Poleemi 4/2013

Page 1

Poleemi

Poliittishistoriallinen aikakauslehti NRO

2013

4

Kekkosen näköinen mies Aki Linnanahde Elämä

Politiikka

Kulttuuri

SEPPO HENTILÄN KLAPIKONEVINKIT

TAMMINIEMESTÄ STARTUP SAUNAAN

TERO VAHTOLAN LEVYHYLLY SYYNISSÄ

-1-


Markus Halonen, Saila Kurki ja Onni Kari poseerasivat polholaiseen tapaan suurmiespatsaalla.

Saila Kurki tutkaili pohjois-irlantilaisen ääriliikkeen mainosta sähköpylväässä.

Nälänhätämuistomerkki veti Yhiksen tytöt vakavaksi. Kuvassa Kaisla Kuuskoski, Wilhelmiina Koivuniemi, Saila Kurki ja Stella Rummukainen.

YHIKSEN SYYSMATKA DUBLINIIN 19.–26.10.2013 Kuvat Miran Hamidulla

Wilhelmiina Koivuniemi mykistyi vanhan ja pölyisen Raamatun äärellä.

Kalja maistui Yhiksen pojille Guinnesin panimon kattoterassilla. Kuva sisältää tuotesijoittelua.

Matias Takala Belfastin Mona Lisan valvovan katseen alla.

-2-


Pääkirjoitus

Aikakauslehti ja kahvi, kiitos Media-alan murros puhuttaa ja kiinnostaa. Säästöpaineiden edessä lehdet, televisiokanavat ja radio ovat pakotettuja karsimaan ja muuttamaan toimintamallejaan. Samalla on jatkuvasti huolehdittava riittävästä internetiin tuotetusta ilmaisesta sisällöstä. Ilman sosiaalisen median klikkauksia ei konventionaalinen media elä. Printtimedia ei millään pysty kilpailemaan ajankohtaisuudessa internetin kanssa. Aamun Hesari kertoo auttamatta eilisen uutiset. Televisiouutisetkin kalpenevat verkon tarjonnalle. Alan isot muutokset herättävät tunteita. Sosiaalisen median kasvu on realiteetti, jota vastaan on hyödytöntä taistella. Katso kuvat -tyyppinen otsikointi tuskin vähenee, mutta toisaalta informaatio liikkuu maailmalla nopeammin ja esteettömämmin kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka tiedotusvälineistön instituutioita ravistellaan, on informaatiovallankumous silti varsin mainio juttu.

”Taistelu paperilehden ajankohtaisuudesta hävittiin jo radion myötä. ”

Poleemikaan ei ole säästynyt median muutoksen tuomilta haasteilta. Mainostulot ovat romahtaneet viimevuotisesta, ja HYY:n maksama ainejärjestötuki laski dramaattiset 11 euroa. Näkyvyys sosiaalisessa mediassa on ollut vaatimatonta. Siitä huolimatta Poleemi seisoo monessa suhteessa printtimedian tulevaisuuden etujoukoissa. Paperilehden ei tarvitse huolehtia yksittäisen artikkelin näkyvyydestä, esimerkiksi klikkauksien määrässä. Tuloksena on väkisinkin syväluotaavampia ja paremmin kirjoitettuja analyyseja – eihän niistä kukaan muuten maksa. Vaikkapa Twitterin syytävään valtaisaan uutistulvaan verrattuna printti tarjoaa rajallisen määrän tasaisen laadukkaita artikkeleita.

Taistelu paperilehden ajankohtaisuudesta hävittiin jo radion myötä. Printin heikkous on samalla sen vahvuus: lehden lukeminen on kiireetöntä. Onhan hyvän journalismin tuotoksista nauttiminen parasta sunnuntaiaamuna kahvin kera. Aamiaispöydässä printtimedialla on edelleen kotikenttäetu. Tämän Poleemin päälle voit huoletta laskea kahvikupin, toisin kuin vaikkapa iPadin. Ilmar Metsalo Kirjoittaja on Poleemin päätoimittaja.


Tekijältä

Viimeinen töherrys Olin järjestämässä Helsingin HOL-seminaaria, joten ulkopaikkakuntalaisten juhlavieraiden haastattelu oli minulle tietynlainen henkisen retken päätös. Aamuyöllä tunnelma jatkoilla oli sekava, pimeä, aavistuksen ahdistava ja kuumankostea. Sarjakuvan taas pääsin tällä kertaa tekemään täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ensimmäinen asia, joka Suomesta lähetetään Marsiin, on Turku. Idea valtavasta falloksesta tuli, kun ajattelin Turun tuomiokirkkoa. Pyydän anteeksi kaikilta nykyisiltä ja tulevilta lukijoilta, että minun on annettu piirtää Poleemiin sarjakuvaa jo kolmatta vuotta putkeen. Toivottavasti joku nuorempi lupaus ottaisi tämän riippakiven kannettavakseen.

Jos tekisimme tätä ohjelmaa 1970-luvulla, saisimme varmasti myllykirjeitä.” – Toimittaja Aki Linnanahde Linnanahde & Enbuske Crew -keskusteluohjelmasta.

Poleemi

Poliittishistoriallinen aikakauslehti Vastaava päätoimittaja Ilmar Metsalo • Päätoimittajat Tuomas Lassinharju, Anna Niemi ja Mikko Virta • Ulkoasu ja taitto Mikko Virta • Kirjoittajat Eveliina Anteroinen, Miran Hamidulla, Seppo Hentilä, Topi Houni, Topi Juga, Jenniina Kotajoki, Saila Kurki, Hanna Kuusi, Antti E.P. Lehtinen, Ilari Leskelä, Simo Ortamo, Teemu Perhiö, Johanna Räty • Kannen kuva Mikko Virta • Paino Picaset 0y • Painos 200 kpl • Paperi sisus 100 g G-print, kannet 170 g gloss • Printin ISSN 1235-4112 • Verkkojulkaisun ISSN 2242-9514 • Palaute poleemi-2013@helsinki.fi • Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry. Poleemi saa HYY:n järjestölehtitukea.

-4-

NRO

4

2013

Teemu Perhiö Kirjoittaja on neljännen vuoden polholainen, joka haastatteli HOL-seminaarivieraita tämän numeron gallupiin. Lisäksi Perhiö on tehnyt sarjakuvan vuoden jokaiseen Poleemiin.


Tässä numerossa

10 Historian kasvot 11 Aki Linnanahde 12 Gallup 18 Sauna 20 Irlanti liekeissä 24 UKK & Rock’n’roll 28 Vapaussotamyytti 30 Titon hauta löytyi 32 Tero Vahtolan levyt 37 Työelämän kasvot Toimituspäällikkö Annikka Mutanen

10

Jane Austen kirjoitti naisten elämästä

Tuomas Enbusken toinen puolisko

12

Landepaukut piirsivät polholaisen

Suomen vanhin ajatushautomo

20

Verisen sisällissodan taustat

Urkki seikkailee populaarimusiikissa

Dramatisoitua muistin politiikkaa

30

Reportaasi paikan päältä Belgradista

Partasuu paljastui levyfriikiksi

-5-

37


Yhiksessä tapahtuu Palstalla käsitellään ajankohtaisia asioita yhiksessä. anna niemi

Helsingissä järjestetty Äärimmäinen HOL-seminaari keräsi salin täyteen kiinnostuneita kuulijoita Runo-Suomen yliopistoista.

SUURSEMINAARIT JATKUVAT HELSINGISSÄ Vasta saatiin Historian opiskelijain liiton Äärimmäisyys-teemainen seminaari Helsingissä pidettyä, kun seuraava suur-seminaari jo kolkuttaa ovella. International Students of History Association ISHA:n perinteinen uudenvuodenseminaari pidetään vuodenvaihteessa 2013– 2014 Helsingissä. Seminaari kerää Suomeen kansainvälisiä historianopiskelijoita maailman jokaiselta kolkasta. Tämänkertaisen seminaarin teemana on Vice, Violence & Crime. Viisipäiväinen tapahtuma alkaa maanantaina 30.12. saunaillan merkeissä. Seminaarin avaa seuraavana päivänä dosentti Risto Marjomaa. Viiteen päivään mahtuu monipuolista ohjelmaa workshopeista kreisibailuihin ja luennoista akateemisiin pöytäjuhliin. ISHA Helsingin puheenjohtaja Tiia ­Niemelä­ odottaa alkavaa seminaaria innolla. ”Seminaarit ovat sellaisia, että niistä syntyy aina legendoja ja niitä muistellaan vielä vanhainkodissakin!” Niemelä linjaa. Seminaarin yhteydessä myös suomalaisilla historianopiskelijoilla on ainutlaatuinen tilaisuus luoda kansainvälisiä kontakteja ja haistella historia-alan uusimpia tuulahduksia. Teksti Ilmar Metsalo & Mikko Virta

Akkavaltaa Polhossa – Ukkovaltaa Poleemissa

Yhis taistelee mestaruudesta

Polho ry:n toimijat vuodelle 2014 valittiin yhdistyksen vaalikokouksessa 21. marraskuuta. Puheenjohtajaksi äänestettiin neljännen vuoden polholainen Josefiina Manninen. Manninen on toiminut vuonna 2011 Polhon juhlavastaavana ja kuluneena syksynä tuutorina. ”Tavoitteena on järjestää entistä enemmän tapahtumia, jotka innostaisivat myös vanhempia opiskelijoita mukaan”, Manninen linjasi vaalipuheessaan. Polhon 1. opintovastaavaksi valittiin Saila Kurki. Valinta oli luonteva, sillä Kurki on toiminut tänä vuonna toisena opintovastaavana. Hallituksen muut jäsenet ovat Markus Halonen, Sanna Hentunen, Pekka Itälä, Topi Juga, Wilhelmiina Koivuniemi, Henri Pienimaa, Herman Savinen, Matias Takala, Mathilda Timmer ja Teemu Tuominen. Poleemin päätoimittajiksi valittiin Topi Houni, Antti E. P. Lehtinen, Ilari Leskelä ja Teemu Perhiö. Teksti Tuomas Lassinharju

Yhiksen perinteikäs salibandyjoukkue on osoittanut iskukykynsä jälleen yliopiston salibandysarjassa. Tämän syksyn ottelut lähtivät Unioninkadun ylpeydeltä lennokkaasti käyntiin, kun sen onnistui kukistaa Kumpulassa käydyissä koitoksissa Mopsi ja Vipa sekä pelata tasan SiVuPePa:n kanssa. Sittemmin on ollut havaittavissa pientä laskusuhdannetta, sillä viimeisimmässä koitoksessa Yhis otti arkki-viholliselta Kronokselta kuokkaansa lukemin 5-2. ”Meidän täytyykin lakata luulemasta itsestämme liikoja ja ryhtyä noudattamaan joukkueen omaa taktiikkaa, jos halutaan pärjätä näissä ympyröissä”, joukkueen logon rintaansa tatuoinut Yhiksen urheiluvastaava Jori Pyykkö luonnehtii. Teksti Topi Juga

-6-


Opinnoista Polhon opintovastaava ja oppiaineen opettaja kertovat opintokuulumisia.

Tutkinnonuudistus lähestyy

Ohjauksesta tehoa opintoihin Yllätys. Ajattelin kirjoittaa 55 opintopisteestä. Tällä hetkellä tuo maaginen noppamäärä on kenties tutkintouudistuksen ohella hallitsevin teema tiedekuntamme opintoasioissa. Opiskelijan edellytyksiä suorittaa vaaditut 55 opintopistettä vuodessa pyritään parantamaan etenkin kurssien suoritustapoja monipuolistamalla. Ensi keväänä myös meidän tiedekunnassamme on toivottavasti käytössä tenttiakvaario. Tämä on ehdottomasti hyvä juttu. Tuoreessa Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen raportissa tutkitaan opiskelijoiden edellytyksiä suorittaa 55 opintopistettä Helsingin yliopistossa sekä Aalto-yliopistossa. Keskeisessä asemassa opiskelun sujuvuuteen tutkimuksen mukaan ovat opiskelijan opiskelutaidot ja motivaatio. Näihin taas pystytään yliopiston puolesta parhaiten vaikuttamaan hyvällä opinto-ohjauksella. Opintojen ohjauksesta on tiedekunnassamme puhuttu etentärkeimmät kin opettajatutortoiminnan kehitopintoasiat tämisen yhteydessä. Ohjausta tulisi kuitenkin olla saatavana läpi 1) Tenttiakvaario tulossa opiskeluajan: tutkintouudistuksen ehkä jo ensi keväänä! myötä myös HOPS-ohjausta pyri2) Ota itseäsi niskasta tään parantamaan. kiinni ja kirjoita Entä millä tolalla opinto-ohjajouluesseitä – saat us on omassa oppiaineessamme? opintopisteitä. Mielestäni hyvällä. Elokuussa Tau3) Henkilökunnan ovet no Saarela tarjosi oma-aloitteisesovat auki opiskelijoille ti vuonna 2012 aloittaneille poliittimyös vastaanottoaikojen sen historian opiskelijoille mahdolulkopuolella. lisuuden toiseen, epäviralliseen ja vapaaehtoiseen HOPS­keskusteluun. Lähes puolet kohderyhmästä käytti tämän mahdollisuuden. Keskustelun käyneet olivat tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen. Meillä ohjauksen saatavuutta on pyritty parantamaan lisäksi siten, että henkilökuntamme on luopunut käytännössä katsoen kokonaan kiinteistä vastaanottoajoista. Ovet ovat siis periaatteessa aina auki opiskelijalle. Se, että opiskelija kokee henkilökunnan helposti lähestyttäväksi, eikä vastuu ohjauksesta ole yksin opiskelijalla, onkin hyvän opinto-ohjauksen kannalta ensisijaisen tärkeää. Teksti Saila Kurki

