En halua mitään mitä voit minulle tarjota

TEKSTI: Peik Laine

Haluan katsoa tuuletusparvekkeeltani tähtitaivasta ja polttaa tupakkaa. En halua antaa aivojani konsulttifirmalle puolilmaiseksi.

Haluan silittää oranssia kissaa ja kuunnella sen kehräystä (vaikka olen allerginen). En halua pohtia uravalintoja mennessäni nukkumaan.

Haluan istua perjantai-iltana Sörkan mattolaiturilla ja kuunnella italialaista indierockia. En halua maanantaisin ja tiistaisin ja keskiviikkoisin ja torstaisin ja perjantaisin odottaa perjantaita.

Haluan istua terassilla yhdentoista jälkeen. En halua siirtyä kesäiltana sisätiloihin yhdentoista jälkeen. (Helsingin kaupunki lopettakaa terassien kieltolaki.)

Haluan pelata jalkapalloa Bragulla ja 10 minuutin jälkeen istua Bragulla. En halua tarjoilla skumppaa eiralaisille pankkiireille.

Haluan lopettaa eskapistisen alkoholinkäytön ja juoda hyvää bisseä. En halua miettiä Nalle Walhroosia ja finanssikapitalismin valtaa herätessäni aamulla.

Haluan kirjoittaa Poleemiin onnellisia tekstejä kissoista, kukista, kekseistä, kallioista, kynsistä... En halua kirjoittaa Poleemiin muka-älykkäitä kapitalismikriittisiä puheenvuoroja.

Haluan kiivetä taloni katolle ja nauttia Helsingin siluetista. En halua katsoa Hanasaaren hiilikasaa.

Haluan kulkea pummilla ja lopettaa maksullisen joukkoliikenteen. En halua maksaa joukkoliikenteestä, jossa spårakuskit eivät pääse kuselle.

Haluan pistää ranttaliksi ja hulinoida menemään. En halua kuunnella Arkadianmäen tekosyitä siitä miksi saamelaiskäräjälaki ei mennyt läpi.

Haluan syödä nuudeleita kalsareissani ja katsoa Muumeja. En halua ajatella talonvaltauksien olevan ainoa keino saada kodittomille katto pään päälle.

Haluan loikoilla. Chillata paskaks. Ottaa löysää. En halua suorittaa yhtään mitään. P

TEKSTI: Vivian Asikainen

KUVITUS: Vivian Asikainen, Pixabay