Poleemi 3/2015

Suuri juhlanumero

3•2015

Tiedettä ja kaljaa Historiateoksen pitkä tie | 22 Rakkaudesta nakkeihin Kokemuksia Polhosta | 28

Esko Aho

Polhosta 12 pääministeriksi |

YHIKSEN FUKSIAISET 17.9.

Kuvat Ossi Hietala

2

SISÄLLÄ

12 18 22 28

12

Ahon linja

Polhon alumni Esko Aho kertoo urastaan

Fuksikuulumisia

Polhon vuoden 2015 fuksien kokemuksia ensimmäiseltä syksyltä

4

Kuinka tehdä tiedettä ja kaljaa?

Historiateoksen pää­ toimittajat kertovat

Muistoja Polhosta

Neljä polholaista kertoo tarinoita opiskeluajoiltaan

Pääkirjoitus

Arkistojen

32

Ajankohtaista

Sponsorit

38

6 Puheenjohtajalta

Pakina

40

7

Polholainen

42

Väitämme

43

Kronos

45

Polholaiskynä

47

Hurja-Arvo

48

5

Ossi Hietala

POP & menovinkkejä Topi Juga

8 9 10 11

Mielipide

Piirrä gradusi!

Opinnoista

Iso pyörä pyörii

Viivin irtiotto opintoputkesta

Kysyimme

hallitukselta vujuista

Hallopedivaalit

opiskelijat päättäjinä

kätköistä: Extra!

Polhoa onnittelemassa

22 28

Oodi viisikymppisille Lontoossa

Marja Jalava onnittelee Polhoa Tiede ja sen nimi muistelee juhliaan

POLEEMI 3·2015 • Vastaava päätoimittaja Ossi Hietala • Päätoimittajat Ossi Hietala, Josefiina Manninen, Anna Niemi & Jaakko Salonen • Taitto Ossi Hietala • Kirjoittajat Anna Haakana, Ossi Hietala, Topi Juga, Jussi-Pekka Kotilainen, Tuomo Lappalainen, Tuomas Lassinharju, Antti E. P. Lehtinen, Josefiina Manninen, Ilmar Metsalo, Anna Niemi, Jaakko Salonen, Mathilda Timmer, Kaarina Tuokko, Valtteri Valajärvi & Ville Venäläinen • Kannen kuva Ilmar Metsalo • Paino Picaset • Painos 350 kpl • Printin ISSN 1235-4112 • Verkkojulkaisun ISSN 2242-9514 • Palaute poleemi2015@gmail.com • Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry • Poleemi saa HYY:n järjestölehtitukea

3

PÄÄTOIMITTAJALTA

Se vei koko käden

P

OSSI HIETALA

4

oliittisen historian opiskelijoiden oma ainejärjestö Polho on nyt saavuttanut puolen vuosisadan kunnioitettavan iän. Vanhan ylioppilastalon kellarista sen matka on kulkenut pitkin Helsingin yliopiston kampusta, ympäri Suomea ja aina vieraille maille saakka.

Kymmenen vuoden ikäiselle Polholle perustettiin vuonna 1975 oma lehti, Poleemi. Olemassaolonsa neljän vuosikymmenen aikana Poleemi on kokenut useita, usein radikaalejakin muutoksia sekä sisältöönsä että ulkoasuunsa. Alkuvuosien ideologisesti punakasta, vakavamielisestä tiedejulkaisusta on useiden välivaiheiden, hassuttelun, vakavuuden, irrallisuuden ja teemanumeroiden kautta tullut nykymuotoinen opiskelijalehti. Keskeistä on, että se on aina ollut tekijöidensä näköinen, ja vaikka päätoimittajana itse sanonkin, aina hyvin korkeatasoinen.

Niin siistiä kuin korkeatasoisen lehden ruorissa heiluminen onkin, korkeatasoisuus vaikuttaa aika ajoin melkoiselta sudenkuopalta – kuten monet edeltäjänikin ilmeisesti ovat huomanneet, kynnys osallistua Poleemin toteuttamiseen näyttää korkealta. Vankasta lukiolehtitaustastani huolimatta pohdin itsekin fuksina pitkään, riittävätkö tietotaitoni, aikani ja energiani aktiivisuuteen ammattimaiselta vaikuttaneessa julkaisussa. ”Ehkä joskus”, sanoin osallistumista tyrkyttäneille. Annoin sille kuitenkin heti pikkusormeni.

Opiskelijajärjestön lehti mahdollistaa opiskelijoille niin perinteisen tiedotuksen, monipuolisen itseilmaisun kuin tehokkaan verkostoitumisenkin. Kunkin numeron syntyprosessin eri vaiheet tarjoavat useita erilaisia tehtäviä, joista kaikki ovat vaihtelevasta työ- ja tulosmäärästään huolimatta arvokkaita kokemuksia ja harjoittelumahdollisuuksia. Vaikka lehden toimittaminen ja taittaminen ottaakin joskus paljon, se antaa aina enemmän. Kiitos siitä kuuluu lehden aktiiviselle toimitus- ja lukijakunnalle. On upeaa tehdä tätä teidän kanssanne ja teille.

Punatähden ja kekkoslasien taival ei suinkaan ole finaalissa. Virkeä viisikymppinen jatkaa vuosijuhlilta matkaa monen muun mutkan muassa Moskovaan, vuotuiselle Itsarisillikselle ja uudelle puolivuosisadalle. Niin ikään sen jäsenten perinteikäs tiedotuskanava ja järjestön äänenkannattaja Poleemi elää, hengittää ja luo polholaista opiskelijakulttuuria jatkossakin. Poleemin vuoden 2015 toimituskunnan puolesta toivotan 50-vuotiaalle Polholle ja 40-vuotiaalle Poleemille mitä parhainta juhlavuotta ja valoisaa tulevaisuutta.

AJANKOHTAISTA

Koonnut Toimitus

Työelämämessut tulevat taas

Politiikan opiskelijoiden päivät Helsingissä 2.-3.10.

Tämän vuoden alussa ensimmäistä kertaa järjestetyt Valtiotieteilijöiden työelämämessut saavat jatkoa, kun suuren suosion saavuttanut tapahtuma järjestetään jälleen marraskuussa. Yksipäiväinen messutapahtuma järjestetään tällä kertaa Helsingin Kaapelitehtaalla, tiistaina 17.11. kello 9-16.

Tapahtuman tarkoituksena on antaa alan opiskelijoille mahdollisuus tutustua potentiaalisiin työnantajiin ja verkottua työelämän organisaatioiden kanssa jo opiskeluaikana sekä tarjota työnantajille tilaisuus esittäytyä opiskelijoille. Paikalle saapuu useita näytteilleasettajia aina ministeriöistä konsulttiyrityksiin. Mainitsemisen arvoisia ovat muun muassa Martti Ahtisaaren rauhanorganisaatio cmi, Miltton Oy, Accenture ja ray. Messuilla on lisäksi monenlaista ohjelmaa, esimerkiksi paneelikeskusteluja, työhaastattelusimulointia ja cv-klinikka.

Valtiotieteellinen opiskelijajärjestö Kannunvalajat järjestää työelämämessut yhdessä Valtiotieteellisen tiedekunnan, Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen ja Väki Rekrytointi Oy:n kanssa. Ajatuksena on luoda messuista jokavuotinen tapahtuma.

Helsinkiin saapui lokakuun alussa noin 80 politii­ kan opiskelijaa Turusta, Tampereelta, Jyväskyläs­ tä ja Rovaniemeltä, kun järjestyksessään viiden­ siä POP-päiviä kokoonnuttiin viettämään hyväs­ sä yhteistyön hengessä. Perjantaina ohjelmassa oli Porthania II:n täyteen vetänyt seminaari, jon­ ka teemana oli Muutos – murrokset politiikassa.

Seminaari huipentui Nopeasti muuttuva Eurooppa - ulko- ja turvallisuuspolitiikan kiintopisteet -pa­ neelikeskusteluun.

Ilta jatkui perinteisillä kollegasitseilla, joiden suu­ ren suosion vuoksi järjestettiin myös varjotapahtu­ ma Kuppalassa. Sitseillä, Kuppalassa ja molempien tapahtumien yhteisillä jatkoilla Alina-salissa juhlinta oli railakasta, ja ilta sujui onnistuneesti.

Lauantaina pidettiin työpajaa Helsinki Think Com­ panylla teemaan liittyen. Illalla puhdistauduttiin vii­ konlopun synneistä tunnelmallisessa Idan Saunas­ sa. Tapahtuma mahdollisti uusien ystävyysuhteiden solmimisen ulkopaikkakuntalaisiin politiikan opiske­ lijoihin. Järjestelyt olivat kehuttuja ja ensi vuoden POP-isäntä Tampere saakin vastata korkeisiin odo­ tuksiin.

3x

meno v in k v in k v in k

1

ISHAn perinteinen Cheap & Dirty -baarikierros tällä kertaa Pohjois-Haagassa. Yhteislähtö Rautatieasemalta ke 28.10 klo 18.00.

2

Israel vuonna 5776 -luentosarja syksystä 2015 kevääseen 2016. Aiheina mm. antisemitismi Suomessa, Suomen ja Israelin suhteet sekä merirosvoradion isä Jack Kotschack. Ensimmäinen luento to 29.10. klo 18.00, Päärakennus sali 12.

3

Kiinalaisen ihmisoikeusaktivistinja taiteilijan Ai Weiwein näyttely ensimmäistä kertaa Suomessa. Helsingin taidemuseo 25.9.-28.2., liput 10/8e.

5

PUHEENJOHTAJALTA

Lippalakin muistolle

P

TOPI

6

JUGA

oliittisen historian fuksitapaaminen, syksy 2013.

Nuori lippispäinen poika lähestyy Aleksis Kiven patsasta, jossa kokoontuu yhteislähtö fuksitapaamiseen.

Kaupungin ulkopuolella varttunut, nuoruutensa urheiluun ja mopoiluun käyttänyt nuorukainen tuntuu olevan kaukana kotoa. Onneksi paikalla on muutama tuttu valmennuskurssilainen. Mielessä pyörii jatkuvasti kysymyksiä omasta sopeutumisesta yliopistomaailmaan, ja etenkin valtiotieteellisen tiedekunnan asiantuntijapiireihin. Näinköhän tästä selvitään?

Melko tarkalleen kaksi vuotta myöhemmin istun kirjoittamassa Polho ry:n puheenjohtajan tervehdystä ainejärjestömme lehteen Poleemiin. Muutaman isoksi osoittautuneen päätöksen seurauksena minut oli valittu Polho ry:n 50-vuotisjuhlavuoden puheenjohtajaksi.

Valintani myötä olen saanut etuoikeuden olla mukana monessa harvinaislaatuisessa projektissa. Puheenjohtajavuoteni on tempaissut minut vauhtiinsa ja tekemistä on riittänyt enemmän kuin osasin kuvitella. Polhon historiateos, vuosijuhlat sekä lukuisat muut pienemmät tapahtumat ovat syöneet lähes kaiken aikani, mutta ennen kaikkea antaneet minulle mahdollisuuden päästä keskelle mielenkiintoisten projektien ydintä.

Huolimatta kuluvan vuoden mitä erilaisimmista kokemuksista en koe niiden olevan itselleni Polhon suurinta antia. Ainejärjestömme arvostetun ulkokuoren alta löytyy sen vetävyyden todellinen syy – erilaisista lähtökohdista poliittista historiaa lukemaan saapuneet kanssaopiskelijat.

Historiateoksen nimi Tiedettä & Kaljaa kiteyttää polholaisuuden mielestäni nasevasti. Olemme polemisointiin taipuvaiset nuoret yhteen kokoava tiedeyhteisö, jossa väittelyn saa aikaiseksi niin jalkapallosta kuin sote-uudistuksestakin. Ja keskustelua tuoppien ääressä tuntuu riittävän. Mikä hienointa, kiinnostus ainejärjestöä kohtaan vaikuttaa säilyvän, vaikka valmistumisesta olisi aikaa useita vuosikymmeniä. Kuluvan vuoden aikana olenkin huomannut, miten Polho yhdistää eri ikäisiä ja eri luonteisia ihmisiä. Uskon ja toivon, että Polho ry toimii myös tulevaisuudessa samanlaisena yhdistävänä yhdistyksenä, kuin se on taipaleensa ensimmäisen 50 vuoden aikana toiminut.

Palataan vielä hetkeksi syksyiseen iltaan vuonna 2013.

Nuoren pojat lippalakki sai lähteä jo ennen siirtymistä salaiseen jatkopaikkaan. Pari kuukautta myöhemmin partakin alkoi kasvaa. Mikä kuitenkin tärkeintä, tuona iltana tavatuista polholaisista muodostui tiivis ystävien piiri, joka on yhdessä kokenut yhden elämän kriittisimmistä kasvuvaiheista.

MIELIPIDE

Jatko-gate Seesteinen lokakuinen ilta läheni loppuaan.

Illan rauhallisuus huokui kaupungin kaduilla.

Tyyni merenselkä oli kuitenkin lumetta, pian se rikkoutuisi kallioihin tyrskyisinä lyövien aaltojen voimasta.

Polho ry oli virallisilla tiedotuskanavillaan ilmoittanut mahtipontisesti vuosijuhlien täyttyneen suuresta suosiosta johtuen. Somen ritarit kuitenkin huomasivat nopeasti harhautuksen halpamaisuuden ja bluffi paljastettiin.

Aikaisemmat lupaukset rikottaisiin. 50-vuotisvuosijuhlien jatkoille ei tulisi myyntiin yhtä ainutta erillislippua, vaikka asiasta oli vielä hetki sitten lukenut mustaa valkoisella.

Alumnit olivat ihmeissään. Oliko vuosikymmeniä valloillaan ollut aate unohdettu täysin? Ennen niin toverillisessa hengessä toiminut järjestö oli hypännyt kapitalismin

PIIRRÄ GRADUSI!

murskaaville rattaille. Näin uhrattiin veljeyden periaatteet vihollisista suurimman, materiaalisen ahneuden vuoksi. Huhujen mukaan vuosijuhlatoimikunnan forumeilla jopa naureskeltiin mauttomin Sipilä-meemein tasa-arvosta luopumiselle ja köyhien kyykyttämiselle.

Toiminnan laatuun ei voi olla muuta kuin pettynyt. Vuosijuhliin ei ollut selvästikään varauduttu. Ne tuntuvat olevan huonosti organisoidut ja aivan liian pienen porukan ristiinrunkkaamista. Kenen idea oikein oli järjestää näin mitättömät vuosijuhlat? Nouskaa barrikaadeille, perukaa osallistumisenne ja ”viiden vuoden päästä sitten paremmalla tsempillä (y)”.

