pilkattavaksi ja kumottavaksi!

Jo ensimmäinen kuukausi valtsikassa on ollut sisällöltään kirjavampi kuin koko edellinen vuosi, ja tuskin koskaan on kalenterini ollut näin tulvillaan muistettavia menoja! On sitsejä, on juhlia Kuppalassa, on mökkeilyä…

Näissä on päästy villiintymään ja huutamaan, juomaan ja laulamaan, iloitsemaan elämästä ja lepuuttamaan päätä akateemisesta ajattelusta.

Ja kun on mökkeilty, on mökkeilty ilman unta; kun on juhlittu, on kupinpohjat nostettu kattoa kohden ja jalalla pantu koreaksi; ja kun on sitsattu, on totisesti sitsattu kunnolla, annettu keulan ryskyä aaltojen halki ja riemun purjeiden liehua korkealla tuulessa.

M:

Jos viime syksyäni leimasi jännitys, oli tämä syksy ehdottomasti täynnä innostusta ja odotusta. Tuutorina oloni oli varmasti levollisempi, kuin omilla tuutoreillani vuosi sitten: me tiesimme jollain tapaa, mitä fukseilla oli edessä ja toisaalta meidän myötämme myös yliopiston taho oli saanut jo nähdä kuinka uusi tutkintorakenne käytännössä toimii.

Ihminen on harvoin kykenevä tunnistamaan historiaa edessään. Yhteiskuntamme murrokset ja muutokset ovat niin kompleksisia ja suuria, etteivät ne meidän elämäämme koskettaessaan ole kykeneviä näyttämään todellisia kasvojaan. Historia kuitenkin tapahtuu juuri kasvojemme edessä. Minä itse sain olla, niin hyvässä kuin pahassakin, osana tätä yhteiskunnallista muutosta. Kirjaimellisesti.

I

nka, tuutori ja toisen vuoden opiskelija yhteiskunnallisen muutoksen ­kandiohjelmassa:

Odotin upouusia fuksejamme rakkaaseen Kuppalaan sekoituksella intoa ja pientä jännitystä. Kaiken muun ison pyörinnän pyörteessä myös tiedekuntamme ainejärjestökenttää ovat mullistaneet kumoukselliset ja vallakkaat konstruktiot.

Tämä on vaikuttanut myös tuutorointiin. Olemme olleet uudenlaisessa tilanteessa, kun Keho ry:n, Mana ry:n, Polho ry:n ja Taso ry:n aloittamaan yhteistyöhön on lyöttäytynyt myös koulutusohjelmamme opiskelijajärjestö Kumous ry. Jännittyneinä näistä uudella tavalla jaetuista vastuualueista pyrimme puhaltamaan yhteen hiileen varmistaakseemme uusille fukseille parhaan mahdollisen alun opiskelijaelämään - uutta ja vanhaa kunnioittaen.

O:

Opinnot! Niitäkään ei pidä päästää unohtumaan riemurientojen ja iltailojen taakse. Välillä on viskattava sangollinen kylmää vettä omia kasvojaan vasten ja muistettava, että oppia varten tänne on ensisijaisesti tultu.

Uusi terminologia saattaa kauhistuttaa, akateeminen teksti voi saada ajatukset kääntymään ylösalaisin, ja pitkälle yöhön venyneet kirjoitustehtävät meinaavat pudottaa silmät pois kuopistaan ja saada kädet tuntumaan raskailta kuin vuosia tauotta uurastaneen sepän kovat kämmenet.

Vaan ei tarvitse kuin lyhyellä aatteella muistaa omaa valtiotieteiden ylioppilaan titteliään, yhdellä hengenvedolla aistia keskustakampuksen ilmapiiriä ja nopealla vilkaisulla ihailla opinahjomme päärakennuksen ylevää julkisivua, ja jo täyttyy mieli jälleen innosta!

Näin havahtuu ymmärtämään opintojen mielekkyyden ja merkityksen, ja pian uusi terminologia tuntuu kauhun sijaan joululahjoilta, akateeminen teksti saakin ajatukset seisomaan ryhdikkäästi ja kirkkaina, ja pitkälle yöhön venyneet kirjoitustehtävät kaivavatkin kuopista silmille pehmeää ja turvallista asuinsijaa, sekä muuttavat raskaat sepän kämmenet vikkeliksi pianistin sormiksi!

