3 minute read

Aikamatkalla kansanvallan historiassa

Energiakriisi, hyvinvointi, inflaatio, terveyspalvelut, ilmastonmuutos sekä ohjusten viuhahtelu nykypäivän Euroopassa ovat vain esimerkkejä aiheista, jotka pyörivät ihmisten huulilla, kun he puntaroivat ehdokkaita vuoden 2023 vaaliuurnien äärellä. Vaalien lähestyessä on aiheellista tehdä lyhyt katsaus suomalaisen kansanedustuslaitoksen historiaan.

Suomen poliittinen tilanne on tänä päivänä monella tapaa erilainen peilattuna 160 vuoden päähän, jolloin säätyvaltiopäivillä alettiin säätää lakeja - Suomella oli autonomia, mutta ulkopolitiikkaa hallitsi Venäjä. Valtiopäivillä olivat edustettuina aatelis-, pappis-, porvaris- ja talonpoikaissääty ja äänioikeus oli käytännössä vain varakkailla miehillä. Näinä aikoina syntyivät myös varhaisimmat puolueet, joiden perustana oli kansaa jakanut kieli- ja kansallisuuskysymys - fennomaanit ja svekomaanit. Ensimmäisenä etuaan nousi ajamaan Suomalainen puolue ja tämän vastapainoksi syntyi Ruotsalainen puolue.

Advertisement

1906-

Suomalaisessa hallintohistoriassa tapahtui käänne liberaalimpaan suuntaan vuoden 1905-1906 suurlakon ja eduskuntauudistuksen myötä. Eduskunta perustettiin vuonna 1906, mitä voidaan pitää suurena muutoksena verrattuna vanhankantaiseen säätyedustukseen. Taustalla oli Venäjän häviö sodassa Japania vastaan ja osin sen aiheuttamat levottomuudet koko valtakunnan alueella. Näiden tuloksena tsaari Nikolai ll tunsi olevansa pakotettu demokratiakokeiluihin.

Uudistuksen myötä Suomi antoi ensimmäisenä Euroopassa naisille äänioikeuden osana yhtäläistä ja yleistä äänioikeutta. Naisille sallittiin myös oikeus asettua ehdolle ja vuonna 1907 valituksi tulivat maailman ensimmäiset naisparlamentaarikot. Yhtäläinen ja yleinen äänioikeus on säilynyt tähän päivään saakka, mutta äänestysikärajaa on laskettu 24 vuodesta portaittain nykyiseen 18 vuoteen. Tosin nykypäivää ajatellen äänestäjien lähtökohdat olivat valtavan erilaiset, sillä äänestäjistä suurin osa ei osannut juurikaan lukea tai kirjoittaa ja siksi äänestyslipukkeeseen vedettiin vain punainen viiva ehdokkaan nimen kohdalle.

1919-

Poliittinen epävakaus oli läsnä autonomian ajan eduskunnan ensimmäisistä vuosista yhä itsenäisen

Suomen alkutaipaleeseen saakka. Venäjän keisari sai hajottaa halutessaan eduskunnan - vaaleja tuli ja meni. Venäjän ajauduttua sisäiseen romahdukseen Suomi julistautui itsenäiseksi valtioksi 6. joulukuuta 1917. Irtautuminen hallitsijamaasta johti kuitenkin valtatyhjiöön, josta miltei välittömästi seurasi taistelu oikeiston ja vasemmiston sekä kahtia jakautuneen köyhän kansan välillä. Sodan jälkeen muodostettiin ensimmäinen itsenäisen Suomen eduskunta, jonka tärkein väittely käytiin Suomen hallitusmuodostamonarkia vai tasavalta. Lopulta päädyttiin täysivaltaiseen demokraattiseen järjestelmään. Periaate, jonka mukaan ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta” on säilynyt ennallaan vielä nykyisessä perustuslaissa.

Poliittista tilannetta 1920- ja 30- luvuilla kuvastaa parhaiten jännittyneisyys. Suomen lainsäädännön kulmakiviä luotiin, mutta laman seurauksena sekä kommunistit että oikeistoradikaalit aktivoituivat ja hallitukset jäivät lyhytikäisiksi. Kommunistit tavoittelivat vallankumousta ja siirtymistä sosialismiin. Tämä ruokki oikeistoradikaaleja Lapuan liikeessä, joka alkoi väkivaltaisesti vastustaa koko vasemmis- toa ja uhkasi hallitusta jopa vallankaappauksella päätyen epäonnistuneeseen Mäntsälän kapinaan. Radikalisoitumisen jatkuessa muualla Euroopassa äärilaidat Suomessa menettivät kannattajiaan. Toinen maailmansota oli konsensuksen vaalimisen aikaa, kun ulkoinen uhka toi kansan yhteen. Poliittiset riidat, väkivaltaisuudet ja jopa kielikysymys suomen ja ruotsin välillä jäivät taka-alalle ainakin vähäksi aikaa. Demos, yhtenäinen kansa syntyi, mikä näkyi myös äänestysaktiivisuuden selvässä nousussa.

