Poleemi 4/17 by Poleemi

Harjoittelussa Washingtonissa 16

Suomi 1917 ja 2017 28

Juhlajuomat testissĂ¤ 38

MINNE MENET SUOMI? IV 2017 1

ALUMNISITSIT ALINASSA 3.11.

KUVAT PEKKO KORVUO 2

SISÄLTÖ 7

Lukio läpi ilman historiaa?

Haastattelussa Sirpa Kähkönen

Minne menet Suomi?

Seppo Hentilä vastaa

Mari Halli kertoo historian asemasta lukiossa

4 5 6 10 13 16 17 23 24 27 28 36 38 40 41

Historiaa pienen ihmisen näkökulmasta

Kirjeitä satavuotiaalle Suomelle Mikä on totuus Tannerista?

Pääkirjoitus Ajankohtaista Vaikuttajat Mitä gambiitin jälkeen? Yhis ja Prahan syksy Harjoittelu Gradupalsta SUOMI100-LIITE Sadan vuoden puolustus Arvostelu 1917 vs. 2017 Sata vuotias Suomi -brändi Juhlajuomat testissä Oodi Suomelle Henkilökunnalta

• Poleemi IV 2017 • Vastaava päätoimittaja Christa Haag. Päätoimittajat Christa Haag, Meeri Kataja, Ilona Mäkijärvi & Ville Venäläinen. Taitto Meeri Kataja. Kirjoittajat Christa Haag, Mikko Kymäläinen, Ilona Mäkijärvi, Roy Eskelinen, Jouko Raitaniemi, Joonas Lehtonen, Ahti Valkonen, Emilia Laine, Olavi Nöjd, Ville Viitala, Meeri Kataja, Elina Sipilä, Henriikka Heinonen, Eemeli Paksuniemi, Mikko Helenius & Ville Venäläinen. Kuvittajat Valpuri Alanen & Elina Nyholm. Kannen kuva Ossi Hietala. Sarjakuva Ossi Hietala. Paino Picaset. Painos 100 kpl. Printin ISSN 1235-4112. Verkkojulkaisun ISSN 2242-9514. Palaute poleemi2017@ gmail.com Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry. Poleemi saa HYY:n ainejärjestölehtitukea. 3

P PÄÄKIRJOITUS

ALUSSA OLI TOIVO CHRISTA HAAG

ajattomien mahdollisuuksien täyttämässä tietämättömässä alussa realiteetit meinaa vat usein jäädä jalkoihin. Kun edessä on suuri ja tuntematon, saattaa tuntua jokseenkin negatiiviselta muistutella itseään ja muita todel lisuuden tuomista rajoitteista. Realiteettien is keytyessä päin kasvoja ymmärtää kuitenkin hyvin nopeasti, että alun tuoma vapaus on vain suuri huijaus. Historiankirjoituksessa puhutaan yhteises ti jaetuista ”hulluuden hetkistä”, jotka voidaan nähdä käännekohtina jos ei nyt parempaan niin ainakin johonkin uuteen. Suomessa kuljet tiin sata vuotta sitten näitä hulluuden täyttämiä alun ensiaskeleita. Emämaa Venäjän sekasor ron synnyttämä alku mahdollisti sen, että nyt vuonna 2017 olemme päässeet juhlimaan itse näisyytemme satavuotista taivalta. Suomen itsenäisyyden alku ei ollut immuuni alun rajattoman vapauden vaaroille. Vauhti sokeudesta ei herätty edes tammikuussa 1918, kun vastikään itsenäistynyt valtio repeytyi veri sesti kahtia. Tulta päin lähdettiin hankkimaan kuningasta, sotimaan ja yhteistyöhön Saksan kanssa samalla kun haaveiltiin suuremmasta Suomesta. Kuten meidät kaikki, myös jokseenkin val lattomasti käyttäytyneen Suomen todellisuu den tuomat realiteetit palauttivat ajan kulues sa pilvilinnoista maan pinnalle. Toivo vaihtui tosi asioiden tunnustamiseen ja pragmaattiseen reaalipolitiikkaan. Nuoruuden hurjapäisyys saat toi väistyä aikuisuuden tieltä, tietämättömyys vaihtua tiedoksi ja alku vaipua kaukaiseksi muis toksi. Toivosta ei tule kuitenkaan luopua täysin, sillä toivossa piilee aina uusi alku.

KUVA OSSI HIETALA

AJANKOHTAISTA Suomen 100-vuotisjuhlavuoden päättyminen saattaa herättää tyhjyyden tunteen. Täydelliseen epätoivoon ei kuitenkaan kannata vaipua, sillä vuonna 1918 tapahtui myös paljon mielenkiintoista ja merkittävää. Seuraa siis Poleemin vinkkejä vuodelle 2018: 1. Vuoden 1918 sota ”Yhdessä” vietetyn vuoden jälkeen on tosin hieman ikävä muistella ”erikseen” tapahtumia. 2. Ensimmäisen maailmansota päättyy Suuri ilon vuosi kun päättyi sota, jonka myötä päätettiin olla sotimatta enää koskaan. 3. Suomi ei saa kuningasta Em. tilanteesta johtuen Suomi sai odottaa omia kuninkaallisia mukejaan vuoteen 2012.

Poleemin teettämä empiiri nen tutkimus on todistanut erään valitetun ja vaietun asian. Käsitteenä ”Yhis” on poistunut keskuudestamme. Elät muistoissamme, oi Yhis on!

4. Kourallinen uusia valtioita Euroopan kartalle Katsotaan millaiset satavuotisjuhlat eteläinen naapurimme saa järjestettyä. 5. Ruotsissa naiset saavat äänioikeuden Hyvä aika muistella, että ollaan Suomessa edes jotain osattu ilman Ruotsin esimerkkiä. Lopuksi on vielä muistutettava, että V. I. Leninin johdolla Venäjän kansankomissaarien neuvosto hyväksyi Suomen itsenäisyyden nipin napin vuoden 1917 puolella. Lukuisat muut valtiot seurasivat vasta vuonna 1918. Jospa vuoden 2018 voi siis viettää vielä Suomen de facto 100-vuotisjuhlavuotena?

P VAIKUTTAJAT

TEKSTI MIKKO KYMÄLÄINEN

KUVA OSSI HIETALA

VUOSI

HYYN HALLITUKSESSA

len toiminut kuluneen vuoden opiskelijoiden sosialidemokraattisen yhdistyksen edustajana HYYn hal lituksessa. Hallituksen jäsenenä olen vastannut uusista opiskelijoista, tuutoreista, terveydestä ja kehitysyhteistyöasioista. HYYn hallitus eroaa ainejärjestöjen hallituksista siinä, että työ on kokopäiväistä ja siitä maksetaan pieni palkkio. Työtä hallituksessa tehdään hallitus tovereiden lisäksi yhdessä HYYn henkilökun nan eli asiantuntijoiden, pääsihteerin, talous päällikön ja palvelutoimiston henkilökunnan kanssa. Hallituksessa työtä määrittävät pitkälti edustajiston hyväksymä tavoiteohjelma ja budjetti. Näiden pohjalta pyrimme edistämään opiskelijoiden asioita yliopistolla, Helsingissä ja Suomessa. Tänä vuonna suurimpia projekte 66

ja yhdessä edustajiston kanssa on ollut HYYn ensimmäisen yhtenäisen linjapaperin muodos taminen, jotta kaikki ylioppilaskunnan tavoit teet ja mielipiteet olisivat helposti löydettävissä yhdessä paikassa. Työpäivät HYYn hallituksessa pitävät sisällään erilaisia tapaamisia, kokouksia ja it senäistä työskentelyä omien vastuualueiden parissa. Omalla kohdallani tämä on tarkoit tanut esimerkiksi Fuksiseikkailun rastikier ron ja sote-uudistuksen lakiluonnosta koske van lausunnon suunnittelua. Tämän lisäksi aikaa kuluu yhteydenpidossa opiskelijoiden ja yhteistyötahojen kanssa. Kannustankin kaik kia olemaan aina jonkin asian askarruttaessa rohkeasti yhteydessä myös HYYn hallituslai siin. Loppujen lopuksi juuri sitä vartenhan me olemme olemassa.

NUORIA MIELIÄ

MUOVAAMASSA TEKSTI ILONA MÄKIJÄRVI KUVA MEERI SAVOLAINEN

ari Halli aloitti opintonsa vuon na 1987 poliittisen historian pääaineopiskelijana. Työelämä vei kuitenkin nopeasti mukanaan, kuten tuohon aikaan yleensä kävi. Tehtyään pitkän uran asiakaspalvelu- ja esimiestehtävissä Radiolin jassa, nykyisessä Elisassa, Halli palasi tekemään tutkintonsa loppuun 2010-luvulla. Ajatus opettajan pätevyyden suorittamisesta oli ollut jo aikaisemmin mielessä. ”Pedagogiset opinnot olivat hyvinkin rank ka mutta antoisa vuosi”, Halli kertoo. Maisteriksi hän valmistui vuonna 2014. Nykyään hän toimii historian ja yhteiskunta opin opettajana Haukilahden lukiossa Espoos sa. Halli ei peittele sitä, että opettajan ja eri tyisesti aineopettajan osa työmarkkinoilla on rankka. “Työtilanne on välillä itkettävän huo no. Pääkaupunkiseudulla jokaista työpätkää kohden on 50–80 hakijaa. Aineenopettajia, erityisesti yhteiskuntaopin ja historian, koulu tetaan yksinkertaisesti liikaa”, hän harmittelee.