43

J:

Edellä kuvattu hämmennys ei ole tosiasiassa vieläkään kadonnut. Vuoden 2016 poliittisen historian pääsykokeista alkanut tuttu ja turvallinen rutiini, jossa juhannuksena aloitetaan henkinen valmistautuminen seuraavan kevään pääsykokeisiin, on korvaantunut luennoilla, seminaareilla, artikkeleilla ja esseillä, joiden palautukset toteutetaan kello kahdelta yöllä. Työelämä ja sen univormut ovat vaihtuneet neuleisiin ja farkkuihin, jotka nekin laiskoina päivinä (tai krapulassa) on korvattu verkkareilla ja lähimmällä käteen tarttuneella hupparilla.

Kaikesta uudesta huolimatta opiskelu on löytänyt oman rytminsä, jonka tuiskeessa on vaikeaa välillä muistaa yliopiston ulkopuolellakin olevan elämää: kolme viikkoa Helsinkiin muuton jälkeen makuuhuoneeni on yhä täynnä purkamattomia muuttolaatikoita.

Kiireestä pitää luentojen lisäksi huolen se järkyttävä määrä oheistoimintaa, mitä meille fukseille on ensimmäisten viikkojen aikana järjestetty. Fuksisuunnistus, fuksiaiset, fuksisitsit, fuksimökki, fuksien ja vanhojen yhteiset bileet sekä muiden linjojen bileissä kuokkiminen ovat kaikki olleet edesauttamassa maksan parkkiintumista. Tapahtumissa on tullut hyvinkin selväksi se, että moni tarina villistä yliopistoelämästä ei ole ollut liioittelua.

Bileistä ja tapahtumista on saanut onneksi muutakin kuin epäterveitä elämäntapoja. Koko YHMU:n fuksisatsi on enemmän tai vähemmän hintsaantunut yhdeksi isoksi porukaksi. Ryhmätyöt, luennot ja Unicafe-lounaat sujuvat paljon leppoisammin, kun ei suuremmin tarvitse miettiä, että kenen viereen laskee kankkunsa. Mieli tekisi olla jatkuvasti jossain menossa porukan kanssa, varsinkin jos joutuu luentojen sijaan virumaan kotona kuumeessa.

44

Milja Kalliosaari

M , I , O ja J:

Tuutoroinnin pikkuhiljaa loppuessa on ihanaa nähdä, että tuutoreiden tehtävä alkaa olla taputeltu. Meidän jengin yhteishenki YHMU:ssa konkretisoituu hyvin niin kampuksella kuin vapaa-ajallakin: sitseille mennään yhdessä ja niiltä lähdetään yhdessä - lähimmän ruokapaikan kautta tietenkin -, lounasseuraa löytyy aina yleisillä kanavilla kyselemällä, ja kun muurikkapannun läsnäolo fuksimökillä varmistui, hankki joku yleiset lettutaikina-ainekset hilloineen.

Vaikka fuksivuosi onkin vasta alkanut, ei sen jatkoa tarvitse ainakaan odotella yksin.

YHMU:n terho on alkanut itää, ja näiden tulevien vuosien aikana se ehtii kasvaa valtavaksi, vaikuttavaksi tammeksi, jonka lehdet puhkeavat yhdessä, vihertävät yhdessä, ja lopulta lentävät yhdessä maailman tuuliin, valtsikanpunaisina! P

P LEFFAKORNERI

BlacKkKlansman

S

pike Leen uusin elokuva tarjoaa katsojalle reilun kaksituntisen täynnä rasismia ja vihaa, mutta myös absurdiutta ja naurua.

Elokuva sijoittuu 1970-luvulle, mutta se on ilmiselvä vastalause Yhdysvaltain nykytilanteelle, eikä se yritä piilotella sanomaansa millään tavalla. BlacKkKlansman pyrkii osoittamaan maassa yhä voimakkaana vallitsevan kahtiajaon historiallisten tapahtumien kautta, ja siinä se myös onnistuu erinomaisesti jättäen katsojan hiljaiseksi.

Tositapahtumiin perustuva tarina kertoo Colorado Springsin poliisiaseman ensimmäisestä afroamerikkalaisesta poliisista, Ron Stalworthista. Nopeasti arkistohuoneesta peitetehtäviin nousseen Stalworthin onnistuu soluttautumaan puhelimitse valkoista ylivaltaa kannattavan Ku Klux Klanin jäseneksi, mutta suhteiden lämmetessä ei tapaaminen järjestön kanssa luonnollisesti voi tulla kyseeseen. Hänen hoitaessa suhteet KKK:n kanssa puhelimitse suorittaa juutalaistaustainen poliisi, Flip Zimmerman, vaadittavat esiintymiset valkoisena Stalworthina. Yhdessä miehet ryhtyvät kaatamaan järjestöä, joka pyrki 70-luvulla näennäisesti väkivallattomilla puheilla ja teoilla vetoamaan laajempaan yleisöön.