- y0nritarin paluuJulkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Teksti ja kuva Anna Haakana

Graduaiheeni on yritysten yhteiskuntavastuu. Olen rajannut laajan aiheen lähestymällä sitä yk:n Global Compact -aloitteen kautta. Aloite on kehitetty vuonna 2000, ja sen tarkoituksena on tarjota yrityksille keino arvioida yritystoiminnan kan-

sainvälisiä vaikutuksia sekä kehittää riskienhallintaa. Yritys liittyessään aloitteeseen sitoutuu noudattamaan kymmentä vastuullisen yritystoiminnan periaatetta. Nämä periaatteet käsittelevät yhteiskuntavastuukäsitettä laaja-alaisesti ottaen huomioon ihmisoikeudet, työn, ympäristön ja korruption.

Kaiken kaikkiaan yk:n aloite on huomattava, siihen on sitoutunut 10 000 allekirjoittajaa 130 maassa.

Myös Suomessa aloitteeseen liittyneitä yrityksiä ovat esimerkiksi

Cargotec, Kesko, Metso, Outokumpu, upm, Stora Enso, Vaisala ja Wärtsilä. Kaiken kaikkiaan 54 yritystä Suomesta on ilmoittautunut mukaan aloitteeseen.

Yritysten yhteiskuntavastuu tarjoaa useamman tutkimuspolun, jolle lähteä graduprosessin myötä. Alustavasti pyrin keskittymään tutkimuksessani kysymykseen siitä, miten aloitteeseen sitoutuneet eri toimijat, kuten ay-liikkeet tai työnantajajärjestöt, näkevät Global Compactin ja itsensä yhteydessä aloitteeseen. Graduuni tulee case study -tyyppisesti kappale, jossa analysoin muutaman aloitteeseen sitoutuneen suomalaisen yrityksen vastuullisuusraportteja.

7

OPINNOISTA

ISO PYÖRÄ PYÖRII Mathilda Timmer

J

os Helsingin yliopiston kaikkein radikaaKoulutusuudistuksessa on yhtenä ehdotukleimmat suunnitelmat käyvät toteen, vuosena ollut muun muassa se, että koko valtioteen 2017 mennessä valtiotieteellisen tietieteellisestä tiedekunnasta muodostettaisiin dekunnan kandidaatin tutkinto olisi kaikilamerikkalaista college-mallia mukaillen mule hakijoille yhteinen, ja tieteenalakohtainen kaan yksi hakukohde. Kandidaatintutkinnoserikoistuminen tapahtuisi mahdollisesti vasta ta tulisi kaikille yhteinen, ja erikoistuminen tamaisterivaiheessa. pahtuisi vasta maisterivaiheessa.

Tämän mittavan koulutusuudistuksen selOppiaineiden on lokakuun puoleenväliin vittelyt käynnistyivät yliopiston johdon toimennessä esitettävänsä omat ehdotuksensa mesta jo viime vuoden loppupuolella, ja tarkoisiitä, miten ne näkevät tulevaisuutensa valtiotuksena on myllätä niin yliopiston kuin tiedetieteellisessä tiedekunnassa ja minkä toisen aikunnankin tutkintorakenteet kokonaan. Hanke neen kanssa oppiaineet voisivat kuvitella yhtunnetaan paremmin nimellä Iso pyörä. distyvänsä. Oppiaineiden pitäisi myös laatia Tiedekuntamme saattaa kuitenkin tarvita ehdotus siitä, minkälaiseen tiedekuntarajoja muutosta, sillä valtiotieteelylittävään opintokokonailisen tiedekunnan nykyiset suuteen sopisivat. tutkintorakenteet ovat jäykMitä tämä sitten tarKandidaatintutkinnosta kiä ja tekevät esimerkiksi koittaisi poliittisen histopääaineen vaihdon maistetulisi kaikille yhteinen ja rian opiskelijoille? Unifi rivaiheessa turhan vaikeakry:n loppuraportissa histoerikoistuminen tapahtuisi ria‐aineet sivuutettiin, kossi. Ne eivät myöskään sellaisenaan vastaa työelämän ka ne on katsottu humanisvasta maisterivaiheessa. nykyisiä vaatimuksia. Ylitisten tieteiden alaan kuuopiston ja opetusministeriluviksi. Tämä voi myös olla ön linjauksen mukaan meimahdollinen suunta, johon dän on myös vähennettävä hakukohteitamme, yliopisto haluaa yhteiskuntahistorian oppiaimikä ei nykyisillä tutkintorakenteilla onnistu. neita viedä.

Myös yliopistojen yhteinen toimintaelin Edellä mainitut esimerkit ovat varsin mahunifi ry käynnisti 2014 lopulla selvityspyynnöt dollisia tulevaisuuden näkymiä, vaikkakin ne rakenteellisen kehittämisen hankkeista, jonka edustavat vain muutamaa erilaista vaihtoehtoa. tavoitteena on uudistaa koko Suomen yliopisIso pyörä -uudistus saattaa kuulostaa uhkaatoverkostoa ja nostaa suomalaista yliopistokouvalta ja pelottavalta oman oppiaineen tulevailutusta kansainväliselle tasolle sekä selkeyttää suuden kannalta, mutta sitä kannattaa tarkasyliopistojen välistä työnjakoa. tella laajemmalla perspektiivillä. Uudistus voi Konkreettisesti tämä tarkoittaisi sitä, että oikein toteutettuna tarjota valtavat mahdoltiedekunnassamme jotkut aineet keskitettäilisuudet viedä suomalaista yliopistokoulutussiin muihin yliopistoihin vähentämään päälta eteenpäin, ja tehdä esimerkiksi oppiaineeslekkäisyyksiä. Vastaavasti Helsingissä profiloitamme kansainvälisesti yhteiskuntatieteelliselduttaisiin taas toisiin oppiaineisiin. Yliopistolä alalla houkuttelevan. jen välistä työnjakoa selkeytettäisiin luomalla suurempia ja kansainvälisesti toimintakykyiKirjoittaja on Polhon 1. opintovastaava ja sempiä yksiköitä ja laitoksia. vastaa mielellään lukijoiden kysymyksiin aiheesta.

8

o t t Irti o opintoputkesta Haastattelu Anna Niemi | Kuva Ossi Hietala

T

ason opiskelija Viivi Kuvaja viimeisteli keväällä kaksi lukuvuotta kestäneet tuotantotalouden joo-sivuaineopintonsa Aalto-yliopistossa. Viivi hakeutui opiskelemaan tuotantotaloutta, eli tuttavallisemmin tutaa, koska halusi oppia ymmärtämään paremmin yritysten toimintaa kokonaisuuksina.

– Kurssit käsittelevät kattavasti erilaisia yrityksen liiketoimintaan liittyviä osa-alueita. Keskiössä on yrityksen arvonluonti kustannustehokkaasti, mutta ihmisiä ymmärtäen ja omaa luovuutta hyödyntäen. Vahva käytännöllinen ongelmalähtöisyys ja ratkaisukeskeisyys ovat läpileikkaavia teemoja kaikilla kursseilla, Viivi kertoo.

Kurssit käsittelivät laajasti yrityselämän haasteita ja mahdollisuuksia, erilaisia yritysstrategioita, organisaatiopsykologiaa, ihmisten ja operaatioiden johtamista, projektinhallintaa, kannattavuuslaskelmia, yritystaloutta ja paljon muuta.

– Tutalla oppi melko käytännöllisiäkin juttuja verrattuna yhteiskuntahistoriaan. Opin esimerkiksi tekemään yrityksen kirjanpitoa ja konkreettisia liiketoiminta- ja projektinhallintasuunnitelmia, Viivi kertoo.

Ryhmätyöt ovat tärkeä osa tutan opintoja, vaikka peruskursseilla osallistujamäärä saattoikin hipoa 600 opiskelijaa. Opintoja lähestyttiin case-tapausten kautta ja luovaan ongelmanratkaisuun kannustettiin. Kurssien työmäärä oli valtsikan kursseja suurempi, mutta se ei haitannut Viiviä.

– Pidin tuotantotalouden opinnoista

todella paljon, sekä etenkin Otaniemessä vallitsevasta dynaamisuudesta ja tekemisen meiningistä. Talouslaskelmia vaativilla kursseilla ajauduin toisinaan pienoiseen epätoivoon, mutta toisaalta sain juuri suurinta onnistumisen iloa siitä, että haastoin itseni astumaan oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja huomasinkin osaavani.

Tutan opinnot ovat auttaneet Viiviä ymmärtämään yritysmaailmaa osana politiikan, talouden, bisneksen ja sosiaalisten aspektien muodostamaa kokonaisuutta.

– Laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen, hyvät tiedonhakutaidot ja kyky käsitellä informaatiota analyyttisesti ja tarkasti todella ovat valtiotieteellisen taustan vahvuuksia, vaikka se kuulostaakin kliseeltä. Otaniemessä törmäsin toisinaan melkoiseen putkiajatteluun, jota oli hauska hieman ravistella.

Viivin mukaan parhaita puolia joo-opinnoissa oli poikkitieteellisyys. Omien joukosta poistuminen opetti hahmottamaan omia vahvuuksia ja avarsi omia katsontakantoja. Joo-opinnoista on ollut jo konkreettista hyötyä: Viivi on nykyisin töissä Tekesin ja Ulkoministeriön beam-ohjelmassa, jossa ratkotaan maailman köyhyyshaasteita innovaatioiden kautta.

– Poikkitieteellisyys on rikkaus, joka tulee viimeistään vastaan työelämässä, joten miksipä ei jo opintojen myötä. Yrityksillä ja yksityisellä sektorilla on valtava merkitys yhteiskunnassa ja hyvinvoinnin edistämisessä, ja mielestäni niiden toimintalogiikan ymmärtäminen on tärkeä arvolisä valtiotieteelliseen tutkintooni.

9

KYSYIMME HALLITUKSELTA

Millaista on järjestää vuosijuhlia, virkistys- ja ympäristövastaava Jesse Hirvelä?

Haastattelu ja kuva Kaarina Tuokko Mikä on 50-vuotisjuhlien merkitys polholaisille ja itsellesi?

Itselleni vujut ovat hallituskau­ den isoin juttu, koska olen ta­ pahtumavastaava. Polholaisille ne ovat tilaisuus tavata myös vanhoja polholaisia sekä juh­ listaa ainejärjestön pitkää tai­ valta ja samalla kaikkia sen jä­ seniä. Vujut ovat melko uniikki tilaisuus: ne järjestetään ker­ ran viidessä vuodessa, joten useimmalle polholaiselle ne osuvat kohdalle vain kerran tai kaksi opiskeluaikana. Sen jäl­ keen juhlaan voi toki osallis­ tua alumnina. Heitä on vierais­ ta noin kolmasosa.

Mikä on virkistys- ja ympäristövastaavan rooli vuosijuhlien järjestämisessä?

Järjestäjinä toimivat vujutoimi­ kunta ja hallitus. Itse olen vas­ tuussa mm. tarjoiluista ja juh­ lien yleisestä sujuvuudesta, erityisesti jatkopaikalla. Ympä­ ristövastaavana pyrin myös pi­ tämään huolta siitä, että kier­ rättäminen otetaan huomioon.

Miten roolisi hallituksessa näkyy yleisölle itse juhlassa?

Ennen pöytäosuutta otamme vastaan tervehdyksiä eri järjes­ töiltä ja muilta tahoilta. Rooli on erilainen kuin tavallisilla sitseil­

lä, koska olemme saaneet vu­ juille töihin porukkaa muista ai­ nejärjestöistä. Näin pystymme itsekin nauttimaan juhlasta.

Poikkeaako vuosijuhlien järjestämisprosessi mielestäsi muusta tähänastisesta tapahtumajärjestämisestä?

Vujut ovat isomman kaavan ta­ pahtuma kuin yleensä, joten suunnittelu on ollut käynnissä pidemmän aikaa: hallitukses­ sa tammikuusta asti, vujutoi­ mikunnassa jo sitäkin aiemmin.

Paineetkin ovat vähän normaa­ lia suuremmat, mutta nyt on al­ kanut tuntua siltä, että vihdoin vujut pitkän prosessin jälkeen todella tulevat. On hyvä, että vujuille on tulossa myös fukse­ ja. Siten seuraavia vujuja suun­ nittelemassa on ihmisiä, jotka ovat sellaisilla olleet.

Onko järjestelyjen aikana ilmennyt jotain yllättävää?

Vastoinkäymisiä ei ole juuri ol­ lut, toivottavasti ei tulekaan.

Tähän on varmasti vaikuttanut se, että olemme lähteneet niin aikaisin liikkeelle ja käyneet keskusteluja kesälläkin.

Mitä terveisiä lähettäisit vuosijuhlien osallistujille?

Kannattaa tulla, koska kysees­ sä ovat harvinaislaatuiset bi­ leet. Vaikka vujut ovatkin juh­ lava tapahtuma, muistakaa pi­ tää hauskaa!

Jessen mukaan Fabianinkadulta avautuva porttikonki toimii melkein kuin tapaamispaikkana: ”Täällä törmää aina tuttuihin.”

10

VAIKUTTAMISMAHDOLLISUUKSIA

Opiskelijat päätöksentekijöinä yliopistolla Antti E. P. Lehtinen

T

iesitkö, että opiskelijoita on mukana yliopiston hallinnon eri tasoilla päättämässä asioista tasaveroisesti muun henkilökunnan kanssa? Nämä mystiset hallopedeinä eli hallinnon opiskelijaedustajina tunnetut henkilöt valitaan seuraavalle kaksivuotiskaudelle 3.–4.11. Kannunvalajat muodosti vaaliin omat ehdokaslistansa. Jos muita ehdokkaita ei ole, suoritetaan sopuvaali.

Hallinnon opiskelijaedustajia valitaan kolmelle eri tasolle: yliopistokollegioon sekä tiedekunta- ja laitosneuvostoihin. Lisäksi opiskelijoilla on edustus yliopiston hallituksessa. Hallopedien tehtävänä on tuoda päätöksentekoon opiskelijanäkökulmaa ja toimia samalla opiskelijoiden edunvalvojina. Hallopedien merkitys on siinä, että he ovat ainoita opiskelijoita yliopistolla, jotka pääsevät käyttämään muodollista valtaa yhteisistä asioista päätettäessä.

Toiminnan ytimenä on osallistuminen kokouksiin, joita on toimielimestä riippuen noin kerran kuukaudessa. Lisäksi hyvä halloped seuraa aktiivisesti yliopistomaailman ja oman tiedekuntansa tapahtumia, välittää tietoa eteenpäin ja hankkii sitä toisilta opiskelijoilta ja henkilökunnalta.