1945-

Ensimmäisissä sotien jälkeisissä vaaleissa kommunistien vaalijärjestö SKDL sai 49 kansanedustajaa ja nousi hallitukseen. Poliittinen kenttä liikahti vasemmalle kuten muuallakin Euroopassa. Vähitellen keskeiseksi muodostui vastakkainasettelu SKDL:n ja kaikkien muiden puolueiden välillä, SDP:n ryhtyessä osaltaan patoamaan kommunistien vaikutusvaltaa.

Sotien jälkeen alkoi jälleenrakennuksen kausi. Valtion rooli oli vahvistunut toisen maailmansodan aikana ja Suomi alkoi kehittyä yövartijavaltiosta yhteiskunnan kehittäjäksi. Ajateltiin, että valtion täytyy vastata kansalaisten hyvinvoinnista ja suurimmat puheenaiheet politiikassa liittyivät 1980-luvulle saakka pohjoismaisen hyvinvointivaltion rahoittamiseen ja luomiseen. Suomi kehittyi agraariyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi ja kaupungistui nopeasti. Sosiaaliturva, terveyspolitiikka ja panostukset koulutukseen ovat esimerkkejä tämän aikakauden päättäjien työn hedelmästä - mahdollistajina talouskasvu ja SDP:n sekä keskustapuolueen yhteistyö.

Urho Kekkosen presidenttikaudella presidentin valtausoikeutta käytettiin kyseenalaisesti sisä- ja ulkopolitiikassa - valta siirtyi miltei yksinomaan presidentille. Kehitys huipentui vuonna 1974, kun eduskunta valitsi vaaleista kieltäytyneen Kekkosen jatkokaudelle poikkeuslain avulla. Mauno Koiviston kaudella eduskunnan ja presidentin valtasuhteet alkoivat kuitenkin vihdoin tasaantua.

1990-

Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvulla idänkauppa tyrehtyi työntäen Suomen syvään talouslamaan. Venäjän tulevaisuudesta ei ollut tietoa, joten Suomi käänsi katseensa pidemmälle kohti Euroopan unionin jäsenyyttä. Hallitus järjesti kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä ja vuonna 1995 Suomi liittyi Euroopan unioniin. Tästä eteenpäin kansalli- sen politiikan on pitänyt olla linjassa myös unionin yhteisen politiikan kanssa.

Suomalaisen kansanedustuslaitoksen luonne muuttui myös vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen myötä. Uudistuksella kehitettiin Suomea parlamentaarisempaan suuntaan, kun presidentin suurin valtaoikeus siirrettiin eduskunnalle ja pääministerille. Presidentin laajat valtaoikeudet ilmenivät historian aikana lukuisina hajoitettuina hallituksina. Nyt eduskunta valitsee pääministerin.

Nykypäivä-

Viime eduskuntavaalien tulokset muistetaan jännittävän tiukasta kamppailusta - SDP suurimpana, Perussuomalaiset toisena ja kolmantena Kokoomus olivat yhden prosenttiyksikön sisällä toisistaan. Nyt vuoden 2023 vaaligalluppien perusteella kärkikolmikko on sama, mutta Kokoomus ja SDP näyttävät vaihtavan paikkaa. Kärjessä on Petteri Orpon Kokoomus, jolle on ennustettu pääministerin roolia. Kisa on tiukka ja mitä tahansa voi vielä käydä. Myös se, mitä tapahtuu tulevien hallitusten aikana, jää nähtäväksi.

Aikamatka Suomen kansanvallan historiaan on ollut pitkä ja monipuolinen: autonomian ajasta EU-Suomen parlamentiksi. Edistystä on tapahtunut paljon. Kansanedustuslaitoksen historiasta puhuttaessa on kuitenkin hyvä muistaa, ettei politiikka ole yksistään vaaleja tai julkisia instituutioita, vaan se tarvitsee myös aktiivista kansalaisyhteiskuntaa. Maailmassa on lukuisia valtioita, missä pidetään nimellisesti vaalit, mutta samaan aikaan kansalaisvaikuttamisesta tai vapaasta mielipiteen ilmaisusta ei voida puhua samassa lauseessa. Demokratia on tila, jossa ihmisillä on mahdollisuus ilmaista omia mielipiteitään ja kantaansa ilman pelkoa tai häirintää. Yhteenkuuluvus on myös tärkeää ja sana demos viittaa kansaan. Ilman tarpeeksi yhteenkuuluvaa kansaa eli demosta, ei ihmisillä ole riittävää yhtenäisyyden tunnetta olla osana yhteistä demokraattista keskustelua ja päätöksentekoa - puuttuu keskinäinen luottamus ja solidaarisuus, jotka ovat ehtoja demokraattiselle yhteisölle. Tämä on näkynyt Suomessa hallitusten kaatumisissa ja myös väkivaltaisiksi kääntyneissä poliittissa konflikteissa.P

This article is from: