Poleemi 4/2015

Page 1

POLEEMI 4•2015

Moskova

diplomaatin ja opiskelijoiden silmin Protestivaalit ja Espanjan kurjuus | 20

| 10 & 16

Maailmansodan Eija-Riitta Korhola ilmastopolitiikan jäljillä toisinajattelija | 30 Helsingissä | 26

1


POLHON V U O S IJ U H L A 1 7.1 0 .2 0 1 5

ko Virta Kuvat Mik

2


SISÄLLÄ

10 16 20 28 2

Kaaoksen keskellä Polhon alumni Arto Mansala kertoo diplomaattiurastaan

Москва

Kohokohtia Yhiksen syysmatkalta Moskovaan

Espanjan parlamenttivaalit

Ilmastopolitiikan toisinajattelija

Eija-Riitta Korhola ja Pariisin ilmastokokous

kuvina

Pääkirjoitus

Jaakko Salonen

5

7

26

Kansainvälisyys 32

Väitämme

35

Pekon ja Juhon

Arkistojen

37

Polholaiskynä

39

Hurja-Arvo

40

Kysyimme

uudelta puhikselta

Paljastuksia

Natsien vallankaappaus

28

kannattaa aina

Opinnoista

irtiotto opintoputkesta

10

I maailmansodassa

34

Piirrä gradusi!

8

Helsinki

Polholainen

Ajankohtaista

Meno- ja opintovinkkejä

6

20

Protestin uudet kasvot

Vuosijuhla

4

10

Hongkongissa Marjatta Rahikainen

kätköistä: vallankumous Vujut oli, miten meni?

Aurinkoinen marraskuu

POLEEMI 4·2015 • Vastaava päätoimittaja Jaakko Salonen • Päätoimittajat Ossi Hietala, Josefiina Manninen, Anna Niemi & Jaakko Salonen • Taitto Ossi Hietala • Kirjoittajat Ossi Hietala, Eetu Jokela, Topi Juga, Pekko Korvuo, Tuomas Lassinharju, Antti Lehtinen, Tomi Majuri, Josefiina Manninen, Anna Niemi, Venla Ranki, Aleksi Rantamaa, Jaakko Salonen, Matias Takala, Mathilda Timmer, Kaarina Tuokko, Ville Viitala & Mikko Virta • Kannen kuva Aimi Paasu • Paino Picaset • Painos 150 kpl • Printin ISSN 1235-4112 • Verkkojulkaisun ISSN 2242-9514 • Palaute poleemi2015@gmail.com • Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry • Poleemi saa HYY:n järjestölehtitukea

3


PÄÄTOIMITTAJALTA

Muuttuva ikuisuus

M

JAAKKO SALONEN

4

aailma on aina ollut kansainvälinen. Rajat ovat olleet auki, ja kansainvaellukset ovat värittäneet ihmisten historiaa. Kulttuurit ovat kohdanneet, törmänneet ja oppineet toisiltaan. Identiteettiä ei ole aina määrittänyt kansakunnan jäsenyys vaan pitkään jokin pienempi instituutio: suku, kylä tai esimerkiksi uskonnollinen yhteisö. Modernin valtion alati kasvavat tarpeet - laajeneva byrokratiakoneisto, lisääntyvät sotilasmenot ja kasvava verotus - pakottivat yhteisöt määrittelemään itsensä uudestaan. Tuli humanismi, tuli valistus ja tuli vallankumous. Kun vaatimukset vallan siirrosta monarkeilta kansalle voimistuivat, esiin nousi uudenlainen pulma. Miten valtaa käyttävä kansa määritellään? Ratkaisua etsittiin valtio- tai aluerajoista, kielestä ja uskonnosta. Kansalaisten löytämisen lisäksi olennaista oli selvittää, kuka ei kuulu joukkoon. Mihin rajat piirretään? Tarvittiin me ja he, ja näin perusta kansallisvaltioille oli luotu. Kriisien keskellä on aina identiteettien uudelleenmäärittämisen paikka. Kun kaikki tuttu tuntuu romahtavan, tarrataan kiinni johonkin tuttuun ja perinteiseen - muutoksen keskelle kaivataan pysyvyyttä. Syypää on löydettävä, ja uhka tuntuu usein tulevan ulkoa. Työpaikkojen paon syy on globalisaatiossa, talouskriisin syy Euroopan unionissa ja terrorismin sekä pakolaistilanteen syy kaikkialla muualla. Kun vastuuta ei ole, kädet on helppo pestä. Olennaista kriiseissä ei ole kriisi itse, vaan se miten niistä selvitään. Kun maailma muuttuu, muutummeko me sen mukana? Muutosahdistusta helpottaa usko siihen, että me tulemme kaikesta huolimatta selviämään, ja elämä jatkuu. Näin on aina käynyt; tuulimyllyjä vastaan on taisteltu ennenkin. Oikeastaan harva asia lopulta on pysyvä, ja siltä tuntuvat ilmiöt ovat nekin yleensä syntyneet aiemmista muutoksista. Ja hyvä niin. Edistystä ei voi tapahtua ilman vanhojen rakenteiden rikkomista. Vuoden viimeinen Poleemi ei piirrä rajoja, vaan kurkistaa kansalliseen, kansainväliseen ja jonnekin niiden väliin. Lehden juttujen parissa pääsee matkustamaan Moskovaan (s. 16), Espanjaan (s. 20) ja Hong Kongiin (s. 36) sekä sata vuotta ajassa taaksepäin Helsinkiin (s. 26) ajankohtaisia asioita kuitenkaan unohtamatta (s. 30). Poleemin väistyvä päätoimitus kiittää lehden lukijoita ja toivottaa rauhallista vuoden loppua. On helppo siirtyä eteenpäin kohti tuntematonta, kun tietää, että tuttu ja turvallinen Poleemi on ja pysyy myös ensi vuonna.


AJANKOHTAISTA

Koonnut Toimitus

Kuka on vastuussa? MTV3:n vuosihoroskooppi enteili kaloille erinomaista vuotta 2015. Odotukset olivat korkealla, sillä rakkauden, raha-asioiden ja uran piti kaikkien ­kukoistaa. Toisin kuitenkin kävi. Rakkaus­ elämä romahti, opintolaina kasvoi silmissä eikä urapolkukaan nyt kehuttavasti auennut. Yhdessä asiassa horoskooppi oli kuitenkin oikeassa. Se kehotti välttämään kovia fyysisiä ponnistuksia loukkaantumisten pelossa. Onnistuin välttämään.

-Pettynyt kala

3x

meno v in k v in k v in k

1

Kirjallisuus ulkopoliittisen todellisuuden tulkitsijana: eurokriisi, suomettuminen, Venäjä. Kosmopolis-lehti esittelee uuden teemanumeronsa. Ke 16.12. klo 16.00—17.30, Tiedekulma.

2

We Jazz 2015. Viikon verran jazz­ musiikkia ympäri Helsinkiä. 7.12.—13.12. Tarkka ohjelma netissä osoitteessa wejazz.fi

3

Polholle lahjoitettu vuosijuhlamarsalkan sauva koki kovan kohtalon tanssivan tasolaisen käsissä juhlien jatkoilla. Sauvan korjaustalkoot järjestetään salaisessa paikassa Polhon 55-vuotisjuhliin 2020 mennessä. Lisätietoja ja osallistumisohjeet tulevilta hallituksilta.

Kevätlukukaudella runsaasti lupaavia kursseja Yhiksen kurssitarjottimella on kolmannessa periodissa mielenkiintoista opiskeltavaa ja uudenlaisia opetustapoja. Hanna Kuusi vetää 1918 -projektikurssin, jolla kehitetään ideoita vuotta 1918 koskevalle näyttelylle. Aineopintojen kohdan Moderni valtio ja kansalaisyhteiskunta voi suorittaa yliopistonlehtori Marja Jalavan kurssilla, joka toteutetaan osin lukupiirinä. Kurssi koostuu lisäksi keskusteluista, väittelyistä ja luennoista. Tauno Saarela vetää tutkimus- ja kirjoittamisseminaarin aiheena suomalainen puoluepolitiikka 1945—2015. Seminaarissa tutkitaan suomalaista puolue-elämää ja tutustutaan tapoihin tutkia puolueita. Lisäksi uusi professorimme Kimmo Rentola pitää kylmä sota -aiheisen luentokurssin. Opinnoissaan hieman pidemmällä olevia kiinnostanee, että poliittisen historian opintojen kruununjalokivenä pidetyn ns. klassikkotentin voi ensi keväänä suorittaa perinteisen kirjatentin lisäksi luentokurssilla. Kyllä nyt polholaisia hellitään! Kursseista löytyy lisätietoa WebOodista.

Polhon uudet toimijat valittu Polhon uudet toimijat valittiin vaalikokouksessa Uudella ylioppilastalolla 16. marraskuuta. Uusi puheenjohtaja on Poleemin sivulla 8 haastattelema Christa Haag ja 1. opintovastaava Johanna Laine. Heidän lisäkseen hallitukseen valittiin Ilona Mäkijärvi, Jesse Hirvelä, Mikko Helenius, Maria Liikamaa, Siiri Aura, Ville Viitala, Henriikka Heinonen, Nuutti Kiiveri, Roosa Pöyhönen ja Elina Nyholm. Poleemin päätoimittajat vuonna 2016 ovat kuluneen vuoden puheenjohtaja Topi Juga, Venla Ranki, Herman Savinen ja Matias Takala. 5


OPINNOISTA

Teksti Mathilda Timmer

Iso pyörä ja mitä tapahtuu Yhikselle? Viime Poleemin jälkeen koulutusuudistuskeskustelu on edennyt huomattavasti. Lokakuun puolessa välissä oppiaineet antoivat vastauksensa koulutusuudistusta koskeviin kysymyksiin, joissa näiden tuli pohtia tulevaa sijoittumistaan uusissa koulutusohjelmissa ja hakukohteissa. Yhteiskuntahistorian oppiaineet lähestyivät kehitysmaatutkimusta sekä sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa, ja nämä luonnostelivat yhdessä tulevaksi kandiohjelmaksi Kehitys muutos ja yhteiskunta -nimisen kokonaisuuden. Kyseinen ehdotus tulevasta kandiohjelmasta herätti monia kysymyksiä opiskelijoiden keskuudessa, mutta ehdotuksen PIIRRÄ GRADUSI!

ongelmitta, päästään vuodenvaihteen jälkeen toden teolla rakentamaan uusien ohjelmien varsinaisia sisältöjä. Näiden lisäksi ensi vuodelle jää pohdittavaksi ainejärjestömme rooli tulevassa kandiohjelmassa - sulautuvatko ohjelman ainejärjestöt yhteen, vai säilyvätkö ne omina kokonaisuuksinaan vain tiivistäen yhteistyötä keskenään? Ensi vuoden toimijoille jää vielä paljon töitä Iso pyörä -uudistusten suhteen. Onneksemme henkilökunnan ja opiskelijoiden välinen työskentely toimii hyvin. Tiedekunnan tasolla ollaan myös aidosti valmiita auttamaan ainejärjestöjä tulevien muutosten keskellä. Kirjoittaja on Polhon 1. opintovastaava.