Toisaalta useimpien asioiden osalta kokouksissa on liian myöhäistä vaikuttaa päätöksen sisältöön ainakaan isojen linjojen osalta, sillä asiat tuodaan kokouksiin huolellisesti valmisteltuina. Niinpä päätösten sisältöön vaikuttamisessa paras hetki on asioiden valmisteluvaiheessa.

Vaikuttavin opiskelija on aktiivinen keskustelija. Opiskelijat käyttävät valmisteluvaiheen valtaa esimerkiksi tiedekunnan eri lautakunnissa, keskustelutilaisuuksissa sekä oppiaineiden henkilökunnan ja opiskelijoiden tapaamisissa. Opintovastaavien roolia ei voi korostaa liikaa kunkin oppiaineen opintoasioista päätettäessä.

Kirjoittaja toimii Valtiotieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston jäsenenä 2014-2015.

HA

LL

OP

ED VAALIT 3.—4.11.

11

12

AHON LINJA Haastattelu Josefiina Manninen ja Ilmar Metsalo Kuvat Ilmar Metsalo

Poleemin haastattelussa Esko Aho kehuu Johannes Virolaista, soimaa ammattiyhdistysliikettä ja kertoo poliittisen historian opiskelun tärkeimmän annin.

E

i mikään suuri murros ole onnistunut vaivattomasti. Jos onnistuisi, se ei olisi suuri murros.”

Esko Aho istuu helsinkiläisessä kahvilassa, siemailee cappuccinoa ja laukoo suoria näkemyksiä Suomen tilasta. Hän on kiireinen – saapuu haastatteluun 38 minuuttia myöhässä ja vastailee pari kertaa puhelimeen – mutta onnistuu antamaan itsestään rauhallisen vaikutelman. On kulunut 40 vuotta siitä, kun Aho aloitti poliittisen historian opinnot Helsingissä. Pääministerin pesti päättyi 20 vuotta sitten. Vuosituhannen alussa Aho jätti politiikan ja siirtyi yksityisen sektorin puolelle.

Juha Sipilän hallituksen myötä Ahosta tuli kertaheitolla ajankohtainen henkilö. Kahden keskustalaisen pääministerin samankaltaisuutta kiirehdittiin penkomaan hallituksen ensikuukausien aikana. Eikä suotta, Sipilän ja Ahon hallitusten välillä on huomattavia yhtäläisyyksiä. Kumpikin nosti keskustan oppositiosta suurimmaksi puolueeksi keskellä lama-aikaa. Kumpikin yritti kokoomuslaisen valtiovarainministerin taustatuella yhteiskuntasopimusta – ja kumpikin epäonnistui. Molemmat ovat kotoisin 3300 asukkaan Vetelistä.

Long Playn artikkelissa Juha Kauppinen maalaa Ahosta kuvan Sipilän tärkeimpänä neuvonantajana, joka purkaa traumojaan hallituksen politiikan kautta. Kysyttäessä mah-

dollisesta neuvonantajaroolista Aho ei vaikuta yllättyneeltä. Hän sanoo olleensa yhteydessä Sipilään, mutta kiistää olevansa keskeinen neuvonantaja. Aho toteaa myös oppineensa, että johtaminen on omien ratkaisujen tekemistä. ”Kuunnella kannattaa, mutta ei kenenkään neuvojen varassa voi ratkaisuja tehdä.”

Ei konsulttina työskentelevää Ahoa silti tunnu neuvojen antaminen haittaavan. Hän istuu hyväntuulisena kahvikuppi kädessä ja perkaa Suomen talouspolitiikkaa: ”Meillä on isoja ongelmia edessä ja käsissä. Ei mahdottomia, mutta niin isoja, että toimintatapojen on pakko uudistua ja muuttua.”

Mies voi lähteä politiikasta, mutta politiikka ei miehestä.

Kun Sipilän hallituksen leikkauspolitiikkaa kritisoitiin, Aho kertoi että olisi nykytietämyksen valossa tehnyt tiukempia talouspoliittisia valintoja pääministerinä 1990-luvulla. Hän sanoo kummastelevansa, että olemassa olevia ongelmia siedetään helpommin, kuin mahdollisista korjaustoimenpiteistä koituvia haittoja ja muutokseen liittyviä epävarmuuksia. ”Yksi asia mitä en ollenkaan ymmärrä on, että sanotaan näiden korjaavien toimenpiteiden olevan vahingoksi ihmisille. Kukaan ei kysy, mitä kaikkea on menetetty kohti kymmenen vuoden aikana, kun asiat ovat olleet ratkaisematta. Kuinka monta työpaikkaa on menetetty, kuinka monta yritystä on kaatunut, kuin13

ka paljon kansantaloudellista hyvinvointia on kadonnut?”

Aho itse pitää vertausta Sipilään jossain määrin osuvana, varsinkin olosuhteiden osalta. Yhtäläisyyksien lisäksi on toki paljon eroja.

Kahdenkymmenen vuoden aikana moni asia on muuttunut, myös johtamisen tavat ja haasteet. EU-jäsenyys ja globaalimpi toimintaympäristö ovat tuoneet omat mausteensa soppaan. Konteksti – termi, jota Aho viljelee paljon – on nyt toisenlainen.

"SILLOIN TULI DEVALVAATIO, JOKA PELASTI. NYT KUVITELLAAN, ETTÄ TULEE JOKU MUU IHME, JOKA PELASTAA." Suomi murroksessa ”Tekisi mieli sanoa, että on yksi alue, jossa edelleen uskotaan että asiat ovat samalla tavalla. Se on ammattiyhdistysliike.”

Tämä ei Ahon suusta ole mikään tavaton lausahdus. Jo 1970-luvulla hänen johtamansa Nuoren Keskustan Liitto linjasi ay-liikkeen jäsenistöstään ja alkuperäisistä ihanteistaan vieraantuneeksi painostusjärjestöksi. Pääministerinä Aho väänsi yhteiskuntasopimuksesta sak:n silloisen puheenjohtajan Lauri Ihalaisen kanssa. ”Jostain syystä edistykselliseksi itsensä leimanneelle ammattiyhdistysliikkeelle edistys on tänä päivänä vaikea asia”, Aho pohtii.

Tuskinpa häntä ainakaan haittaa, mikäli Sipilän hallitus toimillaan kaventaa ay-liikkeen valtaa.

Aho sanoo ihmettelevänsä, että osa suomalaisista tuntuu vieläkin haikailevan devalvaation perään. Hänen mukaansa 1990-luvulla devalvaation hyväksyivät kaikki, koska ke14

nenkään ei tarvinnut laittaa nimeään paperiin.

Silti kyseessä oli paljon suurempi tulonsiirto vientiteollisuuden hyväksi kuin Ahon hallituksen kaavailema yhteiskuntasopimus olisi ollut.

Euro-Suomessa devalvointi ei enää ole mahdollista. Ahon mukaan Suomessa ei olla valmiita ymmärtämään sitä, että sisäiset toimet ratkaisevat. Keskeisimpinä toimina Suomen kilpailukyvyn kasvattamiseksi hän näkee palkkamaltin, yrittäjyyden helpottamisen säätelyä vähentämällä, julkisen sektorin tehostamisen sekä laadullisen kilpailukyvyn kasvattamisen. Kuulostaa hallitusohjelmalta. Samoilla linjoilla Aho on tosin ollut jo hyvän aikaa. ”Silloin tuli devalvaatio, joka pelasti. Nyt kuvitellaan, että tulee joku muu ihme, joka pelastaa.”

Yksi tällainen pelastava ihme oli Nokia.

Suomalaisyrityksen huima nousu on taloushistorian valossa ainutlaatuinen. Ahon mukaan Nokian menestys kuitenkin vääristi kuvaa maan talouden tilasta. Nokia toimi piristeenä, jonka voimilla selvittiin vuoteen 2008 asti. Sen jälkeen piristeenä on ollut valtionvelan kasvattaminen lähes kaksinkertaiseksi. ”Suomen ongelma on, ettemme suostu katsomaan, mistä hyvinvointimme ja menestyksemme on seurannut. Osa niistä menestystekijöistä on menetetty. Meidän täytyisi nopeasti luoda tilalle uusia menestystekijöitä, ja se on aina kova urakka.”

Siinä missä Aho ei säästele sanojaan ay-liikkeen kohdalla, sosialidemokraatteihin hän suhtautuu jopa lempeästi: ”Mielenkiinnolla seuraan, mitä sdp nyt tekee, sillä se on nyt vähän samanlaisessa tilanteessa kuin keskusta 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Silloin maatalousväestön varaan rakentunut puolue joutui muuttumaan. Ja nyt teollisuustyöväestön varassa syntynyt ja kasvanut puolue kamppailee siitä, minkä suunnan se valitsee. Siinä kysytään suurta johtajuutta.”

Aho sanoo oppineensa arvostamaan maalaisliitto-keskustaa murrosvaiheissa luotsannutta Johannes Virolaista. Hänen mukaansa Virolaisella oli selvä näkemys keskustan suunnasta ja uskallusta tehdä rohkeita liikkeitä, vaikkei Aho, eikä ”kovin moni muukaan keskustassa” aikanaan ymmärtänytkään Virolai-

sen tekemää keskustan uudistustyötä. ”Johtaminen ei ole sitä, että koettaa korvat hörössä kuunnella mitä pitäisi tehdä. Johtaminen on sitä, että tietää mihin suuntaan maan pitää kulkea ja on vaikuttamassa siihen.

Se edellyttää monta kertaa vastavirtaan kamppailua.”

Polholainen maailmankuva Vuonna 1980 valmistunut Aho sanoo poliittisen historian vaikuttaneen hänen ajatusmaailmaansa. Ahon mukaan yksi poliittisen historian tärkeimpiä opetuksia on se, etteivät asiat etene lineaarisesti, vaan niihin tulee murroskohtia. Toinen tärkeä opetus on kontekstin merkityksen ymmärtäminen: “Yritän nähdä asioiden merkitykset kokonaisuudesta käsin. Merkittävyyden ainoa mittari on vaikutus kokonaisuuteen.”

Nykypolitiikan yhtenä suurimmista ongelmista hän näkeekin juuri asioiden irtoamisen kontekstista. Kokonaisuuden osia ruvetaan tarkastelemaan yksittäisinä asioina. Rahan rooli on ylikorostunut. ”Joskus tuntuu siltä, että kaikkein eniten rahan voimaan uskovat ne, jotka sanovat, etteivät pidä rahaa suuressa arvossa” Esimerkkinä Aho mainitsee rahan koulutuksen laadun mittarina. Harvard on hänen mukaansa saatu rahalla hyväksi, mutta “on siinä muutakin”. Nykyiset koulutusleikkaukset voivat olla Ahon mukaan sekä uhka että mahdollisuus. ”Kun sanotaan, että ei voi yhtä aikaa leikata ja antaa lisää niin kyllä voi, ja niin pitää tehdäkin. Se, että kehittyä voi vain antamalla lisää rahaa on täysin kuolleena syntynyt ajatus.”

Ahon mukaan hyvät ja yksinkertaiset toimintamallit ja yliopistojen kontaktit muuhun yhteiskuntaan olisivat suomalaisillekin yliopistoille olennaisia. Yliopistot eivät muista, että opiskelija on tärkein.

“Ydin on se, että opiskelija oppii, pääsee kehittymään ja saa haasteita.”

Tähän Aho pääsee pian vaikuttamaan itsekin. Hänet nimitettiin viime keväänä Aalto-yliopiston Executive in Residence -tehtävään, ja tammikuussa hän aloittaa Business and Society -kurssin, jonka hän toivoo lieventävän rajaa yliopiston ja muun yhteiskunnan välillä. Hän

yrittää saada elinkeinoelämän palvelukseen meneviä ymmärtämään, mitä julkinen puoli merkitsee ja myös toisin päin: julkisen puolen palvelukseen päätyvät ymmärtämään logiikan, jolla yksityinen puoli toimii.

Monipuolinen työura Aho kertoo uransa usein edenneen olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Monesti tämä on vienyt elämässä suuntaan, jota ei ole tullut aiemmin ajatelleeksi. Nuoren Esko Ahon tulevaisuudensuunnitelmat liittyivät pitkälti toimittajan uraan. Tie vei kuitenkin politiikkaan.

Ahon yhteiskunnallinen taival alkoi 17-vuotiaana Nuoren Keskustan Liiton eli nykyisten Keskustanuorten Keski-Pohjanmaan piirin puheenjohtajana. Kokouksen tunnelmaa haistelemaan mennyt Aho ei ollut edes ajatellut asettuvansa ehdolle. ”Koko yhteiskunnallinen urani alkoi ihan puhtaasta sattumasta”, hän toteaa.

Ratkaiseva hetki poliitikon uralla oli valinta nkl:n puheenjohtajaksi vuonna 1974. Valtakunnallisen nuorisojärjestön johtaminen oli sukellus yhteiskunnallisen vaikuttamisen syvään päähän: puheenjohtajuus tarkoitti myös keskustan puoluehallitukseen ja sen työva15

HENKILÖ

E S KO A H O

Syntynyt 1954 Vetelissä Valmistui poliittisesta historiasta 1980 Gradun arvosana lubenter approbatur Gradun aihe Maakysymys maalaisliiton politiikassa 1918–1922 Kansanedustaja 1983-2003 Suomen Keskustan puheenjohtaja 19902002 Suomen pääministeri 1991-1995 Keskustan presidenttiehdokas 2000

16

liokuntaan kuulumista. Saman pöydän ääressä parikymppisen Ahon kanssa istuivat muun muassa Johannes Virolainen, Ahti Karjalainen ja Paavo Väyrynen.

Alle kaksi vuosikymmentä myöhemmin Aho kohosi pääministeriksi – ollen 36-vuotiaana maan toistaiseksi nuorin pääministeri.

Toisin kuin moni politiikan pariin takertunut ikätoverinsa, Aho teki politiikkaan selvän pesäeron vuonna 2002. Hän kertoo päivänpolitiikan jättämisen olevan monelle vaikeasti ymmärrettävä ratkaisu. ”Tulin niin nuorena politiikkaan ja olin niin pitkään mukana, että halu tehdä suuri valinta johonkin toiseen suuntaan oli hyvin luonnollinen ratkaisu.”

Aholle tämä toinen suunta oli siirtyminen Harvardin yliopistoon Senior Fellow -tehtävään. Hän kertoo Harvardin olleen silta pois politiikasta. ”Se oli kokemus, jota ilman en olisi tässä”, Aho toteaa.

Tällä hetkellä Esko Aho toimii suomalaisten suuryritysten omistaman Venäjän-kaupan edistämiseen tähtäävän East Officen hallituksen puheenjohtajana ja Aalto-yliopistolla Executive in Residence -tehtävässä. Oman konsulttiyrityksen Verbatumin pyörittämisen lisäksi hän istuu Kansainvälisen kauppakamarin hallituksessa. Työnkuva pitää Ahon kiireisenä. ”Huomenna olen Moskovassa, viime viikolla Intiassa, ensi viikolla Pietarissa. Seuraavina viikkoina taidan olla Varsovassa ja niin edelleen.”