Loistavia kandidaatteja on mieletön määrä, mutta työpaikkoja hyvinkin rajatusti. Miten poliittisen historian opinnoilla on ollut vaikutusta opettajan työhön? “Poliittisen historian ja yleisesti yhteiskun tatieteiden opiskelu on antanut äärettömän hyvät valmiudet tähän työhön. Nykypäivän opetussuunnitelmassa painotetaan hyvinkin paljon historiataitoja, analyyttista ja soveltavaa ajattelua sekä syy-seuraussuhteita”, Halli ker too. Opetushallituksen sivuilla historiaa ku vaillaan yksilölliseksi, kansallista ja euroop palaista identiteettiä luovaksi oppiaineeksi. Tietojen kriittinen pohdinta ja tulkinta sekä pyrkimys ottaa huomioon ilmiöiden monipers pektiivisyys ovat historianopetuksen tärkeitä osa-alueita. Näitä asioita ei huomioida turhan monessa muussa reaaliaineessa. “Pedagoginen osaaminen ja aineen tun teminen ovat tärkeitä, lukiolaiset osaavat olla tänä päivänä vaativiakin erityisesti ollessaan kiinnostuneita aiheesta”, Halli sanoo. 7

“Ensisijaisesti tämä on minulle kuitenkin vuorovaikutusammatti. Huumorintajua tulee olla, yläkoulussa erityisesti. Jos et ole kiin nostunut nuorista ja heidän elämästään, ei mistään tule mitään. Homma seisoo ja kaa tuu sen mukaan, miten saat otettua kontaktia opiskelijoihin.” Kurssimuotoinen lukio on haastava, ja opetussuunnitelmien tekeminen millintark kaa puuhaa. Kiire on kova, ja muutoksiin työpäivissä ja aikatauluissa on oltava valmis. Lukiossa mukana on myös kova tulosvastuu. Ylioppilaskokeet ovat mielessä ensimmäi sestä luokasta lähtien. “Lukiossa on valtavat ryhmät, kaikissa yli 30 opiskelijaa. Opettaja kokee helpos ti turhautumista, kun yksityisen opetuksen antaminen ei ole mah dollista”, Halli vastaa ky syttäessä nykypäivän opet tajan haasteista. “Tykkään yhdessä keskustelemisesta. Keskustelemisesta innos tuvat myös opiskelijat, jotka pitävät asioiden yh dessä läpikäymisestä ja kyseisestä aiheesta. Monet opiskelijat ovat kuitenkin myös hyvin konservatiivisia. Joskus oppilas on kysynyt minulta, että enkö voisi vain kertoa, miten asiat ovat”, Halli nauraa. Hallin opetuksessa oppilaat ovat pääs seet tekemään leffatrailereita keskiajasta ja kirjoittaneet Marxin puheita. “Kirjat ovat lopulta vain lähdemateriaalia. Välillä uudet metodit onnistuvat paremmin ja välillä huonommin”, Halli toteaa. Historian asemaa lukio-opetuksessa on käsitelty viimeisen vuosikymmenen aikana useampaankin otteeseen. Jokaista esitystä historianopetuksen aseman heikentämisek si on kohdannut lähes yksimielinen vas tarinta opet tajien taholta. Vuonna 2016 aloitet tiin opetus- ja kulttuuriministeriön tuntijakokokeilu 50 lukiossa. Kokeilus

sa korostettiin reaaliaineiden valinnaisuutta. Pakollisten kurssien määrä tippuisi kokeilun toteutuessa 47–51 kurssista 30–34 kurssiin. Historianopetuksen määrä jäisi uudes sa tuntijaossa lukiolaisten oman innostuksen varaan. Historian ylioppilaskokeisiin osallistu jien määrä on ollut tasaisessa laskussa vuodesta 2007 lähtien. Tänä vuonna Haukilahden luki on abiturienteista historian kirjoitti syksyllä kuusi oppilasta. Yhteiskuntaopin kirjoituksiin osallistui yli kaksikymmentä. Suurta suosiota historialle ei ole näiden lukujen perusteella odotettavissa. “Yhteiskuntaopista ollaan äärettömän kiinnostuneita. Ehkä me opettajat emme ole saaneet tarpeeksi hyvin tuotua esille sitä, että historia ja yhteiskuntaoppi ovat saman asian kaksi eri ulottuvuutta. Tätä voitaisiin markki noida historian puolella enemmän opettajien ta holta”, Halli pohtii. Kiinnostus politiik kaan ja yhteiskuntaan on kasvanut nuorten kes kuudessa. Historian ym märtäminen on yhteiskunnan tarkastelemisen kannalta elintärkeää, ja tämä on tuotava esille jo peruskouluopetuksessa. On mahdollista, että historianopiskelu ja historia mielletään jollain tasolla eräänlaiseksi harrastukseksi. Historia on oppilaiden mielestä hauskaa pie ninä annoksina, mutta muut reaaliaineet saat tavat olla heistä tärkeämpiä pitkässä juoksussa. “Joskus olen bongaavinani oppilaan, joka on selkeästi kiinnostunut ja innostunut histo riasta, mutta ei kirjoita sitä kuitenkaan ollen kaan. Olemme vähän huolissamme historian tilanteesta”, Halli kertoo. Kiinnostus yliopisto-opiskelua kohtaan kuitenkin tuntuu olevan nousussa. “Jotain peruskoulussa tehdään oikein, sillä sieltä tullaan lukioon hyvillä opiskelutaidoilla varustettuina. Jopa omaa suoriutumista osa taan arvioida”, Halli kertoo hymyillen.P

“Ensisijaisesti tämä on vuoro vaikutusammatti.”

P VENÄJÄN VIHREÄ VUOSI

TEKSTI ROY ESKELINEN KUVA VILLE VENÄLÄINEN

MITÄ GAMBIITIN JÄLKEEN?

Viimeinen kirjoitus Venäjän vihreästä vuodesta on yhtäaikaisesti analyyttinen katsaus menneeseen ja spekulatiivinen pohdiskelu tulevasta. Koko vuoden uutisia peilataan viimeisimpiin tiedoksiantoihin ja statistiikkaan, jonka ekologisen vuoden pää-äänenkannattaja ecoyear.ru on tuonut julki.

“KAIKESTA HUOLIMATTA VENÄJÄ EI OLE RATIFIOINUT PARIISIN ILMASTOSOPIMUSTA.”

kologiselle vuodelle määrätty budjet ti on ollut 347 miljardia ruplaa, joka euroiksi käännettynä on karkeasti 5 miljardia. Tämä budjetti on käytetty liki 78 prosenttisesti ympäristön elvytykseen, metsien istutukseen ja vesistöjen kunnon parantamiseen. Loput budjetista on ohjattu teknologian kehittämiseen sekä kierrätyk seen. Kansalaisia on lisäksi kannustettu oma toimiseen työhön kotiseutujen ympäristön kohentamiseksi, ja rakenteelliset muutok set ovat saaneet lumivyöryn kaltaisen alun. Venäjän Federaation virallisen kannan mukaan ekologinen vuosi toimii suunnan näyttäjänä aina vuoteen 2030 asti. Tällä het kellä ainakaan suunta ei ole vääränlainen. Itänaapurimme on tehnyt esimerkillisen työn, joka toivottavasti kannustaa myös en tisiä satelliittimaita harppauksiin. Edelleen ovat silti hämärän peitossa ne todelliset syyt, jotka saivat vihreän vuoden alulle. Tarkastelumme aikana onkin ilmennyt merkillinen seikka: me olemme olleet har voja ekologisen vuoden kehitystä käsitel leitä medioita. Viimeistään nyt on selvää, ettei ekologisen vuoden tarkoituksena ole ollut ainakaan kasvojenkohotus, sillä jos valtiolla on kykyjä vaikuttaa toisten maiden presidentinvaalien tuloksiin, niin on sillä voimia myös tuoda omia onnistumisiaan esille. Liekö kyseessä boikotti, mutta edes vihreätä rauhaa peräänkuuluttavat organi saatiot eivät ole ottaneet kantaa kehitykseen

– puolesta tai vastaan. Oletettavasti muut mediat ottavat aiheeseen kantaan kuiten kin viimeistään vuoden vaihduttua, jolloin harppaus saa virallisen päätöksensä. Erääksi spekulatiiviseksi selitykseksi voidaan mieltää ekologisen harppauksen tarpeen sisäsyntyisyys, sillä uutisointi on ol lut lähtökohtaisesti pelkästään venäjänkieli selle yleisölle suunnattua. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan vaikuttanut siltä, että ekologi nen vuosi olisi saanut alkunsa samanlaisesta kansalaistottelemattomuudesta kuin Kii nassa. Voiko kyseessä olla lopulta altruistinen päätös saada kansa ekologian tielle? Oli vastaus mikä hyvänsä, on silti epätoden näköistä, että ekologisella vuodella ja ilmas tokysymyksillä tulisi olemaan minkäänlais ta vaikutusta tuleviin presidentinvaaleihin. Mahdollisia korruptioepäilyjäkään ei ole il mennyt samalla tavalla kuin juuri Punaisen torin kupeeseen auenneen Zarjadje-puiston yhteydessä. Ekologisesta vuodesta huolimatta itä naapurimme on jo vuosia ollut pahimpien saastuttajien joukossa. Vaikka ekologisen vuoden tekojen pitäisi heijastua pitkälle tulevaan, ei Venäjä ole kaikesta huolimatta ratifioinut Pariisin ilmastosopimusta. On neksi shakista tunnettu maa on löytänyt uuden mahdollisen siirron gambiitin jäl keen. Vihreä vuosi on tullut sanoista tekoi hin, ja toivomme tulevien vuosien kääntävän vääjäämättömään umpikujaan johtavan tien.