Teksti ja kuva Eetu Jokela

Tutkin gradussani helsinkiläisten rakennustyöläisten kollektiivista toimintaa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Erityisesti tutkimukseni kohteena on työläisten kiistämisen politiikan kielelliset tasot. Keskeisin teoreettinen viitekehys on Marc Steinber­ gin teoria diskursiivisista repertuaareista. Steinbergin mukaan alistetussa asemassa olevat uudelleenpolitisoivat hegemonisten tahojen käyttämää kieltä ja käsitteitä. Myös tutkimani helsinkiläiset rakennustyöläiset approprioivat työnantajien ja sivistyneistön kieltä. Näin he antoivat uusia sisältöjä eliitin puhe6

takana ovat vahvat perusteet, joita henkilökuntamme avasikin oppiainekahveilla marraskuun puolessa välissä. Ehdotuksen taustalla on kaikille aineille ominainen tutkimusnäkökulma yhteiskunnalliseen muutokseen ja sen laajoihin kehityskaariin. Tässä ehdotuksessa tehtiin myös selkeää pesäeroa humanistisen tiedekunnan historia-aineisiin; yhteiskuntahistoriassa perusopinnot jäsennetään nyky-yhteiskunnan keskeisten ongelma-alueiden mukaan, kun humanistisessa ne rakennetaan aikakausittain. Kaiken kaikkiaan oppiaineiden vastausten pohjalta rakentui viiden uuden kandiohjelman ehdotus, joka seuraavaksi menee tiedekuntaneuvostolle hyväksyttäväksi. Jos kaikki sujuu tämän suhteen

tavoille, jotka nojautuivat 1800-luvun kansallisromanttiseen kansakuvaan ja taloudellisen libera­lismin oppeihin. Tutkin myös työläisten ns. instrumentaalisia keinovalikoimia – järjestäytymisen, mielenosoittamisen ja lakkoilun konkreettisia tapoja. Pyrkimyksenäni on osoittaa, että työläisten kielellisten ja instrumentaalisten keinojen välillä oli yhteys. Suomen mielenosoittamisen kulttuuria on kuvailtu harvinaisen säyseäksi. Loppupäätelmissäni toivon

voivani sanoa jotain siitä, miksi ainakin Helsingin rakennustyöläiset sopivat tähän muottiin. Osittain sen syynä olivat eliitin hegemoniset puhetavat, jotka rajoittivat työläisten kielellistä kamppailua, osittain liikkeen sisäinen dynamiikka.


o t t Irti o opintoputkesta

P

Haastattelut Kaarina Tuokko | Kuvat Ossi Hietala

ekko Korvuo ja Juho Hellstén ovat molemmat vaihtaneet pääainetta yhteiskuntahistorian sisällä. Juhon päätös siirtyä talous- ja sosiaalihistorian pääaineopiskelijaksi syntyi, kun hän huomasi pitävänsä kursseista mielenkiintoisimpina niitä, jotka käsittelivät taloushistoriaa: – Opiskelin kaksi vuotta Polhossa. Opiskelu oli mukavaa ja sellaista kuin odotin, opintojen aikana vain syntyi suurempi kiinnostus Tasoon. Pekko taas vaihtoi toisen vuoden jälkeen poliittiseen historiaan, mutta pitää jakoa oppiaineiden kesken jopa haitallisena, vastakkainasetteluun johtavana: – Ero Tason ja Polhon opintojen välillä on ihan marginaalinen. Niin pitääkin, koska kuvitteleeko kukaan että poliittista historiaa voisi opiskella ottamatta selvää myös sen ajan sosioekonomista oloista? Mun näkökulmasta ei oo mitään ”Tasossa opiskelua” tai ”Polhossa opiskelua”. On yhteiskuntahistorian kursseja eri painotuksilla. Mutta kun systeemi jakaa meidät polholaisiin ja tasolaisiin, niin joudun toimimaan sen puitteissa. Ne ”poliittiseksi historiaksi” mielletyt kurssit, kuten Maailmanpolitiikka, kolahtivat meikälle koviten, sillä pikkupoikahistoria cia:n mielenhallintakokeineen ja kommunistien salaliittoineen on aina kiinnostanut. Molempien mielestä itse vaihtaminen sujui kevyesti. Hakijalta vaaditaan suorituksia nykyisestä ja hakukohteena olevasta pääJuho Hellstén.

aineesta, ja valintaan vaikuttavat myös opintomenestys kohdeaineen opinnoissa sekä hakukohteesta pääainettaan pois vaihtavien määrä. P: Mulla oli kasassa perusopinnot ja vaadittavat aineopinnot. Arvosanat olivat tarpeeksi hyviä, joten lopulta vaihtoprosessi koostui yhden e-lomakkeen täyttämisestä. J: Oli tosi tosi helppoa vaihtaa yhiksen sisällä. Yhteisiä opintoja on niin paljon, että lomakkeen vaatimukset vanhan ja uuden pääaineen suoritetuista opinnoista täyttyvät helposti. Olin käynyt Tason aineopintoja, sillä olin miettinyt vaihtamista jo jonkin aikaa. Puhuin myös Polhon ja Tason opiskelijoiden kanssa, jotka olivat vaihtaneet pääainetta ennen minua. Pääaineen merkitystä työelämän kannalta kumpikaan ei pidä ratkaisevana: P: Vaihdolla ei tietenkään ole mitään merkitystä tulevan työllistymiseni kannalta. ”Polholaiset työllistyvät paremmin” -myytti ei perustu minkäänlaiseen konkreettiseen näyttöön. Jos jotakin, niin Polho antaa vielä huonommat työelämävalmiudet kuin Taso. Tasossa sentään pitää ottaa vähän tilastotiedettä ja kvantimenetelmiä. J: Voihan vaihtaminen joitain ovia avata ja toisia sulkea, työtehtävät voivat hieman erota. Mutta molemmista saa varmasti yhtäläiset työllistymismahdollisuudet. Tyypit eivät ehkä tiedä, miten helppoa pääaineen vaihtaminen ainakin yhiksen sisällä on. Jos kiinnostaa, niin kysykää rohkeasti muilta opiskelijoilta ja henkilökunnalta, se ei maksa mitään. Pekko Korvuo. 7


KYSYIMME HALLITUKSELTA

Mitä toivot joululahjaksi, Christa Haag? Haastattelu Josefiina Manninen ja Anna Niemi | Kuva Ossi Hietala Sinut valittiin 16.11. vaaliko­ kouksessa puheenjohtajaksi. Miltä nyt tuntuu? Muita ehdokkaitahan ei vaalikokouksessa ollut, joten se vei pahimman jännityksen. Olin valmistautunut mahdolliseen puheenjohtajuuteen nöyrällä asenteella pitkin syksyä. Toimit tämän vuoden hallituk­ sessa taloudenhoitajana. Mil­ laisessa tilassa Polhon talous on vuosijuhlavuoden jäljiltä? Saan jättää pestin yllättävän positiivisissa merkeissä. Yhdessä vaiheessa oli aika suuria ra-

hasummia erääntymässä, mikä oli kuumottavaa. Historiateoskin aiheutti aika paljon laskujen lähettelyä ja muuta työtä. Onneksi edelliset hallitukset olivat säästäneet vuosijuhlia varten jo etukäteen, mekin aiomme tehdä saman. Kaikkia tehtäviä en kyllä taloudenhoitajan pestissä tule kaipaamaan. Mikä on paras saamasi oppi väistyvältä puheenjohtajalta Topi Jugalta? Varmaankin eräänlainen rauhallisuus. Kiperien tilanteiden sattuessa ei kannata heti kiivastua, vaan pohtia asiaa pidempään ja jakaa se muiden kanssa. Jos Tasoa ei lasketa, mikä ainejärjestö on mielestäsi hyvä kumppani Polholle? Viime aikoina olemme tehneet paljon yhteistyötä VOO:n kanssa. Se on ollut hauskaa, ja yhteistyö on sujunut hyvin.

"Kaisa-kirjasto on ehdottomasti kauneinta kampuksella, kunhan ei mene bunkkeriin (K4)". 8

Mikä on ensi vuo­ den suurin haaste hallitukselle? Suuri haaste Polholle on Iso pyörä -hanke ja sen mukanaan tuomat mahdolliset oppiaineiden yhdistämiset. Niiden vaikutusta ainejärjestömme tulevaisuu-

teen täytyykin pohtia. Miten aiot omistajaohjata Poleemia ensi vuonna? Kyllä Poleemille pitää antaa lehdistönvapaus. Tulossa ei siis ole mitään hallituksen ohjailua, vaan lehteen saa jatkossakin kirjoittaa vapaasti. Mikä ruoka on itsarisillis­ bravuurisi? Harjoitelimme juuri tulevan varapuheenjohtajan kanssa seitanin tekemistä ja kokeilimme myös uudenlaista marinadia. Toivottavasti se onnistuu myös itsarisillikselle. Mitä erityisiä taitoja olet oppi­ nut hallituksessa? Kyllä se on kirjanpito. Omien kuittien arkistointi ei ainakaan tällä hetkellä houkuttele. Mitä toivot joululahjaksi? Toivoisin saavani jonkin kivan keittokirjan. Olen ollut kaksi vuotta kasvissyöjä, ja nyt olisi ehkä aika laajentaa vegekokkaamiseni osa-alueita. Miten suhtaudut Polhon ”perinteisiin” tapahtumiin? On hyvä että ainejärjestöllä on perinteitä. Perinteisten tapahtumien rinnalle voi toki aina tulla myös uusia perinteitä ja joitakin perinteitä voi myös pohtia uudelleen. Kävin pari viikkoa sitten ensi kertaa Tiedettä & kaljaa –tapahtumassa, ja se on esimerkiksi todella hyvä tapahtuma. Toivonkin sille hyvää tulevaisuutta.


PALJASTUKSIA

Professori juoni natsien vallankaappausta Teksti Mikko Virta | Kuva Museovirasto

E

lokuussa 1944 joukko vaikutusvaltaisia suomalaisia kokoontui saksalaismajuri Alarich Bros­ sin kutsumana. Bross oli natsi-Saksan SS-organisaation tiedustelupalvelun, Sicherheits­dienstin eli SD:n, Suomen-toimiston päällikkö.­Tarkoituksena oli perustaa Suomeen vastarintaliike, joka tarvittaessa suorittaisi vallankaappauksen ja estäisi erillisrauhan solmimisen Neuvostoliiton kanssa.

Suomalaisista kokoukseen osallistuivat muun muassa laivanvarustaja Ragnar Norström, everstiluutnantit Johan Fabri­ tius ja Carl Lindh, vuorineuvos Petter Forsström, Akateemisen Karjala-seuran entinen puheenjohtaja Vilho Helanen sekä historian dosentti Erkki K. Osmonsalo. Kokouksessa muodostettiin vastarintaliikkeen organisaatio. Palvelukseen alettiin värvätä suomalaisia SS-miehiä ja Lapin sodassa loikanneita sotavankeja. Mukana oli myös Mannerheim-ristin ritari Lauri Tör­ ni, joka värvättiin alkuvuodesta 1945 SD:hen ja lähetettiin Saksaan koulutettavaksi. Kirjailija Manu Paajanen törmäsi vallankumoussuunnitelmiin tehdessään taustatyötä SS-vapaaehtoisena palvelleen Aarne Kähärän muistelmateokseen. Osmonsalon nimi tuli vastaan, kun Paajanen selvitti eri oikeistoliikkeiden henkilösuhteita.

— Osmonsalo oli historioitsija ja Venäjän-asiantuntija, Paajanen kertoo. Hän ei osaa sanoa, millainen rooli tulevalla poliittisen historian professorilla oli vastarintaliikkeessä, tai oliko roolia lainkaan. Asiakirjat kertovat vain Osmonsalon osallistuneen kokoukseen.

Sodan jälkeen hän työskenteli opettajana ensin oppikoulussa ja myöhemmin Oriveden opistolla. Osmonsalon väitöskirja Suomen rajapolitiikka Venäjän vallan aikana I tarkastettiin vuonna 1932. Suomen historian dosentin arvonimen hän sai useiden tutkimusten jälkeen vuonna 1939. Sotien jälkeen perustetun valtiotieteellisen tiedekunnan poliittisen historian professoriksi Osmonsalo nimitettiin vuonna 1948. Samaan aikaan hän oli mukana kirjoittamassa suurprojektia, Suomen historian käsikirjaa. Liian suuri työtaakka koitui tuoreen professorin kohtaloksi. Hän kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen vain 54-vuotiaana. Tutkijana Osmonsalon tärkeimpänä työnä pidetään 1800-luvun Suomen historian uudelleenarviointia.

Tuomarin poika

Salakuljetusta

Erkki Kustaa Osmonsalo syntyi Joroisissa 1894. Isä Kustaa Relander työskenteli kihlakunnantuomarina. Perhe vaihtoi nimensä Relanderista Osmonsaloksi vuonna 1906. Sivistysperheen poika valmistui ylioppilaaksi 1912 ja filosofian kandidaatiksi 1916. Seuraavana vuonna hän liittyi Puumalan suojeluskuntaan, jossa eteni esikuntaan ja aina päälliköksi asti. Sisällissodassa Osmonsalon johtama valkoisten sissikomppania niitti mainetta ”Puumalan lentävinä”.

Mitä vastarintaliikkeelle tapahtui? — Vallankaappaukselle ei ollut mitään edellytyksiä Suomessa. Salainen vastarintaliike sai riveihinsä vain vajaat sata miestä, Paajanen kertoo. Merkittävin aikaansaannos oli ihmisten salakuljetus Saksasta Suomeen sukellusveneillä ja eteenpäin Suomesta Ruotsiin katetuilla kalastusaluksilla. Toimintaa jatkettiin vielä kesällä 1945 Saksan antautumisen jälkeen. Monet pakolaiset päätyivät lopulta Etelä-Amerikkaan.

Erkki K. Osmonsalo.

9


10


KAAOKSEN

KESKELLÄ Haastattelu Topi Juga ja Matias Takala | Kuvat Topi Juga

Arto Mansala vietti pitkän virkamiesuransa saatossa kolme kautta Suomen Moskovan suurlähetystössä. Hän onkin profiloitunut Suomen Venäjän politiikan merkittävänä asiantuntijana. Poleemi kävi Mansalan vieraana tämän kotona, jossa vanhan ajan diplomaatti otti haastattelijat vastaan arvokkaan rutinoituneesti.