Neljä vuosikymmentä selkeän päivätyön puitteissa puurtaneelle yrittäjän rooli ja aikataulun vapaa valinta ovat mieleen. Jotkut pestit ovat Ahon mukaan sellaisia, joita kukaan muu kuin hän itse ei voisi tehdä. ”Toisen palveluksessa työskenneltäessä merkittävä osa ajasta menee rutiinien pyörittämiseen. Kuka tahansa toinenkin voisi tehdä ne”, hän summaa.

Uran huippuhetket Ahon uralle on mahtunut monia käänteitä.

Hohdokkaimmat hetket ovat olleet niitä, jolloin on saanut kokea vaikuttavan jonkin itselle tärkeän asian suuntaan. Kyse on voinut olla

suuresta tai pienestä asiasta. Suomen eu-jäsenyys kuulunee ensimmäisiin. Tärkeä hetki sen kannalta oli keskustan asettuminen jäsenyyden kannalle Jyväskylän puoluekokouksessa kesäkuussa 1994.

Mutta eivät uran huippuhetket aina ole maan kohtalon kääntämistä. Yksi hanke, josta Aho puhuu mielellään on venäläisen taloustieteilijän Jegor Gaidarin kirjan kustantaminen.

Boris Jeltsinin varapääministerinä toimineen Gaidarin vuonna 2006 ilmestynyt Imperiumin tuho. Oppitunteja tämän päivän Venäjälle ei kiinnostanut suomalaisia kustantamoja, mutta Aho tarttui toimeen. Julkaiseminen oli hänen mukaansa pieni mutta mieluisa projekti. Kirjan hän halusi kustantaa kuusi vuotta sitten menehtyneen Gaidarin takia: ”Tunsin Jegor Gaidarin hyvin. Arvostin häntä suunnattomasti ihmisenä.”

Viime vuonna ilmestynyt kirja oli myös kaupallinen menestys. Oli iloinen yllätys, kun kirja pian löytyi kymmenen myydyimmän tietokirjan hyllystä Akateemisessa kirjakaupassa. ”Ohi kävellessä oli aika mukava tunne, että oli saanut sellaista aikaiseksi.”

Monenlaiset projektit tekevät nykyisestä työtilanteesta mielenkiintoisen. Entinen pääministeri voi valikoida työnsä, eikä cv:tä tarvitse lähetellä. Aho ei kuulemma markkinoi itseään mitenkään, kotisivujakaan ei ole. ”Jos työn tekee hyvin, sitä tulee lisää. Jos sen tekee huonosti, niin sitä ei tule. Se on aika julmaa, kuten muillakin elämän aloilla”, sanoo verkostojen roolia korostava Aho. Työ tekijäänsä kiittää – tässä tapauksessa uusien töiden muodossa. Hän kertoo osaavansa hyvin arvioida, milloin milläkin maailman kulmalla hoidettu työtehtävä tai hanke on niin onnistunut, että se poikii jatkoa. ”Työ täytyy tehdä niin hyvin kuin osaa. Aina kaikki ei onnistu, mutta kun onnistuu, niin siitä seuraa uusia asioita.”

Toimeksiannot tulevat tarjousten perusteella, eikä keskivertotyöpäivää ole. Aho arvelee tulevaisuudenkin näyttävän kiireiseltä, mutta kalenterissa on ensi vuoden puolella vielä paljon tyhjää. ”Tähän sisältyy aito riski. Mä en tiedä, millä mä elän ensi vuoden.” ■

E S KO A H O N V I N K I T POLHOLAISILLE

1

10 000 tuntia. Kun jotain tekee sinnik­ käästi ja kunnolla, ei mahdollisuuksilla oi­ keastaan ole rajoja.

2

Konteksti. Informaatio on ulottuvilla ai­ van toisella tavalla kuin ennen.

Relevantin informaation hahmottaminen ja kontekstiin sijoittaminen on aikaisempaa tärkeämpää.

3

Maailman ymmärtäminen. Opiskelun ja tutkimuksen tehtävä on keskittyä yh­ teiskunnan isoihin ilmiöihin ja rakenteisiin.

Tieteen rooli on auttaa yhteiskuntaa ym­ märtämään ja tulkitsemaan vaikeita asioita.

17

FUKSIKUULUMISIA Teksti Ville Venäläinen | Kuvat Ossi Hietala

S

yyskuisena keskiviikkoiltana Tokoinrannasta kuuluu epätavallisen paljon meteliä, kun joukko innokkaita uusia opiskelijoita viettää Yhiksen fuksiaisia.

Viestikilpailun ratkaisu on käsillä, eikä itsensä häpäisemisen pelko paina voiton rinnalla juuri mitään. Fukseja juoksenteleekin nurmikolla kasvot märkänä ja kermavaahdot rinnuksilla, mutta kaikki heistä vaikuttavat silti nauttivan olostaan täysillä.

Poliittisen historian opiskelun aloittaa tänä vuonna yhteensä 19 valtiotieteilijänalkua.

Muutaman viikon aikana uusien opiskelijoiden taipaleelle on mahtunut jo monia yhteisiä tapahtumia ja illanistujaisia. He ovat ehtineet tu18

tustua hyvin toisiinsa sekä jonkin verran myös vanhempiin opiskelijoihin. Fuksit ovat kehuneet tapahtumien järjestelyjä onnistuneiksi, eikä syksyn riennoista vaikuta jääneen kenellekään huonoja fiiliksiä.

Fuksiaiset eivät varmastikaan olleet tässä mielessä poikkeus. Geordie Shore -teemalla järjestetyt juhlat alkoivat enemmän tai vähemmän sivistyneellä maisteluhetkellä, jonka aikana fuksit saivat nautiskella tuutori Wilhelmiina Koivuniemen rakkaudella kasvattamaa nestemäistä esikoista, Pauli-Manua. Fuksiaiset jatkuivat tämän jälkeen erilaisilla kilpailuilla, ja tapahtuman huipensi perinteinen Maailman rauha -patsaan peseminen Hakaniemenrannassa.

Maailman opettelua ja riemunkiljahduksia Uusien opiskelijoiden kevät 2015 kului paljolti ruotsalaissosiologi Göran Therbornin Maailma-teokseen tutustuen. Vanhempien yhisläisten keskuudessa paljon huomiota herättäneen pääsykoekirjan vaihtumisen noteerasivat myös pääsykokeisiin valmistautujat.

Elina Nyholmille uusi pääsykoekirja sopi hyvin. Hänen mukaansa Therbornin maailmaa syleilevä kirja oli ehdottomasti aikaisemman pääsykoekirjan loputtomia vuosilukuja kiehtovampi. ­­– En ole kovinkaan hyvä nimien ja vuosilukujen muistamisessa, joten siksi uusi pääsykoekirja tuntui enemmän omalta, Ellu kertoo.

Myös Eevi Sveholmin mielestä kirjaa oli mukava lukea. Hän kuitenkin myöntää jossakin vaiheessa lukuinnon olleen koetuksella.

– Kyllähän totta kai alkaa ottaa vähän päähän, kun tarpeeksi lukee, Eevi toteaa.

Sekä Ellu että Eevi kokivat pääsykokeen kysymykset jokseenkin yllättäviksi, erityisen odottamattomilta tuntuivat pääsykokeen aineistotehtävät. Kumpikin jännitti pääsemistään aivan viime metreille saakka. Tuloksia odotellessa tuntui turvallisemmalta valmistaa itseään mahdollista pettymystä varten.

Kun sitten tulokset tulivat, ei Eevin mukaan spontaaneilta riemuhuudoilta voinut välttyä.

Jännittävä ensitapaaminen Uudet opiskelijat saivat ensikosketuksensa uuteen opiskelupaikkaansa Polhon fuksitapaamisessa 21.8. Fuksiryhmä koottiin kasaan Aleksis Kiven patsaalla, josta tuutorit johdattivat sen Kuppalan uumeniin. Siellä fuksit saivat tutustua toistensa lisäksi myös vanhempiin opiskelijoihin.

Sekä Sanni Aho että Nuutti Kiiveri osallistuivat jo ensimmäiseen tapaamiseen. Molemmat myöntävät tilanteen olleen jännittävä.

– Olin kyllä aivan kauhuissani, Sanni muistelee elokuista perjantai-iltaa.

– Totta kai aina uudet ihmiset jännittävät.

Ilta oli kuitenkin todella hyvin järjestetty, ja tuutorit hoitivat hommansa hienosti, Nuutti täydentää.

Vastaanotto on molemmista ollut erittäin 19

lämmin ja avoin. Kaikki vanhemmat opiskelijat ovat olleet avuliaita uusia opiskelijoita kohtaan.

Alusta lähtien on käynyt selväksi, että valtsikassa on paljon toimeliasta porukkaa. Nuuttikin on jo päässyt mukaan Kannunvalajien fuksitoimikuntaan.

Fuksitapahtumien suuri määrä on ollut jopa yllätys uusille opiskelijoille. Varsinkin ensimmäiset kaksi viikkoa olivat varsin intensiiviset. Kiitosta saavat erityisesti kaikkien valtsikan fuksien yhteiset KannuGamesit sekä Helsingin yliopiston historia-aineiden fukseille järjestetty Hissasuunnistus. Tulevatkin tapahtumat siintävät jo fuksien mielissä.

– Erityisesti Polhon 50-vuotisjuhlia on markkinoitu kovasti. Niiltä kyllä odotan paljon, kertoo Nuutti.

Vuosijuhlien lisäksi monet odottavat tulevaa yhiksen syysmatkaa Moskovaan. Todennäköistä siis on, ettei fuksisyksyn aikana tekeminen ainakaan luentosalien ulkopuolella lopu kesken.

Fuksimökki Yksi tämän syksyn mielenpainuvimmista riennoista oli varmasti perinteinen yhiksen fuksimökki Asikkalassa. Sää oli suotuisa käytännössä koko reissun ajan, ja mökkeilijöiden kelpasikin nauttia auringosta ja rentouttavasta tunnelmasta.

Pihapelien ja tuutorien valmistaman ruoan jälkeen saunominen jatkui aina aamukuuteen saakka. Iltanuotiolla makkaranpaiston ohessa tuutoreiden, vanhempien opiskelijoiden ja fuksien yhteislauluna kaikui muun muassa My Heart Will Go On ja Anssi Kelan Puistossa.

Tuutorit ovat saaneet paljon kiitosta avuliaasta ja innostuneesta asenteestaan. Myös fuksimökillä he bailasivat kestävimpien fuksien kanssa läpi yön. Mitä tuutoreilla itsellään on sanottavana tämän vuoden fuksiryhmästä?

– Meillä on aivan mahtava porukka, hehkuttaa tuutori Mikko Helenius.

– Olen todella iloinen siitä, että kaikki ovat olleet niin avoimin mielin mukana. Tämän vuoden fuksit ovat todella avointa ja huumo20

rintajuista porukkaa, tuutorina on ollut oikein ilo olla, Mikko jatkaa.

Mikon kipinä tuutoritoimintaan on peräisin hänen omalta fuksivuodeltaan. Omien tuutoreiden apu helpotti Mikon mukaan paljon yliopistomaailmaan astumista. Tuutori vuosimallia 2015 toivookin voivansa olla omalta osaltaan auttamassa uusia opiskelijoita.

– Yhisläisten välinen yhteishenki on ehdottomasti olemassa. Me tuutorit haluamme saattaa uudet opiskelijat mukaan tähän ryhmään.

Uusia opiskelijoita Mikko neuvoo osallistumaan mahdollisimman paljon yhteisiin tapahtumiin sekä olemaan osana kaikenlaista järjestötoimintaa. Muihin valtsikalaisiin tutustuminen on hänen mukaansa mahdollista ja suotavaa, vaikka ei rankimman kaavan mukaisesta juhlimisesta niin välittäisikään.

Tulevaisuus avoinna Yhteiskuntahistorian johdantokurssilla ensimmäisen taloushistorian luennon jälkeen fuksien keskuudessa käy kova kuhina. Polhon 50-vuotisjuhlien ilmoittautuminen aukeaa kymmenen minuutin kuluttua. Opiskelijat availevat kiireesti läppäreitään ja kyselevät toisiltaan, onko joku jo saanut ilmoittautumissähköpostin.

Odottelun lomassa Siiri Aura ehtii vastailla muutamaan kysymykseen itse opinnoista.

Vaikka ensi viikkojen aikana painopiste on ollut vahvasti vapaa-ajan toiminnassa, on Siirille muodostunut jo jonkinlainen käsitys poliittisen historian opiskelusta.

– Yliopistoluennot ovat minulle uutta, joten opiskelu vaatinut hieman totuttelua. Kivaa on kuitenkin ollut. Paljon uutta asiaa riittää, Siiri kertoo.

Pääaineopintojen lisäksi Siiri suorittaa tällä hetkellä sivuaineopintoja johtamisen opintokokonaisuudesta. Johtamisen opinnot ovat tähän mennessä tuntuneet jokseenkin haastavilta, sillä neljän tunnin luennot vaativat paljon istumalihaksilta ja keskittymiskyvyltä.

Jo ennen yliopisto-opintoja Siiriä ovat kiinnostaneet kansainväliset työtehtävät valtion-

hallinnossa. Valtiotieteellinen tiedekunta vaikutti vastaavan parhaiten näihin uratoiveisiin.

Historiasta paljon pitävälle Siirille poliittinen historia tuntui parhaalta ainevaihtoehdolta.

– Ulkoministeriön Kavaku-koulutus kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta pidän kyllä kaikki vaihtoehdot avoinna. Olen jo opintojeni alettua alkanut miettiä, onko aikaisemmin haaveilemani ura sittenkään juuri se oikea.

Mutta se voi olla yksi vaihtoehto.

Helsinki tuntuu hyvältä Suurin osa vuoden 2015 fukseista on kotoisin Kehä iii:n sisäpuolelta, mutta joukkoon mahtuu myös mukavasti maakuntaväriä. Turkulainen Jouko Raitaniemi ja seinäjokelainen Hannu Hantula ovat muuttaneet Helsinkiin syksyn alussa. Ainakaan vielä katumus ei ole iskenyt kummallekaan.

– Helsinki tuntuu oikein hyvältä, täällä on tosi mukava asua, Jouko kertoo.

Hannu ja Jouko kehuvat Helsingin joukkoliikennettä ja kaupungin elävyyttä. Paikasta toiseen siirtyminen on helppoa, eikä kaupunki ole iltaisin täysin kuollut. Molempien uusi osoite löytyy Vallilasta.