3x

-7-

Valtiotieteellisen tiedekunnan tutkintovaatimukset vahvistetaan aina kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Vuosien 2014–16 vaatimuksissa on uutta tiedekunnan yhteiset yhteiskuntatieteiden perusopinnot. Ne ovat osittain yhteisesti järjestettyjä ja osittain oppiaineiden itse tarjoamia kursseja. Yhteisiä kursseja suunnitellaan parhaillaan, teemoina ovat Yhteiskuntateoria, Suomalainen yhteiskunta ja Globaalit prosessit. Yhteiset perusopinnot eivät välttämättä merkitse radikaaleja muutoksia oppiaineisiin, koska entisiä perusopintoja voidaan sijoittaa aineopintojen puolelle. Poliittisessa historiassa suuria sisällöllisiä mullistuksia ei ole tulossa. Samat tutkinnon osat säilyvät, ehkä järjestettynä hiukan eri tavalla. Tarkoituksena on suunnitella kokonaisuus, jossa kaikille yhteiset ja valinnaiset opintojaksot on eroteltu selvemmin. Vuosittain vaihtuvat kurssit eivät korvaisi eri opintojaksoja sieltä täältä, vaan ne kuuluisivat vapaasti valittaviin opintoihin. Tämä helpottaisi opintojen suunnittelua. Ryhdymme hahmottelemaan tutkintovaatimuksia, kun yhteisistä perusopintokuvioista saadaan tietoa. Opiskelijat kutsutaan luonnollisesti mukaan suunnitteluun. Uudistuksiin liittyy aina siirtymäkausi eli jo suoritetut opinnot eivät mene koskaan hukkaan. Teksti Hanna Kuusi Kirjoittaja on yhteiskuntahistorian yliopistonlehtori, joka palkittiin HYY:n vuoden 2013 Magister bonus -opettajapalkinnolla (ansaitusti toim.huom.).


Gradusta

Vaihdossa

Palstalla esitellään tekeillä oleva pro gradu.

Palstalla haastatellaan polholaisia vaihtareita maailmalla.

jaakko salosen arkisto

Nuorisotyöttömyyttä tutkimassa Graduni käsittelee kansanedustajien suhtautumista nuorisotyöttömyyteen 1980-luvulla ja nykypäivänä. Tutkin, minkälaisena ongelmana kansanedustajat ovat kumpanakin ajankohtana nuorisotyöttömyyden nähneet ja millaiseen kontekstiin he ovat sen asettaneet. Lähestyn aihetta Kataisen hallituksen kärkihankkeen, Nuorisotakuun sekä 1980-luvulla toteutetun nuorten yhteiskuntatakuukokeilun kautta. Kiinnostuin aiheestani työn kautta. Työskentelen nuorten työnvälitykseen ja rekrytointiin erikoistuneessa yrityksessä. Siten olen seurannut aktiivisesti hallituksen Nuorisotakuu-hankkeen etenemistä. Graduaihetta valitessa tuntui luontevalta lähteä tutkimaan tuttua aihepiiriä. Nykyistä keskustelua leimaa pelko nuorten syrjäytymisestä. Ongelma nähdään inhimillisenä tragediana, ja työ suoranaisena ihmisoikeutena. Ennen kaikkea huoli on kuitenkin kansantaloudellinen ja kytkeytyy osaksi keskustelua hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. 1980-luvun hanke mainitaan nykykeskustelussa harvoin. Tätä ajallisen jatkumon puutetta tahdon pohtia työssäni. Lisäksi vertailen 80-luvun ja nykyajan keskus­telun­elementtejä toisiinsa. Toivon, että valmistuessaan graduni kertoo, onko keskustelu nuorisotyöttömyydestä muuttunut muutamassa vuosikymmenessä ja jos on, niin miten. Se myös valottaa työvoima- ja nuorisopolitiikan taustalla vaikuttavia asenteita ja käsityksiä. Teksti Eveliina Anteroinen

Neljännen vuoden polholainen Jaakko Salonen opiskelee lukuvuoden ajan Madridin Universidad Europeassa kansainvälisiä suhteita.

Madridin matkaaja Miksi päätit lähteä juuri Espanjaan? Espanja kohdemaana oli aina selviö. Päädyin lopulta Madridiin, koska sykkivä suurkaupunki kiehtoi, täällä puhuttu espanja on melko ”puhdasta” castellanoa ja Tasolla oli tänne vaihtopaikkoja, mikä helpotti hakuprosessia. Enkä ole valintaani katunut! Millaista on opiskelu Madridin Universidad Europeassa? Opiskelu on vuorovaikutteisempaa kuin Helsingissä. Asioista keskustellaan enemmän ja opettajaa saa rohkeasti haastaa ja kyseenalaistaa. Täällä tehdään paljon suullisia esitelmiä ja luokkakoot ovat pieniä, mitkä helpottavat huomattavasti muihin tutustumista. Millaista on opiskelijan vapaa-aika Madridissa? Madrid on suurkaupunki, joka syttyy eloon iltaisin, kun ihmiset lähtevät ulos kotoaan. Baarit ja ravintolat ovat Suomeen verrattuna halpoja, ja tarjontaa on

-8-

paljon, joten ulos tulee lähdettyä usein. Yliopisto ei itse järjestänyt minkäänlaista yhteis­ ohjelmaa tai illanviettoa, joten muihin tutustuminen oli täysin omalla vastuulla. Suomen järjestötoiminnasta pitäisi ottaa mallia! Miltä elämä Espanjassa maistuu? Espanjan elämäntyylistä ja byrokratiasta täytyy sanoa, että se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Mikään ei hoidu tässä ja nyt, vaan aina joku toinen hoitaa sen ja myöhemmin. Esimerkiksi kursseille kirjautuminen vaati kolmisen viikkoa. Myös hakuprosessissa ikävin vaihe oli kohdeyliopiston vastauksen odottaminen, mikä kesti lopulta aina juhannukseen asti. Espanjassa kaikki vain hoituu vähän omalla painollaan. Lisäksi Espanja ei ole mikään ympärivuotinen rantaparatiisi, vaan täälläkin on talvisin kylmä! Terveisiä rakkaille yhisläisille! Teksti Tuomas Lassinharju


Puheenjohtajalta Polhon puheenjohtaja kertoo ainejärjestön kuulumisia.

Lopun ajat ovat lähellä Illat pimenevät ja talvi tekee tuloaan, Itsari­ silliskin on jo ihan nurkan takana. Vaalikokouskutsuun se konkretisoitui: viimeistä viedään. Olo on samaan aikaan haikea ja helpottunut. Vuosi on hujahtanut nopeammin kuin uskoinkaan, mutta ehkä ensi vuonna aikakin kulkee rauhallisemmin kun sadan raudan sijaan tulessa on samanaikaisesti korkeintaan kourallinen. Väistyvän puheenjohtajan ajatukset pyörivät kai väistämättä sen ympärillä, onnistuimmeko tarjoamaan Polhon jäsenille tarpeeksi monipuolista ja mielekästä toimintaa, tai valvomaan heidän etujaan riittävän valppaasti. Ainakin vuoteen on kuulunut monien vanhojen perinteiden lisäksi uusia ideoita ja ennakkoluulottomia avauksia. Mainitsemisen arvoinen esimerkki on ainakin se, kuinka Kannunvalajat alkoi Polhon aloitteesta selvittää mahdollisuuksia tiedekunnan tuutorivalintojen kehittämiseen. Erityisen hienoa on, että ajatus kaikkien hakijoiden haastattelemisesta oli lähtöisin hallituksen ulkopuolelta, vanhalta tuutorilta. Se on yksi askel eteenpäin jatkuvalla matkalla kohti avoimempaa ja vuorovaikutteisempaa ainejärjestötoimintaa. Toivottavasti jatkossa yhä useammat jäsenet rohkaistuvat antamaan kulloisellekin hallitukselle yhä enemmän palautetta ja ideoita.

Polhon toiminta on vakaalla pohjalla myös ensi vuonna”

Näin jälkikäteen ajatellen monta asiaa olisi toki voinut tehdä myös toisin. Kulunut vuosi onkin opettanut valtavasti, enkä vaihtaisi pois edes niitä hetkiä, jolloin touhu on tuntunut lähinnä kivireen kiskomiselta ylämäkeen. Sen sijaan kiitän siitä, että olette kiskoneet kanssani. Vaikka tämän hallituksen osalta lopun ajat ovatkin lähellä, Polhon toiminta on vakaalla pohjalla myös ensi vuonna. Esimerkiksi alumni- ja opintopiiritoiminnassa on kiinnitetty erityistä huomiota jatkuvuuteen, jotta ensi vuoden toimijoiden ei tarvitsisi keksiä ainakaan kaikkia pyöriä uudelleen. Sitä paitsi Polho jää hyviin käsiin. Josefiina Mannisen luotsaamassa hallituksessa on sopivassa suhteessa sekä kokemusta että uutta intoa. Toivotankin koko porukalle paljon hienoja hetkiä. Johanna Räty Kirjoittaja on Polhon puheenjohtaja.

-9-


Työelämän kasvot Palstalla tutustutaan valmistuneisiin polholaisiin.

Paikallislehdestä tieteen popularisoijaksi Annikka Mutanen on edennyt paikallislehden kesätoimittajasta STT:n ja Helsingin Sanomien kautta Tiede-lehden toimituspäälliköksi. Mutanen on entinen Poleemin päätoimittaja, Polhon puheenjohtaja sekä muun muassa judon Suomen mestari ja EM-mitalisti. Ennen kaikkea Mutanen on loistava esimerkki siitä, miten omia vahvuuksia hyödyntämällä ja aitoihin kiinnostuksen kohteisiin keskittymällä pääsee lähemmäs unelmia. Esimerkiksi jalkansa Sanomatalon pyöröovien väliin Mutanen sai aikoinaan Helsingin Sanomien urheilutoimituksen kautta. Mutanen on ollut opintojensa alusta lähtien kiinnostunut toimittajan työstä. Hän kertoo poliittisen historian opintojen olevan oiva tie toimittajaksi haluaville. Opintomme antavat erinomaisen ja toimittajalle erityisen tärkeän ”yhteiskunnallisen ja ajassa syvän käsityksen maailmasta” sekä laajentavat yleissivistystä. Mutasen mukaan toimittajan työ itsessään ei ole rakettitiedettä, joten esimerkiksi journalismin opiskelun sijaan kannattaa hankkia syvällinen ymmärrys maailmasta. Journalismin työtavat voi oppia käytännön, harjoittelun tai aikuisopiskelun avulla. Hyvässä journalismissa ja historiantutkimuksessa on sama metodi, sillä niin tutkimuskysymyksen asettelu, lähdeaineiston tarkastelu kuin lähdekritiikkikin yhdistävät journalismia ja historiantutkimusta. Ratkaisevia työuran kannalta eivät lopulta ole pää- ja sivuainevalinnat, koska toimittajan työssä näytöt annetaan käytännössä, ja tehdyt jutut toimivat todisteina osaamisesta. Mutaselle ihmisiin tutustuminen ja ihmisten kanssa toimiminen ovat arvoja itsessään. Siksi hän kannustaa nykyisiä polholaisia olemaan aktiivisia myös opiskeluiden ulkopuolella. Mutanen oli itse samaan aikaan aktiivinen urheilija ja polholainen. Hän kokee, että kaikesta oppimisesta ja opitusta on myöhemmin hyötyä, mutta täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä. Täydellisyyden tavoittelu kun toimii usein aikaansaamisen tarpeettomana esteenä niin opiskeluissa kuin työelämässäkin. Teksti Jenniina Kotajoki

mikko virta

Tiede-lehden toimituspäällikkö Annikka Mutanen on poliittisen historian lisäksi opiskellut Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa. Hän on myös mustan vyön judoka.

5x

ANNIKKA mutasen vinkit työelämää varten 1) Panosta niihin projekteihin, joihin sinulla on suurin intohimo. Eniten saa irti aidosti kiinnostavista töistä, ja täten ne ovat myös suurimmaksi hyödyksi.

2) Pidä deadlinet. Toimittajan ura tyssää, jos jutut eivät ehdi lehteen tai lähetykseen. 3) Tarkista faktat. Virheitä tulee joka tapauk-

sessa, mutta ylimääräisiä ei kannata tehdä hutiloimalla eikä etenkään hatusta vetämällä.

4) Tartu tilaisuuteen. On helpompi päästä sisään avatusta ovesta kuin saranapuolelta. 5) Poliittinen historia pätevöittää mihin tahansa.

- 10 -


Historian kasvot Palstalla kerrotaan ihmisistä merkkivuositapahtumien taustalla.