P

itkähkö suoraselkäinen mies toivottaa meidät kohteliaasti tervetulleiksi avaran töölöläisen kerrostaloasunnon eteisessä. Jo sisään astuessamme Arto Mansala aloittaa sujuvan small talkin, joka soljuu kokeneen virkamiehen varmuudella aina kielten osaamisen merkityksestä päivän politiikkaan asti. Arto Mansala aloitti opintonsa 1960-luvun taitteessa valtiotieteellisessä tiedekunnassa, ja päätyi nopeasti poliittisen historian pariin. Sinne häntä veti legendaarinen professori L. A. Puntila, joka persoonana oli karismaattinen. Mansalan kiinnostus poliittiseen historiaan heräsi syksyllä 1961, kun noottikriisin tapahtumia seurattiin yliopistolla pelolla ja silmä tarkkana. Tästä nuori opiskelija sai ajatuksen,

joka kannusti häntä lopulta halki koko työuran. ”Se [noottikriisi] vaikutti päätökseeni, että minun täytyi saada selvyys siihen; mikä oli lopulta totuus Neuvostoliiton ja Suomen suhteista.” Kiinnostus itäistä suurvaltanaapuria kohtaan veikin lahjakkaan opiskelijan mukanaan ulkoministeriöön heti valmistumisen jälkeen. Mansala korostaa juuri poliittisen historian merkitystä ulkoministeriössä työskenneltäessä: kulloisenkin asemamaan politiikkaa ei ylipäätään voi ymmärtää, ellei tunne sen lähimenneisyyttä. Lopullisen suunnan hänen uralleen antoi keskustelu silloisen ulkoministerin Ahti Karjalaisen kanssa. ”Karjalainen kysyi minulta ollessani hänen avustajanaan valtiovierailulla Egyptissä: 'Missä haluatte aloittaa ulkomaankomennuksenne?' Vastasin, että Moskovassa. Sille tielle sitten jäin.” 11


Haastateltavamme johdattaa meidät työhuoneeseensa, jossa raamikkaan puisen työpöydän ohella on tumma, koko seinän mittainen kirjahylly sekä arvokkaan näköinen sohvaryhmä. Tapaamisemme aluksi saamme tervetuliaislahjana kirjan isännästämme. Huomaa, että Mansala on monesti ennenkin isännöinyt suuria vaikuttajia. Arto Mansalan ensimmäinen pesti Moskovassa alkoi vuonna 1967 hänen toimiessaan siellä lähetystön nuorimpana virkamiehenä, avustajana. Toiselle komennukselle itänaapuriin hän palasi 70-luvun puolivälissä. Suurlähetystön arjen ohessa Mansala seurasi läheltä presidentti Urho Kekkosen lukuisia Neuvostoliiton vierailuja. Virallisen ohjelman jälkeen iltaa jatkettiin usein presidentin johdolla. ”60-luvulla meno näillä jatkoilla oli vielä railakasta, mutta lopulta Kekkonenkin ikääntyi. 70-luvulla hänellä oli sitten lähes aina lääkäri mukana seurueessaan ja meno oli hillitympää.”

Suurlähettilääksi Moskovaan Kolmas komennus Moskovaan, tällä kertaa suurlähettilääksi, oli Mansalalle poikkeuksellinen monella tapaa. Omat haasteensa asettivat kylmän sodan päättyminen sekä Neuvostoliiton hajoaminen, jonka jäljiltä uudella Venäjällä vallitsi sekasorto ja kaaos. Mansala näkee joitakin yhtäläisyyksiä vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeisen ylimenokauden sekä vuosien 1991 ja 1993 välillä, jolloin Venäjällä yritettiin vallankaappausta ja paluuta vanhaan systeemiin. Kausiaan Moskovassa hän pohtii vastikään julkaistussa kirjassaan Kohti kaaoksen pitkää yötä (wsoy, 2015). Mansalan mukaan 1960- ja 1970-luvulla oli jo näkyvissä selviä merkkejä siitä, ettei neuvostojärjestelmä pystynyt enää uudistumaan. Tilanne jähmettyi pitkäksi aikaa ennen järjestelmän lopullista luhistumista. Kehitystä kohti vääjäämätöntä loppua siivitti neuvostojohtaja Leonid Brezhnevin sairastuminen vakavasti vuonna 1974. Suurlähettiläänä Moskovassa Arto Mansala aloitti uudenvuodenpäivänä 1993. Vähän aikaisemmin joulukuussa 1992 Venäjällä oli ta12

pahtunut välirikko presidentti Boris Jeltsinin ja vanhakantaisen parlamentin välillä. Valtakamppailun kuukaudet, jotka johtivat lokakuun 1993 vallankaappausyritykseen, ajoivat Venäjän sisällissodan partaalle. Mansala painottaa, kuinka helposti unohdetaan, että naapurimaassamme presidentti antoi panssarivaunuille käskyn ampua parlamenttia vain 20 vuotta sitten. Tilanne laukesi, kun armeija ja turvallisuusjoukot asettuivat Jeltsinin puolelle. Uhreja tuli eri puolilla Mos-

”KARJALAINEN KYSYI MINULTA: 'MISSÄ HALUATTE ALOITTAA ULKOMAANKOMENNUKSENNE?' VASTASIN, ETTÄ MOSKOVASSA.” kovaa. ”Hollantilainen kollega löysi aamukävelyllään ruumiin virka-asuntonsa portailta. Suomen suurlähetystön pihalta löytyi sen sijaan vain tyhjiä ammuksia”, Mansala muistelee. Seuranneissa vaaleissa äärikansallinen Venäjän Liberaalidemokraattinen puolue voitti Jeltsiniä tukevat demokraattiset voimat. Tässä Mansala näkee melkoisen onnettomuuden. Jeltsinillä ei missään vaiheessa ollut takanaan parlamentin enemmistön tukea. Anatoly Sobtšak, Vladimir Putinin oppi-isä ja julkisoikeuden professori Pietarista, laati Neuvostoliiton jälkeiselle Venäjän federaatiolle uuden perustuslain, joka on maailman presidenttivaltaisimpia. Parlamentarismi ei sanan varsinaisessa merkityksessä voinut toimia Jeltsinin Venäjän oloissa. Parlamentti oli kyllä olemassa, ja vaalit olivat vapaat, mutta kaaos ja valtataistelu jatkuivat. Mansalan mukaan koko hänen suurlähetti-


läskautensa ajan, vuodet 1993–1996, Venäjällä vallitsivat epävakaat olot. Uusissa presidentinvaaleissa vuonna 1996 Jeltsinin oli pakko kääntyä suurliikemiesten puoleen ja tukeutua ”turva-apparaattiinsa”, jotka lopulta tekivät hänestä presidentin toiselle kaudelleen. Koska Jeltsin oli jo tuolloin vakavasti sairas, valtaa luisui perheelle ja oligarkeille. Turvapalvelu tuli lyhyen tauon jälkeen jälleen mukaan kuvaan. Vuonna 1998 Jeltsin alkoi kuntonsa heiketessä etsiä tosissaan itselleen seuraajaa. Mansalasta on tärkeää huomata, kuinka ”turva-apparaatti” on ollut keskeisessä roolissa kaikissa itänaapurin, niin Neuvostoliiton kuin Venäjänkin, lähihistorian vallanvaihdoksissa. Lopulta vuoden 1999 uudenvuodenpuheessa saatiin presidentin ilmoitus: Jeltsinin tilalle Venäjän johtoon nousisi lyhyen ajan pääministerinä toiminut, entinen kgb:n everstiluutnantti Vladimir Putin. Uusi presidentti sai kiittää Sobtšakia ja Jeltsiniä nousustaan Venäjän johtajaksi.

Uutta Venäjää luomassa Tarjoiltavaksi Mansala on hankkinut nuorille haastattelijoilleen perinteisen mustan kah-

vin lisäksi helsinkiläisen höysteen saaneita pienoiskalakukkoja. “Alkoholillista tervetuliaismaljaa en teille tällä kertaa tarjoile, olemmehan liikkeellä työasioissa”. Kestityksen lomassa keskustelu siirtyy huomaamatta 1990-luvun Venäjästä nykypäivään. Putinin valtakauden keskeisenä erona Mihail Gorbatshovin ja Jeltsinin vuosiin verrattuna voidaan Mansalan mukaan nähdä olojen vakauttaminen itänaapurissa. ”Venäjän kaaoksen yö laantui, kun Putin pian valtaan noustuaan laittoi liikemiesoligarkit kuriin”. Putinin oma valta-asema vakiintui nopeasti. Hänestä tuli vahva johtaja. Oligarkeille jäi lopulta vaihtoehdoiksi: mukaudu uuteen tilanteeseen tai lähde maasta. Osa pakeni heti ulkomaille, osa löysi Kremlin johtajan kanssa yhteisymmärryksen. Putinin poliittiseksi kilpailijaksi ryhtyminen saattoi sen sijaan viedä vankilaan, kuten kävi Mihail Hodorkovskille. “Vaikka Venäjällä valta on keskitettyä ja ohjattua, se ei voi enää nykypäivänä olla kuitenkaan totaalista”, Mansala muistuttaa. Putin on vuosien varrella luonut lähipiiriin ja verkoston, jonka avulla hän johtaa maataan. Kes13


HENKILÖ

A R TO M A N S A L A

keisissä asemissa vaikuttavat ovat usein lähtöisin Pietarista ja presidentin itsensä tavoin kgb-taustaisia. Mansala korostaa, että Putinin ideologia ja aatemaailma ovat kehittyneet ennen muuta hänen toisen presidenttikautensa aikana. Esiin on noussut vahvoja kansallisia äänenpainoja, joissa keskeistä on tuoda esiin lännen rappio. ”Historiaa kirjoitetaan jälleen kerran uudelleen, ja se tehdään pitkälti Kremlin kulloinkin haluamalla tavalla”. Menneistä keisarivallan ja Neuvostoliton ajoista nostetaan esille ne tapahtumat ja tekijät, joiden kautta Venäjän nykyinen johto voi edistää politiikkaansa. Valtion lippu ja vaakuna ovat keisarivallan ajalta, kansallishymni puolestaan neuvostovuosilta.

”HOLLANTILAINEN KOLLEGA LÖYSI AAMUKÄVELYLLÄÄN RUUMIIN VIRKAASUNTONSA PORTAILTA”. Syntynyt 1941 Kuopiossa Valtiotieteiden maisteri, Helsingin yliopisto, 1965 Suurlähettiläänä Budapestissa, Pekingissä, Moskovassa sekä Bonnissa ja Berliinissä (1985–2001) Ulkoministeriön kansliapäällikkö 2003–2006 Teos ”Kohti kaaoksen pitkää yötä – Kolme kautta Moskovassa” julkaistiin tammikuussa 2015 (WSOY). Pitkän uransa saatossa Mansala on profiloitunut erityisesti Venäjän asiantuntijana.

14

Mansala huomauttaakin Venäjän olleen toisen maailmansodan päättyessä mahtavimmillaan maan historian aikana. ”Tämä Stalinin maksimaalinen imperiumi alkoi kuitenkin pikkuhiljaa heiketä ja hajota. Kun neuvostojärjestelmää ei enää uudistettu, se tuhoutui ajan mittaan ja seurasi pitkä kaaos. Putinin presidenttivuosina vakaat olot on saatu palautettua pitkän ylimenokauden jälkeen.”

Kohti konflikteja Älypuhelimen nauhuri pyörii kahvipöydällä jo toista tuntia. Valitettavasti emme ole tekemässä kirjaa (Mansalalla seuraava on jo työn alla), sillä myös ulkoministeriön valtiosihteerinä toimineen entisen suurlähettilään ajatuksenjuoksua olisi mielenkiintoista seurata pidempäänkin.


Marraskuussa 2015 on kulunut lähes kuusitoista vuotta siitä, kun Putinin ensimmäinen presidenttikausi alkoi. Valtakauden alussa Venäjän suhteet länteen kehittyivät koko lailla myönteisesti ja osittain Jeltsinin viitoittamalla tiellä. Vuosien 2006–2007 aikoihin tapahtui kuitenkin merkittävä käännös. Putin lähti tuolloin avoimesti vastustamaan Amerikan väitettyjä ylivaltapyrkimyksiä. Mansalan mukaan suunnanmuutoksen taustalla vaikutti muun muassa Ukrainan oranssi vallankumous, Naton laajentuminen ja kasvanut vaikutusvalta entisissä neuvostotasavalloissa sekä ennen kaikkea Kiinan nousu globaaliksi suurvallaksi ja maailman toiseksi talousmahdiksi. ”Putin tietysti oivalsi, että kylmän sodan asetelma oli mennyttä. Mutta hän näki myös, että Kiina ja Venäjä sekä lisäksi Brasilia, Intia ja Etelä-Afrikka eli niin kutsutut brics-maat saattoivat yhteistyöhön ryhtyessään paremmin vastustaa Yhdysvaltojen hegemoniapyrkimyksiä”. Jo vuonna 2008 Barack Obaman käydessä vaalikampanjaansa korostui, että Yhdysvaltojen tärkein bilateraalinen suhde tulisi jatkossa olemaan Kiinaan, ei Venäjälle. Mansala näkee, että tämä ei antanut kovin suotuisaa lähtökohtaa Putinin yhteistyölle Amerikan ”uuden administraation” kanssa. ”Venäjällä on Neuvostoliiton supersuurvallan ajoista lähtien kansalaisten luissa ja ytimissä säilynyt ajatus Venäjästä Yhdysvaltain vertaisena suurvaltana. Kiinan väistämätön nousu globaaliksi suurvallaksi ja talousmahdiksi koettiin Venäjällä helposti arvonalennuksena”. Yhdysvaltain vaikutusvallan vastustaminen yhdessä Kiinan kanssa käy sen sijaan päinsä. Mansalan mukaan Venäjän suurvalta-aseman perustana on tänään 17 miljoonan neliökilometrin suuruisen maapinta-alan lisäksi kolme tekijää: ydinaseet, yk:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenyys veto-oikeuksineen sekä suora keskustelukumppanuus Yhdysvaltojen kanssa. Ydinaseiden merkitys kansainvälisen suurvalta-aseman takaajana on kuitenkin vähentynyt kylmän sodan jälkeen yksistään ydinasevaltioiden määrän kasvettua. Lisäksi

turvallisuusneuvostossa istuu myös Kiina. “Venäjän muuttuneen ulkopolitiikan voidaan nähdä johtuvan yrityksestä elvyttää vanhan mallin mukainen kommunikointi suoraan Yhdysvaltojen kanssa. Ukrainan kriisiin ja Krimin valloitukseen vaikutti vahvasti myös Venäjän sisäpolitikka. Keskustelua Ukrainasta Kremlin kanssa käy lähinnä Saksan liittokansleri Angela Merkel, ei niinkään Obama”.

”PUTIN ON NYT SYYRIASSA TEHNYT VENÄJÄN KESKEISEKSI JA LÄNNELLE TÄRKEÄKSI VAIKUTTAJAKSI ALUEELLA”. Venäjä on kiristänyt jatkuvasti toimiaan myös Lähi-Idässä. Pommitukset Syyriassa ovat nostaneet Venäjän keskelle suurvaltakamppailua. ”Nyt Obamaa ja amerikkalaisia kiinnostaa jälleen suora yhteydenpito Venäjään, ei yksistään ydinaseiden, vaan myös Lähi-Idän tiimoilta. Obamalle Lähi-Itä ja isis ovat tänään prioriteetteja. Putin on nyt Syyriassa tehnyt Venäjän keskeiseksi ja lännelle tärkeäksi vaikuttajaksi alueella”. Mansala korostaa, kuinka Venäjän toimet Ukrainassa ovat tähän mennessä myötävaikuttaneet Putinin aseman ja suosion vahvistumiseen Venäjän sisällä. ”Myös Venäjän tämänhetkisillä toimilla Syyriassa ja Lähi-Idässä on tässä osansa ja ne iskivät perinteiseen suurvaltasuoneen”. Mansalan mukaan Venäjällä ajatellaan yleisesti, että niin kauan kun Venäjä on yhteistyökumppani Yhdysvalloille, se on otettava huomioon globaalina suurvaltana. ”Mikäli Putin on keskeisenä tekijänä aikaansaamassa rauhantilan tai siedettävän modus vivendin Syyriaan, tämä lisäisi hänen arvostustaan myös Venäjän ulkopuolella. Venäjää ei voida juuri nyt laiminlyödä”. ■ 15


Kuvat Aimi Paasu

Yhiksen syysmatka 2015 suuntautui itä­naapurimme pääkaupunkiin. Poleemi pyysi kolmea reissaajaa kertomaan Moskovan-vierailunsa kohokohdista.

16


M

itä yhteistä löydät vuoden takaisesta matkasta Belgradiin ja tämän lukukauden syysmatkakohteesta Moskovasta? Siis antaumuksella rillaavan Topi Jugan katukuvasta bongaamisen lisäksi. Nimittäin siellä, missä Yhis on viettänyt kosteaa perioditaukoaan, siellä myös on ”sattumalta” vieraillut samaan aikaan eurooppalaisen jalkapalloilun todellinen helmi: Turkin Istanbulista kotoisin oleva Beşiktaş Jimnastik Kulübü. Mustat kotkat ovat liitäneet ympäri Euroopan jalkapallokenttiä aiheuttaen pelkoa mutta myös suunnatonta ihannointia vastustajissaan. Helsingissä vieraillessaan vuonna 2010 nämä pelottomat osmaanit sytyttivät kipinän myös allekirjoittaneessa, mikä muuttui myöhemmin palavaksi intohimoksi kyseistä seuraa kohtaan. Hiljattain perustettu kannattajaryhmä ”Carşi Helsinki” suuntasi toiselle vierasmatkalleen Moskovaan, jossa Beşiktaşia isännöi perinteikäs alun perin rautatietyöläisten perustama seura Lokomotiv Moscow. Lippujen hankkiminen otteluun osoittautui Suomesta käsin mahdottomaksi talouspakotteiden takia. Tunnusteluretki metrolla Moskovan keskustasta kaupungin pohjoislaidalle sekä lippujen ostaminen alkeisvenäjällä onnistuivat mutkitta. Irtautuminen pääjoukosta tapahtui vaivihkaa muun joukon lähtiessä tutustumaan Moskovan valtiolliseen yliopistoon. Cherkizovskayan asemalla meitä odotti satojen miliisien joukko, joka ohjasi pampuilla huitoen ja venäjäksi karjumalla Istanbulista saapuneita turkkilaisia omaan karsinaansa. Al-

lekirjoittanut onnistui kuitenkin piilottamaan sisäisen osmaaninsa skandinaavisen ulkokuoren alle ja soluttautua muiden paikallisten fanien massaan. Itse jalkapallo-ottelua voidaankin kuvata jatkona Krimin sodalle, kun molemmat joukkueet pelasivat todellisella tunteella. Joukkueet hyökkäsivät ennakkoluulottomasti ja oivallisesti eivätkä tyytyneet mixumaiseen näennäiseen pallonhallintaan ja hengettömään pelinrakenteluun. Tunnelma ottelussa puolityhjyyttä ammottavalla stadionilla oli paikoittain erittäin kuuma. Eräs kannattaja päätti juhlia kotijoukkueen avausmaalia nurmikentän puolella, josta hän onnistui vielä pakenemaan järjestysmiehiä akrobaattisilla kiipeilytaidoillaan takaisin katsomoon. Tästä nuoresta miehestä nousi kansainvälisessä jalkapallomediassa nettihitti. Kolmituhatpäinen turkkilaispääty vastasi Mario Gomezin tasoitusmaaliin totutusti soihduilla ja pommeilla, mikä kuumensi kotiseuran kannattajia. Onneksi allekirjoittanut kykeni pidättämään tässä vaiheessa riemun sisällään. Peli päättyi sopuisasti tasapeliin, mikä silminnähden tyydytti molempia osapuolia. Se näkyi myös rauhallisena tunnelmana pelin jälkeen stadionin ulkopuolella. Jälleen kerran sadat miliisit olivat muodostaneet kunniakujan, jota pitkin jalkapallonystävät ohjattiin kohti metroa kotimatkalle. Yhisedustus halusi tapansa mukaan ilmoittaa kovaan ääneen muille kanssakatsojille menevänsä tänään nauttimaan alkoholia savunkatkuiseen ja torakoita vilisevään kantapubiinsa. Yhis Ultras

17


R

eissumme onnistumisen kannalta isossa roolissa oli paikallisten opiskelijoiden porukka, joka sinnikkäästi jaksoi esitellä meille kaupunkia ja viettää muutenkin aikaa kanssamme. Heidän väsymättömän opastuksen johdosta tutuksi tulivat niin Moskovan yliopiston päärakennus, venäläisen runouden saavutukset kuin puna-armeijan kenraalin strategiataidot. Aina ei kielimuurista johtuen ollut varma, puhuttiinko poliittisesta vai tietokoneiden historiasta, mutta sellaisten ei annettu haitata. Yhtenä iltana kyseiset toverit saapuivat kutsustamme hostellillemme viettämään aikaa laulun, soiton ja kulttuurit yhdistävän, mukavan yhdessäolon kera. Kuluneiden tuntien aikana käytiin läpi kitaran säestyksellä ikivihreitä kappaleita aina Miljoonasateen ja Ilkka Sysimetsän tuotannosta Scorpionsiin ja Neuvostoliiton hymniin. Tunnelma oli lämmin ja välitön, eikä vähiten säästöpakkauksissa myydyn ukrainalaisen mallasjuoman ja erään opiskelijaystävällisesti hinnoitellun tisleen johdosta. Saattoipa joku rohkaistua ottamaan puheenaiheeksi yhisiltojen vakiokaavaa noudattaen päivänpolitiikan kuumat kysymyksetkin, mut18

ta huolimatta ilmeisten näkökulmaerojen kohtaamisesta koskien erään niemimaan hallintoa, pysyi tunnelma iloisena. Kun laulut olivat laulettu ja paikallisten toveriemme aika mennä lepäämään, siirtyi matkaseurueemme hakemaan kaltaistaan seuraa suurlähetystön virkamiehen vinkkaamalta, ”liberaalin älymystön”, suosimalta ravintola-alueelta. Kuitenkaan kyseisellä statuksella operoivia paikallisia, niin kuin ei paljon muitakaan, ollut liikkeellä, ja ravintolailta rakentui jo nuoremmallekin tieteenharjoittajalle tutuksi tulleen tiiviin yhisyhteisöllisyyden ympärille. Vanhemmat ja nuoremmat opiskelijat kävivät yhdessä läpi reissun kohokohtia sekä muuta näkemäänsä ja kokemaansa. Takaisin hostellille talsiessa pitkä ilta alkoi näkyä ja lämmin opiskelijajärjestöyhteisöllisyys sai lähes avoimen hurmoshenkisiä piirteitä, kun Moskovan kadut täyttivät muun muassa erinäiset nuotin vierestä hoilatut marssi- ja muut laulut Jääkärimarssista Finladia-hymniin. Kertovatpa villeimmät huhut osan joutuneen juoksemaan miliisiäkin karkuun. ОПАСНАЯ 3ОНА – Pysäköinti kielletty


Y

hisporukan suunnistaessa kantapaikaksi muodostuneeseen Old town -kuppilaan oltiin jo reilusti seuraavan vuorokauden puolella. Kärkiryhmän saapuessa määränpäähän päällimmäiset tunteet tunteet olivat hämmästys ja epäusko: yksinäinen baarimikko luuttusi lattiaa, ja putiikkia oltiin pistämässä kiinni. Eihän viimeinen ilta Moskovassa voi päättyä näin aikaisin? Hämyinen baari sijaitsi vielä hämärämmällä sisäpihalla, johon normaalin itsesuojeluvaiston omaava turisti olisi tuskin uskaltanut astua. Kuitenkin into jatkaa iltaa oli kova, ja hiljaisen musiikin kantautuessa matkalaisten korviin pubin alakerrasta, uteliaisuus voitti. Portaat johtivat ovelle, jonka takaa paljastui kuin paljastuikin todellinen underground-kapakka. Saattoipa tupakansavun seasta nähdä vilauksen myös iloisista paikallisista. Kitara soi, ja laulu raikasi moskovalaisten ystäviemme esittäessä muun muassa 1980-luvun neuvostorockin klassikkobändin, Kinon, tuotantoa. Kinon tunnetuimpiin lukeutuva kappale, Afganistanin sotaa kritisoinut Gruppa krovi (Группа крови = Blood type) kirvoitti valtaisat suosionosoitukset, joihin Yhis ei voinut vastata kuin yhdellä tavalla: ottamalla kitaran haltuun ja esittämällä Eppu Normaalin koko tuotannon. Kielimuurista ei ollut tietoakaan, kun ankaraa Suomi-Venäjä-rock-maaottelua käytiin aamuyön pikkutunneille saakka. Kommunikoinnin paikallisten kanssa kukin hoiti tyylillään. Joku koetti heittää small talkia englanniksi, toinen puhui venäjää kahden alkeiskurssin pohjalta ja kolmas pyrki tulemaan toimeen välttävällä ranskalla paikallisen opiskelijakollegansa kanssa. Venäjä ja ranska luistivat niin mallikkaasti, että juodessaan viimeistä juomaansa - paikallista hunajaolutta - allekirjoittanut huomasi Ultra Bran Sinä lähdit pois -kappaleen osoittautuvan todeksi yön viimeisen drinkin vaihtuessa aamiaiseksi. Kun viimeiset matkalaiset saapuivat hostellille yhdeksältä aamulla, aamuvirkuimmat yhisläiset olivat jo nousseet seuraavaan päivään ihmetellen, kuinka aikaisin yöstä palaavat olivat oikein heränneet. Juri ■ 19


Podemos-puolueen puheenjohtaja Pablo Iglesias.

20


PROTESTIN UUDET KASVOT Teksti Jaakko Salonen | Kuvitus Riina Hyökki

Espanjan poliittinen kenttä on viime aikoina kokenut suuria myllerryksiä. Vakava talouskriisi, suuri työttömyys ja hallituksen kritisoitu leikkauspolitiikka ovat nostaneet perinteisen kahden valtapuolueen rinnalle uusia haastajia niin oikealta kuin vasemmalta. Joulukuun parlamenttivaaleista on odotettu Espanjan politiikan kannalta käänteentekeviä. Juuri nyt vaalien lopputulosta voi vain arvailla.

E

spanjan 2000-luvun alku oli yhtä nousuhuumaa. Talous kasvoi, väestö vaurastui ja elämä hymyili. Kasvu perustui pitkälti rakennusteollisuuteen, jonka ilmiömäisen tahdin mahdollisti halpa eurolaina. Euroopan talousalueen matala korkotaso vauhditti Espanjan ennestään korkeaa inflaatiota ja kannusti ihmisiä ottamaan velkaa ja sijoittamaan sitä milloin minnekin. Rakennusbuumin huipulla vuonna 2006 maassa aloitettiin kiinteistöjen rakentaminen 865 000 asukkaalle - enemmän kuin Ranskassa, Saksassa ja Italiassa rakennettiin yhteensä. Asuntojen hintojen luvattiin aina nousevan. Romahdus oli kui-

tenkin jo nurkan takana. Kupla puhkesi vuonna 2008 osana globaalia finanssikriisiä. Talous romahti, työttömyys räjähti ja Espanja löysi pian itsensä demokratian aikansa syvimmästä kriisistä. Nousukauden huumassa hillittömästi velkakirjoja liikkeelle laskeneet pankit olivat vaarassa romahtaa, ja Espanjan hallitus joutui pääomittamaan ne eurooppalaisella lainarahalla, joka sisälsi painavat ehdot. Säästötoimenpiteet aloitettiin kansalaisten taskuista ja sosiaaliturvaan tehtiin rajuja leikkauksia. Nousukauden toivosta ja sen aikana rakennetuista unelmista jäivät muistuttamaan ainoastaan valtava velka ja tyhjillään olevat 500 000 asuntoa. 21


Samaan aikaan kun jatkuva varallisuuserojen kasvu paljastui tilastoista, yhä uusia korruptioskandaaleja tuli julki. Halvan rahan huumassa oli rakennettu tarpeettomia lentokenttiä ja valtateitä, lahjottu paikallispoliitikkoja ja tilattu rakennustöitä perheenjäseniltä ylisuureen hintaan. Jopa kuningasperheen jäsen oli epäiltynä verorahojen kavaltamisesta. Espanjalaiset kokivat, että markkinat olivat ottaneet politiikalta vallan, eikä sen kahden puolueen valtaan pohjautuneeseen politiikkaan ollut enää uskomista. Kansa tunsi tulleensa petetyksi. Kun se näki ympärillään pelkkää kärsimystä, eliitti kylpi samppanjassa.

PERINTEISESTI VASTAUS HUONOON POLITIIKKAAN OLI OLLUT ÄÄNESTÄÄ TOISTA VALTAPUOLUETTA. Turhautuminen, pettymys ja epätoivo saivat ihmiset siirtymään kaduille keväällä 2011, kun 15. toukokuuta järjestetyt mielenosoitukset levisivät laajoiksi katuprotesteiksi ympäri Espanjaa. Kaupunkien pääaukioita vallattiin, pankkiireja ja poliitikkoja haluttiin vastaamaan teoistaan ja kahden puolueen ylivallalle vaadittiin loppua. Katuvaltaukset kestivät viikkoja tai jopa kuukausia, ja lopulta mielenosoittajat joko häädettiin voimakeinoin tai he väsyivät itse. Vastauksena kasvaviin protesteihin hallitus rajoitti kokoontumisvapautta, tiukensi rangaistuksia rikkomuksista ja lisäsi poliisin voimankäyttöoikeutta. Pinnan alla oli kuitenkin ehtinyt liikahtaa. Suuret ihmisjoukot olivat nousseet vastustamaan vallitsevaa politiikkaa ja huomanneet voivansa vaikuttaa. Katuvaltausten alkamispäivämäärän mukaisesti alettiin puhua 15-m (15 de mayo) -liikkeestä ja sen hengestä. Usko demokratiaan oli palaamassa. 22

Protesti kanavoituu puolueisiin Perinteisesti vastaus huonoon politiikkaan oli ollut äänestää toista valtapuoluetta. Mikäli usko oli menetetty sekä konservatiiveihin että sosiaalidemokraatteihin, ihmiset pidättäytyivät äänestämästä. Kiinnostus ja usko politiikkaan olivat laskeneet tasaisesti koko neljänkymmenen demokratiavuoden ajan. Protestimieliala kanavoitui puolueisiin aivan uudella lailla europarlamenttivaaleissa keväällä 2014, kun vasta muutama kuukausi aiemmin perustettu Podemos (Pystymme) yllätti kaikki saamalla 8 % äänistä - yhteensä yli miljoona ääntä. Molemmat valtapuolueet menettivät kumpikin edellisistä vaaleista 2,5 miljoonaa ääntä, ja näiden yhteiskannatus putosi ensimmäisen kerran Espanjan historiassa alle puoleen. Kahden valtapuolueen hegemonia alkoi romuttua. Podemosilla ei ollut vaaleihin lähdettäessä edes puolueohjelmaa. Puolue oli perustettu Madridin Complutensen yliopiston käytävillä, ja sen johtohahmona toimi politiikan lehtori, silloin 35-vuotias Pablo Iglesias. Podemos perusti retoriikkansa äärivasemmalle ja puhui markkinoiden ottamisesta valtion kontrolliin, luksushyödykkeiden korkeasta verotuksesta sekä hyvinvointipalveluiden roimasta lisäämisestä. Puolue kritisoi lisäksi voimakkaasti eu:n vaatimaa säästöpolitiikkaa, joka oli suurelle osalle kansasta punainen vaate. Pienestä budjetistaan huolimatta Podemos onnistui erityisesti sosiaalisen median avulla tavoittamaan turhautuneen nuorison, menetetyn sukupolven, jolle se tarjosi uskoa tulevaisuuteen. Podemoksen suosio perustui ennen kaikkea antielitismiin ja vallitsevan politiikan kritisointiin. Podemos lupasi palauttaa vallan eliitiltä kansalle. ”Podemos katsoo syntyneensä 15-m-liikkeestä, joten se oli luonnollinen kanava valtavaan turhautumiseen perustuneen protestin jatkamiselle”, sanoo Yleisradion Espanjan kirjeenvaihtaja Jyrki Palo. ”Mielenosoituksia tuki aikanaan yli kaksi


kolmasosaa Espanjan väestöstä, ja siellä oli oikeastaan koko yhteiskunnan läpileikkaus”, hän jatkaa. Valtapuolueiden syöksy jatkui myös kevään 2015 paikallisvaaleissa, joissa Podemos kasvatti äänimääräänsä entisestään - nyt 15 %:iin. Kaikissa Espanjan isoissa kaupungeissa konservatiivipuoluetta edustaneet pormestarit joutuivat väistymään pienten vasemmistopuolueiden yhteenliittymien tieltä. Madridissa konservatiivipuolue oli hallinnut yhtäjaksoisesti vuodesta 1991, mutta vaalien jälkeen vasemmistokoalition kärkihahmo, nuorena Espanjan maanalaiseen kommunistipuolueeseen kuulunut Manuela Carmena, valittiin pormestariksi sosiaalidemokraattisen puolueen tuella. Uusi pormestari puolitti ensitöikseen julkisen liikenteen matkalippujen hinnat ja saapui töihin edeltäjistään poiketen metrolla, minkä Espanjan tiedotusvälineet pistivät merkille. Uusien

puolueiden politiikka puri kansan syviin riveihin. Paikallisvaalien lopputulos oli merkittävä myös siinä mielessä, että valtapuolueet menettivät ääniä myös toiselle nousukkaalle: keskusta-oikeistolaiselle Ciudadanosille (Kansalaiset). Ciudadanos oli ennen toiminut lähinnä Kataloniassa espanjamielisenä puolueena, mutta protestimielialan innoittamana se lähti mukaan nyt myös valtakunnan politiikkaan. Puolue kolminkertaisti ääniosuutensa eurovaaleista ja nousi uudeksi haastajaksi Espanjan puoluepolitiikassa. Myös Ciudadanos julistaa palauttavansa vallan kansalle mutta tarjoaa Podemosista poiketen markkinavetoista ratkaisua ja lupaa sijoittavansa korkeakoulutukseen, yrittämiseen sekä innovaatioihin. Sen johtaja, 36-vuotias Albert Rivera on todennut, että siinä missä Podemos janoaa kostoa, Ciudadanos janoaa oikeutta. 23


Kaikkien aikojen vaalit? Joulukuun 20. päivänä järjestettävistä parlamenttivaaleista on puhuttu käänteentekevinä Espanjan politiikan ja maan tulevaisuuden kannalta. Muut Euroopan maat seuraavat jännityksellä, mihin suuntaan Espanjan politiikka lähtee vaalien jälkeen. Vielä vuoden 2014 loppupuolella Podemos näytti kannatuskyselyjen perusteella nousevan maan suurimmaksi puolueeksi. Valtapuoleiden - konservatiivisen Partido Popularin (pp) ja sosiaalidemokraattisen Partido Socialista Obrero Españolin (psoe) - suosi näytti romahtaneen. Odotettavissa oli kaikkien aikojen protesti. Jotain kuitenkin kävi. Jo kevään aluevaalit antoivat äänestyskäyttäytymisen muutoksista osviittaa, kun Podemosin äänimäärä ei vastannutkaan sille asetettuja odotuksia. Vasemmistokoalitioiden menestyksestä huolimatta Podemos jäi kahden perinteisen puolueen taakse. Kaikkein tuoreimman kannatuskyselyn mukaan hallitseva konservatiivipuolue olisi voittamassa vaalit ja sosiaalidemokraatit tulossa toiseksi. Kolmanneksi olisi nousemassa toisenlaista vaihtoehtoa tarjoava Ciudadanos. Podemosin voimakkaasti vasemmistolaiseen retoriikkaan kanavoituneen protestin voima tuntuu siis hyytyneen. Suuri vaikutus on Espanjan talouskehityksen viimeaikaisilla muutoksilla. Tänä vuonna Espanjan talous on kääntynyt nousuun ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen, ja sen bruttokansantuotteen kasvusta odotetaan yhtä euroalueen nopeimmista: lähes kolmea prosenttia. Konservatiivihallituksen uusliberaali talouspolitiikka ja valtavat leikkaukset tuntuvat kääntäneen Espanjan talouskaaoksen takaisin nousun tielle. Istuva pääministeri, pp:n Mariano Rajoy, ei unohda muistuttaa kansalaisia siitä, minkälaisen kuvan talousuudistusten keskeyttäminen tässä vaiheessa lähettäisi eurooppalaisille lainoittajille. Kreikan Syriza on asiasta varoittava esimerkki. Samalla eurooppalaiset poliiti24

kot ylistävät Espanjan talousuudistuksia, myös Alexander Stubb, joka vastikään totesi espanjalaisen abc-sanomalehden haastattelussa toivovansa Suomen seuraavan Espanjan esimerkkiä. Syitä Podemosin kannatuksen kasvun äkilliseen pysähtymiseen löytyy myös muualta. ”Vallitseva analyysi kannatuksen laskusta on, ettei se [Podemos] kyennyt luomaan itsestään vakavaa kuvaa. Podemos kasvoi lähes pelkästään protestin ympärille, mutta nyt se tuntuu etääntyneen protestista itse. Ciudadanos on ohjelmallisesti uskottavampi, ja sillä tuntuukin olevan ohjelma lähes kaikkeen”, Jyrki Palo valottaa. Protesti on myös jo tuottanut tulosta. Valtaan tottuneet kaksi suurta puoluetta hätkähtivät protestimielialan voimakasta ka-

KATALONIAN KYSYMYS HALLITSEE TÄLLÄ HETKELLÄ ESPANJAN POLIITTISTA KESKUSTELUA. navoitumista politiikkaan ja ovat joutuneet reagoimaan tilanteeseen muuttamalla juurtuneita toimintatapojaan. Sosiaalidemokraattinen psoe vaihtoi puheenjohtajaansa ja kävi läpi varsinaisen nuorennusleikkauksen. Puolueet ovat alkaneet muuttua sisältä käsin. Eräs merkittävistä valtapuolueiden äänestäjäpaon pysähtymisen syistä löytyy Espanjan yhteiskuntaa täysin uudella lailla ravistaneesta ilmiöstä: Katalonian voimakkaasta itsenäistymispyrkimyksestä. Katalonian itsenäistymishanke on tulkittu valtakunnan politiikassa perustuslain vastaiseksi separatismiksi, ja tilanne on pakottanut kaikki puolueet ottamaan asiaan kantaa. Ideologisista eroistaan huolimatta isot


puolueet ovat etsineet uudenlaista yhteyttä Espanjan valtioyhteyden takaamiseksi. Ciudadanosin tausta espanjamielisenä katalaanipuolueena asettaa myös sen tässä asiassa hallituspolitiikan taakse. Podemos on puolestaan pysynyt hiljaa. ”Katalonian kysymys hallitsee tällä hetkellä Espanjan poliittista keskustelua. Tilanne luo maassa epävarmuutta ja pelkoa, ja ihmiset kaipaavat nyt vakautta. Podemosin Katalonia-politiikka hämmentää heitä”, Palo toteaa. Joulukuun vaalien lopputuloksesta ei voi sanoa oikein mitään varmaa. Käänteentekevät vaalit nämä ovat ainakin siinä mielessä, että parlamenttiin saadaan runsaasti uusia kasvoja - olivat ne sitten kahden perinteisen puoleen sisältä tai ei. Turhan suuria odotuksia protestimielialan voimalle ei kuitenkaan kannattane viimeisten kannatuskyselyjen perusteella asettaa.

Uutta Espanjan politiikassa on joka tapauksessa se, että molemmat valtapuolueet ovat tosissaan joutuneet taistelemaan vaalikentillä ja miettimään toimintatapojaan uudestaan. Protestipuolueet sekä oikealta että vasemmalta ovat tuoneet Espanjan puoluekenttään uudenlaisen tasapainottavan voiman, jota espanjalaiset ovat pitkään jo kaivanneet. Vanhan sisällissodan ajoista lähtien hallinneen kahtiajaon on ajateltu romuttuvan. On kuitenkin paradoksaalista, että protestimielialan uudenlainen kanavoituminen puoluepolitiikkaan osaltaan vain vahvistaa vanhoja rakenteita. Niissä toistuu politiikan tuttu kaava: on oikea ja on vasen. ”Kaksi vastakkaista Espanjaa taitaa protestista huolimatta säilyä. Uudet puolueet ovat tietyllä lailla tämän päivää yhteiskuntaa edustavia nuorisomalleja vanhasta kahtiajaosta”, Jyrki Palo kiteyttää. ■

25


1. Rautatientori

MISSÄ SODIMME

KERRAN Teksti Anna Niemi | Kuvitus Ossi Hietala

Ensimmäinen maailmansota nostaa monille mieleen Ranskan ja Belgian mutaiset pellot, joilla käytiin raskasta asemasotaa juoksuhaudoissa. Kaukana tapahtumien polttopisteestä Suomen suuriruhtinaskunnassa suursodan arki ei ehkä aina näyttäytynyt yhtä raadollisena, mutta myös etenkin pääkaupungissa Helsingissä päästiin vauhdikkaiden ja vaarallisten tilanteiden äärelle. Poleemi otti selvää ensimmäisen maailmansodan tapahtumista Helsingissä ja kokosi listan muutamista tutuista paikoista, joilla on yllättävä menneisyys. Artikkelin lähteinä on käytetty Samu Nyströmin kirjaa Helsinki 1914-1918. Toivon, pelon ja sekasorron vuodet (2013) sekä Helsingin sotasurmat -projektin verkkosivuja ja sieltä löytyvää Harri Halénin kokoamaa matrikkelia Venäjän vallankumouksessa surmatuista. 26

Heti sotauutisten tavoitettua Helsingin elokuussa 1914 Rautatieasemalla alkoi tapahtua. Ensimmäisenä junalla matkasivat pohjoiseen saksalaiset ja itävaltalaiset, pian sen jälkeen tavalliset helsinkiläiset pakenivat uhkaavaa tilannetta takaisin maaseudulle. Sodan ensimmäisinä viikkoina Helsingistä saattoi poistua jopa 6 000 kaupunkilaista. Jonot juniin ulottuivat pitkälle Kaisaniemen puistoon, eikä Fredriksbergistä eli Pasilasta päässyt enää kyytiin. Ensimmäisen maailmansodan alkuvuosina Rautatientorille tuotiin sotilaita manner-Euroopan taistelukentiltä. Punaisella Ristillä oli asemalla oma sairaalapisteensä, jossa haavoittuneita hoidettiin. Helsingistä heidän matkansa jatkui muualle keisarikuntaan. Keisarikunnan hajoaminen tuli kuitenkin näkymään raadollisella tavalla myös täällä. Esimerkiksi maaliskuun vallankumouksen tuoksinassa 47-vuotias paroni, kenraalimajuri Mihail Fridrihovitš von Kothen surmattiin Rautatientorilla "massiivisen ammunnan" seurauksena.

2. Katajanokan kasarmi Nykyisin Katajanokka tunnetaan lähinnä jugend-taloistaan sekä ulkoministeriöstä, jonka rakennukset sijaitsevat osin vanhan venäläisen kasarmin tiloissa. Näissä kasarmeissa alkoi tapahtua kummia perjantai-iltana 16.3.1917. Seuraavana päivänä kaupunkilaiset eivät enää päässeetkään edes koteihinsa Katajanokalle, sillä sillat oli suljettu levottomuuksien vuoksi. Maaliskuun vallankumous oli saapunut Helsinkiin sotalaivojen ja kasarmien kautta. Pian huomattiin, että edes raitiovaunut eivät kulkeneet - koko kaupunki oli pysähdyksissä. Työt ja koulut peruttiin. Ainoastaan abiturientit laitettiin suorittamaan ylioppilaskirjoitusten ranskan koetta.

3. Pohjoisrannan halkolaituri Vallankumous ei kuitenkaan ollut veretön Helsingissä, vaikka siviilit eivät siihen osallistuneet. Arviolta 50-90 Venäjän armeijan sotilasta ja upseeria sai surmansa kahakoissa lähipäivien ja viikkojen aikana. Muun muassa raivopäänä


Kaisaniemi

Etu-Töölö

6

6

Kluuvi

6 4 Kruununhaka

1

Kamppi

3

2

5 Katajanokka

tunnettu matruusi Martynov surmattiin joitain viikkoja maaliskuun vallankumouksen alkamisen jälkeen Pohjoisrannan halkolaiturilla. Asialla olivat matruusitoverit, jotka sitoivat Martynovin halkolaiturin puhelinpylvääseen, ampuivat ja jättivät siihen esille. Monet uhrit kokivat loppunsa kuitenkin vähemmän näyttävästi sotalaivojensa messeissä, joista heidät sitten viskattiin jäätyneen meren jäälle.

tilla vuosina 1914-1918. Tähän yritettiin löytää monenlaisia ratkaisuja korttisäännöstelystä kaupunkiviljelyyn. Muun muassa Esplanadin puiston kukkaistutukset korvattiin juureksilla. Kauniiden ruusujen tilalle istutettiin lanttua ja perunaa, jotta kaupunkilaiset saisivat ruokaa.

4. Unioninkatu 38

Sisällissodasta toipuvaa Helsinkiä kohtasi vielä syksyllä 1918 yksi ensimmäiseen maailmansotaan liittyvä tragedia: espanjantauti. Ensimmäiset tartunnat tulivat Suomeen saksalaisten sotilaiden mukana Euroopan taistelukentiltä. Vielä kesällä tauti levisi lähinnä vankileireillä, mutta syksyllä etenkin köyhimpien asuinaluiden riutuneet asukkaat joutuivat espanjan taudin kouriin. Pelkästään lokakuussa hoitoon hakeutui yli 6 000 helsinkiläistä, joista 134 menehtyi tautiin. Koleraparakit nykyisen Kauppakorkeakoulun kohdalla muutettiin influenssasairaaloiksi. Edellisen kerran ne olivat käytössä keväällä 1918 punakaartin ruumishuoneena. Vähillä menetyksillä ensimmäisestä maailmansodasta selvinneet helsinkiläiset pääsivät vuosina 1918-1919 eurooppalaisten kaupunkien kanssa samaan sarjaan kuolleiden nuorten määrissä mitattuina.

Nykyisin Topeliaana tunnettu rakennus toimi ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin venäläisenä sotilassairaalana. Sairaalassa hoidettiin jo ennen ensimmäistä maailmansotaa muun muassa Krimin ja Turkin sotien uhreja. Maaliskuun vallankumouksen aikana menehtyneitä uhreja tuotiin sairaalan ruumishuoneelle, josta heidät myöhemmin siirrettiin haudattaviksi Malmin hautausmaalle. Venäjän vallankumouksen jälkeen venäläinen sotilassairaala apteekkeineen oli jonkin aikaa punaisten hallussa. Valkoisten vallattua Helsingin keväällä 1918 apteekki siirtyi sotasaaliina valtiolle.

5. Esplanadi Ensimmäisen maailmansodan näkyvin vaikutus tavallisille kaupunkilaisille oli jatkuva pula kaikesta. Etenkin elintarvikkeet olivat kor-

6. Helsingin yleisen sairaalan rakennukset, Unioninkatu 33 ja 37, sekä Koleraparakit, Runeberginkatu 14

27


ILMASTOPOLITIIKAN

TOISINAJATTELIJA Teksti Tuomas Lassinharju | Kuvat Mikko Virta

Ilmastopolitiikasta väitellyt entinen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola on joutunut toistuvasti ympäristöjärjestöjen epäsuosioon. Korhola kertoo Pariisin ilmastokokouksen alla, mikä ilmastopolitiikassamme on hänen mukaansa pielessä. Onko Pariisissa mahdollisuutta saavuttaa koko maailmaa sitova ilmastosopimus? 28


E

nnen meppiuraansa toimittaja Eija-Riitta Korhola näytti televisiossa keskisormea Mikko Pauniolle, joka tunnettiin merkittävänä vihreän ideologian kriitikkona. Europarlamenttiin vuonna 1999 äänestetty Korhola profiloitui nopeasti vihertäväksi poliitikoksi, joka aktivoitui ympäristökysymyksissä. Parlamentissa Korhola kuitenkin havaitsi, että ympäristöjärjestöillä ja hänellä oli ajoittain hyvin erilainen käsitys kestävästä ympäristöpolitiikasta. Järjestöt levittivät Korholan pettymykseksi väärää tietoa jätteenpolttodirektiivistä. ”No ehkä heiltä puuttuu resursseja. Ajattelin korjata asian ja soitin Greenpeaceen.” Vastaus ällistytti Korholan. ”Sieltä sanottiin, että tieto on väärä mutta kampanjasyistä sitä ei kannata muuttaa.” Myöhemmin Korhola moitti täysistunnossa ympäristöjärjestöjen antaneen väärää tietoa niiden valtaa lisäävästä lainsäädännöstä. ”Seuraavana päivänä sain järjestöjen delegaation huoneeseeni vaatimaan julkista anteeksipyyntöä ja sanojen perumista. Ralph Hallo European Environmental Bureausta vihjaili: ’et kai halua joutua julkisesti negatiiviseen valoon’. Visiitin jälkeen katsoimme avustajani kanssa toisiamme silmiin ja kysyimme: kiristettiinkö meitä juuri?” Korhola on todennut, kuinka ympäristöjärjestöjen kanssa asioiminen aiheutti hänelle suuren maailmankatsomuksellisen pettymyksen. Järjestöjä fanittanut joutuikin niiden silmissä huonoon valoon. Korholan nimi alkoi toistua Greenpeacen mustalla listalla säännöllisesti. Meppinä Korhola alkoi kiinnittää huomiota vihreän ympäristöpolitiikan aiheuttamiin negatiivisiin seurauksiin. ”Minusta tuntuu että koko urani on ollut negatiivisten esimerkkien kokoamista”, hän huokaa. Korholan mukaan vihreä ilmastopolitiikka on ollut poukkoilevaa. Aluksi kannatetaan jotain ja sitten vastustetaan. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee, kuinka 2000-luvun puolivälissä vihreät

kannattivat voimakkaasti biopolttoaineita ja syyttivät Suomea bioenergian jumboksi. ”Siihen aikaan korostin, että biopolttoaineet voivat osoittautua ympäristölle vahingolliseksi, mikäli ei oteta niiden koko elinkaarta huomioon. Sain siitäkin ilmastojäärän ja -jarruttajan maineen.” Lopulta vihreät kuitenkin käänsivät takkinsa. Satu Hassi väitti pokkana televisiossa, etteivät vihreät ole koskaan biopolttoaineita kannattaneetkaan.

"YMPÄRISTÖJÄRJESTÖT OVAT TEHNEET TÄRKEÄÄ TYÖTÄ, MUTTA KAIKKI TAHOT VOIVAT KORRUPTOITUA". Korholan kritisointi vihreää ympäristöpolitiikkaa kohtaan on herättänyt huomattavasti vastustusta. Hänen poliittiset vastustajansa jopa väittivät viime eurovaalien alla, että hän kieltäisi ilmanmuutoksen. ”En tietenkään kiellä. Se olisi tyhmää, koska ilmasto muuttuu koko ajan, ja osa tulee myös ihmisen vaikutuksesta. On olennaista seurata tiedettä ja ymmärtää ettei se ole valmis. Uskon, että musta hiili tulee hiilidioksidin rinnalle tekijäksi, joka tulee panna kuriin.” Korhola on lukuisissa kirjoituksissaan korostanut, että hänkin haluaa hyvää ja korkeatasoista ympäristöpolitiikkaa, mutta se ei automaattisesti tarkoita samaa kuin poliittinen vihreys. Hänen mukaansa monet ympäristöjärjestöjen mustavalkoiset linjaukset estävät järkevän ilmastopolitiikan, mutta niiden kyseenalaistaminen on kuin fundamentalistisen opin vastustamista. ”Ympäristöjärjestöt ovat tehneet tärkeää työtä, mutta kaikki tahot voivat korruptoitua. Järjestöjen kohdalla näen val29


lasta humaltumista aika paljon, ja korruptoitumista edesauttaa se, että niiden kritisointi on juuri niin syntistä kuin edellä kuvasin.” Korhola mainitsee esimerkkinä muun muassa eu:n rikkidirektiivin, jonka arvostelemisesta hänen väitettiin vastustavan Itämeren suojelua. ”En vastusta tiukkoja rajoja, mutta niiden pitää koskea kaikkia. Muuten tehdään vääryyttä, josta kärsii myös ympäristö. Direktiivin voimaanastumista olisi pitänyt lykätä siihen asti, että se olisi koskenut tasapuolisesti kaikkia.” Helsingissä ajankohtainen kysymys on siirtyminen hiilivapaaseen kaupunkiin. Tässäkään asiassa Korholan näkemys ei täsmää ympäristöliikkeiden kanssa. ”Kyseessä on hyvä tavoite, mutta aikataulu on ongelma.” Korholan mielestä järkevämpää ympäristöpolitiikkaa 30

olisi hyödyntää hiilivoimala sen elinkaaren loppuun asti. ”Helsingissä on maailman palkituin, puhdas ja tehokas hiilivoimala.” Eija-Riitta Korhola väitteli viime syksynä tohtoriksi ilmastopolitiikasta. Väitöskirjassa esitettiin syitä siihen, miksi ilmastopolitiikassa on valtavista satsauksista huolimatta saavutettu todella vähän tuloksia. Erityisesti Korhola suomii Euroopan unionia, joka on ottanut itselleen ilmastonjohtajan roolin ja sitoutunut merkittäviin päästöleikkauksiin. ”Onnistumisena ei voi pitää sitä, että ilmastotoimien aikana eu:n päästöt ovat kasvaneet, jos huomioidaan kokonaispäästöt. Tuomme yhä enemmän eu:n ulkopuolelta tuotteita, jotka on tehty runsaammin päästöin. Tämä seikka nollaa kotoperäiset ilmastotoimemme.” Korhola kuvailee,


kuinka päästöleikkaukset ovat tuoneet eu:lle kustannuksia, minkä vuoksi tuotanto on siirtynyt muualle. ”Fakta on, että maailman puhtaimman teollisuuden rasitteena ovat kustannukset, joita kilpailijoilla ei ole. Se antaa eu:n ulkopuoliselle saastuttavammalle tuotannolle kilpailuedun. Päästövähennyksemme on merkinnyt oikeastaan sitä, että olemme ulkoistaneet saasteita, mutta myös työpaikkoja.” Korhola painottaa, että olisi ilmastoteko pyrkiä säilyttämään puhdas tuotanto Euroopassa. Pariisin ilmastokokouksessa odotetaan

kattavaa ilmastosopimusta kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. ”Ilmastotoimista ei ole merkittävää hyötyä niin kauan kuin pelisäännöt eivät ole samat, koska tuotanto hakeutuu edullisimpien olosuhteiden piiriin, jossa todennäköisesti päästöt ovat suuremmat.” Korholan mielestä järkevämpää olisi ottaa lähtökohdaksi päästökattojen sijaan päästölattia, joka kannustaisi kilpailemaan yhä puhtaammasta tuotannosta. Korhola ei usko, että kokouksessa päästään sen varsinaiseen tavoitteeseen. ”Kokous ei tule tuottamaan sitovaa sopimusta.” ■

Pariisin ilmastokokous pähkinänkuoressa

Kööpenhaminan löyhään julistukseen päätynyt farssi toistuisi. Toistasataa valtiota, mukaan lukien suurimmat saastuttajavaltiot, ovat antaneet päästölupauksia. Pariisin kokouksessa mitataan, muuttuvatko lupaukset konkreettiseksi sopimukseksi. Sopimuksen olisi tarkoitus tulla voimaan vuonna 2020. Ympäristöjärjestöt mobilisoituvat ilmastokokouksen alla. Nettikampanjoissa julistetaan, kuinka ”kyseessä ovat ihmiskunnan kohtalonhetket”. Pariisiin saapuu kymmeniä tuhansia aktivisteja, Suomestakin bussilasteittain satoja ympäristötietoisia mielenosoittajia. Pariisin terrori-iskujen seurauksena suuria mielenosoituksia on pyritty rajoittamaan. Aktivistien keskuudessa terrori-iskuja pidetään kuitenkin osittain tekosyynä, sillä samaan aikaan ilmastokokouksen kanssa Pariisissa järjestetään muita isoja joukkoja kerääviä tapahtumia. Kohua herätti myös ranskalaisten ympäristöaktivistien asettaminen etukäteen kotiarestiin. Kimmo Tiilikainen on painottanut puheissaan, että Pariisissa on tärkeää sopia pidemmän aikavälin tavoitteista. Pariisin kokouksesta olisi hänen mukaansa tultava selkeä käännekohta, jossa luodaan kunnianhimoinen pohja tulevalle ilmastopolitiikalle. Myös esimerkiksi WWF:n tiedotteissa mainitaan, kuinka ”Pariisin ilmastokokous ei ole päätepysäkki, vaan lähtölaukaus muutokselle.”

Pariisin ilmastokokous eli Yhdistyneiden kansakuntien 21. ilmastokokous järjestetään 30.11.– 11.12. Pariisin kokoukseen odotetaan noin 150 valtion päämiesten osallistumista. Ranskan presidentti François Hollande vastaanottaa kokoukseen muun muassa Yhdysvaltojen Ba­ rack Obaman, Venäjän Vladimir Putinin ja Kiinan presidentti Xi Jinpingin. Suomen delegaatioon kuuluvat eturivin poliitikoista tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Pariisi tulee ilmastokokouksen ajan olemaan koko maailman mediahuomion keskipisteenä. Juuri tähän ilmastokokoukseen asetetaan poikkeuksellisen suuret odotukset, sillä tavoitteena on yrittää päästä koko maailmaa sitovaan sopimukseen kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Tarkoituksena on saavuttaa oikeudellisesti sitova ilmastosopimus, joka rajoittaisi maapallon keskilämpötilan lämpenemisen kahteen asteeseen. Ennakkoarvioiden mukaan tällä hetkellä annetut lupaukset rajoittaisivat lämpenemisen liki 2,7 asteeseen. Kuusi vuotta sitten, loppuvuodesta 2009, YK:n ilmastokokouksessa Kööpenhaminassa odotettiin toiveikkain mielin vastaavanlaista ratkaisua – mutta tuloksetta. Pariisin ilmastokokoukselta toivotaan ennen kaikkea, ettei

31


KANSAINVÄLISTÄ

"LÄHTÖKOHTAISESTI KANSAIN­VÄLISTYMINEN KANNATTAA AINA" Haastattelu Jaakko Salonen | Kuva Ossi Hietala

Miksi kansainvälistyä, kan­ sainvälisten asioiden suunnit­ telija Marianne Järveläinen? Kansainvälistyminen ja erityisesti liikkuvuusjakso antaa valmiuksia, joita työnantajat arvostavat. Konkreettisesti kansainvälistyminen parantaa kommunikaatio- ja kielitaitoa mutta samalla myös kasvattaa paineensieto- ja ongelmanratkaisukykyä, joustavuutta, oma-aloitteisuutta sekä kykyä toimia erilaisessa ympäristössä eritaustaisten ihmisten kanssa. Lisäksi kansainvälistymisen kautta kykenee hyödyntämään verkostoja, joista on hyötyä nimenomaan työelämässä. Mitä keinoja valtiotieteiden opiskelijalla on kansainvälistyä? Tiedekunnassa on todella hyvät mahdollisuudet tähän. Opiskeluvaihtosopimuksia on yli sadan eurooppalaisen yliopiston kanssa ja noin 50 EU:n ulkopuolisen yliopiston kanssa. Vaihto-opiskelun lisäksi voi lähteä ulkomaille suorittamaan harjoittelua tai keräämään materiaalia pro gradu-työtään varten. Kansainvälistyä voi myös kotimaassa. Opiskelijat voivat esimerkiksi opiskella vierasta kieltä parinaan natiivi opiskelija, toimia kansainvälisten opiskelijoiden tuutorina tai suorit32

taa koko maisterintutkintonsa englanninkielisessä ohjelmassa. Mihin kaikkialle voi lähteä vaihtoon? Lähes kaikkialle, jos kielitaitoa riittää. Parhaiten paikkoja löytyy eurooppalaisiin yliopistoihin ja Venäjälle. Kaikkialla ei voi kuitenkaan opiskella englanniksi, joten tämä puoli on syytä ottaa huomioon kohdeyliopistoa valittaessa. Entä miten hankkia harjoitte­ lupaikka ulkomailta? Harjoittelupaikan voi hankkia samaan tapaan kuin Suomessa. Esimerkiksi lähetystöt palkkaavat mielellään yliopiston tukea saavia harjoittelijoita. Lisäksi harjoittelupaikan voi hankkia CIMOn tai AIESECin kautta tai itsenäisesti ottamalla suoraan yhteyttä mahdolliseen työnantajaan. Miten rahoittaa tällaiset koke­ mukset? Vaihto-ohjelmien kautta ulkomaille opiskelemaan lähtevät saavat yleensä apurahan, jonka suuruus riippuu ohjelmasta ja vaihtoajan pituudesta. Yliopisto tukee myös perustutkinto-opiskelijoiden itsenäistä opintoihin liittyvää liikkuvuutta matka-apurahalla. Myös har-

joitteluun saa tukea yliopistolta, ja tätä tukea voi käyttää niin Suomessa kuin ulkomailla suoritettavaan harjoitteluun. Lisäksi voi hakea Erasmus-apurahaa Euroopassa muihin kuin Suomen edustustoihin ja EU-organisaatioihin tai kansainvälisen harjoittelun matka-apurahaa. Minkälaisia kokemuksia opis­ kelijoilla on vaihto-opiskelus­ ta tai työharjoittelusta ulko­ mailla? Opiskelijat ovat pääsääntöisesti olleet todella tyytyväisiä. Jotkut ovat kokeneet papereiden pyörittelyn sekä täällä kotimaassa että kohdemaassa välillä byrokraattisena, mutta sekin on vain hyvää valmennusta työelämää varten. Mitä sanoisit opiskelijoille, jotka eivät ole varmoja läh­ teäkö vai ei? Lähtökohtaisesti vaihto-opiskelu tai harjoittelu ulkomailla kannattaa aina. Se pitäisi kuitenkin suunnitella huolellisesti - hetken mielijohteesta ulkomaille lähtö on riskialttiimpaa. Liian pitkään ei kuitenkaan kannata suunnitelmia venyttää, sitä täydellistä hetkeä ei välttämättä koskaan tule. Pieni epävarmuus osoittaa vain realistista otetta!


LÄHES 30 VUOTTA ERASMUSTA Euroopan unionin elinikäisen oppimisen ohjelman alainen Erasmus on liikuttanut opiskelijoita vuodesta 1987 lähtien. Toteutus Ossi Hietala ja Jaakko Salonen

S

uo

22-vuotias naispuolinen kandiopiskelija Erasmus-vauvoja

Espanja suosituin

kohdemaa

00

0

a

iskelijaa Eras m op

ihdossa -va us

Yli 3 miljoon a

Keskiverto-osallistuja

me

sta yli 60

40 %

Eurooppalaisia yliopistoja mukana

4600

1 000 000

noin miljoona

Erasmus-opiskelijoista on asunut ulkomailla myös valmistumisen jälkeen

Helsingin

yliopisto on

42. Keskimääräinen Erasmus-apuraha on Erasmus-ohjelmaan osallistujien määrä on kasvanut nopeasti. Lukuvuonna 1987-1988 Erasmus-vaihdossa oli 3244 opiskelijaa. Lukuvuonna 2012-2013 määrä oli jo

272 €/kk

suosituin

vaihtokohde

268 143

opiskelijaa!