– Vallilassa on sopivasti kaikki tarvittava, Hannu toteaa kotikulmistaan.

Hannulle muutto toiseen kaupunkiin opiskelujen takia oli suhteellisen selkeä ratkaisu, sillä Seinäjoella yliopisto-opiskelu ei ole mahdollista. Jouko taas halusi vaihtelun vuoksi hakea opiskelemaan juuri Helsinkiin.

Mutta kaipaako Aurajoen rannoilta tai Pohjanmaan lakeuksilta jotain Helsinkiin?

– Ei oikeastaan tule kyllä mitään mieleen, Jouko tunnustaa.

Hannu empii ensin hieman, mutta löytää sitten ehkä vähän yllättäen jotain huomautettavaa helsinkiläisestä bilekulttuurista.

– Vähän kyllä toivoisin, että kun lähdetään juhlimaan, niin juhlittaisiin sitten kunnolla. Täällä Helsingissä tämä on tällaista tissuttelua. Seinäjoella juhlittaessa juhlitaan kunnolla eikä pelkästään tanssita! ■ 21

Ä D H E T A KU I N K

Ä T T E D TI E

?

A A J L JA K A

uukki u v a t Ju k k a R K | i m ie N a a ll i Te k s ti A n n y k s e t M a ri H K u v ie n s e lit

Vuoden 2010 vuosijuhlien v iimeisiä lasku makseltiin, ku ja vielä n seuraavaan m erkkivuoteen valmistautum inen tuli jo aja nkohtaiseksi.

Vuonna 2005 oli herännyt a jatus Polhon historiateokse n tekemisestä ja seuraavien vuosien aikan a ideoiden oli määrä konkre kirjaksi. Tämä tisoitua n lehden ilme s ty tt yä tuo aika koittaakin: vu osijuhlilla julka istaan Polhon 50-vuotisjuhla teos Tiedett ä ja kaljaa.

Teoksen pääto imittajat valott avat tuskaisen ihan aa syntyprose ssia.

Jutun kuvituks e n a o n käytetty ennennäkemä töntä kuvama teriaalia Petro delegaation H skoin elsingin-viera ilulta 1989.

22

P

äätoimittajat Ilari Leskelä, Lyydia Aarninsalo sekä Sara Nurmilaukas ajautuivat historiateoksen pariin Polho-taustan ajamana. Leskelä oli mukana jo historiatoimikunnan ensimmäisessä tapaamisessa vuoden 2012 alussa, vaikka ei ollut aikonut ryhtyä teoksen päätoimittajaksi.

- Aikomukseni oli olla suunnittelemassa ja käynnistämässä projektia, mutta lopulta vuosien 2012-2013 puheenjohtajat Ilmar [Metsalo] ja Johanna [Räty] kysyivät kiinnostustani ja päätin lähteä mukaan päätoimittajaksi. Kiinnostukseni oli ensisijaisesti teoksen toimittamisessa ja prosessissa itsessään, en osallistunut varsinaisesti kirjoitusprosessiin, Ilari kertoo projektin alkuhetkistä.

Vuoden 2012 puheenjohtaja Metsalo onnistui houkuttelemaan mukaan myös Nurmilaukaksen.

- Sain Ilmarilta Facebook-viestin, jossa hän lähestyi potentiaalisia kandidaatteja. Olen melko helposti innostuva ja Polho-mielinen, joten loppujen lopuksi oli helppoa lähteä projektiin mukaan. Bonuksena oli myös se, että päätoimittajiksi ja kirjoittajiksi oli jo valikoitunut hyviä tyyppejä.

Nurmilaukas onnistui myös itse rekrytoimaan viimeisen päätoimittajan. Aarninsalo tuli mukaan projektiin juteltuaan asiasta ystävänsä Nurmilaukaksen kanssa.

- Projekti oli ollut jo jonkin aikaa käynnissä, tosin vielä aika puolitehoilla, jos sitäkään. Tiesin että kirjalle etsittiin vielä kolmatta päätoimittajaa ja olin sitä vähän mietiskellyt, mutta varmaan lopullisen päätöksen tein, kun juttelin asiasta Saran kanssa, joka onnistui sitten myös houkuttelemaan minut mukaan.

Kuten Leskelää, myös Aarninsaloa kiinnosti erityisesti päätoimittajuuden toimituksellinen puoli.

- Lähdin mukaan ehkä ennen kaikkea siksi, että toimitustyö, tekstien editointi ja kommentointi kiinnosti. Minussa on jonkun verran kielipoliisin vikaa ja jopa tykkään kielenhuollosta! Tietysti myös Polhon historiaan tutustuminen kiinnosti. Projekti tuntui muutenkin sopivalta ainejärjestöpuuhalta, kun olin jo muuten alkanut jäädä pois aktiivisesta toiminnasta.

23

"Vapaata illanviettoa omien eväiden parissa a la Polho ja Petroskoin vieraat. Paikkana taitaa olla sauna Ida Aalbergintiellä."

Jako kolmeen Kolmelle päätoimittajalle jaettiin omat vastuualueet: Leskelän vastuulla oli järjestön alkuvuodet 1965-1975, Aarninsalo kartoitti vuosia 1975-1995 ja Nurmilaukas aikaa vuodesta 1995 nykypäivään asti.

- Oma osuuteni saattoi olla helpoin, koska olen opiskellut aikakautena jota päätoimitin. Sen vuoksi minulla oli jonkinlainen käsitys teemoista, jotka ovat olleet ajankohtaisia

"MEIDÄN JÄR JESTÖN HISTORIA ON KIINNOSTAVA MPAA KUIN TEIDÄN JÄR JESTÖNNE " 24

viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toisaalta oma kokemus ja aikakauden läheisyys tuovat omia vaikeuksiaan. Vielä käynnissä olevasta aikakaudesta ei pysty tekemään yhteenvetoa ja mietin, ovatko omat kokemukseni häivyttäneet sitä, mikä oikeasti oli keskeistä aikakaudelle, Nurmilaukas kertoo vastuuaikakautensa haasteista.

Kaukaisempien aikojen tutkimisessa avuksi otettiin vanhat Poleemit, historiatoimikunnan keskustelut sekä eri aikojen toimijoiden haastattelut.

- Alun perin aloitin oman aikakauteni kartoittamisen lukemalla Poleemeissa olleita ainejärjestön historiaan liittyviä juttuja. Kunnolla perehdyin aiheeseen kuitenkin viime syksynä ja talvena, kun kirjoitin 80-luvusta kertovan artikkelin itse. Samalla tuli perehdyttyä myös sitä edeltävään ja seuranneeseen aikaan. Toki kaikissa aikakausissa on omat erityspiirteensä, mutta prosessin myötä 80-luvusta tuli minulle läheisin.

Myös Nurmilaukas kokee läheisimmäksi aikakauden, jota itse pääsi tutkimaan.

"Petroskoin Ljosha vauhdissa."

- Olin mukana kirjoittamassa artikkelia, jossa käsiteltiin yhteiskuntahistorian laitoksen syntyä ja kasvoin aiheeseen kiinni. Yhis-yhteistyö on kuitenkin tärkeä osa Polhon identiteettiä nykyään, joten oli mielenkiintoista tutustua rakenteellisiin muutoksiin, jotka mahdollistivat sen tiivistymisen.

Myytit purkuun Historiaprojektissa on päästy myös purkamaan Polhon historian suuria myyttejä, kuten esi-

merkiksi 70-luvun alun hajoamista sekä Seppo Hentilän ennätysmäistä kahden kauden taivalta Polhon johdossa.

- Jakautumista ympäröivät legendat ja anekdootit ovat olleet osa polholaisten kollektiivista muistia ja jopa eräänlainen ylpeyden aihe – “meidän järjestön historia on kiinnostavampaa kuin teidän järjestönne”. Tämä lähihistorian “pommin purku” oli kuitenkin suhteellisen helppoa, sillä tapahtuma on saanut myyttiset mittasuhteensa vasta kertomus25

"Vastalahjojakin annettiin, ei tosin yhtä hienoja. Huivia (HYY:n sponsoroimaa ehkä, en enää muista) sovittamassa Petroskoin edustaja Gosha. Taustalla vasemmalla hymyilee polholainen Sari Mattila." ten myötä. Etenkin Poleemin sivuilla käydyt jälkilöylyt toivat tarinaan omia sävyjään.

Leskelä nostaa esille etenkin yliopistolehtori Tauno Saarelan roolin Polhon historian myyttien murtajana. Jakautumista selvittäessä Leskelä ja Saarela viettivät muutamia iltoja Saarelan työhuoneessa ja samalla selvisi toinenkin myytti: - Paljastuikin, että Seppo Hentilä ei ollut puheenjohtajana kahta kautta, vaan kahtena kautena - toukokuusta 1969 syyskuuhun 1970.

Erkki Vasara (puheenjohtaja 1979-1980) pitää siis tässä suhteessa ykkössijaa.

Leskelän mukaan Polhon jakautuminen 70-luvulla antaakin itse asiassa opetuksen myös nykyisille järjestöaktiiveille.

- Polho oli tuolloin hetken näyttämö yleiselle vasemmiston jakautumiselle, mutta ainejärjestön kohdalla draama palautuu lopulta niin26

kin seksikkääseen aiheeseen kuin yhdistyslakiin: sekavan ja epäonnistuneen kokouksen jälkipyykistä jäi muistoksi Polhon arkistoon Helsingin raastuvanoikeuden lähettämä haaste saapua selvittämään puheenjohtajan ja hallituksen valinnan laillisuus. Tämä olkoon muistutuksena tulevillekin toimijoille – kokousten laillisuus ei ole vain sanahelinää.

Tuska helpottaa 50-vuotisen historian varrelle on jäänyt paljon tapahtumia, joista kaikista ei ole kohistu yhtä paljon kuin esimerkiksi jakautumisesta. Nurmilaukaksen mukaan yhtenä huolena olikin, kuvataanko kaikkia aikakausia yhtä perusteellisesti. Toisaalta Tauno Saarelan seminaareista saapui päätoimittajien editoitavaksi yleensä melko kattavia artikkeleja, mikä osaltaan helpotti pää-

toimittajien urakkaa.

- Yhteistyö päätoimittajien, kirjoittajien ja toimikunnan kesken sujui jouhevasti, apua ja sparrailua saatiin puolin ja toisin, Nurmilaukas kertoo.

Loppua kohden toimitustyön tahti tiivistyi ja koitti raastavan oikoluvun ja tekstien hiomisen aika. Jokainen päätoimittajista nostaa esille loppuvaiheen uuvuttavuuden.

- Vaikka periaattessa pidänkin kielenhuollosta, niin ei se toki siinä loppuvaiheessa kovassa kiireessä mitään superherkkua ollut. Muutamat viimeiset kuukaudet olivat ne kaikkein hektisimmät ja kun itse oli kokopäivätöissä, ei olisi hirveästi jaksanut enää tähän panostaa, Aarninsalo kertoo projektin viimeisistä hetkistä.

- Tuskallisinta oli kieltämättä toimittaminen. 240-sivuisen teoksen tekstimassan työstämisessä kului kesäilta jos toinenkin, Leskelä komppaa.

Aarninsalon mukaan loppuvaiheen tuska alkoi helpottaa, kun hahmoton tekstimassa viimeinkin alkoi loppuvaiheessa saada muotonsa. Myös monet kannustavat kommentit etenkin vanhemmilta alumneilta palkitsivat. Kaikki päätoimittajat kiittelevät loppurutistuksesta etenkin taittaja Mikko Virtaa.

- Nautinnollisinta projektissa oli Mikko Virran viesti teoksen lähtemisestä painoon. Ja tietysti tuoreen kirjan tuoksu, kertoo Leskelä.

Huojentunut päätoimituskunta pääsee vuosijuhlilla vihdoin esittelemään valmista teosta. Vaikka uutta historiateosta tuskin tarvitaan seuraavaan 50 vuoteen, voi päätoimittajien kommenteista kuulla jo toiveita seuraavien Polhon historian tutkijoiden työn helpottamiseksi.

- Ainakin 80-luvulta lähtien on kannettu huolta siitä, että se arkisto pitäisi järjestää. Tämähän nyt on edelleen hieman kesken.

Oli hauskaa lukea eräästäkin 80-luvun kokouspöytäkirjasta merkintä, joka meni suunnilleen näin: "Ajattelemme lämmöllä tulevia historiikintekijöitä" ja lähetettiin terveisiä. Sain siis terveisiä vuosikymmenten takaa! Aarninsalo kertoo. ■

JOKAINEN PÄÄTOIMITTA JA NOSTAA ESIL LE LOPPUVAIHEE N UUVUTTAVUU D E N.

POLHON HISTORIATEOS

NUMEROINA

Ajatus laitettu alulle: 2005 Simo Hiilamon hallituksessa Historiatoimikunta perustettu: 2012 Päiviä alkuajatuksesta julkistukseen: 3668 Päätoimittajia: 3 Teokseen sekaantujia yhteensä: 31 Sivuja: 240 Historiateoksen voi hankkia hintaan 25 € Polhon nettisivuilta löytyvän lomakkeen kautta tai ottamalla yhteyttä Polhon hallitukseen.

27

MUISTOJA POLHOSTA Kuvitus Riina Hyökki

Pyysimme muutamaa 2000-luvun polholaista kertomaan jonkin mieleen jääneen kokemuksen Polhosta. Oliko se jokin anekdootti, hallitusvuoden kommervenkki vai kenties uusien taitojen oppiminen? Neljä eri aikaan aloittanutta polholaista kertoo tarinansa.

28

Nakki Yksi osa ainejärjestötoimintaa ovat niin sanotut nakit, joiden tarkoituk­ sena on hankkia omalle järjestölle vastavuoroisia palveluksia tai va­ roja menemällä työvoimaksi muiden järjestöjen tapahtumiin. On esi­ merkiksi narikkanakkeja, tarjoilunakkeja ja järkkärinakkeja. Yleisesti ottaen nämä luultavasti menevät Polhon hallituslaisen mielessä sa­ maan kategoriaan Kuppalan ja Alinan siivouksen kanssa.

Itselleni muodostui kuitenkin hallitusvuoteni kuluessa joidenkin mielestä Tukholman syndroomaa muistuttanut mielentila suhteessa näihin askareisiin. Totesinkin kerran hallituksen kokouksessa: ”Mä tyk­ kään nakeista”. Osa nauroi, osa pyöritteli silmiään. Tässä kirjoitukses­ sa yritän arvioida kokemustani pseudoyhteiskuntatieteellisestä näkö­ kulmasta.

Kaikki alkoi nähdäkseni vaalikokouksesta. Joskus harvoin Polhon hallitukseenkin on niin vähän halukkaita, että riittävän ison porukan kokoon saamiseksi on houkuteltava mukaan ystävyyssuhteiden tai painostuksen avulla niitä, joilta ei aluksi pahemmin löydy innostusta.