Suomalaisille elokuva on tuttu erityisesti Jasper Pääkkösen isosta roolista sekopäisenä rasistina, joka esitellään jo elokuvan trailerissakin. Pääkkönen vakuuttaakin roolissaan niin hyvin, ettei suomalaisnäyttelijää voi kuin kiitellä.

Elokuvassa esitetyn peiteoperaation MVP on Adam Driverin näyttelemä Zimmerman, joka joutuu vakuuttamaan klaanille olevansa juutalaisia, värillisiä ja ulkomaalaisia vihaava, valkoisen miehen ylivaltaa kannattava jäsenkandidaatti. Kun John David Washingtonin näyttelemä oikea Stalworth puhuu mielipuolisesti vihaavansa kaikkia kuviteltavissa olevia etnisiä

TEKSTI SIIRI AURA | KUVA ELINA NYHOLM

vähemmistöryhmiä, on kontrasti niin suuri, ettei sille voi kuin nauraa. Tilanne kääntyy kuitenkin päälaelleen, kun Driverin näyttelemä valkoinen Stalworth astuu kuvaan, ja vakuuttaa niin klaanin jäsenet kuin katsojankin olevansa aito KKK:n kannattaja kollegansa sanoja käyttäen ja ase kädessä heiluen.

Elokuvan erinomaisen näyttelijäkaartin työtäkin parempaa on kuitenkin sen vakuuttava ja jopa mielipuolinen tarina, joka voisi tuntua liiankin keksityltä, ellei se olisi totta.

Tuntuu absurdilta, että tuonkaltaisen viharyhmän paljastaminen, ja jopa liikkeen viisaana esiintyvän johtajan David Duken huijaaminen, olisi mahdollista puhelimitse. Elokuva pyrkiikin osoittamaan nimenomaan viharyhmien älyttömyyden, joskin välillä älyttömyys ei olekaan enää vitsikästä, vaan pelottavaa ja aidosti vaarallista. Vaikka fyysinen väkivalta ei ole elokuvan ytimessä, on tappaminen eri hahmojen retoriikassa aktiivisesti läsnä.

Elokuva tuodaan nykypäivään ihon alle menevällä tavalla, ja Spike Lee onnistuu tehokkaasti hyökkäämään avoimesti Yhdysvaltain istuvaa presidenttiä vastaan. Elokuva on hyvä niin monella eri tasolla, etten voi sanoin tarpeeksi painottaa, miten tärkeää on, että sen käy katsomassa. P

45

Pikkulintujen kertomana: Twitter x YmpäristÜ

46

47

lavara luontoi Tämän numeron teeman mukaisesti Poleemi esittelee lukijoilleen elokuvat, sarjat ja pelit, jotka sekä juhlistavat planeettamme kauneutta mutta myös korostavat sitä, kuinka paljon meillä on menetettävää.

ELOKUVAT k Chasing Coral: Katoavaa korallia kuvaamassa Vaikka Leon Before The Flood olisi ehkä kuolevaa korallia huomattavasti mediaseksikkäämpi valinta, Poleemi pyytää jokaista lukijaansa antamaan tälle elokuvalle mahdollisuuden.

Netflixin alkuperäistuotanto on käytännössä täydellinen ilmastonmuutosdokkari: se on sanomaltaan herättelevä muttei saarnaava, ja visuaalisesti sekä lumoava että kauhistuttava.

Paikoitellen yllättävänkin koskettava dokumentti välttää onnistuneesti syyllistämisen ja toivottomuuden sudenkuopat ja pyrkii ennen kaikkea innostamaan katsojia toimimaan paremman huomisen puolesta.

The Ivory Game: Taistelu norsunluusta Babar-fanit ja muut norsujen ystävät, lähestykää tätä Netflix-tuotantoa varoen. Kokonaisen eläinlajin saattaminen sukupuuton partaalle toinen toistaan överimpien ylellisyystuotteiden takia paitsi surettaa, myös suututtaa aivan julmetusti. Dokumentti seuraa kansalaisjärjestöjen, viranomaisten ja journalistien kokemuksia kansainvälisen norusunluukaupan eri risteyskohdissa, vieden katsojat Afrikan savanneilta aina laittomiin varastotiloihin ja salaisiin tapaamisiin Vietnamissa, Kiinassa ja Hongkongissa. Kiinan lailliset markkinat norsunluulle on sentään sittemmin ajettu alas, mutta The Ivory Gamen sanoma ja kohtaukset pysyvät katsojan mielessä vielä pitkään lopputekstien jälkeen.

