VALT-610KXDLOLLOLLOL666

TEKSTI: Eikka Johanson

KUVITUS: Creative Commons

Kevät on alkanut monella toisen ja kolmannen vuoden yhteiskuntatieteilijällä (sekä muutamilla filosofeilla) asiantuntemuksen kanavoinnin harjoituksien merkeissä. Päärakennuksen tunkkaiseen ja täpötäyteen luokkahuoneeseen on kokoontunut iltapäivisin joukko generalisteja, jotka ovat läsnäolopakon saattelemana saapuneet kohdentamaan taitojaan ja inspiroitumaan erinäköisistä urapoluista. Luennot kestävät liki kolme tuntia, joiden aikana kuullaan vaihtelevan pituinen opettajan esitelmä, valikoituja uratarinoita vierailevilta staroilta sekä (ansaittu) kymmenen minuutin tauko, jonka aikana kilpailukykyistyvät nuoret haukkaavat mielellään raitista ilmaa päärakennuksen portailla. Olen henk. koht. kanavoinut osaamistani luentojen aikana erityisesti silmien pyörittelyyn, mattivanhasmaisiin piirustuksiin sekä Fruit Ninjaan (arcadessa high score 2335 hahaa). Olen lisäksi kehittänyt vahvan antipatian kurssia kohtaan.

Haluan korostaa, etten missään tapauksessa pyri kohdistamaan kritiikkiä opettajaan, luennoitsijoihin tai huomattavasti karsitun hallintohenkilöstön edustajiin. Erityisesti opettaja ansaitsee mielestäni suitsutusta: hän pyrkii kunnianhimoisesti tuomaan osaamistaan osaksi kuivaa kurssirakennetta. Tavoitteenani on pohtia sitä, kuinka kurssi hahmottuu osana kilpailukykykeskustelua, (nyky)työelämän arvopohjaisia urapolkuja sekä sosiaalisten, kulttuuristen ja vuorovaikutuksellisten seikkojen arvontuotantoon kietoutunutta roolia. Jo ensimmäisellä luennolla kävi selväksi, että uran nykymerkitys poikkeaa huomattavasti ai- kaisemmista, ”putkimaisista”, urakäsityksistä. Ura ei ole erotettavissa oleva yksikkö, narikkaan työpäivän jälkeen jätettävä muusta elämästä erillinen sarake, vaan pikemminkin elämän nexus, joka vaatii työntekijältä työpanoksen lisäksi arvoasetelmien hienosäätöä, uskoa, luottoa ja verkostoja. Se on ammottava railo, johon kanavoituvat haaveet ja halut. Jälkiteollinen työ imee lisäarvoa työntekijöiden käsien ja jalkojen sijasta ihmisen pään sisältä, ystävistä, rakastajista, harrastuksista ja erinäisistä kiinnostuksen kohteista. Sen edellytys on elämän kokonaisvaltainen ekstraktio, mielen kaivostoiminta. Toki myös jalat ja kädet puurtavat yhä, mutta niihin kiinnittyvät ruumiit on siivottu globaaliin etelään, tai vaihtoehtoisesti matalapalkkaisille ”manuaalisille” aloille globaalissa pohjoisessa.

Mielten hallinta osoittautuu aina hankalaksi, sillä ihmisten subjektivisuuden ohjaaminen on ainakin eksplisiittisenä poliittisena tavoitteena monen karsastama. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä kohtalokas ongelma, sillä kapitalistiset maailmanmarkkinat eivät vaadi tiukkoja kansallisia, uskonnollisia tai ihonvärillisiä raja-aitoja (se pikemminkin haluaa niistä vimmatusti eroon).