YHIS

ja Prahan syksy Teksti Jouko Raitaniemi Kuvat Salla Hokkanen

Yhiksen perinteinen syysmatka suuntautui tänä vuonna Tšekin pääkaupunkiin Pra haan. Franz Kafkan sekä monen muun tärkeän kulttuurivaikuttajan kotikaupunki on ollut vuosisatoja yksi Euroopan merkittävimmistä kulttuurikeskuksista. Poliittisessa historiassa se tietysti muistetaan erityisesti Tšekkoslovakian miehitykseen johtaneesta vuoden 1968 Prahan keväästä.

ällä kertaa matka oli avoin polholais ten ja tasolaisten lisäksi myös kaikille muille yhteiskuunnallisen muutok sen opiskelijoille, ja matkalle lähtijöitä olikin lähes 40. Joukkoon mahtui niin Yhmu-fuk seja kuin vanhempiakin yhisläisiä sekä jopa yksi antropologi. Majoituimme hostelliin Prahan keskustan pohjoispuolella sijaitseval le Holešovicen alueelle. Alueelta löytyi muun muassa hyvin trendikkään ja hieman ylihin taisen oloinen kahvila, josta sai ehkä parhaan kaurapuuron ikinä.

Monet pitävät Prahaa yhtenä Euroopan kauneimmista kaupungeista, sillä kaupun gissa on onnistuttu säilyttämään poikkeuk sellisen hyvin vanhoja rakennuksia eri aika kausilta. Varsinkin vanha kaupunki ja muu keskustan ympäristö on täynnä upeaa ark kitehtuuria goottilaisuudesta kubismiin. Yksi mukavimmista ajanvietteistä Prahassa olikin pelkkä käveleminen ja esteettisen kaupunki ympäristön katselu. Miinuspuolena Prahan upeudessa on ehkä sen tuoma liiallinen turismi. Varsinkin vanha

“

TÄRKEÄNÄ OSANA MATKOJA ON AINA OLLUT TUTUSTUMINEN TYYPPEIHIN, JOITA EI ETUKÄTEEN KOVIN HYVIN TUNNE.

kaupunki tuntui olevan täynnä pelkkiä ylihintaisia turistiansoja, vaikkei mat kamme aikana ollut edes mikään varsinainen loma sesonki. Vähän etsimällä keskustan alueelta löytyi kuitenkin myös paljon kohtuuhintaisia ja mielen kiintoisia kauppoja, ravin toloita ja baareja. Prahassa kiertelyn lisäksi ehdimme myös tehdä päiväretken tunnin junamatkan päässä sijaitsevaan Kutna hora -nimiseen kaupun kiin. Kaupungin suurin nähtävyys oli varsin vaikuttava Sedlecin luukirkko, jonka sisälle on 1800-luvulla kyhätty noin 40 000 ihmisen luista erilaisia rakennelmia ja esineitä kuten kattokruunu ja vaakuna. Kaupunki oli mu kavan rauhallinen verrattuna Prahaan ja jäi mieleen yhtenä matkan parhaista jutuista. Prahan elävämpään kansankulttuuriin tutustuttiin esimerkiksi futisstadionin kat somossa paikallisen AC Sparta Praha -jouk kueen jännittävässä rangaistuspotkukilpailuun venyneessä ottelussa. Lisäksi samana iltana tutustuimme ainakin jossain määrin elävään jazzkulttuuriin tyylikkäällä jazzklubilla, jossa paikallinen jazz/blues-pappa tulkitsi upeasti kitarallaan muun muassa Miles Davisia ja Jimi Hendrixiä. Eräänlainen kulttuurikokemus oli myös viimeisenä iltana koettu suhteellisen kammottava viisikerroksinen bilehelvetti Kar lovy lazne, jossa olin varmaankin liian selvänä sekä liian väsyneenä useamman vähäunisen yön jäljiltä. Matkan vähäiseen yhteiseen ohjelmaan kuului perinteiseen tapaan suurlähetys tö vierailu, jolla kuulimme suurlähettilään sekä toisen lähetystön työntekijän näkemyksiä Tšekin politiikasta ja vähän kaikesta muusta kin. Ikävä kyllä olotilani ja keskittymiskykyni eivät lähetystövierailun aikana olleet parhaim millaan mahdollisesti edellisenä iltana nauti tuista juomista johtuen.

“

Tšekkiä on joskus sanottu maa ilman parhaaksi olutmaaksi, ja luonnollisesti matkan aikana tuli alhaisten hintojen innoittamana paneuduttua ehkä vähän liikaakin tšekkiläis ten oluiden maailmaan. Tšekki tunnetaan eri tyisesti perinteisistä lagereistaan, joten enem män brittiläistyyppisiin aleihin sekä kaiken maailman erikoisoluisiin suuntautuneille suomalaisille oluthifistelijölle tšekkiläinen olutkulttuuri ei välttämättä tarjonnut mitään äärimmäisen mielenkiintoisia makuelämyksiä, vaikka hyviä lagereita löytyikin monenlaisia ja halvalla. Tšekkiläisestä ruokakulttuurista sen sijaan en osaa sanoa oikein mitään, sillä oma ruokavalioni matkalla koostui kaurapuuron ja oluen lisäksi lähinnä niinkin perinteisistä tšekkiläisistä herkuista kuin pitsasta ja sushis ta. Tärkeänä osana Yhiksen matkoja on aina ollut myös yleinen opiskelijatovereiden kanssa hengaaminen sekä tutustuminen tyyppeihin, joita ei välttämättä etukäteen ainakaan ko vin hyvin tunne. Siksi oli hienoa, että mat kalle lähti myös uusia fukseja. Jonkin verran spekulaatiota on ollut siitä, mitä Yhiksen matkoille tapahtuu opintouudistuksen myötä. Itse en näe syytä lopettaa tätä perinnettä, jos vain intoa matkojen järjestämiseen löytyy. Melko harvalla ainejärjestöllä kuitenkaan on vastaavia perinteitä. Siitä päätellen, että tälle kin matkalle lähti lähes 40 opiskelijaa, löytyy jäsenistöstä varmasti kiinnostusta perinteen ylläpitoon.P 15

P HARJOITTELUSSA

TEKSTI JA KUVA JOONAS LEHTONEN

Poliittisen historian viidennen vuoden opiskelija Joonas Lehtonen kertoo Poleemille, millaista on olla harjoittelussa Suomen Washingtonin suurlähetystön viestintätiimissä.

Politiikkanörtti karkkikaupassa

nko totta, että Suomi maksoi ainoa na maana kaikki sotakorvauksensa, ja ihanko oikeasti vauvat nukku vat Suomessa pahvilaatikoissa? Kuka tämä Martti Ahtisaari on, ja miksi suomalaiset ovat niin kovia saunomaan? Kaikilla Suomen menestystekijöillä on juurensa historiassa, ja monet menestys tekijöistä pohjautuvat poliittisiin päätöksiin. Poliittisen historian opinnot ovat tarjonneet oivan pohjan harjoittelulle viestintätiimissä Suomen suurlähetystössä Washingtonissa. Edustustot kilpailevat täällä keskenään maakuvansa myymisessä, ja ylpeänä olen voinut todeta, että Suomen tuote on yksi parhaista markkinoilla. Oma opintotausta on ollut suureksi hyödyksi siinä, että tuota tuo tetta voi ymmärtää ja selittää syvällisemmin. Viestintätiimissä edistämme Suomen asiaa

ennen kaikkea julkisuusdiplomatian keinoin. Käytännössä työ on esimerkiksi sosiaalisen median päivittämistä, mediaseurantaa, kir joittamista, valokuvaamista ja graafista suun nittelua. Politiikkanörttinä olo Washingtonis sa on usein kuin lapsella karkkikaupassa. Suurlähetystön viestintätiimi hoitaa pääkau pungissa myös kongressisuhteiden ylläpitoa, joten osa työajasta on kulunut erilaisissa kuulemisissa ja tapahtumissa Capitol Hillil lä. Yhtenä päivänä on saattanut kohdata senaatin rakennuksessa Bernie Sandersin, toisena löytää itsensä syömästä surullisen kuuluisan pizzagaten keskiössä olleesta piz zeriasta. Washingtonin ilmaiset museot ovat maailmankuuluja, puhumattakaan mah dollisuudesta päästä pyörimään esimerkiksi Valkoiseen taloon tai Pentagonin käytäville.