sarjat k Planeettamme Maa Mitäköhän tästä nyt sanoisi, mitä ei olisi jo sanottu aikaisemmin? BBC:n planeetan mittainen suurtuotanto on luontodokkarien itseoikeutettua aatelia, jonka kuvaustekniselle kunnianhimolle vetää vertoja ainoastaan sen biodiversiteettiä ylistävä sanoma. Maasta löytyy jos jonkinlaista oliota ja vipeltäjää, joista surullisen montaa odottaa jo lähes nurkan takana sukupuutto. Toivotaan, ettei pallomme luonnollisen rikkauden ihmettely rajoitu tulevilla sukupolvilla ainoastaan viihdemedian kuluttamiseen. Ja kun nyt alkuun päästiin, toivotaan samalla, että Netflix ymmärtää pian lisätä valikoimaansa myös toisen tuotantokauden.

48

Valolla kirjoitettu Pakollista katsottavaa vähintään kaikille valokuvauksesta kiinnostuneille, mutta suosittelemme sitä lämpimästi kaikille muillekin. Sarja seuraa ammattikuvaajien työskentelyä erilaisten eläinlajien, ekosysteemien ja kulttuurien parissa, taustoittaen samalla heidän henkilökohtaisia tarinoitaan ja tavoitteitaan valokuvaamisen saralla. Vähemmän yllättäen, sarjan visuaalinen anti iskee parhaimmillaan sanattomaksi ja tarjoaa varmasti vastinetta rahoille kaikille niille, jotka ovat maksaneet ylimääräistä Netflixin 4K-sopimuksesta.

Pelit k Abzû Tämä peli ei turhia selittele: heti alussa pelaajan ohjaama nimetön hahmo herää pitkästä horroksestaan, ja pian ollaankin jo matkalla valtameren syvyyksiin suorittamaan mystistä tehtävää. Vaikka Abzûn visuaalinen tarinankerronta jättää runsaasti tilaa omalle tulkinnalle, on luonnonsuojeluun viittaavaa symbolismi vahvasti läsnä. Peli onkin ennen kaikkea sekä ylistys sille, miten henkeäsalpaavan kaunista ja monipuolista elämä pinnan alla voikaan olla, että osoitus siitä, kuinka tärkeää on myös säilyttää se sellaisena. Abzû myös luultavasti ilahduttaa kaikkia niitä, jotka ovat katsoneet edellä mainitun Valolla kirjoitetun hai-jakson.

The Last of Us Peli saa alkunsa, kun erityisen vihamielinen sieni ryhtyy muuttamaan väestöä omaa tahtoa vailla oleviksi hirviöiksi. Vuosia myöhemmin ihmiskunnan rippeet pyrkivät parhaansa mukaan selviytymään ankarassa maailmassa, jossa suurin hirviö saattaakin olla itse ihmisluonto. Tästä skenaariosta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että peli on saanut inspiraationsa oikeasti luonnossa esiintyvistä cordyceps-sienistä. (Googlaa “zombie ant fungus” ja kuumotu.) The Last of Us on sekä kerronnaltaan että teemoiltaan pysäyttävä ja koskettava tarina, joka on jättänyt pysyvän vaikutuksen ei vain lukemattomiin pelaajiin, vaan myös koko pelialaan laajemmin.

Elina Nyholm

49

Tykkää meistä Facebookissa! facebook.com/poleemilehti Ja Instagramissa @poleemi Poleemin löydät myös Issuusta ja Twitteristä: issuu.com/poleemi | @PoleemiMagazine

TILAA POLEEMI KOKO VUODEKSI

Kyllä, aivan oikein! Kampukselta etsimisen lisäksi Poleemin voi saada haltuunsa kätevästi postitse. Tilaa itsellesi, ystävällesi tai yrityksellesi luettavaa 25 euron hintaan. Tilaus sisältää neljä numeroa. Lähetä sähköpostia otsikolla “tilaus” osoitteeseen poleemi2018@gmail.com ja kerro viestissä osoitetietosi.

OTA YHTEYTTÄ!

Poleemin toimitus on kiinnostunut kuulemaan lukijoidensa ideoita lehden sisältöön liittyen. Odotamme innolla Sinun juttuvinkkejäsi, mielipiteitäsi sekä villejä ideoitasi. Älä epäröi lähettää sähköpostia osoitteeseen poleemi2018@gmail.com tai lähestyä suoraan päätoimittajia.

50

Tarina Mikko Helenius | Kuva Elina Nyholm

Fuksiaiset 19.9.

Kuvat Mikko Helenius 51

Fuksisuunnistus

@Varsapuistikko 6.9.

52

Kuvat Mikko Helenius