Antonio Negriä ja Michael Hardtia mukaillen voidaan todeta, että maailmanmarkkinat luovat sileää tilaa, jossa ei ole yksittäistä vallan paikkaa, suurta pahaa imperialistiherraa, jonka syökseminen vallasta muuttaisi perusteellisesti vallan muotoa tai sitä hallinnoivaa tahoa (Negri&Hardt, 2000). Vaatimuksena eivät ole tiukat urapolut tai homogeeninen työvoima, sillä ne tuovat mukanaan liittoutumisen riskin. Maailmanmarkkinoita tai niiden luomaa hallintakoneistoa, jonka piirissä yksilöllisen kilpailukykyiset mielemme elävät, ei voi asettaa yhtenäiseksi intressiryhmäksi, jolle voidaan esittää vaatimuksia. Jos olemme kaikki ”oman itsemme yrittäjiä” (Viren&Vähämäki, 2015), ei ole mitään ammattiliittoa, jossa meidän halumme ja tarpeemme kohtaisivat, eikä mitään ”pahaa” työnantajatahoa, jolle näitä vaatimuksia voisi esittää.

Vaikka tämä pohdinta kuulostaa yleismaailmalliselta, se nivoutuu saumattomasti VALT-610Kkurssiin ja sen tavoitteisiin. Sen funktiona on kanavoida taivaanrannamaalareiden haluja ja toiveita, tai ehkä pikemminkin osoittaa, kuinka generalistin taidot ovat erinomaisia työelämätaitoja. Generalisti, valtsikalainen, on jälkiteollinen priimayksilö, joka opiskelee vuosikausia kaikkea työuraan liittymätöntä, josta hän voi työurallaan ammentaa valtavasti ymmärryksestään erilaisten väestöryhmien sosiaalisesta, kulttuurisesta ja vuorovaikutuksellisesta tuotannosta. Valtsikalainen ei ole asettanut itselleen erityisosaamisaluetta, toisin kuin newtonilaiset taloustieteilijät tai ydinfyysikot, vaan hän kykenee ylittämään matemaattiset mallinnukset ja ymmärtämään juuri niitä laadullisia mekanismeja, jotka luovat valtakiemuroita kapitalismin sileässä tilassa. Hän ymmärtää pikaisesti konsulttiyrityksen ovesta astuessaan, kuinka näitä taitoja voi hyödyntää työelämässä. VALT-610K-kurssi on masentavan hyödyllinen analyyttinen työkalu maailmanmarkkinoiden toiminnan purkamiseen ja oman asettumisen pohdintaan. Käytän silti poissaolokiintiöni kokonaisuudessaan. P

Sinisten lehvien valtaekskursio Helsinkiin

P-klubi suuntasi 4.4. perinteiselle ekskursiolle Helsinkiin. Päivä keväisessä Helsingissä alkoi Ympäristöministeriön vierailulla, jossa pääsimme kuulemaan Annika Lindblomin, Liisi Klobutin sekä Outi Honkatukian asiantuntijuudesta ja työnkuvasta niin kansainvälisellä kentällä kuin Suomessa. Esittelyssä painottui erityisesti EU:n merkittävä rooli suomalaisessa ilmastopolitiikassa ja se, miten Suomen on myös tuoreesta vaalituloksesta huolimatta jatkettava kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa EU:n asettamiin ilmastotavoitteisiin sitouduttuaan, vaikka mahdolliset tulevat hallituspuolueet itse eivät ajaisikaan yhtä intohimoista ilmastopolitiikkaa. Saimme kuulla lisäksi siitä, miten Euroopan unionin ilmastopolitiikka toimii ja miten se vertautuu globaalissa kontekstissa. Vierailun jälkeen siirryimme yhteiselle lounaalle Porthaniaan.