Toisinaan tällaisesta empijästä saattaa tulla seuraavana vuonna pu­ heenjohtaja, mutta omalla kohdallani vastaavaa kasvua ei tapahtu­ nut. Minusta tuli rivijäsen, jonka motivaatio ei riittänyt uusien tapah­ tumien innovointiin tai järjestämiseen.

Tästä näkökulmasta tulkitsen, että vapaaehtoisiin nakkeihin ilmoittautumalla korjasin osaksi huonoa omaatuntoani, mutta myös rakensin itselleni eräänlaisen positiivisen duunari-identi­ teetin. Olin löytänyt oman tapani tehdä työ­ tä yhteisen hyvän eteen.

Välillä tunsin kuitenkin, että tämä identiteetti sai liiankin suuren otteen it­ sestäni.

Olimme narikkanakissa eräiden sitsien jatkoilla. Kollegani harrasti­ vat palvelun lomassa naispuolis­ ten asiakkaiden kanssa hillittyä flirttiä, hyvällä maulla tieten­ kin. Erityisesti kaksi fuksityt­ töä innostuivat Polhon pojis­ ta, ja jouduin tilanteeseen, jossa olin pakotettu sano­ maan edes jotain. Suusta­ ni tuli: ”Mistä ainejärjestöstä te ootte”? Hetken hiljaisuuden jälkeen tytöt poistuivat paikalta.

Häpesin kulttuurisen pääomani va­ jaavaisuutta, samalla kun yritin nau­ raa kollegoideni mukana.

Vironreissut, kiitos ei

29

Suomen Pankissa Tiedettä & kaljaa -illoista kehkeytyi minulle tärkeä tapahtuma, joka tarjoili kerta toisen­ sa jälkeen roppakaupalla ikimuistoisia koke­ muksia ja hulvattoman hauskoja anekdootte­ ja tunnettujen vaikuttajien seurassa. Tilaisuuk­ sista on jäänyt lukemattomia mieleenpainuvia hetkiä, joita olen kaiholla muistellut opiskeluai­ kojen päätyttyä.

Eräs tapahtuma oli erityisen antoisa. Suo­ men Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen oli vie­ raana keväällä 2009. Kun sovitun kestoista il­ taa oli jäljellä puoli tuntia, kysyin edellisenä syksynä puhjenneeseen finanssikriisiin joh­ taneista syistä. Liikanen totesi, ettei aika riitä sen käsittelyyn, mutta ehdotti yllättäen voi­ vansa järjestää meille seminaarin aiheesta.

Uskoin tietysti, että tämä menee tyhjien lu­ pausten kerhoon.

Mitä vielä! Seuraavalla viikolla heräsin aa­ mulla puhelinsoittoon. Pääjohtajan sihteeri soitti: ”Liikanen yritti tavoitella.” Hetken ku­ luttua Eki tuli langan päähän ja totesi: ”Mehän puhuimme siitä seminaarista, millaisen tilai­ suuden haluaisit?”. Olin äimän käkenä, mutta esitin toiveeksi kuulla Suomen Pankin histo­ riasta ja ajankohtaisesta taloudellisesta tilan­ teesta. Liikanen sanoi tämän onnistuvan: ”Pi­ dän itse esittelyn taloustilanteesta.” Sovimme parin tunnin mittaisesta seminaarista.

Määrättynä päivänä Snellmaninkadun hy­ väntuulisella isännällä ei ollut mihinkään kii­ rettä polholaisten kestitsemisessä. Tilaisuus meni reilusti yliajalle aiemmin sovitusta. Lii­ kanen järjesti ikimuistoisen seminaarin, jossa Antti Kuusterä piti esitelmän Pankin historias­ ta ja pääjohtaja itse katsauksen finanssikriisin tausoista. Välillä käytiin siemailemassa viine­ jä ja cocktail-paloja. ”Ja onko tässä kaikki”, to­ tesi pääjohtaja salissa notkuvien tarjoilukärry­ jen edessä. Mietin paikan päällä hymähdellen, että laskusuhdanne ei ole iskenyt vielä aina­ kaan Suomen Pankkiin. Kaiken kaikkiaan tä­ mä tapahtuma oli yksi opiskeluajan tähtihet­ kistä, jolloin erityisesti tunsin valinneeni täy­ sin oikean pääaineen.

Kortsu.

30

Polho opetti minut kokkaamaan En koskaan erityisemmin pitänyt ruoanlaitos­ ta. Lentäessäni pesästä ainoastaan Unicafe pelasti minut puutteelta ja nälältä. Oma koti­ kaan ei kannustanut kutsumaan illallisvieraita.

Kerran päätin panostaa, mutta jopa valmis­ pohjakakun koristelu osoittautui lopulta yli­ voimaiseksi askareeksi.

Kaikki muuttui, kun liityin Polhoon. Äkkiä olin tilanteessa, jossa minä, uusavuton mäm­ mikoura, jouduin suunnittelemaan ja valmista­ maan kolmen ruokalajin illallisen lähes sadal­ le. Onneksi en ollut yksin.

Aluksi pilkoin vihanneksia ja katselin, mi­ ten tottuneella otteella vanhemmat polholai­ set väänsivät käsittämättömiä määriä lihamu­ reketta ja fetapiirakkaa. Polho-urani edetessä aloin saada ja ottaa enemmän vastuuta. Ylei­ simmin selvisin kunnialla, mutta toisinaan ko­ kemattomuus aiheutti pieniä kompastuksia.

Kerran aikataulutukseni paistamisen suhteen petti ennen Itsarisillistä, ja naapurini joutuivat tarjoamaan uuninsa yhteiseen hyvään. Toisel­ la kertaa sekoittamani sangria oli niin hapan­ ta, että se jäi kurkkuun kiinni pitkäksi aikaa.

Ei minusta koskaan mestarikokkia tullut, mut­ ta opin nauttimaan ruoanlaitosta ja sen suun­ nittelusta. Se siinä oli parasta yleisesti ottaen: olimme kaikki opettelemassa järjestötyötä ja kaikkea siihen liittyvää, ja jo­ kainen sai välillä myös sählätä ihan rauhassa.

Onneksi suuremmil­ ta vahingoilta väl­ tyttiin!

Poropeukalo

Ihmisiä Noin kuusi vuotta sitten tepastelin arkana Rau­ tatientorin poikki. Olin hermostunut, maltta­ maton ja utelias. Olin ensimmäistä kertaa mat­ kalla Kuppalaan.

En oikein tiennyt silloin, mitä odottaa. Nyt kun katson taaksepäin, on hankalaa erottaa, mitkä asiat muodostuivat lopulta tärkeiksi.

Kerrataanpa. Mitä olen oppinut matkan var­ rella?

Ensimmäisenä vuonna opin, ettei kanna­ ta – välttämättä – vuosijuhlien jälkeisellä sillik­ sellä aamupalan kyytipojaksi tilata pulloa kuo­ huviintä. Ainakaan, jos on seuraavana aamuna menossa yliopistouransa ensimmäiseen tent­ tiin. Tämä opetus ei tarvinne perusteluita.

Toisesta vuodesta muistan Marjatta Ra­ hikaisen painokkaan äänen. Ei Mary Wollsto­ necraft kirjoittaessaan piikaansa tarkoittanut.

Tämä lausahdus ja sen akateeminen anti teki allekirjoittaneeseen ilmeisen lähtemättömän vaikutuksen.

Kolmannesta vuodesta muistan kirveleväs­ ti sen painajaismaisen iltapäivän, kun olin pi­ kaisesti ennen kandidaatintutkielman palau­ tusta pistäytynyt Aleksandriaan lisäämään sivunumerot. Tästä tapahtumasta traumati­ soituneena en vieläkään muista, miten sivu­ numerot saadaan word-asiakirjassa alkamaan oikealla numerolla vasta sisällysluettelon jäl­ keen.

Neljäntenä vuonna huomasin, ettei kos­ kaan ole liian myöhäistä löytää uudestaan kä­ sittämätöntä tarvetta kreisibailata fuksibileis­ sä pilkkuun asti.

Viidennen lukuvuoden aikana Eras­ mus-vaihdossa minulle vihdoin selvisi, et­ tä 6.12. on mahdollista viettää myös muutoin kuin pukeutumalla cocktail-mekkoon ja seiso­ malla tuolilla laulaen täyttä kurkkua Kekkoses­ ta. Tyystin toinen kysymys on, miksi kukaan tahtoisi viettää päivän toisella tavalla.

Kuudes vuosi on nyt. Mitä olen oppinut?

Millä tavalla Polho on muuttanut minua, osal­ listunut minuuteni muokkaamiseen, antanut uusia ulottuvuuksia identiteettiini? Olenko ko­ kenut jotakin pohjamutia myöten ravistele­ vaa?

Ainakin olen naputellut viestejä aamuruuh­ kassa ja tylsinä iltapäivinä, viikonloppuisin ja iltamyöhään. Olen hengannut tyyppien kans­ sa, joista on matkan varrella tullut elintärkeitä.

Olen puhunut maratonpuheluita, juonut teetä ja käynyt kävelyillä. Kun tulen kotiin ja lausah­ dan: oli ihana brunssi tyttöjen kaa, meillä oli ihan supermielenkiintoinen nato-keskustelu, tajuan, ettei se ole ihan itsestäänselvää.

Ja se on ollut merkittävää tajuta: olen löy­ tänyt ihmisiä, joita ilman elämä olisi värittö­ mämpää, tylsempää ja mitättömämpää. ■ K.

31

32

ARKISTOJEN

Koonnut Os si Hietala

K ÄT KÖ I S TÄ

S

yksyllä 1975 Polhon kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi ainejärjestölle perustettiin oma lehti, nyt 40 vuotta täyttä­ vä Poleemi. Alkujaan perin omintakeisen ainejärjestöleh­ den ytimenä oli voimakas tieteellinen kunnianhimo ja halu puo­ lustaa hetken uhattunakin olleen, suhteellisen nuoren poliittisen historian laitoksen olemassaoloa vakavasti otettavan tutkimus­ työn avulla. Esillä oli paitsi historia- ja yhteiskuntatieteellinen, myös ajan hengen mukainen puoluepoliittinen ulottuvuus.

1980-luvun alkupuolella lehden linja muuttui vuoden 1981 päätoimittajakriisin ja sitä seuranneen "sählysukupolven isän­ murhan" myötä aiempaa epäpoliittisempaan suuntaan. Aihevali­ koimaan etsiytyi yhä kasvava määrä opiskelijaelämää ja opintoja koskevia asioita. Poleemi palkittiin vuonna 1989 HYY:n järjestö­ lehtikilpailun ensimmäisellä palkinnolla. Seuraavaa vuosikym­ mentä taas leimasivat kansainvälistyminen sekä hassuttelu- ja vakavien aiheiden yhdistelyn aallonharja ennen linjan uutta va­ kavoitumista ja teemanumeroiden esiinmarssia.

Uusi vuosituhat toi Poleemin jälleen lähemmäs opiskelijoita ja ainejärjestöä. Lehdessä jatkettiin teemanumeroihin vaihtelevalla uskollisuudella perustunutta linjaa vuoteen 2009 saakka. Tren­ dinä on viime vuosina ollut lehden voimakas aikakauslehtimäi­ seksi muuttuminen.

Arkistojen kätköistä -artikkelisarjassa Poleemi kurkistelee ne­ likymmenvuotisen historiansa eri vaiheisiin. Tässä artikkelissa on käytetty lähteinä lehden erikseen mainittujen numeroiden lisäk­ si Polhon 50-vuotisjuhlilla julkaistavaa Tiedettä ja kaljaa -histo­ riateosta.

33

Poleemi erittäin salaisten asioiden kimpussa 1980-luvun loppupuolella Poleemi käänsi katseensa entistä vahvemmin itään.

Reaa­lisosialismin romahduksen lähestyessä Neuvostoliittoa käsitelleiden juttujen sävy muuttui vähitellen yhä humoristisemmaksi ja kärkevämmäksi. Toinen aikakautta leimannut trendi oli opiskelijaelämälle omistetun palstatilan lisääntyminen esimerkiksi Suihku seurapiireissä -viihdepalstan ja ainejärjestön hallituksen tiedotuksen muodossa.

Vakoojasiluetein kuvitetussa Erittäin salainen -teemanumerossa 4/1989 ruoditaan muun muassa suojelupoliisin päällikkö, poliisineuvos Seppo Tiitisen Radio Cityn haastattelussa esittämiä näkemyksiä johtamastaan organisaatiosta. Marko Jokelan yhdeksänsivuisessa artikkelissa Seppo Tiitinen avomielisenä: "Supon voisi lakkauttaa!" käydään mainitun haastattelun pohjalta läpi suojelupoliisin valtuuksia ja yhteiskunnallista asemaa, suhdetta politiikkaan ja mediaan, Tiitisen uraa sekä supon toimintaa. Artikkelista käy ilmi muun muassa supon harjoittama salakuuntelu ja salaisten henkilörekisterien ylläpitäminen.

"Supo tekee työtä johon valtiojohto huomionsa kiinnittää".

"Niin yksinkertaista se on".

Voiko enää lakonisemmin toivottaa hyvää yötä kaikille kansalaisil­ le. Nukkukaa rauhassa sillä teitä tarkkaillaan.

Muistakaa ilmoittaa [R]atakadulle kaikista huomaamistanne poik­ keavuuksista. Lähin naapurinne saattaa olla vieraan vallan vakooja tai turvallisuuttamme uhkaava terroristi. Älkää luottako ulkomaalaisiin: he ovat riskiryhmä ja koko ajan suun­ nittelemassa jotain. Älkää kuunnelko äänekkäästi puhuvia ihmisiä ellette kerro asiasta supolle, kieltäytykää rauhanmarsseista, kunnioittakaa liikennevaloja. Älkää naureskelko kadunkulmissa takinkäänteeseensä puhuvia asiamiehiämme, sillä he voivat paljastua.

Lainaus ja kuva: Marko Jokela, Seppo Tiitinen avomielisenä: "Supon voisi lakkauttaa!", Poleemi 4/1989 34

Kansainvälinen ja monipuolinen Poleemi Neuvostoliiton romahduksen jo häämöttäessä 1990-luvun ensimmäisinä vuosina Poleemissa vallitsi voimakas eurooppalainen suuntaus, ja lehden sisällössä korostuivat muun muassa Erasmus-ohjelman helpottamaan opiskelijavaihtoon ja matkailuun liittyvät aiheet.