*Tiedot perustuvat Euroopan komission Facts, figures and trends -raporttiin lukuvuodelta 2012-2013

33


POLHOLAINEN MAAILMALLA

KOKO MAAILMAN KIRJO Hongkongin kiinalaisessa yliopistossa vaihdossa oleva Pekko Korvuo kertoo kokemuksistaan Kiinan erityishallintoalueella. Vaihtokaupungissani parasta on sen sijainti. Hongkong on niin maantieteellisesti kuin taloudellisestikin yksi alueellisista keskuksista, ja se näkyy katukuvassa. Hongkong on suomalaisesta vinkkelistä katsottuna mieletön kulttuurien ja elintasojen sulatusuuni. Maailman tiiviimmän kaupunkirakenteen takia raha, rahattomuus ja eri maailmat kolahtelevat jatkuvasti toisiaan vasten: Bentleyn showroomin kulmalla kerjäävä nepalilainen saa lantin japanilaiselta investointipankkiirilta. Köyhyyttä ei lakaista maton alle, sillä maton alla oleva tila on jo hyötykäytössä. Hongkongin sijainnin ansiosta muihin Kaakkois-Aasian maihin, kuten Filippiineille, Kambodzaan tai vaikka Japaniin on naurettavan halpaa matkustaa. Menopaluulennot irtoavat halvimmillaan alle sadan euron, joten suurkaupungin sykkeeseen väsyneen on helppo lähteä vieroittautumaan läpinäkyvien vetten ja riippumattojen äärelle. Ja kun on kestänyt muulle Aasialle tyypillisiä häslääjiä, huijareita ja hihastavetelijöitä, hongkongilaisten viileä, kunnioittava etäisyys tuntuu ihanan rentouttavalta. Kuin palaisi kotiin. Ylhäällä: Aamupalanäköalat. Chinese University of Hong Kong, HK Special Adminstrative Region (SAR). Keskellä: Hongkong pähkinänkuoressa: "Älä". Victoria Peak, HK SAR. Alhaalla: Hämyisää orienttia.

3x

v in k v in k v in k

34

Tee asioita ykTee kaikkesi tutustuakseRipulia — niin hen2 sin. Tämä hel1näyttää si paikallisiin. He osaavat 3 kistä kuin fyysistäjuttuja, joita ei ulko- pottaa ykköskohkin — riittää. Hyväksy puolisena ikinä löytäisi.

taa huomattavasti.

se osaksi kokemusta.


VÄITÄMME

Ennen oli kunnollista,

MARJATTA RAHIKAINEN Haastattelu Venla Ranki | Kuvitus Ossi Hietala

Olet jouluihminen. Siinä mielessä olen, että kaikki joululeivonnaiset onnistuvat piparkakkutaloa myöten. Olet useana vuonna järjestä­ nyt luentosarjaa ”Pitkä kes­ to: yhteiskunnan rakenteet ja elinolot”. Käytät opiskelijoi­ den paperilla palauttamia ar­ tikkeliesittelyjä saunansytyk­ keenä. En. Artikkeliesittelyt menevät silppuriin opiskelijoiden tietojen suojaamiseksi. Talous- ja sosiaalihistorian kahvihuoneessa on parempaa pullaa kuin poliittisen histo­ rian kahvihuoneessa. Ei välttämättä parempaa pullaa, mutta talous- ja sosiaalihistorian taukotiloissa on viihtyisämpää ja paremmat tarjoilut kuin yhdessäkään oppiaineessa, jossa olen toiminut. Poliittisen historian oppiaineessa toimiessani taukohuoneessa näkyi ns. ”miehinen kosketus”. Otimmekin Katalin Miklóssyn johdolla projektiksemme taukotilojen viihtyistämisen, johon kuului mm. silloin taukohuoneessa olevien rojujen raivaaminen. Poliittisen historian oppiai­ neessa on pakkomielle suur­ miehiin. Ehdottomasti samaa mieltä! Olen itse elänyt Kekkosen ai-

kaa, enkä jaksa oikein käsittää hänen ihannointiaan. Olet kirjoittanut keisarilli­ sen Pietarin ja Helsingin ylä­ luokkaisten naisten avioliit­ tomarkkinoista. Osaat kertoa seurapiirien vasta-alkajalle parhaat tärpit naimakaupan solmimiseksi. Miehen pyydystämisessä tärkeintä oli ennen kaikkea isän asema, johon oletettiin kuuluvan myös varakkuus. Ulkonäöllä oli paljon merkitystä: aikakauden miesten välisessä kirjeenvaihdossa kiinnitettiin paljon huomiota esimerkiksi naisten pukeutumiseen. Naisilta odotettiin keskustelutaitoa, mutta muutoin luonteella ei juurikaan ollut väliä. Piirtoheittimen ja kalvojen ai­ ka opetuskäytössä ei ole ohi. Saan tästä ajoittain huomautuksia kurssipalautteessa! Pidän kalvojen käyttämisestä, sillä ne tuovat joustavuutta luennon rakenteeseen. Ennen oli kunnollista. Menneisyyttä tutkiessa huomaa väistämättä, että ennen ei ollut paremmin. Erityisesti naisena tuntuu mukavalta, ettei aamuisin tarvitse ryhtyä nyörittämään korsettia.

kuvan naisen asemasta. Eivät täysin. Olen lukenut ns. velvollisuudesta muutaman Utrion romaanin, sillä kesämökkimme sijaitsee Utrion kotikunnassa. Historioitsijan näkökulmasta Utrion naishahmot käyttäytyvät kuitenkin liiaksi kuten nykypäivän naiset. Yhteiskuntahistorian osastol­ le kaivataan naisprofessoria. Ei välttämättä. Talous- ja sosiaalihistorian professorin virassa on toiminut nainen, nykyinen emeritaprofessori Riit­ ta Hjerppe. Poliittisen historian opiskeli­ jat eivät tunne aikaa ennen 1800-lukua. Allekirjoitan tämän siinä mielessä, että heillä on usein hyvin rajoittunut kuva Ruotsin ajan perinnöstä. Toki 1800-luvulla alkoi paljon uutta, mutta paljon enemmän kuin kovasti Venäjän suuntaan katsovat poliittisen historian opiskelijat tietävät, oli Ruotsin ajan perua.

Kaari Utrion kirjat antavat historiallisesti todenmukaisen

35



ARKISTOJEN KÄTKÖISTÄ

Sarjassa kurkistetaan Poleemin helmiin sen 40-vuotisen historian varrelta.

Koonnut Ossi Hietala

P

oleemin Kuka muu muistaa salaa -teemavuoden 2007 neljännessä numerossa perehdyttiin muun muassa Yhdysvaltain presidentinvaalien ennakkoasetelmiin, pirtun trokaukseen 1920-luvun Suomessa sekä Polhon ja Tason mahdolliseen yhdistymiseen. Kenen kaa -palstalla esiteltiin manan majoille menollaan mainetta niittäneitä suurmiehiä. Juttuja säestivät pienet Kekkosen päät kekkosmaisilla kommenteillaan. Valtsikan Iso pyörä -hankkeen myötä Jari Hanskan Hanska heiluu -palstalla julkaistu artikkeli Salattu liitto on jälleen ajankohtainen.

Kauan sitten kaukaisessa ainejärjestössä Ensimmäiset merkit vallankaappauksesta ilmaantuivat jo 1960-luvun lopulla, kun Polhossa tapahtui sisäinen hajaantuminen. Tämä oli ensimmäinen viittaus vallankumouksellisen Tason toiminnasta, joka sattumalta perustettiin 1968 joulukuussa. Epäillään, että Tason vallankumoussiipi olisi rahoittanut ja tukenut Polhon hajaannusta. Väitettä tukee seuraava Tason sivuilta poimittu teksti: "Tason perustamiskokous pidettiin Helsingissä 16.12.1968. Yhdistys rekisteröitiin kuitenkin vasta seuraavan vuoden puolella, mikä selittänee ne epäselvyydet, joita toisinaan on ilmennyt perustamisvuoden suhteen." Tasossa oltiin siis varmoja, että Polho voitaisiin kaapata ennätysajassa ja Tasoa ei edes tarvitsisi rekisteröidä. Talvisodan henki oli kuitenkin jatkuvasti Polhon riveissä läsnä ja hajaannus jäi lyhytaikaiseksi ja kaappaus toteutumatta.

37


Kuvat Ossi Hietala

30.11. YHIKSEN KYLMÄT

PIKKUJOULUT

Yhteiskuntahistoriallinen sivistyneistö kokoontui kattosauna Sivistykselle juhlimaan joulun tuloa kylmän sodan hengessä.

38


POLHOLAISKYNÄ

Palstalla sana on vapaa

Mikko Virta

Polho 50 vuotta­­ — Mites ne juhlat menikään? Antti Lehtinen

P

olholaisille vuoden odotetuin tapahtuma oli ehdottomasti Polhon 50-vuotisjuhlat. Juhliin oli ladattu kovat ennakko-odotukset, joten mahdollisuus massiiviseen pettymykseen oli myös olemassa – olivathan Polhon nelivitoset jo aivan huikeat bileet. Toisin kuitenkin kävi. Polhon vuosijuhla ylitti kaikki odotukseni. Pöytäjuhlaosuuteen liittynyt pelkoni liiallisesta pönötyksestä osoittautui turhaksi. Kemuista tuli lämminhenkiset. Osansa tunnelmanluonnissa oli vuosijuhlamarsalkan huonoilla vitseillä ja loistavalla pöytäseurallani. Ylipäänsä jokaisessa pöydässä näytti olevan hauskaa. Alkuruoan kohokohdaksi nousi professori Pauli Kettusen puhe, jossa pohdittiin oppiaineen tulevaisuutta yliopiston muutosten keskellä. Myös alumnimme Kaius Niemen juhlapuhe oli mainio. Siinä yhdistyivät saumattomasti omat opiskelumuistot ja ajankohtaiset aiheet. Jälkikäteen katsottuna päätös olla myymättä lippuja Käärmeenpesässä vietetyille jatkoille oli oikea. Ylimääräisiä juhlijoita ei olisi mahtunut paikalle ilman tungosta ennen myöhäisyötä. Jatkot huipentuivat Punatähtien ukk:hon, jolloin villiintynyt juhlakansa syöksyi tanssilattialle laulamaan ja heiluttamaan kirjaimia käsillään. Sunnuntain sillis oli hyvä paikka kerrata palauttelevan gt:n ja skumpan voimin eilisen kohokohtia, joista Polhon historiateoksen julkistaminen Leijonakuningas-elokuvan musiikin

tahtiin oli yli muiden. Samalla huipentui kymmenvuotinen projekti. Oi niitä ilon kyyneleitä, jotka teoksen julkistaminen toi silmiini! Kaikkea tapahtunutta muistellessani kattosauna Sivistyksen terassilla euforisessa tilassa auringon paistaessa ajatukseni olivat kuin Freddie Mercurylla Bohemian Rhapsodyn alussa: “Is this the real life? Is this just fantasy?” Vuosijuhlien hienous oli ehdottomasti siinä, että samalla pystyi ymmärtämään olevansa osa pitkää jatkumoa. Tämä ilmeni erityisesti fuksilaulun aikana. Jokaiselta vuosikurssilta vähintään joku oli paikalla pitkälle 80-luvulle asti. Polholaisuus yhdistääkin meitä yli sukupolvirajojen. Ainakin omalta kohdaltani voin todeta, että Polho on parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Mietin myös Kettusen puheen tiimoilta Polhon tulevaisuutta. Miten ainejärjestön käy, jos jatkossa pääaine valitaan esimerkiksi vasta toisena opiskeluvuotena? Nykymuotoisen Polhon toiminta nojaa kuitenkin pitkälti fuksien aktiivisuuteen ja uuden fuksivuosikerran integroimiseen osaksi yliopistoyhteisöä. Polho varmasti säilyy, mutta millaisena? Juhlista selvittyäni mietin mikä olisi voinut mennä vielä paremmin. Lopulta parin päivän pohtimisen jälkeen hoksasin, että kaikki vuosijuhlan puhujat olivat miehiä. Toivottavasti 50 vuoden kuluttua Polhon juhlissa on äänessä myös suurnaisia.

Polho on parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua.

39


HURJA-ARVO

40

Ossi Hietala


Aimi Paasu

YHISLÄISET 19.—24.10.

MOSKOVASSA Aimi Paasu

Topi Juga

Aimi Paasu

Aimi Paasu

41


Suuri juhlanumero

3•2015

Tilaa

POLEEMI koko vuodeksi!

Tiedettä ja kaljaa Historiateoksen pitkä tie | 22 Rakkaudesta nakkeihin Kokemuksia Polhosta | 28

Esko Aho

Polhosta 12 pääministeriksi |

Tykkää meistä Facebookissa! facebook.com/poleemilehti

Poleemin löydät myös Issuusta ja Wordpressistä:

issuu.com/poleemi | poleemi.wordpress.com 42

Kyllä, aivan oikein! Kampukselta etsimisen lisäksi Poleemin voi saada haltuunsa kätevästi postitse. Tilaa itsellesi, ystävällesi tai yrityksellesi luettavaa 25 euron hintaan. Tilaus sisältää neljä numeroa. Lähetä sähköpostia otsikolla “tilaus” osoitteeseen poleemi2015@gmail.com ja kerro viestissä osoitetietosi.


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.