P GRADUPALSTA

TEKSTI AHTI VALKONEN KUVA OSSI HIETALA

Poleemissa on tutustuttu vuoden 2017 aikana graduaan työstäviin poliittisen historian opiskelijoihin. Viimeisenä vuorossa on Ahti Valkonen. Kuka? Poliittisen historian opinnot aloitin syksyl lä 2012 ja kandidaatiksi valmistuin keväällä 2016. Graduprosessini lähti hiljattain käyntiin oikeas taan heti kandidaatintutkielman valmistuttua, sillä jo tuolloin oli tiedossa, että aiheessani on paljon syventämismahdollisuuksia. Virallisesti gradupro sessi alkoi tammikuussa 2017 tutkimusseminaarin myötä. Mitä? Aiheenani on nyt jo edesmenneen Liberaa lisen Kansanpuolueen (LKP) nuorisosiiven, Libe raalisen Nuorisoliiton (LNL), sisäisen radikaalin oppositiolinjan analysointi. Nuorliberaalit radika lisoituivat 1960-luvun lopulla, mutta erottautui vat muista poliittisista nuorisojärjestöistä ajamal la ekologisuutta talousjärjestelmän periaatteeksi. Nuorliberaalien aatteellinen perintö elää edelleen nykypäivän Vihreissä. Missä? Valtaosa aineistostani on löytynyt liberaalien arkistoista Kansallisarkistosta. Aihee ni ajallisen läheisyyden vuoksi minulle on ollut tarjolla myös mahdollisuus haastattelujen tekoon. Milloin? Mikään ei motivoi gradun valmiiksi saamisessa enempää kuin mahdollisuus saada toinen graduseminaari hyväksiluetuksi etukäteen, joten pyrin saamaan tutkielmani palau tettua tammikuun puolivälin paikkeilla. Aikatauluuni vaikuttaa myös sellainen seikka, että Ståhlbergin säätiö on ilmoittanut aikovansa tukea graduani julkaisemalla sen kirjana joskus ensi vuonna.

Ahtin vinkit gradun kirjoittajalle: • Ei kannata pelätä vähän tunnettua tai randomilta kuulostavaa aihetta. Niistä saa helposti paljon enemmän irti kuin joidenkin ylitutkittujen aiheiden kanssa näpräämisestä! • Älä pelkää olla yhteyksissä itse asianosaisiin henkilöihin, jos he ovat vielä elävien kirjoissa. • Ohjaajista on ollut korvaamaton apu tutkielman kirjoittamisessa, suunnittelussa, aiheen rajaamisessa ja teoriapuolen hahmottamisessa. Niin ikään kumppanista, ystävistä ja muista läheisistä on hyötyä kommentaattoreina. 17

Ylisukupolvisten taakkojen selvittelijĂ¤

TEKSTI EMILIA LAINE KUVAT AIMI PAASU

Opiskeluaikanaan Sirpa Kähkönen koki, että yliopiston intressit eivät vastanneet hänen omiaan. Suvun salatut taakat sekä palo puolustaa heikompia tekivät hänestä mikrohistoriaan erikoistuneen kirjailijan.

e, että Sirpa Kähkösestä tuli kirjaili ja, oli jollain tapaa ennalta määrättyä. Suuressa työläisperheessä varttuneella isoisällä ei ollut mahdollisuutta kouluttau tua, mutta hän oli taitava kirjoittaja ja kerto ja, joka opetti Kähkösen arvostamaan kirjal lisuutta. Kähkösen varttuessa hän huomasi sukuun jääneen salaisuuksia, joihin viitattiin aina aika ajoin: ”Tämä kaikki synnytti intressin, ymmär ryksen ja kunnioituksen sitä kohtaan, että maailmaa voi selvitellä kertomalla tarinoita.” Kirjallisuustiedettä ja yleistä historiaa opiskellut Kähkönen koki, että omat int ressit eivät saaneet vastakaikua yliopistolla. Tuolloin mikrohistoria ei ollut vielä noussut tutkimuksen valtavirtaan, eikä akateeminen tapa kirjoittaa tuntunut omalta. 1990-luvun jälkipuolella vapaaksi kirjailijaksi jättäy

tyneeltä Kähköseltä on sittemmin julkaistu kymmenkunta romaania sekä kaksi tietokir jaa, ja Finlandia-ehdokkuuksiakin on ker tynyt neljä. Kähkösen mukaan tutkimus ja kau nokirjallisuus elävät kuitenkin symbioosissa. Omassa työssään Kähkönen tekee jatkuvasti tutkijan työtä – hän lukee paljon tutkimus ta sekä alkuperäislähteitä, haastatteluunkin hän saapui suoraan Kansallisarkistosta. ”Tutkijan ja historiallista fiktiota kir joittavan kirjailijan tiedon intressit ovat sa mat, mutta kirjailijalla on oikeus edetä siitä eteenpäin, mihin tutkijan pitää pysähtyä.” Kaunokirjallisen mikrohistorioinnin avulla Kähkönen pyrkii kertomaan val tavirtahistorian varjoon jääneistä todelli suuksista. Seitsemänosainen Kuopio-sarja kuvaa 1930-luvulta 1960-luvun loppuun

”MIESJOUKKO METSÄSSÄ -KERTOMUKSEN RINNALLE TOIVOISI TULEVAN JO JOTAIN UUTTA. SUOMI ON MONIMUOTOINEN MAA, JOTEN YKSIÄÄNISYYS ON ONGELMALLISTA.”

asti yhden suvun kautta pieniä ihmisiä keskellä suomalaisen yhteiskunnan suuria myllerryksiä. Kuopio-sarja innoitti myös kirjoittamaan tie tokirjan Vihan ja rakkauden liekit (2010), joka on kuvaus Kähkösen isoisästä, Neuvostoliiton nimeen vannoneesta Lauri Tuomaisesta sekä muista kommunistivangeista Tammisaaren pakkotyölaitoksessa 1930-luvulla. ”Palautteen myötä kävi selväksi, että aihees ta on kirjoitettava tietoteos, jotta lukijat voi sivat ymmärtää, mikä Kuopio-sarjan keskiössä olevaa sukua vaivaa.”

Ylisukupolvien siirtyvät taakat Kähkönen puhuu pitkään ja hartaasti ylisuku polvisuudesta, siitä kuinka suku ja perhe periyt tävät ajatusmalleja ja mentaliteetteja. Hän viittaa muun muassa taakkasiirtymistä kirjoit taneeseen Pirkko Siltalaan: ”On paljon asioita, jotka ovat mahdotto mia jollekin sukupolvelle ääneen lausuttaviksi, jolloin taakka saattaa siirtyä seuraaville suku polville. Psykoanalyytikko Martti Siirala onkin sanonut ’Se mikä ei tule yhdessä jaetuksi ja ym märretyksi, tulee jonkun kannettavaksi.’ Tämä

dynamiikka on havaittavissa usein perheissä ja suvuissa, mutta myös yhteiskunnassa”, Käh könen toteaa. ”Mikrohistorioitsijat puhuvat aineettomasta perinnöstä, mikä tarkoittaa käytännössä lähes samaa kuin ylisukupolvisuuden käsite.” Kähköselle tämä on merkinnyt oman ase man tutkimista, sillä hän kokee perineensä molempien vanhempien puolelta häviäjän ase man: ”Jos yhteiskuntaan vedetään piikkilankaa, intuitiivisesti asemoin itseni sille huonommalle puolelle. Kun käsittää, että on saanut kaikki ne mahdollisuudet, joita edellisillä sukupolvilla ei ollut, syntyy velvoite kertoa näistä asioista. Täl laiset kertomukset ovat tulleet omaksi osaksi.” Sirpa Kähkönen • Syntynyt 15. syyskuuta 1964 • Kotoisin Kuopiosta, asuu nykyään Helsingissä • Opiskellut Tampereella kirjallisuustiedettä sekä Helsingissä historiaa • 2015 Pro Finlandia -mitali • Esikoisromaani Kuu taskussa (1991)

Kirjoittaminen intellektuaalisena vapautumisprosessina Kähkösen oma kirjoitustyö alkoi mielenkiin nosta suvun historiaa ja traumoja kohtaan. ”Se on aiheuttanut yksityistä häpeää ja ah distusta, että on uskottu Neuvostoliittoon, joka kuitenkin söi ihmisiä elävältä. Se on varmas ti ohjaillut elämääni emotionaalisella tasolla”, Kähkönen toteaa. ”Tutkimus ja kirjoittaminen ovat toimineet eräänlaisena intellektuaalisena vapautumispro sessina.”

Vihan ja rakkauden liekit -tietoteoksen myötä Neuvostoliittoon loikanneiden suoma laisten kohtalot sekä utopian rakentaminen alkoivat kiinnostaa kirjailijaa yhä enemmän. Lopulta tutkimustyö johti aihetta käsittelevän romaanin syntyyn – Graniittimiehessä (2014) nuoripari Klara ja Ilja hiihtävät Neuvostoliit toon osallistuakseen ihanneyhteiskunnan rakentamiseen. Aatteiden ja radikalisoitumisen tutkiminen on vaikuttanut myös Kähkösen omaan maailmankatsomukseen: ”On ollut mielenkiintoista käyttää tut kimuksen välineitä introspektioon, sillä mitä enemmän ymmärtää yhteiskunnasta sekä yhteiskuntaluokkien intresseistä, sitä vähem män ainoastaan yksi näkökulma voi ohjata omaa ajattelua.”