Aihevalikoima ei suinkaan ollut epäpoliittisuudestaan huolimatta suppea, vaan paikoin rankaksikin äityneen opiskelijabileillä hupailun ja kansainvälisyysaiheiden lisäksi lehden sivuilla nähtiin muun muassa Eeva Lehtiön kirjoittama, huumausaineista kertova tietopaketti Charas, spiidi, belladonna ja muut kamat. Uljas uusi maailma -nimeä kantaneesta numerosta 3/91 löytyvä artikkeli avaa maailman terveysjärjestö who:n määritelmää huumausaineille, kuvailee erilaisia huumeita valmistus- ja käyttötapoineen ja ruotii aineiden käyttäjien asemaa yhteiskunnassa. Artikkelissa käsitellään myös itäja länsiblokkien toisilleen avautumisen vaikutuksia kansainväliseen huumerikollisuuteen ja sitä kautta Suomeen.

Huumerikollisuus on kansainvälistä, ja siksi tulli on keskeisessä asemassa huumejuttuja selvitettäessä. Helsinki-Vantaa lentoase­ man tullin yhteydessä on vuodesta -75 toiminut erityinen huu­ mausaineryhmä. Suomi on sekä kauttakulkumaa että päätepis­ te, ja yleisin takavarikoitu huume on hasis. Salakuljettajat ovat usein noin parikymppisiä miehiä, mutta myös naisia niin kuin elä­ keläisiäkin on tavattu huumeita kuljettamassa. Poliisi arvioi vuon­ na -88, että Suomen tuotavien huumeiden arvo liikkuu vuosita­ solla kymmenissä miljoonissa markoissa, vaikka tarkkaa arvoa ei kukaan tiedä.

Itä-Euroopan tapahtumat ovat muuttaneet Suomen maan­ tieteellistä asemaa huumeliikenteen kannalta. Tulevaisuudes­ sa saattaa Suomen asema kauttakulkumaana entisestään koros­ tua. Itä-Euroopassa huumeet ovat halpoja ainakin toistaiseksi, kun taas Suomen hinnat ovat tuskin yllättäen Euroopan huipputasoa.

Lainaus: Eeva Lehtiö, Charas, spiidi, belladonna ja muut kamat, Poleemi 3/1991 35

Satiiri-Poleemin kultakausi Kasarin lopulle ja 1990-luvun alulle tyypillistä hassuttelua edustavat muun muassa 75 vuotta täyttäneen Suomen juhlavuonna julkaistun numeron 4/1992 artikkelit Holkerin kesäparta - lähihistoriamme klassisia selitysyrityksiä osa 1 ja Mauno Henrik Koiviston viimeinen uudenvuoden puhe. Edellisessä Heikki Aittokoski tarkastelee pääministeri Harri Holkerin kesällä 1990 kasvattaman parran ilmestymisen syitä ja vaikutuksia Suomen poliittiseen kehitykseen. Jälkimmäinen puolestaan on Jaakko Lyytisen pakinamainen teksti, jonka ingressissä kommentoidaan presidentti Koiviston päätöstä siirtää uudenvuoden puhe pääministerin vastuulle. Itse teksti on presidentin kirjoittamaksi väitetty "puhe", jonka "Poleemi yksinoikeudella julkaisee".

Paavo Väyrynen valittaa, että hän on ollut 'poliittisen mielikuvaterrorin uhri'. Todelli­ nen uhrilammas olen kuitenkin minä eikä Paavo. En ole kuitenkaan alentunut saman­ laiseen marttyyrointiin kuin tuo umpikiero lappalainen, vaan olen aina seissyt selkä suorana ja ryhti uljaana kuin mies.

Lainaus: Jaakko Lyytinen, Mauno Henrik Koiviston viimeinen uudenvuoden puhe. Kuva: Heikki Aittokoski, Holkerin kesäparta, Poleemi 4/1992

Kekkosen silmälasit ja poliittishistoriallista aikamatkailua Lattarifriikit huom! Tarjolla uniikki tsäänssi päästä Etelä-Amerikan-matkalle Francisco Pizarron meges­ sä! Koe Perun idylli vuodelta 1532! Andien jylhyys ja viidakkojen vehreys salpaavat harmonisuudellaan hengen! Vamos a la playa! Inkat maksaa lystin!

Heikki Aittokoski käsittelee historian jälleenrakennus -teemalla toteutetussa juhlanumerossa 3/1995 aikamatkailua ja poliittisen historian tulevaisuutta Stephen Hawkingin julistettua aikamatkailun "periaatteessa mahdolliseksi". Samassa numerossa Jari Sedergren kertoo 17-vuotiaana teloituskomppanian päällikkönä toimineen Urho Kekkosen sisällissotakokemuksista otsikolla Millon Urho Kekkonen sai silmälasit?

Lainaus ja kuva: Heikki Aittokoski, Aikamatkailu ja poliittisen historian tulevaisuus, Poleemi 3/1995 36

Media-alaa ja opiskelijavallankumousta Poleemin suuressa juhlanumerossa 3/2005 pohditaan muun muassa Poleemin 30-vuotisen taipaleen tiivistämistä yhteen näyttelyser­ miin, määritelmään tai sanomaan Hanna Mäkisen pääkirjoituksessa sekä lehden ja Polhon asemaa toimittajakouluna. Jälkimmäinen on Poleemia 1979-1980 päätoimittaneen Marja-Liisa Pollarin käsialaa. Pollari sivuaa myös suomalaisen median yleistä kehitystä ja polholaisten suhdetta siihen varsin kutkuttavalla väliotsikolla Dosenttitaudista merkityksellisyyteen. Toinen entisen päätoimittajan teksti on Jan Erolan löyhästi pro gradu -työhönsä perustama artikkeli Vallankumous alkaa tutor-ryhmästä, jonka aiheena ovat taistolaisylioppilaiden vallankumouspyrkimykset 1970-luvun alkutaitteessa.

Myöhempien aikojen vallankumouksellisten on hyvä opiskella [Akateemisen Sosialistiseuran] ASS:n strategi­ aa, sillä se onnistui hämmentävän hyvin. Avainasemas­ sa olivat ASS-tutorit. Syksyllä 1971 ASS tehosti ainejär­ jestöjen tutor-toimintaansa, "edellisvuosien virheistä op­ pineena". Uusien ohjeiden mukaan tutorit eivät saaneet mennä liian kovalle linjalle, vaan heidän oli pyrittävä luo­ maan hyvät "henkilökohtaiset kontaktit". Tällä ei ilmei­ sesti viitattu kuitenkaan Jaakko Laakson ja kumppanei­ den nuorisoliitossa harjoittamaan ns. pöksylähetykseen.

Sen sijaan ASS halusi näyttää voimaansa esimerkik­ si "ottamalla haltuun" yliopiston avajaiset. Syyskuussa 1971 yliopiston juhlasalissa järjestettyyn tapahtumaan ASS-osastojen oli mobilisoitava kaikki jäsenensä sekä jo­ kaisen henkilökohtaiset yleisvasemmistolaiset tuttavat.

Tilaisuudessa HYY:stä puhui sosiaalidemokraatti Kari Piimies, joka toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana 19721973. "Pystyttävä muuttamaan tilaisuuden luonne. Sato­ ja ASS:laisia oltava paikalla", ASS:n osastovastaavien ko­ kous linjasi.

Vallankumous tuntui todella olevan ovella. Arto Paasilinnan haastattelemana Taisto Sinisalo kaavaili lokakuus­ sa 1971 sosialistista Suomea Suomen Kuvalehden kansiju­ tussa. Seuraavalla aukeamalla "kommunistiluopio" Arvo Poika Tuominen tuomitsi suunnitelmat: "Vallankaappaus suurlakolla on vanha konsti".

Lainaus: Jan Erola, Vallankumous alkaa tutorryhmästä, Poleemi 3/2005 ■

37

50-VUOTIASTA

POLHOA ONNITTELEMASSA

38

39

OODI VIISIKYMPPISILLE Teksti Tuomas Lassinharju Kuvitus Ossi Hietala

”Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin ei sillä pelaa mikään.” Näin lauloi aikoinaan kansantaiteilija Juha Vainio irvaillessaan vanhenevien miesten ongelmia. Sanonnasta väännettiin nopeasti myös naispuolinen versio. ”Nainen kun tulee tiettyyn ikään, niin ei sille riitä mikään.”

A

rmas ainejärjestömme Polho on tänä vuonna tullut siihen tiettyyn ikään.

Polhon kanssa samoihin aikoihin viisikymppisiään juhlivat muun muassa Jari Sillanpää, Jari Sarasvuo, Anna-Leena Härkönen, Mikael Jungner ja Tero Vaara. Viisikymppisyys merkitsee monelle ihmiselle merkittävää rajapyykkiä – Timo Soinin sanoin hillotolppaa – johon liitetään huomattavasti enemmän konnotaatioita kuin muihin tasavuotisjuhliin.

Onhan 50 jo numerologisesti ajanlaskussamme vaikuttava luku: 50-vuotias on nähnyt tätä maailmaa jo puoli vuosisataa. Vuonna 1965 syntyneet suomalaiset ovat syntyneet hyvin toisenlaiseen yhteiskuntaan kuin missä nyt eletään.

Viidenkympin kriisit eivät suinkaan rajoitu vain potenssiongelmiin. Juha Numminen on tiivistänyt kulttiklassikon asemaan nousseessa kirjassaan Minä keski-ikäinen mies ajatuksensa arjesta: ”Olen sukkula putkessa, jonka toinen pää on työssä ja toinen kotona, ja minulla on aina huono omatunto.” Viisikymppisyyden lähestyessä aletaan kuulla itsetilityksiä, mietitään elämän arvoja uusiksi ja kenties hyväksytään viimeinkin, ettei ihminen voi täyttää enää vuodesta toiseen aina vain 22 vuotta. Numminen 40

kirjoitti: ”Jos tässä iässä ei pääse irti nuoruudesta, edessä on kuolema.” Toisilla mielipiteet radikalisoituvat, kuten Tero Vaaralla, joka jakaa nykyään netissä Je Suis Olli -kuvia tukeakseen kohukansanedustaja Immosen ajatuksia.

Tai sitten aletaan miettiä elämän arvoja uudestaan, kuten on tehnyt takaisin kirkkoon liittynyt Jari Sarasvuo.

Onneksi me poliittisen historian opiskelijat tiedämme, että viisikymppisyys ei suinkaan merkitse elämän ehtoopuolelle asettumista. Ajatellaan vaikka valtiomieshistoriaamme.

Urho Kekkonen oli 50-vuotiaana ensimmäistä kauttaan pääministerinä. Koko ura Suomen tulevana itsehallitsijana ja ulkopolitiikan luojana odottivat vielä hamassa tulevaisuudessa.

Toisaalta, kuten Juha Numminen on kysynyt: ”Mikä vaara uhkaa, jos yrittää liian paljon matkia ikuisesti keski-ikäistä Urho Kekkosta?”

Entäpä vuonna 1917 50-vuotissyntymäpäivään viettänyt C. G. E. Mannerheim, jonka ura tsaarin armeijassa koki olosuhteiden pakosta järisyttäviä muutoksia? Tuskinpa saattoi arvata, mitä kaikkea hänellä oli vielä edessään reilun 20 vuoden kuluttua. Myös nykyään monet aloittavat uuden uran: laskekaapa kuinka moni viidenkympin hujakoilla oleva on viime

Entäpä vuonna 1917

No voi huoh!

50-vuotissyntymä­­

päivään viettänyt

C. G. E. Mannerheim,

jonka ura tsaarin armeijassa koki

olosuhteiden pakosta

järisyttäviä muutoksia? vuosina siirtynyt viestintätoimistoon töihin.

Ajatus viisikymppisyydestä on vuosien saatossa muuttunut. Omat isovanhempamme näyttivät 50-vuotiskuvissa, no… iäkkäiltä.

Julkkisnaisia sai kutsua mummoiksi. Nyt naistenlehdissä revitellään ties kuinka räävittömiä puumafantasioita.

Siitä ei ole pitkä aika, kun 50-vuotissyntymäpäivät olivat arvokkaita pönötystilaisuuksia, joihin saavuttiin ykköset yllä. Syntymäpäiväsankari vastaanotti lahjaksi kultakelloja, hyvä jos ei sentään kävelykeppejä. Päivänsankarin miltei aikuiset lapset tarjosivat kukkamekoissaan kuohuviiniä vieraille ja pitopalvelu kestitsi vieraita.

2010-luvulla yhä useammat 50-vuotissyntymäpäivät vietetään rennommissa ja nuorekkaammissa merkeissä. Varataan yökerho, bailataan antaumuksella nuoruuden jorausklassikoita ja etanolia virtaa runsaasti. Päivänsankarin (toivottavasti) aikuiset lapset toikkaroivat kerrankin avoimesti vanhempiensa edessä.

Elokuussa Jari Sillanpää vietti omia 50-vuotissyntymäpäiviään Olympiastadionin konsertissa. Päivänsankari esitti tiukoissa vaatteissa Shake your bon bonia lantio heiluen. Mikä hämmästyttävintä, Sillanpää näytti uskotta-

valta, eikä suinkaan epätoivoiselta sedältä, joka yrittää elää nuoruutensa uudestaan.

Kirjoituksen alussa mainittu Juha Vainion Matkalla pohjoiseen lienee varmasti yksi tunnetuimpia suomalaisia musiikkikappaleita, jossa käsitellään ikääntymisen tuomia lieveilmiöitä.

Kyseinen laulu herätti aikoinaan levytysvuonnaan 1981 jopa melkoisen polemiikin. Niin sanotut vanhan liiton kevyen musiikin miehet tuomitsivat laulun rumaksi ja mauttomaksi.

Kriitikot ja Juha Vainio kävivät keltaisen lehdistön välityksellä melkoista sanasotaa. Kenties iäkkäämpiä arvostelijoita ärsytti, kun nelikymppinen lauluntekijä uskalsi käsitellä aihetta, joka oli tuohon aikaan iskelmäsanoituksessa harvinainen. Väkisinkin tulee mieleen sanonta koiran älähtämisestä ja kalikan kalahtamisesta. Arvostelijoiden harmiksi monet laulun sanonnat, kuten ”sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta” jäivät elämään kansan keskuuteen.

Mutta lopulta koitti päivä, jolloin Juha Vainio täytti itsekin 50 vuotta. Syntymäpäivänsä kunniaksi hän kirjoitti laulun Viiskymppisen viisu, jossa vanhenemista kuvattiinkin arvokkaasti. ”Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta.” Oivaltava sanonta kannattaa aina pitää mielessä, kun mieli aiheuttaa ikäkriisin. ■ 41

POLHOLAINEN MAAILMALLA

IHAN VAIN LONTOOSTA Lontoossa maisterivaihdossa oleva Jaakko Salonen kertoo kokemuksistaan monikulttuurisessa suurkaupungissa.