Feministi ennen feminismiä

200

vuotta sitten J ­ ane Austen lähettää Hampshiren Chawtonista sisarelleen innostuneen kirjeen: ”Halusin kirjoittaa sinulle, että olen saanut rakkaan lapsukaiseni Lontoosta”. Odotus on ollut pitkä: Ylpeyden ja ennakkoluulon ensimmäinen versio on valmistunut 16 vuotta aikaisemmin vuonna 1797. Suositusta romaanista ilmestyy kolme painosta kahden vuoden sisällä. Tuleva kuningas Yrjö IV pyytää omistuskirjoitusta seuraavaan teokseen. Jane Austenin romaanit tuovat länsimaiseen kirjallisuuteen realistiset ja moniulotteiset naispäähenkilöt ja kuvaavat ennennäkemättömällä tarkkuudella naisten kokemusmaailmaa. Myös 37-vuotiaan Jane Austenin elämä muuttuu. Ylpeys ja ennakkoluulo sekä kaksi vuotta aikaisemmin ilmestynyt Järki ja tunteet tuottavat hänelle ensimmäistä kertaa itsenäisiä tuloja. Naimaton Austen on ollut riippuvainen perheestään ja veljistään. Aikuisen tyttären mielipidettä ei ole kysytty Austenien perheen muuttaessa lapsineen Bathin kylpyläkaupunkiin vuonna 1801. Ylpeydessä ja ennakkoluulossa kuvattu Elizabeth Bennetin ja herra Darcyn epäsäätyinen rakkausavioliitto on 1800-luvun alun Englannissa äärimmäisen harvinainen. Jane Austenin aloittaa romaanin kirjoittamisen 20-vuotiaana, kun hänen omat naimahaa-

noel collection Maailmanmaineeseen 1775– 1817 elänyt Jane Austen nousi vasta vuosikymmeniä kuolemansa jälkeen.

veensa kariutuvat. Köyhä papintytär ei kelpaa sulhasehdokkaan suvulle. Austen ivaa romaaneissaan perheiden intoa hyviin naimakauppoihin komedian ja ironian keinoin. Naisten oikeudet ovat nousseet Englannissa julkiseen keskusteluun valistusaatteiden ja Ranskan vallankumouksen myötä. ­Mary Wollstonecraft kutsuu avioliittoa laillistetuksi prostituutioksi vuonna 1792 julkaistussa teoksessaan Naisten oikeuksien puolustus. Jane Austenin romaaneissa avioliitto tuottaa naisille sekä epäoikeudenmukaisuutta että mahdollisuuden omaan talouteen. Jane Austen kuolee vain kolme vuotta Ylpeyden ja ennakkoluulon julkaisun jälkeen. Maailmanmaineeseen kirjailija nousee vasta vuosisadan loppupuolella ja akateemisen tutkimuksen kohteeksi vielä myöhemmin. Tähän mennessä Ylpeys ja ennakkoluulo on myynyt 20 miljoonaa kappaletta. Teksti Simo Ortamo

Turku 2213

Piirtänyt Teemu Perhiö

- 11 -


Tuottaja, toimittaja ja juontaja

Aki Linnanahde on Kekkosen näkÜinen mies Teksti Ilmar Metsalo kuvat Mikko Virta

- 12 -


- 13 -


R

adio on mun mielestä kaikkein hienoin media, sanoo kolmen vuoden tauon jälkeen elokuussa 2012 eetteriin palannut Aki Linnanahde. Hän istuu Radio Novan palaverihuoneen sohvalla ja on juuri palannut kanavan sopimusneuvotteluista. Säästöjä on etsittävä, sillä taloustilanne ei ole säästänyt media-alaakaan. Tuskinpa Linnanahde on neuvotteluja jännittänyt, sillä hän on yksi Suomen näkyvimmistä mediapersoonista. Linnanahde juontaa Radio Novan aamussa Enbuske Linnanahde Crew’ta yhdessä Tuomas Enbusken ja Minna Kuukan kanssa. ELCrew’n Suomen suorimpana mainostettu talkshow nähdään televisiossa torstaisin. Aamuohjelman juontajan on herättävä – no, aikaisin. Linnanahteen tapauksessa kello soi puoli kuudelta. Muu elämänrytmi on maanantaista torstaihin sovitettava kuudelta alkavaan aamushow’hun. ”Kieltämättä tietyn haasteen asettaa tuo työaika”, Linnanahde naurahtaa. Töissä ei ole aamulla aikaa juoda kahvikuppia tai vaihtaa kuulumisia kollegoiden kanssa, sillä lähetys alkaa tasan kello kuusi. Linnanahde myöntää kuluttavansa tiimistä eniten kahvia, kuppi on lähempänä kanisterikaliiberia. Radio-ohjelmaa pyörittävä tiimi on pieni, juontajakolmikon lisäksi mukana on vain tuottaja Jani Rajalin ja MTV:n toimittaja. Ideat syntyvät tällä porukalla ohjelman jälkeen aamupalaverissa. Vaikka ELCrewn aamushow’ssa tahti on vähemmän intensiivinen kuin televisiossa, on neljä tuntia pitkä aika olla äänessä. Linnanahde kertoo, että mikäli ohjelman jälkeen ei ole aivan poikki, jää tunne ettei ole antanut kaikkeaan. Kukonlaulun aikaan radiossa taistellaan myös konkreettista fyysistä väsymystä vastaan. Linnanahde sanoo tarvitsevansa paljon unta, joten nukkumaanmeno koittaa jo kymmenen aikaan. ”Alkaa olla aika erilainen fiilis torstaiaamuna maanantaihin verrattuna.”

Krista Kosonen ja Riku Nieminen. ”Onhan se paras mahdollinen ryhmä tehdä viihdeohjelmaa.” Tulevaisuus juontajana näyttää siis hyvältä. Linnanahde ei kuitenkaan aio suosion myötä rajata työnkuvaansa, suunnitelmissa on jatkaa tuottajana myös pienempien projektien parissa. Linnanahde sanoo haluavansa tuottaa, koska tietää olevansa siinä hyvä: ”Mä saan siitä ammatillisia kiksejä.” Tuottamisen ohella urheilukin taitaa jatkossa pysyä kuvioissa. Olihan Linnanahde esimerkiksi mukana tuottamassa tuoretta dokumenttielokuvaa Teemu Selänteestä. Vaikka monia mahdollisuuksia on avautunut, ei Linnanahde kuitenkaan ole suin päin syöksynyt kaikkeen mukaan. Hän sanoo punnitsevansa ohjelman onnistumisen mahdollisuuksien lisäksi sitä, olisiko hän itse siihen sopiva. Tällä hetkellä muihin projekteihin ei edes olisi aikaa: Linnanahde on tehnyt vuoden aikana juontokeikkoja, 20 jaksoa ELCrew’ta, 10 jaksoa Totuuden torvia sekä juontanut Novan aamushowta tammikuusta lähtien. ”Juontaminen ja toimittajan työ on se, mistä aidosti nauttii.” ”Dildon näköinen mies” Suomi ei ole talkshow’n luvattu maa. Sekä ELCrew että niin ikään torstaisin pyörivä Sarasvuo ovat nyt jo joululomalla. ELCrewta tehdään suurin piirtein kolmen kuukauden jaksoissa syksyllä ja keväällä. Välissä on tauko marraskuusta maaliskuuhun. Amerikan mallin päivittäinen talkshow kuulostaa tuhoon tuomitulta ajatukselta. Sitä Aki Linnanahde kuitenkin yritti tuottaessaan Tuomas Enbuske Talk Show’ta TV5:llä. ”Me ollaan edelleen Tuomaksen kanssa sitä mieltä, että se on mahdollista.” Projekti tyssäsi televisiokanavan vaikeaan taloustilanteeseen. Resurssien puutteesta johtuen yksittäisen jakson budjetti jäi pieneksi. ”Olihan se studio aika karun näköinen”, Linnanahde myöntää ja toteaa nykyisen ohjelman olevan teknisesti ”ihan eri levelillä”. Kesti 18 jaksoa ennen kuin Tuomas Enbusken ja Aki Linnanahteen yhteistyö juontajina alkoi. ”Ottakaa useammin studioon se dildon näköinen mies”, kertoi Enbuske katsojapalautteessa lukeneen Linnanahteen ensinäyttäytymisen jälkeen. Katsojalle välittyi kuva, että tuottaja päätyi ruutuun vähän puolivahingossa kommentoimaan ajankohtaisia tapahtumia lähetyksen alkuun. ”Harvoin mikään asia tapahtuu vahingossa”, paljastaa Linnanahde. Kyse oli laskelmoidusta muutoksesta: vähäisiä resursseja hyödyntääkseen Enbuske ja vastaava tuottaja maanittelivat Linnanahteen mukaan. Tuottajan siirto kameran toiselle puolelle oli kustannustehokas ratkaisu lisätä ohjelmaan ”yksi twisti lisää”.

”Ottakaa useammin studioon se dildon näköinen mies”

Pitkän linjan mediatyöläinen Laajasalon opiston radiolinjalta valmistunut Aki Linnanahde on alalle tyypillisesti tehnyt monenlaista. Hänet muistetaan kenties parhaiten yhdessä Jussi Heikelän kanssa tehdyistä radio-ohjelmista, aluksi Radio Cityn ja myöhemmin Radio Rockin remmissä. Linnanahde jätti Korporaation vuonna 2009. Sen jälkeen hän keskittyi tuottamiseen. Juontohommat televisiossa Linnanahde aloitti alun perin urheilun parissa vuonna 2005. Syksyllä alkanut Totuuden torvet on ensimmäinen Linnanahteen juontama iso viihdeohjelma. Tekijätiimissä ovat mukana suosionsa huipulla olevat Putous-tähdet Aku Hirviniemi,

- 14 -


- 15 -


linnanahde vs Kekkonen Syntymä Tampereella Pielavedellä vuonna 1978. vuonna 1900. Parisuhde Sai vaimoltaan toisen Sai vaimoltaan useita mahdollisuuden vuonna mahdollisuuksia vuosina 2013. 1926-1974. sotilasarvo Kersantti. Kersantti. Illanvietto Viihtyi Juhani Tammisen Lauloi ja saunoi Nikita kanssa mummotunnelissa Hruštšovin kanssa lätkän mm-kisojen aikaan. Tamminiemessä. ”En ole ikinä nähnyt Hruštšovin sellaista sirkusta kun Tami autonkuljettaja törmäsi sinne tuli. Voin sanoa, että aamuyöllä presidentin mammaa pyöri jaloissa.” virka-asunnon kivijalkaan. karvoitus Marraskuun aikana Pääministeriaikana movember-henkistä kitukasvua kasvua nenän alla. korvien yllä. mistä tunnetaan Urheilumiehiä. Urheilumiehiä.

- 16 -


Kekkonen ja minä ”Olen yhteiskunnallisesta perheestä ja seurannut politiikkaa pienestä pitäen. Olin toisella luokalla kun Kekkonen kuoli ja muistan sen hyvin. Suhteeni Kekkoseen perustuu tosin enemmän jälkeenpäin luettuihin asioihin. Jos vertaa Sauli Niinistön valtaoikeuksia UKK:n aikaan, niin oli kyllä eri mentaliteetti. Ylipäätään suomalaisessa yhteiskunnassa ma-

nagement by perkele –tyyppinen johtaminen on vähentynyt paljon. En usko, että supercellejä syntyisi sillä johtamisella. On hyvä, että politiikan ilmapiiri on nykyään keskustelevampi. Meillä on ollut ohjelmassa vieraina Tarja Halonen ja Jyrki Katainen. Kalevi Sorsan, Ahti Karjalaisen tai Urho Kekkosen haastatteleminen olisi varmasti ollut toisenlaista. Jos

Linnanahde ei aluksi ollut erityisen mielissään ratkaisusta, sillä tuottaja ei saa hänen mielestään tuoda itseään liikaa esille. ”Oikeastaan hyvä, että mä menin”, Linnanahde pohtii jälkikäteen. Hän kertoo ohjelmaan osallistumisen avanneen silmät sille, että talkshow’ta voisi tehdä paremmin. ”Se avasi silmät. Että miksi me ei tehdä tätä Tuomaksen kanssa kunnolla.” Siitä syntyi Enbuske Linnanahde Crew. Toimittajan työ on mielentila Linnanahde kertoo seuraavansa paljon uutisia ja poimivansa samalla keskusteluaiheita seuraavaa aamua ja televisio-ohjelmaa silmälläpitäen. Hänelle toimittajan työ on mielentila. Ideat harvemmin syntyvät työajan puitteissa – kellokorttitekeminen ei työnkuvaan istu. ”Luovuudestahan tästä on loppukädessä kyse.” ELCrew tasapainoilee journalismin ja viihteen välissä. Talkshow on asemoitu ”asia­ viihdeohjelmaksi”. Ajankohtaisen lähetyksen tekeminen pitää sisällään monia liikkuvia osia. On tyypillistä, että torstain haastatteluja sovitaan keskiviikon aikana. Parhaimmillaan vieraita on buukattu viisi tuntia ennen suoraa lähetystä. Toisaalta myös sovittujen haastattelujen peruminen on realiteetti. Näin voi käydä jos jokin tuore tapahtuma halutaan ottaa osaksi ohjelmaa tai vieras on vaikkapa sattumalta buukattu toisen kanavan ohjelmaan samalle päivälle. Linnanahteen mukaan ELCrew ei tosin kilpaile niinkään muita tv-ohjelmia, vaan myöhäistä esitysaikaa vastaan. Ohjelma ei saa olla liian hidastempoinen, sillä valtaosalla katsojista on perjantaina työpäivä. ”Siinä täytyy olla tietty vauhti.”

tekisimme tätä ohjelmaa 1970-luvulla, saisimme varmasti myllykirjeitä. Onhan se ollut erilaista aikaa. On positiivista, että poliitikkoihin suhtaudutaan enemmän ihmisinä tänä päivänä. Herranpelko ja korostunut pokkurointi on jäänyt pois. Mutta olen kyllä sen verran vanhoillinen, että mieluummin lisäisin presidentin valtaoikeuksia kuin vähentäisin niitä.”

Taustatyö, kuten haastattelujen sopiminen vie paljon aikaa. Yhden talkshow-jakson käsikirjoittaminen vie yleensä pari päivää. Ohjelman sisällöstä vastaa Linnanahteen ja Enbusken lisäksi käsikirjoittaja Jari Keränen. ”Se on tosi tarkkaan mietittyä ja kirjoitettua. Tv:­ssä­ kymmenen minuuttia on pitkä aika keskustella ihmisen kanssa.” Televisiossa on erilainen jännitys radioon verrattuna – varsinkin kun ohjelmaa tehdään isolla budjetilla ja henkilökunnalla. Linnanahde sanoo, ettei pelkää itsensä tai Enbusken töppäilevän suorassa lähetyksessä, lähinnä huolettaa itsestään riippumattomien asioiden puolesta. Joskus vieras saattaa jännityksen takia mennä lukkoon, mikä Linnanahteen mukaan on täysin inhimillistä kokeneellekin esiintyjälle. Toisaalta jotkut heittäytyvät mukaan tavalla, joka yllättää haastattelijankin. Studioyleisö antaa energiaa sekä juontajille että vieraille. ”Matti Vanhanenkin selvästi rentoutui, kun yleisö nauroi sen ekalle läpälle.” ELCrew’n vieraskaarti on monipuolista aina ministereistä muusikoihin ja urheilijoista talousvaikuttajiin. Koska vieraat usein ovat katsojille tuttuja, on haastatteluun saatava yleisöä kiinnostava näkökulma. Linnanahde vierastaa kysymyksillä ”briljeeraamista”. Haastattelussa ei hänen mukaansa ole kysymys toimittajan sivistyksen esilletuonnista vaan haastateltavasta. ”Olennaistahan on saada mahdollisimman hyvä vastaus.” Linnanahde paljastaa, että ELCrew’n tekeminen ensi keväällä on ainoa työasia, johon hän on sitoutunut. Tällä hetkellä se tuntuu unelmaduunilta. ”Onhan tämä hienoa, että voi tehdä ison radiokanavan aamushow’ta ja tv:ssä talkshow’ta.”

”Matti Vanhanenkin selvästi rentoutui, kun yleisö nauroi sen ekalle läpälle.”

- 17 -


Mirka Ranto, Varnitsa, Joensuu: ”Tämä on tällainen tikku, koska se on vähän hippi. Mutta myös vähän natsi. Polholaisella on vahva poliittinen näkökulma.”

Oskar Dikert, Historicus, Helsinki: ”Polholainen on rento, sen kanssa voi nauttia alkoholia ja sen seurasta aina nauttii.”

Gallup Pyysimme Historian opiskelijain liiton seminaarissa ulkovaltsikalaisia piirtämään polholaisen. Teksti Teemu Perhiö Kuvat Anna Niemi

- 18 -


Emmi Saari, Kritiikki, Turku: ”Piirsinkin p-klubilaisen, koska polholaista on mahdoton tiivistää yhteen kuvaan – teitä on joka lähtöön. P-klubilaisen tunnistaa kauluspaidasta ja silmälaseista.

Siiri Nousiainen, Tiima, Oulu: ”Tämä muistuttaa hieman Urho Kaleva Kekkosta. Sillä on pyöreät lasit, koska polholainen on vähän hipsteri.”

Rene Ranka, Tosine, Jyväskylä: ”Tämän kuvan voi tiivistää seuraavaan lauseeseen: Polho suureksi viisaudeksemme vallan rakenteita analyysin soihdulla. Se on dadaa.”

Jaakko Rantala, Patina, Tampere: ”Tässä hahmossa kuvastuu Polhon poliittisuus ja intensiivisyys.”

- 19 -


Sukupolvet samoilla lauteilla Teksti Topi Houni & Ilari Leskelä

Sauna on läpileikkaus Suomen historiasta. Se on ollut ennen lippua, Suomen kieltä ja meitä. Sauna on yhdistänyt, auttanut ja valaissut suomalaisia sekä suomalaisuutta ­– sauna on vanhin ajatushautomomme.

S

uomi on kasvanut maaseudulta ja yhteisömme rajat, niin henkiset kuin fyysiset, ovat muodostuneet tilojen sekä kylien varaan. Sukupolvien välinen jatkuvuus ja perheen vuorovaikutus toimivat elämän selkärankana. Näissä hajanaisissa ja perhekeskeisissä oloissa muodostui saunasta keskeinen tila, jossa sukupolvien ketju ja vuorovaikutus iskostuivat saunojien alitajuntoihin. Vaikka maaseudun yhteisöt ovat katoavaa perinnettä, muodostaa sauna ja sen idea suomalaisissa jaetun mielikuvamaailman. Saunaa on aina ympäröinyt tietty erityisyys, pyhyys. Saunomisen aineeton perintö ja normit ovat siirtynyt sukupolvelta toiselle löylynheiton ja peseytymisen mukana. Talon puhtaimpana tilana sauna toimi monen äidin synnytyspaikkana. Suvun jatkamiseen liittynyt erityisyys liitti saunan käsitteeseen monia pyhän piirteitä ih-

- 20 -


yleisradio

Yleisradio seurasi vuonna 1977 presidentti Urho Kekkosen elämää päivän ajan. Dokumentti sisältää harvinaista videokuvaa Urkista saunassa poikansa Matti Kekkosen ja Kustaa Vilkunan kanssa.

misten mielissä. Tällaisine piirteineen saunasta muodostui perheelle paikka, joka ei pyhyytensä takia suvainnut konflikteja vaan loi ilmapiirin, jossa saunojien välisiä neuvotteluja ja kokemusvaihtoa määritti alaston rehellisyys. Saunan merkitys ja idea ovat kokeneet pienimuotoisen renessanssin viime aikoina. Kekkosen saunadiplomatia on lähtenyt elämään ulkoministeriössä uutta elämää, ja Startup Sauna -konseptikin kertoo meille jotain saunan merkityksestä. Kansainvälisestikin ollaan havahduttu siihen, että saunan idea ei ole eroottista alakulttuuria, ja sen pyhyys on herättänyt kiinnostusta. Jos sauna selvästikin on ollut suurin suomalainen kertomus maailmalla, mitä se kertoo meistä? Mitä sauna kertoo yhteiskuntamme sielunmaisemasta ja päätöksenteosta? Kun asioista on suomalaisissa perheissä päätetty, on isä – perheenpää – perinteisesti kertonut mitä ja miten tehdään ja muu perhe on totellut auktoriteettia. Kuitenkin 1900-luvun aikana pitkä kehityslinja on kulkenut patriarkaalisesta mallista kohti avointa ja muitakin perheenjäseniä huomioivaa päätöksentekoa. Onko saunan kohdalla nähtävissä samanlainen kehityskaari? Jatkuvuus ja murros Sukupolvien välisiä jatkuvuuksia ja murroksia tarkastelee myös Nuorisotutkimusverkoston vuonna 2013 julkaisema kirja, Sosiaalinen albumi. Kirjan kirjoittajat Antti Häkkinen, Anne Puuronen, Mikko Salasuo ja Anni Ojajärvi paneutuvat artikkeleissaan sukupolvien välisiin jatkuvuuksiin ja murroksiin, kukin omasta näkökulmastaan. Kirjassa sukupolvella on kaksi merkitystä: vanhempien siirtäessä perinteitä ja luodessa jatkuvuutta muodostuu biologinen sukupolvi – yhteiskunnallinen sukupolvi taas

- 21 -

muodostuu samanikäisten avainkokemuksista ja kokemusten jakamisen seurauksena. Näiden kahden sukupolven, biologisen ja yhteiskunnallisen, yhteisvaikutuksesta rakenteet ja käytännöt säilyvät tai muuttuvat. Erilaisina ajanjaksoina, erilaisilla voimakkuuksilla. Sosiaalinen albumi -kirjassa päätöksenteon ja neuvotteluiden keskeinen yksikkö on perhe ja paikkana perheen pöytä. Pöydän ääressä vanhemmat sukupolvet luovat jatkuvuutta kertomalla ja toistamalla perinteitä, mutta toisaalta nuoremmat sukupolvet tuovat pöytään uusia ajatuksia ja ideoita, joita he ovat sisäistäneet samanikäiseltä, yhteiskunnalliselta sukupolveltaan. Sukupolvien identiteetti siis pohjautuu olemassa oleville jatkumoille, mutta toisaalta kehittyy jatkuvasti ulkopuolelta tulevista virikkeistä. Antti Häkkisen mielestä edellä mainitun ajatuskuvion voi siirtää myös suomalaisen ”yhteiskuntaperheen” kontekstiin, jollaisena suomalaiset ovat yhteisönsä mielellään halunneet nähdä. Tässä yhteydessä perheen pöydän korvaa sauna neuvotteluiden keskeisenä rakenteena. ”Näkisin saunan tässä kontekstissa kuitenkin enemmän juuri heimolaisuutta vahvistavana paikkana ja instituutiona. Sillä on ehkä haluttu tätä heimolaisuutta korostaa ja pyhässä paikassa mahdollisia ristiriitoja neuvotella pois”. Sukupolvet löylykauhan kahvassa Häkkisen sukupolvijaottelussa toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa on nähtävillä kolmen eri sukupolven jatkuvuus ja murrokset. 1910–1940-luvuilla syntyneet muodostivat nationalistisen sukupolven, jonka keskeinen sukupolvikokemus on ollut kansakunnan rakentami-


”Kekkosen saunadiplomatia on lähtenyt elämään ulkoministeriössä uutta elämää”

nen ja itsenäisen Suomen tarinan luominen. Taloudellisen kasvun siivittämä rakennustyö yhteisen, kansallisen päämäärän saavuttamiseksi on muodostunut keskeiseksi arvostuksen kohteeksi sukupolven kollektiivisessa muistissa. Kansallisen rakennustyön lisäksi nationalistista sukupolvea yhdistivät talvi- ja jatkosota, jotka aluksi repivät, mutta lopulta yhdistivät kansaa ja loivat suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin moni olisi ehkä osannut ajatellakaan. Päätöksenteon ja saunan yhteydessä on huomattavissa vastaava kansallisen rakentamisen ja säilymisen eetos kuin kollektiivisesta muistista oli aistittavissa. Häkkisen mukaan Suomesta ja suomalaisista puhuttaessa toistui vahvasti ”samassa veneessä tässä ollaan” -puhetapa. Tämä konsensusajattelu antoi yhteiskunnan eliitille mahdollisuuden ajaa omaa valtaa ja paikkaa päätöksenteossa. Samalla saunasta muodostui oivallinen kasvualusta eliitin erilaisille hyvä veli -verkostoille. Suomen asioita hoidettiin useasti juuri saunan lauteilla. Pieni piiri päätti, mikä on paras kurssi pienelle Suomelle maailman myrskyisillä vesillä. Kansallisen itsemääräämisen muistetuimmat hetket henkilöityvät vahvasti presidentti Urho Kekkoseen. Kekkonen sau-

noi ja linjasi päätöksiä valittujensa kanssa lauantai-iltaisin Tamminiemen saunassa ja löylyttihän Urkki myös Hruštševia aamuviiteen päästäkseen haluamaansa lopputulokseen. Kotona Nikita sai haukut saunomisesta kapitalistin kanssa. Vielä presidenttikautensa loppupuolella Kekkonen pystyi saunan lauteilta ohjailemaan Suomen ulkopolitiikkaa. Vuonna 1978 Neuvostoliiton puolustusministeri Dimitri Ustinov ajoi voimakkaasti Suomen ja Neuvostoliiton yhteisiä sotaharjoituksia ja Ustinovin tarkoitus oli viedä projekti päätökseen Kekkosen kanssa Kultarannan saunassa. Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkan kuvauksen mukaan Kekkonen torjui kaikki Ustinovin ehdotteluyritykset ja ”aina kun Ustinov aloitti uuden inttämisen, Kekkonen katkaisi sen ehdottamalla uusia löylyjä tai muita saunarituaalin harmittomuuksia (…) sotaharjoituksia ei järjestetty, hiiri taas vain jallitti kissaa”. Tätä nationalistista ja pienen piirin johtamaa sukupolvea seuraa sukupolvijaottelussa 1940–1970-luvuilla syntyneet, Häkkisen termein, verkostosukupolvi. Suhteessa aikaisempaan sukupolveen verkostosukupolven jäsenet olivat usein syntyneet maaseudulla ja vanhat

- 22 -

Saunassa on Akseli GallenKallelan (1865– 1931) maalaus vuodelta 1889. Ennen muinoin sauna oli kodin puhtain paikka.


perinteet olivat vahvasti läsnä ihmisten arjessa. Kuitenkin nopea talouden rakennemuutos maanviljelystä teollisuuteen, ja ihmisten muuttaminen kaupunkeihin monipuolisti myös ihmisten asenneilmapiiriä ja vanhoja tapoja kritisoitiin entistä voimakkaammin. 1960-luvun ajattelussa kritisoitiin pienen piirin harjoittamaa kansallista eetosta ja tilalle haluttiin demokraattisempia toimintamalleja ja avoimempaa päätöksentekoa. Verkostosukupolven suuret ikäluokat hyvin yksinkertaisesti syrjäyttivät valtionhallinnossa nationalistisen sukupolven ja peittivät vanhat ajatukset alleen. Vaikka murros ajattelun tasolla oli suuri, olivat vanhat perinteet yhä keskeisenä piirteenä uuden sukupolven toiminnalle. ”Verkostosukupolvi löysi kotinsa sosiaalisista liikkeistä, joiden johtamisen tavat, ironista kyllä, olivat paljolti aiemman sukupolven tyyppisiä”. Verkostosukupolven keskeinen ero suhteessa aikaisempaan oli kansainvälisyyden merkityksen kasvu päätöksenteossa. Asioita ei tarkasteltu ainoastaan Suomi-lasit silmillä, vaan muidenkin maiden tilanteet alkoivat painaa vaakakupissa. Suomen suurlähetystöihin ympäri maailmaa rakennettiin saunat, ja kansainväliset päämiehet vaihtoivat tietojaan ja mielipiteitään suomalaisten edustajien kanssa kiukaalle heitetyn veden rytmittäessä tunnelmaa. On kuitenkin huomattava, että saunojina toimivat yhä päämiehet sekä hajaantuneemmat pienet piirit ja hyvä veli -verkostot. Päätöksenteko hajaantui, mutta piiloutui yhä saunan seinien sisään, tavallisten ihmisten katseilta piiloon. Viimeisin sukupolvi – johon myös me opiskelijat kuulumme – on nimetty urbaaniksi sukupolveksi. Kaupungistunut tai ainakin kaupunkimaiseen elämäntyyliin samaistunut sukupolvi on tottunut avoimempaan keskusteluun ja kansainväliset ajatukset ovat iskostuneet alitajuntaamme television ja myöhemmin internetin välityksellä. Häkkinen näkee, että murros kahden viimeisimmän sukupolven välillä on ollut rauhallisempi kuin 1960-luvulla. ”Globaali maailmankansalaisuus, joka mielestäni kuvastaa viimeisintä sukupolvea hyvin, ammensi niistä ajattelutapojen juurista, joita verkostosukupolvi kehitteli. ’Isot kysymykset’ ovat nyt periaatteessa niitä samoja, joita 1960-luvun radikaalit pohtivat, mutta niistä paljon kehittyneempiä ja terävämpiä”. Sama rauhallinen kehitys ja ”terävöityminen” on nähtävissä myös päätöksenteon yhteydessä. Vanhojen keskustelufoorumien, kuten parlamenttien ja katuparlamenttien, merkitys uusimmalle sukupolvelle on vähentynyt, ja samalla pienten piirien ja hyvä veli -verkostojen käsitteet ovat saaneet taakakseen negatiivisen kaiun. Päätöksenteko halutaan avoimesti näkyville, ja puutteita kritisoidaan kiihtyvällä tahdilla sosiaalisen median alueilla. Urbaani sukupolvi kiertää parlamentaarisen politiikan

ja pyrkii edistämään hyväksi katsomiaan asioita muun muassa kansalaisjärjestöjen ja yritystoiminnan kautta. Uljas uusi sauna Vaikka sukupolvien myötä yhteiskuntamme on muuttunut, on saunan idea pysynyt ennallaan: sauna on maailma pienoiskoossa, jossa kaikki ovat samalla viivalla tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa, kuten yhdysvaltalainen dokumentaristi Mikkel Aaland hahmotteli. Saunassa ei siis olla pomoja tai alaisia eikä köyhiä tai rikkaita (HS 16.11.). Ehkä saunan idea siis heijastelee suomalaisen yhteiskunnan onnistumista tasa-arvon ja yhteisymmärryksen vaalimisessa – suomalaiset tunnetaan rehellisenä ja avoimena kansana. Vuonna 2010 perustetun Startup Saunan tavoitteena on kehittää Pohjois- ja Itä-Euroopan sekä Venäjän kasvuyrityksiä sekä auttaa niiden alkuvaiheen riskirahoituksessa. Nuoret ihmiset – urbaanisukupolven edustajat – ovat ottaneet tavoitteekseen kehittää yhteiskuntaa avoimesti ruohonjuuritasolta ylöspäin. Tässä yhteisössä sauna on muuttunut metaforaksi, tietynlaiseksi ilmapiiriksi, missä kaikkien halukkaiden on mahdollista osallistua yhteisen hyvän rakentamiseen. Urbaanisukupolvi näyttääkin ratkaisseen 1960-luvun radikaalien ”isot kysymykset” vuodattamatta yhtäkään hikipisaraa. Mutta istuvatko eliitti ja kansa vieläkään samoilla lauteilla? Historia on opettanut Häkkistäkin suhtautumaan kehitykseen pessimistisesti: ”Voi olla, että entiset huonot käytännöt luikertelevat vähitellen uusiinkin hallintatapoihin”.

Start up sauna edustaa uutta suomalaista saunakulttuuria. Saunan tavoitteena on kehittää eurooppalaisia kasvuyrityksiä.

start up sauna

- 23 -


Vuosien sotimisen jälkeen Irlanti oli keväällä 1922 saavuttamassa vapauden brittien hallinnosta. Kiista vapauden toteuttamistavasta ajoi kuitenkin entiset vapaustaistelijatoverit veriseen sisällissotaan.

Vihreä saari liekeissä Teksti ja kuva Miran Hamidulla kuvitus Ossi Hietala

T

oiveet olivat korkealla. Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA:n vuodesta 1919 käymä itsenäisyyssota Iso-Britanniaa vastaan oli vihdoin tuottamassa tuloksia vuonna 1921, kun irlantilaisten sissitaktiikan edessä voimattomat britit olivat suostuneet neuvottelupöytään. IRA:n sissisodan keskeisen hahmon Michael Collinsin johtamista neuvotteluista oli kuitenkin tuomisina sopimus, joka ei tyydyttänyt kaikkia IRA:n ja sen poliittisen siiven, Sinn Féin -puolueen toimijoita. Sopimuksessa Irlannille ei annettu täyttä itsenäisyyttä vaan asema vapaavaltiona. Maa sai itsenäisesti päättää asioistaan, mutta se joutui yhä olemaan osa Iso-Britannian imperiumia ja vannomaan uskollisuutta kruunulle. Myös briteille lojaalien protestanttien enimmäkseen asuttaman maan pohjoisosan sallittiin irtautua enemmistöltään katolisesta eteläosasta. Collins kannattajineen näki sopimuksen kuitenkin mahdollisuutena saavuttaa täydellinen itsenäisyys myöhemmin. Koko maan täydellistä ja välitöntä itsenäi-

syyttä tasavaltana vaatineet Sinn Féinin jäsenet muodostivat puolueen sisälle sopimusta vastustavan rintaman maan väliaikaisen hallituksen presidenttinä toimineen Eamon de Valeran johdolla. Kiista kärjistyy sodaksi Sopimusta kannattavien vapaavaltiolaisten ja vastustavien tasavaltalaisten kiista paheni entisestään huhtikuussa 1922, kun de Valeraa tukeneet IRA:n jäsenet valtasivat Dublinin keskustan oikeustalon sekä muita keskeisiä rakennuksia. Valtaajien pyrkimyksenä oli murentaa vapaavaltion kannatus provosoimalla maassa olevat brittijoukot sotatoimiin. Britit pidättäytyivät kuitenkin sotatoimista, ja valtauksen aikana käydyissä vaaleissa sopimusta kannattava osa Sinn Féinistä sekä muut sopimusmyönteiset puolueet saivat vaalivoiton. Tasavaltalaiset kieltäytyivät kuitenkin hyväksymästä kansan enemmistön tahtoa, jolloin britit vaativat vapaavaltiolaisilta toimenpiteitä valtaajia vastaan. Entisiä asetovereitaan vastaan nouseminen oli hankala paikka Collinsille, joka

- 24 -


”Sissisotavaiheesta tuli sodan eniten katkeruutta aiheuttanut vaihe, jonka vaikutukset ovat ulottuneet aina näihin päiviin saakka.”

yritti viimeiseen asti hoitaa asian muilla tavoin. Lopulta brittien sekaantumisen estämiseksi hän oli kuitenkin kesäkuussa 1922 pakotettu määräämään johtamansa vapaavaltiolaisten armeijan avaamaan tulen kohti vallattua oikeusrakennusta. Vaikka osapuolet olivat vaihtaneet laukauksia jo aiemmin eri puolilla maata, tiesi tämä päätös maan lopullista astumista sisällissodan tielle. Ylivoimainen vapaavaltio Sodan alkuasetelma ei suosinut vapaavaltiolaisia. Enin osa jakautuneen IRA:n johtohahmoista oli asettunut tukemaan tasavaltalaisia, jotka hallitsivat suurta osaa Dublinin ulkopuolisesta Irlannista. Vapaavaltiolaisilla oli kuitenkin puolellaan brittien tuki, joka mahdollisti näille tasavaltalaisilta kokonaan puuttuneen raskaan aseistuksen. Collinsin joukot kasvoivat myös miesmäärässä tasavaltalaisten ohi saaden riveihinsä muun muassa paljon entisiä brittien joukoissa taistelleita irlantilaisia ensimmäisen maailmansodan veteraaneja. Tämä tosin antoi tasavaltalaispropagandalle mahdollisuuden syyttää va-

- 25 -


Fakta Irlannin sisällissota 28.6.1922–24.5.1923 Syy

Sinn Féinin ja IRA:n sisäinen jakautuminen vapaavaltiosopimuksen kannattajiin ja vastustajiin.

Osapuolten vahvuudet

Vapaavaltiolaiset: noin 55 000 miestä, tykistöä, 10 lentokonetta, 1 sotalaiva. Tasavaltalaiset: noin 15 000 miestä, ei raskasta aseistusta.

Tappiot

Vapaavaltiolaiset: noin 800 kuollutta. Tasavaltalaiset: noin 1000-3000 kuollutta.

Lopputulos

Vapaavaltiolaisten voitto. Vapaavaltio kehittyi myöhemmin tasavallaksi.

paavaltiolaisia brittien kätyreiksi. Ylivoimansa turvin vapaavaltiolaiset pystyivät karkottamaan tasavaltalaiset Dublinista. Ensimmäisten sotaviikkojen aikana vapaavaltiolaisten maahyökkäykset ja maihinnousut johtivat myös muiden suurten kaupunkien valtaamiseen. Ahtaalle ajetut tasavaltalaiset olivat näin pakotettuja vetäytymään syrjäseuduille, jossa ne valitsivat taktiikakseen jo itsenäisyyssodasta tutun väijytyksiin ja salamurhiin perustuvan sissisodan. Salamurhia ja teloituksia Sissisotavaiheesta tuli sodan eniten katkeruutta aiheuttanut vaihe, jonka vaikutukset ovat ulottuneet aina näihin päiviin saakka. Tasavaltalaiset ottivat salamurhiensa maalitauluiksi vapaavaltiolaiset parlamentin jäsenet sekä brittimielisinä nähdyt protestanttiset maanomistajat. Tämä vei hengen muun muassa Collinsilta, joka joutui väijytyksen kohteeksi yrittäessään matkustaa tasavaltalaisalueelle neuvottelemaan rauhasta. Protestantteihin kohdistuneet väkivaltaisuudet puolestaan johtivat maastamuuttoon, joka vähensi maan eteläosien protestanttien määrää tuntuvasti. Vapaavaltiolaiset vastasivat tasavaltalaisten

väkivaltaan teloittamalla kiinni saamiaan tasavaltalaisjohtajia, mikä syvensi osapuolten välistä katkeruutta entisestään. Teloituksien ja sotatoimien tuomat tappiot sekä yhä ahtaammaksi käyvä tila pakottivat tasavaltalaiset kuitenkin lopulta luopumaan sotatoimista vuoden 1923 toukokuuhun mennessä. Jakolinjat elävät yhä Sodan päätyttyä de Valera jätti Sinn Féinin ja perusti uuden Fianna Fáil -puolueen. Hävinnyt osapuoli palasi näin parlamentarismin tielle, ja ryhtyi yhdessä muiden puolueiden kanssa ajamaan tasavaltaa rauhanomaisin keinoin. Brittihallinnosta täysin vapaa Irlannin tasavalta syntyi lopulta vuonna 1949, kun maa katkaisi loputkin siteensä Iso-Britannian kruunuun. Fianna Fáilista tuli maan merkittävin puolue, ja de Valerasta maansa pitkäaikainen presidentti. Vapaavaltiolaiset perustivat puolestaan Fine Gael -puolueen, josta tuli maan toiseksi merkittävin puolue. Sodassa mukana olleet poliitikot säilyivät merkittävinä tekijöinä maan politiikassa aina 1970-luvulle asti, mikä teki näiden kahden puolueen yhteistyön mahdottomaksi. Sukupolvelta toiselle periytyvät mielipiteet sodasta ovat pitäneet jaon elossa nykypäiviin

- 26 -

Irlannin sisäiset kiistat kärjistyivät sisällissodaksi Duablinissa 28.6.1922, kun vapaavaltiolaisten joukot avasivat tulen kohti tasavaltalaisten valtaamaa Four Courts oikeusrakennusta.


asti eivätkä puolueet ole vieläkään olleet kertaakaan samassa hallituksessa, vaikka politiikan tutkijoiden mielestä näiden kahden oikeistopuolueen politiikka on sisällöltään pitkälti samankaltaista. Aika on kuitenkin vähitellen tekemässä tehtävänsä. Ison-Britannian osaksi jääneessä pohjoisosassa vapaavaltiosopimuksen perintö johti uusiin konflikteihin, kun IRA perillisineen kieltäytyi tunnustamasta saaren jakoa. Väkivaltaisuudet yhtenäistä Irlantia kannattavien katolilaisten sekä Isoon-Britanniaan kuulumista kannattavien protestanttien välillä jatkuivat aina 1990-luvun lopulle saakka. Viime vuodet konflikti on kuitenkin ollut rauhanprosessissa, mutta osapuolten rauhanomaiseen rinnakkaiseloon on silti vielä paljon matkaa.

Lähteet

• Peter Cottrell, The Irish Civil War 1922-23, Osprey Publishing Ltd 2008 • Mary Elizabeth Collins, Ireland, 18681966: History in the Making, Educational Company of Ireland, 1993 • Suomen suurlähetystö, Dublin

- 27 -


Miten käy Kekkoselta

ROCK’N’ROLL Teksti Tuomas Lassinharju

Urho Kekkonen on inspiroinut useita säveltäjiä ja lauluntekijöitä. Kesällä 2013 sai ensi-iltansa Uljas Pulkkiksen säveltämä ja Lasse Lehtisen kirjoittama ooppera Kekkosesta. Kevyen musiikin puolella Kekkonen on ollut tuttu aihe jo 1950-luvulta lähtien, mutta YYA-Suomessa presidentin mainitseminen lauluissa ei ollut täysin ongelmatonta. - 28 -


K

ekkonen lienee tiedettävästi ensimmäinen suomalainen poliitikko, josta on levytetty rauhan aikana pilkkalaulu. Vuonna 1951 suomalainen kuplettilaulaja Veikko Lavi teki Suomen pääministeristä laulun Mies Mekkonen, jossa irvailtiin tuuliviirimäisesti mielipidettään vaihtavaa poliitikkoa. Laulussa ilmaistiin myös kuinka Mekkoselle maistuvat Alkon tuotteet eikä hänellä ole kiire ravintolasta pois, vaikka paikka olisi menossa kiinni. Mies Mekkonen oli poliittisesti radikaaleinta, mitä Suomessa levytettiin 1950-luvulla, sillä levyteollisuus oli tuohon aikaan erittäin sovinnaista ja kantaaottavia sanoituksia välteltiin viimeiseen asti. Laulu joutui radiossa soittokieltoon, ja kansantaiteilija Veikko Lavin oli odotettava Mauno Koiviston aikaa ennen kuin sai kutsun Linnan juhliin. Kekkonen ja protestilaulut Seuraavan kerran muusikkojen suhde Kekkoseen nousi esille 1960-luvun puolivälissä, kun folk-musiikki ja protestilaulujen buumi valtasi myös Suomen. Protestilaulujen kärkinimi oli Irwin Goodman, jonka levytykset rikkoivat kaikkia sovinnaisuuden rajoja. Hänen laulussaan irvailtiin poliisia ja armeijaa, ihailtiin juopottelua ja vähäteltiin rattijuoppojen tuomioita. Yhden ehdon levy-yhtiön päällikkö Toivo Kärki kuitenkin asetti. ”Irvailkaa, mitä haluatte kunhan jätätte Jumalan ja Kekkosen rauhaan”, kerrotaan Kärjen sanoneen Irwinille ja hänen laulujensa sanoittajalle Vexi Salmelle. Pojat halusivat kuitenkin rikkoja rajoja ja kävivät levyttämässä vuonna 1966 laulun Arho, jossa laulettiin muun muassa: ”Kaadettu on kaskesta jo viimeinenkin kanto / ei lainkaan eripuraa / vuorossa on ystävyys ja avunanto / siis eläköön ja uraa!” Sanomattakin lienee selvä, että levy-yhtiö hyllytti kappaleen, eikä sitä julkaistu millään Irwinin levyllä. Nauha hävitettiin perusteellisesti, sillä sitä ei ole lukuisista etsinnöistä huolimatta vieläkään onnistuttu löytämään. Kekkonen ja underground 1960-luvun lopulla perustettiin Suomen ensimmäinen epäkaupallinen levy-yhtiö Love Records, joka keskittyi poliittiseen ja underground-musiikkiin. Vuonna 1969 se julkaisi M.A. Nummisen yhtyeen Suomen talvisota 1939–1940 levyttämän laulun Kekkonen-rock, jossa mainitaan: ”Kekkonen hiihtää, Kekkonen kalastaa, Kekkonen juoksee ja Kekkonen matkustaa mutta miten käy Kekkoselta rock´n roll?” Kekkonen, joka suhtautui suo-

peasti nuorisoradikalismiin, ilmaisi myöhemmin pitävänsä kappaleesta. Myös Eppu Normaali on levyttänyt laulusta punk-version 1978. Ilmapiiri vapautuu 1970- ja 80-luvun vaihteessa poliittinen ilmapiiri vapautui, ja poliitikoista uskallettiin jo heittää herjaa levytyksissä. Räävitön huumoriyhtye Sleepy Sleepers levytti vuonna 1978 punk-laulun UKK, jossa yhtye lauloi rakastavansa UKK:ta ja kertoi, että ”Veikko [Vennamo] tahtois myös valtaa”. Irwin Goodman levytti vuonna 1979 albumillisen poliittisia lauluja, joissa nälvittiin poliitikkoja. Laulussa Suomalainen iltarukous otettiin kantaa Kekkosen vallankäyttöön. ”Kun sulla on niin suuri valta / niin voit hallitukset kukistaa / ja jos ei herrat silti malta / voit heitä silti vielä tukistaa.” Kekkosta ei kuitenkaan uskallettu tälläkään levyllä kritisoida yhtä voimakkaasti kuin esimerkiksi juuri rattijuopumustuomion saanutta Ahti Karjalaista. Ylistyshumppa Kekkoselle Irwin Goodmanin laulujen sanoittaja Vexi Salmi joutui elämässään kuitenkin tekemään yhden Kekkosta ylistävän tekstin. Vuonna 1977 Humpan Ystävät ry julkaisi Kekkosen kunniaksi laulun Urkin humppa, jonka esitti humppalaulaja Eija Sinikka. ”Hän on jäntevä, nuorekas kuin pojankoltiainen / miehekäs, ryhdikäs siis tosisuomalainen / on korvessa tai palatsissa hän kuin kotonaan / siis todellinen tervaskanto tämän karun maan / Hän on Urkki, meidän kaikkien yhteinen Urkki / Kun itse kukin väsähtää ja kunto läsähtää / niin Urkki sen kuin nuorentuu ja selkä suorentuu.” Kekkonen nykymusiikissa Viime vuosina Kekkosesta on tehty lähinnä nostalgisia lauluja, joissa muistellaan 1960- ja 70-luvun Suomea. Esimerkiksi suomirock-yhtye Sir Elwoodin hiljaiset värit julkaisi vuonna 2001 laulun nimeltä Kekkonen, jonka mukaan saataisiin takaisin kuri ja herranpelko sekä Suomi-neidolle neitsyys, jos Urkki eläisi vielä. Juha Lehden kynäilemässä tekstissä Kekkosen olemus kiteytettiin seuraavasti: ”Lepikon sinisilmäinen poika tarpeen tullen tukisti ja kännipäissä halasi.” Toisenlaista näkökulmaa edustivat humppaorkesti Eläkeläisten Simon & Garfunkel -väännös Herra Kekkonen vuodelta 1999 ja humoristi Jope Ruonansuun imitaatio Kekkonen tulee kuin Ukkonen (2006): ”Niin meikäpoika hiihti ja kalasti / lumihangessa köyriskelin alasti / eipä häirinnyt silloin utelias julkisuus.”

- 29 -


Tutkija Aapo Roselius havaitsi, ettei vapaussodan myytti ollutkaan vain ylhäältä päin johdettua muistin politiikkaa. Teksti ja kuvat Mikko Virta

L

Vapaussotamyytin selvittäjä

oppuvuonna 2010 Aapo Roseliuksen väitöskirja sisällissodan muistamisesta suojeluskuntien ja veteraaniliikkeen piirissä oli melkein valmis. Vain puuttuivat esitarkastajien lausunnot. Roselius sai idean: väitöskirjan voisi julkaista suurelle yleisölle. Hyväksyvien lausuntojen jälkeen hän lähetti käsikirjoituksen Tammelle. Kustantaja oli aiemmin julkaissut Roseliuksen kirjan Teloittajien jäljillä – Valkoisten väkivalta Suomen sisällissodassa. Hän oli kuitenkin skeptinen, koska ”kirjassa ei tapeta ihmisiä, niin se ei välttämättä ole kovin kiehtova isolle lukijakunnalle.” Pian Tammelta saapuikin kielteinen vastaus. Ideaa ei kuitenkaan tyrmätty aivan täysin. ”Sanottiin, että teema sopisi kyllä, jos olisin valmis muokkaamaan sitä.” Päätettiin kokeilla erilaista, dramatisoivaa kirjoitustyyliä. Roselius kirjoitti heti muutaman luvun kokeeksi. Uusi erilainen tyyli tuntui hyvältä. Kustantaja oli samaa mieltä. Siitä alkoi puolentoista vuoden työ, jolloin Roselius kirjoitti väitöstyön pohjalta kirjan kannestaan kanteen uudestaan. Välillä hän kävi etsimässä arkistoista uutta materiaalia parempaa dramatisointia varten. Kirjoittaminen tapahtui enimmäkseen iltaisin, muiden töiden lomassa.

Lopulta valmistui teos Isänmaallinen kevät – Vapaussotamyytin alkulähteillä. Tammi julkaisi sen alkuvuodesta 2013. Kirjan tarina alkaa oikeastaan jo ennen väitöskirjaa. Se alkaa Roseliuksen ollessa yläasteella 1990-luvun alussa. Kylmä sota on päättynyt, ja historia voimakkaasti läsnä kaikkialla. Vuonna 1990 julkaistaan Paavo Haavikon Kansakunnan linja ja kolme vuotta myöhemmin Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle. Kirjat tekevät vaikutuksen nuoreen Roseliukseen. Niiden myötä hän kiinnostuu sisällissodasta ja 1900-luvun Suomen historiasta, vaikka aiheesta ei koulun oppikirjoissa vielä paljoa puhuta. Roselius aloittaa historian opinnot Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 90-luvun puolivälissä. Professorina on Matti Klinge, ja historian laitos sijaitsee vielä vanhoissa tiloissa Yliopistokadulla. Ensimmäisen suuremman kirjoitustyön, pro seminaarin, Roselius tekee 20-luvun alun helsinkiläisestä kiistasta, jossa vastakkain ovat vasemmisto ja porvaristo. Kytkös sisällissotaan on vahva. Myöhemmin syntyy pro gradu heimosodissa kaatuneista suomalaisista. Vuosi gradun jälkeen Roselius päätyy tutkijan uralle. Hän saa nimittäin töitä Lars Westerlundin johtamasta Suomen sotasurmat -projektista.

- 30 -

Vapaussodan myytistä Roselius kiinnostuu tutkiessaan sisällissodassa kaatuneita ja terroria. Vastaan tulee paljon sodan muistamiseen liittyvää materiaalia. Samalla sodan muistaminen valkoisella puolella on jäänyt tutkimuskentällä vaille huomiota. Roseliusta kiehtoo erityisesti se, kuinka yksipuolinen kuva valkoisen voittajapuolen muistelusta on jäänyt jälkipolville. ”Se on nähty suurena valtakunnallisena hankkeena. Mutta kun vähän kaiveli, niin löytyi laaja, tiukasti paikallistasoon liittyvä ilmiö. Suuret senaatintorin juhlat olivat vain pieni osa sitä.” Roselius suosittelee Isänmaallista kevättä 20- ja 30-lukujen ajankuvana, joka irtaantuu perinteisestä poliittisen historian kirjoituksesta. Sellainen sujuvasti kirjoitettu teos onkin.

Aapo Roselius Syntyi Pietarsaaressa 1975 Opinnot aloitti Helsingin yliopistolla 1994. Valmistui filosofian maisteriksi 2002. Väitteli filosofian tohtoriksi 2011. Tällä hetkellä tutkii Neuvostoliiton hajoamiseen liittyvää uutta muistobuumia ja sen vaikutusta sotien julkiseen muistamiseen Suomessa.


- 31 -


Kuća cveća

Titon viimeinen leposija Teksti ja kuvat Antti E.P. Lehtinen

Poleemin toimittaja lähti Balkanille Titon hautaa etsimään. Marsalkan mausoleumi löytyi Serbiasta Belgradin hienostoalueelta. Hauta on tänä syksynä noussut otsikoihin Titon lesken kuoleman myötä.

J

osif Broz Tito, sosialistisen Jugoslavian isä ja pitkäaikainen johtaja, on monella tapaa mielenkiintoinen hahmo. Yhtä lailla mielenkiintoinen on hänen mausoleuminsa Kuća cveća, suomeksi kukkien talo. Se sijaitsee Serbian pääkaupungissa Belgradissa varakkaiden ihmisten suosimalla Dedinjen asuinalueella parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Mausoleumi itsessään on ulkoa päin varsin vaatimattoman oloinen tiilirakennus. Ainoastaan talon ulkopuolella olevat istutukset ja suihkulähde kertovat kyseessä olevan keskimääräistä arvokkaamman rakennuksen. Vastapainona karuhkolle ulkonäölle Kuća cveća on varsin näyttävä sisäpuolelta. Lasikatto päästää sisään luonnonvaloa, joka valaisee tilan ja keskellä suurta huonetta olevan Titon haudan. Tilan valoisuutta selittää talon alkuperäinen tarkoitus. Se rakennettiin 1970-luvun puolivälissä talvipuu-

tarhaksi, jonka yhteyteen sijoitettiin Titolle työ- ja lepotiloja. Titon haudan lisäksi mausoleumissa on esillä erilaisia presidenttiin liittyviä tavaroita suuren päähuoneen reunoilla. Eniten tilaa vievät Titon kunniaksi järjestetyn vuosittaisen nuorten urheilukilpailun viestikapulat eri vuosilta. Ensimmäisen kerran vuonna 1945 järjestetyssä viestissä viestikapula kiersi kaikki Jugoslavian suuret kaupungit läpi alkaen marsalkan synnyinkylästä Kumrovecistä. Viesti päättyi Titon syntymäpäivänä Belgradin stadionille suureen kansanjuhlaan, jossa viestikapula ojennettiin päivänsankarille yleisön hurratessa. Viestin järjestäminen oli osa presidentin ympärille rakennettua henkilökulttia. Titosta, jonka isä oli kroaatti ja äiti sloveeni, muodostuikin merkittävä Jugoslaviaa yhdessä pitänyt tekijä toisen maailmansodan aikaisen sisällissodan ja verenvuodatuksen jälkeen. Toinen mausoleumissa esitelty

- 32 -

kiintoisa aihe on Titon hautajaiset. Titon kuoltua toukokuussa 1980 hänelle järjestettiin suuret hautajaiset. Tarkemmin sanottuna hautajaiset olivat siihen mennessä suurimmat kenellekään valtiojohtajalle järjestetyt hautajaiset, ja läsnä olivat käytännössä kaikki maailman johtajat. Paikalla olivat muun muassa Neuvostoliiton Leonid Brežnev ja kaikkien muiden Varsovan liiton maiden johtajat, Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa IV, YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim, Ison-Britannian pääministeri Margaret Thatcher, PLO:n johtaja Jasser Arafat, Indira Gandhi Intiasta, Irakin Saddam Hussein ja Pohjois-Korean Kim Il-Sung. Niin, ja tietenkin myös Kekkonen. Ainoat merkittävät poissaolijat olivat Yhdysvaltojen presidentti Jimmy Carter ja Kuuban Fidel Castro. Väenpaljouteen hautajaisissa vaikutti Titon johtaman Jugoslavian asema kylmän sodan rintamalinjojen välissä ja johtava rooli sitoutumattomien maiden liikkeessä. Kuća cveća päätyi tänä syksy-


Seinällä oleva kartta liittyy Titon hautajaisiin. Tummalla merkityistä valtioista oli edus tus hautajaisisa paikalla.

sisältä ulos. Keskellä Häikäisevä näkymä mausoleumin erkaantunut Tito. ästä eläm alla en paad ilee edessä maja

nä Serbiassa lehtien sivuille, kun Tito sai vuosikymmenten odottamisen jälkeen seuraa hautaansa. Titon leski Jovanka Broz kuoli lokakuussa pitkäaikaiJugoslavian historian museo, jonka yhteydessä on sen sairauden jälkeen. marsalkka Titon mausoleumi. Museorakennus oli alunperin lahjoitus Titolle Belgradin kaupungilta. Jovanka Brozin kohtalo Titon kuoltua on surullinen, sillä pian Titon kuoleman jälkeen Jovankaa syytettiin vallankumoukjärjestämällä hänelle valtiolliset hausen suunnittelusta ja hänet häädettajaiset. Hautajaisissa Serbian päätiin parin yhteisestä kodista ja sijoiministeri Ivica Dačić sanoi, että Jotettiin asumaan kotiarestin alle rähvanka Brozin kuolema päätti Jugosjäiseen valtion omistamaan taloon, lavian ajan lopullisesti, ja että liian jonka katto vuoti. Lisäksi hänen moni on yrittänyt unohtaa eteläslaaomaisuutensa takavarikoitiin. Jovien yhteisen valtion olemassaolon. vanka eli elämänsä loppuun pienen Mistä sitten Jovanko Brozin surkea valtioneläkkeen turvin, minkä lisäkkohtalo Titon kuoleman jälkeen johsi hänelle palautettiin pieni määtuu? Syyksi on esitetty myös serbien rä parin yhteistä omaisuutta. Serkateutta köyhästä asemasta nopeasbialainen oikeusistuin ei ole päässyt ti huipulle noussutta Jovankaa kohlähes 30 vuoden käsittelyn jälkeen taan. Ikään kuin hän olisi saanut elävieläkään päätökseen siitä, mitä mässään liikaa ilman omia ansiota. Brozien muun muassa amerikkalaiNationalististen voimien esiinnousu sia luksusautoja sisältävälle laajalle 1980-luvun lopulla ei auttanut lainomaisuudelle tehdään. kaan Jovanka Brozin asemaa, sillä nationalistit halusivat vähätellä TiJovanka Brozin kohtalo oli pittoa ja hänen korostamaansa Jugoslakään piilossa julkisuudelta. Asia tuvian yhtenäisyyttä. li yleiseen tietoisuuteen vasta häSamalla tontilla mausoleumin nen jouduttua sairaalahoitoon viime kanssa sijaitsee myös Jugoslavian kesänä. Tämän jälkeen hänen kunhistorian museo. Vieraillessani muniaansa on palautettu muun muassa seossa siellä oli kaksi näyttelyä. Toi-

- 33 -

nen näyttelyistä käsitteli jugoslaaveja olympialaisissa esitellen heidän menestystään. Esillä oli muun muassa urheilijoiden asuja. Toinen näyttely käsitteli puolestaan teknologian leviämistä koteihin ja ylipäänsä kulutusyhteiskuntaa Jugoslaviassa. Näyttely oli ainakin aiheesta kiinnostuneen mielestä mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu. Esillä oli vanhoja kodinkoneita ja informatiivisissa teksteissä kerrottiin, kuinka teknologia tuli osaksi ihmisten arkipäivää. Museossa näytettiin myös aiheeseen liittyviä videoita, joiden joukossa oli Jugoslavian ensimmäinen televisiolähetys. Museorakennus itsessään oli alun perin lahja Titolle Belgradin kaupungilta. Aiemmin rakennuksessa oli Jugoslavian kommunistisen vallankumouksen museo. Museon omistuksiin kuuluu laaja kokoelma Titon pääasiassa lahjaksi saamia tavaroita. Valitettavasti tämän kokoelman helmet eivät olleet esillä museovierailuni aikaan. Suosittelisin museota kaikille Belgradissa vieraileville. Museolipun hinnan ei pitäisi muodostua esteeksi edes opiskelijabudjetilla matkaaville, sillä pääsylippu museoon maksaa alle kaksi euroa.


Tohtori Hentilän

neuvot opiskelijoiden poleemisiin pulmiin. Oman kysymyksesi poliittisen historian professorinakin tunnetulle Hentilälle voit lähettää osoitteeseen poleemi-2013@helsinki.fi Herra professori! Väläytitte mahdollisuutta siirtyä maitotilalliseksi (Poleemi 1/2013). Kuinka uskoisitte oikeasti pärjäävänne maitotilallisena, jos teillä ei olisi klapikonetta? Kuinka kauan ihminen ylipäänsä pärjää ilman klapikonetta? – Maitotilallisen tytär Vaikka olettekin maitotilallisen tytär, pitäisi teidän sen verran asioita ymmärtää, etten minä todellakaan aikonut käyttää klapikonettani lypsykoneena. Hentilä, Kysymys on vaivannut minua jo vuosia. Miks kaikki tasolaiset on sisäänpäinkääntyneitä kommunisteja? Oon muuten 85kg/156cm, onx ok? – AKS-FanGirl27 Noilla mitoilla on jo aika ulospäinkääntynyt, etten sanoisi ekstrovertti. Moi Sepi! Millaisena pidät ruotsalaisen 1900-luvun alun työväenluokan yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen nykytilaa? PS. Sattuuks eka kerta?! – Tasoboy84 Minun jälkeeni vedenpaisumus. En tiedä, sattuuko eka kerta, kun en ole sitä vielä kokenut.

Hei, Anteeksi nyt vain, mutta minkä ihmeen takia kaikilla polholaisilla on maaninen ja seksuaalissävytteinen fiksaatio Kekkoseen ja ylipäänsä kaikkeen sellaiseen rasvaiseen suurmiespolitiikkaan? Kyllähän sitä nyt maailmassa on oikeasti tärkeämpiäkin asioita. – Tasolainen Mitä tärkeämpiä asioita muka? Kyllä suurmiehistä kaikkein rasvaisimmat jutut aina kerrotaan, ja sitä paitsi ne on aina tosia. Arvoisa tohtori, Millä halkoisitte puita, jos klapikonetta ei olisi? – Ki(r)vesmies78 Olen erittäin imarreltu kaikista klapikonetta koskevista kysymyksistä. Havaitsen, että valistuneet opiskelijat seuraavat silmä tarkkana professorinsa toimintaa niin työssä, arjessa kuin juhlassakin. Lähiaikoina olen tulossa valtakunnanmediaan esittelemällä jo pitkään jatkuneiden kokeitteni tuloksena, kuinka klapikoneella voi keittää kaurapuuroa. Muistanette varmaan, kuinka teekkarit onnistuivat valmistamaan kaurapuuroa kahvinkeittimellä. Mutta mitäs tuo nyt sitten on, kyllä klapikoneproffa pistää paremmaksi.

- 34 -


Kirjoja Palstalla tutustutaan poliittishistoriallisesti kiinnostaviin uutuuskirjoihin.

Värikäs kommunisti

Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen, Antero Uitto, Paasilinna 2013.

Suomensyöjä käsittelee Otto Wille Kuusisen toimintaa Stalinin vallan ja toisen maailmansodan aikana, sekä sen jälkeisinä vuosina. Hieman harmillisesti vuoden 1953 jälkeistä aikaa ei käsitellä yhtä perusteellisesti. Kirjassa osoitetaan kuinka Kuusisen oma tahto hallita Suomea, ja jopa Skandinaviaa, sopi yksiin neuvostojohdon suunnitelmien kanssa. Tämä näyttäisi pelastaneen Kuusisen hengen Stalinin vainojen aikana. Uiton teoksesta välittyy kuva opportunistisesta selviytyjästä, joka osasi kääntää takkinsa oikealla hetkellä. Liian lämminhenkiseksi läheisiään kohtaan Kuusista ei voinut syyttää.

Naiset vaihtuivat ja perheenjäseniä virui vankileireillä. Viimeisinä vuosinaan Kuusinen halusi palata entiseen kotimaahansa edes vierailulle, mutta nämä suunnitelmat Kekkonen torpedoi. Antero Uitto on epäilemättä tehnyt suuren työn kerätessään materiaalia tätä elämänkertaa varten. Etenkin neuvostoliittolaista lähdemateriaalia on runsaasti. Toisaalta teosta vaivaa suorien lainausten ja pöytäkirjakatkelmien runsaus. Kuusisen värikkäästä persoonasta olisi voinut tarttua enemmän väriä myös itse elämänkertaan. Teksti Anna Niemi

Kekkoslovakian hallitsija

Kaiken takana Kekkonen, Raija Oranen, Teos 2013.

Raija Orasen toinen Kekkos-romaani jatkaa siitä, mihin edellinen jäi. Tapahtumat alkavat Kekkosen toisen presidenttikauden alusta ja etenevät syksyyn 1981, jolloin Kekkonen allekirjoittaa eroanomuksensa. Käsittelyyn pääsevät niin ETYK, poikkeuslaki kuin juhannuspommikin. Suhteet Neuvostoliittoon muuttuvat entistä hankalammiksi Hruštšovin syrjäyttämisen jälkeen. Kotimaassa kirjan päähenkilöä kiusaavat Veikko Vennamo ja yhä pahemmin alkoholisoituva Ahti Karjalainen. Politiikan lisäksi romaanissa käsitellään runsaasti Kekkosen naissuhteita, erityisesti suhdetta Anita Hallamaan.