100-vuotias Suomi ja siitä eteenpäin Itsenäisyyden juhlavuosi on Kähkösen mie lestä ollut sisältönsä puolesta odotetun kaltais ta. ”Vanha sotahistoriallinen tulkinta on näkynyt vahvasti juhlavuoden taideteosten kautta. Historian professori Henrik Mei nander onkin kysynyt, miten on mahdollista, että kansallinen kertomus rakennetaan edel leen niin vahvasti jatkosodan varaan”, Käh könen pohtii. ”Miesjoukko metsässä -kertomuksen rin nalle toivoisi tulevan jo jotain uutta. Suomi on monimuotoinen maa, joten yksiäänisyys on ongelmallista.” Kähkösen mukaan menneisyyden haas tavat teemat näyttäytyvät yhteiskunnassa

jallisuuden suosiosta puhuttaessa Kähkönen palaa ylisukupolvisuuteen: ”Sodan käyneiden lapset ovat edelleen elossa, ja ne jäljet ovat niin tavattoman syviä.” Kähkönen huomauttaa, että luennoi dessaan tuotantonsa teemoista alkaa joku yleisössä aina silloin tällöin itkeä: ”Näistä taakoista on ollut hankalaa puhua, sillä sotasukupolven lapsien ja lapsenlapsien arjessa on ollut vahvasti läsnä eräänlainen reippauden vaatimus. Ollaan ikään kuin an nettu ymmärtää, että te olette saaneet kaiken, teidän ole tarvinnut kärsiä.” Kähkösen mukaan historiallisella fiktiolla voi olla monia tehtäviä – se voi tyydyttää älyl listä ja emotionaalista kiinnostusta mennee seen tai lisätä tietyn historiallisen perinnön jakavien ihmisten itseymmärrystä. Kuitenkin kaunokirjallisuus voi yksinkertaisesti olla vain

”SE MIKÄ EI TULE YHDESSÄ JAETUKSI JA YMMÄRRETYKSI, TULEE JONKUN KANNETTAVAKSI.” tänäkin päivänä, mutta vain uudessa valossa – esimerkiksi yhteiskuntaluokkiin ja varal lisuuteen liittyvät kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia. Kähkönen uskoo, että nuorten sukupolvi joutuu tulevaisuudessa ottamaan kantaa monimutkaisiin ja laajoihin globaalei hin kysymyksiin: ”Silloin on hirmu hyvä tietää, miten men neisyydessä on menetelty ja missä on onnistut tu. Historiantutkimuksella on kestävä merki tys myös yhteiskuntapolitiikan kannalta.”

Kirjallisuuden monet merkitykset Menneisyyttä käsittelevä kirjallisuus, niin fak ta kuin fiktiokin, hallitsee vuodesta toiseen Suomen myyntitilastojen kärkeä. Historiakir 22

viihdyttävää, tarjoten eskapismia kiireiseen ar keen. Romaaniin tarttuminen siis kannattaa, ”jos haluaa kokonaisen maailman kaikkine sävyineen ilman, että etsisi siitä jotain suoraa vastausta”. Kaunokirjallisuus voi Kähkösen mukaan herättää myös kehollisen kiinnostuksen: ”Mielenkiintoisinta mitä historiallisessa fiktiossa voi syntyä on eräänlainen kehollinen vastaus, joka on hiljainen. Kun lukija, kuten myös kirjoittaja, tietää menneestä hetkestä tarpeeksi paljon, alkaa hän ikään kuin elää sellaisilla tasoilla, jotka eivät ole puhtaasti tiedollisia vaan pelkästään intuitiivisia.” Näin ollen kaunokirjallisuuden kautta voidaan tarkastella menneisyyteen liittyviä sanattomia alueita: ”Myös sellaisiin kysymyksiin pitää pyrkiä vastaamaan, jotka ovat puhtaan faktan ulopuolella.Ptaamaan, joka ovat puhtaan fak

SUOMI100 “Suomesta tuli itsenäinen valtio 6. joulukuuta 1917. Valtio syntyi suoma laisten omasta tahdosta ja pitkäjänteisen työn seurauksena. Vaikeista ajoista huolimatta suomalaiset ovat kohta sata vuotta rakentaneet omaa maataan ja päättäneet asioista yhdessä. Nyt suomalaiset vievät maansa uudelle vuosi sadalle sisulla ja sydämellä.” Itsenäisyyden juhlinnan tulisi täyttyä ilosta, ystävistä ja yhdessäolosta mutta Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksien virallisella sivustolla piirtyy jokseenkin perinteisen jähmeä kuva joulukuun kuudennesta. Juhlinta ja muisteleminen ei toki pääty viralliseen itsenäisyyspäivään, vaan juhlavuoden tunnelmia saa ja pitääkin nauttia vuodenvaihteeseen saakka. Tarjotakseen lukijakunnal leen elämyksellisen loppuvuoden, Poleemin SUOMI100-liite pitää sisällään mielenkiintoisten kirjoitusten lisäksi informatiivisia lukuja, arviointia erinäi sistä Suomi100-tuotteista sekä vastauksia kiperiin kysymyksiin.

SADAN

VUODEN

PUOLUSTUS TEKSTI OLAVI NJÖD KUVITUS ELINA NYHOLM

htä paljon kuin ollaan eri mieltä armeijan asemasta suomalaises sa yhteiskunnassa, voidaan kiistellä, mitkä keinot Suomen olisi otettava käyttöön puolustuksen uskottavuuden kasvattamiseksi. Riittääkö Euroopan unionin tuki, vai kannat taako lisätä puolustusvoimien osuutta valtion budjetista? Pitäisikö liittyä Natoon? Vaikka nykyiset turvallisuuspoliittiset haas teet ovatkin sinänsä ainutlaatuisia, on hyödyl listä hakea vastauksia kysymyksiin tarkastele malla historiaa. Suomen viimeisen sadan vuoden aikana tekemät valinnat puolustusvoi mien suhteen voivat kertoa jotain olennaista tästä päivästä. Suomen armeija rakennettiin hyvin vaati

mattomista lähtökohdista vuoden 1918 sisäl lissodan jälkeen. Kaikki piti aloittaa lähes nollapisteestä, sillä autonomian aikana so taväki oli toistamiseen lakkautettu Venäjän toimesta. Suomalaiset ymmärsivät uskottavan puolustuksen tärkeyden ja alkoivat yhteistyössä saksalaisten kanssa muodostaa armeijaa, jonka päätehtävänä olisi puolustaa vasta saavutettua itsenäisyyttä. Kirjavasta joukosta valkoisen armeijan jääkäreitä ja huonosti koulutettuja talonpoi kia ulkomailta hankittuine aseineen muodos tui hitaasti laitos, jota itänaapurin saatettiin toivoa edes kunnioittavan, jos ei kuitenkaan

Uudet uhkakuvat ja poliittinen levottomuus maailmalla ovat nostaneet Suomen puolustusvoimien roolin näkyvämmäksi niin mediassa kuin kansalaisten mielissäkin. Valtion puolustuksen uskottavuudesta keskustellaan laajasti, ja aika ajoin ilmestyy vaatimuksia kehittää armeijaa pystyvämmäksi, nopeammin toimivaksi, paremmaksi. Toisaalta taas kuuluu vaateita vähentää puolustusvoimien sotilaallisuutta ja panostaa rauhanomaisempaan toimintaan.

pelkäävän. Oma sotateollisuus käynnistyi niin ikään verkkaisesti, niin että vasta 1930-luvulle tultaessa riippuvuutta muiden Euroopan mai den tekniikasta saatiin vähennettyä. Tarvittiin lukuisia uudistuksia sekä organisaatiossa että koulutuksessa, ennen kuin armeijasta tuli yhte näinen ja kansan laajasti kannattama.

Talvisotaan tultaessa puolustusvoimat ei kuitenkaan ollut vielä niin vahva kuin moni olisi toivonut. Teknillisiin edistysaskeleisi in herättiin suhteellisen myöhään, ja sodan käynnistä oli tullut maailmalla totaalisempaa. Kaikkine puutteineen Suomi kuitenkin kykeni torjumaan Neuvostoliiton valloituspyrkimyk set talvisodassa 1939-1940 sekä hyökkäämään Saksan rinnalla jatkosodassa vain lyhyen hengähdystauon jälkeen. ”Talvisodan ihme” saattaa kuitenkin olla liioiteltu termi, kun ottaa huomioon Saksalta saadun sotilaallisen avun sekä Neuvostoliiton taistelut usealla rintamalla. Suomen armeija oli edelleen pieni, ja heikkoudet kuten myöhäi nen investointi panssariaseisiin, olivat ilmeiset. Seuraavina vuosikymmeninä tehtiinkin useita uudistuksia puolustusvoimien uskottavuuden lisäämiseksi. Suomi osallistui maailmalla rau hanturvaamiseen ensimmäistä kertaa jo 25

“

KANSAINVÄLISTYMISESTÄ HUOLIMATTA PUOLUSTUSVOIMIEN LUONNE SÄILYI NIMENOMAAN PUOLUSTUKSELLISENA.

” 1950-luvulla, kun se oli hyväksytty YK:n jäseneksi. Lähentyminen EU:n kanssa alkoi niin ikään sotien jälkeen. Kansainvälistymi sestä huolimatta puolustusvoimien luonne säi lyi nimenomaan puolustuksellisena. Tärkeät investoinnit, kuten kaluston modernisoiminen, liittyivät haluun esiintyä itsemääräämisoikeut taan vahvasti puolustavana valtiona. Kylmän sodan vuosista 2000-luvulle Suomessa on pyritty varautumaan mitä erilai simpiin, muuttuviin uhkiin. Uskottava puolus tuslaitos ei tarkoita enää vain jalkaväkeen nojautuvaa armeijaa, vaan monipuolisen sota laitoksen ja siviilitoiminnan yhteenliittymää. Puolustusstrategiat eivät voi olla samo ja kuin sata vuotta sitten, jolloin Suomi vasta harjoitteli alkeita ja kopioi muilta. Helsinkiin tänä vuonna avattu hybridiuhkien torjuntaan erikoistuva keskus on yksi esimerkki Suomen viime aikoina ottamista askelista tavoitteiden saavuttamiseksi. Kansainvälinen toiminta on kiihtynyt viime vuosina. Yhteistä armeijaa Euroopan unionille

tuskin ollaan perustamassa, mutta tiivis toi minta sen ja Naton kanssa ovat vähentäneet Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden merkitystä ja lisänneet yhteensopivuutta mo nenvälisessä sotilaallisessa yhteistyössä. Suomi liittyi hiljattain Naton hankin tayhteistyöhön, joka koskee Nato-maiden ja kumppanuusvaltioiden ase- ja kalustohankin toja. Yhteistyöllä Suomi pyrkii paitsi hakemaan säästöjä myös kasvattamaan uskottavuuttaan. Joukkovoimasta on nähty olevan turvaa erityi sesti 2010-luvun terrori-iskujen selvittelyissä sekä tilanteissa, joissa vieras valta uhkaa puut tua itsenäisen maan sisäpolitiikkaan. Suomalaisten kokema luottamus puolus tusvoimia kohtaan vaikuttaa yhteiskunnassa käytäviin kysymyksenasetteluihin ja keskus teluun armeijan kehittämisen suunnista. Toi saalta sillä on myös osansa muun muassa Na to-keskustelussa. Vaikka kansalaiset eivät yhtä mieltä puolustusvoimien roolista olisikaan, suurin osa kuitenkin pitää toimivaa ja uskot tavaa puolustuslaitosta välttämättömyytenä.P

ARVOSTELU

TEKSTI VILLE VIITALA KUVA VALPURI ALANEN

Alkuperäisteosta kunnoittava tulkinta

uomen kaikkien aikojen kallein elokuva, Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas, on mah dollisesti jopa kaikkien aikojen paras filmatisointi Väinö Linnan romaanista. Elokuva ta voittaa hienolla tavalla alkuperäisromaanin teemat sekä luo lähellä historiantutkimuksen valtavirtaa olevan tulkinnan Suomen jatkosodasta. Verrattuna aiempiin Edvin Laineen sekä Rauni Mollbergin elokuvaversioihin Louhimies onnistuu kuvaamaan syvällisesti konekiväärikomppanian miesten luonteita ja ravistelemaan myyttiä homogeenisesta sotaveteraanijoukosta. Eero Ahon roolisuoritus Rokkana on nostet tu monesti esiin, mutta vielä hienommin kuvataan Aku Hirviniemen näyttelemän Hietasen hyväsydämisyys ja oikeudenmukaisuus. Huomionarvoinen on myös Hannes Suomisen esit tämän Vanhalan kasvu hieman pelokkaasta mutta sympaattisesta hihittelijästä itsevarmaksi nuorukaiseksi. Vaikka Tuntematon sotilas on ensisijaisesti fiktiivinen, joskin tositapahtumiin perustuva teos, se on iso vaikuttaja suomalaisessa kollektiivisessa sotien muistamisessa. Tässä suhteessa Louhimiehen elokuvan historiakäsitykseen voi olla tyytyväinen. Kesällä 1941 Helsingissä lie huivat hakaristiliput, ja väsyneet miehet marssivat ryhmänjohtajan jakaman metamfetamiinin voimalla talvisodan hengen, erillissodan ja sankarimyyttien sijaan. Myös poliittisen historian opiskelija uskaltaa näyttää Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan esimerkiksi 2000-luvulla syntyneelle nuorelle, vaikka tällä ei olisi mitään pohjatietoa historiasta.

1917 vs 2017 Suomen itsenäisyyden juhlavuonna on hyvä pysähtyä miettimään, miten paljon elämä kotimaassa onkaan muuttunut sadassa vuodessa. Kokosimme muutamia lukuja itsenäistymisen alkuvuosien ja nykypäivän vertailemiseksi.

1 165 vs noin 26 000 Valmistunuttu ylioppilasta

158

vs Kiloa kulutettua ruista per asukas

363 vs 14 000 Purettua avioliittoa

41,5

vs Prosenttia naisten osuus valituista kansanedustajista

4 vs 7,8

Celsiusta Helsingin keskilämpötila

377 000 vs 338 000

Neliökilometriä Suomen pinta-ala

269 (1924) vs 20 786 846 (2015) Lentomatkustajaa

205 vs 85 085

Gigawattituntia sähkönkulutus

1 754 (1922) vs 3 847 045 (2015) Autoa

83 306 vs 52 814 Syntynyttä lasta

370 000 vs 19 200 Suomenhevosta

10,5 vs 75,1

26 655 vs 29 145 113 Kiloa tuotuja appelsiineja

Litraa kulutettua olutta per asukas

3 215 vs 32 031

4 671 vs 1 261 Kauppalaivastoalusta

Opiskelijaa Helsingin yliopistossa 29

MINNE

MENET

SUOMI? 100-vuotta täyttävä Suomi voi paremmin kuin koskaan. Miltä kaunis, suvaitsevainen, vaitelias ja vauras, mutta itseään usein vähättelevä maa näyttää opiskelijoiden silmissä? Viisi opiskelijaa kirjoitti satavuotiaalle Suomineidolle kirjeen.

Kaunis Suomi, Paljon olet jo antanut kauneudestasi riistää. Satavuotisen itsenäisyytesi aikana sinua on kahlittu, myrkytetty ja hakattu. Paljon hyvääkin on tapahtunut, mutta 100-vuotisjuhlanasi vaikutat välinpitämättömältä. Luontosi on yksinkertaistunut. Satumaiset monimuotoiset metsäsi ovat muuttuneet yhdeksi suureksi puskaksi. Kallioita ei suojella, perinnemaisemat metsittyvät ja rannat kasvavat umpeen. Kovin puhtoisesta maineestasi huolimatta sijoitut kansainvälisesti vain keskiarvon tietämille tarkasteltaessa suojelu alueiden pinta-alaa. Peset itseäsi vihreämmäksi kuin olet. Tunnut haluavan salata hakkuiden ja kaivoksien vaikutuksia. Tehokkuuden nimissä eliösi ovat joutuneet ahdinkoon niin rannoillasi, pelloillasi, niityilläsi, soillasi kuin metsissäsikin. Vaikka olet sitoutunut monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen, eivät monet ikivanhoista ystävistäsi enää löydä sijaa luotasi. Sinun 2 247 uhanalaista lajiasi kertovat karua totuutta elämän vähenevistä mahdollisuuksista. Monimuotoisuuden heikentymisen pysäyttämiseksi asetetut tavoitteet saavat toisensa perään siirtyä. Tällä hetkellä näyttää, ettet aio pysäyttää luonnon köyhtymistä myöskään seuraavaan tavoitevuoteen 2020 mennessä. Eivätkö sitoumukset ja monimuotoisuus itsessään merkitse sinulle mitään? Tänä päivänä näet useampia merikotkia ja saimaannorppia kuin koskaan elosi aikana. Samaan aikaan et pääse irti vanhentuneesta suhtautumisestasi susiin. Eikö sinua hävetä, että pienissä Baltian maissakin on enemmän susia? Suljet silmäsi kestämättömältä salametsästykseltä ja vannot kai ken olevan hyvin. Valitettavasti vielä huonommin osaat tuntea sympatiaa pienempiä ja rumempia, mutta jopa tärkeämpiä kohtaan. Älä syötä meille enää valheita luontosi tilasta tai pelastavasta biotaloudesta. Puolusta tulevina vuo sina vahvemmin sitä, mikä turvaa meidän kaikkien elämän. Meeri Kataja, Poliittisen historian viidennen vuoden opiskelija 31

Suvaitsevainen Suomi, Sanot olevasi tasa-arvon edelläkävijä. Olet yrittänyt kohentaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia 1900-luvun lopulta asti, mutta monissa asioissa sinulla on yhä parannettavaa. Vaikka olet tehnyt korjauksia, päättäjiesi asenteet vähemmistöryhmiä kohtaan ovat yhä surullisen ahdasmielisiä. Korostat, kuinka kaikki ihmiset ovat tasavertaisia. Kansalaisaloitteen 166 851 allekirjoittajan vuoksi otit ehdotuksen sukupuolineutraalista avio liittolaista käsittelyyn. Saimme seurata keskustelua aiheesta pitkään. Sanoit avioliittolakiehdotusta pahemmaksi kuin kommunismi. Kartoitit, millä tavalla homoliitot murentaisivat avioliiton käsityksen ja syrjisivät heteroseksuaalien elämää. Tasa-arvossa ollaan kuulemma menossa liian pitkälle. Kaikesta keskustelusta huolimatta 1.3.2017 suku puolineutraalit avioliitot astuivat voimaan – viimeisenä Pohjoismaista, kahdentenatoista Euroopassa. Kirkkosi ei kuitenkaan ole hyväksy nyt lakia ja kieltää pappeja vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja rangaistuksien uhalla. Tasa-arvoinen adoptio-oikeutesi ei käytännössä toimi. Ylläpidät yhä translakia, joka vaatii käytännössä transsukupuolisilta steriiliyttä. Painotat tasa-arvon toteutumista maassasi. Sadan vuoden itsenäisyyden jälkeen annoit samaa sukupuolta oleville mahdollisuuden avioitua. Saavutuksesi on suuri, mutta voisit tehdä paljon enemmän. Olisiko aika todella muuttaa asentei tasi vähemmistöjä kohtaan, jotta he olisivat tasa vertaisessa asemassa yhteiskunnassasi? Hetero- ja cis-normatiivisvaltaisen kulttuurin kitkeminen voi olla vaikeaa, mutta pienillä teoillasi se olisi saavutettavissa. Elina Sipilä, Yhteiskunnallisen muutoksen ensimmäisen vuoden opiskelija 32