University College Londonin näyttävä päärakennus vihjaa yliopiston akateemisesta tasosta.

Itä-Lontoo vetoaa rähjäisyydellään ja vaikuttavalla katutaiteellaan.

Lontoo on jatkuva rakennustyömaa, ja kaupungin siluettiin kohoaa koko ajan uusia pilvenpiirtäjiä.

3x

v in k v in k v in k

42

Olen viime vuosina viettänyt paljon aikaa Etelä-Euroopassa. Puhuin pai­ kallista kieltä paikallisella aksentilla, söin paikallisten kanssa samaa ruo­ kaa samaan kellonaikaan ja otin oppia ympäristöstäni osatakseni käyttäytyä paikallisten kanssa samalla tavalla.

Näin vaivaa sulautuakseni joukkoon, mutta silti jäin aina kiinni. Tukkani oli liian vaalea. ”Free shots and Spanish girls”, sanoivat. Turhauduin.

Lontoossa olen näkymätön. Sa­ novat, että Amerikan Yhdysvallat on kulttuu­rien sulatusuuni. Ja pah, me­ ne Lontooseen. Odotin innolla omak­ suvani täällä elegantin aksentin; sel­ laisen kuin television Emmerdalessa.

Saavuin ja kuulin ensimmäiseksi in­ tiaa - kaveri puhui ihan kuin Simpso­ nien Apu. Kaupunginosassani kuulin jamaikaa, vuokraisäntäni puhui turk­ kia, koulussa kuulin jotain aasiaa. Yh­ tä kaikki, se on kaikki englantia, ta­ jusin.

Lontoon monikulttuurinen todel­ lisuus iski viimeistään vastaan katu­ ruokamyyjän kanssa keskustellessa. ”Are you from here, London? kysyi hän. ”No man, from Finland”, vasta­ sin. ”Yeah yeah but I mean, do you li­ ve here, not just visiting?” “Oh, yeah, I’m from here.” Siitä lähtien olen ollut Lontoossa paikallinen - ainakin ihan siinä, missä kaikki muutkin.

Vieras kieli ja kulttuuri näin, voi­ Jos haluat kansain­ 2 voivat aluksi pelottaa. 3välistyä, mene isoi­ 1seTulin, tin. Vai miten meni? Siis me­ Pian kuitenkin tajuaa, että hin kaupunkeihin. Go big. ne ja koe on tässä olemme kaikki ihan vain ihmisiä. sanoma.

Niissä vasta tajuaa sanan todellisen merkityksen.

VÄITÄMME

Vieroksut perinteiden keksimistä,

MARJA JALAVA

Olet lähtöisin Polhosta.

En ole. Olen valitettavasti läh­ töisin Kronoksen ainejärjestös­ tä naapuritiedekunnasta, mutta olen sydämeltäni polholainen.

Poliittisen historian ja talousja sosiaalihistorian välisen vastakkainasettelun aika on ohi.

Minulle se ei ole ikinä edes al­ kanut. Olen vasta talossa sisäl­ lä ollessani tajunnut sellaisen olemassaolon ja minusta se on naurettavaa.

Haastattelu Valtteri Valajärvi Kuva Kasperi Lavikainen

Sinut tullaan näkemään poliittisen historian ensimmäisenä naisprofessorina.

Se olisi hieno visio, mutta nyt­ hän ei tiedetä, että sulkeeko viimeinen valot, kun ovat nä­ mä uudistukset meneillään.

Opetat yhdellä kolmesta syksyn Berliini-kurssista. Tulevalla Berliini-ekskursiolla haikailet edesmenneen Itä-Saksan perään.

Haikailen enemmän erinomai­ sen saksalaisen oluen perään.

Olet kirjoittanut kirjan J.V. Snellmanista. Pidät häntä enemmän miehenä kuin suurmiehenä.

Tämähän on tahallista provo­ kaatiota! Mutta kyllä vaan. Ja mies viittaa siis siihen, että Snellmanin tapauksessa aikai­ semmat tutkimukset ovat hy­ vin vähän kiinnittäneet huo­ miota siihen, millä tavalla Snellman määrittelee suku­ puolisuutta ja politikoi sillä.

Siirryit nykyiseen pestiisi Humanistisesta tiedekunnasta.

Humanistit ymmärtävät maailmaa paremmin.

Tämä on vaarallinen kysymys.

Mitenköhän tähän poliittisesti korrektisti vastaisin? Eri taval­ la. Ja moniarvoisuushan on tie­ tysti arvokasta.

Kannunvalajat lakitti Snellmanin patsaan ensimmäistä kertaa kuluvan vuoden vappuna. Vieroksut perinteiden keksimistä.

Minusta joku liberaalimpi henkilö kuin Snellman sopisi mieluummin tämän kunnian­ osoituksen koh­ teeksi.

Jouduit tyytymään poliittiseen historiaan, sillä muualta ei tullut työtarjouksia.

Ei, hakeuduin tänne vakaan harkinnan jälkeen, koska pi­ dän nimenomaan tätä valtio­ tieteellisessä olevaa yhteiskun­ tatieteellispainotteista histo­ riaa enemmän omaa intressiäni vastaavana.

Opiskeluaikoinasi sinut tunnettiin hurjasta viinapäästäsi.

Toivon mukaan. En muista enää siinä vaiheessa asiaa, mutta toivoakseni. Ei kyllä ainakaan valitettavasti raittiushenkilönä koskaan tunnettu. Tai en minä tiedä onko se nyt valitettavaa.

Ehkäpä ei.

Polhon viisikymppisillä sinut tullaan näkemään tanssilattialla Pauli Kettusen kanssa.

Se riippuu siitä, hakeeko Pauli.

Tanssilattialla minä olen van­ hanaikainen nainen.

43

KRONOS JA KRONIKKA

ONNITTELEVAT 50-VUOTIASTA POLHOA Teksti Jussi-Pekka Kotilainen kuva Heikki Kotilainen

S

yksyinen keskipäivän aurinko lämmitti vielä etäisesti ja kirpeän viileä ilma kutsui ulos viettämään aikaa. Vastaani asteli ruskeahiuksinen nuori miehenalku, jonka kanssa aloitin kiivaan väittelyn. Älyllinen dia­ logi jatkui vain tovin aikaa kahden kovatahtoisen herrasmiehen välillä; ennen kuin huomasinkaan, olimme repineet sandaalit jaloistamme ja hakkasimme toisiamme sandaaleilla.

Vuosi oli 1990 ja tarhatätien repiessä meitä erillemme tajusin tutustuneeni elämäni ensimmäiseen polholaiseen.

Polho täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 50 vuotta. Iltasanomien Seksi & parisuhde -palstan mukaan juuri tässä iässä vaihdetaan helposti nuorempaan puolisoon, koetaan erektiohäiriöitä ja ostetaan maailmanlopun meteliä pitävä menopeli. Vähintäänkin yhtä luotettavan lähteen, Iltalehden Terveys-palstan mukaan, suurena riskinä on äkillinen masennus, yleinen kiinnostuksen puute ja lisääntynyt alkoholin kulutus.

Odottaako Polhoa nyt yöpakkasvuodet ja dekadenssikierre? Tuskinpa. Polhon ja ennen kaikkea polholaisten toimintaa vuosikaudet sivusta seuranneena olen nähnyt yhtenäisen ryhmän, jolla on tahtoa tehdä yhdessä paljon ja tyylillä. Polholaiset ovat määrällisesti suhteellisen pieni opiskelijajärjestö, mutta sitäkin näkyvämpi ja kuuluvampi. Omasta oppiaineesta puhutaan ylväästi ja Hentilän sekä Kettusen viisauksia jaetaan eteenpäin. Polhon riveistä on noussut useita merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia ja nykyisiä polholaisia katsoessa

Kronoksen ja Polhon tulevat edustajat ottavat yhteen privileegiosta leikkiä kulmakunnan kauneimman neidon kanssa. näkee uuden vaikuttavan sukupolven kypsyvän vastuullisiin tehtäviin.

Aikanaan Pohjois-Haagan päiväkodinkin pihalla pöly laskeutui. Kronos ja Polho ovat varmasti ottaneet yhteen keskenään ennen ja jälkeen historiankirjoituksen sivuuttaman hiekkalaatikkoinsidentin. Sisarillisten yhteenottojen jälkeen olemme kuitenkin aina päätyneet notkumaan samojen pöytien äären nauttiaksemme toistemme seurasta – oli kyseessä sitten hissasitsit tai hektiset suunnistukset. Yhteistyötä on tehty muutenkin: viimeeksi Kronikkaa uudistettaessa tänä vuona saimme syväluotaavaa konsultointia Poleemin entiseltä päätoimittajalta. Lieneekin hyvä hetki nostaa malja Polholle ja polholaisille. Olkoon tulevaisuutenne yhtä vaiherikas ja tyylikäs kuin menneisyytenne!

Kronoksen ja Kronikka-lehden puolesta, Jussi-Pekka Kotilainen Kronikan päätoimittaja 2015 45

Topi Juga

HISSASUUNNISTUS

JA KANNUN FUKSISUUNNISTUS

Sampsa Konon en

Vasemmalla ylhäällä Hissasuunnistuksessa fuksit lahjoivat Polhon rastinpitäjiä laadukkaalla ukrainalaisella konjakilla.

Oikealla Polhon ja Politicuksen yhteisrastilta ratsastettiin kohti kannusuunnistuksen jatkoja.

Vasemmalla alhaalla Tason herrasmiesvahvistus viihtyi Polhon rastilla. ga Topi Ju 46

POLHOLAISKYNÄ

Palstalla sana on vapaa

Tiede ja sen nimi Tuomo Lappalainen

S

amoihin aikoihin Polhon perustamisen Ei nimi tiedettä pahenna, jos ei tiede nikanssa Helsingissä syntyi toinenkin järmeä, voisi ajatella. Mutta pahaksi onneksi pojestö, jolla on ollut iso merkitys elämässäliittisessa historiassa on myös ollut kirjaimelni. Politiikan toimittajat ry – eduskuntaa, hallisesti poliittinen puoli. litusta, työmarkkinoita ja eu-asioita seuraavien Aikansa politiikkaa oli tunnetusti esimerjournalistien oma yhdistys – täyttää viisikymkiksi keskustelu siitä, mitä nimeä Suomen mentä 2017, sopivasti tasavallan juhlavuonna. vuoden 1918 tapahtumista pitäisi käyttää. Tai Jos ollaan oikein tarkkoja, sen nimiseajopuuteoriaksi ristitty, jatkosodan syntyä kunä yhdistys on kuitenkin ollut olemassa vasta vannut puhtaaksipesuohjelma.

1990-luvun puolivälistä. Alun perin se oli PoElämäkertakirjallisuudestakin löytyy valiittiset toimittajat ry, mutta roittavia esimerkkejä, kuinnimi muutettiin, koska moka kohdehenkilö on valikoiEi nimi tiedettä nien mielestä vanhasta syntunut tutkijan poliittisten tyi vääriä mielleyhtymiä jäpahenna, jos ei tiede sympatioiden perusteella ja senkunnan sidonnaisuukkäsittely on ollut sen munimeä, voisi ajatella. kaista. sista. Politiikka-sana oli poliittista neutraalimpi.

Politiikan toimittajiPahaksi onneksi Tuon nimenmuutoskesen nimenmuutos tapahtui kustelun jälkeen poliittinen poliittisessa historiassa ajankohtana, jolloin alan historia -termikin on jotenjournalistit alkoivat muuon myös ollut kin särähtänyt korvassa. Kyltenkin korostaa sitoutumatkirjaimellisesti lä, tiedetään: se on tuontitatomuuttaan. Vielä 1970-luvaraa, suora käännös engvulla oli ollut tavallista, että poliittinen puoli. lannin political historystä, sitoutumattomissakin meruotsin politisk historiasta ja dioissa politiikasta raporsaksan Politische Geschichtestä. Kansainvälisestoivat henkilöt, joilla itsellään oli jonkin puoti vertailukelpoinen, kaikkialla tunnettu käsite. lueen jäsenkirja, mutta enää tällainen ei tule Mutta silti. Jotenkin se erottuu joukosta. kuuloonkaan. Oma mutu-käsitykseni on, että On taloushistoria eikä taloudellinen historia, samanlainen epäpolitisoitumiskehitys on tasosiaalihistoria eikä sosiaalinen historia, sotapahtunut myös tiedeyhteisössä. historia eikä sotilaallinen historia. NaapuriMutta mikä nimi tilalle? Pelkkä politiikan tieteen valtio-opin puolellakin puhutaan pohistoria kuulostaa turhan kapealta. Yksi hyvä litiikan tutkimuksesta eikä poliittisesta tutkivaihtoehto tulee etsimättä mieleen. Sääli vain, muksesta. että yhteiskuntahistoria-sana on jo saanut laaEkonomisteilla sentään on poliittinen tajemman merkityksen. loustieteensä, mutta kansantalous on yhteiskuntatieteistä muutenkin kaikkein poliittisin, Kirjoittaja toimi Poleemin päätoimittajana tai siltä on ainakin viime aikoina tuntunut.

1982-83 ja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

47

Lähetä juttuvinkki!

Poleemi ottaa avosylin vastaan lukijoidensa ideoita ja toiveita lehden sisällöstä. Jos sinulla tai ystävälläsi on ulospääsyä odottava ajatus, jonka haluaisit saada lehden sivuille, ota rohkeasti yhteyttä toimitukseen!

Lähetä sähköpostia osoitteeseen poleemi2015@gmail.com tai nykäise hihasta jotakuta lehden päätoimittajista kampuksella.

HURJA-ARVO

48

Ossi Hietala

POP-Pร IVIEN KOLLEGASITSIT

EXTREME MAKEOVER Kuvat Teemu Perhiรถ

49

POLEEMI 2•2015

Tilaa

POLEEMI koko vuodeksi!

Tapani Brotherus

| 20

pelasti satoja Chilen vallankaappauksen keskeltä Aniko Lehtinen polholainen olutasiantuntija | 10

Kaukasia kokemuksia kuvina | 16

Eduskuntavaalien jälkipyykki Poleemin pesussa | 28 1

Tykkää meistä Facebookissa! facebook.com/poleemilehti

Poleemin löydät myös Issuusta ja Wordpressistä:

issuu.com/poleemi | poleemi.wordpress.com 50

Kyllä, aivan oikein!

Kampukselta etsimisen lisäksi Poleemin voi saada haltuunsa kätevästi postitse.

Tilaa itsellesi, ystävällesi tai yrityksellesi luettavaa 25 euron hintaan.

Tilaus sisältää neljä numeroa.

Lähetä sähköpostia otsikolla “tilaus” osoitteeseen poleemi2015@gmail.com ja kerro viestissä osoitetietosi.