Raija Oranen kirjoittaa tapansa mukaisesti mukaansatempaavasti. Juhani Suomen tutkimuksiin kirjansa perustavaa Orasta on ehditty jo syyttää Kekkos-myytin edistämisestä, mutta romaani ei suinkaan tarjoa päähenkilöstään aina mairittelevaa kuvaa. Kekkonen muuttuu kirjan edetessä entistä vallanhimoisemmaksi ja häikäilemättömämmäksi. Kaiken takana Kekkonen on onnistunut historiallinen romaani, jossa luodaan elävän tuntuinen kuva Kekkosesta ja muista aikakauden poliitikoista. Teksti Tuomas Lassinharju

Huumoria Kekkonen ja pääministeri Kosygin ajoivat Helsingissä juopposeurueen ohi. ”Meillä Moskovassa ei ole yhtään juoppoa”, Kosygin väitti. Kekkonen sanoi, että niitä on jokaisessa suurkaupungissa. ”Ei ole Moskovassa, saatte ampua joka ikisen, jonka näette”, Kosygin totesi. Niinpä Kekkosen seuraavan Moskovan-vierailun aikoihin Pravdan pääotsikkona oli: Kaljupäinen gangsteri ampui 17 suomalaisturistia.

Ahtisaari, Clinton ja Jeltsin kilpailivat siitä, kenen armeija on kovin. - Meidän armeija pystyisi tuohoamaan Venäjän viidessätoista minuutissa, sanoi Clinton. - Meidän armeija pystyisi tuhoamaan Euroopan viidessätoista minuutissa, sanoi Jeltsin. Ahtisaari mietti vähän aikaa ja sanoi: - Meidän armeija on niin kova, ettei edes poikani uskaltanut mennä sinne.

- 35 -

Lenin pyysi kuolinvuoteensa viereensä Stalinin ja kysyi tältä: ”Kun minä kuolen, niin mahtavatko neuvostoliittolaiset seurata sinun tietäsi?” Stalin vastasi: ”Joko he seuraavat minua tai sitten he seuraavat sinua, toveri Lenin.”


Tutkijan levyhylly Palstalla tutustutaan poliittisen historian tutkijoiden musiikkimakuun.

Asunnon täydeltä levyjä Yhteiskuntahistorian opintoasiainsuunnittelija Tero Vahtola kutsuu itseään levyfriikiksi. Jokaiseen elämäntilanteeseen liittyy jokin albumi. ANNA NIEMI

Opintoasiainsuunnittelija Tero Vahtola ei ole innostunut digitaalisesta musiikista, vaan kuuntelee mieluummin vinyylejä.

5x

Vahtolan levyvinkit talven soittolistoille 1) Yes: Close to the Edge 2) Kiss: Alive 3) Depeche Mode: Koko tuotanto 4) Peter Gabriel ja Gabrielin aikainen Genesis: Kaikki albumit 5) Uriah Heep: Salisbury, Look at Yourself, Demons and Wizars

- 36 -

”Musiikki on minulle kaikki kaikessa”, toteaa Tero Vahtola. ”Vaimoni on kutsunut minua tapaamisestamme lähtien High Fidelity –kirjan päähenkilöksi.” Suomeksi nimellä Uskollinen äänentoisto ilmestynyt kirjahan kertoo levykauppiaasta, joka epäonnistuneiden naissuhteiden jälkeen päättää keskittyä lajittelemaan laajaa levykokoelmaansa. Vahtola kuvailee levyhyllynsä olevan kuin valokuva-albumi ja portti lukuisiin muistoihin. Jokaisesta levystä löytyy omakohtainen tarina. ”Levyhylly kertoo historiaani.” Vahtola poimii hyllystä Accept-yhtyeen albumin Restless and Wild. ”Tämän hankin koulusta kotiin palatessani 1983. Oli aurinkoista ja olin juuri selvinnyt hankalasta matikankokeesta.” The Smithsien The Queen is Dead lähti mukaan Forumin levyliikkeestä vuonna 1989 Helsingistä kesälomamatkalta. ”Kun toin tulevan vaimoni ensimmäistä kertaa kämpilleni, levylautaselle päätyi U2:n Actung Baby ja taisi silloin paukkua kajareissa myös CMX:n Rautakantele ja Smashing Pumpkinsien Siamese Dream”, Vahtola muistelee. Muistoja ja LP-levyjä todella riittää. Nykyään jo liiaksi asti, sillä kaikki vinyylit eivät enää mahdu asuntoon. Vahtola ei ole kuitenkaan tilanpuutteen takia siirtymässä nykyaikaisempiin formaatteihin. ”Inhoan mp3-juttuja ja nettilatauksia. Kyllä levyssä pitää kannet ja sisäpussit olla”, Vahtola julistaa. Cd:t menevät kyllä, kunhan niissä on hyvät vihkoset. Akuutista tilanpuutteesta huolimatta Vahtola piipahtaa edelleen levykaupoissa. Nyt houkuttaisi Motörheadin Ace of Spades –single alkuperäiskansilla ja koko bändin nimmareilla. Hinta 99 euroa. ”No saahan sitä aina haaveilla ja Joulupukkiin voi yrittää olla yhteydessä.” Teksti Tuomas Lassinharju


Kaupungin kasvot Palstalla tutustutaan kiinnostaviin helsinkiläisiin ihmisiin. paula salovaaran arkisto

Soc&Komissa opiskellut toimittaja Paula Salovaara kuului Radio Helsingin alkuperäisiin omistajiin.

Radio Helsingin pelastaja Moni helsinkiläinen itki karvaita kyyneliä, kun Helsingin Sanomat ilmoitti heinäkuussa luopuvansa omistamastaan Radio Helsingistä. Monien rakastama ja uskollisia kuuntelijoita kerännyt paikallisradio ei yrityksistä huolimatta ollut edelleenkään pystynyt realisoimaan suosiotaan tuloiksi. Radioaseman tulevaisuus ehti jo hetken näyttää lohduttomalta. Syntyi kuitenkin massiivinen Pro Radio Helsinki -kansanliike, jolle asema lopulta myytiin. Uusista omistajista löytyi kuitenkin jotain vanhaa ja tuttua: aseman alkuperäisiin omistajiin kuulunut toimittaja Paula Salovaara palasi puikkoihin. Social- och kommunalhögskolanissa journalismia opiskellut Salovaara on suhtautunut intohimoisesti radiotyöhön jo siitä lähtien, kun aloitti työt YLE:n Radio Mellannylandissa. Erityisesti hän nauttii äänen kanssa työskentelystä ja sen editoinnista. ”Radiohan on myös uutisvälineistä se nopein, jopa nettiin verrattuna.” Radio Helsinki syntyi Helsingin kulttuuripääkaupunkivuoden sivutuotteena. Asema vakiin-

nutti nopeasti asemansa laatutietoisten kaupunkilaisten ykkösradioasemana. Itsenäisen radion soittolistattomat musiikkiohjelmat ja syvälliset keskusteluohjelmat vetosivat itsenäiseen kaupunkiväestöön. Radiokanavan suosiosta Salovaara on erittäin imarreltu. Kuluneen kesän Pro Radio Helsinki -liike ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta kun rakkaan radion puolesta huolestuttiin: myös aseman myynti Helsingin Sanomille vuonna 2005 täytti keskustelupalstat huolesta. Silloin huolet osoittautuivat turhiksi, ja näin näyttää käyvän nytkin. ”Radio Helsinki säilynee kutakuinkin ennallaan.” Kuluva vuosi on tuonut Salovaaran elämään muitakin muutoksia. Työ Helsingin Sanomien toimituspäällikkönä vaihtui omaan yritykseen kollegoiden Reetta Rädyn ja Ville Blåfieldin kanssa. Hesarista tarttui mukaan kiinnostus digimediaa kohtaan. Median digitaalinen kehitys onkin Salovaaran mukaan radiotoiminnan ohella yksi hänen tulevaisuuden intohimoistaan. Teksti Anna Niemi

”Radiohan on myös uutisvälineistä se nopein, jopa nettiin verrattuna”

- 37 -


Tilaa Poleemi! Kyllä, ymmärsit oikein! Juuri sinulla on mahdollisuus tilata Poleemi itsellesi ensi vuodeksi kotiin kannettuna. Vain 25 eurolla vuodessa saat Poleemin neljä ainutlaatuista numeroa suoraan postiluukusta. Lähetä tilauksesi otsikolla ”tilaus” osoitteeseen Poleemi-2013@ helsinki.fi ja kerro viestissä osoitetietosi. Erikoistarjous: Jos tilaat nyt, lupaamme, ettei sinun tarvitse enää lunastaa tilaamiasi Poleemeja postista maksua vastaan! Älä anna tilaisuuden lipua ohitsesi, vaan tartu näppäimistöön nyt!

Poliittishistoriallinen tietovisailu Muistatko nämä pääsykoekirjan anekdootit? 1. Kuinka kauan kesti matka ennen rautateitä herrojen hevoskyydillä Turusta Pietariin? 2. Kuinka paljon prosentuaalisesti Suomessa oli venäjänkielistä väestöä 1. maailmansodan alkaessa? 3. Ketä haukuttiin vuonna 1913 ”kahden kansan syntipukiksi?” 4. Mitkä pitäjät Suomen oli palautettava Neuvosto-Venäjälle Tarton rauhan jälkeen? 5. Kuka sotaministeri kieltäytyi nimittämästä Mannerheimia ylipäälliköksi? 6. Kuinka AKS:n sisärenkaan Vihan veljien lentolehtinen oli otsikoitu? 7. Minkä peräkaneetin SDP antoi 1937 Svinhufvudin vaalilauseelle ”Ukko-Pekka uudelleen”? 8. Kuinka monta pohjoismaista matkaaja Suomessa kävi vuosittain 1940-luvun lopulla? 9. Mitä Kekkonen sanoi HYY:n 100-vuotisjuhlissa ennakkoluulottomasti ajattelevasta nuorisosta? 10. Mikä vuosi oli suuri kasinotalousvuosi? Vastaukset: 1) Noin kymmenen päivää 2) 0,2 prosenttia Suomen väestöstä 3) Ministerivaltiosihteerin varapuheenjohtaja Mihail Borovitinovia 4) Repola ja Porajärvi 5) Bruno Jalander 6) ”Ryssästä saa puhua vain hammasta purren” 7) ”...Luumäelle” 8) Noin 40 000 9) Se on tulevaisuuden ideologinen pommi 10) 1987

- 38 -

Talven lukijakilpailu Äänestä Kekkosen näköisin mies! a) Jukka Kortti b) Kimmo Sasi c) Esa Hämäläinen d) Aki Linnanahde e) Jorma Uotinen f) Kananmuna g) Jari Tervo h) Se Kekkosoopperan

näyttelijä

Lähetä oikea vastaus postikortilla Poleemin toimitukselle osoitteeseen: Polho ry Yhteiskuntahistorian osasto PL 54 00014 Helsingin yliopisto Kaikkien oikein vastanneiden kesken arvotaan drinkkilippuja Polhon tapahtumiin!


SEKSI-VAU. Yhis dominoi sitsijatkoilla Alina-salin tanssilattiaa pitkälle aamuyöhön.

Teemu Tuominen, Ilari Leskelä ja Teemu Perhiö tihkuivat seksiä tanssilattialla.

OKTOBERFEST -SITSIEN JATKOT 28.10.2013 Alina-salissa Kuvat Ilmar Metsalo

Seksikkäät miehet ja vuoden kolmas Poleemi määrittivät illan kulkua.

Voo:n tytöt unohtuivat kesken jatkojen tuntikausiksi katsomaan seksikkäitä kaljuja miehiä.

Jenniina Kotajoki ja Maija Yrjä pukeutuivat teeman mukaisesti seksikkäisiin saksalaishenkisiin asuihin.

Hurmaavat tytöt seksiposeerasivat kuvaajalle jatkoilla.

Hanna Marjoranta, Simo Ortamo ja Johanna Sorsa nauttivat seksikkäästä menosta.

- 39 -


Historian opiskelijain liiton äärimmäisyys-teemainen seminaari keräsi bilesalien lisäksi myös luentosalin täyteen innokkaita historianopiskelijoita eri puolilta Suomea. Seminaarin luennot pidettiin Helsingin yliopiston päärakennuksella.

Movember näkyi äärimmäisten sitsien jatkoilla Alina-salin tanssilattialla.

Loppuillasta valokuvaaja näki Tutkain-lehden päätoimittaja Miran Hamidullan kahtena. Erotatko sinä aidon päätoimittajan?

ÄÄRIMMÄINEN HOL-SEMINAARI 15.–17.11.2013 Helsingissä Kuvat Anna Niemi

Seminaarivieraat elivät viikonlopun pullan ja ainejärjestölehtien voimin.

Äärimmäisyys-teema innoitti juhlakansaa äärimmäiseen illanviettoon.


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.