Vaitelias Suomi, Markkinoit itseäsi yhtenäisyyden tyyssijana. Lapset ja nuoret käyvät koulunsa saman opetussuunnitelman mukaan, köyhyys on suhteellista. Äänioikeus koskee kaikkia, ja opiskelusta saa rahaa. Toisaalta opetuksen taso vaihtelee asuinpaikan mukaan, eivätkä erot ole vain marginaalisia. Lapsia ei ole kadulla, mutta heidän vanhempansa saattavat tinkiä omista lääkkeistään, jotta ruokaa olisi. On kuntia, joiden äänestysaktiivisuus ylittää juuri ja juuri 50 prosenttia. Sata vuotta sitten väestösi oli jakautunut siihen pisteeseen, että sisällissota syttyi. Sitä seuraavat vuosikymmenet ihmiset elivät eri todellisuuksissa poliittisesta kannastaan riippuen. Talvisodan henki -nimisen taian kerrotaan lopettaneen katkeruuden, mutta useammin kuin kerran olen kuullut kirottavan muinaista vastapuolta. Nyt asukkaasi voivat materiaalisesti paremmin kuin koskaan, mutta jakautuneisuus ei ole kadonnut mihinkään. Matkustamme samoissa busseissa ja asioimme samassa kaupassa. Silti hämmästyisimme toistemme maailmankuvaa. Suomi, juhlavuotesi on herättänyt ihmisiä muistelemaan menneen vuosisadan sotia ja traumoja. Se on alku. Juhlapuheet ovat kuitenkin tyhjiä, jos ne eivät herätä jotain uutta. Muutoksia on tapahtunut valtavasti, mutta kehityksellä ei ole kuitenkaan mitään syytä pysähtyä. Globaalilla tasolla olet menestystarina. Kiitos siitä. Poteroihin kaivautumalla saavutuksilta katoaa kuitenkin pohja. Tässäkin maassa suku polvien mittaiset ketjut helposti ohjaavat kunkin tiettyyn suuntaan. Verkkaisuutta ja pohtivaisuutta pidetään kansallisromanttisesti erityispiirteenäsi, mutta vaikeneminen ja toimimattomuus ovat niiden rumia kääntöpuolia. Henriikka Heinonen, Poliitiisen historian kolmannen vuoden opiskelija 33

Vauras Suomi, Sata vuotta sitten olit takapajuinen ja köyhä maa, joka eli puutavaran viennillä. Paljon on vuosien aikana muuttunut. Puun ja paperin viennin lisäksi olet oppinut kehittämään uutta teknologiaa. Tästäkin huolimatta olet edelleen sama kylmä ja kaukana pohjoisessa sijaitseva maa, joka elää pääasiassa luonnonvaroistaan. Olet ollut kieltämättä myös ennennäkemätön menestystarina. Sotien jälkeen kysyttiin, onko sinulla malttia vaurastua. Sittemmin olemme nauttineet talouskasvun hedelmistä maailman parhaassa hyvinvointivaltiossa, jossa koulutus ja kehitys ovat pitkään olleet maailman kärkeä. Matkan varrella maltti on kuitenkin hävinnyt. Teknologiateollisuuden kasvu sokaisi meidät tulevalta, ja nykyisessä talouspolitiikassa emme näe seuraavaa kriisiä pidemmälle. Opimme kärsimättömiksi ja lyhytnäköisiksi. Suomi, kasvat velkarahalla ja jätät monet rakenteelliset ongelmat seuraavien sukupolvien huolehdittavaksi. Siitäkin huolimatta, että pitkänäköisyyttä tarvittaisiin juuri nyt enemmän kuin koskaan. Mutta kaikkihan velalla elävät, eikös niin? Niin tai näin, olet nyt velkaantu neempi kuin koskaan. Huolestuttavinta lienee, että velkaantumista ei saada pysähtymään edes orastavalla nousukaudella. Perinteinen kasvumalli ei enää tulevaisuudessa vetele, sillä resurssisi ovat kuitenkin rajalliset. Talouden rakennemuutos ja huoltosuhteen heikkeneminen ollaan ottavinaan tosissaan, mutta ratkaisuja ei kuitenkaan esitetä. Koulutusta laiminlyödään, innovaatioita ei tueta tarpeeksi ja edelleen odotetaan Nokian kaltaisten lottovoittojen tipahtavan syliimme hetkellä millä hyvänsä. Voi Suomi. Sadan vuoden päästä olet jälleen vauraampi ja viisaampi. Eemeli Paksuniemi, Poliittisen historian toisen vuoden opiskelija 34

Väheksyvä Suomi, Saavuttaessasi kunnioitettavan 100 vuoden iän olet elämäsi kunnossa. Elinajanodotteesi on moninkertaistunut, ja vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten kuolettavina pidettyjä sairauksia pystyt nykyään pitämään aisoissa, mahdollisesti jopa kokonaan ehkäisemään. Kiitos, että olet tarjonnut lähes ilmaisen terveydenhuollon, joka ei katso kansalaistesi sosiaalista tai taloudellista asemaa. Kiitos, että olet pitänyt meistä huolta. Kahdeksankymppistesi tienoilla jokin muuttui. Suhtautumisesi sairauksiimme alkoi kääntyä alati kylmäkiskoisemmaksi. Kun vielä viisikymppisenä kuulutit valtion vastuuta kansalaisten terveyden edistämisessä, vuosituhannen vaihteen lähestyessä olit sysännyt sairautemme meidän omaksi syyksemme. Taloudellinen lama sai sinut kehittämään sosiaali- ja terveydenhuoltoon väliaikaisratkaisuja, jotka jäivät kuitenkin pysyviksi. Ehkä joku vielä kuvitteli, että muutat mielesi ja asetut heikompien puolelle. Nyt olet päämäärätietoisesti rakentamassa jotain ennennäkemättömän suurta. Pidät kaavailemaasi uudistusta välttämättömänä, jotta pystyt turvaamaan tarjoamasi palvelut. Puhuessasi välttämättömyydestä, väität kirk kain silmin toimivasi heikoimpien puolella. Tämä välttämättömyyden toisteleminen on kuitenkin saanut sinut näyttämään heikolta. Aivan kuin et itsekään tietäisi, mitä olet tekemässä. Aivan kuin joku muu sanelisi tekemisiäsi. Samalla kun näytät kulkevan käsikynkässä yksityisten terveysalan yritysten kanssa. Moni miettii kaikkea sitä, mitä jätät kertomatta. Kenet kaikki sinä sysäät syrjään? Tuhannet ja taas tuhannet lopen uupuneet sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset? Ilman tarvittavaa psykiatrista hoitoa jäävät potilaat? Palvelusetelittömät vanhukset? Sinun kansasi. Christa Haag, Poliittisen historian neljännen vuoden opiskelija 35

SATAVUOTIAS SUOMI: TEKSTI MIKKO HELENIUS

Suomi 100-juhlavuosi käynnistettiin näyttävästi Kansalaistorilla viime uudenvuodenyönä. Rakettien paukkeen ja Daruden jytinän jälkeen vuoden mittaisia jatkoja on vietetty lähikauppojen hyllyillä.

os olet viimeisen kahdentoista kuukau den aikana asioinut kaupassa, olet suurella todennäköisyydellä törmännyt häkel lyttävään määrään häkellyttävän erilaisia tuot teita, jotka juhlistavat Suomen satavuotista itsenäisyyttä. Perusmukien ja -lakanoiden rinnalta löytyy kaikkea mahdollista, aina sini valkoisista fidget spinnereistä isänmaalliseen hitsauspilliin ja Suomi 100 -hauta-arkkuun. Onpa joku visionääri keksinyt koota myös ka raoke-DVD:n, josta EI löydy Finlandiaa. Vas taavanlaisesta tuotteistamis- ja brändäysinnos ta voisi jopa Disney ottaa oppia. Osa juhlavuoden tuotteista on herättänyt todella voimakkaita reaktioita. Kun Alko julkis ti loppuvuodesta 2016 tulevaa juhlalikööriä koskevan tarjouskilpailun voittajaksi virolaisen 36

Vana Tallinn -lakritsiliköörin, seurauksena oli lähes kansallinen hätätila. Alkon oli lopul ta taivuttava kansan raivon edessä ja otettava myös kakkossijalle virheellisen tuotetiedon ta kia jäänyt suomalainen tuote myyntiin. Eriko ista, eikös suomalaiseen alkoholikulttuuriin ole jo vuosikymmeniä kuulunut olennaisesti lah den takaisiin antimiin turvautuminen? Juhlalikööriä koskenut kohu tuntuu vieläkin erikoisemmalta, kun ottaa huomioon millainen ylläri pääsi Suomen Rahapajan tuo tantoprosessin läpi Kansalaissota- ja Globaali oikeudenmukaisuus -juhlarahojen muodossa. Eipä voi koko farssista muuta sanoa, kuin että nyt äkkiä työelämäekskursio Suomen Rahapa jaan tulille, siellä olisi ilmeisesti kova tarve poliittisen historian opiskelijoille.