Lounastelun jälkeen suuntasimme Sörnäisten suunnille Fingon vierailulle. Ekskursiovastaava oli aluksi lähellä viedä ryhmän Vasemmistonuorten järjestön tiloihin pienestä osoitteiden sekaantumisen takia. Huhun mukaan vasemmistolainen ekskursiovastaava oli suunnitellut koko jutun ja olisi halunnut saada puolueeseensa lisäjäseniä. Onneksi löysimme temppuilun jälkeen kuitenkin perille Fingoon, jossa meidät otti vastaan 40-vuotisen järjestöuran tehnyt Timo Lappalainen. Vierailu alkoi eduskuntavaalituloksien analyysilla, josta syntyi mielenkiintoista aktiivista keskustelua. Lisäksi keskustelimme Fingon tavoitteista, kehitysavun tavoitteista ja haasteista Suomessa sekä yleisemmin järjestöjen asemasta ja roolista suomalaisessa yhteiskunnassa. Runsaasti ajatuksia herättänyt keskustelu jäi suorastaan kesken tiukan aikataulun takia, sillä ryhmämme oli kiirehdittävä vielä yhdelle työelämävierailulle Ruoholahteen.

Päivän viimeisenä ekskursiokohteena ryhmämme suuntasi Suomen itsenäisyyden juhlarahastoon, tuttavallisemmin Sitraan. Siellä meidät otti vastaan P-klubin alumni Eero Jalava, joka toimii asiantuntijana Sitran kiertotalousprojektissa. Ryhmämme sai kattavan läpivalaisun siitä, mitä kyseinen projekti pitää sisällään ja millaisia asioita Sitra on ollut mukana tekemässä. Lopuksi pääsimme kysymään vaalituloksen merkityksestä Sitran toimintaan ja miten Eeron VTM-tutkinto oli näkynyt työelämässä. Vaalituloksen merkitys Sitran päivittäisessä työssä on vähäinen, mutta Sitran on loppujen lopuksi tyydytettävä työllään eduskunnan enemmistöä. Tutkintokysymykseen Eero antoi varsin perinteisen valtiotieteilijän vastauksen: tutkinto tuo laajempaa ymmärrystä yhteiskunnasta ja sen rakenteista. Lopuksi pääsimme vielä keskustelemaan alumnin omista opiskeluajoista, ja Eero olikin varsin mielissään, että yhteistyö VOO:n ja Polhon kanssa on edelleen voimissaan samoin kuin klubin perinnelaji kossuviesti.

Päivä lopulta huipentui Pyhän kolminaisuuden bileisiin Kuppalassa. Emme aluksi oikein tienneet, mitä oli vastassa, mutta Polho ja VOO ottivat meidät lämpimästi vastaan. Yhteisöllisyyttä päästiin hieman koettelemaan kossuviestin merkeissä, jossa P-klubi odotetusti vahvisti murskavoitolla, että Sinisillä Lehvillä todella on valta Suomessa. Onneksi pronssisijalle jäänyttä Polhoa lämmitti voitto VOO:ta vastaan minuuttiskabassa, jonka tulokset julistettiin kossuviestin jälkeen. P-klubi onnittelee lämpimästi! Näiden virallisuuksien jälkeen ilta jatkui tanssilattialla mitä parhaimpien hittibiisien siivittämänä. Ilta jatkui yön pikkutunneille asti, kunnes P-klubilaiset jouduttiin melkeinpä häätämään Kuppalasta. Kollegoiden kanssa juhliminen oli parasta ajanvietettä pitkään aikaan, ja tätä muistellaan vielä kauan ja lämmöllä, onnistunut ilta siis!

Bileistä toivuttuaan klubin ekskursioporukka valui aamulla Arabianrantaan kulttuurikohteeseen. Pääsimme nauttimaan kauniista

Claude Monet’n ja Gustav Klimtin maalauksista modernissa toteutuksessa, jossa taideteoksia oli tietokoneanimaation avulla tuotu eläviksi kauniin klassisen musiikin tunnetuimpien kappaleiden soidessa taustalla. Väsy ja rupuinen bileiden jälkeinen olo varisi näyttelysaliin, ja klubi matkasi reippaana tästä voimaantuneena Pasilan kautta koti-Kupittaalle. P