MAAILMAN VALOVOIMAISIN BRÄNDI?

Edellä mainituista ääriesimerkeistä huo limatta ovat monet tuotteet löytäneet tiensä kuluttajien saataville ilman sen suurempaa meteliä. Kaikeksi onneksi hyllytettyjen juhla rahojen kaltaiset mätäpaiseet loistavat pois saolollaan, ja suurin osa tuotteista herättää lähinnä hilpeyttä. Joukosta löytyy todellisia helmiäkin, kuten Nintendon legendaariselle NES-pelikonsolille aitona suomalaisena käsi työnä valmistettu PERKELE! Suomi 100 vuotta -pelikasetti. Erityismaininnan ansait see myös suomalaisen seksuaalikulttuurin parhaita puolia juhlistava Sultanin F*ck like a Finn -kuksimispakkaus, josta löytyy kon domien lisäksi muun muassa villasukat ja sal miakkia. Tätä kirjoitettaessa lähestymme jo kovaa

vauhtia seuraavaa vuotta. Nähtäväksi jää, mi hin Suomi-kuplassa eläneet bränditoimistot kiinnittävät seuraavaksi huomionsa. Kulman takana odottava sisällissodan muistovuosi synnyttää todennäköisesti ainakin muutamia iltapäivälehtien teemanumeroita ja yhden elokuvaprojektin. Toivotaan kuitenkin, että tätä suomalaisten historian murheellista lukua osataan tarkastella ilman euron kuvia silmis sä ja että saamme jatkaa elämäämme ilman Valkoinen Suomi 100 -seinäkalenteria tai Tampereen rauniot -legosarjaa. Kirjoittaja pahoittelee hieman synkkää lo petusta, kohottaa Tuntematon sotilas-muk insa ja toivottaa kaikille lukijoille rauhallista joulunodotusta ja juhlavuoden loppua! 37

JUHLAJUOMAT TESTISSÄ

Juhlavuosi lähestyy kovaa vauhtia loppuaan, joten viimeistään nyt on hyvä päästä kartalle Suomi 100 -vuoden nestemäisistä antimista. Jotta lukijakuntamme välttyisi turhilta reissuilta Alkoon, esittelemme neljä juhlavuoden lupaavinta luomusta. Nauttikaa!

2,5/5 Bernard Massard: Kuulea Suomi 100 vuotta Extra Dry -kuohuviini “Ei maistu miltään.” “Kepeä.” “Kuin vettä joisi.” “Väri hyvä.” 38

4/5 Teerenpeli: Suomi 100 lager “Ihan kuin savusaunassa.” “Ekoteko.” “Testin paras.”

1/5 Olvi: Suomi 100 juhlamalja “Tää on kyllä suoraan sanottuna aika pahaa.” “Vaikeata arvioida kun ei tiedä miltä seljankukan pitäisi maistua.” “Puhdistusaineelta maistuu.” Poleemin vinkki: tätä voisi pullottaa huonetuoksuksi.

3/5 Blanc de Carsin: Suomi 100 Finland 2016 -valkoviini “Maistuu hyvältä kyykkyviiniltä.” “Hinta ja laatu eivät kohtaa.” “Avaustapa ongelmallinen.” “Positiivista, että suomalaisen kasvattamia rypäleitä.” 39

OODI

Oodi 100-vuotiaalle Suomelle Arki tasavallassa Prisman kassajonossa huoltsikan kahvilassa Jare T:n musiikissa Aika ajoin kaipaa tää kansa jotain taikaa mennyttä aikaa harvainvaltaa Onneks sitä varten on Lennu sekä Jenni Porilaisten marssi ja linnan vakiojengi Kansanhenkinen saa olla mutta ei liikaa sillä rahvaan juhlissa tulee usein riitaa Silti tämä pröystäily vähän saattaa nolottaa seuraavana päivänä päätäkin vaan kolottaa Onneksi jo silloin normaaliaikaan Alko, Kela ja kirjasto palvelee asiakkaitaan Kai nyt sadassa vuodessa myös meidän Suomessa päivän voi elää kuin kuningaskunnassa

HENKILÖKUNNALTA

Palstalla henkilökunta vastaa verkossa keskustelua herättäneisiin historiaaiheisiin kysymyksiin. “Itsenäistikö Lenin Suomen? Vai miten se homma menikään?” Tiedel-lehden keskustelupalstalla nimim. nimetön 10.6.2017

“Onko Väinä Tannerista annettu liian kaunisteltu kuva?” Tiede-lehden keskustelupalstalla nimim. suolakaivos 13.10.2017

Suomella oli vuosina 1917–1919 ilonaan ja on nenaan koko joukko ”itsenäistäjiä”, kotimaisis ta ulkomaisiin. Kotimaassa vuonna 1917 Suo mea itsenäistivät niin eduskunta valtalakeineen heinä- ja marraskuussa puhemies Mannerin johdolla kuin senaatti itsenäisyysjulistuksineen 6.12.1917 Svinhufvudin johdolla.

Ulkomaisia itsenäistäjiä olivat niin bol shevikkien johtaja Lenin luvatessaan tukea sosialidemokraateille kuin Saksan yleisesikun nan päällikkö Luddendorf luvatessaan tukea senaatille. Leninin hallitus oli ensimmäinen, joka tunnusti Suomen itsenäisyyden, kun sitä rauhaan pakottava Saksa kehotti Svinhufvudia aloittamaan tunnustusten hakemisen sieltä. Neuvostohallituksen tunnustuksen jälkeen 3.1.1918 seurasivat päivien sisään Saksan, Ranskan ja Ruotsin tunnustukset. Saksa-suuntauksen epäonnistuttua Yh dysvaltojen ja Iso-Britannian johtajat itsenäis tivät Suomea 1919 vaatiessaan vapaita vaaleja tunnustusten ehtona. Saksan jälkeen Suomi olikin toinen maa, joka tunnusti neuvostohal lituksen. Näin Svinhufvudilta onnistui pääsy Neuvostoliiton ”itsenäistämisen” kärkijouk koihin.

Filosofian tohtori Lasse Lehtinen on glorifioinut Väinö Tanneria koko pitkän tutkijanuransa ajan. Hänenkin sankarin sa on poliittisissa arvioissaan erehtymätön realisti. Antisankari tarvitaan tähän tietysti myös. Sen osan saa, kukapas muu kuin Urho Kekkonen. Lehtinen on markkinoinut hil jattain julkaisemaansa Tanner-elämäkertaa sillä, että Tanner on ollut unohdettu. Kak si muutakin markkinointilausetta häneltä on: ”Jos Väinö Tanner eläisi, hän haluaisi Suomen liittyvän Natoon” ja ”Kekkosta ei valittu presidentiksi kertaakaan Kremliltä kysymättä.” Samaa realismin tasoa edustavat Tan nerin puheet Väinö Voionmaalle Lenin gradin hävittämisestä maan tasalle. Vähän parempi on sen sijaan eräs Väinö Tannerin eräästä elokuussa 1941 pitämästä puheesta löytämäni kohta, jossa Iso Väiski peruste lee hyökkäystä vanhan rajan yli sillä, että puolustussotaa on toki parempi käydä vi hollisen alueella kuin oman isänmaan ka maralla. Tätä kohtaa Lehtinen ei ole valitet tavasti siteerannut. Siitä hän ehkä olisi löytänyt realisti-Tannerin.

Aappo Kähönen Dosentti

Seppo Hentilä Poliittisen historian emeritusprofessori 4141

POLEEMI kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille rauhallista itsenäisyyspäivää!

HURJA-ARVO

OSSI HIETALA

Polho ry:n hallitus vuosimallia 2018: Verna Ruokonen, Valpuri Alanen, Leonard Wilhelmus, Kara Martikai nen, Anni Matero, Theresa Mäkinen, Johannes Vänttinen, Jouko Raitaniemi sekä Roosa Mantila. (Kuvasta puuttuvat Saana Väinämö ja Tuomas Suihkonen.)

POLHO RY:N VAALIKOKOUS Polho ry:n puheenjohta jaksi vuodelle 2018 valittiin Roosa Man tila.

21.11.2017 Tiukassa äänestyksessä ensimmäisen opintovas taavan pestin vei Theresa Mäkinen.

Poleemin 43. päätoimitus: Elina Nyholm, Nuutti Kiiveri, Mikko Helenius ja Maria Simula. 43

Kuvat Vilma-Lotta Pajala ja Salla Hokkanen

YHIS

-MATKA PRAHAAN 23â&#x20AC;&#x201C;28.10.2017